Blogulblog's Blog

Pronume personal – Persoonapronomini

 Pronumele personal – Persoonapronomini

.

Sol_or

.

 

Pronume personal,  pronume care desemnează diferitele persoane (care prin forma sa indică una din cele trei persoane) și care se declină schimbându-și forma după persoană, număr și caz.

.

Persoonapronominit ovat pronomineja, jotka viittaavat johonkin henkilöön tai ryhmään henkilöitä. Suomen kielen persoonapronominit ovat yksikössä minä, sinä, hän ja monikossa me, te ja he.

Pronomini me viittaa joukkoon, johon puhuja kuuluu. Puhuttelun kohde ei välttämättä kuulu tähän joukkoon. Se voi myös hyvin harvoin olla synonyymi minä -pronominille. Esimerkiksi Suomen rikoslaki alkaa seuraavasti:

Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan:

Pronomini te viittaa tiettyyn joukkoon, johon puhuteltava kuuluu, vaikka joukko itse ei olisi läsnä. Sitä käytetään myös teitittelyssä sinä-pronominin sijasta.

.

persoonapronomini

Persoonapronomini on itsenäisenä NP:nä toimiva pronomini, jolla viitataan puhetilanteen osapuoliin (1. ja 2. persoonaan: minä, me, sinä, te) tai puheenalaisiin henkilöihin (3. persoonaan: hän, he). Persoonapronominit erottaa muista pronomineista myös possessiivikongruenssi: minun kirjani. (» § 716.)

  • minä, sinä, hän, (pentru persoane); se (pentru lucruri)
  • me, te, he, (pentru persoane); ne (pentru lucruri)

 

§ 716 Minä, sinä, hän, me, te, he

Persoonapronominit ovat itsenäisinä NP:inä toimivia pronomineja, joilla viitataan puhetilanteen osapuoliin (1. ja 2. persoona) ja puheenalaisiin henkilöihin (3. persoona). Persoona toimii kieliopillisena kategoriana pronominien lisäksi finiittiverbin taivutuksessa ja possessiivisuffikseissa (» § 1268, 1294).

 

Persoona Yksikkö Monikko
Puheaktipronominit 1. minä me
2. sinä te
3. hän he

Puheaktipronominit eli 1. ja 2. persoonan pronominit viittaavat puhetilanteen kahteen välttämättömään osapuoleen, puhujaan ja puhuteltavaan (vastaanottajaan). Puheaktipronominit ovat deiktisiä. Niiden tarkoite riippuu tilanteesta, sillä puhujan ja puhuteltavan roolit vaihtuvat vuoron vaihtuessa. Kolmannen persoonan pronominit hän ja he ovat anaforis-deiktisiä. Ne viittaavat kolmanteen osapuoleen, joka ei ole puhuja eikä puhuteltava, eikä niiden tarkoite siten vaihdu puhujan vaihtuessa.

(a)

1 S: oisin soittanu siitä Kaisa Niemisestä että saitko sää hänet kii.
2 V: Sain. (.) ja tuota mut em saanu sitä kyl sitä asiaa paljookaa edistymään. (p)

Monikollinen puheaktipronomini me voi periaatteessa tarkoittaa puhujajoukkoa, ja te viittaa puhuteltaviin yhteisesti. Me viittaa kuitenkin yleensä joukkoon, johon puhuja esittää kuuluvansa, ja te myös joukkoon, johon hän katsoo puhuteltavan kuuluvan, ilman että tämän joukon tarvitsisi olla tilanteessa läsnä. Joukko vaihtelee tilanteen mukaan: esim. me voi kattaa mm. puhujan ja puhuteltavan, puhujan kansallisen tai poliittisen ryhmän tai ihmiset yleensä (b).

(b)

Puhuja ja puhuteltava: No me voidaan pohtia tätä myöhemmin. (p) [puhelun lopettelua] | Puhuja ja perhe: Me ollaan tuota muuttamassa Saviolle. (p) | Puhujan työyhteisö: – Me myydään ainoastaan uusia levyjä, sanoo Okke Komulainen [liikkeenharjoittaja], – –. (l) | Puhujan edustama valtio: – Tässä ei ollut Suomelle mitään uutta. Me tunnustamme ja hyväksymme komission arvion alijäämästämme, Viinanen sanoi Brysselissä. (l) | Ihmiset yleensä: Me katsomme maailmaa siitä nimenomaisesta perspektiivistä, johon olemme sitoutuneet, koska meidän paikkamme maailman kokemuksellisessa järjestyksessä on tietynlainen. (a)

Ryhmä voidaan täsmentää relatiivilauseella (» § 718) tai appositiorakenteella (» § 719). Muut jäsenet voidaan mainita esim. kanssa-lausekkeella: Me otetaa Makkosen kans vasikkaa (p). Teititeltäessä te viittaa yhteen puhuteltavaan (» § 1273).

Monikollisten persoonapronominien ulkopaikallissijoille on luonteenomaista, että niillä tarkoitetaan kotia, muuta hallintapiiriä tai omaa maata, kuten esim. puhuttaessa eri paikkakuntien ja maiden tavoista ja kulttuureista (c).

(c)

Se [judo] on meillä perinteisesti koululiikuntalaji. Teillä Suomessa pohja on ehkä kapea mutta kaikki judokat ovat lajistaan innostuneita. (l)

Huom. 1. Persoonapronomineilla on paljon yksitavuisia variantteja, mm. , mää, mie, miä ja , sää, sie, siä sekä monikossa myö, työ ja hyö (taivutuksesta » § 100). Näistä lyhytvokaalinen ~ on varsin yleinen, neutraali puhutun kielen piirre, jonka on havaittu viime vuosikymmeninä yleistyneen, mutta myös mie ~ sie -variantti on elävä paikallispiirre mm. Peräpohjolassa ja Kaakkois-Suomessa. Variantti esiintyy myös pitemmän pronominin pikapuhemuotona, samoin sulautuneet pronominit m(’oon) tai (ookko)nä; pikapuhe- ja täysien varianttien jakaumaa ei ole tarkemmin tutkittu. (Paunonen 1995b [1982]: 151–164; Mantila 1997: 13; Vikberg 1997.)

Huom. 2. Sinä-pronominia käytetään etenkin puheessa myös yleistävästi, viittaamatta nimenomaan puhuteltavaan (» § 1365): Mut et sellaist ihmisist mist näät niinku et, et ne tykkää susta – – ni sellasten kanssa on hirvee helppo olla (Laitinen 1995: 347).

Minä-sanaa käytetään myös substantiivina, jolloin taivutuskin on substantiivin: filosofiseen pohdiskeluun elämän tarkoituksesta ja minän olemuksesta (l). Pronomineja eivät ole sanat allekirjoittanut (» § 631) ja meikäläinen (» § 626 huom), joilla puhuja voi niin ikään viitata itseensä.

.

Declinarea pronumelui personal

.

Persoonapronominit ovat minä, sinä, hän, me, te, he. Ne ovat kaikki substantiivisia. (joacă rol de substantiv)

Taivutuksen erityispiirteitä:

Pronominien minä, sinä, hän taivutusvartalot ovat minu-, sinu-, häne-. Hän on konsonanttivartaloinen (hän+tä). Pronominien me, te, he taivutusvartalot ovat mei-, tei-, hei-.

Persoonapronomineilla on erityiset akkusatiivimuodot: minu+t, sinu+t, häne+t, mei+dät, tei+dät, hei+dät.

Monikon genetiivin päätteenä on –dän : mei+dän, tei+dän, hei+dän (vrt. häi+den, mai+den, tei+den).

Persoonapronomineista ei käytetä instruktiivia eikä komitatiivia. (vezi mai jos!)

.

Singular

Plural

nominativ

minä sinä hän se me te he ne

genitiv

minun sinun hänen sen meidän teidän heidän niiden

acuzativ

minut sinut hänet meidät teidät heidät

partitiv

minua sinua häntä sitä meitä teitä heitä niitä

ilativ

minuun sinuun häneen siihen meihin teihin heihin niihin

inesiv

minussa sinussa hänessä siinä meissä teissä heissä niissä

elativ

minusta sinusta hänestä siitä meistä teistä heistä niistä

alativ

minulle sinulle hänelle sille meille teille heille niille

adesiv

minulla sinulla hänellä sillä meillä teillä heillä niillä

ablativ

minulta sinulta häneltä siltä meiltä teiltä heiltä niiltä

translativ

minuksi sinuksi häneksi siksi meiksi teiksi heiksi niiksi

esiv

minuna sinuna hänenä sinä meinä teinä heinä niinä

abesiv

minutta sinutta hänettä sittä meittä teittä heittä niittä

De remarcat că instructivul, deși rar folosit, se poate forma perifrastic folosind genitivul pronumelui la care se adaugă avulla de ex.: (minun, sinun, hänen, sen, meidän, teidän, heidän, niiden) avulla. Comitativul, și el rar folosit, se formează la fel cu instructivul dar în locul lui avulla punem kanssa.

.

xbar04

.

Te‘ naște câteva probleme.

Întrebuințare

  • În scris, în cazul unui text fluent, pronumele poate fi omis, în schimb în vorbirea curentă pronumele se recomandă să fie folosit.
  • O formă de politețe presupune scrierea lui Te sau cel puțin a lui Sinä cu majuscule.
  • Adresându-ne unei singure persoane, participiul trecut active trebuie să fie la singular, la indicativul trecut negativ, la perfectul prezent al tuturor modurilor, atât afirmativ cât și negativ și indicativul perfect trecut –  pentru că este vorba de o singură persoană. Finlandezul needucat face greșeala să folosească toate formele de plural în loc de singular: ”Te, herra tohtori olette sanoneet” în loc de ”Te, herra tohtori olette sanonut”.
  • Te ette ollut täällä silloin. (indicativ trecut negativ)
    • Atunci nu erați aici.
  • Te olette ollut täällä silloin. (indicativ prezent perfect afirmativ)
    • Atunci ați fost aici.
  • Te ette ole ollut täällä silloin. (indicativ prezent perfect negativ)
    • Atunci nu ați fost aici.
  • Te olisitte ollut täällä silloin. (condițional prezent perfect afirmativ)
    • Ar fi fost bune să fi fost atunci aici.
  • Te ette olisi ollut täällä silloin. (condițional prezent perfect negativ)
    • Ar fi fost bune să nu fi fost atunci aici.
  • Te lienette ollut täällä silloin. (potențial prezent perfect afirmativ)
    • Atunci ați fost probabil aici.
  • Te ette liene ollut täällä silloin. (potențial prezent perfect negativ)
    • Probabil că atunci n-ați fost aici.
  • Te olitte ollut täällä silloin. (indicativ trecut perfect afirmativ)
    • Fuseseți atunci aici.
  • Te ette ollut ollut täällä silloin. (indicativ trecut perfect negativ; Atenție: ollut de două ori)
    • Nu fuseserăți atunci aici.

.

§ 1273 Teitittely, persoona ja luku

.

Teititeltäessä puhutellaan yhtä kuulijaa monikon 2. persoonan pronominilla: Te olette päivän ensimmäinen asiakas. Teitittelyä ilmentävät pronomini ja verbin persoonatunnus; teitittelylauseen puhuttelusana, predikatiivi sekä predikatiiviadverbiaali ovat yksikölliset:

.

(a) Te, kansliapäällikkö Rauta, olette häpäissyt itsenne. (k) | Te olette EU:n ensimmäinen oikeusasiamies. (l) | Te olette rikas ja me olemme köyhiä. (k) | Hauska, että olette terveenä kotona. (k) | Minusta te olette uljaan näköinen nainen. (k)

.

Vaihtelua on sen sijaan liittomuodon pääverbin muodossa: se on joko yksikössä kuten predikatiivikin ja osoittaa siis puhuteltavien lukumäärän (b) tai monikossa kuten pronomini ja apuverbikin (c).

.

(b) Mitä te olette kirjoittanut? (k) | Te olette pitkään ollut johtaja Merenmaan yrityksen palveluksessa. (k) | Mutta oletteko te ajatellut sitä mahdollisuutta, että saattaisitte olla raskaana? (k)

(c) Kysymys: Jos unohdan näyttää Apteekkikorttini reseptejäni käsiteltäessä tai maksaessani kassalla, voiko ostamani tuotteet siirtää jälkikäteen rekisteröintitietoihin? Vastaus: Reseptejä toimitettaessa siirtyvät ostot rekisteritietoihin henkilötunnuksen kautta, eli jos olette näyttäneet Kela-korttinne reseptejä toimitettaessa niin nämä ostotiedot siirtyvät rekisteritietoihinne, – –. (L)

Aici ar fi utilă consultare paginii Cum ne adresăm folosind titlurile finlandeze.

.

O formă deosebit de reverențioasă este forma desuetă de folosire a persoanei a treia folosită cândva și în românește: dorește domnul doctor o cafea? – maistuisiko tohtorille kahvia? Forma la persoana a treia se folosește încă în Suedia.

.

xbar04

.

Până aici a fost floare la ureche,

dar finlandezul folosește formele colocviale,

care sunt mai complicate.

.

Image published without permission. That’s generally permitted for non-profit or educational purposes.

Pronume dialectale

  • minä (standard)
  • ma (arhaic, poetic)
  • meitsi (dialectal)
  • mie, meikä (dialectal, est)
  • miä (dialectal)
  • mää (dialectal)
  • mnää (dialectal, Rauma)

  1. (personal, colocvial) eu (pronume personal persoana I-a singular)

Declinare

  • Neregulată: cazurile comitativ, instructiv și abesiv nu se întrebuințează decât perifrastic, așa cum se vede din tabelul de mai jos.
  • În plus față de cazurile standard, și minä ca și celelalte pronume personale cunosc o formă de acuzativ, mut.
Declinarea lui

cazul

singular

plural

nominativ mä, myö me
genitiv mun meidän
partitiv mua meitä
acuzativ mut meidät
inesiv mussa meissä
elativ musta meistä
ilativ muhun meihin
adesiv mulla meillä
ablativ multa meiltä
alativ mulle meille
esiv muna meinä
translativ muksi / muks meiksi
instructiv mun avulla meidän avulla
abesiv ilman mua ilman meitä
comitativ mun kanssa meidän kanssa

.

 

cazul singular plural

Dialectele din Kainuu

nominativ mää  
genitiv miun meijän, meiän
partitiv minnuu  
 

Dialectele savonez și carelian

nominativ mie myö
ilativ minnuu(n)  
adesiv miulla  
ablativ miulta  
alativ miulle  

.

sä, sää, sie

  1. (personal, colocvial) tu (pronume personal persoana II-a singular)

dialectul Häme de la Tampere și cel de la Turku: Mitä sää teet?Ce faci?

.

Declinare

  • Neregulată: cazurile comitativ, instructiv și abesiv nu se întrebuințează decât perifrastic, așa cum se vede din  tabelul de mai jos.
  • În plus față de cazurile standard, și sinä ca și celelalte pronume personale cunosc o formă de acuzativ, sut.
Declinarea lui

cazul

singular

plural

nominativ sä, sää, sie
genitiv sun
partitiv sua
acuzativ sut, sun
inesiv sussa
elativ susta
ilativ suhun
adesiv sulla
ablativ sulta
alativ sulle
esiv suna
translativ suksi / suks
instructiv sun avulla
abesiv sutta, ilman sua
comitativ sun kanssa

Sinonime

te

he

  • he (standard)
  • (dialectal): het
  • (dialectal): hyö
  • (colocvial): ne

hyö (dialectal) Pohjois-Karjalassa ja kaakkoismurteissa: he. Saman murrealueen persoonapronominit:

mie, sie, hää, myö, työ

.

Introdus  / lisätty 2.5.2013

Actualizat / päivitetty 11.1.2023

.

 

 

Creează un site web sau un blog la WordPress.com