Derivarea verbelor – verbijohtimista

Introducere și principii, generalități la pagina Verbi – 041. – Derivarea Verbului Finlandez

Yleistä

Suomessa on noin 60 verbien johdinta. Seuraavassa niistä esitellään 29 eli noin puolet. (Isot kirjaimet ovat arkkifoneemeja.) Verbijohdokset ryhmitellään usein viiteen ryhmään. Yhdistävänä tekijänä ovat yhteiset johdinainekset ja johdosten keskenään samantapainen merkitys.

Kausatiiviset ja faktiiviset johdokset

Kausatiivi– eli aiheutusverbit ilmaisevat sen aiheuttamista, mitä kantasana tarkoittaa, esim. alentaa‘aiheuttaa, että alenee’, pudottaa ‘aiheuttaa, että putoaa’, päästää ‘aiheuttaa, että pääsee’. Kausatiivijohdosten kantasanana on usein verbi.

Kausatiiviverbien alalajina voidaan erottaa kuratiivi– eli teettoverbit. Kuratiivijohdokset ilmaisevat sen teettämistä, mitä kantasana ilmaisee, esim. luettaa ‘panna joku lukemaan’.

Faktiiviverbit ilmaisevat siksi tai sellaiseksi tekemistä, mitä kantasana tarkoittaa, esim. mustata ‘tehdä mustaksi’, suurentaa ‘tehdä suure(mma)ksi’, vakioida ‘tehdä vakioksi’. Ne voivat ilmaista myös sen tekemistä, mitä kantasana tarkoittaa, esim. munia ‘saada aikaan munia’. Faktiivijohdosten kantasanana on tavallisesti nomini, ja usein näillä denominaaleilla on muita kielenkäytön tarpeista tai kantasanan merkityssisällöistä määräytyviä lisämerkityksiä, esim. essentiaalinen, instruktiivinen, instrumentatiivinen, kaptatiivinen tai privatiivinen merkitys.

Kausatiivi- ja faktiivijohtimiin kuuluu tavallisesti osana –tA:

-tA alen+ta-, pääs+tä-; jää+tä-, kaunis+ta-, suomalais+ta-

-ttA eksy+ttä-, kasva+tta-; helpo+tta-, koulu+tta-, pako+tta-

-(i)stA avu+sta-, jalo+sta-, vahv+ista-; asu+sta-, tunn+ista-

-ntA jälje+ntä-, suome+nta-, täyde+ntä

-(O)ittA haav+oitta-, laud+oitta-, vier+oitta-; nim+ittä-, tul+itta-

-UttA aivast+utta-, epäil+yttä-, naris+utta-, vapis+utta-

-UUttA hät+yyttä-, nöyr+yyttä-, orj+uutta-

-A (: t) halu+a+a (halut+koon), melu+a-, noke+a-, tuho+a-

–OittA-johtimen kanta on –A-loppuinen, esim. laina > lainoittaa, hedelmä > hedelmöittää. Tämän ryhmän johdoksiin kuuluu myös eräitä vakiintuneita, vanhahtavia ja ylätyylisiä sanoja, esim. innoittaa, kirvoittaa, velvoittaa, virvoittaa.

–UUttA-johdosten kantasanat ovat –A-loppuisia (esim. hätä, nöyrä, orja). Sen sijaan esim. johdosten hälyttää, kouluttaa, kesyttää kantasanat päättyvät –U:hun.

Refleksiiviset, passiiviset ja translatiiviset johdokset

Refleksiiviverbit ovat tavallisesti deverbaalisia. Ne ilmaisevat subjektin toimintaa, joka kohdistuu subjektiin itseensä. Esim. antautua (vrt. antaa), peseytyä (vrt. pestä), riisuutua (vrt. riisua).

Merkitykseltään passiiviset verbit ovat deverbaalisia. Ne ilmaisevat tapahtumista, joka kohdistuu subjektin tarkoitteeseen sen itse olematta toiminnassa mukana. Esim. estyä (vrt. estää), kaatua (vrt. kaataa), näkyä (vrt. nähdä).

Translatiiviverbit ovat denominaalisia. Ne ilmaisevat siksi tai sellaiseksi tulemista, mitä kantasana tarkoittaa. Esim. huonota (: huonone-) ‘tulla huono(mma)ksi’, imeltyä ‘tulla imeläksi’, selvitä (: selviä-) ‘tulla selväksi’.

Refleksiivi-, passiivi- ja translatiivijohdinten osana on tavallisesti U:

-U est+y-, jatk+u-, käänt+y-; kyps+y-, ruost+u-, tyls+y-

-tU turmel+tu-; köyh+ty-, laih+tu-, nöyr+ty-

-(e)htU mene+hty-; ila+htu-, umme+htu-, per+ehty-, pun+ehtu-

-stU mene+sty-, pelä+sty-, viivä+sty-; hermo+stu-, viha+stu-

-pU juo+pu-, el+py-, saa+pu-, syö+py-; yö+py-

-UtU haara+utu-; jaka+utu-, rikko+utu-; anta+utu-, iske+yty-

-V+ntU haara+antu-, jaka+antu-, rikko+ontu-

-ne (: t) heikke+ne+e (heiket+köön), liike+ne-, pahe+ne-

-A (: t) ero+a+a (erot+koon), laho+a-, lämpi+ä-, pehmi+ä-

–pU-johdin liittyy vain yksitavuisiin kantavartaloihin.

Frekventatiiviset ja kontinuatiiviset johdokset

Frekventatiiviverbit ilmaisevat toistuvaa, jaksoittaista tekemistä. Esim. laulella (vrt. laulaa),juoksennella (vrt. juosta). Johdinten osana on usein –ele ja –ile.

Kontinuatiiviverbit ilmaisevat jatkuvaa tekemistä. Esim. hyppiä (vrt. hypätä), aukoa (vrt. aukaista). Johdoksilla on useita eri johtimia. Deverbaaleilla on selvästi kontinuatiivinen merkitys, denominaaleilla on muitakin merkityksiä.

Frekventatiivijohdoksia:

-ele, -ile aj+ele-, heitt+ele-, kaipa+ile; arka+ile, auto+ile-

-ntele, -skele juokse+ntele-, lue+skele-

-skentele ui+skentele-

–ntele-johdoksia on yleiskielessä vain kaksi: juoksentele– ja huikentele-. –skele-johdosten kantaverbi on kaksitavuinen, esim. ammuskele-, itkeskele-, kehuskele-. –skentele-johdoksia on nykykielessä puolenkymmentä kappaletta. Niitä voidaan pitää leksikaalistuneina, esim. myyskentele-, teeskentele-, työskentele-.

.
Kontinuatiivijohdoksia:

-i hylk+i-, hypp+i-, rep+i-; juhl+i-, kuor+i-, mun+i-

-ksi kulje+ksi-, piile+ksi-, sylje+ksi-

-o auk+o-, kert+o-, ratk+o; arp+o-, san+o-, taik+o-

-Oi lapi+oi-, numer+oi-, emänn+öi-, ikäv+öi-, tupak+oi

-(O)itse merk+itse-, palk+itse-, ahker+oitse-, ateri+oitse-

-ise – AjA hum+ise – hum+aja-, jyr+ise – jyr+äjä-

Să ne oprim puțin la cele două aspecte ale verbului care par să se intrice; când este vorba de frecventativ și când despre continuativ?

Kalevi Wiik ne lămurește. Dacă repetarea este continuă este vorba de continuativ (de fapt este vorba de o continuare, dar considerată de finlandezi ca repetare fără întrerupere); dacă repetarea este sporadică, repetare propriu-zisă, este vorba de frecventativ, deci se petrece cu o oarecare frecvență, din când în când.

Tämän käsityksen mukaan esimerkiksi hyppiä on frekventatiivinen, oleskella kontinuatiivinen. Jos ko. ero ymmärretään tällaiseksi, päädytään helposti siihen johtopäätökseen, että frekventatiivien ja kontinuatiivien ero ei olekaan olennainen suomen kielen verbejä koskeva ero: Koko ero johtuu kantaverbin merkityksestä.

Jos kantaverbi tarkoittaa hetkellistä (momentaanista) tapahtumaa, ko. johdokset ovat frekventatiivisia (esim. katketa — katkeilla), mutta jos kantaverbi tarkoittaa jatkuvaa (duratiivista) tapahtumaa, ko. johdokset ovat kontinuatiivisia (esim. olla — oleskella).

Frekventatiiviset ja kontinuatiiviset johdokset ovat siis kantaverbin merkityksen suhteen keskenään komplementaariset, ja niiden voidaan katsoa muodostavan yhden teonlaadun. Tämän teonlaadun merkitys on se, että kantaverbin ilmoittama tapahtuminen sattuu ajanjakso n kuluessa, ts. tapahtumista jatkuu (joko jaksoittaisesti tai tasajatkuisesti) jonkin aikaa.

Lista verbelor frecventative finlandeze

Momentaaniset johdokset

Momentaaniverbit ilmaisevat yhtäkkistä tekemistä tai tapahtumista, esim. parkaista (vrt. parkua), tipahtaa (vrt. tippua). Kaikki johdokset ovat deverbaalisia. Momentaaniverbien johtimia:

-Aise halk+aise-, pes+aise-, pyyhk+äise-, tek+aise-

-AhtA ist+ahta-, laul+ahta-, lenn+ähtä-, vär+ähtä-

-AltA pain+alta-, pyyh+ältä-, siv+alta-

Sensiiviset johdokset

Sensiivijohdokset ilmaisevat sinä tai sellaisena pitämistä, mitä kantasana tarkoittaa. Esim. oudoksua ‘pitää outona’. Tavallisimmin sensiiviverbien kantasana on adjektiivi. Sensiiviverbien johtimia:

-ksU hyvä+ksy-, oudo+ksu-, pahe+ksu-

-ksi halve+ksi-, kumme+ksi-

Verbijohdosten ryhmiä

§ 303 Yleisesti verbijohtimista ja johdosten merkityksistä

Verbinjohtimilla muodostetaan verbejä nomineista ja verbeistä.Muotteina verbien johdostyypit mahdollistavat muodostuksen myös ilman kantasanaa. Verbijohdokset jakautuvat semanttisiin pääryhmiin (» asetelma 75), joista kullakin on useita tyypillisiä johtimia.

Asetelma 75: Verbijohdosten semanttisia ryhmiä

	Semanttinen ryhmä	Tyypillinen johdin	Esimerkkiverbejä
Muuttamis- johdokset	Kausatiiviset: aiheuttaminen, objektitarkoitteen muuttaminen (» § 311 – 332)	‑ttA-, ‑tA-, -Oi-	heiluttaa, pudottaa, siedättää, kävelyttää, mietityttää, kengittää, kehystää, sisäistää, kuumentaa, kihartaa, satuloida
Muuttumis- johdokset	Refleksiiviset, automatiiviset: subjektitarkoitteeseen kohdistuminen ja sen muuttuminen (» § 333 – 336, 339– 347)	‑UtU-,‑VntU-, ‑U‑, ‑tU-	peseytyä, hinautua, upottautua, kerääntyä, siirtyä, paleltua
Muuttumis- johdokset	Translatiiviset: subjektitarkoitteen muuttuminen (» § 333, 337 –349)	‑UtU-,‑VntU-, ‑U‑, ‑tU-, ‑ne-	kipeytyä, vammautua, sisuuntua, tummua, harmistua, suureta
Muuntelu- johdokset	Frekventatiiviset: toistuminen, jatkuminen (» § 351– 367)	‑le-, ‑ksi-, ‑hti-, ‑i-, ‑o-, ‑ise-	elellä, puristella, sanailla, nieleskellä, tungeksia, hyppelehtiä, yskiä, huitoa, väristä
Muuntelu- johdokset	Momentaaniset: hetkellisyys, äkillisyys, kerrallisuus (» § 368 – 370)	‑AhtA-, ‑Aise-	hypähtää, kohahtaa, sitaista
	Essentiaaliset: jonakin oleminen tai toimiminen (» § 308 ryhmä c)	-Oi-, -le-, -tA-	emännöidä, laiskotella, sairastaa
	Sensiiviset: objektitarkoitteeseen suhtautuminen, sen pitäminen jonakin (» § 350)	‑ksU-	hyväksyä, paheksua

Merkitykseltään kausatiiviset johdokset ovat tavallisesti transitiivisia ja ilmaisevat jonkin muuttamista, aiheuttamista tai aikaansaamista. Niiden morfologisia tyyppejä nimitetään myösmuuttamisjohdoksiksi. Refleksiiviset, automatiiviset ja translatiiviset johdokset puolestaan ovat intransitiivisia, jonkin muuttumista ilmaisevia muuttumisjohdoksia. Frekventatiiviset ja momentaaniset johdokset ovat muuntelujohdoksia. Niillä ilmaistaan tekemisen tai tapahtumisen laatua, ja niissä on niin transitiivisia kuin intransitiivisiakin verbejä. Lisäksi on kaksi edellisiä marginaalisempaa ryhmää: essentiaaliset eli jonakin olemista tai toimimista ilmaisevat johdokset, jotka ovat tyypillisesti intransitiivisia, ja sensiiviset eli suhtautumisjohdokset, jotka puolestaan ovat transitiivisia.

Johdin ei aina toimi tyypillisimmässä merkityksessään. Esimerkiksi(t)tA-johdoksiin voi kuulua muitakin kuin semanttisesti kausatiivisia verbejä ja le-johdoksiin muita kuin frekventatiivisia. Verbinjohdin voi olla esiintymäyhteydessään myös monimerkityksinen: esim. johdin -Aise- tuo johdokseen katkaista (’panna katki, aiheuttaa että katkeaa’) sekä momentaanisen että kausatiivisen merkityksen (» § 370), ja (e)le-johtimella voi johdoksessa lämmitellä (merkityksessä ’lämmitellä itseään’) katsoa olevan sekä frekventatiivinen että refleksiivinen merkitystehtävä (» § 355).

Toisaalta tietylle johdostyypille ominainen merkitys voi olla myös toisen johdostyypin tai johtamattomallakin verbillä:

kausatiivisia ovat myös esim. verbit halkaista, halkoa, tahria, tappaa, refleksiivisiä pysytellä, kääntelehtiä, momentaanijohdosten tapaan punktuaalisia havaita, oivaltaa, kadota, löytää ja frekventatiivijohdosten tapaan iteratiivisia hihittää tai jankata.

§ 304 Johdostyyppien produktiivisuus lukumäärien valossa

Verbejä muodostavia johtimia on nelisenkymmentä. Ne vaihtelevat käyttöyleisyydeltään ja produktiivisuudeltaan. Kukin johdin ja sen vartalonloppuisena sisältävät verbit muodostavat morfologisenjohdostyypin (» § 163). Taulukko 7 esittää verbien johdostyyppien ja niiden edustamien muottien lekseemimäärät Perussanakirjassa.

Taulukko 7: Verbien johdostyyppien lekseemimäärät Perussanakirjassa

Muuttamisjohdokset		Muuttumisjohdokset		Muuntelujohdokset
Johdin	n	Johdin	n	Johdin	n
–tA–	430*	–U–	*	–ele–	850
–ttA–	1000	–tU–	50*	–ile–	400
–ittA–	160	–OitU–	200*	–(i)Ctele–	100
–OittA–	20	–pU–	10	–skele–	50
–UttA–	400	–UtU–	500	–i–	200
–tUttA–	10*	–VntU–	200	–ksi–	25
–tAttA–	5	–(i)stU–	*	–hti–	50
–stA–	100	–(i)ttU–	*	–O–	30
–istA–	150	–htU–	20	–ise–	100 (0)
–(e)ntA–	60	–ne–	150	–AhtA–	300
–(e)rtA–	50	–ksU–	10	–Aise–	150
–(e)ltA–	20			–AltA–	5
–A– : –t–	1000 (300)
–Oi–	650 (325)
–itse–	50
Lukumäärät ovat pyöristettyjä. Lukumäärän korvaava tähti tarkoittaa, että lekseemimäärää on mahdoton ilmoittaa edes viitteellisesti esim. johdosten morfologisen monihahmotteisuuden tai johdostyypin produktiivisuuden vuoksi. Lukumäärän perässä oleva tähti tarkoittaa, että ilmoitettu määrä on viitteellinen tästä samasta syystä. Sulkuihin on merkitty varsinaisten, kantasanallisten johdosten määrä niissä verbimuoteissa, joissa kantasanattomien verbien osuus on tavallista suurempi.

Lekseemimäärän, johtimen jakauman, produktiivisuuden ja sanojen morfologisen läpinäkyvyyden perusteella jotkin johdostyypit ovat keskeisempiä kuin toiset. Vain muutama verbinjohdin on nykykielessä täysin epäproduktiivinen (-pU-,‑AltA‑, -itse-). Verbijohdoksista voidaan johtaa toisia verbijohdoksia tiettyjen periaatteiden mukaisesti (» § 306).

Verbijohdoksen vokaalivartalo on kanoniselta hahmoltaan kolmitavuinen ja tA‑, U- tai (l)e-loppuinen. Nelitavuisia vartaloita on UttA-, OittA-, OitU-, UtU-, le– ja hti-loppuisissa sekä vierasperäisissä Oi-vartaloissa. Monitavuisten johdosverbien vartalon loppuvokaalina esiintyvät muut paitsi o ja ö. Kaksitavuisissa verbivartaloissa johdoksia on lyhyeen vokaaliin päättyvissä i-, O– ja U-vartaloissa sekä AA-vartaloisissa supistumaverbeissä.

Vartaloltaan kolmi- tai useampitavuiset verbit ovat aina johdoksen hahmoisia: myös kantasanattomilla monitavuisilla verbeillä (esim. odottaa, eltaantua) on jonkin morfologisen johdostyypin mukainen loppuäänteistö (vrt. läpinäkyvät johdokset korottaa, riitaantua). Johdosten morfologiset tyypit edustavat näin ollen sellaisia rakenteellisia muotteja, joihin voi kuulua muitakin kuin läpinäkyviä, kantasanallisia johdoksia ja myös tulla uusia tällaisia sanoja. Näitä sanoja yhdistävät johdostyyppiin paitsi fonologinen hahmo ja vartalonloppuinen johdinaines yleensä myös merkitys- ja syntaktiset seikat. (Käsitteistä sanahahmo ja muotti » § 147 –148.)

muuttamisjohdos – în diateza activă

muuttumisjohdos – în diateza reflexivă

muuntelujohdos – la celelalte forme inexistente în română: frecventativ, momentan, continuativ

§ 311 Muuttamisjohdoksista yleisesti

Muuttamisjohdokset eli kausatiiviset verbijohdokset ovat yleensä transitiivisia ja ilmaisevat kantasanan tarkoittaman asian aiheuttamista. Tärkeimmät kausatiiviset johtimet ovat ‑ttA- ja ‑tA-. Kausatiivinen johdin voi tavallisesti liittyä sekä verbi- että nominikantaan, jos kohta rajoituksiakin on. Tunnekausatiivit (esim. janottaa, pelottaa) erotetaan muista kausatiiviverbeistä syntaktisin ja semanttisin kriteerein (» § 316). (Semanttisesta kausatiivisuudesta » § 463; muuttamisjohdosten morfologisista tyypeistä » § 318 – 332.)

§ 333 Muuttumisjohdosten rakenteesta ja merkityksestä

Muuttumisjohdokset ovat intransitiivisia verbijohdoksia, jotka ilmaisevat lauseen subjektitarkoitteessa tapahtuvaa muutosta. Muutos voi koskea tarkoitetta sinänsä (sen olemusta tai olotilaa) tai sen sijaintia. Muutoksen aiheuttajaa ei yleensä ilmaista.

Muuttumisjohdosten johtimia ovat -U- ja -ne- sekä U-loppuiset yhdysjohtimet, niistä tärkeimpinä -tU-, -UtU- ja -VntU-(johdostyypeistä » § 339 – 349). Johdin ‑ne- liittyy nominikantaan, U-johtimet joko verbi- tai nominikantaan. Merkityksensä puolesta muuttumisjohdoksia eivät ole ksU-johtimiset suhtautumisverbit.

Verbikantaisen muuttumisjohdoksen kantana on yleensä transitiivinen verbi. Johdin vaikuttaa kantaverbiin siten, että johdoksella on yksi nominaalinen täydennys vähemmän: objekti puuttuu ja verbi on intransitiivinen. Muuttumisjohdoksen subjektia vastaa tyypillisesti kantaverbin objekti.

pukea + -UtU- > pukeutua
Isä puki lapsen. vrt. Lapsi pukeutui.

siirtää + -U- > siirtyä
Äiti siirtää auton. vrt. Auto siirtyy.

§ 351 Muuntelujohdosten merkityksestä

Muuntelujohdokset ilmaisevat toimintaa, tapahtumaa tai tilaa jotenkin modifioituna. Muuntelujohdosten johdinten eli modifioijiensemanttinen vaikutus kohdistuu verbin ilmaiseman tekemisen tai tapahtumisen laatuun, ns. teonlaatuun (» § 1500), mutta ei yleensä verbin valenssiin tai subjektin ja objektin suhteisiin. Tällainen muuntelutehtävä on frekventatiivisilla ja momentaanisilla verbinjohtimilla. Muuntelujohdos kertoo esim. kuvattavan tilanteen toistuvuudesta, jatkuvuudesta, rajaamattomuudesta, kestosta tai hetkellisyydestä; ilmiö kytkeytyy aspektiin (» § 1498–).

Frekventatiivisilla johdoksilla ilmaistaan toistuvuutta ja jatkuvuutta. Niiden tärkeimmät johtimet ovat -le- (myös erilaisten yhdysjohdinten loppuosana; » § 358 – 362), -i-, -ksi-, -hti- ja -O-. Varsinkin le-johdoksilla voi olla toistuvuuden ja jatkuvuuden ohella tai sijasta muunkinlaista merkityssisältöä (» § 354). Momentaanisuudella puolestaan tarkoitetaan hetkellisyyttä, punktuaalisuutta. Keskeiset momentaaniset johtimet ovat -AhtA-ja -Aise-. Esimerkkejä muuntelujohdoksista:

Ajelen harrikalla ja grillailen kanankoipia kotona. Otan iisisti, enkä hoppuile. (l) | Vesiperhosia näkee lentelemässä lokakuulle asti. Veden pintakalvosta putkahtelee ilmoille aikuisia, jotka kiirehtivät rantakasvillisuuden suojaan kuivattelemaan siipiään. (L) | Virkavallalla riittäisi töitä varsinkin iltapäivisin, jolloin ryyppyporukka alkaa sammuilla ja vähän sitä ennen kuseskella, räkiä ja oksennella lähitalojen porttikonkeihin ja rappujen edustalle. (l) | Vasara syöttää, Lehtinen pysäyttää päällään jalkoihinsa, käännähtää ja vetäisee Paijan vierestä takatolpan kautta: 2–1. (l)

Verbinjohdinten tehtävistä

§ 305 Millaiseen kantaan johtimet voivat liittyä?

Usein sama verbinjohdin voi liittyä niin verbi- kuin nominikantaankin. Kummassakin tapauksessa johtimella on samankaltainen yleismerkitys: esim. (t)tA-johtimella ilmaistaan aiheuttamista, aikaansaamista tai muuttamista, U-loppuisella johtimella taas muutoksen aiheutumista. Johdoksen merkitys on yleensä kuvattavissa parafraasilla, joka sisältää sen kantasanan tai verbikorrelaatin:

	Verbikantainen	Nominikantainen
Muuttamisjohdos	pudottaa = aiheuttaa että putoaa	hiekoittaa = varustaa hiekalla kesyttää = tehdä kesyksi
Muuttumisjohdos	peseytyä = pestä itsensä	mustua = tulla, muuttua mustaksi pariutua = ryhtyä, tulla pariksi
Muuntelujohdos	nieleskellä ~ nieleksiä = niellä toistuvasti puhkoa = puhkaista toistuvasti	keikkailla = käydä keikoilla pätkiä = tehdä pätkiksi

Lisäksi johdoksilla voi olla muunlaisia kantavartaloita kuin verbejä tai nomineja, esim. sellaisia nominaalisia vartaloita, jotka eivät edusta omaa taipuvaa lekseemiään (lähe-sty-ä, al-itta-a), tai deskriptiivisiä vartaloaineksia (koh-autta-a, sir-istel-lä).

Kun kantaverbinä on johdos, verbinjohtimet kombinoituvat (» § 306) ja niiden semanttiset piirteet voivat yhdistyä samassa verbissä: esim. verbi roma(hd)uttaa on merkitykseltään sekä momentaaninen että kausatiivinen (‑AhtA- + ‑UttA-), verbipudottautua sekä kausatiivinen että refleksiivinen (‑ttA- + ‑UtU-). Johdosten luokittelun kannalta määräävä on kuitenkin viimeinen, vartalonloppuinen johdinaines.

Huom. Vaihtoehtoisesti joko nomini- tai verbikantaiseksi tulkittavia johdoksia ovat esim. seuraavat. Eri kantasanatulkinnoissa johdoksella saattaa olla erilainen morfologinen segmentaatio.

kuki-tta-a ’saattaa kukkimaan’ (< kukkia) ~ kuk-itta-a ’koristaa kukilla’ (< kukka), erot-ta-a (< erota) ~ ero-tta-a (< ero) | leima-utu-a ’tulla leimatuksi’ (< leimata) ~ ’saada leima’ (< leima), hidas-tu-a (< hidas) ~ hidast-u-a (< hidastaa) | synkist-el-lä (< synkistää) ~ syn-k-istel-lä (< synkkä) | loikk-i-a (< loikata ~ loikka)

Johdinten yhdistelmät

§ 306 Yhdistymismahdollisuuksista ja -periaatteista

Kuviot 5, 6 ja 7 kuvaavat verbinjohdintenyhdistymismahdollisuuksia. Kuvioista ilmenee, että yli kahden johtimen yhtymät ovat harvinaisia: tällöin johtoketjussa on usein jossain kohtaa kiteytyneisyyttä tai leksikaalistuneisuutta. Peräkkäin ei yleensä liity kahden saman semanttisen ryhmän johtimia. Mitä enemmän johtimia on peräkkäin, sitä tilapäisempiä johdokset ovat yleensä luonteeltaan. Kuvioissa tummennettu laatikko tarkoittaa tavallista, tummentamaton satunnaisempaa johtamismahdollisuutta. Myös lähtökohtana olevan 1. johtimen yleisyys ja produktiivisuus voi vaihdella suuresti.

Kuviot esittävät vain käytöstä todettuja johtamistapauksia. Periaatteessa mahdollisia johtoketjuja on muitakin, mutta niiden tuottamat johdokset eivät teksti- ja sanakirja-aineiston perusteella ole todellisia, kuten vaikkapa pilaannutella (-A- + ‑VntU- + -ttA- +-le-), kilpailutella (-ile- + -UttA- + -ele-) tai heikentyillä (-ne- +‑tA- + -U- + -ile-). Kuvioiden esimerkkiverbit edustavat maksimaalista johtoketjua eli sisältävät ketjun kaikki mahdolliset johtimet; samaan ketjuun kuuluu yhtä lailla vain yhden tai kaksi johdinta sisältäviä muodosteita, esim. verbin luo-vu-t-el-laedustamaan ketjuun myös luo-pu-a ja luo-vu-tta-a.

Muuttamisjohdoksissa (kuvio 5) on supistumaverbien johdin -A-sikäli poikkeuksellinen, että se voi esiintyä vain johdinyhtymän alussa ja on ylipäätään luonteeltaan vähemmän selvästi johdin kuin ryhmän muut johtimet (supistumaverbeistä » § 330); samanlainen on johdin -i- kuviossa 7. Supistumaverbien johdin -A-voi yksinäisvokaalisena myös kadota kokonaan seuraavan johtimen edeltä, esim. mit-ta-utu-a (< mitta-a-).

Muuntelujohdosten edelleenjohtaminen (kuvio 7) on vähäisempää kuin muuttamis- ja muuttumisjohdosten, ja siinä on myös enemmän rajoituksia: esim. momentaanijohdoksia ei juurikaan johdeta johdosverbeistä eikä lainkaan yli kaksitavuisista vartaloista.

Kuvio 5: Verbinjohdinten liittyminen muuttamisjohdosten johtimiin

Kuvioissa 5, 6 ja 7 tummennettu laatikko tarkoittaa yleistä johtamismahdollisuutta, tummentamaton satunnaisempaa, jonka tuottamat yksittäiset verbit kuitenkin voivat olla käytössä yleisiä.

Kuvio 6: Verbinjohdinten liittyminen muuttumisjohdosten johtimiin

Kuvio 5

Kuvio 7: Verbinjohdinten liittyminen muuntelujohdosten johtimiin

Kuvio 6

Kantasanana verbi

§ 307 Johtimen vaikutuksesta kantaverbin merkitykseen

Verbivartaloon liittyvillä verbinjohtimilla on kahdenlaisia tehtäviä. Muuttamis- ja muuttumisjohdoksissa johdin muuttaa kantaverbinvalenssia ja vaikuttaa siten verbin argumenttirakenteeseen ja lauseenjäsenten välisiin suhteisiin (» § 462). Muuntelujohdoksissa johdin taas modifioi verbin ilmaiseman toiminnan tai tapahtuman laatua. Esimerkkejä muuttamis- ja muuttumisjohdoksista:

Talonmies	siirsi	pöydän.		>	Pöytä	siirt-y-i.
		objekti		>	subjekti

Äiti	nuku-tta-a	lapset.		<	Lapset	nukkuvat.
		objekti		<	subjekti

Isä	tee-ttä-ä	kengät	suutarilla.	<	Suutari	tekee	kengät.
		objekti	adverbiaali	<	subjekti		objekti

Ikävä	herkistää	mielen.		>	Mieli	herkist-y-y	ikävästä.
subjekti		objekti		>	subjekti		adverbiaali

Muuttumisjohdoksilla (eli U-vartaloisilla) on transitiivinen kantaverbi, jonka johdin muuttaa intransitiiviseksi. Muuttamis- (eli(t)tA-) ja muuntelujohdosten (le- ym.) kantaverbeissä on niin transitiivisia kuin intransitiivisiakin. Muuttumisjohdos kuvaa muutosta subjektin tarkoitteessa, muuttamisjohdos objektin tarkoitteessa.

Muuttamis- ja muuttumisjohdosten johtimet ovat tehtäviltään vastakkaisia. Kausatiivinen johdin (kuten ‑ttA-) lisää yhden täydennyksen kantaverbin valenssiin ja on siten tyypillisesti transitiivistava tai kolmipaikkaistava, refleksiivis-automatiivinen johdin (kuten ‑U-) taas vähentää ja on intransitiivistava. Muuttamis- ja muuttumisjohdinten aiheuttama valenssinmuutos koskee lauseenjäsenistä etenkin subjektia ja objektia ja niiden rooleja. Sama argumentti saa kantaverbissä ja johdoksessa eri lauseenjäsentehtävän (ks. esimerkkejä edellisellä sivulla).

Muuttamis- ja muuttumisjohdokset muodostavat kantaverbinsä kanssa transitiivisen ja intransitiivisen verbin pareja. Johtamattomasta transitiiviverbistä voi yleensä muodostaa johtamalla intransitiivisen verbin ja päinvastoin.

Transitiivinen (kausatiivinen)	Intransitiivinen (ei kausatiivinen)
siirtää	siirt-y-ä
kastaa (~ kastella)	kast-u-a
panna	pane-utu-a
kääntää ~ käänn-y-ttä-ä	käänt-y-ä
pilata ~ pila-annu-tta-a	pila-antu-a
kirjoittaa ~ kirjoit-utta-a	kirjoitta-utu-a (~ kirjoitt-u-a)
hidastaa ~ hidast-u-tta-a	hidast-u-a
elä-ttä-ä	elää
nuku-tta-a	nukkua
pudot-ta-a	pudota ~ pudot-ta-utu-a
rento-u-tta-a	rento-utu-a
kävel-yttä-ä	kävellä
pääs-tä-ä	päästä (: pääse-)
kilis-tä-ä ~ kilis-yttä-ä	kilistä (: kilise-)

Verbien johtaminen johdetuista verbeistä (» § 306)ei sen sijaan ole aivan yhtä rajoituksetonta. Vain pienen osan Aise- ja (e)le-johtimisista verbeistä voi intransitiivistaa U-johtimella tai U-loppuisella johtimella. Myöskään monista kausatiivisista, varsinkaan teettojohdoksista, ei voi muodostaa U-johtimista intransitiivista verbiä.

*vilkaistua < vilkaista | *kieriteltyä ~ *kieritteleytyä < kieritellä | *elättyä < elättää | *puhalluttua < puhalluttaa | *hankaloittua < hankaloittaa

Samoin tunneverbien intransitiivistaminen ei ole aina mahdollista, esim. *pelkäytyä < pelätä, *inhoutua < inhota.

Huom. Verbiin liittyvät verbinjohtimet on jaettu muuttajiin (taimuuntajiin) ja modifioijiin sen mukaan, vaikuttaako johdin kantaverbin syntaktiseen käyttäytymiseen vai ei. Ensin mainittua ryhmää edustavat muuttamis- ja muuttumisjohdosten, jälkimmäistä muuntelujohdosten johtimet. Vaihtoehtoinen nimityspari muuttajille ja modifioijille on esim. roolijohtimet ja teonlaatujohtimet. (Myös » § 156.)

Kantasanana nomini

§ 308 Nominikantaisten verbien merkityksistä

Jokseenkin mistä hyvänsä substantiivista tai adjektiivista voi periaatteessa johtaa verbin, ei kuitenkaan kaikista yhdyssanoista. Valtaosa verbinjohtimista voi liittyä nominikantaan eli toimia nominin verbistimenä. Tällaisen johdosverbin merkitys riippuu niin johtimesta, kantanominista kuin käyttöyhteydestäkin.

Nominin verbistyksiin eli nominikantaisiin verbeihin kuuluu ensinnäkin muuttamisjohdoksia kuten hidastaa, vaahdottaa (a) (» § 317) ja muuttumisjohdoksia kuten puuroutua, vilkastua (b) (» § 337). Lisäksi keskeinen ryhmä ovat merkitykseltään essentiaaliset johdokset, jotka ovat useimmiten intransitiivisia ja le– tai Oi-johtimisia, esim. köyhäillä, synkistellä, häiriköidä, kipparoida, sairastaa (c). Niiden subjekti on tyypillisesti ihmistarkoitteinen, ja verbi ilmaisee olemista tai toimimista kantasanan tarkoitteena tai tilassa, jota kantasana tarkoittaa tai jossa kantasanan tarkoite on keskeisesti mukana. Esimerkkien (a–c) verbit ovat kerrallisia, tilapäisiä muodosteita ja havainnollistavat näiden verbiryhmien karttuvuutta.

(a) aurinkoistaa ’tehdä aurinkoiseksi’ (sl), huoneuttaa ’muuttaa huoneiksi’ (L), lenkittää ’käyttää (koira) lenkillä’ (L), ikkunoida ’varustaa ikkunoilla’ (L), vinylöidä ’tehdä vinyyliäänilevy’ (L)

(b) junttiutua ’muuttua juntiksi’ (L), kalaistua ’muuttua kalaiseksi’ (L), patsastua ’muuttua patsaan kaltaiseksi, jäykistyä’ (K), medioitua ’joutua mediaan (joukkoviestimiin), tulla median käyttäjäksi’ (l, a, L)

(c) -le-: sinkkuilla ’olla sinkku(na), käyttäytyä kuin sinkku’ (E), prätkäillä ’ajaa moottoripyörällä’ (L), hauskailla ’pitää hauskaa’ (L) | -Oi-: kännyköidä ’soittaa kännykällä, käyttää kännykkää’ (E, L), meklaroida ’toimia meklarina’ (skt), ärhäköidä ’olla ärhäkkä(nä)’ (L) | Muu johdin: sijaistaa ’toimia sijaisena’ (E, sl), solisteerata ’toimia solistina’ (L, E), tangota ’tanssia tangoa’ (L, TV)

Nominikantaisista verbeistä varsinkin le-johdosten merkityksenmuodostus on hyvin vapaata; esim. merkitykseltään vakiintuneella johdoksella voi olla muunkinmerkityksistä käyttöä: Tanskassa saa sikailla [’käyttää sianlihaa’] halvalla (L).

Deskriptiiviset verbit

§ 309 Deskriptiiviverbien johdosmaisuudesta ja johtimista

Deskriptiiviset verbit ovat hahmoltaan johdosmaisia. Niillä ei kuitenkaan ole kantasanaa, vaan johdinta edeltävänä vartaloaineksena on foneemijono, joka ikonisesti, äänneasullaan jäljittelee jotain kuultavaa tai nähtävää ilmiötä (deskriptiivisanoista myös » § 154). Sama vartalo esiintyy tyypillisesti erijohtimisten deskriptiiviverbien sarjoissa:

räiskyä, räiskiä, räiskähtää, räiskähdellä, räiskäyttää, räiskäytellä, räiskäistä

kellistää, kellahtaa, kellottaa, kelliä, kellua

Saman sarjan verbit ovat toistensa korrelaatteja (korrelaatin käsitteestä » § 160). Joskus deskriptiiviverbin korrelaattina on muitakin sanoja kuin tällaisen verbisarjan jäseniä tai niiden edelleen johdoksia, esim. notkua-verbillä adjektiivi notkea ja substantiivi notko (jotka eivät välttämättä ole yhtä leimallisesti deskriptiivisiä sanoja kuin vastaava verbi). Sarjojen perusteella syntyy myös uusia deskriptiiviverbejä.

Deskriptiiviset verbit edustavat johdostyyppien morfologisia muotteja ja samalla monelta osin myös verbijohdosten semanttisia pääryhmiä. Keskeinen vartaloltaan kaksitavuisten deskriptiiviverbien ryhmä ovat U-vartaloiset (a) (» § 340 huom.); niissä U:ta edeltää usein konsonantti k.

(a) helskyä, hytkyä, ilkkua, jyskyä, keikkua, kiekua, loiskua, lonksua, napsua, paukkua, ryskyä, säihkyä, vilkkua

Kompleksisen U-loppuisen johtimen sisältävät deskriptiiviverbit ovat sen sijaan harvinaisia, lähinnä VntU-johtimisia, esim. nuhraantua, nyhrääntyä, rähjääntyä, äkääntyä. Lisäksi on vartaloltaan kaksitavuisia i-loppuisia deskriptiivisiä verbejä kuten määkiä, söhliä, tökkiä, voihkia.

Deskriptiiviverbeissä erityisen yleisiä ovat erilaiset monitavuiset vartalotyypit. Vartaloltaan ise-loppuiset verbit ovat kaikki deskriptiivisiä (b), AhtA-verbeistäkin valtaosa (c).

(b) helistä, kohista, mukista, sihistä, tömistä, väristä

Lisäksi deskriptiiviverbeihin kuuluu muuttamisjohdosten muotin mukaisia vartaloltaan tA-loppuisia verbejä, sekä intransitiivisia että transitiivisia. Johdinta -ttA– edeltää näissä lyhyt vokaali (ei kuitenkaan e) tai UU (d). stA-johdinta edeltää deskriptiiviverbeissä yleensä i (e); joillain stA-verbeillä on korrelaattina paikallissijainen adverbi. Deskriptiivisiä verbejä on myös (e)rtA– ja (e)ltA-vartaloisissa verbeissä (f) sekä AA-supistumaverbeissä (g).

(d) hekottaa (~ hekotella), jankuttaa, jumputtaa, kuiskuttaa, kyhnyttää, kököttää, liplattaa, motkottaa, nyökyttää (~ nyökytellä), piipittää, posottaa, retkottaa, supattaa, sössöttää, toitottaa, uikuttaa, viipottaa, vollottaa | jyryyttää, kituuttaa, retuuttaa (PS), pärryyttää (k)

(e) heristää (~ heristellä), irvistää (vrt. irvessä ~ irveen), kakistaa, kipristää, livistää, löntystää (~ löntystellä), mekastaa, mutristaa, mutustaa, nipistää, pilkistää, rellestää, siristää, tirkistää (~ tirkistellä), virnistää

(f) kujertaa, lepertää (~ leperrellä), mongertaa, piipertää, sopertaa, tuhertaa (PS), pukertaa (skt) | jokeltaa (~ jokellella), räpeltää, ujeltaa, viheltää (PS), höseltää (k, L)

(g) hoilata, hyrrätä, junnata, kurlata, melskata, pörrätä (~ pörräillä), räplätä, tuutata

Ryhmien (a–b) ja (d–g) verbit ilmaisevat useimmiten toistuvaa tai jatkuvaa ääntä tai liikettä, vaikkei niihin sisällykään le-johdinainesta. Ryhmien (c–g) verbeistä voidaan edelleen johtaa le-verbejä ja ise-verbeistäkin (b) tA-johtimen välityksellä (kolis-t–el-la). Lisäksi deskriptiiviverbeissä on sellaisia le-verbejä, joita ei ole johdettu edellä mainituista vartalo- tai johdostyypeistä, esim. irvailla, äkäillä, sekä ksi– ja hti-johdoksia: ripeksiä, tupeksia; koikkelehtia, käpsehtiä. Oi(tU)-verbeissä on vain tilapäisiä deskriptiivisiä muodosteita, esim. mähmäröidä, räpelöidä, tiittaroida; töräköityä (sl).

AhtA-verbeistä johdetut UttA-verbit kuten jysä(hd)yttää,roja(hd)uttaa puolestaan ovat semanttisesti kausatiivisia ja ilmaisevat liikuttamista tai äänen tuottamista. Myös ise-verbeillä on kausatiiviset UttA– tai tA-edelleenjohdoksensa, esim. kilisyttää~ kilistää, vapisuttaa.

§ 310 Imitatiivijohdokset: hihittää, nokutella, köhiä

Imitatiivijohdokset eli sitaattijohdokset ovat toistuvaa määrämuotoista ääntelyä tai sanankäyttöä kuvaavia (t)tA- tai(t)tele-johtimisia verbejä (vrt. puhuttelujohdokset » § 356). Kantavartalona on interjektio tai muu deskriptiivinen äännös (a) tai konjunktio tai muu partikkeli (b). Imitatiivijohdos kuvaa tyypillisesti toistuvaa ääntä tai äännöstä, ja sen mukaisesti tämä fonologinen aines voi olla verbin vartalossa myös toisteisena. Ryhmän (b) verbit ovat enimmäkseen le-johtimisia ja vakiintumattomia.

(a) hihittää ~ hihitellä, hohottaa, hyssyttää ~ hyssytellä, kotkottaa, lallattaa ~ lallatella, töötöttääKuuluu lyhyttsirpitys. ”Tikli”, kuittaa Nieminen – –. (L) | Sinun piti mennäheihettämään [’hyvästelemään, sanomaan hei hei’] Johanille.(TV) | Hän khiikhiitteli vielä, että hän on ruskeatukkainen – –. (K)

(b) elitellä ’käyttää (liikaa) eli-sanaa’ (R), hellanlettastella (R, L), nonotella (TV) Melkein joka repliikissä siissitellään. (< siis) (L)| – – ”niikuttelun” sijasta murteenpuhujat ”tuotattelevat”. Onkohan tuota erityisesti savolaisten suosima? (A)

Imitatiivijohdosten rajaaminen muista deskriptiivisistä verbeistä ei ole aina selvää. Vastaavuus interjektioon voi olla muillakin kuin(t)tA- tai (t)tele-verbeillä, esim. haukkua, köhiä ~ köhistä, voihkia. Toisaalta esimerkiksi verbit höpöttää ja höpistä assosioituvat sekvenssiin höpö höpö, mutta ei ole selvää, onko niiden motivaationa juuri interjektio höpö. Varsinaisesti imitatiivisia taas eivät ole esim. deskriptiiviverbit sössöttää tai urputtaa.

Verbinjohtimia

Nominikantaisia

– ile frekventatiivinen eli toistuva, esim. auto+ile-, hätä+ile-, matka+ile-, teltta+ile-
– (i)stA kausatiivinen eli aiheuttava, esim. avu+sta-, kunno+sta-, kone+ista-, notk+ista-, suor+ista-
– ne translatiivinen eli muuttuva, esim. halpe+ne-, heikke+ne-, kylme+ne-, laaje+ne-, tiukke+ne-
– ntA kausatiivinen, esim. muu+nta-, suome+nta-, vaara+nta-, jälje+ntä-
– ttA kausatiivinen, esim. hahmo+tta-, huvi+tta-, kesy+ttä-, pako+tta-
– UtU refleksiivinen eli itsekohtainen, passiivis-translatiivinen, esim. aihe+utu-, kipe+yty-, kuori+utu-, puuro+utu-

Verbikantaisia

– AhtA momentaaninen eli äkillinen, esim. hauk+ahta-, ist+ahta-, kieh+ahta-, tip+ahta-, väs+ähtä-
– Aise momentaaninen, esim. niel+aise-, pes+aise-, tek+aise-, pyyhk+äise
– ele, ile frekventatiivinen eli toistuva, esim. aj+ele-, heitt+ele-, kaipa+ile-, kerä+ile-
– skele frekventatiivinen, esim. ammu+skele-, etsi+skele-, pure+skele-
– ttA kausatiivinen, esim. ammu+tta-, eksy+ttä-, kaiva+tta-, tee+ttä-
– UtU refleksiivinen, translatiivinen, esim. ava+utu-, elä+yty-, hake+utu-, laske+utu-, uskalta+utu-

Introdus / lisätty 3.4.2015

Actualizat / päivitetty 18.10.2015

Actualizat / päivitetty 1.9.2016

Actualizat / päivitetty 24.1.2021