Blogulblog's Blog

Yhteen vai erilleen

Yhteen vai erilleen

.

Yhdessä-erilleen pap

.

Scriem suomen kieli dar suomenkielinen!

.

Realitatea crudă izbește tocmai la paginile cuvintelor compuse.

Trebuie învățate pe dinafară cuvintele care se scriu legate și expresiile care se scriu separat.

De asta nu-i nicio scăpare!

.

Dicționarele finlandeze obișnuiesc să marcheze cuvintele sau expresiile care se pot scrie atât împreună cât și separat astfel:

[myös « »] înseamnă că se pot scrie și separat – alaspäin [myös « »] alas päin

[myös » «] înseamnă că se pot scrie și legate – alas päin [myös » «] alaspäin

.

Regula potrivit căreia știm dacă trebuie scris împreună cuvântul compus o dă semnificația, înțelesul său. Dacă din cele două părți, una doar o determină pe cealaltă, sensul se păstrează, se pot scrie separat. De ex. pikku poika myös →← (pikkupoika), este doar un copil mai mic, dar pikkuaivot – cerebelul se scrie totdeauna legat pentru că are semnificație unică, cerebel, dacă se scrie separat pikku aivot am putea crede că este vorba de o insultă, cineva care are un creier mic. Pikkujoulu este altceva decât joulu. La fel talonpoika – țăran, stare socială față de talon poikatietyn talon poika, Mikko on naapuritalon poika.

.

Yhteen vai erilleen

 § 402 Yhteen ja erikseen kirjoittamisen vaikutus merkitykseen

Kirjoituksessa voivat usein esiintyä vaihdellen yhdyssana ja samat osat sisältävä kaksisanainen lauseke tai muu sanaliitto. Yhdyssanan ja sanaliiton kesken ei aina ole merkityseroa. Eräät tekijät kuitenkin ohjaavat sanojen yhtymää jommankumman asuiseksi silloin kun ensimmäisenä jäsenenä on adjektiivi tai muu kuin nominatiivimuotoinen substantiivi. Asiaan vaikuttavat niin merkitysseikat (a–c, e–f) kuin rakenteellisetkin syyt.

Sanojen yhtymä kirjoitetaan pikemmin yhteen kuin erilleen, jos se on kiteytynyt, ja toiselta puolen juuri yhteen kirjoittaminen on osoitus yhtymän kiteytyneisyydestä. Yhdyssanan määriteosana oleva substantiivi on epäreferentiaalinen eikä viittaa mihinkään tiettyyn tarkoitteeseen (paitsi erisnimialkuisissa: Paavo-setä » § 422423), kun taas syntaktisena määritteenä oleva substantiivi voi viitata tiettyyn tarkoitteeseen ja olla määräinenkin (a). Toisaalta erilleen kirjoitettunakaan substantiivimäärite ei aina viittaa tiettyyn tarkoitteeseen, eikä merkityseroa yhdyssanaan tällöin ole (b). Kiteytyminen ilmenee myös merkityksen erikoistumisena, jolloin yhdyssana on erisanaisesta variantistaan eriytynyt leksikaalistuma ja ilmaisee omaa käsitettään (c).

(a)                  talonpoika vrt. (tietyn) talon poika | tuolinjalka vrt. (tietyn) tuolin jalka | todistajankertomus vrt. (tietyn) todistajan kertomus

(b)                 viinan himo = viinanhimo [ei minkään tietyn viinan himo] | radion kuuntelija = radionkuuntelija [ei minkään tietyn radion kuuntelija]

(c)                  Substantiiveja: harjannostajaiset, illanvietto, kansantalous, kaupungintalo, maanosa, mummonmökki, nuortenkirja, ranskanleipä, silmänräpäys, vastaanotto, äidinkieli | Adjektiiveja: asianmukainen, ehdonalainen, hiirenhiljainen | Partisiippeja: allekirjoittanut, käänteentekevä, silmiinpistävä, uraauurtava, välinpitämätön

Jos koko sanayhtymällä on etumäärite, yhtymällä on taipumus esiintyä yhdyssanana:

(d)                 Helsingin merenjäällä liikutaan varoituksista huolimatta. (L) vrt. meren jäällä | Kapinallisjoukkojen taistelijat katselivat sunnuntaina rikkinäisestä kasarminikkunasta – –. (L) | Kaupunki perii – – suomalaisilta viisi kertaa korkeampaa tontinvuokraa kuin muilta vastaavilta yhdistyksiltä. (L)

Nominatiivimuotoisesta tai kongruoivasta adjektiivista ja jälkiosana olevasta substantiivista koostuvalla yhdyssanalla on monissa tapauksissa erikoistunut merkitys verrattuna vastaavaan kaksisanaiseen ilmaukseen (e), joskus merkityseroa taas ei juurikaan ole (f).

(e)                  vanhapoika ’naimaton mies’ vrt. vanha poika | märkäpuku ’sukeltajien puku, jonka sisään pääsee vettä’ vrt. märkä puku | tuorejuusto ’tuoreena syötävä, kypsyttämätön juusto’ vrt. tuore juustoMuita: isovarvas, kuivaparisto, mustalammas, nuoripari, valmisvaate

(f)                  hienosokeri ~ hieno sokeri | pikkujuttu ~ pikku juttu | uusivuosi ~ uusi vuosi | ideaalitilanne ~ ideaali tilanne

Erilleen kirjoittamiseen vaikuttavat merkityksen lisäksi rakenteelliset seikat. Sanayhtymän alttius kiteytyä yhdyssanaksi heikkenee tai estyy, jos yhtymässä on määritteen asemassa yhdyssana, useasanainen lauseke tai monikkomuotoinen sana tai määrite sisältää liitepartikkelin tai possessiivisuffiksin. Yhdyssanalle puolestaan on ominaista määriteosan keveys. Asetelma 84 havainnollistaa näitä erilleen ja yhteen kirjoittamisen tyyppitapauksia ja tendenssejä. Asetelman vasemmassa laidassa mainitut ominaisuudet johtavat yleensä erilleen kirjoittamiseen.

.

Asetelma 84: Erilleen ja yhteen kirjoittaminen

Erilleen Yhteen
Määritteenä yhdyssana nahkatakin tasku, ilta-auringon paiste, lakkautusuhan alainen, vesipesun kestävä, Gallen-Kallelan tie takintasku, auringonpaiste, uhanalainen, pesunkestävä, Kalevalantie
Useasanainen määrite vapaan kanan muna, metsien ja muun elävän luonnon suojelu, aivan hyvän näköinen, omin silmin nähtävä, Larin Kyöstin tie kananmuna, metsiensuojelu, luonnonsuojelu, hyvännäköinen, silminnähtävä, Kyöstinkuja
Määritteenä monikkomuoto isien maille, käsien liike, odotusten vastainen, pakkaset kestävä isänmaa, kädenliike, odotuksenvastainen, pakkasenkestävä
Määritteessä liitepartikkeli merenkin rannassa, ilman sanojenkin vaihtoa, tuonko näköinen, minkähän niminen merenranta, sananvaihto, tuonnäköinen, minkäniminen
Määritteessä possessiivisuffiksi poikani tytär, baarinsa tiskin takana, asiasi ajaja, odotuksemme vastainen pojantytär, baaritiski, asianajaja, odotuksenvastainen

Jos määritteessä on liitepartikkeli tai possessiivisuffiksi, yhteen kirjoittaminen ei yleensä ole mahdollista (vrt. kuitenkin sellaiset kiteytyneet tapaukset kuin toisenkinlainen, paikkansapitävä, paikallaanolo).

http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=402

.

Kirjoituksessa joudutaan ratkaisemaan, mitkä peräkkäisistä sanoista kirjoitetaan yhteen ja mitkä erikseen. Puheessa ei ole samaa pakkoa valita joko yhdyssana tai sanaliitto, mutta yhdyssanoissa on vain yksi pääpaino (sanan ensimmäisellä tavulla), esim. muut máanosat, vrt. muut máan òsat.

Yhdyssanan ja sanaliiton raja on kirjoituksessakin usein häilyvä. Kirjoitustavan määrää usein käsitteellisyyden aste: omana erillisenä käsitteenä sanat kirjoitetaan tavallisesti yhteen, vrt. koiran korva – koirankorva (kirjan lehdet ovat koirankorvilla, kun ne ovat kulmat taittuneina tai käppyrässä). (Ks. myös >>kielitoimiston ohjeita.)

.

BD10256_

.

Alkuosana nominatiivi

.
Kun alkuosana on nominatiivimuotoinen substantiivi, se kirjoitetaan aina yhteen toisen substantiivin kanssa, esim.

näyttöpääte, mustesuihkukirjoitin, ammattikorkeakoulukokeiluhanke, rantaosayleiskaavaluonnos 

Pitkissä sanoissa kannattaa harkita, voitaisiinko käsite ilmaista erillisillä sanoilla esim. seuraavasti: hanke ammattikorkeakoulun kokeilemiseksiluonnos rantaosayleiskaavaksi.

(Ks. erikseen yhdysmerkin käytöstä, kun alkuosana on erisnimi tai sanaliitto.)

Jos substantiivia edeltää nominatiivimuotoinen adjektiivi, on kyseessä tavallisesti sanaliitto. Yhteenkirjoittaminen on juuri se piirre, joka erottaa termin tavallisesta adjektiivin ja sen pääsanan liitosta, esim.

märkäpuku (vrt. märkä puku), lämminruoka (vrt. lämmin ruoka)

Adjektiivialkuisista yhdyssanoista osa taipuu molemmilta osiltaan, toisissa taipuu vain loppuosa ja eräiden sanojen alun taipuminen vaihtelee; esim.

Oletko tavannut jo vanhanemännän?
Onnittelimme isoäitiä.
Käytän mustaapippuria ~ mustapippuria.

Taipumisen moninaisuus liittyy kielenmuutokseen. Aiemmin molempien osien taipuminen oli tavallista; uudet termimäiset yhdyssanat taipuvat tavallisesti vain loppuosaltaan. Selviä sääntöjä ei ole; kukin sana taipuu omalla tavallaan. (Iisa, Oittinen & Piehl 1995; Kielikello 4/1996.) Lisäesimerkkejä:

kultaistanoutajaa, nuorelleparille, pitkälläsiimalla; kevytkermaa, tuoretavaroita, laajakulmalla 

.

Alkuosana genetiivi

.
Genetiivialkuisten sanojen yhteen ja erilleen kirjoittamista on vaikeampi ratkaista kuin nominatiivialkuisten. Jos merkitys selvästi muuttuu yhdyssanana, osat kirjoitetaan yhteen; esim.

talonpoika
 (vrt. talon poika), maanosa (vrt. maan osa)

Genetiivialkuisten sanojen ryhmässä on kuitenkin paljon sanoja, joiden käsitemäisyys ei ole kovin selvä. Sanan merkitys ei juuri muutu, kirjoitetaanpa sen osat yhteen tai ei. Yhdyssanat ovat kuitenkin terminluonteisia, ja niiden alkuosa viittaa usein pikemmin lajiin kuin määräyksilöön. (Itkonen 1992; Kielikello 4/1996.) Esim.

voimistelunopettaja – voimistelun opettaja,
luonnonsuojelija – luonnon suojelija

(Ks. erikseen yhdysmerkin käytöstä.)

Kielten nimet ja genetiivialkuiset oppiarvojen nimitykset on sovittu kirjoitettavaksi erilleen. Ne ovat siis genetiivialkuisia sanaliittoja; esim.

suomen kieli, kiinan kieli; lääketieteen tohtori, taiteen kandidaatti 

Genetiivialkuiset -inen-loppuiset yhtymät ovat horjuvampia. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, esim.

sentapainen, tämäntyyppinen, tuonkaltainen, hyväntapainen, pahanhajuinen, asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen, suomenkielinen, ranskankielinen 

Toisaalta erikseen kirjoitetaan esim. seuraavat adjektiivialkuiset:

sopivan kokoinen, tuoreen makuinen, entisen mittainen

Useimmat substantiivialkuiset ovat sanaliittoja, esim.

herneen kokoinen, tervan hajuinen, metrin mittainen, seurojen välinen, pöytäkirjan mukainen

.

Jälkiosana verbikantainen substantiivi

.
Verbistä johdettu substantiivi kirjoitetaan tavallisesti yhteen edellä olevan määritteen kanssa, esim.

maastopyöräily (kantasana pyöräillä), voimaantulo (kantasana tulla), läsnäolo (kantasana olla), nojatuolimatkailija (kantasana matkailla)

.

Jälkiosana partisiippi tai infinitiivi

.
Partisiipit ja infinitiivit kirjoitetaan tavallisesti erilleen niitä edeltävästä sanasta ja näin vältetään pitkien yhdyssanojen muodostuminen. Esim.

alla mainittu, alusta alkaen, edellä mainittu, lukuun ottamatta, mukaan lukien, näin ollen, siihen katsoen, tästä alkaen, viimeksi mainittu 

Yhdyssanoiksi käsitetään kuitenkin tapaukset – yleensä partisiippiloppuiset – joiden merkitys on erikoistunut. Esim.

asiantunteva, henkeäsalpaava, kouriintuntuva, luotaantyöntävä, läpitunkeva, ohimenevä, paikkansapitävä, samantekevä, yhtäpitävä, ennennäkemätön, läpitunkematon, ohimennen 

.

Konjunktiot kun ja kuin

.
Konjunktiot kun ja kuin kirjoitetaan aina erilleen edeltävästä sanasta, esim.

heti kun, samalla kun, silloin kun, sitten kun; aivan kuin, ennen kuin, ikään kuin, niin kuin, sikäli kuin, siten kuin, toisin kuin 

.

Adverbi päin

.
Likimääräistä sijaintia tai suuntaa ilmaiseva adverbi päin kirjoitetaan yhteen sitä edeltävän lyhyen adverbin kanssa. Jos edellä on pitempi adverbi, päin kirjoitetaan joko yhteen tai erikseen. Esim.

alaspäin, altapäin, eteenpäin, ylöspäin, sielläpäin; edeltäpäin ~ edeltä päin, kotonapäin ~ kotona päin 

Kun edellä on substantiivi tai pronomini, päin kirjoitetaan erikseen, esim.

Savossa päin, rantaan päin, teatteriin päin; teille päin, minulle päin 

Myös: oikein päin, nurin päin, samoin päin, toisin päin. 

.

Sen jälkeen, sitä paitsi yms.

.
Erikseen kirjoitetaan pronominin ja postposition (eli jälkisanan) yhtymät, esim.

sen jälkeen, sen sijaan, sen takia, sen tähden, sen vuoksi; sitä paitsi, jota paitsi, sitä vastoin, muun muassa 

.

Ajan mittaan yms.

.
Muita erikseen kirjoitettavia tapauksia ovat esim.

ajan mittaan, ennen pitkää, jonkin verran, kerta kaikkiaan, kesken kaiken, niin ikään, tavan takaa; paikka paikoin, nurin niskoin, saman tien, suurin piirtein, väen väkisin, ylen määrin; eri pitkä, yhtä suuri, itse kukin

.

BD10256_.

Yhteen vai erilleen?

On paljon sanoja, joista on vaikea tietää, kirjoitetaanko ne yhteen vai erilleen. Yhteen kirjoitettavia sanotaan yhdyssanoiksi, erilleen kirjoitettavia sanaliitoiksi. Seuraavat ohjeet ovat suuntaa antavia.

.

Yhdyssanoiksi kirjoitetaan

  • kun osat ovat substantiiveja, alkuosa on perusmuodossa ja se määrittää jälkiosaa esim. kukkapenkki, henkilöauto, ruoka-aika
  • sellaiset sanat, joiden merkitys muuttuu, jos ne kirjoitetaan erikseen esim. hiirenkorva (kirjan taittunut sivu), anopinkieli (tietty kasvi), mustapää (iholla esiintyvä)
  • kun alkuosa on erisnimi tai jälkiosa ilmaisee ryhmän, johon alkuosa kuuluu esim. Riitta-täti, A-ryhmä , Aku Ankka -lehti
  • jos joko toinen tai molemmat osat eivät esiinny yksittäisinä sanoina esim. nelikulmio, epävarma (vrt. epä, joka ei voi esiintyä yksinään)
  • kun alkuosa on lyhyt vahvistussana esim. pikimusta, ikivihreä
  • kun kyseessä on yhdysverbi esim. irtisanoa, allekirjoittaa
  • kun alkuosa liittyy päin- sanaan esim. eteenpäin, tännepäin, ylöspäin

(poikkeuksena erisnimet, pronominien ja muiden sanojen sijamuodot Nokialle päin, meille päin, kaupunkiin päin)

.

Erilleen kirjoitetaan

  • kielten nimet esim. suomen kieli, ranskan kieli (vrt. äidinkieli)
  • ilmaukset, joissa alkuosa on adjektiivi ja määrittää jälkiosan substantiivia esim. kaunis päivä, lyhyt mies
  • jos kyseessä on verbistä on johdettu substantiivi – minen- johdoksella esim. puhtaaksi kirjoittaminen, valtaan nouseminen
  • kun- ja kuin-sanat (myös muut partikkelit) esim. ennen kuin, sen jälkeen kun, niin kuin

.

Testaaminen

Alkeelliset erikseen kirjoitetut yhdyssanat vievät tekstistä uskottavuuden. Helpoin testi (ei kuitenkaan täysin luotettava) on kokeilla meneekö sanojen väliin luotettavasti joko kin- liitepartikkeli tai jokin adjektiivi . Jos menee, sanat kirjoitetaan erilleen.

Esim. ikkunakin verho tai ikkuna kaunis verho kuulostaa omituiselta, joten ikkunaverho kirjoitetaan yhteen (ikkunaverhokin ja kaunis ikkunaverho).

Koska merkitys voi muuttua sen mukaan, kirjoittaako sanat yhteen vai erilleen, kannattaa asiaa miettiä. Esim. mummonmökki tarkoittaa tiettyä talotyyppiä, mummon mökki taas tietyn mummon mökkiä.

Toinen testi liittyy puhuttuun kieleen. Suomen kielessä sanassa on yksi pääpaino. Paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla. Jos kyseessä on yhdyssana, jälkimmäisellä sanalla ei siis ole pääpainoa. Vertaa esimerkiksi sanoja työntekijä ja työn tekijä. Jälkimmäinen viittaa tiettyyn työhön ja sen tekijään, kun taas ensimmäinen voi olla kuka tahansa työsuhteessa oleva ihminen.

Varsinkin, jos kielikorva ei yhdyssanoja oikein tunnista, voi käyttää esimerkiksi seuraavia yleisesti tunnettuja keinoja:

1. Kokeile adjektiivilla, onko kyseessä yhdyssana;
kulku kaunis koira (v) -> on yhdyssana (kaunis kulkukoira)
harmaa kaunis koira (o) -> ei ole yhdyssana

2. Kokeile kin-päätteellä, onko kyseessä yhdyssana; (ca mia sus)
kirjastokinauto ajoi aamulla / kirjastoautokin ajoi aamulla
mustakin auto ajoi tiellä

.

Yhdysmerkki

Yhdysmerkki tulee osien väliin silloin, kun:

– sanojen rajalla on sama vokaali, esim. kuorma-auto, opinto-oikeus

– sana on vaikea hahmottaa ilman yhdysmerkkiä, esim. tango-ilta (vrt. tangoilta)

– sanan toinen osa on erisnimi, esim. pikku-Ville, Suomi-visa

– sanan ensimmäinen osa on e i, tai alkuosana on harvinainen ja vierasperäinen sana, esim. ei-toivottu, euribor-korko

– sanan osana on numero, merkki, lyhenne tai kirjain, esim. 10-vuotias, MM-kisat, @-merkki

– sanan osat ovat samanmuotoiset ja rinnasteiset, esim. suomalais-ruotsalainen

Joissakin yhdyssanoissa osien väliin tulee myös välilyönti ennen yhdysviivaa. Muistisääntö: jos ennen viimeistä osaa ilmaisussa on jo välilyöntejä, sellainen tulee myös yhdysmerkin eteen.

Esim. Seitsemän veljestä -teos, antaa mennä -asenne

Hämeenlinna (orașul) vs Hämeen linna (cetatea)

.

Perusesimerkkejä yhdysmerkin käytöstä

  • kuorma-auto, talvi-ilta (ensimmäinen sana loppuu samalla vokaalilla kuin toinen alkaa)
  • Anna-Leena, Jukka-Pekka (nimi muodostuu kahdesta nimestä)
  • Matti-vaari, Liisa-sisko (erisnimi alkuosana)
  • 9-vuotias, 5-metrinen, 2-kiloinen, A-porras (numero alkuosana)
  • A-porras, C-talo (kirjain alkuosana)

.

BD10256_.

Milloin yhteen, milloin erilleen?

Sanaliiton ja yhdyssanan raja on toisinaan häilyvä. Tälle sivulle on koottu yhteen ja erilleen kirjoittamisen pääkohdat.

.

Pääkohdat

  • Kirjahylly, kerrostalo, pääkaupunkiseutu ja ukkosilma ovat kiistattomia yhdyssanoja. Yhdyssanoja ovat myös ilmaukset Helkama-pesukone, Hanna-täti ja Salora-televisio. Tällaisissa sanoissa alkuosa (usein erisnimi) nimeää jälkiosan tarkoitteen. Muista yhdysmerkki!
  • Jos substantiivia edeltää adjektiivi, ilmaus on yleensä sanaliitto, esim. tiheä viidakko, lyhyt matka. Taipumaton adjektiivi kirjoitetaan samoin erikseen: koko lailla, pikku kaupunki, tosi ystävällinen, viime kädessä. Muutamien ilmausten merkitys on kuitenkin vakiintunut. Tällaiset tapaukset kirjoitetaan yhteen, esim. harmaakaihi, kevytmaito, vanhapiika, jokamies, pikkusielu.
  • Yhteen ja erilleen kirjoittamisen vaikein ongelma on, milloin genetiivimuotoinen substantiivi muodostaa sitä seuraavan sanan kanssa yhdyssanan. Luku- ja hahmotustavan mukaan voidaan kirjoittaa joko kielten opetus tai kieltenopetus. Genetiivialkuisilla yhdyssanoilla on kuitenkin yhteisiä piirteitä: ne ovat usein terminluonteisia, ja niiden merkitys on yleisluonteisempi kuin sanaliiton. Yhdyssanan alkuosa viittaa lisäksi pikemminkin lajiin kuin määräyksilöön. Joitakin esimerkkejä: kananmuna, talonpoika, häränsilmä, kirjansidonta, lampunvarjostin.
  • Kielten nimet ovat sanaliittoja: suomen kieli, englannin kieli. Adjektiivit ovat eri asemassa: suomenkielinen ja englanninkielinen. VEZI MAI JOS!
  • Kahden samassa sijassa olevan substantiivin rinnasteet ovat sanaliittoja: yötä päivää, puuta heinää, alun perin, mielin määrin, perin pohjin, suin päin.
  • Genetiivialkuisten –inen-adjektiivien kirjoitustapa horjuu. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyt adjektiivi, esim. samansuuruinen, minkäkokoinen, tämänkaltainen, pahanhajuinen. Lukuisat substantiivialkuiset sanat ovat niin ikään yhdyssanoja: asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen. Useimmat substantiivialkuiset tapaukset ovat kuitenkin sanaliittoja, esim. pöytäkirjan mukainen, yön pituinen.
  • Jos infinitiiviä tai partisiippia edeltää määrite, ilmaus on yleensä sanaliitto: huomioon ottaen, läsnä ollessa, näin ollen, lukuun ottamatta, olemassa oleva, merkille pantava, irti päässyt, mukaan luettuna, niin sanottu, ennen kuulematon. Vakiintuneet ilmaukset ovat yhdyssanoja, esim. asiaankuuluva, kouraantuntuva, käänteentekevä, mukaansatempaava.
  • Verbin –minen-johdoksen ja adverbiaalin yhtymä on sanaliitto: eloon jääminen, puhtaaksi kirjoittaminen, maalle muuttaminen, yhteen sovittaminen. Muunlaisen johdoksen ja adverbiaalin muodostama ilmaus kirjoitetaan tavallisesti yhteen, esim. maahanhyökkäys, poissaolo, maaltamuutto, koroillaeläjä, sivustakatsoja.
  • Konjunktioiden kun ja kuin muodostamat liittokonjunktiot kirjoitetaan erilleen: samalla kun, sitten kun, niin kuin, samoin kuin.

.BD10256_.

Yhteen vai erilleen

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4299

DE CITIT:

Mikä on yhdyssana?
Alkuosa perusmuodossa (nominatiivissa)
Tulosopimus, huippukokki
Koulukypsä, vilkasliikkeinen
Kevytmaito mutta kevyt keskustelu
Maija-parka vai Maija parka? Pikkutyttö vai pikku tyttö?
Koeajaa, sauvakävellä
Alkuosa n-loppuisessa muodossa (genetiivissä)
Luokanopettaja vai luokan opettaja?
Raudanluja, luonnonmukainen, vuoden mittainen
Hyväntuntuinen vai hyvän tuntuinen?
Tummanvihreä vai tumman vihreä?
Tämäntyyppinen vai tämän tyyppinen?
Muita tapauksia
Irtisanoa vai sanoa irti?
Maastamuutto, avusta kieltäytyminen
Kokoon taitettava vai kokoontaitettava?
Standup,  stand-up vai stand up?
Nurin päin vai nurinpäin?
Sanaparien yhteen ja erilleen kirjoittaminen

.

Kielitoimisto a făcut modificări de adrese fără să facă redirecționările corespunzătoare, astfel că unele linkuri de mai sus s-ar putea să nu mai funcționeze. Ele pot fi căutate pe Google după titlu.

Noi linkuri au fost adăugate.

Adjektiivien vertailumuotoja: suuritöisempi ja suurempitöinen

Hakaniementori: yhteen vai erilleen?

Julkisten rakennusten, salien yms. nimet: yhteen vai erilleen?

Kirkkojen nimet: yhteen vai erilleen?

Nimien taivutus: adjektiivialkuiset nimet (Isotaloa, Mustassameressä)

Paikannimet: yhteen kirjoitettavat (Mustalampi)

Suomen mestaruus, Suomen-mestaruus, suomenmestaruus

Vanhakaupunki, vanhakaupunki vai vanha kaupunki?

Yhdysmerkki

Yhdysmerkki rinnasteisten osien välissä: parturi-kampaamo

Yhdysmerkki sanaliiton sisältävissä yhdyssanoissa: avaimet käteen -sopimus

Yhdysmerkki toistamatta jätetyn sanan tilalla: aamu- ja iltavuoro

Yhdysmerkki yhdyssanassa, jossa erisnimi: Piritta-kahvila

Yhdysmerkki yhdyssanassa, jossa lyhenne, numero tms.: tosi-tv, F1-kilpailu

Yhdysmerkki yhdyssanassa, jossa osien rajalla samat vokaalit: linja-auto

Yhdysmerkki yhdyssanassa, jossa vierassana: scifi-elokuva ~ scifielokuva

Yhdyssana: alkuosassa adjektiivi (isosiskolle ja isollesiskolle)

Yhdyssana: alkuosassa genetiivi (äidinkieli, rauhanneuvottelu, kuvankaunis)

Yhdyssana: alkuosassa nominatiivi (kotimatka, kuivapesu, aamu-uninen)

Yhdyssana: alkuosassa nominatiivi vai genetiivi? (kuvaluku, kuvanluku)

Yhdyssana: erisnimen muoto (Bond-fani, Suomen Lontoon-lähetystö)

Yhdyssana vai ei?

Yhdyssana vai ei: ensirakkaus vai ensi rakkaus?

Yhdyssana vai ei: harmaalokki vai harmaa lokki?

Yhdyssana vai ei: koulukypsä, viisivuotias?

Yhdyssana vai ei: luokanopettaja vai luokan opettaja?

Yhdyssana vai ei: maastamuutto vai maasta muutto?

Yhdyssana vai ei: nurin päin vai nurinpäin?

Yhdyssana vai ei: pikkutyttö vai pikku tyttö?

Yhdyssana vai ei: Pipsa-kulta vai Pipsa kulta?

Yhdyssana vai ei: poissa oleva vai poissaoleva?

Yhdyssana vai ei: rantakuntoon vai ranta kuntoon?

Yhdyssana vai ei: raudanluja mutta kivantuntuinen vai kivan tuntuinen?

Yhdyssana vai ei: standup, stand-up vai stand up?

Yhdyssana vai ei: suomen kieli, suomenkielinen

Yhdyssana vai ei: tummanvihreä vai tumman vihreä?

Yhdyssana vai ei: tämäntyyppinen vai tämän tyyppinen?

Yhdyssana: yhdysverbit (koeajaa, aurinkokuivattu)

.

Valon nopeus (erikseen kirjoitettuna) on nopeus, joka valolla tietyllä hetkellä on jossain väliaineessa (esimerkiksi lasin läpi valon nopeus on c / 1,5). Valon nopeus on aina pienempi kuin vakio nimeltä valonnopeus (yhteen kirjoitettuna) paitsi tyhjiössä, jossa valon nopeus on sama kuin valonnopeus.

.

BD10256_

Recapitulare și reguli

.

Yhteen ja erikseen kirjoittamisen pääsäännöt

Yhteen kirjoitetaan

  1. kiistattomat ja selvät yhdyssanat (nominatiivimuotoinen substantiivi + substantiivi)

tiilitalo, työpaikka, virkamies, maksalaatikko, pöytäkirja, hiirikäsi

Pitkiä ja usein myös epäselviä käsitehirviöitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää.

lehtipuugrillihiili                 lehti·puu·grilli·hiili

savulohifileepala                 savu·lohi·filee·pala

VEZI și regula de cinci „nu mai mult de cinci componente”!

Esimerkiksi jokin ammattikorkeakoulukokeiluhankeraporttiluonnos kannattaisi räjäyttää osiin ja purkaa helpommin ymmärrettävään muotoon.

Huomaa, että yhdyssanoja ovat myös sellaiset yhdyssanat, joiden alkuosa on nominatiivimuotoinen erisnimi, lyhenne, rajakohtailmaus tai useiden sanojen muodostama sanaliitto.

Paavo-eno, Olga-mummo, Erika-kirjoituskone, Internet-liittymä, Tiede 2000 -lehti, c-luokka, atk-tuki, CD-ROM-levy (myös cd-rom-levy), 1–0-voitto, 20–25-vuotiaat, Tuntematon sotilas -romaani, avaimet käteen -toimitus, antaa mennä -henki, mies ja ääni -periaate

Huomaa yhdysmerkin (lyhyt viiva) ja ajatusviivan (pitkä viiva) käytön periaatteet edellisissä tapauksissa. Yhdysmerkin käytöstä ks. tarkemmin kohta Yhdysmerkin käyttö yhdyssanoissa  sekä  yhdysmerkin  ja  ajatusviivan  käytöstä perusteellisemmin kohta Välimerkit.

  1. sanat, joiden jokin osa ei esiinny itsenäisenä sanana

ihmissuku, naispoliisi, uutisankka, iankaikkinen, epäpätevä, varhaiseläke, muurahaishappo, äkkikuolema

  1. hellittely- ja säälittelysanat, joiden jälkiosana on raukka, paha, parka, polo, rukka, kulta, vainaja (jälkiosalla ei ole erityistä painoa)

poikarukka, vaimokulta, miesparka, tyttöpaha, Uuno-vainaja

  1. sanat, joiden alkuosa on genetiivissä ja joilla on vakiintunut merkitys (terminluonteisia: alkuosa viittaa pikemmin lajiin kuin määräyksilöön; paljon tekijän- ja teonnimiä; paino alkuosalla)

sairaanhoitaja, hengenpelastaja, talonmies, penninvenyttäjä, koronkiskuri, karhunpalvelus, illanistujaiset, harjannostajaiset, veronkierto, rahanpesu, kananmuna, lampunvarjostin, saksanpaimenkoira, ranskanleipä

  1. tekijännimet ja muut kuin -minen-loppuiset teonnimet (myös muut kuin kohdassa 4 mainitut genetiivialkuiset)

vastaantulija, puolestapuhuja, työhönotto, maastakarkotus, välistäveto

  1. paikannimet yleensä, ellei jokin erityinen syy edellytä erilleen kirjoittamista (Vrt. erilleen kirjoittamisen kohta 2.)

Kauppakatu, Oulujoki, Suomenlahti, Ahvenanmaa, Mustameri, Kuollutmeri, Kanariansaaret, Laihalantie, Mökinmäki, Pellonpää, Torpaojanmutka

  1. adjektiivin sisältävistä ilmauksista vakiintuneet ja merkitykseltään erikoistuneet käsitteet ja termit, joiden määriteosa on nominatiivimuotoinen, sekä tavalliset yhdysadjektiivit Vezi și pagina Yhdysadjektiivit

isoisä, märkäpuku, kuivamuona, vanhapiika, pitkäsiima, kevytmaito, Tyynimeri (paikannimi), pitkäperjantai, isojako

Huomaa, että erikseen kirjoitettaessa edellä mainitun kaltaisten ilmausten käsite- tai termimäisyys häviää ja merkitys muuttuu.

Esimerkkejä yhdysadjektiiveista: vesitiivis, käyttövalmis, kivikova, pintakuiva, sysimusta.

Jos substantiivia edeltää adjektiivi, ratkaisevat yhteen tai erilleen kirjoittamisen käsitemäisyys (ilmauksen merkitys), painotus ja tekstiyhteys. Adjektiivialkuiset yhdyssanat ovat vakiintuneita käsitteitä ja termejä.

Adjektiivialkuisten yhdyssanojen taivutuksessa on horjuntaa: osa taipuu myös alkuosaltaan, osassa taas alkuosa on taipumaton. Niin ikään osasta sanoja voidaan käyttää sekä alkuosaltaan taipuvaa että taipumatonta varianttia.

pitkäperjantaina tai pitkäperjantaina, isojakoa tai isoajakoa, Isossa-Britanniassa, Uudellemaalle, vanhaankaupunkiin, mustaherukkaa tai mustaaherukkaa, raskasvetyä tai raskastavetyä, puolivälissä tai puolessavälissä, isoveljelle tai isolleveljelle, nuorelleparille

  1. kaksitavuiset vahvistussanat toisen osan kanssa

typötyhjä, ypöyksin, vihoviimeinen, rutikuiva, supisuomalainen, upouusi, täpötäysi

Huomaa kuitenkin: ani harva, ani harvoin, tuiki tärkeä, tuiki tavallinen.

  1. useimmat -inen-loppuiset adjektiivit

a) nominatiivialkuiset adjektiivit, joiden alkuosana on (taipumaton) adjektiivi, lukusana tai pronomini

aikamoinen, huonotapainen, suurituloinen, ensikertainen, viimekesäinen, kokovuotinen, erikokoinen, viisikerroksinen, moniosainen, itseriittoinen

b) vakiintuneet genetiivialkuiset adjektiivit (alkuosana voi olla lyhyehkö adjektiivi, lukusana, pronomini tai substantiivi)

hyvännäköinen, ehdonalainen, tarkoituksenmukainen, kansantajuinen, suomenkielinen, tämänpäiväinen, kahdenkeskinen, kirkkaanpunainen, samansuuruinen

Huomaa kuitenkin, että kyse on tavallisesti sanaliitosta, ellei yhdyssanan merkitys ole vakiintunut, ensimmäistä osaa painotetaan tai se on pitkähkö. (Vrt. erilleen kirjoittamisen kohta 6.)

omituisen näköinen, merkillisen oloinen, kananmunan kokoinen, kyseenalaisen tuntuinen

Erikseen voidaan niin ikään kirjoittaa pitkä tai outo alkuosa (vrt. käsitteisyys).

vaalean kellanruskea (käsite ja sitä edeltävä tarkentava määrite) vrt. vaaleankeltainen (yksi käsite)

velkasaneerauksen luonteinen järjestely (käsite ja sitä tarkentava määrite) vrt. veronluonteinen maksu (käsite)

  1. yhdysverbit ja niistä muodostetut -minen-loppuiset substantiivit (Huomaa, että -minen-loppuiset substantiivit ovat muissa tapauksissa sanaliittojen osia; ks. erilleen kirjoittamisen kohta 5.)

allekirjoittaa, irtisanoa, koeajaa, allekirjoittaminen, irtisanominen

  1. partisiippimuotoiset adjektiivit, joilla on kuvaannollinen erityismerkitys (Vrt. konkreetit merkitykset, jotka ovat sanaliittoja. Ks. erilleen kirjoittamisen kohta 4.)

asiantunteva (puhuja), haudanvakava (tunnelma), luotaantyöntävä (ihminen), ohikiitävä (hetki), kouriintuntuva (apu), viinaanmenevä (’juoppo’)

Kuitenkin sanaliittoina: tämän asian tunteva virkamies, ohi menevä ajoneuvo (konkreetit merkitykset).

  1. -päin kirjoitetaan yhteen sitä edeltävän lyhyen adverbin kanssa (suunnan- tai paikanilmauksia, joissa suuntaa tai paikkaa ei tarkasti nimetä) (Vrt. erilleen kirjoittamisen kohta 10.)

alaspäin, ulospäin, ylhäältäpäin, sielläpäin, tuonnepäin, taaksepäin, poispäin

  1. tietyt hajatapaukset (erikoistuneita merkityksiä, sulautuneita kokonaisuuksia yms.).

alinomaa, nimenomaan, jompikumpi, jotenkuten, edestakaisin, yhtäkkiä, parastaikaa, vastedes

.

BD10256_

.

Erilleen kirjoitetaan

  1. kielten nimet ja oppiarvot

suomen kieli, latinan kieli, venäjän kieli filosofian ylioppilas (fil. yo.) filosofian maisteri (fil. maist.) (vain luettelotekstissä isokirjaimisena FM) tekniikan ylioppilas (tekn. yo.)

Huomaa, että titteleitä lyhennettäessä välilyönti säilyy sanaliiton merkkinä, kuten edeltä käy ilmi.

  1. paikannimet, joiden osana on erisnimi, yhdyssana, monikollinen sana, sanaliitto, ryhmää tai ihmisen rakentamaa paikkaa (teennöstä) merkitsevä sana tai joiden kumpaakin osaa painotetaan äännettäessä (Vrt. yhteen kirjoittamisen kohta 6.)

Laatokan Karjala, Atlantin valtameri, Brittein saaret, Minna Canthin katu, Otto Karhin puisto, Erkki Koiso-Kanttilan katu, Lokan tekojärvi, Saimaan kanava, Englannin kanaali

  1. taipumattomat adjektiivimääritteet (kuten aika, ensi, eri, kelpo, koko, melko, pikku, tosi, viime) kirjoitetaan erilleen pääsanasta, elleivät ne yhdessä määrittämänsä sanan kanssa muodosta erityiskäsitettä tai ole -inen-loppuisen adjektiivin alkuosia

aika t. koko lailla, ensi kerralla (= seuraavalla kerralla; vrt. ensikerta = ensimmäinen kerta), ensi suudelma (= seuraava suudelma; vrt. ensisuudelma = ensimmäinen suudelma), kelpo ratkaisu, eri kokoa (vrt. erikokoinen), pikku virhe, viime kerralla (vrt. viimekertainen)

Poikkeuksia: aikamies, pikkuhiljaa, pikkusisko. Vezi ultimele recomandări Uusia taivutus- ja oikeinkirjoitussuosituksia

  1. määrite tms. + verbin nominaalimuoto (infinitiivi tai partisiippi), ei erityismerkitystä; samoin -maton/-mätön-loppuiset adjektiivit

Jos merkitys on kuvaannollinen (erityismerkitys), kyse on yhdyssanasta. (Ks.yhteen kirjoittamisen kohta 11.)

alla oleva, edellä mainittu, läsnä oleva, huomioon ottaen, lukuun ottamatta, sanoin kuvaamaton, merkille pantava, niin sanottu, yllä oleva, viimeksi mainittu

Huomaa merkityserot: ohi menevä/kiitävä juna (konkreetti merkitys) vrt. ohikiitävä ajatus/hetki (abstrakti, kuvaannollinen, vakiintunut erikoismerkitys).

  1. määrite + -minen-johdos (Vrt. yhteen kirjoittamisen kohta 10.)

olemassa oleminen, maalta muuttaminen, kotiin palaaminen

Mutta: olemassaolo, maaltamuutto, kotiinpaluu.

  1. vakiintumattomat -inen-loppuiset yhtymät (alkuosana substantiivi, jota seuraa -inen-loppuinen adjektiivi) (Vrt. yhteen kirjoittamisen kohta 9.)

asetuksen mukainen, kiltojen välinen, päiväkirjan muotoinen, pöytäkirjan mukainen, opinto-oppaan mukainen

  1. vakiintumattomat -lainen-loppuiset yhtymät (merkityksessä ’kaltainen’)

Matti Nykäsen lainen (mies)

  1. kun- ja kuin-loppuiset yhdyskonjunktiot erilleen edeltävästä sanasta (Virheelliseen yhteen kirjoittamiseen vaikuttaa puhekielen malli.)

aivan kuin, ikään kuin, niin kuin, muuten kuin, niin kauan kuin, samoin kuin, toisin kuin, yhtä pitkä kuin, yhtä suuri kuin, aina kun, heti kun, silloin kun, sillä aikaa kun, samalla kun, sitten kun

  1. sanaparit, joiden osana on partikkeli, sekä ilmaukset, jotka kokonaisuudessaan käsitetään partikkeleiksi (Nämä sanaliitot ilmaisevat aikaa, paikkaa, tapaa, keinoa, suhtautumista, syytä tai muuta vastaavaa.)

alun perin, ennen kaikkea, jonkin verran, kaiken kaikkiaan, kesken kaiken, muun muassa, niin ikään, sitä paitsi, sitä vastoin, suurin piirtein, varta vasten

Yhteen kirjoitetaan kuitenkin seuraavat: alinomaa, jotenkuten, kutakuinkin, nimenomaan, pikkuhiljaa, päinvastoin, yksinomaan. Vezi ultimele recomandări Uusia taivutus- ja oikeinkirjoitussuosituksia

  1. nomini + päin (Vrt. yhteen kirjoittamisen kohta 12.)

kotiin päin, kioskilta päin, yliopistolta päin, Rovaniemelle päin

  1. se- ja tämä-pronominit erilleen niitä seuraavasta postpositiosta (jälkisanasta)

sen jälkeen, sen sijaan, sen takia, sen vuoksi, siitä lähtien, tämän takia, tästä alkaen

  1. yhdyssanoiksi vakiintumattomat vahvikeilmaukset (ani ja tuiki)

ani harva, ani harvoin, tuiki tavallinen, tuiki tärkeä

  1. yleensä numerot lyhenteistä, symboleista ja kirjaimista.

75 prosenttia (75 %), 4 euroa (4 €)

.

  • Jos ilmaisusta on muodostettu johdos eli johdettu uusi sana liittämällä siihen pääte (esimerkiksi -inen), kyseessä on yhdyssana, vaikka alkuperäinen ilmaisu olisi sanaliitto.
  • suomen kieli > suomenkielinen
    New York > newyorkilainen
    viisi vuotta (5 vuotta) > viisivuotias (5-vuotias), viisivuotinen (5-vuotinen)
    Pekka Lipponen > pekkalipposmainen

    eri koko > erikokoinen
    ensi sija > ensisijainen
    viime sunnuntai > viimesunnuntainen

HUOM! Taipumattomat adjektiivit (aika, ensi, eri, kelpo, koko, melko, pikku, tosi, viime) kirjoitetaan erilleen pääsanastaan, elleivät ne yhdessä määrittämänsä sanan kanssa muodosta erityiskäsitettä tai ole %-inen-%loppuisen adjektiivin alkuosia.

  • Kun– ja kuin– loppuiset yhdyskonjunktiot kirjoitetaan aina erilleen edellisestä sanasta.

aivan kuin, ennen kuin, toisin kuin, heti kun.

  • Erikseen kirjoitetaan sanat, joiden jälkiosa on verbistä muodostettu infinitiivi- (esim. ottaa > ottamatta, ottaen) tai partisiippimuoto (esim.sanoa > sanottu)

ennalta ehkäisevä, huomioon ottaen, lukuun ottamatta, olemassa oleva, merkille pantava, niin sanottu, voimaan tuleva (esim. laki).

HUOM! Yhdyssanoiksi käsitetään kuitenkin tapaukset, joissa merkitys on erikoistunut: asiaankuulumaton, ohimenevä (‘tilapäinen’), samantekevä, silminnähtävä, vastaansanomaton jne.

  • Päin-sana kirjoitetaan yhteen suuntaa ilmaisevien sanojen kanssa, mutta erilleen paikannimien tai pronominien (ja muiden sanojen) sijamuotojen kanssa.

yhteen: ylöspäin, taaksepäin, sinnepäin.

erikseen: Helsinkiin päin, teille päin, kotiin päin.

  • Pronomini ja sitä seuraava postpositio kirjoitetaan erilleen

sen jälkeen, sen sijaan, sen takia, sitä paitsi, sitä vastoin.

  • Monet sanaliitot ja yhdyssanat on vain opeteltava tai tarkistettava sanakirjoista, sillä niiden muodostamiseen ei ole mitään eri tyistä sääntöä.

yhteen: alinomaa, jompikumpi (>jommassakummassa), jotenkuten, nimenomaan, pikkuhiljaa, pilkkopimeä, päinvastoin.

erikseen: ajan mittaan, alun perin, ennen kaikkea, ennen pitkää, itsestään selvä, jonkin verran, kerta kaikkiaan, niin ikään, varta vasten, ani harva, tuiki tärkeä.

.

BD10256_

.

Adunate, discutate

Onneksi sanat maailmanmestaruus ja maailmanmestari eivät juuri aiheuta ongelmia, eivätkä myöskään sana maailmanmestaruuskilpailut tai maailmanmestaruuskisat. Paljon hankalampia ovat ne mestaruudet, joihin sisältyy erisnimi: kirjoitetaanko kahdeksi sanaksi Euroopan mestari, yhdyssanaksi isolla alkukirjaimella Euroopan-mestari vai pienellä alkukirjaimella euroopanmestari? Entä Suomen mestaruus, Suomen-mestaruus vai suomenmestaruus? Nekin MM-kisojen yhteydessä varmasti mainitaan.

Kaikki edelliset vaihtoehdot ovat käyttökelpoisia ja oikeita. Yhdyssana on selvin ilmaus silloin, kun mainitaan myös mestaruuslaji: pituushypyn Euroopan-mestari tai euroopanmestari. Kaikki nämä ilmaukset ovat kuitenkin melko pitkiä. Tilan säästämiseksi käytetäänkin usein lyhenteitä: kirjoitetaan Helsingin MM-kisoista ja EM-kisoista tai ilmoitetaan, että kisoissa esiintyy uusi keihäänheiton SM.

Jos puhutaan muista kuin Suomen tai Euroopan mestarista tai mestaruudesta, ilmaukset kirjoitetaan kuitenkin isolla kirjaimella, joko yhdysmerkillä tai kahdeksi eri sanaksi. Osanottajien joukossa on siis USA:n mestareita (t. USA:n-mestareita), Kenian mestareita (t. Kenian-mestareita), euroopanmestareita ja suomenmestareita, ja 14.8. tiedetään, keistä tuli myös maailmanmestareita.

.

Sana tyyppinen edeltävän sanan kanssa

Nominatiivimuotoinen substantiivi kirjoitetaan sanan tyyppinen kanssa yhteen, esim. limusiinityyppinen. Erisnimen kanssa käytetään yhdysmerkkiä, kuten Hollywood-tyyppinen. Jos tämän Hollywood-tyyppisen ajattelee olevan käsitemäinen sana, toinen mahdollinen muoto voisi olla hollywoodtyyppinen. Jos ensimmäinen osa on hyvin vaikeasti hahmotettava, esimerkiksi vierassana, voi yhdysmerkkiä käyttää selvennyksen vuoksi, esim. falafel-tyyppinenfalafeltyyppinen.

.

Sana lainen edeltävän sanan kanssa

Suomessa on itsenäinen sana lainen, joka tarkoittaa samaa kuin kaltainen. Niinpä sellaiset ilmaukset kuin Pariisin lainen kaupunki ja Simbergin lainen taiteilija ovat mahdollisia. Monen mielestä lainen yksinään kuitenkin kuulostaa vähän töksähtävältä, ja kaltainen onkin näissä tapauksissa tavallisempi sana.

Useimmiten lainen kirjoitetaankin yhteen edeltävän sanan kanssa, nimittäin silloin, kun edellä on genetiivimuotoinen pronomini, numeraali, adjektiivi tai partisiippi, vaikkapa toisenlainen ja mainitunlainen. Se on osana myös sanoissa sellainen (senlainen) ja tällainen (tämänlainen). Lisäksi –lainen esiintyy johtimena esimerkiksi seuraavissa sanoissa (jotka siis eivät ole yhdyssanoja): kaupunkilainen, maalainen. Johtimena se esiintyy myös etuvokaalisena eli ä:llisenä: hämäläinen, jättiläinen.

.

Työssä oppiminen

Työharjoittelun sijasta on alettu puhua työssä oppimisesta. Erilleen kirjoittaminen on yleissäännön mukaista, koska osarakenteena on –minen-loppuinen sana. Termimäisessä käytössä ilmauksen voi kirjoittaa yhteen, työssäoppiminen.

.

Joulun aika vai joulunaika?

Genetiivialkuiset joulusanat voi kirjoittaa yhteen tai erikseen:
joulunaika tai joulun aika
joulunodotus tai joulun odotus
jouluntulo tai joulun tulo
joulunpyhät tai joulun pyhät
Sekä yhteen että erikseen kirjoittamiselle on perusteet. Viestien ja tervehdysten lopussa voi siis toivottaa
Hauskaa joulunodotusta! ~ Hauskaa joulun odotusta!
Hyvää joulunaikaa! ~ Hyvää joulun aikaa!
Joskus lauseyhteys vaikuttaa kirjoitustavan valintaan. Niinpä seuraavassa esimerkissä vain erikseen kirjoitettu vaihtoehto on luonteva: Hauskaa valkean joulun odotusta!

.

Läsnä-ilmaukset

Läsnäolo on adverbista ja substantiivista muodostuva yhdyssana. Jos olon sijasta kuitenkin käytetäänkin minen-loppuista substantiivia, sanat kirjoitetaan erilleen: läsnä oleminen.

Myös kun ilmauksen jälkimmäinen osa on niin sanotussa partisiippi- tai infinitiivimuodossa, sanat kirjoitetaan vakiintuneen tavan mukaan erilleen: läsnä oleva, läsnä ollessa.

.

Iris rukka tai Iris-rukka

Anni Swanin kirjan nimi on Iris rukka. Muissa kuin vakiintuneissa tapauksissa kirjoittaja voi valita, kirjoittaako tämän tyyppisen ilmauksen yhteen vai erilleen.

Ohje on, että jos ilmauksen alkuosana on substantiivi ja jälkiosana kulta, parka, raukka, ressukka, rukka tms., voidaan se kirjoittaa a) yhdyssanaksi b) hahmottaa niin, että jälkiosa on luonnehtiva määrite:

lapsiraukka ~ lapsi raukka

Maija-kulta ~ Maija kulta
Matti-ressukka ~ Matti ressukka
Kun kyseessä ei ole yhdyssana, molemmilla sanoilla on puheessa oma pääpaino: lapsi raukka.

Samalla tavalla kirjoitetaan, jos pikku on alussa:

pikku-Liisa ~ pikku Liisa
Tällaisia ilmauksia käytetään vaikkapa päivittelyissä ja viestien puhutteluissa.

.

Miksi upouusi mutta ani varhain?

Sanajono kirjoitetaan yhdyssanaksi silloin kun alkuosana on jälkiosaa vahvistava sana, joka ei sellaisenaan esiinny yksin.

upouusi, täpötäysi, typötyhjä, pilkkopimeä, rutikuiva
Kuitenkin sanat tuiki ja ani ovat poikkeustapauksia, jotka suositetaan kirjoitettavaksi erilleen: tuiki tavallinen, ani harva.

.

Alaspäin vai alas päin?

Jos sanaparin jälkimmäisenä osana on suuntaa tai sijaintia ilmaiseva adverbi päin, sen oikeinkirjoitus voi aiheuttaa kirjoittajalle päänvaivaa. Alaspäin vai alas päin? Teilläpäin vai teillä päin?

Jos sanaparin alkuosana on adverbi (esim. täällä) tai partikkeli (esim. alas) ja loppuosana päin, voidaan sanat kirjoittaa joko yhteen tai erilleen:

alaspäin ~ alas päin
täälläpäin ~ täällä päin
nurinpäin ~ nurin päin
Etenkin, jos alkuosana oleva sana on lyhyt, on yhteen kirjoittaminen luontevaa.

Kun päin-sana seuraa substantiivia tai pronominia, kirjoitetaan sanat erilleen toisistaan:

mereltä päin
Tampereelle päin
meillä päin

.

Maanisä ja maan isä

Miten pitäisi kirjoittaa maan isä, kun ylätyylisessä tekstissä kerrotaan valtion entisestä tai nykyisestä päämiehestä, esimerkiksi Kekkosesta?

Ilmaus on vakiintunut käsite, joten se voidaan kirjoittaa yhteen: maanisä. Kuitenkin myös maan isä on oikea kirjoitustapa; molemmat esitetään Kielitoimiston sanakirjassa.

Tällaiset genetiivialkuiset (n-loppuiset) ilmaukset ovat yhdyssanan ja erikseen kirjoitettavan sanaliiton välimaastossa. Oikeinkirjoituskaan ei aina ole mustavalkoista oikein–väärin-asiaa.

Entäpä sitten alkukirjain: maanisä vai Maanisä? Valinta riippuu tekstin tyylistä. Pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna ilmaus on tyyliltään neutraali. Jos taas tekstin sävy on kunnioittava tai vaikkapa ironinen, voi valita muodon Maanisä.

.

Ohi kiitävä vai ohikiitävä?

Kun ilmauksen jälkimmäisenä osana on verbin partisiippimuoto eli va-, -, nut-, nyt-, tu– tai ty-loppuinen muoto, on ilmaus yleensä sanaliitto. Sanat siis kirjoitetaan erilleen toisistaan:

läsnä oleva
esiin tullut
edellä mainittu

Näin myös, jos jälkiosana on verbin essa-, essä-, en– tai matta-, mättä-loppuinen infinitiivimuoto:

läsnä ollessa
huomioon ottaen
lukuun ottamatta
siitä huolimatta

Sen sijaan sanat kirjoitetaan tavallisesti yhteen, jos kyseessä on kiteytynyt kokonaisuus tai kuvallinen käyttö:

ohikiitävä hetki (vrt. ohi kiitävä auto)
poissaoleva katse (vrt. kokouksesta poissa olevat)
vastanainut
kuolemaantuomittu

.

BD10256_

.

Kielitoimisto dă următoarele reguli de deosebit yhdyssana de sanaliitto:

Kun peräkkäiset sanat muodostavat merkityskokonaisuuden, ne kirjoitetaan tavallisesti yhteen. Kyseessä on siis yhdyssana:

aamupala, mustasukkainen, kuivapestä, lapintiira

Tietyntyyppiset peräkkäiset sanat voivat myös muodostaa kokonaisuuden ilman että ne kirjoitetaan yhdeksi sanaksi. Kyseessä on tällöin erillisten sanojen muodostama sanaliitto:

sen sijaan, lukuun ottamatta

Perusohjeet

• Kun sanajonon ensimmäisenä osana on perusmuodossa eli nominatiivissa oleva substantiivi, kyseessä on yhdyssana:

aamupala, hengitysilma, tulikuuma
pintakuiva, ilmakuivata, kestopäällystää

• Kun sanajonon ensimmäisenä osana on muu kuin perusmuodossa oleva substantiivi, kyseessä on joko yhdyssana tai erillisten sanojen muodostama sanaliitto. Jos sanajono muodostaa merkityskokonaisuuden tai on muuten termimäinen, se on yhdyssana, muulloin erillisten sanojen liitto:

äidinkieli, äidin kieli (huom. merkitysero!)
kirkkaanvihreä, kirkkaan vihreä

Tietyissä tapauksissa yhdyssanan osien välissä käytetään yhdysmerkkiä: ylä-ääni, A-rappu, #-merkki, pop-ohjelma, avaimet käteen -periaate (ks. erillistä ohjetta yhdysmerkeistä sekä yhdysmerkin sisältävistä nimistä).

Yhteen ja erilleen kirjoittamista koskevia ohjeita:

Yhdyssanoista on tietoa myös seuraavissa ohjeissa:

.

BD10256_

.

Kielten nimet – yhteen vai erikseen?

.

Yhdyssanasäännöt opastavat kirjoittamaan kielten nimet erikseen: suomen kieli, kirjoittaa afrikaansin kieltä, sujuva portugalin kielen taito. Näissä ei pitäisi töpeksiä.

Nu te uita că Google îți dă o mulțime de suomenkieli, scris mai ales de străini dar, din diverse motive [de ex. adresă web], chiar și de finlandezi . Nu te lua după ei!

Sen sijaan kielten nimistä muodostetut adjektiivijohdokset kirjoitetaan yhteen: suomenkielinen, kuunnella suomenkielistä poppia, tavata tiibetinkielinen lama. Tottunut kirjoittaja tunnistaa johdokset –inen-päätteestä eikä yleensä kompastu näihinkään.

Normistossa on kuitenkin ryppyjä. Entä jos säännöt astuvat toistensa varpaille? Oikeaoppisesti kirjoitetaan nimittäin portugalin kielen taitoinen, sillä alkuosan sanaliiton vaatimus (kielen nimi) nujertaa adjektiivijohdoksen yhteen kirjoittamisen vaatimuksen. Muutenkin kielentaitoinen.

Virheellisesti yhdyssanoiksi tällaisia ilmauksia näkeekin kirjoitettavan tavan takaa. Yhdyssanana kävisi tietysti portugalintaitoinen, jossa kielten sanaliittosääntö ei rasita kirjoittajaa. Harmillisen sekavaa kenelle tahansa.

Lisäksi on kieliä, joiden nimet kirjoitetaan vankalta tuntuvasta yleissäännöstä huolimatta aivan kiistatta yhteen:

·         romanikieli (vakiintunut nimi, myös harvoin romanin kieli tai hiukan jo värittynyt mustalaiskieli)

·         meänkieli (Pohjois-Ruotsissa puhuttava suomen lähisukukieli)

·         viittomakieli (jokin kuurojen käyttämä luonnollinen kieli)

Tämä kolmikko on tietysti omanlaisensa joukko poikkeuksia.

Ensimmäisessä on kyse alkuosaltaan perusmuotoisesta substantiivista, toisessa persoonapronominin genetiivin murteellisesta kivettymästä ja kolmannessa hahmotuksen mukaan joko substantiivista (’viittomisen tulos’) tai agenttipartisiipista (< viittoa).

Eikä sovi unohtaa bantukieliäsamojedikieliä ja eskimokieliä, jotka kukin ovat itse asiassa yläkäsitteitä mutta yhdyssanoja joka tapauksessa. Monilla jo aikuistuneilla lapsilla on kontinkieli, joten sekin on kai hyväksyttävä. Omasta puolestani haluaisin lisätä selko– ja selväkielen ja miksei sekaan mahtuisi vielä kehon eli ruumiinkielikin.

No, ei problematiikasta tämän enempää, kyllä perussäännöllä pötkii pitkälle!

.

Extrem de bine făcut este articolul lui Jukka Korpela Yhteen vai erikseen? care nu trebuie ocolit!

De la el mi-am permis să iau următorul tabel:

.

Tavallisia tapauksia

Aina ei kielentarkistusohjelmia ole käytettävissä. Lisäksi niissä on joskus virheitä. Silloin voi olla hyötyä seuraavasta listasta, joka vastaa tavallisimpiin kiinteiden sanontojen yhteen tai erikseen kirjoittamisen kysymyksiin. Lyhenne ”(konkr.)” tarkoittaa ilmaisua konkreettisessa merkityksessä, ”(kuv.)” kuvaannollisessa, sanonnan omaisessa merkityksessä. Merkki ”~” vaihtoehtojen välissä tarkoittaa, että molemmat ovat hyväksyttäviä.

Deci același cuvânt poate fi scris separat sau împreună după semnificația sa semantică; dacă este concret sau abstract. Cel mai adesea concretul se scrie separat. Cele marcate cu tilda ”~” se pot scrie în ambele feluri, rămâne ca HyväYstävä să decidă dacă alegerea sa este mai concretă sau mai abstractă.

aika lailla, aika tavalla, aina kun, aivan kuin, ajan mittaan, ajan oloon, ajan tasalla, alaspäin ~ alas päin, alinomaa, alla mainittu, alla oleva, alla päin (’alakuloisena’), allapäin (’alempana’), allekirjoittanut, alleviivattu, alun alkaen, alun perin, ani harva, ani harvoin, ani varhain, arvossa pidetty, asiaankuuluva ~ asiaan kuuluva, asianmukainen, asiantunteva, avopäin;

edellä mainittu, edellä oleva, edeltä käsin, edessäpäin, ehdoin tahdoin, ennen kaikkea, ennen kuin, ennen pitkää, ensi alkuun, ensin mainittu, ensi sijassa, ensi silmäyksellä, ensi tilassa, ensi vuonna, ensisijainen, erikokoinen, eri lailla, eri tavalla, eri tavoin, eritoten, erityyppinen, esiin tullut, eteenpäin ~ eteen päin;

harhaanjohtava (kuv.), harhaan johtava (konkr.), heti kun, huiskin haiskin, hujan hajan, huomioon ottaen, hyväksi käyttäminen, hyväksikäyttö, hädin tuskin, hällä väliä;

ikään kuin, ilmi elävä ~ ilmielävä, ilmiriita ~ ilmi riita, itse asiassa, itse kukin, itsestään selvä (~ itsestäänselvä); Vezi ultimele recomandări Uusia taivutus- ja oikeinkirjoitussuosituksia

joka päivä, jokapäiväinen, joka tapauksessa, jollain tavoin, jompikumpi, jonka jälkeen, jonkin aikaa, jonkin verran, jotenkuten, juurta jaksaen, jälkeenjäänyt (kuv.), jälkeen jäänyt (konkr.), jälkeenpäin ~ jälkeen päin, jälkikäteen;

kahden kesken, kahdenkeskinen, kaiken kaikkiaan, kaikenlainen, kaikin puolin, kaksi kertaa, kaksinkertainen, kerta kaikkiaan, kertakaikkinen, kesken jäänyt, kesken kaiken, kipin kapin, koko ajan, koko lailla, kotiinpäin ~ kotiin päin, kotoapäin ~ kotoa päin, kotonapäin ~ kotona päin, kummin päin ~ kumminpäin, käsin kirjoitettu, käänteentekevä;

loppujen lopuksi, lukuun ottamatta, läpinäkyvä, läsnä oleva, läsnä ollessa, läsnäolija, läsnäolo;

maanosa (esim. Eurooppa, Aasia), maan osa (osta jotain maata), mieleen jäävä, mielin määrin, minkälainen, minkä takia, minkä tähden, minkä vuoksi, minnepäin ~ minne päin, missäpäin ~ missä päin, mitenkuten, miten päin, mitä varten, monin verroin, muitta mutkitta, mukaan lukien, mukaan luettuna, mullin mallin, muun muassa, muunlainen;

niin ikään, niin kauan kuin, niin kuin, niin kutsuttu, niin ollen, niin pian kuin, niinpäin ~ niin päin, niin sanottu, nimenomaan, nipin napin, nurinpäin ~ nurin päin, näin ollen, näinpäin ~ näin päin;

ohi menevä (konkr.), ohimenevä (kuv.), oikeinpäin ~ oikein päin, olemassa oleva, olemassaolo,  osaa ottava (’osallistuva’), osaaottava (’myötätuntoinen’), osanotto, osanottaja;

paikan päällä, paikka paikoin, perinpohjainen, perin pohjin, perästäpäin ~ perästä päin, pikkuhiljaa (~ pikku hiljaa), pikkujuttu ~ pikku juttu, pikkutyttö ~ pikku tyttö, poikkipäin, pois lukien, poispäin ~ pois päin, poissa oleva (konkr.), poissaoleva (’ajatuksiinsa vaipunut’), poissaolo, puheena oleva, puolikymmentä, puolisataa, puolituhatta, puoli tusinaa, päinvastoin (~ päin vastoin), päälläpäin ~ päällä päin, päältäpäin ~ päältä päin, päätä pahkaa;

ristiin rastiin;

samanaikainen ~ saman aikainen, saman alan, saman tien, saman verran, sanoin kuvaamaton, selvin päin, sen jälkeen, senkaltainen ~ sen kaltainen, sen sijaan, sen takia, sentapainen ~ sen tapainen, sentyyppinen ~ sen tyyppinen, sen tähden, sen verran, sen vuoksi, sielläpäin ~ siellä päin, siellä täällä, sieltäpäin ~ sieltä päin, sikin sokin, silloin kun, silloin tällöin, sillä aikaa kun, sillä lailla, sillä puolella, sillä puolen, sillä tavoin kuin, sillä välin kun, silmällä pitäen, sinnepäin ~ sinne päin, sinne tänne, sisäänpäin ~ sisään päin, sitten kun, sitä kautta, sitä mukaa kuin, sitä paitsi, sitä varten, sitä vastoin, sivumennen, suin päin, suomen kieli, suomenkielinen, suoraa päätä, suuntaa antava, suurin piirtein;

taaksepäin ~ taakse päin, takanapäin ~ takana päin, tervetuloa (~ terve tuloa), tervetullut, tieten tahtoen, toden teolla, toimeenpaneva, toimeenpano, toisinpäin ~ toisin päin, toissa päivänä, toissapäiväinen, toissa vuonna, totta kai, tuiki tavallinen, tuiki tärkeä, tuolla puolella, tuolla puolen, tuonnepäin ~ tuonne päin, tuota pikaa, tähän asti, tähänastinen, tällä kertaa, tällä lailla, tällä puolella, tällä puolen, tällä tavoin, tämän jälkeen, tämän vuoksi, tänne asti, tännepäin ~ tänne päin, täälläpäin ~ täällä päin, töin tuskin;

ulkoapäin ~ ulkoa päin, ulospäin ~ ulos päin, umpimähkään, uraauurtava, uudenaikainen;

valantehnyt ~ valan tehnyt, varta vasten, viime aikoina, viimeaikainen, viime hetkellä, viimekertainen, viimeksi mainittu, viime kuussa, viime viikolla, viime vuonna, viimevuotinen, voimassa oleva, voimassaolo, vuoden mittaan, vuoron perään, vähän väliä, väärin päin ~ väärinpäin;

yhtaikaa, yhteen menoon, yhtä aikaa, yhtäaikainen, yhtä hyvin, yhtä kaikki, yhtäkkiä, yhtä kuin, yhtä lailla, yhtä mittaa, yhtä suuri, yksinomaan, ylhäältäpäin ~ ylhäältä päin, yllin kyllin, yllä mainittu, yllä oleva, yltä päältä, ylösalaisin, ylöspäin ~ ylös päin, ynnä muut, yötä päivää;

äsken mainittu ~ äskenmainittu

Aiemmin ilmaus ”päinvastoin” suositeltiin yksiselitteisesti kirjoitettavaksi yhteen. Nykyisen kannanoton mukaan myös ”päin vastoin” on sallittu. Saman kannanoton mukaan myös ”pikku hiljaa” on sallittu. Yhteen kirjoittaminen on edelleen mahdollista ja käytännössä järkevääkin, etenkin kun kyseessä ovat kiinteät, merkitykseltään erikoistuneet ilmaukset. Kannanotossa on myös toisensuuntainen muutos normeihin: aiemmin piti kirjoittaa erikseen ”itsestään selvä”, nyt myös ”itsestäänselvä” on sallittu.

Wordin oikoluku saattaa huomauttaa joistakin yhteen kirjoitetuista muodoista, jotka ovat normien mukaan sallittuja tai jopa ainoita mahdollisia. Se ei siis ole erehtymätön, vaikka tunteekin tavallisimmat tapaukset.

Kielikello 1/2014

Uusia taivutus- ja oikeinkirjoitussuosituksia

.

Pentru că „pikku” și alte cuvinte din aceeași categorie ridică problema „separat sau împreună” consider util să iau exemple din Kielitoimiston sankirja

pikku (käytetään vain taipum. attribuuttina välittömästi pääsanansa edessä, us. sen kanssa yhteen kirjoitettuna) pieni, pikkuinen, vähäinen.
1. pienikokoinen. Pikku tyttö myös →←. Pikku mies (myös →←) pieni poika. Pikku Liisa t. pikku-Liisa. Lapsen pikku kädet.
Erik.
a. hellittelysanana. Oma pikku kultani, äitini!
b. iron. Miehen pikku ystävätär rakastajatar.
2. määrältään, paljoudeltaan vähäinen. Pikku summa myös →←.
3. asteeltaan, voimaltaan, vaikutukseltaan vähäinen. Pikku pakkanen myös →←. Olla pikku hiprakassa.
4. arvoltaan t. merkitykseltään vähäinen, vähäarvoinen, mitätön. Pikku erimielisyydet, pettymyksetSehän on pikku juttu myös →←.
pikku
1. yhdyssubstantiivien alkuosana.
a. ilmaisemassa kooltaan, vaikutukseltaan, merkitykseltään tms. ominaisuuksiltaan pientä(pikkuvarvas, pikku-Pekka; pikkuasia, -rike).
b. eläinten ja kasvien sekä paikannimissä (pikkutikka, -talvikki; Pikku-Parola).
c. eräiden sukulaisten nimityksissä (pikkusisko, -veli, -serkku).
2. yhdysadjektiivien t. -adverbien yhteydessä (pikkuruutuinen, -tärkeä; pikkuhiljaa).

.

pikku, pikku-, pikkuaivot, pikkuasia, pikkuauto, pikkubussi, pikkuesine, pikkuhiljaa (←→), pikkuhousut, pikkuhuilu, pikkuilmoitus, pikkuinen, pikkuisen, pikkujoulu, pikkujoulujuhla, pikkujuttu (←→), pikkujättiläinen (←→), pikkukajava, pikkukala, pikkukauppa, pikkukauppias, pikkukaupunki, pikkukaupunkilainen, pikkukengät, pikkukieli, pikkukoskelo, pikkukundi, pikkukuovi, pikkukurkku, pikkukäpylintu, pikkulantio, pikkulapsi, pikkulavantauti, pikkulehti, pikkuleipä, pikkulepinkäinen, pikkuliike, pikkulikka, pikkulilli, pikkulimetti, pikkulintu, pikkulusikka, pikkulämmin, pikkumainen, pikkumaisesti, pikkumaisuus, pikkumies, pikkumusta, pikkumäki, pikkunaposteltava, pikkuneiti, pikkunokkela, pikkunäppärä, pikkuosa, pikkupakkanen, pikkupappila, pikkupiirre, pikkuplaneetta, pikkupoika, pikkupoikamainen, pikkuporkkana, pikkuporvari, pikkuporvarillinen, pikkuporvarillisuus, pikkuporvaristo, pikkupuku, pikkupulla, pikkupullo, pikkupurtava, pikkupyykki, pikkupöksyt, pikkupöytä, pikkuraha, pikkuravintola, pikkurihkama, pikkuriikkinen, pikkurike, pikkurikkomus, pikkurikollinen, pikkurikollisuus, pikkurikos, pikkurilli, pikkurokko, pikkurouva, pikkuruikkuinen, pikkuruinen, pikkurumpu, pikkuruutuinen, pikkuryssä, pikkuseikka, pikkuserkku, pikkuserkukset, pikkusielu, pikkusieluinen, pikkusievä, pikkusiipi, pikkusikari, pikkusisar, pikkusisko, pikkusormi, pikkusuolainen, pikkutakki, pikkutakkisillaan, pikkutalvikki, pikkutapaus, pikkutarkasti, pikkutarkka, pikkutarkkuus, pikkutavara, pikkutekijä, pikkutikka, pikkutuhma, pikkutunnit, pikkutylli, pikkutyttö, pikkutärkeys, pikkutärkeä, pikku-ukko, pikku-uutinen, pikkuvaltio, pikkuvanha, pikkuvanhasti, pikkuvarakas, pikkuvarpunen, pikkuvarvas, pikkuvasikka, pikkuvauva, pikkuveli, pikkuviha, pikkuviisari, pikkuvika, pikkuvirkamies, pikkuväki

pikku-

pikku, pienoinen, pienois-, mikro-, pieni ⇔ makro-.

pikku, pienois-, mikro-, pieni ⇔ makro-.

pikku, pikkuinen, pieni, pienoinen, pikkuruinen, pikkainen, pikkanen, vähäinen

pikku apulainen Sukkelajalkainen äidin pikku apulainen.

pikku hiprakassa Olla pikku hiprakassa.

pikku kaupunki ⇔ suurkaupunki

pikku erikoisuus Hänen suvaittiin pitää pikku erikoisuutensa.

pikku erimielisyydet, pettymykset.

pikku juttu Sehän on pikku juttu myös →←.

pikku juttu, anekdootti; vitsi, koulukasku; Pikku juttu! Hyvä juttu [= erinomaista, mainiota]!

pikku keimailija, kevytmielinen pikku keimailija.

pikku kieleke, repeytyneestä vaatteesta riippuvat pikku kielekkeet.

pikku korjauksia Pukuun on tehty pikku korjauksia.

pikku kultani Oma pikku kultani, äitini!

pikku kädet Lapsen pikku kädet. [un exemplu de folosirea lui pikku la plural, fără acord]

Pikku Liisa t. pikku-Liisa

pikku mies myös →← (pikkumies) pojasta sanottuna, pieni poika

pikku omituisuudet Ihmisten pikku omituisuudet.

pikku pakkanen myös →←.

pikku pallero Puolivuotias pikku pallero.

pikku poika myös →← (pikkupoika), pieni poika

pikku prinsessa Perheen pikku prinsessa.

pikku ravintola Tunnelmallinen pikku ravintola.

pikku rötökset Koulupoikien pikku rötökset.

pikku summa myös →←.

pikku söpöläinen Äidin pikku söpöläinen.

pikku tarina, anekdootti, juttu, kasku.

pikku tavaraa, osasta, roinaa

pikku trippi Tehdä pikku trippi Tukholmaan.

pikku tytteli Äidin pikku tytteli.

pikku tyttö myös →← (pikkutyttö) Hän pikku tyttö. Oma pikkutyttö.

pikku valhe, hätävalhe piinallisessa tilanteessa nopeasti keksitty

pikku veikistelijä Sievä pikku veikistelijä.

pikku veikko, veli

pikku viskaali, pomo, pamppu, kiho, herra

pikku ystävätär, rakastajatar

.

Înainte de a încheia pagina aș ține să accentuez importanța  înțelegerii și folosirii cuvintelor compuse în forma yhdyssana sau sanaliitto. Confuzia poate juca feste, mai ales străinului. Îmi permit aici un joc de cuvinte cu dublu înțeles, în speranța că nimeni nu o să se supere.

Kaupassa  palvelutiskillä miesasiakas pyytää muutamaa karjalapirakkaa, ja myyjä kysyi:
– mites munavoi?
– kiitos ihan hyvin!

Bărbatul care cumpără de la galantar piroști careliene și este întrebat de vânzătoare dacă vrea și munavoi – umplutură tipic careliană de ou fiert amestecat cu unt.

– mites munavoi? – vrei și munavoi?, de munavoi ce zici? [mitä s(inun) muna voi? – ce-ți mai face „muna”?]
– kiitos ihan hyvin! – bine, mulțumesc!

.

Introdus  / lisätty 10.12.2014

Actualizat / päivitetty 19.12.2014

Actualizat / päivitetty 6.2.2015

Actualizat / päivitetty 5.7.2015

Actualizat / päivitetty 5.9.2015

.

Blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: