Blogulblog's Blog

Puhekieli sau Poreclele lucrurilor

Puhekieli sau Poreclele lucrurilor – introducere

.

.

Pagini aferente:

.

Ce ușoară ar fi finlandeza dacă s-ar putea învăța după dicționar și laptele ar fi maito iar pâinea leipä. Din păcate nu este chiar așa de simplu în nici o limbă. Cuvintele cer anumite construcții, se combină în expresii și asta face finlandeza și mai grea. Finlandezul este șugubăț, ștrengar, zburdalnic și poznaș și vorbește în dodii. Mai fiecare noțiune are cel puțin două nume, fiecare cuvânt, pe lângă forma obișnuită, își are un corespondent glumeț, așa zis kansanomainen – popular, colocvial, care ține de arkikieli – „limba de toate zilele” (cuvintele corecte sunt doar de zile mari, ylätyyli – stilul elevat, literar). La arkikieli dacă adăugăm limbajul argotic al diferitelor zone, limbajul profesional și limbajul copiilor, existent de altfel, in toate limbile, ne lămurim de ce dintr-o conversație străinul înțelege doar un sfert. De regionalisme să nu mai vorbim. Dintr-un motiv doar de ei știut, autorii Marii Gramatici a Limbii Finlandeze – Iso suomen kielioppi numesc puhekieli, kansanmurre (în text kansanmurteet).

Toate au, însă, o limită. Străinul trebuie să respecte limitele în care glumește autohtonul. S-ar putea ca acolo unde finlandezul glumește, românul să fie grav și invers. De ex. într-o casă unde sunt trei femei/fete românul poate spune „casa cu trei fete” sau „am trimis fetelor mărțișoare” la finlandezi era o ofensă ca un bărbat să spună tyttö unei femei măritate. În schimb, ele pot spune despre ele înșiși așa, de ex. ‚Isojen tyttöjen vaatekauppa’ (magazin de îmbrăcăminte pentru femei foarte robuste), ‚tyttöjen kesken’ (între noi, fetele), ‚Tyttöjen Talo’, ‚Tyttöjen ilta’. Un bărbat poate spune, însă, despre concubina sa, tyttöystävä. În ultima vreme, se pare, tabu-ul a fost încălcat, prin mass-media le mai scapă și altora termenul.

Unele ‚dezmierdări’ pot fi cuvinte de argou, altele pot fi regionalisme care, mai apoi, au prins în toată țara, sau pot fi cuvinte vechi folosite pentru a da frazei un aer romantic sau poetic, de ex. suvi – vară sau ehto – seară. Se mai întrebuințează termenii hellittelypuhe, hellittelysana, hyväilysana.

Obiectele sunt cele care, în primul rând, primesc porecle urmate, în ordine, de verbe, pronume, numerale, adjective, adverbe. Obiectele casnice și cele tehnice, sculele sunt cap de listă. Vânzătorul de piese de schimb cunoaște atât termenul oficial cât și diversele variante ale poreclelor. Pompa de desfundat chiuveta se numește, pe alocuri, tulisuukko (sărutul de foc!). Înțelege vânzătorul și ohjauspyörä (numele oficial dar rar folosit al volanului mașinii) dar și ratti, sompa (mai rar). Cel mai bucuros este dacă-i arăți obiectul de unde ia seria să-l caute în catalog și cu care să-l comande. Altfel discuția se lungește cu explicații mai mult sau mai puțin precise care fac din vânzător un detectiv.

Dacă le-am considera sinonime, ar avea toate aceiași valoare și ar putea fi folosite indiferent de nivelul contextului. Din păcate, un limbaj elevat și mai ales textul scris, nu suportă cuvinte din bagajul de cuvinte colocvial, de uz curent folosit doar sau cu preponderență în vorbire. Aici apare dihotomia: limba vorbită e una și limba scrisă e alta.

.

Marea varietate de rădăcini neaoșe permite finlandezilor să creeze rapid cuvinte noi, acolo unde alte limbi se împiedică în lipsă de ‚etichete adecvate’ pentru noțiunile noi. Astfel odată cu lansarea pe Lună a vehiculului lunar, finlandezii aveau deja gata cuvântul mönkijä de la verbul mönkiä, liikkua hitaasti ja kömpelösti, kömpiä, ryömiä – a se târî. Pentru memoria flaș, stickul de memorie, au adaptat rapid cuvântul tikku – așchie. La fel cu adaptorul-modem pentru legătura fără fir la Internet a calculatoarelor portative numit imediat mokkula: erittäin pienikokoinen USB ‑liitännällä varustettu HSDPA ‑modeemi.

.Funie.

Să dăm cuvântul și altora care se referă la limba vorbită.

.

Spoken Finnish – Suomen puhekieli

.

There are two main varieties of Finnish used throughout the country. One is the „standard language” (yleiskieli), and the other is the „spoken language” (puhekieli). The standard language is used in formal situations like political speeches and newscasts. Its written form, the „book language” (kirjakieli), is used in nearly all written texts, not always excluding even the dialogue of common people in popular prose. The spoken language, on the other hand, is the main variety of Finnish used in popular TV and radio shows and at workplaces, and may be preferred to a dialect in personal communication. We’ve heard a few teachers simply say, „don’t worry about puhekieli, it’ll come naturally in 4-5 years

.

Puhutun kielen ja kirjakielen erot

Tiukan foneemiperiaatteen mukaan kielen tulisi toteuttaa ideaalia ”luetaan niin kuin kirjoitetaan”, eli jokaista kielen merkitsevää äännettä (eli foneemia) pitäisi vastata tasan yksi kirjain (tai grafeemi). Tämäkään määritelmä ei ole mitenkään yksiselitteinen — on usein huomattavan vaikeaa rajata merkitsevien foneemien joukkoa (joka usein vielä vaihtelee murteesta toiseen) tai edes kielen grafeemien joukkoa, erityisesti jos ne koostuvat useammasta merkistä — mutta kaikkien luonnollisten kielten ortografia kuitenkin poikkeaa tästä vaihtelevin määrin.

Suomen ortografia on moniin muihin kieliin (esim. englantiin ja ranskaan) verrattuna hyvin uskollinen foneemiperiaatteelle. Poikkeuksia foneemiperiaatteesta on silti suomenkin ortografiassa.

Merkittävin ja tunnetuin poikkeus on ŋ-äänne (”äng”), joka on eri foneemi kuin /n/, mutta jolla ei ole aakkostossa omaa kirjaintaan.

Äänne kirjoitetaan monimutkaisten sääntöjen mukaan joko n- tai g-kirjaimena: lyhyt /ŋ/ sanassa keŋkä kirjoitetaan ”kenkä”, kun taas pitkä /ŋ/ taivutusmuodossa keŋŋän kirjoitetaan ”kengän”. Poikkeuksia ja hankalasti määriteltäviä lisäsääntöjä on kuitenkin lukuisia, erityisesti lainasanoissa: eŋlanti kirjoitetaan ”englanti”, maŋneetti kirjoitetaan ”magneetti”, koŋgestio kirjoitetaan ”kongestio”, jne. Jukka Korpela on ehdottanut, että ängää alettaisiin merkitä espanjan kielessä esiintyvällä ñ-kirjaimella, joka ei tosin espanjassa tarkoita ängää, vaan liudentunutta n:ää.

Osittainen lista muista merkittävistä poikkeuksista:

  • pitkät vokaalit merkitään kahdentamalla vokaali
    • peräkkäiset lyhyet vokaalit pitää siten erottaa välimerkillä: ”tasa-arvo”, ”ruo’on”
    • vokaalin pituus oikeinkirjoituksessa määräytyy usein lähdekielen eikä suomen lausumisen perusteella: symbooli → ”symboli”, Austraalia → ”Australia”; nykyään tosin kirjoitetun kielen mukainen lausumisasu valtaa alaa yhä enenevässä määrin
  • h äännetään soinnillisena ”huomenna” tai soinnittomana ”kahden”
  • loppukahdennuksen merkitsemättä jättäminen: Tulep pian → ”Tule pian”
  • assimilaation merkitsemättä jättäminen: Olempa → ”Olenpa”
  • konsonanttien kahdentaminen tai kahdentamatta jättäminen lainasanoissa
    • kaksoiskonsonantti kirjoitetaan yhtenä: kamppanja → ”kampanja”, samppoo → ”sampoo”
    • yksi konsonantti kirjoitetaan kahtena: penisiliini → ”penisilliini”, asistentti → ”assistentti”
  • lainasanojen alkuperäisen kirjoitusmuodon säilyttäminen: pitsa → ”pizza” (myös ”pitsa”), siti → ”city”
  • soinnillisten klusiilien g and b merkitseminen vaikka ne voidaankin arkikielessä lausua soinnittomina: kreippi → ”greippi”, panaani → ”banaani”; toisaalta sivistyneeseen lausumiseen b ja g kuuluvat p:stä ja k:sta erillisinä äänteinä
  • ”nf”, ja ”mf” luetaan µf: ”sinfonia” → siµfonia
  • tarkoituksella erotetut homonyymit: sian/sijanhaltia/haltija
  • yksittäiset poikkeukset: ruuan → ”ruoan”, sydämmen → ”sydämen”

Apud Wikipedia

Yleiskieli ja puhekieli

Yleiskieli

Yleiskieli voidaan määritellä kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmille yhteiseksi kielimuodoksi, joka on muotoasultaan kirjakielen normien mukaista, käyttää tunnetuksi tiedettyä sanastoa – tai ainakin selittää käyttämänsä erikoistermit – ja on virkerakenteeltaan selkeästi hahmottuvaa. Yleiskieli on siis yleistä, mahdollisimman laajassa piirissä ymmärrettävää kieltä. Määritelmässä mainittu kirjakieli puolestaan on kieliopeissa ja -oppaissa sekä sanakirjoissa julkaistujen normien mukaista kieltä.

.

Puhekieli

Yleiskieli on yhtenäistä, siinä on vähän vaihtelua, ja se noudattaa tiettyjä normeja. Myös puhe voi olla normikieltä, jolloin sitä nimitetään yleispuhekieleksi. Standardikieltä puhutaan erityisesti julkisissa ja virallisissa tilanteissa, ja siksi sitä on sanottu myös julkisuuden puhekieleksi. Julkisuuden vastakohtana tai toisena ääripäänä on yksityinen tai arkinen puhekieli. Arkinen puhekieli eroaa huolitellusta puhekielestä mm. morfologialtaan, fonologialtaan, sanastoltaan ja foneettisilta piirteiltään.

.

Puhutun kielen vaihtelu

Puhutussa kielessä vaihtelua aiheuttavat mm. paikallisuus (murteet ja aluepuhekielet) puhujan ikä, sosioekonominen tausta sekä puhetilanne. Lapselle puhutaan eri tavalla kuin aikuiselle, vieraalle ihmiselle toisin kuin läheiselle ystävälle, kieltä huonosti osaavalle ulkomaalaiselle eri tavalla kuin äidinkieliselle. Virallisessa kokouksessa puhumme toisella tavalla kuin perhepiirissä. Opettaja pyrkii puhumaan luokassa oppilailleen huolellisemmin kuin ystäviensä tai perheensä kanssa jne.

.

Puhekieli eroaa kirjoitetusta kielestä äänteistöltään, sanastoltaan ja lauserakenteiltaan. Kirjoitettu kieli käyttää monipuolisemmin hyväkseen syntaksin suomia mahdollisuuksia, kun taas puhutun kielen rakenne on tästä eräänlainen riisuttu variantti ja merkityksiä tuotetaan erilaisin keinoin.

Puhekielessä on runsaasti täytesanoja sekä taukoja, koska puhujalla on vain vähän aikaa puheen suunnitteluun. Puhe sisältää myös paljon toistoa, jotta kuulijalla olisi aikaa sisäistää kuulemaansa.

Puhekieli sisältää yksinkertaisia lauserakenteita. Esimerkiksi lauseenvastikkeet kirjoitetussa kielessä vastaavat itsenäisiä lauseita puhekielessä. Kirjoitetun kielen kielioppiin voidaan kuitenkin saada perspektiiviä tarkasteltaessa puhutun kielen kieliopillisia piirteitä. Puhekieli noudattaa myös omia säännönmukaisuuksiaan.

Kirjakielelle on ominaista suurempi pyrkimys täydellisyyteen, säännöllisyyteen ja loogisuuteen kuin taas puhutulla kielellä. Puhetilanteessa kieltä voidaan täydentää ja selventää ilmeiden, eleiden ja äänenpainon avulla, kun taas kirjakielestä nämä puuttuvat ja siksi siinä onkin pyrittävä käyttämään selvempää ja täydellisempää sanontaa. Kirjakieleen on kehittynyt erikoinen lausetyyli, joka poikkeaa huomattavasti puhutusta kielestä. Kirjoitetussa kielessä voidaan käyttää pitempiä ja mutkikkaampia lauserakenteita kuin puheessa, koska kirjoittajalla on enemmän aikaa harkita sitä ja hänellä on mahdollisuus korjauksiin.

Tavanomaisesti aikuinen ajattelee kielen olevan sääntöihin perustuva järjestelmä, jonka lapsi hallitsee huonommin kuin aikuinen ja että lapsen kuuluu oppia ja opetella kielen käyttöä hallitakseen sitä vaihe vaiheelta yhä aikuismaisemmin.

Kieli on kuitenkin jatkuvasti muuttuva järjestelmä, jossa jokainen pyrkii ilmaisemaan itselleen tärkeitä asioita niillä keinoin, joita hän osaa.

Kielioppi rajaa kieltä. Perusmotivaationa on ilmaista itseä ja ymmärtää muita, ei muodostaa kieliopillisesti oikeita lauseita.

.

Puhekieli on kielen suullisesti käytetty muoto. Sille on ominaista kirja- ja yleiskieltä vapaampi rakenne sekä monesti ympäristöön ja sosiaaliseen kontekstiin liittyvät idiomit. Suomen yleisesti käytetty „murteeton” puhekieli muistuttaa monessa suhteessa pääkaupunkiseudulla puhuttua kieltä. Siinä on useita kielioppi-, ja äännemuutoksia, joita pidetään yleiskieleen sopimattomina, esimerkiksi pronominit mä/mun, sä/sun, passiivin käyttö kolmannen persoonan käskymuotona (mennään) ja yleinen futuurin käyttö.

Joskus luullaan, että murteeton kieli olisi puhdasta yleiskieltä, mutta on havaittavissa, että esimerkiksi television keskusteluohjelmissa puhutaan kyllä murteetonta kieltä, mutta ei täydellistä yleiskieltä. Rannikon kaupungit (pääkaupunkiseutu, Vaasa, Porvoo) taas olivat perinteisesti ruotsinkielisiä, mutta teollistumisen takia kaupunkeihin on virrannut suomenkielistä väestöä eri suunnilta omine murteineen, jolloin „murteeton” kieli on ollut hyväksyttävin tapa puhua.

Tyypillisiä puhekieliä ovat murteet ja slangit. Murteita ovat esimerkiksi Suomen eri osissa puhutut kielen muodot. Slangi on pienemmällä alueella tai yhteisössä puhuttava muunneltu kieli. Slangi on saanut vaikutteita useasti muista kielistä, kuten englannin kielestä. Slangi on enemmäkseen kaupungissa, harrastuksen tai työn kautta omaksuttu puheen muoto. Voidaan puhua myös jonkin alan ammattislangista, jonka terminologiaa ulkopuolinen ei välttämättä ymmärrä.

.

Funie.

În limba vorbită sunt mari diferențe față de gramatica standard a limbii scrise. Am mai spus că limba vorbită se folosește doar colocvial, în vorbire, dar niciodată în scris (cu excepția literaturii beletristice!)

.

Merită parcursă toată pagina pentru că unele capitole se repetă, fie în finlandeză, fie în română. Unele sunt mai complete decât celelalte.

.

Puhe- ja kirjoituskielten eroja

Puhe

  • Puhuttu kieli vastaanotetaan korvin, auditiivisesti.
  • Sanojen lisäksi puhuttuun kieleen kuuluu äänen voimakkuus, korkeus, sävyt jne., kasvokkaisviestinnässä myös ilmeet ja eleet
  • Puhe on dynaamista: se etenee ajassa eikä jää pysymään, se tuotetaan nopeasti eikä sitä ei voi muotoilla uudestaan.
  • Puhe on interaktiivista: puhuja ja kuulija ovat suoraan kontaktissa ja he voivat vaikuttaa toisiinsa.

➣ Kirjoitus

  • Kirjoitettu kieli vastaanotetaan silmin, visuaalisesti.
  • Sanojen lisäksi kirjoitettuun kieleen kuuluu typografinen asettelu, välimerkit, kappalejako, kirjainkoko jne.
  • Kirjoitus on staattista: se on pysyvää, se voidaan lukea yhä uudelleen ja sitä voi suunnitella ja muokata kuinka kauan tahansa.
  • Kirjoittajan ja lukijan kontakti on epäsuora ja viivästynyt.

.

Sama teksti puhuttuna ja kirjoitettuna (Lehikoinen: Suomea ennen ja nyt s. 97)

puhuttu-kieli.

Puhekieli ei ole tietoisesti ohjailtua samalla tavalla kuin kirjakieli. Puhekieltä ohjaavat luonnolliset normit, ja siinä on paljon vaihtelua.

  • Alueellinen vaihtelu
  • Tilanteinen vaihtelu
  • Käyttäjäkohtainen vaihtelu

➣  Tärkeimmät taustamuuttujat ovat ikä, sukupuoli ja sosiaali– tai koulutusryhmä.

➣  Ikä – nuoret käyttävät keskimäärin vähemmän alueellisia variantteja kuin vanhemmat – Nuorten kielenkäyttö ennakoi kielen muutosta: he käyttävät ilmauksia, jotka ovat leviämässä kieliyhteisöön. – Nuorilla enemmän intensiteetti-ilmauksia (tosi, älyttömän, mielettömän, sairaan) ja diskurssipartikkeleita (niinku, tota, sillee) – Keski-ikäisillä puhe on lähempänä yleiskieltä kuin nuorilla tai vanhoilla, minkä on arveltu olevan työelämän vaikutusta.

➣  Sukupuoli – Nuoremmissa ikäryhmissä miehet ovat keskimäärin murteellisempia kuin naiset, jotka käyttävät enemmän laajalevikkisiä, leimattomia puhekielen piirteitä. – Vanhemmissa ikäryhmissä naiset ovat murteellisempia kuin miehet. – yleensäkin naiset näyttävät reagoivan herkemmin kielen muutokseen eli käyttävät yleistymässä olevia piirteitä ja välttävät negatiivisesti leimautuneita enemmän kuin miehet – Miehet käyttävät joidenkin tutkimusten mukaan enemmän slangia ja kirosanoja.

➣  Sosiaali- ja koulutusryhmät – Yleensä eri kielialueilla on todettu, että alemmat sosiaaliryhmät suosivat enemmän paikallisen puhekielen piirteitä ja ylemmät yleiskielen mukaisia variantteja.

  • Ero näkyy esim. Helsingissä 1970-luvulla tehdyissä tutkimuksissa.
  • ”Akateeminen Töölö” ja ”työläisten Sörnäinen”.
  • Nuorilla on havaittu eroja lukiolaisten ja ammattikoululaisten kielessä.
  • Ammattikoululaiset käyttävät enemmän alueellisia variantteja kuin lukiolaiset.
  • Lukiolaiset eivät kuitenkaan välttämättä suosi yleiskieltä, vaan laaja-alaisia puhekielisyyksiä
  • Sosiaaliset erot eivät vaikuta niinkään äänne- tai muoto-oppiin, mutta on mahdollista, että eroja on esimerkiksi slangin, kirosanojen tai sivistyssanojen käytössä
  • Toisissa ammateissa kielenkäyttöön joutuu kiinnittämään enemmän huomiota kuin toisissa.
  • Eri ammattiryhmillä on oma erityiskielensä (esim. lääketieteelliset termit ja ”lääkärislangi”)

.

Puhekielen eri muodot

➣ Yleiskieli (”kirjakieli”)

  • Normitettu kielimuoto, jota käytetään yleensä vain kirjoitettuna.

➣ Yleispuhekieli

  • Poikkeaa yleiskielestä, mutta ei sisällä selvästi alueellisia piirteitä.
  • Piirteet on tunnettu vanhastaan kaikilla tai lähes kaikilla päämurrealueilla.
  • Sosiaalisesti neutraali kielimuoto, joka ei liitä puhujaansa tiettyyn alueeseen tai ryhmään.

➣ Aluepuhekieli

  • Kielimuoto, jossa on joitakin alueellisia piirteitä, mutta josta ei voi tarkemmin määritellä puhujan kotiseutua: ”itäsuomalainen”, ”helsinkiläinen” jne.
  • ”Tasoittunut murre”.

➣ Paikallismurre

  • Kielimuoto, joka sisältää selvästi alueellisia piirteitä, esimerkiksi ”eteläpohjalainen”.

.

Yleiskieli

➣ Yleiskieli ei ole koskaan ollut kovin monen suomalaisen äidinkieli, toisin kuin sellaisilla kielialueilla joissa standardiksi on valittu esim. pääkaupungissa puhuttu alueellinen variantti.

➣ Etenkin Helsingissä yleiskielinen puhetapa on kuitenkin ollut vielä 1970-luvulla ominaista vanhoille akateemisille puhujille.

  • Yleiskielisiä piirteitä esim. ts ja d, monikon 3. persoonan kongruenssi he tulevat, omistusliitteen käyttö minun kirjani
  • Tässä heijastuu vanha ”sivistyneistön” tai julkisen puheen normi.

➣ Yleiskielen asema on kuitenkin jo pitkään heikentynyt myös ylempien sosiaaliryhmien kielessä.

  • Nykyään täysin kirjakielen mukainen arkipäivän puhetapa on paitsi harvinainen myös sosiaalisesti leimaava.
  • Antinormatiivisuus: yleiskielen mukaisten muotojen välttäminen puheessa.
  • Antinormatiivisuudella on selitetty etenkin nuorten ja aikuisten kielenkäytön eroja.

.

Puhutun kielen piirteitä

➣ Lauseet eivät ole selvästi erotettavissa: ne voivat katkeilla tai muodostaa pitkiä ketjuja.

➣ Puheessa on keskeytyksiä, korjauksia, toistoa ja uudelleenaloituksia.

➣ Erilaisten partikkelien avulla säädellään puheenvuorojen vaihtumista, annetaan palautetta, ilmaistaan sävyjä ja asenteita jne.

  • no, juu, joo mutta, niin, ai, aha, tota, niiku…
  • Näitä on sanottu diskurssipartikkeleiksi mutta ISK ( 793) ei käytä termiä.

➣ Pronomineja käytetään enemmän kuin kirjoituksessa ja niillä viitataan yhteiseen kontekstiin:

  • mikä toi on tossa?
  • jätä se siihen.

.

Yleispuhekielen piirteitä

➣ a:n ja ä:n loppuheitto olla- ja ei- sanojen edellä

  • meill-oli ’meillä oli’, siin-ei ’siinä ei’

➣ i:n loppuheitto s:n edellä

–osas, tulis, suureks

➣ Loppu-n:n kato useissa muotoryhmissä

  • kaupunkii, kattomaa, sanottii, ollenkaa, kallellaa

➣ Painottomien diftongien i:n kato

  • punanen, antas ’antaisi’

➣ olla, mennä, panna ja tulla –verbien pikapuhemuodot

  • mä oon, ei mee, paa ’pane’, tuu ’tule’

➣ Pronominit tää ’tämä’, nää ’nämä’, toi ’tuo, noi ’nuo’

  • toi ja noi ovat olleet murteissa harvinaisempia (lähinnä hämäläisiä) kuin tää ja nää

➣ NUT-partisiipissa loppu-t:n kato

➣ Monikon 3. persoonan inkongruenssi

  • ne tulee, lapset leikkii

➣ Pronominit se ja ne henkilöihin viittaamassa

  • Murteissa on ollut hienojakoisempi järjestelmä: hän ja he referoinnissa

➣ ”Se tulee huomenna.”

➣ ”Ville sano, että hän tulee huomenna.”

➣ Passiivin käyttö monikon 1. persoonassa

  • Alun perin itäsuomalainen piirre

➣ Possessiivisuffiksia ei käytetä

  • mun kirja ’minun kirjani’
  • Murteissa yleisesti possessiivisuffiksia on käytetty silloin, kun lauseen subjekti on sama kuin omistaja

➣ ”Tämä on mun kirja.”

➣ ”Mä olen jättänyt kirjani johonkin.”

.

Yleis- tai aluepuhekieltä

➣ Yleiskielen d

  • Perinteisellä kadon alueella d on yleistynyt etenkin lyhyen vokaalin jäljessä: sade, kadota
  • Perinteinen r on korvautunut d:llä hämäläis- ja lounaismurteissa, mutta Etelä-Pohjanmaalla säilynyt paremmin.
  • Katoedustus on levinnyt vanhojen r-murteiden alueelle

➣ numeraalit: yhen, kaheksan

➣ ht-yhtymän astevaihtelutapaukset: mahoton, tehä, lähen

➣ en tiiä ’tiedä’, oottaa ’odottaa’

➣ Yleiskielen ts

  • Puhekielessä yleisesti tt: kato ~ katto, seittemän, en viiti ~ viitti
  • tt on tulossa käyttöön ht:n tilalle.
  • ts on käytössä slangisanoissa, lainasanoissa, erisnimissä sekä vain yleis- ja kirjakielelle tyypillisissä sanoissa.

➣ Persoonapronominit

  • mä ~ mää on yleistynyt, mutta mie on säilynyt Etelä- ja Pohjois-Karjalassa ja osassa Lappia
  • Monikossa myö on säilynyt ainakin osassa itämurteita.

➣ eA- ja OA-yhtymät

  • Muuttuneet pitkiksi vokaaleiksi: korkee, peltoo, sormee

➣ Vanhoissa murteissa hämäläis-savolainen variantti

➣ Nykypuhekielessä yleistyvä piirre

  • Rinnalla tavataan kuitenkin sekä yleiskielen mukaisia muotoja että paikallisesti myös iA- ja UA-yhtymiä.

➣ Lyhyt 3. persoonan illatiivi

  • meneen, tekeen
  • Alun perin läntinen (hämäläinen) variantti

.

Alueellisia puhekielen piirteitä

➣ a:n ja ä:n loppuheitto

  • olla- ja ei-sanojen edellä yleinen
  • Muissa tapauksissa lähinnä eteläsuomalainen ilmiö, pohjoisessa harvinainen
  • junast, katolt, meil, tuol, koton

➣ iA ja UA-yhtymät

  • Pitkä vokaali (lapsii, kouluu) käytössä lähinnä Etelä-Suomessa
  • Vanhastaan tunnettu etelä- ja kaakkoishämäläisissä ja kaakkoismurteissa

Geminaatio

  • Yleisgeminaatio on väistynyt reuna-alueilta ja kaupungeista, mutta savolais- ja pohjalaismurteiden alueella yhä yleinen

Svaavokaali

  • Esiintyy yhä perinteisellä murrealueella (savolaismurteet ja suurin osa pohjalaismurteita)

➣ Inessiivin pääte

  • sA yhä käytössä Satakunnassa ja osassa pohjalaismurteiden aluetta
  • Loppuheittoinen –s säilynyt vanhalla murrealueella Etelä-Pohjanmaalla, Lounais-Suomessa ja etelärannikolla

.

Funie.

Sufixe posesive

De obicei, sufixele posesive nu se întrebuințează în limbajul colocvial, în limba vorbită. În locul lor se întrebuințează pronumele personale la genitiv.

Puhekieli

Kirjakieli

mun mielestä minun mielestäni după părerea mea
sun kirja sinun kirjasi cartea ta

.

Pronumele persoana a treia

Pronumele la persoana a treia hän, he sunt înlocuite, de obicei, de pronumele se și ne chiar pentru a indica persoane și nu numai animale sau lucruri.

Puhekieli

Kirjakieli

se ei puhu suomee hän ei puhu suomea el nu vorbește finlandeza
ne sanoo he sanovat ei spun

.

Conjugarea verbelor

Conjugarea verbului în limbajul colocvial este diferită de cea standard prin următoarele aspecte:
– forma primei persoane plural este substituită de forma pasivului

Puhekieli

Kirjakieli

me puhutaan ruotsii me puhumme ruotsia noi vorbim suedeză
me mentiin me menimme ne-am dus

– persoana a treia plural a verbului este identică cu aceea a persoanei a treia singular (este mulți!)

Puhekieli

Kirjakieli

ne on he ovat ei sunt
ne tulee he tulevat ei vin

– participiul perfect pierde pe -t final și are o formă unică atât pentru singular cât și pentru plural

Puhekieli

Kirjakieli

se on tullu hän on tullut el a venit
te ootte sanonu te olette sanoneet voi ați spus

.

Forma interogativă

Pentru persoana a doua singular forma interogativă se formează adăugând la verbul conjugat pronumele personal , care funcționează, astfel, ca un sufix (Atenție! aici nu se aplică armonia vocalică).

Puhekieli

Kirjakieli

Puhut suomee? Puhutko (sinä) suomea? Vorbești finlandeza?
Oot kattonu leffan? Oletko katsonut elokuvan? Ai văzut filmul?

Pronumele personale pot fi unite chiar și la particulele negative:

Puhekieli Kirjakieli
Emmä tiiä Minä en tiedä Nu știu

Particula interogativa -kO se reduce la -ks:

Puhekieli

Kirjakieli

Onks tää sun kirja? Onko tämä sinun kirjasi? Cartea asta e a ta?
Eiks sun pitäis olla koulussa? Ei sinun pitäisi olla koulussa? N-ar fi trebuit să fii la școală?

.

Infinitivul trei

Infinitivul trei tinde să piardă desinența -mAAn substintuind-o cu o prelungire a vocalei + n.

Puhekieli

Kirjakieli

Mä meen kattoon telkkaria Minä menen katsomaan televisiota Mă duc să mă uit la televizor
Mä en pysty tekeen mitää Minä en pysty tekemään mitään Nu sunt în stare să fac nimic

.

– vocalele -i și -a cad când se găsesc la sfârșitul unui cuvânt. Dacă vocala este precedată de o consoană lungă, aceasta devine scurtă și anume în cazurile următoare: cu desinențele inesivului, elativului, adesivului, ablativului, translativului; cu caracteristica condiționalului (-isi) a imperfectului (-i sau -si):

.

Puhekieli

Kirjakieli

uus uusi nou
kaks kaksi doi
talos talossa acasă
torilt torilta la piață
suomeks suomeksi în finlandeză
pitäis pitäisi ar trebui
se sano hän sanoi a spus
se halus hän halusi voia
mut mutta dar

.
– consoana finală -n cade:

Puhekieli

Kirjakieli

vähä vähän puțin
suomalaine suomalainen finlandez
ei mitää ei mitään nimic
ainaki ainakin cel puțin

.
– consoana finală -t cade la participiu perfect:

Puhekieli Kirjakieli
puhunu puhunut vorbit
tullu tullut venit
halunnu halunnut vrut
nähny nähnyt văzut

.
– diftongii sunt simplificați sau schimbați în timp ce unele grupuri de vocale devin doar vocală lungă.

Puhekieli

Kirjakieli

valkonen valkoinen alb
tarkottaa tarkoittaa a însemna
toi tuo acela
kaikkee kaikkea tot
ruotsii ruotsia suedez
oikeestaan oikeastaan în realitate

.
– unele grupuri de consoane sunt simplificate:

Puhekieli

Kirjakieli

kato katso uite!
ei tartte ei tarvitse nu trebuie
seittemän seitsemän șapte
lähen hden plec
yheksän yhdeksän nouă

.
– multe cuvinte sunt prescurtate și sunt modificate în diferite moduri:

Puhekieli Kirjakieli
minä eu
sun sinun al tău
tämmönen tämmöinen / tälläinen astfel
semmonen semmoinen / sellainen astfel
ekäks ensiksi / ensin în primul rând

.

Exemplele și tabelele de mai jos exemplifică limbajul colocvial finlandez pentru că limba vorbită este destul de diferită de limba literară. De exemplu, pronumele personale nu sunt pronunțate în totalitate și, destul de des, cele mai obișnuite verbe sunt, oarecum, trunchiate. A treia persoană plural este adesea ignorată în favoarea formei de singular. Prima persoană a pluralului este ignorată în favoarea formei de pasiv. Exemple sunt după cum urmează:

olla (pozitiv) olla (negativ) tulla („a veni”) mennä („a se duce„)
minä > mä olen > oon en ole > en oo tulen >tuun menen > meen
sinä > sä olet > oot et ole > et oo tulet > tuut menet > meet
hän > se on ei ole > ei oo tulee menee
me > me olemme > ollaan emme ole > ei olla tulemme > tullaan menemme >mennään
te > te olette > ootte ette ole > ette oo tulette > tuutte menette > meette
he >  ne ovat > on eivät ole > ei oo tulevat > tulee menevät > menee

.

olla
mennä
tulla
oon
emmä oo
meen
tuun
oot
etsä oo
meet
tuut
se
on
ei se oo
menee
tulee
me
ollaan
ei me olla
mennään
tullaan
te
ootte
ette te oo
meette
tuutte
ne
on
ei ne oo
menee
tulee

Vezi și tabelele pertinente de mai jos!

.

Pronume personale

Kirjakieli
minä
sinä
hän
me
te
he
NOMINATIV
se
me
te
ne
GENITIV
mun
sun
sen
meiän
teiän
niitten
PARTITIV
mua
sua
sitä
meitä
teitä
niitä
ACUSATIV
mut
sut
sen
meiät
teiät
ne
ELATIV
musta
susta
siitä
meistä
teistä
niistä
ADESIV
mulla
sulla
sillä
meil
teil
niillä
mul
sul
sil
niil

.

Pronume demonstrative

Kirjakieli
tämä
tuo
nämä
nuo
NOMINATIV
tää
toi
nää
noi
GENITIV
tän
ton
näitten
noitten
PARTITIV
tätä
tota
näitä
noita

.

Numerale (vezi mai jos alt tabel!)

Cardinale Substantive
numerale
Numărând Ordinale
0
nolla
1
yks ykkönen yy eka
2
kaks kakkonen kaa toka
3
kolme kolmonen koo kolmas
4
neljä nelonen nee neljäs
5
viis vitonen vii viides
6
kuus kutonen kuu kuudes
7
seittemän seiska see seittemäs
8
kaheksan kasi kasi kaheksas
9
yheksän ysi ysi yheksäs
10
kymmene kymppi kymppi kymmenes
11
ykstoist yhestoist
12
kakstoist kahestoist
13
kolmetoist
20
kakskyt
21
kakskytyks
25
kakskytviis
30
kolkyt
40
nelkyt
50
viiskyt
60
kuuskyt
70
seiskyt
80
kaheksankyt
90
yheksänkyt
100
sata
200
kakssataa
246
kakssataanelkytkuus
2016
kakstuhatkuustoist

.

limbaj formal limbaj colocvial
he menevät ne menee
onko teillä onks teil(lä)
me emme sano (me) ei sanota
(minun) kirjani mun kirja
kuusikymmentäviisi kuuskytviis
tulen tuun
punainen punane(n)
korjannee kai korjaa
mennäänkö metsään mennääks mettään?
tuletko mukaan? tuutko mukaa?
Kuuntele nyt! Kuules nyt!
Kuunelkaa nyt! Kuulkaas nyt!
Tee sinä nämä tehtävät Tees nämä tehtävät.
Laita lautaset pöytään Laitapas lautaset pöytään.
Jaksat sinä? Jaksatkos sinä?
Eikö näin että Saara opiskelee …. Eikös Saara opiskele oikeustieteitä?

tehdääs > tehdää + -s

.

Funie

.

Aici avem puțină teorie despre trăsăturile limbii vorbite finlandeze.

.

Termenul puhekieli se referă la limba vorbită, folosită în viața de zi cu zi, spre deosebire de limbajul standard (kirjakieli). Puhekieli s-a dezvoltat din limba scrisă, dar este influențat de dialecte, de cuvinte provenite din alte limbi, în special din limbile vecinilor și din engleză, și are propriile sale structuri gramaticale, care derivă din cele ale limbii scrise, dar au fost supuse unui proces de simplificare. În ciuda a numelui puhekieli nu se limitează la limba vorbită, ea însăși poate fi o limbă scrisă care este, mai frecvent, utilizată în comunicarea informală scrisă (scrisori personale, e-mail-uri, mesaje text, chat, etc …).

Există trei aspecte majore în care puhekieli diferă de limba scrisă:

  • modificări în modul în care sunt rostite sau scrise cuvintele, în special prin simplificarea diftongilor, căderea consoanelor finale și contracția silabelor (yks, vihree, taa etc.);
  • particularități gramaticale (puhutaan, mä, sanoo , etc.);
  • utilizarea de cuvinte noi, de multe ori derivate din suedeză sau engleză (joo, kiitti, sori etc).

 

Puhekielen piirteitä

Omisiuni și asimilări de sunete

.

  1. Vocalele finale -i, -a și -ä cad și consoana lungă care le precede se scurtează în cazurile inesiv (-ssA), elativ (-stA), adesiv (-llA), ablativ (-ltA) și translativ (-ksi) ca și persoana a doua singular posesiv -si, condiționalul -isi și imperfectul -s/i.

Marja heräs jo ja hän tulis tänne, jos hän haluais. Sun autos on sun talos edes. Mää en haluais elää vanhaks. Hän tuli mun vierel.

uusi → uus

kaksi → kaks

talossa → talos

torilta → torilt

suomeksi → suomeks

pitäisi → pitäis

hän sanoi → se sano

hän halusi → se halus

mutta → mut

.

  1. Din diftongii ai, oi, ui și äi, -i-ul final cade din silabele neaccentuate. Tot așa cade de la imperfect ca și de la terminația condiționalului –isi, anume primul -i.

Mä paan tään kukkasen hameen. Sellanen takki en ostasi. Mistä se kerto? Ei antas periksi millään.

valkoinen → valkonen

tarkoittaa → tarkottaa

tuo → toi

kaikkea → kaikkee

ruotsia → ruotsii

oikeastaan → oikeestaan

.

  1. Atunci când -a sau -ä urmează după alte vocale, ele se asimilează acestor vocale, dublându-le (ea → ee; oa → oo ș.a.m.d)

Sää oot kauhee! Ei se oo nii tärkeetä. En oikeestaan lähe! Pitäis kattoo ensin. Kato noita poikii! Emmä osta yhtää sänkyy.

.

  1. De la participiul trecut activ cade -t-ul din -nUt sau se asimilează la consoana următoare

Mitä sää oot tehny eilen, mikset tullu? Mä oon ollu siellä ja oon puhunu matkast.

puhunut → puhunu

tullut → tullu

halunnut → halunnu

nähnyt → nähny

.

  1. În anumite cuvinte -d- sau cade sau se transformă în -j-.

Mitäs ny tehään ku meitä oo kaheksan ja se oo meijän kopla.

.

  1. -n-ul final se pierde de la unele cuvinte

Punane ei sovi mulle. Raha ei oo paljo ja vähä tarvitaan. Ei lähetä Joensuuhu.

vähän → vähä

suomalainen → suomalaine

ei mitään → ei mitää

ainakin → ainaki

.

  1. Unele grupe de consoane se simplifică iar alte cuvinte își modifică forma.

 

katso → kato

ei tarvitse → ei tartte

seitsemän → seittemän

hden → lähen

yhdeksän → yheksän

minä → mä

sinun → sun

tämmöinen / tälläinen → tämmönen

semmoinen / sellainen → semmonen

ensiksi / ensin → ekäks

.

Diferențe de formă

  1. Pronumele sau se prescurtează, sau își modifică forma

Onks toi sun auto? Tää oo kivaa! Mul on kiirettä. Sää näit mua eilen.

 

Pronumele personal

kirjakieli minä sinä hän me te he
nominativ se me te ne
genitiv mun sun sen meiä(n) teiä(n) niitte(n)
partitiv mua sua sitä meit teit niit
acuzativ mut sut sen meiät teiät ne
elativ musta susta siitä meist teist niist
adesiv mulla sulla sillä meil teil niill
mul sul sil niil

Sanoja meitsi tai meikä (< meikäläinen) käytetään itseen viitattaessa, vaikka niiden kanssa lauseen finiittiverbi onkin yksikön kolmannessa persoonassa: meitsi näyttää (vrt. mä näytän). Mutta, meitsiä ei kuitenkaan käytetä missä tahansa yhteydessä vaan erityisesti silloin, kun tarkoitus on kiinnittää muiden huomio johonkin, mitä itse tekee: kato, meitsi täs vaa pussittaa palloi (biljardipelissä). Sillä voidaan tehdä itsestä ikään kuin objekti, joka tuodaan näyttämölle katsottavaksi. Meitsi ei siis toimi keskustelussa aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi , vaikka molempia käytetäänkin itseen viittaamiseen.

.

Pronume demonstrativ 

kirjakieli tämä tuo nämä nuo
nominativ tää toi nää noi
genitiv tän ton näitte(n) noitte(n)
partitiv tätä tota näitä noita

.

  1. Numeralele se prescurtează
  Cardinale Substantive
numerale
Numărând (glumeț) Copii, școlari Ordinale. Clasa.
Note la școală La joc
0 nolla nol
1 yks ykkönen yy eppu eka
2 kaks kakkonen kaa toppu toka
3 kol kolmonen koo kolkki kosa, kolokko
4 nel nelonen nee nelkku nelkki neljäs
5 viis vitonen vii vitonen; femma viikki viides
6 kuus kutonen kuu kutonen kuukki kuudes
7 seittemän seiska see seiska, seitsikko, seitikko, seitonen seittemäs
8 kaheksan kasi kasi, kaa kasi, kahdeksikko kaheksas
9 yheksän ysi ysi, yy yhdeksikkö, ysi yheksäs
10 kymmene kymppi kymppi, ky kymppi kymmenes

.

ykstoista, kakstoista; kakskytkuus; kolkytkol; nelkytviis

.

  1. Pronumele posesive, adică sufixele posesive sunt sau prescurtate sau eliminate complet

Se oo mun ystävä. Mikä sun nimi on?

.

  1. La verbele finite, terminația persoanei a 3-a plural nu se întrebuințează fiind înlocuită cu terminația corespunzătoare la singular

Mitä ne oo tehny? He oli juonu kaljaa. Nyt ne tulee. Nei ei tuntenu meitä.

.

  1. În locul terminației persoanei 1-a plural (-mme), se întrebuințează forma pasivă

Me vasta tultiin ny ja mennään rannalle. Me ei oltu hiihdetty täällä. Me ollaan jo nähty elokuvan.

.

  1. Particulele interogative -kO devin -ks

Tuutsää mukaa? Meetteks te kotii? Onks sulla autoo?

.

  1. Dispar desinențele -mA ale infinitivului III la ilativ; desinența -Vn se asimilează cu ultima vocală din rădăcină, de ex. nukku/un

Poju oo oppinu hiihtään. Mää rupeen jo nukkuun.

.

  1. Pentru verbele mennä, olla, panna, tarvita, tulla există forme abreviate din care sunetele -n- sau -l- cad.

Tuu tänne ja paa ikkuna kii! Nyt oo kiire ku tarten lähte, tarvikssä fillarin tänää?

.

olla

mennä

tulla

oon emmä oo meen emmä tuun emmä
oot etsä oo meet etsä mee tuut etsä tuu
se on ei se oo menee ei se mee tulee ei se tuu
me ollaan ei me olla mennään ei me mee tullaan ei me tuu
te ootte ette te oo meette ette te mee tuutte ette te tuu
ne on ei ne oo menee ei ne mee tulee ei ne tuu

.

Mai apoi verbul tehdă al cărui infinitiv trei, ilativ: tekemään devine tekeen, iar inesivul tekemässä devine tekees.

.

Apud Karlsson, Fred: Finnish Grammar

.

Terminații preferențiale ale finlandezei colocviale:

-is

koripallo → koris

julkisuuden henkilö → julkkis

blandis, depis, fiilis, futis, idis, Juhis, Jukkis, julkkis, kalkkis, koris, korvis, kovis, laihis, lentis, letkis, lihis, mahis, morkkis, Muhis, mäsis, paitis, pehmis, permis, pesis, roskis, safkis, symppis, tavis

kkA

purukumi → purkka

obișnuit este o terminație a diminutivului dar mai desemnează și niște plante, fructe: herukka, kirsikka, kämmekkä, lillukka, mansikka, mustikka, puolukka, rentukka

în limbajul colocvial și în slang: elukka, hailakka, haipakka, kalvakka, kimakka, nulikka, pullukka, punakka, rassukka, ressukka, solakka, terhakka, topakka, Harrikka, Letukka, maikka, mankka, matikka, purkka, raitsikka, ratikka, voikka

kU

rynnäkkökivääri → rynkky

punaviini → punkku

kuningas → kunkku

AA

Faktiiviverbin infinitiivin tilalla käytettään yksikön kolmannen persoonan pääte: bunkaa (bunkata), bläsää (bläsätä), ampasee (ampasta).

Vezi și Poreclele lucrurilor ordonate după terminații.

.

Mai jos câteva panseuri despre structura limbajului colocvial.

Puhekielen kielioppia

Puhutun ja kirjoitetun kielen välillä on havaittu myös kieliopillisia eroja.

.

Kirjoitetun kielen eksaktiuden ylivertaisuus puhuttuun kieleen verrattuna perustuu mm. siihen, että kirjoitetussa tekstissä voimme erilaisilla välimerkeillä jäsentää, rytmittää ja erottaa eri asia- ja ajatuskokonaisuuksia. Ensimmäisenä kielenä maailmassa Suomi on kehittynyt siten, että myös puhutussa kielessä on välimerkit.

Esimerkkejä

Tota 
Vastaa kirjoitetun kielen pilkkua ja ajatusviivaa. Esim: „Ja sitte se sano mulle tota että sun pitää ostaa maitoo tota piimää ja tota kaiken lisäksi tota röökii”

Niinku 
Vastaa pilkkua (kts. kohta tota.), mutta on merkitykseltään vahvempi. „Niinku” on usein myös puolipiste tai piste. Esim: „Mä läksin kotiin niinku. mut siellä ei ollu ketään niinku talo oli tyhjä niinku”

Tieksä Yllättävää kyllä, „Tieksä” ei vastaa kysymysmerkkiä, vaan pistettä. Esim: „Mua oksetti aamulla tieksä Tuli otettuu illalla tieksä Mut duunii oli pakko painaa tieksä”

Vittu 
Käyttökelpoisin puhutun kielen välimerkki. „Vittu” vastaa kaikkia kielellemme tyypillisiä välimerkkejä, joten sitä voi käyttää yleisvälimerkkinä läpi koko puheen. Esim: „Maikka sano mulle vittu et jos matikka vittu kielet vittu ja muu vittu tarkotti koulua noin yleensä vittu ei kiinnosta vittu niin mä voin lähtee vetään vittu”

Saatana (tai muu kirosana)
Nykysuomen puhekielessä kirosanaa käytetään osoittamaan huutomerkkiä. Esim: „Mä paan daijuun kaikkia saatana” Tai: „Voi vittu kun on hauskaa saatana”

Kato hei 
Uuden lauseen alkaminen kirjoitetussa kielessä osoitetaan isolla kirjaimella. Puhutussa kielessä isoa aloituskirjainta vastaa ilmaisu „Kato hei” Esim: „Kato hei viina ei oo mikään ongelma vittu (=> piste) Kato hei mä voin juoda niin paljo ku mä haluun saatana” (=huutomerkki)

.

Aggressiivi

Aggressiivi eli „ponsitapa” on Jaakko Häkkisen vuonna 1999 kehittämän, alun perin hupitekstiksi tarkoitetun, mutta laajalle levinneen tekstin mukaan suomen kieleen hiljattain syntynyt modus, jolle on tyypillisenä osamorfeemina vittu. Aggressiiville olisi tämän tekstin mukaan tyypillistä käyttää osamorfeemia vittu välittömästi pronominisubjektin osana: Vittumä sinne mene. Vittu + pronomini -rakennetta seuraisi kieltomuodon pääverbi tai, subjektittomissa lauseissa, paikallissijamuotoinen kielteinen partikkelirakenne (Vittusiellä ketään ole.). Aggressiivi ilmaisisi tämän tekstin mukaan ponnekasta kieltoa.

Vuonna 2007 Lari Kotilaisen suomen kieleen liittyvän väitöstutkimuksen osana käsiteltiin aggressiivin rakennetta. Kotilaisen huomioita oli, että aggressiivia käytetään myös ilman kirosanaa (Mua kukaan kumminkaan usko.), sen käyttö on paljon laajempaa kuin pelkästään nuorten käyttämä kieli ja aggressiiville tyypillistä kieltoverbin poisjättämistä löytyy esimerkiksi 100 vuotta vanhoista murreaineistoissa. Kieltoverbin poisjättäminen on lounaismurteiden, kuten Turun murteen, ominaisuus.

Aggressiivi on erityisesti tunnepitoisissa puuskahduksissa esiintyvä suomen kielen verbirakenne, joka ilmaisee kieltoa tai torjuntaa. Tyypillisesti se muistuttaa kieltolausetta, mutta siitä puuttuu  kieltoapuverbi (en, et, ei, emme, ette, eivät). Sen sijaan aggressiiviin sisältyy usein jokin kirosana, joka helposti mielletäänkin aggressiivin leimalliseksi piirteeksi.

Aggressiivia voidaan pitää muoti-ilmiönä, joka liittyy etenkin nuorten kielenkäyttöön, mutta aggressiiville tyypillistä kieltoverbin poisjättämistä on havaittu jo 1900-luvun alun murreaineistoissa.  Vaikka aggressiivia esiintyy puhekielessä varsin laajasti, sen erityisluonteeseen ei ole suomen kieliopeissa juuri kiinnitetty huomiota, vaan sitä on pidetty lähinnä kieltolauseen poikkeusmuotona.

Joskus aggressiivia on virheellisesti luonnehdittu uudeksi sijamuodoksi tai sanaluokaksikin. Sen pääte voisi olla –tana, –kele tai –ttu

Erittäin epävirallinen modus, jossa on ponnekas kielto kieltosanatta. (Aggressiivilta puuttuu myönteinen muoto.) Taipuu jokaisessa persoonassa ja tempuksessa. Toimii indikatiivina, konditionaalina, potentiaalina ja eventiivinä. Esimerkki jokaisesta versiosta:

  • (Indikatiivi) Tämä mikään mopoauto ole!
  • (Konditionaali) Sinä minnekään lusimaan joutuisi!
  • (Potentiaali) Armeijasta ketään etukäteen päästettäne!
  • (Eventiivi) Kukaan sinua lynkanneisi, erittäin epätodennäköistä!

Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut aggressiivi. Se taipuu persoonissa ja luvuissa ja kaikissa tempuksissa. Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti mihinkään sanaluokkaan määriteltävissä oleva VITTU. Vittu ei koskaan esiinny yksin, se edustaa siis eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia. Vittuun agglutinoidaan aina jokin persoona- tai relatiivipronomini. Jälkimmäiset esiintyvät poikkeuksetta paikallissijoissa.

Preesenstaivutus
1.sg vittumä jaksa mitään myyydä.
2.sg vittusä rupee mulle iniseen.
3.sg vittuse tullu ees paikalle, turhaan venasin.
1.pl vittume mitään pikkulapsia syödä, paskapuhetta.
2.pl vittute mihinkään raflaan tule, kunhan jauhatte.
3.pl vittune mistään mitään tiedä.

Persoonattomia: Vittusiellä mitään ilmaista viinaa ollu.
Vittutäällä mikään kesä ole.
Vittutäällä jaksa pitempään notkua.
Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan:
Imperfekti: Vittumä jaksanu sitä kissaa pelastaa.
Perfekti: Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon tiskata.
Pluskvamperfekti: Vittumä ollu jaksanu ees syödä päiväkausiin ennenku jouduin tiputukseen.

Vittu + pronomini -kombinaatio muodostaa siis aggressiiville tunnusomaisen modusrakenteen. Aggressiivirakenteen rektio on sellainen, että se vaatii peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen liitepartikkelin sisältävän pronominirakenteen. Funktioltaan aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava.

.
HUOM!
Lause „Vittuse tippu tohon avantoon” ei ole aggressiivi, koska lauseen imperfektimuotoinen predikaatti on indikatiivissa! Kyseessä on siis tavallinen kirosanalla höystetty indikatiivilause, jonka nimeäminen aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä lingvistisen silmän verkkokalvon rappeumaa.

Agressiivi moduksena

Koska aggressiivi on modus, se ei voi esiintyä samassa lauseessa eri modukseksi laskettavan predikaattimuodon kanssa. Aggressiivi, vanhan kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä, kyllästymistä, turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman taustatunteen voi vastaanottaja päätellä kontekstista. Aggressiivin yhteydessä käytetään eräissä piireissä tehokeinona elekieltä, jonka luonne voi vaihdella sormimerkeistä aina täyskontaktimanööveriin. Tämänhetkisen tietämyksen mukaan aggressiivia ilmaistaan samalla tavalla suurimmassa osassa maailman viittomakieliä

.

Spicuiri:

Tulevaisuuden suomen kieli saattaa olla hyvinkin toi­sennäköistä kuin tänä päivänä. Ainakin jos uskomme Oulun yliopiston professoria Harri Mantilaa, ja miksi emme uskoisi. Sen verran vakuuttavasti hän puhui Tieteen päivillä huomisen suomesta. … – Se on entistä muunnellumpaa, moniarvoisempaa ja vivahteikkaampaa. Toisaalta se on hajanaisempaa ja eriarvoisempaa. Omapohjaisen kehityksen lisäksi kuvaavat kirjavoittavat kielikontaktit ja maahanmuutto, Mantila huomautti. – Maailma monimutkaistuu ja kieli sen mukana, hän painotti. Uusia ilmaisuja avataan muun muassa erilaisissa painetuissa ja nettisanakirjoissa. Yhdestä sellaisesta Mantila oli löytänyt otsikon ilmauksen rapee käpy. – En ollut sitä aikaisemmin kuullut, ja selityksen mukaan se on joku, joka on vähän heikossa hapessa ja on myös sen näköinen, Mantila nauratti Helsingin yliopiston pienen juhlasalin täpötäyttä yleisöä. Murrebuumi on tosiasia

Suomen kielen kehittymisen takia kielenhuollon suosituksetkaan eivät enää ole niin tiukkoja kuin ennen. Varsinkin Internetistä Mantila on löytänyt esimerkiksi kirjoituksia, jossa voi olla sekä yleiskielen piirteitä että „murretta”, joka ei kuitenkaan ole mitään puhdasta murretta. Oikeinkirjoitustapakin saattaa olla erilainen kuin mihin on totuttu. Tällainen on esimerkiksi x:n käyttö vaikkapa sanassa yxi. Käytettävään kieleen vaikuttavat Mantilan mukaan myös slangit ja eri alakulttuurien kielet. …

Kirjoitettu suomen kieli alkoi vakiintua 1880-luvulla, ja sen jälkeen julkisessa puheessakin noudatettiin sen muotoa. Näin tehtiin, vaikka se puhekielenä oli vieras. Lopulta 1900-luvun alussa murteiden ja kirjakielen välille oli raja railona [ca un șenal prin gheață] auennut. – Sivistyneen ihmisen ei katsottu voivan puhua murretta, sanoi professori Kaisa Häkkinen Turun yliopistosta.

Mutta toisenlaiset tuulet alkoivat puhaltaa 1980-luvul­la, kun murre ja muu kielen muuntelu alkoivat työntyä julkiseen puheeseen ja kirjoitukseen. Lisäksi suurin osa esimerkiksi yhteiskunnan korkeista vaikuttajista on kotoisin eri puolilta Suomea ja erilaisista kansan­kerroksista. – Aidon puhekielen piirteet ovat päässeet heidän välityksellään julkiseen käyttöön. Kansa alkaa ottaa kiel­tään haltuun uudella tavalla, ja kansalliskielestä tulee jälleen kansankieli, Harri Mantila painotti.

.

Un bun exercițiu de înțeles vorbirea curentă, alta decât a colegilor sau decât conversația casnică:

http://video.helsinki.fi/Tieteenpaivat2009/perjantai.html iar din menu-ul rulant Tallenne se alege SUOMEN KIELEN EVOLUUTIO care e ceva mai jos. (122 min) puheenjohtaja: professori, dekaani Ulla-Maija Kulonen (Helsingin yliopisto); FT Janne Saarikivi (Helsingin yliopisto): Mistä suomen kieli tuli Suomeen?; professori Kaisa Häkkinen (Turun yliopisto): Oma kieli kirjoihin; professori Harri Mantila (Oulun yliopisto): Huomisen suomi.

Interesant este și subiectul următor KIELTEN EVOLUUTIO: MITEN KIELET SYNTYVÄT JA KUOLEVAT Puheenjohtaja: professori Arto Mustajoki (Helsingin yliopisto) Professori Jouko Lindstedt (Helsingin yliopisto): Miten uusia kieliä syntyy? Professori Anna Mauranen (Helsingin yliopisto): Miten kielen variantit syntyvät: kansainvälisen englannin tapaus, Professori Juha Janhunen (Helsingin yliopisto): Miten kielet kuolevat

.

Funie.

Este cunoscut obiceiul finlandez de a vorbi pe ocolite, de a nu spune lucrurilor direct pe nume, de a le atenua ca în exemplul dat la pagina Despre expletive – täytesanoista. ”Hän on niin kuin minun siskoni. (Românul ar înțelege că-i este ca o soră dar, de fapt, este chiar sora lui; spunând niin kuin el ‘pehmentää’, atenuează formularea)”. Echivalentul românesc al expresiei niin kuin (colocvial niinku) ar fi „ca să zic așa”. Trecând mai departe, din jargonul juridic, aflăm că cineva nu a furat ci și-a însușit pe nedrept (formula consacrată românească) – on ottanut haltuunsa luvatta (formula consacrată finlandeză). Sau ”Poliisi epäilee miestä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta.” care vrea să însemne că omul e bănuit că a furat o motocicletă (prins călare pe ea). Käyttövarkaus îi uimește chiar și pe finlandezi. Exemple de genul ăsta ar putea continua dar, HyväYstävä, sunt  convins că le-ai remarcat și singur.

.

Funie.

Despre clasificări

Clasificările sunt pretențioase, uneori reușesc, alteori nu; când nu reușesc, sau materialul de clasificat este atât de eterogen că nu poate fi clasificat nicicum, sau clasificatorii sunt ageamii. Lucru cert, abstractizarea și simțul clasificării nu sunt punctele tari ale finezilor dar nici materialul lingvistic de prelucrat nu este maleabil. Exemplul cel mai bun, dar și cel mai recent, este Iso suomen kielioppi, o harababură curată plină de furculisioane și de fripturisioane. (Părerea grămăticilor finezi!) Astfel de ambiguități, redundanțe și deficiențe reamintesc de Taxonomia chineză a animalelor, din lucrarea scriitorului argentinian Jorge Luis Borges intitulată “El idioma analitica del John Wilkins” – Limba analitică a lui John Wilkins (1942) cu eseul Emporio celestial de conocimientos benévolos. – Antrepozitul ceresc al cunoașterii / cunoștințelor binevoitoare.

In aceste presupuse pagini de veche enciclopedie chineză scrie că animalele se împart în:

a)      cele care aparțin împăratului, (ne jotka ovat keisarin),

b)      cele îmbălsămate, (balsamoidut),

c)      cele care sunt dresate, (kesytetyt),

d)     purcelușii de lapte, (juottoporsaat),

e)      sirenele, (seireenit, merineidot),

f)       animalele fabuloase, (tarunomaiset),

g)      câinii vagabonzi, (irrallaan juoksevat koirat),

h)      cele care sunt incluse în această clasificare, (tähän luetteloon kuuluvat),

i)       cele care tremură de parcă ar fi turbate, (mielettömästi käyttäytyvät) (original: que se agitan como locos),

j)       cele inumerabile, nenumerabile, (lukemattomat),

k)      cele pictate cu o pensulă fină de păr de cămilă, (hyvin hienolla kamelinkarvasiveltimellä maalatut),

l)      altele, (ja niin edelleen) (original: etcétera),

m)    cele care tocmai au spart o vază cu / de flori, (ne jotka kaatavat ruoka-astiansa) (original: que acaban de romper un jarrón),

n)     cele care, văzute de la distanță, seamană cu muștele. (ne jotka kaukaa katsoen näyttävät kärpäsiltä).

.

Nota bene! Varianta finlandeză este o compilație. Circulă multiple variante finlandeze și doar cele suedeze le întrec la număr!

.

Că vorbirăm despre clasificări, nici clasificările mele nu sunt fără cusur, dar măcar eu sunt gata să le modific la nevoie sau imediat ce am date noi.

.

Funie.

Acum să aruncăm o privire asupra clasificării ‚oficiale’ a diferitelor ‚limbi’ finlandeze:

.

Kirjakieli ► kehityksen tuloksena syntynyt, normeihin perustuva kirjallinen kielimuoto,
esimerkkinä kaunokirjallisuus; erikoiskielten sanastoa sisältämätön suositusten mukainen kirjoitettu kieli; (limba literară, limbaj literar; limbajul oficial potrivit normelor)..
Yleiskieli ► kirjakielen normien mukainen, sanastoltaan yleisesti tunnettu ja virkerakenteeltaan yksinkertainen kieli,
esimerkkinä lehdistön kieli (limbajul presei)..
Erityiskieli ► sanastoltaan ja mahdollisesti myös virkerakenteeltaan erikoistunut kieli, joka on parhaiten kyseiseen aihee­seen perehtyneen ryhmän hallittavissa,
esimerkkinä tieteen alojen ja tekniikan kieli, lakikieli (limbajele profesionale, specializate)..
Yleispuhekieli ► muotoasultaan kirjakielen mukainen, mutta puheti­lanteessa syntynyt kieli,
esimerkkinä radio- ja televisiokeskustelujen kieli, sen sijaan esitelmät ovat luettua kirja- tai yleiskieltä (limbajul mediei vorbite)..
Arkipuhe ► edellistä vapaampi puhekielen muoto, joka kuitenkin on läheisessä suhteessa yleiskielen normeihin,
esimerkkinä vapaamuotoisten keskustelujen kieli (vorbirea curentă)..
Murre ► kieliyhteisön enemmistön yleisesti käyttämästä kie­lestä poikkeava pienryhmän kielimuoto,
esimerkkinä paikalliset murteet ja sosiaaliset mur­teet (dialectele locale și ale grupurilor sociale)..
Slangi ► sosiaalinen murre; lähinnä sanastoltaan ja lauseparsiltaan jollekin yhteis­kuntaluokalle tai samallaalalla toimivalle ihmisryh­mälle ominainen, tyyli arvoltaan poikkeava puhetapa,
esimerkkinä nuoriso- ja merimiesslangi (argoul și jargoanele)..

.

Limita dintre limbajul colocvial, cotidian și slang este ca o linie trasată pe apă. Pentru români, multe dintre noțiunile de mai sus se intrică, se întrepătrund, sunt greu de diferențiat. Nu știu vreo altă limbă care să aibă astfel de vocabulare paralele, atât de multe cuvinte-porecle pentru noțiunile de toate zilele. Surprinzătoare este abundența sinonimelor unor noțiuni precum imprecațiile, trăsăturile negative ale omului, despre moarte și mai ales cele legate de psihic și de intelect și, bineînțeles, cele legate de băutură. În limbajul de toate zilele abundă cuvintele împrumutate din limbile vecinilor, de la suedezi, în primul rând. Cele împrumutate de de la ruși abundă în slang.

.

Aflăm cu bucurie că, din septembrie 2007, a început la Universitatea din Helsinki ‘Tutkimus Helsingin puhekielestä’, din păcate doar din zona capitalei, dar măcar tot e ceva. Mare parte din ‚Poreclele lucrurilor’ își va găsi un locușor în dicționare și e un pas înainte. Se spune că: ‘Hankkeessa tutkitaan Helsingin puhuttua kieltä. Tarkasteltavana ovat vuorovaikutuskäytänteet, kielellinen vaihtelu sekä kielelliset asenteet erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa.’

.

Helsingin puhekielen tutkimus

 

Helsinkiläinen puhekieli leviää muualle Suomeen

Helsingin yliopiston Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos on julkaissut teoksen Helsinki kieliyhteisönä (2006). Kirjassa pohditaan muun muassa helsinkiläisten puhetavan syntyä ja kehitystä. Teos on omistettu professori Paunoselle, joka on suomalaisen sosiolingvistiikan ja puhutun kielen tutkimuksen uranuurtajia.

Helsingissä puhuttavat suomet. Kielen indeksisyys ja sosiaaliset identiteetit (toimittaneet Marja-Leena Sorjonen, Anu Rouhikoski ja Heini Lehtonen, 2015).

.

Otatko tulta stendarista, stenkusta vai sytkäristä?

Menetkö skurulla, sporalla vai ratikalla?

Luudailetko, hengailetko vai pyöritkö kaupungilla?

Oletko vetänyt nakit, pleksejä tai umpikänniä?

Ovatko jalassasi stiflat, bootsit vai saappaat?

Onko Stadissa friiduja, gimmoja vai tyttöjä?

Käytkö kiskalla, kispalla vai kioskilla?

Juotko bissen, bisoshooffenin vai oluen?

Käytkä uimassa Sandiksessa, Hietsussa vai Hietarannassa?

Onko päiväkodin pihalla sloddeja, skidejä vai lapsia?

Slangikin elää ja muuttuu koko ajan. Se syntyy kadulla ja koulujen pihamaalla, hengatessa frendien kaa tonteilla, heittäessä läppää tai läpänderiä Assalla, Steissillä tai jossain mestoilla niin kuin mutsit ja faijat aikoinaan kartsalla tai kartsoilla.

On fledaa ja lettiä, puhutaan paskaa tai diippii shittii, mennään busalla tai dösällä, stogella tai tsugella, sykkelillä, tsykkelillä, tsygällä, fillarilla tai filsulla. . . Ihan sama, ne on kaikki ihan siistei ja jees.

Mutta muistathan tästä lähtien Helsinki Central Railway Stationilla pyytää eldistä stenkulla äläkä stendarilla, jos haluat surffata kielimuodin aallonharjalla. Stendari alkaa olla jo aika vanhaa slangia ja finaalissa.

Stadin slangi

Poate că argoul hesinkian merită o scurtă explicație. Pentru orășean – stadilainen, mândru locuitor al Capitalei, Stadi – orașul, capitala, civilizația, cultura, betre folk, gusturile alese, toate se întind până la ringul III după care-ncep porumbii. Desigur, o astfel de societate aleasă are nevoie de un limbaj aparte, să nu fie înțeles de orice neam de traistă, juntti, moukka, maajussi, jyväjemmari, bönde, lantsari, metsäläinen, heinähattu, kaurahattu, sau chiar de orice asvalttitalonpoikka – țărănoi urbanizat. Limbaj rezervat exclusiv orășenilor neaoși – paljajalkaisille stadilaisille.

Astăzi, deși acest argou s-a amestecat cu finlandeza colocvială, pentru străinii care nu locuiesc în conurbația Helsinkiului, limbajul este inutil, dar nu este exclus să-l audă și prin alte părți, la radio sau la televizor. Argoul hesinkian a fost inclus pentru că nu este un argou specific, este general și se intrică cu limbajul colocvial. Pentru diferite alte tipuri de argou/slang, voi reveni cu paginile corespunzătoare.

Să vedem cum s-a născut argoul Helsinkiului.

”Varsinaisesti Stadin slangi kehittyi Sörkän kansainvälisessä ilmapiirissä 1900-luvun alussa. Oli ruotsinkielisiä, venäläisiä, juutalaisia, tataareja, eestiläisiä ja joitakuita muitakin. Vielä 1800-luvulla Pitkänsillan pohjoispuoli oli pääasiassa säätyläisten ja sivistyneistön huvila-asutusta. Mutta valtaisa työväenasutus alkoi 1800-luvun lopulla. Maaseudun liikaväestö ohjautui Pitkänsillan pohjoispuolelle, josta muodostui rahvaan alue. 1900 luvulla alkoi syntyä suuret ikäluokat. Ennen sotia muuttanut maaseudun liikaväestö oli pääasiassa Uudeltamaalta ja Hämeestä, mikä onkin vaikuttanut puhekieleen. 1940-luvun lopulla Sörkässä syntyivät uudet suuret ikäluokat. Asuttiin ahtaammin kuin koskaan aiemmin tai kuin missään muualla Suomessa. Näin kadusta muodostuikin oiva kielikylvyn paikka nuorisolle.”

Se pare că argoul hesinkian este de două feluri

  • argoul vechi, format pe baza limbilor la îndemână, finlandeză, suedeză și rusă, nu de puține ori limitat la un cartier sau la un grup de case.
  • argoul nou răspândit pe a arie mult mai largă datorită circulației mai intense, argou cu mai mult umor, mai inventiv, mai plastic și cu o încarcătură emoțională mai accentuată. Argoul nou a preluat doar o parte din argoul vechi dar acum limba-sursă este, în principal, engleza. El a contaminat și limbajul colocvial general.

O precizare necesară. Fiecare mare oraș sau zonă își are argoul său care este în continuă transformare, argouri care nu sunt interinteligibile. Dacă cineva vrea, totuși, să-l folosească, trebuie folosit la locul potrivit și cu interlocutor potrivit, adică cineva care să-l cunoască și să-l înțeleagă.

.

Ääniä ilmassa, merkkejä paperilla – puhutun ja kirjoitetun kielen suhteesta

Vezi și articolul din Kielikello Ääniä ilmassa, merkkejä paperilla – puhutun ja kirjoitetun kielen suhteesta

.

puhekieli.

Introdus  / lisätty 5.8.2010

Actualizat / päivitetty 17.1.2013

Actualizat / päivitetty 9.9.2013
Actualizat / päivitetty 15.2.2014
Actualizat / päivitetty 16.6.2014
Actualizat / päivitetty 29.9.2016
.




Blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: