Statistica vocabularului limbii finlandeze
Câte cuvinte sunt în finlandeză?
.
Este o întrebare retorică, așa cum sunt toate întrebările scrise, întrebare la care nu se poate răspunde direct dar, măcar, se poate explica situația. Helsingin Sanomat kehotti konsanaan kielipalstallaan että: ‘Jos siis vaikkapa ulkomainen ystävänne kysyy, montako sanaa on suomen kielessä, yrittäkää vaihtaa puheenaihetta’.
Să-i dăm, mai întâi cuvântul cunoscutului „kielenhuoltaja” Jouko Vesikansa care prin 1977 scria „Miljoona sanaa” al cărui text îl readu mai jos în totalitate (text din Public Domain).
Usein kysytään, kuinka monta sanaa on suomen kielessä. Tähän on mahdoton vastata. Jo murteittain suomen sanavarasto vaihtelee huomattavasti, ja yleiskieli poikkeaa sanastoltaan kaikista kansanmurteista: toisaalta se on niitä köyhempi, toisaalta monin verroin rikkaampi. Mutta vaikka kysymyksen rajoittaisi koskemaan vain yleiskieltä, sanastomme ei ole edes osapuilleen inventoitavissa seuraavista kolmesta syystä:
1) Suomessa voi muodostaa johtamalla uusia sanoja, johdoksia, niin kotoisista kuin lainatuista kantasanoista, näiden johdoksista ja johdosten johdoksista. Esim. kirja > kirjoittaa > kirjoitus > kirjoitukseton > kirjoituksettomuus. Tällaiset muodosteet saattavat olla tilapäisluonteisia, joskus täysin teoreettisiakin (kirjoituksettomuus, kirjoittelullinen, kirjoittamattomasti jne).
2) Kielellemme ovat ominaisia ylenpalttisen runsaat kuvailevat eli deskriptiiviset sanat, joilla ei aina ole edes selvästi rajattavaa merkitystä. Usein niitä esiintyy laajoina, äänneasultaan vaihtelevina sarjoina. Esim. kahista, kohista, kuhista, kähistä, kähistä, kihistä, pihistä, pohista, puhista, pähistä, sihistä, sohista, suhista, sähistä, tohista, tuhista, tähistä, ähistä, ähistä.
3) Paitsi tavanomaisia, yleisesti käytettäviä yhdy anoja suomessa voi muodostaa rajattomasti tilapäisiä, kertakäyttöyhdyssanoja. Esim. seitsemänkymmentäviisivuotisjuhlakilpapurjehdus, väkivallastaluopumissopimus, sähköveturihankinnat.
Jonkinlaisen lähtökohdan sanavarojemme arvioimiseksi tarjoaa 1951–61 ilmestynyt Nykysuomen sanakirja. Siinä on hakusanoja hieman yli 200 000, tietokoneella laskettuina 207 256. Kokoelmien, joiden pohjalta sanakirja on tehty, on arvioitu käsittävän 800 000 hakusanaa. [Näistä on yhdyssanoja noin kolme neljäsosaa, yhdistämättömiä on runsaat 70 000.] Teoksen ilmestyttyä keräystyötä on jatkettu niin, että tätä nykyä lienee jo ylitetty miljoonan sanan haamuraja.
On kuitenkin pantava merkille, että sanakokoelmiin sisältyy runsaasti myös erikoisalojen termejä ja lähdekirjailijoiden käyttämiä puhtaita murreaineksia sekä nimenomaan kertakäyttöyhdyssanoja. Kaikki miljoona sanaa eivät kuulu varsinaiseen yleiskieleen.
Täydellisimmissä kansankielen sanakirjaa varten kerätyistä pitäjänsanastoista on 35 000 sanaa. Tämä sanamäärä, joka on riittänyt tyydyttämään vuosisatamme alkupuolen suomalaisen agraariyhteisön viestintätarpeet, ei ymmärrettävästi vedä vertoja nykyajan valistuneiden maaseutulaisten sanastolle.
Nykysuomen sanakirjan pohjalta on tiivistäen ja samalla tuoreita kielenaineksia hyväksi käyttäen tekeillä uusi, ajantasainen sanakirja: Nykysuomen perussanakirja. Se on suunniteltu jokamiehen käteen ja siitä jätetään pois kaikki turha painolasti. Esim. yhdyssanoista valitaan mukaan vain tavallisimmat, termeiksi vakiintuneet ja sellaiset, joiden merkitys ei selviä yhdysosien perusteella. Tähän ohjeelliseen käyttösanakirjaan kaavaillaan kertyvän 80 000 hakusanaa.
Jokaisella ihmisellä on aktiivinen ja passiivinen sanavarastonsa. Aktiivista sanastoa hän käyttää itse tavanomaisessa viestinnässään; passiivisen sanaston hän tuntee ja ymmärtää, mutta se ei yleensä kuulu hänen omaan kielenkäyttöönsä. Kumpikin sanavarasto vaihtelee ihmisen elinympäristön, sosiaaliryhmän ja ammatin mukaan. Esim. sisätautilääkärin kieli on erilaista kuin autokorjaamon työntekijän, mutta jälkimmäisen passiiviseen sanavarastoon voi sisältyä sanoja, joita sisätautilääkäri käyttää jokapäiväisessä ammatinharjoituksessaan, ja päinvastoin.
[Suomen murteiden sanakirjaa varten kerätyssä aineksessa on yhdyssanat mukaan noin 400 000 hakusanaa. (asta în 1985) Vezi actualizarea (2012) mai jos: 8,5 milioane de fișe!]
HELSINGIN Hakaniemenrannassa olevan virastotalon kellarissa on aarre: Suomen murteiden sana-arkisto.
Täällä on aakkostettuna laatikoihin yli kahdeksan miljoonaa sanalippua. Kielitieteilijät kutsuvat arkistoa taivaaksi, ja kieltämättä näky on jos ei taivaallinen niin ainakin vaikuttava. Kahdeksan miljoonaa murresanaa siisteissä riveissä!
.
.
Asta era prin 1977 dar recent (06.10.2003) iGS-toimitus răspunde următoarele:
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan suomenkielessä on loputtomasti sanoja. Lähdeviitteen saat Helsingin Sanomien arkiston artikkelista Eronen, Riitta. 1997. Ennätysten kieli. Helsingin Sanomat 15.4.1997: ”Montako sanaa on suomen kielessä?”
Kielen sanojen määrää pohdittaessa pitää ensi töikseen määritellä, mikä on sana. Sanakirjojen – tai vaikkapa sanaristikkojen – laatijoilla on omat määritelmänsä, mutta tottahan on myös valtavasti sanoja, jotka eivät yleiskielen sanakirjaan sovi eivätkä ristikkoon kelpaa. Sellaisia ovat mm. monet ammatti- ja erikoiskielten sanat sekä murre- ja slangisanat. Suomen murteiden sanakirjaan tulee 350 000 hakusanaa, kolmiosaisessa Suomen kielen perussanakirjassa on noin satatuhatta sanaa, mutta siinä on vain sanastomme ydin, kirjan esipuheen mukaan „suomen yleiskielen keskeiset sanavarat”.
Yhdyssanat ovat suomelle ominainen keino rakentaa yhä uusia sanoja. Usein ne ovat tilapäisiä, siis koskaan sanakirjaan pääsemättömiä, mutta käyttöyhteydessään eläviä ja tarpeen. Toisin kuin joskus on esitetty, ei ole sääntöä, joka rajaisi yhdyssanan osien määrää, monet yhdyssanat ovat pitkiä ja silti ymmärrettäviä: 75-vuotisjuhlaillalliskutsu, mustaviinimarja-puolukkamehujuoma.
Kirjapainoalan termineliväriarkkirotaatiolaakaoffsetpainokone mainitaan joskus, kun kielitoimistolaiset muistelevat pisimpiä vastaansa tulleita sanoja, mutta Suomen kielen perussanakirjan pisin hakusana on 30-kirjaiminen pyyhkäisyelektronimikroskooppi.
Myös johtamalla syntyy sanoja, joista niistäkin suurta osaa saatetaan käyttää vain tilapäisesti. Silti niillä on oma itsenäinen merkityksensä, siis ne ovat sanoja. Mikä määrä sanoja syntyisi pelkästään siitä, että johtimen -lainen avulla luotaisiin asukkaannimi kaikista maailman paikannimistä! Ja sitten taas niistä ominaisuudennimi ja verbi: Käpylä > käpyläläinen > käpyläläisyys > käpyläläistyä jne.
Johtamista koskee muuten muuan sitkeästi elävä kieleemme liittyvä myytti, uskomus, jonka mukaan sana epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkään olisi suomen pisin. Koska sanalla pitää olla mieli, merkitys, ei tuota johdosta voi hyväksyä suomen pisimmäksi sanaksi, mutta teoreettisenakin se on hyvä esimerkki johtamisesta ja on ja on saanut monet innostuneesti pohtimaan tätä kielemme ominaisuutta.
Kolmantena sanojen laskemista vaikeuttavana piirteenä suomessa on mahdollisuus luoda deskriptiivisiä sanoja. Monille tämä on opetettu koulussa pyytämällä keksimään kaikki mahdolliset naurua kuvailevat sanat kiherryksestä hohotukseen tai kävelyä luonnehtivat ilmaukset kipittämisestä tallustelemiseen. Tämäntapaiset sanat ovat suomea äidinkielenään puhuville ymmärrettäviä, mistä kertoo mm. se, että vaikka eräässä kampanjassa käytettyä verbiä lutrata („älä lutraa”) ei olekaan yleiskielen sanakirjoissa, useimmat osasivat yhdistää sen tutumpiin sanoihin lotrata ja läträtä ja näin ymmärsivät merkityksen.
Sanoja tulee ja menee; sanasto ei ole koskaan valmis eikä aukoton vaan jatkuvasti elävä, avoin järjestelmä. Siispä ei ole liioiteltua väittää, että suomessa on loputtomasti sanoja.” Niin iGS-vastaus.
.
.
Dar Kielitoimiston sanakirjaa (2004) ce spune?
Kysymykseen on erittäin vaikea antaa karkeitakaan arvioita. Seuraavassa esittelen seikkoja, joita on syytä ottaa huomioon, ennen kuin alkaa laskea suomen sanamäärää. Lasketaanko kaikki sanamuodot mukaan? Ajatellaanko vaikkapa sanat kaiuttimen ja kaiuttimella omiksi sanoikseen vai vain yhden sanan eri taivutusmuodoiksi? Entä homonyymit, sellaiset sanat, jotka ääntyvät samalla tavoin, mutta ovat erimerkityksisiä? Näihin lukeutuvat esimerkiksi sanat kuusi (puu) ja kuusi (6). Otetaanko vaikkapa kaikki oikeus-sanan eri merkitykset lukuun? Oikeudella voidaan tarkoittaa jollekin kuuluvaa etua (äänioikeus), oikeudenmukaisuutta (oikeus tapahtui), oikeusjärjestystä (rikosoikeus), tuomioistuinta (käräjäoikeus) sekä sitä, että jokin esiintyy edukseen (kukat pääsevät tuossa parhaiten oikeuksiinsa).
Miten yhdyssanat otetaan huomioon? Tilapäisiä yhdyssanoja muodostuu paljon. Esimerkiksi sanalle kertakäyttökäsipyyhejärjestelmäkorjaaja-apumies voi olla tarvetta vain kerran maailmanhistoriassa. Sitä paitsi suomen kielessä on mahdollista muodostaa loputtoman pitkä yhdyssana joko sijapäätteistä tai sitten vain yhdyssanasta vaikkapa toistamalla: lapsenlapsenlapsenlapsen…lapsi. Guinnessin ennätyskirja mainitsee suomen pisimmäksi käytössä olleeksi sanaksi atomiydinenergiareaktorigeneraattorilauhduttajaturbiiniratasvaihteen, jossa on 66 kirjainta.
Noteerataanko sekä puhe- että kirjoitettu kieli? Puhekieleen syntyy niin runsaasti uutta sanastoa, ettei mikään seula pysty joka sanaa laskemaan ja arkistoimaan. Suomenkielinen sosiaalinen vuorovaikutus eri puolilla maata ja maailmaa tuottaa jatkuvasti erilaisia sanoja jo murretaustankin takia. Lisäksi erilaisissa ryhmissä kehkeytyy slangia. Esimerkiksi armeijassa ja harrastusryhmissä on oma puhetapansa, puhumattakaan ammattikielistä. Aivan oma lukunsa ovat erityisalat, muun muassa lääketiede, jonka sanasto on erityisen laaja ja alati muuttuva.
Suomalaisessa Lääketieteen termit -teoksessa on 30 000 hakusanaa, mutta esimerkiksi saksalaisessa Reallexikon der Medizin -sanastossa jo 240 000. Arviot koko lääketieteen sanojen määrästä liikkuvat puolen miljoonan tienoilla.
Entä tarkastellaanko vain nykykieltä, ei enää historian hämärään jäänyttä sanastoa? Koiraa merkitsevä 5 000 vuotta vanha sana peni ei ole enää käytössä, mutta se on helposti jäljitettävissä. Onpahan se jäänyt elämäänkin joihinkin nykyisiin sanoihin (peninkulma, penikka = pentu; kakara). Poistunutta sanastoa vasta olisikin vaikea laskea!
Yleiskieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa (2004) on noin 100 000 hakusanaa. 1951–1961 ilmestynyt Nykysuomen sanakirja on laajempi esitys: se koostuu 200 000 yleiskielen sanasta. Sanakirjat ovat kuitenkin pelkkä valikoima – paljon sanoja on jätetty pois, koska niitä käytetään harvoin, ja toisaalta sanakirjassa on aina sanoja, joita ei todellisuudessa käytetä. (Lähteenä käytetty Kielitoimiston sanakirjaa.)
.
.
Mai recent: Sanat laskukoneessa de Eero Voutilainen în Kielikello 3/2009
Kysymys: Montako sanaa on suomen kielessä?
Vastaus: Tämä on usein esitetty ja periaatteessa yksinkertaiselta vaikuttava kysymys. Vastaaminen on kuitenkin vaikeaa: kieli ei ole kuin varasto, jossa olevat esineet voisi täsmällisesti laskea.
Numeroa kaipaaville voi antaa jonkin luvun selaamalla suomen kielestä tehtyjä sanakirjoja: Nykysuomen yleiskieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa on noin 100 000 sana-artikkelia. Tekeillä olevaan Suomen murteiden sanakirjaan arvioidaan kertyvän artikkeli lähes 400 000 sanasta. Sanakirjojen toimittajat joutuvat kuitenkin tekemään työssään monia sanojen määrää koskevia valintoja.
Sanakirjoihin otettavaan sanamäärään vaikuttavat kyseessä olevaa kielimuotoa koskevat rajaukset. Esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjan tavoite on kuvata yleiskielen keskeinen sanasto. On kuitenkin erittäin vaikeaa määritellä, mitkä sanat ovat keskeisiä, ja raja esimerkiksi yleiskielen, slangin, erikoiskielten ja arkikielen välillä on sumea.
Suomen kieleen syntyy jatkuvasti uusia sanoja: esimerkiksi yhdistämällä (elämystavaratalo, pätkäjohtaja, sikatauti), johtamalla (hihnoa, kotoilla, mokkuloida), lainaamalla (simpukkapuhelin, tuunata, oled–televisio) ja äänen avulla jäljittelemällä (siristä, säristä, söristä). Sanojen vakiintuneisuudessa on kuitenkin suuria eroja. Monet uudet sanat elävät vain hetken pienen piirin käytössä päätymättä koskaan sanakirjoihin. Vain osa vakiintuu ja leviää. Toisaalta menneisiin elämänmuotoihin liittyviä sanoja kuolee, kun niitä lakataan käyttämästä.
Laskemisen kannalta ongelmallisia ovat myös monimerkityksiset sanat: voimme esimerkiksi puhua suussa olevasta kielestä, maailman kielistä, viulun kielistä tai lukon kielestä. Samanmuotoiset sanat taas näyttävät samalta, vaikka ne ovat merkitykseltään aivan erilaisia, kuten nielua ja vihannesta merkitsevät kurkku-sanat. Jotkut pitävät kuitenkin myös edellä mainittuja kieli-sanan esiintymiä neljänä erillisenä sanana.
Sanoja laskettaessa ei voida ottaa huomioon sitä, että jokaisella kielenkäyttäjällä on oma sanavarastonsa. Yksi tuntee paljon tiettyyn ammattiin tai harrastukseen liittyviä sanoja, toinen jonkin murteen sanastoa. Toisaalta jokaisella on ainutlaatuinen suhde kaikkiin äidinkielensä sanoihin. Kaikki oppivat kielensä omien yksilöllisten kokemustensa läpi, ja samaankin sanaan liittyvät eri ihmisillä erilaiset asenteet, tunteet ja mielikuvat.
Elävä kieli joustaa ja muuntautuu jatkuvasti tilanteen ja käyttäjänsä tarpeiden mukaan. Jonkin yhden luvun sijaan vastaus kysymykseen suomen kielen sanamäärästä voisikin olla ytimekäs: tarpeeksi.
Kirjoittaja työskentelee tekstintutkijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.
.
Nota mea:
Fondul de cuvinte finlandez este realmente infinit. Orice combinație este posibilă gramatical, chiar dacă este absurdă. Prin 2001 KOTUS (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) anunța peste 35 de milioane (!) de cuvinte fișate. Doar despre dialecte, Kielitoimisto spune „Suomen murteiden sanakirjan pohjana on noin 8,5 miljoonan sanalipun aineisto. Kukin lippu sisältää vähintään yhden puheesta merkityn sanaesiintymän selitteineen ja käyttöyhteyksineen.”
Mereu vin sau se crează alte cuvinte noi, fie aduse de cercetători din scrierile vechi, fie neologisme sau regionalisme. Considerând și denumirile geografice, dar fără să neglijăm cuvintele compuse, dacă ne gândim că fiecare plantă și fiecare gâză din lume are un nume finlandez, 35 de milioane de cuvinte nu sunt multe. Un cibernetician a calculat peste 210.000.000 de cuvinte-combinații posibile și logice în finlandeză. Să nu uităm formele inflexionale ale fiecărui cuvânt care încarcă și mai mult statistica. Am amintit deja de cele 284 de forme ale unui singur verb obișnuit.
.
.
Să vedem Dicționarul “Kielitoimiston sanakirja” ediția 2004 care a promis 100 000 de cuvinte și 21. 000 de nume de localități din Finlanda.
Aici sunt numărate cuvintele care se termină în consoane:
b: 4; c: 9; d: 20; f: 7; g: 42; h: 20; j: 1 (oyj); k: 33; l: 130; m: 51; n: 1330; p: 31; q: 0; r: 204; s: 13247; t: 1157; v: 10; w: 13; x: 7; z: 1 (jazz); Total terminate în consoană: 16497
Situația cuvintelor care se termină în vocale este următoarea:
a: 22941; e: 5447; i: 17823; o: 7550; u: 4951; y: 1349; å: 0; ä: 7209; ö: 1643; cu terminație *- 208
total terminate în vocală 69121
Total 27 676 (27 856 + 208 la a doua numărătoare) intrări (100 000 promise). În ce s-or fi terminând restul până la 83144?
Total general care se termină în vocală+consoană 85 618
.
Situația cuvintelor care încep cu literele următoarele:
a: 4012; b: 670; c: 138; d: 582; e: 2658; f: 675; g: 365; h: 5764; i: 2092; j: 2493; k: 14439; l: 6701; m: 6358; n: 2837; o: 1907; p: 10006; q: 5; r: 5350; s: 9492; t: 8523; u: 1353; v: 7387; w: 30; x: 3; y: 1662; z: 20; å: 1; ä: 518; ö: 131; Intrări cu: ‑* 616
Remarcă: aproape o cincime (17%) din cuvintele limbii finlandeze încep cu litera k.
Total 85 618 intrări
Paikkanimet: 16 475 din 21 000 promise
.
Dacă litera cu care începe un cuvânt nu are mare importanță în bucătăria limbii finlandeze, litera cu care se termină cuvântul are o enormă importanță, pentru că după terminații se grupează, se flexionează și se combină cuvintele doar în anumite moduri; asta-l ajută enorm pe străin să le rețină și să descurce în hățișurile limbii. Vezi finlandeza pe invers, de la coadă la cap.
.
.
Suomen kieleen tulee jatkuvasti uusia sanoja noin kolme sanaa päivässä. Viimeisten joukossa on naamakirja ja se tarkoittaa facebook. Cuvântul nu a fost primit fără oarecare reținere pentru că, fonetic, se apropie mult de cuvântul ieșit din uz naimakirja: esteettömyystodistus, joka sulhasen oli ennen kuulutusta esitettävä viranomaisille. Cândva a însemnat și un contract de căsătorie între părinți, fără știința tinerilor, care se referea la la zestrea sau la bunurile pe care fiecare parte avea să le aducă în noua gospodărie.
.
.
Suomen kielen omaperäisyys tekee myös sanastosta omanlaisensa. Peruspiirteiltään suomen sanat eivät muistuta useinkaan yhtään vieraiden kielten sanoja, mutta toisaalta suomessa on myös nykyään paljon lainasanoja, jotka on hyvin suoraviivaisesti vain mukautettu suomen kielen äännejärjestelmään.
.
Suomen kielen alkuperäisiä sanoja
Suomen kielen sanoista muutama tuhat on omaperäisiä ja ikivanhoja. Ne ovat kielen ydin, mutta maailma muuttuu ja uusia sanoja tarvitaan.
.
Kantauralista säilyneitä vanhoja ja alkuperäisiä sanoja ovat muun muassa seuraavat suomen sanat:
kuu, päivä, kala, muna, pesä, koivu, kuusi (puu), tuomi, putki, puu, vesi, lumi, tuli, kieli, luu, maksa, silmä, syli, elää, imeä, kantaa, mennä, nuolla, pelätä, purra, tulla, tuntea, ovi, jousi, jänne, nuoli, suksi, soutaa, äimä (neula), nimi, myydä, anoppi, appi, emä (äiti), käly, miniä, setä, vävy, me, se, te, kaksi, viisi, ala, ylä-, pitkä.
Sanat ovat kielen perussanaston sanoja: luontoon liittyviä sanoja, ruumiinosien nimiä, inhimillisiä perustoimintoja ilmaisevia verbejä ja sukulaisuutta ilmaisevia sanoja.
.
Lainasanoja
Kielet lainaavat sanoja myös toisista kielistä ja ottavat ne omaan käyttöönsä. Yleistä tämä on erityisesti silloin, kun kielet ovat keskenään tekemisissä kieliyhteisöjen läheisyyden vuoksi.
Suomen kielen lainasanoissa erotetaan eri historiallisia kerrostumia. Vanhimmat suomen kielen lainasanat ovat indoeurooppalaisia, ajallisesti seuraava kerrostuma ovat balttilaislainat. Balttilaisten lainasanojen jälkeen kieleen tuli germaanisia lainasanoja, sitten varhaisia slaavilaisia lainoja. Myöhäisimpänä historiallisena lainasanakerrostumana pidetään ruotsin kielen kautta lainautuneita sanoja.
Taulukon aikajärjestys on vanhimmasta kerrostumasta nuorimpaan
| Lainasanakerrostuma | Esimerkkejä |
| indoeurooppalaiset lainat | aivan, arvo, juvä, marras, mehiläinen, mesi, omena, orja, orpo, ostaa, sarvi, sata, suola, vasara |
| balttilaiset lainat | ankerias, ansa, apila, halla, hammas, harja, harmaa, heimo, heinä, helle, herne, härmä, kantele, kauha, kaula, kirves, lahti, laiva, lauta, märkä, meri, morsian, napa, ohra, pirtti, seinä, siemen, silta, sisar, taivas, talkoo, tarha, terva, tuohi, tytär |
| germaaniset lainat | aalto, hame, haukka, hauta, joulu, kallio, kana, kulta, kupari, paita, ranta, rauta, suka |
| slaavilaiset lainat (vanhin kerros) | ikkuna, katiska, lusikka, pakana, pappi, piirakka, risti, saapas, veräjä, viitta |
| ruotsalaiset lainat | ankka, apina, harppu, hattu, helvetti, housut, hunaja, kissa |
.
Introdus / lisätty 16.2.2010
Actualizat / päivitetty 6.8.2010
Actualizat / päivitetty 13.11.2011
Actualizat / päivitetty 1.6.2012
Actualizat / päivitetty 9.4.2016
.
.
Blogulblog's Blog 