Lauseke – expresie, sintagmă, enunț

Subiectul este spinos, pagina se adresează vorbitorilor avansați de finlandeză. Ea conține foarte multă teorie tocmai pentru faptul că termenii sunt greu de definit. Nici traducerile în românește nu sunt suficiente pentru același motiv: în românește nu există termenii corespunzători. Lauseke este un termen folosit frecvent în explicațiile dificultăților limbii finlandeze.

lauseke^48*A

kiel. sanan ja sen mahdollisten määritteiden muodostama kokonaisuus.
mat. lukujen merkeistä, muuttujista ja muista (tav. laskutoimitus)merkeistä koostuva yhdistelmä, joka edustaa jtak lukua t. funktiota.
atk merkkiyhdistelmä.
mus. kolmi- t. useampisäkeinen rytminen ja melodinen kokonaisuus.

După cum arată și definiția de mai sus (din Kielitoimiston sanakirja) lauseke, diminutivul lui lause, nu se definește ușor, are sensuri diferite după domeniul de întrebuințare. Mai jos am încercat o punere de acord.

lauseke (kiel) ● zicere, propoziție; frază; locuțiune; sintagmă; expresie; enunț ■ sats; (virke) mening; fras

lauseke (mat) ● membru al unei formule; expresie; teoremă ■ uttryck; sats

lauseke (mus) ● frază muzicală ■ period

lauseke (atk) ● expresie ■ uttryck

lauseke (oik) (klausuuli) ● clauză ■ klausul [A nu se confunda! În românește clauzula este un termen poetic.]

lauseke (log) ● expresie ■ sats

Ambiguitatea este dată de cuvântul englez phrase care are toate sensurile de mai sus. De aici derivă frazeologia care nu se referă la fraza sintactică, ci la phrase cu sensurile citate.

► lauseke ● propoziție simplă (gândire spusă sau scrisă); expresie; sintagmă; enunț ■ sats; (virke) mening; (lauseke) fras

Repet definiția: kiel. sanan ja sen mahdollisten määritteiden ja täydennysten muodostama kokonaisuus – cuvântul care, împreună cu atributele sale, formează un tot. Expresie, Sintagmă.

Important! Propoziția finlandeză poate fi formată și doar dintr-un cuvânt.

Lauseke on nimitys yhteen liittyvien sanojen kimpulle, ts. sellaiselle rakenteelle jonka sana muodostaa mahdollisten laajennustensa kanssa. Kyseistä sanaa sanotaan lausekkeen edussanaksi, ja lauseketta nimitetään (eräin poikkeuksin) edussanansa sanaluokan mukaan. Esim. substantiivi ystävillä voi muodostaa substantiivilausekkeen kuten pienillä ystävillä tai äidin vanhoilla ystävillä Saksassa, adjektiivi vanhoja taas adjektiivilausekkeen liian vanhoja pelaamaan. Myös yksittäinen sana muodostaa lausekkeen: Ystäväni asuu kaukana. Useammasta sanasta koostuva lauseke muodostaa yleensä yhtäjaksoisen rakenteen. On kuitenkin lauseyhteyksiä, joissa muuten yhtäjaksoisena esiintyvän lausekkeen osat voivat olla toisistaan erillään, esim. Pelaamaan he ovat liian vanhoja (hajarakenne). (» § 439.) Lausekkeista käytetään kielitieteellisessä kirjallisuudessa yleensä englantilähtöisiä lyhenteitä, esim. substantiivilauseke on NP, adjektiivilauseke on AP. Isossa suomen kieliopissa finiittiverbien ei katsota muodostavan lausekkeita, vaan joskus puhutaan verbi-ilmauksista (» § 443).

Adverbiaalilauseke

Lyhenne AdvlP tarkoittaa adverbiaalilauseketta. Tällöin adverbiaalia ei ole käsitetty niinkään lauseenjäseneksi, vaan pikemmin jakaumaluokaksi, joka on verrattavissa lähinnä nominilausekkeeseen. Adverbi määritteineen on yksi adverbiaalilausekkeen tyyppi samaan tapaan kuin substantiivi määritteineen on yksi NP:n tyyppi.

Puukuvain ● arbore ■ träddiagram

puudiagrammi, puukuvain, puukuvio; puu ● diagrama-arbore, diagramă arborescentă ■ träddiagram ► tree diagram, tree structure; Baumdiagramm; aprox.: arbre de probabilité

Lauseen sanat eivät liity toisiinsa nauhamaisesti yksi toisensa perään. Yksi oleellisista lauseen ominaisuuksista on sanojen ryhmittyminen osakokonaisuuksiksi. Lauseilla on siten hierarkkinen rakenne. Lause muodostuu muodostimista eli konstituenteista. Esimerkiksi lause Matin veli ajaa keltaista autoa jakaantuu muodostimiin seuraavasti (sulkunotaatio yhdistää yhteen kuuluvat osat, konstituentit):

► 〈 [Matin][veli] 〉 { [ajaa] 〈 [keltaista] [autoa] 〉 }◄

Lauseen rakenne kuvataan usein graafisesti puukuvaimen (phrase structure tree) avulla:

Puukuvaimen termit ja lyhenteet:

Phrase = lauseke, syntaktinen fraasi – expresie sintactică
S = sentence, lause – propoziție
Art = article, artikkeli – articol
N = noun, substantiivi – substantiv
P = preposition, prepositio – prepoziție
V = verb, verbi – verb
Aux = auxiliary verb, apuverbi – verb auxiliar
NP = noun phrase, nominilauseke – expresie nominală
AP = adjective phrase, adjektiivilauseke – expresie adjectivală
ADVP = adverb phrase, adverbilauseke – expresie adverbială
PP = pre-, postpositional phrase, prepositiolauseke, postpositiolauseke – expresie prepozițională
VP = verb phrase, verbilauseke – expresie verbală

Puukuvaimen keskeisiä asioita ovat myös seuraavat termit:

konstituentti (constituent) – constituent
noodi (node) – nod
dominoida, dominanssi (dominate, dominance) – dominantă

Noodi on haarauma, kaaviossa lopulta sanoihin päättyvä „viiva”. Nimettyjä noodeja on kaaviossa kolmenlaisia:

sanojen sanaluokkanoodit (N, V Art),
lausekenoodit (NP, VP, PP) sekä
lausesymboli S rakenteen huipulla.

Noodit dominoivat toisiaan: kaaviossa ylempänä oleva noodi dominoi alempaa, jos niiden välillä on polku. Esimerkiksi noodi S dominoi kuvaimessa NP:tä, Auxia ja VP:tä. Tämä dominointi on välitöntä, koska noodien välillä ei ole muita noodeja. S dominoi myös noodeja Art, N, PP ja V, mutta ei välittömästi.

Erilaisten lausekkeiden määrästä ja tulkinnasta on erilaisia näkemyksiä, mutta useat lauseopin teoriat luettelevat ainakin seuraavat lauseketyypit:

NP = nominilauseke (noun phrase) – expresie nominală
AP = adjektiivilauseke (adjective phrase) – expresie adjectivală
ADVP = adverbilauseke (adverb phrase) – expresie adverbială
PP = pre- tai postpositiolauseke (prepositional phrase, postpositional phrase) – expresie prepozițională
VP = verbilauseke (verb phrase) – expresie verbală

Lausekkeen pääsana on lauseketyypin mukaisen sanaluokan sana. Pääsana määrää lausekkeen mahdollisen sisäisen rakenteen. – Cuvântul principal al propoziției determină tipul propoziției; tot el dictează relațiile dinte celelalte elemente ale propoziției.

Lausekkeen rakenne

§ 439 Lausekkeiden olemus, nimitysperusteet ja keskeiset osat

Sanat muodostavat toisten ilmausten kanssa lausekkeita. Esimerkissä (a) substantiivi ehdotusmuodostaa lausekkeen määritteidensä tämä ja viimeinen kanssa, adjektiivi oudolta samoin määritteensä vähän kanssa. Lauseke nimetään sen edussanan sanaluokan mukaan (» § 441). Esimerkin ensimmäinen lauseke on siten substantiivilauseke (NP), jälkimmäinen adjektiivilauseke (AP). Yleensä sanat voivat esiintyä samoissa lauseyhteyksissä ilman määritteitäänkin. Silloinkin niiden katsotaan muodostavan vastaavia lausekkeita (b).

(a) [Tämä viimeinen ehdotus]_NP tuntuu [vähän oudolta]_AP.

(b) [Ehdotus]_NP tuntuu [oudolta]_AP.

Lauseke on tästä näkökulmasta sanan laajentuma, ja siksi ilmauksia, joiden kanssa sana muodostaa lausekkeen, sanotaan sen laajennuksiksi.

Lausekkeita osoitetaan hakasulkeilla (a–b) lähinnä silloin, kun rakenteen selvennys on tarpeen. Lauseketyypit ilmenevät asetelmasta 87. Lausekkeesta käytetään vakiintunutta lyhennettä P (engl. phrase).

Asetelma 87: Lausekkeet ja sanaluokat

Lyhenne	Nimi	Edussanan sanaluokka	Esimerkki
NP	substantiivilauseke	substantiivi	tämä viimeinen kohta
AP	adjektiivilauseke	adjektiivi	vähän oudolta
PP	adpositiolauseke	adpositio	ennen viimeistä kohtaa
AdvP	adverbilauseke	adverbi	erittäin usein
InfP	infinitiivilauseke	verbi (infinitiivimuotoinen)	lähtemään kotiin
PartisP	partisiippilauseke	verbi (partisiippi)	vastausta odottavia

Lausekkeen keskeinen tuntomerkki on se, että se on yhtäjaksoinen rakenne. Tietyissä lauseyhteyksissä laajennus voi kuitenkin sijaita erillään lausekkeen edussanasta, kuten lauseessa Siitä minä olen ylpeä, jolla on yhtäjaksoisen adjektiivilausekkeen sisältävä variantti Minä olen ylpeä siitä. Tällaisia ovat varsinkin monet infinitiivilausekkeet (» § 1397).

On myös rakenteita, joissa on kaksi tai useampia samantasoisia osia eikä siis yhtä edussanaa. Tällaisia ovat rinnasteiset lausekkeet, jotka tavallisesti koostuvat kahdesta tai useammasta samantyyppisestä, konjunktion yhdistämästä lausekkeesta (» § 1085). Yhdessä ne muodostavat saman tyypin lausekkeen, joka on yhtäjaksoinen kokonaisuus, vaikka sen osilla saattaakin olla erilaisia ominaisuuksia:

[[useita pieniä hiiriä]_NP ja [yksi suuri norsu]_NP]_NP
[[kaunis]_AP ja [kauneudestaan tietoinen]_AP]_AP

Lausekkeet voivat myös olla appositiosuhteessa: Ranskan presidentille, Jacques Chiracille (» § 1059).

Kun lausetta tarkastellaan lausekkeista koostuvana rakenteena, sen edussana on verbi: lauseen perusrakenne määräytyy verbin laajennuksista (» § 866). Vain lauseessa esiintyvät – verbin kannattamina – tempus ja modus. Termiä verbilauseke ei tässä kieliopissa käytetä (» § 443), mutta verbiedussanaisia lausekkeita ovat infinitiivi- ja partisiippilausekkeet.

Lausekkeen edussanalla voi olla kahdenlaisia laajennuksia. Valinnaiset laajennukset ovatmääritteitä, jotka luonnehtivat edussanan mahdollisten tarkoitteiden alaa tai antavat siitä lisätietoa. Eri sanaluokilla ja joillakin niiden alaryhmillä on omat mahdolliset määritetyyppinsä. Esimerkiksi ominaisuutta kuvaa substantiivilausekkeessa kongruoiva adjektiivimäärite (monimutkaisia ilmauksia), verbin yhteydessä taas adjektiivista johdettusti-adverbi (ilmaistaan monimutkaisesti). Semanttisesti tyypillinen määrite on jäsen, jonka merkitys jollakin tavoin rajaa edussanan merkityksen alaa. Esimerkiksi viimeinen kohta rajaa kapeamman joukon mahdollisia tarkoitteita kuin pelkkä kohta, samoin itkee lohduttomasti suppeamman joukon tilanteita kuin itkee. Kummassakin tapauksessa määritteen rajaama ilmaus on samaa semanttista tyyppiä kuin edussana.

Sanan luontaisen valenssin tai kieliopillisen konstruktion edellyttämät laajennukset ovattäydennyksiä. Keskeinen täydennyksiä saava sanaluokka ovat verbit; esim. verbin luottaa merkitykseen kuuluu, että se on suhde jonkin kognitiivisia kykyjä omaavan olion ja toisen olion tai oliojoukon (luottamuksen kohteen) välillä; valenssista ja täydennyksistä tarkemmin » § 446 – 449. Myös adpositioilla, verbikantaisilla substantiiveilla kuten luottamus ja eräillä adjektiiveilla kuten ominainen on täydennyksiä. Määritteet eroavat täydennyksistä mm. siinä, että täydennykset ovat periaatteessa pakollisia, mutta myös määritteen läsnäolo on joskus pragmaattisista syistä pakollista, esim. Löysin virheen *kohdasta ~ viimeisestä kohdasta.

Toisin kuin tähänastisissa suomen kieliopeissa, tässä kieliopissa ei sanota täydennyksiä, siis esimerkiksi objektia, verbin määritteeksi. Myös verbiä määrittää käytetään pelkästään määritteistä. Täydennykset täyttävät sanan valenssin, lausetyypin tai täydennysmuotin avaamia tyhjiä paikkoja. Muottiin tai valenssilliseen sanaan sisältyy tieto täydennyksistä: niiden määrästä, mahdollisesti semanttisesta tyypistä ja muodosta, idiomien tapauksessa joskus ilmiasustakin, esim. mennä mönkään.

Huom. Sellaista lauseiden tai muiden syntaktisten kokonaisuuksien kuvausta, jossa rakenne esitetään lausekkeista muodostuvaksi, sanotaan lausekerakenteeksi. Lausekerakenteen lähikäsite on konstituenttirakenne. Määritteitä on kielitieteellisessä kirjallisuudessa kutsuttu vapaiksi määritteiksi tai adjunkteiksi. Täydennys on käännös termistä komplementti, jolla on tosin usein tarkoitettu mm. predikatiivia eli predikaatin täydennystä. Termi täydennys vastaa läheisesti dependenssikieliopissa käytettyä termiä aktantti ja logiikasta peräisin olevaa termiä argumentti.

§ 440 Lausekkeiden osien hierarkkisuus

Sanan laajennuksina toimivat yleensä lausekkeet. Syntaktinen rakenne on tästä syystä kerroksellista, vaikka yksikin sana, esim. tapa, voi muodostaa lausekkeen.

[[[meidän kulttuurillemme]_NP ominaisia]_AP tapoja]_NP

Useampiosaisen lausekkeen rakenne on periaatteessa sellainen, että laajennukset ovat edussanan rinnalla, ts. tyyppiä X edustavan lausekkeen hierarkkinen rakenne on yleisesti katsoen seuraava:

[	lauseke 1	X	lauseke 2	]	_LAUSEKE
	[laitoksen uuden johtajan]	viesti	[uteliaille tiedostusvälineille]		Laitoksen uuden johtajan viesti uteliaille tiedostusvälineille.

Atenție! Aici vedem cum o combinație de cuvinte constituie o expresie și este considerată lauseke iar din alăturarea acestor lauseke rezultă ….. lauseke!

Käytännössä ei rakenteen kaikilla tasoilla esiinny yhtä syvää hierarkiaa. Esimerkiksi substantiivin kongruoivat määritteet ovat kylläkin adjektiivilausekkeita, koska ne voivat saada määritteitä: kaikkein viimeisin ehdotus. Käytännössä ne ovat usein yksisanaisia. Adjektiiveilla ja adverbeilla taas on määritteitä, jotka eivät lainkaan laajennu lausekkeiksi, esim. aivan. Tällaisia ovat myös substantiivien kongruoivat tarkenteet, esim. tämä lausekkeessa tämä viimeinen ehdotus. Partikkelit, jotka eivät missään oloissa saa laajennuksia eivätkä myöskään esiinny lausekkeen osana, ovat lausekerakenteen ulkopuolisia liitynnäisiä (» § 870).

Joissakin tapauksissa lausekkeella on edellistä enemmän hierarkkista rakennetta: laajennus voi liittyä kahden muun osan muodostamaan kokonaisuuteen. Esimerkiksi adjektiivi ainoa määrittää sitä NP:ssä seuraavaa jaksoa, substantiivia muine mahdollisine adjektiivimääritteineen:

[ainoa [suomalainen kilpailija]_NP]_NP vrt. [nuori suomalainen kilpailija]_NP

Tavallisesti useampia adjektiivimääritteitä sisältävät lausekkeet, kuten nuori suomalainen kilpailija, voi tulkita siten, että kukin adjektiivi luonnehtii edussanaa: nuori suomalainen kilpailija on myös nuori kilpailija. Sen sijaan ainoa suomalainen kilpailija ei ole ainoa kilpailija, ainoastaan ainoa suomalaisista kilpailijoista.

§ 441 Edussana edustaa lauseketta

Edussanan keskeinen ominaisuus on, että se edustaa lauseketta lauseyhteydessä. Lisäksi edussana on lausekkeessaan yleensä pakollinen lukuun ottamatta ellipsiä, esim. Minä hoidan pienet ja sinä isot asiat (» § 442). Myös täydennys on lausekkeessa enemmän tai vähemmän pakollinen, kuten objekti partisiippilausekkeessa vettä sisältävä ja genetiivi-NP adpositiolausekkeessa mummon luota. Pakollisuus ei siis erota edussanaa täydennyksestään. Silloin kriteerinä on se, että edussana valitsee täydennyksen ja mahdollisesti määrää sen muodon.

Se, että edussana edustaa lausekettaan, tarkoittaa että se kantaa lauseyhteyden lausekkeelta edellyttämiä piirteitä. Jos sana vaatii täydennykseltään jotakin ominaisuutta, tämä vaatimus koskee ensisijaisesti edussanaa ja sitä kautta koko lauseketta, mutta ei edussanan laajennuksia. Esimerkki tästä on rektiosija, kuten se että ihastua-verbi saa illatiivisijaisen täydennyksen (a). Kongruoivat määritteet ovat kuitenkin samassa muodossa kuin edussana, joten sellaisissa tapauksissa kuin (b) myös määritteiden voi sanoa edustavan lauseketta muodoltaan.

(a) Ihastuin [Pirjon ajatukseen uudenlaisesta oppikirjasta].

(b) Ihastuin [noihin uusiin raikkaisiin ajatuksiin].

Lauseke kantaa edussanansa kieliopillisia ja pitkälti myös merkityspiirteitä. Niinpä puhutaan esimerkiksi monikollisista substantiivilausekkeista (esim. tytöt, Pirjon ajatuksiin) ja tarpeen mukaan esimerkiksi illatiivilausekkeista tai paikallissijaisista lausekkeista (esim. Pirjon ajatuksiin, näissä tehtävissä, entisistä opettajista). Vastaavasti ihmistarkoitteisen NP:n edussana on ihmistä tarkoittava sana. Eräissä tapauksissa rakenteelliset ja semanttiset ominaisuudet kuitenkin eroavat toisistaan: keskenään sama- tai lähimerkityksisillä lausekkeilla on erilainen rakenne. Esimerkkien (c–d) NP:t ovat merkitykseltään lähellä toisiaan ja ilmaisevat kumpikin ihastuksen kohteen. Kuitenkin lauseen (c) NP:ssä kvanttoripronomini joihinkin on edussana ja lauseessa (d) määrite.

(d) Ihastuin [joihinkin Pirjon ajatuksiin].

Edussanasta on tarpeen erottaa pääsana: sana jota tarkasteltava ilmaus määrittää tai jonka täydennys se on. Lausekkeen edussana on osa lauseketta, lausekkeen pääsana sen ulkopuolella. Esimerkiksi substantiivilausekkeeseen kaikkein viimeinen kohta (e) sisältyy adjektiivilauseke kaikkein viimeinen, jonka edussana on adjektiivi viimeinen ja pääsana substantiivi kohta. Sanan kaikkein pääsana on viimeinen; pääsana voi olla yksisanaisellakin määritteellä. Sen sijaan koko substantiivilausekkeella ei lauseyhteydestä irrallisena ole pääsanaa, edussana (kohta) kylläkin.

(e) [[ kaikkein viimeinen]_AP kohta]_NP

Huom. Pääsanan määritelmä perustuu, kuten useimmissa tähänastisissa suomen kieliopeissa, dependenssimalliin, jossa ei käytetä lausekkeita vaan katsotaan lauserakennetta sanojen välisten määritesuhteiden verkkona. Termi edussana on tässä määritelty samoin kuin kielioppikomitean (1915: 49) ja Penttilän (1963: 564) edussane; Penttilä (mp.) ei kuitenkaan erota pää- ja edussanetta toisistaan sillä tavoin kuin tässä tehdään.

§ 442 Substantiivilauseke

Keskeinen lauseketyyppi on substantiivilauseke eli NP (» § 439 asetelma 87). Sillä tarkoitetaan ensinnäkin lauseketta, jonka edussana on substantiivi (a), mutta NP:n edussana voi olla myös pronomini (b) ja numeraali (c); edussana on esimerkkilausekkeissa kursivoitu. Pronomini- tai numeraalilausekkeita ei siis tässä kieliopissa käytetä. Tämä perustuu siihen, että pronominit ja numeraalit toimivat lausekkeen edussanana ollessaan substantiivin tavoin.

(a) sisareni | raikasta vettä | lumen luonti jalkakäytäviltä | vastaanoton kylmäkiskoisuus

(b) minä | se joka ei koskaan tullut | kuka | melkein jokainen meistä

Pronominit muodostavat NP:n tavallisimmin yksin. Tällaisella lausekkeella ei ole kuvailevaa eikä luokittavaa merkitystä. Tarvittaessa substantiiviedussanainen, kuvailevaa tai luokittavaa merkitystä kannattava NP erotetaan pronominin muodostamasta nimityksellä (täysi) leksikaalinen NP.

Lausekkeen nimittämistä NP:ksi silloinkin, kun sen rakenteellinen edussana on pronomini tai numeraali, puoltaa ensinnäkin yksinkertaisuus: sisareni ja kahdeksankymmentä pätevää hakijaa edustavat samaa lauseketyyppiä mm. toimiessaan subjektina. Toiseksi substantiivilla on keskeinen asema myös silloin, kun se ei ole rakenteellinen edussana, sillä juuri substantiivi vaikuttaa siihen, miten lauseke sopii merkitykseltään ympäristöönsä. Esimerkiksi lauseissa Kolme kelloa käy ja Kolme ehdotusta käy määrää tulkinnan se, onko puhe kelloista (’toimia’) vai ehdotuksista (’sopia’).

NP:n tehtävässä esiintyvät lisäksi yleisesti adjektiivi- ja partisiippilausekkeet. Tällaisessa lausekkeessa voi olla substantiiveille tyypillisiä määritteitä, ei pelkästään sellaisia, joita adjektiivit ja partisiipit muuten saavat (d).

(d) [Tuo lupaava 16-vuotias]_NP löi laudalta [kaikki muut [kilpailuun osallistuneet]]_NP.

Tällaiset lausekkeet voi analysoida joko niin, että niissä katsotaan olevan elliptinen edussana, joka on luokaltaan substantiivi, tai sitten niin, että adjektiivi- tai partisiippilausekkeen merkitys on kyllin joustava salliakseen käytön myös substantiivina. Tässä kieliopissa ratkaisu on jälkimmäinen, ellei ellipsitulkinnalle ole selviä perusteita, kuten esimerkissä (e).

(e) Minä hoidan [pienet ∅] ja sinä hoidat [isot ongelmat].

Huom. Aiemmassa alan kirjallisuudessa NP:tä on nimitetty nomini- tai nominaalilausekkeeksi. Näillä on joissakin tapauksissa tarkoitettu myös NP:lle tyypillisissä yhteyksissä esiintyviä infiniittisiä lausekkeita ja lauseita. Adverbiaalilausekkeella on tarkoitettu adverbiaalina toimivia lausekkeita, jotka voivat olla substantiivi-, adjektiivi-, adverbi- tai adpositiolausekkeita (Hakulinen – Karlsson 1979: 108, 151–153).

§ 443 Muodostaako finiittiverbi lausekkeen?

Verbilausekkeella eli VP:llä tarkoitetaan kielitieteellisessä kirjallisuudessa useimmiten sellaista verbiedussanaista kokonaisuutta, jossa yksi täydennyksistä, subjekti, ei ole mukana:

Viimeinen kohta [näyttää vähän oudolta]_VP. | Leena [ihastui johonkin taiteilijaan]_VP.| Vaari [katselee kaihoisasti veneitä]_VP.

Lauseen jako NP:hen ja VP:hen edustaa antiikista periytyvää käsitystä subjektista ja predikaatista lauseen pääjäseninä. Toisaalta sillä kuvataan joissakin kielioppiteorioissa subjektin hallitsevuutta objektiin ja muihin verbin täydennyksiin nähden. Yksi esimerkki tästä on se, että subjekti on aina mahdollinen muuna lauseenjäsenenä toimivan refleksiivipronominin korrelaatiksi (Mikko ajattelee itseään), mutta ei päinvastoin (*Itsensä ajattelee Mikkoa). Korrelaatin on siis sijaittava lausekerakenteessa ylemmällä tasolla kuin pronominin: subjekti-NP on VP:n kanssa samalla tasolla, mutta objekti-NP VP:n sisällä, siis subjekti-NP:tä alempana:

Suomessa ei juuri ole selviä todisteita siitä, että finiittiverbi muodostaisi laajennustensa kanssa lausekkeen, johon subjekti ei kuulu. Verbin laajennukset voivat ensinnäkin sijaita verbistä erillään (esim. Tätä minä tarvitsen) vapaammin kuin tavallisesti muiden sanaluokkien sanojen laajennukset pääsanastaan (kuitenkin » § 1396 – 1403). Toiseksi ellipsissä voi jäädä kontekstista täydennettäväksi yhtä hyvin subjektin ja verbin muodostama osa (Tämän on maalannut Palmu, ja niin tämänkin [on maalannut Palmu]) kuin oletetun verbilausekkeenkin (Palmu maalaa maisemia, mutta niin minäkin [maalaan maisemia]).

Refleksiivipronomineista näkyvä subjektin ja muiden jäsenten epäsymmetria ei välttämättä edellytä lauserakenteen hierarkiaa, vaan se voidaan esittää lauseenjäsentehtävästä riippuvaksi (» § 1448), jolloin subjekti on verbin ja muiden täydennysten kanssa samalla rakenteen tasolla. Näin tulkittuna verbin muodostama lauseke eli VP on lähes sama kuin lause. Subjekti on kuitenkin täydennysten joukossa sikäli erikoisasemassa, että jokseenkin kaikki verbit voivat saada subjektin. Infinitiivilausekkeet, joihin ei yleensä kuulu subjektia, ovat tyypiltään juuri verbilausekkeita. Verbin ja sen laajennusten muodostamista ilmauksista käytetään tarpeen mukaan nimitystä verbi-ilmaus.

§ 562 Substantiivilausekkeen rakenteesta

Substantiivin kuvaamia olioita tai asioita luonnehditaan tai täsmennetään erityyppisillä ilmauksilla, joita syntaksin tasolla kutsutaan substantiivin määritteiksi ja täydennyksiksi eli yhteisesti laajennuksiksi. Substantiivista ja sen laajennuksista syntyvä kokonaisuus on substantiivilauseke, NP, jossa substantiivi on edussanana, esim. korkea talo, musiikkia kaikkiruokaisille, kaupunkiin muuttaminen kesän jälkeen. Yksinkertaisimmillaan NP koostuu yhdestä substantiivista, esim. talo, mutta laajennukset saattavat muodostaa hyvinkin monikerroksisia rakenteita. Kieliopillisia rajoituksia laajennusten määrälle ei ole. Seuraavissa esimerkeissä hakasulkeisiin merkityt jaksot ovat kokonaisuudessaan NP:itä, mutta ne saattavat itsekin koostua monista lausekkeista. NP:n edussana on kursivoitu.

[Sota] siis jatkuu (l) | [yli kuusi vuotta kestänyt Iranin ja Irakin välinen verinen sota](l) | [Uusseelantilaisen Alan Duffin romaanin filmatisointi hajoavasta maoriperheestä Aucklandin slummeissa] (L) | [Raiskaajansa puukottamisesta Juvan käräjäoikeudessa viideksi vuodeksi vankeuteen tuomitun N:n jutun hovioikeuskäsittely] alkaa tänään. (L) | [Suunnitelmaan] kuuluu [ajo loistoautolla korkeatasoiseen hotelliin], [käynti teatterissa, oopperassa tai jossakin vastaavassa], [kiertoajelu Helsingissä], [ostosretki huipputavarataloissa], [lounas Aralan kanssa huippuluokan ravintolassa], [voittoshekin luovutus kakkukahvin kera] ja lopuksi [matka loistoautossa takaisin jonkin julkisen liikennevälineen pysäkille]. (l)

Substantiivin lauseasemissa olevat pronominit taipuvat sijassa ja luvussa substantiivin tapaan. Ne muodostavat tällöin NP:n, mutta eivät saa substantiivin tavoin etumääritteitä: *ihana hän, *sellaisessa siinä. Erotukseksi pronominin muodostamista lausekkeista substantiivin muodostamia lausekkeita kutsutaan (täysiksi) leksikaalisiksi NP:iksi (» § 442).

Huom. Fennistisestä perinteestä poiketen tässä kieliopissa ei substantiivin määritteitä kutsuta attribuuteiksi, sillä eri sanaluokkien sanojen laajennuksia ei erotella eri termein. Perinteisessä kieliopissa verbillä on adverbiaaleja ja substantiivilla attribuutteja (ja attributiiveja), mutta tässä substantiivilla katsotaan muiden sanaluokkien sanojen tapaan olevan laajennuksia. Ne ovat genetiivi- ja adjektiivimääritteitä, esim. naisen pitkä elämä, ja adverbiaalitäydennyksiä ja -määritteitä, esim. usko huomiseen; tuttava rajan takaa, konsertti eilen. Näin esim. verbin ja siitä johdetun substantiivin samanfunktioiset laajennukset ovat myös samannimisiä:

Adverbiaalitäydennyksiä:	käydä ~ käynti parvekkeella
Adverbiaalimääritteitä:	tupakoida ~ tupakointi parvekkeella

§ 592 Lauseketyyppi osa kirjasta, joukko lapsia, litra maitoa

Osa‑, ryhmä- ja mittasanat kuten osa, kappale, joukko, litra ovat substantiiveja mutta määrää ilmaisevina syntaktisesti kvanttorimaisia. Ne voivat saada mitattavaa paljoutta ilmaiseva laajennuksen. Partitiivi- tai elatiivimuotoinen täydennys on pääsanan jäljessä ja mahdollinen genetiivimäärite pääsanan edellä. Näitä laajennuksia voi vastata myös yhdyssanan nominatiivi- tai genetiivimuotoinen määriteosa.

Osasanat ilmaisevat osaa kokonaisuudesta. Sanaa osa ja mitattavaa osuutta ilmaisevia sanoja kuten neljännes, prosentti käytetään tarkoittamaan osaa joukosta (osa suomalaisista ~suomalaisia), massasta tai muusta kokonaisuudesta (osa leipää, prosentti ~ enemmistö väestöstä). Osasanat ilmaisevat myös jonkin hahmoista aineen osaa, esim. hiukkanen, kaistale, kappale, kimpale, muru(nen), möhkäle, nokare, pala(nen), pätkä, siivu, sirpale, suikale, tippa, viipale.

Partitiivitäydennys	Elatiivitäydennys	Genetiivimäärite	Määriteosa
pala leipää	pala leivästä	leivän pala	leipäpala
nokare taikinaa	nokare taikinasta	taikinan nokare	taikinanokare
osa leipää	osa leivästä	leivän osa	*leipäosa
osa leipiä	osa leivistä	?leipien osa	–
puoli leipää	puolet leivästä	*leivän puoli	–

Partitiivisijainen ainesana, joka on osasanan täydennyksenä, ilmaisee rajaamatonta paljoutta:osa leipää; mielenkiintoisin osa kirjaa (l). Vastaava elatiivisijainen ilmaus tarkoittaa, että määrä erotetaan tietystä ainepaljoudesta tai joukosta: osa leivästä ~ leivistä; Jännittävin osa kirjasta (l). Myös genetiivi- ja nominatiivisijaisen määritteen tai yhdyssanan määriteosan sisältävät ilmaukset leivän pala, leivänpala, leipäpala ja kirjan mielenkiintoisin osa ovat merkitykseltään rajattuja. Partitiivi- ja elatiivi-ilmauksen välillä ei kuitenkaan aina ole definiittisyyseroa:

Seuranneessa räjähdyksessä kuoli 3 000 ihmistä ja suuri osa kaupunkia tuhoutui. (E) | Vuonna 1739 Hämeen linnassa sattui tuhoisa tulipalo, jonka yhteydessä myös suurin osa kaupungista paloi. (E)

Ryhmäsanat kuten ryhmä, joukko, jono, rivi, liuta, lauma, parvi ovat kollektiivisanoja (» § 557), jotka ilmaisevat laskettavien entiteettien joukkoa. Joukon jäsenten kategoria ilmaistaan monikon partitiivilla ja genetiivillä tai yhdyssanan määriteosana nominatiivilla. Elatiivi on harvinainen; mahdollinen se on sanojen joukko ja ryhmä yhteydessä jos niillä on etumäärite: toinen valittu ryhmä opiskelijoista.

Partitiivitäydennys	Elatiivitäydennys	Genetiivimäärite	Määriteosa
ryhmä lapsia	ryhmä lapsista	lapsien ryhmä	lapsiryhmä
parvi lintuja	*parvi linnuista	lintujen parvi	lintuparvi

Joukko aasialaisia liikevieraita tietää nyt millainen maa Suomi on. (l) | – – urautuneitten rikollisten joukko aloittaa rikosuransa nuorempana kuin ennen. (l) | Kiltan juhlakokoukseen ottaa osaa arvovaltainen vierasjoukko. (k)

Mittasanoja ovat mitattavaa määrää ilmaisevat substantiivit kuten litra, gramma, metri, tiu, pakkauksen tai astian sisältämää määrää tarkoittavat substantiivit kuten lasi(llinen), pullo(llinen) (» § 262) sekä ajanjaksoa merkitsevät substantiivit kuten hetki, tunti. Mittasana saa tyypillisesti partitiivisijaisen täydennyksen. Lauseke ilmaisee osaa rajaamattomasta aineesta tai paljoudesta. Jos elatiivi ylipäänsä on mahdollinen, se viittaa rajattuun kokonaisuuden osaan:

Partitivul denotă o parte din întreg, asta se știe. Dar elativul, deși este posibil și mai puțin întrebuințat, arată o anume, limitată parte din întreg, mai bine delimitată decât denotă partitivul. Deci partitiv – parte neprecizată (în general) și elativ – parte anume (în particular).

Partitiivitäydennys	Elatiivitäydennys	Nominatiivimääriteosa
► metri kangasta un metru de stofă	metri kankaasta un metru din [acea] stofă	kangasmetri metru de stofå

♠ kuppi kahvia o ceașcă de cafea	kuppi kahvista o ceașcă din cafeaua [din cafetieră]	kahvikuppi ceașcă cu/de cafea

♥ lasillinen mehua un pahar de suc	lasillinen mehusta un pahar din sucul [acela]	mehulasillinen pahar cu/de suc

♦ päivä lomaa un concediu de o zi	≠ päivä lomasta o zi din concediu	≠ lomapäivä zi de concediu

♣ tuokio jännitystä un moment de tensiune	tuokio jännityksestä un moment al tensiunii [în desfășurare]	jännitystuokio moment de tensiune

Jääkaapissa oli litra rasvatonta maitoa, useita litroja appelsiinimehua, – – kolme rasiaa raejuustoa – –. (k) | Maanantaina vien ostoskassillisen rahaa sinun tilillesi. (k) | Ei ole suurempaa siunausta kuin saada tehdä keskittyneenä tuokio henkistä työtä. (l) | Sen taskussa oli lompakko, jonka poimussa oli paksu tukku Norjan rahaa. (k)

Mittasana ja partitiivisijainen täydennys voivat esiintyä lauseessa erillään toisistaan kvanttorilauseessa (» § 902):

Vaatetavaraa hänellä oli kassillinen – –. (k) | Viiniä hän kulutti pullollisen tai pari päivässä – –. (k)

Lauseke la Wikipedia

Lauseke pe Iso suomen kielioppi

Hakutulos hakuehdolla lauseke

Osuma otsikossa

lauseke

Osuma määritelmässä

Introdus / lisätty 14.9.2016

Actualizat / päivitetty 8.10.2020