Aliterație – allitteraatio, alkusoinnillisuus
Că finlandeza este o limbă muzicală, nu mai trebuie repetat pentru că este un truism. Dacă românului îi place rima, adică „cuvinte ce din coadă au să sune”, ei bine, finlandezului îi face plăcere să „sune” și „capetele” nu numai „cozile – rimele”. Uite-așa finlandeza te surprinde la fiecare pas.
Numele finlandeze se supun, foarte des, aliterării. Un exemplu ar putea fi familia sopranei Tarjei Turunen. Poate că nu chiar întâmplător tatăl Teuvo Turunen (TT) și-a numit fata Tarja Turunen (TT) și pe cei doi băieți Timo Turunen (TT) și Toni Turunen (TT)!. Familia Honkala care a avut doar fete, zece la număr și le-a botezat pe toate cu nume care încep cu „H”: Hanna Honkala, Helena Honkala, Helga Honkala, Heliina Honkala, Hellevi Honkala, Helmi Honkala, Hilda Honkala, Hilja Honkala, Hilkka Honkala și Hilma Honkala. Asta da, muzicalitate!
Tässä on alkusoinnillisia sanontoja:
Allitteraatio eli alkusoinnillisuus, paljon Kalevalassa
Täältä löytyy lisää, usein alkusoinnillisia sanontoja, englanti –► suomi
.
ALITERÁȚIE, aliterații, s. f. 1. Procedeu stilistic care constă în repetarea aceluiași sunet sau a unui grup de sunete în cuvinte care se succedă. 2. (Med.) Repetare a unor sunete sau silabe în stări de puternică excitație psihică.
ALITERÁȚIE, aliterații, s. f. Figură de stil care constă în repetarea (intenționată) a aceluiași sunet (sau a unei combinații de sunete) în două sau mai multe cuvinte care se succed. Repetarea aceluiași sunet sau a unei combinații de sunete în cuvinte care se succed, pentru efecte de rimă sau de stil.Versul lui Coșbuc «Prin vârfuri vântul viu vuia » constituie un exemplu tipic de aliterație. Din fr. allitération.
.
alkusoinnullinen jossa on alkusointu. Alkusoinnullinen runous.
alkusointu, alliteraatio ● aliterație ■ allitteration, begynnelserim
Soinnutus ● armonizare; rimă ■ (runon) rim; (alkusointu) allitteration; (soinnuttaminen) rimmande; (säkeiden ryhmittäminen) rimflätning
alkusointu: peräkkäisten sanojen alkuosat muistuttavat äänteellisesti toisiaan (esim. ”Luettavat laulujansa /runojansa, rääpäleitä”, Lauri Viita)
Määritelmä saman äänteen tai äänneryhmän esiintyminen peräkkäisissä sanoissa, useimmiten sananalkuisena, esim. vaka vanha Väinämöinen
Määritelmä: kahden tai useamman peräkkäisen tai lähekkäisen sanan alkuäänteiden yhtäläisyys ja siitä seuraava kielen soinnukkuus
Selite: Esimerkki alkusoinnun systemaattisesta käytöstä on Lauri Viidan runo „Tauti tanssi talvitiellä” (Suutarikin, suuri viisas, 1961):
Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä, mutisin,
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuultiin, Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.
Taidat tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset,
Alkusointu on yleinen esim. suomalaisissa kansanrunoissa – joita Viidan runo mukaileekin – ja Kalevalassa. Alkusointu sidostaa runon yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi ja helpottaa sen muistamista. Ylenmäärin käytettynä myös tämä tehokeino menettää tehoaan. Shakespeare huvittelee alkusoinnuttelun kustannuksella komediansa A Midsummer Night’s Dream (1595-96, Kesäyön unelma) säkeissä (suom. Yrjö Jylhä):
Whereat, with blade, with bloody, blameful blade,
He bravely broached his boiling bloody breast,
Hän silloin sorjan surmasäilän suun
sydämeens’ survaisee, suur’ sankarvainaa.
.
Alkusointu eli allitteraatio tarkoittaa runon säkeessä olevien peräkkäisten tai lähekkäisten sanojen alkuäänteiden keskenään äänteellistä yhteen sointumista eli yhteensointuvuutta. Täydellisin vaikutus syntyy sellaisten tavujen samankaltaisuudesta, jotka alkavat joko samalla vokaalilla tai sitten sekä samalla vokaalilla että konsonantilla. Pelkkien konsonanttien muodostama alkusointu on tehottomampi. Myös eri vokaalit allitteroituvat keskenään yhteisen konsonantin kanssa. Erityisleimansa allitteraatio on antanut varsinkin kalevalaiselle kansanrunoudelle (ks. myös kalevalanmitta):
| Nouse maa makoamasta, Luojan nurmi nukkumasta! Pane korret korttumahan! sekä varret varttumahan! Tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota kynnöstäni, kylvöstäni varsin vaivani näöstä! (Kalevala 2: 309-316.) |
kalevalanmitta ● metrul kalevalei, tetrametru trohaic ■ finsk runometer, kalevalameter, fyrfotat trokéiskt versmått
Versurile Kalevalei abundă în aliterații. Mai jos sunt câteva expresii exemplificatoare.
entistä ehompi (Kalevala) ● mai bun ca-nainte; mai bine ca niciodată ■ den är bättre [nu] än den var före
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. (Kalevala) ● aprox.: Cine aleargă după doi iepuri, nu prinde nici unul ■ Den som gapar efter mycket mister ofta hela stycket
kohdella kaltoin (Kalevala) ● a trata rău; a maltrata ■ behandla illa
menköön syteen tai saveen (Kalevala) ● fie ce-o fi, de e bine, de e rău ■ det må bära eller brista
mennä mönkään (Kalevala) ● a rata, a nu reuși; a se duce dracului/naibii/de râpă; a se face paraf; a se alege parful ■ (mennä myttyyn) gå i stöpet; gå om intet; rinna ut i sanden; gå i putten; (mennä pieleen) slå slint; gå på tok; gå snett; gå åt pipan; (ark.) gå åt fanders; (mennä päin honkia; (alat) mennä päin persettä) gå åt skogen
Oma maa mansikka, muu maa mustikka. (Kalevala) ● Fie pâinea cât de rea, tot mai bine-n țara mea. ■ borta bra men hemma bäst
Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa. (Kalevala) ● aprox.: Prevederea e mama înțelepciunii. Mai bine să prevezi decât să te căiești. ■ det är bättre att gå en liten krok än att väta sin brok
päästä pälkä(h)ästä (Kalevala) ● a se descurca; a-și salva pielea; a scăpa cu fața curată ■ komma ur en knipa
rikka rokassa (Kalevala); lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa ● puțin lângă puțin se face mult ■ lägg litet till litet så blir det mycket
Seppä syntyessään (Kalevala); ei kukaan ole seppä syntyessään ● nimeni nu se naște învățat ■ alla barn i början; ingen föds mästare
.
Sau alte expresii
apposen alasti, ilkosen alasti ● gol-goluț ■ spritt språngande naken; i bara mässingen
apposen auki ● larg deschis ■ vidöppen
hiirenhiljaa ● tăcut ca un șoricel ■ tyst som en mus
hipi hiljaa ● a sta/umbla în vărful picioarelor ■ sitta blickstilla
iki-ilo ● bucurie eternă ■ evig glädje
kullankeltainen ● auriu ■ guldgul, gyllengul; (värin nimenä) guldgult, gyllengult
putipuhdas ● curat ca nou ■ (esineestä) skinande ren; (puhdas) ren, renskrubbad
ratkiriemukas ● extrem de amuzant ■ jätterolig; uppsluppen; (puhek) buskul, störtkul; skitkul
supisuomalainen ● finlandez autohton, finlandez adevărat, finlandez pur; tipic finlandez ■ 1 (adj) purfinsk, urfinsk; (läpikotaisin suomalainen) äktfinsk ; äkta finsk; genuint finsk; 2 (subst) purfinne; tvättäkta finne
tuiki tavallinen ● extrem de obișnuit ■ helt vanlig; högst ordinär
tuiki tarpeellinen ● extrem de uril ■ välbehövlig; oumbärlig
tuiki tarpeeton ● extrem de inutil ■ fullständigt onödig
tuiki tärkeä ● extrem de important ■ mycket (ytterst) viktigt
tupaten täysi ● plin până la refuz ■ fullsatt; (puhek) proppfull, fullproppad; smockfull, smockad, fullsmockad; fullspikad
tupitarkka, tupi tarkka ● absolut pretențios ■ fullständigt minutiös, kräsen, kinkig, nogräknad, petnoga
tupituntematon, tupi tuntematon 1 (a) (attribuuttina henkilösta) vilt främmande; (muulloin) fullständigt obekant; fullständigt (totalt) okänd 2 (s) fullständig främling; vilt främmande person; (miehestä myös) vilt främmande man
tupituttu, tupi tuttu ● foarte cunoscut ■ fullständigt välbekant, fullständigt välkänd; vanlig
typötyhjä ● complet gol ■ alldeles tom
täpötäynnä ● plin ochi; plin până la refuz ■ (puhek) proppfull, fullproppad, proppad; smockfull, fullsmockad, smockad; (täynnä väkeä myös) fullsatt; fullspikad
upouusi, upiuusi, uppouusi ● nou-nouț ■ splitterny; (puhek) sprillans ny
uppo-outo, upiouto ● complet necunoscut ■ vilt främmande; fullkomligt (helt) obekant
upporikas, ökyrikas ● putred de bogat ■ stenrik; stormrik; rik som ett troll (vain predikatiivina); (puhek) tät
ventovieras, tupi tuntematon ● complet necunoscut ■ 1 (a) (attribuuttina henkilösta) vilt främmande; (muulloin) fullständigt obekant; fullständigt (totalt) okänd 2 (s) fullständig främling; vilt främmande person; (miehestä myös) vilt främmande man
vihoviimeinen, vihonviimeinen ● chiar ultimul; absolut ultimul ■ absolut sist; allra sist
vitivalkoinen ● alb ca zăpada; alb ca varul ■ (a) bländvit; (liidunvalkea) kritvit; (lumivalkoinen) snövit; (värin nimenä) snövitt
ypöyksin ● singur-singurel ■ mol allena; helt allena; alldeles ensam; helt ensam
.
Aici se mai pot adăuga expresii din pagina Ristiin rastiin – perechi celebre
.
În exemplele de mai sus este ușor de remarcat o asemănare între aliterația finlandeză și cea română; astfel lui upouusi îi coprespunde nou-nouț iar lui ypöyksin – singur-singurel dar și lui apposen alasti – gol-goluț. Tot așa ristiin rastiin – în cruciș și-n curmeziș. N-or fi, oare, limbile-astea dacă nu surori, măcar verișoare?
.
Iso suomen kielioppi zice că:
§ 1736 Toiston lajeista ja tasoista
Toistoa esiintyy kielen eri tasoilla. Retorisena keinona toiston kohteena ovat usein sanojen alkuäänteet ja sanat (päivästä päivään; puusta pitkään). Perättäisten sanojen alkuäänteiden toisto, alkusointu eli allitteraatio, on runoudessa ja sananparsissa viljelty poeettinen keino (Arvon mekin ansaitsemme), jota kuitenkin esiintyy myös arkipuheessa. Sanatasolla toistoa esiintyy toistoyhdyssanoissa (» § 425), affektisia ovat esim. intensifioivat adjektiivit tyyppiä suurensuuri. Tavallisesti toistossa sama elementti esiintyy kahdesti (kovin kovin vaikeaa; raskasta raskasta), mutta periaatteellista ylärajaa toistolle ei ole.
Toiston välittämä lisäsävy on useimmissa tapauksissa tavalla tai toisella ikoninen: sillä osoitetaan joko kuvauksen kohteen jatkuvuutta tai runsautta tai sitten esim. kuvattavan tunteen tai kokemuksen intensiteettiä. Keskustelussa vierusparin etujäsenen (esim. direktiivin kuten tule tule nyt, rauhoitu rauhoitu) toisto ilmentää hoputtelua tai maanittelua; jälkijäsenessä sanan toistamisella voidaan ilmaista vakuuttelua tai voimakasta samanmielisyyttä (» § 1738).
Periaatteessa minkä tahansa sanaluokan sana voidaan toistaa. Puheessa on tavallisinta partikkelien, nimenomaan interjektioiden ja dialogipartikkelien, toistaminen (» § 799). Verbin toisto on vähäistä; yleensä toistettuja verbejä on yhdistämässä ja-konjunktio: itki ja itki, ajaa ja ajaa, tai sitten toistuvat verbi ja sen substantiivijohdos: mennä menojaan, itkeä itkemistään ~ itkemästä päästyään (» § 1093 – 1094). Nominaalisessa lausekkeessa olevan etumääritteen toisto on intensiteetin merkki (hyvin hyvin vanha); toistetut adjektiivit ovat luonnehtivia ja yleensä lyhyitä, johtamattomia (iso iso kissa; satu pikku pikku eukosta).
Huom. Eri asia on maneeristunut toisto, joka on idiolektin piirre tai liittyy esim. puhujan institutionaaliseen rooliin pikemmin kuin affektiin:
Myyjä: – – elikkä tuota (.) Täs on nyt mä kattelin ihan, ihan noiden teiän kooditusten: kooditusten perusteella ja, ja tota (.) Totesin sitte et ku siin nyt mitään ihmeellistä hommaa hommaa tosiaan ei olis niin, niin tota- kyllä ne samat ehdot ihan ihan sitte ku Rakestaki että tota, että enempäähän me ei ei pystytä siinä tarjoomaan koska – –. (p)
.
Pagină coroborată: Lirică – Lyriikka; Kielikuvat – Figuri De Stil
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alkusointu
.
Introdus / lisätty 12.9.2016
.
Blogulblog's Blog 