Atribut – attribuutti

 attribuutti ● atribut ■ atribut

.

Termenul attribuutti se mai folosește și în informatică, în cibernetică, dar aici ne ocupăm doar de semnificația sa în lingvistică și anume în limba finlandeză.

ATRIBÚT, atribute, s. n. 1. Însușire (esențială) a unui obiect. ♦ (Concr.) Semn distinctiv, simbol. 2. Parte secundară a propoziției, care determină un substantiv sau un echivalent al acestuia.

attribuutti^5*C

 1.  kiel. substantiivin välitön määrite.

 2.  kuvat. esine joka tunnusmerkillisenä liitetään jhk, tunnus(merkki), tunnus-, vertauskuva. Apostoli Pietarin attribuuttina on avain.

 3.  fil. olennainen ominaisuus.

Gramatica tradițională

Vanhan formalistisen käsityksen mukaan attribuutti on lauseenjäsen, jonka tehtävä on toimia substantiivin välittömänä määritteenä. Attribuutti tarkentaa, millainen substantiivi on tai mitä ominaisuuksia siihen liittyy. Attribuutit voidaan jakaa adjektiiviattribuutteihin, appositioattribuutteihin ja attributiiveihin.

Gramatica modernă

Iso suomen kielioppi ei nimeä enää lauseenjäsentä nimeltä attribuutti, vaan substantiivin täydennykset ja määritteet lasketaan kuuluviksi substantiivi- eli nominaalilausekkeeseen (NP = nominal phrase).

Attribuutti on substantiivin määrite, joka ilman verbin välitystä määrittelee lähemmin substantiivin laatua. Lauseessa tyttö on kaunis adjektiivi kaunis on predikatiivi, joka olla-verbin välityksellä kertoo millainen subjekti on. Sen sijaan lauseessa kaunis tyttö askarrutti pojan mieltä adjektiivi kaunis on tytön attribuutti. Attribuuttina voi adjektiivien lisäksi olla myös muita nomineja: isän poika (substantiivi), toinen maailmansota (lukusana), meidän äiti (pronomini).

.

Tavallisesti nominilausekkeen pääsanana on substantiivi ja sen edellä tai jäljessä voi olla määritteenä yksi tai useampia attribuutteja. Määrite selittää ja täydentää pääsanaa. Pääsanan merkitys ja syntaktinenrooli antavat leiman koko lausekkeelle.

• Etuattribuutteja ovat adjektiiviattribuutti ja genetiiviattribuutti,
• jälkiattribuutteja partitiiviattribuutti ja paikallissija-attribuutti sekä infinitiivi- ja sivulauseattribuutti.
• Appositio- eli substantiiviattribuutti on pääsanansa edessä tai jäljessä.

Kuva: Etu- ja jälkiattribuutteja

 

Pe scurt

Adjektiiviattribuutti

Adjektiiviattribuutti on nimensä mukaisesti adjektiivi tai adjektiivisesti käytetty sana, jonka sija tai luku on yleensä sama kuin pääsanalla. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavia ilmauksia, joissa adjektiiviattribuutti lihavoituna:

• Varakkaiden ihmisten suuret taskut houkuttelevat varkaita.
• Ilman tätä suurta apua olisin epäonnistunut.

Appositio- eli substantiiviattribuutti

Appositioattribuutti on substantiivi tai substantiivinen pronomini, joka on pääsanansa yhteydessä taipumattomana tai sen kanssa samassa sijassa ja luvussa. Näitä ovat esimerkiksi nimen yhteydessä käytetyt arvonimet. Esimerkkejä:

• Kenraali Lahtela oli hyvin tyytyväinen asevelvollisen Meikä Mattilan toimiin. (-nen-loppuinen attribuutti yleensä taipuu.)
• Syytettyä Kuljulaa kuulusteltiin.

Attributiivi

Attributiivi on substantiivi tai substantiivinen sana, joka ei ole nominatiivissa eikä kongruoi pääsanansa kanssa. Yleisin attributiivin laji on genetiiviattribuutti. Esimerkkejä:

• Pojan kirja kertoi koirista.
• Maantien reunalla kasvoi kukkia.
• Toimitusjohtajan poika osti kaksitoista kiloa luumuja.

Partitiivi- ja elatiiviattribuutti

Paikallissija-attribuutti

Infinitiivi- ja sivulauseattribuutti

.

Vezi și pagina Lauseoppi eli syntaksi – sintaxa GENERALITĂȚI

.

Pe larg

.

Adjektiiviattribuutti

Yleistä

Adjektiiviattribuutiksi sanotaan sellaisia attribuutteja, jotka kongruoivat pääsanansa kanssa eli ovat samassa sijassa ja luvussa kuin pääsana. Adjektiiviattribuuttina toimii adjektiivi, adjektiivinen pronomini, numeraali tai partisiippi. Esim.

Asumme isossa keltaisessa (adj.) talossa.             

Tunnetko tuon (pron.) miehen?                          

Kotimme on kuudennessa (num.) kerroksessa.            

Kutsu lähetetään vain hyväksytyille (part.) hakijoille.

Peräkkäisten adjektiivien järjestys

Adjektiiviattribuutteja voi olla useita peräkkäin. Tähän liittyen puhutaan tarkenne- ja kuvailukentästä. (Kuva:Hyperkielioppi 1997)

Kuvailukentässä peräkkäiset adjektiivit ovat yleensä seuraavassa järjestyksessä:

Kuva: Etuattribuuttien jako tarkenne- ja kuvailukenttään

• Subjektiiviset asenneadjektiivit tulevat ennen puhtaasti kuvailevia, esim.
• Adjektiivi sijoittuu sitä lähemmäs pääsanaa, mitä luonteenomaisempi ominaisuus on kyseessä. Järjestys noudattaa yleensä seuraavaa merkityskaavaa:

ihana kukallinen huivi

mainio vanhanaikainen seremonia

hahmo	ikä	väri	alkuperä	aine	pääsana
iso	vanha	punainen	kiinalainen	muovinen	ruusu
pyöreä	uusi	vaalea	kotimainen	puinen	kulho

Ainetta ilmaiseva attribuutti muodostaa usein pääsanansa kanssa suomessa yhdyssanan: muoviruusu, puukulho.

• Ns. viskurilaki vaikuttaa siten, että lyhyt adjektiivi edeltää pitkää:
• Yksinkertaiset perusadjektiivit pyrkivät edeltämään johdettuja:

pitkä ryhdikäs upseeri

kalpea heikkohermoinen virkailija

miel. halpa pitkänomainen massavalmisteinen kuorrutettu kakku

kuin ?pitkänomainen halpa massavalmisteinen kuorrutettu kakku

tai     ?pitkänomainen massavalmisteinen kuorrutettu halpa kakku

Rajoitukset vaikuttavat usein samansuuntaisesti; esim. pitkä adjektiivi on useammin johdos kuin lyhyt.

.

Rajoittavat ja selittävät attribuutit

Adjektiiviattribuutin tehtävä on usein rajoittava eli restriktiivinen: attribuutilla rajoitetaan pääsanan merkityksen alaa. Esim.

Hän poimi punaiset ruusut,

valkeat ruusut eivät kelvanneet.

Selittävä eli ei-restriktiivinen attribuutti ei vaikuta pääsanan merkityksen alaan, vaan esittää puhujan käsityksen tai asenteen kyseiseen tarkoitteeseen, esim.

Pöytää koristivat ihanat ruusut.

Selvää kahtiajakoa ei kuitenkaan voida tehdä adjektiivien kesken siinä suhteessa, mitkä ovat restriktiivisiä ja mitkä eivät. Yleistäen voidaan sanoa, että restriktiivisiä ovat usein tarkoitteen objektiivisia piirteitä kuten hahmoa, ikää, väriä, alkuperää ja ainesta kuvaavat adjektiivit, esim. kotimainen, puinen, punainen, pyöreä, vanha.

Sen sijaan kommentti- ja asenneadjektiivit ovat tavallisesti ei-restriktiivisiä, esim. ihana, kiva, mainio. Asenneadjektiivikin voi olla restriktiivinen, jos kyseessä on yleisesti hyväksytty eikä pelkkä puhujan käsitys. Esim. Kauniista naisista tulee missejä. (Hakulinen – Karlsson 1979.)

.

Taipumattomat adjektiivit

Normaalisti adjektiiviattribuutti on samassa sijassa ja luvussa kuin pääsana. On kuitenkin joukko adjektiiveiksi luettavia sanoja, jotka eivät kongruoi pääsanansa kanssa, vaan ovat taipumattomina sen substantiivin edellä, jota ne määrittävät. Tavallisimpia ovat aika, ensi, eri, joka, kelpo, koko, pikku, viime. Esim.

Ota ensi kerralla koko perheesi mukaan.

Hän valmisti joka kerraksi kelpo yllätyksen.

Näiden attribuuttien taipumattomuus selittyy ilmeisesti sillä, että ne muodostavat pääsanansa kanssa samanlaisen liiton kuin yhdyssanan määriteosa muodostaa perusosan kanssa. Usein tällaiset sanaliitot kirjoitetaankin yhteen, esim. aikaihminen, ensiapu, ensiesitys, kokokuva, pikkujoulu.

Tällaisiin adjektiiveihin liittyy muitakin erityispiirteitä. Ne eivät voi esiintyä predikatiivina; ei voida sanoa esim. Hän on kelpo. Ne eivät myöskään voi itse saada adverbia määritteekseen: Hän on hyvin kelpo mies.

.

Kongruenssisuhteet lukusanan edellä

Yksikkömuotoisen lukusanan edellä adjektiiviattribuutti on usein monikossa eikä odotuksen mukaisesti yksikössä. Tällaisia attribuutteja ovat edellinen, ensimmäinen, nykyinen, tavanmukainen sekä partisiipit. Esim.

ensimmäiset kolme viikkoa

vrt. kolme ensimmäistä viikkoa

hyväksytyistä viidestä suorituksesta

vrt. viidestä hyväksytystä suorituksesta

Adjektiiviattribuutin monikollisuus lukusanan edellä aiheutuu siitä, että lukusana on merkitykseltään monikollinen, vaikka se muodoltaan onkin yksiköllinen. (Monikko esim. neljä-sanasta kuuluisi neljät: neljät sukset, neljillä suksilla jne.)

Sanat vajaa, runsas ja täysi ovat lukusanan määritteinä poikkeuksellisia. Sanotaan kyllä vajaat kaksi vuotta, runsaat sata vuotta, täydet kaksi tuntia, mutta muissa taivutusmuodoissa käytetään määritteestä yksikköä:vajaassa kahdessa vuodessa, runsaan sadan vuoden perästä, ei kestänyt täyttä kahta tuntia.

Yksikkö aiheutuu siitä, että lukusanailmaus tarkoittaa kollektiivista kokonaisuutta. Ilmaus vajaalla kolmella kilolla tarkoittaa, että kokonaisuus on vajaa eikä jokainen erillinen kilo. Jos vajaa halutaan osoittaa jokaisen kilon ominaisuudeksi, voidaan sanoa kolmella vajaalla kilolla.

.

Kongruoimattomat rakenteet

Eräissä sanonnoissa on sellaista inkongruenssia, että adjektiiviattribuutti on translatiivissa, paikallissijassa tai akkusatiivissa ja pääsana partitiivissa tai instruktiivissa:

joksikin aikaa, pitkästä aikaa, sillä aikaa,

tuolla tapaa, tällä haavaa, samalla kertaa,

ei millään muotoa, miltä kohtaa, sille kohtaa,

ison aikaa, pitkän aikaa, kaiken päivää;

vähissä erin, yksissä tuumin, niistä päivin,

tällä puolen, millä tavoin, pahoilla mielin,

tältä kohden, tuolle puolen

Näiden rinnalla käytetään myös kongruoivia rakenteita, esim. joksikin ajaksi, samalla kerralla, mutta kongruoimattomat rakenteet voivat monesti olla tyylillisesti luontevampia kuin kongruoivat, esim. yksissä tuumin (?yksissä tuumissa).

.

Genetiiviattribuutti

.

Yleistä

Genetiiviattribuutit ovat hyvin yleisiä. Genetiiviattribuuttina esiintyy genetiivimuotoinen substantiivi tai pronomini, joka on pääsanansa edellä. Genetiiviattribuutti ilmaisee tavallisesti omistajaa, kuulumista jollekulle tai johonkin, alkuperää, tekijää, toiminnan tai tunteen kohdetta. Esim.

jonkun lompakko, pojan huone, Joensuun yliopisto, öljymaiden politiikka, linnun laulu, kielten opetus

Genetiiviattribuutin ja pääsanan suhde

Genetiiviattribuutti ja pääsana kuuluvat hyvin kiinteästi yhteen. Genetiiviattribuuttina esiintyvä substantiivi ei yleensä voi saada jälkiattribuuttia, joka pirstoisi koko lausekkeen pääsanan ja genetiiviattribuutin suhteen (ei esim.: „kilon voita hinta”, „korillisen olutta hankkiminen”). Siksi genetiiviattribuutin ja sen pääsanan väliin ei yleensä voi panna määritteeksi myöskään sivulausetta: „Miehen, joka tuolla menee, veli on työtoverini.”

Genetiiviattribuutin ja sen pääsanan välissä ollut relatiivilause voidaan korvata partisiippiattribuuttirakenteella:Tuolla menevän miehen veli on työtoverini.

Sen sijaan genetiiviattribuutilla voi itsellään olla etumääritteitä, esim. laajan sanskritiksi sepitetynkaunokirjallisuuden kukoistuskausi:

Kuva: Genetiiviattribuutti ja sen etumääritteitä

Genetiiviattribuutin käyttö on suomessa laaja-alaista. Se vastaa usein esim. ruotsin ja englannin adjektiiviattribuuttia:

Suomen hallitus

(vrt. finska regeringen, the Finnish government)

Genetiivin ja pääsanan suhteen tulkinta riippuu pääsanan kieliopillisesta tehtävästä ja genetiiviattribuutin ja pääsanan merkityksestä, esim.

pojan pyörä     (omistus, jollekin kuuluminen)

Helsingin kadut (lokaalinen suhde)

pojan maailma   (lokaalinen tai kognitiivinen suhde)

Jos pääsanana on verbistä johdettu substantiivi, genetiiviattribuutti voi rinnastua subjektiin tai objektiin, esim.

auringon kimmellys (vrt. aurinko kimmeltää)

kakun koristelu    (vrt. kakkua koristellaan)

Usein genetiiviattribuutin ja sen pääsanan yhteys selviää vasta kontekstin tai maailmantiedon (arkitiedon) pohjalta, esim.

Aaltosen rintakuva (‘Aaltosen omistama’ vai ‘Aaltosta esittävä’ vai ‘Aaltosen veistämä’ rintakuva?)

Genetiiviattribuutti vai genetiivialkuinen yhdyssana?

Kirjoituksessa joudutaan ratkaisemaan, milloin genetiivimuotoinen substantiivi kirjoitetaan erikseen ja milloin yhteen seuraavan substantiivin kanssa. Usein vaihtoehdot ovat samanarvoisia, esim. öljyn tuonti – öljyntuonti, kielten opetus – kieltenopetus. Genetiivialkuiset yhdyssanat ovat usein termin luonteisia, ja niiden alkuosa viittaa pikemmin lajiin kuin määräyksilöön, esim. talonpoika (vrt. talon poika), häränsilmä (vrt. härän silmä),kananmunat (mutta fasaanin munat).

Kielten nimet kirjoitetaan erikseen sanaliitoiksi, esim. suomen kieli, englannin kieli, japanin kieli.

Koti- ja ulkomaiset genetiivialkuiset paikannimet käsitetään yleensä yhdyssanoiksi, esim.Vanhankaupunginlahti, Tyrrhenanmeri, Beringinsalmi, Kanariansaaret.

Jos jälkiosa on erisnimi tai yhdyssana, nimet kirjoitetaan kuitenkin sanaliitoiksi, esim. Laatokan Karjala, Atlantin valtameri. Sanaliittoja ovat myös esim. Karjalan kannas, Saimaan kanava, Hooverin pato.

Genetiiviattribuutti vai nominatiivialkuinen yhdyssana?

Genetiiviattribuuttia käytetään yleensä tapauksissa, joissa on kysymys jonkun muistomerkistä tai muusta muistosta. Esim. Matti Äyräpään palkinto, Nobelin palkinto, Mannerheimin patsas, Lönnrotin elämäkerta.

Nominatiivialkuisia yhdyssanoja ovat toisaalta esim. Sibelius-monumentti, Mannerheim-linja, Eiffel-torni, Kuula-konsertti, Goethe-tutkimus.

.

Appositio- eli substantiiviattribuutti

Yleistä

Appositioattribuutti on pääsanansa edellä tai jäljessä oleva substantiivi, joka on taipumaton tai taipuu samassa sijassa kuin pääsana. Appositioattribuutteja on kolme ryhmää: 1) erisnimen edellä oleva attribuutti, esim. lehtori Ahonen, 2) substantiivin jäljessä oleva taipuva attribuutti, esim. Turussa, silloisessa pääkaupungissa, 3) substantiivin jäljessä oleva taipumaton attribuutti, esim. sanassa meri.

Erisnimen edellä oleva attribuutti

Henkilönnimen edellä olevat appositioattribuutit ovat tavallisesti ammatti- tai arvonimiä, titteleitä. Tällaiset attribuutit ovat yleensä taipumattomia. Samoin käyttäytyvät muidenkin erisnimien kuin henkilönnimien edellä olevat appositioattribuutit. Esim.

Tieto saatiin pääjohtaja Vuoriselta.

Mitä mieltä olet rehtori Pelkosesta?

Tapasimme toisemme ravintola Yösarvessa.

Appositioattribuutti taipuu pääsanansa mukaan, jos sillä itsellään on määrite tai se on omistusliitteinen. Esim.

Tieto saatiin yhtiön pääjohtajalta Vuoriselta.

Mitä mieltä olet rehtoristamme Pelkosesta?

Tapasimme toisemme suositussa ravintolassa Yösarvessa.

Voidaan sanoa nuorelle kuningattarelle Elisabetille (‘Elisabet on nuori kuningatar’) tai nuorelle kuningatar Elisabetille (‘kuningatar Elisabet on nuori’).

Jos titteli itsessään on sanaliitto, se tavallisesti jää taipumatta. Esim.

filosofian kandidaatti Järviseltä

lääketieteen ja kirurgian tohtori Vartiaiselle

Kahden tai useamman erisnimen yhteinen attribuutti on monikossa ja samassa sijassa kuin erisnimet, esim.lehtorien Ahosen, Heinosen ja Hovinheimon virkavapaus. Pitkissä luetteloissa erisnimet voivat jäädä taipumattakin, esim. lehtoreilla Ahonen, Heinonen, Hovinheimo, Jämsä, Moisander ja Suomalainen.

Tilapäistä asemaa osoittavat nimitykset (esim. alustaja, kirjoittaja, puheenjohtaja, sihteeri) eivät ole varsinaisia titteleitä. Tavallisesti tällaiset nimitykset taipuvat, esim.

Alustajalla Pertti Väisäsellä oli tuoreita tietoja.

Sanat, jotka osoittavat henkilön asemaa oikeus- tai hallintoasioissa, voivat taipua tai jäädä taipumatta, esim.

Kantajalla – kantaja Lahtisella oli paljon sanottavaa.

Hakijan – hakija Kivisen pyyntöön suostuttiin.

–nen-loppuinen attribuutti tavallisesti taipuu, esim.

Asevelvolliselle Hannu Lipposelle myönnettiin lykkäystä.

Tilalliselle Matti Huuskoselle annettiin poikkeuslupa.

Jos tällainen sana on varsinainen titteli, se voi taipua tai jäädä taipumatta, esim.

kappalaisen – kappalainen Matti Pentikäisen saarna

kirjastoapulaisen – kirjastoapulainen

Niina Mustosen anomus

Substantiivin jäljessä oleva taipuva attribuutti

Appositioattribuutti voi olla myös pääsanansa, yleis- tai erisnimen, jäljessä. Tällöin se on irrallinen lisämäärite, joka erotetaan molemmin puolin pilkuilla muusta lauseesta. Attribuutti esiintyy samassa sijassa ja luvussa kuin pääsana. Se on merkitykseltään täydentävä, selventävä, joskus oikaisevakin. Esim.

Kuopiossa, läänin pääkaupungissa, on myös yliopisto.

Kallen, pojan, kävi kehnosti.

Näytelmä, kirjallisuuden lajeista vaikein, vaati teknistäkin taitoa.

Substantiivin jäljessä oleva taipumaton attribuutti

Appositioattribuutti voi olla pääsanasubstantiivin jäljessä myös taipumattomana. Tällainen attribuutti on tavallisesti jokin kielen aines, kirjallisen tuotteen tai taideteoksen nimi, numero tai kirjain. Esim.

Sanassa koti on neljä kirjainta.

Romaanissa Irralliset Meri kuvaa elämän tyhjyyttä.

Sivulla 127 on asiasta maininta.

Kolmioon ABC on piirretty ympyrä.

a) Jussi Juoniolle, joka on rehtori
rehtori Jussi Juoniolle – erisnimen edellä oleva appositioattribuutti on yleensä taipumaton.

b) Jussi Juoniolle, joka on rehtorimme
rehtorillemme Jussi Juoniolle – appositioattribuutti taipuu pääsanansa mukaan, jos se on omistusliitteinen.

c) Jussi Juoniolle, joka on lukion rehtori
lukion rehtorille Jussi Juoniolle – appostioattribuutti taipuu pääsanansa mukaan, jos sillä itsellään on määrite.

d) Virtaselle, joka on oikeustieteen tohtori
oikeustieteen tohtori Virtaselle – jos titteli itsessään on sanaliitto, se tavallisesti jää taipumatta.

e) Pekka Tarkalle, joka on kirjoittaja
kirjoittajalle Pekka Tarkalle – tilapäistä asemaa osoittavat nimitykset tavallisesti taipuvat.

f) Alli Lahtiselle, joka on eläkeläinen
eläkeläiselle Alli Lahtiselle – nen-loppuinen attribuutti tavallisesti taipuu (ellei se ole varsinainen titteli).

.

Partitiivi- ja elatiiviattribuutti

Yleistä

Partitiivi- ja elatiiviattribuuttina esiintyy jaollistarkoitteinen substantiivi (esim. leipää, kankaasta) ja se liittyy sellaiseen pääsanaan, joka ilmaisee osaa, määrää tai mittaa (esim. pala, metri). Tällainen attribuutti on pääsanansa jäljessä. Esim.

Lapselle annettiin pala leipää.

Yksi pala leivästä oli jo huvennut.

Tähän tarvitaan metri kangasta.

Metri kankaasta oli mennyt pilalle.

Partitiiviattribuutti ilmaisee koostumusta (esim. pala leipää), elatiivi attribuutti ilmaisee osajoukkomaista määrätarkoitetta (esim. pala leivästä). Pääsana taipuu lauseyhteyden vaatimassa sijassa. Lisäesimerkkejä partitiivi- ja elatiiviattribuuteista:

Otatko lasillisen viiniä?

Lasillisesta viiniä ei tule humalaan.

Kuka teistä teki tämän?

Kenelle teistä voin jättää viestin?

Lukusana ja siihen liittyvä substantiivi

Yksikön nominatiivissa (tai akkusatiivissa) oleva perusluku ja siihen liittyvä substantiivi muodostavat rakenteen, jossa lukusana (esim. kolme, kymmenen) on tulkittava pääsanaksi ja partitiivissa oleva substantiivi (esim. poikaa, ihmistä) sen attribuutiksi. Esim.

Pihalla on kolme (pääs.) poikaa (attr.).

Näin siellä kymmenen (pääs.) ihmistä (attr.).

Muissa sijoissa kuin nominatiivissa (tai akkusatiivissa) lukusana käyttäytyy adjektiivin tavoin: se on samassa sijassa ja luvussa kuin substantiivi. Esim.

Hän puhui kolmesta (attr.) pojasta (pääs.).

Sain vastaukset kymmeneltä (attr.) ihmiseltä (pääs.).

Tästä luku- ja sija kongruenssista johtuu, että tällaisissa tapauksissa lukusana jäsennetään adjektiiviattribuutiksi ja substantiivi sen pääsanaksi.

Lukusanan edellä partisiippiattribuutti on tavallisesti monikossa: pelattavissa, autossa olleista, järjestetyissä. Lukusanan perässä partisiippiattribuutti on yksikkömuotoisen substantiivin määrite ja siksi yksikössä: kuudessa pelattavassa ottelussa, neljästä autossa olleesta naisesta, kolmessa järjestetyssä kokeessa.

a) kuudessa ottelussa, jotka pelataan
pelattavissa kuudessa ottelussa
kuudessa pelattavassa ottelussa

b) neljästä naisesta, jotka olivat autossa
autossa olleista neljästä naisesta
neljästä autossa olleesta naisesta

c) kolmessa kokeessa, jotka järjestettiin
järjestetyissä kolmessa kokeessa
kolmessa järjestetyssä kokeessa

.

Paikallissija-attribuutti

Yleistä

Paikallissija-attribuutit ovat normaalisti pääsanansa jäljessä. Yleisiä (ja vanhastaan hyväksyttyjä) ovat sellaiset paikallissija-attribuutit, jotka liittyvät verbistä johdettuun teonnimeen. Tällöin attribuutin suhde pääsanaansa on samantapainen kuin samassa sijassa olevan adverbiaalin suhde vastaavaan verbiin. Esim.

Lähtö Jyväskylään (attr.) lykkäytyi.

Vrt. Lähden Jyväskylään (advli) myöhemmin.

Elatiivimuotoiset attribuutit

Tavallisia ovat varsinkin sellaiset elatiivimuotoiset attribuutit, jotka ilmaisevat, minkä kokonaisuuden osa pääsanan tarkoite on, esim. osa vieraista, jotkut valituista. (Näitä käsitellään edellisellä sivulla.)

Toisessa tavallisessa elatiiviattribuutin tyypissä pääsana merkitsee havaintoa, ajatusta, tietoa taikka kielellistä esitystä:

huomioita teoksen tyylistä, ajatus yhteisestä lomasta,

tieto Titanicin uppoamisesta, selvitys varojen käytöstä

Attribuutti ilmaisee tällöin, mitä pääsanan tarkoite koskee; esim. selvitys varojen käytöstä = ‘selvitys, joka koskee varojen käyttöä’.

Tällaiset attribuutit eivät ilmaise paikallisuutta, vaan ovat eräänlaisia rektiotapauksia. Lisäesimerkkejä:

ehdotus ylimääräisestä kokouksesta

ennuste talouden kehityksestä

päätös riitajutusta

laki peruskoulu-uudistuksesta

Muut paikallissija- ja lokaalirakenneattribuutit

Usein paikallissija-attribuuteilla on lokaalinen merkitys. Esim.

Hän on susi lammasten vaatteissa.

Paluumatka Helsingistä oli hankala.

Pikajuna Joensuuhun lähtee kolmannelta raiteelta.

Ääni sisälläni varoitti minua.

Oletko sinä Matti Virtanen Tampereelta?

Yhteydet ulkomaille olivat poikki.

Samaan tapaan kuin paikallissijoja käytetään attribuuttina myös pre- ja postpositiolausekkeita. Esim.

Mutka ennen siltaa on vaarallinen.

Seikkailu ympäri Lontoota oli hauskaa.

Istuskelu ystävien kanssa kesti pitkään.

Matka napapiirin taakse oli mieleenpainuva.

Korrektissa kielenkäytössä pyritään välttämään kovin laajaa paikallissija-attribuuttien käyttöä, jottei synny epäselvyyttä. Paikallissija-attribuutit sopivat huonosti sellaisiin lauseisiin, joissa ajatus muuttuu, jos attribuutti käsitetään predikaatin määritteeksi:

Koira haukkui kärppää kivenkolossa.

Hän kertoi kokemuksistaan Lapissa.

„Myymäläadessiiviksi” on nimitetty sellaisia adessiivimuotoisia attribuutteja kuten aluspaita pitkillä hihoilla (par. pitkähihainen aluspaita), jäätelöä lakkahillolla (par. jäätelöä ja lakkahilloa). (Ks. kirjasuomen kehitystä ja kielenhuollon periaatteita.)

a) Mies tuomittiin sakkoihin avunannosta rikokseen. – Hyväksyttävä ilmaus. Pääsana avunannosta on teonnimi. Siihen sopii määritteeksi paikallissija-attribuutti rikokseen.

b) Paavo viittasi kokemuksiinsa tunturivaelluksella Lapissa. – Paremmin esim. relatiivilauseella: kokemuksiinsa, joita oli saanut tunturivaelluksella Lapissa.

c) Halusin päästä eroon juolavehnästä puutarhassani. – Paremmin esim. partisiipin avulla: puutarhassani kasvavasta juolavehnästä.

d) Kamppailu hallinnonuudistuksesta kesti vuosia. – Hyväksyttävä ilmaus. Pääsana kamppailu on teonnimi. Siihen sopii määritteeksi paikallissija-attribuutti hallinnonuudistuksesta.

e) Otimme yhteyden Suomen suurlähettilääseen Budapestissä. – Paremmin esim. genetiivillä: Suomen Budapestin-suurlähettilääseen

f) Neuvottelut työmarkkinajärjestöjen kanssa ovat olleet sitkeitä. – Hyväksyttävä ilmaus. Pääsana neuvottelut on teonnimi. Siihen sopii attribuutiksi postpositioilmaustyömarkkinajärjestöjen kanssa.

g) Laitos antaa melko synkän ennusteen talouden kehityksestä. – Hyväksyttävä ilmaus. Pääsana ennusteen on teonnimi. Siihen sopii määritteeksi paikallissija-attribuutti talouden kehityksestä.

h) aluspaita pitkillä hihoilla, viritin-vahvistin mikrofoniliitännällä, kohdevalaisin kiskokiinnityksellä, vihko 7 mm:n ruuduilla – Paremmin esim. pitkähihainen aluspaita, mikrofoniliitäntäinen viritin-vahvistin, kiskokiinnitteinen kohdevalaisin, vihko, jossa on 7 mm:n ruudut.

 .

Infinitiivi- ja sivulauseattribuutti

Yleistä

Myös 1. infinitiivin lyhempi muoto ja sivulause voivat olla substantiivin attribuuttina. Esim.

Pojalle tuli kiire lähteä pois. (infinitiivi)

Tämä on kirja, jota eniten rakastan. (relatiivilause)

Esiin nousi tunne, että puhumme eri kieliä. (että-lause)

Meillä on ongelma, mistä saadaan rahat.          (epäsuora kysym.)

Infinitiiviattribuutti

Infinitiiviattribuutin pääsanasubstantiivit ovat merkitykseltään abstraktisia; ne ovat deverbaaleja sekä intensionaalisia olioita tarkoittavia sanoja kuten aikomus, halu, tilaisuus, kunnia. Esim.

Minulla oli aikomus anoa, halu ryhtyä johonkin,

tilaisuus puhua, kunnia vastaanottaa lähetys

Sellaiset rakenteet kuin minun on aika herätä – lupa lähteä – määrä saapua eivät ole varsinaisia attribuuttirakenteita, vaan ovat pikemmin =verbiketjuihin rinnastettavia kiteytymiä.

(Ks. erikseen attribuuttina olevan infinitiivin objektin muodosta.)

Sivulauseattribuutti

Attribuuttina esiintyvät sivulauseet ovat relatiivilauseita, että-lauseita ja epäsuoria kysymyslauseita. Relatiivilauseet voidaan jakaa restriktiivisiin ja ei-restriktiivisiin. Restriktiiviset ovat selvästi pääsanalle alisteisia, kun taas ei-restriktiiviset ovat lähempänä appositioattribuuttia. Esim.

Tuo on se veljeni, joka on lääkäri (restriktiivinen).

Vanhin veljeni, (joka on) lääkäri, (ei-restriktiivinen) asuu Kemissä.

Että-lauseet ovat mahdollisia attribuuttina vain kun pääsanana on intensionaalista objektia tarkoittava substantiivi kuten ajatus, ehdotus, havainto, kokemus, kuvitelma. Esim.

Pian levisi pelko, että laiva uppoaa.

Väite, että olisin kuollut, on huomattavasti liioiteltu.

Että-lause eksplikoi (selittää, tulkitsee) pääsanansa tarkoitetta.

Epäsuora kysymyslause liittyy vain abstraktisiin substantiiveihin, joissa on kysyvyyden merkityspiirre tai jotka ovat semanttisesti riittävän väljiä. Esim.

Mielessäni heräsi epäilys, tuleeko tästä lainkaan valmista.

Hänellä on ehdotus, miten kulttuuria voisi eheyttää.

.

Teksti on muunneltu luvatta alkuperäisestä, rehellisen käytön perusteella ei-kaupalliseen käyttöön.

Erkki Savolainen – FinnLectura http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Syntaksi/sivu372.htm

Introdus  / lisätty 15.11.2013

.