Despre expletive – täytesanoista

 

Täytesanoja, täytelisäkkeitä, apusanoja, apuilmaisuja, lisäkesanoja, liikasanoja, toisteitä, päivittelysanoja, tilkesanoja.

..

Cuvinte ajutătoare, de umplutură, expletive^*, parantetice, particule, exclamații, automatisme, interjecții ajutătoare.

Sarea și piperul conversației.

(Nominativ: täytesana, täytelisäke, apusana, apuilmaisu, lisäkesana, liikasana, toiste, päivittelysana, tilkesana)

Motto:  Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

.

Cum conversăm cu finlandezii

S-a spus că vorbește bine o limbă străină nu cel care o vorbește perfect, academic, ci cel care face aceleași greșeli ca vorbitorul nativ. Sigur că greșelile nativului, „deja omologate”, sunt trecute ușor cu vederea, pentru că „se înțelege” dar greșelile străinului sunt imediat sancționate pentru că ascultătorul este mult mai atent la discuție, poate chiar ca să vâneze greșelile; și asta mai ales în Finlanda. O limbă prea corectă, academică, în loc să trezească admirație, îl irită pe ascultătorul finlandez.

Greșelile „neomologate” făcute la începutul conversației pot marca negativ tot restul conversației, chiar dacă aceasta este, până la sfârșit, corectă și lipsită de greșeli.

Începând o conversație cu un interlocutor finlandez necunoscut se folosește acea „captatio benevolentiæ”, atragerea simpatiei interlocutorului care se face chiar de la început cu o mimică și o atitudine degajată, adecvată dar și cu aerul siguranței de sine. Finlandezul a învățat și el, în școală, aceleași reguli și, considerându-se gazdă, pândește momentul de slăbiciune al interlocutorului pentru a prelua conducerea discuției abordând tutuitul și luând un aer de superioritate sau de aroganță. Dacă-i suntem simpatici, s-ar putea să renunțe la aroganță și discuția să continue pe un ton de egalitate.

Un alt mijloc de atragere a simpatiei este folosirea unor cuvinte mai deosebite, eventual regionalisme, care să-i trezească curiozitatea, sau a unor expresii uzuale, despre care voi pomeni mai departe.

Atenție mare! În zilele noastre, unii tineri finlandezi preferă, încă de la început, tutuitul și se simt deranjați dacă sunt abordați cu dumneavoastră!

.

Ce-ar fi o mâncare fără condimente?

Expresiile la care mă refer sunt sarea și piperul conversației. În conversație, finlandezul nu suportă fraze lungi, întortochiate, cu multe elemente, pentru că nu le poate prelucra cu aceeași viteză cu care le aude. (La citit este cu totul altceva). Introducerea acestor expresii de umplutură, pe de o parte ușurează înțelegerea iar pe de altă parte, dă o nuanță de autenticitate limbajului. Într-o lucrare pro-gradu, multe din ele sunt socotite de finlandezi ca supărătoare, agasante. Nu e vina nimănui, asta-i limba!

Fiecare vorbitor de finlandeză are bagajul său de expresii, unii folosesc unele, alții altele, totu-i să ne facem înțeleși. Dacă noi folosim o expresie și interlocutorul folosește imediat o altă expresie similară/sinonimă, nu o face ca să te corecteze ci își „traduce” lui însuși expresia ta cu una cunoscută de el. Ba chiar, un cuvânt mai deosebit spus de tine, dar mai rar pentru el, poate fi repetat imediat de interlocutor, ca semn că și l-a însușit sau ca să-l rețină.

Unii finlandezi consideră individualitatea expresiilor ca o caracteristică personală, astfel, se spune că cei care folosesc des ja ja au crescut fără tată. (?!?)

.

Introducere – câteva noțiuni necesare înțelegerii a ceea ce vreau să spun mai departe.

Voidaan erottaa toisistaan apusanat ja sisältösanat (Cook: „function words, content words”), cuvintele cu conținut, sisältösanat, sunt actorii iar cuvintele care au doar funcție, apusanat, sunt decorurile.

Apusana – (cuvânt de ajutor) konjunktiot, prepositiot, partikkelit, joilla ei ole itsenäistä merkitystä ja jotka ilmaisevat merkitsevien sanaluokkien välisiä suhteita puheessa; partikkeli‑sanan asemaa ilmentävä, sen suomenkielinen nimitys.

Apusana ei saa sotkea vahvistussanoihin (vahvistussana ● cuvânt de întărire ■ förstärkningsord) jota voidaan aina kääntää toisin kuin täytesana. După părerea autorului, doar cuvântul de întărire se poate traduce.

Uuden suomen kielen kielioppijulkaisu Iso suomen kielioppi (Marea gramatică a limbii finlandeze) (1698 sivua) (2004: 769) kuvailee partikkelia seuraavasti:

”Suomalaisessa kielioppiperinteessä termiä partikkeli on käytetty yhteisnimityksenä kaikista muista sanoista kuin verbeistä ja nomineista, ja partikkelit on jaettu edelleen alakategorioihin (în subcategorii), joita on pidetty sanaluokkina. Partikkelien alakategorioita ovat adverbit, post- ja prepositiot, konjuktiot ja interjektiot.”

Partikkeli: apusana, joka antaa jonkinlaisen merkitysvivahteen merkityksen omaavalle sanalle, koko lauseelle tai jota käytetään ilmaisemaan erilaisia kieliopillisia suhteita.

Iso suomen kielioppi (2004: → 770–771) mainitsee partikkeleille seuraavat keskeiset ominaisuudet: (principalele caracteristici ale particulelor)

a) Ne ovat lauseen rakenteen kannalta syntaktisesti valinnaisia (din punctul de vedere al construcției frazei,  sintactic, sunt facultative)

b) Partikkeleita ei voi kysyä, kieltää, eikä fokusoida (nu pot constitui întrebare, nu pot fi negate sau focalizate)

c) Ne eivät toimi lausekkeen edussanana, eivät saa täydennyksiä tai määritteitä (nu pot funcționa drept cuvânt principal al propoziției, nu primesc completări sau particule determinative)

d) Ne eivät esiinny määritteinä vaan liitynnäisinä (nu se prezintă drept complemente definitorii ci doar ca accesorii)

e) Ne ovat aina taipumattomia (sunt întotdeauna inflexibile)

f) Ne poikkeavat puheessa prosodisesti muiden sanaluokkien sanoista; toiset voivat saada koko lausuman prosodian, toiset eivät saa ollenkaan sanapainoa (din punct de vedere al ritmicii vorbirii, față de celelalte categorii de cuvinte, fac excepție; unele concentrează toată ritmica vorbirii, în timp ce altele nu primesc nici un fel de accentuare)

Partikkeli: poikkeuksetta taipumaton apusana, joka edustaa laajaa sanaluokkaa, jossa on useita alaryhmiä (subgrupe). Partikkeleihin kuuluvat adpositiot ja adverbit, diskurssipartikkelit, interjektiot, konjunktiot. Myös epämääräinen‑ ja määräinen artikkeli kuuluvat partikkeleihin. (și articolele definit și nedefinit sunt particule)

Kokonaisuudessaan partikkelit on kielioppikirjassa jaettu ryhmiin seuraavasti: modaalipartikkelit (de mod), dialogipartikkelit, lausumapartikkelit (de expresie), konjunktiot, sävypartikkelit (de nuanță), fokus- ja asteikkopartikkelit (de focalizare și de gradație), intensiteettipartikkelit, interjektiot ja huomionkohdistimet (de atragere a atenției).

Päivittelysana (vezi și fila Interjecții, exclamații, onomatopee)

päivitellä înseamnă

a) sens pozitiv:

1 (hämmästellä jtak, ihmetellä) ● a considera uimitor, uluitor, extraordinar ■ förundra/förvåna sig över något

2 (ihastella) ● a admira ■ beundra något

b) sens negativ:

1 (valitella, voivotella) ● a se plânge de, a se văicări despre ■ beklaga sig över något; oja sig över något

2 (harmitella, siunailla, surkutella) ● a regreta, a compătimi ■ beskärma/förfasa/ondgöra sig, himla sig över något

3 (kauhistella) ● a se îngrozi de ceva ■ himla sig

Sisältösana

ns. sisältösanat (cuvinte principale) ovat substantiivit, adjektiivit, verbit ja adverbit. Substantiivit kategorioivat ulkomaailman olioita ja muodostavat lausekkeita, joilla niihin viitataan, verbit ilmaisevat olioiden tekoja ja suhteita ja adjektiivit luonnehtivat niitä.

Tilkesana

Suomen kielen perussanakirja määrittelee tilkesanat näin: puheessa esiintyvä ajatuksen kannalta merkityksetön lisäkesana (esim. niin ku(in), t(u)ota). Timo Nurmen Uusi suomen kielen sanakirja määrittelee tilkesanat puhekielen sanoiksi, joita ilmankin asia välittyy, liikasana, toiste. Tilkesanoista käytetään ainakin nimitystä täytelisäkkeet.

După cum reiese din cele de mai sus, finlandezii se complică în definiții și lasă lucrurile amestecate. D-aia-i grea fineza!

Iso suomen kielioppi: fokus, kiellon fokus (kiellon este genitivul lui kielto – interdicție; negație)

Fokus on (1) se lauseen osa, joka sisältää varsinaisen uuden informaation, keskeisen huomionkohteen; tässä mielessä fokus on sama kuin reema (neologism introdus acum de Iso suomen kielioppi).

(2) Fokuksella tarkoitetaan myös sitä lauseen osaa, joka nostetaan esille esim. fokuspartikkelilla (Vain sinä voit auttaa) tai kiellolla (Et sinä tätä saa vaan minä);

Kiellon fokukseksi kutsutaan kieltolauseen sitä osaa, joka esitetään kontrastiivisesti paikkansa pitämättömänä. Kiellon fokus voi ilmetä kontekstista mm. siten, että kielletylle esitetään korvaava elementti (Hän ei ostanut suklaata vaan karamelleja); puheessa kontrastia voi ilmaista painotuksella. (→ § 1618.)

Gata cu teoria, deocamdată, acum tragem aer în piept și să trecem la practică!

Următoarele cuvinte ajutătoare, culese de mine, nu respectă clasificările de mai sus; în general, sunt particule sau expresii de dialog, mare parte din ele fiind doar interjecții.

Pentru că intonația este foarte importantă și pentru că expresiile, deși sunt adunate în aceeași grupă, diferă foarte mult ca sens, diferă și situațiile în care pot fi întrebuințate; se cere o urmărire atentă a felului în care nativii le întrebuințează.

De observat că unele, cu aceeași formă, pot fi găsite în grupe diferite și pot avea sensuri diferite, după situație.

Le-am împărțit în două grupe care se întrepătrund, deci categoriile nu sunt stricte: „Eu ascult” și „Eu vorbesc”

Regula conversației finlandeze este: se vorbește pe rând, în timp ce unul vorbește ceilalți își încarcă bateriile, ascultă și preiau discuția la pauza vorbitorului. Dar… interlocutorul vorbește și eu, ascultătorul, punctez din când în când, după obiceiul finlandez dar și după cel oriental.

Dintre cuvintele de umplutură, unele sunt folosite cu precădere de femei, altele de bărbați, välimaassa – între ele, sunt cele de uz comun.

.

De remarcat, înainte de toate, formulările colocviale din conversații!

Eu ascult (și din când în când punctez)

.

Kuva on kopioitu luvatta rehellisen käytön perusteella, ei-kaupalliseen käyttöön.

.

generale – yleisiä (mai jos sunt grupate)

ehkä – poate

kuitenkin – totuși

entä jos – dar dacă, ce-ar fi dacă

tai jospa – cam așa ceva

mutta – dar

mutta mutta – dar, dar

mutta jos – dar dacă

toisaalta – pe de altă parte

vaikka toisaalta – chiar, deși, pe de altă parte

olisko kuitenkin – ar fi totuși, in orice caz

onko sittenkään – este oare oricum, este oare la urma urmei

ei sittenkään – nu, nicicum, la urma urmei nu

mitäpä jos – ce-ar fi dacă

miksipä ei – de ce nu

.

Aprobative, interlocutorul poate continua — palautepuheenvuoro, kun haluat, että toinen jatkaa puhumista

.

Lucru cunoscut cu care esti de acord (tehostussananoja, tehostavana ilmauksena):

just, justiin, justiinsa (din când în când, cu sau fără “nyökkäystä”, datul din cap aprobativ, specific finezilor)

juuri

Näin on!     (așa e)

aivan! (pronunță: aìììì‑VÁÁN!)

täsmälleen, tismalleen             (exact așa)

prikulleen   precis, exact

mm    (se pronunță cu gura închisă mai mult scoțând un aer rezonant)

nii, niin

nii joo, niin joo

ai niin joo

joo (mai ”finlandez” când “j” se pronunță în inspir!). Sub forma “jå” favoritul suedezilor din sudul Finlandei.

joopa joo    (chiar așa)

juupa juu    (chiar așa)

kyllä kai     (desigur)

niin kai       (mai rar “niinkai”)         Niin kai se on; Niin kai on; Niin kai sitten; Niin kai se sitten niin on;

niinpä niin

niinpä [niin]

sano muuta (chiar așa); Sanoo muuta! – Nu mai spune! (Deși pers. 3-a, în jargon merge și la pers. 1-a)

älä sano muuta (chiar așa; nu mai spune)

toki

toki on

totta maar, totta mar, totta maarin

totta kai

siinähän se!          asta era!

Oletko samaa mieltä?    Tottahan toki.

niin, OK, selvä (bine, de acord; să trecem mai departe)

.

Înțeleg și sunt de aceeași părere, confirm cele spuse (oarecum situația de mai sus)

Niin on joo

Just niin

Onhan

Sehän

Ymmärrän**

Ajattella     Ajatteles, mitä sillä rahalla olisi saanut! Ajatella, että hän on jo aikuinen!

näköjään     după cât se vede

.

Înțeleg dar nu sunt chiar de aceeași părere (toate se pronunță cu un aer dubitativ)

kuulemma ● așa se zice ■ enligt vad som sägs

kuulemma, kuulema, kuulemani (după câte am auzit)

Joo    (s-ar putea sa fie așa)

Mmm         (nu știu ce să zic) vezi pronunția mai sus

Niin   (așa deci)

öö

ee

.

Aprobativ și nu prea, oarecum dubitativ

No joo        (pronunțat cu un aer concesiv)

Nooh totta

Tavallaan    (oarecum, într-un fel …)

.

Aprob concesiv și accept propunerea interlocutorului

Olkoon!      Fie! Să fie!

Olkoon näin!       Fie și așa!

Olkoon menneeksi!       OK; fie cum zici; trecă meargă;

.

Interlocutorul enunță ceva, eu n-am prins firul și vreau să continue (ca să mă lămuresc)

niin … (așa…, spune mai departe) Andra a sesizat tonul întrebător-urcător al lui niin. Este tonul cu care poți întâmpina pe cineva care-ți sună la ușă, când îi deschizi este suficient să-l întrebi niin?

.

Surpriză sau noutate; hämmästynyt, harmistunut, asia on minulle uusi:

Oho!

Aha!

Jaha! (mai rar)

Kappas vain! (i-auzi)

Jestas sentään!

Jessus sentään!

Johan nyt!

Aijaa! Ai jaa! A jaa!

Ahaa!

Vai niin!

Voi sentään!

Voi hyvä isä sentään!

Ihanks totta?

Jaa ovvai? (dialectal)

Jaa, vai sillä lailla?         Așa dar(ă)?

Ei kai?                 (nu se poate, nu cred)

Älä! (nyt)

.

Admirative, surpriză

voi että       (Voi että! Kukas sieltä tulee?)

Ai!              (denotă doar surpriza)

Ai, kun kiva!

Kas vaan! Kas, kas vaan!       I-auzi!

Miten hieno!

Se on mukava! / Se on mukavaa! (în nominativ sau în partitiv după situație: Hän on mukava tyyppi. Se on mukavaa. Se on mukavaa lukea. He tulevat keskustelemaan kanssani ja se on mukavaa.)

.

Aducere aminte (mi-aduc și eu aminte despre ce spune interlocutorul)

Ai nii(n)

Ai joo

Ai niin joo

Nii joo

Ai niinhän se olikin!

Ai ai, sepä ikävää!

.

Anodine, semn că se urmărește conversația

(toisen puheeseen liittyvä toteamista, huomaamista, ilmaisemassa) (este jignitor să urmărești discuția fără să spui nimic sau măcar să dai din cap)

ai

nii      (niin) (din când în când, cu sau fără “nyökkäystä”, datul din cap aprobativ, specific finezilor)

älä!    (nu are sens negativ)

Kas vaan! Kas, kas vaan!       I-auzi!

jassoo         [ja´ssoo t. jassoo´]         Jassoo, vai sillä lailla! (Așà_dar!)

.

Dubitative

(nu sunt jignitoare, nu pun la îndoială buna credință a vorbitorului)

muka, mukamas            cică

blablabla     palavre, nu cred

jäkäjäkä      palavre, nu cred

höpöhöpö   palavre, nu cred

lässyn lässyn        palavre, nu cred

ei kai          nu-i chiar așa

eihän …      Ce vorbești? Nu mai spune! E posibil (una ca asta)? Ei, lasă-mă!

ihan totta    Ihan totta? (Chiar așa?)

tavallaan     nu chiar așa, doar într-un anume fel

Ai että        | – Lähden matkalle. – Ai että lähdet. |

Ai VkO ^[!] | – Meille menee hyvin. – Ai meneekö. | (fără să fie întrebare) V = verbi

häh?           ilmaisemassa hölmistymistä, epäuskoa tms. Häh, mitä sinä puhut?

On vai?

Onko näin?

.

Dubitative, cere confirmarea interlocutorului

Eiköhän.     (nu-i așa?) (În afirmative: Eiköhän se jotenkin järjesty.; În interogative: Eiköhän mennä?)

Vai mitä? = Eikö niin? = Eikö totta? (nu-i așa?)

.

Dezaprobative

Älä!   (După o afirmație a vorbitorului, ascultătorul poate spune “älä” fără sensul dubitativ, doar ca semn că urmărește discuția)

Ei se sitä!   Nu despre asta (e vorba)

Entä (-s, -pä, -päs) sitten?       și ce-i cu asta?

Yäk, yök    tineretul o folosește cu sensul că-i face greață, că-l face să vomite. Yök, miten pahaa! Yök, millainen inhottava tyyppi!

.

Îndemn vorbitorului

älä! (nu fă / spune ceva)

ala! (hai!, începi!) (imperativul verbului alkaa – a începe) (mai rar folosit; atenție la confuzia cu “älä”, în unele zone diferența pronunției “a/ä” este foarte mică)

Äläs nyt!    (și cu sen poruncitor, Gata! Până aici! Termină! Terminați!)

Älä viitsi! (forma greșită dar uzuală: älä vitsi! se confunda verbul “viitsiä” cu subst. “vitsi”). Älä viitsi riidellä!

sano pois!   Puhu suutasi puhtaaksi! (spune tot ce ai de spus)

.

Confirmative, asigurative

Hieno homma. (faină trebă)

Ihana (pronunțat: íhaaanaaa)

Uskon joka sanaa (cred tot ce spui)

.

Vorbitorul sau ascultătorul și-ar dori ca ceea ce se afirmă să se întâmple

Toivotaan   să sperăm

.

Final după o istorisire lungă (vorbitorul)

sen pituinen se ● și‑am încălecat pe‑o șa, și v‑am spus povestea așa ■ så var den sagan all; så var sagan slut; så var det med det

.

Finale reverențioase (vorbitorul)

Tässä kaikki. – Asta-i totul. Până aici.

Ei sen kummempaa.

.

Finale semireverențioase (ascultătorul)

Just joo

Joo joo

Okei

.

Finale total ireverențioase (ascultătorul)

Selvä selvä! Joo joo selvä selvä. Selvää selvää! On selvää selvää! Onhan selvä. (Se vrea “Selvä selvä ja asia ymmärretty” dar rareori este cu adevărat „selvää”; cel mai adesea este un semnal că interlocutorul nu mai poate prelucra datele care i se transmit, s-a zăpăcit, s-a saturat sau s-a săturat)

Hyvä hyvä hyvä! (cu acelaș sens de mai sus sau bine, bine, lasă-mă-n pace)

.

Neatenție

‘mtä^h?,        ‘tä^h?   (mitä?)

häh?, hä?    kysymyssanana; kysymystä painottamassa. Onko selvä, häh? ilmaisemassa hölmistymistä, epäuskoa tms. Häh, mitä sinä puhut?

.

Eu vorbesc (și uneori mi-adun gândurile)

.

Deschidera conversației – Avaus on (puheen)vuoron skemaattisen rakennekuvauksen termi.

no      No, sanotko mitään? (Vezi și no la eu ascult)

ai       Ai sinä et siis pääse tulemaan

ja       Ja sitten meillä alkoi loma.

mutta          Mutta ruoka oli hyvää.

.

Atragerea atenției – Huomion kiinnittäminen; herättämässä kuulijan huomiota:

Mai ales la începutul conversației sau când trebuie atrasă atenția, chiar în mijlocul sau la sfârșitul frazei:

hei!    (Hei ennen ku sä meet pois nin jätä ne avaimet! Mikko hei anna olla! Et sä saa enää tulla tänne hei.)

katso          (kato / katto, mai ales vorbind cu finlandezii în Italia!) (Katso, mitä toi äijä tekee?!)

kuule (Kuule, onks sulla Hessaria?)

Hei kuule (Hei kuule, oisko sulla tulta?) (Hei kuule, tuus vähän tänne!) [tuus = tulet sinä]

Kuulepas!   (ascultă-mă pe mine!, ia aminte la ce spun!)

muuten (Missä sä muuten asut?)

(de obicei, nu se traduc)

.

Preiau/continui eu conversația și sunt de aceeași părere

niinku

toki

elikkä

kunhan

.

Preiau/continui eu conversația, dar sunt (complet) de altă părere

Mutta, mutta.

Mutta -sana, jota käytetään usein lauseen alussa ilmaisemassa kontrastia taivastaväitettä edelliseen lausumaan.

Yhmm

Ei suinkaan          (deloc; nici vorbă; nici gând)

.

Eu vorbesc, în timpul povestirii leg părțile între ele cu formule de genul

… ja kuinka kävikin/menikin/olikin että …

.

Cer o confirmare – Am înțeles bine?

Varmistuskysymys: „ymmärsinkö oikein?” tai „haluan tietää lisää”

ai       | Marja tulee huomenna. Ai huomenna? |; | Pekka on tosi kiva!  Ai kuka (Pekka)? |

vai     | Marja tulee huomenna. (Ai) tulee vai? |; | Tule tänne! Ai minä vai? |

Vastaus turkulaisittain: | Kuka sinä olet? Ai mää vai? |; | Paljonko kello on? Ai nyt vai? |

jaa     jaa minäkö?

.

Cer o confirmare – Ai înțeles bine?

Varmistuskysymys: „ymmärsitkö oikein?”

häh? kysymyssanana.

Onko selvä, häh? kysymystä painottamassa.

,

Autocorectare – puhuja korjaa tai tarkentaa juuri sanomaansa.

tai      Mä otan kaksi, tai sitten kolme

siis     Matkalippu Turkuun, siis Saloon, olka hyvä.

eiku   Mä läh(d)en huomenna tii‑ eiku ylihuomenna keskiviikkona.

.

Nu sunt chiar sigur de fraza pe care abia am spus-o sau de pronunție

…tai mikä olikaan. (uneori greșit:tai mitä olikaan)

Cf what‑d’you‑call‑it = sau cum îi zice. Particularitatea expresiei: verbul la trecut și particula de întărire -kaan la forma negativă dar fără să exprime negația ci, mai curând, nesiguranța. Ambele sunt specifice acestui fel de întrebare care presupune precizarea sau confirmarea. Un alt exemplu și mai frecvent este: mikä nimi olikaan? ●  Ce nume ați spus? ■ hur var namnet? care poate avea și forma: ja nimi oli? ●  ■ [och] hur var namnet? Altă expresie: Mihin jäimmekään? – Unde-am rămas?

.

Precizare – puhuja tarkentaa juuri sanomaansa.

eli      (adică) = toisin sanoen, tarkemmin sanoen

elikkä         adică

meinaan      vreau să spun

tarkoitan     vreau să spun

toisin sanoen        altfel spus

tarkemmin sanoen         mai exact spus

lyhyesti sanottuna         pe scurt spus

.

Interjecții netraductibile, de gândire, de câștigat timp, de căutat cuvântul potrivit (vorbitorul); (când ascultătorul preia “puheenvuoron”)

Foarte multe din ele nu trebuie sau nici măcar nu pot fi traduse. Finlandezii le consideră merkityksettömiä täytesanoja

verkkainen, hidas; hätäilemätön, rauhallinen puhe – vorbire liniștită și fără grabă

et’ et’

eli – sau; mai rar deci

eli eli, elieli – deci

elikkä

ja ja

jahaa!

ja sitten tota/totta

mutta mutta

niin, niin

siis     (când vorbesc finlandeza, estonii il folosesc exagerat)

totta

totta niin

totta näin

totta han

în vorbire cu un t scurt:

tota niin

tota näin

tota, tota

tota noin

totanoin

tuota

tuotaaa

tuota tuota

ottia tuota

ottiatuota*** – sano, tuanoon, täytesanana verkkaisessa puheessa (în vorbirea înceată, trenantă) – aprox. ruots. de häran, de däran

toi toi

tuotta

tuota noin

tuottanoin

tuotta noin niin

niinkuin*** (vezi *** mai jos!)

tavallaan     într-un fel; în felul său;  (dacă se traduce, este chestie de gust!)

esimerkiksi de exemplu

Mai nou se pare că și finlandezul a învățat românescul …îîî… dar dacă îl pui să pronunțe un cuvânt românesc cu î nu reușește.

O formă aparte de bâlbâială este repetarea unui cuvânt … olen aina aina ollut autolla autolla … și cu asta se pare că se câștigă timp pentru a ordona următoarele cuvinte.

.

Confirmative, asigurative

totta joka sana

Tosi on! (vechi slogan al unei bănci)

.

Concluzive

että näin

että tämmöistä

… ja avot/a’ vot… (din rusă, а вот‑ [și/dar] iată) – hyvää tulee, silla lailla, se on siinä, kas noin, aivan (mai rar).

.

Surpriză, mirare, uimire uneori regret (folosite, mai ales, de tineret)

juku   Voi juku mikä kännykkä! Voi juku! (Nokia avea o fabrică de celulare la Jucu – Cluj dar cuvântul nu vine de acolo)

jukra  Voi jukra, että sen piti mennä pieleen!

.

Particulă care îndulcește afirmația (pehmentävä, lieventävä) sau cu sens aproximativ

niin kuin, niinkun          Hän on niin kuin minun siskoni. (Este chiar sora lui, dar el “pehmentää” formularea)

niinku         | – Mitäs hän tekee sairaalassa? – No hän on niinku lääkäri mutta onhan hän sairaalaan johtaja. |

tokko

1. us. liitepartikkelien -han, -pa lieventämänä ilmaisemassa arvelua t. epäilyä: tuskin. Tokkopa hänestä olisi apua. Tokkohan asia on aivan niin. Tokkopa vain. Tokko [= mahtaako] sitä enää kukaan muistaa.

2. vars. kielteisissä yhteyksissä aloittamassa epäsuoraa kysymyslausetta. En tiedä, tokko hän edes on kotona. Epäiltiin, tokko puuhasta tulee mitään.

.

Când, după o enumerare, ar mai fi de adăugat

Eikä vielä kaikki. Eikä tässä / siinä vielä kaikki. Adaosul poate fi, “pour la bonne bouche”, o surpriză.

Eikä tässä vielä kaikki! ● Și asta încă nu-i tot ■ Det var inte slut ännu!

…și dacă, încă mai este de adăugat

Eikä tässäkään vielä kaikki. Eikä siinäkään vielä kaikki.

.

Întrebare‑rugăminte

foma emfatică cere ca verbul să fie repetat, de genul:

Saanko tämän? Saanko?

Pääsenkö ulos? Pääsenkö?

Ostatko jäätelöä? Ostatko?

Tuletko mukaani? Tuletko?

.

Răspuns la întrebare

Inițial, finlandeza nu a avut cuvinte pentru „da” sau pentru „nu”. Lipsesc ele, de asemenea, din multe limbi, din latină (da) sau din chineză unde se folosesc perifrastic. Occidentalizarea a impus finlandezei kyllä și ei dar ultimul este de fapt luat din conjugarea verbului ajutător de negație (kieltoverbi) ei, fenomen nemaiîntâlnit în alte limbi europene.

În afară de kyllä, afirmativ se mai poate răspunde și cu jaa, joo, niin, jep sau aivan. Primele, jaa, joo ja niin se pot repeta adică jaa, jaa; joo, joo; niin, niin. | Tuletko? – Joo; Etkö tulekaan? – Joo, tulen kyllä! Mene nyt jo! – No joo joo. |

Etimologia cuvântului kyllä sugerează noțiunea de „cantitate suficientă”. Cf. cu kyllästyä a se sătura, a fi plin, a-i fi de‑ajuns (alte sensuri căpătate ulterior: a obosi, a (se) impregna. Potrivit KOTUS (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus): Kyllä‑sana tarkoittaa ‘kylliksi’, ‘tarpeeksi’, ‘yllin kyllin’.

Tradițional, răspunsul afirmativ consta cândva doar în repetarea verbului, de ex. Syötkö kalaa? Syön. Oletko tyytyväinen? Olen. Kävitkö kaupassa? Kävin. Tineretul nu mai este, însă, obișnuit cu forma asta și, auzind‑o, se amuză.

Răspunsul negativ la o întrebare cu verbul se formulează repetând verbul, dar la forma negativă, de genul: | – Syötkö? – Enkä syö! |; | – Menenkö ulos? – Etkä mene! |; | – Soittaako hän tänään? – Eikä soita! | (enkä, etkä, eikä, emmekä, ettekä, eivätkä). Corespondentul românesc ar fi “ba nu + verbul”. Răspunsul este decisiv iar tonul răspunsului indică uneori anodinitatea dar cel mai adesea interdicția.

.

Răspuns normal la o întrebare la care nu nu știi ce să raspunzi

| Miksi noin sanot? – Muuten vain. |         (de ce zici așa? – doar așa)

.

Răspuns salvator, dar nepoliticos, la o întrebare la care nu vrei să raspunzi

la întrebarea miksi? (de ce?) – siksi! (d-aia!)

miksi? – siksi että sinulla olisi kysyttävää

mikisi näin? (de ce așa?) – jopa näin! (uite-așa! chiar așa!)

.

Răspuns rebarbativ nerecomandat străinilor

Mitä se sinulle kuuluu? – Ce te privește pe tine? (În contrast cu accentuarea blândă: No, mitä sinulle kuuluu? – ce mai faci?)

.

Când „n-ai loc să întorci”

arrghh!       Interjecție ‑ huudahdus

hyi!             (a se evita în Rusia!)

.

Întâmplare neplăcută

Voi ei!

Voihan nenä!

Voi pahus!

Voi + (hitsi, hitto, saamari, saamarin saamari, perhana, perhanan perhana, helkkari, helkkari soikoon, helvetti, perkele, vittu, peijakas, saakeli, jne)

Voi että pitikin sattua!

.

Onomatopee interjecție care exprimă plăcerea, satisfacția după băut sau înghițitură care a oprit respirația

ähhäh, ähäh         ähhäh, olipa hyvää sahtia! – bună bere! ähäh, olipa mojova ryyppy! – a fost tare dușca!

.

Expresii tipice finlandezului care este malițios, răutăcios, bucuros de răul altuia: 

Ähä!, ähäktuti, ähäpiti, äikkis! – așa-ți trebuie!     ilkkumista t. vahingoniloa ilmaiseva huudahdus, ähäpiti, lällällää. (Kylläkai suomalainen tunnustaa olevansa ähä-ihmisiä tai vahingoniloisia.)

Ähäh, jopas meni suu tukkoon! – Ai rămas fără glas! Ți-a închis gura!

Häh, häh: ilkeää, pilkallista tms. naurua kuvaamassa. Häh häh, jäitpäs kiinni. – Aha, te-a[m] prins

.

.

NECATEGORISITE

(care se traduc sau nu, după caz)

În finlandeza colocvială trei particule sunt frecvente și merită atenție no, hei și oi:

.

Despre ”no”

.

regional noo și arhaic noh† și care înseamnă, aprox., bine, bine dar nu bine ca aprobare.

Particula “no”, cunoscută și în Transilvania (no cum altfăl dară). Se întrebuințează la:

 exprimarea unei surprize, mirări, situații neașteptate (ihmetystä ilmaisemassa)

no kaikkea sitä kuuleekin       astăzi auzi de toate

no se nyt vielä puuttui            asta mai lipsea

no johan nyt jotakin               a dracului treabă!

no johan nyt on ihme              asta-i de-a mirările; ce minune!

no oletpas sinä kasvanut!       Ce-ai mai crescut!

no enpä olisi uskonut              Nici n-aș fi crezut

no niin (kas niin) sainhan minä moottorin käyntiin               Ia uite, am reușit să pornesc motorul

 asocierea cu alte exclamații (muiden huudahdussanojen yhteydessä)

no voi voi!            Vai și iar vai!

no voi hitto!         La dracu! Vai, drace!

 formularea unei întrebări scurte, generale în limbaj cotidian (kysymyksissä)

No?                                         Ce? Ce-i? Ce vrei?

No, mitä sinä sanot?               [Tu] Ce zici?

no, kuinkas kävi?                    Cum a mers? Ce s-a întâmplat?

no, miltäs tuntuu?                   Cum te simți?

no entäs sitten?                       Ei și? Ce-i cu asta?

Kuulehan! – No [mitä]?         Auzi? – Ce?

Matti! – No?                           Matti! – Ce?

Arvaa, kuka tuli. – No?                    Ghici cine a venit – Cine?

 începutul unei explicații

no                                            (Mitä sä teet illalla? No, mä meen ekaks kotiin ja sit…)

no ku(n)                                  (Miks sä tuut näin myöhään? No ku bussi oli myöhässä.)

no, eipäs tönitä!                      Hei, nu-mpinge!

 formularea unei aprobări, a unui îndemn (myöntymistä, kehotusta tms. ilmaisemassa)

Saanko vielä toisen? – No totta kai!         Mai pot să iau una? – Desigur!

no se on varmaa   e adevărat! Asta-i adevărat!

Eipä olisi kannattanut tulla. – No ei!        N-ar fi trebuit să vii [până aici] – Și ce dacă. Ce-are a face?

no ala tulla jo!               Vii odată? Hai vino odată!

no [pian nyt]!                Imediat

no jaa                            Aa, da.

no niin                           Aa, așa!

 tragerea unei concluzii

no niin                 așa dar

no niin [niin]                 no niin, mihinkäs minä jäinkään? no niin, siinä sitä ollaan! niin no, tavallaan kylläkin

no jaa = no hyvä on      no jaa, sopiihan se niinkin      bine, se poate și așa

niin no                           niin no, mitäpä se minulle kuuluu    ce mă interesează [pe mine]?

niin no                           Bine! O.K.

no niin, mitäs minä sanoin!     Vezi, ce ți-am zis eu!

no jaa                                      Bine, bine!

no jaa, menetteleehän se         De ce nu? Merge!

no hyvä niinkin             E bine și așa!

no niin, onnistuihan se! Așa! Vezi c-a reușit.

 îndulcirea unei exclamații, întrebări, interdicții, unui îndemn sau unui răspuns ca să nu pară bruște

no no                             Hai! Ei, ei! Auzi?

no no ei noin saa tehdä!         Nu, nu! Nu trebuie să faci așa! Asta nu se face!

no no, eipäs tönitä!                 [Auzi?] Nu împinge!

no mikäs nyt on hätänä?         Ce e? Care-i problema? Ce nevoie ai?

no no Pekka!                          Of, Pekka!

no no, olkaahan nyt hiljaa!     Gata, ajunge, acum tăceți din gură! Gata, liniște!

no älähän itke!              Nu plânge!

no entäs sitten                        Ei și? Ce-i cu asta?

no niin mitäs täällä tapahtuu?          Așa, ce se petrece aici?

| – Otatko ryypyn? – No mikä ettei. | | – Iei o dușcă? – De ce nu. |

 schimbă aspectul sau direcția conversației (uuteen asiaan siirryttäessä)

| – Otatsä kahvia? – Mä en juo kahvia. – No, juotsä teetä? |

no, sitten sattui niin että …              … mai apoi …

no, siitä ei sitten enempää                și cu asta gata.

no mutta asiahan on ihan selvä        problema/treaba e limpede.

no mutta Pekka!                     Da, dar Pekka! Bine, dar Pekka?

no niin no, mitä varten sitten väität vastaan?                        Ia te uită! Dece mă contrazici?

no niin, mihinkäs me jäimmekään?  Așa. Unde-am rămas?

 la începutul unei fraze lungi

| – Mitä sä teit eilen illalla?     – No, mä menin ekaks kotiin ja sit mä kävin kaupassa ja sit mä katsoin telkaria. |

 la începutul unei conversații telefonice și înaintea salutului final;

| – Marja puhelimessa.   – No Pekka tässä moi!  …….  – No soitellaan sit moi. |

 îndulcirea unei salutări

No terve terve!    Hai, salut. Hai, ciao!

No hei sitten!       Hai, la revedere/pa !

.

.

Despre ”hei”

Particulă comună limbilor Scandinaviei cu sensurile următoare în finlandeză:

1. Salut amical de întâlnie sau de despărțire (tuttavallisena tervehdys‑ ja hyvästelysanana).

hei ● salut! ■ hej; hejsan; (moi) tjenare, tjenare mors

[No] Hei, Marja! ●  ■ Hej, Marja!

(No) hei, näkee sinuakin! ●  ■ nämen hej, är det du! nämen hej, så trevligt att se dig!

Hei hei! ●  ■ hej hej!

Heipä hei! ●  ■ hej på dig!

Hei vain! ●  ■ hej då!

Hei sitten! ●  ■ hej då!

no hei nyt sitten! ●  ■ hej då! hej [då] så länge!

hei nyt sitten taas! ●  ■ hej då, vi ses! hej då, sköt om dig!

(tervehdyksissä ja vastauksissa niihin) hei, mitä kuuluu? ●  ■ hej, hur står det till?

2. îndemn, avertizare, atragerea atenției (kehotuksissa, varoituksissa, huomionkohdistuksessa).

Hohoi! Hei! Huhuu! ● alo! [e cineva aici?] ■ hallå där!

Pojat, hohoi! ● alo! Băieți! [ce faceți acolo?] ■ hallå där, pojkar!

Hei kuule! ● auzi! ■ hör du du!

Hei, odottakaa! ● Auziți, așteptați-mă ■ hör ni, vänta på mig!

Hei, mitä te oikein aiotte? ● Alo, ce-aveți de gând? ■ nämen, vad är det ni har i kikaren?

Hei hetkinen, mitä te oikein teette! ● Alo, ce faceți acolo? ■ hallå där, vad har ni egentligen för er!

Hei, lähdetään lipettiin! ● hai s-o ștergem! să spălăm putina! ■ kom, vi sticker (pyser, dunstar)!

Hei, te sinihattuinen rouva siellä ● Alo, doamna cu pălăria albastră! ■ hallå där, damen med den blå[a] hatten

3. exprimarea bucuriei, triumfului (ilmaisemassa iloa, riemua).

Hei, tämähän on mukavaa! ● Asta-i fain! Asta-i mișto! Asta-i nașpa! ■ hejsan, det här var kul!

Hip hei! ● Hip, hip, uraaa! ■ hejsan; hurra

4. aclamarea învingătorului (suosionosoituksena voittajalle tm).

hip hei! hip hei (hurraa)! ● Hip, hip, uraaa! ■ hej hopp!

Hei, kolme kertaa hei ● Hip, hip, uraaa! ■ hip! hipp, hipp, hurra!

hurraa! eläköön! ● uraa! trăiască! ■ eve jubilaren, hurra, hurra, hurra, hurra! hipp, hipp hurra!

5. cu sensul de „e sărit de pe fix”

(ark. vinksahtanut) Hän on hiukan hei hei/heihei päästään vialla. ● Este cam hai hui [la cap]. ■ han är inte riktigt klok; han är litet vrickad

.

.

Despre ”oi”

oi (ihastusta ilmaisevasti) ● o! oh! ■ å, o

oi (yllättymistä) ● ia te uită! ca să vezi; ■ oj; oj då

oi (säikähdystä tms. ilmaisevasti) ● vai! au! aoleu! vai, nu! ■ nej; nej men;

oi (puhek) ● ia te uită! ■ nämen

oi (run) ● vai! din păcate! ■ ack

oi, miten ihania kukkia! ● oh, ce flori splendide ■ å (o), så fina blommor!

oi kiitos! ● vai, mulțumesc! ■ å, tack! å jag tackar [jag]!

oi oi, älä kaadu! ● vai, vai, să nu cazi ■ oj oj, ramla inte! oj då, se upp!

oi voi sentään! ● ei, nu! nicidecum, nici pomeneală ■ oj oj då!

oi aikoja, oi tapoja ● o vremuri, o moravuri ■ o tider, o seder

.

lie și lienee, nestematele limbii finlandeze. (cu pagină aparte)

lienee (vaill.) käytössä vain aktiivin potentiaalissa olla‑verbin asemesta ja kaikkien verbien potentiaalin perfektin apuverbinä: on (olet jne.) luultavasti, kai, ehkä; vrt. lie. Asia lienee selvä. Lienette kanssani samaa mieltä. Lienet kuullut, että ‑ ‑. Moista ei liene ennen nähty. Hän lienee on sairas pitää olla: hän lienee sairas. He lienee tiesivät [pitää olla: lienevät tienneet, kai tiesivät] asiasta.

Cred că are corespondent în „se cuvine†” „se cade†” sau „se pare”. Chiar dacă în astfel de construcții în finlandeză nu este necesar, în română verbul „a fi” își găsește locul Asia lienee selvä – treba se cuvine să fie clară. Hän lienee sairas – se pare că este bolnav; trebuie să fie bolnav.

lie [lie^x] (tav. vain kysymyslauseen tyyppisissä rakenteissa) lienee, (ei) liene. Mikä lie kulkuri. Liekö tuo totta? Miten lie on pitää olla: miten lie(nee). Miten lie jaksaa pitää olla: miten jaksanee.

Mikä tämä on? – Mikä lie työkalu. ● Ce-i asta? – Ce să fie, o sculă/o unealtă ■ Vad är det här? – Det är väl ett verktyg av något slag. / Det är väl något slags verktyg.

Frazeologie la cerere.

 

Dintre cuvintele care se traduc potrivit contextului sau chiar rămân netraduse face parte și cuvântul de întărire „pois” care are corespondent în câteva limbi europene dar nu și în românește. Pentru înțelegerea lui am ales o frazeologie bogată cu echivalentele suedeze care să sugereze și mai bine sensul. Vezi anexa Täydennyssanoja – Anexa „pois”; o altă grupă este eiköhän –  eikä

Am văzut că particulele sunt multe și greu de clasificat, autori diferiți le includ în grupuri diferite urmărind criterii diferite.

Din text se poate, lesne, vedea de ce finlandeza este grea chiar și pentru finlandezi. Lingviștii o complică inutil tinzând spre perfecțiune; sau poate globalizarea o cere. Nu pot afirma că gramatica limbii române ar fi ușoară dar  destul de recent apăruta Iso suomen kielioppi tatonează extremele. Mulți finlandezi neaoși au cerut azil în Malaezia după ce au răsfoit cartea sau au accesat siturile http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk1/ și mai poate fi o provocare baștilor care au afirmat că limba lor e cea mai grea de pe pământ (nici dracul însuși nu a putut să o învețe). Cu Iso suomen kielioppi cred că finlandezii câștigă!

[Citez exemplul cel mai bun de inventivitate se poate găsi la paragraful 424 despre bahuvriihiyhdyssana: Bahuvriihiyhdyssana eli bahuvriihi, esim. herkkusuu, mämmikoura, kaljupää, kierosilmä, kovanaama, pitkätukka, on sellainen määritysyhdyssana, jonka tarkoite ei kuulu samaan luokkaan kuin sen edusosan tarkoite. Esim. herkkusuu ei ole suun alalaji, vaan yhdyssanan tarkoittama asia on ominainen luonnehditulle ihmiselle tai muulle elolliselle oliolle (tällä on herkuista pitävä suu). (§ 424.).

Bine, bine dar ce e bahuvriihi? E un cuvânt sanscrit!  A bahuvrihi is a nominal compound, in which the compound refers to something that is not specified by any of its parts by themselves. Typically, the last element in such a compound is a noun, and the compound as a whole functions as an adjective. Bahuvrihi is a Sanskrit word that literally means much rice and denotes a rich person – a person who owns a lot of rice. In contrast to the bahuvrihi, the parts of most nominal compounds specifies the meaning of the compound. For instance, an icebox is a box for ice, and a raincoat is a coat for rainy weather. Reema și fokus-ul pălesc pe lângă  bahuvriihiyhdyssana.

Alte „perle”: anafora, deiksis, deiktinen, deonttinen modaalisuus, dramaattinen preesens, duratiivisuus, epenteesi, esikenttä, fokusoiva lohkorakenne, fokuspartikkeli, fokusrakenne, fonotaksi, indeksaalisuus, inklusiivinen fokuspartikkeli, jaollisuus, jaottomuus, jussiivi, katafora, kategorioiva adjektiivimäärite, kliitti, klusiili, kokija, likvida, mora (care mai există doar în japoneză), muotti (cu sensul formă de turnătorie), nolla‑anafora, nollapersoona, nollasitaatti, NP (sic!), obstruentti, osma, patientti, polaarinen pari, polaarisuus, pro‑sana, reema, resultatiivimuotti, samantekevyyden kvanttoripronomini, sandhi, suppleetio, svaavokaali, toistoreferenssi, vieruspari, viittaushetki, ymmärrystarjokas, ärsyke etc. Astea sunt doar spicuiri, restul doar minuni de același gen.

Cândva, un imberb român se adresa unui administrator al Wikipediei și-l asigura că după un an de stat în Finlanda vorbește „perfect” finlandeză. Ce-o fi vrut să însemne cuvântul „perfect” în lumina termenilor de mai sus?

Acum, că am văzut cum se leagă finlandeza de sanscrită și cât de ușor sunt de reținut termenii moderni ai gramaticii finlandeze …

Dar, din păcate, nici noua Gramatică a Limbii Române, editată în 2008 de Academia Română, nu arată mai bine!

.

… strânge din dinți, HyväYstävä și să trecem din nou la uscata teorie

.

(partea asta se poate sări deși, fără ea, nu am destulă crezare)

Aici sunt aranjate după regulile oficiale din  Iso suomen kielioppi

Cu → sunt marcate trimiterile la Iso suomen kielioppi

Partikkeli

Partikkeli on sanaluokkanimitys taipumattomille sanoille, jotka eivät saa määritteitä eivätkä itse toimi määritteinä, esim. jopa, ihan, no, joo, eiku. Partikkelit esiintyvät tyypillisesti lauseessa tai muussa lausumassa liitynnäisinä tai muodostavat yksinään koko lausuman. (→§ 792–.) Aiemmin termiä partikkeli on käytetty adverbien, adpositioiden, konjunktioiden ja interjektioiden yläkäsitteenä.

Modaalisiin partikkeleihin (modaali – de mod) kuuluvat esimerkiksi tietysti, tietenkin, varmaan(kin), kai, ehkä, kaiketi, kenties, lie(nee), kyllä, toki, totta kai, tuskin, ei, muka(mas), kuulemma, tiemmä, näemmä ja näet. Nämä sanat ilmentävät puhujan suhtautumista lauseen paikkansapitävyyteen. Puhuja valitsee sanansa sen mukaan, kuinka jyrkästi hän haluaa ilmaista suhtautumisensa edelliseen sanomaan. Yleensä modaalisia partikkeleita ja adverbeja käytetään väitelauseissa. Niillä ilmaistaan epävarmuutta ja mahdollisuutta, esim. ehkä, kenties, lienee; evidentiaalisuutta, esim. varmaan, luultavasti, tiettävästi; varmuutta ja vakuuttelua, esim. totta kai, kyllä, toki; ja kieltoa, esim. tietenkään, varmaankaan (Hakulinen ym. 2004: 770, 1518-1530.) Kieltopartikkeli (de interdicție) on kieltoa ilmaiseva partikkeli kuten tuskin ja tokko. Joissakin yhteyksissä taipumattomana esiintyvä kieltosana ei voidaan katsoa partikkeliksi, esim. A: Otatko lissää? B: Ei, mä oon jo ihan täys. (→ § 1625–1626.)

Dialogipartikkeli

Dialogipartikkeli on nimitys keskustelussa esiintyville partikkeleille kuten ai, aha, mm, joo, no ja niin, jotka toimivat vuorovaikutuksen ohjailun välineinä ja voivat muodostaa lausuman ja puheenvuoron yksinkin. Osa voi muodostaa kysymyksen liitepartikkelin ‑ko ~ ‑kö kanssa tai ilman (Jooko? Niinkö? Hä(h)?), osalla voi vastata kysymyksiin (Joo, Niin). Dialogipartikkeleilla ilmaistaan lisäksi mm. kuulolla oloa (eli sitä että kuuntelee keskustelukumppania) tai sitä, että kuultu tieto on uutta, esim. ahaa, vai niin. (→ § 797–800.)

Dialogipartikkeleihin luetaan esimerkiksi ahaa, aha, ai, jaa, j(a)aha, vai niin, joo, juu, mm, niin, no, aivan, kyllä, just, juuri, okei, tä, hä(h), (jees). Dialogipartikkeleiden keskeinen tehtävä on toimia dialogin osana ja ohjailla keskustelun kulkua. Niiden tarkastelu ilman kontekstia on mahdotonta ja kieliopillisesti dialogipartikkeleita tarkastellaan vuorottelun eikä lauseen kautta. Aikaisemmin diskurssintutkimuksessa dialogipartikkeleita on nimitetty minimipalautteiksi tai palautemorfeemeiksi ja ne on luettu samaan kategoriaan interjektioiden kanssa. Osa tähän ryhmään kuuluvista sanoista voidaankin lukea kuuluvaksi molempiin ryhmiin. Dialogipartikkelit ovat keino osoittaa osallistumista keskusteluun ja ilmaista mielipiteensä keskustelukumppanille. Niitä voidaan käyttää lausumana tai puheenvuorona myös sellaisenaan yksinään tai kahdentuneina, esim. no no, joo joo (Hakulinen ym. 2004: 770, 773-776.) Partikkelikysymys on kysymystyyppi, jossa kysyvyyttä osoittaa partikkeli: lausumanloppuinen vai, kuten tarkistuskysymyksissä (A: Mä tuun junalla. B: Tuut vai?), tai lausumanalkuinen entä(s), esim. Entäs sinä? Mitä sinulle kuuluu? (→ § 1701–1702.)

Lausumapartikkeli (de enunț)

Lausumapartikkeleiksi kutsutaan sellaisia sanoja kuin entä, näet, ettäs, senkun, mut ja ja sekä liitepartikkelia ‑ko ~ ‑kö (puheessa joskus myös ‑ks), jotka osoittavat, millä tavoin niitä seuraava ilmaus liittyy meneillään olevaan puheeseen. Ne kytkevät toisiinsa vuoroja ja lausumia joko saman puhujan puheessa tai yli puhujanvaihdoksen. Osa lausumapartikkeleina käytettävistä sanoista esiintyy myös lauseita tai lauseen osia kytkevinä konjunktioina. (→ § 801–.)

Lausumapartikkeleihin kuuluvat esimerkiksi: ai, kai, -kO ^[!], mite(n)s, tokko, vai, entä, ja, et, eli, elikkä, sen kun, ni, viel(ä), no, ka, vaikka(pa), kato, mut(ta), muuten, jos(pa), kun(pa). Niitä käytetään lähinnä puhutussa kielessä ja siksi nimikin viittaa puhuttuun kieleen. Jokaisella lausumapartikkelilla on oma merkityksensä, mutta ne voidaan merkityksensä puolesta jakaa löyhästi neljään ryhmään: kysyviin (vai, jooko jne.), selittäviin (nääs, kato jne.), lisääviin (ja, et(tä), tai siis jne.) sekä affektisiin; (mm. jospa, kunpa). Lausumapartikkelit osoittavat tietyn lausuman suhdetta edelliseen lausumaan tai joissain tapauksissa johonkin aikaisempaan lausumaan. Lausumapartikkelit ovat sanoja, joiden tehtävänä ei ole vuorojen tai lausumien kytkeminen toisiinsa, vaan lausuman vastaanottoon ja tulkintaan vaikuttaminen. Tämän vuoksi niitä ei voida lukea konjunktioiksi tai diskurssipartikkeleiksi. Lausumapartikkeleiden paikka lauseessa ei ole kiinteä, mikä omalta osaltaan antaa kuvan niiden epämääräisestä ja moninaisesta tehtävästä verrattuna diskurssipartikkeleihin, joilla taas vastaavasti on ainakin lähtökohtaisesti kiinteä paikka lauseen alussa tai lopussa. (Hakulinen ym. 4/1995: 481, Hakulinen ym.2004: 770, 776-783.)

Sävypartikkeli (de nuanță)

Sävypartikkeleiksi nimitetään sellaisia partikkeleita kuin nyt, sitä, kyllä sekä liitepartikkeleita ‑han ~ ‑hän, ‑pa ~ ‑pä ja ‑s, jotka tuovat lisämerkityksen eli sävyn lausuman propositionaaliseen merkitykseen: Sitähän nyt ei voi tietää vrt. Sitä ei voi tietää. Sävypartikkelit esiintyvät lauseen sisällä ja ovat puheessa tavallisesti painottomia. Osaa sävypartikkeleina käytettävistä sanoista, esim. nyt ja aina, käytetään myös adverbeina. (→ § 820–.)

Sävypartikkeleihin luetaan itsenäiset sävypartikkelit: mm. aina, nyt, sitten, vasta, sitä, kyllä, oikein, oikeastaan, ihan, vaan ~ vain, sekä kliittiset sävypartikkelit: mm. -hAn, -pA ^[!], -s, -pAs. Sävypartikkelit ovat avoin sanaluokka, jonne siirtyy sanoja muista partikkeli- ja sanaluokista. Nimensä mukaisesti sävypartikkelien tehtävänä on antaa propositionaaliselle merkitykselle jonkinlainen lisämerkitys. Ne eivät voi muodostaa lausumaa yksin vaan ovat lauseen- tai lausumansisäisiä ja yleensä puheessa painottomia. Sävypartikkelit voivat muodostaa keskenään sanaketjuja, esimerkiksi sitä vasta ja nyt sit.Sävypartikkelit voidaan jakaa kahteen osaan: itsenäisiin sävypartikkeleihin ja kliittisiin sävypartikkeleihin. Itsenäiset sävypartikkelit sijaitsevat yleensä subjektin tai finiittiverbin jäljessä, mutta ne voivat sijaita myös useassa eri kohdassa lausumaa. Kliittiset- eli liitepartikkelit omaavat kiinteän paikan lausuman alussa olevan lausekkeen liitteenä sävyttäen koko lausumaa (Hakulinen ym. 2004: 791-802.)

Fokuspartikkeli (de focusare, centrare, accentuare)

Fokuspartikkeli on sellainen partikkeli, joka nostaa fokukseen jonkin lauseen osan yhtenä useammista vaihtoehdoista, esim. jopa, vain, ainakin, myös, ‑kin. Osa partikkeleista, esim. myös, implikoi sanotun koskevan fokusta vaihtoehtoineen (esim. Otan myös kahvia ‘myös muuta’), toiset partikkelit, kuten vain, taas sulkevat vaihtoehdot yhteydestä pois (esim. Otan vain kahvia ’en muuta’). Partikkeli voi nostaa fokukseen millaisen lausekkeen tahansa, myös koko lauseen, esim. Minä unohdin eilen myös sanakirjan kotiin (unohdin muutakin), Minä unohdin myös eilen sanakirjan kotiin (olen unohtanut muulloinkin), Myös minä unohdin sanakirjan (joku muukin unohti), Minä myös unohdin sanakirjan eilen (en vain myöhästynyt kurssilta). Monet fokuspartikkelit asettavat vaihtoehdot asteikolle siten, että fokusoitava on asteikon ääripäässä, esim. jopa minä ’myös minä, vaikka olen tässä yhteydessä epätodennäköisin vaihtoehto’. Tällaisia fokuspartikkeleita onkin sanottu myös asteikkopartikkeleiksi. (→ § 839–.)

Fokus- ja asteikkopartikkelien luokkaan kuuluvat esimerkiksi myös, -kin, -kaan, jopa, peräti, vieläpä, ainoastaan, pelkästään, vain etenkin, varsinkin, vallankin, juuri, just, itse, ainakin, edes, saati, hädin tuskin, tasan, tarkalleen, täsmälleen, jo, vielä, enää. Nimensä mukaisesti fokuspartikkelit korostavat jotain osaa lauseesta. Kun käytetään fokuspartikkelia, tarkastelun kohteena on paitsi korostettu osa, myös sen mahdolliset vaihtoehdot. Fokuspartikkelit jaetaan käytön perusteella kahteen ryhmään: inklusiivisiin ja eksklusiivisiin. Inklusiivinen käyttö, esimerkiksi fokuspartikkeli myös, osoittaa, että fokusoituna on enemmän kuin yksi lauseen osa. Eksklusiivinen käyttö, josta esimerkkinä sana vain, taas sulkee muut vaihtoehdot pois. Siitä huolimatta, että fokuspartikkeli liittyy tiettyyn sanaan tai lausekkeeseen, sillä ei ole määrityssuhdetta itse sanaan vaan koko lauseeseen, aivan kuten muillakin lauseen- tai lausumansisäisillä partikkeleilla. Asteikkopartikkeleiksi (de gradație) niitä on nimitetty siksi, että ne voivat asettaa eri vaihtoehdot tietylle asteikolle siten, että fokusoitava sijaitsee asteikon ääripäässä (Hakulinen ym. 2004: 770, 803-811.)

[Tutkimuksen kohteena olevan sanan просто(rus.) suomennoksista suurin osa, kuten esimerkiksi vain, ainoastaan, pelkästään kuuluvat eksklusiivisiin fokuspartikkeleihin. Sanan käyttö ikään kuin sulkee pois mahdollisuuden, että lauseessa kuvattu tilanne olisi voimassa muun kuin sen lausekkeen suhteen, johon partikkeli liittyy.]

Astemäärite (sisältää intensiteettimäärite ja intensiteettipartikkelit) (de gradație și de intensitate)

Astemääritteiksi kutsutaan erilaisia ominaisuuden astetta kuvaavia adjektiivin ja adverbin etumääritteitä. Tyypillinen astemäärite on intensiteettimäärite eli intensiteettipartikkeli tai adjektiivin tai voimasanan genetiivimuoto. Niiden avulla ominaisuuden asteen esitetään olevan odotuksenmukaista korkeampi tai alhaisempi, esim. melko kylmä, kauhean nopeasti, hemmetin ilkeä. Astemääritteitä ovat myös vähäistä määrää ilmaisevat kvanttoriadverbit, esim. hieman vino, vähän kallellaan, ja komparatiivi‑ tai superlatiivimuotoiset kvanttoriadverbit: vähemmän mukava, eniten rähmällään. Täyteyden ja likimääräisyyden asteen määritteet ilmaisevat, päteekö ominaisuus puheena olevaan entiteettiin kokonaan vai osittain, esim. täysin toisenlainen, lähes virheettömästi. Astemääritteitä ovat myös riittävyyttä ja liiallisuutta ilmaisevat sanat, esim. tarpeeksi lämmin, liian nopeasti. (→ § 615–, 641, 675.)

Intensiteettimäärite. Intensiteettimääritteitä eli ominaisuuden astetta intensifioivia astemääritteitä ovat intensiteettipartikkelit kuten erittäin, melko, sangen, varsin, adjektiivien ja voimasanojen genetiivimuodot, esim. ihanan, kauhean, hemmetin, sekä sellaiset sanat kuin tosi, sika, todella. Ne ilmaisevat, missä määrin puheena oleva ominaisuuden, tavan tai määrän kuvaus pätee: erittäin ~ hyvin ~ suhteellisen ~ vähän vino. Intensiteettimääritteitä saavat ensisijaisesti adjektiivit ja adverbit. Voimasanan genetiivimuoto voi määrittää substantiiviakin, esim. hemmetin pumppu ~ Maija, jolloin kyse on jonkin kielteisen piirteen suuresta määrästä ko. tilanteessa. (→ § 664–.)

Intensiteettipartikkeleita ovat mm. aika, aivan, ihan, melko, niin, noin, näin, hyvin, kovin, oikein, perin, sangen, tosi, varsin, ylen, (ei) järin ~ kovin. Intensiteettipartikkelit menevät limittäin intensiteettiadverbien kanssa, jotka myös osoittavat adjektiivin ja adverbin ilmaisemaa laadun tai määrän astetta. Ne ovat sikäli partikkelien kaltaisia, että eivät voi saada omia määritteitä eivätkä esiintyä yksinään muodostamassa vuoroa vastauksena kysymykseen. Yleensä intensiteettipartikkelien tehtävänä on vahvistaa sen sanan merkitystä, jonka kanssa se esiintyy. Myös intensiteettisanojen luokka on avoin ja vain osa sanoista on partikkelistunut (Hakulinen ym. 2004: 814-815.)

Kvanttoriadverbi (de cantitate) on nimitys määrää ilmaiseville adverbeille kuten paljon, vähän, hirveästi, kosolti, hieman, sikana. Liittyessään verbiin kvanttoriadverbit ja niiden muodostamat lausekkeet ovat määrää tai intensiteettiä ilmaisevia adverbiaaleja: Hän puhuu kamalan paljon ja nauraa hirveästi. Lisäksi ne toimivat  komparatiivijohdosten astemääritteinä, esim. paljon isompi, vähän enemmän, vähäisyyttä ilmaisevat kvanttoriadverbit myös muiden adjektiivien ja adverbien astemääritteinä, esim. vähän outo, hieman vihaisesti.

Kvanttoriadverbi ilmaisee myös NP:n (NP = substantiivilauseke) tarkoittaman joukon tai aineen määrää. Silloin se voi sijaita NP:n vieressä tai siitä erillään, esim. Kokouksessa oli paljon ihmisiä, Ihmisiä kokouksessa oli tosi paljon. (→ § 657.)

Konjunktio

Konjunktio on partikkeli, jolla on kytkevä tehtävä ja kiinteä paikka lauseiden, osalla myös lausekkeiden, sanojen ja sananosienkin välissä. Konjunktioiden syntaktiset pääryhmät ovat rinnastus‑ (esim. ja, tai, mutta, vaan) ja adverbiaalikonjunktiot (esim. kun, jos, vaikka). Että on konjunktiokäytössään yleiskonjunktio ja kuin vertailukonjunktio. (→ § 812–.)

Konjunktioina käytettäviä partikkeleita ovat mm. eli(kkä), ellei, että, ja, jahka, jollei, jos, joskin, josko, jotta, koska, kuin, kun, kunhan, kunnes, -kä, mikäli, mutta, saati, sekä, sillä, sun, tahi, tai(kka), vaan, vai(ko), vaikka(kin), ynnä, ennen kuin, jos kohta, kun taas, niin x kuin -kin/myös y, joko – tai, sekä – että. Konjunktioina käytettävät sanat ovat hyvin pitkälti samoja kuin lausumapartikkeleina käytettävät. Erona käytössä on se, että konjunktioina käytettäessä sanoilla on kiinteä paikka lauseessa ja niillä ilmaistaan enemmän lauseiden välistä alistusta ja rinnastusta. Konjunktiot voidaan jakaa ryhmiin rakenteellisesti ja syntaktisesti.

■ Rakenteellisesti konjunktioita on kolmea eri tyyppiä: yksiosaisia (esim. eli, että, ja) liittokonjunktioita, liittokonjunktio on kahden partikkelin muodostama sanaliitto, jossa toinen sanoista on konjunktio ja toinen adverbi, (esim. kun taas, jos kohta, ennen kuin) (→ § 814) ja parikonjunktioita. Parikonjunktio on kaksiosainen rinnastava konjunktio, jonka osat ovat ilmauksessa toisistaan erillään, kuten sekä – että ja joko – tai. Ensimmäinen osa on yleensä ensimmäisen kytkettävän edellä ja toinen osa jälkimmäisen edellä, esim. Paikalla oli sekä lapsia että aikuisia, Tulen joko huomenna tai mahdollisesti vasta ylihuomenna. Samassa tehtävässä käytetään myös konjunktion ja konnektiivisen partikkelin yhdistelmiä niin – kuin (‑kin) ja ei vain – vaan myös, esim. Paikalla oli niin lapsia kuin aikuisiakin, En tule vain huomenna vaan myös ylihuomenna. (→ § 815.). Konnektiivi on partikkeli, jolla on kytkevä tehtävä mutta ei kiinteää paikkaa lauseessa (kuten konjunktioilla on). Konnektiiveja ovat mm. sitä vastoin, lisäksi, tosin. Konnektiiveihin lukeutuvat myös konnektiivisessa tehtävässä käytettävät adverbit ja adpositiolausekkeet, esim. siten, vihdoin, sen vuoksi, sitä vastoin. (→ § 820.)

■ Syntaktinen jako taas erottaa rinnastus- (de comparație) ja adverbiaalikonjunktiot ja omina tyyppeinään yleiskonjunktion että ja vertailukonjunktion kuin. Syntaktinen jako suoritetaan sen perusteella, onko konjunktiolla alkava lause sitä seuraavaan lauseeseen verrattuna rinnasteinen, adverbiaali, alisteinen täydennys tai määrite vai vertailun kohde (Hakulinen ym. 2004: 782-790.) Rinnastuskonjunktio on partikkeli, joka kytkee toisiinsa rinnasteisia aineksia, ts. syntaktisesti samassa tehtävässä olevia ja toisistaan rakenteellisesti riippumattomia lauseita, lausekkeita, sanoja tai sananosia. Rinnastuskonjunktioita ovat eli(kkä), ja, joko – tai, kuin – myös, ‑ kä, mutta, niin – kuin ‑kin/myös, sekä, sekä – että, sun; tai, vaan, vai, ynnä sekä rajatapauksina sillä ja saati. Rinnastuskonjunktio on kytkemiensä elementtien välissä. (→ § 817.) Adverbiaalikonjunktio on adverbiaalilausetta aloittava konjunktio, jollaisia ovat koska, kun, jos, joskin, jos kohta, vaikka, jotta, että merkityksessä ’jotta’ (→ § 818). Sanat kun ja jos esiintyvät lauseessa myös ensimmäisen jäsenen jäljessä (Tästä kun nyt ei näytä tulevan mitään, Minä jos saisin päättää, niin…) (→ § 1119). Finaalinen suhde Suhteen tyypillinen ilmauskeino on yleiskielessä konjunktio jotta (Juoksen jotta ehtisin), mutta sitä ilmaisee myös että (Juoksen että ehtisin) ja niin että (Juoksen niin että ehdin varmasti). Myös infiniittisellä finaalirakenteella ilmaistaan vastaavaa suhdetta: Juoksen ehtiäkseni paikalle. (→ § 1133.) Finaalirakenteeksi kutsutaan infiniittistä lauseketta, jonka muodostaa A‑infinitiivin possessiivisuffiksillinen translatiivimuoto laajennuksineen ja joka ilmaisee tarkoitusta, esim. Lähden maalle levätäkseni kunnolla, Hän tarvitsee lepoa toipuakseen. Joskus rakenne ilmaisee pelkkää myöhemmyyttä suhteessa hallitsevan verbin ilmaisemaan tilanteeseen, esim. Joukkue pääsi jatkoon vain pudotakseen heti seuraavalla kierroksella. (→ § 513–514.)

Interjektio

Interjektio eli huudahduspartikkeli on nimitys vakiintuneille kielellisille äännähdyksille kuten huh, hui, yäk, kääk, oho, nono, jotka osoittavat puhujan affektista reaktiota tapahtuneeseen, sanottuun tai omaan tunnetilaan. Interjektiot voivat rikkoa kielen äännerakenteen rajoituksia, esim. sanassa voi olla vokaaliyhtymä yä (yäk) tai sanan lopussa voi olla k tai h. Kuullun tiedon vastaanottamista osoittavat sanat kuten aha ja jaaha voidaan lukea joko interjektioihin tai dialogipartikkeleihin. Interjektio esiintyy vuoron alussa, sisällä tai lopussa tai muodostaa vuoron yksin. (→ § 856–.)

Interjektioita eli huudahduspartikkeleita ovat esimerkiksi aah, ah, ai, hm, hoi, huh(huh), hui, hyi, höh, yäk, no(h), oho, ohhoh, oi, voi, pah, pyh, uh. Ne ovat vakiintuneita kielellisen toiminnan yksiköitä, jotka antavat mahdollisuuden osoittaa reaktiota yllättävään tapahtumaan. Interjektiot ovat siitä mielenkiintoinen sanaluokka, että niitä käytetään vaikka paikalla ei olisi kuulijoitakaan. Interjektioita käytetään monenlaisissa tilanteissa, mutta yhteisenä tekijänä on niiden reaktiivisuus. Interjektioilla osoitetaan suhtautumista johonkin asiaan, reaktiota toisen puhujan sanomiseen tai tunnetilaa. Ne voivat esiintyä missä tahansa kohtaa lausetta tai muodostaa vuoron vaikka yksin. Periaatteessa myös interjektiot ovat avoin sanaluokka. Uusia sanoja syntyy tarpeen mukaan, osa vanhoista poistuu aktiivisesta käytöstä ja joitain lainasanoja tulee muista kielistä. Perussanasto on kuitenkin säilynyt lähes muuttumattomana.

Huomionkohdistin (de atragere a atenției)

Huomionkohdistin on nimitys sellaisille interjektion kaltaisille sanoille kuin haloo, hei, pst, kuule, jotka toimivat kuulijan huomiota etsivänä lausumana tai aloittavat sellaisen; hei ja kuule esiintyvät myös vuoron keskellä ja lopussa (→ § 858).

Huomionkohdistimet hei, hoi, haloo, pst, kato, kuule ja muuten muodostavat interjektioiden kaltaisen sanaryhmän. Huomionkohdistimet voivat esiintyä joko yksin tai vuoron alussa ja niihin voi yhdistyä puhutteluilmaus. Jotkut niistä, kuten hei ja kuule, voivat esiintyä myös lauseen keskellä, jolloin ne tuovat ilmaukseen myös muita sävyjä (Hakulinen ym. 2004: 770, 818-819.)

Edellisten lisäksi omina ryhminään voidaan mainita vielä likimäärän ilmaisimet (epresii aproximative) aika, melko, noin, joku, jotain, siinä sekä suunnittelupartikkelit eiku, niinku, siis, tai, tuota, tuota noin, jotenkin, ni(i)nku(n), silleen ja tavallaan. (Hakulinen ym. 2004: 770).Näitä ryhmiä ei kuitenkaan ole tarpeen tarkastella enempää tässä yhteydessä.

Suunnittelupartikkeli on nimitys spontaanissa puheessa esiintyville partikkeleille, joita käytetään itsekorjauksissa (eiku, niinku, siis) ja sananvalintaa tms. mietittäessä (jotenkin, t(u)ota, noin, nii(n)ku(in), siis, silleen, tavallaan); tällaisia ovat myös empimisäännökset (fonem de ezitare, îndoială) kuten mm, öö, ee. (→ § 861–.)

Mai mult în Partikkelit suomen kielessä

.

Lista alfabetică a celor de mai sus:

a jaa!, aah, ah, aha!, ahaa!, ai, ai että, ai joo, ai nii(n), ai niin joo, ai niinhän se olikin!, ai Vko/Vkö = VkO, ai!, ai, kun kiva!, aijaa!, aika, aina, ainakin, ainoastaan, aivan kuin, aivan!, ala!, arrghh!, blablabla, edes, edestä, ee, ehkä, ei, ei järin, ei kai, ei kovin, ei mikään, ei muuta, ei muuta kuin, ei se sitä!, ei sen kummmempaa, ei suinkaan, ei vain – vaan myös, eihän, eiku, eikä, eikä siinä kaikki, eikö niin?, eikö totta?, eiköhän, eli, eli eli, elieli, eli(kkä), elikkä, ellei, eniten, ennen kuin, entä, entä (-s, -pä, -päs), entä (-s, -pä, -päs) sitten?, entä(s), enää, erittäin, et, et(tä), et’ et’, eteenpäin, että, että (merkityksessä ‘jotta’), että näin, että tämmöistä, ettäs, haloo, -hAn, -han ~ -hän, hei, hei kuule, hei!, hemmetin, hieman, hieno, hirveästi, hm, hoi, huh, huh(huh), hui, hyi!, hyvin, hyvä hyvä hyvä!, hä(h), hä(h)?, hädin tuskin, häh, -hän, -hän edes, höh, höpöhöpö, ihan, ihan justiin, ihan kuin, ihan niin, ihan totta?, ihana, ihanks totta?, ihka ilmeinen, ikään kuin, ilman muuta, ilmeistä, itse, j(a)aha, ja, ja ja, ja sitten tota, jaa, jaa ovvai?, jaha!, jahaa!, jahka, jassoo, jees, jep, jessus sentään!, jestas sentään!, jo, johan nyt!, joko – tai, joku, jollei, joo, joo joo, joo joo selvä selvä., jooko, jooko?, joopa joo, jopa, jos, jos kohta, jos(pa), joskin, josko, jospa, jotain, jotenkin, jotta, jukra, juku, just, just joo, just niin, just!, justiin, justiinsa, juu, juupa juu, juuri, juuri parahiksi, jäkäjäkä, ka, -kaan, kai, kai, kaiketi, kappas vain!, kas vaan!, kas, kas vaan!, kato, katso, katto, kauhean, kenties, kerrakseen, kerrassaan, kerta kaikkiaan, kertakaikkiaan, kertakaikkisesti, keskelle, keskellä, -kin, -ko ~ -kö = -kO, koska, kosolti, kovin, -ks, kuin, kuin – myös, kun, kun taas, kun(pa), kunhan, kunnes, kunpa, kuule, kuulemma, kyllä, kyllä kai, -kä, kääk, -kö, lie(nee), lienee, liian, lisäksi, luultavasti, lähes, melko, mikäli, mikään, mite(n)s, miten hieno!, mm, mmm, ‘mtäh?, (mitä?), muka, muka(mas), mut, mut(ta), mutta, mutta, mutta., muuta kuin, muuten, muuten vain, muutenkin, myös, ni, ni(i)nku(n), nii, nii joo, nii(n)ku(in), niin, niin – kuin (-kin), niin – kuin -kin/myös, niin että, niin kai, niin kuin,, niin on joo, niin x kuin -kin/myös y, niin, niin, niinku, niinkuin, niinkun, niinkö?, niinpä [niin], niinpä niin, no, no ja niin, no joo, no ku(n), no no, no(h), noin, noin vain, nono, nyt, nyt sit, näemmä, näet, näin, näin on!, näköjään, nääs, ohhoh, oho, oho!, oi, oikeastaan, oikein, okei, on selvää selvää!, onhan, onhan selvä., ottia tuota, ottiatuota, -pa ~ -pä = -pA, pah, paljon, paljon isompi, parahiksi, -pAs, pelkkä, pelkästä, pelkästään, perin, perin pohjin, peräti, prikulleen, pst, pyh, -s, saati, sangen, sano muuta, sano pois!, se on mukava!, sehän, sekä, sekä – että, selvin, selvä selvä!, selvähän tuo, selvästi, selvää, selvää selvää!, selväähän se, sen kun, sen vuoksi, senkun, sentään, siinä, siis, sika, sikana, silkasta, silkkaa, silleen, sillä, siten, sitten, sitä, sitä aivan, sitä vain, sitä vasta, sitä vastoin, sun, t(u)ota, tahi, tai, tai siis, tai(kka), tarkalleen, tarpeeksi lämmin, tasan, tavallaan, tiemmä, tietenkin, tietenkään, tiettävästi, tietysti, tismalleen, todella, toi toi, toki, toki on, tokko, tosi, tosi on!, tosi paljon, tosiaan, tosin, tota ± niin, tota ± näin, tota noin, tota, tota, totta ± han, totta ± niin, totta ± näin, totta joka sana, totta kai, tuota, tuota noin, tuota tuota, tuotaaa, tuotta, tuotta noin niin, tuskin, tä, täsmälleen, tässä kaikki, täysin, uh, vaan, vaan ~ vain, vai, vai mitä?, vai niin!, vai(ko), vaikka, vaikka(kin), vaikka(pa), vain, vain etenkin, vallankin, varmaan, varmaan(kin), varmaankaan, varsin, varsinkin, vasta, viel(ä), vielä, vieläpä, vihdoin, voi, voi + (hitsi, hitto, saamari, saamarin saamari, perhana, perhanan perhana, helkkari, helkkari soikoon, helvetti, perkele, vittu, jne), voi ei!, voi että, voi että pitikin sattua!, voi pahus!, voi sentään!, voihan nenä!, vähemmän mukava, vähän, yhmm, ylen, ynnä, ynnä sillä, yäk, yäk, yök, ähä!, ähäkutti, ähäpiti, älä sano muuta, älä viitsi!, älä!, äläs nyt!, öö.

Listă mixtă cu particule cu unele adverbe

ainakin, ainoastaan, aivan, aivan kuin, alkeellinen, arkisesti, asiahan oli yksinkertainen, avoimesti, edes, edestä, ei mikään tavallinen, ei muuta, ei muuta kuin, ei riitä sekään, ei tavanomaisessa mielessä, eikä siinä kaikki, eli, en muuta kuin, entä (-s, -pä, -päs), enää, esteettömästi, et ota, eteenpäin, -han, heleposti, heleppuahan, helpoimmalla, helpolla, helposti, helppo, helppoa, heti, huvin vuoksi, hyväryhtisenä, häh, -hän, -hän edes, ihan, ihan justiin, ihan kuin, ihan niin, ihka ilmeinen, ikään kuin, ilman muuta, ilmeistä, jassoo, jep, jo, jopa, jukra, juku, juuri, juuri parahiksi, kerrakseen, kerrassaan, kerta kaikkiaan, kertakaikkiaan, kertakaikkisesti, keskelle, keskellä, -kin, kohtisuoraan, korutonta, koruttoman, koruttomasti, kuin, kunhan, kursailematta, -kä, -kö, luonnollisesti, luonteva, luontevalta, luontevasti, luontevina, lyhyesti, merkillisellä tavalla, mikään, millaista, mitenkään, monimutkainen, muitta mutkitta, mutkattomasti, mutta, muuten, muuten vain, muutenkin, niin, niin helpoksi, niin kuin, nimenomaan, noin siitä vaan, noin tavallisesti, noin vain, oikea, oikeastaan, oikein, oikeita, paljaalla, paljaaltaan, pelkkiä, pelkkä, pelkkänä, pelkkää, pelkälle, pelkän, pelkästä, pelkästään, perin pohjin, pikku juttu, puhdasta, pystyssä, rauhallisesti, ryhdikkäänä, ryhdikkäästi, sehän kävi, sellaisenaan, selvin, selviä, selvähän tuo, selvästi, selvää, selväähän se, senkun, sentään, siinä, silkasta, silkkaa, sitä aivan, sitä vain, suora, suoraa, suoraa päätä, suoraan, suoraan eteenpäin, suoraan eteenpäinkin, suoraan sanoen, suoraan vain, suoraluonteinen, suoramielisesti, suorana, suoranainen, suoranaisesti, suoranaisia, suoranaista, suoraryhtinen, suoraryhtisen, suoraryhtisenä, suorastaan, suorasukaisesti, suorina, syynä, tarkalleen, tavallinen, tavallinen vain, tavalliseksi, tavallisella, tavallista, tavallisten, tiukasti, todellinen, tosi, tosiaan, totuuden, turhan takia, tyystin, täysin, vaan, vaatimattomasti, vaatimattomat, vaikka, vain, vain muutoin, vain tavallisia, vain yksinkertaisesti, vallan, varsinaista, vasten, viivyttelemättä, voi, vähällä, välittömiä, välittömästi, yksin tein, yksinkertaiselta, yksinkertaisen, yksinkertaisena, yksinkertaisesta, yksinkertaisesti, yksinkertaisesti vain, yksinkertaisestiko, yksinkertaiset, yksinkertaisinta, yksinkertaista, yksinomaan, yleensäkään.

De remarcat că în unele zone ale Finlandei, unii vorbesc atât în expir (cum este normal) cât și în inspir. Merită urmărit fenomenul.

.

Despre interjecții cu frazeologia aferentă vezi și fila:

Interjecții, exclamații, interjektiot, huudahdussanat

.

^[!]Ca sa nu se mai repete posibilele variante a/ä, o/ö, u/y în ultima vreme, pentru scopuri didactice și științifice, s-a încetățenit scrierea cu majusculă A = a sau ä, O = o sau ö și U = u sau y ex. V = verbi VkO = Vko sau Vkö.

^*În titlu apare cuvântul expletiv care s-ar putea să nu fie cunoscut motiv pentru care am apelat la DEX OnLine:

EXPLETÍV, ‑ă, expletivi, ‑e, adj. (Despre cuvinte, expresii) Care este de prisos din punctul de vedere al înțelegerii conținutului unui enunț. Care nu este necesar pentru înțelegerea sensului, putând lipsi din propoziție.– [< fr. explétif, cf. lat. expletivus < explere – a umple].

**Älä ikinä kysy suomalaiselta “ymmärrätkö”, se on pahasti loukkaava! Sopii tietyissä olosuhteissa jolloin ymmärtää -sanalla on toista merkitystä kuten, tajuatko?, onko sinulla selvä? (retoric; îți dai seama?)  Esim. Ymmärrätkö siä missä kusessa ollaan? (aprox. îți dai seama în ce-am intrat)

***Povestea expresiilor niinkuin ja ottiatuota. Merkityksettömistä, käyttäjälleen harkinta‑aikaa antavista tilkesanoista tunnetuimpia (mui­ta → niinkuin, tuota jne).

Ottiatuota on peräisin Teuvo Pakkalan näytelmästä Tukkijoella (1899), jossa sitä viljeli hidashoksottiminen tukkimies Heikki Tolan. Myös Lapatossu-elokuvien nimi-henkilölle ottiatuota oli rakas. □ » – eilisessä Työmiehessä antaa eräs ‘Ellu’ aika ottiatuota niille entisen hallituspuolueen jäsenille, jotka nyt tahtovat väkipakolla sosiaalidemokratian lipun alle pujahtaa.» – Teemu [Eino Leino] HS 24.11.05

Niinkuin, 60-luvun jälkipuolen hallitsevia tilkesanoja. □ »Nyt pyörii pyörä uuden ajan rat­taan, / se myötään tempaa niinkuin tahtomat­taan.» – Rauni Kouta: Ajan sävel. 1960.  »Kun torstai‑iltana televisiossa tärkeät herrat keskustelivat tärkeistä asioista – eivät hekään välttyneet muotitermin käytöstä. Professori Osmo Järvi vei ylivoimaisen voiton niinkuttelussa – yhdessä lyhyehkössä repliikissä kym­menkunta kertaa, akateemikko Erkki Laurila oli hyvänä kakkosena. Arkkipiispa Paavali ei sanonut niinku, hän sanoi ‘siis‘.» US 27.4.68. □ »Sen verran kuin voi päätellä, tuota niinkuin-kulttia harrastetaan erityisesti radikaalisen nuorison parissa. Joskus tuntuu siltä kuin se olisi statussymboli tai salaseuran tunnus. – – Yleensä nämä tilkesanat [‘ottiatuota‘, ‘sano‘ jne] eivät ole siinä määrin vaarallisia että ne tarttuisivat. – Tämä viimeinen villitys ‘niin­kuin‘ on sitä vastoin toisessa asemassa. Sillä on taipumus tarttua. – – / Kun on ollut niin kuin syytä odottaa, mihin tuloksiin mahdolliset Län­si-Berliiniä koskevat neuvottelut niinkuin joh­tavat, on ollut tarkoituksenmukaista kirjoittaa niinkuin mahdollisimman epäpoliittisesta ai­heesta.» – Liimatainen SK 7.3.69.  »Anton: Korkea herra, he ovat vähän niinkuin sairaita ja erinomaisessa houreessa näkevät he alati ympärillänsä jotain pientä kansaa, lintukotolaisia.» – Aleksis Kivi: Olviretki Schleusingenissä. 1866.  »Lukkari: Majaa muutetaan, luu­len minä. /

Tuomas: Sitähän tässä niinkuin vähän on tekeillä.» – Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä.

[Suomalainen fraasisanakirja, toim. Sakari Virkkunen Otava 1981]

.

itsekorjaus

Itsekorjaus on nimitys puhutun kielen ilmiölle, jossa puhuja korjaa tai tarkentaa juuri sanomaansa. Puhuja voi vaihtaa aloittamansa sanan tai ilmauksen johonkin toiseen (korvaava itsekorjaus) tai aloittaa keskeyttämänsä ilmauksen uudelleen siten, että mukaan tulee jotain edeltänyttä täydentävää ainesta (lisäävä itsekorjaus). Itsekorjaus voi esiintyä keskellä mitä hyvänsä rakennetta tai sanaa, ja sen alkua osoittaa jokin prosodinen merkki kuten sanan katkos, tauko tai äänteen venytys. Alkua voi myös osoittaa partikkeli, esim. tai, siis, eiku, esim. Mä lähen huomenna tii- eiku ylihuomenna keskiviikkona. Itsekorjauksessa käytettäviä partikkeleita sanotaan myös suunnittelupartikkeleiksi. (→ § 1074–.)

 

suunnittelupartikkeli

Suunnittelupartikkeli on nimitys spontaanissa puheessa esiintyville partikkeleille, joita käytetään itsekorjauksissa (eiku, niinku, siis) ja sananvalintaa tms. mietittäessä (jotenkin, t(u)ota, noin, nii(n)ku(in), siis, silleen, tavallaan); tällaisia ovat myös empimisäännökset kuten mm, öö, ee. (→ § 861–.)

.

Repetăm aici capitolul despre teoria particulelor

.

dialogipartikkelit, dialogipartikkeli

Määritelmä keskustelussa käytetty pikkusana, jollaisella puhuja osoittaa tulkintaansa jostain edellisessä vuorossa sanotusta

Selite Dialogipartikkeli voi muodostaa yksin kokonaisen lausuman ja puheenvuoron, esim. vastaus joo tai uutisen vastaanottaminen aha, mutta se voi olla myös vuoron osana, sen aloituksena.

Lisätiedot 

VISK2008 Dialogipartikkeli on nimitys keskustelussa esiintyville partikkeleille kuten ai, aha, mm, joo, no ja niin, jotka toimivat vuorovaikutuksen ohjailun välineinä ja voivat muodostaa lausuman ja puheenvuoron yksinkin. Osa voi muodostaa kysymyksen liitepartikkelin –ko ~ –kö kanssa tai ilman (Jooko? Niinkö? Hä(h)?), osalla voi vastata kysymyksiin (Joo, Niin). Dialogipartikkeleilla ilmaistaan lisäksi mm. kuulolla oloa (eli sitä että kuuntelee keskustelukumppania) tai sitä, että kuultu tieto on uutta, esim. ahaa, vai niin. (» § 797–800.)

Vieraskieliset vastineet: response particle englanti; dialogpartikel ruotsi

diskurssipartikkeli
pragmaattinen partikkeli
diskurssin merkitsin

Määritelmä pikkusana, joka luonnehtii puhujan asennetta, puhujien välisiä suhteita tai lausuman suhdetta kontekstiin

Selite Suomessa käytetään yleensä termiä partikkeli. Kuitenkin esim. VilkunaM2000: „Partikkeli, jonka merkitys on parhaiten kuvattavissa kielellisen vuorovaikutuksen termein; esim. no, joo, ai (esim. tapauksessa Ai sä tulit), nyt (esim. tapauksessa Kuka nytminusta välittäisi).”

Vieraskieliset vastineet: discourse marker  englanti; diskurspartikel  ruotsi; Diskurspartikel saksa

.

§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?

Dialogipartikkelit kuten ai, aha, jaaha, jaa, mm, joo, no ja niin ovat keskustelussa käytettäviä partikkeleita, joiden keskeinen tehtävä on intersubjektiivinen: ne toimivat dialogin, siis vuoropuhelun eli keskustelun, osana. Dialogipartikkelit ovat vuorovaikutuksen ohjailun välineitä. Niiden kieliopillisen tarkastelun viitekehyksenä ei ole lause vaan vuorottelu, eikä niitä ole mahdollista kuvata ottamatta huomioon kontekstia. Partikkelivuoroja tarkastellaan yksityiskohtaisemmin luvussa Lausuma ja vuoro (» § 1044 – 1051).

Dialogipartikkelit voivat muodostaa lausuman ja puheenvuoron sekä suorittaa kielellisen toiminnan yksin. Ne ovat pienimpiä kielen keinoja, joilla voi tavoittaa puhekumppanin ja osoittaa keskusteluun osanottajuutta. Partikkelilausuma esiintyy usein kesken toisen puhujan esittämää pitempää puheenvuoroa tehtävänään mm. sen ilmaiseminen, sisältääkö vastaanottajan kuulema uutta vai tuttua tietoa, riittääkö puhujan tarjoama taustatieto vai ei. Kaksi keskeistä kuulolla olemisen ja vastaanottamisen partikkelia, niin ja joo, muodostavat kysyvän kO-partikkelin kanssa kokonaisen lausuman veroisenvaihtoehtokysymyksen (Jooko? Niinkö?). Lisäksi dialogipartikkelit esiintyvät vuoron alussa, jotkut myös vuoronloppuisina. Distribuutioltaan ne ovat pitkälti samanlaisia kuin interjektiot (» § 856).

Huom. Dialogipartikkeleita on diskurssintutkimuksessa nimitetty minimipalautteiksi tai palautemorfeemeiksi. Näitä nimityksiä on arvosteltu liian yksipuolisiksi: niissä ei tule esiin kyseisten partikkelien luonne esittäjänsä tulkinnan eksplikoijina. Nimitys ”palaute” on sikälikin epähavainnollinen, että mitä tahansa leksikaalistakin vuoroa keskustelussa on perusteltua pitää palautteena edelliseen vuoroon. Harvemmin käytetty nimitysvastauspartikkeli kuvaa tämän ryhmän luonnetta paremmin.

Vanhastaan dialogipartikkelit on luettu interjektioiden kategoriaan. Ero näiden kahden luokan välillä onkin melko vähäinen, ja jotkin sanat toimivat molemmissa. (Samasta sanasta eri kategorioissa tarkemmin » § 863.)

.

§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu

Dialogipartikkelit muodostavat pienehkön luokan. Ne voidaan jakaa kahtia sen mukaan, käsitteleekö partikkeli edellistä vuoroa uutisena vai ei (» asetelma 130); lisäksi dialogipartikkeleihin voidaan lukea kysyvät partikkelit tä ja häh ~ ha.

Asetelma 130: Dialogipartikkelien jaottelu

Vastaanottaminen uutena tietona		Kuulolla olo ja samastuminen ym.
ai, aha, ahaa, jaa, jaha, jaaha, jahaa, mhy, vai ni(in), no		joo, juu, niin, mm, (ei), kyllä, just, juuri, aivan
	Tarkistuskysymys
	tä, hä(h) ~ ha

Yksi asetelman 130 otsikoista ”Kuulolla olo ja samastuminen” mahduttaa sisälleen monenlaisia tehtäviä. Näitä partikkeleita käytetään esim. vastauksena kysymykseen (joo) ja vahvistuksena (niin), myönteisenä vastauksena direktiiviin (joo), samanmielisyyden ja toisen kertomaan samastumisen osoittajana (niin) sekä sen osoittamiseen, onko saatu taustatieto ollut ymmärrettävää ja riittävää (joo).

Keskustelussa dialogipartikkelien kannattamia merkityseroja on monin verroin enemmän, kuin partikkelien lukumäärästä voisi päätellä, seuraavista syistä:

• Dialogipartikkeleita voidaan käyttää kahdennettuina.
• Dialogipartikkeleita voi yhdistellä keskenään ketjuiksi.
• Osaa dialogipartikkeleista voi yhdistellä myös finiittiverbin kanssa (» § 1208, 1213).
• Dialogipartikkelien äänneasussa on runsaasti vaihtelua.

.

Dialogipartikkelien kombinaatiot

§799 Jaa jaa, ai jaaha, ai niin, on joo

Useimmat dialogipartikkelit esiintyvät myös kahdentuneina, esim. joo joo, just just, niin niin,kyllä kyllä, aha aha, no no. Perättäiset partikkelit voivat saada vaihtoehtoisia painotuksia ja sävelkulkuja, esimerkiksi ↑jaa ↓jaa vs. ↓jaa ↑jaa. Yksikään dialogipartikkeli ei merkitse kahdentuneena samaa kuin yksin. Kahdennuksen voi tulkita intensiteetin lisäykseksi, vrt. esim. adjektiivin määritteen toisto hyvin hyvin taitava (» § 1737), mutta toistolla on muitakin merkityksiä. Partikkelit jaa ja kyllä tuntuvat kahdentuneena ennakoivan selvemmin lopetusta kuin yksinkertaisena.

A:	Olen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa jo pitkään.
B1:	Jaa. ’vai niin’
B2:	Jaa jaa ’puhu sinä vaan’

.

V:	Maanviljelijöikskö te rupeette
S:	No ↑ei nyt ihan maa:nviljelijäkskään että täytyy siinä ny tietysti ruveta sitten ruokaa itellensä viljelemään mutta tuota
V:	Nii:.
S:	se on semmosen, maatilan pihapiiri että siinä ei oikeestaan peltoo ole et sitä täytyy pikkusen raivata.
V:	Jaa jaa. (p)

Toiseksi eräät dialogipartikkelit ottavat kahdennettuna kantaa pitempään edeltävään jaksoon kuin yksinkertaisena: niin niin vs. niin; joo joo vs. joo:

.

T:	Mitä te ootte tehny siellä.
S:	No meil on ollu kauhee keksimine kaikis säilytystilois ku tääl on vaan niinku yks vaatekaappi.
T:	Joo:,
S:	Meiän o pitäny säveltää kaikki muu,
T:	Joo joo (p)

Dialogipartikkeleita yhdistellään myös keskenään partikkeliketjuksi, jossa on joko kaksi eri partikkelia samasta ryhmästä, esim. ai jaa, ai jaaha; joo niin, niin joo, just joo, tai partikkeli kummastakin alaryhmästä: ai joo ~ juu, ai niin; ai jaha joo, ai niin joo, ai joo niin. Vaikka joidenkin partikkelien järjestys voi vaihdella (joo niin ~ niin joo), eri ryhmistä muodostuneissa ketjuissa partikkelien järjestys on kiinteä: esim. uutisen vastaanottamisen merkki ai edeltää tiedossa olemisen tai samanmielisyyden ilmausta niin, joo (» § 859).

Partikkeleita niin ja joo käytetään myös finiittiverbin kanssa enemmän tai vähemmän vakiintuneina yhdistelminä osoitettaessa samanmielisyyttä: on joo, niin on ~ niin on joo (» § 1213).

Ilma:	Kyl ne harvinaisii on hevoset.
Elli:	On joo.
Lempi:	On ne. (p)

Seija:	Tuo oli kuitenki tuommone helpon näköne numero.
Vieno:	Nii on. (p)

.

§800 Yksi morfeemi, monta ääntöasua

Ääntöasultaan dialogipartikkelit vaihtelevat paljon. Prosodisten vaihtoehtojen mahdollisuus on dialogipartikkeleiden olennainen piirre. Lisäksi partikkelit joo ja niin voidaan ääntää sisään hengittäen: hjoo, hjuu, hnii. Ilmauksen kesto vaihtelee pitkästä ylipitkään (joo vs. joo:) ja kaksitavuiseen (joo-o). Pidennyksen tuottama merkitysero on kuvattavissa tapauskohtaisesti. Toinen tärkeä ominaisuus on partikkelin sävelkulku. Jos vastaanottaja käyttää partikkelia joo tai niin sävelkulultaan tasaisesti äännettyinä, äänessäolija ymmärtää sen merkiksi siitä, että hän voi tai hänen tulisi vielä jatkaa puhetta. Samat dialogipartikkelit laskevasti äännettyinä ilmaisevat tätä selvemmin, että vastaanottaja on tunnistanut kuulemansa kokonaisuudeksi.

Esimerkissä (a) puhuja P:n vuoronalkuinen venytetty nii::: ennakoi vuorossa esiin tulevaa erimielisyyttä. Esimerkin (b) potilaan vuorossa on nollapersoona: potilas ei mainitse suoraan, ketä rahahuolet painavat. Tällainen nollan sisältävä ilmaus kutsuu vastaanottajan tunnistamaan kuvatun asiaintilan. Tämän lääkäri tekeekin omassa vuorossaan, jonka muodostaa pidentynyt nii. (Vokaalin pidennystä merkitään kaksoispistein.)

(a)

K:	Se oli niin kauheen kiva se teiän [asunto] (.) tai se missä te vieläkin nyt ootte.
P:	Nii::: no onhan se mut luopumisen kyky on luovuuden kyky. (p)

(b)

Potilas:	Mut se on ainoa että ne rahahuolet painavat vähän.
Lääkäri:	Nii::. (p)

Kaksitavuinen dialogipartikkeli voi saada useita erilaisia prosodisia ilmiasuja. Esimerkiksi uutisen vastaanottamista osoittavassa partikkelissa aha(a) painotus voi olla jommallakummalla tavulla, ja jälkimmäinen tavu voi olla lyhyt tai pitkä:

(c)

T:	Joo. ↑Me muuten siirrytään nytte tota sunnuntaina tuonne Maran vanhempien luokse,
S:	Ahaa.
T:	Et me ei sit olla enää täällä, me ollaan siel sit kaks viikkoo,
S:	Joo:.
T:	Ja sitte sen jälkeen me mennään ilmeisesti tonne Riston ja Leenan kämppään, [kahdeks vii]koks ku ne lähtee telttailee.

S:

[Ahah,]

(p)

Huom. Sekä dialogipartikkelit että interjektiot ovat responsiivisia, jälkimmäiset yleensä reaktioita ei-kielellisiin ilmiöihin kuten kömmähdykseen, itsensä loukkaamiseen tai äkilliseen ääneen (» § 856). Dialogipartikkelit edellyttävät puhekumppanin aiempaa vuoroa tai muuta tekoa, mutta viittaavat myös eteenpäin: ne ohjaavat tämän tulevaa kielellistä toimintaa. Ne eivät myöskään muodosta interjektion tavoin sentyyppisiä lausekkeenkaltaisia ilmauksia kuin voi kauheeta.

.

§858 Haloo, hei, kuule

Interjektioiden kaltaisen pienehkön ryhmän muodostavat huomionkohdistimet kuten haloo, hei, hoi, pst; kuule(s). Ne esiintyvät yksin tai vuoron alussa, ja niihin voi liittyä puhutteluilmaus (» § 1077 – 1078). Partikkelit hei ja kuule esiintyvät kuitenkin myös vuoron keskellä tai lopussa. Näissä asemissa ne tuovat lausumaan muitakin sävyjä (» § 1039).

Huomionkohdistimet kuten pst, hei ja kuule voivat yksin tai puhutteluun liittyvänä aloittaa vastaanottajan huomiota etsivän esisekvenssin. Jos hei on vierusparin etujäsenenä, sen jälkijäsenenä voi olla partikkeli no (a) (termistä jälkijäsen » § 1197).

(a)

Lasse:	Hei
Isä:	No,
Lasse:	Mun [auto] ei lähe. (p; Tekoniemi 1998)

 

Nina:	↑Kuule.
Satu:	Noh?
Nina:	Kun meil täs on yks vieras – –. (p)

Subjektin tai finiittiverbin jäljessä huomionkohdistin esiintyy ehdotuksissa ja ainakin heijonkin vasta tehdyn havainnon kertomisessa.

(b)

Mä yritän hei selvittää sen ja soittaa sulle iha hetken päästä. (P; Olin-Paarlahti – Saarelainen-Haila 2001) | Ja nyt ihan taas muistatte hei niit pikku yksityiskohtii. (p;Leskelä 1999) | Sit tulee nääs  semmoinen vaihe nääs että kun mies haluaa haluaanääs kokeilla. (p) | Homman lähtökohta kuules on se, että puuveneitä voi tehdä kolmella tavalla. (k) | kyl se on kuule niin kauhia outoo ette Janne o toises pääs – –.(p)

Huom. Muodoltaan partikkelia kuule muistuttavat kato(s), tietsä ~ tieks, näes ~ nääs ~näätsä, jotka ovat niin ikään partikkelistuneet jonkin mentaalisen verbin indikatiivin tai imperatiivin 2. persoonan muodosta:

L:	Onks ne kortisonihoidot
P:	Ne on nyt loppu kato, mut tähän ei riitä tieks se yks tabletti enää päivässä. (P)

Nimitys huomionkohdistin ei kuitenkaan luonnehdi yhtä hyvin niitä, sillä niiden tehtävänä on lisäksi tai pikemminkin osoittaa vuoro selitykseksi tai merkitä sen sisältämä tieto tärkeäksi tai jollain tavalla odotuksenvastaiseksi. Ne eivät myöskään voi esiintyä yksin lausumaa muodostamassa vaan ainoastaan pitemmän vuoron osana. Näin ollen ne sijaitsevat sävy- ja lausumapartikkelien leikkauspisteessä (ks. Hakulinen – Seppänen 1992; A. Hakulinen ym. 2003).

Joo. Että semmosta.

.

Ovatko dialogipartikkelit sinulle uusi asia?

Dialogipartikkelit eli diskurssipartikkelit (discourse markers) esim. no, ai, hei, jne. Puheessa erilaisissa tehtävissä toimivia „täytelisäkkeitä”, jotka esim. kytkevät lausumia toisiinsa tai erottavat lausumien osia, ja joiden avulla myös tekstissä tehdään siirtymiä esim. fokuksen suhteen. Voivat myös osoittaa esim. puhujan suhtautumista puheena olevaan jne.

Dialogipartikkelit ovat puheen pikkusanoja, joilla puhuja ilmaisee asennetta ja suhtautumista asiaan. Dialogipartikkeleiden avulla puhujat myös antavat palautetta toisilleen.

Tässä listassa on dialogipartikkeleita, joita voi käyttää erityisesti, kun reagoi jossakin tilanteessa. Esimerkit auttavat ymmärtämään niiden merkityksiä tilanteissa. Lista ei ole täydellinen mutta antaa sinulle idean dialogipartikkeleiden käytöstä.

 

Huom! Intonaatio vaikuttaa tosi paljon dialogipartikkeleiden merkitykseen! Dialogipartikkeleiden käytössä on paljon yksilöiden välisiä eroja!

.

Huomion kiinnittäminen

– esim. uuden keskustelun tai puheenaiheen aloittaminen

• hei: vuoron alussa, keskellä tai lopussa

Hei ennen ku sä meet nin jätä ne avaimet!

• kato

Kato, mitä toi äijä tekee?!

• kuule

Kuule, onks sulla lainata sanakirjaa?

• muuten

Missä sä muuten asut?

.

Pieniä vastauksia ja kommentteja

• Palautepuheenvuoro, kun haluat, että toinen jatkaa puhumista

tuttu asia: mm; joo; nii; just; nii joo; ai niin joo

uusi tai yllättävä asia: oho! aha! aijaa! ahaa! vai niin… ihanks totta? ei kai? älä!

tuttu asia, jonka olit unohtanut: ai nii(n); ai joo; ai niin joo; nii joo; ai niinhän se olikin!

– Tosi kiva, et Pekkakin tulee.
– Ai kuka Pekka?
– No se on se mun uusi työkaveri.
– Ai niin joo.

• Olet jo saanut tarpeeksi tietoa asiasta ja / tai keskustelu aiheesta voidaan lopettaa

just joo; joo joo

• „Ymmärrän, mutta en ota kantaa”

joo; mm; niin

• „Minulla on sama kokemus”

niin on joo; just niin

• Varmistuskysymys: „ymmärsinkö oikein?” tai „haluan tietää lisää”

.

ai	– Pekka tulee huomenna.	– Tiina on tosi kiva!
	– Ai huomenna?	– Ai kuka (Tiina)?

vai	– Pekka tulee huomenna.	– Tule tänne!
	– (Ai) tulee vai?	– Ai mä vai?

.

Selittäminen

no; no ku(n)
	– Mitä sä teet illalla?	– Miks sä tuut näin myöhään?
	– No, mä meen ekaks kotiin ja sit…	– No ku bussi oli myöhässä.

.

Milloin no?

• Uusi aspekti tai suunta keskusteluun

– Otatsä kahvia?
– Mä en juo kahvia.
– No, juotsä teetä?

• (Pitkän) selityksen tai kertomuksen alussa

– Mitä sä teit eilen illalla?
– No, mä menin ekaks kotiin ja sit mä kävin kaupassa…

• Puhelinkeskustelun alussa ja lopussa tervehdyssanan kanssa

– Pekka.
– No Heikki tässä moi!
– No moi.

.

Milloin tota, tota noin, niinku?

• joskus puheessa ilman varsinaista merkitystä, jaksottamassa puhetta
• niinku tekee jäljessä tulevan sanan epämääräisemmäksi

– Mitä sä teit siellä Englannissa?
– No mä olin niinku työmatkalla, mut oli mulla pari päivää lomaakin…

• kun etsit sopivaa sanaa

.

OK, okei

Päällepuhuminen keskustelussa voi olla toisen kannustamista ja myötäelämistä. Se ei ole niin kielteinen asia, kuin ehkä ajatellaan.

Pikkusanoista ja kehollisuudesta – liikuskelua kielen rajoilla

Interjektiot (oho, aah, wau; tse, hus, hop; plumps, pam, piip), huomionkohdistimet (pst, hei), dialogipartikkelit (ahaa, mm, okei), lausumapartikkelit (ai, no, ka, kato), konjunktiot (ja, kun, kunnes), suunnittelupartikkelit (eiku, niinku, siis), modaalipartikkelit (kai, ehkä, toki), sävypartikkelit (sit(ten), nyt, -hAn), fokuspartikkelit (vieläpä, edes, saati), intensiteettisanat (niin, oikein, hyvin), likimäärän ilmaisimet (aika, melko, siinä) → Sekalainen ryhmä sanoja, joilla paljon tehtäviä. Yhteistä ”pienuus” ja taipumattomuus. → Osaa tutkittu, osaa juurikaan ei.

Kehollinen motivaatio esimerkiksi: – Onomatopoeettisuus, liikkeen jäljittely, rytmi, kielen ja musiikin suhde – Fyysisyys ja fyysiset toiminnot, eleet.

.

§792 Taipumattomista sanoista

Sanaluokat jakautuvat taivutuksen perusteella kahtia: taipuviin, joita ovat verbit ja nominit, sekä taipumattomiin, joita ovat kaikki muut. Joillakin taipumattomiksi luokitelluista sanoista tosin on osittainen paradigma; tällaisia ovat esim. adverbit täällä, täältä, tänne; alla, alta,  alle (» § 646, 687). Taipumattomat tai osittain taipuvat sanat, jotka voivat saada omia täydennyksiä tai määritteitä ja siten muodostaa lausekkeita, ovat adverbeja ja adpositioita. Niitä, joilla ei ole omia määritteitä, sanotaan partikkeleiksi. (» Asetelma 128; tarkemmin » § 794.)

Asetelma 128: Taipumattomien sanojen perusjako

Taipumattomat sanat
Osalla vajaita muotosarjoja		Aina taipumattomat
adpositiot	adverbit	partikkelit

Partikkelien kategoria on sisäisesti heterogeeninen; siihen kuuluu useita alaryhmiä, jotka ovat keskenään hyvinkin erilaisessa käytössä ja jotka toisaalta menevät osin päällekkäin. Omanlaisiaan ovat verbin kanssa yhdysverbin muodostavat verbipartikkelit kuten syödä ylen, lyödä (itsensä) läpi; niitä käsitellään luvussa Verbit (» § 454 – 455). Raja modaalisten adverbien ja partikkeleiden välillä on epämääräinen. Modaalisia adverbeja ja partikkeleita käsitellään luvussa Modaalisuus (» § 1601 – 1609). Tässä luvussa käsiteltävät partikkelien alaryhmät on esitelty asetelmassa 129.

.

Asetelma 129: Partikkeliryhmien jäsenet

Interjektioita: ah, aah, aih, hihuu, huhhuh, hui, hyi, häh, höh, hm, mmm, oioi, pah, puh, pyh; hep, hiiop, seis; jess, kas (vain), oho, vau, yäk, äh, äš, kääk, häh, tä	Dialogipartikkeleita: ahaa, aha, ai, jaa, j(a)aha, vai niin; joo, juu, mm, niin, no, aivan, kyllä, just, juuri, okei, tä, hä(h), (jees)
.
Huomionkohdistimia: hei, hoi, haloo, pst; kato, kuule; muuten	Konjunktioita: ja, että, jotta, eli, mutta, tai, vai, sillä; koska, kun, jos, vaikka
.
Lausumapartikkeleita: ai, kai, ‑kO; mite(n)s, tokko, vai, entä; ja, et, eli, elikkä; sen kun, ni, viel(ä); no, ka, vaikka(pa); kato, mut(ta), muuten, jos(pa), kun(pa)	Suunnittelupartikkeleita: eiku, niinku, siis, tai; t(u)ota, t(u)ota noin; jotenkin, ni(i)nku(n), silleen, tavallaan
.
Modaalipartikkeleita: tietysti, tietenkin, varmaan(kin), kai, ehkä, kaiketi, kenties, lie(nee), kyllä, toki, totta kai, tuskin, ei; muka(mas), kuulemma, tiemmä, näemmä, näet	Sävypartikkeleita: aina, ny(t), sit(ten), vast(a), viel(ä), ‑hAn, ‑pa(s)/pä(s), ihan, kyl(lä), oikein, oikeestaan, sitä, tosiaan, vaan, vähä(n), melkein
.
Fokuspartikkeleita: myös, ‑kin, -kAAn; jopa, peräti, vieläpä, ainoastaan, pelkästään, vain, etenkin, varsinkin, vallankin, juuri, just; itse, ainakin, edes, saati, hädin tuskin; tasan, tarkalleen, täsmälleen, jo, vielä, enää	Intensiteettisanoja: aivan, ihan, oikein, niin, (noin, näin), hyvin, kovin, perin, sangen, varsin, ylen, kyllin, tasan, tosi, täys(in), (ei) järin ~ kovin ~ erityisen
	.
	Likimäärän ilmaisimia: aika, melko, noin, joku, jotain, siinä

.

• 793 Kielioppiperinne ja uutta ryhmittelyä și următoarele până la
• 861 Jotenkin, tota tota, silleen
• 862 Partikkelit itsekorjauksissa: eiku, tai, siis, niinku
• 863 Nyt sataavs. en nyt oikein tiedä

.

Introdus  / lisätty 20.2.2010

Actualizat / päivitetty 9.4.2010

Actualizat / päivitetty 2.2.2011

Actualizat / päivitetty 4.7.2014

Actualizat / päivitetty 23.9.2014

Actualizat / päivitetty 6.10.2016

Actualizat / päivitetty 28.5.2019

Actualizat / päivitetty 22.10.2020

.