Cuvinte care se termină în -minen

Pagină coroborată cu Denominal, deverbal – Nominijohdosten merkitysryhmiä

Pe scurt, cuvinele terminate în -minen se referă la „facere” și doar în treacăt este menționat și „făcătorul”.

teonnimi ● numele acțiunii ■ gör namn

Teonnimi on verbikantainen substantiivijohdos, joka ilmaisee kantaverbinsä tarkoittamaa tapahtumaa tai tilaa. Teonimien johtimia ovat esim. –minen, –U, –O, –Us, –ntA, –nti, esim. sureminen, pääsy, huolto, lähetys, sidonta, syönti. (» § 222–.)

Tapahtumaa tai tilaa kuvaava verbikantainen substantiivijohdos Sanat „oleminen” ja „luenta” ovat teonnimiä.

tekijännimi ● numele actorului, a celui care face acțiunea, care acționează ■ författarens namn

Verbikantainen substantiivijohdos, joka tarkoittaa kantaverbinsä ilmaiseman toiminnan suorittajaa tai muuta tilanteen osallistujaa

”Opiskelija” ja ”rullalautailija” ovat tekijännimiä.

Verbin yhdyssanamuoto nominalisaationa

Osa verbien yhdyssanamuodoista voidaan toisaalta luontevasti selittää verbin äärimmäisiksi nominaalistumiksi. Esimerkiksi sana heitän on kiistaton verbinmuoto, ja nimenomaan finiittinen, predikaatiksi kelpaava muoto; heittää kuuluu myös verbin taivutuskaavaan ilman muuta mutta infinitiivinä, ja sillä on joitakin nominin ominaisuuksia; heittäminen voidaan tulkita toisaalta paradigmaan kuuluvaksi ainakin sellaissa merkityksissä kuin ilmaisuissa minun on heittäminen ’minun pitää heittää’, toisaalta verbin substantiiviseksi johdokseksi; ja heitto on nominalisaation viimeinen aste, jossa siinäkin säilyy verbin joitakin piirteitä. Huomattakoon, että sellaiset sanat kuin heitto esiintyvät sekä toimintaa samalla tavoin kuvaavina kuin vastaavat -minen-loppuiset sanat, esim. kiekonheitto, toisaalta konkreettisemmissa merkityksissä, esim. heitto kantoi 80 metriä. Ensin mainittu merkitys esiintyy tavallisesti vain yhdyssanoissa ja kiinteissä sanaliitoissa.

Voimme sanoa, että sana heitto edustaa verbiä heittää, tavallaan sen taivutuskaavaan liitännäisenä kuuluvana, sellaisissa yhteyksissä, joissa tarvitaan verbin pitkälle vietyä nominalisointia, etenkin yhdyssanoissa. Ja tämä koskee myös käyttöä yhdyssanan jälkiosana. Tässä mielessä kyse on erilaisesta tapauksesta kuin muissa kompositiiveissa. Huomattakoon, että tämä ei koske kaikkia edellä käsiteltyjä verbien yhdyssanamuotojen lajeja. Sana tai muotoheitto sopii yhdyssanaan niin alku- kuin loppuosaksikin, mutta olin- vain alkuosaksi.

TEKIJÄNNIMET (deverbaalisia)

-jA koki+ja, lasketteli+ja, soitta+ja, vetelehti+jä

-(i)lAs oppi+las, lähetti+läs, pot+ilas, toip+ilas

-(U)ri aj+uri, kark+uri, pelk+uri, uima+ri

► –jA-johdoksia voidaan tehdä lähes kaikista verbeistä, jotka taipuvat persoonissa. Johdos tarkoittaa yleensä ihmistä tai eläintä (esim. kahlaaja), joka suorittaa toiminnan. Osa johdoksista on ammattinimityksiä.

► Sellaiset sanat kuin lukkari, toveri, tuomari ovat loppuaan myöten lainaa.

TEONNIMET (deverbaalisia)

-minen luke+minen, naureskele+minen, soitta+minen

-Us ajoit+us, viivoit+us; erehd+ys, innost+us

-O; -U heitt+o, kaat+o, työnt+ö; itk+u, kylp+y, oikais+u

-ntA; -nti ammu+nta, etsi+ntä; myy+nti, markkinoi+nti

-uu hakk+uu, kaip+uu, mak+uu, pal+uu

-mUs katu+mus, petty+mys, taantu+mus

-nA humi+na, kohi+na, täri+nä, voihki+na

-mA elä+mä, kuole+ma, synty+mä

-e^x hohd+e, loist+e, paist+e, sad+e

► –minen-johdin on hyvin produktiivinen. Sillä tuotettuja johdoksia kutsutaan usein verbaalisubstantiiveiksi. –nti-johtimella muodostetaan teonnimiä vain yksi- ja kolmitavuisista verbivartaloista.

► –uu-johdin liittyy vain supistumaverbeihin, esim. leikata : leikkaan > leikkuu, taata : takaan > takuu, vastata : vastaan > vastuu.

► –nA-johdin liittyy enimmäkseen ääntä merkitseviin verbeihin.

► Varsinaisten e-johdosten lisäksi suomen kielessä on runsaasti e-loppuisisa nomineja, jotka eivät ole johdoksia, esim. huone, herne, vene.

§ 222 Tuotto, tuottamus, tuotanto, tuotos: tyyppien jakaumasta

Teonnimien ja teon tuloksen nimien morfologisia johdostyyppejä on viitisentoista. Verbeistä on aina muodostettavissa minen-johtiminen ja usein myös jotakin toista johdostyyppiä edustava teonnimi, joskus useampiakin, esim. vetäminen ~ veto, hakkaaminen ~ hakkaus ~ hakkuu, lukeminen ~ luku ~ luenta, kertominen ~ kerronta, uiminen ~ uinti. Seuraavissa esimerkeissä samakantaiset teonnimet ovat käytöltään vaihtoehtoisia:

Kun Turussa kuoli shialainen muslimi, hautauksesta tuli ongelma, koska perinteen mukaanhautaaminen tulee toimittaa nopeasti. (l) | – – rikesakon kirjoittaminen on vaivattomampaa kuin päiväsakon kirjoitus. (L) | Siivousalan hallitsemisen lisäksi tarvitaan monenlaisia esimiestaitoja, esiintymis- ja neuvottelutaitoa sekä vahvaa talousasioiden hallintaa. (sl)

Teonnimivarianteista minen-johdos on yleensä leksikaalistumaton; toisen samakantaisen teonnimen merkitys voi siitä poiketakin. Seuraavassa esitetään joistakin kantaverbeistä kaikki teonnimien ja teon tuloksen nimien johdostyyppeihin kuuluvat lekseemit. Ne, joita käytetään leksikaalistumattomina teonniminä, on kursivoitu.

tuottaminen – tuotto – tuottamus – tuotanto – tuotos – tuote
painaminen – paino – painanta – painos – paine
hakkaaminen – hakkaus – hakkuu – hake – hakku
jättäminen – jättö – jätös – jäte
sitominen – sidonta – sidos – side – sitoma
hyväksyminen – hyväksyntä
juominen – juonti – juoma
nauttiminen – nautinta – nautinto
siirtyminen – siirtymä

Muiden kuin minen-johtimen liittymistä verbivartaloon säätelee tavallisesti verbin vartalotyyppi: vartalon loppuvokaali tai ‑äänteistö sekä tavuluku. Näiden ns. lyhyiden teonnimijohdinten jakauma on siten tietyssä määrin komplementaarinen. Asetelma 73 kuvaa teonnimien ja teon tuloksen nimien tärkeimpien johdostyyppien muodostuksen kantavartalotyypeittäin. Koska minen-johdos on muodostettavissa kaikista verbeistä vartalotyyppiin katsomatta, se ei ole mukana asetelmassa. Muodostuksen produktiivisuutta tai yleisyyttä kantavartalotyypeittäin kuvataan karkeistetusti kolmiportaisella asteikolla. Ne johdostyypit, jotka sisältävät lähinnä teon tuloksen nimiä tai muita leksikaalistumia (‑ntO,‑e^x, ‑mUs, ‑Os, ‑mA), eivät ole koskaan täysin produktiivisia. Aivan satunnaisia johtamismahdollisuuksia asetelmassa ei noteerata. Tarkemmat muodostusehdot ja produktiivisuusluonnehdinnat ilmenevät kunkin johdostyypin erilliskäsittelystä (» § 227 –245).

Asetelma 73: Teonnimien ja teon tuloksen nimien muodostus

Johdin

Kantaverbi

Aise

ise

itse

3Oi

-U

○

♦

○

●

○

-O

♦

○

-Us

●

○

●

○

-UU

○

-nti

●

-ntA

○

●

♦

○

●

○

-ntO

○

-nA

○

●

-e^x

♦

○

♦

-mUs

○

-Os

♦

○

♦

○

-mA

○

♦

○

♦

● = muodostus produktiivista, ♦ = muodostus melko yleistä, ○ = muodostus harvinaista tai satunnaista. Kantaverbin merkintä ”1” tarkoittaa yksitavuista vartaloa, merkintä ”2e” kaksitavuista e-vartaloa, merkintä ”3i” monitavuista i-vartaloa jne.

Ainoana teonnimenä minen-johdos on kolmitavuisilla ne-vartaloilla (paksuneminen), useimmilla iA‑ ja UA-supistumaverbeillä (selviäminen, myrskyäminen) sekä monitavuisilla U-vartaloilla (pukeutuminen, pilaantuminen, sutjakoituminen) – paitsi ksU-johtimisilla. Merkitykseltään muunlainen deverbaalijohdos, esim. teon tuloksen nimi, tällaisista verbeistä silti joskus esiintyy (paksunema, pilaantuma, hätäännys, tyrmistys). Myös joiltakin vartaloltaan kaksitavuisilta verbeiltä puuttuu toinen teonnimi, mm. verbeiltä kokea, koskea, potea, tuulla, sulaa, maistua, syöpyä.

Huom. Joskus teonnimijohdos on vailla aktuaalista tai ainakaan käytössä yleistä morfologista kantaverbiä. Tällainen johdos voi olla leksikaalistuma (esim. vitsaus, tiimellys » § 224 huom. 2), tai sitten kokonaisen verbijohdostyypin tai -muotin, kuten le- tai Oi-verbien, produktiivisuus yltää teonnimien puolelle siten, että teonnimi on mahdollinen, vaikkei sen kantaverbi olisikaan kovin vakiintuneena olemassa, esim. häiriöinti (sl) < ^?häiriöidä; kirjurointi (E) < ^?kirjuroida.

Tekijät ja asioiden suhteet virkakielessä

Perinteisesti virkakielen päätavoitteina on pidetty asiallisuutta, täsmällisyyttä ja kielellistä moitteettomuutta. Usein viranomaisteksteissä myös vältetään liiallista ehdottomuutta ja jossain määrin pyöristetään sanontaa. Samoin liikaa persoonallisuutta yritetään kaihtaa. Virkakielen huoltaja Liisa Huovinen- Nyberg tarkastelee kahta nykyvirkakielelle tyypillistä piirrettä: passiivimuotoa ja nominaalistamista. Ne piilottavat usein vastuunottajan persoonan ja häivyttävät asioiden väliset riippuvuussuhteet.

Virkakielen huoltajalta kysytään usein, tuleeko päätökseen kirjoittaa ”johtokunta päätti valita virkaan N. N:n” vai ”virkaan päätettiin valita N. N.”. Aktiivin ja passiivin käyttö on suomen kielessä – toisin kuin monissa muissa kielissä – ongelmallista siksi, että molempiin muotoihin sisältyy tekijä. Aktiivimuodossa toimittava persoona on selvästi näkyvissä (johtokunta), passiivimuodossa se on määrittämätön mutta kuitenkin persoonallinen olento (vaikkapa johtokunnan edustajat kollektiivina tai viranomainen, jolla on valitsemisvalta). Vanhat tutut kielioppien esimerkit muistuttavat, että passiivin takana on toimittava, vaikka tarkemmin määrittämätön henkilö: Kyllä täältä tullaan, kun ehditään. Mitä sitten syödään, kun eväs loppuu? Tästä pidettäneen kiinni.

Passiivi vai aktiivi virkakieleen?

Persoonallisen aktiivimuodon käyttäminen (olen päättänyt, olemme päättäneet) tuntuu varmasti vielä 1990-luvullakin virkakielessä oudolta. Eihän virkamies omasta halustaan tai haluttomuudestaan päätä mitään sen enempää itse kuin työtovereidensakaan kanssa – ainakaan hänen ei pitäisi niin toimia. Kaikki päätökset perustuvat lakeihin, asetuksiin, päätöksiin, määräyksiin ja muihin norminluonteisiin säännöstöihin. Harkintaansa virkamies voi tietenkin käyttää ja ”katsoa harkitsevansa oikeaksi päättää”.

Passiivin persoonallisuus

Koska suomen passiivissa on jo persoona takana, on aivan oikein muistuttaa siitä, että ilmaukset ”kollegion taholta päätettiin” ja ”osastopäällikön toimesta ratkaistiin” ovat epäsuomalaisia rakenteita. Suomessa ei ole niin kutsuttua agenttirakennetta, ja siksi virkakielessäkin tulee sanoa suoraan: kollegio päätti, osastopäällikkö ratkaisi.

Suomen virkakieleen – niin kuin muuhunkin kielenkäyttöön – valinta passiivin ja aktiivin käytön välillä tuo kuitenkin melkoista rikkautta. Kirjoittaja voi nimittäin valitsemalla näiden kahden pääluokan välillä saada sanottavaansa vivahde-eron.

Tyypillistä säädöskielen passiivin käyttöä ovat ilmaukset eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään/kumotaan/muutetaan/lisätään. Niissä passiivi osoittaa selvästi, että säätämisen, kumoamisen, muuttamisen ja lisäämisen takana on joukko ihmisiä, jotka muodostavat eduskunnan. Ihmiset ovat sanojina myös seuraavassa ilmauksessa: Muita kuin päivittäistavaroita sanotaan erikoistavaroiksi. Samoin katsojana on verovirkailija ja postittajana verovelvollinen, kun asia veroilmoituksen täyttöoppaassa ilmaistaan: Postitse saapunut veroilmoitus katsotaan oikeaan aikaan annetuksi, jos se on jätetty veroilmoituksen jättöaikana postiin.

Passiivin ”persoonallisuus” ja aktiivin ”persoonattomuus”

Kuten seuraavasta käy ilmi, passiivimuodon takana on perinteisesti suomen kielessä ihmisiä tai ainakin ihmisen tahtoa: Vällyjä tarvitaan kipeästi haavoittuneiden kuljetukseen. – – Myöskin armeijamme hevoset suorittavat siellä jossain kallisarvoista työtään. Niille tarvitaan kovasti loimia. – – Pyydetään hartaasti, että jokainen mahdollisuuksiensa mukaan hakisi edelläesitettyjä tavaroita esille – – (Oriveden Sanomat 27.11.1941.)

Omituista kyllä, aktiiviset verbimuodot ovat joskus suomen kielessä tavallaan ”passiivisempia” kuin varsinaiset passiivimuodot. Jos kirjoitetaan Peruskoulun opettajille voidaan myöntää vaikeissa työvoimatilanteissa etukäteen harkinnanvaraisia palvelulisiä, tarkoitetaan, että tehtävään valtuutettu ryhmä tai henkilö päättää lisien myöntämisestä. Lisien saaminen olisi vähemmän tietyn ihmisen tai yhteisön harkinnan varassa, jos ilmaus kuuluisi: Peruskoulun opettajille voi myöntää – –. Vaikka ilmausten välinen raja onkin hiuksenhieno, muoto voi antaa myöntäjille vähemmän tapauksittaista harkinnanvaraa.

Aktiivimuoto on ainakin voida- ja saada-verbien yhteydessä yleisluonteisempi ja persoonallisen harkinnanvaran poissulkevampi kuin passiivimuoto. Siksi varmaan junien käymälöissäkin lukee: WC:tä saa käyttää vain junan kulkiessa (vrt. saadaan käyttää).

Substantiivistaminen

Suomen kielelle on tyypillistä teonnimien käyttö: laulaminen on hauskaa, asuminen on kallista, liika syöminen lihottaa, kielen asiantuntijana viranomaisten kielenkäytön kehittämisessä toimii Kotimaisten kielten tutkimuskeskus; kristallin valmistus lopetetaan, talouden elvytys on aloitettu.

Teonnimirakenteet ovat usein turhan raskaita, kun kieli antaa mahdollisuuden ilmaista asian kevyemminkin:

Eläkkeiden tarkistus suoritetaan kaksi kertaa vuodessa. > Eläkkeet tarkistetaan kaksi kertaa vuodessa.
Mineraalivillan valmistus tapahtuu uudella tehtaalla. > Mineraalivilla valmistetaan uudella tehtaalla.
Luottamushenkilöiden informoiminen on tärkeää.> On tärkeää informoida luottamushenkilöitä.
Ratkaisun tekeminen näin suurissa hankkeissa ei voi tapahtua käden käänteessä. > Ratkaisua ei voi näin suurissa hankkeissa tehdä käden käänteessä.

Suhteiden ilmaiseminen

Asioiden väliset suhteet ilmaistaan ainakin puhutussa kielessä tavallisimmin konjunktioiden ja muiden kytkentäilmausten avulla. Puheessa sanotaan mieluummin vie aikaa, ennen kuin asian tajuaa täydellisesti kuin asian täydellinen tajuaminen vie aikaa. Kirjoittavan (ja puhuvan) virkamiehen kannattaakin ainakin kolmesta syystä pyrkiä mahdollisimman lähelle yleiskielistä esitystapaa, johon sisältyy kytkentäilmauksia. 1) Kytkentäsana osoittaa lukijalle selvästi, mikä on asian A suhde asiaan B; onko kysymyksessä esimerkiksi ehto vai syy ja sen seuraus. 2) Oikean kytkentäsanan etsiminen pakottaa kirjoittajan ajattelemaan asiansa loppuun saakka. 3) Ruotsin kieli ei tunne vastaavia ilmauksia kuin suomen minen-loput, joten runsaasti minen-loppuisia sanoja sisältävät lauseet ovat kaksikielisessä maassamme vaikeita tulkita yksiselitteisesti ruotsiksi.

Nominaalirakenteista lauseiksi ja virkkeiksi

Valtioneuvoston virkakielipäätöksessä (497/82) todetaan, että ”asiakirjat on kirjoitettava siten, että niiden sisältö on vaikeuksitta ymmärrettävissä ja olennaiset kohdat sekä tärkeimmät perustelut helposti havaittavissa”. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että virkamies on velvollinen kirjoittamaan selkeitä lauseita, joiden väliset suhteet ovat kielellisesti helposti tulkittavissa. Virkkeet ja lauseet eivät siis saa olla monitulkintaisia.

Kytkentäsanojen avulla kirjoittaja pystyy täsmällisesti ilmaisemaan, mikä suhde hänen virkkeensä eri asioiden välillä vallitsee. Jos tekstissä lukee Tukea myönnetään kaupan palvelujen saavutettavuuden huomattavan alenemisen ehkäisemiseksi, lukija osannee päätellä, että kirjoittajan ajatus on ollut tukea myönnetään, jotta aleneminen (mieluummin: heikkeneminen) tulisi ehkäistyksi. Mutta miksi kirjoittaja ei ole itse niin kirjoittanut?

Huomattavasti vaikeampia tulkita ovat jo lauseet Palkankorotusten toteutuminen merkitsee inflaatiovauhdin kiihtymistä. Työsuhdeturvan toteutuminen edellyttää neuvotteluvauhdin kiihtymistä. Lauseiden tarkan sisällön ymmärtämiseen vaaditaan paljon enemmän tietoa kuin itse tekstissä on tarjottu. Vallitsevan maailmantilanteen mukaan edellisen lauseen tulkinta voi olla: Jos palkankorotukset toteutuvat, inflaatiovauhti kiihtyy. Se voi olla myös: Kun palkankorotukset toteutuvat, inflaatiovauhti kiihtyy. Jälkimmäinen lause taas saattaa olla tulkittavissa: Jotta työsuhdeturva toteutuisi, neuvotteluvauhdin on kiihdyttävä. Kielellisesti virheellinen ei ole myöskään tulkinta: Työsuhdeturva toteutuu vasta, kun neuvotteluvauhti kiihtyy. Tulkinnoilla ei ole ehkä kovin suurta merkityseroa, mutta selkeysero niillä on. Siksi selkeään, asiakasta palvelevaan virkakieleen pyrkivän virkamiehen tulee ensin itse miettiä asiansa loppuun saakka ja tarjota vasta sitten lukijalle kielellisesti ehdottoman yksiselitteinen teksti.

Apud Liisa Huovinen-Nyberg

Kielikello 3/1992

Haulla -minen löytyi 41 pykälää

http://scripta.kotus.fi/visk/haku.php

» § 62 Rajalla: partisiipit, komparaatio, sti-adverbit

… ominaisuudennimet, minen-johtimiset teonnimet, teettojohdokset ja … Esimerkiksi johdin -minen muuttaa produktiivisesti verbejä substantiiveiksi, mutta morfotaktiselta asemaltaan -minen on johdin …

» § 120 A- ja E-infinitiivit

… esiintyvää minen-muotoa (esim. Sitä ei käy epäileminen) ei …

» § 140 Sulautuminen ja tavurakenne: niitoli, minoon

… moon < mä oon | mien < mie ~ miä en | minen < minä en | nolit < (si)nä …

» § 156 Johdin ja yhdysjohdin

… pah-uus, teke-minen, keng-ittä-ä, nopea-sti …

» § 163 Johdostyyppien nimeäminen ja morfologinen jaottelu

… Teonnimet: -minen, -Us, -ntA, -nti, -U, -O, -UU, -e^x, -nA …

» § 164 Produktiivisuus asteilmiönä

… johdostyypeille, esim. lAinen-, (U)Us-, minen-, jA-, ele- ~ …

» § 171 Johtaminen ilman johdinainesta

… yhtäläisiin teonnimijohdostapauksiin: vrt. paini-a > paini-minen. …

» § 181 stO-sanojen merkityksiä

… -minen), -Us, -U tai -O. …

» § 221 Verbikantaisten substantiivien tyypit ja piirteet

… -minen: juokseminen, sopertaminen -jA: vetäjä, korjaaja, tappelija … minen-, U-, O-, Us-, UU- ja nti-johdoksilla useammin kuin … kotona) (» § 414 – § 415, § 418). minen-johdoksen tapauksessa …

» § 222 Tuotto, tuottamus, tuotanto, tuotos: tyyppien jakaumasta

… viitisentoista. Verbeistä on aina muodostettavissa minen-johtiminen … Teonnimivarianteista minen-johdos on yleensä leksikaalistumaton; … Muiden kuin minen-johtimen liittymistä verbivartaloon säätelee …

» § 223 Mitä teonnimellä tarkoitetaan?

… tendenssimäistä eroa siten, että minen-johdos viittaa luontaisimmin …

» § 224 Teonnimistä eriäviä merkityksiä: rakennus, peitto

… minen-johdoksia ja on asteilmiö. Yleensä leksikaalistumisesta kertoo … minen-teonnimen merkityksestä: … eri määrin. Vähiten leksikaalistumia sisältävät minen-, ntA-, …

» § 225 Lyöminen ja lyönti: -minen-sanojen suhde muihin

… § 225 Lyöminen ja lyönti: -minen-sanojen suhde muihin … minen-teonnimestä vain siten, että kantaverbin aktiviteetti … – § 556). Tämä käyttö on mahdollista myös minen-johdoksille, joille …

» § 226 Miten teontuloksen nimet eroavat teonnimistä

… johdostyyppien jäseniä kuin teonniminäkin, ei kuitenkaan minen- tai … (» § 243). Vastaavat minen-johdokset puolestaan kuvaavat kyseistä …

» § 227 Yleispätevin teonnimityyppi

… Johdin -minen (: -mise-) voi liittyä kaikkien vartalotyyppien … modaaliverbeistä minen-johdos on marginaalinen, esim. – – täytyminen … minen-johdokset ovat merkitykseltään tavallisesti teonnimiä eivätkä …

» § 229 Kaksitavuiset U-teonnimet

… teonnimityyppi ovat minen-johdosten ohella Us-johdokset (» § 232 – … kokonaisuutena (» § 225) kuin minen-teonnimi, esim. alku (vrt. …

» § 231 Osittainen työnjako: heitto ja juoksu

… e-vartaloiden toisena teonnimityyppinä minen-johdosten rinnalla. …

» § 234 Hämmennys, pelastus ja vaihtoehtoiset kantasanat

… minen-johdos sen sijaan kuvaa teonnimille tyypillisesti kantaverbin …

» § 240 nA-teonnimet: yleensä deskriptiivisiä

… Joillakin ise-verbeillä on paitsi nA- (ja minen-) myös …

» § 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit

… -minen: oleminen, syöminen, tekeminen (» § 227) … minen-johtimiset. Poikkeuksellisesti kantasanan nominatiivimuotoon …

» § 349 Johdostyyppien rinnakkaisuudesta

… ne- ja ntU-verbit (ja niiden minen-teonnimet) voivat vaihdella …