Blogulblog's Blog

Tunnekausatiivi – care face să

Tunnekausatiivi – care face să

.

Tunne & kausatiivi

Kuva on muokattu luvatta rehellisen käytön perusteella ei-kaupalliseen käyttöön.

.

Gramatica și semantica merg mână-n mână pentru că, am văzut la finlandeză, o construcție poate fi corectă gramatical, dar incorectă semantic, sau invers.

Deși tunnekausatiivi [termen intraductibil inventat de grămăticii finlandezi] ține loc de titlu, aici am de gând să pomenesc de situația semantică a verbului cauzativ. Dar, mai întâi, să vedem cum se formează, prin derivare, verbele cu afixul  ‑tUttA care denotă acțiunea unui agent necunoscut și care acțiune se răsfrânge, adesea, asupra vorbitorului sau asupra celui care suportă acțiunea – kokija. În românește, „care face să” și modelul ar fi „mă enervează” (ceva sau cineva, nu se precizează, dar acționează asupra mea). Multe dintre exemplele de mai jos sunt corecte gramatical, dar nu fac toate parte din fondul curent de cuvinte, adică sunt mai rar întâlnite. Nu trebuie reținute, dar trebuie înțelese. Tot în exemplele date minua se traduce cu acuzativul „pe mine mă”. Minuun – pe mine sau in[tru] mine.

Doar pentru înțelegerea sensurilor, aici am luat ca exemplu verbul teettää – a pune pe cineva să facă ceva, a da de făcut

teettää53*C

  1. panna tekemään, antaa tehdä. Teettää jklla jk työ. Teetti taiteilijalla muotokuvansa. Teetetty puku. Teettää koiralla  pennut.
  2. aiheuttaa, saada aikaan, vaikuttaa. Väitöskirja teettää paljon töitä. Vallanhimo teettää ihmiselläpaljon pahaa.  Miehillä teetti kauan töitä nostaa auto ojasta.

.

§ 325 tUttA-verbien rakenne ja merkitys

(compară și cu pagina Johdin ja yhdysjohdin)

Johdokset, joissa ttA-johdinta edeltää johdoksen kantavartaloon kuulumaton tU-aines (tutki-tutta-amieti-tyttä-ä  – a fi de cercetat, a da de gândit, apune pe gânduri), ovat teettojohdoksia (» § 313) tai tunnekausatiiveja (» § 316). Johdin ‑tUttA- liittyy verbin (heikkoon) vokaalivartaloon. Kantoina ovat yleisimpiä kaksitavuiset i-vartalot. Muista kaksitavuisista lyhyeen vokaaliin päättyvistä vartaloista tUttA-johdosten muodostus on satunnaisempaa, joskin periaatteessa mahdollista, samoin monitavuisista (O)i-vartaloista. (» § 318 asetelma 77.) Satunnaisesti johdin ‑tUttA- voi liittyä nominiinkin (karki-tutta-a). Kaikkiaan tUttA-johdoksia on niukalti: sanakirjalekseemejä alle kymmenen, joskin käytöstä todettuja johdoksia (satunnaisia) selvästi enemmän.

Kantana i-vartalo

revityttää, tutkituttaa (PS), arvioituttaa (NS, l, E), hankituttaa (NS, skt) |  Tunnekausatiiveja: mietityttää (PS), kadehdituttaa (l, E), pohdituttaa (skt)

Muu kanta

haetuttaa, luetuttaa, vedätyttää (PS), hierotuttaa (l, E), kannatuttaa (NS, k, E), käännätyttää (E, L), lasketuttaa (NS, skt), ostatuttaa (E, L) | Tunnekausatiivi:  puhututtaa (skt)

Johdin ‑tUttA- on morfologisesti pleonastinen yhdysjohdin. Periaatteessa pelkkä ttA-johdinkin riittäisi muuttamisjohdoksen muodostukseen näistä kantavartaloista, mutta johdinaineksen kompleksisuus on merkki johdosten erityiskäytöstä teettojohdoksina ja tunnekausatiiveina. Osassa i-vartalokantaisia tapauksia pleonastinen  tUttA-johdos on jokseenkin yksinomainen, esim. hankituttaalaadituttaatutkituttaavihityttää  (vrt. ?hankittaa,  ?laadittaa?tutkittaa?vihittää).

Yksitavuisiin verbivartaloihin kiinnittyy teettojohdoksia tai tunnekausatiiveja tuottava yhdysjohdin ‑tAttA-, esim. lyö-tättä-ä,tee-tättä-ä. Näissä johtimen pleonastisuutta motivoi myös pyrkimys ttA-johdoksen vartalon kolmitavuisuuteen (vrt. lyö-ttä-ä,tee-ttä-ä).

Huom. Sellaisissa tUttA-johdosten hahmoisissa teettoverbeissä kuin korot-utta-alopet-utta-atarkist-utta-a on johtimena -UttA- ja kantana CtA-vartaloinen verbi (< korottaa jne.). Toisaalta sellaiset tässä tUttA-johtimisiksi katsotut verbit kuin  haetuttaa tai tutkituttaa voitaisiin myös selittää johdetuiksi ttA-verbeistähaettaa ja ?tutkittaa  johtimella -UttA-, mutta tässä kieliopissa niiden johtimeksi katsotaan merkitysperustein yhdysjohdin ‑tUttA-. Samoin nominivartalolle rakentuvat verbit tyyppiä hidastuttaa, sairastuttaa analysoidaan tässä kieliopissa U-verbikantaisiksi  ttA-johdoksiksi (hidastu-tta-a < hidastua) – jotkin mahdollisesti myös A-vartaloisesta verbistä johdetuiksi UttA-johdoksiksi (hidast-utta-ahidastaa) – eikä toisella periaatteessa mahdollisella tavalla nominikantaisiksi tUttA-johdoksiksi (hidastuttaa < hidas). itse-vartaloisista verbeistä johdetut tUttA-vartaloiset teettojohdokset voidaan hahmottaa joko UttA- (punni-tuttaa) tai tUttA-johtimisiksi (punnituttaa).

aivastuttaa, astuttaa, elostuttaa, haetuttaa, harjoituttaa, hatuttaa, haukotuttaa, haurastuttaa, hermostuttaa, hidastuttaa, hiostuttaa, huolestuttaa, hurjistuttaa, ihastuttaa, ilostuttaa, innostuttaa, istuttaa, jututtaa, kahvituttaa, kainostuttaa, kangistuttaa, kartuttaa, katsastuttaa, kauhistuttaa, kellastuttaa, ketuttaa, kiivastuttaa, kimmastuttaa, kirjoituttaa, kirkastuttaa, kohtuullistuttaa, kompastuttaa, korotuttaa, kostuttaa, kuljetuttaa, kummastuttaa, laillistuttaa, lakastuttaa, liukastuttaa, luetuttaa, monistuttaa, muistuttaa, mustuttaa, mutkistuttaa, nikotuttaa, nolostuttaa, odotuttaa, onnellistuttaa, oudostuttaa, pahastuttaa, potuttaa, puhdistuttaa, punastuttaa, raaistuttaa, raivostuttaa, ravistuttaa, riemastuttaa, rikastuttaa, ruostuttaa, saastuttaa, sairastuttaa, satuttaa, sulostuttaa, suomalaistuttaa, suorituttaa, suostuttaa, surkastuttaa, suututtaa, taltuttaa, tarkastuttaa, tarkistuttaa, tartuttaa, teloituttaa, todistuttaa, toimituttaa, totuttaa, tulistuttaa, tuskastuttaa, tutkituttaa, tutustuttaa, tuututtaa, ujostuttaa, ulostuttaa, vahvistuttaa, vakinaistuttaa, valituttaa, vangituttaa, vaurastuttaa, veltostuttaa, vierastuttaa, vihastuttaa, viisastuttaa, vilkastuttaa, vilustuttaa, vimmastuttaa, vituttaa, voimistuttaa (97)

hengästyttää, hämmästyttää, hölmistyttää, ihmetyttää, ikävystyttää, irvistyttää, itsenäistyttää, kehityttää, kyllästyttää, kylmetyttää, löystyttää, merkityttää, mietityttää, mykistyttää, myöhästyttää, närkästyttää, pelästyttää, pidätyttää, pitkästyttää, pystyttää, pytyttää, pöyristyttää, revityttää, ränsistyttää, selvityttää, silityttää, sytyttää, tylsistyttää, tylstyttää, tyrmistyttää, työlästyttää, täydellistyttää, vedätyttää, vihityttää, viivästyttää, yhtenäistyttää, äkämystyttää, ällistyttää (38)

.

 § 463 Kausatiivisuus semanttisena ominaisuutena

Verbien kausatiivisuuden voi käsittää suppeammin tai laajemmin. Suppeampi määrittely edellyttää verbiltä kausatiivijohdinta: romahduttaateettää (» § 318). Laajemmin kausatiivisuudella tarkoitetaan semanttista ominaisuutta, joka voi olla niin johdoksella kuin muullakin kausatiivista tilannetta ilmaisevalla verbillä. Tällaisessa tilanteessa aktiivinen aiheuttaja kohdistaa toimintansa johonkin toiseen entiteettiin ja tästä seuraa muutos, joka koskee tätä toista entiteettiä. Verbien tappaa ja teurastaa merkitykseen kuuluu ’aiheuttaa, että joku kuolee’, verbien  luoda, synnyttääperustaa  ja rakentaa  merkitykseen ’aiheuttaa, että jokin tulee olemaan’. Tällaiset verbit kuvaavat esim. objektitarkoitteen valmistamista, aikaansaamista, siirtämistä tai sen tilan muuttamista, kuten iso osa transitiiviverbeistä, esim. särkeä, korjatajauhaa,  paistaa, avatatyöntää,  hämmentää. Sen sijaan esim. lukea ja  punnita ovat tekoverbejä mutta eivät kausatiivisia, sillä nämä toiminnot eivät aiheuta kohteessaan muutosta.

Aiheuttajaa edustaa tyypillisesti ihmistarkoitteinen subjekti: Kaahari kolhi autoja. Abstraktikin entiteetti voidaan esittää aiheuttajana:

Keskimmäiset kaistat imevät autoilijan maan uumeniin. (L) |Myrsky työnsi Askaisten Auton isokokoisen bussin kyljelleen ojaan Auran moottoritiellä. (L) |  Järjestyssääntö  siivosi koirankakat entistä paremmin roskiksiin (L)  [otsikko]

Abstrakteja, yleisiä kausatiiviverbejä ovat mm. aiheuttaasaada aikaan ja abstraktin objektin kanssa herättää ja  synnyttää:

Samalla syntyy energiaa, ja vapautuu uusia neutroneja, jotka puolestaan aiheuttavat  uusia halkeamisia. (yo) | Ihmiskunta on saanut aikaan yhtä ja toista mistä kannattaa nauttia. (l) | Suuret pyramidit ovat aina herättäneet  kummastusta ja panneet ihmisten mielikuvituksen laukkaamaan. (L)

Huom. Kausatiivinen verbi-ilmaus kuvaa kahden sellaisen tilanteen välistä suhdetta, joista toinen aiheuttaa toisen; tämä suhde onkausaatio. Kausatiivisuus ja kausaatio liittyvät kausaalisuudenkäsitteeseen, jonka alaan kuuluvat tapahtumien aiheutus- ja syysuhteet. Kielenulkoinen todellisuus sisältää erilaisia kausaaliketjuja, aiheutussuhteiden sarjoja, joita voidaan kielentää eri tavoin. Tilanteiden välisiä kausaalisuhteita ilmaistaan esim. yhdyslauseilla (» § 1128 – 1131). Tällöin ku(mpi)kin tilanne saa ilmaisimekseen oman predikaattiverbin ja sen hallitseman lauseen: Autot kolhiintuivat, koska joku kaahasi. Aiheutettu tapahtuma käsitetään yleensä perustavanlaatuisemmaksi kuin aiheuttava, joten syytä ilmaistaan tyypillisesti adverbiaalilla, esim. Autoni kolhiintui kaahailun vuoksi. Kausatiivisiksi sanotaan tässä ilmauksia, joissa aiheutus- ja seuraussuhteen ilmaiseminen sisältyy yhteen verbiin ja sen täydennyksiin, joista aiheuttajaa edustaa argumentti, tyypillisesti subjekti.

.

§ 316 Nukuttaa, aivastuttaa, janottaa

Tunnekausatiivit ovat tunteita tai tuntemuksia kuvaavia verbejä, jotka esiintyvät omanlaisessaan lausetyypissä, tunnekausatiivilauseessa (» § 467905): niiden ensisijainen täydennys on ihmistarkoitteinen objekti, esim. minua  väsyttää. Tunnekausatiivin johtimena on tavallisesti ‑ttA-‑UttA- tai ‑tUttA-, ja kantana on verbi tai nomini; kantasanattomia ovat esim. hauko(tu)ttaaoksettaaviehättää. Näiden lisäksi tunnekausatiivilauseessa voi esiintyä muunlaisia johdoksia (ahdistaapaleltaa,  tympäistä) ja johtamattomiakin verbejä (pistääkoskeasärkeä).

Verbikantaisia: aivastuttaa, ajatteluttaa, epäilyttää, hävettää, ilahduttaa, itkettää, kaduttaa, mietityttää, naurattaa, oudoksuttaa, suututtaa, syyhyttää, vapisuttaa, yskittää |Substantiivikantaisia: harmittaa, huvittaa, inhottaa, ihmetyttää, janottaa, pelottaa

Yleensä tunnekausatiivilausetta vastaa sisällöltään ainakin väljästi tunnekausatiivin kanta- tai korrelaattiverbin sisältävä transitiivilause:

(a)                  Asia ajattelutti minua. vrt. Ajattelin asiaa. | Heitä pelotti kylmyys. vrt.  He pelkäsivät kylmyyttä. | Äitiä kauhistuttaa pimeys. vrt. Äiti kauhistelee pimeyttä.

Erotukseksi tavanomaisista kausatiivisista muuttamisjohdoksista tunnekausatiivit voivat olla morfologisesti pleonastisia, tUttA-johtimisia (» § 325), esim. itke-tyttä-ähypi-tyttä-ä (b) (vrt. itkettäähypittää). Johtimen pleonastisuus on merkkinä verbin käytöstä nimenomaan tunnekausatiivina.

(b)                 pelottaa ja itketyttää (k) | Minua on harmituttanut se, että – –. (L) | Jonossa odottavia nauratti ja hypitytti – –. (l) | – No ei mua illalla enää puhututa, kun mua väsyttää – –. (K) | Nyt häntä ei enää huudatuta. (L)

Toisaalta monista tunnekausatiiveista esiintyy vain morfologisesti yksinkertaisempi variantti, esim. pelottaaväsyttää (~ *pelotuttaa, *väsytyttää).

Tunnekausatiivit ovat karttuva verbityyppi; produktiivinen ryhmä on sellainen, jossa verbin merkityksenä on ’tekee mieli kantaverbin tai -substantiivin tarkoittamaa asiaa’, esim. laula-tta-akirjoit-utta-ahihit-yttä-äkarki-tutta-a (L) ’tekee mieli karkkia’; mua runoiluttaa tänään (E) ’tekee mieli runoilla’.

Huom. Tunnekausatiivien le-johtimiset edelleen johdokset kuten harmitella  (< harmittaa), kiukutellapelotella tai  säälitellä eivät ilmaise tunnetta vaan siihen liittyvää toimintaa eivätkä esiinny

.

§ 467 Ärsykkeen vaikutus kokijaan: nolottaahuimata, suututtaa

[influența stimulului asupra celui care suportă acțiunea]

Kokijaobjektilliset tunne- ja tuntemusverbit ilmaisevat ärsykkeen vaikutusta kokijaan; mahdollinen ärsyke on subjektina. Verbit ovat muodoltaan enimmäkseen kausatiivijohdoksia, tunnekausatiiveja(» § 316). Osa niistä esiintyy  tunnekausatiivilauseessa, osa sen lisäksi transitiivilauseessa (» § 891905). Tunnekausatiivilause ilmaisee tunnetilaa. Se esittää kokijan jonkin, usein spesifioimattoman ärsykkeen vaikutuksen alaisena; kokijaa edustaa partitiiviobjekti tai nolla (a).

(a)                  Tunnekausatiivilause: Minua pelottaa.

Merjaa kiukutti Lassen hyväluontoisuus ja typeryys, – –. (k) | Haluaisin juosta kohti, mutta ujostuttaa. (k)

Tunneverbejä: ahdistaa, harmittaa, hermostuttaa, hirvittää, huvittaa, hävettää, ihmetyttää, inhottaa, jännittää, kaduttaa, kammottaa, kiukuttaa, korveta, miellyttää, nolottaa, pänniä, risoa, sapettaa, surettaa, säälittää, tympiä, ujostuttaa, vituttaa, ällöttää | Tuntemusverbejä: aivastuttaa, heikottaa, heitättää, hikoiluttaa, hiukoa, huimata, janottaa, jomottaa, kihelmöidä, kirvellä, kutista, kuumottaa, kuvottaa, nikottaa, nukuttaa, närästää, oksettaa, palella, pissattaa, puistattaa, pyörryttää, raukaista, vihloa, viluttaa, yskittää

Vastaava transitiivilause puolestaan ilmaisee reaktion aikaansaamista objektin tarkoitteessa. Verbillä on tällöin normaali kausatiivinen merkitys (» § 463), ja toiminta voidaan osoittaa rajatuksi mm. totaaliobjektilla (b). Subjekti voidaan ymmärtää tahalliseksi aiheuttajaksi, ja lauseessa voi olla välineen adverbiaali (hurmasi yleisön karismallaan) tai tuloksen ilmaus (pelottaa joku suunniltaan).

(b)                 Tunnekausatiivi- tai transitiivilause

Kuvatekstinne Kaksi kiusausta, parempi ja huonompi – –suututti minut. (l) | vrt. En osta, sanon ja lähden tallaamaan takaisin. Suututtaa. Rupeaa väsyttämään. (l) | Jeltsin osasi nokkelilla letkautuksilla naurattaa mediaa – –. (l) | vrt.  Minua naurattaa.

hengästyttää, huolestuttaa, häkellyttää, hämmentää, hämmästyttää, ilahduttaa, ikävystyttää, järkyttää, katkeroittaa, kauhistuttaa, masentaa, nolostuttaa, pelottaa, pelästyttää, raivostuttaa, suututtaa, säikäyttää, tuskastuttaa, väsyttää, ällistyttää

Kokijaobjektillisten tunneverbien joukko karttuu myös metaforien ja idiominmuodostuksen kautta: Minua hitsaa ~ kaivelee ~ rassaa ~ riepoo ~ hiertää yksi juttuMinua pistää vihaksi ~ ottaa päähän ~ pannuun ~ aivoon. Kokijan tuntemusta ilmaisevat lisäksi ajatteluverbien johdokset kuten ajatteluttaaarveluttaa, askarruttaa,  epäilyttäämietityttääpohdituttaa (c) sekä mielitekoa tarkoittavat johdokset kuten laulattaatanssi(tu)ttaalapsettaa, kahvituttaa (d).

(c)                  Kun ei ole muuta, niin silloin mietityttää se, miten suuri osa päivästä menee rutiineihin. (k) | – – että varsinkin nuorilla maataloustuottajilla usko horjuu. EU pohdituttaa yhä. (l)

(d)                 Minua hihityttää, mutta varon näyttämästä sitä Andylle. (k) | Sen naamasta näkee kaiken, sillä lukee otsassa jos sitä vituttaa tai hävettää tai naitattaa. (k)

Myös ruumiillista tuntemusta ilmaistaan tunnekausatiivilauseella; verbien koskea ja sattua yhteydessä kokijaa voi edustaa illatiivilauseke (e). Kun tuntemus paikallistuu johonkin ruumiinosaan, käytetään tyypillisesti erottamattoman  omistuksen muottia (f) (» § 468). Ärsykettä ei yleensä ilmaista (e–f), mutta etenkin metaforisissa käytöissä se on mahdollinen (g).

(e)                  Minua huimaa. | Kieltäni polttaa. | Päähäni sattuu. | Minuun koskee.

(f)                  Minua sattuu päähän. | Minua polttaa vatsasta.

(g)                 Poraaminen sattuu. | Vaikka Simon vauhti huimaa sivullisen päätä, mies ei ole ahdistunut tilanteestaan.  (l) | Eduskunnan lainvalmistelussa Suomista närästää  salityöskentelyn monikerroksisuus. (l)

Eräät tuntemusverbit ja verbi jännittää esiintyvät paitsi tunnekausatiivilauseessa myös intransitiivilauseessa, jossa kokija on subjektina (h).

(h)                 Minua palelee. ~ Minä palelen. | Niska ja hartiat jomottivat, silmiä kirveli ja vasemmassa silmässä oli elohiiri viikkokausia. (E) | Luulin ensin, että hän jännitti näitä minun juhliani, mutta ei tietenkään. (k) | vrt. Häntä  jännitti mennä sen luo vaikka hän rakastikin sitä (k)

.

§ 905 Tunnekausatiivilauseen piirteet: meitä ottaa päähän

Tunnekausatiivilauseessa ilmaistaan kausatiivisella verbillä elollisen objektitarkoitteen tunnetta tai tuntemusta (verbeistä » § 467). Lausetyypin keskeiset osat ovat teemaksi sijoittuva kokijaobjekti ja verbi: Minua harmittaa.

Tunnekausatiivilauseen perustyyppi on subjektiton; kokijan paikalla voi olla jokin erottamaton osakin (a). Kun kokijaobjekti puuttuu, lause tulkitaan nollapersoonaiseksi (» § 1359). Tyypillisesti tunne koskee tällöin puhujaa, kysymyslauseessa puhuteltavaa (b). Lauseessa mahdollisesti esiintyvä subjekti edustaa tunteen tai tuntemuksen ärsykettä ja sijoittuu verbin jälkeen paitsi jos se on määräinen pronomini (c).

(a)                  Mua kaduttaa, nolottaa ja itkettää. (E) | Metsä-Serlan miehiä keljuttaa.  (L) | ”Ruotsalaisia ottaa päähän” (l) | Ohi vilahti kyltti, joka kertoi Linnatuulen tuoreen kahvin odottavan kulkijoita kahden kilometrin päässä. Minua ei kahvituttanut. (k)  | Päätäni särkee. | Selkää kutittaa.

(b)                 Keljuttaa niin peijakkaasti, että tekisi mieli särkeä koko radio.(L) | – Alkaa ottaa päähän, sillä tulimme tänne jo kahdeksalta, – –. (l) | Pelottavatko lisäsairaudet? Suututtaako loputon omahoito? (E)

(c)                  Häntä suututtaa länsimaiden nurja suhtautuminen Turkkiin ja kurditerroristien mielistely. (L) | Minua alkaa hiljalleen ottaa päähän tämä paikallaan istuminen. (l) | Amerikkalaiset olivat lentäneet kuuhun ensimmäistä kertaa ja se  harmitti venäläisiä. (E)

Tunnekausatiivilauseen prototyypistä poikkeavat lauseet, joissa NP-subjekti on verbin edellä ja joissa ei ole ilmipantu objektia:

(d)                 Sairas tai ei, mutta karanteeni keljuttaa. (L) | On helppoa olla negatiivinen ja kirjoittaa lauluja asioista, jotka ottavat päähän. (l) | Eräs asia harmittaa… (E)

Tunnekausatiivilauseisiin eivät kuulu selvästi agentiiviset tapaukset; niissä voi toiminnan tuloksellisuutta ilmaista totaaliobjektilla: Isäntä pelotti linnut pois. Näin ollen tunnekausatiivitulkinta ei ole mahdollinen myöskään yksipersoonaisessa passiivissa, jonka tekijä on agentiivinen; lause Minua ärsytetään on tulkittavissa vain tahallista kausaatiota tarkoittavaksi. Kun objekti on partitiivissa ja ärsykettä edustaa elollinen NP-subjekti (Te inhotatte minua), lause voidaan tulkita tunnekausatiivilauseeksi, mutta silloin subjektin tarkoitetta ei ymmärretä toiminnan tahalliseksi alkuunpanijaksi vaan ärsykkeenä toimii pikemminkin kyseisen ihmisen käytös, tyyli tms.

.

§ 318 Muuttamisjohdosten muodostamisesta

Niin verbeistä kuin nomineistakin voidaan yleensä muodostaa kausatiivinen verbijohdos eli muuttamisjohdos, jos se vain on semanttisesti ja pragmaattisesti mielekästä. Kuitenkin johdosverbeistä ja erityisesti muuntelujohdoksista muuttamisjohdosten muodostus on vähäisempää kuin johtamattomista verbeistä. Kaikkiin muuttamisjohdosten morfologisiin muotteihin (eli johdostyyppeihin) kuuluu myös kantasanaltaan epäselviä lekseemejä sekä erilaisia ja eriasteisia leksikaalistumia. Kantasanattomien verbien osuus on erityisen suuri supistuma- ja ise– sekä (e)ntA-(e)rtA- ja (e)ltA-verbeissä.

Muuttamisjohdosten suurin morfologinen ryhmä ovat vartalonloppuisen (t)tA-aineksen sisältävät johdokset, yleisimpinätA- ja ttA-johtimiset. Niiden jakauma on komplementaarinen siten, että ‑ttA- liittyy vokaalivartaloon ja ‑tA- konsonanttivartaloon (mikään muu muuttamisjohdosten johdin ei liity konsonanttivartaloon). (t)tA-johdosten keskeisiä alatyyppejä ovatUttA- ja tUttA-johdokset. Johtimissa tA-ainesta voi edeltää myös muu dentaalikonsonantti, esim. -stA--ntA-.

.

Asetelma 77 esittää, millaisten vartalotyyppien sanoihin muuttamisjohdosten johtimet  ‑tA-, ‑ttA-‑UttA- ja ‑tUttA- liittyvät. Ne kaikki voivat kiinnittyä sekä verbikantaan (intransitiiviseen tai transitiiviseen) että nominikantaan (substantiiviin tai adjektiiviin). Johdinten jakaumaan vaikuttaa kannan tavuluku, vartalovokaali ja mahdollinen konsonanttivartaloisuus.

Asetelma 77: tA‑, ttA‑, UttA– ja tUttA-johtimisten verbien muodostus

Kanta -tA- ‑ttA- ‑UttA- tUttA-(~ ‑tAttA-)
1-tavuinen (N > jäätää) N > syyttää, 
V > tuottaa
  (V > lyötättää)
2-tavuinen        
V-vartalo   N > kovettaa, huvittaa, jarruttaa, vaahdottaa, 
V > idättää, kuljettaa, hypittää
  V > tutkituttaa (luetuttaa, vedätyttää, sidotuttaa)
VV-vartalo   (N > vaate-tta-a, 
V > herä-ttä-ä)
V > kehräyttää ~ kehruuttaa, 
N > vapauttaa, nesteyttää
 
C-vartalo N > keihästää, täyttää, vaatettaa, 
V > päästää, herättää
 
Monitavuinen        
V-vartalo   [U-, i-vartalosta:] 
V > pitkästyttää, lamaannuttaa, murehdittaa
[A-, e-vartalosta:] 
V > kuljetuttaa, rakennuttaa, roma(hd)uttaa; pörisyttää, ajatteluttaa
(V > murehdituttaa)
Oi-vartalo   V > tatuoittaa   (V > arvioituttaa)
eA-OA-,iA-UA-vartalo [C-vartalosta:]
V > hävettää, kadottaa, hellittää
(N > jähmettää, ruskettaa) N > eheyttää, nopeuttaa 
(V > poikkeuttaa)
 
UtU-vartalo     V > imeyttää  
C-vartalo:ne‑, le-vartaloinen sana V > suurentaa (paleltaa), 
N > niveltää
     
ise-itse-vartaloinen sana N > venäläistää,
V > pöristää
  V > punnit-utta-a V > punni-tutta-a
A-lopp. nomini (N > avartaa, imeltää)
V-vartalo = lyhyeen vokaaliin päättyvä vartalo, VV-vartalo = pitkään vokaaliin päättyvä vartalo, C-vartalo = konsonanttivartalo. N > = johdettu nominikannasta, V > = verbikannasta. Harvinaiset tapaustyypit ovat suluissa. Esimerkkiverbeillä vaatettaaherättää ja punnituttaa ovat vaihtoehtoiset morfologiset hahmotukset..

Asetelman 78 sisältämät johtimet ‑(i)stA-‑ittA-‑OittA- ja supistumaverbien A-johdin puolestaan liittyvät vain nominikantaan; supistumaverbit toimivat myös muottina, johon tulee laina- ja slangisanoja. Lisäksi nominikantaisia muuttamisjohdoksia on Oi-itse-i- ja O-johtimisissa verbeissä sekä kantasanallisissa supistumaverbeissä; näistä johtimet -Oi- ja-itse- liittyvät pelkästään nominikantaan.

.

Asetelma 78: (i)stA‑, ittA‑, OittA– ja Oi-johtimisten sekä supistumaverbien muodostus

Kanta ‑istA- ~ -stA- ‑ittA- ~‑OittA- ‑Oi- -A- : -t-
1-tavuinen (S > työstää)      
2-tavuinen        
‑A A > laiskistaa, suoristaa, samastaa
S > mutkistaa, rinnastaa
S > kuvittaa, sanoittaa 
(A > lievittää, pahoittaa)
  S > kuormata, piiskata 
(A > löysätä)
‑e- (A > todistaa) S > kivittää, 
(A > puolittaa)
  S > nimetä 
(A > todeta)
‑i S > ryhdistää      
‑O S > tehostaa
A > jalostaa
    S > hillota, pinota
‑U S > puvustaa     S > kirnuta, pölytä
‑ee- (S > koneistaa, tuotteistaa)      
‑Vs : ‑VV- (A > puhdistaa)      
eA A > notkistaa, virkistää
Monitavuinen        
‑A   A >hankaloittaa, solakoittaa järkevöittää
(S > kunnioittaa)
S > haravoida, ideoida, 
A > lihavoida
 
‑e(e)- (S > esineistää)   (S > kyynelöidä, seppelöidä)  
‑i (S >kaupungistaa)   S > kuparoida, sinetöidä  
‑O   (S > raunioittaa, vahingoittaa, 
A > autioittaa)
S > hyytelöidä, koteloida, teorioida  
‑U      
A > = johdettu adjektiivikannasta, S > = substantiivikannasta. Harvinaiset tapaustyypit ovat suluissa. Kursiivilla on merkitty stA– ja OittA-johtimiset verbit erotukseksi istA– ja ittA-verbeistä.

(e)ntA-(e)rtA- ja (e)ltA-verbit ovat muuttamisjohdoksina marginaalisia tyyppejä: ne eivät yleensä ole merkitykseltään kausatiivisia, ja suurelta osin kantasanattomina ne ovat pikemmin rakennemuotin kuin johdostyypin edustajia. Muuttamisjohdosten(t)tA-vartaloisiin morfologisiin tyyppeihin kuuluu ylipäätään jonkin verran myös sellaisia verbejä (mm. deskriptiivisiä » § 309), jotka eivät ole transitiivisia eivätkä merkitykseltään kausatiivisia, vaan ilmaisevat esim. tilaa (harottaarehottaa,  puno(i)ttaa, kököttää, vihertää) tai ääntä tai liikettä (kihertääjyristääjyryyttää, löntystääsipsuttaa). Muuttamisjohdosten ulkopuolelle jäävät tA-vartaloisista johdostyypeistä myös momentaaniset AhtA- ja AltA-johdokset (» § 368 – 369).

.

Introdus  / lisätty 3.5.2015

.

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: