Blogulblog's Blog

Yhdyssanamuodot (kompositiivit) – compozitive

Yhdyssanamuodot (kompositiivit)

Trunchiuri orfane, fără semnificație proprie

.

Compozitiv

.

Pe măsură ce se înaintează în studiul frumoasei limbi finlandeze, vedem că lucrurile se complică, sunt mai greu de priceput dar și mai greu de reținut sau de aplicat. Din pagina asta nu trebuie reținut nimic, trebuie doar, cu răbdare, înțeles.

Aici avem așa-numitele forme compozitive, care se referă doar la prima parte a unui cuvânt compusmääriteosa, ele sunt frecvente în limba finlandeză, se formează în modurile descrise mai jos. Dar cum ele sunt ignorate în gramaticile și în manualele oficiale, sunt o piatră de încercare pentru cei care se luptă cu finlandeza.

Suomen kielessä monilla nomi­neil­la on erityinen muoto, jota käy­te­tään silloin, kun sana esiintyy yhdys­sanan alkuosana. Tällainen muoto, jota voidaan kutsua yhdys­sana­muodok­si tai kompo­si­tii­vik­si, on muun muassa -nen-loppuisilla sanoilla, esim. hevonen – hevosmies (ei hevonenmies). Adică multe cuvinte care intră în compoziția cuvintelor compuse au și o formă truncheată, pe care desigur ai întâlnit-o și te-ai mirat ce este. Ea singură nu se poate folosi, nu are nicio semnificație, dar capătă semnificație atunci când intră în componența cuvântului compus.

.

Pentru o mai bună înțelegere a subiectului e bine de citit, în paralel, și Cuvinte orfane – orpoja sanoja

.

Nykyisinkin puhutaan joskus ns. kompositiivista eli sanan sellaisesta muodosta, jota käytetään sanan esiintyessä yhdyssanan alkuosana, esim. hevonen:hevos-seitsemän:seitsen-. Kenties kompositiiville olisi syytä antaa sijamuodon asema, jos todettaisiin, että se voi esiintyä myös itsenäisenä sanana. Kompositiiviin olisi muutenkin syytä kiinnittää enemmän huomiota kielenopetuksessa. Harvoin korostetaan esimerkiksi sitä, että sanan elämä normaali kompositiivi on elin (esim. elinaika, elinkorko, elintaso) ja että sen kompositiivi on nominatiivin kaltainen vain oppitekoisessa sanassa elämäkerta.

.

Termen pretențios pe care gramatica oficială nu-l cunoaște, acum îi zice casus componens. Aici, însă, se referă doar la un fenomen de care se miră tot străinul: cuvinte, părți componente ale unor cuvinte compuse care nu par a fi cuvinte obișnuite, par trunchiate, din hevonen vedem doar hevos-(hevosajoneuvo – vehicol cu tracțiune cabalină), din seitsemän avem doar seitsen- (seitsenhaarainen – cu șapte brațe). Astfel amiais– ← amiainen dar, singur amiais nu înseamnă nimic. Desigur, străinul ar putea spune, foarte bine, seitsemänhaarainen fără să greșească prea mult, dar hevonenajoneuvo nu; poate hevosenajoneuvo de unde se ajuge la hevosajoneuvo pentru că-l pierde pe –en. Aceste truncheri, uneori cu valoare de genitiv ascuns, apar în lista de Cuvinte orfane – orpoja sanoja.

.

De reținut!

auringonkukanöljynpullonetiketinteksti   desfășurat  devine   auringon|kukan|öljyn|pullon|etiketin|teksti

1

2 3 4 5

6

auringon

kukan öljyn pullon etiketin

teksti

.

Regula (recomandare): cel mult cinci cuvinte/genitive componente în șir. Aici sunt șase și corect ar fi să se formuleze așa: auringonkukanöljynpullonetiketissä oleva teksti

.

Compară:

metsämarjatäysmehutiivistepurkki

raitiovaununkuljettajanlomasijainen

Esimerkiksi jokin ammattikorkeakoulukokeiluhankeraporttiluonnos kannattaisi räjäyttää osiin ja purkaa helpommin ymmärrettävään muotoon.

 

.

Mitä yhdyssanamuodolla tarkoitetaan?

Pentru a înțelege mai bine despre ce este vorba trebuie să repetăm puțin definițiile și explicațiile de bază.

Tämä kirjoitus käsittelee yhdyssanamuotoja lähinnä ns. yleisestä mielenkiinnosta. Kyse on erikoisesta suomen kielen ilmiöstä, joka houkuttelee analysoimaan ja pohtimaan. Toisaalta asialla on kyllä sikäli käytännön merkitystä, että yhdyssanamuotojen tunnistaminen auttaa välttämään karkeimpia yhdyssanavirheitä kuten yhdys sana. Lisäksi erityisesti verbien yhdyssanamuotojen ymmärtäminen toivottavasti auttaa mm. suomea vieraana kielenä opiskelevia ja opettavia. Esimerkiksi sentyyppiset yhdyssanat kuin elintaso taitavat jäädä arvoituksellisiksi, ellei niitä osata selittää niin, että alkuosa ei tarkoita substantiivia elin vaan on saman elämä tai elää yhdyssana­muoto.

Kun sanoja yhdistetään yhdyssanoiksi, saattavat sanan osat kokea äänteellisiä muutoksia. Sanomme esimerkiksi uusperhe, emme uusiperhe. Yleensä muutos koskee alkuosaa, joka suomen kielessä on yleensä määriteosa, siis jälkiosan merkitystä rajoittava tai muuten tarkemmin määrittävä (esim. kirjakauppa ’kauppa, joka myy kirjoja’, hirmumyrsky ’hirmuinen, voimakas myrsky’). Yhdyssanan alkuosana esiintyvää muotoa voidaan kutsua yhdyssanamuodoksi siitä riippumatta, sattuuko se esiintymään kielessä myös itsenäisenä sanana. Periaatteessa voisimme sanoa, että myös vaikkapa sanassa kirjakauppa alkuosa on yhdyssanamuodossa. Käytännössä sellaiset perusmuodon kaltaiset yhdyssanamuodot eivät ole kiinnostavia.

Joskus jälkiosa on tulkittavissa määriteosaksi, esim. Kaarle-kuningas tarkoittaa samaa kuin kuningas Kaarle, ja tiepahanen tarkoittaa huonoa tietä, joten loogisesti kai ilmaisun perusosa on tie ja jälkiosa sen määrite. Yhdyssana voi olla myös rinnakkainen eli sellainen, että kumpikaan osa ei määritä toista vaan sanan merkitys on tavallaan osien summa, esim. Itävalta-Unkari, mustavalkea, suomalais-ruotsalainen. Tässä tarkasteltava ilmiö koskee yhdyssanan alkuosaa ilmaisun loogisesta rakenteesta riippumatta.

Tavallinen muutos on ns. assimilaatio, esim. sanoista pojan ja poika yhdistetty sana ääntyy pojampoika, vaikka normienmukainen kirjoitusasu onkin toinen. Tällaisia muutoksia ei tässä tarkastella, koska ne eivät ole mitenkään vain yhdyssanoilla ominaisia vaan esiintyvät myös mm. liitepartikkelien yhteydessä ja sananrajan yli (esim. pojanpa ääntyy pojampa ja pojan pallo yleensä pojam pallo). Sen sijaan keskitymme muutoksiin, joita esiintyy vain sanoja yhdistettäessä ja jotka usein hitsauksen tavoin liittävät yhdyssanan osat toisiinsa kiinteämmin kuin sanaliiton osat (esim. sinikettu, vrt. sininen talo).

Yhdyssanamuotoja ei käytetä sellaisissa ilmaisuissa kuin hevonen-sana, joissa alkuosa tarkoittaa itseään kielenaineksena, sanana. Nämä ilmaisut olisi tästäkin syystä luonnollista käsittää sanaliitoiksi eikä yhdyssanoiksi, jollaisia ne nykyisen virallisen kirjoitusasun mukaan muodollisesti ovat.

Joissakin tapauksissa genetiivimuotoisella yhdyssanan alkuosalla on hyvin samanlainen merkitys kuin kompositiivilla. Esimerkiksi sana elämänhalu on tällainen; kenties se on tullut käyttöön, koska verbin elää normaalin kompositiivin käyttö aiheuttaisi häiritseviä mielleyhtymiä. Toisaalta suuri osa tämäntapaisista muodosteista on selviä käännöslainoja, esim. elämäntapa (vrt. livssätt, way of life); osa taas on luontevinta jäsentää sellaisiksi, että niissä alkuosa on todellakin substantiivi elämä, esim. elämäntarina. Joissakin tapauksisa kompositiivi ja genetiivi kilpailevat keskenään, esim. elämäntapa ~ elintapa.

Toisaalta kompositiivi joskus esiintyy genetiivin tilalla, vaikka se tavallisesti korvaakin nominatiivin. Sanomme esimerkiksi hevosjalostus mutta karjanjalostus, kasvinjalostus jne.

.

Loppuheitto

La construirea unui cuvânt compus, se obișnuiește ca din primul cuvânt, de obicei un adjectiv sau un substantiv, vocala finală să cadă, astfel cuvântul se trunchează și capătă o formă care poate fi folosită exclusiv în cuvinte compuse.

Loppuheitto, jossa sanan perusmuodosta jää loppuvokaali pois, on melko tavallinen yhdyssanoissa. Vanhoissa kansanomaisissa paikannimissä ja sukunimissä sitä esiintyy runsaasti, esim. Valkjärvi, Hauklampi, Heinaho, Haapoja. Muuten kuin erisnimissä ilmiö rajoittuu pienehköön määrään sanoja, mutta nämä sanat ovat toisaalta usein esiintyviä, esimerkiksi

  • suuri : suur-
  • pieni : pien-
  • uusi : uus-

Erisnimissä esiintyvät lyhentymät ovat yleensä ainakin yleiskielen kannalta katsottuna säännöttömiä. Alkuperäkin on saattanut hämärtyä; esimerkiksi nimen Koijärvi alkuosan on selitetty olevan lyhentymä sanasta koivu. Erisnimien alkuosien lyhentymiä ei ehkä pitäisi luokitella varsinaisiksi yhdyssanamuodoiksi vaan pikemminkin sisäheitoksi, jonka esiintyminen ei periaatteessa riipu siitä, että kyseessä on yhdyssana. Käytännössä tietysti yhdyssanat ovat pitkähköjä ja siksi alttiita ”kulumiselle”. Lisäksi se, että sisäheitto hämärtää sanan alkuperän, ei ole suurikaan ongelma silloin, kun kyse on erisnimestä.

Erikseen mainittakoon kyynär- (esim. sanassa kyynärpää); loppuheitoton muoto kyynärä on harvinainen ja erilaistunut tarkoittamaan vanhaa mittayksikköä.

Loppuheitollisen muodon kanssa esiintyy usein rinnakkain muoto, jossa alkuosa on perusmuodossaan, esim. uusseelantilainen ja uusiseelantilainen ovat molemmat käytössä. Toisaalta monet vakiintuneet yhdyssanat esiintyvät vain sellaisina, joissa alkuosa on kompositiivissa, esim. suurpiirteinen, pienjännite, uusperhe.

Loppuheitto ei ole vain yhdyssanoissa esiintyvä ilmiö. Esimerkiksi sana uusi esiintyy puhekielessä varsin usein muodossa uus myös itsenäisenä sanana. Loppuheitto on sanojen loppuosien putoamista pois, ”kulumista”, ja selittyy pyrkimyksellä puheen nopeuteen. Mutta erityisesti yhdyssanoissa se myös auttaa hahmottamaan ilmaisun kiinteänä kokonaisuutena, jolla on eri merkitys kuin vastaavalla sanaliitolla on tai olisi.

Loppuheittona voidaan pitää myös konsonanttivartaloisen vaihtoehdon yksinomaisuutta yhdyssanojen alkuosassa. Voidaan esimerkiksi sanoa joko sammal : sammalessa tai sammale : sammaleessa, mutta yhdyssanoissa vain konsonanttiloppuinen sammal- tulee kyseeseen. Tämä ilmiö näyttäisi esiintyvän miltei aina, kun sanasta on mainitunlaiset rinnakkaismuodot; esim. kyynel- (ei kyynele-), askel- (ei askele-), taival- (ei taipale-). Mainittakoon vielä tähän ryhmään kuuluvat sanat sävele : sävel- ja nivele : nivel-, joiden loppuheitottomat perusmuodot ovat nykyisin hyvin harvinaisia. Sana vempele ei esiintyne yhdyssanoissa kuin muutamissa vakiintuneissa, merkitykseltään erikoistuneissa ilmaisuissa kuten vemmelsääri, joiden alkuosaa nykyinen kielitaju tuskin tunnistaa sanan vempele muodoksi. Erikoinen on myös seppele-sanan muunnelma sepel, joka on itsenäisenä sanan hyvin harvinainen joskin vielä Nykysuomen sanakirjassa mainittu. Se esiintyy useissa yhdyssanoissa, mm. sepelkyyhky ja sepelvaltimo, mutta nykyinen kielitaju ei useinkaan miellä sen edustavan sanaa seppele, varsinkaan kun merkityksenkehitys ei ole aivan ilmeinen.

Erikoistapaus on sana syksy. Esiintyy jonkin verran syksy-alkuisia sanoja, vaikka syys- on tavallisempi; toisaalta syys itsenäisenä sanana rajoittunee runokieleen. Tässä sanassa esiintyy loppuheiton ohella muitakin muutoksia; muodot selittyvät oletetusta kantamuodosta sykysy, josta on toisista muodoista heittynyt pois toinen y sanan sisältä, toisista taas sekä loppuvokaali että sanansisäinen k ehkä astevaihtelun kautta.

Tapauksissa, joissa yhdyssanan osat ovat sulautuneet yhteen jopa niin, ettei yleinen kielitaju aina edes pidä niitä yhdyssanoina, on jossain määrin keinotekoista tarkastella alkuosaa kompositiivimuotona. Esimerkiksi sana kakluuni voitaisiin vielä jotenkin tulkita niin, että sanan kaakeliuuni alkuosa on kolmella eri tavalla lyhentynyt. Sama koskee sanaa maailma tavallisemman, lyhytvokaalisen ääntämyksen mukaan, vaikka siinä alkuosan maa vokaali ei ole vain lyhentynyt vaan liittynyt jälkiosan alkuvokaalin kanssa diftongiksi niin, että jälkimmäisen sivupaino on hävinnyt. Mutta jos perusteltu käsitys sanan kiuas yhdyssanaperäisyydestä pitää paikkansa, niin että sanan kivikota murreasuiset muodot (esim. kivkoan, kivkoassa) on alettu käsittää sanan kiuas : kiukoa- (kiukaa-) muodoiksi, niin voidaanko enää mielekkäästä erottaa, mikä siinä on yhdyssanamuotoinen alkuosa?

.

Päätteen poisjättö

Tot așa ca mai sus, în loc să se renunțe doar la vocala finală a primului cuvânt, se poate renunța la toată terminația, dacă aceasta nu este semnificativă, nu schimbă înțelesul cuvântului. Din exemplele de mai jos, puna- nu poate să însemne nimic altceva decât roșu, dar singur puna- nu poate fi folosit ca un cuvânt independent care este punainen.

Päätteen poisjätöksi voidaan kutsua sellaisia kompositiivitapauksia kuin punainen : puna-. Ne ovat loppuheittoon rinnastuvia siinä mielessä, että kompositiivi on lyhyempi kuin perusmuoto. Mutta kyse ei ole siitä, että sananmuodon lopusta olisi ”kulunut pois” jotakin, vaan siellä ei koskaan ole ollutkaan sellaista ainesta, joka perusmuodossa esiintyy. Poikkeuksena voisi pitää muotoa tika- (mm. sanassa tikapuut), joka lienee tulkittava sanan tikas yhdyssanamuodoksi.

.

Värien nimet

Päätteen poisjättö esiintyy usein värien nimissä. Sana punainen on johdos sanasta puna, joka nykyisin on itsenäisenä sanan harvinainen. Yhdyssanojen alkuosissa se kuitenkin korvaa johdoksensa. Kantasana ei välttämättä enää lainkaan esiinny itsenäisenä sanana, paitsi ehkä nimissä; esim. valko- on tällainen (joskin Valko esiintyy hevosen nimenä).

Lisäesimerkkejä: keltainen : kelta-, sininen : sini-. Näissä tapauksissa on kyse päätteen -inen pois jättämisestä. Se näyttäisi olevan ”pakollinen” siinä mielessä, että kyseiset värinnimet ovat aina kompositiivimuodossa, kun ne esiintyvät yhdyssanan alkuosana.

Poikkeuksen muodostavat kuitenkin sellaiset oppitekoiset viralliset kirjoitusasut kuin Punainenmeri. Ne ovat kaksinkertaisesti omituisia, sillä jos ei käytetä normaalia kompositiivimuotoa (joka olisi Punameri, vrt. vanhempaan nimistöön kuten Valko-Venäjä), odottaisi sentään käytettävän -s-loppuista kompositiivia kuten -nen-loppuisista sanoista yleensä. Kyse on ilmeisesti vain termienyhteenkirjoittamisvimman lieveilmiöstä, joka rajoittuu vain kirjoitusasuun. Kyseessä on sanaliitto Punainen meri, mutta se vaaditaan kirjoitettavaksi yhtenä sanana.

Toisenlainen tapaus on vihreä : viher-, jossa on näennäisesti kyse loppuosan kulumisesta pois kompositiivimuodossa. Mutta todellisuudessa sanassa vihreä (rinnakkaismuoto: viheriä) on johdinainesta, jota kompositiivissa ei ole koskaan ollut. Sama koskee tapausta ruskea : rusko-. Näissä tapauksissa yhdyssanamuodon käyttö rajoittuu yleensä muutamiin tapauksiin, jotka ovat erikseen sepitettyjä termejä. Uusissa sanoissa, etenkin tilapäisissä yhdyssanoissa, käy­te­tään perusmuotoa. Esim. viherrehu ja viherrakentaminen mutta vihreätakkinen; rusko­hiili mutta ruskeasilmäinen. Näissä kompositiivimuodolla tuntuu olevan oma merkitys­vivahteensa; esimerkiksi viher- viittaa yleensä vihreään nimenomaan kasvillisuuden värinä. Tosin edellä mainittu yhteenkirjoittamisvimma termistötyössä on johtanut siihen, että kompositiiveja on ruvettu käyttämään värinnimien yleisinä vastineina, esim. ruskokärpässieni (ent. ruskea kärpässieni). Kieltämättä tästä on se etu, että tällaiset termit erottuvat paremmin satunnaisista sanaliitoista, joissa adjektiivilla on vain väriä kuvaava merkitys.

Huomattakoon, että näissä tapauksissa yleensä sanan verbijohdokset perustuvat kompositiivimuodon kaltaiseen vartaloon, eivät niihin muotoihin, joissa adjektiivi esiintyy itsenäisenä sanana. Esim. vihertää, kellastua.

Luonnollinen selitys ilmiölle on, että alun perin värien nimet ovat olleet johtimettomia, esim. valko. Luultavasti sellaista sanaa käytettiin sekä adjektiivinomaisena määritteenä että itsenäisenä väriaineen nimenä (vrt. sanaan huulipuna). Ensin mainitussa tapauksessa ruvettiin liittämään sanaan adjektiivinjohdin -inen, mutta tätä ei tehty silloin, kun oli kyse yhdyssanan kaltaisesta kiinteästä muodosteesta. Ja yhdyssanat kuten punakettu voidaan haluttaessa ajatella sellaisiksi, että määriteosana on substantiivi puna pikemminkin kuin adjektiivin punainen yhdyssanamuoto.

Edellä kuvattuihin tapauksiin voidaan rinnastaa kirjo-, joka nykykielen kannalta on sanan kirjava yhdyssanamuoto. Kenties Kalevalan kielen sana kirjokansi ’kirjavakantinen’ on antanut mallin sellaisille sanoille kuin kirjopesu ja kirjosieppo. (Substantiivi kirjo ’spektri’ on oppitekoinen eikä ole levinnyt kovin yleiseen käyttöön. Lähinnä se näyttäisi esiintyvän kuvaannollisessa merkityksessä, etenkin fraasissa ”elämän koko kirjo”, joissa merkitys on pikemminkin ’kirjavuus’ kuin fysiikan sanaa spektri vastaava.)

.

Vierasperäisten sanojen -nen-loppu

Useista vierasperäisistä -nen-loppuisista adjektiiveista käytetään yhdyssanamuotoja, joista kyseinen pääte puuttuu, esim. sosiaalinen – sosiaalihuolto. Osaa näistä sanoista käytetään ilman -nen-päätettä myös itsenäisinä sanoina, joskin sellainen käyttö lienee vähenemässä. Useissa tapauksissa päätteetöntä muotoa käytetään myös substantiivina. Niinpä esimerkiksi aktiivi voi tarkoittaa mm. verbien pääluokkaa taikka järjestössä aktiivisesti toimivaa henkilöä; joskus sitä käytetään myös adjektiivina, mutta tavallisemmin sanotaan aktiivinen. Yhdys­sana­muoto on joka tapauksessa aktiivi-, joten yhdyssanoissa mainittu ero häviää. Huomattakoon kuitenkin, että rinnasteissa yhdyssanoissa käytetään tämän tyypin sanoista -nen-loppuisten sanojen normaalia -s-loppuista yhdyssanamuotoa, esim. sosiaalis-taloudellinen.

Edellä kuvattu ilmiö selittyy sillä, että kyseisissä sanoissa lainaa on vain päätettä edeltävä osa, esim. sosiaali- (vrt. englannin social). Siihen on liitetty suomalainen adjektiivinpääte, jota jostain syystä on pidetty tarpeellisena, ei kuitenkaan yhdyssanamuodoissa. Oma vaikutuksensa tähän on saattanut olla ruotsin esikuvalla. Ruotsissahan jotkin tällaiset sanat esiintyvät erillisinä sanoina enemmän ruotsiin mukautettuina kuin yhdyssanoissa, esim. nationell mutta nationalbibliotek.

Kuriositeettina mainittakoon, että sanan sosialidemokratia (kirjoitettuna nimenomaan näin, siis vanhan ortografian mukaan) on väitetty johtuvan sanasta sosialismi eikä sanasta sosiaalinen. Jos tämä pitäisi paikkansa, kyseessä olisi varsin erikoinen lyhentymäkompositiivi.

Vertaa sivistyssanojen kompositiivinmuodostukseen yleisesti.

.

Päätteen poisjättö sanastonkehittelyssä

Päätteen poisjättöä on ruvettu käyttämään myös tietoisen sanastonkehittelyn keinona. Tunnettu tapaus on täsmä-, aluksi täsmäase, sitten muotivillityksenä täsmähoito ym. Se on kai tulkittava adjektiivin täsmällinen kompositiiviksi, joka kuitenkin on saanut erikoismerkityksen.

.

Yksikkö monikon asemesta

Edellä kuvatuissa tapauksissa pois jätettynä päätteenä on johdinpääte. Myös taivutuspääte voi jäädä pois.

Sanoista, jotka itsenäisinä esiintyvät vain monikossa (plurale tantum), käytetään kompositiiveina yksikköä. Esimerkkejä: häät, mutta hääjuhla; urut, mutta urkupilli. Tätä olisi ehkä parempi kutsua yksikön käytöksi monikon asemesta kuin monikon taivutuspäätteen -t pois jättämiseksi. Yksikkömuoto esiintyy kompositiivissa, jos sitä koskee jokin kompositiivinmuodostuksen yleinen sääntö. Niinpä sanan hautajaiset yhdyssanamuoto ei tietenkään ole hautajainen- vaan hautajais-.

.

Adverbinvartalot yhdyssanamuotoina

Päätteen poisjättöön voidaan rinnastaa tapaukset, joissa yhdyssanan alkuosa ei lainkaan esiinny itsenäisenä sanana paitsi joinakin adverbiksi kangistuneina taivutusmuotoina. Tällaisia ovat etenkin monet alkujaan paikallisuutta ilmaisevat sanat, jotka ovat saaneet monenlaista kuvaannollistakin käyttöä, esimerkiksi ulko-, sisä-, lähi-, kauko-, taka-, etu-. esi-, keski-, ylä- ja ala-. (Näistä viimeksi mainittu on samaa juurta kuin substantiivi ala mutta tulkittava mm. merkitysten erilaisuuden takia eri sanaksi kuin se. Vastaava huomio koskee yhdyssanamuotoa etu-.) Muita esimerkkejä: pika-, äkki-. Nämä vartalot ovat tavallaan perusmuotoja, koska ulkona, sisältä ovat nominien taivutuskaavan mukaan muodostettuja muotoja sanoista, joita ei nykykielessä esiinny perusmuodossa (paitsi yhdyssanojen määriteosina). Kyse ei tässä mielessä ole erityisestä yhdyssanamuodosta, joka poikkeaisi perusmuodosta. Kiinnostava ilmiö kuitenkin. Näihin voidaan rinnastaa vielä nyky-, jota on ilmeisesti joskus pidetty torjuttavana, koskapa on sepitetty muoto nykyis-, joka olisi yleissäännön mukainen adjektiivin nykyinen yhdyssanamuoto.

Vielä voidaan mainita kitu- esim. sanassa kitukasvuinen, jossa se voidaan tulkita verbin kitua kompositiiviksi. Muodoltaanhan kitu- on kyseisen verbin vartalo. Sen sijaan sanassa kitupiikki alkuosa jäsennettäneen vain vahvistavaksi etuliitteeksi. Samantapainen muoto kuin kitu- on peri-.

.

Vertailua muihin kieliin

Päätteen poisjättö on verrattavissa taivutuspäätteen poisjättöön yhdyssanojen muodostuksessa useissa indoeurooppalaisissa kielissä. Esimerkiksi kreikan (miespuolista) jumalaa tarkoittavan sanan perusmuoto theos sisältää päätteen -s, joka ei kuulu sanan vartaloon vaan on yksikön nominatiivin sijapääte; ja se jää pois yhdyssanoissa, esim. theologia. Nykykieliin on sekä lainattu tällaisia sanoja että erityisesti muodostettu niiden mallin mukaan uusia sanoja kreikan sanoista. Myöhemmin on sitten ilmeisesti ruvettu käsittämään määriteosan -o- jonkinlaiseksi ns. sivistyssanoihin kuuluvaksi yhdyssanamuodon päätteeksi (tai sidevokaaliksi), niin että nyt saamme katsella sellaisia barbaarisia muodosteita kuin hårologi ja amkonomi, joista jälkimmäinen sentään jäi vain ehdotukseksi.

.

Loppuvokaalin vaihtelu

Aici, HyväYstävä are, din nou, o listă de cuvinte, de exemple care trebuie reținute. Este vorba de cuvinte care, la îmbinarea într-un cuvânt compus, nu pierde vocala finală ci o schimbă.

Yhdyssanamuodot, joissa loppuvokaali on toinen kuin sanan perusmuodossa, rajoittuvat muutamiin tapauksiin. Enimmäkseen on kyse vakiintuneista sanoista ja epäproduktiivisista ilmiöistä, eli uusia tällaisia sanoja ei juurikaan synny. Yhtä poikkeusta (kolme) lukuun ottamatta nämä sanat ovat ilmeisesti kaikki sellaisia, joiden perusmuoto on a– tai ä-loppuinen.

Esimerkkejä:

  • huhtikuu, jonka alkuosa johtuu sanasta huhta
  • aitovieri, jonka alkuosa on sanan aita kompositiivi, ei sana aito; ilmiö esiintyy myös nimissä, esim. Aitomaa
  • sikopaimen, sikolätti, sikotauti (mutta uudemmissa sanoissa toisin, esim. sikaeläimet, sikatalous)
  • karjopiha, jonka alkuosa johtuu sanasta karja
  • lehmikarja, lehmihaka, jonka alkuosa johtuu sanasta lehmä
  • sotisopa (sopa ’puku, asu’), jonka alkuosa johtuu sanasta sota
  • jalkopää, jalkopohja, jonka alkuosa johtuu sanasta jalka
  • kotomaa, kotoperäinen (joissa alkuosa nykyisessä kielitajussa edustaa sanaa koti mutta kielihistoriallisesti sanaa kota)
  • sisikunta, jonka alkuosa muutoin useimmiten esiintyy muodossa sisä- ja kuuluu sanoihin, jotka eivät esiinny itsenäisinä
  • sittisontiainen, sittipörriäinen, joiden alkuosa on kansanomaisen sanan sitta ’uloste(et), sonta’ yhdyssanamuoto
  • ikivanha, ikimuistoinen, ikinuori; alkuosaa iki- ei nykyinen kielitaju välttämättä enää pidä sanan ikä yhdyssanamuotona, ja uusissa yhdyssanoissa on säännöllisesti ikä- (esim. ikämies, ikäkysymys, ikälisä) lähinnä vahvistavan adverbin kaltaiseksi (etenkin sellaisissa missä on i/e ~ e/i vaihtelu)
  • kolmikulmainen; lukusana kolme lienee ainoa sana, josta käytetään vokaalinvaihtelulla muodostunutta kompositiivia uusissakin yhdyssanoissa, ja senkin rinnalla esiintyy nykyisin muoto kolme-.

Vertaa ruotsissa esiintyvään vastaavaan ilmiöön, esim. saga ’satu’ mutta sagobok ’satukirja’. Latinan yhdyssanoissa esiintyy yleisesti ilmiö, jossa yhdyssanan alkuosassa on normaalin vartalovokaalin tilalla -i-, joka on historiallisesti kehittynyt -o-:sta, painottomassa asemassa tapahtuneen äänteenmuutoksen takia; esim. agricola, fratricida. Myös venäjän yhdysnominien muodostaminen voidaan rinnastaa näihin; venäjässä määriteosana esiintyy joko nominin perusmuoto sellaisenaan taikka sanan vartalo -o- tai -e-suffiksin kera, esim. samovar. (Tosin L. V. Kopetski kutsuu kyseistä vokaalia suffiksiksi (Morfologija sovremennogo russkogo literaturnogo jazyka, s. 47), mutta luonnollisempana tuntuu pitää ilmiötä vokaalinvaihteluna. Esim. sanan Belorussija alkuosahan on sellaisen adjektiivin kompositiivimuoto, jonka vartalo on suvun mukaan vaihdellen bely- tai belo- tai bela-.)

Loppuvokaalin vaihtelu yhdyssanamuodoissa lienee samaa alkuperää kuin vokaalinvaihtelu taivutuksessa, esim. aita : aitoihin : aitoja. Sen syntyä taas käsitellään mm. kirjassa Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys (4. painos, Otava, 1979). Kyseiseen kirjaan, joka iästään huolimatta on edelleenkin paras kokonaisesitys aihepiiristään, viitataan jäljempänä lyhenteellä SKRK. Mainittakoon jo tässä, että SKRK käsittelee yhdyssanamuotoja yllättävän vähän. Lähinnä se johtopäätteiden alkuperää ja käyttöä kuvaillessaan mainitsee erikseen, mitkä johdokset esiintyvät vain yhdyssanojen määriteosina.

SKRK mainitsee (s. 122) -i-loppuisista yhdyssanamuodoista, että ”murteissa tällaiset yhdyssanat ovat paljon yleisempiä kuin kirjakielessä”, esittäen esimerkkeinä mm. sanat heinihanko, leipivarras ja metsikana.

Kompositiivi pyörö- (esim. sanassa pyöröhirsi) on nykykielen kannalta lähinnä adjektiivin pyöreä edustaja ja siten epäsäännöllinen. Se johtunee kuitenkin vartalosta pyörä- (vrt. esim. verbiin pyörähtää) ja rinnastuu täten edellä kuvattuihin vokaalinvaihtelutapauksiin. Vertaa edellä käsiteltyyn kompositiiviin rusko-.

.

Muu vartalonvaihtelu – alte modificări ale rădăcinii

Vaihtelu -nen : -s-

Kaikkein tavallisimpia kompositiivitapauksia ovat sanat, joiden loppu on -nen. Niiden yhdyssanamuodon -s- selittyy sanojen taivutusvartalon -se- loppuheittoiseksi versioksi. Ilmiö näyttäisi olevan ”pakollinen” siinä mielessä, että -nen-loppuiset sanat ovat aina tässä kompositiivimuodossa, kun ne esiintyvät yhdyssanan alkuosana. Mutta tarkemmin ajatellen poikkeuksia on melko paljon: eräät keinotekoiset viralliset kirjoitusasut kuten Punainenmeri; sellaiset tapaukset kuin sosiaalinen : sosiaali-; substantiivit adjektiivien yhdyssanamuotoina; ja -kertainen-loppuiset sanat.

Erikoisuuksista mainittakoon, että uutis- esiintyy paitsi substantiivin uutinen säännöllisenä yhdys­sana­muoto­na myös erikoismerkityksessä, jossa se on lähinnä adjektiivin uusi edustaja, esim. sanassa uutisleipä, ja että epäsäännöllinen heikkoasteinen muunnelma uudis- on saanut toisenlaisen erikoiskäytön (esim. uudisasukas, uudismuodoste).

Se, että -nen-loppuisten sanojen taivutusvartalo on erilainen kuin perusmuoto (esim. hevonen mutta hevosen, hevosta, hevosia jne.), on selitetty ns. suppletivismiksi: eri alkuperää olevat sanat tai sananosat ovat liittyneet samaan taivutuskaavaan (paradigmaan). Toisin sanoen -nen ja -se- ovat ehkä alkujaan kaksi aivan erillistä johdinta, jotka jostakin syystä ovat ”yhtyneet” toisiinsa. Suppletivismi on tavallista mm. monien yleisten adjektiivien vertailumuodoissa, esim. hyvä : parempi tai ruotsin god : bättre. Suppletivistinen on myös olla-verbin potentiaalimuoto lienee.

.

Laajentunut loppuheitto

Aici este vorba de o „trunchere internă” adică de păstrează o parte din rădăcina cuvântului, se elimină partea care nu are o semnificație (semantică!) și se adaugă fie a ultimă parte a cuvântului însuși, sau o vocală ca să se poată combina ușor într-un cuvânt compus. Astfel seitsen sau tekno- din tekninen sau tekniikka. Alteori nu este necesară adăugarea niciunei vocale ca în digi– din digital.

Laajentuneeksi loppuheitoksi voidaan kutsua tapauksia seitsemän : seitsen- ja kymmenen : kymmen-, joissa on heittynyt pois myös konsonanttiainesta. Tosin mahdollista on sekin, että näissä alkuperältään epäselvissä sanoissa on perusmuodossa johdinainesta, jolloin kompositiivimuodoissa olisi kyse päätteen poisjätöstä.

Vielä paljon voimakkaampana loppuheittona voisi pitää sellaisia tapauksia kuin digikuva, euronormi, ekokatastrofi ja teknomusiikki. Käytännössä niissä on kyse usein sanan alkuosan melko mielivaltaisesta lohkeamisesta koko sanaa edustamaan. (Joskus tähän liittyy vokaalin vaihtelu; esim. afro- edustaa sanaa Afrikka tai afrikkalainen.) Useimmiten kyse on suorasta vieraan esikuvan jäljittelystä tai pikemminkin alkuosan lainautumisesta osana pitempää sanaa, esimerkiksi ekokatastrofi < ruotsin ekokatastrof. Myöhemmin saatetaan alkuosaa käyttää myös muodostettaessa uusia sanoja, esim. ekohuussi ‘ekologinen käymälä’, ja näin alkuosan voidaan sanoa muo­dos­tu­neen jonkinlaiseksi kompositiivimuodoksi. Esimerkiksi digi- on yksinkertaisesti sanan digitaalinen edustaja, kun taas euro- on lähinnä sanan Eurooppa tai pikemminkin sanaliiton Euroopan unioni kompositiivi, eko- taas sanan ekologinen tai ekologia edustaja, ja tekno- edustaa sanaa tekninen tai tekniikka, joskin se on myös lohjennut itsenäiseksi sanaksi. Viimeksi mainitut kyllä voitaisiin selittää myös kreikan sanoista oikos ja tekhne (tai kreikan kompositiiveista oiko- ja tekhno-) suoraan johtuviksi. Mutta esimerkiksi sanan ekokatastrofi merkitys ei ole selitettävissä muuten kuin sanan ekologia saaman merkityksen kautta. – Ikäviä sekaannuksia aiheuttaa se, että euro on myös laajasti käytetty itsenäinen sana, valuutan nimenä. On vaikea arvailla, milloin euro- viittaa euroihin, milloin taas Eurooppaan.

Yhdyssanamuoto kristi- (lähinnä sanassa kristikunta) koettaneen nykyisessä kielitajussa sanan kristillinen tai kristitty lyhentymäksi. Alkuperältään se kuitenkin on ilmeisesti ruotsin kielen muoto Kristi ’Kristuksen’, joka taas on ruotsiin lainattu latinan genetiivimuoto Christi.

Erikoistapaus on sana tuhat, jonka perusmuodon rinnakkaisasuna on tuhannen (nykyisin lähinnä sanonnoissa, esim. tuhannen tulimmaista). Yhdyssanamuotona kuitenkin esiintyy aina vain asu tuhat-.

.

Vartalon pidentyminen s:llä

O altă situație la care e bine să fim atenți este introducerea între cele două parți ale viitorului cuvânt compus a unui afix, cel mai adesea doar un simplu –s-, numit și johdin, care echilibrează cuvântul din punct de vedere al alternanței silabelor.

Yhdyssanamuotoina esiintyy muutamia sellaisia, jotka ovat perusmuodon -s-pidentymiä, esim. pappis- sanassa esim. pappissääty. SKRK pitää (s. 124, johtimen -(i)nen: <-(i)se- kuvauksessa) sellaisia sanoja kuin herrasmies, herrasväki, pappismies, pappisseminaari ja pariskunta sekä ”toisaalta” rouvashenkilö ja rouvasväki ”erikoislaatuisina” ja ”myöhäisinä analogiasyntyisinä yhdyssanatapauksina”. Uskottavalta tuntuukin, että ne perustuvat -nen-loppuisten sanojen -s-loppuisten yhdyssanamuotojen jäljittelyyn.

Sanan päiväsaikaan alkuosa lienee alun perin adjektiivin päiväinen tai oikeammin sen murremuodon päivänen yhdyssanamuoto.

Sanassa tiiliskivi saattaisi -s-aines johtua ruotsin sanan tegelsten vaikutuksesta. Nykykielen kannalta on joka tapauksessa luonnollisinta kuvata tapaukset niin, että joillakin substantiiveilla on yhdyssanamuoto, jossa sanan vartalo on laajentunut -s-aineksella.

Toisenlaisesta -s-laajennuksesta on kyse sanassa maanviljely. Sillä on rinnakkaismuotona maanviljelys, mutta näillä on melko selvä työnjako: itsenäisenä sanana käytetään yleensä lyhyempää muotoa, yhdyssanan alkuosana pitempää, esim. maanviljelysneuvos.

Alkuperältään erikoinen ilmiö on yhdyssana saarnastuoli, jossa -s- kuuluu alkujaan jälkiosaan (joka on lainaa ruotsista: stol). Mitenkähän tällainen sana jäsentynee suomenpuhujien kielitajussa? On mahdollista mieltää se niin, että saarnas- on sanan saarna poikkeuksellinen yhdyssanamuoto, tai niin, että loppuosa on stuoli. Ensin mainittua tulkintaa tukevat edellä kuvatut yleiset i-loppuiset yhdyssanamuodot sekä se, että sanaa stuoli ei muuten esiinny yleiskielessä. Vertaa sanaan maakrapu, jossa myös on kyse sananalkuisen konsonanttiyhdistelmän säilymisestä yhdyssanan jälkiosassa mutta jossa tuskin voidaan ajatella konsonantin ”siirtyneen” jälkiosan alusta alkuosan loppuun.

Alkuperältään epäselvä -s-laajentuma on yhdyssanamuoton neli- esiintyminen muodossa nelis-. Ilmiö rajoittuu muutamaan sanaan: neliskanttinen, neliskulmainen (= nelikulmainen).

.

Muut vartalonpidentymät

Pidentyminä voisi pitää myös yhdyssanan alkuosan loppukonsonanttia e:n jäljessä sellaisissa nimissä kuin Madetoja, Veneh’oja, Hernesmaa, Hernetkoski (ja ori-sanassa, esim. Orismaa ja murt. Orihvesi). Ilmiötä voisi pitää murremuotojen esiintymisenä nimissä, mutta kielihistoriallisesti kyse on alkuperäisen loppukonsonantin tai sen seuraajan säilymisestä. Muutoinhan kyseinen loppukonsonantti on yleensä assimiloitunut seuraavan sanan alkukonsonantin kaltaiseksi ja kadonnut vokaalialkuisen sanan ja tauon edessä. Ilmiötä vain on vaikea hahmottaa, koska yleiskielen normien mukainen kirjoitusasu ei noudata ääntämystä. Mutta kyseiset yhdyssana­muodot ovat siis parhaiten luokiteltavissa loppukonsonantin poikkeukselliseksi säilymiseksi pikemminkin kuin miksikään pidentymiksi. Sellaiset nimet kuin Raessalo voitaneen luontevimmin selittää niin, että niissä määriteosa on nominatiivin kaltainen mutta sen kirjoitusasu on kielen yleisistä normeista poiketen ääntämyksen mukainen.

Sanan punikkitatti alkuosa on tulkittavissa sanan punainen poikkeukselliseksi yhdyssanamuodoksi, jossa siis tämän tulkinnan mukaan olisi pidentymä, johtopääte. Taustalla lienee se, että sanaa punikki on käytetty kyseisen sieniryhmän nimityksenä ja siiten on sitten liitetty selventävä loppuosa, ehkä osittain siksi, että punikki sai toisen merkityksen.

.

Sivistyssanojen yhdyssanamuodot

Edellä on jo käsitelty joitakin sivistyssanoihin liittyviä erikoisuuksia kuten -nen-lopun pois jäämistä (aktiivinen ~ aktiivi-) ja epäsäännöllistä loppuheittoa (digitaalinen ~ digi-). Näiden lisäksi esiintyy suuri joukko tapauksia, joissa vierasperäinen adjektiivi ei esiinny yhdyssanoissa vaan sen tilalla on vastaava vierasperäinen substantiivi, esimerkiksi molekulaarinen ~ molekyyli- ja prosessuaalinen ~ prosessi-. Näissä tapauksissa on useinkin niin, että vierasperäistä substantiivia käytetään ongelmattomasti sekä itsenäisenä sanana että yhdyssanan alkuosana, mutta vastaavan adjektiivimääritteen muodostaminen on ongelmallista. Adjektiivia ei johdeta substantiivista suomalaisilla johtimilla, vaan käytetään vieraasta kielestä lainattua substantiivia.

Toisentyyppisestä epäsäännöllisestä suhteesta on kyse silloin, kun sanan alkuosana esiintyy vieraan kielen aines, joka on toisaalta lainattu myös itsenäisenä sanana tai adjektiivijohdoksena. Jopa sellaiset sanat kuin psykologia ja psykiatria voisi yrittää tulkita yhdyssanoiksi, joissa psyko- ja psyk- ovat sanan psyyke yhdyssanamuotoja. Tulkinta edellyttäisi, että logia ja iatria käsitettäisiin suomen sanoiksi, ainakin sellaisiksi, jotka voivat esiintyä yhdyssanan jälkiosina.

Tulkinta on kuitenkin kokonaisuudessaan melko erikoinen. Vaikka sivistyssanan osa kuten psyko- tai -logia esiintyisi monissa sanoissa ja vaikka se voitaisiin (ainakin joissakin piireissä) käsittää itsessään merkitykselliseksi sananosaksi (morfeemiksi), sen käyttö kuitenkin yleensä rajoittuu sanoihin, jotka ovat kokonaisuuksina lainautuneet vieraasta kielestä. Jos sananosaa ruvetaan käyttämään produktiivisesti, uusien sanojen muodostamiseen, aletaan lähestyä jonkinlaisen epäitsenäisen sanan asemaa.

.

Täydellinen vartalonvaihdos

Vartalonvaihteluna sanan väljässä merkityksessä voidaan pitää myös niitä muutamia tilanteita, jossa jonkin sanan tilalla esiintyy yhdyssanamuotona kokonaan eri sana. Sanan äiti vanhoja synonyymeja ovat emä ja emo, joita itsenäisinä sanoina käytetään nykyisin vain erikoismerkityksissä ja -tilanteissa, mutta yhdyssanoissa ne saattavat edustaa sanaa äiti sen perusmerkityksessä. Esimerkiksi emäseurakunta lienee tavallisempi kuin äitiseurakunta, ja emolevy on selvästi yleisempi kuin äitilevy (engl. motherboard).

Hiukan samantapainen ilmiö on, että sanan kuollut yhdyssanamuotona esiintyy joissakin sanoissa marras-; tosin määriteosan merkitys sellaisissa sanoissa kuin marraskuu ja marraskesi ei nykyisessä kielitajussa taida olla kovin hyvin tunnettu.

Mainittakoon vielä se, että suunnilleen samaa tarkoittavien (ja samasta vartalosta muo­dos­tu­nei­den) adjektiivien pieni, pikku ja pienoinen merkitykset ja sävyt eivät paljoakaan vaikuta vastaavien yhdyssanamuotojen käyttöön. Esimerkiksi pikku- esiintyy lukemattomissa sanoissa (esim. pikkujoutsen, pikkuviha, pikkupaketti) yksinkertaisesti neutraalissa mer­ki­tyk­ses­sä ’pieni, pienempi’ ilman sanaan pikku sisältyvää sävyä. Lisäksi huomattakoon yhdys­sana­muoto vähä-, joka on alkujaan vain adjektiivi vähä ’pieni’, joka tässä merkityksessä vain ei enää esiinny itsenäisenä sanana nykyisessä yleiskielessä.

.

Vain yhdyssanamuotoina esiintyvät sanat

Aici e bine de consultat pagina Cuvinte orfane – orpoja sanoja

On myös sanoja, jotka ylipäänsä esiintyvät vain yhdyssanojen määriteosina, esim. puti- (sanassa putipuhdas).

Koska ne siis esiintyvät vain kompositiivin funktiossa ja koska niillä ei ole muuta muotoa,

niistä voisi käyttää nimitystä compositivum tantum – doar [așa], compozitive.

 

Tosin hyvin monet tällaisista tapauksista ovat alkusointufraseologiaan kuuluvia ja mahdollisesti paremminkin sanaliitoiksi kuin yhdyssanoiksi tulkittavia. Esim. SKRK esittää (s. 493) ilmaisun puti puhdas sanaliittona, ”alkusointusanaparina” (mutta Nykysuomen sanakirja ja Suomen kielen perussanakirja esittävät sen yhdyssanana, edes mainitsematta erikseen kirjoittamisen mahdollisuutta). Kyse ei kuitenkaan liene vain kirjoitusasusta, vaikka SKRK sanookin alkusointuyhdyssanojen olevan ”oikeastaan vain ortografiansa vuoksi” alkusointufraaseista erotettavia. Minun kielikorvani mukaan typö tyhjä on melko selvästi kaksihuippuinen, siis sanaliitto, supisuomalainen lähes yhtä selvästi yksihuippuinen, siis yhdyssana, ja apposen alasti kiistaton sanaliitto. Joka tapauksessa alkusointuiset vahvistusadverbit ovat kiistatta käyttöalaltaan yleensä varsin rajoittuneita; vahvistusadverbi upo tuskin voi liittyä muuhun sanaan kuin uusi.

Vahvistusadverbien ja vastaavien lisäksi ei kovin monia compositivum tantum -tapauksia taida olla. Jossakin kielen kehityksen vaiheessa avio- lienee ollut sellainen, mutta sittemmin se on lohjennut itsenäiseksi sanaksi eli sanasta avioliitto on ruvettu käyttämään lyhempää muotoa avio. Voisi luulla, että useinkin käy niin, että jokin sana muutoin häviää kielestä mutta jää elämään jossakin yhdyssanassa. Kovin yleistä se ei kuitenkaan näytä olevan; tosin voi kysyä, onko haaksi enää suomen kielessä elävä sana vai onko haaksirikko muuttunut compositivum tantum -sanaksi. Vertaa kuitenkin sellaisiin lukuisiin tapauksiin kuten ulko-, joissa on kyse sanasta, joka kompositiivikäytön ulkopuolella esiintyy vain joissakin adverbiksi kangistuneissa taivutus­muodoissa (ja johdosten kantasanana). Niidenkin osalta saattaa tapahtua kehitystä, jossa määriteosa lohkeaa erilleen, jolloin sana ikäänkuin herää uudestaan henkiin itsenäiseen elämään; esimerkiksi puhekielessä saattaa pika itsenäisenä, normaalisti taipuvana sana tarkoittaa esimerkiksi pikapakettia tai pikavuoroa. – Rajatapaus on esimerkiksi orvaskesi. Alkuperältään se on yhdyssana, mutta mieltääkö nykyinen kielitaju sen koostuvaksi osista orvas- ja kesi, kun kumpikaan osa ei esiinny itsenäisenä sanana?

Nimissä ja vierasperäisissä sanoissa on toki paljon sellaisia, joiden määriteosan voidaan sanoa olevan compositivum tantum. Ja esimerkiksi SI-mittajärjestelmän etuliitteitä kuten milli- ja kilo- ei järjestelmän itsensä mukaan pitäisi käyttää kuin etuliitteinä. Mutta tunnetusti esimerkiksi kilo esiintyy erittäin yleisesti itsenäisenä sanana; yleispuhekielessä se yleensä tarkoittaa kilogrammaa, mutta se voi erikoisalojen arkikielessä tarkoittaa asiayhteyden mukaan muutakin kilo-alkuista yksikköä, esim. kilo-ohmia. Tämä havainnollistaa sitä, miten ongelmallista määriteosien lohkeaminen omiksi sanoikseen, eräänlainen pars pro toto siis, voi olla kielen yksiselitteisyyden kannalta. Erityisen paha tapaus on mikro; sen käyttö merkityksessä ’mikrohame’ kuuluu jo historiaan, mutta ikävää todellisuutta, ja siten mahdollinen huumorin lähde, on se, että sillä voi nykyisin olla hyvä hyvin merkitys ’mikroaaltouuni’ kuin merkitys ’mikrotietokone’, ja saattaapa se joissakin kielimuodoissa tarkoittaa jotakin mikro-alkuista mittayksikköäkin.

Erikoisasemassa ovat yhdyssanamuodot alkeis- ja itseis-, jotka muodoltaan ovat hypoteettisten sanojen *alkeinen ja *itseinen normaaleja s-loppuisia muotoja. Tosin Nykysuomen sanakirja mainitsee sanan itseinen itsenäisenä sanana, mutta yleiskieleen kuuluvana sitä ei voine pitää; matematiikan kielessä se kyllä saattaa esiintyä sanan absoluuttinen synonyymina. Sen sijaan sanaa *alkeinen ei käytettäne missään. Käytännössä alkeis- on substantiivin alkeet yhdyssana­muoto. Taustalla varmaankin on se, että kyseisen substantiivin yksikkömuotoa *alje ei käytetä.

.

Verbien yhdyssanamuodot

Usein yhdyssana on merkitykseltään sellainen, että sen määriteosa on loogiselta kannalta verbi. Suomen kielessä ei kuitenkaan käytetä verbialkuisia yhdyssanoja, vaan verbin tilalla käytetään verbin substantiivijohdosta tai sellaista muistuttavaa muotoa. Hetki, jolloin jokin tehdään, siis tekemisen hetki, on tekohetki. Kone, jolla kirjoitetaan, on kirjoituskone. Kieli, jolla ohjelmoidaan, on ohjelmointikieli. Maa, jossa olen syntynyt, on synnyinmaani. Itse sanan yhdyssana alkuosa voidaan tulkita verbin yhdistää kompositiiviksi.

.

Muotojen moninaisuus

Kuten esimerkeistäkin ilmenee, käytössä on monia erilaisia substantiivijohdoksia ilman mitään ilmeistä järjestelmää. Yleensä kustakin verbistä käytetään aina samaa johdosta yhdyssanoissa, joskin vaihteluakin on, esim. synnyinmaa mutta syntymäpäivä. Tavallisesti kussakin yhdyssanassa käytetään aina samaa yhdyssanamuotoa, mutta synonyymista vaihteluakin esiintyy (esim. sanan synnyinmaa rinnalla syntymämaa). Jonkinlaista merkityseroa on ehkä sellaisissa sanoissa kuin syntyhetki ja syntymähetki, joista jäl­kim­mäi­nen tuntuisi viittavan konkreettisempaan (esim. ihmisen) syntymiseen eikä vain ajatuksen tms. ”syntyyn”. Erikoisuutta edustaa verbi periä, joka edustuu yhdyssanoissa monin eri tavoin: perimistoimisto, perintätoiminta, perimysjärjestys, perimätieto, perintövero; vanhinta kantaa edustaa ehkä erikoinen muoto peri- (esim. perikunta, perisynti), jossa yhdyssanamuotona siis on verbin vartalo (vrt. kitu-). Toisenlainen erikoisuus on tilanne, jossa pelkkä yhdyssanamuotojen ero aiheuttaa olennaisen merkityseron: maksamismääräys on aivan eri asia kuin maksumääräys.

Tuntuisi loogiselta odottaa, että johdoksina käytettäisiin -minen-loppuista muotoa, joka voidaan muodostaa kaikista verbeistä ja jonka voidaan jopa ajatella kuuluvan verbin taivutukseen ns. nominaalimuotona (IV infinitiivinä). Mutta kieli ei useinkaan noudata yksinkertaista logiikkaa. Yhdyssanoissa esiintyy -minen-loppuinen johdos suhteellisen harvoin, ja useimmiten on kömpelömmäntuntuinen vaihtoehto, kuin jokin muu, ehkä jopa kielenvastainen. Siitä luonnol­li­ses­ti­kin käytetään -s-loppuista yhdyssanamuotoa. Niinpä maksamistapa on sana, jonka jokainen suomenpuhuja ymmärtää, mutta oudolta se tuntuu; normaalia on puhua maksutavasta. Joissakin tapauksissa -minen-johdos on kuitenkin ainoa mahdollinen, koska verbistä ei ole olemassa muuta tarkoitukseen sopivaa johdosta, esim. tutustumis-.

Kenties -minen-loppuisten johdosten käyttö yhdyssanoissa on lisääntymään päin, lähinnä kirja­kielessä. Taustalla on se, että edellä kuvattu moninaisuus on hämäävä ja vaikeuttaa yhdys­sanojen joustavaa muodostamista, joka kuuluu suomen kielen omimpiin piirteisiin. Mutta ehkäpä vielä enemmän asiaan vaikuttaa se, että vanhastaan käytettävät muodot koetaan moni­mieli­sik­si. Niinpä kun sanalla luku on monia merkityksiä, mm. ’lukumäärä’ ja ’kirjan luku’, ei haluta käyttää sanaa lukuhäiriö vaan on otettu käyttöön pitempi lukemishäiriö. Eri syistä saatetaan myös käyttää genetiivimuotoista alkuosaa yhdys­sana­muodon asemesta. Mutta tällaiset ilmiöt ovat sittenkin poikkeuksia ja yleensä kapulakieleen rajoittuvia. Sanat lukuhalu, lukuhetki, lukukappale, lukutaito ja lukutoukka elävät ja voivat hyvin, ja niissä tietenkin luku- edustaa verbiä lukea.

Muita nominaalimuotoja käytetään yhdyssanamuotoina harvoin. Jäljempänä mainittavaa epä-tapausta lukuun ottamatta ne lienevät kaikki enemmän tai vähemmän sepitettyjä, kuten kasvinnimi mustuvapaju ja termi palavakivi. Syynä lienee, että tällaiset ilmaisut käsitetään ja kirjoitetaan yleensä sanaliitoiksi, vaikka ne olisivat merkitykseltään hyvinkin terminomaisia; yhteen kirjoittaminen on lähinnä eräistä (arveluttavista) periaatteista johtuvaa. Luon­nol­li­sel­la tavalla syntynyt lienee kuitenkin sukunimi Löyttyniemi, jossa määriteosa on partisiipin löydetty konsonanttivartaloinen muoto.

.

Yleisimpien verbien yhdyssanamuotoja

# perusmuoto kompositiivi esimerkkejä
1 olla olo-, olin-, olemis- olotila, olinpaikka, olinaika, olemismuoto
9 voida (vointi-, voimis-)
10 saada saanti-, saamis-, saama- saantitodistus, saamisoikeus, saamavekseli
16 tulla tulo- tulosatama
28 antaa anto-, antamis- antolainaus, antopäivä, antamispäivä
29 pitää pito- pitokausi, pitovaatteet
30 tehdä teko- tekotapa
36 sanoa sanonta-, sanoma- sanontatapa, sanomakello
39 käyttää käyttö-, käyttämis-, käytin-, käyte- käyttöesine, käyttöjännite, käytinratas, käyteaine
44 ottaa otto- ottoaika, ottolapsi
56 suorittaa suoritus-, suorittamis- suoritusaika, suorittamisaika
62 kuulua kuuluvuus kuuluvuusalue
68 mennä meno- menokyyti
69 nähdä näkö-, näkemis-, näkemä- näköaisti, näkemiskyky, näkemäväli
73 alkaa alku-, alkamis- alkuhetki, alkamishetki
77 tapahtua tapahtuma-, tapahtumis- tapahtumahetki, tapahtumisjärjestys
80 mainita (maininta-)
83 esittää esitys-, esittämis- esitysaika, esittämisaika
87 käydä käynti-, käymis-, käymä- käyntiaskel, käymisastia, käymäpaikka
90 jäädä jäämä- jäämäluettelo
96 saattaa saatto- saattoalus, saattomatka
98 katsoa katsomis-, katsoma-, katse- katsomistapa, katsomapaikka, katsekontakti
99 joutua (joutumis-)
100 tietää tieto- tietokyky

Yleisyystiedot ovat teoksesta Pauli Saukkonen, Marjatta Haipus, Antero Niemikorpi, Helena Sulkala: Suomen kielen taajuussanasto, WSOY 1979. Ensimmäinen sarake kertoo järjestysnumeron suomen kaikkien sanojen joukossa. Sulkeet osoittavat, että Nykysuomen sanakirjassa ei esiinny mitään yhdyssanamuotoa kyseisestä verbistä; tällöin sulkeissa oleva muoto on kirjoittajan kielikorvan mukainen arvio siitä, mitä muotoa käytettäisiin, jos verbi olisi yhdyssanan alkuosana. Käyttämis-alkuista yhdyssanaa sanakirjassa ei ole, mutta hakusanana on käyttämis- = käyttö-. Vastaavia tapauksia ovat mm. katsomustapa ja ehkä jopa jotkin voima-alkuiset sanat, joiden alkuosa voitaisiin tulkita voida-verbin kompositiiviksi.

Luettelo ei välttämättä ole tyhjentävä; siihen on otettu Nykysuomen sanakirjassa esiintyviä yhdyssanoja, mutta mikään sanakirja ei tietenkään voi luetella suomen kaikkia yhdyssanoja.

Edellä olevaan taulukkoon ei ole otettu kieltoverbin yhdyssanamuotoja. Kieltoverbin normaali kompositiivi on epä-, joka on alun perin partisiippi. Lisäksi käytetään kompositiivia ei-, joka siis on sama-asuinen kuin kieltoverbin finiittisen muodon yksikön kolmas persoona. Sitä käytetään lähinnä silloin, kun normaalimuoto epä- koettaisiin vastustamista tai paheksumista osoittavaksi ja halutaan esittää neutraali, objektiivinen negaatio. Esimerkiksi ei-sosialistinen on kai tarkoitettu sellaiseksi. Sananmuodostuksen poikkeavuutta osoittaa yhdysmerkin käyttö yleisistä säännöistä poiketen. Merkitysero tulee ehkä selvimmin esiin sellaisessa sanaparissa kuin epämoraalinen ’moraalinvastainen, moraaliton, paha’ – ei-moraalinen ’moraalin alaan kuulumaton, amoraalinen’.

Se, että verbin tietää yhdyssanamuoto on tieto-, korostaa sen ongelman merkitystä, että sana tieto on ruvennut suomessa tarkoittamaan myös dataa. Valitettavasti kielitoimiston aikoinaan ehdottama anne ei tullut käyttöön, eikä data ole myöskään yleistynyt, ilmeisesti vieras­peräi­syyt­tään. Niinpä tieto tarkoittaa myös mitä tahansa käsittelykelpoisessa, yleensä digitaalisessa, muodossa olevaa aineistoa, dataa, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä minkään tietämisen kanssa. Ja kun puhutaan tietokoneista, tietoyhteiskunnasta ja tieto­liikenteestä, sekaannus on erittäin todellinen: väkisinkin mukaan tulee tietämisen (todellisen tiedon) merkitysvivahde, usein varsin vahvana. Kun kerran esimerkiksi yhdyssanan alkuosana esiintyvä saatto- aika selkeästi edustaa verbiä saattaa, niin miksi tieto- ei edustaisi verbiä tietää? (Mielenkiintoista on, että kun tietotekniikka on vakiintunut tarkoittamaan datatekniikkaa, on jouduttu sepittämään uusi sana tietämystekniikka tarkoittamaan datatekniikan sellaista osa-aluetta, jossa on kyse ihan oikeasti tiedosta jossakin mielessä – ainakin enemmän kuin datatekniikassa yleensä.)

.

Eri johdinten käytöstä

Despre derivarea cuvintelor – sanojen johtaminen în paginile următoare care sunt în pregătire.

johdin            kiel. kielenaines jolla sanasta muodostetaan uusi sana. Tekijännimijohdin -ja, -jä.

johdin, johdin[aines], johdannainen ● afix [la derivarea cuvintelor] ■ 2 (kiel) avledningsändelse; derivationsaffix

Seuraava taulukko esittää SKRK:n luettelemia (55. §) verbikantaisia nomininjohtimia sekä esimerkkejä niiden käytöstä sanoissa, joiden alkuosan voidaan tulkita olevan verbin yhdyssanamuoto, suluissa kyseinen verbi. Esimerkkisanojen perässä oleva merkintä (SKRK) tarkoittaa, että kyseinen kirja esittää ne nimenomaan tapauksina, joissa muoto esiintyy yhdyssanan määriteosana, ilmeisestikin tarkoittaen, että käyttöä erillisenä sanana ei esiinny tai siinä on kyseessä eri merkitys.

-e haastemies (haastaa), puhevalta (puhua)
-i oppisopimus (oppia), muistisääntö (muistaa)
-in koskinpuu (koskea), loinpuut (luoda), pesinrätti (pestä) (SKRK)
-ma, -mä juomahalu (juoda), naimaikä (naida), onkimakari (onkia) (SKRK)
-nta, -ntä kasvantaväärä (kasvaa), murt. kitkentäheinät (kitkeä) (SKRK)
-s masennuskausi (masentua), menestysteos (menestyä)

Muut SKRK:n mainitsemat yksinkertaiset verbikantaiset nomininjohtimet ovat: -jA, -kka, -nA, -pA, -vA. En ole havainnut niiden sellaisia esiintymiä yhdyssanojen määriteosina, jotka olisi luonnollista tulkita verbin yhdyssanamuodoiksi. Toki johtimien merkityksistä johtuu, että sellainenkin tulkinta olisi mahdollinen esimerkiksi -ja-johtimen osalta monissa tapauksissa, joissa ”tekijännimi” ei ole saanut erityistä merkitystä ammatti­nimik­kee­nä tms. vaan vastaa lähinnä partisiippia. Esimerkiksi sanassa kuulijakunta voitaisiin ajatella alkuosa vain verbin kuulla edustajaksi, mutta opettajakunta on toisenlainen tapaus.

SKRK:n luettelemista sekundaarisista verbikantaisista nomininjohtimista toisaalta suhteellisesti pienempää osaa käytetään tavalla, jonka voisi tulkita yhdyssanamuodoksi. Toisaalta abso­luut­ti­ses­ti niitä on paljon:

  • -io-johdoksista kosio-; esiintyy itsenäisenä sanana vain murteissa (merkityksessä ’kosija’); yleiskielessä se edustaa verbiä kosia
  • -ikko-johdoksista etsikko-, joka on edellistä vastaava tapaus: vanhassa kielessä se esiintyy myös itsenäisenä sanana, merkityksessä ’vierailu’, nykykielessä yleensä vain sanassa etsikkoaika, jossa se lähinnä edustaa verbiä etsiä
  • -minen-johdokset tai pikemminkin niiden -mis-loppuiset kompositiivit
  • -nti-johdokset; esim. tupakointikielto, myyntiaika.
  • -o-johdokset, joista monet ovat aika selviä yhdyssanamuotoja; SKRK mainitsee useita esimerkkejä, joissa on kyse nimenomaan yhdyssanan määriteosana käyttämisestä: ajopuu, juottovasikka, kantokorvo jne.; huomattakoon, että esimerkiksi keittokota ei järkevästi selity sanan keitto tavallisimman merkityksen pohjalta vaan siten, että keitto esiintyy merkityksessä ’keittäminen’ – tai verbin keittää yhdyssanamuotona.
  • -os-johdoksista esim. ostoskeskus, jonka määriteosa on luontevampaa selittää sanaa ’ostaa’ kuin sanaa ’ostos’ edustavaksi.
  • -u– ja -y-johdokset, joista SKRK mainitsee nimenomaan yhdyssanamuotoina mm. seuraavat: itkuvirsi, pesuvesi ja soutuvene.
  • -us– ja -ys-johdokset, jotka toiminnan niminä sopivat verbin yhdyssanamuodoiksi: huumausaine, palvelusaika jne.
  • -uu– ja -yy-johdokset samoin, esim. hakkuutähteet.

Erikoisen ryhmän muodostavat sellaiset verbien yhdyssanamuodot, jotka eivät sellaisinaan esiinny itsenäisinä muotoina mutta ovat tulkittavissa sellaisiksi, joiden taivutusmuodot ovat kangistuneet adverbeiksi. Iso suomen kielioppi mainitsee (s. 382), että päätteen -ksissA(An) : -ksiin(sA) : -ksistA(An) sisältävistä adverbeista kuten eksyksissä, hermostuksissaan, hukuksiin ja kuohuksissa ”valtaosa ei ole minkään -s : -kse-johtimisen substantiivin muotoja (*hukus, *kuohus jne.). Joitakin tällaisia s-lop­pui­sia sanoja esiintyy kuitenkin yhdyssanan määriteosana, esim. juovus– ~ suutuspäissään, uposkasvi.” Tällaisten sanojen olemassaolo tekee jossain määrin luon­nol­li­sem­mak­si sen tulkinnan, että kyseinen adverbityyppi muodostuu kiteytyneistä sija­muodoista sen sijaan. Toinen tulkintahan on, että ainakin nykykielen kannalta kyse on adverbeista, jotka on johdettu suoraan verbeistä liittämällä verbin vartaloon kuten eksy- tai hermostu- johdin -ksissA(An), -ksiin(sA) tai -ksistA(An).

.

Substantiivi vai verbin kompositiivi?

Usein sama verbikantainen sananmuoto esiintyy sekä merkitykseltään erikoistuneena substantiivina että verbin kompositiivina. Rajanveto on usein mahdotonta: molemmat jäsennystavat ovat mahdollisia. Onko tapahtumapaikka ’tapahtuman paikka’ vai ’paikka, jossa tapahtuu’? Yllättävän usein verbitulkinta on luontevampi. Toisaalta esimerkiksi sanoma-alkuiset sanat on yleensä luonnollisinta jäsentää substantiivitulkinnan mukaan. Mutta substantiivin voidaan toisaalta ajatella kehittyneen siten, että verbin nominaalimuoto sanoma ’sanottu’ (esim. pojan sanoma tieto, sitten elliptisesti pojan sanoma) on irronnut yhteyksistään ja kehittynyt merkitsemään sanotun asian sisältöä eikä itse sanomista. Mitä enemmän nominaalimuoto tai johdos on kehittynyt erikoistehtävään, sitä tavallisempaa on, että sitä ei käytetä verbin kompositiivina tai ainakin sellaista käyttöä on ruvettu vähitellen oudoksumaan.

Erikoinen on sananalku riippa-. Joissakin sanoissa sen voi tulkita olevan substantiivi riippa ’ankkurikivi; riipus’, esimerkiksi riippakivi. Useimmiten se kuitenkin vaikuttaa edustavan verbiä riippua, esimerkiksi riippakoivu. Tällöin rinnalla usein esiintyy harvinaisempana vaihtoehtona sananalku riippu-, joka on lunnollista käsittää selväksi yhdyssanamuodoksi, koska sitä ei esiinny itsenäisenä sanana.

Täten joukko varsin erilaisia ja eri alkuperää olevia verbinjohdoksia muodostaa tavallaan verbien taivutuksen yhden muodon tai muotojen joukon. Merkitykseltään tämä muoto, ”verbin kompositiivi”, viittaa verbin tarkoittamaan tekemiseen yleisesti.

Tätä tulkintaa vastaan voitaisiin väittää sanomalla, että sellaiset sanat kuin kirjoituskone voidaan luontevasti selittää niin, että alkuosana on nomini, kiinnittämättä huomiota siihen, että se itsessään on verbinjohdos. Mutta vaikka esimerkiksi kirjoituskone todellakin voidaan selittää näin (’kone, jolla tuotetaan kirjoitusta’), tulkinta ei ole luonnollisempi kuin tässä ehdotettu. Ja ennen muuta se johtaa monissa tapauksissa absurdiuteen. Esimerkiksi sanaa tekohammas ei ole järkevää ymmärtää substantiivin teko merkityksen pohjalta, vaan teko- on nähtävä verbiä tehdä edustavana. Ei pidä antaa sen hämätä, että sanalla teko ei erillisenä sanana ole merkitystä ’tekeminen’.

Vielä vahvemmin tässä esitettyä ajatusta verbin kompositiivista tukee se, että varsin monissa yhdyssanoissa esiintyy alkuosa, joka selvästi edustaa verbiä eikä lainkaan esiinny itsenäisenä sanana. Esimerkiksi sanassa astinlauta alkuosa selvästi edustaa verbiä astua, eikä sitä esiinny itsenäisenä sanana. Vastaavia tapauksia ovat esim. olinpaikka ja elinkeino. Ei olla-verbistä ole sellaista nominijohdosta kuin olin, ja verbinmuoto olin (esim. olin siellä minäkin) on toki ihan eri asia. Sana elin esiintyy itsenäisenä substantiivina, mutta aivan eri merkityksessä kuin ’eläminen’, nimittäin ’orgaani’. Tästä kai johtuu, että nykyisin usein vältetään elin-alkuisia sanoja; sanotaan mieluummin elämänkumppani kuin vanhaan tapaan elinkumppani. (On kyllä mahdollista, että substantiivit elämä ja elin sekä kompositiivi elin- ovat alun perin sama sana, joka on sekä merkitykseltään että muodoltaankin eriytynyt eri suuntiin. Mutta nykykielen kannalta niitä on perusteltua pitää eri sanoina.)

Toisentyyppisiä esimerkkejä ovat istumapaikka, syömäpuikko jne. Niissä alkuosa on muodoltaan III infinitiivin vartalo, jota ei käytetä sellaisenaan (vaan aina joko sijapäätteen kera, esim. istumassa, tai sitten yhdyssanamuotona).

Erikoisuuksista mainittakoon, että vaikka muodoltaan III infinitiivin vartaloa vastaava elämä on olemassa itsenäisenä sanana, sitä yleensä ei käytetä yhdyssanamuotona, vaan sanan elää normaali kompositiivi on elin-. Tosin oppitekoisissa sanoissa esiintyy myös elämä- (lähinnä sanassa elämäkerta). Genetiivimuoto sen sijaan esiintyy yleisesti yhdyssanan alkuosana, esimerkiksi elämäntapa.

Ei ole mitään selvää logiikkaa siinä, millaisissa sanoissa on alkuosana elämän-, millaisissa taas samassa merkityksessä elin-. Joskus merkitykset eroavat. Kielessä on vanhastaan sana elämänkaari, joka tarkoittaa ihmisen elämänkulkua kokonaisuutena, usein niin, että ajatellaan elämä kaareksi, joka lähtee nousuun syntymästä, saavuttaa lakikohdan ja kääntyy laskuun, joka päättyy kuolemaan. Sen rinnalle on tullut sana elinkaari, jota on (ainakin Suomen kielen perussanakirjan mukaan) käytetty osittain samassa merkityksessä mutta joka yleensä esiintyy toisessa merkityksessä. Tuotteen elinkaarella tarkoitetaan tuotteen ”elämää” valmistuksesta myynnin ja käytön kautta jätteeksi muuttumiseen asti. Usein elinkaaresta puhutaan ekologisissa tarkasteluissa, joissa halutaan (ainakin periaatteessa) ottaa huomioon tuotteen valmistuksen, markkinoinnin, käytön, huollon ja jätteenkäsittelyn kaikki ympäristövaikutukset.

.

Verbin yhdyssanamuoto nominalisaationa

Osa verbien yhdyssanamuodoista voidaan toisaalta luontevasti selittää verbin äärimmäisiksi nominaalistumiksi. Esimerkiksi sana heitän on kiistaton verbinmuoto, ja nimenomaan finiittinen, predikaatiksi kelpaava muoto; heittää kuuluu myös verbin taivutuskaavaan ilman muuta mutta infinitiivinä, ja sillä on joitakin nominin ominaisuuksia; heittäminen voidaan tulkita toisaalta paradigmaan kuuluvaksi ainakin sellaissa merkityksissä kuin ilmaisuissa minun on heittäminen ’minun pitää heittää’, toisaalta verbin substantiiviseksi johdokseksi; ja heitto on nominalisaation viimeinen aste, jossa siinäkin säilyy verbin joitakin piirteitä. Huomattakoon, että sellaiset sanat kuin heitto esiintyvät sekä toimintaa samalla tavoin kuvaavina kuin vastaavat -minen-loppuiset sanat, esim. kiekonheitto, toisaalta konkreettisemmissa merkityksissä, esim. heitto kantoi 80 metriä. Ensin mainittu merkitys esiintyy tavallisesti vain yhdyssanoissa ja kiinteissä sanaliitoissa.

Voimme sanoa, että sana heitto edustaa verbiä heittää, tavallaan sen taivutuskaavaan liitännäisenä kuuluvana, sellaisissa yhteyksissä, joissa tarvitaan verbin pitkälle vietyä nominalisointia, etenkin yhdyssanoissa. Ja tämä koskee myös käyttöä yhdyssanan jälkiosana. Tässä mielessä kyse on erilaisesta tapauksesta kuin muissa kompositiiveissa. Huomattakoon, että tämä ei koske kaikkia edellä käsiteltyjä verbien yhdyssanamuotojen lajeja. Sana tai muoto heitto sopii yhdyssanaan niin alku- kuin loppuosaksikin, mutta olin- vain alkuosaksi.

.

§ 417 Verbimuodoste: lyömäsoitin, leivinpaperi, riippumatto

Verbiä voi määriteosassa edustaa mA- tai in-päätteinen muoto. mA-määriteosien (a) kantaverbeinä on yksi- ja kaksitavuisia vartaloita (paitsi ei A-vartaloita) ja jokunen kolmitavuinen U-vartalo. in-määriteosien (b) kantana on kaksitavuisia vartaloita. Edusosana on yleensä ei-verbikantainen substantiivi, joskus adjektiivikin. mA-tyyppi on karttuva; sen sijaan uusia in-määriteosia ei synny. mA-loppuisia yhdysosamuotoja esiintyy sanakirja-aineistossa n. 60, in-loppuisia parikymmentä. Joissain sanoissa mA- ja in-määriteosa vaihtelevatkin, esim. asuma- ~ asuinalue.

(a)                  juomatapa, kokoomateos, kutsumanimi, liikkumatila, lyömäsoitin, nukkumalähiö, osumatarkkuus,  pesimäalue, tapahtumapaikka, yhtymäkohta | Adjektiiveja: naimaikäinen, syömäkelpoinen

(b)                 keitinliemi, kuolinsyy, leivinpaperi, olinpaikka, parsinneula | Adjektiivi: elinkelvoton

Osa mA- ja in-yhdysosamuodoista esiintyy vain määriteosana, kuten sanoissa ampumahiihtopuimakone,  asuinrakennus, synnyinmaa, mutta osa myös itsenäisenä substantiivilekseeminä, joskin eri merkityksessä, esim.  liukumapinta, puremahaava, elinkeinokeitinliemi, vrt. substantiivit liukumapurema (» § 245), elinkeitin  (» § 256).

Lisäksi yhdyssanan määriteosana esiintyy sellaisenaan joitakin kaksitavuisia U-loppuisia verbivartaloita ja muutama  O- ja i-vartalokin:

U-vartaloita: hehkulamppu, kiilusilmä, liukumäki, riippuliito, syntyperä, tihkusade (PS),väijypaikka (l, k)

O-vartaloita: säilörehu, takorauta | i-vartaloita: vihkitilaisuus (PS), lellivauva

Osaa U-vartaloista vastaa sama-asuinen substantiivilekseemi, esim. hehkuliukusynty, tihku (» § 250).

mA- ja in-määriteosat edustavat läpinäkyvästi kantaverbiään, ts. ovat merkitykseltään verbaalisia, ja niitä vastaa määriteosana usein minen-johdoksen mis-loppuinen vartalo tai muu leksikaalistumaton teonnimijohdos tai U-verbivartalo sillään.

murtumakohta ~ murtumiskohta | synnyinmaa ~ syntymäaika ~ syntyhistoria |seisomapaikka ~ seisonta-aika ~ seisomisaika | leivinjauhe ~ leipomatuote (PS) ~leivontapäivä (l) ~ leipomiskerho (k)

Teonnimijohdos voi määriteosana saada oman määriteosan, esim. kunnonkohentamistapa, jälleenvalintahaave, mutta mA– tai in-määriteosa ei (poikkeus: perunankuorimaveitsi).

.

Substantiivit adjektiivien yhdyssanamuotoina

Edellä kuvatuista verbien yhdyssanamuodoista useat voidaan tulkita siten, että verbin asemesta käytetään samakantaista substantiivia, siis eri sanaluokkaan kuuluvaa, muodoltaan ja merkitykseltään läheistä sanaa. Hiukan samantapainen ilmiö on se, että eräitä adjektiiveja, esim. kuninkaallinen, ei lainkaan käytetä yhdyssanojen määriteosina (paitsi rinnasteisissa yhdyssanoissa), vaan niiden asemesta käytetään vastaavia substantiiveja jossakin muodossa, esim. kuningashuone, kuninkaanlinna (vrt. ruotsin kungliga slottet).

Sellaiset yhdyssanat kuin talouskasvu ovat usein tietoisen kielenhuollon kehitelmiä, joilla pyritään eroon raskaammista ja suoremmin vieraiden esikuvien mukaisista ilmaisuista kuten taloudellinen kasvu (vrt. esim. economic growth). Jostakin syystä tällöin ei käytetä luonnollisempia ja havainnollisempia sanaliittoja kuten talouden kasvu.

Luonnollisestikin nämä tapaukset voidaan tulkita niin, että niissä ei ole lainkaan kyse adjektiivien yhdyssanamuodoista, vaan yhdyssanan alkuosana vain on substantiivi. Toisaalta kyseiset adjektiivit on usein muodostettu ja niitä käytetään vieraiden esikuvien mukaan siten, että vastaava suomalaisempi ilmaisu olisi yhdyssana tai sanaliitto. Tässä mielessä näillä adjektiiveilla ja substantiiveilla on läheisempi yhteys kuin substantiivilla ja sen adjektiivijohdoksella yleensä on.

Verrattakoon esimerkiksi sellaisia ilmaisuja kuin kauppakorkeakoulu ja teknillinen korkeakoulu. Molemmat ovat käännöslainoja ruotsista, mutta ensin mainittu ”istuu” paremmin suomen kieleen. Jos jälkimmäinen haluttaisiin korvata yhdyssanalla, se ei tietenkään olisi teknilliskorkeakoulu vaan tekniikkakorkeakoulu. Täten on luonnollista sanoa, että adjektiivin teknillinen yhdyssanamuoto on tekniikka-.

Edellä sanottu koskee sellaisia adjektiiveja, joissa adjektiivinjohdin ei tuo sanaan (mainittavaa) merkityseroa vastaavaan substantiiviin verrattuna vaan on pikemminkin luonteeltaan syntaktinen. Tyypillisesti kyse on -llinen-loppuisista sanoista. Esimerkiksi yhteiskunnallinen tarkoittaa abstraktisti ja väljästi ’yhteiskuntaa koskeva, yhteiskuntaan liittyvä’, ja usein ilmaisu muuttuu luontevammaksi, jos se korvataan sanan yhteiskunta sopivalla käytöllä (joko erillisenä sanana tai yhdyssanamuotona). Esimerkiksi jonkin asian tietoliikenteellinen merkitys on luontevammin sen tietoliikennemerkitys tai merkitys tietoliikenteessä tai merkitys tietoliikenteelle.

Bahuvriihikompositiiveiksi voitaisiin kutsua sellaisia yhdyssanamuotoja kuin leveähuuli- (esim. sanassa leveähuulisarvikuono), joka on luonnollista ymmärtää sanan leveähuulinen kompositiiviksi. Sananosa leveähuuli- on luonteeltaan bahuvriihi-yhdyssana. Tällaiset muodot ovat varsin tavallisia oppitekoisessa nimistössä, etenkin siksi, että viime vuosina on termistötyössä ruvettu vierastamaan sanaliittojen käyttöä termeinä. Bahuvriihi­kompo­si­tii­vei­hin voidaan rinnastaa myös yhdyssanat, joissa alkuosa on lukusana, esim. seitsenpistepirkko.

.

Poikkeukselliset adjektiivit substantiivien yhdyssanamuotoina

Edellä kuvatulle ilmiölle käänteinen on sentapaisten muotojen kuin alkeis- käyttö kom­po­si­tii­vei­na. Muoto-opillisesti kyseessä on hypoteettisen adjektiivin *alkeinen normaali -s-loppuinen kompositiivi. Merkitykseltään sen taas voitaneen katsoa edustavan substantiivia alkeet tai pikemminkin sen hypoteettista yksikkömuotoa (joka vanhemmassa kielessä joskus realisoitui, sanana alje). Tämä poikkeaa merkitykseltään usein paljonkin adjektiivista alkeellinen. Esimerkiksi alkeisopetus tarkoittaa alkeiden opetusta, ei alkeellista opetusta.

Tällaisia muotoja on ruvettu käyttämään oppitekoisissa sanoissa. Esimerkiksi ATK-sanakirjassa on painoksesta toiseen esitetty englannin sanan digital toiseksi vastineeksi koneismuotoinen, joka on ajateltava lähinnä lyhentymäksi ilmaisusta ’(vain) tietokoneella käsiteltävässä muodossa oleva’. Ajatuksena on ilmeisesti, että adjektiiviattribuuttina esiintyessään tämä lyhentyisi muodoksi koneis-, koskapa esim. ilmaisulle digital signature on esitetty suomennos koneisallekirjoitus. Tällaiset ilmaisut eivät ole kotiutuneet kieleen. Ehkäpä olisi pitänyt vielä radikaalimmin ehdottaa, että sanaa koneinen käytettäisiin oikeana sanana.

.

Lukusanojen kompositiivit

Varsin monista lukusanoista käytetään eri tavoin muodostuneita kompositiiveja. Tosin nykyisin perusmuodon käyttö yhdyssanojen alkuosina on melko tavallista.

luku

lukusanan perusmuoto

lukusanan kompositiivi

1 yksi = perusmuoto tai joskus yks-
2 kaksi = perusmuoto tai joskus kaks-
3 kolme kolmi- tai joskus = perusmuoto
4 neljä neli- tai joskus = perusmuoto
5 viisi = perusmuoto tai joskus viis-
6 kuusi = perusmuoto tai joskus kuus-
7 seitsemän seitsen- tai joskus = perusmuoto
8 kahdeksan = perusmuoto
9 yhdeksän = perusmuoto
10 kymmenen kymmen- tai joskus = perusmuoto
100 sata = perusmuoto
1000 tuhat tai tuhannen (harv.) tuhat-

Taulukossa mainituista yhdyssanamuodoista yks-, kaks-, viis- ja kuus- eivät yleensä esiinny huolitellussa yleiskielessä. Ne on yleensä tulkittava lähinnä puhekielisten ja murteellisten perusmuotojen esiintymiksi yhdyssanoissakin pikemminkin kuin erityisiksi yhdyssanamuodoiksi. Kirjakielessäkin esiintyy kuitenkin mm. ykskantaan, ja virallisen aseman niminä ovat saaneet mm. Ykspihlaja, Kakskerta ja Viiskulma.

Vaihtelussa neljä : neli- vokaalinvaihteluun liittyy j:n kato. Oletettava välimuoto on ollut nelji-, joka on sitten yksinkertaistunut niin, että j on kulunut pois. Kuten vaihtelu nelissäkymmenissä ~ neljissäkymmenissä tavallaan osoittaa, j ääntyy melko heikosti tällaisissa asemissa, ja osittain kyse onkin vain siitä, miten sana halutaan kirjoittaa.

Luvuista 1–6 käytetään -kertainen-loppuisissa sanoissa lukusanan muotoja yksin-, kaksin-, kaksin-, nelin- viisin- ja kuusin-. (siis esim. yksinkertainen). Nämä on luonnollisinta tulkita monikon instruktiiveiksi eikä erikoisiksi yhdyssanamuodoiksi. Huomaa, että muista lukusanoista käytetään -kertainen-loppuisissa sanoissa samoja yhdyssanamuotoja (tai nominatiiveja) kuin yleensäkin, esimerkiksi seitsenkertainen, kahdeksankertainen ja kymmenkertainen.

Kymmeniä tarkoittavissa perusluvuissa alkuosa on nominatiivissa, ei yhdyssanamuodossa, esimerkiksi kolmekymmentä. Toisaalta kun tällainen sana on yhdyssanan alkuosana, sen yhdyssanamuoto muodostuu osien yhdyssanamuodoista: kolmikymmen-. Toisaalta tällaisesta sanasta ei suinkaan aika käytetä yhdyssanamuotoa. Google-hakutulosten perusteella arvioidan kolmekymmentävuotias on jo yli kolme kertaa yleisempi kuin kolmikymmenvuotias.

Yleisesti kun yhdyssanan alkuosa on kaksi- tai useampiosainen lukusana, esiintyy horjuvuutta. Aiemmin niissäkin käytettiin yleisesti yhdyssanamuotoja. Kielikello-lehden numerossa 7 vuonna 1974 oli otsikon Kielilautakunnan suosituksia alla lyhyehkö kirjoitus Lukusana yhdyssanan määriteosana, jonka mukaan lautakunta ”totesi” vuonna 1954 seuraavat:

  1. Yhdyssanoissa, joiden määriteosa on yhdistämätön, on lyhyempi asu vallitseva: kolmiapila – –. Adjektiiveista esiintyy jonkin verran myös pitempää asua: neljäniitinen, seitsemänkuukautinen, vaikka lyhyet asut ovat tavallisempia.
  2. Yhdyssanat, joiden määriteosa palautuu lukusanan + partitiivin muodostamaan yhdyssanaan tai sanaliittoon, ovat enimmäkseen lyhytasuisia: kolmikymmenhenkinen, nelitoistapäinen, seitsensatavuotinen – –. Partitiivia vastaa näissä siis nominatiivi: kolmekymmentä – kolmikymmen-, neljä mastoa – nelimasto-, ei kuitenkaan luvuissa 11–19 (nelitoistavuotias). Pitempiasuiset sanat tyyppiä neljäkymmenvuotias tai seitsemänsataavuotinen eivät ole suositeltavia. Murtoluvuissa kuitenkin aina: kolmekahdeksasosatahti.
  3. Yhdyssanat, joiden määriteosana on eri lukuyksiköitä (ykkösiä, kymmeniä, satoja jne.) sisältävä lukusana, ovat pitkämuotoisia, esim. kolmekymmentäneljävuotias – –.

Mielenkiintoista on, että esityksessä on nähty yhdyssanamuoto ”lyhyempänä asuna”, jollainen se toki usein onkin. Mutta eihän esimerkiksi kolmi- ole yhtään lyhyempi kuin kolme-.

Lukusanojen yhdyssanamuotojen käyttö tuntuu olevan vähenemään päin. Vaihtelua on sanakohtaisestikin, tai ainakin tyyppikohtaisesti. Esimerkiksi kolmiosainen lienee vakiintunut, mutta kolmivuotias ja kolmevuotias kilpailevat keskenään. Ja vaikuttaa siltä, että nominatiivi­alkuisuus lisääntyy. Sellaiset muodot kuin seitsensatavuotinen taitavat jo olla selvästi vanhahtavia. Ehkäpä syynä on se, että sadat ja tuhannet yhdyssanojen määriteosina ovat harvinaisia, minkä takia nominatiivista poikkeavat muodot koetaan oudoiksi. Sen sijaan kymmenluvut ovat melko tavallisia esimerkiksi vuosikymmeniin viitattessa.

Lukusanoihin liittyy se seikka, että -kertainen-loppuisia sanoja ei yleensä käytetä yhdyssanojen määriteosina. Poikkeuksen muodostavat lähinnä sanat kaksinkertainen ja kolminkertainen, koska yhdyssananosat kaksois- ja kolmois- lienee tulkittava lähinnä niiden kompositiiveiksi; muodoltaan ne rinnastuvat poikkeuksellisiin adjektiiveihin substantiivien yhdyssanamuotoina. Joskus käytetään myös kompositiivia yksöis-, mm. koulumaailmassa puhutaan yksöistunnista (puolivirallisena, vastakohtana kaksoistunnille) ja kemiassa yksöissidoksesta, jonka synonyymina esiintyy sanaliitto yksinkertainen sidos. Suurempiakin kertaisuuksia tarkoittavista sanoista käytetään joskus vastaavalla tavalla muodostettuja kompositiiveja, esim. neloiskehä, viitoisvoitto, kuutoisplatina. Suurempiin lukuihin tällainen muodostus ei taida ulottua; ei edes ole mitenkään ilmeistä, miten kyseisenlainen kompositiivi muodostettaisiin esimerkiksi sanasta seitsenkertainen. Tässä on siis suomen kielessä epätavallinen rajoitus yhdyssananmuodostuksen produktiivisuudessa.

Lukusanoihin liittyvät myös sellaiset ”bahuvriihikompositiivit” kuin seitsenpiste-.

Järjestysluvuilla ei yleensä ole erityisiä kompositiivimuotoja, paitsi sanalla ensimmäinen, jonka kompositiivi on yleensä ensi-, ja sanalla toinen toinen, jonka kompositiivi on normaalin säännön mukaisesti tois-. Erikoista on, että ensi esiintyy myös itsenäisenä sanana, mutta useimmiten merkityksessä ’seuraava’.

Kuitenkin määriteosana saattaa esiintyä ykkös-, kakkos-, kolmos- jne. asiallisesti järjestysluvun merkityksessä (esim. ykköslaatu, kakkossija, kolmospesä). Muodoltaan ne toisaalta ovat substantiivien ykkönen jne. normaaleja kompositiiveja. Järjestyslukukäyttö on tietenkin ymmärrettävää sen kautta, että ykköstä (1) ja muita numeroita käytetään järjestyslukujen vastineina. Erikoislaatuinen ilmiö on yhdyssanamuoto yhdes- lukusanassa yhdestoista (ja vanhahtavissa sanoissa kuten yhdeskolmatta). Sama muoto esiintyy myös pitkien lukusanojen jälkiosana: kahdeskymmenesyhdes = kahdeskymmenesensimmäinen jne.

.

Onko kompositiivi sijamuoto?

Voitaisiinko kompositiivia pitää suorastaan sijamuotona? Ajatus ei ehkä ole ihan niin mahdo­ton miltä se kuulostaa. Ei ole edes selvää, että kompositiivi esiintyy vain yhdys­sanois­sa. Katso erityisesti kohtaa Rinnasteiset yhdyssanat kirjoituksessa Onko suomen kirjoitus­järjestelmä ihanteellinen? Jos esimerkiksi sellaista ilmaisua kuin Itävalta-Unkari pidetään kielellisesti sana­liittona eikä yhdyssanana, koska se ääntyy kaksihuippuisena (kummankin osan alku­tavulla on pääpaino), niin vastaavasti olisi ilmaisua suomalais-ruotsalainen pidettävä sanaliittona, jonka ensimmäinen sana siis olisi kompositiivimuodossa. Tällöin voitaisiin yhdys­merkin käyttöä tällaisissa ilmaisuissa pitää vain ortografisena seikkana, joka ei estä pitämästä muotoa suomalais itsenäisenä sanana.

Kompositiivin morfologia eli se, miten sanoista muodostetaan kompositiiveja, poikkeaa kyllä paljon sijamuotojen muodostuksesta. Vaikka sijamuodoissa esiintyy vaihtelua – esimerkiksi monikon genetiivillä on useita erilaisia päätteitä – niin tässä kirjoituksessa kuvattujen muodostustapojen moninaisuus olisi vailla vertaa, jos ne tulkittaisiin taivutukseksi.

Internetixin aineistossa Pedagogisen kieliopin perusteita sanotaan, kohdassa Yhdyssanamuodot, että ”muutamilla sanoilla on erityinen yhdyssanamuoto (lat. casus componens)”. Varsinkin käytetty latinankielinen nimi antaa ymmärtää, että muotoa voitaisiin pitää sijamuotona tai ainakin sijamuotoihin rinnastuvana. Tosin latinankielinen nimitys ei muodoltaan vastaa suomen ja latinan sijoista käytettyjä latinankielisiä nimiä, jotka ovat tyyppiä casus nominativus (joten odotuksen­mukainen termi olisi casus compositivus).

Iso suomen kielioppi mainitsee nimen casus componens nimitysten yhdyssanamuoto ja yhdysosamuoto ohella. Toisaalta kirja jo termin määritelmässä (s. 402) sulkee pois mahdollisuuden pitää yhdyssanamuotoa sijamuotona, sillä määritelmään sisältyy, ettei se kuulu paradigmaan eli taivutusmuotojen joukkoon:

§ 416 Yhdyssanan määriteosana voi esiintyä myös sellainen nomini- tai verbilekseemin edustua, joka ei kuulu tämän sanan taivutusparadigmaan. Tällaista määriteosaa kutsutaan yhdysosamuodoksi tai yhdyssanamuodoksi (casus componens).

Huomattakoon, että sanastossa ”Sananselityksiä: Ison suomen kieliopin termejä”, joka on julkaistu vain verkossa, määritellään kirjan termejä osittain toisin sanakääntein kuin itse kirjassa. Niinpä yhdysosamuoto-termi määritellään siinä seuraavasti:

Yhdysosamuoto

Yhdysosamuoto (eli casus componens) on yhdyssanan määriteosa, joka ei sellaisenaan esiinny itsenäisenä sananmuotona. Yhdysosamuoto voi olla sanan vartalo, esim. muurahaispesä, suurteos, tai sisältää lisäainesta, esim. mestarismies, jalkopää; asuinpaikka, uima-allas. (→ § 416.)

Yleisesti asetetaan (suomen kielestä puhuttaessa) sijamuodoksi lukemisen kriteeriksi se, että esiintyy sijakongruenssia eli määritteenä oleva sana mukautuu pääsanan sijaan, esim. kaunis talo – kauniissa talossa. Näillä perustein on tapana torjua ehdotukset pitää sijoina esimerkiksi prolatiivia (esim. vesitse) ja muita ”sijakandidaatteja”, joita olen luetellut kirjoituksessa Cases in Finnish. Jos vaikkapa prolatiivi ei rajoittuisi määritteettömiin sanoihin vaan sanottaisiin myös *suuritse meritse, olisi varmaankin prolatiivi luettava sijamuodoksi.

Toisaalta kompositiivi itsessään on tietynlaiseen määriteasemaan mukautunut sananmuoto, joten sen osalta koko kongruenssikriteeri ei ole mielekäs. Käytännössä kompositiivin sisältävää yhdyssanaa käytetään usein juuri siksi, että vältetään kongruenssin mukanaan tuoma raskaus, esim. osittaisuudistuksessa pro osittaisessa uudistuksessa. Ainakin osa kompositiivimuodoista, etenkin -nen-loppuisten adjektiivien -s-loppuiset yhdyssanamuodot sekä päätteen poisjättö voitaisiin aika luontevasti tulkita siten, että ne edustavat muun ohessa kongruenssin puuttumista, joko alkuperäistä kongruoimatonta kantaa tai päätteiden pois jättämisestä johtuvaa paluuta siihen. Teoreettisesti tämä merkitsisi, että esim. kongruoimattomana määritteenä käytetty vartalo kuten *hevose olisi loppuheiton kautta lyhentynyt muodoksi *hevos ja muuttunut määritteestä yhdyssanan osaksi siinä vaiheessa, kun kieleen muutoin kehittyi kongruenssi, jolloin *hevos jäi ikään kuin vapaaksi radikaaliksi (sanan kemiallisessa merkityksessä), jonka ”täytyi” sitoutua.

Yhdysosamuodot ovat joko sanavartaloita, esim. muurahaiskarhukymmenvuotiassuurkaupunkiliukumäki, tai sisältävät jonkin lisäaineksen, esim. mestari-s-miesjalk-o-pääasu-in-taloui-ma-allas. Vierasperäisiä yhdysosamuotoja ovat sellaiset prefiksit kuin audio‑fenno‑anglo‑psyko‑, senso‑immuno‑sosio‑morfo‑bio‑geo‑  tai fysio‑ (» § 172). Yhdysosamuodon luonteisia ovat myös nominaaliset vartalot, jotka eivät esiinny itsenäisenä taipuvana lekseeminä, esim. etu‑lähi‑pika‑tasa‑, vähä‑.

(i)nen-nominien yhdysosamuotona toimii niiden s-loppuinen konsonanttivartalo (a). Myös muutamalla kaksitavuisella e-vartaloisella nominilla sekä sanoilla enkeli ja jumala on yhdysosamuotona konsonanttiloppuinen vartalo (b).

(a)                  hyttysmyrkky, ruotsalaistutkija, saapumisaika, ihmisystävällinen, Virtas-parka, suomalais-venäläinen

(b)                 Adjektiivivartaloita: nuorsuomalainen, pientalo, suurjännite, täysmehu, uusvanha

Substantiivivartaloita: enkelparvi, jumalolento, aikakauslehti, persaukinen

Ryhmän (b) adjektiivivartaloilla muodostetaan uusiakin sanoja. Sanoittain esiintyy vaihtelua nominatiivialun kanssa, esim. suurajotsuurikokoinentäys(i)järkinen.

Lukusanojen yhdysosamuotoja ovat vartalot seitsen‑ ja kymmen‑, jotka vaihtelevat nominatiivin kanssa, esim. seitse(mä)nvuotiaskymme(ne)nkertainen, sekä ‑sata‑, esim. parisata(a)vuotinen. Värinnimitysten yhdysosamuotoja ovat viher-sini‑puna‑kelta‑ ja valko‑. Lisäksi on yksittäisissä yhdyssanoissa esiintyviä lyhentymävartaloita, joissa sanan loppuvokaali on kadonnut useimmiten vokaalialkuisen sanan edellä, esim. parastaikaa, tästedesvastikäänyhtäkkiäjokikinenkohtsillään.

Eräillä vokaaliloppuisilla substantiiveilla on s-loppuinen yhdysosamuoto, joka esiintyy yleensä yhdyssubstantiivin määriteosana:

(c)                  herrasväki, mestarismies, pappissuku, pariskunta, tervaskanto, tiiliskivi | Yhdysadverbeja: kiukuspäissään, päiväsaikaan

Pääteaines ‑s liittyy yksikön nominatiiviin eikä vokaalivartaloon: talvisaikaan (ei: *talves‑), tuulispää. Vartalo on vahva- (pappis‑) tai heikkoasteinen (kiukus‑). Vakiintuneita s-yhdysosamuotoja on parikymmentä, ja kukin niistä esiintyy vain yhden tai muutaman edusosan yhteydessä, joskus vaihdellen nominatiivin kanssa, esim. saarna(s)tuoli. Nämä yhdyssanat ovat siis leksikaalistumia. Uudet s-yhdysosamuodot ovat satunnaisesti mahdollisia appositioyhdyssanan (» § 422) alkuosana, esim. näyttelijäsmies (TV).

Muutamalla kaksitavuisella A-vartaloisella substantiivilla sekä lukusanoilla kolme ja neljä ono- tai i-loppuinen yhdysosamuoto:

(d)                 aitovieri, huhtikuu, jalkopää, lehmihaka, sikolauma | kolmivuotias, nelihenkinen

Tyyppi on vanhahtava substantiiveista, ja se vaihtelee osin nominatiivin kanssa (sikalauma, kolmevuotias). Lisäksi määriteosana tavataan joitain muita i– tai o-loppuisia vartaloita, kuten sanoissa kaukojuna (< kauka-), ikivanha (< ikä-),  irtokaulus (vrt. irti). Tyyppi esiintyy myös monissa erisnimissä, esim. AlitaloLeppiniemiSikolampi.

.

Kooste/compilare după Iso suomen kielioppi (osittain) și Jukka „Yucca” Korpela (osittain)

.

Introdus  / lisätty 19.1.2015

Actualizat / päivitetty 20.3.2015

 

.

Blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: