Blogulblog's Blog

D. Sintaxa – lauseoppi

 Lauseoppi eli syntaksi – sintaxa GENERALITĂȚI

 .

Image published without permission. That’s generally permitted for non-profit and educational purposes.

.

ATENȚIE!

Toată clasificarea de mai jos este doar pentru a fi înțeleasă

ŞI NU TREBUIE REȚINUTĂ!

.

PROPOZÍȚIE s. f. 1. cea mai simplă unitate sintactică prin care se comunică o judecată, o idee. Cea mai mică unitate sintactică prin care se exprimă o idee, o judecată etc.

FRÁZĂ, fraze, s. f. 1. Unitate sintactică constituită din două sau mai multe propoziții aflate între ele în raport de coordonare sau de subordonare; Îmbinare de propoziții, care se află în raport de coordonare sau de subordonare, exprimând una sau mai multe judecăți.

lause ● 1. propoziție; 2. frază ■ 1 (kiel) sats; (virke) mening; (lauseke) fras

päälause ● propoziție principală ■ huvudsats

sivulause ● propoziție secundară ■ bisats

virke ● frază ■ frasmening

virke 48*A kiel. yhden t. useamman lauseen kokonaisuus. Pää- ja sivulauseesta koostuva virke. Virke aloitetaan isolla kirjaimella.

lause 48

 1.  kiel. yhden persoonamuotoisen verbin sisältävä (t. elliptisesti verbitön) virke t. sen osa;  yleisk. myös useita tällaisia jaksoja sisältävästä virkkeestä. Lauseita ovat esim. „Taitaa tulla sade” ja „Anteeksi!”. Kysymys-, huudahduslause. Päälause, sivulause. Että-lause. Kirjoittaa lyhyitä lauseita. Iskulause, tunnuslause, raamatunlause. Lentävä lause (jkn määrähenkilön) lausuma, jota toistetaan usein.

 2.  mat. loogisin keinoin oikeaksi todistettavissa oleva lausuma, teoreema. Pythagoraan lause.

 3.  atk ohjelmointi-, ohjaus- tms. kielessä sovittu rakenteellisen ja merkityksellisen kokonaisuuden muodostava ilmaus.

 4.  yhdyssanojen jälkiosana myös monivirkkeisistä kokonaisuuksista: lausuma, lausunto. Alkulause, loppulause. Puoltolause, vastalause, (epä)luottamuslause.

päälause kiel. ajatussisällöltään itsenäinen lause, joka ei ole alisteisessa asemassa toisen suhteen.

sivulause kiel. lause joka on toiseen lauseeseen (päälauseeseen) nähden alisteinen.

lauseke 48*A

 1.  kiel. sanan ja sen mahdollisten määritteiden muodostama kokonaisuus.

 2.  mat. lukujen merkeistä, muuttujista ja muista (tav. laskutoimitus)merkeistä koostuva yhdistelmä, joka edustaa jtak lukua t. funktiota.

 3.  atk merkkiyhdistelmä.

 4.  mus. kolmi- t. useampisäkeinen rytminen ja melodinen kokonaisuus.

alkulause, ehtolause, epäluottamuslause, esimerkkilause, finaalilause, iskulause, johtolause, jälkilause, kieltolause, kiilalause, korulause, kysymyslause, lause, loppulause, luottamuslause, mainoslause, mietelause, muistolause, myöntölause, oppilause, peruslause, ponsilause, puoltolause, päälause, raamatunlause, relatiivilause, sivulause, temporaalilause, tunnuslause, vastalause, yhdyslause

Dacă elementele propoziției românești sunt: subiectul, predicatul, atributul și complementul, la finlandezi deosebim: subjektipredikaatti, objektiadverbiaali ja attribuutti.

subjekti 5

 1.  kiel. lauseenjäsen joka ilmaisee predikaatin tekijän.

 2.  tekijä, toimija. Vallankäytön subjektit ja objektit.

 3.  log. se josta jtak lausutaan.

 4.  fil. toimiva, tajuava t. ajatteleva olento.

predikaatti 5*C

 1.  kiel. verbin persoonamuoto lauseenjäsenenä.

 2.  log. ominaisuus t. relaatio.

objekti 5  kohde. Tutkimuksen objekti. Sukupuoliobjekti.

 Kiel. verbin määrite, joka ilmaisee verbin tarkoittaman toiminnan kohteen.

adverbiaali 5  kiel. eräs lauseenjäsen.

attribuutti 5*C

 1.  kiel. substantiivin välitön määrite.

 2.  kuvat. esine joka tunnusmerkillisenä liitetään jhk, tunnus(merkki), tunnus-, vertauskuva. Apostoli Pietarin attribuuttina on avain.

 3.  fil. olennainen ominaisuus.

.

Subjekti ilmoittaa tekijän. Kuka tekee?
Predikaatti vastaa kysymykseen: Mitä tekee? Mitä tapahtuu?
Objekti ilmoittaa, mihin tekeminen kohdistuu tai mikä on tekemisen tulos.
Adverbiaali ilmoittaa tekemisen tai tapahtuman tapaapaikkaa tai aikaaMitenMissäMilloin?
Attribuutti määrittelee tarkemmin substantiivia.

.

Lauseenjäsenet

Puhujan tai kirjoittajan on tiedettävä, miten sanat lauseen rakenneosina, lauseenjäseninä, vaikuttavat toisiinsa, jotta hän saa ajatuksen sanallisen asun ymmärrettäväksi. Persoonamuotoinen verbi on lauseen pääjäsen, jonka ympärille lause rakentuu. Verbi eli predikaatti määrää muiden jäsenien sijoittumisen lauseeseen. Lauseenjäsentäminen taas tarkoittaa eri tehtävissä olevien lauseen osien selvittämistä. Lauseenjäsennyksessä tarvitaan sanaluokkien ja taivutusmuotojen tuntemista. Lauseen osien keskinäisten suhteiden ymmärtäminen on myös tärkeää.

.

Predikaatti on verbin persoonamuoto. Jokaisesta täydellisestä lauseesta löytyy predikaatti. Ilman predikaattia lause on vaillinainen. Predikaatti voi esiintyä lauseessa yksin (esim. Sataa.), mutta yleensä predikaattiin liittyy myös muita lauseenjäseniä kuten subjekti, objekti tai predikatiivi.

Predikaatti voi olla yhden, kahden tai kolmen sanan pituinen. Preesensin ja imperfektin myönteisessä muodossa oleva predikaatti on yhden sanan mittainen. Perfekti ja pluskvamperfekti ovat kahden sanan mittaisia. Liitettäessä kieltosana näihin kahteen tempukseen eli aikamuotoon lauseen predikaatti muuttuu kolmen sanan mittaiseksi.

.

Subjekti on yleensä tekijä eli agentti. Subjektin niin sanottu rooli voi olla myös fyysisesti tai psyykkisesti tunteva elollinen kokija. Lauseiden subjektit ovat usein elollisia olentoja. Subjektit ovat yleensä substantiiveja tai substantiivisesti käytettyjä sanoja kuten hän laulaa. Subjektin sijamuodot ovat nominatiivi, genetiivi ja partitiivi. Nominatiivia käytetään subjektin sijamuodoista eniten. Nominatiivisubjekti on ainoa mahdollinen lauseen subjekti, jos lauseessa esiintyy objekti tai predikatiivi. Tällöin objekti on akkusatiivissa.

.

Objekti on lauseenjäsen, johon verbin tekeminen kohdistuu. Transitiiviverbeiksi kutsutaan sellaisia verbejä, jotka voivat saada objektin (esim. syödä, saada ja tehdä). Intransitiiviverbeihin ei voi liittyä objektia (esim. olla, syntyä ja nukkua). Objekti rajoittuu lausetyyppiin eli se ei voi esiintyä kuin transitiivilauseessa, joka sisältää transitiiviverbin. Objektit voivat olla substantiiveja tai substantiivisesti käytettyjä sanoja kuten adjektiivit, numeraalit tai pronominit. Objektit voivat myös esiintyä 1. infinitiivin lyhyempänä muotona eli verbin perusmuotona, sivulauseena sekä lauseenvastikkeena.

Objektin sijamuodot ovat akkusatiivi ja partitiivi. Akkusatiivi voi olla nominatiivin kaltainen eli päätteetön tai yksikön genetiivin kaltainen eli päätteellinen. Objekti on akkusatiivissa, kun se vastaa kysymyksiin kenet, minkä, mikä, mitkä. Partitiiviobjektia käytetään silloin, kun lauseeseen sisältyy kielteinen tai epäilevä ajatus tai objekti tarkoittaa epämääräistä joukkoa tai ainetta. Partitiiviobjektia käytetään myös, kun ei tiedetä toiminnan loppumisajankohtaa tai tuloksellisuutta. Partitiiviobjekti vastaa kysymykseen ketä, mitä, keitä.

.

Attribuutti on substantiivin määrite. Adjektiiviattribuutti, substantiiviattribuutti, attributiivi, infinitiiviattribuutti, sivulauseattribuutti sekä nominaalirakenneattribuutti ovat attribuuttien niin sanottuja lajeja. Attribuutti ei ole lauseessa välttämätön, koska lause on ilman tätäkin täydellinen. Attribuutit antavat kuitenkin lisätietoa substantiiveista.

.

Predikatiivilla on kaksi erillistä pääsanaa, jotka ovat subjekti ja predikaatti. Yleensä olla-verbin eli kopulan avulla predikatiivi ilmaisee jotain subjektista. Predikatiivi on aina nomini, yleensä substantiivi tai adjektiivi. Predikatiivin sijamuodot ovat nominatiivi ja partitiivi. Nominatiivimuotoinen predikatiivi vastaa kysymyksiin kuka, mikä, millainen. Partitiivimuotoinen predikatiivi vastaa taas kysymyksiin ketä, mitä millaista.

.

Adverbiaaleja ovat melkein kaikki muut sanat, joita ei edellisten kategorioiden alle voi liittää. Kaikki verbin määritteet, jotka eivät ole objekteja, ovat adverbiaaleja. Adjektiivin ja adverbin määrite on aina adverbiaali. Adverbiaalina voi olla nomini eri sijamuodoissa, verbin nominaalimuoto, adverbi sekä postpositio- ja prepositioilmaukset. Adverbiaalit ilmaisevat usein aikaa, paikkaa, tapaa tai muuta seikkaa.

.

1 Lauseoppi eli syntaksi

1.1 Syntaksin peruskäsitteitä

1.1.1 Kielen yksiköt

1.1.2 Lauseen rakennesuhteet

1.1.3 Semanttiset ja syntaktiset roolit

1.2 Peruslausetyypit

1.3 Subjekti ja predikaatti

1.3.1 Subjekti

1.3.2 Predikaatti

1.3.3 Subjektin ja predikaatin kongruenssi

1.3.4 Subjektittomat lauseet

1.4 Objekti

1.4.1 Objektina esiintyvät rakenteet

1.4.2 Objektin sijat

1.4.2.1 Partitiiviobjekti

1.4.2.2 Akkusatiiviobjekti

1.5 Predikatiivi

1.5.1 Predikatiivin sijat

1.5.2 Predikatiivin luku

1.6 Adverbiaali

1.6.1 Adverbiaalina esiintyvät rakenteet

1.6.2 Adverbiaalin asema lauseessa

1.6.3 Adverbiaalien merkitysryhmiä

1.6.4 Predikatiiviadverbiaali

1.6.5 Objektinsijaiset määrän adverbiaalit

1.7 Attribuutti

1.7.1 Adjektiiviattribuutti

1.7.2 Genetiiviattribuutti

1.7.3 Appositio- eli substantiiviattribuutti

1.7.4 Partitiivi- ja elatiiviattribuutti

1.7.5 Paikallissija-attribuutti

1.7.6 Infinitiivi- ja sivulauseattribuutti

1.8 Lauseenvastikkeet

1.8.1 Lausemaisuuden asteista

1.8.2 Referatiivinen lauseenvastike

1.8.2.1 Referatiivinen lauseenvastike objektina

1.8.2.2 Referatiivinen lauseenvastike subjektina

1.8.2.3 Kielto referatiivisessa lauseenvastikkeessa

1.8.3 Temporaalinen lauseenvastike

1.8.4 Finaalinen lauseenvastike

1.8.5 Kvantum-lauseenvastike

1.8.6 Modaalinen lauseenvastike

1.8.7 Status-lauseenvastike

1.8.8 Permissiivinen lauseenvastike

1.8.9 Muita ei-finiittisiä rakenteita

 BlogulBlog nu urmează strict tabelul de mai sus care este dat doar spre știință.

.

  

 .

LAUSE

.

Lause on joukko sanoja, jotka ovat kieliopillisessa suhteessa toisiinsa: ne muodostavat yhdessä ajatuksellisen kokonaisuuden. Lause ilmaisee tosiseikan maailmasta.

Lause on kielen rakenteellinen yksikkö, jossa on finiittiverbi ja jonka osia sitovat toisiinsa lauseenjäsensuhteet. Lauseen prototyyppinä eli perusmuotona voidaan pitää aktiivista toimintalausetta (Kieli ja sen kieliopit 1994), esim.

Pirkko hiihtää.

Kuljettaja ajoi taksin oven eteen.

Isompi tytöistä auttoi pienempää.

Lauseet ovat yksinkertaisia tai yhdyslauseita. Yksinkertaisessa lauseessa (yksinäislauseessa) on vain yksi lause, yhdyslauseet koostuvat useammasta yksinkertaisesta lauseesta. Yhdyslauseessa lause voi olla toiseen lauseeseen nähden alisteinen  tai rinnasteinen.

.

Yhdyslause

Yhdyslause eli kompleksinen lause on kokonaisuus, johon kuuluu useampia lauseita.

(1) Yhdyslauseessa voi olla kaksi tai useampia rinnasteisia lauseita (Linnut lauloivat ja kärpäset surisivat) tai päälause ja sitä määrittäviä adverbiaalisia sivulauseita (Linnut lauloivat, kun kävelin kotiin).

(2) Lause voi toimia toisen lauseen subjektina, objektina tai adverbiaalitäydennyksenä (On varmaa, että hän tulee; Tyttö sanoi, että hän tulee; Pidän varmana, että hän onnistuu) tai NP:n osana, substantiivin tai adjektiivin määritteenä (Kysymys, onko tässä mitään järkeä, heräsi jälleen). Yhdyslause voi sisältää erilaisia yhdistelmiä tyypeistä (1) ja (2). (» § 882–.)

.

Kieliopin jako fonologiaan, morfologiaan ja syntaksiin vastaa kielen eri tasoja: äänne-, muoto- ja lausetasoa. Kielen tasot ovat keskenään hierarkkisia ja rakentuvat toistensa varaan.

Syntaksissa tarvittavia kielen kuvauksen yksikköjä ovat morfeemin ja sanan lisäksi lauseke, lause ja virke.

On huomattava, että esim. kysymyslause siinä kuin muutkin lauseet ilmaisee ‘tosiseikan maailmasta’: esim. lause  Rakastatko minua? ilmaisee tosiseikan: Minä kysyn (ja vaadin tietää), rakastatko minua. Useimmat keskustelulauseet ovat tällaisia: ne liittyvät puhujaan ja kohteeseen, jolle puhutaan. Ehtolause Jos rakastat minua, huomenna Bellatrix-niminen tähti Orionin tähtikuviossa räjähtää supernovaksi ilmaisee (toden tai epätoden) säännön, joka on olemassa jos ei muualla niin ainakin lauseen esittäjän sisäisessä maailmassa. Ja niin edelleen. Jokainen lause paljastuu eksistenssilauseeksi.  Jokainen lause ilmaisee tosiseikan maailmasta — ja tämä käynee eräästä lauseen pätevästä määritelmästä.

.

§ 882 Yhdyslauseiden tyypit

Lause voi olla yksinkertainen tai kompleksinen eli yhdyslause. Yhdyslauseita on kahdenlaisia. Ensinnäkin lause voi olla kahden tai useamman rinnasteisen lauseen taikka päälauseen ja sitä määrittävien adverbiaalisten sivulauseiden muodostama (» § 883). Toiseksi yhdyslause muodostuu siten, että lause on toisessa lauseessa verbin täydennyksenä: subjektina, objektina tai adverbiaalitäydennyksenä taikka NP:n osana, substantiivin tai adjektiivin määritteenä (» § 885).

Rinnastamista osoitetaan konjunktiolla. Rinnastus voi olla myös konjunktiotonta eliasyndeettistä, mitä kirjoitetussa tekstissä osoitetaan pelkällä pilkulla (» § 8731082,1084).

Konjunktiorinnastus: Otetaan kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja ja sekoitetaan ne kevytkermaan. (A) | Suurin osa uhanalaisista jäkälistämme on metsälajistoa, mutta myös kallioiden ja kulttuuriympäristöjen lajeista lukuisat ovat tulleet uhanalaisiksi. (L)

Asyndeettinen rinnastus: Ajatukset tieteen maailmankuvan rappiosta eivät ole uusia, edellisen kerran ne olivat muodissa 1920-luvulla Oswald Spenglerin julkaistua kirjansa ”Länsimaiden perikato”. (L)

.

§ 883 Yhdyslauseen sisäisistä suhteista; hallitseva lause

Lause voi olla yksinäinen (itsenäinen) tai toisiin lauseisiin nähden päälause taikka toisiin lauseisiin tai lausekkeisiin nähden alisteinen eli sivulause. Alisteinen lause kuuluu osana toiseen lauseeseen (» § 885). Alisteisuuden merkkinä on yleensä konjunktio, esim. jos, vaikka tai että, tai relatiivipronomini. Seuraavissa esimerkeissä alisteinen lause on kursivoitu.

 

Kun kolmekymmentä vuotta sitten ryhdyin keräämään aineistoa, luulin tehtävää helpoksi.(A) | Palkka oli kuitenkin niin pieni, että välillä piti tehdä myös kivitöitä, – –. (E) | Valitse maa, josta olet kiinnostunut (E)

Lause, jonka osana toinen lause on, on tämän suhteen hallitseva lause. Hallitseva lause voi itsekin olla jäsenenä toisessa lauseessa. Kompleksinen lause rakentuu siis rekursiivisesti: sen osana oleva lause voi puolestaan toimia hallitsevana lauseena. Esimerkiksi verbin täydennyksenä oleva että-lause voi koostua jos – niin ‑yhdyslauseesta, jolloin adverbiaalinen jos-lause on että-lauseelle alisteinen (a). Toisaalta että-lause voi olla täydennyksenä alisteisessa jos-lauseessa (b).

(a)                        Ymmärrän kyllä sen, [että [jos presidentti tarvitsee avustajan muistelmiensa kirjoittamiseen tai johonkin muuhun entiseen tehtäväänsä liittyvään työhön,] niin sellainen voidaan palkata valtion varoin]. (L)

(b)                        Ja [jos vielä joku epäilee, [että Louskun kunnossa on jotain vikaa,]] niin tässä tulee viimeistä tietoa veteraanien Pohjoismaiden mestaruuskilpailuista. (l)

Sivulauseita voi myös rinnastaa keskenään. Kuvio 9 havainnollistaa kompleksisen yhdyslauseen sisäistä rakennetta ja osien välisiä suhteita tällaisessa tapauksessa. Esimerkkilauseessa on päälause ja sille alisteinen kun-lause, joka on puolestaan myös yhdyslause: se on rakentunut kahdesta keskenään rinnasteisesta lauseesta. Yhdyslauseen päälause on tämän alisteisen lauseen suhteen hallitseva.

.

Kuvio 9: Yhdyslauseen sisäiset suhteet

Alistus-rinnastus

Huom. Kompleksisen lauseen päälause (lihavoitu) ei välttämättä ole yksi kokonaisuus, vaan voi olla hajallaan alisteisten lauseiden lomassa:

 

[Ohjelmantekijän kanssa, joka on hankkinut tavallista suuremman radio- ja tv-alan toimittajakokemuksen], voidaan, [kun hänen kanssaan tehtävä ohjelmatyösopimus koskee normaalia huomattavasti enemmän aikaa vievää ja vaatimuksiltaan erittäin korkeatasoista ohjelmaa kuten radion kokoomaohjelmaa tai tv-dokumenttiohjelmaa],  sopia  [palkkiosta, jonka määrittämisessä mahdollisuuksien mukaan otetaan huomioon ko. ohjelmatyön edellyttämä varsinainen työaika]. (A)

.

§ 884 Sivulauseen ominaisuuksia

Sivulause ei yksin edusta mitään puhetoimintoa (» § 1025), vaan esittää esim. päälausetta koskevaa temporaalista, kausaalista, konsessiivista tai konditionaalista taustatietoa. Sivulauseella on joitakin erityisiä kieliopillisia tuntomerkkejä ja rajoituksia verrattuna päälauseisiin. Yleensä sivulause ei ala suoraan lauseenjäsenellä vaan jollain lauseen alisteisuutta osoittavalla elementillä: yleiskonjunktiolla että (a) tai adverbiaalikonjunktiolla (b). Alisteiset kysymyslauseet alkavat kysymyssanalla tai verbillä, jossa on kysyvä liitepartikkeli ‑kO (c). Etenkin puhutussa kielessä että-partikkeli aloittaa myös alisteisen kysymyslauseen (» § 1158). Relatiivilauseet alkavat aina relatiivipronominilla (d).

(a)                        Tästä seuraa, että teidät erotetaan koulusta. | Ja voit uskoa että kyllä minä olen saanut kuulla nämä samat purkaukset moneltakin mieheltä. (k) | Näistä havainnoista seuraa ajatus,että rikoksia voisi torjua vaikuttamalla rikostilaisuuksiin. (E) | Olen kiitollinen että olen saanut näinkin monipuolisia tehtäviä hoitaa – –. (E)

(b)                        Hän kiitti myös Suomen eduskuntaa, kun se ”miltei yksimielisesti” hyväksyi lain rauhanturvaamisesta. (l) | Jos käytät kuivattuja papuja, liota niitä riittävän kauan ohjeen mukaan. (l) | Muistan sen hyvin vaikka siitä on jo monta vuotta. (k)

(c)                        – – kansa ei tiennyt mistä oli kysymys. (k) | – – puhelimessa kysyttiin mitä on tekeillä. (k) | Minun täytyy ihmetellä, oliko tuo kaikki työ turhaa? (E)

(d)                        Eikä hänellä ollut ketään, jolle uskoutua – ei ketään, joka olisi voinut auttaa… (k)

Sivulauseella on modaalisia ja tekstuaalisia rajoituksia. Esimerkiksi imperatiivi ei ole yleensä niissä mahdollinen (e); referaatissa sitä vastaakin indikatiivi tai konditionaali (» § 1462).

(e)                        Mene sinä edellä, minä tulen myöhemmin. vrt. Haluan, että sinä menet ~ menisit edellä. | Antakaa minun olla rauhassa! vrt. *Haluan, että antakaa minun olla rauhassa.

Sanajärjestys ei myöskään toimi sivulauseessa yhtä merkittävällä tavalla informaatiorakenteen eikä emfaasin ilmaisijana kuin päälauseessa.

Monet partikkelien lajit osoittavat puhujan asennoitumista puheenaiheeseen tai puhuteltavaan. Koska puhefunktioita ilmaistaan päälauseella, useimpia partikkeleita käytetään vain päälauseessa. Lähinnä finiittisissä päälauseissa esiintyvät lauseen ensimmäiseen jäseneen kiinnittyvät liitepartikkelit ‑hAn‑pA ja ‑s (f) (» § 134 – 135) sekä ylipäänsä sävypartikkelit (g) (» § 870).

(f)                         Hehän tulevat takaisin. vrt. *Jos hehän tulevat takaisin, minä lähden. | Tulevatko he koskaan takaisin? | Kaikki pitää tehdä itse, mutta onhan tässä aikaa. (k) | Useimmiten on paha voitolla mutta onpa joskus hyväkin päätänsä nostanut, – –. (k) | Hänpäs keksi kertoa asiasta poliisille.

(g)                        Ei se nyt kyllä onnistu. | Tässä sitä riittää pohtimista. | Hän sitten ~ vasta on mukava ihminen. | Monta kertaa on todettu, että erityisesti pienen maan on hyvä hankkia ystävät läheltä ja viholliset kaukaa, jos nyt vihollisia olla pitää. (l)

Huom. Kommunikatiivisten ja mentaalisten verbien yhteydessä että-lausetta käytetään referointiin (» § 1483 – 1484). Sen variantti, hallitsevan verbin edellä oleva lause, ei saa että-konjunktiota eikä siis ole (jälki)johtolauseelle selvästi alisteinen:

Hän ilmoitti, että teksti on valmis. | vrt. Teksti on valmis, hän ilmoitti.

.

» yhdyslause § 882

» § 811 partikkeli niin yhdistämässä lauseita

» § 864 ja virke

» § 873 itsenäisenä lauseena

» § 1005 moniyksikköisenä vuorona

» § 1013 alkuosa jatkoa ennakoivana rakenteena

» § 1067 lohkeaman tavoin toimiva

» § 1089 rinnastus

» § 1111 adverbiaalilauseen ja hallitsevan lauseen muodostamana

» § 1118 adverbiaalilause toisen määritteenä

» § 1121 merkityssuhteet lauseiden välillä

» § 1144 alisteisen lauseen näkökulmasta

» § 1177 ellipsi yhdyslauseissa

» § 1282 ja lukukongruenssi puhutussa kielessä, esim. Ne meni… ja tekivät…

» § 1351 nollapersoonan esiintymisympäristönä

» § 1377 päälauseessa käänteinen sanajärjestys

» § 1403 alisteisen lauseen paikka ja hajarakenteen käyttö

» § 1431 ja tarkoitteen uudelleenmaininta ilman pronominia

» § 1443 ja anaforan keinot

» § 1658 alkuosa imperatiivissa

» § 1704 alisteisen kysymyslauseen sisältävä

.

Btzhsepa

Kuva 1. Kielen yksiköiden hierarkkisuus

 .

lauseke 48*A

 1.  kiel. sanan ja sen mahdollisten määritteiden muodostama kokonaisuus.

 2.  mat. lukujen merkeistä, muuttujista ja muista (tav. laskutoimitus)merkeistä koostuva yhdistelmä, joka edustaa jtak lukua t. funktiota.

 3.  atk merkkiyhdistelmä.

 4.  mus. kolmi- t. useampisäkeinen rytminen ja melodinen kokonaisuus.

Lauseke

Lauseke on lauseen rakenneosa. Se voi olla yksi sana tai peräkkäisten sanojen liitto, joka koostuu pääsanasta ja yhdestä tai useammasta määritteestä. Lauseke on siten kielen yksikköjen hierarkiassa sanan ja lauseen välillä. Esimerkkejä lausekkeista:

kirja, paksuna kirjana, kirja, jota rakastan; se;

korkea, erittäin korkealla, 10 metriä korkeaksi; 10 metriä;

myöhään, hyvin myöhään; ilman autoa, ystävieni kanssa

Sana on lauseen jäsen vain lausekkeen kautta. Pääsana määrää lausekkeen >syntaktisen tehtävän. Pääsanana voi olla eri sanaluokkiin kuuluva sana. Suomen kielessä ovat tärkeitä nominilausekkeet ja adjektiivilausekkeet.

.
Nominilauseke

Nominilausekkeen pääsanana on substantiivi (esim. paksu kirja; runo, josta pidän).  Nominilausekkeessa substantiivin määritteet ovat attribuutteja. Nominilauseke voi olla myös pelkkä pronomini (esim. hän, se, nuo).

Nominilauseke-termi on sikäli hankala, että suomen kieliopissa nomineilla tarkoitetaan sija- ja omistusmuodoissa taipuvia sanoja, joita ovat substantiivien lisäksi myös adjektiivit, numeraalit ja pronominit. Termi „nominilauseke” (NP) kattaa tarkasti ottaen vain substantiivipääsanan sisältävät lausekkeet. (Karlsson 1994.)

Oheisessa kuvassa nominilausekkeet ovat muiden lausekkeiden osana (Hakulinen – Karlsson 1979).

Kuva 2. Nominilauseke muiden lausekkeiden osana

.

Adjektiivilauseke

Adjektiivilausekkeen pääsanana on adjektiivi (esim. erittäin korkea). Adjektiivilausekkeen pääsana-adjektiiviin voi liittyä etumääritteenä jokin intensifikaattori (erittäin, hyvin, melko, sangen). Adjektiivien intensifikaattoreita on vanhastaan pidetty adverbien alaryhmänä, joskus myös itsenäisenä sanaluokkana, ad-adjektiiveina (Ad-A). (Karlsson 1994.)

Oheisessa kuvassa adjektiivilausekkeet ovat muiden lausekkeiden osana (Hakulinen – Karlsson 1979).

Kuva 3. Adjektiivilauseke muiden lausekkeiden osana

.

Lausekkeelle on ominaista hyvin suuri kiinteys. Jos esimerkiksi vaihdetaan lauseen sanajärjestystä, koko lauseke siirtyy uuteen paikkaan sellaisenaan: sitä ei voi yleensä hajottaa. Esim.

1. Pidän hyvin paljon vanhoista runoista. 2. Vanhoista runoista pidän hyvin paljon. 3. Hyvin paljon pidän vanhoista runoista.

.

Verbilauseke

Verbi ei suomessa esiinny lausekkeen pääsanana; se voi liikkua yksin ilman määritteitään. (Esim. Olen monta kertaa halunnut hänet tavata.) Suomessa ei sillä perusteella olisikaan verbilauseketta. Verbilauseke sopii parhaiten kuvaamaan sellaisten kielten verbirakenteita, joissa on kiinteä sanajärjestys, kuten englannissa. Suomen verbilausekkeella ei ole samaa sisäistä koheesiota kuin nominilausekkeella ja adjektiivilausekkeella.

Kun verbiä seuraa pakollisena määritteenä objekti, predikatiivi tai valenssiadverbiaali, hahmottuu verbilauseke suomessakin melko selvästi (Hakulinen – Karlsson 1979):

Kuva 4. Verbilausekkeen perustapauksia

.

virke 48*A kiel. yhden t. useamman lauseen kokonaisuus. Pää- ja sivulauseesta koostuva virke. Virke aloitetaan isolla kirjaimella.

.

Virke

Virke on kirjoitetussa tekstissä esiintyvä semanttinen kokonaisuus, joka erottuu tekstuaaliseksi ja ortografiseksi yksiköksi. Samassa virkkeessä mainitut asiat muodostavat ajatuksellisen kokonaisuuden. Muodoltaan virke voi olla yksinkertainen tai yhdyslause, elliptinen lause tai useamman toisiinsa liittyneen lauseen ketju.

Puheessa virkettä vastaa lausuma (Kieli ja sen kieliopit 1994). Lausuman, samoin kuin virkkeen, voi tilanteen mukaisesti muodostaa yksi sanakin esimerkiksi tervehdyksissä ja vastauksissa, mutta toisaalta lausuma voi käsittää yhden tai useamman lauseen.

Lause ei ole selväpiirteinen puheen yksikkö. Kirjoitettu kieli on jäsentyneempää ja normitetumpaa kuin puhe. Puhujalla ei ole samanlaista mahdollisuutta kuin kirjoittajalla suunnitella sanottavaansa ennalta. Lausetta alemmalla lausekkeiden tasolla puhekieli ja kirjoitettu kieli ovat syntaktisesti lähempänä toisiaan. (Karlsson 1994)

În funcție de raporturile dintre propozițiile unei fraze, putem deosebi:

Alisteiset lauseet

Alisteinen eli sivulause on lauseenjäsensuhteessa hallitsevaan eli päälauseeseen nähden (Hakulinen – Karlsson 1979).

 Kuva 5. Alistus eli subordinaatio

.

Esimerkkejä alisteisista lauseista:

Hallitus esittää, että maksuja korotetaan.
Jäin kotiin, koska olin sairas.
Kun heräsin, aurinko oli jo noussut.
Jos saisit valita, mitä tekisit?

.
Rinnasteiset lauseet

Rinnasteiset lauseet eivät ole keskenään lauseenjäsensuhteessa (Hakulinen – Karlsson 1979).

Kuva 6. Rinnastus eli koordinaatio

Esimerkkejä yhdyslauseista, joiden osat ovat rinnasteisia:

Aurinko paistaa ja linnut laulavat.
Eilen satoi, mutta tänään paistaa aurinko.

Käsite yhdysrakenne tarkoittaa paitsi yhdyslauseita myös sellaisia lauseita, joissa on ei-finiittinen verbinmuoto. Alisteista lausetta korvaamassa on usein jokin lauseenvastike, esim.

Näyttää tulevan sade    Vrt. Näyttää, että tulee sade.

Kaatuessaan vene hajosi.  Vrt. Kun vene kaatui, se hajosi.

.
Päälauseet ja sivulauseet

Lauseet ovat joko päälauseita tai sivulauseita. Sellaiset lauseet, jotka eivät ole mihinkään lauseeseen nähden alisteisia, ovat päälauseita, ja lauseet, jotka ovat johonkin toiseen lauseeseen nähden alisteisia, ovat sivulauseita.

Sivulauseet jaetaan aloitussanansa mukaan kolmeen ryhmään:

  • Konjunktiolause alkaa alistuskonjunktiolla, esim. Jos lähdet, rupean itkemään.
  • Relatiivilause alkaa relatiivisanalla, varsinkin relatiivipronomimilla, esim. Tuo on se veljeni, joka on opettaja.
  • Epäsuora kysymyslause alkaa kysymyssanalla, esim. Mieti tarkkaan, oletko tehnyt jonkin virheen.

Jyrkkää kahtiajakoa pää- ja sivulauseiden välillä ei voida tehdä. Esimerkiksi sillä-konjunktio ei ole selvästi alistus- eikä rinnastuskonjunktio (esim. Jäin kotiin, sillä olin sairas).

Jokaisessa virkkeessä tulee olla ainakin yksi päälause, mutta virkkeen pääasia voi sisältyä myös alisteiseen että-lauseeseen, esim. Arvelen, että huomenna sataa.

Monissa tekstityypeissä esiintyy sellaisia vaillinaisia lauseita, joista puuttuu lauseen perustuntomerkki, finiittiverbi. Tällaisia on mm. tervehdyksissä ja muissa vakiintuneissa sanonnoissa sekä lehtien otsikoissa ja mainosteksteissä (Karlsson 1994), esim. Terve! Hyvää yötä. Ennuste huomiseksi. Meiltä yhteishintaan 6990 mk.

.

Lausemaisuuden asteista

.

Yleistä

Itsenäisen, täyden lauseen tuntomerkkejä ovat verbin persoonamuoto, verbin tempus- ja modusvalinta sekä kielto, lauseadverbiaalin mahdollisuus ynnä verbin argumenttien erottuminen toisistaan morfologisesti.

Lauseenvastikkeista ja muista ei-finiittisistä rakenteista puuttuu yksi tai useampia näistä tuntomerkeistä ja aina vähintään verbin persoonataivutus. (Hakulinen – Karlsson 1979; Kieli ja sen kieliopit 1994)

.


Finiittiset lauseet

Finiittilauseessa on aina persoonataivutteinen finiittiverbi. Finiittilauseet jakautuvat päälauseisiin ja sivulauseisiin. Päälause on sillä tavoin itsenäinen, että se ei ole minkään muun lauseen jäsenenä. Sivulause on toisen lauseen jäsenenä, subjektinaobjektinaadverbiaalina tai attribuuttina. Sivulauseisiin kohdistuu eräitä modaalisia ja sanajärjestysrajoituksia, joita ei päälauseissa ole.

.


Partisiippi-ilmaukset

Ei-finiittisista rakenteista lausemaisimpia ovat temporaali- ja partisiippirakenteet. Partisiippirakenteilta ja temporaalirakenteilta puuttuu persoona, mutta sitä vastaa tietyissä tapauksissa omistusliite. Passiivi näillä rakenteilla on. Modus puuttuu, mutta aikasuhteita voidaan ilmaista. Esim.

Tiesin nukku+va+ni — nukku+nee+ni(huom. persoona, aika)

Kuulin kerro+tta+va+n — kerro+tu+n. (huom. passiivi, aika)

Kallen tul+tu+a (vrt. tullessaPekka lähti. (huom. aika)

Myös attribuuttina olevissa partisiippirakenteissa on yleensä jonkinlaiset mahdollisuudet aikasuhteiden ilmaisemiseen. Passiivikin on yleensä mahdollinen. Agenttipartisiipilla voi olla myös persoonaa ilmaiseva omistusliite. Esim.

kuumasti paista+va — paista+nut aurinko (huom. aika)

kioskista oste+tta+va — oste+ttu kirja (huom. pass., aika)

kioskista osta+ma+ni kirja (huom. aika, pers.)

.


Infinitiivirakenteet

Infinitiivirakenteilla on vielä vähemmän finiittilauseiden ominaisuuksia kuin partisiippi-ilmauksilla. Infinitiiveiltä puuttuvat kaikki tempukset ja modukset; persoonaa voi harvoin ilmaista edes omistusliitteellä (esim. sanoakse+ni, sanoessa+si). Passiivi on melkein käymätön: passiivimuotoisia infinitiivejä ei juuri ole (kuitenkin sano+tta+essa).

Etäimmällä täydestä lauseesta ovat sellaiset objektina olevat infinitiivirakenteet, joissa infinitiivin subjekti on tulkittava samaksi kuin hallitsevan verbin subjektikin on. Esim.

Mies alkoi sahata puuta.

Sellainen infinitiivirakenne, jossa infinitiivillä on eri subjekti kuin hallitsevalla verbillä, on helpommin tulkittavissa lauselähtöiseksi (ns. permissiivinen lauseenvastike). Esim.

Isä antoi pojan mennä ulkomaille.

.


Nominaalistumat

Lausemaisuuden jatkumon toisena ääripäänä ovat verbikantaiset nominijohdokset. Nominaalistuksella tarkoitetaan verbien substantivoitumista. Produktiivisin tyyppi on –minen-johtimella muodostettu teonnimi, esim.

palkkojen nouseminen

ulkomaalaisten häätäminen rajalta

Verbimäisyyteen ja lausemaisuuteen rakenteissa palkkojen nouseminen, ulkomaalaisten häätäminen rajalta viittaavat attribuutit, jotka vastaavat täyden lauseen subjektia, objektia ja adverbiaaleja (palkat nousevat, ulkomaalaiset häädetään rajalta). Muuten –minen– ja vastaavat johdokset käyttäytyvät nominien tapaan.

.

Eräiden rakenteiden lausemaisuus

1. TÄYDELLISET LAUSEET

1) verbillä persoonapääte: Näin, kun miehet tulivat paikalle.
2) aktiivi ja passiivi: Kun tulimme – tultiin Helsinkiin, satoi.
3) neljä tempusta: Luen – luin – olen lukenut – olin lukenut kirjan.
4) neljä modusta: Luet – lukenet – lukisit – lue kirjat.
5) kieltoverbi: He eivät lue kirjoja koskaan.
6) subjekti nominatiivissa tai partitiivissa:                    Kansa – kansaa tuli torille.
7) objekti akkusatiivissa tai partitiivissa:          Isä joi oluen – olutta.
.

2. PARTISIIPPIRAKENNE (referatiivinen lauseenvastike)

1) persoonapäätettä vastaa joskus omistusliite: Poika arvasi nukkuneensa liian pitkään.
2) aktiivi ja passiivi: Kuulin sinun kertovan – kerrottavan siitä.
3) kaksi aikasuhdevaihtoehtoa: Tiesin nukkuvani – nukkuneeni.
4) moduksia ei ole
5) kielto voidaan osoittaa joskus muuten: Kuulin junan jäävän lähtemättä.
6) subjekti genetiivissä tai partitiivissa: Näin miesten tulevan – paikalle tulevan miehiä.
7) objekti akkusatiivissa tai partitiivissa: Tiesin talon jo myydyn – En tiennyt taloa myydyn.
.

3. TEMPORAALIRAKENNE

1) persoonapäätettä vastaa joskus omistusliite: Vietkö roskat mennessäsi?
2) aktiivi ja passiivi: Helsinkiin tullessamme – tultaessa satoi.
3) kaksi aikasuhdevaihtoehtoa: Kallen tullessa – tultua Pekka lähti.
4) moduksia ei ole
5) kieltoa ei ole
6) erillinen subjekti genetiivissä: Pekan ollessa poissa Liisa hoitaa asioita.
7) objekti akkusatiivissa tai partitiivissa: Nauroin luettuani kirjeen – lukiessani kirjettä.

4. ATTRIBUUTTINA OLEVAT PARTISIIPPIRAKENTEET

1) persoonapäätettä vastaa joskus omistusliite: kioskista ostamani kirja
2) aktiivi ja passiivi:  leikkivä lapsi, syötävä sieni
3) kaksi aikasuhdevaihtoehtoa: kuumasti paistava – paistanut aurinko
4) moduksia ei ole
5) kielteisenä vastineena -mAtOn -muoto: voittamaton armada
6) agenttipartisiipin subjekti genetiivissä sepän takoma kirves
7) objekti akkusatiivissa tai partisiipissa: kirjeen lukenut – kirjettä lukeva tyttö
.

5. INFINITIIVIRAKENTEET

1) persoonapäätettä vastaa joskus omistusliite: Lähdin maalle levätäkseni.
2) passiivia ei ole (kuitenkin esim. sanottaessa)
3) tempuksia ei ole
4) moduksia ei ole
5) kieltoa ei ole (kuitenkin esim. sanomatta sanaakaan)
6) subjekti joskus genetiivissä: On aika teidän ratkaista asia.
7) objekti akkusatiivissa tai partitiivissa: Isä salli pojan lukea kirjan – kirjaa.
.                  

6. NOMINAALISTUMAT (minen-johdokset)

1) persoonapäätettä ei ole
2) passiivia ei ole
3) tempuksia ei ole
4) moduksia ei ole
5) kieltoa ei ole
6) subjekti genetiivissä: palkkojen nouseminen
7) objekti genetiivissä ulkomaalaisten häätäminen rajalta

Peruslausetyypit

► LAUSETYYPPIJAKO JA SEN TAUSTAA

Peruslauseiden määrittely

Peruslauseiden ominaisuuksia

► MONIKÄYTTÖISET LAUSETYYPIT

Transitiivilause

Intransitiivilause

Kopulalause

► ERIKOISLAUSETYYPIT

Eksistentiaalilause

Omistuslause

Tuloslause

Kvanttorilause

Kokijalause

Tilalause

.

.

LAUSETYYPPIJAKO JA SEN TAUSTAA

► Transformaatiokieliopin piirissä ydinlauseella (kernel sentence) tarkoitettiin lausetta, jota ei ole johdettu transformaatioin mistään toisesta lauseesta (Harris) tai lausetta, jonka johtamisessa syvärakenteesta on käytetty mahdollisimman vähän transformaatioita (Chomsky).

► Lyons (1977) pitää ydinlauseena yksinäislausetta, joka on modaalisuuden, pääluokan ja polaarisuuden suhteen tunnusmerkitön: lauseen verbi on myönteinen aktiivin indikatiivi.

► Lyons pyrkii yhdistämään syntaktisen muodon merkitykseen:

ydinlauseet antavat merkityksen tutkijalle mahdollisuuden käsitellä kielen kaikkien lauseiden merkityksiä suhteellisen pienen lauseryhmän perusteella.

► Suomen kieleen Lyonsin esittämiä lausemalleja sovelsivat ensimmäisenä Hakulinen ja Karlsson (1979). Lausemallit nimettiin peruslausetyypeiksi. Lausetyyppijakoja ovat esittäneet myös Vähämäki (1987), Schot-Saikku (1993) ja Pajunen (1999).

PÄÄLAUSE

Kirjoituksessa kieli jaksotetaan virkkeiksi: virke alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen, huuto- tai kysymysmerkkiin. Virke muodostuu yhdestä tai useammasta lauseesta, ja lauseita on virkkeessä yhtä monta kuin on verbin persoonamuotoja. Yhden lauseen virkkeessä on oltava ajatuskokonaisuus, jolla on merkitys sellaisenaan ja jossa yleensä esitetään virkkeen oleellisin asia. Tällainen lause on päälause. Päälauseet voidaat jakaa seuraaviin tyyppeihin:

  • väitös- eli toteamuslause: „Taivas on sininen.”
  • huudahduslause: „Oletpa tänään hölmömpi kuin tavallisesti!”
  • toivomuslause: „Tulisipa Vinksu onnellisemmaksi.”
  • kysymyslause: „Menetkö hautajaisiin huomenna?”

.

Peruslauseiden määrittely

► Peruslauseet määritellään rakenteellisesti sen mukaan, millaisia jäseniä yksinäislauseeseen predikaattiverbin ohella kuuluu ja millaisia ovat jäsenten syntaktiset funktiot ja roolit.

Lauseita voidaan jaotella myös muilla tavoin:

► Puhefunktion mukaan (ns. modaaliset lausetyypit):

a) deklaratiivi eli väitelause,

b) interrogatiivi eli kysymyslause,

c) imperatiivi eli käskylause,

d) eksklamatiivi eli huudahduslause.

► Rakenteellisen kompleksisuuden mukaan: pää- ja sivulauseet sekä erilaiset sivulausetyypit.

► Lauseen informaatiorakenteen perusteella: millainen näkökulma tapahtumaan tai tilanteeseen otetaan. Näkökulmalla voi olla kieliopillisia (passiivisuus) tai pragmaattisia seurauksia (teema/reema).

.

Peruslauseiden ominaisuuksia

► Peruslauseet ovat kieleen vakiintuneita lauserakenteita; niitä voidaan pitää kehyksinä, joiden avulla hahmotetaan tapahtumia ja tilanteita tietyllä tavalla, esim. esitetään ihmisen aktiivista toimintaa, kerrotaan yksilön tai asian ominaisuus tai ilmaistaan, mitä jossakin paikassa on.

► Peruslauseet esitetään idealisoituina yksinäislauseiden prototyyppeinä, joissa on verbin lisäksi vähimmäismäärä lausekkeita, ts. verbit ovat yksi- tai kaksipaikkaisia; todellisissa teksteissä ne esiintyvät usein laajentuneina ja eri tavoin muunneltuina.

► Peruslauseilla on syntaktisia ominaispiirteitä, jotka liittyvät esimerkiksi sanajärjestykseen, kongruenssiin tai sijavalintaan; niiden voi sanoa välittävän kiteytyneessä muodossa tiettyjä merkityspiirteitä, esim. omistusta: x:llä on y (vrt. kuuluu x:lley on x:n).

► Peruslausetyyppejä pyritään niiden ominaispiirteiden ja yleisyyden mukaan erottamaan vain muutama, kriteerinä on käytetty myös subjektin esiintymistä lauseessa sekä sen tyypillisyyttä.

► Peruslausetyypit on ISK:ssa jaoteltu merkitykseltään avoimiin monikäyttöisiin lausetyyppeihin sekä merkitykseltään rajoittuneempiin erikoislausetyyppeihin.

.

SIVULAUSE

Sivulause täydentää päälausetta, jotakin sen sanaa tai toista sivulausetta ja on päälauseelle alisteinen. Keskenään sivulauseet voivat olla samanarvoisia tai toinen voi hallita toista. Sivulauseen alussa on sana tai liite, joka paljastaa sen sivulauseeksi. Näiden sanojen ja liitteiden perusteella sivulauseet jaetaan seuraavasti:

  • Relatiivinen sivulause alkaa relatiivipronominilla joka, mikä, jonne, minne, josta, mistä, jolloin, jollainen jne. Relatiivinen sivulause on usein toisen lauseen keskellä, koska se seuraa välittömästi sanaa, jonka tilalla sitä on käytetty. „Juoma, jota inhoan, on bourbon.”
  • Konjunktiolause alkaa partikkeleihin kuuluvalla alistuskonjunktiolla, esim. että, jotta, koska, kun, jos, vaikka. Konjunktiolause vastaa hallitsevan lauseen verbillä tai koko lauseella tehtyyn kysymykseen. „Odotin puoleen päivään saakka, että tulisit.” (Mitä odotin?) Konjunktiolause voi olla hallitsevan lauseen edellä tai jäljessä.
  • Epäsuora kysymyslause alkaa kysyvällä pronominilla, kysyvällä -ko, -kö -liitteellä tai muulla kysyvällä sanalla: kuka, missä, mistä, miten, milloin jne. „Paljasta, kuka hakkeroi tietokonettani.” „En tiedä, pelaako Brasilia tänään.” Jos päälause on kysyvä, vain silloin virkkeen loppuun tulee kysymysmerkki.

LAUSEENVASTIKE

Nominaalimuodon yhteyteen kätkeytyy usein lause. „Juotuaan putelin äijä humaltui.” (Mies humaltui, kun oli juonut putelin.) Tällaisia lauseen lyhentymiä kutsutaan lauseenvastikkeiksi. Lauseenvastike voi kuulua joko pää- tai sivulauseeseen. Vain osan sivulauseista voi lyhentää: etenkin jos lauseessa on kieltosana (joka kuuluu verbiin) on lausetta vaikea lyhentää sanoja muuttamatta.

  • Objektina olevaa että-lausetta vastaa partisiippirakenteinen sivulause. „Haudankaivaja totesi kuopan täyttyneen.” (Haudankaivaja totesi, että kuoppa oli täyttynyt.) Predikaatti on korvattu partisiippirakenteella: täyttyneen. Tästä nimitys partisiippirakenne.
  • Alistuskonjunktiolla alkavat sivulauseet voidaan usein korvata adverbiaalilla.
    • Temporaalirakenne on aikaa ilmoittavan kun-lauseen vastike. „Katsellessani sinua minua alkaa etoa.” (Kun katselen sinua, minua alkaa etoa.) Jos sivulauseen tapahtuma-aika on sama kuin hallitsevan lauseen, predikaattia vastaa II infinitiivi (katsellessani). „Nukuttuani jaksan taas herätä.” (Jaksan taas herätä, kun olen nukkunut.) Jos sivulauseen tapahtuma-aika on aikaisempi kuin hallitsevan lauseen, predikaattia vastaa II partisiippi (nukuttuani).
    • Finaalirakenne on tarkoitusta ilmaisevan että- ja jotta-lauseen vastike. „Haluan käyttää kyynärpäitä edetäkseni urallani.” Sivulauseen predikaattia vastaa infinitiivi; subjekti, joka on sama kuin hallitsevassa lauseessa, korvautuu possessiivisuffiksilla. (Possesiivisuffiksista johtuen passiivista tarkoitusta ilmaisevaa että- tai jotta-lausetta ei voi muuntaa finaalirakenteeksi.)

.

Lauseenvastikkeet

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/10.4.html

Lauseenvastikkeella tarkoitetaan sen­tapai­sia rakenteita kuin ”syksyn tullessa”, ”tehtyäni työni loppuun” ja ”saadakseni rahaa”. Nehän kor­vaa­vat sellaisia sivulauseita kuin ”kun syksy tuli (t. tulee)”, ”kun olin (t. olen) tehnyt työni loppuun” ja ”jotta saisin (t. olisin saanut) rahaa”.

Lauseen­vas­ti­ke on yleensä lyhyempi kuin vastaava sivulause. Toisaalta sivulause on usein yksiselitteisempi. Esi­merkki­tapauksissa sivu­lauseesta ilmenee aikamuoto, lauseenvastikkeista ei. Toki se, mil­lai­seen aikaan lauseenvastikkeen verbi viittaa, on useimmiten asiayhteyden perusteella selvää.

Seuraavassa taulukossa on esitetty kielioppien mukaiset suomen kielen varsinaisten lausekkeenvastikkeiden tyypit esimerkkien avulla. Iso suomen kielioppi esittää (§ 876), että ”lauseenvastike” ei ole kieliopillinen vaan pedagoginen termi.

Sekin kuitenkin kuvaa pe­rin­näi­ses­ti lauseen­vastikkeina kuvatut rakenteet olennaisesti samoin kuin vanhat kieliopit.)

tyyppi esimerkki vastaava sivulauseilmaisu
viittaava sanoin kirjoittaneeni sanoin, että olen kirjoittanut
tapaa ilmaiseva istuin kirjoittaen istuin siten, että kirjoitin
aikaa ilmaiseva kirjoittaessani kun kirjoitan (t. kirjoitin)
aikasuhdetta ilmaiseva kirjoitettuani kun olin kirjoittanut
tarkoitusta ilmaiseva kirjoittaakseni jotta kirjoittaisin

Näiden lisäksi luokitellaan lauseenvastikkeiksi usein myös muita rakenteita. Esimerkiksi lause ”rikastuin kirjoittamalla” vastaa merkitykseltään virkettä ”rikastuin sen avulla, että kirjoitin”. Verbinmuotoja ”kirjoittamalla” ja ”kirjoittaen” voidaan yhtä perustellusti pitää lauseen­vastik­keina.

Lauseenvastikkeina sanan laajassa mielessä voidaan yleisesti pitää ilmauksia, jotka eivät ole lauseita mut­ta sisältävät verbinmuodon tai -johdoksen ja vastaavat lausetta. Esimerkiksi ilmaisun ”kir­jeen kirjoittanut mies” voidaan käsittää vastaavan ilmaisua ”mies, joka kirjoitti kirjeen”.

Olennaista tässä ei ole, miten asiat kieliopillisesti jäsennetään, vaan se, että hyvin monen­lai­set ilmaisut ovat muunnettavissa lauseiksi. Jos virkkeestä muodostuu raskas, kan­nat­taa­kin etsiä siitä kohtia, joissa voisi siirtää asioita sivulauseisiin. Muunnos tekee ilmai­sun mer­ki­tyk­sen usein ymmärrettävämmäksi tai yksiselitteisemmäksi. Tämä pätee eten­kin silloin, kun lauseenvastike on pitkä.

Lauseenvastikkeen tapaisia ovat myös monet ilmaisut, joissa on sellainen sana kuin ”johdosta”, ”vuoksi” ja ”toimesta”. Ne nimittäin sisältävät jonkinlaisen maininnan syy- tai vaikutussuhteesta. Usein ne voidaan luontevasti korvata sivulauseilla. Esimerkiksi virke ”Tarvittaessa rakennetaan ensi vuonna toinen samanlainen lisätila oppilasmäärän kasvun vuoksi” on sinänsä virheetön. Se on kuitenkin niin pitkä, että sille voisi tehdä hyvää, jos yksi asia erotetaan sivulauseeksi: ”Tarvittaessa rakennetaan ensi vuonna toinen samanlainen lisätila, koska oppilasmäärä kasvaa”. Ilmaisussa on varsinainen lauseenvastikekin, ”tar­vit­taes­sa”, mutta se on lyhyt ja merkitykseltään selvä.

.

§ 891 Monikäyttöiset lausetyypit ja erikoislausetyypit

Lauseita voidaan tyypitellä rakenteellisesti sen mukaan, millaisia jäseniä niihin verbin ohella kuuluu. Yleiskuvan tällä perusteella erottuvista lausetyypeistä antaa asetelma 140, jossa ne esitetään karkeistettuna.

Asetelma 140: Lausetyyppejä

Teema
Monikäyttöiset lausetyypit
Transitiivilause Te rikoitte ikkunan.
Minä pelkään sinua.
Intransitiivilause Lokit lentelevät ja kirkuvat.
Tilastot valehtelevat ~ valmistuivat.
Kopulalause Sinä olet ihana ~ lohtunani.
Paketti on Oulusta ~ sinulle ~ kateissa.
Erikoislausetyypit
Eksistentiaalilause Pöydällä on kirjoja.
Omistuslause Vaarilla on saari.
Ilmiölause  . Syttyi sota.
Tilalause Ulkona sataa ja on kylmä.
Kvanttorilause Syitä on monenlaisia.
Tuloslause Meistä tulee kuuluisia.
Tunnekausatiivilause Minua pelottaa.
Genetiivialkuinen Minun on sääli häntä.

.

Monikäyttöisiä lausetyyppejä ovat transitiivi-, intransitiivi- ja kopulalause. Transitiivi- ja intransitiivilause eroavat toisistaan sen suhteen, onko lauseessa subjektin lisäksi objekti. Tyypillisimmillään transitiivilause ilmaisee tulokseen johtavaa tai pyrkivää tekoa, kuten Joku rikkoi ikkunan, intransitiivilause taas suuntautumatonta toimintaa kuten Lokit lentelevät ja kirkuvat. Molemmat tyypit ovat kuitenkin merkitykseltään avoimia, eivät mihinkään tiettyyn merkitykseen rajoittuvia. Lisäksi on huomattava, että transitiivista verbiä ei useistakaan syistä aina käytetä objektillisena, esim. Lapset söivät ja lähtivät ulosMeillä leivotaan kerran viikossa. Nämä lauseet noudattavat ns. intransitiivimuottia (» § 460) ja ovat siis analysoitavissa intransitiivisiksi. Toisaalta intransitiivisia verbejä voi käyttää objektillisena transitiivisessa muotissa, esim. Puisto kuhisi nuoria pareja, tai resultatiivimuotissa, esim. Istuin selkäni kipeäksi (» § 464).

Kopulalauseessa on verbinä olla. Siinä on subjektin ohella toisena jäsenenä predikatiivi (Sinä olet ihana) tai adverbiaali (Paketti on OulustaOlitko jo syömässä?), joka toimii yhdessä olla-verbin kanssa lauseen predikaattina. Kopulalauseet ovat aspektiltaan tilojen kuvauksia (» § 1502).

Suppeampikäyttöiset erikoislausetyypit ovat selvemmin tiettyihin merkityksiin vakiintuneita konstruktioita. Ne ovat tunnekausatiivilausetta lukuun ottamatta periaatteessa intransitiivisia. Useille on kuitenkin osoitettavissa samaa muottia noudattava transitiivinen variantti, jonka verbi on passiivissa, esim. Pöydällä on kirjoja ~ Pöydälle ladottiin kirjojaSyitä on monenlaisia ~ Syitä keksittiin monenlaisia. Monikäyttöisillä lausetyypeillä on lauseenalkuinen nominatiivimuotoinen perussubjekti, kun taas erikoislausetyypeissä on ensimmäisenä jäsenenä paikallis-, partitiivi- tai genetiivisijainen lauseke ja niillä joko ei ole subjektia tai se on vähemmän subjektimainen kuin monikäyttöisten lausetyyppien subjekti. Erikoislausetyyppien analysoinnissa onkin olennaisempaa nähdä konstruktiot usean ominaisuuden kimppuna kuin jäsentää niitä perinteisten lauseenjäsenten avulla.

Keskeinen erikoislausetyypeistä on eksistentiaalilause. Omistus-, ilmiö- ja tilalause ovat sen alatyyppejä. Eksistentiaalilauseen teemana olevaa paikanilmausta vastaa omistuslauseessa habitiivinen lauseke. Ilmiölauseella ei ole teemaa, mutta implisiittisesti lause koskee jotakin paikkaa tai ajankohtaa; adverbiaalialkuinen tilalause kuvaa sää- ja tunnetiloja. Kvanttorilausetta yhdistää eksistentiaalilauseeseen partitiivi-NP. Tuloslause on rakenteeltaan identtinen eksistentiaalilauseen kanssa, mutta eroaa siitä semanttisesti, sillä tulla-verbi ei ole siinä liikeverbinä vaan merkityksessä ’tulla joksikin’. Tunnekausatiivilauseilla ja eräillä genetiivialkuisilla kiteymillä ei ole yhtymäkohtia eksistentiaalilauseeseen.

.

MONIKÄYTTÖISET LAUSETYYPIT

► Useimmat kielen lauseet voidaan sijoittaa johonkin monikäyttöisistä lausetyypeistä: transitiivilauseintransitiivilause ja kopulalause.

► Kopulalauseet erotetaan intransitiivilauseista predikaatin perusteella: kopulalauseen predikaattina toimii leksikaalisen verbin sijaan predikatiivi tai adverbiaali yhdessä merkitykseltään tyhjän kopulan eli olla-verbin kanssa.

► Monikäyttöisten lausetyyppien merkitystä on vaikea määritellä yksiselitteisesti; niistä voidaan erottaa rakenteellisesti omaleimaisia erikoislausetyyppejä, jotka ovat vakiintuneet tiettyihin merkityksiin.

.

Transitiivilause

► Transitiivilause ilmaisee tavallisesti tulokseen johtavaa tai pyrkivää tekoa, kahden tarkoitteen välistä suhdetta, jossa toinen jollakin tavalla vaikuttaa toiseen: Miehet työnsivät veneen vesilleIsäni rakensi saunanHän luki kirjaaNäikummallista untaKuuliikkunan takaa rapisevaa ääntä.

► Vaikuttamisen kohteena olevan tilassa tapahtuu muutos: jokin asia syntyy, häviää, siirtyy jne.; tila voi myös säilyä samana, esim. kuulemisen ja näkemisen kohteet.

► Transitiivilauseeseen kuuluu verbin lisäksi subjekti ja objekti, verbi on kaksipaikkainen; semanttiselta rooliltaan subjekti on prototyyppisesti tekijä (agentti) ja objekti taipuja (patientti).

► Transitiivilauseessa verbi (esim. ajatellaleikkiäsyödäleipoa) voi tilapäisesti esiintyä ilman objektia olematta kuitenkaan elliptinen: Lapset leikkivätMeillä leivotaan kerran viikossa.

.

Intransitiivilause

► Intransitiivilause ilmaisee vähemmän suuntautunutta toimintaa tai tapahtumista kuin transitiivilause; siinä on tavallisesti mukana vain yksi osallistuja, subjekti, jonka aiheuttamia tai jolle tapahtuvia asiantiloja, prosesseja tai toimintoja lause kuvaa: Nukuiviime yönä hyvinVeljeni asuu OulussaVettä valui kaikkialleMihin aikaan luento

alkaa?Pyöräilejoka päivä töihinOlehuomenna kotona.

► Jotkin verbit edellyttävät lauseeseen adverbiaalin, esim. asua; adverbiaalin suhde verbiin voi olla yhtä kiinteä kuin vastaava objektin ja verbin suhde (verbin rektio) esim. kertoavarmistuavihastuaihastuavarmistuasäästyävälttyä.

► Intransitiivilauseeseen kuuluu verbin lisäksi vain subjekti, verbi on yksipaikkainen; subjekti on semanttiselta rooliltaan usein neutraali (Nukuin hyvinOlen huomenna kotona) tai tekijä (Pyöräilen joka päivä töihin).

► Intransitiivilauseessa esiintyviä verbejä voi käyttää myös transitiivisesti: Puisto kuhisi nuoria parejaTyttö hymyili poskensa kipeiksiHän sukelsi keuhkonsa riekaleiksi.

.

Kopulalause

► Kopulalauseessa eli nominaalilauseessa predikaatti on kopulalla eli olla-verbillä lauseen subjektiin sidottu substantiivi, adjektiivi tai adverbilauseke, joka on syntaktiselta funktioltaan predikatiivi (Järjestäjät olivat töykeitä) tai adverbiaali (He olivat tiukkanaEsiintyjät olivat paikkakunnaltaYleisö oli hiirenhiljaa).

► Kopulalause kertoo subjektin tarkoitteen luokan tai ominaisuuden (Ville on koululainen; Eilinen päivä oli tuulinenIdea oli minun), se voi ilmaista myös olemisen tapaa, olotilaa tai asentoa, joka usein on tilapäinen (Jussi ja Tiina ovat sairaanaMaailma on talouskriisin kourissaOvi on auki).

► Kopulalla ei ole lauseessa varsinaista merkitystä (alun perin merkitys ’olla olemassa’) mutta sillä ilmaistaan kieliopillisia suhteita, kuten persoonaa, modusta ja tempusta.

► Kopulalause kattaa laajemman joukon lauseita kuin predikatiivilause, jonka luonnehtivaa tyyppiä voi pitää prototyyppisenä kopulalauseena, esim. lause Polttopallo on eräs pallopeli sijoittaa subjektin tarkoitteen tiettyyn luokkaan, kun taas lause Polttopallo on hauskaa esittää tarkoitteen ominaisuuden; molemmissa lauseissa luonnehditaan subjektin tarkoitetta.

► Subjektia luonnehtii myös inkluusiolause, esim. Pirkanmaa on Hämettä, jossa subjektin tarkoite sisältyy predikatiivin tarkoitteen alaan.

► Predikatiivilauseen toinen päätyyppi on ekvatiivilause, esim. Hiihto on mieluisin vapaaajan harrastukseni, jonka molemmat lausekkeet identifioivat saman tarkoitteen; ekvatiivilauseessa lauseenalkuinen lauseke tulkitaan aina subjektiksi ja lauseenloppuinen predikatiiviksi, kun taas luonnehtivan predikatiivilauseen syntaktisia funktioita ei sanajärjestys muuta.

.

ERIKOISLAUSETYYPIT

► Erikoislausetyypeillä hahmotetaan merkitykseltään erikoistuneita konstruktioita; omiksi tyypeikseen voidaan erottaa ainakin eksistentiaalilauseomistuslausetuloslausekvanttorilausekokijalause ja tilalause.

► Kunkin erikoislausetyypin alaan voi sijoittaa vain rajatun määrän todellisissa teksteissä esiintyviä lauseita; ne ovat silti kieleen keskeisesti kuuluvia lausetyyppejä.

.

Eksistentiaalilause

► Eksistentiaalilauseet (e-lauseet) on erotettu ns. normaalilauseista (vrt. monikäyttöiset lausetyypit), joissa on predikaattiverbin kanssa kongruoiva subjekti (Hakanen 1973); elauseessa predikaatti on aina yksikön 3. persoonassa.

► Prototyyppisessä elauseessa on ollaverbi: Salissa on opiskelijoita; e-lause poikkeaa kopulalauseesta, koska verbiin kuuluu e-lauseessa merkitys ’olla olemassa’.

► E-lauseet ovat lähellä intransitiivilauseita, kun predikaattina on jokin muu olemassa olemista tai olemaan tulemista ilmaiseva verbi tai jopa toiminnallinen verbi: Salissa nuokkuu opiskelijoitaSiellä syntyy ideoitaKadulla kaahaa autoja (vrt. e-lausetta lähellä oleva tilalause Suuressa osassa maata pyryttää lunta).

► E-lauseissa verbin toiminnallisuus jää takaalalle; lauseen subjekti on semanttiselta rooliltaan neutraali, ts. sen tarkoite ei osallistu aktiivisesti verbillä ilmaistuun toimintaan.

► E-lause alkaa tavallisesti paikanilmauksella, sen subjekti on partitiivissa ja esiintyy predikaatin jäljessä, sen tarkoite ei siis ole ennalta tunnettu: Salissa istuu seminaariväkeä.

► E-lauseen funktiorakenne on tyyppiä ADVERBIAALI + V + S.

► Alkuasemainen paikanilmaus ilmaisee usein konkreettista paikkaa, jonka sisällöstä e-subjekti kertoo; paikka voi olla myös abstraktinen, se voi määräytyä e-subjektina olevan sanan rektion perusteella, tai se ilmaistaan lauseessa implisiittisesti:

Parvekkeella oli lunta;

Marketeissa on nykyään myös Alko;

Digiboksien hinnoissa on suuria eroja;

Siinä ei ole mitään järkeä;

Siitä on ollut puhetta;

On ilta;

On niin paljon ihania ihmisiä (ns. ilmiölause).

► E-lauseen kaikki tuntomerkit eivät aina täyty:

Parvekkeella oli lunta

Parvekkeella oli lintu (ei partitiivisubjektia)

Kangasalla on hyvä juomavesi (jaollinen subjekti nominatiivissa)

Opiskelijoita istuu salissa (paikanilmaus lopussa, verbinä muu kuin olla)

Uudet miehet juoksee viestissä (lukukongruenssi ei erota elauseita muista lauseista puheessa)

Niitä on Tampereellakin (subjektin tarkoite ennalta tunnettu).

.

Omistuslause

► Omistuslause muistuttaa rakenteellisesti elausetta: alkuasemaisena adverbiaalina (= teemana) on habitiivinen paikallissijainen ilmaus, predikaattiverbin jäljessä nominatiivitai partitiivisijainen substantiivilauseke, jonka kanssa verbi ei kongruoi, esim. Pojalla on kirjaPojalla on kirjat.

► Omistettua tarkoittava sana on omistuslauseessa määräinen ja samassa asemassa oleva persoonapronomini saa objektin sijan, esim. Onneksi minulla on sinut; vastaavasti omistaja on tyypillisesti elollinen ja subjektimaisempi kuin e-lauseen paikanilmaus.

► Omistajaa ilmaisevan adverbiaalin semanttinen rooli on omistaja, elauseessa sen rooli on sijainti tai paikka.

► Suomen kielessä ei ole indoeur. kielissä tavallista habere-tyyppistä omistusrakennetta, jossa omistettua tarkoittava sana on objektina, esim. saks. Ich habe ein Auto und einen Motorschlitten; suomessa vastaava sana tulkitaan subjektiksi, predikaattina on aina olla-verbi ja omistajaa ilmaistaan adessiivimuotoisella substantiivilausekkeella.

► Omistuslauseeksi katsotaan myös yhteenkuuluvuussuhde, joka esim. ruotsissa ilmaistaan usein eksistentiaalisesti: Minulla on kaksi veljeä (Jag har två bröder); Veneessä on airot (Det finns åror i båten); Talossa ei ole emäntää (Det finns ingen hustru i huset).

► Omistuslauseella ja lokaalisuutta ilmaisevalla kopulalauseella on samoja piirteitä, esim. Pojalla on kirjaKirja on pojalla; onkin mahdollista, että habere-ilmauksen vastine on kehittynyt jälkimmäisen esimerkin kaltaisesta tilapäistä hallussapitoa kuvaavasta rakenteesta (ks. Itkonen 1966).

.

Tuloslause

► Tuloslauseessa on alkuasemaisena adverbiaalina elatiivimuotoinen substantiivilauseke, jonka läpikäymää muutosta lauseen predikaatti kuvaa; lauseen subjekti (ISK: predikatiivi) kuvaa muutoksen lopputuloksen: Samulista tuli kuuluisaOulusta on tullut teknologiakaupunki.

► Tuloslauseella on intransitiivisen lisäksi myös transitiivinen variantti: Musiikki ja elokuvat tekivät hänestä kuuluisanKirjasta saatiin uusi painosPuistosta tehtiin hieno.

► Kummallakin tuloslauseella on vastine, jossa on translatiivimuotoinen predikatiiviadverbiaali: Aion vielä tulla kuuluisaksiKehut saivat hänet iloiseksi; se ei niinkään ilmaise uuden ominaisuuden tai luokan syntyä kuin muutosta jo olemassa olevassa (vrt. Leivonnaisista tuli suussasulaviaLeivonnaiset tulivat suussasulaviksi).

.

Kvanttorilause

► Kvanttorilauseessa on partitiivisijainen substantiivilauseke sekä sen tarkoitteiden määrää ilmaiseva lauseke: Opiskelijoita oli kokeessa yli sataMeitä oli aika vähänLapsia syntyi kaksi.

► Kvanttorilause muistuttaa elausetta: esubjekti on partitiivissa ja verbinä on olla tai jokin muu eksistentiaaliverbi (löytyäsyntyätulla), mutta sanajärjestys on toinen, esim. Siellä oli paljon väkeä (e-lause); Väkeä oli paljon (kvanttorilause).

► Kvanttorilauseen transitiivisessa variantissa lauseenalkuinen lauseke analysoidaan objektiksi: Vastauksia olemme saaneet tuhatkuntaHakijoita kutsuttiin haastatteluun viisi.

► Kvanttorilauseen määränilmauksena voi toimia myös adjektiivilauseke, esim. Levysoittimia on erityyppisiäSoittimia on muitakin (vrt. On erityyppisiä levysoittimiaOn muitakin soittimia).

.

Kokijalause

► Kokijalauseen eli tunnekausatiivilauseen predikaattina on fyysistä tai psyykkistä tunnetta tai tuntemusta ilmaiseva kausatiiviverbi, jonka edessä on objektin funktiossa oleva substantiivilauseke: Minua harmittaa.

► Predikaattina voi olla myös yksipersoonainen verbi, esim. onnistaa tai lykästää; verbinjälkeisenä lausekkeena adverbiaali: Häntä onnisti lotossa.

► Lauseessa predikaatin jäljessä mahdollisesti esiintyvä subjekti edustaa tunteen tai tuntemuksen ärsykettä: Minua kiukuttaa hänen typeryytensä.

► Kun kokijaobjekti puuttuu, lause tulkitaan nollapersoonaiseksi; subjekti on tällöin verbin edellä: Valvominen väsyttääKonsertti sävähdytti.

► Kokijalauseen objektin semanttinen rooli on kokija, fysiologispsyykkisten verbien yhteydessä esiintyvän subjektin rooli on syy.

► Kokijaa voidaan ilmaista myös ns. kokijan genetiivirakenteilla, esim. Minun on janoHänen tuli kylmäMinun kävi hassustiMinun on ikävä häntä; ne voidaan useimmiten korvata habitiivisijaisilla ilmaisuilla: Minulla on janoMinulle tuli ikävä sinua.

.

Tilalause

► Tilalauseen predikaatti on yksikön 3. persoonassa ja sen alussa on usein ajan tai paikan puiteadverbiaali: Täällä sataaSiellä hämärtääHuoneessa oli siistiäSilloin oli kesä.

► Tilalauseen predikaatin muodostaa pelkkä verbi tai ollaverbi, johon liittyy predikatiivi, predikatiiviadverbiaali, tai adverbi niinnäin, esim. Mahassa tuntuu omituiseltaJos Tampereella on näin, miten sitten muualla Suomessa.

► Tilalauseeseen sopivat verbit kuvaavat ulkoisia, aistittavia olosuhteita, säätiloja (sataatuulla) tai verbi, joka kuvaa muita ulkoisia olosuhteita (tyyntyähämärtää), ääntä tai muita aistittavia ominaisuuksia (suhistahumistahaistapalaa).

► Lauseenalkuisen adverbiaalin semanttinen rooli on paikka ja verbinjälkeisen subjektin neutraali. Verbinjälkeinen lauseke voidaan lausetyypissä analysoida myös predikatiiviksi.

.

Adaptat după

http://www.uta.fi/laitokset/kielet/suomi/opiskelu/kurssit/syntaksi/luennot/Syntaksi_191108.pdf

.

LAUSEENJÄSENNYS   

Lauseenjäsennys on virkkeen lauseiden, lauseenosien ja sanojen välisten loogisten suhteiden analyysiä.

SUBJEKTI, PREDIKAATTI JA OBJEKTI

Kielen tehtävä on viestiä, mitä tapahtuu ja/tai tehdään. Maailmassa ja kielessä on olemassa (1) se joka tekee, ja on olemassa (2) se mitä tehdään (ja on olemassa (3) se jolle tehdään). Lauseenjäsennyksessä näitä kutsutaan (1) subjektiksi ja (2) predikaatiksi (ja (3) objektiksi). Lauseen perusmuoto — ydinlause — on subjekti-predikaattirakenne, mutta käytännössä objekti on yhtä oleellinen. Jokainen näistä kolmesta voi sisältää vaikka kuinka paljon tarkempia määrittelyjä, adjektiiveja ja adverbejä jne., mutta lauseen perusrakenne on aina sama:

Vinksu perkaa (kampelaa)

sub.      pred.       (obj.)

Subjekti ilmoittaa tekijän, predikaatti ilmoittaa mitä tehdään, objekti ilmoittaa tekemisen kohteen. Objektin sijat ovat aina akkusatiivi tai partitiivi: partitiivi merkitsee usein tekemisen keskeneräisyyttä tai tekemisen suuntautumista vain osaan kokonaisuutta. (Vertaa lauseita „Vinksu perkaa kampelaa” ja „Vinksu perkaa kampelan”.) Myös kielteinen muoto vaatii partitiivin.

Objektiton lause ‘Vinksu perkaa’ on älytön, kun ei sanota mitä Vinksu perkaa, mutta lause on silti kieliopillisesti mielekäs: Vinksu perkaa jotakin. ‘Perata’ monen muun verbin tavoin on kuitenkin verbi, joka kaipaa seurakseen toiminnan kohteen: Vinksu perkaa kampelaa. Tällaisia objektia kaipaavia verbejä kutsutaan transitiiviverbeiksi. Objektia kaipaamattomat verbit ovat intransitiiviverbejä. Monet verbit voivat olla molempia asiayhteydestä riippuen. Jotkut verbit ovat transitiivisia jo sellaisenaan: ‘peseytyä’= ‘pestä itsensä’, ‘pukeutua’=’pukea itsensä’.

Subjektina voi olla nominin lisäksi myös verbin nominaalimuoto tai sivulause. „On tylsää odottaa sinua.” „Oli mukavaa, että tulit ajoissa.” „On järkevää raitistua.” Jos sivulause on subjektina, on hallitsevan lauseen predikaatti aina yksikön 3. persoonassa (‘oli mukavaa’).

Lukusanat, jotkut pronominit ja ryhmäsanat (kollektiivisanat) ovat yksikössä, vaikka ne tarkoittavat useampaa kuin yhtä. Myös predikaatti on niiden mukaan yksikössä. „Vinksua ihaili viisi naista.” „Jokainen tajuaa sen.”

Usein subjekti sisältyy jo verbin persoonamuotoon: ‘tulet huomenna’, ‘poimimme mustikat’.

PASSIIVI

Lause, jossa on yleispersoona, on suomen kielessä subjektiton. Tullaan, jos ehditään. Joskus yksikön 3. persoonan muotoja käytetään yleispersoonan tapaan, jolloin subjektia ei mainita (ja subjektiksi voisi ajatella pronominin ‘jokainen’). Sen tietää, mikä Vinksu on miehiään. Myös luonnonilmiöitä, aistimuksia tms. kuvattaessa jätetään usein subjekti pois. Huomenna pakastaa. Minua oksettaa. Hammasta särkee.

Ns. kaksoispassiivi (eli passiivikongruenssi) on tavallaan virhe, mutta etenkin puhekielessä yleisesti käytössä. Se esiintyy etenkin kielteisessä konditionaalisessa pluskvamperfektissä. Passiivin tunnus sisältyy verbin liittomuodon kahteen osaan: ollaan elettyei oltu huomattu (vs. on elettyei ollut huomattu).

PREDIKATIIVI

Lausetta, jossa predikaattina on ‘olla’-verbi (tai jokin sen vastine, esim. ‘lienee’), kutsutaan predikatiivilauseeksi. ‘Olla’-verbin persoonamuoto ei yleensä vielä merkitse mitään. Tarvitaan lauseen laajentamista, esim. „Meitä on monta.” „Koirat ovat haukkuvia.” „Ruoka lienee kypsää.” „Tämä kotisivu on Vinksun.” „Ole valmis!”

Tämä subjektin ja predikaatin ohella esiintyvä lauseenjäsen on predikatiivi (lyh. pred:vi), jonka sijat ovat nominatiivi, genetiivi ja partitiivi. Se ilmoittaa yhdessä olla-verbin kanssa kuka, mikä, millainen, mitä, millaista tai kenen subjekti on. Kysymyslauseessa sanajärjestys vaihtuu: „Ovatko he kiukkuisia?” „Onko se muka sellaista?” Myös subjektiton lause on mahdollinen: „Täällä on hauskaa.”

Kampela  on    teini-ikäinen

sub.         pred.     pred:vi

‘Olla’-verbin merkitys on toisinaan mitätön ja verbin voi jättää pois: „Sama se.” „Hyvä jos tulet.” „Ei hätää.” „Oma maa mansikka.” „Puhumatta paras.”

ADVERBIAALI

Adverbiaali on jokainen verbin määrite, joka ei ole objekti. Adverbiaali kertoo, miten jotakin tehdään. Kun objektin voivat saada vain transitiiviverbit, adverbiaali liittyy mihin tahansa verbiin. „Vinksu juoksi ensimmäisenä maaliin.” Tai:

Vinksu perkaa nopeasti kampelaa keskiyöllä

sub.   pred.  adv.     obj.     adv.

ATTRIBUUTTI

Attribuutti on substantiivin välitön määrite. „Komea Vinksu viehättää kauniita naisia.” „Tänä paivänä olen onnellinen.” „Tarkastele tuota kummallisesti onnahtelevaa äijää.”

Uupunut Vinksu perkaa nopeasti Elviksen maukasta kampelaa keskiyöllä

attr.          sub.       pred.       adv.       attr.          attr.            obj.            adv.

Attribuuttina voi esiintyä:

  • Adjektiiviattribuutti. (Edellisessä esimerkissä uupunut ja maukasta.) Adjektiiviattribuutti voi olla adjektiivi (uusia, suuren, pientä), pronomini (tänä, tuolle), numeraali (kolmessa) tai verbin partisiippi- tai infinitiivimuoto (katsovaa, harrastama).
  • Sivulause. „Hirviö, joka tuli kallion takaa, kuolasi kamalasti.” Sivulauseen voi usein muuntaa lyhyempään muotoon lauseenvastikkeeksi: „Kallion takaa tuleva hirviö…” Tällöin sivulauseen predikaatti (tuli) on nominaalimuotoisena adjektiiviattribuuttina (tuleva). Usein esiintyy ns. agenttirakenne: „Vinksun laulama biisi on hilpeä.” „Hotkimasi ruoka oli epäterveellistä.” Sivulauseen subjektia vastaa genetiivissä oleva agentti (Vinksun) tai possessivisuffiksi (hotkimasi), predikaattina on tavallisesti III infinitiivin kaltainen kaikissa sijoissa taipuva agenttipartisiippi. (Agenttirakenne voi esiintyä muussakin tehtävässä kuin adjektiiviattribuuttina.)
  • Substantiiviattribuutti. „Tampereella, maamme fiksuimmassa kaupungissa, sijaitsee Näsinneula.” „Firman päälliköllä Vinksulla on tänään kiirettä.” Kursivoidut sanat ovat substantiiviattribuutteja. Ne ilmoittavat samaa asiaa kuin pääsanakin.
  • Sija-attribuutti. (Edellisessä esimerkissä Elviksen.) „Sekarotuinen koira on alituisesti Vinksun jaloissa.” „Maailmankaikkeuden tutkiminen on mielenkiintoista.” Sija-attribuutti on taivutukseltaan riippumaton pääsanasta.

Sivulause ja lauseenvastike ovat kokonaisina jokin lauseenjäsen, ja ne voidaan puolestaan sana sanalta jäsentää. Lauseenvastikkeessa vain ei ole normaalimuotoista subjektia eikä predikaattia: niiden edustajia kutsutaan subjektiosaksi ja predikaattiosaksi. Muut lauseenjäsenet liittyvät niihin kuin normaaliin subjektiin ja predikaattiin. Subjektiosa on lauseenvastikkeessa erikseen mainittuna, jos sen tekijä on eri kuin hallitsevan lauseen: „Kerroit koirasi karanneen.” Jos lauseenvastikkeen tekijä on sama kuin hallitsevan lauseen, subjektiosa esiintyy verbiin liittyvänä possessiivisuffiksina: „Uskotko saapuvasi ajoissa?”

Vinksu perkaa nopeasti maukasta kampelaa, joka lienee teini-ikäinen.

sub.       pred.    adv.        attr.             obj.             sub.    pred.      pred:vi. (marcate cu italic sunt atributive)

.

.

Lauseet

.

Lauseet

Väitelause – propoziție afirmativă

Positiivinen

Negatiivinen

Lauseessa näkyy yleensä lauseen subjekti eli tekijä ja predikaatti eli lauseen pääverbi.Subjekti voidaan ilmaista pelkän persoonapäätteen avulla.
‘Olemme opiskelijoita.’Lauseessa täytyy olla predikaatti, mutta subjekti ei aina ole pakollinen.
‘Sataa.’
‘Puhutaanko täällä suomea?’Lauseessa voi olla myös
objekti: ‘Hän osti kirjan.’
adverbiaali: ‘Asun Suomessa.’
predikatiivi: ‘Hän on opettaja.’

Minä asun Suomessa.
Hän osti kirjan kirjakaupasta.

Olemme opiskelijoita.

Minä en asu Tanskassa.
Hän ei ostanut autoa
kirjakaupasta.
Me emme ole opettajia.

Kysymyslause – propoziție interogativă

Positiivinen

Negatiivinen

Asutko sinä Suomessa?
Mistä hän osti kirjan?

Etkö sinä asu Suomessa?
Mistä hän ei ostanut autoa?

Käskylause – propoziție imperativă

Positiivinen

Negatiivinen

Anna minulle kirja!
Olkaa hiljaa!

Älä anna minulle kirjaa!
Älkää tulko tänne!

Väitelause – propoziție afirmativă

Positiivinen

Negatiivinen

Minä asun Suomessa.
Sinä ostit kirjan kirjakaupasta.
Me olemme opiskelijoita.

Minä en asu Tanskassa.
Sinä et ostanut autoa kirjakaupasta.
Me emme ole opettajia.

asu

n

e

n asu

osti

t

e

t ostanut

Pääverbin vartalo

persoonapääte Persoonapääte siirtyy
pääverbistä kieltoverbiin.
Pääverbin vartalo jää
ilman persoonapäätettä.
Sanajärjestys (yleensä):
subjekti + predikaatti + objekti + adverbiaali
subjekti + predikaatti + predikatiivi
Sanajärjestys samoin kuin positiivisessa
predikaatti = kieltoverbi + pääverbin vartalo

.

Kysymyslause: VERBI + -ko/-kö –kysymys – propoziție interogativă

Positiivinen

Negatiivinen

Asutko sinä Suomessa?
Ostitteko te tämän kirjakaupasta?

Etkö sinä asu Suomessa?
Ettekö te ostaneet tätä kirjakaupasta?

asu

n ko

e

n kö asu

osti

tte ko

e

tte kö ostaneet

Pääverbin vartalo

persoonapääte
kysymyspartikkeli
Persoonapääte ja kysymyspartikkeli siirtyvät
pääverbistä kieltoverbiin.
Pääverbin vartalo
jää ilman persoonapäätettä.
Kysymyssana aloittaa posit. kysymyslauseen.
Sanajärjestys:
Kysymysverbi (predikaatti) + subjekti +
muut lauseenjäsenet
Kysyvä kieltoverbi aloittaa negat. kysymyslauseen.
Sanajärjestys:
Kysyvä kieltoverbi + subjekti + pääverbin vartalo + muut lauseenjäsenet

Kysymyslause: MI-kysymykset – propoziție interogativă

Positiivinen

Negatiivinen

Missä sinä asut?
Milloin te ostitte auton?

Missä sinä et asu?
Miksi
 te ette ostaneet autoa?

asu

t

e

t asu

osti

tte

e

tte ostaneet

Pääverbin vartalo

persoonapääte Persoonapääte siirtyy
pääverbistä kieltoverbiin.
Pääverbin vartalo jää
ilman päätettä.
Kysymyssana aloittaa posit. kysymyslauseen.
Sanajärjestys: Kysymyssana + subjekti + predikaatti + muut lauseenjäsenet
yleensä samoin kuin väitelauseessa
Kysymyssana aloittaa negat. kysymyslauseen.
Sanajärjestys: Kysymyssana + subjekti + kieltoverbi + pääverbin vartalo + muut lauseenjäsenet
yleensä samoin kuin väitelauseessa

Käskylause – propoziție interogativă

Positiivinen

Negatiivinen

Anna minulle kirja!
Antakaa minulle rahaa!
Menkää kauppaan!

Älä anna minulle kirjaa!
Älkää antako hänelle rahaa!
Älkää menkö kauppaan!

Anna

Älä

anna

Yksikön 2. persoona (sinä):
Pääverbin heikko vartalo

ei persoonapäätettä

Kieltoverbi ilman päätettä

Pääverbin vartalo

Anta

kaa

Äl

kää antako

Monikon 2. persoona (te):
Pääverbin vahva vartalo

persoonapääte Persoonapääte siirtyy
pääverbistä kieltoverbiin.
Pääverbin vartaloon lisätään pääte -ko/-kö
Sanajärjestys:
predikaatti + muut lauseenjäsenet
subjekti (tarvittaessa) tulee predikaatin jälkeen:
‘Menkää te kauppaan!’
Sanajärjestys:
predikaatti + muut lauseenjäsenet
subjekti (tarvittaessa) tulee kieltoverbin ja pääverbin väliin:
‘Älkää te menkö kauppaan!’

.

Lausetyypit

.

Peruslause

Väitelause

Positiivinen

Negatiivinen

Subjekti

Predikaatti

Objekti

Adverbiaali

Subjekti

Predikaatti

Objekti

Adverbiaali

Minna kävelee. Minna ei kävele.
Pojat keskustelevat kadulla. Pojat eivät keskustele kadulla.
Minä syön omenan aamulla. Minä en syö omenaa aamulla.

Kysymyslause: -ko/-kö -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Predikaatti

Subjekti

Objekti

Adverbiaali

Kieltoverbi

Subjekti

Predikaatti

Objekti

Adverbiaali

Käveleekö Minna? Eikö Minna kävele?
Keskustelevatko pojat kadulla? Eivätkö pojat keskustele kadulla?
Syönkö minä omenan aamulla? Enkö minä syö omenaa aamulla?

Kysymyslause: MI-kysymykset / Kuka -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Lauseen-
jäsen
Kysymys-
sana

Subjekti

Predikaatti

Kysymys-
sana

Subjekti

Predikaatti

Mitä Minna tekee? Mitä Minna ei tee?
Subjekti Kuka kävelee? Kuka ei kävele?
Subjekti Ketkä keskustelevat? Ketkä eivät keskustele?
Adverbiaali Missä pojat keskustelevat? Missä pojat eivät keskustele?
Objekti Mitä sinä syöt? Mitä sinä et syö?
Adverbiaali Milloin sinä syöt? Milloin sinä et syö?

.

Verbi + verbi -lauseet

Jos lauseessa on kaksi verbiä, niin pääverbi on persoonamuodossa ja toisen verbin muoto on
1. infinitiivi (perusmuoto) | 3. infinitiivi (-ma/-mä) |
Verbi + 1. infinitiivi – Väitelause

Positiivinen

Negatiivinen

Subj.

Predikaatti

1. inf.

Objekti

Adverbiaali

Subj.

Predikaatti

1. inf.

Objekti

Adverbiaali
Minna haluaa ostaa kirjan Matilta. Minna ei halua ostaa kirjaa Matilta.
Pojat voivat mennä kotiin. Pojat eivät voi mennä kotiin.
Minä unohdin tehdä läksyt eilen. Minä en muistanut tehdä läksyjä eilen.
Verbi + 1. infinitiivi – Kysymyslause: -ko/-kö -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Predikaatti

Subj.

1. inf.

Objekti

Adverbiaali

Kieltov.

Subj.

Predikaatti

1. inf.

Objekti

Adverbiaali

Haluaako Minna ostaa kirjan Matilta. Eikö Minna Halua ostaa kirjaa Matilta.
Voivatko pojat mennä kotiin. Eivätkö pojat voi mennä kotiin.
Unohditko sinä tehdä läksyt eilen. Etkö sinä muistanut tehdä läksyjä eilen.
Verbi + 1. infinitiivi – Kysymyslause: MI-kysymykset / Kuka -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Lauseen-
jäsen

Kysym.
sana

Subj.

Pred.

1. inf.

Objekti

Kysym.
sana

Subj.

Pred.

1. inf. Objekti
Mitä Minna haluaa tehdä? Mitä Minna ei halua tehdä?
Subjekti Kuka haluaa ostaa kirjan? Kuka ei halua ostaa kirjaa?
Adverbiaali Keneltä Minna haluaa ostaa kirjan? Keneltä Minna ei halua ostaa kirjaa?
Objekti Minkä Minna haluaa ostaa? Mitä Minna ei halua ostaa?

.

Verbi + verbi -lauseet

Jos lauseessa on kaksi verbiä, niin pääverbi on persoonamuodossa ja toisen verbin muoto on
1. infinitiivi (perusmuoto) | 3. infinitiivi (-ma/-mä) |
Verbi + 3. infinitiivi – Väitelause

Positiivinen

Negatiivinen

Subj.

Predikaatti

3. inf.

Objekti

Adverbiaali

Subj.

Predikaatti

3. inf.

Objekti

Adverbiaali
Pojat käyvät syömässä. Pojat eivät käy syömässä.
Minä tulen uimasta. Minä en tule uimasta.
Minna menee ostamaan kirjan Matilta. Minna ei mene ostamaan kirjaa Matilta.
Me opimme lukemalla kirjoja. Me emme opi nukkumalla.
Hän oli syömättä koko päivän. Hän ei ollut juomatta.
Verbi + 3. infinitiivi – Kysymyslause: -ko/-kö -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Predikaatti

Subj.

3. inf.

Objekti

Adverbiaali

Kieltov.

Subj.

Predikaatti

3. inf.

Objekti

Adverbiaali

Käyvätkö pojat syömässä? Eivätkö pojat käy syömässä?
Tuletko sinä uimasta? Etkö sinä tule uimasta?
Meneekö Minna ostamaan kirjan Matilta? Eikö Minna mene ostamaan kirjaa Matilta?
Verbi + 3. infinitiivi – Kysymyslause: MI-kysymykset / Kuka -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Lauseenjäsen

Kysym.
sana

Subj.

Pred.

3. inf.

Objekti

Kysym.

sana

Subj.

Pred.

3. inf. Objekti
Mitä Minna menee tekemään? Mitä Minna ei mene tekemään?
Subjekti Kuka käy ostamassa kirjan? Kuka ei käy ostamassa kirjaa?
Adverbiaali Keneltä Minna käy ostamassa kirjan? Keneltä Minna ei käy ostamassa kirjaa?
Objekti Minkä Minna käy ostamassa? Mitä Minna ei käy ostamassa?

.

Predikatiivilause


Predikatiivilauseen subjekti on aina nominatiivissa ja predikaatti on aina olla -verbi.

Väitelause

Positiivinen

Negatiivinen

Subjekti

Predikaatti

Predikatiivi Subjekti Predikaatti Predikatiivi
Hän on Minna. Hän ei ole Pekka.
Minna on kaunis. Minna ei ole ruma.
Kissat ovat nisäkkäitä. Kissat eivät ole lintuja.
Minä olen opettaja. Minä en ole oppilas.
Tämä on kirja. Tämä ei ole kynä.
Laukku on nahkaa. Laukku ei ole kangasta.
Tuo kirja on minun. Se ei ole sinun.

Kysymyslause: -ko/-kö -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Predikaatti Subjekti Predikatiivi Kieltoverbi Subjekti Predikaatti Predikatiivi
Onko Minna kaunis? Eikö Minna ole kaunis?
Ovatko kissat nisäkkäitä? Eivätkö kissat ole lintuja?
Olenko minä opettaja? Enkö minä ole oppilas?
Onko tämä kirja? Eikö tämä ole kirja?
Onko tuo kirja sinun? Eikö tuo kirja ole sinun?

Kysymyslause: MI-kysymykset / Kuka -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Predikatiivi Subjekti Predikaatti Predikatiivi Subjekti Predikaatti
Kuka sinä olet? Kuka sinä et ole?
Millainen Minna on? Millainen Minna ei ole?
Mikä minä olen? Mikä minä en ole?
Mikä tämä on? Mikä tämä ei ole?
Minkämaalainen hän on? Minkämaalainen hän ei ole?
Minkävärinen vihko on? Minkävärinen vihko ei ole?
Mitä eläinlajia kissat ovat? Mitä eläinlajia kissat eivät ole?
Mitä ainetta laukku on? Mitä ainetta laukku ei ole?
Kenen tuo kirja on? Kenen tuo kirja ei ole?

.

Omistuslause


Suomen kielessä ei ole omistusverbiä.
Elollinen omistaja (ihminen tai eläin) ilmaistaan adessiivilla (-lla/-llä).
Eloton omistaja ilmaistaan inessiivillä (-ssa/-ssä).
Se, mitä omistetaan, on kieliopillisesti lauseen subjekti.
Predikaattina on aina olla -verbin yksikön 3. persoona.
Negatiivisen omistuslauseen subjekti (se, mitä omistetaan) on partitiivissa.

Väitelause

Positiivinen

Negatiivinen

Omistaja Adessiivi Predikaatti Subjekti Omistaja Adessiivi Predikaatti Subjekti
Minnalla on kissa. Minnalla ei ole autoa.
Kissalla on häntä. Kalalla ei ole häntää.
Omistaja Inessiivi Predikaatti Subjekti Omistaja Inessiivi Predikaatti Subjekti
Pöydässä on neljä jalkaa. Pöydässä ei ole viittä jalkaa.

Kysymyslause: -ko/-kö -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Predikaatti Omistaja Adessiivi Subjekti Kieltoverbi Omistaja Adessiivi Predikaatti Subjekti
Onko Minnalla kissa? Eikö Minnalla ole autoa?
Onko kissalla häntä? Eikö kissalla ole häntää?
Predikaatti Omistaja Inessiivi Subjekti Kieltoverbi Omistaja Inessiivi Predikaatti Subjekti
Onko autossa jarrut? Eikö autossa ole jarruja?

Kysymyslause: MI-kysymykset / Kuka -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Subjekti Omistaja Adessiivi Predikaatti Subjekti Omistaja Adessiivi Predikaatti
Mikä Minnalla on? Mitä Minnalla ei ole?
Mikä kissalla on? Mitä kalalla ei ole?
Omistaja Adessiivi Predikaatti Subjekti Omistaja Adessiivi Predikaatti Subjekti
Kenellä on kissa? Kenellä ei ole kissaa?
Millä on häntä? Millä ei ole häntää?
Subjekti Omistaja Inessiivi Predikaatti Subjekti Omistaja Inessiivi Predikaatti
Mitä / Mikä autossa on? Mitä autossa ei ole?
Omistaja Inessiivi Predikaatti Subjekti Omistaja Inessiivi Predikaatti Subjekti
Missä on jarrut? Missä ei ole jarruja?
Missä on neljä jalkaa? Missä ei ole neljää jalkaa?

.

Eksistentiaalilause


Eksistentiaalilause kertoo, missä jokin on tai mistä/mihin jokin on siirtynyt.
Lauseessa ei ole objektia.
Predikaatti on aina yksikön 3. persoonassa.
Negatiivisen eksistentiaalilauseen subjekti on partitiivissa.
Lause alkaa paikan adverbiaalilla.

Väitelause

Positiivinen

Negatiivinen

Paikan adverbiaali Predikaatti Subjekti Paikan adverbiaali Predikaatti Subjekti
Kadulla on auto. Kadulla ei ole autoa.
Huoneessa on kolme ihmistä. Huoneessa ei ole kolmea ihmistä.
Meille syntyy vauva. Meille ei tule sanomalehteä.
Naulakosta on kadonnut takki. Naulakosta ei ole kadonnut takkia.

Kysymyslause: -ko/-kö -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Predikaatti Paikan
adverbiaali
Subjekti Kieltoverbi Paikan
adverbiaali
Predikaatti Subjekti
Onko kadulla auto? Eikö kadulla ole autoa?
Syntyykö meille vauva? Eikö meille tule sanomalehteä?

Kysymyslause: MI-kysymykset / Kuka -kysymykset

Positiivinen

Negatiivinen

Subjekti Paikan
adverbiaali
Predikaatti Subjekti Paikan
adverbiaali
Predikaatti
Mitä kadulla on? Mitä kadulla ei ole?
Mikä meille tulee? Mitä meille ei tule?

.

Subjektittomat lauseet

 

Yleistä

Suomen kielessä subjekti ei ole samalla tavalla pakollinen lauseenjäsen kuten esim. englannissa, ruotsissa ja saksassa. Subjekti puuttuu seuraavista viidestä tapausryhmästä.

.

Passiivilauseet

Suomen passiivi ilmaisee tekijäksi epämääräisen henkilön tai henkilöjoukon. Passiivilauseen alussa on subjektin tilalla usein objekti (esim. kirja, tekstiä) tai adverbiaali (esim. torilla, tähän):

Kirja käännetään ruotsiksi.

Tekstiä on korjattu.

Torilla myydään vihanneksia.

Tähän rakennetaan talo.

.

Geneeriset lauseet

Geneerisissä lauseissa tekijäksi ajatellaan mielivaltainen persoona, ‘kuka hyvänsä’. Geneerinen yksikön 3. persoona eroaa passiivista sikäli, että passiivin tekijäksi käsitetään yleensä ‘jotkut, monet, useat’. Esim.

Tästä näkee hyvin.

Saako sieltä kahvia?

Tietoon ei voi luottaa.

.

Lause ilmaisee sää-, ruumiin- tai tunnetilaa

Monissa kielissä säätilaa ilmaisevien verbien yhteydessä on muodollinen subjekti (esim. ruots. det regnar, saks. es regnet ‘sataa’). Suomessa subjektia ei ole, esim.

Sataa. Eilen tuuli. Yöllä pyrytti.

Ruumiin- tai tunnetilaa ilmaisevissa lauseissa voi olla objekti, esim.

Päätäni (obj.) särkee. Minua (obj.) pelottaa.

.

Subjekti yhdistyneenä predikaattiin

Kun predikaattina on 1. tai 2. persoonan muoto, voidaan subjekti (persoonapronomini) jättää pois, koska tekijä ilmenee jo verbin persoonapäätteestä. Esim.

Tule+n huomenna.

Näytä+t tyylikkäältä.

Ole+mme lomalla.

Lähde+tte+kö kahville?

.

Rinnasteisilla lauseilla yhteinen subjekti

Jos kahdella rinnasteisella lauseella on yhteinen subjekti, se voidaan jättää toistamatta jälkimmäisessä lauseessa. Esim.

Isä kävi kaupassa ja osti ruokaa.

Poika ei lähtenyt kouluun vaan jäi kotiin.

Mies matkusti ulkomaille mutta tuli pian takaisin.

 .

Părțile propoziției – Lauseenjäsenet

Lause – virkkeen rakenneosa, kielellinen ilmaus, joka kuvaa yhden kokonaisen ajatuksen. Yhden persoonamuotoisen verbin sisältävä (t. elliptisesti verbitön) virke t. sen osa; yleisk. myös useita tällaisia jaksoja sisältävästä virkkeestä.

Päälause – Päälauseeksi kutsutaan lausetta, joka voi esiintyä itsenäisenä ja muodostaa näin yksin virkkeen. Semanttisesti ajateltuna lause luo yhden kokonaisen ajatuksen.

Sivulause – Sivulause tarkentaa päälausetta eikä voi koskaan esiintyä yksin. Sen esiintymisvapaus on siis rajattu. Sivulauseen suhde päälauseeseen on aina alisteinen eli ne erotetaan toisistaan pilkulla. Keskenään sivulauseet voivat puolestaan olla joko rinnasteisia tai alisteisia. Rinnasteisia sivulauseet ovat, kun ne määrittävät samaa päälausetta.

Sivulauseita on kolmenlaisia.

·         Konjunktiolause alkaa aina alistuskonjunktiolla (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)

                      Tiedän, että pidät tästä.

·         Relatiivilause, joka alkaa relatiivipronominilla (joka, mikä sekä niiden variantit esimerkiksi jonka, jota..). Relatiivilause erotetaan lähes aina ympäristöstään pilkuin, ellei sen rinnalla ole jotain muuta konjunktiota.

                      Näin kadulla miehen, joka näytti tutulta.

·         Epäsuora kysymyslause alkaa kysymyssanalla (kuka, mikä, ken, kumpi, kumpainen, -ko sekä näiden taipuneet muodot). Epäsuora kysymyslause päättyy kysymysmerkkiin, mikäli päälause on kysyvä.

vrt. En tiedä, miksi hän ei tullut ja Tiedätkö sinä, miksi hän ei tullut?

Virke – yhden t. useamman lauseen kokonaisuus. Virke koostuu vähintään yhdestä päälauseesta, jonka lisäksi siinä voi olla useita muita pää- ja sivulauseita. Virke alkaa isolla kirjaimella ja loppuu lopetusmerkkiin eli pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin.

Lauseenjäsenet eli kieliopilliset funktiot tai syntaktiset roolit ovat kielitieteessä lauseen osasia. Lauseen sanat luokitellaan lauseenjäseniksi niiden merkitystehtävän mukaan. Subjektia ja predikaattia kutsutaan lauseen pääjäseniksi, sillä niiden ympärille lause rakentuu. Loput jäsenet ovat lisäjäseniä eli määritteitä.

Vaaleatukkainen pieni tyttö [NP] eksyi erittäin tiheään metsään.

Vaaleatukkainen [A] pieni [A] tyttö [N]

Predikaatti

Predikaatti on lauseen ydin, jonka ympärille muut jäsenet liittyvät. Predikaattina voi toimia verbin finiittimuoto (Koira haukkuu.), liittomuoto (Hän on ollut vankilassa.), verbiketju tai verbiliitto sekä verbin ja jonkin toisen ilmauksen muodostama idiomaattinen kokonaisuus, esimerkiksi Mietinnön oli määrä valmistua tänään.

Tyypillisesti lauseessa on vain yksi predikaatti, joten laskemalla predikaatit saadaan tietää lauseiden määrä:

  • Pekka syö puuroa ja nauttii siitä. (2 lausetta)
  • Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun. (2 lausetta)
  • Moni pitää Wikipediaa hienona projektina. (1 lause)
  • En. (1 lause)
  • Sataa. (1 lause)
  • Suomessa predikaatti voi sisältää myös subjektin.
    • Oletko (sinä) kunnossa?

Subjekti

Subjekti on predikaatin ensisijainen täydennys, tyypillinen subjekti ilmaisee lauseen tekijää:

  • Kissa syö kalaa.

Sanaluokaltaan subjektit ovat substantiiveja, pronomineja tai substantiivisesti käytettyjä sanoja, kuten partisiippeja (Ei kysyvä tieltä eksy.). Suomen kielessä useimmiten subjektin sijamuoto on nominatiivi, mutta myös genetiivi tai partitiivi on mahdollinen. Jos lause on passiivissa, siinä ei ole subjektia:

  • Syödään pitsaa.

Objekti

Objekti ilmoittaa tekemisen kohteen.

  • Pekka maalaa taulua.

Suomessa objektin sija on nominatiivin tai genetiivin kaltainen akkusatiivi (totaaliobjekti) tai partitiivi (partitiiviobjekti).

  • Syön leivän.(totaaliobjekti)
  • Syön leipää. (partitiiviobjekti)

Joissakin kielissä, kuten englannissa, ranskassa ja romaniassa objektit jaetaan suoriin ja epäsuoriin.

Muita lauseenjäseniä

  • Adverbiaali
  • Attribuutti
  • Predikatiivi
  • Adjunkti
  • Objektin sukuiset määritteet
  • Agentti
  • Lauseenlisäkkeet (luokittelu epäselvä)

Adverbiaali

Adverbiaali (adv:li) on joko verbin määrite tai määrittää koko muuta lausetta. Adverbiaali vastaa kysymyksiin: milloin, miksi, miten, missä, mistä, mihin, millä, miltä, mille, kenessä, kenestä, kehen, kenellä, keneltä, kenelle, jne. Adverbiaalin voi muodostaa monista sanoista päätteellä -sti. Jos sana tai lauseke selvästi täydentää verbiä, mutta ei ole objekti tai predikatiivi, se on adverbiaali. Adverbiaali voi olla monessa eri sijamuodossa sen mukaan mikä tehtävä sillä on.

Esimerkki: Meidän joukkueemme hävisi niukasti.

Tässä adverbiaali on verbin määrite.

Esimerkki 2: Valitettavasti meidän joukkueemme hävisi.

Adverbiaali määrittää koko muuta lausetta.

Adverbiaali ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa, keinoa, määrää, syytä, vastaanottajaa

Attribuutti (lauseenjäsen)

Vanhan formalistisen käsityksen mukaan attribuutti on lauseenjäsen, jonka tehtävä on toimia substantiivin välittömänä määritteenä. Attribuutti tarkentaa, millainen substantiivi on tai mitä ominaisuuksia siihen liittyy. Attribuutit voidaan jakaa adjektiiviattribuutteihin, appositioattribuutteihin ja attributiiveihin.

Iso suomen kielioppi ei nimeä enää lauseenjäsentä nimeltä attribuutti, vaan substantiivin täydennykset ja määritteet lasketaan kuuluviksi substantiivi- eli nominaalilausekkeeseen (NP = nominal phrase).

Adjektiiviattribuutti

Adjektiiviattribuutti on nimensä mukaisesti adjektiivi tai adjektiivisesti käytetty sana, jonka sija tai luku on yleensä sama kuin pääsanalla. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavia ilmauksia, joissa adjektiiviattribuutti lihavoituna:

  • Varakkaiden ihmisten suuret taskut houkuttelevat varkaita.
  • Ilman tätä suurta apua olisin epäonnistunut.

Appositio- eli substantiiviattribuutti

Appositioattribuutti on substantiivi tai substantiivinen pronomini, joka on pääsanansa yhteydessä taipumattomana tai sen kanssa samassa sijassa ja luvussa. Näitä ovat esimerkiksi nimen yhteydessä käytetyt arvonimet. Esimerkkejä:

  • Kenraali Lahtela oli hyvin tyytyväinen asevelvollisen Meikä Mattilan toimiin. (-nen-loppuinen attribuutti yleensä taipuu.)
  • Syytettyä Kuljulaa kuulusteltiin.

Attributiivi

Attributiivi on substantiivi tai substantiivinen sana, joka ei ole nominatiivissa eikä kongruoi pääsanansa kanssa. Yleisin attributiivin laji on genetiiviattribuutti. Esimerkkejä:

  • Pojan kirja kertoi koirista.
  • Maantien reunalla kasvoi kukkia.
  • Toimitusjohtajan poika osti kaksitoista kiloa luumuja.

Predikatiivi

Predikatiivi on lauseenjäsen, joka viittaa subjektiin ja joka ei ole objekti. Niinpä predikatiivi liittyy yleensä olla-verbiin. Predikatiivi on yleensä substantiivi tai adjektiivi.

Predikatiivin sijamuodot ovat:

nominatiivi – Kirja on jännittävä; Päivästä tuli kaunis.

partitiivi – Kirja on kierrätyspaperia; Keitosta tuli hyvää.

genetiivi – Kirja on minun

Esimerkkejä

  • Naapurin Kalle on sairas.
  • engl. He used to be friendly.
  • ruots. Jag är lärare.

Adjunkti

Kielitieteessä adjunkti on lauseen osa, joka mahdollistaa erilaiset olosuhteet, jossa verbin ilmoittama tekeminen tai ilmaus tapahtuu.

Seuraava lause käyttää ajan ja paikan adjunkteja:

Eilen Teemu näki koiran puutarhassa.

Adjunkti on adverbiaalinen lauseen osa. Tämä mahdollistaa adjunktin poiston lauseesta ilman että siitä tulee kieliopillisesti virheellinen.

Muodot

Adjunkti voi olla yksi sana, lauseke tai lause.

Yksi sana: Hän aikoo lähteä huomenna.

Lauseke: Hän aikoo lähteä varhain aamulla.

Lause: Hän aikoo lähteä kun on syönyt aamiaisen.

Agentti

Kielitieteessä agentilla tarkoitetaan muotoa, millä voidaan passiivilauseessa osoittaa tekijä siitä huolimatta, vaikkei lauseella ole subjektia niin kuin aktiivilauseella.

Aici trecem la discutarea lor mai detaliată.

.

Lauseenjäsenet 

.

Lauseenjäsenet – Părțile propoziției, membrii propoziției

Iloinen

maalari

maalaa

ahkerasti

isoa

taloa

kesällä.

Millainen?

Kuka?

Mitä tekee?

Millä tavalla?

Millaista?

Mitä?

Milloin?

Attribuutti

Subjekti

Predikaatti

Adverbiaali

Attribuutti

Objekti

Adverbiaali

Subjekti ilmoittaa tekijän. Kuka tekee?
Predikaatti vastaa kysymykseen: Mitä tekee? Mitä tapahtuu?
Objekti ilmoittaa, mihin tekeminen kohdistuu tai mikä on tekemisen tulos.
Adverbiaali ilmoittaa tekemisen tai tapahtuman tapaapaikkaa tai aikaaMitenMissäMilloin?
Attribuutti määrittelee tarkemmin substantiivia.

Maalari

on

iloinen.

Kuka?

Mitä tekee?

Millainen?

Subjekti

Predikaatti

Predikatiivi

Predikatiivi ilmoittaa, mikä tai millainen tai kenen lauseen subjekti on.
Predikatiivilauseen predikaattina on aina olla-verbi.

.

Subjekti – subiect

subjekti

1. kiel. lauseenjäsen joka ilmaisee predikaatin tekijän.

2. tekijä, toimija. Vallankäytön subjektit ja objektit.

3. log. se josta jtak lausutaan.

4. fil. toimiva, tajuava t. ajatteleva olento.

.

Iloinen

maalari

maalaa

ahkerasti

isoa

taloa

kesällä.

Attribuutti

Subjekti

Predikaatti

Adverbiaali

Attribuutti

Objekti

Adverbiaali

Maalari

on

iloinen.

Subjekti

Predikaatti

Predikatiivi

Subjekti ilmoittaa tekijän. Kuka, mikä, ketkä, mitkä tekevät tai ovat?

Subjektin sijamuodot:
1. Nominatiivi 2. Partitiivi 3. Genetiivi
Poika lukee kirjaa.
Kirja on mielenkiintoinen.
Tytöt pelaavat palloa kentällä.
Pihalla on lapsia.
Kupissa on kahvia.
Huoneessa ei ole radiota.
Minun täytyy mennä kotiin.
Heidän ei tarvitse mennä työhön.
Lasten on helppo oppia kieliä.

.

Predikaatti – predicat

predikaatti

1. kiel. verbin persoonamuoto lauseenjäsenenä.

2. log. ominaisuus t. relaatio.

.

Iloinen

maalari

maalaa

ahkerasti

isoa

taloa

kesällä.

Attribuutti

Subjekti

Predikaatti

Adverbiaali

Attribuutti

Objekti

Adverbiaali

Maalari

on

iloinen.

Subjekti

Predikaatti

Predikatiivi

Predikaatti vastaa kysymyksiin: Mitä tekee? Mitä tapahtuu?
Predikaatti on lauseen pääverbi ja on persoonamuodossa (aktiivissa tai passiivissa).
Predikatiivilauseen predikaattina on aina olla-verbi.

Predikaatin persoonamuodot:
1. Nominatiivisubjektin kanssa samassa persoonassa ja luvussa 2. Partitiivisubjekti
+ yksikön 3. persoona
3. Genetiivisubjekti
+ yksikön 3. persoona
Mies lukee.
Miehet lukevat.
Kissa ja koira tappelevat.
Minä ja sinä luemme.
Sinä ja hän laulatte.
Lapissa asuu saamelaisia. Minun täytyy mennä kotiin.
Heidän ei tarvitse mennä työhön.
Lasten on helppo oppia kieliä.

.

Objekti – obiect, complement

objekti

kohde. Tutkimuksen objekti. Sukupuoliobjekti.

Kiel. verbin määrite, joka ilmaisee verbin tarkoittaman toiminnan kohteen.

.

Iloinen

maalari

maalaa

ahkerasti

isoa

taloa

kesällä.

Attribuutti

Subjekti

Predikaatti

Adverbiaali

Attribuutti

Objekti

Adverbiaali

Objekti ilmoittaa, mihin tekeminen kohdistuu tai mikä on tekemisen tulos.
Objekti vastaa kysymyksiin: Ketä? Kenet? Kuka? Ketkä? Mitä? Minkä? Mikä? Mitkä?

Partitiiviobjekti = Osaobjekti = Prosessiobjekti

Akkusatiiviobjekti = Kokonaisobjekti = Tulosobjekti

1. Negatiivinen lause 1. Imperatiivilause

Yksikön
tai
monikon
nomina-
tiivi

Älä osta kirjaa!
Älä osta näitä kirjoja!
Osta kirja!
Osta nämä kirjat!
2. Passiivilause
Taloa ei maalattu viime kesänä.
Taloja ei maalattu viime kesänä.
Talo maalattiin viime kesänä.
Talot maalattiin viime kesänä.
3. Nesessiivirakenne
Minun ei tarvitse ostaa kirjaa.
Minun ei tarvitse ostaa näitä kirjoja.
Minun täytyy ostaa kirja.
Minun täytyy ostaa nämä kirjat.
4. „On hauskaa tehdä” -rakenne
Ei ollut hauskaa lukea tätä kirjaa.
Ei ollut hauskaa lukea näitä kirjoja.
Oli hauskaa lukea tämä kirja.
Oli hauskaa lukea nämä kirjat.
5. „Minulla on aikaa tehdä” -rakenne
Nyt minulla ei ole aikaa lukea tätä kirjaa.
Nyt minulla ei ole aikaa lukea näitä kirjoja.
Nyt minulla on aikaa lukea tämä kirja.
Nyt minulla on aikaa lukea nämä kirjat.
T-akkusatiivi
Kenet? minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät
En tunne sinua. Tunnen sinut.
N-akkusatiivi (yksikön genetiivin näköinen)
Hän ei osta huonoa sanakirjaa. Hän ostaa hyvän sanakirjan.
2. Prosessi on kesken > partitiivi Prosessi on valmis > akkusatiivi
Pekka lukee nyt kirjaa.
Katsoin elokuvaa vähän aikaa.
Kirjoitan kirjettä Villelle.
Taloa maalataan parhaillaan.
Metsuri kaataa puita.
Luin kirjan viime viikolla.
Katsoin elokuvan kokonaan.
Kirjoitan kirjeen ja vien sen postiin.
Talo maalataan ensi kesänä.
Metsuri kaataa kaikki puut.
3. Epämääräinen määrä
Aine- ja abstraktisanat yksikössä Laskettavat sanat monikossa Akkusatiivi on yhteinen nimi kokonaisobjektin sijamuodoille, joita ovat:

  • Yksikön ja monikon nominatiivi
  • N-akkusatiivi (yksikön genetiivin näköinen)
  • T-akkusatiivi
Ostan ruokaa.
Tuo minulle lukemista!
Myyttekö perunoita?
Tuo minulle kirjoja.
4. Lauseessa on partitiiviverbi
Ajattelin asiaa.
Harrastatko musiikkia?
Kiitämme teitä.
Kysy asiaa häneltä.
Odota minua!
Pelkään vihaisia koiria.
Ketä sinä rakastat?
Minä puolustan sinua.
Syyttääkö hän minua?
Mitä sinä vihaat?

.

Adverbiaali – adverbial

adverbiaali

kiel. eräs lauseenjäsen.

predikatiiviadverbiaali

kiel. eräs verbin määrite.

.

Vezi și discuția de la Adverb

.

Iloinen

maalari

maalaa

ahkerasti

isoa

taloa

kesällä.

Attribuutti

Subjekti

Predikaatti

Adverbiaali

Attribuutti

Objekti

Adverbiaali

Adverbiaali ilmoittaa tekemisen tai tapahtuman tapaapaikkaa tai aikaa.
Adverbiaali vastaa kysymyksiin: MitenKuinkaMillä tavallaMissäMistäMihinMilloinKoska?

Adverbiaalin käyttö:
1. Tapa
Miten? Kuinka? Millä tavalla?
2. Paikka
Missä? Mistä? Mihin?
3. Aika
Milloin? Koska?
Kieliä voi oppia ahkerasti lukemalla. Mies juoksi talosta kadulle. Herään aina aikaisin aamulla.
4. Adjektiivin ja adverbin määritteenä

Oikein

viehättävä

tyttö tanssii balettia

erittäin

kauniisti.

Adverbiaali

Adjektiivi

Adverbiaali

Adverbi

.

Predikatiivi

predikatiivi

kiel. lauseenjäsen joka (tav. olla-)verbin välityksellä luonnehtii subjektia (harv. objektia), predikaatintäyte.

.

PREDICATÍV, -Ă, predicativi, -e, adj. 1. (Gram.) Care formează sau poate forma predicatul (1); referitor la predicat. ◊ Verb predicativ = verb care poate forma singur predicatul unei propoziții. Nume predicativ = nume care, împreună cu un verb copulativ, formează predicatul unei propoziții. Propoziție predicativă = propoziție care îndeplinește rolul de nume predicativ. 2. (Log.) Care se referă la predicat (2), care aparține predicatului.

.

Maalari

on

iloinen.

Subjekti

Predikaatti

Predikatiivi

Predikatiivi ilmoittaa, mikä tai millainen tai kenen lauseen subjekti on.
Predikatiivilauseen subjekti on aina nominatiivissa.

Subjekti
on aina nominatiivissa

Predikaatti
on aina olla-verbi

Predikatiivi
vastaa
kysymyksiin:

Predikatiivin
sijamuoto on

koska …
Leijona
Liisa

on
on

eläin.
mukava.
Mikä?
Millainen?
yksikön
nominatiivi
subjekti on yksikössä oleva konkreettinen sana
Marian kengät
Leilan hiukset
Pelin säännöt

ovat
ovat
ovat

italialaiset.
ruskeat
.
helpot
.
Millaiset?
Millaiset?
Millaiset?
monikon
nominatiivi
subjekti on parisana
subjekti on monikkosana
subjektina on tietty joukko
KahviLaukut

oli
Lomalla oli
ovat

kuumaa.
ihanaa
nahkaa
.
Millaista?
Millaista?
Mitä ainetta?
yksikön
partitiivi
subjekti on ainesana
subjektia ei ole
predikatiivi kertoo, mitä ainetta subjekti on
Asunnot
Kolme meistä

ovat
on
Illalla oltiin

kalliita.
kiinalaisia
.
väsyneitä.
Millaisia?
Mitä?
Millaisia?
monikon
partitiivi
subjekti on monikossa
subjektina on numeroilmaus
lause on passiivinen
Tuo kirja

on

minun. Kenen? genetiivi predikatiivi ilmaisee omistajan
Kirja
Kirja

on
ei ole

kallis.
kallis.
Huom! Kieltosana ei muuta predikatiivin sijamuotoa.
Predikatiivin sanaluokka
Kukka
Suklaa
Lapset

on
on
ovat

kaunis.
hyvää.
iloisia.
Millainen?
Millaista?
Millaisia?
adjektiivi
Pekka
Hän
Te
Tuolit
Kynä

on
on
olette
ovat
on

lääkäri.
Jaakko.
opettajia.
puuta.
Heikin.
Mikä?
Kuka?
Mitä?
Mitä ainetta?
Kenen?
substantiivi
Ne
Tuo vihko

ovat
on

minun.
hänen.
Kenen?
Kenen?
pronomini

.

Attribuutti – atribut

attribuutti

1. kiel. substantiivin välitön määrite.

2. kuvat. esine joka tunnusmerkillisenä liitetään jhk, tunnus(merkki), tunnus-, vertauskuva. Apostoli Pietarin attribuuttina on avain.

3. fil. olennainen ominaisuus.

.

Iloinen

maalari

maalaa

ahkerasti

isoa

taloa

kesällä.

Attribuutti

Subjekti

Predikaatti

Adverbiaali

Attribuutti

Objekti

Adverbiaali

Attribuutti määrittelee tarkemmin substantiivia.
Attribuutti on yleensä pääsanan edessä.

Attribuutti on samassa luvussa ja sijamuodossa kuin pääsana Sanaluokka
Asun isossa punaisessa talossa.
He asuvat isoissa punaisissa taloissa.
Tunnetko tuon miehen?
Tunnetko nuo miehet?
Hän puhuu viittä kiel.
Hän puhuu useita vieraita kiel.
yksikön inessiivi
monikon inessiivi
n-akkusatiivi
monikon nominatiivi
yksikön partitiivi
monikon partitiivi
adjektiivipronominilukusana
Genetiiviattribuutti on aina genetiivissä
Soitin Jaakon siskolle.
Matkustimme hänen vanhalla autollaan.
substantiivi
pronomini
Attribuuttien järjestys
1. Pronomini 2. Genetiivi 3. Lukusana 4. Adjektiivi Pääsana
Noilla
Tuosta
Liisan
Leenan
Minun
kahdellakolme mukavalla
kivasta
rakkainta
pojalla
koirasta
ystävääni

.

.

Peruslausetyypit – în rezumat recapitulat

  1. Intransitiivilause
  2. Predikatiivilause
  3. Eksistentiaalilause
  4. Predikatiivilause
  5. Eksistentiaalilause
  6. Intransitiivilause
  7. Transitiivilause
  8. Eksistentiaalilause
  9. Tilalause
  10. Transitiivilause
  11. Intransitiivilause, eksistentiaalilause

Subjektittomia lauseita:
12. Tilalauseista ja lauseista, joiden tekijä voi olla kuka tai mikä tahansa, voi subjekti puuttua.
13. Sivulauseessa ei aina toisteta subjektia, jos se on sama kuin päälauseessa.
14. Myös rinnasteisesta lauseesta voi jäädä subjekti pois, jos se on sama kuin ensimmäisessä lauseessa.

Yleistä

Erilaisten tekstilauseiden määrä on kielessä rajaton ja lauseet ja virkkeet voivat periaatteessa olla kuinka pitkiä ja mutkikkaita tahansa. Pitkätkin lauserakenteet muodostuvat kuitenkin yksinkertaisemmista perusosasista. (Hakulinen – Karlsson 1979.)

Peruslausetyypit ovat pelkistyksiä. Esimerkkilauseet ovat tekstiyhteydestä riippumattomia, täydellisiä, sanajärjestykseltään neutraaleja myöntölauseita.

Jotta peruslauseen käsite olisi mielekäs, ei tyyppejä voi erotella kovin useita. Tässä käsiteltävät tyypit ovat 1) intransitiivilause, 2) transitiivilause, 3) predikatiivilause, 4) eksistentiaalilause, 5) omistuslause, 6) tuloslause, 7) tilalause ja 8) kokijalause. (Vrt. Kieli ja sen kieliopit 1994.)

Intransitiivi-, transitiivi- ja predikatiivilause ovat subjektialkuisia, eksistentiaali-, omistus- ja tuloslause ovat adverbiaalialkuisia. Tilalause ja kokijalause ovat subjektittomia.

Peruslausetyypeillä on tiettyjä merkitysominaisuuksia. Tähän viittaavat jo sellaiset nimitykset kuin omistus-, tulos- ja kokijalause. Näissä tapauksissa eräät keskeiset semanttiset ominaisuudet ovat kiteytyneet kielen syntaksiin.

Sellaiset puhefunktion mukaiset lausetyypit kuten väite-, kysymys-, käsky- ja huudahduslause on pidettävä erillään rakenteellisista peruslausetyypeistä.

Intransitiivilause

Rakenne: SUBJ PRED. (ADVERBIAALI)
Esimerkkejä: Koira haukkuu.
Lapset ovat puistossa.
Setäni asuu maalla.

Intransitiiviverbi (verbi joka ei voi saada objektia) on yksipaikkainen. Perustapauksessa sillä on vain yksi pakollinen argumentti, joka esiintyy subjektina (esim. Koira haukkuu).

Eräät intransitiiviverbit, kuten olla ja asua, ovat kaksipaikkaisia. Ne vaativat määritteekseen adverbiaalin, koska normaalisti täytyy ilmoittaa, missä joku on (esim. Lapset ovat puistossa) tai asuu (esim. Setäni asuu maalla).

Transitiivilause

Rakenne: SUBJ. PRED. OBJ. (ADVERBIAALI)
Esimerkkejä: Isä pesee autoa.
Mies akensi talon kalliolle.

Transitiiviverbit ovat kaksipaikkaisia. Perustapauksessa transitiivilauseessa on subjektin lisäksi objekti (esim. Isä pesee autoa).

Transitiivisuuden ja intransitiivisuuden ero ei kuitenkaan ole aina yksiselitteinen. Esimerkiksi luontaisesti intransitiivisia verbejä juosta ja hymyillä voidaan käyttää objektillisina (Poika juoksi päänsä seinään; Tyttö hymyili poskensa kipeiksi).

On myös sellaisia kaksipaikkaisia verbejä, joiden jälkimmäinen argumentti taipuu verbin rektion edellyttämässä <paikallissijassa (esim. Pekka tutustui Liisaan – pitää Liisasta). Nämä jäsentyvät adverbiaaleiksi, sillä aitojen kieliopillisten objektien sijat ovat akkusatiivi ja partitiivi. (Hakulinen – Karlsson 1979.)

Predikatiivilause

Rakenne: SUBJ. PRED. PREDICATIIVI
Esimerkkejä: Haanpää oli kirjailija.
Kirjoittaminen on työlästä.

.

Predikatiivi on olla-verbin eli kopulan toinen pakollinen argumentti. Predikatiivi määrittää kopulan välityksellä subjektia (luonnehtii subjektia, sanoo siitä jotakin).

.
Eksistentiaalilause

Rakenne: ADVERBIAALI PRED. SUBJ.
Esimerkkejä: Autotallissa oli vettä.
Ovella seisoi kauppias.
Ikkunassa on rullaverhot.

.

Eksistentiaalilauseen alussa on usein paikan adverbiaali, predikaatti on yksikön 3. persoonassa, sanajärjestys on tavallisesti käänteinen ja subjekti voi olla partitiivissa, jos se on jaollinen.

Eksistentiaalilauseet ilmaisevat „olemassaoloa” laajasti ymmärrettynä. Predikaatti voi ilmaista myös olemaan tulemista, olemasta lakkaamista tai tuntuvaa olotilan muutosta. Esim.

Perheeseen syntyi kaksoset.
Onnettomuudessa kuoli useita katsojia.
Tulipalossa vaurioitui julkisia rakennuksia.

Predikaatti on usein epätoiminnallinen. Se voi ilmaista myös liikettä, mutta toiminnallisuus ei ole siinä yhteydessä oleellista, esim. Taivaalla kaarteli haukkoja.

Eksistentiaalilauseiden tärkein tehtävä on esitellä jossakin paikassa sijaitseva tekstuaalisesti uusi tarkoite. Monissa kielissä on vastaava esittelyrakenne, kuten englannin there is -rakenne: There was water in the garage.

Eksistentiaalilauseetkaan eivät kuitenkaan ole tyyppinä aivan selväpiirteisiä, eikä suomen tekstilauseita voida jakaa jyrkästi eksistentiaalisiin ja muihin lauseisiin esim. subjektin sijan perusteella. (Hakulinen – Karlsson 1979.)

.
Omistuslause

Rakenne: ADVERBIAALI PRED. SUBJ.
Esimerkkejä: Koiralla on luu.
Kaikilla ei ole elevisiota.

.

Lauseen alussa on omistajaa ilmaiseva adverbiaali, predikaattina on olla-verbin yksikön 3. persoona ja omistettavaa ilmaiseva subjekti on lauseen lopussa.

Suomessa ei ole erityistä omistusverbiä, kuten monissa muissa kielissä (esim. lat. habere, saks. haben, engl. have, ruots. ha).

Suomen omistuslauseella on läheiset yhteydet eksistentiaalilauseisiin. Kummankin lausetyypin alussa on adverbiaali, predikaatti on yksikön 3. persoonassa, sanajärjestys on käänteinen ja subjekti voi olla partitiivissa. Huomattakoon kuitenkin, että omistuslauseessa verbinjälkeinen persoonapronomini on akkusatiivimuodossa, esim. Minulla on sinut.

.
Tuloslause

Rakenne: ADVERBIAALI PRED. SUBJ.
Esimerkkejä: Pertistä tuli tohtori.
Tytöstä kyhittyi nainen.
Siemenestä kasvoi puu.

.

Elatiivimuotoinen alkuadverbiaali (Pertistä, tytöstä, siemenestä) ilmaisee muutoksen kohdetta ja loppuasemainen lauseke (tohtori, nainen, puu) muutoksen lopputuloksen.

Muutoksen tulos voidaan ilmaista paitsi substantiivilla myös adjektiivilla, esim. Kahvista tuli liian väkevää; Kakusta tuli likilaskuinen.

Tuloslause ilmaisee predikatiivista luonnehtimissuhdetta, mutta lausetyyppi poikkeaa predikatiivilauseista. Predikatiivin tuntomerkki on, että predikatiivi ei muutu kieltolauseessa partitiivimuotoiseksi (esim. Poika ei ole nero – nerokas , mutta tuloslauseen lopputulosta ilmaiseva lauseke sen sijaan muuttuu, esim. Pojasta ei tullut neroa – nerokasta. (Hakulinen – Karlsson 1979.)

.
Tilalause

Rakenne: (ADVERBIAALI) PRED. (PREDICATIIVI)
Esimerkkejä: (Nyt – täällä) sataa.
(Täällä – Savossa) on kylmä – kaunista.
(Nyt) on yö – myöhä – torstai.

.

Lausetyypistä puuttuu subjekti. Verbeistä tulevat kysymykseen vain muutamat intransitiiviset verbit, joista tärkeimpiä ovat sääverbit kuten myrskyää, sataa, tuulee.

.
Kokijalause

Rakenne: OBJ. – ADVERBIAALI PRED. (ADVERBIAALI)
Esimerkkejä: Minua onnisti.
Hänelle kävi ikävästi.
Lapsen – lapsella on jano – nälkä – kylmä.

.

Kokijaa ilmaiseva lauseke (minua, hänelle, lapsen) ei ole subjekti. Se esiintyy muussa sijassa kuin nominatiivissa. Predikaatti on yksikön 3. persoonassa.

Kokijalauseet ilmaisevat fyysistä tai psyykkistä tilaa: on jano – kylmä – nälkä – uni; on sääli; tekee mieli; käy sääliksi; harmittaa; paleltaa, väsyttää.

Eräissä tapauksissa kokijalauseessa voi olla myös valinnainen subjekti, esim. Minua väsyttää tämä odottaminen.

.

Erilaisten tekstilauseiden määrä on kielessä rajaton. Peruslausetyypit ovat pelkistyksiä. Esimerkkilauseet ovat tekstiyhteydestä riippumattomia, täydellisiä, sanajärjestykseltään normaaleja myöntölauseita. Peruslausetyypeillä on tiettyjä merkitysominaisuuksia. Tähän viittaavat nimitykset omistuslause, tuloslause ja kokijalause. Subjektialkuisia ovat intransitiivi-, transitiivi– ja predikatiivilause. Adverbiaalialkuisia ovat eksistentiaali-, omistus– ja tuloslauseTilalause ja kokijalause ovat subjektittomia.

.

Intransitiivilause SUBJ. PRED. (ADVERBIAALI)
Koira
Lapset
Setäni
haukkuu.
ovat
asuu

puistossa.
maalla.
Suomi valmistautui puheenjohtajakauteen.
Transitiivilause SUBJ. PRED. OBJ. (ADVERBIAALI)
Isä
Mies
pesee
rakensi
autoa.
talon
kalliolle. Suomi haluaa vahvistaa avoimuutta EU:ssa.
Predikatiivilause SUBJ. PRED. PREDICATIIVI
Haanpää
Uni
oli
on
kirjailija.
makeaa.
Seppä oli Pohjois-Euroopan ensimmäisiä ammattilaisia.
Ahosta ei tullut presidenttiä.
Sammakko muuttui prinssiksi.
Sää pysyi kirkkaana koko päivän.
Työllisyystilanne näyttää nyt hyvältä.
Eksistentiaalilause ADVERBIAALI PRED. SUBJ.
Kellarissa
Ovella
Ikkunassa
oli
seisoi
on
vettä.
kauppias.
rullaverhot.
Ministeriössä on aiemminkin ollut alueellisia linjaorganisaatioita.Eduskunnassa on lukuisia valiokuntia.
Omistuslause ADVERBIAALI PRED. SUBJ.
Koiralla
Kaikilla
Minulla
on
ei ole
on
luu.
televisiota.
sinut.
Pääministerillä on uusi poliittinen sihteeri.
Tuloslause ADVERBIAALI PRED. SUBJ.
Pertistä
Tytöstä
Siemenestä
tuli
kehittyi
kasvoi
tohtori.
nainen.
puu.
Intransitiivinen tuloslause ilmaisee, että muutos tapahtuu (Tytöstä tuli onnellinen), ja transitiivinen tuloslause taas, että muutoksen aiheuttaa subjektin tarkoite (Asia teki tytöstä onnellisen)
Tilalause (ADVERBIAALI) PRED. (PREDICATIIVI)
(Nyt – täällä)
(Savossa)
(Nyt)
sataa.
on
on
kylmä – kaunista.
yö – myöhä – torstai.
On myöhä ja kylmäkin.
Kokijalause OBJ. ADVERBIAALI PRED. (ADVERBIAALI)
Häntä
Asialle
Minun – minulla
onnisti.
kävi
on

ikävästi.
jano – nälkä – kylmä.
Tapaus harmitti minua.

.

Lisäksi:

Kvanttorilause

Suomalaisia on noin viisi miljoonaa.

.

Nesessiivilause

Veroilmoitus tulee jättää tammikuun loppuun mennessä.

.

Subjektittomat lauseet

Yleistä

Suomen kielessä subjekti ei ole samalla tavalla pakollinen lauseenjäsen kuten esim. englannissa, ruotsissa ja saksassa. Subjekti puuttuu seuraavista viidestä tapausryhmästä.

.
Passiivilauseet

Suomen passiivi ilmaisee tekijäksi epämääräisen henkilön tai henkilöjoukon. Passiivilauseen alussa on subjektin tilalla usein objekti (esim. kirja, tekstiä) tai adverbiaali (esim. torilla, tähän):

Kirja käännetään ruotsiksi.

Tekstiä on korjattu.

Torilla myydään vihanneksia.

Tähän rakennetaan talo.

Kiasma avattiin keväällä 1998.

Jos lukee vain iltapäivälehtiä, saa vääristyneen kuvan maailmasta.


Geneeriset lauseet

Geneerisissä lauseissa tekijäksi ajatellaan mielivaltainen persoona, ‘kuka hyvänsä’. Geneerinen yksikön 3. persoona eroaa passiivista sikäli, että passiivin tekijäksi käsitetään yleensä ‘jotkut, monet, useat’. Esim.

Tästä näkee hyvin.

Saako sieltä kahvia?

Tietoon ei voi luottaa.

Koko syksyn satoi.


Lause ilmaisee sää-, ruumiin- tai tunnetilaa

Monissa kielissä säätilaa ilmaisevien verbien yhteydessä on muodollinen subjekti (esim. ruots. det regnar, saks. es regnet ‘sataa’). Suomessa subjektia ei ole, esim.

Sataa. Eilen tuuli. Yöllä pyrytti.

Ruumiin- tai tunnetilaa ilmaisevissa lauseissa voi olla objekti, esim.

Päätäni (obj.) särkee. Minua (obj.) pelottaa. Minua väsyttää.


Subjekti yhdistyneenä predikaattiin 
(subiectul fiind reprezentat de desinența personală a verbului)

Kun predikaattina on 1. tai 2. persoonan muoto, voidaan subjekti (persoonapronomini) jättää pois, koska tekijä ilmenee jo verbin persoonapäätteestä. Esim.

Tule+n huomenna.

Näytä+t tyylikkäältä.

Ole+mme lomalla.

Lähde+tte+kö kahville?


Rinnasteisilla lauseilla yhteinen subjekti

Jos kahdella rinnasteisella lauseella on yhteinen subjekti, se voidaan jättää toistamatta jälkimmäisessä lauseessa. Esim.

Isä kävi kaupassa ja osti ruokaa.

Poika ei lähtenyt kouluun vaan jäi kotiin.

Mies matkusti ulkomaille mutta tuli pian takaisin.

.

Image published without permission. That’s generally permitted for non-profit and educational purposes.

.

Exerciții la

http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Tehtavia/sivu3-9.htm

cu rezolvările la

http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Tehtavia/ratk3-9.htm

Compilare generală după

Iso suomen kielioppi

http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Syntaksi/sivu3.htm

http://www.edu.vantaa.fi/vasamanet/sisalto/Suomen_kielioppi/

.

Introdus  / lisätty 21.7.2012

Actualizat / päivitetty 20.8.2013

Actualizat / päivitetty 9.9.2013

Actualizat / päivitetty 20.9.2013

Actualizat / päivitetty 18.12.2014

Actualizat / päivitetty 5.1.2015

.

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: