Paronime – paronyymit

.

.

paronyymi ● paronim ■ •paronym

.

Pagina se coroborează cu pagina Forme apropiate, sensuri diferite 

și cu paginile subiacente acesteia.

.

paronyymi – äänteellisesti samankaltainen, erimerkityksinen sana, ”kaltaissana”

PARONÍM, paronime, s. n. Cuvânt asemănător cu altul din punctul de vedere al formei, dar deosebit de acesta ca sens (și ca origine). Asemănătoare ca formă dar cu înțeles diferit.

.

PARONIMÍE, paronimii, s. f. Însușirea a două sau a mai multor cuvinte de a fi paronime; situația, relația în care se află mai multe paronime.

.

PARONÍMIC, -Ă, paronimici, -ce, adj. Care ține de paronime, referitor la paronime. ◊ Atracție paronimică = modificare a formei unui cuvânt sub influența altui cuvânt asemănător cu el.

.

De obicei, ca formă (complex sonor), paronimele diferă printr-un sunet, maxim două și de aceea sunt surse de confuzie şi de greşeli de semantică.

.

De asemenea, dificultăţi în exprimarea corectă prezinta şi paronimele-cuvinte cu forma sonoră asemănătoare (dar nu identică) şi cu sensuri diferite. Pe cele finlandeze le-am grupat pe pagina Forme apropiate, sensuri diferite și pe paginile subiacente.

Mai modern, paronimele s-ar putea numi false cognate. Cognatele sunt cuvinte care se înrudesc prin origine. Cognatus – rudă de sânge. De exemplu mother (eng) este cognat cu μητέρα (mētéra) (greac]), Mutter (germ), мать (matʹ) (rusă) și مادر (madar) (persană).

Cognatele false, sau prietenii falși, în formă, par a fi rude dar, în fond nu sunt. Ele au origini diferite, semnificații diferite și se aseamănă, mai mult sau mai puțin, doar întâmplător, doar ca să ne dea nouă bătaie de cap și să e împingă la confuzii.

.

Paronimele sunt cuvinte asemănătoare ca formă, dar diferite ca sens.

Majoritatea paronimelor sunt neologisme, ele se găsesc în limbile originale tot cu statut de paronime. O categorie mai restrânsă ar fi cea a cuvintelor apropiate ca formă dar care vin din limbi diferite, cu sensuri diferite.

Paronimele sunt cele cu formă aproape identică. Difera un sunet sau chiar ordinea sunetelor, respectiv, o literă sau  ordinea literelor. Ele au sens total diferit.
Exemple: complement – compliment, oral – orar, pronume – prenume, a releva – a revela, lac – las, original – originar, eroare – oroare, eforie – euforie

.

Confuzia paronimică este o greșeală de limbă care se realizează:

• Ori prin substituire reciprocă între cele două cuvinte, ori
• Prin cunoașterea doar a unui cuvânt.

.

Tipuri de paronime

Drept paronime sunt considerate următoarele trei tipuri de cupluri:

1. cuvinte alcătuite din același număr de foneme, dar deosebite prin metateza a cel mult două dintre ele: aerometrie‑areometrie, antinomie‑antonomie, barbiton‑barbotin, cardan‑cadran, manej‑menaj;
2. cuvinte cu foneme vocalice sau consonantice corelative: abuz‑obuz, adapta‑adopta, eminent‑iminent, fard‑fart, oral‑orar;
3. cuvinte cu un fonem în plus la unul dintre membrii cuplului: abac‑abacă, calmar‑calemar, simula‑stimula, spic‑aspic.

.

Exemple de paronime: adapta – adopta, amputație – imputație, apoziție – opoziție, apropria – apropia, arbitral – arbitrar, atlas – atlaz, carbonier – carbonifer, cazon – gazon, companie – campanie, comunitate – comuniune, concilia – consilia, deferență – diferență, dependență – dependință, depoziție – dispoziție, degusta – dezgusta, echitate – echitație, emigrant – imigrant, eminent – iminent, emite – omite, eroare – oroare, evoca – invoca, familial – familiar, ferigă – verigă, flagrant – fragrant, floral – florar, glacial – glaciar, investi – învesti, libret – livret, literar – literal, maestru – maistru, mortal – mortar, monah – monarh, numerar – numeral, ordinal – ordinar, original – originar, temporal – temporar, orgie – urgie, permisie – permisiune, petrolier – petrolifer, solidar – solitar, stalactite – stalagmite, stoc – stog, etc.

.

Alte paronime

abilitate – pricepere

agilitate – sprinteneală, suplețe

accident – eveniment fortuit, imprevizibil, care întrerupe mersul normal al lucrurilor – provocând avarii, răniri, mutilări sau chiar moartea; fapt întâmplător, banal, care aduce nenorocire.

incident – întâmplare neașteptată (și neplăcută) care apare în desfășurarea unei acțiuni.

adagiu – maximă, sentință, aforism.

adagio – în tempo lent, rar. – (indică modul de executare a unei bucăți muzicale) 2. s. n. – (parte dintr-o) compoziție muzicală care se cântă într-un tempo lent. prima parte lentă, executată de doi soliști, într-un balet clasic – „pas de deux”).

adaos – ceea ce se adaugă la ceva; supliment, completare

anual – o dată pe an

anuar – publicație care apare odată pe an

apropia – a se apropia în spaţiu tot mai aproape de ceva, de cineva

apropria – a-şi însuşi un lucru străin – cf propriu

apropiere – acțiunea de a se apropia

apropriere – acțiunea de a însuși un lucru străin

arbitral – hotărât de arbitru

arbitrar – după bunul plac

atlas – 1. colecție de hărți; 2. prima vertebră cervicală; 3. unul dintre titani

atlaz – țesătură

carbonier – care se referă la cărbune, care conține cărbune

carbonifer – ramură industrială care se ocupă cu extracția și prelucrarea cărbunelui

colabora – a participa alături de alţii la realizarea unei acţiuni

corobora – a întări, a confirma ceva

complement – parte de propoziție

compliment – laudă, măgulire

conștiință – sentiment, intuiție pe care ființa umană o are despre propria existență; p. ext. cunoaștere intuitivă sau reflexivă pe care o are fiecare despre propria existență și despre lucrurile din jurul său. faptul de a-și da seama; înțelegere. – în opoziție cu existența, materia) gândire, spirit. sentiment al responsabilității morale față de propria sa conduită.

conștiență – luciditate, faptul de a fi conștient; stare caracterizată printr-o sensibilitate specială, individuală, la stimuli interni sau externi.

cunoștință – cunoaștere

deferență – respect, considerație

diferență – deosebire

diferend – deosebire de păreri între două sau mai multe persoane, state, dezacord, neînţelegere

deferent – plin de diferenţă, de stimă, respectuos

dependenţă – legătură, aservire, a fi dependent de ceva

dependinţa – anexă, încăpere auxiliară: baie, bucătărie, cămară

elucida – a clarifica

eluda – a ocoli, a evita, a ignora automat

emigrație – expatriere, cel care pleacă dintr-o țară, emigrează

imigrație – a se stabili într-o țară străină, cel care vine într-o țară, imigrează

eminent – excepţional, remarcabil (despre oameni)

iminent – inevitabil, care nu poate fi oprit, evitat

(a) enerva – a înfuria, a indispune

(a) inerva – în biologie, despre terminațiile unui organ sau ale unui țesut

evalua – a determina, a stabili, preţul, valoarea, numărul

evolua – a trece printr-o serie de transformări, prin diferite faze progresive spre o treaptă superioară

familial – privitor la familie, destinat familiei

familiar – intim, apropiat, cunoscut; simplu, fără pretenţii comune

fortuit – venit pe neașteptate; neprevăzut, inopinat; întâmplător, accidental (cf fors, fortuna, soartă, noroc)

forțat – făcut sau impus cu forța, prin constrângere, forțat, silit

gera – a administra afacerea alţei persoane

gira – a-şi da girul, a garanta pentru cineva

gerant – administrator

girant – persoana care garantează

glacial – de gheață, rece

glaciar – eră glaciară

însera – a se face seara

insera – a întroduce, a adăuga

(a) investi – a face o investiție financiară, a aloca un fond, un capital, diverse mijloace într-o interprindere, afacere

(a) învesti – a acorda cuiva, în mod oficial, un drept, o funcție, o demnitate, o autoritate) – (aici este vorba, de fapt, de un omonim!)

libret – arie muzicală

livret – legitimație militară

literal – care se face, se reproduce etc. cuvânt cu cuvânt, literă cu literă; textual, exact.

literar – artistic, beletristic, care aparține literaturii, care se referă la literatură, care corespunde cerințelor literaturii.

opis – listă de acte, registru

opus – 1. invers; 2. termen care denumește, împreună cu un număr de clasificare, o operă a unui compozitor, potrivit succesiunii cronologice a lucrărilor sale cf opus – operă, lucrare

oral – transmis prin viu grai, verbal

orar – program pe ore

ordinal – care indică ordinea unor obiecte

ordinar – obișnuit, vulgar, de rînd

original – 1. legat de origine (despre acte, documente, opere artistice și literare, fotografii etc.; adesea substantivat, n.) care constituie primul exemplar, care a servit sau poate servi drept bază pentru copii, reproduceri sau multiplicări; care a fost produs pentru prima oară într-o anumită formă. ◊ loc. adj. și adv. în original = în forma primară, necopiat; în limba în care a fost scris, netradus. ♦ care are, prin autenticitate, o valoare reală, de necontestat. 2. (despre idei, teorii, opere etc.) care este propriu unei persoane sau unui autor; neimitat după altcineva; personal, nou, inedit.

originar – 1. privitor la origine, obârșie, care este de loc din…, care își are obârșia în… 2. în forma de la început, de origine; inițial, primitiv, primordial.

petrolier – referitor la petrol, navă pentru transportul petrolului

petrolifer – bogat în petrol, zăcăminte

reporta – a transfera, a face un report. (contabilitate) a face report, a trece, a nota, a scrie în altă coloană o sumă contabilizată; a repeta în capul unei coloane suma obținută prin adunarea cifrelor de pe pagina precedentă. a trece pe hartă, planșetă etc. un punct prin coordonate.

repurta – a câștiga, a cuceri, a dobândi, a obține, a realiza; a obține, a câștiga o victorie, un succes (de obicei într-o competiție). (rar) a-și îndrepta gândul asupra unor oameni, idei, fapte din trecut; a se întoarce cu mintea înapoi.

stoc – bunuri de rezervă în magazine, piaţă

stog – grămadă de fân

special – care se deosebește de alte lucruri asemănătoare prin trăsături care îi sunt proprii; care se află numai la un lucru sau la o anumită categorie de lucruri; (adesea adverbial) care este făcut, destinat, rezervat pentru a corespunde unui anumit scop.

specios – care are doar aparențe favorabile, plăcute; amăgitor, înșelător.

temporal – care indica timpul, privitor la timp

temporar – de scurtă durată, momentan, vremelnic, trecător, provizoriu

trocar – instrument chirurgical

troacar – pardesiu cf cu trois-quart – trei sferturi

.

N-ar fi rău de reținut că:

a desemna (a indica, a numi) ≠ a desena

a realiza (a se dezvolta pe deplin, a obține ceva, a plăsmui) ≠ a vinde (aici trebuie menționată ruda finlandeză, realisoida, care are ambele sensuri 1. toteuttaa, reaalistaa. Realisoida jk hanke. 2. liik. muuttaa rahaksi. Realisoida kiinteistö.

doleanţa (plângere, reclamaţie; cf dolor – durere) ≠  dorinţă

inopinat (pe neaşteptate) ≠ fără opinie

libertin (destrăbălat) ≠ liber

lucrativ (profitabil, rentabil, aducător de cîştig; cf lucrum, cîștig) ≠ de lucru

onomastică (ziua numelui) ≠ ziua de naştere

portabil (uşor de transportat) ≠ purtabil (comod de purtat)

salutar (salvator, sau util pentru păstratea sănătăţii; cf salute – sănătate) ≠ care este demn de salutat

serviabil (care face cu plăcere serviciile altora) ≠ servil

specios          (amăgitor, înşelător) ≠ ceea ce se referă la o specie

sumum          (culme, gradul cel mai înalt la care se poate ajunge) ≠ sumă, adunare, reuniune

temerar  (curajos, îndrăzneţ peste măsură) ≠ temător, fricos

vindicativ (răzbunător) ≠ vindecător

.

Dar în finlandeză?

.

Finlandezii se simt frustrați și sunt invidioși pe limbile care au paronime pentru că finlandeza, prin natura ei derivativă, se pare că nu se pretează la așa ceva. Cu toate astea, finlandeza privită prin ochiul străinului, abundă de astfel de paronime; un exemplu ‘clasic’ ar putea fi: kansallisuus – naționalitate ja kansalaisuus – cetățenie ovat paronyymejä. Respectiv kansallinen – național și kansalainen – cetățean. Doar fonetic considerate, syreeni (liliac) și sireeni (sirenă care sună) pot fi paronime. Dar sireeni în afară de cea care sună mai înseamnă și liliac în dialect, astfel încât, doar sireeni considerat, este sinonim cu syreeni. Printre multe altele menționez perintä – încasare, percepere, recuperare față de perintö – moștenire, succesiune.

Tot în categoria paronimelor ar putea intra, ușor înghesuit, următorul capitol. Spun înghesuit pentru că situația în finlandeză diferă, în sensul că ele nu sunt false cognate, dar pot fi falși prieteni pentru străini. Finlandezii nu le confundă prea des, deși ghidurile de limbă finlandeză le menționează spre luare aminte.

.

.

Kielen elämään kuuluu erottamattomasti mm. sanojen merkityksen muuttuminen. Kielenhuollon tärkeimpiä tehtäviä on tämän kehityksen ohjaileminen ja säännosteleminen. Kielen täsmällisyyden säilyttämiseksi pyritään joitakin muutoksia estämään, mutta toisaalta kielen ilmaisukykyä voidaan lisätä vakiinnuttamalla esim. paronyymeille toisistaan hieman poikkeavat merkitykset.

.

Seuraavassa tarkastellaan eräitä muita sanoja, joiden merkitykseen yleiskielen käyttäjän tulisi kiinnittää huomiota.

.

.

Ensimmäinen ~ ensi

Sana ensimmäinen merkitsee sellaista, minkä edellä järjestyksessä ei ole mitään, esim. kuukauden ensimmäinen päivä, ensimmäinen palkinto, ensimmäinen ulkomaanmatkani. Sanalla ensi taas on kaksi merkitystä: 1) ”tästä lukien seuraava”, esim. Tulen ensi viikolla. Ensi kerralla olen tarkempi.  2) ”ensimmäinen”, esim. Huomasin sen ensi silmäyksellä. Onnistuin ensi yrityksellä.

.

Aici avem o situație deosebită în care ensimmäinen este sinonim cu ensi dar ensi nu este sinonim absolut cu ensimmäinen, ci doar într-unul din sensuri. Adică ensimmäinen înseamnă primul dintr-o serie (înaintea lui nu este nimic), din prima, în timp ce ensi poate însemna primul dintr-o serie dar, mai adesea, înseamnă viitor, care vine, următorul.

.

ensimmäinen 38  järjestysluku ja adj.

1. järjestyslukuna merkitään numerolla 1. tai I (suuremmissa luvuissa myös 1:s). Ensimmäinen näytös, kerros. Ensimmäinen luokka. Taisteli ensimmäisessä maailmansodassa. Syyskuun ensimmäinen päivä. Kolmaskymmenesensimmäinen (t. -yhdes).
2. järjestyksessä kaikkia muita edeltävä.
3. paikallisesti. Ensimmäinen jonossa. Tikkaiden ensimmäinen puola.
4. ajallisesti. Ensimmäinen ikävuosi. Aamun ensimmäinen kajastus. Ensimmäinen kerta. Näin hänet silloin ensimmäisen ja viimeisen [= ainoan] kerran. Kevään ensimmäinen pääsky. Saapua ensimmäisenä. Ensimmäisillä vuosisadoilla. Ensimmäinen yö on hirsipuussakin pahin SL.
5. ensiksi vastaan tuleva t. ilmaantuva, lähin. Poikkesimme ensimmäiseen kahvilaan. Ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa.
6. arvo-, tärkeys- tm. järjestyksestä.
7. arvokkain, korkein, ylin. Ensimmäinen perämies, lähetystösihteeri. Ensimmäinen vertaistensa joukossa.
8. tärkein, huomattavin, merkittävin, johtava. Maan ensimmäinen teollisuuskaupunki. Menestyksen ensimmäinen ehto.
9. Ensimmäinen [= korkeampi] tenori, basso [moniäänisessä kuorossa].
10. ark. Ei ensimmäistäkään [= yhtään, ainoatakaan] markkaa.

 . 

ensi taipum.

1. ensimmäinen.
2. ajallisesti. Ottaa ensi askeleitaan. Ensi alkuun. Ei osannut ensi hätään kiittääkään. Ensi työkseen, töikseen. Ensi näkemältä. Ensi tilassa mahdollisimman pian.
3. paikallisesti. Teatterin ensi [= alin] parvi. Teoksen ensi [= alkupään] osat.
4. arvo-, tärkeys- tm. järjestyksestä. Matkustaa ensi luokassa. Ensi luokan [= ensiluokkaista] tavaraa. Ensi käden [= alkuperäis] tiedot. Ensi kädessä, sijassa lähinnä, ennen kaikkea, ensisijaisesti.
5. nykyhetkestä lukien lähinnä seuraava, tuleva, lähin. Ensi viikolla, vuonna. Ole ensi kerralla varovaisempi.

ensi kädessä,  ensi sijassa lähinnä, ennen kaikkea, ensisijaisesti. – în primul rând

.

.

Erikoinen ~ erityinen

Sanaa erikoinen käytetään tavallisesti merkityksissä 1. ‘tavallisuudesta poikkeava, poikkeuksellinen, outo, omituinen’ (esim. Hyvin erikoinen ihminen. Ilta oli erikoinen, muista poikkeava), 2. ”luonteenomainen, tunnusomainen, ominainen, tyypillinen’ (esim. Äänen erikoinen sointi. Fennoskandialla on myös oma erikoinen eläimistönsä). Erityinen taas merkitsee tavallisesti: ‘vartavastinen, nimenomainen, omakohtainen’ (esim. Kveekareilla ei ole erityistä papistoa. Asia ei kaipaa erityistä perustelua). Yleensä olisi hyvä pyrkiä erottamaan nämä sanat talla tavoin. Jyrkkää rajaa ei kuitenkaan voida vetää, vaan kumpaakin käytetään kaikissa mainituissa merkityksissä.

.

erikoinen – deosebit, extraordinar; neobișnuit; rar

erityinen – special, specific; explicit, clar, categoric; separat; propriu; deosebit de, mai ale, în mod special

.

erikoinen 38  vrt. erityinen.

1. tavallisuudesta poikkeava, epätavallinen, erikois-, omalaatuinen, poikkeuksellinen, harvinainen, outo, omituinen, merkillinen, ihmeellinen, originelli. Ulkomuodoltaan erikoinen. Hän on siitä, siinä suhteessa, sikäli erikoinen, että – -. Erikoiset tavat, olosuhteet. Kerrassaan erikoinen tapaus. Hyvin erikoinen ihminen.

 Erik. kielteisissä yhteyksissä (ark. myös komparatiivisena): (ei) mainittava, sanottava, kummempi. Ei mitenkään erikoinen laulaja. Ei näytä erikoisemmalta. „Mitä kuuluu?” „Ei mitään erikoista, ei erikoisempaa.”

2. tavallisemmin: erityinen (2), luonteenomainen, tunnusomainen, tunnusmerkillinen, kuvaava, ominainen, tyypillinen, karakteristinen.
3. tavallisemmin: erityinen (1), nimenomainen, spesiaalinen, spesifinen.

erityinen 38  vrt. erikoinen.

1. vartavastinen, nimenomainen; eri, oma, spesiaalinen, spesifinen. Tehtävää hoitaa erityinen virkamies. Erityinen osasto tupakoitsijoille. Tuli käymään ilman erityistä asiaa. Jkn erityisellä luvalla. Erityistä tarkoitusta varten. Yleiset ja erityiset säännökset.
2. luonteenomainen, tunnusomainen, -merkillinen, kuvaava, ominainen, tyypillinen, karakteristinen. Hapen erityinen taipumus yhtyä muihin aineisiin.
3. poikkeuksellinen, merkittävä, tärkeä. Erityisen vaativa ammatti. Aivan erityinen merkitys on sillä, että – -.

 Erik. kielteisissä yhteyksissä = erikoinen 1. erik. Ei huomannut mitään erityistä. Ei tehnyt erityisempää vaikutusta.

.

.

Hallinta ~ hallinto ~ hallitus

Sana hallinta on teonnimi ja merkitsee hallitsemista, hallussa pitämistä, esim. Maa joutui venäläisten hallintaan. Valtion hallinnassa oleva yhtiö. Sanalla hallinto taas on hieman konkreettisempi merkitys, esim. Yhdistyksen hallintoa johtaa 6-jäseninen johtokunta. Valtakunnan hallinnon haarat. Asetus Turun yliopiston väliaikaisesta hallinnosta. Vielä selvemmin konkreettinen merkitys on sanalla hallitus, joka tavallisimmin merkitsee maan, liikelaitoksen, yhdistyksen tms. toimeenpanevaa hallintoelintä.

.

hallinta – stăpânire, posesie; conducere, control, supraveghere, coordonare; gestiune

hallinto – guvernare, administrare, conducere

hallitus – guvern; administrație; conducere

.

hallinta 9*J

1. hallitseminen, hallitsemisvalta, valvonta, johto. Maa joutui vihollisen hallintaan. Valtion hallinnassa oleva tuotantolaitos. Alistaa, ottaa, saada jk hallintaansa.

 Oik. hallussapito, käyttö, hallussapito-, käyttöoikeus. Oikeus hallintaan mutta ei omistukseen. Hallinnan luovutus.

2. hallitseminen, hallitsemis-, käsittelykyky, kurissapito; taito, osaaminen. Lihasten hallinta. Hermojen hallinta. Ohjaaja menetti autonsa hallinnan. Sai tilanteen hallintaansa. Riskien hallinta. Pallonhallinta. Tiedonhallinta atk. Täydellinen englannin kielen hallinta.

 

hallinto 1*J valtion t. muun julkisoikeudellisen yhteisön laillinen toiminta tehtäviensä ja tarkoitustensa täyttämiseksi; myös tätä varten luotu virkakoneisto; näissä tehtävissä toimivat viranomaiset. Julkinen hallinto. Kaupungin, kirkon hallinto. Väliportaan hallinto. Hallinnon ala, haara myös » «. Hallinnon kieli, kielenkäyttö. Valtionhallinto. Koulu-, vesihallinto. Kunnallis-, itsehallinto. Virkamieshallinto. Johtaa, valvoa hallintoa.

 Laajemmin yksityisten yhtiöiden, yritysten tms. vastaavasta toiminnasta. Osakeyhtiön, säästöpankin hallinto. Henkilöstöhallinto.

hallitus 39

1. valtion ylintä toimeenpanovaltaa käyttävät viranomaiset, vars. ministeristö, valtioneuvosto. Suomen hallitus. Oikeisto-, vasemmisto-, enemmistö-, virkamieshallitus. [Pääministeri] Sorsan hallitus. Hallituksen jäsenet ministerit. Hallituksen esitys. Nimittää, kaataa hallitus. Hallitus eroaa.
2. valtion ylimmän toimeenpanovallan alaisia hallinnollisia keskusvirastoja. Merenkulku-, Metsä-, Opetushallitus. Kuopion lääninhallitus.
3. Kunnan-, kaupunginhallitus ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä elin kunnassa, kaupungissa.
4. yhdistyksen, yhtiön tms. toimeenpanoelin. Osakeyhtiön, säätiön, puolueen hallitus.
5. leik. vars. aviopuolisosta. Täytyy kysyä hallituksen mielipidettä.

.

.

Hengellinen ~ henkinen

Näistä hengellinen tarkoittaa kirkollista, uskonnollista, henkinen taas aineellisen vastakohtaa, ihmisen hengenelämään kuuluvaa. Esim. hengellinen laulukirja, mutta kansan henkinen kulttuuri, ihmisen henkiset ominaisuudet.

.

hengellinen – spiritual, religios; bisericesc, ecelziastic

henkinen – sufletesc; intelectual, psihic, mental; moral

.

hengellinen 38

1. uskonnollinen. Hengellinen suunta, herätys. Hengellinen hätä. Hengellinen laulukirja.
2. kirkollinen, papillinen. Hengellinen sääty. Hoitaa hengellistä virkaa.

henkinen 38

1. älyllinen, sielullinen, psyykkinen; hengen-, sielunelämään kuuluva t. sitä koskeva. Henkiset kyvyt. Henkinen kehitys. Henkinen ravinto hengenravinto. Henkiset harrastukset. Henkinen tuote taiteellinen t. tieteellinen tuote. Kirjallisuus ym. ihmisen henkiset tuotteet. Henkinen julmuus, väkivalta. Henkisen työn tekijä. Aatesuunnan henkinen johtaja. Hankkeen henkinen isä. Henkinen maanpuolustus ks. maanpuolustus.
2. aineeton, abstrakti. Henkinen kulttuuri.
3. yhdyssanojen jälkiosana.
4. -mielinen, -luonteinen. Lämmin-, raitishenkinen. Kansallis-, kristillis-, vasemmistohenkinen. Samanhenkinen.
5. ihmisten lukumäärään liittyvissä ilmauksissa. Kolmi-, seitsen-, tuhathenkinen.

.

.

Huomioida ~ huomata ~ ottaa huomioon

Sanasta huomio on oppitekoisesti muodostettu frekventatiivis-kontinuatiivisella –oi-johtimella uudissana huomioida, jonka merkitykseksi on tarkoitettu ‘tehdä huomioita, tehdä havaintoja’ (vrt. havainto : havainnoida). Sana pyrkii kuitenkin väkisin leviämään tämän merkityksen ulkopuolelle, esim. „Huomioikaa edulliset päiväkurssimme” (po. huomatkaa). „Otetaan kanta asiaan usein subjektiivisin perustein huomioimatta monia seikkoja” (po. ottamatta huomioon). Kun on vanhastaan olemassa selvät ja hyvät ilmaukset huomata ja ottaa huomioon, ei ole mitään syytä käyttää niiden asemesta huomioida-sanaa, joka olisi varattava tarkoitettuun merkitykseensä ‘tehdä huomioita’.

.

huomioida, ottaa huomioon – a considera, a lua în considerație, a ține seamă; a observa, a supraveghea

huomata – a observa, a vedea, a nota, a distinge, a percepe, a pricepe, a decoperi; a-și da seama

.

huomioida 62

1. ottaa huomioon; huomata. Huomioida muut ihmiset. Ratkaisussa huomioidut seikat. Huomioikaa muuttunut kellonaika.
2. tehdä huomioita, havaintoja, tarkkailla, havainnoida. Huomioida lintuja, potilasta. Lapsi huomioi esineitä. Huomioiva katse.

huomata 73  havaita, erottaa, saada selville, keksiä, panna merkille; oivaltaa, käsittää, ymmärtää, tajuta, älytä, todeta. Huomasin hänet jo kaukaa. Eroa tuskin huomaa. Vika jäi huomaamatta. Mitään epäilyttävää ei huomattu. Huomattakoon, että – -. Huomaa heti, ettet ole kunnossa. Ei ollut huomaavinaankaan. Jo hänen äänestään huomaa, että – -. Huomasi tulleensa petetyksi. Huomasi vihdoinkin lähteä. En huomannut pyytää kuittausta. Huomata jkn lahjakkuus. Huomata jk hyväksi, puutteelliseksi. Poika oli nyreissään, kun häntä ei huomattu tarpeeksi hänelle ei osoitettu huomiota. Huomaa! (lyh. huom.) kirjallisessa esityksessä vars. huomautuksen alussa t. tähdentävänä ilmauksena. Huomaa käsien asento! Huom.! Selitys sivulla 4. Huomaamatta huomiota herättämättä, salaa; epähuomiossa, vahingossa. Livahti huomaamatta ulos. Otin huomaamatta(ni) väärän avaimen.

ottaa huomioon, ottaa varteen, huomata, välittää, huolia. Ottaa huomioon ottaa varteen, lukuun. Ottaa huomioon muut ihmiset. Ottakaa huomioon muuttunut kellonaika. Ottaa huomioon jnk erikoislaatu. Ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

.

.

Keskeinen ~ keskinen ~ keskinäinen

Näistä keskeinen tarkoittaa näkyvää, tärkeää, esim. Muistomerkille on valittava keskeinen paikka. Hänellä on seurassa keskeinen asema. Harvinaisempi keskinen tarkoittaa tavallisesti konkreettisessa mielessä keskellä sijaitsevaa, ilman tärkeyden sivumerkitystä, esim. keskinen Tonava ‘Keski-Tonava, Tonavan keskijuoksu’. Keskinainen taas tarkoittaa joidenkin kesken vallitsevaa tai tapahtuvaa, molemminpuolista, esim. keskinainen luottamus, keskinainen vakuutusyhtiö, porvariston keskinaiset ristiriidat.

.

keskeinen – central; focal; esențial; primordial

keskinen – de mijloc, între; central

keskinäinen – reciproc, mutual, interdependent; unul față de altul; între ei; de ambele părți, respectiv; concordant

.

keskeinen 38

1. keskellä, keskustassa sijaitseva; huomattava, olennainen, tärkeä. Hotellin keskeinen sijainti. Olla keskeisessä asemassa jssak. Romaanin keskeisin henkilö. Keskeinen kysymys.
2. yhdyssanojen jälkiosana: jhk keskittyvä, kohdistuva, jtak painottava, korostava. Itse-, minäkeskeinen. Ihmis-, yksilökeskeinen. Perhe-, kuluttajakeskeinen. Helsinki-keskeinen aluepolitiikka.
3. Ystävien keskeinen [paremmin: keskinen, välinen] naljailu.

keskinen 38

1. keskellä, keskuksessa oleva, keskimmäinen, keski-. Keskiset maakunnat. Keskinen Ranska, Tonava paremmin: Keski-Ranska, keski-Tonava, Ranskan keskiosat, Tonavan keskijuoksu. Aurinkokeskinen [= aurinkoa keskipisteenä pitävä] maailmankuva. Epä-, sama(n)-, erikeskinen.
2. joidenkin kesken, keskuudessa vallitseva t. tapahtuva, välinen, sisäinen. Valtioiden keskinen sopimus. Meidän keskinen t. keskisemme salaisuus. Asia jäi perheen keskiseksi. Kahden-, monenkeskinen.

keskinäinen 38  joidenkin kesken vallitseva t. tapahtuva; molemminpuolinen. Aviopuolisoiden keskinäiset suhteet. Keskinäinen luottamus, avunanto. Keskinäinen sopimus. Keskinäinen [= tav. kahden henkilön toistensa eduksi tekemä yhteinen] testamentti. Keskinäinen [= vakuutuksenottajien omistama, osuuskuntaa muistuttava] vakuutusyhtiö.

.

.

Kustannuksella

Joku voi hyötyä toisen kustannuksella, jolloin jälkimmäinen kärsii. Jotakuta voidaan suosia toisen kustannuksella eli vahingoksi. Mutta sanontaa näkee toisinaan käytettävän virheellisesti, aivan päinvastaisessa merkityksessä. Esim. „Olisi epäoikeudenmukaista syrjiä ihmisiä toisten kustannuksella” (par. esim. – – ja suosia toisia). „Rantamala on unohdettu Lassilan kustannuksella” (on haluttu sanoa, että R. on unohdettu ja vain L. muistettu). Olisi muistettava, että se, jonka kustannuksella jtk tapahtuu, on maksava tai karsiva osapuoli.

.

kustannus – costuri, cheltuieli

kustannuksella – în contul; pe cheltuiala; limbaj colocvial: pe barba …

.

kustannus 39

1. kustantaminen. Laajennustyön kustannus. Jnk kustannuksella jnk kustantamana, varoilla; jnk vahingoksi, tappioksi; jättäen jnk alttiiksi, välittämättä jstak. Elää toisten kustannuksella. Pitää hauskaa jkn kustannuksella jkta nauraen, jkn johdosta. Raataa terveytensä kustannuksella.
2. tav. mon. maksu, meno, kulu. Maatalouden kustannukset. Vuotuiset kustannukset. Elin-, käyttö-, polttoaine-, tuotantokustannukset. Perhe-, sosiaalikustannukset.

.

.

Laittaa

Seuraavan lauseen kirjoittaja on käyttänyt tätä verbiä väärin: „Lehdestä ottamieni virhe-esimerkkien jälkeen olen laittanut omat korjausehdotukseni sulkeisiin” (po. olen merkinnyt, sijoittanut). Tällainen laittaa-verbin käyttö merkityksessä ‘panna, asettaa’ on murteellista. Yleiskielessä tällä verbillä on merkitykset 1. ‘tehdä, valmistaa’ (esim. laittaa vaatteita, ruokaa), 2. ‘tehdä jokin joksikin’ (esim. laittaa pöytä koreaksi, laittaa tavarat kuntoon), 3. ‘saattaa joku menemään, lähettää jotakin jonnekin’ (esim. laittaa lapset kouluun, laittaa sana jonnekin). Sanan käyttö merkityksessä ‘moittia’ (esim. Ei yrittänyttä laiteta) katsotaan vanhentuneeksi.

.

Cuvântul laittaa – a pune n-ar fi avut atâta valoare dacă n-ar fi fost sinonim cu mult hulitul panna care, odată pronunțat, naște zânbete pentru dublul său înțeles; se referă la actul sexual.

.

laittaa 56*C

1. tehdä (jtak uutta), valmistaa. Laittaa ruokaa. Laittaa taloon uusi katto.

 Ark. Laittaa [siittää, synnyttää] lapsia maailmaan.

2. panna kuntoon, järjestää, kunnostaa, korjata, kaunistaa. Laittaa [= sijata] vieraalle vuode. Laittaa matkatavarat, asiansa kuntoon. Laittoi itseään [= koristautui, kaunistautui, siistiytyi] peilin edessä. Laitetun [= teennäisen huolitellun] näköinen. Laittaa tukkaansa tehdä papiljottien tms. avulla kampaus; asetella tukka kampaukseen. Laittaa pöytä koreaksi.
3. varustaa t. panna jku menemään jonnekin, lähettää (jkn mukana) jtak jonnekin. Laittaa lapset kouluun. Laittaa jku asialle. Laittaa sana jklle.
4. panna, asettaa. Laittaa kirja hyllyyn. Laittaisitko teeveden kiehumaan? Laittoi oven kiinni. Laittaa ilmoitus lehteen. Laittaa suunsa suppuun.

.

.

Määritellä ~ määrittää ~ määrätä

Ensimmäinen, määritellä, tarkoittaa määritelmän, definition antamista tai asian luonnehtimista, esim. määritellä jokin käsite; märitellä, mitä sähkö on. Verbi määrittää taas tarkoittaa esim. mittaamalla tai päättelemällä selville ottamista, toteamista tai erottavin tuntomerkein luonnehtimista, esim. määrittää laivan asema. Kolme kehän pistettä määrittää ympyrän. Sanaa käytetään nykyään myös kieliopin terminä entisen määrätä-verbin asemesta (ks. s. 144). Määrätä tarkoittaa määräyksen tai määräysten antamista, käskemistä, kehottamista.

.

määritellä – a defini, a specifica; a preciza

määrittää – a stabili; a fixa; a cuantifica; a localiza; a valoriza; a poziționa; a diagnostica

määrätä – a ordona, a dispune, a decreta, a impune; a destina

.

määritellä 67*C

1. esittää määritelmä, definioida. Tätä käsitettä ei ole laissa määritelty. Määritellä, mitä sähkö on.
2. luonnehtia, muotoilla, ilmaista sanoin; vrt. määrittää 2. Puolue määritteli toimintalinjansa. Määritteli kantansa epäselvästi. Vaikeasti määriteltävä tunne.
3. kartettavaa käyttöä. Tauti määriteltiin [paremmin: määritettiin] vihurirokoksi. Määritellä [paremmin: määrittää] seoksen koostumus. Tilanteen määrittelemä [paremmin: määräämä] ratkaisu.

määrittää 53*C

1. ottaa selville t. todeta esim. mittaamalla, päättelemällä, tuntomerkkien perusteella; tunnistaa. Määrittää kappaleen paino, seoksen kuparipitoisuus. Määrittää sijainti kompassin avulla. Vahinkojen suuruutta ei ole vielä määritetty. Taudin määrittäminen. Määrittää kasvi, hyönteinen.
2. ilmaista täsmällisesti, kiteyttää, rajata; vrt. määritellä 2. Määrittää kantansa jhk. Ohjesäännössä määritettiin koulupiirien rajat. Harjoitteluajalta maksetaan sopimuksessa määritetty palkka. Kolme kehän pistettä määrittää ympyrän.
3. kiel. olla määritteenä. Ilmauksessa „punainen tupa” määrittää „punainen” sanaa „tupa”.

määrätä 73  (määrätty, määräävä ks. myös erikseen)

1. käyttää määräämis-, käskyvaltaa, pitää komentoa, olla jnk johdossa, käskeä, johtaa, hallita. Meillä määrään minä. Olla toisten määrättävissä. Et sinä minua määrää. Oikeus määrätä omaisuudestaan.
2. antaa määräys, käsky. Määrätä jtak kirjallisesti testamentilla. Määrätä jklle rangaistus. Sotilaat määrättiin auttamaan sadonkorjuussa. Purettavaksi määrätty talo. Suoritti hänelle määrätyt tehtävät.

 Erik.

1. nimetä, asettaa, valtuuttaa jku jhk asemaan t. tehtävään. Määrätä alaikäiselle holhooja. Hänet määrättiin hoitamaan johtajan virkaa. Määrätä jku sijaiseksi. Maksakaa Matti Makkoselle tai hänen määräämälleen – -.
2. vahvistaa jnk suuruus, määrä, sisältö tms. Määrätä painoksen suuruus. Määrätä hinta, vero. Tuomio määrättiin ehdolliseksi.
3. antaa lääke- t. hoitomääräys. Lääkäri määräsi potilaalle tulehdukseen penisilliiniä. Potilas määrättiin vuodelepoon.
4. lailla, asetuksella, sopimuksella tms. velvoittamisesta. Lain määräämä, laissa määrätty rangaistus. Toimistolle työjärjestyksessä määrätyt tehtävät.
5. olla merkitykseltään ratkaiseva, vaikuttaa ratkaisevasti jhk. Sukupuolen määräävä kromosomi. Tapaus määräsi hänen elämänsä suunnan. Muodin määrää Pariisi.
6. Jumalan, kohtalon tms. ohjauksesta. Pitää kohtaloaan ennalta määrättynä. Antaa arvan määrätä.
7. kartettavaa käyttöä. Määrätä [paremmin: määrittää] ulkoilman lämpötila, luvun neliöjuuri.

.

.

Nimetä ~ nimittää ~ nimitellä

Seuraavassa esimerkissä on käytetty väärää verbiä: „Vaikeimmaksi on nimitetty rahakriisi” (po. nimetty, mainittu). Nimittää tarkoittaa tavallisesti jollakin nimellä kutsumista (esim. Balatonjärveä nimitetään myös Unkarin mereksi) tai virallista johonkin virkaan tai tehtävään valitsemista, maaraamista (esim. Tasavallan presidentti on tänään nimittänyt N. N:n Helsingin yliopiston professoriksi). Verbi nimetä tarkoittaa nimeltä mainitsemista (esim. eräs nimetty henkilö) tai epävirallisempaa johonkin tehtävään ehdottamista tai valitsemista (esim. Suomen olympiajoukkuetta ei ole vielä nimetty).

.

nimetä – a numi (a da nume); a numi (spunând pe nume); a denumi; a cita

nimittää – a numi, a desemna, a titulariza

nimitellä – a porecli; a insulta, a înjura

.

nimetä 75

1. antaa jllek nimi. Uusi lähiö nimettiin Ilomäeksi.
2. mainita jk nimeltä; esittää t. valita jhk tehtävään. Nimetkää Jupiterin kuut. Nimetä jku todistajaksi. Ehdokkaiden nimeäminen. Suomen joukkue nimettiin eilen.

nimittää 53*C

1. käyttää jstak jtak nimeä, kutsua jtak jksik, jllak nimellä (us. epävirallisesti). Naapurin tyttöä nimitettiin Lissuksi. Nimittää isäpuolta isäkseen. Vadelmaa nimitetään myös vatuksi ja vaaraimeksi.
2. asettaa, määrätä (virallisesti), antaa nimitys jhk virkaan t. toimeen. Professorit nimittää presidentti. Testamentin toimeenpanijaksi nimitetty henkilö. Komitean jäsenet on nimitetty.
3. = nimetä 1. Saari nimitettiin löytäjänsä mukaan.

nimitellä 67 *  C kutsua haukkuma-, pilkkanimillä. Nimitteli tyttöä huoraksi.

.

.

Näytäntö ~ näytös ~ näyttö

Näitä sanoja käytetään usein sekaisin. Näytäntö tarkoittaa esim. teatterin esitystilaisuutta, esityskertaa, esim. Elokuvateatterilla on arkisin kaksi, sunnuntaisin kolme näytäntöä (ei: „näytöstä”). Sana näytös tarkoittaa näytelmän osaa (esim. kolminäytöksinen huvinäytelmä) tai myös sellaista tilaisuutta, jossa voimistelijat, tanssijat jne. esittävät taitojaan (esim. voimistelunäytös). Näyttö taas on etupäässä lainopin termi (= todistus, selvitys), esim. Asiasta ei ole esitetty näyttöä.

.

näytäntö – spectacol, reprezentație

näytös – act al unei piese, opere

näyttö – prezentare, demonstrație, vizionare; dovadă, evidență; afișaj; ecran

näyte – probă, mostră

.

näytäntö 1*J teatterin, elokuvateatterin tms. esitystilaisuus. Teatterinäytäntö. Iltapäivänäytäntö. Kello 19:n näytäntö. Koululaisnäytäntö.

näytös 39

1. oman kokonaisuutensa muodostava, kohtauksista koostuva näytelmän osa. Toisen näytöksen kolmas kohtaus. Väliaika kolmannen näytöksen jälkeen.

 Kuv. Maailmansodan ensimmäinen näytös vaihe. Jälkinäytös.

2. esitys, esittelytilaisuus. Muotinäytös. Voimistelunäytös. Lentonäytös.
3. Kello 19:n näytös paremmin: näytäntö.

näyttö 1*C

1. näyttäminen; näyttämistilaisuus. Huoneiston näyttö sunnuntaina klo 14—16.
2. oik. väitteen todenperäisyyden osoittamiseksi esitettävät todisteet ja selvitykset. Epäillyn osuudesta juttuun oli saatu vahva näyttö. Syyte kaatui näytön puutteeseen.
3. yl. osoitus, todiste. Antoi vakuuttavan näytön kyvyistään. Olympiaedustajiksi valittavilta vaaditaan näyttöä t. näyttöjä [kunnosta]. Hänellä ei ole näyttöä aikaisemmasta kokemuksesta. Joukkueella on nyt näytön paikka joukkueen on nyt osoitettava kykynsä.
4. tiedon esittäminen kuvaruudun, mitta-asteikon tms. avulla; näyttölaite. Taskulaskimen nestekidenäyttö. Kellon numero-, osoitinnäyttö.

.

.

Painostaa ~ painottaa ~ korostaa ~ tähdentää

Verbi painostaa merkitsee tavallisesti jonkun henkilön puolittaista pakottamista tai taivuttamista johonkin, esim. Häntä painostettiin eroamaan virastaan. Myös jokin abstraktinen seikka voi painostaa jotakuta, esim. Koti-ikävä painosti hänen mieltään. Sanaa painottaa taas käytetään silloin, kun on kysymys painon jakamisesta puheessa tai jonkin sanan tai sanan osan painokkaasta lausumisesta, esim. Hän painotti oudosti sanan viimeistä tavua. Tämä sana tarkoittaa konkreettista puheessa painottamista. Lisäksi sitä käytetään merkityksessä ‘panna painoa jhk; antaa jllek suhteellinen paino’, esim. Virantäytössä painotettiin kokemusta enemmän kuin muodollista pätevyyttä. Sanoja painostaa ja painottaa ei sen sijaan pitäisi käyttää silloin, kun tarkoitetaan jonkin asian tärkeyden esille tuomista. Tätä tarkoitusta varten on olemassa verbit korostaa ja tähdentää, esim. Puhuja korosti t. tähdensi hyvien naapuruussuhteiden merkitystä.

.

painostaa – a presa, a forța, a sili, a mâna; a oprima

painottaa – a considera ca având greutate; a accentua, a puncta, a sublinia, a insista; a pondera

korostaa – a accentua, a puncta, a sublinia, a insista

tähdentää – a accentua, a scoate în evidență, a puncta, a sublinia, a emfatiza

.

painostaa 53

1. kehottaa t. vaatia itsepintaisesti, taivutella vaativasti jkta jhk. Poikaa painostettiin liittymään jengiin. Ammattijärjestöt painostavat hallitusta sopimukseen.

 Urh., sot. ahdistaa jatkuvasti hyökkäämällä. Kotijoukkue painosti koko ottelun ajan.

2. ahdistaa, masentaa, rasittaa, vaivata, painaa. Painostava helle. Painostava hiljaisuus, tunnelma.
3. Painostaa [paremmin: tähdentää, korostaa, painottaa] jtak asiaa.

painottaa 53*C

1. panna painoa jhk, antaa jllek (suhteellinen) arvo. Eri tavalla painotetut tehtävät. Painottaa työkokemuksen merkitystä työhönotossa.

 Mat. Painotettu keskiarvo painokertoimia käyttäen laskettu keskiarvo.

2. tähdentää, korostaa. Painotti puheessaan asian tärkeyttä. Haluan erityisesti painottaa (sitä seikkaa), että – -.
3. fon. antaa sanalle, tavulle paino (4). Painottaa oikein, väärin. Painottaa sanan ensimmäistä tavua.
4. varustaa paino(i)lla. Painottaa verkko.

korostaa 53

1. tehdä jk selvemmin huomattavaksi, lisätä jnk vaikutusta, tehostaa. Tiukka puku korostaa vartalon linjoja. Vakava äänensävy korosti asian painavuutta.
2. kiinnittää erityistä huomiota, panna painoa jhk, tähdentää, painottaa. Korostaa omaa tärkeyttään. Kuntoilun merkitystä korostava artikkeli. Korostan, että – -.
3. fon., mus. vrt. korko 3 ja 4; yl. ääntämyksestä. Puhui suomea vieraasti korostaen.

tähdentää 54*J kiinnittää esityksessään muiden huomio jhk seikkaan, korostaa, painottaa. Tähdentää jtak asiaa, jnk merkitystä. Erityisesti on syytä tähdentää, että – -.

.

.

Taantua ~ taannehtia ~ takautua

Taantuminen on taaksepäin menoa (kehityksessä), heikkenemistä, esim. Suomen yleisurheilu on taantunut. Harvinaisehko taannehtia tarkoittaa ajassa taaksepäin suuntautumista tai palaamista. Esim. kielentutkimuksessa voidaan tehdä taannehtivia johtopäätöksiä – deducții ulterioare. Suunnilleen samaa merkitsee takautua, jota käytetään esim. puhuttaessa lain tai palkankorotuksen tms. taaksepäin suuntautuvasta vaikutuksesta: takautuva palkankorotus, lain takautuva vaikutus.

.

taantua – a regresa; a retrograda, a recula; a merge înapoi; a se retrage

taannehtia – a fi retroactiv; a acționa retroactiv; a retroactiva

takautua – a merge înapoi;

.

taantua 52*J

1. palata kehityksessä aikaisemmalle, tav. alemmalle tasolle; heiketä, vähetä. Maan talous taantui sotaa edeltävälle tasolle. Käyttämättömänä kielitaito taantuu. Taiteilija on taantunut edellisistä töistään. Aivotoiminnan taantuminen sairauden edetessä.

 Psyk. vrt. taantuma.

2. harv. vetäytyä taaksepäin, perääntyä. Rannan taantuminen ulapalle päin.

taannehtia 61*F = takautua 1. Taannehtivat palkankorotukset. Vaikuttaa taannehtivasti. Taannehtiva laki oik. laki joka koskee ennen sen voimaantuloa sattuneita tapahtumia t. vaikuttaa aikaisemmin syntyneisiin oikeussuhteisiin.

takautua 52*F

1. palautua t. vaikuttaa ajassa taaksepäin, taannehtia. Vanhoihin sotilasnimiin takautuva sukunimi. Takautuvat palkankorotukset.
2. oik., liik. velkasitoumuksesta: siirtyä sellaisen henkilön maksettavaksi, joka alkuperäisen velallisen rinnalla on ottanut velan maksettavakseen. Vekseli, sekki takautuu.

.

.

Tallettaa ~ tallentaa ~ taltioida

Tavallisin näistä on tallettaa, joka tarkoittaa etenkin rahan talteen panemista, esim. tallettaa rahaa pankkiin. Verbiä tallentaa taas käytetään etenkin puhuttaessa kansanperinteen, muistitiedon, murreaineksen yms. talteen ottamisesta, esim. Nauhurien avulla on tallennettu vanhaa murretta tulevia tutkijoita varten. Taltioiminen taas tarkoittaa toimituskirjan tallettamista arkistoon alkuperäis- eli kantakappaleena (= taltiona – originalul păstrat în arhivă).

.

tallettaa – a depune; a depozita; a consigna; a păstra, a conserva

tallentaa – a înregistra (prin mijloace tehnice, sonor, fotografic); a memoriza, a păstra; a salvgarda

taltioida – a arhiva

.

tallettaa 53*C

1. antaa säilytettäväksi, talteen, panna säilöön, deponoida. Tallettaa arvopaperit tallelokeroon.

Erik. antaa rahaa pankkiin säilytettäväksi (ja kasvamaan korkoa). Säästötilille talletetut varat.

2. pitää tallessa, säilössä; säilyttää. Tallettaa rahojaan sukanvarressa.

tallentaa 54*J

1. äänen, kuvan t. tietojen talteen ottamisesta teknisin keinoin niin, että tulos on toistettavissa alkuperäisen kaltaisena. Tallentaa murretta nauhurilla. Tallentaa musiikkia nauhaan, nauhalle. Tallentaa tietoja levykkeeseen, levykkeelle. Televisiossa esitettäväksi tallennettu ooppera. Pikakirjoitteena tallennettu keskustelu.
2. tavallisemmin: tallettaa.

taltioida 62

1. tallettaa arkistoon taltiona. Kirjeenvaihdon taltioiminen.
2. paremmin: tallentaa, tallettaa.

taltio 3  asiakirjan arkistoitava alkuperäiskappale.

.

.

Vaikute ~ vaikutin ~ vaikutelma ~ vaikutus

Esim. kirjailija tai taidemaalari voi saada vaikutteita toisen maan kirjallisuudesta tai taiteesta. Vaikutin on teon tai toiminnan syy, motiivi (esim. Poliisi tutkii rikoksen vaikuttimia). Vaikutelma-sana sopii seuraavanlaisiin yhteyksiin: Ensi vaikutelmani kaupungista oli edullinen. Sulattelen matkan vaikutelmia. Sana vaikutus tarkoittaa vaikuttamista tai sen seurausta, esim. Happojen vaikutusta kestävä aine. Sodan vaikutus tuntui kaikkialla.

.

vaikute – influență; impuls; inspirație

vaikutin – motiv; cauză; mobil

vaikutelma – impresie; senzație; sentiment; emoție; efect

vaikutus – impresie; senzație; sentiment; emoție; efect

.

vaikute 48*C

1. tav. mon. henkiseen toimintaan t. kehitykseen vaikuttava ulkopuolinen virike, esikuva tms., vaikutus. Aatteelliset, kirjalliset, uskonnolliset vaikutteet. Tyylivaikute. Saada vaikutteita jklta, jkn tuotannosta. Taiteilijan saamat vaikutteet.
2. Lämpötilan vaihtelun haitalliset vaikutteet paremmin: vaikutukset. Toimia isänmaallisista vaikutteista paremmin: vaikuttimista. Kertoi matkansa vaikutteista paremmin: vaikutelmista. Musiikin kuulijassa herättämät vaikutteet paremmin: vaikutelmat, vaikutukset.

vaikutin 33*C teon t. toiminnan psyykkinen syy, peruste, motiivi. Uskonnolliset, isänmaalliset, poliittiset vaikuttimet. Kunnianhimo tekojen vaikuttimena. Toimia epäitsekkäistä vaikuttimista.

vaikutelma 10

1. jnk havainnon, tapahtuman tms. aiheuttama välitön tuntemus t. elämys; vaistomainen käsitys. Aisti-, kuulo-, näkö-, tuntovaikutelma. Kauneus-, syvyysvaikutelma. Kokonais-, yleisvaikutelma. Ensi vaikutelmani hänestä oli – -. Maalauksen, kirjan, elokuvan, sinfonian herättämät vaikutelmat. Hänestä sai hyvän, luotettavan vaikutelman. Arvostella jtak ensi vaikutelman perusteella. Kuvailla, eritellä vaikutelmiaan. Kuva, joka saa aikaan kolmiulotteisuuden vaikutelman. Sain sellaisen vaikutelman, ettei hän ollut tosissaan. Lukija ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että – -.
2. Mies teki miellyttävän vaikutelman paremmin: vaikutuksen. Taiteilija sai vaikutelmia [paremmin: vaikutteita] sekä idästä että lännestä.

vaikutus 39

1. vaikuttaminen; vaikutuskyky, vaikuttava voima, teho. Vuorovaikutus. Kerrannaisvaikutus. Virtaavan veden kuluttava vaikutus. Ilmaston vaikutus kasvillisuuteen. Lääkkeen vaikutus alkaa tunnin kuluessa. Jllak on vaikutusta [= jk vaikuttaa] jhk. Aatesuunnan vaikutus maalaustaiteeseen. Hänellä oli suuri vaikutus poikaansa. Olla jnk vaikutuksen alaisena, alttiina jnk vaikutukselle. Alkoholin vaikutuksen alainen alkoholia nauttinut. Kasvi kuihtui kuumuuden vaikutuksesta. Monet’n vaikutuksesta alkunsa saanut impressionistinen taidesuunta.

Fys. Vaikutuksen ja vastavaikutuksen laki laki jonka mukaan kappaleen vaikuttaessa toiseen jllak voimalla jälkimmäinen vaikuttaa edelliseen yhtä suurella vastakkaissuuntaisella voimalla.

2. vaikuttamisen seuraus, tulos, aikaansaannos, jälki. Sivu-, haittavaikutus. Tupakanpolton vaikutukset elimistöön. Päätöksellä oli laajakantoiset vaikutukset. Rokotus, jonka vaikutus kestää kolme vuotta. Devalvaatiolla oli elvyttävä vaikutus. Kiellolla ei ollut mitään vaikutusta.

Erik. Tehdä vaikutus jkhun aiheuttaa jkssa tunnepitoinen psyykkinen reaktio. Hänen viisautensa teki minuun syvän vaikutuksen. Onnettomuus teki kaikkiin järkyttävän vaikutuksen. Yritti tehdä tyttöön vaikutuksen herättää tytössä (eroottista) kiinnostusta.

3. jnk aiheuttama tuntu, vaikutelma. Hänen kehuskelunsa teki ikävän vaikutuksen. Ensi vaikutus [paremmin: vaikutelma] oli myönteinen.

.

.

Valmistautua ~ valmistua

Pitempi johdos valmistautua = valmistaa itsensä, saattaa itsensä valmiiksi jotakin varten (se edellyttää subjektipersoonan aktiivista toimintaa), esim. Perhe valmistautui ottamaan vastaan vieraita. Hallitus ei ollut valmistautunut opposition hyökkäykseen. Sen sijaan valmistua = tulla valmiiksi t. valmiimmaksi, esim. Rakennus valmistui nopeasti. Heinä valmistuu niitettäväksi. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi.

valmistautua 52*F laittautua, hankkiutua kuntoon, valmiiksi jtak varten, varustautua; valmentautua; varautua. Valmistautua lähtöön, lähtemään. Valmistautua oppitunnille. Tenttiin huolellisesti valmistautunut opiskelija. Ei ollut henkisesti valmistautunut muutokseen.

.

valmistautua – a se pregăti, a se prepara

valmistua – a termina; a absolvi; a se licenția

.

valmistua 52

1. tulla valmiiksi. Rakennus valmistui puolessa vuodessa. Ruoka on valmistumassa.

 Erik.

1. suorittaa ammattitutkinto t. oppiarvo. Valmistua sairaanhoitajaksi, filosofian kandidaatiksi. Valmistui Teknillisestä korkeakoulusta. Valmistua ammattiin. Sai työpaikan heti valmistuttuaan.
2. kasveista, eläimistä ja niiden osista: kehittyä valmiiksi, kypsyä. Valmistuva siemen. Punasolujen valmistuminen.
3. paremmin: valmistautua.

.

.

Viimeinen ~ viime

Jos puhutaan jonkun kirjailijan viimeisestä teoksesta, on tiedettävä, ettei hän enää julkaise yhtään teosta. Jos kysymys on vielä elävästä kirjailijasta, on varminta puhua hänen viime teoksestaan. Sanotaan, että viime viikolla tapahtui sitä ja sitä, mutta puhutaan vuoden viimeisestä viikosta, koska sen vuoden viikot loppuvat siihen. Tämä merkitysero ei kuitenkaan ole jyrkkä. Esim. sanonnat viime tingassa, viime hetkellä ovat yleisiä ja tietenkin hyväksyttäviä.

.

viimeinen – ultimul, ultima; final

viime – ultim; trecut

.

viimeinen 38  (viimeiseksi, viimeisillään ks. erikseen)

1. järjestyksessä kaikkien muiden jälkeinen, perimmäinen, äärimmäinen, kauimmainen. Lokakuun viimeinen päivä. Nyt on viimeinen hetki lähteä. Viho(n)viimeinen. Toivoa jtak viimeiseen (hetkeen) saakka, asti. Oli sukunsa viimeinen (edustaja). Illan viimeinen valssi. Viimeinen keino, toivo, varoitus. Viimeinen kerta. Viimeisen kerran. Kuolevan viimeiset sanat. Viimeinen tahto us. testamentista. Päivän viimeinen lentovuoro. Junan viimeinen vaunu. Teoksen kolmas ja viimeinen osa. Kulkea jonossa viimeisenä. Virren viimeinen säkeistö. Viimeinen ovi oikealla. Jäädä kilpailussa viimeiseksi. Hän on viimeinen ihminen, johon haluaisin tutustua hän on ihminen, johon en missään tapauksessa halua tutustua.
2. osasta joka on jäljellä jstak kokonaisuudesta. Tuhlasi rahansa viimeistä penniä myöten. Joi kahvin viimeiseen tippaan. Auto oli täynnä viimeistä sijaa myöten. Viimeistä piirtoa myöten toteutettu suunnitelma. Tehdä jtak viimeisillä voimillaan. Laskevan auringon viimeiset säteet. Kangistui viimeisillä metreillä ennen maalia. Viimeisetkin unet karisivat silmistä, kun – -. Eli viimeiset aikansa sokeana.
3. eräissä kiteytyneissä yhtymissä. Viimeinen voitelu ks. voitelu 2. Näin hänet silloin ensimmäisen ja viimeisen [= ainoan] kerran. Taistella viimeiseen mieheen kunnes kaikki ovat kaatuneet. Lähtivät mukaan viimeistä miestä myöten lähtivät kaikki mukaan. Turvautua apuun vasta viimeisessä [= äärimmäisessä] hädässä. Sano viimeinen [= lopullinen] hintasi! Viimeinen sana ks. sana 4.

Kuv. Elää, tehdä jtak kuin viimeistä päivää hurjasti. Siunata vainaja viimeiseen lepoon. Lyödä viimeinen naula jkn arkkuun tuhota jku lopullisesti.

Usk. Viimeiset ajat ajat ennen maailmanloppua. Viimeinen tuomio ks. tuomio 6. Viimeinen päivä tuomiopäivästä.

Ark. Veisata, vetää viimeistä virttään ks. virsi 1.

Leik. Viimeinen mohikaani ks. mohikaani.

Substantiivina, ark. Jklla on viimeiset tuutissa ks. tuutti. Pidä kiirettä, viimeistä [= viimeistä tarjolla, myytävänä olevaa tms.] viedään! Viimeisen päälle ks. päälle 5.

4. toistaiseksi viimeksi tapahtuneesta, ilmestyneestä tms. paremmin: uusin, tuorein, viime tms. Viimeiset [= paremmin: tuoreimmat, tuoreet] tiedot, uutiset. Viimeisin [paremmin: uusin] muotivillitys. Viimeisten viiden vuoden [paremmin: viiden viime vuoden t. viimeksi kuluneiden viiden vuoden] aikana.

Ark. Jk on viimeistä huutoa uusinta muotia, uusinta uutta.

Substantiivina Kiitos viimeisestä [paremmin: viimekertaisesta]!

viime

1. nykyhetkeä juuri t. lähinnä edeltänyt, viimeksi ollut, tapahtunut, kulunut tms., edellinen, uusin, tuorein. Viime tiistaina, jouluna, helmikuussa. Viime vuonna, kuussa, viikolla. Viime vuosien tulos. Viiden viime vuoden toiminta. Emme ole tavanneet sitten viime kesän. Olet laihtunut sitten viime näkemän. Viime maaliskuiset kylmät. Viime kerralla, oppitunnilla. Viime sodan aikana. Viime [paremmin: viimeksi] mainittu.
2. viimeinen. Viime hetkessä, hetkellä mukaan ehtineet. Tunsi viime hetkensä tulleen. Viime tingassa, tinkaan, tipassa, tippaan ks. tingassa, tippa 2. Auringon viime säteet. Turvautui lääkäriin vasta viime hädässä. Viime kädessä loppujen lopuksi, itse asiassa.

.

 .

Dacă scriitorul a murit, putem vorbi despre ultima sa lucrare – viimeinen teos [pentru că altele n-are cum să mai scrie], dar dacă vorbim de un scriitor în viață, ne referim la opera sa recentă, ultima apărută – viime teos.

Reținem perechile antonime ensimmäinen – viimeinen și ensi – viime.

Legat de ultimele două, viimeinen și viime, cum în română nu se diferențiază sensul lor, un banc de pe vremuri:

• Tovarășu’ Cutărescu, n-ați fost la ultima ședință de partid.
• Nu zău! Chiar a fost ultima? Ce bine!

.

Definițiile din  

.

Introdus  / lisätty 15.8.2015