Blogulblog's Blog

Așa se nasc cuvintele

Așa se nasc cuvintele – Veijo Meri: Sanojen synty

.

La începutul fiecărei litere mai bogate sunt adunate separat

cuvintele care apar și în română.

În continuare sunt cuvintele finlandeze.

.

.

Câteva cuvinte care încep cu a și sună cam ca în românește.

30.3.2010 12.3.2011

aari, {ar} pinta-alamitta, ranskan sanasta are, joka 1793 määrättiin Ranskassa viralliseksi pinta-alamitaksi siirryt täessä metriseen systeemiin. Se tulee latinan sanasta ārea, vapaa paikka. Siitä ja kreikan sanasta hekatón, sa ta, 100, tuli ranskan hectare, sata aa ria eli hehtaari.

aaria, {arie} italian sanasta aria, laulu. Pe russana on latinan aerius, ilmaan kuuluva, ilman kanssa tekemisissä oleva. Latinan aer on ilma. Tot așa și în românește.

aasi, {asin} nykyruotsissa åsna, muinais ruotsissa āsne, muinaisnorjassa asni. Skandinaavit lainasivat ranskalaisil ta, joiden aasi on asne. Alkusana on latinan asinus. Prescurtat românește, asin. Germaanikieliin syn tyi muotoja, joissa oli l. Goottien aa si oli asilus. Muinaisgermaaneilla sana oli asilu-, josta muinaisslaavit saivat sanansa osilu ja liettualaiset muodon asilas. Suomen aasi liittyy tähän kehityslinjaan. Jo muinaisessa Roomassa tyhmää ihmistä haukut tiin aasiksi.

absurdi, {absurd} irrationaalinen, typerä, lati nan sanasta absurdus, mieletön, epä suhtainen, hajanainen, etuliitteestä ab, pois, ja todennäköisesti ampiaisen ääntä matkivasta nimisanasta susurrus, mutina, kuiskaus.

adjutantti, {adjutant} latinan sanasta adjūtor, auttaja. În română avem atât adjutatnt cât și aghiotant. Teonsana adjūtāre merkitsee tukea. Ranskan adjutant on avusta va upseeri. Se lainattiin ruotsiin semmoisenaan. Suomi otti sen ruotsista.

adjöö, {adio} hyvästi, alun perin muinais ranskan sanasta adieu, Jumalalle eli Jumalan haltuun. Aalussa on partikkeli, apusana, joka tarkoittaa -lle. Jälkiosa on Dieu, Jumala, latinan sanasta deus.

adventti, {advent} latinan sanasta adventus, tulo, saapuminen. Kirkollisessa käytössä sana tarkoittaa Kristuksen saapumista. Se on lyhennys sanoista ad ventus Christi. Româna folosește termenul exclusiv referitor la biserica catolică.

afääri, {afacere} liikehomma, vanhahtavan pu hekielen sana, jonka on korvannut bisnis, englannin sanasta business, muinaisranskan sanasta afaire, nyky kielessä affaire, yksinkertaisesti vain ranskan à faire, tehdä.

akatemia, {academie} niitty, lehto 2 km vanhasta Ateenasta luoteeseen, jonka nimi oli Akadémeia, Heros Akademos nimisen miehen mukaan, joka sen omisti. Hän saattoi olla tarusankarikin. Tuossa paikassa toimi filosofi Platonin perustama korkeakoulu vuodesta 388 ennen Kristusta vuo teen 529 jälkeen Kristuksen synty män.

akku, {acumulator} lyhennetty muoto sanasta akkumulaattori, latinan teonsanasta accumulāre, jonka alku on ad, lisäksi, lisää, ja jälkiosa sana cumulus, kasa, ryökkiö. Säätieteilijät käyttä vättätä jälkimmäistä sanaa pöyheistä poutapilvistä. He puhuvat cumulus-pilvistä.

akordi, {acord} latinan sanoista, ad, luona, ja cor, genetiivimuodossa cordis, sydän. Niistä syntyi accordum, josta tuli ranskan accord, sopu, yksimieli syys, sopimus, yhteissointi. Musiikis sa viimeksi mainittu sana tarkoittaa sitä, että soittimet on viritetty toistensa mukaan.

akrobaatti, {acrobat} kreikan laatusanasta ákros, ylin ja korkein, ja teonsanasta baino, menen, kävelen. Akróbatos on henkilö, joka kävelee varpaillaan tai kiipeää. Samasta laatusanasta on tullut Ateenan linnavuoren nimi Akropolis, ylhäällä oleva linna. Turvallisuussyistä ja arvokkaammilta näyttääkseen kuninkaat asuivat semmoisissa, alamaiset taas alhaalla vuoren juurella.

akseli, {ax, axă} keskiyläsaksassa ahsel, muinaisyläsaksassa ahsala, muinaissakseilla ahsla, keskialasaksassa asle, assel, keskihollannissa assel, assele, muinaisfriiseillä axle, axele, anglo sakseilla eaxl. Skandinaavien muodosta oxl englanti sai sanansa axle. Tanskassa sana on aksel, ruotsissa axel. Muinaisgermaanien sana oli ahslö, joka tarkoitti akselia. Indoeurooppalaisen kantakielen sanavartalo oli ag-, karkottaa, ajaa käsivarret levällään. Siitä on tullut myös mui naisintian åksa-, solisluu.

alabasteri, {alabastru} kreikkalais-roomalaisesta sanasta alabaster, joka muodostet tiin egyptiläisen kaupungin nimestä Alabastron.

albatrossi, {albatros} arabian sanasta al kādūs, ruukku. Siitä tuli espanjan alcaduz, vesijohto. Tästä sanasta kehittyi linnun nimi alcatraz espanjaan. Intian englantilaiset virkamiehet väänsivät sen muotoon albatros. Linnun nokan sierainaukoista ulkonevat luiset putkimaiset ulokkeet, jotka toivat mieleen vesijohtoputken, ja niin vesijohtoa tarkoittava sana alkoi merkitä lintua.

albumi, {album} latinan sanasta album, valkoinen. Se tarkoitti alkuun valkoista kirjoitustaulua.

algebra, {algebră} matematiikan laji, joka käyttää yleisiä symboleja, arabikie len sanasta aljebr. Al on artikkeli ja jebr tarkoittaa irronneiden osien yhdistämistä, teonsanasta jabara, yhdistää jälleen, tehdä jälleen täydelliseksi. Arabeilla tuo matematiikan haara oli ‘ilm aljebr wa’lmyqābalah, jälleen yhdistämisen ja yhtäläistämi sen tiede. 1200-luvulla tuo aljebr otettiin italiaan. Saman ajan latinaan jotkut tutkijat ottivat loppu pään sanonnasta ja saivat sanan al mucabala, joka tarkoitti algebraa. Tämä sana jäi käytöstä. Italiassa sana oli jo algebra. Geometria tarkoitti alkuun maanmittaustaitoa, kreikan sanoista maa ja mitata.

alkoholi, {alcool} Keski-Euroopassa alcool tarkoitti jostain aineesta tiivistettyä tuotetta. Alcool vini oli viinistä tiivistettyä paloviinaa. Sitä alettiin tehdä joskus 1500-luvulla. Suomessa juoma yleistyi 1620-luvulla, jolloin tänne tulivat muutkin korkeakult tuurin merkittävät ilmiöt, joita viinan lisäksi olivat tupakka, kuppatauti ja mustalaiset. Alkoholi on peräisin arabian kielen sanasta alkohl, lyijyvalkoinen. Se oli väriaine, jota käytettiin kulmakarvojen värjäyk seen. Samaa tarkoitti alkuun espanjan alcohol. Arabian sana on johdet tu teonsanasta kahala, värjätä silmät. Hepreassa samaa tarkoittava ja samansukuinen teonsana on kākhal.

alkovi, {alcov} alkoovi, makuusoppi, ranskassa alcove, lainattu espanjasta, jossa se on alcoba. Espanjalaiset lainasivat sen arabikielestä, niin kuin monta sanoistaan. Arabian sana on al-qobbah. Alon artikkeli ja qobbah holvi, holvattu huone, teonsanasta qubba, holvata.

allegoria, {alegorie} vanhassa kreikassa agorá oli tori, jossa käytiin kauppaa, järjes tettiin kansankokouksia ja pidettiin puheita. Teonsana agoreuo oli puhua kansankokouksessa, sitten vain yleensä puhua. Puhe oli agoria. Tämä ja toinen sana allos, joka tarkoittaa toinen, yhtyivät. Syntynyt allegoria tarkoitti sitä, että kuultavaa puhetta ei pitänyt ottaa kirjaimellisesti, sen takaa piti kuulla toinen puhe, joka oli oikeaa asiaa ja totuus.

alligaattori, {aligator} espanjan sanasta el la­garto, joka palautuu latinan sanaan lacerta, sisilisko.

almanakka, {almanah; agendă} kreikan sanasta almenik­hiaká, josta tuli latinan almanach­us. Sitä alettiin käyttää 300-luvulla ja se tarkoitti egyptiläistä kalente­ria. Sen alkuperää ei ole pystytty sel­vittämään.

alpakka, {alpaca} pienikokoinen perulainen laamaeläin, jonka villa on arvokas. Paikallisessa intiaanikielessä sen ni­mi oli pako, joka tarkoitti punakel­taista. Espanjalaiset valloittajat sai­vat sitä kieleensä sanan alpaca.

Alpit, {Alpi} vuoristo Euroopassa, latinassa Alpēs, kreikassa Alpeis, ehkä val­koista tarkoittavista laatusanoista, jollainen on latinan albus. Korkeim­mat huiput ovat pysyvästi jään ja lu­men peittämät.

alttari, {altar} latinassa altāre, uhrilieden ja­lusta. Muinaisnorjan sana oli altari. Ruotsissa se on altar ja altare. Skandinaviaan sana lainattiin saksalaisil­ta. Muinaisranskan muoto oli altare, muinaissaksien altari ja keskialasak­san altar, alter. Latinan altare oli al­kuun kukkula, kohouma, johdettu laatusanasta altus, korkea. Muinai­sintian alātam- oli tuli. Sitä on pi­detty todennäköisempänä kantasana­na.

alumiini, {aluminiu} englantilainen Sir Humph­ry Davy keksi tämän metallin ja an­toi sille 1808 nimen alumium, lati­nan sanan alūmen mukaan. Se tar­koittaa alunaa. Jo 1812 hän muutti nimen. Se sai muodon aluminum, jo­ta käytetään vielä Yhdysvalloissa. Englannissa sana on aluminium, jota myös saksa, ranska ja pohjoismaiset kielet käyttävät. Aluna, kitkerä maa­suola, on siis peräisin samaa tarkoit­tavasta latinan sanasta alūmen.

amaryllis, {amarilis} kukkakasvi, kreikan ja la­tinan tytön nimestä Amaryllis. Hän elää kreikkalaisen runoilijan Theokritoksen ja roomalaisten Vergiliuk­sen ja Ovidiuksen runoudessa.

amatsoni, {amazoană} naissoturi, sotaisa nainen, kreikan sanasta amads̄on. Se on koottu sanoista a, kieltoliite, ja mad­sós, naisen rinta. Tarut kertoivat, et­tä nuo naissotilaat leikkasivat pois oikean rintansa, ettei se olisi tiellä, kun he ampuivat jousella.

amatööri, {amator} harrastaja, italiassa ama­tore, latinan sanasta amātor, rakas­taja, teon sanasta amāre, rakastaa.

ambitio, {ambiție} kunnianhimo. Latinan am­bitio oli nimisana, joka oli syntynyt teonsanasta ambire, kävellä ympäri. Ire on kävellä ja amb ympäri. Sana tarkoitti valtion virkaan pyrkivän kiertomatkaa, jonka aikana hän ta­pasi valitsijoita ja pyysi heitä äänes­tämään itseään. Hänellä oli päällään valkoinen kaapu, toga candida. Tä­män vuoksi hänestä käytettiin nimeä candidatus, josta on tullut meidän kandidaattimme. Sana merkitsee siis valkoista. Ambitio alkoi tarkoittaa kunnianhimoa. Myöhemmin se on saanut vielä myönteisemmän merki­tyksen. Nyt se on lähinnä kunnian­tunto.

ambra, {ambră} aikanaan lääketieteen käyt­tämä hajuaine, tunnettiin eteläisessä Aasiassa ja Euroopassa arabian kie­len sanalla anbar, joka äännettiin ambar. 1200-luvulla siitä tuli rans­kan ambre. Italiassa sana sai muo­don ambra.

ambulanssi, {ambulanță} 1700-luvun ranskan sa­nasta ambulance, joka korvasi sa­man kielen sanat hôpital ambilant, kulkeva sairaala, sananmukaisesti kävelevä sairaala, 1600-luvun alussa hôpital ambulatoire. Kantasana on latinan ambulāre, kävellä ympäriin­sä.

Amerikka, {America} lothrinkilainen kartan­piirtäjä merkitsi päiväntasaajasta etelään mantereen, jolle löytäjän fi­renzeläisen Amerigo Vespuccin ni­men mukaan antoi nimeksi terra America. Myöhemmin saatiin selvil­le, että tuo maa kuului Kolumbuk­sen löytämään mantereeseen, jolloin nimi ulotettiin tarkoittamaan myös sitä eli koko maanosaa.

ametisti, {ametist} jalokivi, kreikan sanasta améthystos, ei juovuksissa. Kun käytti ametistikoruja, ei tullut huma­laan. Näin luultiin. Helsinkiläisen tiedemiehen S.A. Forsiuksen tekstis­sä vuodelta 1615 sanotaan, että Aris­toteleen mukaan juopuneen ihmisen napaan pantu ametisti vei viiniltä voiman ja humalluttamisen kyvyn. Ametisti on sinipunaista kvartsia. Sama väri tuli punaviiniin, kun sitä laimennettiin vedellä niin paljon, et­tei siitä enää voinut tulla humalaan. Tästä satunnaisesta ilmiöstä tehtiin noin pitkälle meneviä johtopäätök­siä. Kreikan methyein oli tulla hu­malaan ja eteen pantu a kieltosana ei. Näistä siis syntyi améthystos, ei humalaan tullut.

amiraali, {amiral} arabian sanasta amar, käs­keä. Amīr oli käskijä. Siitä saatiin emiiri. Kun r-rakl, kuljetus, yhdistet­tiin sanaan amir, saatiin laivaston komentaja. Toisen selityksen mu­kaan sana on syntynyt sanoista, amīr-al-bahr, meren käskijä. 1200-­luvun ranskassa sana oli jo amiral.

ammoniakki, {amoniac} latinan sanoista sal am­mōniacum, vuorisuola. Kreikassa sa­maa tarkoittava sana oli ammónia­kón. Kreikan sana ammōniás tar­koitti libyalaista, Libyan asukasta. Kreikan ámmōn oli libyalaisten yliju­mala Ammon. Se oli alunperin egyp­tiläinen sana ja tarkoitti heidän ju­malaansa. Tuota suolaa kaivettiin maasta ensimmäisen kerran Ammo­nin temppelin luota. Näin se sai tuos­ta temppelistä nimensä.

amnestia, {amnistie} armahdus, kreikan sanasta amnēstía, unohdus. Mnestis on muis­taa ja a sen edessä kieltosana ei.

amuletti, {amuletă} latinan sanasta amuletum, jauhopuuro. Kansa sotki sen sanaan kääntää pois, joka oli āmōlīrī, ja al­koi uskoa, että sillä oli ainetta, joka torjui pahan. Puuroa ei ollut tietysti­kään mukava kuljettaa aina muka­na, se pilaantui tai tuli syödyksi. Siksi alettiin käyttää sen sijasta mukavia pieniä esineitä.

anarkia, {anarhie} kreikan sanasta anarkhīa, ilman johtajaa. Arkhós on johtaja.

anekdootti, {anecdotă} juttu, kertomus, alku­merkitys oli ei aikaisemmin julkais­tu. Prokopius Kesarealainen, joka eli Itä-Roomassa 500-luvulla, julkaisi kirjan Anekdota. Hän oli kai ensim­mäinen, joka käytti tuota sanaa. Kreikan laatusana anekdotos saattoi tarkoittaa myös naimatonta henki­löä. Tätä ei ollut vielä annettu ulos, naitettu.

anemoni, {anemonă} koristekasvi, syntynyt krei­kan sanasta ánemos, tuuli, koska tuulen uskottiin avaavan sen kukat. Kreikassa tuo kasvi oli anemōnē. La­tina lainasi sen ihan semmoisenaan.

angiina, {angină} tauti, latinan sanasta angīna, joka sananmukaisesti tarkoitti tukehtumista. Se on johdettu teonsa­nasta angere, kuristaa. Samaa juurta ovat islannin angr, suru, murhe, ja ruotsin ånger, katumus, suomen an­kea ja todennäköisesti myös ankara. Indoeurooppalaisen kantakielen sa­navartalo oli angh-, painaa, puris­taa, tukehduttaa, alun perin olla ah­das.

ankkuri, {ancoră} muinaisruotsissa ankar, an­kare, ankara, akkare, islannissa ak­keri, norjassa ja tanskassa anker, muinaisyläsaksassa ankar, anglosak­seilla ancor, josta tuli englannin an­chor. Sana on lainattu germaaninkie­liin latinasta, jossa se oli anchora, oi­keammin ancora. Se taas oli saatu kreikasta, jossa koukku ja ankkuri oli ankȳra. Kaksihaaraisen ankkurin germaanit lainasivat roomalaisilta Reinin alajuoksun varrella. Aikai­semmin alus vedettiin maalle tai kiinnitettiin pohjaan köydellä ja ki­vipainolla. Nykyruotsissa sana on ankare. Kreikan angkōn oli mutka, taite. Muinaisintian anch- oli taivut­taa. Indoeurooppalaisen kantakielen sanavartalo oli anq-, taivuttaa, mut­ka. Samaa juurta on suomen onki.

anonyymi, {anonim} nimetön, kreikan sanasta anonyma, jossa anyma on nimi ja an kieltosana.

antenni, {antenă} langattoman lennättimen keksijän italialaisen Marconin anta­ma nimi. Antenna tarkoitti aikaisem­min italiassa laivan raakapuuta. Se oli kehittynyt latinan samaa tarkoit­tavasta sanasta antemna. Se taas on johdettu sanasta antempnā, anatem­pnā, aukilevitetty, aukijännitetty. Sana on sukua sanalle templum, jos­ta on tullut suomen temppeli. Krei­kan teonsana temnein oli leikata. [Există în toate limbile romanice. Prin franceză, vine în română din latină fr. antenne, lat. antenna: bara tranversală a catargului navei de care este prinsă pânza.]

antilooppi, {antilopă} myöhäiskreikan sanasta antholops, kukkasilmä.

antipatia, {antipatie} vastenmielisyyden tunne, kreikan sanasta antipátheia, joka on yhdistetty sanoista anti-, vastaan, ja páthos, kärsimys, myöhempi merki­tys, filosofien antama, intohimo, kiihko. Katso passiivinen.

antologia, {antologie} esimerkiksi runoantologia, kreikan sanasta anthología, kukka­kokoelma, yhdistetty sanoista án­thos, kukka, ja legō, poimin.

aortta, {aortă} valtimosuoni, kreikassa auor­tē, Hippokrateella henkitorvi. Aristo­teles antoi sille nykymerkityksen suuri verisuoni. Johdettu kreikan­teonsanoista aeirō, kohotan, ja aor­téō, ripustan ylös. Alun perin sana tarkoitti ylös pantua.

apatia, {apatie} pettymyksen, mielenmasen­nuksen aiheuttama välinpitämättö­myyden tila, kreikan sanasta apát­heia, jossa a- on kielto ja páthos kär­simys. Alun perin kysymyksessä oli kärsimyksestä vapaa olotila. Lähin­nä stoalaiset filosofit antoivat sanal­le näin buddhalaisen merkityksen. Katso antipatia ja passiivinen.

apostoli, {apostol} kreikan sanasta apóstolos, lähetti, sanansaattaja, johdettu teon­sanasta apóstellein, lähettää.

arabeski, {arabesc} ranskan sanasta arabes­ques, joka tarkoitti arabialaiset. Koraani kielsi, kuten Mooseskin, kuvan tekemisen elollisista olennoista. Sik­si arabit ja muut muslimit kehittivät täysin epäesineellisen abstraktisen koristetyylinsä ja ornamenttinsa, joi­ta oli luontevaa ruveta kutsumaan arabialaisiksi. Arabi-sana on peräi­sin kreikan sanasta áraps, genetiivi­muodossa árabos. Sana on seemiläis­tä [semit, semitic] alkuperää ja tarkoitti aavikon asukasta.

areena, {arenă} alun perin amfiteatterin kes­kusta, jossa ohjelma esitettiin, lati­nassa arēna, oikeastaan harēna, hiek­ka, hiekkainen paikka, erikoismerki­tys hiekoitettu paikka, jossa harjoi­teltiin aseen käyttöä ja käytiin har­joitustaisteluita.

aresti, {arest} latinan sanasta arrestum, jo­ka tarkoitti oikeudenpäätöstä ja pi­dätysmääräystä. Teonsana arrestāre on koottu sanoista ad, luo, ja restā­re, jäädä.

aristokratia, {aristocrație} kreikan sanasta aristok­rateia, parhaimpien herruus.

arkisto, {arhivă} kreikan sanasta arkheion, hallitusrakennus. Siitä tuli latinan archivum, asiapapereiden säilytys­paikka. Roomalaiset olivat uskomat­toman tarkkoja ja eteviä lainlaatijoi­ta, joille arkistomateriaalia kertyi suunnattomasti. Se täytti pian hallintorakennuksen ja muutti sen ar­kistoksi. [În ciuda etimologiei, arkisto se potrivește perfect modului finlandez de a construi cuvintele, aici coincidențe fericite: arki (arkki –foaie de hârtie) + sto; se spune că și arkkitehti ar merge pe acelș calapod: arkkitehti (tehdä); cine știe?]

arkkitehti, {arhitect} palautuu latinan sanan architectus kautta kreikan sanaan architéktōn, johtava, ensimmäinen, kirvesmies, rakennusmestari. Kanta­sana on kreikan árchein, olla ensim­mäinen, olla johtaja. Archós on pääl­likkö, johtaja.

arktinen, {arctic} pohjoisnavan alueeseen liittyvä, alun perin kreikan sanasta arktikós, jonka kantasana on krei­kan árktos, karhu, myöhempi merki­tys Iso Karhu eli Pohjantähti. Krei­kan sana on sukua latinan sanalle ursus, joka tarkoittaa karhua sekin. Siitä on muuten tullut naisen nimi Ursula, naaraskarhu, pieni naaras­karhu jos tarkkoja ollaan.

armeija, {armată} latinan sanasta armātus, aseistettu. Arma on työkalut, sotava­rustus, aseet. Ranskan armee tarkoit­taa aseistettua voimaa, espanjan ar­mada sotalaivastoa. Ranskan sana on kai tullut saman kielen teonsa­nasta armer, aseistaa, latinassa ar­māre. Indoeurooppalaisen kantakie­len sanavartalo oli ar-, arö-, liittää, sovittaa. Siitä ovat tulleet germaani­kielten käsivartta tarkoittavat sanat, kuten ruotsin, saksan ja englannin arm ja latinan armus. Niiden alku­merkitys oli liitos, nivel, jäsen. Laa­jennettu kanta kielen vartalo oli arö- ­ja re-, pinota ja liittää toisiinsa ja järjestää puita. Tästä syntyi tuo lati­nan arma, joka on monikollinen sa­na. Vuoden 1600 paikkeilla tuo rans­kan armee levisi muihin kieliin.

aromaattinen, {aromatic} kreikan laatusanasta arōmatikós, juurinen, joka on johdet­tu saman kielen sanasta arōma, juu­ret.

arsenaali, {arsenal} arabian sanasta dār (es) sinā’a, käsi työläisten talo, sitten lai­vatelakka. Nyt se tarkoittaa asepa­jaa ja asevarastoa.

arsenikki, {arsenic} kreikan sanasta arseni­kón, vahva myrkky.

artikkeli, {articol} latinan sanasta articulus, pieni nivel, raaja, osa, katkelma. Sa­nan artus pienennysmuoto [diminutiv]. Artus on raaja, nivel. Keskiajan kansliakieles­sä articulus alkoi tarkoittaa sopi­muksen ja kirjoituksen katkelmaa. 1600-luvulla ranskan article alkoi merkitä myös kauppatavaraa, myytä­vää esinettä, tuotetta. Latinan sanas­ta articulus kehitettiin teonsana arti­culāre, jäsentää, lausua jäsentäen selvästi ja tajuttavasti, nykysuomes­sa artikuloida.

asbesti, {asbest} kreikan sanasta ásbestos, sammuttamaton. Siinä a on kieltosa­na ei ja sbestos sammutettu, teonsa­nasta sbénnȳmi, sammutan. Sitä käytettiin sammuttamattomasta kal­kista, ei asbestista. Vasta roomalai­silla se tarkoitti sitä. Plinius van­hempi oli ensimmäinen, joka kertoi kankaasta, josta tehty pöytäliina ei palanut tulessa vaan tuli puhtaaksi. Siihen kiedottiin kuninkaiden ruumis, kun se poltettiin. Näin saatiin tuhka talteen. Latinan sana oli as­bestinum.

asfaltti, {asfalt} myöhäislatinan sanasta as­phaltus, joka oli lainattu kreikasta. Sen ásphaltos on maapiki, tullut sa­nasta sphállesthai, tulla pudonneek­si, tulla vahingoittuneeksi. Merkitys on häiritsemätön, vahingoittamaton. Ainetta käytettiin muuraukseen ja se sitoi kivet hyvin. Tämä ominaisuus antoi sille tuon nimen. Historian isä Herodotos näki tuota maapikeä Kuolleenmeren rannalla. Moderni ra­kennustekniikka otti asfaltin käyt­töön Pariisissa 1830-luvun alussa.

aspiriini, {aspirină} saksalaisen Bayerin lääke­tehtaan 1899 markkinoille tuoma sa­lisyylivalmiste, jonka nimessä a tar­koittaa asetyyliä, spir spireahappoa ja in on yleinen lääkkeen nimen pää­te.

atamaani, {hatman} kasakkajoukon komenta­ja, päällikkö, venäjässä ataman. Ve­näjän sana on lainattu puolasta, jossa se oli hetman. Sama se on vähäve­näläisten kielessä. Alkusana oli saksan hauptmann, päämies, nykyisin kapteeni. Sen vanha muoto oli heubtmann, joka lainattiin slaavilaisiin kieliin.

ateljee, {atelier} taiteilijan studio eli työhuo­ne, muinaisranskan sanasta astelle, ohut lauta, josta tuli päätteen -ier avulla atelier. Kantasana on latinan assis, lauta. Siitä tulivat saman kie­len pienennysmuoto assula ja sen muunnos astula ja sen myöhempi muoto astella.

Atlantti, {Atlantic; atlas (țesătură)} yksi valtameristä, latinassa atlanticus, kreikassa Atlantikos, jät­tiläisen nimestä Átlās. Hän piti työk­seen pystyssä pylväitä, joiden varas­sa taivas ja koko maailmankaikkeus olivat. Erisnimi tarkoitti myös Liby­assa olevaa vuorta, jolla oli sama tehtävä. Pohjois-Afrikassa on vielä nytkin Atlasvuoristo. Sana alkoi tar­koittaa myöhemmin myös Afrikan länsirannikkoa huuhtelevaa merta, joka laajeni Amerikan löytämisen jälkeen mannerten väliseksi valtame­reksi. Karttakirjaa sanotaan atlakseksi. Tuo Atlas-jättiläinen kuvattiin usein maapallo harteillaan. Siksi hä­nen nimensä alkoi tarkoittaa maailmankartastoa. Maantieteilijä Merca­tor antoi sanan 1595 nimeksi kartta­kirjalleen. Kankaan nimi atlas tulee arabikielen sanasta atlas, paljas, si­leä.

atolli, {atol} korallisaari, Malediivien pai­kalliskielten sanasta atolu, jonka on sanottu olevan sukua singaleesin sa­nalle ätul, sisäpuoli.

atsalea, {azalee} rhododendronin eli kreikas­ta suomennettuna ruusupuun sukui­nen koristekasvi, kreikan sanasta at­saléa. Se on nimisanana [substantiv] käytetyn laatusanan [adjectiv] naissukuinen muoto [feminin]. Miessukuinen on atsaléos. Laatusa­nan merkitys on kuiva. Tuo kasvi kukoistaa kuivassa maaperässä.

atsteekit, {aztecii} Väli-Amerikan, Meksikon, valtiaskansa [națiune dominantă] eurooppalaisten löytäes­sä tuon maanosan, Nahuatlanin inti­aaniheimon kielen sanasta aztecatl, pohjoiset ihmiset. Tuossa kielessä az­tlan oli pohjoinen. Atsteekkien ker­rottiin tulleen Meksikoon jostain pohjoisesta.

attentaatti, {atentat} koettaa pulssia oli lati­nassa venas tentare. Venas oli veri­suonet. Tentare tai temptare oli koet­taa, tunnustella käsillään. Siitä on muuten tullut tentti ja tenttiä, tieto­jen kokeilu. Sana tarkoitti myös hyökätä kimppuun. Silloin sillä oli etu­liite ja se oli attentare ja attemptare. Muinaisranskan sanasta attempter tuli englannin attempt, yrittää. Sa­maa tarkoitti tuo ranskan sanakin. Latinan sana attentatum oli yritetty, sitten yritetty rikos, lopulta poliitti­nen rikos, huomattavan henkilön murha. Tätä sana tarkoitti jo 1300­luvun alussa ranskassa. Indoeuroop­palaisen kantakielen sanavartalo oli temp-, venyttää, jännittää huomioky­kynsä, sanavartalon ten- laajennettu muoto. Tuo ten- tarkoitti ihan sa­maa.

audienssi, {audiență} virallinen vastaanotto, la­tinan sanasta audientia, kuuntelu, kuulustelu. Latinan teonsana audie­re oli kuulla, kuunnella ja kuulustel­la.

aula, {aulă} alun perin juhlasali, latinan sa­nasta aula, aidattu piha, katettu etei­nen, halli. Kantasana on kreikan au­lē, joka on tarkoittanut ulko- tai si­säpihaa ja asuntoa.

auto, {auto-} lyhennetty muoto sanasta auto­mobil, josta ruotsin kieli otti lopun bil ja suomi alun. Automobil on ly­hennetty sana. Alkuperäinen auton nimi oli nimittäin ranskankielen voi­ture automobile, itsestään liikkuva ajoneuvo. Autós on kreikan itse ja mobilis latinan liikkuva. Tähän sa­naan sotkettiin siis kahta eri kieltä. Ranskassa ja saksassa on auto, eng­lannissa car eli kärryt.

avokado, {avocado} atsteekkien kielen sanasta auacatl, jonka espanjalaiset valloit­tajat lainasivat Meksikon intiaani­kielestä 1500-luvun alussa. Heidän kielessään sana sai muodon aguaca­te. Kansan korvissa se kuulosti ihan sanalta abogado, asianajaja eli advokaatti. Tämä sekaannus muovasi sa­nan muotoon avocado. Ruotsissa sa­na oli alkuun advokatpäron, advo­kaattipäärynä.

.

.

13.3.2010

aalto, {undă; val} skandinaavinen lainasana. Muinais- ja nykynorjassa alda on iso laine. Ruotsin lapinkielessä se on al­tā. Islannin sana on alda. Muinais­skandinaavien aalto oli althō, al­thōn. Nuo sanat ovat samaa juurta kuin latinan altus, korkea. Se on näi­denkin sanojen alkumerkitys. Katso allas.

aamu, {dimineață} sanasta haamu, joka on haama-sanan muotoja. Yhdyssana huomenhaamu tarkoitti aamuhämä­rää. Huomen oli aamu, kuten vielä tervehdyksessä Hyvää huomenta. Haa­mu oli tässä yhteydessä hämärä. Yh­dyssanasta putosi h pois, saatiin huomenaamu. Huomen alkoi tarkoit­taa seuraavaa päivää ja aamu aurin­gonnousun aikaa. Mahdollinen aamu-sanan johdannainen on am­moin. Haamu on kaiketi skandinaa­vinen laina. Katso haamu. Nykyruot­sissa se on hamn, aave, kummitus, muinaisruotsissa se tarkoitti myös vaatetta. Muinaisgermaaneilla sana oli hamna-, joka oli kehittynyt muo­dosta haman-. Sanat tarkoittivat pu­kua, vaatetta. Niistä tullut anglosak­sien hama oli peite, vaate. Samaa juurta on suomen hame. Muinaisger­maanien sanavartalo oli ham-, indoeurooppalaisessa kantakielessä se oli kam-, peittää. Jälkimmäisestä on johdettu esimerkiksi kamari. Samaa syntyä on ruotsin håmma, homma, rysä [vintir, mreajă], kalanpyydys. Muinaisruotsissa se oli haamor, joka oli lainattu kes­kialasaksasta, jonka hame oli säkinmuotoinen kalaverkko. Keskiyläsak­sassa se oli ham, hame, ja siitä tuli nykysaksan Hamen, säkkimäinen verkko. Keskiyläsaksassa sana tar­koitti myös peitettä, vuotaa, nahkaa. Nämä on siis johdettu muinaisger­maanien peitettä tarkoittavista sa­noista hama-, haman-. Mistä suomen homma, joka tarkoittaa vähäistä työ­tä, on tullut, vaikea sanoa. Ruotsissa on teonsana håmina, homma, joka tarkoittaa sitä, kun hevonen siirtää takaruumistaan sivuittain. Käsky­huutona se tarkoittaa: Siirry! Siirry sivuun! Peruuta! Siitä on tullut suo­men humma, joka on hevosen lempi­nimi. Nämä hevossanat ovat tulleet lonkkaa, jalkaa, tarkoittavista sa­noista, joita on islannin hom ja ruot­sin hamn. Muinaisyläsaksan hama, hamma tarkoitti lonkkaa, polven si­säpuolta, kankkua. Englannin samaa tarkoittavasta muodosta hamm ke­hittyi nykyenglannin ham, kinkku. Ehkäpä suomen homma on tullut noista hevosen käsittelysanoista. He­vosen peruuttamisessa on kyllä hom­maa tarpeeksi, samoin sen aisojen väliin ohjaamisessa, semmoista pik­kuhommaa. [Problema pare a fi regională, moștenită din suedeză unde e preluată ca atare din germană. Suedezul spune morgon și pentru dimineață și pentru mâine. Mâine dimineață devine i morgon bitti. În germană, de asemenea, Morgen înseamnă și dimineață (guten Morgen!) dar și mâine. Pentru mâine dimineață s-a creat Morgen früh.]

aarre, {comoară} mahdollisesti samaa sanape­suetta [familie de cuvinte] kuin aarni, aarteiden haltija, henkiolento. Aarnihauta, aarnehauta ovat maahan kätketyn aarteen paikka, aarrehauta. Norjan aarna ja is­lannin árna on hankkia. Alkumerki­tys oli olla lähetti, sanansaattaja. Sa­noille lienee sukua gootin kielen airi­nōn, olla lähettinä. Siitä tuli gootin kielen sana airus, lähetti. Sanajoh­toa on epäilty kovasti. Joka tapauk­sessa suomen airut on goottien sana, jonka suomi on säilyttänyt melkein semmoisenaan. Ks. airut. Muinaissaksien ja muinaisyläsaksan arn oli kotka, nykyruotsissa örn, jotka on johdettu muinaisgermaanien kotkaa tarkoittavasta sanasta arnu-, joka lappalaisten kieliin lainattuna on artnös. Sana esiintyy suomen kie­lessä runollisessa muodossa aarni­kotka. Se on taruolento. Suomen aarni ja aarnio tarkoittavat myös isoa, suurta kooltaan. Muista aarnio­metsä [pădure seculară].

aataminomena, {mărul lui Adam} miehen kaulassa oleva rusto, kansanuskomuksen mukaan paratiisin kielletyn omenan puolikas, joka jäi Aatamin kurkkuun, kun hän söi tuon omenan vaimonsa Eevan yllytyksestä. Hepreassa tuon kaulassa olevan paisuman nimi oli tappūach ha ādām, miehen ulkoneva kilpirusto. Heprean tappū ach on ruumiin kohoama, ādām taas mies, joka alkoi tarkoittaa ihmistä. Jälkimmäisestä tuli Raamattuun en simmäisen ihmisen nimi. Tätä siltaa pitkin päästiin Aatamin ja Eevan historiaan ja omenan puolikkaaseen. Echivalentul expresiei mărul lui Adam  există în mai toate limbile lumii.

aatelisto, {nobilime} aatelinen, aateli, ruotsissa adel, joka on lainattu keskialasak­sasta, jonka adel oli aateli, polveutu­minen. Muinaisyläsaksassa sana oli adal. Muinaissaoksien athal oli jalo. Saman kielen athali oli aateli. Mui­naisnorjalainen athal oli luonne, ominaisuus, ja ōthal omaisuus, suku­talo. Muinaisgermaanien sanat olivat athala-, ōthala-, isän puoleinen, isäl­tä saatu. Goottien kielen, latinan ja kreikan atta oli isä. Se oli lasten kie­len sana syntynyt pikkulapsen jo­kelluksesta. Kantagermaanin athal- ­liittyy tokaarikielen sanaan atäl, mies. Edellinen alkoi tarkoittaa huo­mattavasta miehestä polveutuvaa, hänelle kuuluvaa, toisaalta heimon päällikköä ja myöhemmin määrät­tyyn luokkaan kuuluvaa miestä.

aatto, {ajun} muinaisruotsin sanasta apton, josta on tullut nykykielen afton, ilta. Jouluaatto oli jula-apton ja pääsiäis­saatto paskaapton. Muinaisnorjassa sanat olivat jóla-aptana ja páska­-aptana. Muinaisyläsaksassa ilta oli āband ja keskihollannissa āvent. Indoeurooppalaisen kantakielen sana oli ēponto. Nuo pohjoismaiset sanat tarkoittivat muinoin juhlan edellistä päivää, aattoa, ja iltaa, molempia. Saksan Sonnabend on lauantai, sun­nuntain aatto. On arveltu, että sano­jen lähtökohta olisi ollut indo­eurooppalaisen kantakielen sanavar­talo op-, joka tarkoitti jälkeen, myö­hään. Länsigermaanisten kielten kantasana oli āwand-, itäisistä kie­listä sana puuttui. Sitä ei ollut goot­tien kielessä. Anglosaksien muodois­ta aefen, aefning, tuli englannin eve­ning, ilta. Saksassa ilta on Abend.

.
.

25.4.2010

aava, {deschis, larg, vast; largul mării} nimisana aapa, aava, laaja puuton suo, suuri järvenselkä, meren ulappa, meri vuonon ulkopuolella, lainattu lappalaisilta. Heidän kielis­sään se tarkoittaa järveä ja suota. Sana on saatu germaanikielistä. Voimme lähteä kulkemaan kahta tie­tä.

a) Toisella kohtaamme muinaisruot­sin sanan haf, meri, vuonon ulkopuo­linen aava meri. Nykyruotsissa meri on hav, samoin norjassa. Keskiala­saksassa se oli haf, josta on tullut nykysaksan Haff, joka tarkoittaa me­ren rannalle syntynyttä järveä. Mui­naisgermaanien sana oli hafa-, joka on ehkä johdettu teonsanasta hafjan, kohottaa, nostaa. Nykyruotsissa nos­taa on häva ja hiva, joista jälkim­mäisestä on ehkä tullut suomen hii­va. Saksassa nostaa on heben, eng­lannissa heave. Kun meren vesi nou­si, se loi rannoille järviä.

b) Toisella tiellä kohtaamme nykyruotsin mur­teiden sanat ava, avi ja ave, jotka tarkoittavat matalaa, ahdasta järven tai joen lahtea, märkää niittyä. Nor­lannissa näitä sanoja ei tunneta, ete­lämpänä kaikkialla. Norjan ave on vesilätäkkö, akanvirta {contracurent}. Jälkimmäi­nen on alkumerkitys. Sanat on kai johdettu apusanasta av, pois, josta­kin pois. Nämä jälkimmäiset ovat niin pieniä ilmiöitä, että ne mahtuvat melkein lasten hiekkalaatikkoon. Edellisestä sanaryhmästä, joka siis tarkoittaa merta ja meren ulappaa {largul mării}, on paljon helpompi kuvitella synty­neen semmoisen sanan kuin aava.

ahdas, {strâmt, îngust, înghesuit} ahdinko, ahdistaa, liettuassa ankštas, kapea, ahdas. Vanhempi muoto oli anštas. Muinaisgermaaneil­la oli sanat angra- ja angaz-, jotka tarkoittivat tuskaa, puristusta, ah­dinkoa. Näistä sanoista on tullut esi­merkiksi saksan Angst, tuska, ahdis­tus, nykypsykologien, myös Freudin, mielisanoja, sekä suomen ankara ja ankea. Latinan angor, genetiivimuo­dossa angōris, oli tuska, ahdinko, nielun kuristusliike. În română avem angoasă. Muinaisintian anhas oli ahdinko, hätä. Indoeuroop­palaisen kantakielen angh- tarkoitti olla ahdas. Muinaisintian anhu- oli ahdas, tiukka, muinaisgermaaneilla angwu-. Muinaissakseilla ahdas oli engi, sama se oli muinaisyläsaksas­sa. Anglosakseilla se oli enge.

ahjo, {forjă; fierărie; școală} muinaisgermaanien sanasta as­jōn, nykyruotsissa ässja, pajan ahjo, tuliporo, muinaisruotsissa aesia, ny­kynorjassa esja, tuliporo, tanskassa esse, muinaisyläsaksassa essa, nyky­saksassa Esse, ahjo ja tulisija. Indo­eurooppalaisen kantakielen sanavar­talo as- tarkoitti palaa. Siitä tuli myös muinaisiranin ahya, kuivatus­uuni.

ahkera, {harnic, diligent} sanasta ahku, joka tarkoit­taa halua, kiihkoa, vimmaa, kylmää pohjoistuulta, myrskyä, ahnasta, hehkuvaa hiillosta, puista jäänyttä tuhkaa ja hiiliä. Jälkimmäinen lie­nee alkumerkitys. Sana on ehkä ger­maanikielistä peräisin. Goottien az­gō ja muinaisruotsin aska olivat tuh­ka. Keskialasaksassa sana oli asehe, muinaisyläsaksassa asea, anglosak­seilla asee, aesee. Indoeurooppalai­sen kantakielen sanavartalo oli to­dennäköisesti as-, olla kuuma. Siitä tuli esimerkiksi latinan ārēre ja ardē­re, palaa. Muinaisintian āsa oli tuh­ka, kreikan ásbolos noki. Samaa juurta ovat suomen ahjo ja arina.

ahkio, {sanie laponă} muinaisskandinaaveilla akjō, vedätys, askjō, ajopeli joka oli tehty saarnipuusta. Saarni {frasin} on nykyruotsis­sa ask. Muinaisruotsissa se oli asker. Suomen sana ahkio on peräisin sa­nasta askjō. Rasiaa merkitsevä aski on peräisin samasta puun nimestä. Muinaisnorjan askr oli saarni, mutta myös laiva ja peitsi {lance}. Ilmeisesti ne tehtiin tuosta puusta. Laivaa tarkoit­tivat myös myöhemmän kreikan as­kós ja latinan ascus. Ne olivat pieni laiva. Ascomanni olivat viikingit. As­carii olivat latinaksi keihäsmiehet {lăncieri}. Samoin anglosaksien aesc oli saarni, laiva ja peitsi. Sama merkitys oli muinaissaksien ja muinaisyläsaksan sanalla ask. Keskiyläsaksan asch oli myös vati ja kulho. Samaa juurta ovat mordvalaisten uks, ukso, saarni ja tšeremissien oško, poppeli {plop}. Mui­naisgermaanien sanasta askia- tuli muinaisnorjan eski, saarnimetsä, peitsi, rasia. Indoeurooppalaisessa kantakielessä saarnia tarkoittivat os-k-, osen-, ōsen- ja ōsi-.Liettuassa saarni on uosis ja venäjässä jásen {ясень}. Suomen saarni tarkoitti aikaisem­min myös pähkinä puuta. Saarni on murteissa saarnapuu, mikä viitannee sen lehtien ja latvan kohisevaan ää­neen, ja saarenpuu. Se on ollut myös saari- ja saaripuu. Tšeremisseillä tuo puu on šärni. Sanan etymologiaa ei tiedetä. Se lienee häirinnyt esi-isiäm­mekin, kun he yhdistivät sen saareen ja saarnaan. Katso aski.

ahne, {lacom} mahdollisesti germaanilaina. Kantagermaanin asnez ja sen rinnak­kaismuoto asnaz loivat goottien sa­nan asneis, päivämies, päiväpalkka­lainen, ja muinaisyläsaksan muodon asni, palkkatyömies. Suomen sana on johdettu myös suomen kielen sa­nasta ahdas, murteissa ahas. Viron kitsas on ahdas ja se tarkoittaa myös ahnetta.

aho, {pășune, pajiște, haldă; luminiș} ehkäpä ahava-sanoja, jotka tar­koittavat kuivaa tuulta ja kuivaa yleensä, tai ahdas- eli ahas-sanoja. Aho on kuiva ja ahdaskin, pieni paikka.

ahrain, {harpon} atrain, venäjän sanasta os­trogá { острога}, joka on samaa sanaperhettä kuin latinan acus, kärki, neula.

ahtaa, {a încărca; a îngrămădi} ahtaaja, alun perin panna vil­jaa kuivumaan riihen parsille. Ahdos oli parsille pantu vilja. Mordvalais­ten ja tšeremissien ahtaa tarkoitti verkkojen laskemista ja ansojen vi­rittämistä. Suomessa tuo sana on merkinnyt myös verkkojen ja vaattei­den kuivumaan ripustamista.

ahteri, {pupă; șezut, dos, popou} takapuoli, pylly, alkumerki­tys laivan perä, ruotsin laivan perää tarkoittavasta sanasta akter. Ruot­siin sana tuli keskialasaksasta tai hollannista, jossa se oli achter, taka­na, vanhempi muoto after, kompara­tiivi sanasta, joka indoeurooppalai­sessa kantakielessä oli op- ja klassi­sessa kreikassa ópithen, taakse. Af­ter siis tarkoitti taempi. Se oli meri­sanastoa.

Ahvenanmaa, {Insulele Aland} alkuun Ahvamaa, jon­ka alkuosa on lainattu germaanikie­listä. Muinaisruotsissa Ahvenanmaa oli Āland, jonka ā on nykyruotsin å, joki, norjan murteissa aa, muinais­yläsaksassa aha, gootin kielessä ah­wa, joki, virta, alkuun vesi. Alkusa­na oli muinaisgermaanien ahwō-. Sa­na on sama kuin latinan aqua, vesi. Indoeurooppalaisen kantakielen vesi oli akuā-. Germaanisanasta on tullut kaupungin nimi Aachen. Latinan sa­nasta aqua {apă} ovat kehittyneet suomen akvaario ja akvarelli. {Ușor de ghicit, acuariu și acuarelă}

.

.

13.6.2010

aika, {timp} mahdollisesti alun perin mitta. Liivin kielen aikoa on mitata, päätel­lä. {Liivi (līvõ kēļ) on uralilainen, suomalais-ugrilainen ja itämerensuomalainen kieli, ja siten suomen läheinen sukukieli. Lähin liivin sukukieli on viro. Liivin kieltä puhuivat liiviläiset Latviassa Kuurinmaalla Liivin rannassa.}

aikoa, {a intenționa} muinaisnorjassa eiga, omistaa, nykyruotsissa äga ja ega, muinais­norjassa myös aih, omistaa. Omistaa oli gooteilla aigan, anglosakseilla āgan, muinaisfriiseillä ēgan ja mui­naisyläsaksassa eigan. Muinais­intian īlshē- oli hän omistaa. Mui­naisiranin aēs- oli olla jonkin herra. Tokaarikielen aik- oli taas tuntea, tietää. Saksan eigen on omistaa, sii­tä tullut eignen on omistaa itsensä jollekin, johonkin. Tämmöinen mer­kityksen siirtymä on ilmeisesti ta­pahtunut suomen sanassa muutta­matta sanaa yhtään.

ailahtaa, {a tresări, a fremăta} ehkä sanasta ailas, joka tar­koittaa äkillistä kipua ja pistosta. Germaaneilla on samanlainen sana. Goottien agls oli sopimaton ja häpe­ällinen ja aglō vaiva ja ahdistus. Ag­litha oli tuska ja vaiva. Nykyenglan­nissa teonsana on ail, vaivata, kiusa­ta, huolettaa. Ailment on sairaus, ki­pu, vaiva. {-ht- denotă că acțiunea se petrece, brusc, surprinzător}

aimo, {mare; abundent; substanțial} hyvä, kelpo, aito, pelkkä, alku­merkitys ilma, sitten rajuilma, sitten maailma ja avaruus ja elinikä. Vii­meksi mainitusta syntyi merkitys mieli. Nämä vanhat merkitykset sa­nalla on vielä lapin kielessä. Suomes­sa sana on laatusana. Virossa ja vat­jassa se on ollut apusana, joka tar­koittaa aivan, ainoastaan, vain. Itä­meren rannalla tuo sana menetti melkein kaiken merkityksensä. Siitä tuli heikko apu- ja lisäsana. {Aimo este și prenume masculin, oarecum, perechea lui Aino prenumele feminin; Aimo ar denota un bărbat robust; nu te poți abține să nu râzi când vezi un sfrijit care se recomandă Aimo}

aina, {mereu, continuu, încă, fără încetare, invariabil, de fiecare dată, etern} mahdollisesti balttilaina. Mui­naispreussin ainat oli aina, alin­omaa. Liettuan vienat ja latvian vien, ovat ainoastaan, vain. V- on balttisanoissa myöhäinen lisä. Muinais­germaanien aina- oli yksi, indoeu­rooppalaisessa kanta kielessä oi-no-. Samaa juurta on ainoa.

aine, {substanță, material} ruotsissa ämne, joka oli van­hassa lakikielessä kyky ja päämäärä. Muinaisruotsissa sana oli aempne, aetne, aine, kyky, tilaisuus, syy. Is­lannin efni ja tanskan evne ovat sie­lunvoima ja kyky. Tanskan sana on myös aine, materiaali. Muinaisskan­dinaavien sana oli afnia-, muinais­norjassa efni, muinaisgermaanien sa­nasta awnia- ja indoeurooppalaisen kantakielen opno-. Ne on johdettu viimeksi mainitun sanavartalosta op-, työskennellä, tehdä työtä, alun perin tehdä maat yötä. Siitä on joh­dettu myös operaatio, operoida, opus ja ooppera. Setälän mukaan suomen sana tuli muinaisgermaanien sanasta abniz. Norjan lapin ābnes on aine, varsinkin puumateriaali. Muinaisin­tian ápnas oli omaisuus, rikkaus.

ainoa, {singur, unic} gootin kielessä ainaha, naises­ta puhuttaessa ainoho. Muinaisylä­saksassa sana oli einac, muinaisnorjassa einga. Esigermaanisen kielen ainoa oli ainoga, josta Karsten arveli suomen sanan tulleen. Anglosaksien sana oli ānga. Latinan muoto on unī­cus. Ne on muodostettu sanasta yksi, joka oli muinaisnorjassa einn ja on nykynorjassa ein ja ruotsissa en. Tuosta juuresta on tullut suomen ai­na, ellei se ole balttilaina. Katso ai­na. Goottien yksi oli ains, latinan unus, muinaispreussin ains, liettuan vienas, latvian viēns, kreikan oinē, joka oli arpakuution ykkönen. Indo­eurooppalaisen kantakielen yksi oli oi-no-.

airo, {vâslă} muinaisgermaanien sanasta ai­rō-. Anglosakseilla oli kuten mui­naisnorjalaisilla ar, muinaisruotsissa ār, josta on tullut nykykielen åra. In­doeurooppalaisen kantakielen sana­vartalot olivat ere- ja er- ja ne tar­koittivat sekä airoa että soutaa. Eng­lannin airo on oar. {verbul airoa nu mai apare prin dicționare, cândva însemna doar vâslitul cu o singură vâslă, cum mai fac și azi pescarii prin Deltă. Apoi aroa a mai însemnat vâslitul cu vâslă dublă ca la canoe; soutaa a preluat ambele sensuri dar înseamnă, mai curând, a trage la rame / vâsle decât a vâsli adică se referă la gesturi.}

airut, {herald, crainic, maestru de ceremonii} gootin kielessä airus, anglosak­seilla ar ja muinaisnorjassa arr. Suo­men airus-sanan monikko airuset ly­heni muotoon airuet, joka loi uuden perusmuodon airut. Anglosaksien aerende, sanoma, tehtävä, yhdiste­tään goottien airus-sanaan, nyky­ruotsissa ārende, tehtävä, asia. Mui­naisintian ar- oli kiirehtiä ja arvant kiireinen. Muinaissaksien aru- oli no­pea.

aisa, {hulubă; braț de ochelari} muinaisiranissa aisha, muinais­intiassa īsä.

.

.

17.7.2010

aisti, {simț} alun perin haisti, haistaminen, haistamiskyky. Ilmeisesti hajuhaisti muuttui muotoon hajuaisti, josta ais­ti irtaantui itsenäiseksi ja alkoi tar­koittaa kaikkia muitakin havaitse­mis- ja tuntemiskykyjä.

aitta, {atenanță, remiză, magazie de unelte; aprox. pătul; căsuță de oaspeți} ehkä balttilaina. Mahdollinen balttisana on ollut aita, joka ilmenee liettuan sanassa aitvaras, aitivaras, tavara jota säilytetään vajassa, hal­tia, joka tuo viljaa, heinää, maitoa. Puolan jata on vaja, koju, samoin tšekinkielen jata.

aivan, {chiar așa} muinaisintiassa ēvali, niin, ai­van niin, ainoastaan, muinaisiranis­sa aēva, yksi, ainoa, joku. Muinais­persiassa sana oli aiva.

ajaa, {a duce, împinge, dirija, conduce; rula; avansa; transporta; parcurge; rade, tunde; promova; urmări; deporta; vâna; roda} indoeurooppalaisen kantakie­len sanavartalosta ag- tuli muinais­intian ájati, hän ajaa, muinaisira­nin azaiti, kuljettaa pois, kreikan ágō, minä vien, latinassa agō. Nyky­ruotsissa ajaa on åka. Muinaisnorjas­sa se oli aka, muinaisruotsissa āka. Indoeurooppalaisen kanta kielen laa­jentuneet vartalot olivat ages- ja aks-, ajaa takaa levitetyin käsivar­sin. Tätä juurta on suomen akseli. Kuolleen itäisen tokaarikielen āk­oli kulkea, matkustaa ja johtaa. Jo varhain nämä sanat jakaantuivat tarkoittamaan karkottamista, takaa aja­mista, ja hevosella ja ajopeleillä kul­kemista, joka sekin alkuun koettiin vetoeläimen eteenpäin karkottamise­na, hätistelynä, pakottamisena, ta­kaa-ajamisena. Tuosta latinan sanas­ta on tullut agentti. Românește din rădăcina asta avem multe derivate, agent, agenție, agil, agitat ș.a.m.d.

ajatella, {a gândi} johdettu sanasta ajaa. Ajatteleminen on ollut kuvaannollista jonkin asian takaa ajamista.

akana, {neghină} gootin kielessä ahana, mui­naisyläsaksassa agana, nykynorjas­sa agn ja agna, nykyruotsissa agn. Muinaisgermaanien sana oli ahanō, aganō.Indoeurooppalaisen kantakie­len sanavartalo ak- tarkoitti kärkeä. Samaa juurta olivat muinaisiatinan agna, joka kehittyi vanhemmasta muodosta acnā, joka tarkoitti täh­kää, ja kreikan akhnē. Kreikan áka­nos on piikki, oka, ohdake.

akasia, {salcâm} puulaji, kreikassa akakiā, jo­ka on johdettu nimisanasta akē, kär­ki. Akasiassa on piikkejä. Niiden mukaan se nimettiin.

akileija, {căldărușe} ruotsin sanasta akleja. Al­kusana on latinan aquileia, joka on johdettu sanasta aquila, kotka. Kas­vin kukkien terälehdet muistuttavat näet kotkan kynsiä.

akka, {cumătră, țață, femeie în vârstă} vanha nainen, vaimo, mord­vankielessä täti, tšeremisseillä ja votjakeilla vanhempi sisar. Muinais­intian akkā oli äiti. Kreikan Akkoo oli Demeter-jumalan imettäjä. Tur­kinsukuisten tšuvassien akka on van­hempi sisar. Muinaisnorjan ekkja oli leski. Se oli kehittynyt muinaisger­maanien sanoista ainkjōn ja ainak­jōn. Näistä on kehittynyt nykyruot­sin änka, leski. Nykynorjassa leski on ekkja. Siitä väitetään olevan pe­räisin lapin kielen akka, vaimoa mer­kitsevä sana. On esitetty että ukko­sanalle olisi syntynyt naispuolinen vastine nakka naaras-sanasta. Sen alun n olisi sitten käytössä kulunut pois.

akkuna, {fereastră} ikkuna, venäjän sanasta ok­nó. Se on syntynyt sanasta óko, sil­mä, joka on samaa sanaperhettä kuin liettuan kielen akis, latinan oculus, saksan Auge ja ruotsin öga. Muinaisgermaanien sana oli agō, jo­ka palautuu indoeurooppalaisen kan­takielen sanavartaloon oqu-, nähdä. Siitä ovat kehittyneet myös kreikan ókkos ja armenian akn, silmä. Românește ochi dar și ochi de geam.

.

.

1.9.2010

alasti, {gol, dezbrăcat} alaston, vanha muoto alaisti, joka oli kehittynyt muodosta alaise­ti. Se tarkoitti alaisetta, ilman alais­ta. Alainen taas oli alusvaate. Ihmi­nen oli siis ilman alusvaatettakin, ilman paitaa ja alushametta.

allas, {bazin, rezervor} muinaisgermaanien sana oli al­thaz, josta on kehittynyt tanskan olda, ruuhi, ja norjan murteiden olda, samoin ruuhi [barjă, canoe, barcă cu fund plat]. Jälkimmäisen rinnak­kaismuoto on alda. Alun perin sanat tarkoittivat aaltoa, aaltojen väliä. Sitten ne alkoivat tarkoittaa allasta, purtiloa ja ruuhta, joille kaikille on yhteistä pitkä syvennys, kolo. Sukua näille sanoille ovat anglosaksien eal­doth ja aldaht, ruuhi, sammio, am­me, ja latinan alveus, [de unde în română avem alveolă] koverrettu as­tia, ruuhi. Suomen lotja on samaa juurta. Se on tullut suomeen venäjäs­tä. Venäjän lodja kehittyi muinais­slaavien sanasta ladija, aludija. Liet­tuassa proomu [barjă] oli samansukuinen el­dija, aldija, joista jälkimmäisestä jo näkyy, että samasta sanasta on kysy­mys. Samaa juurta ovat vanhaa tar­koittavat saksan alt ja englannin old, joka anglosakseilla oli eald. Mui­naisgermaanien vanha oli alda- ja al­tha-, indoeurooppalaisen kantakie­len altó, ja álto-. Muinaisgermaanien teonsana oli alan, kasvaa. Samaa juurta on latinan altus, korkea. Kun jokin kasvaa, siitä tulee yleensä myös korkea. Samaa juurta on suo­men aalto. Katso se.

alli, {rață polară} vesilintu, venäjässä alleika, alei­ka, ruotsissa alla, alle, allo, all, alfå­gel. Ääntä mukaileva sana [onomatopee]. Suoma­laiset ovat toistaneet linnun äänte­lyn sanomalla ala ala allalla ala, ruotsalaiset hokemalla a-a-al tai ank-av-a-link. Linnun ääni voidaan kuulla myös toisella tavalla. Samoje­dit sanoivat, että se äänsi a a a av­lyk. Tähän kuulemistapaan perustu­vat syrjäänien avlik, korean kielen aalyk ja Grönlannin eskimoiden ag­leck. On myös esitetty, että linnun nimet johtaisivat indoeurooppalaisen kanta kielen sanavartaloon el- ja ol-, huutaa. Siitä on kehittynyt latinan olor, joutsen, joka oli muinaisiirin kielessä saman sukuinen ela. Mui­naisnorjan alli oli alka, joka oli joh­dettu sana-vartalosta ala-, alla-. Kaikki nämä sanat ovat linnun ään­tä matkivia.

almu, {pomană, danie, ofrandă} vanhassa suomessa almusa. Ruotsissa sana on allmosa ja almosa, lausutaan almuusa. Muinaisyläsak­sassa sana oli alamuosan, muinais­ranskassa almosne. Alkusana oli kreikan eleēmosýnē, sääli, armahta­minen, johdettu sanasta éleos, vali­tus, sääli. Kirkkolatinassa sana sai muodon eleēmosyna, [în italiană elemosina] almut. Suoma­laiset luulivat, että heidän sanassaan -sa oli pääte ja että sana oli almu. He jättivät tuon „päätteen” pois.

alsike, {trifoi hibrid, trifoi Alsike} alsikeapila, Upsalan lähellä Ruotsissa olevan kaupungin nimestä Alsike.

alus, {navă} alkuun alusta ja siitä johdettu laivan nimi. Turkkilaisissa kielissä on samanlainen sana. Uigurien ja Kasaanin tataarien al on etuosa. Altaivuoriston turkkilaisessa kielessä shorissa ja kahdessa muussa turkki­laiskielessä alyn on alaosa, alusta.

amanuenssi, {conservator; ajutor} alun perin kirjuri, joka kirjoitti sanelun mukaan, latinan sa­nasta āmanuensis, saatu sanonnasta servus ā manū, sananmukaisesti orja käsillä, käsillä oleva orja, käytettä­vissä oleva orja. Siitä otettiin ā ma­nū, käsillä, johon liitettiin pääte -en­sis, jollekin, johonkin kuuluva.

.

.

24.10.2010

ammatti, {profesie, meserie} gootin kielessä andbahti, joka tarkoitti virkaa. Se oli johdettu sanasta andbahts, palvelija. Muinais­yläsaksassa sana oli ambaht. Mui­naisnorjan ambótt ja ambátt oli pal­velijatar, samoin muinaisruotsin am­bat, ambot ja ambota. Kaikki nämä sanat palautuvat kelttien kielen sa­naan ambactus, palvelija. Caesar mainitsi sanan teoksissaan. Se tar­koitti gallialaisten palvelijaa. Kelt­tien sana on syntynyt sanoista ambi, ympäri, ja sanavartalosta aq-, ajaa. Samalla tavalla kreikkalaisten palve­lustyttö, palvelijatar amphípolos oli muodostettu teonsanasta pélomai, ajaa ympäri, pitää liikkeessä. Samaa juurta on ranskan ambassade, lähe­tystö. Ruotsissa virka, ammatti on ämbete, saksassa Amt.

amppeli, {vas de flori suspendat} latinan sanasta ampulla, pieni pullo, pienennysmuoto sanasta amphora, ruukku, josta on tullut suomen ämpäri. Katso se. Rahvaan­latinassa tuo ruukku on ampora. Keskiajan saksassa se sai muodon ampla, sitten ampel. Se oli kirkon seinästä tai katosta riippuva lamp­pu. Myöhemmin siitä tuli riippuva kukkamaljakko ja sitten sen kanna­tin.

anjovis, {anșoa}baskinkielisestä kalannimes­tä anchu, joka tarkoittaa sardiinia.

ankea, {trist, sumbru, melancolic, deprimat} gootin kielessä aggwus, ah­das, agwitha, ahdinko, tuska. Mui­naisyläsaksan angi ja anglosaksien enge oli ahtaus, muinaisnorjan angr mielipaha, suru, muinaisruotsin an­ger ahdinko, tuska, katumus, suuttu­mus. Katso angiina.

ankerias, {anghilă} balttilaina, liettuassa ungu­rȳs, muinaispreussissa angurgis. Sa­ma sana oli latinassa anguilla, krei­kassa énkhelys ja muinaisslaaveilla agorishti, jotka kaikki tarkoittavat ankeriasta, mutta ovat alun perin tarkoittaneet pientä käärmettä. Sa­nat ovat samaa juurta kuin käärmet­tä tarkoittava latinan anguis ja mui­naisiirinkielen escung, suokäärme, myöhempi merkitys ankerias. Home­ros ei pitänyt ankeriasta kalana, ei­vät pitäneet myöskään monet alku­kansat. Siksi sitä ei syöty. Sitä pidet­tiin käärmeenä.

ankka, {rață} ruotsin sanasta anka, kesy sorsa, lainattu todennäköisesti ruot­siin alasaksan vanhasta muodosta antke. Nykyalasaksassa sana on ānk ja antje, joka on sanan ant pienen­nysmuoto {diminutiv}. Nykyruotsissa sana on and, sorsa. Muinaisyläsaksan sana oli anat ja anit, {în italiană anitra} joista tuli nykysak­san Ente. Anglosaksien sana oli ened, muinaisgermaanien anuth- ja anith-. Latinan sorsa oli anas. Liet­tuassa se on antis. Indoeurooppalai­sen kantakielen villisorsa oli anöt-.

ansa, {ansă, laț, capcană} germaaneilta. Liettuan asa on kahva, silmukka, latvian uosa sa­moin. Muinaispreussilaisten ansis oli patakoukku {mâner de cratiță}. Muinaisgermaanien an­sa- oli parru, palkki {par, stâlp, pilon}. Sen suomi lai­nasi. Sana on todennäköisesti sukua latinan sanalle asser, palkkio Ruotsis­sa sana on nyt ås, kattopalkki. Mui­naisruotsissa se oli ās, palkki, parru. Samaa tarkoittavat islannin ass ja tanskan aas. Samaa tarkoitti myös goottien ans ja keskiyläsaksan ans­-sanassa ansboum, siltapalkki {pilon de pod}. Ansai­ta on voinut tulla suomen teonsana ansaita. [Există în toate limbile romanice. Prin franceză, vine în română din latină unde are, inițial, aceeași semnificație de mâner de vas, ceva care se îndoaie.]

ansaita, {a câștiga, a obține un venit; a merita} mahdollisesti germaanilai­na. Gootin kielen asneis oli päivä­palkkalainen. Muinaisyläsaksan as­ni, anglosaksien esne ja muinaisala­saksan asna olivat vero, maksu. Toi­sen teorian mukaan ansaita on joh­dettu sanasta ansa ja tarkoitti an­soilla saamista, ansoilla hankkimis­ta. Katso ansa.

ansio, {câștig, venit, salariu; merit}ansaita ja ansio ovat johdoksia baltialaisperäisestä ansa-sanasta. Tämän mukaan ansaitseminen olisi alun perin merkinnyt ‘ansalla pyydystämistä’ ja ansio olisi ollut ‘ansalla pyydetty saalis’. Vanhasta kirjakielestä ei kuitenkaan löydy merkkejä tällaisesta merkityksen muutoksesta, sen sijaan ehkä vanhassa kansanrunoudesta voidaan osoittaa tämänsuuntaisia viitteitä; (K.H.) Häkkinen, Kaisa. Etymologinen sanakirja WSOY 1987]

antaa, {a da} muinaisskandinaavien anna tarkoitti suorittaa, saada valmiiksi. Annast oli nähdä vaivaa, huolehtia. Nykyislannissa ja nykynorjassa teon­sana on yhä anna ja annast. Muinais­germaanien kantasana on anthōn. Heidän teonsanansa andasōn oli samaa sukua ja tarkoitti huolehtia. [Rekonstruoitu vartalo on *amta- (K.H.)]

antura, {talpa pantofului; patină; ♦ (Rar) Fiecare dintre cele două tălpi ale saniei. ♦ (Rar) Schi.} skandinaavinen laina. Mui­naisnorjan suksi oli ondurr tai andri. Nykynorjan andra on reen jalasrau­ta, andōr suksi. Ruotsin murteissa andur on oikean jalan lyhyempi suk­si, jolla potkittiin vauhtia. Muinais­skandinaavien sana oli andura-, jon­ka suomi lainasi.

.

.

14.12.2010

apea, {trist, abătut, deprimat} venäjan sanasta obída, louk­kaus, solvaus. Venäjän pohjoismur­teissa obidno on surullinen.

apila, {trifoi} mahdollisesti balttilaina. Mui­naispreussin wobilis oli apila, woble omena. Latvian kielen abuols tar­koittaa sekä apilaa että omenaa. Sa­na on sama kuin ruotsin apel, ome­na, murteissa myös apal, muinais­ruotsissa apal, apald, apul, apuld. Muinaisgermaaneilla sana oli apla-, apala-. Siitä tuli muinaiskyläsaksan apful, josta nykysaksan Apfel, ome­na, on kehittynyt. Anglosaksien muo­dosta aeppel tuli englannin apple, omena. Muinaisslaavien omena oli jabluko. On arveltu, että sanat olisi­vat peräisin Italian Campanian kau­pungin nimestä Abella. On tietysti mahdollista, että tuo kaupunki on saanut nimensä omeniensa mukaan. Germaanikielissä on silmän omena, saksassa Augapfel, kun meillä on sil­mämuna {glob ocular}.

apina, {maimuță} muinaisruotsissa apina ja api­nia, muinaisnorjassa apynja, nyky­tanskassa abinde, joka tarkoittaa naarasapinaa. Englannissa sana on ape, saksassa Affe ja ruotsissa apa. On esitetty teoria, että germaanien apan- olisi lainattu slaaveilta. Mui­naisvenäjässä se oli opica, muinais­böömissä opice. Toisen teorian mu­kaan sana olisi saatu muinaiskelteil­tä, joilla oli muoto abránas. Sana ei ole alun perin indoeurooppalainen. Islannin api tarkoitti jo muinaisissa Eddarunoissa typerää, hullua. Haus­kasti englannin apina monkey on hy­väily- ja pienennysmuoto italian sa­nasta monna, joka tarkoittaa madon­naa. Apinaa puhutellaan näinkin kauniisti ja imartelevasti.

apotti, {stareț} miesluostarin esimies. Jeesuk­sen äidinkielen aramean abba tar­koitti isää. Se oli kai alkuun pikku­lasten kielen sana, samankaltainen kuin pappa. Sanan perusmuodoksi tuli kreikan abbas. Siitä syntyi ita­lian abate, ranskan abbe, saksan Abt, englannin abbot, joka lainattiin semmoisenaan ruotsiin. Naispuoli­nen luostarin johtaja oli 500-luvulla abbatissa, josta tuli ruotsin abbedis­sa, jonka suomen kieli lainasi sellai­senaan. 600-luvun myöhäislatinassa luostari oli abbatia, josta tuli englan­nin abbey. Lontoon kuulu Westmins­ter Abbey on siis luostari.

appelsiini, {portocală} hollannin murteissa ap­pelsien, Hampurin [Hamburg] murteessa 1700­luvun puolivälissä appelsina. Se oli kiinalainen ja indokiinalainen hedel­mä, jonka portugalilaiset toivat Eurooppaan 1500-luvun alussa. Vuoden 1700 paikkeilla Sina tarkoitti Kii­naa. Keskisaksan appeldesine näyt­tää, kuinka sana syntyi. Se on koot­tu kolmesta sanasta, jotka ovat ap­pel, de, Sina. Syntyi Kiinan omena. Appel on omena.

aprikoosi {caisă} on esimerkki vaikeista sa­namuodoista ja muodonmuutoksista. Perussana on latinan praecocium, varhain kypsä. Toinen latinan muoto praecox vääntyi arabien suussa muo­toon barquoq. Kun sen eteen pantiin määräävä artikkeli al, syntyi al-bar­quoq. Espanjalaiset lainasivat sanan omilta arabeiltaan ja saivat muodon albaricoque. Kataionian kielessä se yksinkertaistui. Siitä tuli albercoc. Ranskalaiset lainasivat sen ja saivat sanan abricots, josta tuli jo tutun nä­köinen hollannin abrikoos.

aprilli, {păcăleală de întâi aprilie} aprillipäivä, latinan kuukau­den nimestä aprīlis, huhtikuu. Se oli roomalaisten toinen kuukausi ja tar­koitti alunperin jälkimmäistä kah­desta. Muinaisintian ápara- oli taem­pi, toinen.

arina, {vatră, focar} muinaisnorjassa arinn, koro­ke, tulisija. Muinaisruotsissa ären, erin ja nykykielessä äril ovat uunin­pohja, liesi. Muinaisgermaanien muodot olivat azina- ja azana-, ja ne ovat sukua latinan sanalle āra, polt­toalttari. Teonsana arēre tarkoitti ol­la kuiva. Muinaisyläsaksan arin ja erin olivat alttari, oikeastaan kiin­teäksi poljettu tulisija, tulen alusta. Muinaisintian irina oli maakolo ja myöhemmin nuotiokuoppa, jollainen ensimmäinen tulisija oli.

arjalainen, {arian} intialaispersialaisesta sa­nasta arya, oikeudenmukainen, jalo. Se tarkoitti Intian ja Persian indoeu­rooppalaista hallitsijakansaa. Sanas­ta on kehittynyt maan nimi Airya­nam, Iran.

arka, {sensibil, delicat; timid, fricos; dureros} muinaisnorjassa argr oli epä­miehekäs, veltto, hekumallinen, huo­no, paha, muinaisruotsissa argr oli pelkurimainen, kurja, huono, paha, anglosaksien kielessä earg oli pelo­kas, hidas, paha. Nykyruotsin arg on paha ja ilkeä. Muinaisgermaanien muoto oli arga-. Sen suomalaiset lai­nasivat. Langobardien arga oli mi­tääntekemätön laiskuri. Muinaisin­tian rghāyati oli vavista ja muinais­iranin öröghant paha. Todenäköise­nä on pidetty sanojen liittymistä kreikan sanaan arkhós, jälkeen.

arki, {zi lucrătoare} muinaisgermaanien sanasta ar­gīna tuli muinaisskandinaavien argī. Siitä kehittynyt muinaisnorjan ergi tarkoitti hekumallista hillittömyyttä, säädyttömyyttä, saastaisuutta, saatanallista tekoa, jolla joku kieltää oman ihmisluontonsa. Muinaisskandinaavien arga oli hekuma ja mui­naisnorjan ogurr penis. Muinaisskan­dinaavien kielen arga tarkoitti tai­kuuden harjoittamista, siveetöntä käyttäytymistä. Suomen arjella ei ole mitään tekemistä näin vauhdik­kaiden ja houkuttelevien asioiden kanssa, mutta hyvin usein tapahtuu, että voimakkaasti ääri-ilmiöitä ku­vaava sana heittää yli ja alkaa tar­koittaa päinvastaista asiaa. Niin kai tapahtuu, kun mennään yli, liian pit­källe, elämässä ja tuomitsemisessa. Voi kyllä ajatella niinkin, että ihmi­set elivät pyhäpäivinä kunnollisesti ja päästivät arkena pirun irti. [Mai c-aș zice că în zilele noastre e invers!]

arkki, {foaie de hârtie} paperiarkki, ruotsin sanasta ark, joka oli saatu keskialasaksasta. Siinä se oli ihan sama sana. Perussa­na on latinan arcus, kaari. Perga­menttilehdet taitettiin ja kun ne oli­vat jäykkiä, ne jäivät kaarelle.

arkku, {cufăr, ladă, cofraj} muinaisskandinaaveilla arku, muinaisnorjassa ork, arkku, kirstu. Gootin kielessä sana oli arka, lati­nan sanasta arca, arkku, kirstu, li­pas, laatikko. Ruotsin ark tarkoittaa myös Nooan arkkia ja Liiton arkkia, mutta siitä suomalaiset ovat muo­vanneet hieman erilaisen sanan kuin arkku, etteivät asiat menisi sekaisin. Suomessa on noita kahta esinettä ja laitetta varten oma sana arkki, joka taas on sama kuin paperiarkki.

.

12.3.2011

armas, {drag, șarmant} muinaisgermaanien sanasta armaz. Se tarkoitti säälittävää, yksi­näistä ja hylättyä. Kristinusko sy­vensi sanan. Se sai myös merkityk­sen köyhä rikkaan vastakohtana. Sii­tä ovat peräisin germaanikielten köyhää tarkoittava arm. Muinais­ruotsissa sana oli armber, joka tar­koitti onnetonta, kurjaa ja köyhää. Sana on mahdollisesti palautettavissa indoeurooppalaisen kantakielen sanavartaloon orbh-, josta tullut kreikan orphanós on orpo. Samaa juurta on suomen orpo [orfan]. Gootin kie­len arms tarkoitti surkuteltavaa. Sen merkitys oli suurin piirtein sama kuin muinaisruotsin sanan armber. Vasta myöhään ruotsin tuosta kehit­tynyt arm alkoi tarkoittaa köyhää. Tämän merkityksen sana lainasi ala­saksasta. Suomen sana tarkoittaa ihan muuta kuin nuo germaanisanat. Yksinkertaisesti ja selvästi se on ra­kas, rakastettu, kulta. Sanaan liitty­vä tunne on hieman surumielinen ja kumpaakin osapuolta rajattomiin ymmärtävä ja kieltämättä hieman säälivä.

armo, {iertare, îndurare, milă; favoare} muinaisnorjassa erma, pitää onnettomana, sääliä. Jälkimmäisen merkityksen toi kristinusko. Sääliä, armahtaa oli gooteilla arman, mui­naissakseilla armōn, muinaisyläsak­sassa b-armēn. Vanhan englannin kielen muoto oli earmian. Samaa juurta on suomen armas. Katso se. Muinaisintian armaka- oli kapea, ohut. Muinaisiranin airima oli yksi­näisyys.

arpa, {zar; loz} johdannaisia arvata, alkuun nappula, taikavitsa, joiden avulla en­nustettiin. Goottien arhwazna oli nuoli, samoin anglosaksien earh. Nuoltakin käytettiin arpomisvälinee­nä ennustettaessa. Turkin arba on noitua ja ennustaa. Saman kielen or­ba on noitarummun päristin. Uigu­rien arvish on taika ja jakuuttien teonsana arbā uhrata. Suomalais­ugrilaisesta sanasta arva on tullut myös suomen arvo. Tuo kantasana muistuttaa arjalaisia sanoja. Mui­naisintian arghás ja osseettien ary ovat nimittäin arvo ja hinta.

arpi, {cicatrice} muinaisgermaaneilla arwiz, jos­ta tuli muinaisnorjan err, muinais­ruotsin aer, ar, nyky tanskan ar, arr, keskialasaksan are. Saksan sana on Narbe. Muinaisintian árus- oli haa­va. Indoeurooppalaisen kantakielen sanavartalo reu- oli poimia, repäistä pois, särkeä, rikkoa.

arrakki, {arac} arabian sanasta araq, mehu. Koraani kieltää muslimeilta viinin juonnin. Jotkut heistä nimesivät sen ihan muuksi aineeksi ja joivat sitä. Niinpä yksi heistä nimitti unkarilai­sen punaviinin härän vereksi. Hän oli turkkilainen sotapäällikkö. Tuo turkkilainen toimi Unkarissa ja sen kielelle käännettynä hänen viininsä nimi on nyt egrí bikavér. Arabien araq oli alkuun hiki. He alkoivat käyttää sanaa riisistä, sokerista ja kookospähkinöistä tehdystä palovii­nasta, jota he toivat Itä-Intiasta.

artisokka, {anghinare} ohdakekasvi, jossa on syö­täviä osia, alun perin arabikielen sa­na al-kharshōf, jonka al on artikkeli ja kharshōf tuon kasvin nimi. Mui­naisespanjassa se sai muodon alcar­chofa. Nykyespanjassa se on alcacho­fa. Italiassa sanan kehitys on ollut alcarcioffo – arcicioffo – arciciocco – articiocco. Viimeksi mainitusta muodosta kehittyivät muiden kielten sanat, kuten ranskan artichaut.

asentaa, {a instala. a monta, a asambla} johdettu teonsanasta asea, jonka merkitys oli panna sauna kyl­pykuntoon. Asemamies oli henkilö, joka sen teki. Asea-sanan johdannai­sia on asua, asunto, asema ja aset­taa. Asema oli alkuun paikka, sija, tila.

asia, {treabă, chestiune, lucru, afacere, fapt, circumstanță; eveniment; cauză, caz, dosar; subiect, temă, idee, materie} virossa ja liivin kielessä esine, ­vanhassa suomessa asja, teonsanasta asea, olla, sijaita. Asja on kaiketi ol­lut olija, sijaitsija. Asea-sanan johdannaisia on asua. Asepuu oli tarvepuu, oikeammin se oli asiapuu. Samaan sanaperheeseen kuuluu ase.

aski, {cutioară, pachețel} nykyruotsin sanasta ask, mui­naisruotsissa asker. Muinaisnorjassa sana oli askr, saarni [frasin]. Puheena on siis oikeastaan saarnipuusta tehty rasia. Lapin asske on maitopytty [donicioară de lapte]. Keski­ajan kreikan askos ja myöhäislatinan ascus olivat pieni laiva. Anglo­saksien aesc oli saarni, vene ja kei­häs. Keskiyläsaksien asch oli myös kulho. Laajentuneita muotoja, joissa on n, oli muinaisslaavien jasenu, pyökki [fag]. Samaa juurta lienevät tšere­missien oško, poppeli [plop], ja mordvalais­ten uks, ukso, saarni.

asteri, {ochiul-boului, rujă-de-toamnă vânătă, stelița-vânătă} kasvi, kreikan sanasta aster, tähti.

asuurinsininen, {albastru azur, albastru deschis, albastru ca cerul} persian kielen sanas­ta lazwerd, lasuurikivi, tuli arabian lazuwerd. Romaaniset kansat pitivät sen l-kirjainta määräävänä artikkeli­na le ja jättivät sen pois. Syntyi ita­lian laatusana azzurro, sininen. Cap­rin kuuluisa Sininen luola on italiak­si Grotta azzurra. Espanjassa ja por­tugalissa sana on azul, ranskassa azur. Saksa, englanti ja ruotsi mui­den mukana ottivat tuon ranskan sa­nan.

aura, {plug} murteissa aatra, muinaisskan­dinaaveilla arthra-. Siitä tuli mui­naisnorjan arthr, nykynorjan ard ja nykyruotsin årder, sahrat [sahra –plug primitiv de lemn]. Indoeu­rooppalaisen kantakielen ar- tarkoit­ti kyntää. Siitä tuli latinan arāre [a ara] ja goottien arjan, kyntää, ja armenian araur, aura. Kantakielen öer- on vaihtoehto. Siitä tuli muinaisintian arya-, ystävällinen, uskollinen, erinomainen, alun perin ārya-yhteisöön kuuluva, toisin sanoen arjalainen. Katso orja. Sana tarkoitti alkuun koukkupuuta, auran kyntöpuuta. Sen käyttö oli tuolle rodulle tyypil­listä niin kuin sotavaunujen käyttö­kin.

aura, {aură} ilma, tuulahdus, tuoksu, säde­kehä, joka ympäröi neroa, latinan kautta kreikan sanasta aúrā, hengi­tys, tuuli. [l-am păstrat aici din cauza omonimiei]

Aurajoki, {râul Aura} sanan alkuosan arvellaan olevan sama sana kuin muinaisnor­jan aurr, joka tarkoitti kivensekaista hiekkaa, nykyislannissa aur, norjas­sa aur, aure, ruotsissa ör. Skandinaa­veilta lainattiin anglosaksien kieleen ōra, malmi. Hollannin murteen air on hiekkapenkka. Suomen aura on tarkoittanut kivistä merenrantaa, Goottien aurahjons oli haudat eli hautuumaa, alkumerkitys soraharju.

aurinko, {soare} kaukaisissa sukukielissä liekki, hiillos. Latinan aurora oli aa­murusko, kreikan aúrion aamu. Liet­tuan aamurusko on aušra. Sama sa­na on ruotsin öster, itä.

autio, {pustiu, deșert; abandonat} germaanilaina, gootin kielessä auths, autheis, authja-, autio. Authi­da oli aavikko, erämaa. Muinaisnor­jan authr oli autio, tyhjä ja hylätty, eythihús asumaton talo. Muinaissak­seilla sana oli othi, muinaisyläsak­sassa odi. Nykyruotsissa se on öde. Kreikan aútōs ja aúsios ovat tyhjä ja turha.

autuas, {preafericit, beatificat} gootin kielen audags, mui­naisgermaaneilla authugaz, josta tuli muinaisnorjan authugr, authigr, rikas. Anglosaksien rikas oli éadig. Muinaisyläsaksan sana oli otak. Goottien sana merkitsi sekä rikasta että autuasta. Muinaisnorjan authr oli omaisuus, rikkaus, muinaissak­seilla ōd, omistus. Sanat ovat ehkä kehittyneet muinaisnorjan sanasta authr, kohtalo, kuolema, Norna, joka oli kohtalojen kutoja, henkiolento [spirit, ființă spirituală]. Alkumerkitys oli ehkä kangas, ku­donnainen, indoeurooppalaisen kan­ta kielen sanavartalosta audh-, joka kehittyi vartalosta au-, kutoa, pu­noa.

avioliitto, {căsătorie} avio, muinaisgermaaneilla aivō, josta tuli muinaisfrankkien ewe ja e, anglosaksien ae ja aew, la­ki, uskonto, avioliitto, muinaisylä­saksan ewa ja ea, jotka tarkoittivat samaa. Toisen selityksen mukaan avio on tullut suomen sanoista ava, avoin ja tarkoittaa salavuoteudesta poikkeavaa avointa eli julkista ja laillista suhdetta.

.

.

15.6.2011

.

Pentru că nu există cuvinte autohtone care să înceapă cu litera B, toate cuvintele care urmează la această literă sunt neologisme.

.

baari, {bar} englannin sanasta bar, joka on lainattu ranskasta. Sen barre on tanko, aidas, hiekkapenkka, salpa. Alkusana oli myöhäislatinan barra, poikkipuu [bară în românește]. Alun poikkipuusta, jonka takaa tarjoiltiin, kehittyi nykyinen baaritiski, jonka takana seistään. Monissa baareissa on nykyisin istui­metkin.

bagatelli, {bagatelă} mitätön pikkuasia, italian sanasta bagatella, marja. Se on pa­lautettavissa latinan sanaan baca, marja, viinirypäle. Samasta sanasta on johdettu viinin jumalan Bakkuk­sen nimi.

baldakiini, {baldachin} valtaistuinkatos, italiassa baldacchino, josta tuli ranskan bal­daquin. Nimi on johdettu kaupungin nimestä Bagdad, joka oli keskiajan latinassa Baldac ja italiassa Baldac­co. Baldakiinin alkumerkitys oli kul­lattu bagdadilainen silkkikangas.

baletti, {balet} tanssiesitys, ranskan sanasta ballet, joka on lainattu italiasta, jos­sa se on balletto, pienennysmuoto sa­nasta ballo, tanssit. Se on luotu teon­sanasta baler ja baller, tanssia. Pro­vencen kielessä tanssia on balar, ny­kyitaliassa ballare. Myöhäislatinan sana oli ballāre, Rooman ajan Italian kreikan ballítsein. Suomessa käytetään joskus ruotsin mukaan sanaa baalit tanssiaisista. Se on samaa juurta kuin edellä mainitut sanat. Ballerina on naispuolinen tanssimes­taria tarkoittavan italian sanan bal­lerino muoto. Se on johdettu saman kielen teonsanasta ballare, tanssia.

balladi, {baladă} englannissa ballad on kerto­va runo, jossa on satumaisia piirtei­tä. Englanti lainasi sanan ranskasta, jonka balada merkitsi tanssia. Perus­sana oli Provencen maakunnan kie­len balar, tanssia. [Aici autorul a omis, din motive doar de el știute, cuvintele franceze balade – plimbare, hoinăreală; balader – a se plimba, a hoinări și baladeur – hoinar, probabil menestrel, cântăreț și recitator de balade]

bambino, {bambino} Jeesusta pienenä lapsena esittävä hahmo kuvataiteessa, italian sana pikkulapsi, joka on pienennys­muoto saman kielen sanasta bambo, typerä. Samasta indoeurooppalaisen kantakielen vartalosta bamb- ovat tulleet myöhäislatinan bambalō, än­kyttäjä, ja kreikan teonsanat bambaínein ja bambalítsein, änkyttää [a se bâlbâi, a gângăvi].

bambu, {bambus} jättiläisheinälaji, malaijin kielen sanasta mambu, jota englan­nin kieli käytti 1600- ja 1700-luvuil­la, kunnes bamboo syrjäytti sen.

banaali, {banal} ranskan sanasta banal, ylei­sessä käytössä oleva, arkipäiväinen, lattea, mitäänsanomaton. Sana oli käytössä jo 1200-luvulla. Sen alkusa­na ban on yleinen germaanien sana, joka tarkoittaa pannaa [excomunicare, anatemă], pannaan ju­listamista, olemista pannassa. Keski­ajan latinassa tuo sana sai muodon bannum. Alkuun ranskan banal tar­koittikin semmoista minkä läänin­herra oli määrännyt rangaistuksen uhalla yleisesti tehtäväksi tai nouda­tettavaksi. Merkityksestä yleinen jouduttiin sovinnaiseen, arkiseen ja loppuun kuluneeseen.

banaani, {banană} portugalissa, espanjassa ja englannissa banana. Kongon alueen paikalliskielten sana Afrikasta. Sene­gal- ja Gambiavirtojen varsilla se on vieläkin banana. Nigerjoen latvoilla se on bananda ja baranda. [Numele diferă în Europa și în America Latină, un sinonim la fel de întrebuințat în Spania și în Portugalia este plátano.]

bandiitti {bandit} tulee samasta gootin kielen sanasta kuin suomen bändi, siis sa­nasta bandva, merkki, tunnuskuva. Länsigermaanien banda tarkoitti jo lippua. Siitä johdettiin italian bandi­to, maantierosvo. Perussana bandīre tarkoitti ajaa maanpakoon, karkot­taa. Toisen teorian mukaan perussa­na oli ban, nykysaksan Bann, panna [→ banaali], joka paljastuu sanonnoissa julistaa pannaan eli kirkonkiroukseen [o persoană în afara legii].

banketti, {banchet} juhlaillalliset, tulee samas­ta italian sanasta kuin pankki. Se sa­na on banca, penkki. Se sai vain muodon banchetto [care este un diminutiv al cuvântului banca].

barbaari, {barbar} muinaisintian barbara tar­koitti änkyttävä, kreikassa bárbaros henkilöä, jonka puhetta ei voi ym­märtää. Samaa alkuperää on Poh­jois-Afrikan paimentolaisia tarkoit­tava berberi. Alkuaan sana tarkoitti vain ulkomaalaista, joka ei osannut puhua maan kieltä. Ajan myötä se on saanut yhä pahemman kaiun, jo­hon varmasti vaikutti kansainvael­lusajan yleinen kaikkien sota kaik­kia vastaan. Ulkomaalaiset olivat aina raakoja ja julmia hyökkääjiä.

baretti, {baretă} Rooman hallitseman Gallian, nykyisen Ranskan asukkaiden käyt­tämä lipaton lakki [basc] oli latinaksi bir­rus, myöhemmin birrētum ja barrē­tum. Jälkimmäisestä muodostui tä­mä nykysana.

barokki, {baroc} 1600-luvun taiteensuunta ja taidekausi, ranskan laatusanasta [adjectiv] ba­roque, vino, epäsäännöllinen. Rans­kaan sana lainattiin italiasta, jossa se oli barocco. Se palautuu portuga­lin kielen sanaan barocco. Se oli laa­tusana jota käytettiin vain helmistä puhuttaessa, kun oli kysymyksessä helmi, jonka pinta oli epäsäännölli­nen. Tästä se sai yleisen merkityksen vino, epäsäännöllinen.

barrikadi, {baricadă} Rooman Galliassa barra tarkoitti eristäviä palkkeja, puome­ja. Italian barricare oli sulkea. 1500­luvulla siitä johdettu barricata siir­tyi ranskaan ja sai muodon barrica­de, sulku, katusulku. Sana tuli kuu­luisaksi Pariisin verisissä levotto­muuksissa 12.5.1588. Maailmanhisto­riallista merkitystä oli niillä barrika­deilla, jotka pystytettiin Pariisissa 1830, 1848, 1871 ja 1968. Toisen seli­tyksen mukaan, kun viinitynnyri on ranskaksi barrique ja kun niitä pan­tiin katusulkuun paljon muun ka­man sekaan, barrikadi sai niistä ni­mensä.

basaltti, {bazalt} laavakivi, Palestiinan itä­osassa olevasta paikannimestä Ba­san. Se antoi latinaan sanan basani­tes. Se muuttui heti muotoon basal­tes. 1694 sana oli englannissa basal­tes, 1769 basalt.

basiliski, {vasilisc} taruston käärme, jolla oli kukon pää, siivet ja jalat, kreikan sa­nasta basilískos, joka tarkoitti aasia­laista kunigassisiliskoa, [lisko, sislisko – șopârlă ] kreikan sa­nasta basíleús, kuningas. Latinassa sana sai muodon basiliscus. Roomalaisen luonnontutkijan Pliniuksen mukaan tuo sisilisko sai kuninkaalli­sen nimensä valkoisesta läikästä, jo­ka sillä on päässä kuin kruunu.

bastardi, {bastard} ylhäissyntyisen avioton mutta tunnustettu lapsi, muinais­ranskan sanasta bastard. Sanan bast uskotaan tarkoittaneen samaa kuin rahvaanlatinan bastu, italian basto ja nykyranskan beit, jossa a:n päällä oleva merkki tarkoittaa, että aikaisemmin sanassa ollut s on jätetty pois. Kaikki nuo sanat tarkoittavat kuormasatulaa [samar]. Puheena oli siis kuormasatulalapsi. Toisen epävar­memman selityksen mukaan kysy­myksessä oli germaanisana, joka oli gootinkielessä bansts, lato. Lapsi oli ladossa siitetty.

begonia, {begonie} vinolehti, koristekasvi, ranskalaisen 1710 kuolleen kasvien­tutkimusta edistäneen ja rahoitta­neen herran nimestä Michel Begon.

beibi, {bebi} pikkulapsi, vauva, englannin sanasta baby, joka äännetään beibi, mahdollisesti lastenkielen hokemas­ta ja sanasta baba. Tyypillinen las­tenkielen kahdennettu sana.

bensiini, {benzină} Sumatralta saatiin benzoe­hartsia eli -kumia, mutta arabit sotkivat Sumatran ja Jaavan keske­nään ja alkoivat puhua jaavalaisesta suitsukkeesta lubān dshāvī. Italialai­set äänsivät dsh:n gi:ksi, lausutaan dzi. Tuli bengiul. Pohjois-Italian murteessa gi muuttuu z:ksi. Näin saatiin benzin ja benzol. Bensiiniä tuotettiin alkuun kuumentamalla benzoehappoja. Englantilaisilla sana on petrol, amerikkalaisilla gasoline, japanilaisilla gasorin, kun he pane­vat r:n l:n paikalle, jota heidän kielessään ei ole. [Audiatur et altera pars. Benzoin, „a balsamic resin,” 1550s, from M. Fr. benjoin (16c.), which comes via Sp., Port, or It., from Arabic luban jawi „incense of Java” (actually Sumatra), with lu probably mistaken in Romance languages for a definite article. The English form with -z- is perhaps from influence of Italian benzoi (Venetian, 1461).]

betoni, {beton} sementtivalu, ranskan sanasta béton, muinaisranskassa betun, Provencen kielessä betun, sementti, latinan sanasta bitūmen, maapiki [smoală].

17.5.2012

bidee, {bideu} ranskan sanasta bidet, joka tarkoitti alkuun ratsuhevosta. Kan­tasana oli muinaisranskan bider, ra­vata.

biisoni, {bizon} lähtökohta on indoeurooppa­laisen kantakielen viso-, haju, löyh­kä, josta tuli tuon ison nautaeläimen nimi siksi, että siitä lähtee voimakas myskintuoksu. Muinaispreussin alku­härkä oli wissamgrs. Muinaisnorjan biisoni oli visundr, anglosaksien wesend ja muinaisyläsaksan wisant, wi­sunt ja wisint. Germaanikielistä lati­na sai sanansa bison, joka tuli rans­kaan ja sai italiassa ja espanjassa muodon bisonte. Ranskan muoto le­visi kaikkialle. Suomessa on myös sana visentti. Germaanikieliin sanan arvellaan tulleen balttilaisista ja slaavilaisista kielistä. Tuo alkuhärkä elää vieläkin Itä-Puolassa.

biljardi, {biliard} peli, vanhassa kastilian kie­lessä vilorta, syntynyt lyhyttä pai­mensauvaa tarkoittavasta sanasta vi­lorto, jolla lyötiin pallo pystyjen pölkkyjen väleistä. Vilorto on kah­den sanan yhtymä. Toinen on vitis, viiniköynnös, toinen retorta, pajusta kierretty lenkki. L-kirjain tuli sanas­ta volumen, side, sidos. Baskien kie­lessä sana sai muodon billarda, josta taas tuli ranskan billard, joka levisi muualle.

blondiini, {blondină} ranskan sanasta blond, vaalea. Espanjassa se on blondo, ita­liassa biondo. Kantasana on latinan blundus, blondus, keltainen. Kysy­myksessä on keskiajan latina ja sana on todennäköisesti lainattu germaa­neilta.

bluffi, {bluf} alun perin korttipelisana, jota käytettiin pokerissa. Henkilö bluffa­si, kun hän käyttäytyi sillä tavalla kuin olisi saanut oikein hyvät kortit, paremmat kuin oli saanut, jotta vas­tapelurit luopuisivat. Sana tuli käyt­töön Yhdysvalloissa joskus 1845, Englannissa 20 vuotta myöhemmin. Se on voitu johtaa hollannin teonsa­nasta bluffen, leuhkia. Alasaksassa bluffen ja blüffen tarkoitti toisten pe­lottamista kiihkeydellä ja kiivain sa­noin.

boheemi, {boem} ranskalaisen kirjailijan Henry Murgerin vuonna 1851 julkai­seman teoksen lanseeraama sana. Romaanin nimi oli Scenes de la vie de Boheme, Kohtauksia Boheemin elämästä. Siinä boheemi tarkoitti taiteilijaryhmää, ei yksilöä, oikeas­taan elämäntapaa. Murger itse kir­joitti: Boheemi on taiteilijaelämän koeaika, joka johtaa akatemiaan, sai­raalaan tai ruumishuoneelle. Lisättä­köön, että boheemia ei ole eikä voi olla olemassa muualla kuin Pariisis­sa. La Bohème oli elintapa, le Bohè­me taiteilijayksilö. Jälkimmäinen tarkoitti vanhastaan mustalaista, ihan alkuun böömiläistä. Böömi [Boemia] on osa Tsekkoslovakiaa, [Cehia] ranskassa Bo­hême, keskiajan latinassa Bohemia. Ensimmäiset mustalaiset, jotka il­mestyivät Ranskaan, kertoivat tul­leensa Böömistä. Tämä tapahtui 1427.

boikotti, {boicot} kapteeni Charles Boycottin nimestä. Hän hoiti Lough Maskin ti­laa Irlannissa Mayon kreivikunnas­sao Irlannin kansallinen maaliiga, it­senäisyystaistelun järjestö, julisti hä­net jyrkän vastustusasenteen takia 1880 täydelliseen eristykseen. Ku­kaan ei saanut tehdä työtä hänen alaisenaan eikä edes seurustella hä­nen kanssaan. Tuollaista toimintaa alettiin kutsua boikotoimiseksi. Sa­malla tavalla Suomessa tehtiin maanviljelijä Muilun nimestä teonsa­na muiluttaa 1930-luvun alussa. Se tarkoitti kommunisteiksi ja Lapuan­liikkeen vastustajiksi leimattujen kansalaisten pakkokyyditystä valta­kunnan itärajalle ja pakottamista ra­jan yli.

bordelli, {bordel} keskiyläsaksan sana bort, lauta, lainattiin romaanisiin kieliin ja sai siellä pienennys- ja hellittely­muotoja, kuten myöhäislatinan sa­nan bordellum. Italiassa se oli bor­dello ja ranskassa bordel. Ne tarkoit­tivat pientä lautamajaa. Jonkin ajan kuluttua ne alkoivat tarkoittaa tyttö­taloa eli ilotaloa. 1500-luvulla sanat levisivät muualle. Saksassa ne syr­jäyttivät yläsaksan vrouwenhūsin, rouvientalon, naistentalon.

Brasilia, {Brazilia} valtio Etelä-Amerikassa, es­panjassa Brazil, lyhennetty muoto sanasta terra de brasil, punaväri­puun maa. Tuosta puusta saatiin pu­naista väriainetta, jota käytettiin värjäyksessä. Tuon puun ja väriai­neen nimi oli keskiajan latinassa brasilium ja brasillum, ranskassa se on brésil, Provencen kielessä bresilj, espanjassa ja portugalissa brasil. Sa­nan alkuperää ei tiedetä. Kun Ame­rikka oli löydetty, siellä tavattiin sa­mansukuinen puu, josta saatiin sa­maa väriainetta. Siitä käytettiin tuo­ta samaa nimeä. [Remarcă: În românește Brazilia este numele țării iar Brasilia numele capitalei oficiale.]

bravuuri, {bravură} loistosuorituksen vaatima henki ja vire. Italian sanasta bravu­ra, johdettu saman kielen sanasta bravo, rohkea, erikoinen, kesytön. Espanjan bravo tarkoittaa myös vil­liä ja röyhkeää, klassisen latinan sa­nasta brabus, joka on sanan barba­rus lyhentynyt muoto. Kantasana on kreikan bárbaros, karkea, raaka, alun perin kreikan kieltä osaamaton, muukalainen. Latinassa sanan kehi­tys oli barbarus – brabarus – brabu-s. Katso barbaari. Huudah­duksena bravo! tarkoittaa huippu­suoritus!, hyvin tehty!.

bridge, {bridge} korttipeli, jota pelattiin vuo­den 1870 paikkeilla Konstantinopo­lissa ja Lähi-idässä, sikäläinen sana, jonka varhaisin tunnettu muoto oli biritsh, joka näyttää olevan venäjän sana.

brosyyri, {broșură} ranskan sanasta brochure. Teonsana brocher oli pistää neulalla, käyttää neulaa, ommella. Tässä ta­pauksessa oli ommeltu kokoon pieni vihko, johon kirjoitettiin hurjia teks­tejä, joissa kritisoitiin ja vaadittiin epäkohtien korjaamista.

brutaali, {brutal} latinan sanasta brūtus, tun­teeton, jäykkä, raskaskäänteinen. Kuten muistamme, yhdellä Caesarin murhaajista oli sukunimi Brutus.

brutto {brutto} on italian kielen sana, joka tarkoitti raakaa, julmaa. Se alkoi tarkoittaa myös tavaran koko pai­noa, johon laskettiin mukaan myös kuljetusastian tai pakkauksen paino. Netto taas merkitsi puhdasta. Siitä tuli pelkän tavaran paino. Brutto oli syntynyt rahvaanlatinan sanasta bruttus, joka on johdettavissa lati­nan sanaan brūtus, tunteeton, jäyk­kä. Siitä olemme saaneet myös sa­nan brutaali.

budjetti, {buget} latinan sanasta bulga, nah­kasäkki. Ranskassa sana oli bulge, jonka pienennysmuoto oli bougette. Englantilaiset lainasivat sen. Heillä se oli budget ja tarkoitti varastoa ja käytössä olevia varoja, myöhemmin valtiontalouden suunnitelmaa. Ranska otti sen virallisesti käyttöön 1806.

bunkkeri, {buncăr} englannin sanasta bunker, joka tarkoitti hiilensäilytystilaa teh­taassa tai laivassa, hiiliruumaa. En­simmäisen maailmansodan aikana si­tä alettiin käyttää betonilinnakkees­ta. Saksalaisetkin ottivat sen käyt­töönsä mutta vasta 1939 rakentaes­saan Länsivallia.

byrokratia, {birocrație} byrokraatti, virkavaltai­suus, virkavalta, ranskan samaa tar­koittavasta sanasta bureaucratie. Kerrotaan, että sanan loi suurkaup­pias Vincente de Gournay 1700­luvun alussa. Ranskan bureau on toi­misto, virasto. Alkuun se oli työpöy­tä. Siihen tuo mies liitti kreikan sa­nan kratein, hallita. Alun perin rans­kan bure oli verkakangas. Sillä tuo pöytä oli peitetty ja siitä se sai ni­mensä. Kantasana on latinan burra, josta tuli rahvaanlatinan būra, villa, villakangas.

bändi, {bandă, band (rar)} 1600-luvun Saksassa Bande oli sotilasjoukko, 1700-luvulla musi­kanttien tai näyttelijöiden seurue. Vähän myöhemmin se alkoi tarkoit­taa rosvojoukkiota. Sanan väitetään olevan peräisin ranskasta, jossa se tarkoitti sotilasosastoa, jolla oli oma lippu ja joka oli jossain määrin itse­näinen. Vanha kantasana oli gootin kielen bandva. Saman kielen lähisa­na bandvō tarkoitti merkkiä, tunnus­kuvaa, joka oli kaiverrettu esinei­siin, puihin, kiviin. Kansainvaellus­ten ajan Italiassa maan pohjoisosan valloittaneiden langobardien, ger­maaniheimon, bandum oli jo lippu ja viiri. 

.

.

31.1.2013

C

cancan, {cancan} Ranskassa 1800-luvun jälki­puoliskolla muotiin tullut tanssi, jos­sa naiset nostavat hameitaan vyön korkeudelle, ranskan sanasta can­can, melu, häiriö. Sana alkoi tarkoit­taa vulgaaria meluisaa tanssia. Usko­taan että sana on vapaasti äännetty latinan quanquam, oikeammin quam­quam, kuinka tahansa. Cancania tanssiessaan tanssijattaret päästele­vät intiaanikiljaisuja.

champignon, {ciupercă șapinion} herkkusieni, ranskan sana, joka tuossa kielessä tarkoittaa syötävää sientä, alkumerkitys kesantopellolla kasvava sieni. Tuommoi­nen kenttä oli latinassa campania, josta tuli Gallian eli Rooman-Rans­kan latinassa campaniolus. Siitä tuli tuo ranskan sana. Samaa juurta ovat kampanja ja campus ja ranskalaisen erisnimen kautta kuohuviinin nimi samppanja.

charmi, {șarm} ranskan sana charme, vie­hättävyys, johdettu latinan sanasta carmen, laulu, runo, taikasanat, joka on taas palautettavissa latinan teon­sanaan canere, laulaa. Samaa juurta ovat suomen hana, kana, kannel ja kanttori. Ranskan charmer on lumota, myöhäislatinan samaa tarkoitta­vasta sanasta carmināre.

clou, {clu} esityksen kohokohta, huipentu­ma, ranskan kielen sana, joka alun­perin tarkoitti naulaa. Puhe kielen luoma uusi merkitys syntyi, kun aja­teltiin, että tuo kohokohta esitykses­sä sitoi kokonaisuuden, naulasi sen kiinni, teki siitä ehjän ja tajuttavan. Kantasana on latinan clāvus, naula, joka on johdettu teonsanasta claude­re, sulkea.

cocktail, {cocteil} useasta alkoholijuomasta sekoitettu juoma, amerikanenglan­nista kaikkialle levinnyt sana, joka alun perin tarkoitti kukon pyrstöä. Kukolla on, jos se ei ole valkoista ro­tua, monenvärisiä pyrstösulkia, niin kuin tuohon sekojuomaankin voidaan panna hyvin erivärisiä ja erilai­sia juomia.

curry, {curry} mauste, joka kootaan eri mausteista, alun perin intianenglan­nin sana, joka tarkoitti ruokaa, jo­hon oli pantu useita voimakkaita mausteita. Kantasana lienee tamilin kielen sana kari, jonka merkitys oli kastike.

.

.

D

.

.

daalia, {dalie} dahlia, maailmankuulu ruot­salainen kasvien tutkija ja luokitteli­ja Linne nimesi tuon kasvin turku­laisen oppilaansa Anders Dahlin su­kunimen mukaan. Anders Dahl kuoli 1789. Kasvin toinen nimi georgiini syntyi samalla tavalla. Saksalainen tutkija Alexander von Humboldt lä­hetti kukan siemeniä Amerikasta Berliiniin sen kasvitieteellisen puu­tarhan johtajalle K.L. Willdenowille. Tämä antoi kasville 1803 nimen georgina Pietarin tiedeakatemian jä­senen I. G. Georgi’n nimen mukaan. Dahlia kesti hyvin tämän kilpailun.

daami, {damă} latinan sanasta domina, talon emäntä. Italian sanasta dama tuli ranskan dame. 1600-luvulta lähtien se tarkoitti vain hovinaista tai aate­lisrouvaa. 1800-luvulla, kun porva­risto oli päässyt valtaan, siitä tuli porvarisrouvan puhuttelusana. Rans­kan kohteliaimmasta puhuttelusa­nonnasta ma dame, minun rouvani, hyvä rouva, tuli madame. Pian sana tarkoitti ketä tahansa rouvaa. Suomessakin sanan arvo laski lisää. Ma­tami oli enää vuokraemäntä ja tori­kauppias.

dandy, {dandi} hienostelija, seurapiirileijona, alun perin englantilaisen etunimen Andrew hellittelymuoto. Uuteen käyttöön se tuli vuoden 1815 paik­keilla Lontoossa.

dead line, {dead line (eng.)} viimeinen määräaika, jo­hon mennessä käsikirjoitus on jätet­tävä latomoon, jotta se ehtisi siihen lehden numeroon, johon se on tarkoi­tettu. Yhdysvaltain sisällissodan ai­kana vankileireillä käyttöön otettu sana. Ohjesäännön mukaan leiriä pi­ti ympäröidä paaluaita. 6-7 metrin päähän siitä leirin sisäpuolelle piti rakentaa kaide, joka merkitsi rajaa, jonka taakse sotavanki ei saanut am­pumisen uhalla mennä. Tuota rajaa sanottiin dead lineksi, kuolemanlin­jaksi. Tällä tavalla tehtiin paaluai­dan yli karkaaminen vaikeammaksi. Vartija sai myös enemmän aikaa täh­täämiseen ja ampumiseen. Ohjesään­tö perustui Kongressin pöytäkirjaot­teeseen vuodelta 1864 ja oli siis voi­massa pohjoisvaltojen vankileireillä.

debatti, {dezbatere} julkinen väittely, ranskan sa­nasta débattre, taistella sanoilla.

debet, {debet (lat.)} latinan sanasta debet, hän on velkaa.

dekadenssi, {decadență} rappio, latinan teonsanasta cadere, pudota. Cadentia oli nimisana ja tarkoitti putoamista, onnenpotkua. Siitä tuli italian cedenza musiikkiterminä tunnettu kadenssi. Keskiajan latinassa oli myös sana decadentia, josta tuli italian deca­denzia ja ranskan décadence, rap­pion tila, sanatarkasti alas putoami­nen. Ruotsin slangimuoto dekis on latinantaitoisten koulupoikien ja ylioppilaiden sukkeluus. Noita is-lop­puisia sanoja he keksivät muitakin. Vanhin tunnettu on rökis, tupakka, vuodelta 1719. Siitä on tullut suo­men rööki, savuke. Ruotsin rök on savu.

dekoltee, {decolteu} hameesta puheen ollen sy­vään uurrettu, muodin sana, ranskan sanasta décolleté, ilman kaulusta. Teonsana décolleter on paljastaa kaula ja niska. Ranskan collet oli kaulus, pienennysmuoto sanasta col, kaula, jonka alkusana oli latinan samaa tarkoittava collum. Samaa juur­ta on suomen kielen kaula.

delfiini, {delfin} hammasvalaiden sukuun kuuluva imettäväinen, latinan sanas­ta delphīnus. Alkusana on kreikan delphīs, joka tarkoitti tuota meri­eläintä. Se on muodostettu kreikan sanasta delphýs, emä, kohtu. Delfii­nin muoto toi mieleen tuon ruumiin elimen, ja se sai siitä nimensä.

demagogi, {demagog} kreikan sanasta dēmagō­gós, kansanjohtaja.

demokratia, {democrație} kreikan sanasta dēmok­ratía, kansanvalta.

demoni, {demon} paha henkiolento, ihmisen ja jumalan välimuoto, latinan samaa tarkoittavasta sanasta daemōn, joka on lainattu kreikasta, jossa sana oli daimōn. Sen takana on teonsana daiesthai, jakaa. Kreikan daimōn oli jakaja, jakelija, tarkemmin kohtalojen jakaja eli määrääjä.

despootti, {despot} hirmuvaltias, kreikan sanasta despótes, talonisäntä, perheen päämies.

detalji, {detaliu} latinan sanasta tālea, irtilei­kattu puun oksa.

dialogi, {dialog} kreikan sanasta diálogos, kahden keskustelu.

dieetti, {dietă} kreikan sanasta díaita, elin­tapa.

diiva, {divă} italian sanasta diva, jumala­tar.

dilemma, {dilemă} kreikassa dílemma, kak­soislause, joka tarkoitti logiikassa joko-tai-Iausetta. Se oli siis filosofien termi. l800-luvulla se tuli yleiseen käyttöön ja alkoi tarkoittaa ahdista­vaa valintaa kahden epämiellyttävän ja huonon mahdollisuuden välillä.

diletantti, {diletatnt} latinan sanasta dēlectāri, valita itse itsensä, palvoa itseään.

diplomi, {diplomă} kreikan sanasta díplōma, kahteen kertaan kokoon taitettu. Se tarkoittaa kirjoitusarkkia. Teonsana diplóien tarkoittaa taittaa kaksi ker­taa. Roomassa latinan diploma oli suosituskirje, jonka keisari tai se­naatti antoi. Se oli virallinen kulkulupa ja toimintalupa. Diplomaatti oli henkilö, jolla oli tuollainen diploma, kahteen kertaan taitettu paperi, jos­ta selvisi että hän oli valtionsa viral­linen edustaja.

disko, {disco, discotecă} lyhennys sanasta diskoteekki, äänilevykokoelma, kreikan sanoista diskos, kiekko, levy, ja thēkē, varas­to. Sana on luotu meidän vuosisadal­lamme samalla tavalla muodostettu­jen sanojen mallin mukaan.

divaani, {divan} persian sanasta dīvān, vir­kamiehen pehmustettu istuin, virka­huone.

dokumentti, {document} latinan sanasta docu­mentum, opetus, todistus, varoitus, se mikä on opiksi.

domino, {domino} latinan sanasta dominus, herra. Sen italiankielinen muoto on domino. Kuka ensin tuosta pelistä pääsi pois, se oli domino, herra.

draama, {dramă} kreikan sanasta drāma, toi­minta.

dublee, {duble} metalli jossa on jalometallis­ta pinta, ranskan sanasta doublé, kaksinkertaistettu, suomessa tupla. Kaksinkertaistaa on ranskassa doub­ler, myöhäislatinan sanasta duplāre, joka tarkoitti samaa.

dukaatti, {ducat} vanha kultarahaa tarkoit­tava sana, italian sanasta ducato jos­kus 1500-luvulla muihin kieliin lai­nattu sana. Kantasana latinan ducā­tus, herttuakunta, johdettu latinan sanasta dux, johtaja. Tuo latinan sa­na esiintyy ensi kerran metallira­haan lyötynä 1140. Sisilian kuningas Roger II käytti sitä rahoissa, jotka hän lyötti Apulian herttuana. Rahan nimi sanasta tuli Venetsiassa 1248.

dumdumkuula, {glonț dum-dum} intiankielisestä sa­nasta dämdamä, kukkula, maavalli. Semmoiselle oli sijoitettu Kalkutassa bengalilainen tykkipatteri, jossa en­simmäiseksi katkottiin kuulien kär­kiä, jotta nuo luodit repisivät enem­män luuta ja lihaa. Englantilaiset yrittivät kirjoittaa tuon intialaisen sanan dämdam niin hyvin kuin osasi­vat. Tulos oli dumdum.

duuri, {major} karkea sävellaji mollin vasta­kohtana, nykymerkityksessä käytös­sä 1600-luvulta, keskiyläsaksassa se oli paljon aikaisemmin tunnettu muodossa bēdūre, joka tarkoitti sä­veltä h. Kantasana latinan dūrus, ko­va. Jako duuriin ja molliin syntyi ison terssin keksimisen mukana. Tuota ruvettiin sanomaan kovaksi kolmisoinnuksi. Molli tarkoittaa peh­meää sävellajia ja sen loi pieni ters­si, joka on pehmeä kolmisointu. Kes­kiajan latinan B molle tarkoitti sä­veltä b, joka oli keskiyläsaksassa bē­molle. Latinan laatusana mollis tar­koitti pehmeä.

dynamiitti, {dinamită} ruotsalaisen keksijän ja liikemiehen Alfred Nobelin nitrogly­seriinin ja piimaan sekoituksesta 1867 kehittämä räjähdysaine. Krei­kan sanasta dýnamis, voima. Hän keksi sille ruotsinkielisen nimen dy­namit.

.

.

29.7.2013

E

 

 

 

.

Câteva cuvinte care încep cu e și sună cam ca în românește.

eetteri, {eter} kreikan sanasta aithēr, ylem­pi ilma. Indoeurooppalaisen kanta­kielen sana oli aith-, palaa, valaista. 1730 Frobenius antoi sen nimeksi keksimälleen nukutusaineelle. [În românește apare cu ortografia eter.]

ekonomi, {economist} kreikan sanasta oikonó­mos, taloudenhoitaja, sanoista oíkos, talo, ja némos, hoito, huolehtiminen, johdettu teon sanasta némein, hoitaa. [În românește avem cuvintele econom, economie, economist, a economisi.]

eksentrinen, {excentric} myöhäislatinan sanasta excentricus, joka tarkoitti useampaa ympyrää, joilla ei ole yhteistä keski­pistettä. 1700-luvulla sana alkoi merkitä itsekeskeistä, jatkuvassa kii­hotustilassa [stare de agitație, iritare, înfierbântare] olevaa ihmistä.

elefantti {elefant} [elephant: c.1300, olyfaunt, from O. Fr. oliphant (12c.), from L. elephantus, from Gk. elephas (gen. elephantos) „elephant, ivory,” probably from a non-I.E. language, likely via Phoenician (cf. Hamitic elu „elephant,” source of the word for it in many Semitic languages, or possibly from Skt. ibhah „elephant”). Re-spelled after 1550 on Latin model.] Intrarea elefanti este adaosul meu, nu apare în lucrare.

eleganssi, elegantti, {eleganță, elegant} latinan sanasta ēlegāns, jonka genetiivimuoto on ēle­gantis, valitseva. Tuo elegāns on sa­nan ēligēns rinnakkaismuoto, se on teonsanan ē-ligere, valita, partisiip­pi. Teonsanan alkumuoto oli taas ex­legere, alun perin poimia pois, vali­ta. [În românește avem cuvintele elegant, elegantă, eleganță]

elementti, {element} perusaine, rakenteen osa; muista sähköelementti ja elementti­talo; joskus 1200-luvulla latinasta muihin kieliin lainattu sana. Latinan elementum oli kirjainmerkki, ääni, puhutun sanan perusosa. Kantasana oli kreikan eléphanta, sanan eléphas akkusatiivimuoto. Se tarkoitti nor­sunluuta ja elefanttia. Latinan väli­muoto on kaiketi ollut elepantum, norsunluinen kirjain. Kreikkalaiset lainasivat sanansa egyptiläisiltä, joi­den āb ja ābu olivat sekä norsunluu että elefantti. [Aici, pentru comparație și alte păreri: c.1300, „earth, air, fire, or water,” from O. Fr. element (10c.), from L. elementem „rudiment, first principle, matter in its most basic form” (translating Gk. stoikheion), origin unknown. Meaning „simplest component of a complex substance” is late 14c. Modern sense in chemistry is from 1813. Elements „atmospheric force” is 1550s.]

eliksiiri, {elixir} elämän eliksiiri, kreikan sa­nasta ksērion, kuiva lääke. Arabit lainasivat sanan ja saivat kieleensä muodon aliksīr, joka tarkoitti viisas­ten kiveä, joka hoiti kaikki vaivat ja pulmat. Usko sen parantavaan ja nuorentavaan voimaan sai käyttä­mään sanaa ihmejuomasta, jolla oli sama teho. 1200-luvun eurooppalai­silla alkemisteilla tuon juoman nimi oli latinankielinen elixīrium.

emali, {email, smalț} lasimainen aine, joka sulate­taan metallin pinnalle, muinaisnor­jassa amail, muinaisranskassa es­mail, josta on tullut nykykielen émail, vanhin ranskan muoto es­maut, joka on peräisin Provencen kielestä. Sanat palautuvat muinais­germaanien sanavartaloon smalt-, sulattaa. Suomen melto on samaa juurta. Ks. se. Saksan Schmalz on sulatettu rasva, muinaisyläsaksassa smalz.

Englanti, {Anglia} englanniksi England, ger­maaniheimon nimestä, joka latinassa oli Anglī, anglit, yksikössä Anglus, muinaisgermaanien sanasta Angli-, josta tuli anglosaksien Engle. Nimen­sä tuo heimo sai Slesvigissä Tanskan eteläpuolella olevan seudun nimestä Angul, joka oli koukkua ja mutkaa tarkoittava sana, jonka vastine suo­messa on onki. Sanan loppu -lanti on tullut sanasta land, maa, joka on kaikissa läheisissä germaanikielissä. [Deși nu-i spunem țării England ci Anglia, pe locuitor îl numim englez și nu anglez.]

eskadroona, {escadron} rahvaanlatinan sanasta exquadrare, asettaa neliöksi. Sem­moisissa muodostelmissa ratsuväki taisteli vuoden 1600 kahta puolta. Italiassa sana oli squadrare. Myös jalkaväessä joukot ryhmitettiin ne­liöiksi. Laivastossa ja ilmavoimissa käytetään muuttolintujen kiilamais­ta ryhmitystä. Niistä käytetään sa­moista sanoista kehitettyä sanaa es­kaaderi. Samaa syntyä on myös kaa­deri. [Avem în românește cadru militar, politic echivalentul lui kaaderi.]

eskimo, {eschimos} tanskassa eskimo, pohjois­amerikkalaisten intiaanien sana, abnakien kielessä eskimantsik, ojib­way-kielessä ashkimeq, raakaa lihaa syövät. Cree-intiaanien aski on raaka ja mow tarkoittaa he syövät.

esplanadi, {esplanadă} latinan sanasta explānāre, tasoittaa. Linnoituksen ja kaupungin välinen alue raivattiin tyhjäksi, jotta sitä voitaisiin tulittaa tehokkaasti linnoituksesta. Ranskan sanasta es­planade tuli näin sotilastermi, joka 1600-luvulla levisi ranskalaisen lin­noitustaidon mukana kaikkialle. Kun tuliaseiden teho lisääntyi eikä noista kaupunkien puolustuslaitteis­ta ollut enää hyötyä, näistä tyhjistä alueista tehtiin puistokatuja [bulevard; alee (vezi vechea denumire aleea Kiseleff devenită șoseaua Kiseleff)]. Samal­la tavalla syntyivät bulevardit kau­punkien vanhojen kehämuurien pai­kalle, kun ne oli purettu pois. Bule­vardi on vanha germaanikielten sa­na, joka tarkoitti paaluvarustusta, paalutettua maavallia [palisadă din pari de lemn și pământ]. Keskiyläsak­sassa sen nimi oli bolwerk. Ranskas­sa se sai muodon boulevard. Ruotsiin se taas lainattiin muodossa bulevard. [română: bulevard]

espressokahvi, {cafea espresso} vahva, nopeasti val­mistettava kahvi, italiasta tällä vuo­sisadalla yleiseen käyttöön levinnyt sana, siinä kielessä caffe espresso. Espresson merkitys on ilmaistu, ilmi sanottu ja lausuttu. Latinan vastaa­va sana on expressus. Puheena on jonkun pyynnöstä valmistettu kahvi. Tästä sana sai merkityksen nopea, nopeasti saatavissa oleva. Latinan teonsana exprimere on ilmaista. Sii­tä on tullut suoraan yleisesti käytet­ty sana expres, joka esimerkiksi kir­jekuoressa tarkoittaa pikakirjettä, nopeasti perille toimitettavaa. Sa­masta latinan teonsanasta on kehi­tetty myös ekspressionismi, taidevir­tauksen nimi. Latinan nimisana ex­pressiō on ilmaisu, ilmaiseminen. Tuo taidesuunta pyrkii voimakkaa­seen ilmaisuun. [Pe de o parte cafeaua vine repede, expres, dar pe de altă parte vine datorită presiunii, ex presso. 1945, from It. caffe espresso, from espresso „pressed out”, from pp. of esprimere, from L. exprimere „press out”. In reference to the steam pressure.]

essee, {eseu} kirjallinen kompositio, rans­kan sanasta essai, tehty teonsanasta essayer, Provencen kielessä essayar, assajar, espanjassa ensayar, italiassa saggiare ja assaggiare, punnita. Lati­nan kantasana oli exagiāre, punnita, aikaisempi muoto exigere. Ranska­lainen Montaigne julkaisi esseensä 1580. Hänen tekstissään essai tar­koitti kirjoitelmia mnutta myös koke­muksia. Englantilainen filosofi Ba­con julkaisi esseensä 1597. Sanan hän otti Montaignelta ja määritteli sen eriaiheisiksi mietinnöiksi tai mietteiksi.

estetiikka, {estetică} 1700-luvulla filosofi Kan­tin hengessä aistihavaintojen filoso­fiaa, nykyisen merkityksen, kauniin ja taiteen teoria ja kritiikki, sana sai A. T. Baumgarten teoksen nimestä 1750. Se oli Aestetiea, joka käsitte­lee maun kritiikkiä filosofisena teo­riana. Kantasana kreikan aisthēti­kos, johdettu sanasta aisthētá, esi­neet jotka ovat aistien havaittavissa. Kreikan teonsana kaiken takana on aísthesthai, havaita, alkumerkitys kuulla.

etiketti, {etichetă, manieră de comportare} ranskan sanasta étiquette, neula tai nasta, jolla kauppias kiin­nitti kuitteja toisiinsa. Muinaisrans­kan teonsana pistää oli estiquer, joh­dettu germaanisanoista stik- ja stek-, jotka tarkoittivat tikkua. Niis­tä muuten on tullut suomen tikku. Muotoja noudattava käyttäytyminen on etiketin noudattamista. Tässä yh­teydessä sana tarkoitti hovin listaa, paperia, johon juhlan osanottajat oli merkitty arvojärjestykseen.

Etiopia, {Etiopia} valtio Itä-Afrikassa, kreikan sanasta Aithióps, etiopialaiset, joka on syntynyt sanoista aithein, polttaa, ja óps, naama, kasvot. Puhe on siis maasta, jonka asukkailla on aurin­gon polttamat kasvot.

eunukki, {eunuc} kuohittu haareminvartija, naisten talon vahti, 1700-luvulla käyttöön otettu sana. Latinassa eu­nūchus, saatu kreikan kielestä, jossa se on eun-ūchos, vuoteen, makuusi­jan suojelija ja hoitaja. Kreikan eunē on vuode, makuusija.

Eurooppa, {Europa} kreikassa Eurōpē, juma­lattaren nimi, johdettu laatusanasta eurōpós, jonka alkuosa on eurōsho­me, ruoste, alun perin kosteus, jälki­osa ōpssilmä. Sana esiintyy ensi kerran homeerisessa runoudessa. Se tarkoitti Kreikan mannermaata saa­rien vastakohtana.

evakuoida, {a evacua} siirtää väestö muualle, Suomessa 1939 yleiseen käyttöön tul­lut sana. Evakuoidusta tuli pian pu­hekielen evakko. Sana on 1800 ­luvulla luotu latinan sanasta ē-vacu­āre, tyhjentää, tehdä tyhjäksi. Lati­nan laatusana vacuus tarkoittaa tyh­jä. Vaeuum on tyhjiö, nykykielissä il­matyhjiö, säilykepurkki tai -astia tai -pakkaus, josta on ennen sen sulke­mista poistettu mahdollisimman tarkkaan ilma, jotteivät bakteerit voisi elää ja lisääntyä ja tuhota elin­tarviketta. Suomessa käytetään muo­toa vakuumi. [vacuum]

.

Cuvinte neaoșe finlandeze care încep cu e

.

ehtiä, {a apuca să, a avea timp să; a ajunge; a putea} muinaisnorjassa akta, ottaa jo­kin huomioon, ahkeroida, sama is­lannissa ja ruotsissa nykyisin, nor­jassa agta, tanskassa agte, keskiala­saksan teonsanasta achten, laskea, arvostaa, huolehtia, anglosakseilla eahtian, muinaissakseilla ja muinais­yläsaksassa ahtōn, arvostaa, ottaa huomioon. Indoeurooppalaisen kan­takielen ok- oli ajatella, miettiä, pohtia.

ehto, {condiție, clauză} muinaisnorjassa oli teonsana játta, selittää, myöntää, hyväksyä. Se oli kehittynyt muinaisskandinaa­vien sanasta ehtōn, joka taas palau­tuu kantagermaanin sanaan jehtōn. Muinaisranskassa tuo teonsana oli iechta, muinaisyläsaksassa jihtan, tunnustaa, muinaisalafrankin kieles­sä samaa tarkoittava giān, keskihol­lannissa ghien, muinaissakseilla ge­han. Muinaisyläsaksassa olivat myös muodot jehan ja gehan. [Friziana veche cunoștea cuvântul iechta cu același înțeles.]

eli, {adică, sau} elikkä, skandinaavinen lainasa­na, muinaisnorjassa oli ella, ellar, el­liga, elligar, muuten, tahi, muinais­ruotsissa aella, aellar.

elki, elje, elkeet, {pl. maniere; tertipuri, mașinațiuni; capricii; intenții} on esitetty, että sana voi­si olla balttilaina eikä skandinaavi­nen suomen ilkeä-pesueeseen kuulu­va sana. Liettuan elgesys on käytös, elgimasis käytös, menettely. Elgtis on käyttäytyä.

emä, {parte feminină; mamă; femelă} äiti, kohtu, suuri, runko, köli eli aluksen emäpuu, johdannaisia ku­kan emi [pistil al florii], emo [femelă de animal], emakko [scroafă], emätin [vagin], emin­timä [mamă vitregă], emäntä [gospodină; gazdă], imisä, emisä, joka on naaras­eläin. Samanlaisia sanoja on altai­laisissa kielissä. Kalmukkien em on vaimo ja naaras, karakirgiisien emä eukko, tsuvassien ama äiti, naaras, jugakiirien emei äiti. [Vezi și lucrări de Mateescu & Salomaa]

enkeli, {înger} kreikan sanasta ángelos, kir­joitetaan ággelos, sanansaattaja. Ger­maanikielissä se sai muodot engel ja angel. Muinaisskandinaaveilla se oli engell, nykyruotsissa se on engel. La­tinan välittävä muoto oli angelus. Kreikan ángaros oli ratsastava lähet­ti. Sana on lainattu persian kielestä. [În afară de înger, mai avem în românește și angel† dar și numele masculin Anghel.]

eno, {unchi după mamă, fratele mamei} muinaisyläsaksassa ano oli iso­isä ja ana isoäiti. Edellisestä kehit­tyi keskiyläsaksan enel, isoisä ja si­saruksen lapsi. Länsigoottien Anala oli erisnimi, joka tarkoitti heimon kantaisää. Anglosakseilla vastaava erisnimi oli Onela, muinaisyläsaksas­sa Analo. Latinan anna oli imettävä nainen, anus taas vanha nainen, krei­kassa anō, annīs, isoäiti, liettuassa annsah äiti. Muinaisyläsaksassa oli miehen nimi Anihho ja Enihho. Ang­losaksien vastaava muoto oli Enic. Tuo nimi on nykyruotsissa Åke, jos­ta suomessa käytetään muotoja Oo­ke ja Oke. Olavi kuuluu samaan sak­kiin. Sen varhaisskandinaavinen muoto oli Anulaithar. Anglosakseilla se sai muodot Anláf ja Onlaf. Var­haisskandinaavinen kantaisä oli anu.

entä, {dar; și; cât despre} mahdollisesti skandinaavinen laina. Muinaisnorjan enda ja ende olivat jo kuitenkin. Muinaisnorjan ja muinaisruotsin en oli mutta. Entha oli sitten.

epä, {nu; ne-; dis-; anti-} muinaisnorjassa epäilys oli if ja ef, nykyruotsissa jäv, josta on tullut suomen jäävi. Muinaisnorjan rinnak­kaismuodot olivat ifi ja efi, joista tu­li nyky islannin efi ja norjan eve. Teonsanoina ifa ja efa olivat epäil­lä, epäröidä. Sanat ovat mahdollises ti sukua muinaislaavien sanalle za-j- apu, joka on arvelu, ja latinan sanal­le opināri, arvella, tarkoittaa.

erehtyä, {a greși, a se înșela} alkumerkitys joutua eril­leen, eroon muista. Se oli paha asia, virhe, vaarallista. Englannin err on erehtyä, olla väärässä, keskienglan­nissa erren, muinaisranskassa errer. Latinan sana oli errāre, vaeltaa, har­hailla, eksyä, erehtyä, vanha muoto ersāre. Goottien sana oli airzjan, erehdyttää, panna erehtymään, mui­naisyläsaksassa irrjan-muodosta tullut irran. Saksan irren on kuljes­kella, eksyä. Muinaisgermaanien er­ziōn oli eksyä. Ruotsin irra on har­hailla, olla eksyksissä, irra sig on erehtyä. Indoeurooppalaisen kanta­kielen sanavartalo oli ers-, erös-, kul­kea nopeasti, kiirehtiä, harhailla il­man päämäärää. Muissakin kielissä kuin suomessa sana on tarkoittanut sekä kulkemista että erehtymistä. Suomessa tunnetaan myös muoto er­he.

erämaa, {pustietate, regiune nelocuită; ținut virgin, sălbatic} Agricolalla erimaa, alkuaan erillään oleva maa, sitten kaukainen metsäinen seutu, asumaton.

etelä, {sud} se lämmin ilmansuunta, jota kohti oli asumuksen ovi ja etupuoli, ulos tultaessa edessä oleva tila ja ulottuvuus. [rădăcina etä- cu perechea edä-] [Pentru locuințele finlandeze particulare se evită, de obicei, construirea lor cu fața / fațada spre nord și, potrivit unei uzanțe mai vechi, nici nu au ferestre în acea direcție. În orașe, se respectă alinierea stradală și nu se pune problema orientării geografice.]

etikka, {oțet} latinan sanasta avētum, ha­pan. Kerakkeet vaihtoivat paikkaa, niin kuin ne monissa kielissä mielel­lään tekevät. Saatiin sana atecūm, josta kehittyi englannin, hollannin ja muinaisskandinaavien edik. Nyky­ruotsin muodosta ättika on saatu suomen sana. [avētum → atecūm → oțet]

eversti, {colonel} nykyruotsissa överst, joka on muodostettu saksan sanan Oberst mukaan. Kumpaisenkin sanan mer­kitys on ylin.

.

3 Lehtia oksalla

.

24.9.2014

F

 

 

 

 

 

.

Nu există cuvinte neaoșe finlandeze care să înceapă cu litera F

.

fakiiri, {fachir} arabian kielen sanasta faqir, köyhä.

faksimile, {facsimil} latinan käskylauseesta Fæ simile! Tee samanlainen!

falangi, {falangă} kreikan sanasta phalanks, monikossa phalangai, tukki, palkkio Siitä tuli pohjoisranskan planke, hol­lannin plank, ruotsin planka ja suo­men lankku. Jo Iliaksessa phalanks oli myös sodankäyntitermi. Se tar­koitti tiivistä ja vahvaa taistelujär­jestystä, Aleksanteri Suuren aikana 16 raskasaseisen jalkamiehen muo­dostamaa, jotka olivat peräkkäin. Nykyaikana falangi on Välimeren maissa poliittinen sana. Se tarkoit­taa yleensä oikeistolaista sotilaalli­sesti järjestettyä puoluetta, jossa ei keskustella ja väitellä vaan totellaan määräyksiä. Espanjan falangistipuo­lue on ollut noista kuuluisin.

falski, {fals} epäaito, petollinen, epärehelli­nen, uskoton, saatu ruotsista, jossa se on falsk. Keskihollannin muodon valse kautta se on tullut muinais­ranskasta, jossa se oli fals. Siitä tuli nykyranskan faux. Alkusana oli lati­nan falsus, joka tarkoitti ihan samaa kuin suomenkin sana. Siitä on tullut myös falsetti, lauluääni, laulutapa, joka ei ole luonnollinen vaan pingo­tettu, hyvin korkealle viety. Myös puhuttaessa ääni saattaa nousta fal­settiin {falset}. Joillakin se on perinnöllinen ominaisuus. Latinan teonsana fallere on pettää. Falskista on tehty suo­meen teonsana falskata. Esimerkiksi ikkuna falskaa, kun sen kehyksessä on rako, josta vetää. Latinan pettää ja petkuttaa ja väärentää oli falsicā­re ja falsificāre {a falsifica}. Siitä tuli muinais­yläsaksan falscōn ja gifalscōn, julis­taa petolliseksi, vastustaa, sanoa vas­taan. Saksassa pettää on fälschen. Ruotsissa sana on förfalska, väären­tää.

fanaatikko, {fanatic} latinan sanasta fänum, pyhä paikka. Laatusana fänatieus tarkoitti jumalan satuttamaa, pyhän raivon valtaan joutunutta.

fanfaari, {fanfară} torvella soitettu tunnussä­vel, merkkisoitto, alun perin arabi­kielen sanasta farfār, kevytmielinen, liian puhelias. Espanjaan lainattuna sana oli ensin fafarron, sitten fanfa­ron, kerskailija, mahtailija. Ranskas­sa tyyppi oli fanfaron, josta tuli sa­man kielen fanfarer, puhaltaa trum­pettia, torvea, ja fanfare, torvensoit­to.

farssi, {farsă} latinan teonsanasta farcire, täyttää. Siitä tuli ranskan farce, jo­ka tarkoitti pieneksi hakattua tai jauhettua lihaa, joka pantiin ruokaan tai kuoreen täytteeksi, toisin sanoen färssiä. 1300-luvun lopulta lähtien näytelmäkohtausten väliin pantiin samalla tavalla humoristisia välipaloja, narrien hulluttelua esi­tyksen keventämiseksi. Niistä käytet­tiin samaa nimeä. Kysymyksessä on siis näytelmään pantu täyte.

fasaani, {fazan} kreikan sanasta phasianós. Lintu sai nimensä Mustanmeren itä­rannan kaupungin Phasiksen nimes­tä. Siellä täytyi noita lintuja olla paljon tai kreikkalaiset näkivät niitä siellä ensi kerran. Toisten tietojen mukaan kysymyksessä oli Kolkhik­sessa oleva virta, jonka nimi oli Pha­sis. No niin, kaupunki on tuon joen suussa ja sillä on sama nimi. Nykyisin sen nimi taitaa olla Batumi.

fasadi, {fațadă} julkisivu, latinan sanasta fa­ciēs, kasvot.

fasisti, {fascist} latinan sanasta fascis, risu­nippu. Mussolini perusti marras­kuussa 1921 puolueensa ja antoi sille nimen partito nazionale fascista, kansallinen fasistinen puolue. Nimen hän sai lombardialaiselta sosialisti­selta pienviljelijäin puolueelta, jonka nimi oli Fascio operario, Fasci. Ita­lian fascio on joukko, monikko fasci.

fiasko, {fiasco} julkinen epäonnistuminen, al­kuun teatterisanastoa. Näytelmästä tuli fiasko, kun yleisö koki sen niin huonoksi, että alkoi ääneen protes­toida, esittää vastalauseita. Alkusa­na oli italian fiasco, pullo. Se palau­tuu latinan samaa tarkoittavaan sa­naan flasco. Sanan uusi merkitys syntyi kun lasinpuhaltaja epäonnis­tui työssään. Hän yritti jotain hie­nompaa, mutta sai syntymään vain pullon. Toinen selitys on, että sanon­ta saatiin ranskasta, että se oli kään­nöslaina. Ranskan bouteille, pullo, tarkoitti koululaisten slangissa höpisijää, lörppöä, suunsoittajaa, alkuun kai sitä, että tuo ihminen oli tyhjä kuin pullo eli tyhmä. Latinan ja ita­lian sanat palautuvat germaanikiel­ten sanoihin. Muinaisyläsaksan flas­ka tarkoitti punottua astiaa, jonkin­laista koria. Semmoinen pantiin puu-, savi- tai metallipullon suojuk­seksi. Vasta joskus viime vuosisadan alussa sana alkoi tarkoittaa lasipul­loa.

filee, {file} teuraseläimen selkäliha, ruot­sin sanasta filé. Sana on peräisin ranskasta, jossa se on filet, syntynyt sanasta fil, lanka, rihma. Se on sen pienennysmuoto ja tarkoittaa oikeas­taan pientä lankaa. On arveltu, että merkityksen muutoksen aiheutti ta­pa kiertää nuo lihaviilut rullalle, jo­ka sidottiin rihmalla kiinni. Myö­hemmin lanka alkoi sitten tarkoittaa itse lihaa. Ranskan sana palautuu latinan lankaan; joka oli filum. Siitä on muuten tullut myös profiili, {profil} sivus­ta nähty kasvojen ääriviiva, kasvo­jen sivukuva. Sen italiankielinen muoto profilo kehittyi saman kielen teonsanasta profilare, näyttää langal­la jonkin koko ja muoto samalla ta­valla kuin sen olisi voinut piirtää. Kysymyksessä oli ääriviivan tekemi­nen.

filmi, {film} länsigermaanien sanasta felm­ōn, joka tarkoitti ihoa ja nahkaa. Anglosakseilla sana oli filmen ja frii­seillä filmene, hieno ohut iho. Myö­hemmin se on tarkoittanut kalvoa. Siitä ei ole pitkä harppaus filminau­haan.

finanssit, {finanțe} latinan sanasta finīre, päät­tää. Se muuntui muotoon fināre, jos­ta saadun nimisanan monikollinen taivutus muoto oli finantia. Se tar­koitti päätöstä, maksumääräystä ja lopulta maksun suorittamista.

firma, {firmă} latinan laatusanasta firmus, luja, vahva. Se loi italian sanan fir­ma, pitävä eli luja allekirjoitus. 1700-luvun saksassa se alkoi tarkoit­taa pysyvää ja luotettavaa kauppalii­kettä ja tuotantolaitosta.

flanelli, {flanel, flanelă} kymrien keittikielen sanasta gvlan, villa. Laatusana oli gvlanen, villainen, josta tuli englannin flanell, villakangas. Sama sana on ruotsin ull, saksan Wolle, englannin wool, goottien wulla, jotka kaikki tarkoit­tavat villaa. Se oli indoeurooppalai­sessa kantakielessä ulnā-. Siitä tuli myös muinaisintian ūrhā, venäjän volna ja liettuan vilna, villanippu, villatukko {fuior}. Balttilaista perua on suo­men villa. Ks. se. Indoeurooppalai­sen kanta kielen sananvartalo oli eh­kä uel-, vetää, vääntää, toinen merki­tys repäistä itselleen, nyhtää. Villan ja flanellin alkumerkitys olisi ollut nyhdetty tai kiharrettu.

flirtti, {flirt} englannin sanasta flirt, joka vuorostaan on peräisin muinaisrans­kan sanasta fleureter, koristaa kukil­la. On myös esitetty että englannin flirt tarkoitti muinoin pilkkaamista ja halveksimista. Friisien flirt on ke­vyt isku, flirtje taas kevytmielinen tyttö. Ruotsin teonsana on flirta, ni­misana flirt. Englannin flirt oli al­kuun liikkua kevyesti tai nopeasti.

floksia, {flox} koristekasvi, Pliniuksella la­tinan sanana phlox, kreikan sanasta phlóks, sananmukaisesti liekki.

floretti, {floretă} miekkailuase, ranskan sanas­ta fleuret, joka palautuu italian sa­naan floretto, pieni kukka, kukan­nuppu. Perussana on kuitenkin rans­kan fleur, kukka. Kaksi sanaa loi siis kolmannen. Tuo ase sai nimensä sen kärkeen pannun kukkanupun muotoisen nupin takia, jota käytet­tiin harjoituksissa vahingoittamisen estämiseksi. Ranskan ja italian sanat ovat peräisin latinasta, jonka kukka on flos, genetiivimuodossa floris.

forelli, {păstrăv} kalalaji, kehittyi lähinnä kes­kiyläsaksan sanasta forhele. Sen rin­nakkaismuotoja olivat saman kieli­rnuodon forhe, muinaisyläsaksassa forhana. Kala on saanut nimensä vä­ristään. Se palautuu indoeurooppa­laisen kantakielen sananvartaloon perk-, täplikäs, kirjava. Kalan seläs­sä on kirjavia täpliä.

frakki, {frac} frankkien, Ranskan vallan­neen germaaniheimon sanasta hrok tuli ranskan froc, joka tarkoitti mun­kin kaapua. Englantilaiset lainasivat sanan. Heillä se oli frock. Ruotsissa se sai muodon frack, jonka suomen kieli lainasi.

freesia, {frezie} koristekasvi, joka sai nimen­sä viime vuosisadalla Kielissä Sak­sassa eläneen lääkärin Friedrich H. T. Freesen nimen mukaan. Fuksialle {fuxia} annettiin taas nimi 1500-luvulla elä­neen saksalaisen kasvien tutkijan Leonhard Fuchsin nimen mukaan.

frekki, {obraznic, impertinent, insolent} röyhkeä, julkea, puhekielen ja slangin sana, joka on saanut tuon merkityksen vasta myöhään, ensin nykysaksassa. Keskiyläsaksan vrech oli rohkea, urhoollinen, nokkela, vil­kas. Muinaisyläsaksan freh oli kesy­tön, halukas, saaliinhimoinen, ahne. Goottien friks oli rahanhimoinen, muinaisenglannin frec ja muinaisnor­jan frekr olivat ahne. Ruotsin mur­teissa sana on fräck. Se kai lainattiin suomeen.

freneettinen, {frenetic} raivoisan kiivas, krei­kan sanasta phrenitikós, aivotuleh­duksesta kärsivä, sanasta phrenītis, aivot, samaa tarkoittavasta kreikan sanasta phrēn. Latinassa phrenēticus tarkoitti raivokasta. Ranskassa sana sai muodon frénétique. Applaudisse­ments frenetiques tarkoittavat rai­vokkaita suosionosoituksia, esimer­kiksi teatterissa.

friisi, {friză} vaakasuora kaista seinän ylä­osassa, jossa on ornamentti, jonka muodostavat veistetyt tai maalatut hahmot, kiharaa tarkoittavasta sa­nasta, ranskassa frise. Saman kielen vastaava teonsana on friser, kihar­taa. Italian kiharakoristelu on fregio. Muinaisfriisin frisle olivat kiharaiset hiukset, kihara tukka. Tuollaisen tukkamuotinsa takia sai Pohjanme­ren saarilla ja rannikolla Hollannis­sa asuva heimo nimen friisit, latinas­sa Frisī ja Frisiones, saksassa Frisen, friisit.

fuksi, {elev în primul an al cursului superior} ensimmalsen vuoden opiskeli­ja, saksan sanasta Fuchs, kettu {vulpe}. Sak­sassa ruvettiin opiskelijaa kutsu­maan tällä nimellä 1600-luvulla. Muinaisyläsaksassa tuo sana oli fuhs. Tuo lopun s ilmoittaa että ky­symyksessä on miespuolinen eli uros. Naiskettu oli voha. Goottien kettu oli faúhā ja muinaisnorjan fōa. Eng­lannin kettu on fox. Sukua sanalle ovat muinaisintian púcha-h, häntä, ja venäjän puh, villainen eläimen karva, josta tuli suomeen lainattuna puuhka. Sanojen alkumerkitys on hännällinen. Kettu oli tabueläin ja siitä käytettiin tuollaista peitenimeä. Suomessa kettua saatettiin sanoa Häntä-Heikiksi. Se korvasi, tuo Fuchs-nimistö, vanhan indoeuroop­palaisen ketun nimen, joka oli lati­nassa vulpes ja kreikassa alōpēks, josta on muodostettu suomalainen sukunimi Alopaeus. Kettua on suo­messa kutsuttu myös Mikoksi. Saksa­laiset käyttivät siitä etunimeä Rein­hart, Reineke. Keskihollannin muoto oli Rainaerd, josta tuli ranskan kettu renard. Suomalaisia peitenimiä on koko joukko hakusanan kontio seli­tyksissä.

funtsata, {a reflecta, a chibzui} slangissa, ajatella, ruotsin samaa tarkoittavasta sanasta funde­ra, joka suomessa on ollut fundeera­ta. Sen lyhennetty muoto on tuo funtsata. Ruotsin fundera tarkoittaa ajatella perusteellisesti. Se kehittyi murteen sanasta fundra, johdettu vanhemman nykyruotsin sanasta funda, hoksata, ajatella. Nimisana on fund, sanan fynd rinnakkaismuo­to. Fynd on löytö, päähänpisto, mui­naisgermaaneilla funthi-, tullut teon­sanasta finthan, löytää. Siitä ovat tulleet ruotsin finna ja saksan finden ja englannin find, löytää. Indoeu­rooppalaisen kantakielen sanavarta­lo oli kai pent-, mennä, matka.

fuusio, {fuziune} kahden tai useamman talou­dellisen yrityksen yhdistäminen, yh­teen sulattaminen, latinan kielessä fūsiō, valu, sulatus. Teonsana funde­re tarkoittaa valuttaa, valaa. 1800­luvulla sana tarkoitti Euroopan kie­lissä vielä konkreettisesti metalliva­lua, metallin sulattamista.

3 Lehtia oksalla

 

.

 

G

 

 

 

 

 

.

Nu există cuvinte neaoșe finlandeze care să înceapă cu litera G

.

gabardiini, {gabardină} 1900-luvun kangaslaatu, muinaisranskan sanasta gauvardine, gallevardine, ehkä keskiyläsaksan sanasta wallewart, pyhiinvaellus. Ranskan sanoista tulivat italian ga­vardina ja espanjan gabardina. Py­hiinvaeltajat käyttivät väljää kaapua. Samalla tavalla pelleriini {pelerină} on ke­hittynyt ranskan sanasta pèlerine, viitan korkea kaulus. Se on naissu­kuinen muoto sanasta pèlerin, py­hiinvaeltaja.

gala-asu, {costum de gală} juhlavaatetus, juhlavaat­teet, espanjan sanasta gala, joka tar­koitti juuri tuota. Laatusana galan, galano, oli kauniisti puettu, hovikel­poinen. Sanat palautunevat muinais­ranskan sanaan gale, ilo, hupi. Siitä johdettu teonsana galer oli huvitella. Sen partisiippimuoto on galant, eloi­sa, rakastettava. Suomessa käyte­tään muotoa galantti {galant}.

galleria, {galerie} kirkon eteishallin roomalai­sesta nimestä Galilea, joka oli Jee­suksen synnyinmaakunta. Muinais­ranskassa sana oli muodossa Galilée. Se tarkoitti silloinkin eteishallia. 900-luvulta lähtien, ensin Roomassa, kirkon edessä olevaa pylväskäytävää sanottiin Galileaksi, koska pakanat, joita sanottiin galilealaisiksi, saivat siellä olla. Italian sana on galleria. Englannin kirkon eteishalli ja sakasti on vielä galilee.

galoppi, {galop} 1800-luvun alun tanssi, frankkien sanasta wal-hlaup, taiste­lukentän juoksu. Wal oli taistelu­kenttä esimerkiksi muinaisyläsaksas­sa, kantagermaanin sanasta wala-, kuollut. Sana liittyy länsigermaa­nien muinaiseen taistelujärjestyk­seen, jonka jo Caesar kuvasi. Toinen germaanisotilas ratsasti, toinen piti hevosen harjasta kiinni ja juoksi mu­kana. Muinaisranskan teonsanasta waloper tuli galoper. Provencen kie­lessä galaupar, juosta galoppia, 1100-­luvun ranskassa galop. 1200-luvulla saksa lainasi sanat takaisin ja sai muodot wapal, balap, galopieren ja kalopieren. Italia lainasi ranskasta ja sai sanaparin galoppo ja galoppa­re. Edellinen on nimisana, jälkim­mäinen teonsana.

gangsteri, {gangster} amerikanenglannin gangs­ter, järjestäytynyt rikollinen, suurri­kollinen, saatu sanasta gang, joukko. Siitä on tullut suomen slangin jengi. Gang-sanan alkumerkitys oli kulku, kävely. Ruotsissa sana on gång. Indo­eurooppalaisen kantakielen sanavar­talo oli ghengh-, levittää jalat haral­leen, astua.

Gehenna, {Gheenă} helvetti, Kiven säkeissä „En taivasta mä tahdo, en yötä Gehennan”, hepreassa gē ben Hinnōm, Hinnomin pojan laakso. Se on Siio­nin vuoren etelärinteessä. Siellä uh­rattiin ensin lapsia Molokille, myö­hemmin sitä käytettiin kaatopaikka­na ja se sai nimen gēhinnōm, joka tarkoitti kadotusta, helvettiä. Krei­kan ja latinan Gehenna levisi mui­hin kieliin.

gekko, {gecko} aasialainen sisiliskolaji, eläi­men ääntä matkivasta malajinkieli­sestä sanasta gēkok. Hollantilaiset jättivät lopusta k:n pois ja saivat sa­nan gekko. Tämä tapahtui viime vuo­sisadalla.

gentlemanni, {gentleman, gentilom} ranskan sanasta gentil­homme, aatelismies. Englantilaiset lainasivat sen ja saivat sanan gentle­man, joka tarkoittaa mahdollisim­man monipuolisesti sivistynyttä ja aina tilanteen mukaan hyvin käyt­täytyvää herrasmiestä. Alkusana on latinan gens, suku. Gentīlis on su­kuun liittyvä.

germaani, {german} latinassa Germānus, to­dennäköisesti kelttiläistä alkuperää. Muinaisiirin gair oli naapuri. Ger­maanit olivat kelttien naapureita.

getto, {ghetou} juutalaisten asumis alue kau­pungeissa, juutalaiskortteli. Usein heillä ei ollut lupa asettua muualle. Sanan synnystä on olemassa kaksi teoriaa. Toisen mukaan sana palau­tuu heprean sanaan ghet, erottami­nen. Toisen mukaan alkusana on ita­lian getto, valimo, teonsanasta getta­re, valaa. Sanaa juutalaisalueen ni­menä on käytetty ensin Venetsiassa, jossa 1500-luvun alussa juutalaisget­to oli tykkivalimon välittömässä lä­heisyydessä. On mahdollista että tuo kaupunginosa, ennen kuin se mää­rättiin juutalaisten käyttöön, oli ni­meltään getto, joka tarkoitti vielä siinä vaiheessa valimoa.

gini, {gin} viljasta tehty viina, englannin sanasta gin, lausutaan dzin, lyhen­netty muoto sanasta Geneva, hollan­nissa genever, muinaisranskassa ge­nevre, alkusanasta jeniperus. Lati­nassa sana oli juniperus, kataja {ienupăr}. Tuo juoma maustetaan katajanmarjalla.

ginseng, {ginseng} kasvi, jonka juuria käyte­tään elvyttävään lääkintään, kiinan sanoista jēn shēn, ihmisen kuva. Juu­ret ovat ihmisen näköisiä.

gladiolus, {gladiolă} kasvi, miekkaliljalaji, lati­nassa gladiolus, pieni miekka, sanas­ta gladius, miekka. Kasvin lehdet ovat miekan muotoisia. Tuota nimeä käytettiin jo Rooman valtakunnassa.

gneissi, {gnais} graniitin rinnalla toinen pää­kivilajimme. Ilmeisesti Erzgebirgen alueelta Saksassa 1500-luvulla levin­nyt sana. Saksassa Gneis. Englantiin lainattuna gneiss, ruotsiin gnejs. Ar­vellaan, että kivilaji on saanut ni­mensä pienistä kimaltavista pinnois­ta. Keskiyläsaksan gneist ja ganeist olivat kipinä. Muinaisnorjan gneista oli kipinöidä. Kipinä oli gneisti. Mui­naispreussin knaistis oli palo.

golf, {golf} nurmipeli, skotlantilainen peli, jolla oli tuo nimi jo 1457. Skotit ään­sivät sen gouf, josta on päätelty sen syntyneen heidän sanastaan gowf, lyödä, lyönti.

gondoli, {gondolă} Venetsian italian sana gon­dola, vene. Rahvaanlatinan sana gon­dula syntyi ehkä klassisen latinan sa­nasta gandeia, joka tarkoitti afrikka­laista kulkuneuvoa.

gonggongi, {gong} merkkisoitin, kotoisin Jaavalta, jossa sen nimi on gung. Soitin ja sen nimi tulivat Englantiin 1800-luvun alussa.

gorilla, {gorilă} nykyisin valtiomiesten ja lulkkisten henkivartija. Foinikialai­nen merenkulkija Hanno kuvaili tuon ison apinan jo vuonna 460 eKr. Hän tapasi sen Afrikan länsiranni­kolla. Kun hän kysyi sen nimeä alku­ilsukkailta, he sanoivat että se oli gorilla.

gotiikka, {gotic} myöhäiskeskiajan raken­nustaiteen tyyli, ranskassa gothique, goottilainen. Ranskan sana tarkoit­taa myös mautonta. Renessanssin tai­d historioitsija Vasari piti 1556 tuo­ta taide tyyliä vanhentuneena. Hän myös kirjoitti, että nimi tarkoitti ger­maaniheimon goottien taidetta. Sitä oli koko keskiajan taide hänen mie­lestään.

gramma, {literă} kreikkalaisroomalaisesta sanasta gramma, kirjain. Siitä on tullut myös sana grammatiikka, kie­lioppi {gramatică}.

graniitti, {granit} kivilaji, latinan sanasta grānum, jyvä. Siitä tuli italian teonana granire, tehdä jyväiseksi. Sen partisiippi on granito, jyväiseksi teh­ty. Siitä tuli muinaisranskan granit, granite, harmaakivi eli graniitti. Saksan kautta ruotsi sai muodon granit, jonka suomi lainasi.

grilli, {grătar, gril} metallinen harva paistinalus­ta, paistinparila, 1900-luvulla eng­lannista muihin kieliin levinnyt sa­na. Englannissa on grill, lainattu ranskasta, jossa ovat muodot gril ja grille. Samaa tarkoittavat latinan kantasanat olivat crātīculum ja crātīcula. Ne ovat sanan crātis johdannai­sia. Se tarkoittaa punostyötä, kori­työtä.

grogi, {grog} englantilaisen amiraalin Ver­nonin kutsuma nimestä Grog. Sen alaiset antoivat hänelle kamelinkar­vaisen päällystakin takia, jota hän käytti ja jonka nimi oli englannin kielessä grogram. Se oli väännös ranskan sanoista gros grain, karkea nukka. Amiraali Vernon antoi elo­kuussa 1740 määräyksen, että meri­sotilaille päivittäin jaettavaa rommi­annosta oli laimennettava vedellä. Tämän litkuannoksen merimiehet ni­mesivät keksijän mukaan grogiksi.

groteski, {grotesc} italian sanasta grotta, luo­la. Siitä tehtiin laatusana grottesco. Luoliksi sanottujen roomalaisraken­nusten raunioiden seinämaalaukset innostivat renessanssimaalareita te­kemään samanlaisia.

gulassi, {gulaș} alun perin unkarilainen liha­ruoka, joka levisi 1800-luvulla Itä­vallan kautta muualle. Unkarin gu­lya on lehmälauma, karjalauma, sii­tä johdettu gylyás on lehmäpaimen{văcar}. Pippurilla maustettu liharuoka, jon­ka tuo paimen keitti kattilassa tai padassa, oli gulyás hús, lyhennetty­nä gulyás. Se lainattiin muihin kie­liin.

.

 

.

.

Above text was modified and published without permission. That’s generally permitted for non-profit and educational purposes.

.

.

.

Culoarea cuvintelor românești

155

187

89

9bbb59

Vezi și http://tanssi.net/k/keskustelu/192/197012.html#t


Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: