Blogulblog's Blog

Supisuomalainen

Supisuomalainen

.

SupisuomalainenKuva on kopioitu ja muokattu luvatta rehellisen käytön perusteella ei-kaupalliseen käyttöön.

.

Pagină coroborată cu Ristiin rastiin – Perechi celebre

.

În pagina Cuvinte orfane – orpoja sanoja, de care depinde această pagină, semnalez cuvinte finlandeze care, considerate separat, sunt lipsite de semnificație; ele capătă sens abia atunci când devin componente ale cuvintelor compuse.

În textul de mai jos, inspirat de pe blogul Kirlah intitulat Ypöyksin niin neitiä niin neitiä am găsit de cuviință să discut câteva din aceste cuvinte orfane.

.

I. Finlandeza are multe particularități care nu se mai întâlnesc la alte limbi, printre ele și folosirea acestor cuvinte-particule adăugate altor cuvinte ca prefixe pentru a le sublinia și accentua. Textul luat ca exemplu: Supisuomalaiset seisoivat ritirinnan täpötäydessä ja upouudessa bussissa. Vihoviimeinenkin mahtui lopulta mukaan. – Oliko tämä  jonninjoutavaa jorinaa?” Particulele-cuvinte supi, riti, täpö, upo, viho, jonni ar fi inutil să fie căutate în dicționare pentru că, așa cum am spus mai sus, ele nu înseamnă nimic dacă sunt luate separat de cuvintele la care au fost atașate.

Supi: Desigur, supi poate induce în eroare pentru că se referă la un animal, ursul-spălător american, mai ales la blana lui. Un alt animal specific Finlandei este supikoira – câinele enot, dar asta nu ne lămurește ce înseamnă supisuomalainen. Ei bine, se referă la finlandezul autohton, finlandezul adevărat, finlandezul pur (perussuomalainen).

Riti: ritirinnan (rinn. ripirinnan) aivan rinta rinnan, vieri vieressä. Juoksijat tulivat maaliin ritirinnan.

ritirinnan ● umăr la umăr; mână-n mână ■ sida vid sida; i jämbredd, jämsides; i bredd; (kuv) hand i hand

Täpö: täpösen, täpötäynnä, täpötäysi, täpötäyteen

täpötäynnä ● plin până la refuz ■ (puhek) proppfull, fullproppad, proppad; smockfull, fullsmockad, smockad; (täynnä väkeä myös) fullsatt; fullspikad

Upo: upouusi aivan uusi, uuden uutukainen. Upouudet kengät.

upouusi ● nou-nouț ■ splitterny; (puhek) sprillans ny

Viho: vihonviimein, vihoviimein tavallisemmin: vihdoin viimein.

vihonviimeinen, vihoviimeinen

  1. ehdottomasti viimeinen, laitimmainen. Tämä oli vihonviimeinen kerta, kun sait anteeksi. Vihonviimeinen keino.
  2. kertakaikkisen kurja, viheliäinen. Vihonviimeinen lurjus. Vihonviimeinen mökkiröttelö.

vihonviimein, vihoviimein, vihonviimeinen, vihoviimeinen ● absolut ultimul ■ absolut sist; allra sist

Jonni: jonninjoutava joutava, vähäpätöinen, turha, mitätön, yhdentekevä. Jonninjoutavaa näpertelyä.

jonninjoutava ● absolut inutil ■ (täysin turha) helt onödig, fullkomligt onödig; (turha) onödig; (vähäpätöinen) obetydlig

Considerând textul de mai sus luat ca exemplu înțelegem că: Finlandezii autohtoni stăteau [înghesuiți] cot la cot în autobuzul nou plin până la refuz. [În sfârșit] până și ultimul a mai încăput. – A fost asta mult zgomot pentru nimic?

.

BD14845_.

II. O altă modalitate de accentuare este repetarea silabei inițiale într-o formă ușor alterată. Este mult mai eficace decât sinonimele lor obișnuite, erittäin, täysin, aivan, hyvin. Vierivieressä kuulostaa selkeämmältä kuin vaikkapa ihan vieressä. Löytyyhän tällaisia vakiintuneita sanontoja vaikka kuinka paljon: ypöyksin, typötyhjä, piripintaan

Vieri: vieri26 (vierelläviereltävierellevieressävierestäviereen ks. erikseen) välittömästi jhk rajoittuva ala,  vierus(ta); vrt. varsilaitareuna,syrjäsivuääriTien, radan, ojan vieri [myös →←]. Katuvieri, seinävieri, aitovieri.  Ojan vierillä kasvavat pajut. Vieri vieressä, vieri viereen aivan vierekkäin, lähekkäin, rinnakkain. Istuivat orrella vieri  vieressä.  Istuttaa taimet vieri viereen.

vieri, vierialue, vierihoito, vierimiskitka, vierinkivi, vierintälaakeri, vieritse, vierittäytyä, vierittää, vieritys, vieriä

vieri ● lângă; margine ■ bredvid; nära; kant

ojan vieri ● marginea șanțului ■ dikeskant; (ojan piennar); tien vieri ● marginea drumului ■ vägkant; (tien piennar) vägren

Ypö: ypöyksin aivan yksin. Ypöyksin autiossa talossa.

ypöyksin ● singur-singurel ■ mol allena; helt allena; alldeles ensam; helt ensam

Typö: typötyhjä aivan, täysin tyhjä.

typötyhjä ● gol-goluț; absolut gol ■ alldeles tom

Piri: piripinnassa (myös paikallissijamuodot piripintaan, piripintanaan) laitojen yläreunaa myöten täynnä. Sateiden  jälkeen järvi olipiripinnassa. Kaataa lasi piripintaan. Astia on piripintanaan vettä.

piripinnassa, piripintaan, piripintanaan

piripintaan ● plin-ochi; până la refuz ■ till brädden

kaataa lasi piripintaan ● a umple paharul până la refuz ■ fylla ett glas till brädden (randen); fylla ett glas ända upp

.

BD14845_.

III. Un alt procedeu de accentuare sau de subliniere este repetarea cuvântului-cheie la genitiv așezat înaintea cuvântului-cheie propriu-zis [la nominativ sau la partitiv, după caz]. Astfel avem: uuden uusi sau uuden uutukainen – nou-nouț, laihan laiha – slab-mort. Procedeul se folosește mai ales în enunțurile negative cu sensul „absolut deloc”. Siellä ei ollut linnun lintua. – Acolo n-a fost absolut nicio pasăre. Minulla ei ole euron euroa.– N-am nici măcar un euro. Ei marjan marjaa löytynyt metsästä. – N-am găsit în pădure nici urmă de fructe [de pădure].

.

BD14845_.

IV. Ar mai fi un procedeu folosind termeni de comparație atașați ca prefix. De ex.: sysimusta = musta kuin sysi (hiili – cărbune), litimärkä = niin märkä että litisee (litistä – a lipăi), (rinn. likomärkä, läpimärkä), vitivalkoinen = valkoinen kuin viti (vastasatanut lumi – zăpadă proaspătă), rutikuiva = niin kuiva, että rutisee (rutista – a scârțâi), ventovieras = niin vieras että on vento eli ihan outo. Vento on maagisen olion nimitys – vento este o ființă imaginară.

.

BD14845_.

V. În sfârșit, un procedeu mai rar se accentuare și subliniere este acela de a repeta cuvântul, în aceeași formă, eventual însoțit de niin – așa de. Procedeul are conotație negativă pentru că se folosește cu nuanță dubitativă sau de dispreț: oare chiar așa? Ollaanpa sitä niin fiiniä, niin fiiniä. – [Vezi Doamne,] suntem așa de fini! [Face pe finul!] Hän oli olevinaan niin neitiä, niin neitiä.– E așa de „domnișoară”. Toistolla saatetaan myös asettaa mietittäväksi asioiden suhteellisuus: ”Oliko se ostamasi hame halpa?” – A fost ieftină fusta pe care-ai cumpărat-o? ”No halpa ja halpa!” – Așa ș-așa! [Depinde de ce înțelegi prin ”halpa”!] Eli tästä toistosta käy selville, että tuo halpuus oli suhteellista, mitä nyt kukakin halpana pitää.

.

BD14845_.

VI. Pentru categoria care urmează, consider că este mai elocventă consultarea linkului de la început despre perechile celebre.

Mielenkiintoinen on myös sanonta, jota käytetään ilmaisemaan, että jokin oli ihan täpärällä: Minä juuri ja juuri ehdin bussiin (tai just ja just). Se oli siinä ja siinä, että hän sai ylioppilaslakin. – abia, cu greu; la mustață

.

BD14845_.

VII. Bonus – o noutate!

Nykyään on yleistynyt myös seuraavanlainen vahvistaminen: opiskelija sanoo menevänsä käymään „kotona kotona„, eli todennäköisesti menee kotipaikkakunnalleen vanhempiensa luokse, eikä omaan vuokrayksiöönsä.

Tai omien työkavereitteni kesken sanomme olevamme „töissä töissä„, kun haluamme vaikka puhelimessa korostaa olevamme nimenomaan työvuorossa työvaatteet päällä, eikä ohimennen työmaalla jotain rästihommaa tekemässä tai muuten vaan hengaamassa.

După părerea mea, procedeul se înrudește, pe departe, cu expresiile românești, mai noi, de genul „băiat de băiat” care ar corespunde formulării mai vechi „un băiat și jumătate”. De altfel, procedeul repetării este folosit curent și în română, spunem „e pâine, pâine” (pâine adevărată și nu altceva); „să fie casa casă și masa masă”. [Și iar cele două limbi se apropie!]

.

BD21323_.

Arina – Perussanasto

Alahalla on sanoja, joiden harvinainen perusmuoto elävöittää kirjoituksia. Moni sana kuulostaa hauskalta, koska alkuperäinen merkitys on hämärtynyt. Sanoilla voisi olla vielä oma itsenäinen merkitys, ellei unohdettu.

Sanat ovat tyypillisesti

  • ennen vanhaan käytettyjä perussanoja (huosta),
  • kieltohakuisia sanoja (häävi),
  • monikkosanoja (hynte) tai
  • yhdysosamuotoja (appo).

ammo ammoisina aikoina {ammoin, ammoinen, ammolla, ammollaan, ammolle, ammolleen}

appo appoavoin {Apposen [= aivan, ilkosen] alasti. Apposen auki.; apposet: voisulan kanssa syötävät keitetyt herneenpalot.}

hako (2) hakoteillä, hakoteille {harhateillä, väärässä. Joutua hakoteille. Tässä asiassa ollaan pahasti hakoteillä.}

hama hamassa menneisyydessä {hamassa, hamasta, hamaan) vars. ylät. ilmaisemassa jnk esiintymisen, suorittamisen tms. äärimmäiskohtaa: jssak kaukana; jstak alkaen, lähtien, asti t. saakka; jhk asti t. saakka. Hamassa muinaisuudessa. Hamasta lapsuudesta (alkaen, saakka). Hamaan kuolemaansa asti. Hamaan maan ääriin (asti, saakka). Hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen. Ark. Tappiin (asti, saakka) t. hamaan tappiin (asti, saakka) loppuun asti, viimeiseen asti.}

hanka (2) vastahankaan {vastahanka, vastahankainen, vastahankaisuus; vastustus, vastarinta, hangoittelu. Päätös toteutettiin vastahangasta huolimatta. Olla vastahangassa jssak asiassa vastustaa jtak asiaa. Asettua vastahankaan ryhtyä vastustamaan.}

heite (2) jättää heitteille {hylätä, luopua jstak; torjua luotaan.}

hervo hervoton {hervota, hervoton, hervottomasti, hervottomuus; hervoton: veltto, rento, voimaton, voipunut, herpaantunut. Hervottomat lihakset. Käsi riippuu hervottomana sivulla. Meni säikähdyksestä hervottomaksi. Ark. uskomaton, fantastinen, hillitön, posketon. Hervoton tyyppi. Kertoi hervottomia juttuja.}

hevi (≠HeVi) ei hevillä {hevillä (rinn. hevin) vain kielteisissä yhteyksissä: (ei) vähällä, helpolla; (ei) kernaasti, (ei) juuri. Hän ei hevillä luovuta. Sitä ei hevillä unohdeta. Siihen en hevillä suostu. Tässä ei hevillä tehdä poikkeuksia.}

hieveri henkihieverissä, henkihieveriin {hyvin heikkona, henkitoreissa, kuolemaisillaan. Olla henkihieverissä. Vietiin henkihieverissä sairaalaan. Hakata jku henkihieveriin.}

hipihiljaa {aivan hiljaa, hiirenhiljaa, hiiskahtamatta. Yleisö istui hipihiljaa. Kaupunginhallitus oli asiasta hipihiljaa.}

hoti hoteissa, hoteista, hoteisiin {huostassa, hoidossa, huomassa, huolehdittavana, käytössä. Lapsi jätettiin  sukulaisten hoteisiin. Olla omissa hoteissaan huolehtia itse itsestään, olla omin päin. Auto oli poikien hoteissa.}

hunninko olla hunningolla / mennä, joutua hunningolle { hunningolla (myös paikallissijamuoto hunningolle) rempallaan, retuperällä, hoitamatta, rappiolla. Hänen asiansa ovat hunningolla. Jätti liikkeensä hunningolle. Joutua  hunningolle. }

huoma huomaan, huomassa {vars. ylät. hallussa, huostassa, hoivassa, turvassa, suojassa. Olla jkn huomassa. Jättää kohtalonsa Jumalan huomaan. Herran huomaan [hyvästelyssä].}

huosta huostaanotto {huostaan, huostaanotto, huostassa, huostasta; hallussa, huomassa, hoivassa, hoidossa, käsissä. Rahat ovat hänen huostassaan. Ottaa lapsi huostaansa. Lapsi otettiin huostaan vrt.huostaanotto. Jätä asia minun huostaani. Viranomaisten huostaan joutunutta löytötavaraa.}

huve huveta; huventaa {vähetä, pienetä, kulua. Joukko hupeni puoleen. Rahat, voimat hupenevat. Huveta tyhjiin. Valmisteluihin hupeni viikko. Saattaa hupenemaan, vähentää. Inflaatio huventaa säästöjä.}

hynte hyntteet; hynttynyt {arkvaatteet, kamppeet, kuteet, rytkyt, ryysyt. Vetää hynttyyt ylleen. Lyödä hynttyyt  yhteen muuttaa yhteen, mennä naimisiin.}

häävi ei häävi; ei häävisti {vain kielteisissä yhteyksissä: kehuttava, kaksinen, hääppöinen. Eipä ole häävi asunto. Ei heidän toimeentulonsa kovin hääviä ole. Hänen asiansa eivät ole häävisti.}

iki joka ikinen {ikiaika, ikiaikainen, ikihonka, ikihyvä, iki-ihana, iki-ihastunut, ikikukka, ikiliikkuja, ikimaailmassa, ikimerkki, ikimetsä, ikimuistettava, ikimuistoinen, ikinaisellinen, ikinen, ikinuori, ikinä, ikioma, ikionnellinen, ikipäiviksi, ikipäivinä, ikipäivänä, ikirauha, ikirouta, ikisuosikki, ikiuni, ikivanha, ikivihanta, ikivihreä; yhdyssanojen taipum. alkuosana. 1. substantiiveissa: ikuinen, pysyvä (ikirouta, ikisuosikki); hyvin vanha (ikimetsä)ylät.  iankaikkinen (ikiaika, ikiuni). 2. adjektiiveissa: ikuisesti, aina (ikinuori); vahvistussanana: tavattoman, perin (iki-ihana, ikionnellinen).}

jama pahassa jamassa; jamaan {arkJk on hyvässä jamassa hyvällä tolalla, hyvällä kannalla, myötätuulessa. Asiat  ovat menneet siihen jamaan [= senlaatuisiksi, siihen pisteeseen], että – –.}

joute olla jouten {jouten, joutenolo, joutessa, joutessaan; toimettomana, joutilaana. Olla, istua jouten.; toimettomuus, joutilaisuus. (valinnainen omistusliite persoonittain vaihteleva) toimettomana, joutilaana ollen. Sen voisi joskus  joutessa tehdä. Keittäisitkö joutessasi kahvit. vrt. joutilas, joutilaisuus: toimeton, vapaa; käyttämättömänä oleva, liikenevä. Maata, kuljeskella joutilaana. Olisikosinulla joutilasta aikaa? Pankissahan sitä on joutilasta rahaa.}

kalte kohdella kaltoin; kaltoinkohtelu {pahoin, väärin. Kaltoin kohdeltu lapsi. Huonosta kohtelusta, vars. henkisestä t. fyysisestä väkivallasta, laiminlyömisestä tms. Lasten, vanhusten kaltoinkohtelu.}

kampsu kimpsut ja kampsut {arktavarat, kalut, tarvikkeet. Lähti kimpsuineen (ja) kampsuineen.}

kiepe olla jonkin kieppeillä {kieppeille, kieppeillä, kieppeissä; ark. tienoilla, paikkeilla, vaiheilla, maissa, tietämissä, hujakoilla, kieppeissä. Heräsin (siinä) klo 7:n kieppeillä. Ratkaisu siirtyy jonnekin tammikuun kieppeille. Hinta  pyörii 100 euron kieppeillä on noin 100 euroa. Siinä joulun kieppeissä.}

kiikki joutua kiikkiin; {kiikissä, kiikistä; kiinni, kiipelissä, käpälälaudassa. Varas on kiikissä. Joutua, jäädä kiikkiin.}

kimpsu kimpsut ja kampsut {Lähteä kimpsuineen (ja) kampsuineen.}

konsa ei konsa(na)an {konsaan, konsanaan; vars. ylät. 1. kielteisissä yhteyksissä: koskaan, milloinkaan, ikinä, ikipäivänä, kuunaan. Sitä ei voi konsaanunohtaa. Paras mitä konsaan on nähty. 2. vertausta vahvistamassa: ainakin, ikään. Ilma oli kaunis kuin konsaan keväällä.}

kontto (2) kontolla {kuv. Pikkurikkeitä on hänenkin kontollaan. Koko tapaus on pantava hänen lapsellisuutensa  kontolle.}

koommin sen koommin {kielteisissä yhteyksissä: siitä saakka, siitä lähtien, sittemmin, enää sen jälkeen. Häntä ei  ole sen koommin näkynyt. Asiaan ei ole sen koommin kajottu.}

kuuna ei kuunaan { ylätkoskaan, milloinkaan, ikinä, konsanaan, kuuna päivänä. Onko kuunaan nähty moista!}

kähmä käsikähmä {kähmintä, kähmiä, kähmiminen; 1. hipelöidä, kopeloida, kouria. Kähmiä tyttöjä. 2. kähveltää, näpistellä; kahmia. Kähmiä makeisia myymälän hyllyiltä. On valtakaudellaan kähminytitselleen suuromaisuuden. Poliittinen kähmintä.}

kärme olla kärmeissään {murt. käärme Olla kärmeissään jklle. Yleisö oli häviöstä kärmeissään. Akka kaikesta kärmeissään.}

köni saada köniinsä {turpa, kuono} Antaa jkta t. jklle köniin turpiin, kuonoon, selkään. Saada köniinsä.

laimi lyödä laimin {Lyödä laimin (myös: laiminlyödä) olla pitämättä huolta t. välittämättä jstak, jättää tekemättä jtak (joka on velvollisuutena). Lyödälaimin vaimoaan. Lyödä tehtävänsä, velvollisuutensa laimin. Älä lyö laimin [= jätä käyttämättä hyväksesi] hyvää tilaisuutta!}

lekkeri lyödä lekkeriksi {Lyödä, pistää, mennä lekkeriksi lekkeripeliksi. lekkeripeli Jk menee lekkeripeliksi jstak ei tule mitään, jk sujuu huonosti, menee plörinäksi, pipariksi, hulinaksi, piirileikiksi. Kilpailut menivät lekkeripeliksi.}

lipetti lähteä lipettiin {pakoon, tiehensä, käpälämäkeen. Lähteä lipettiin. Koira ajoi varkaan lipettiin.}

livohka lähteä livohkaan {Lähteä livohkaan lähteä pakoon, lipettiin, käpälämäkeen, ottaa hatkat, ottaa livohka.}

luppo luppoaika {eräitä us. naavan kaltaisia jäkäliä. Korpi-, tummaluppo.} luppoaika, joutoaika. Työmatkalla oli  tiukka ohjelma eikä luppoaikaa juuri jäänyt.

läntä lyhyenläntä {lyhyenläntä, läntälleen, läntällään, läntässä, läntätä, vähäläntä, vähänläntä} vars. ihmisestä: lyhyehkö, lyhyenlainen, -puoleinen, vähä(n)läntä. Jäi lyhyenlännäksi kuten isänsä. Myös lihavanläntä, pienenläntä, pitkänläntä, suurenläntä; vähäläntä.

lääppä olla lääpällään {matalana, pitkin maata, pitkällään, rähämllään} Kokoluokka oli uteliaisuudesta lääpällänsä.

mönkä mennä mönkään{Mennä mönkään epäonnistua, mennä myttyyn, mynkään, pieleen, päin honkia, päin seiniä.}

ojo ojossa { (myös paikallissijamuoto ojoon) (rinn. ojolla) suorana, oikoisenaan, tanassa. Tuli vierasta vastaan kädet ojossa. Nyrkit ojossa. Maata koivet ojossa. Laskea pistin ojoon.}

pinne joutua pinteeseen {pinteessäpinteestäpinteeseen ks. erikseen} tukalassa tilanteessa, pulassa, vaikeuksissa, kiikissä, kiipelissä. Olla(pahassa) pinteessä. Joutua, jäädä pinteeseen. Päästä pinteestä. Päästää, auttaa jku pinteestä.

pilkko pilkkopimeä {aivan; täysin pimeä, pilkkosen pimeä, sysipimeä. Pilkkopimeä huone. Oli pilkkopimeää, kun  tulin kotiin.}

pirta kaataa piripirtaan, piitipintaan { piripinnassa (myös paikallissijamuodot piripintaan, piripintanaan) laitojen yläreunaa myöten täynnä. Sateiden jälkeen järvi olipiripinnassa. Kaataa lasi piripintaan. Astia on piripintanaan  vettä.}

pähkä pähkähullu { täysin hullu. Pähkähullu ajatus, ihminen.}

rahje rahkeet kestävät {aisoja länkiin yhdistävät valjaiden hihnat.} Kuv. kykyjä, taitoja, voimia, voimavaroja tms. kuvaavissa ilmauksissa. Yrittää enemmän kuin rahkeet kestävät. Hän aikoo jatkaa politiikassa niin pitkälle kuin  rahkeet riittävät. Yrityksen rahkeet eivät riittäneet toiminnan laajentamiseen. Välierässä hänen aikansa ei ollut kovin  hyvä, mutta ilmeisesti rahkeissa on vielä varaa.

ratki ratkiriemukas {aivan, ylen, peräti, kerrassaan. Ratki hauska, väsynyt.} Ratkiriemukas hupailu.

reila olla reilassa { paikallissijamuoto reilaan kunnossa, järjestyksessä. Kaikki on reilassa. Panna asiat reilaan.}

remppa olla rempallaan {remontti – semnificație mai nouă} (myös paikallissijamuoto rempalleen) rappiolla, hunningolla, huonolla tolalla. Talo on rempallaan. Elämä meni rempalleen.

riikki pikkuriikkinen, pikkiriikkinen {Pikkuriikkiset nuken kengät. Osasi pikkuriikkisen englantia.}

räävä rääväsuinen {räävittömästi puhuva. Rääväsuinen, röyhkeästi esiintyvä juippi. Ei tuollaisia rääväsuita viitsi  kuunnella. Rääväsuu nuorimies.}

silkka silkasta {pelkkä, paljas, sekoittumaton, sekoittamaton, puhdas, sula, selvä. Silkkaa vettä, kultaa. Se on silkkaa  valhetta. Hän teki sen silkkaa tietämättömyyttään. }

sutki {juonikkaasta, ovelasta, liukkaasta miehestä. Sutki torikauppias. Sutki puheissaan.} Sutkisavolainen.

syte syteen {kuv. Menköön syteen tai saveen käyköön miten käy.}

säntti säntillinen {täsmällinen, tarkka, säännöllinen. Säntillinen ihminen. Säntillinen harjoittelu tuottaa tulosta.}

taaja taajaan {taajaantaajassa tiheä, tiuha, sankka, sakea.} 1. toisiaan suhteellisen lähellä olevista osista koostuva.  Taaja metsä, puusto. Taaja asutus. 2. suhteellisen lyhyin väliajoin toistuva, nopeatahtinen. Iskuja sateli taajassa  tahdissa. Taajat sydämenlyönnit.

tamine tamineet {vaatteet, varusteet, kamppeet. Kesä-, urheilutamineet. Olla täysissä tamineissa vaatteissa ja varusteissa.}

tenä tehdä tenää {Tehdä tenä kieltäytyä tekemästä, jatkamasta jtak, ryhtyä vastarintaan, asettua poikkiteloin. Auto  teki tenän kesken matkan pysähtyi, teki lakon. Pidätettävä teki tenää vastusteli, harasi vastaan. Saksan kieli tekee  pojalle tenää saksan kielen oppiminen t. käyttö tuottaa pojalle vaikeuksia.}

tepponen tehdä tepposet {kolttonen, kepponen. Uni teki tepposet ja lähtö myöhästyi. Liukas keli teki autolle pahan  tepposen.}

tinka yrittää tinkaan {(tingassatinkaan ks. erikseen) 1. kiista, väittely. Tiskivuoroista tuli tinkaa. 2. puute, pula. Rahasta ei ollut tinkaa. 3. tiukka, kiperä tilanne. Koirasta voi olla apua, jos tulee tinka.} tingassa (myös paikallissijamuoto tinkaan) Viime tingassa, viime tinkaan viime hetkellä, viime hetkessä, juuri ennen kuin oli liian myöhäistä. Ehdimme lentokentälle viime tingassa. Jätti veroilmoituksen teon viime tinkaan.

tohje olla tohkeissaan {1. innoissaan (ja touhukkaana). Oli kehuista tohkeissaan. Tohkeissani en huomannut, että – –. 2. harv. kiihdyksissään, äkeissään, suutuksissaan.}

tohjo mennä tohjoksi {tohjona (myös paikallissijamuoto tohjoksiark. murskana, liiskana, nuuskana, mäsänä.  Marjat tohjona kassissa. Ajoi autonsa tohjoksi. Varpaat olivat tohjona kävelystä.}

tola poissa tolaltaan {tolallatolallaan, tolaltatolaltaantolalletolalleentolillatolillaan, toliltatoliltaan, tolille,   tolilleen vanh., murt. jälki, polku, ura, latu.}

turpo turpoturvoksissa [reduplikaatiopartikkeli] {täysin turvoksissa}

täpö täpötäynnä [reduplikaatiopartikkeli] {aivan, tupaten, täpösen täynnä. Kirkko oli täpötäynnä kuulijoita.} täpösen  Täpösen täysi, täpösen täynnä täpötäysi, -täynnä.

upo upouusi {aivan uusi, uuden uutukainen. Upouudet kengät.}

upos upoksissa { upoksista, upoksiin veteen tms. uponneena, kokonaan veden alla, sukelluksissa, umpisukkelossa.  Veteen pudonnut oli hetken upoksissa. Kohot olivat painuneet upoksiin.}

vedin vetimet { 1. vetolaite t. -väline, vars. kädensija, kahva, ripa tms. Ovenvedin. Lankavedin. 2. lehmän (tm. lypsettävän kotieläimen) nänni. 3. mon., ark. Vetimet varusteet, tamineet, kamppeet. Kalastus-, urheiluvetimet.}

verta vertainen {(vain eräissä sijamuodoissa ja yhteyksissä) 1. vertaisuuteen, rinnastettavuuteen, samanarvoisuuteen viitaten. Taitaja, jolle  ei ole, löydy vertaa. Vertaansa  vailla oleva näyttely. Vertojaan hakeva [= tavaton] röyhkeys.  Vetää vertoja jllek olla jnk vertainen. Mikään  ei vedä vertoja äidin pullalle. 2. määrien tm. ominaisuuksien vertailuun liittyvissä ilmauksissa. Kahta vertaa [= kaksinkertaisesti] suurempi.  Monin verroin hauskempi, kauniimpi. Kaksin,  monin verroin nopeammin, paremmin,  huonommin. Ei tiedä asiasta senkään vertaa  [= niinkään paljon] kuin minä. Ei viipynyt sen vertaa, että olisi kahvit juonut. 3. määrän ilmauksissa. Altaassa on vettä metrin  verran. Teelusikallisen verran suolaa. Tunnin verran aikaa jäljellä. Sen, tuon, tämän verran. Sai saman verran kuin toiset. Oli sen verran  kylmää, että piti ottaa karvalakki. Oli nähnyt sen verran maailmaa, että tiesi mistä puhui. Minkä verran? Työtä on  vaikka minkä verran paljon.  Aavistuksen, himpun, hitusen, karvan verran oikealle. Pisaran  verran anista. Jonkin  verran [= hieman] kohonnut hinta. Ei karvan(kaan), kynnen(kään), pennin(kään), tuuman(kaan) vertaa ei vähääkään, ei hiukkaakaan. Ei välittänyt  muista pennin(kään) vertaa.}

visu visusti kiinni {murt. tarkka, huolellinen; kitsas, säästeliäs. Visu taloudenpito. Talon visu isäntä.}

vitka vitkaan {1. fys. hitaus, jatkavuus, inertia. 2. yl. pyrkimys vastustaa muutoksia. Kulttuurin vitka.} vitkaan  hitaasti, verkkaan, verkalleen. Vitkaan valkeneva talvipäivä.

äimä olla äimänä, äimän käkenä {iso särmikäs (nahkanompelu)neula, äimäneula.} (vain eräissä sijamuodoissa ja yhteyksissä) ark. Oli uutisesta aivan äimänä, äimän käkenä ihmeissään, hölmistynyt. Meni äimäksi. Äimän käkenä.

äkkiväärä {1. kiverä, kiperä. Äkkiväärä mutka. Äkkiväärä [= kiverävartinen] piippu.Sb. kiverävartisesta piipusta. Poltella äkkiväärää.2. leik. a. äärimmäisyyssuuntien edustajista, vars. äärivasemmistolaisista. b. velmu.}

ällikkä lyödä ällikällä {Lyödä ällikällä ällistyttää. Uutinen löi kaikki ällikällä. Oli ällikällä lyöty ällistynyt; yllättynyt.}

överi mennä överiksi, „over” {Mennä överiksi mennä liiallisuuksiin, ylettömyyksiin. Juttu meni överiksi. Juhlat  menivät överiksi.}

Coroborat cu Äimän käkenä, erikoisia ilmauksia și cu Kielitoimiston sanakirja

.

BD21323_.

Aici am spicuit câteva explicații competente pentru unele expresii de mai sus.

Näistä oltiin äimän käkenä ja ällikällä lyötyjä – selvitimme sanontojen erikoiset alkuperät

.

Kysyimme lukijoiltamme torstaina (21.2.2013), mitkä erikoiset sanonnat eivät ole heille olleet ihan selvää pässinlihaa. Kiinnostusta ilmeni roppakaupalla, alle vuorokaudessa kommentteja tuli lähes sata. Apua saimme sanojen alkuperän ruotimiseen erikoistuneelta tutkijalta.

Suomen ja sen sukukielten tutkija, tohtori Kaisa Häkkinen ei ollut hoo moilasena, kun pyysimme häntä selittämään, mistä monet puheenparteemme pesiytyneet sanonnat juontavatkaan juurensa.

– Sanontojen merkitys muuttuu ajan myötä. Usein ne syntyvät jostain konkreettisesta, mutta muuttuvat huomaamatta abstrakteiksi. Nykyäänkin halutaan käyttää vanhoja sanontoja, joiden alkuperäistä, sananmukaista merkitystä ei ymmärretä, Turun yliopiston suomen kielen professorina toimiva Häkkinen selittää.

Takkiin tuli

Yksi alkuperäisen merkityksensä ajan saatossa menettänyt sananparsi on takkiin tuleminen. Nykyisin sanontaa tuli takkiin käytetään, jos asiat eivät onnistuneetkaan tai menevät huonosti.

– Ihmisillä on usein tapana käyttää toisilleen läheisiä käsitteitä, ja tässä sanonnassa takki-sanaa käytetään selkä-sanan sijasta. Takkihan on yleensä selässä, ja kun tulee takkiin, tulee selkään. Se on siis selkään saamisesta saanut alkunsa. Alun perin sanonta lähti konkreettisesta ja nyt sen voi ymmärtää vertauskuvallisesti muullakin tavalla, Häkkinen kertoo.

Missä ollaan, kun ollaan pulassa?

Jos ihminen on pulassa, hän on joidenkin murteiden mukaan puuhassa. Alkuperäisen sanonnan mukaan ei siis oltu pahassa tilanteessa, vaan kiinni jossain puuhastelussa. Sanonnalle on myös toinen selitys.

– Jo 1700-luvulta lähtien sanakirjoissa oli pula-sana, jolla tarkoitettiin vedessä olevaa sulaa paikkaa. Se voi olla avanto, railo, lätäkkö tai muu ikävä paikka. Jos pulahtaa avantoon, niin onhan sitä aika pahassa paikassa, pulassa, Häkkinen naurahtaa.

Ihan äimän käkenä

Jos ihminen on äimän käkenä, hän on erityisen hämmästynyt. Sanonta on nimittäin yhdistelmä kahdesta hämmästynyttä kuvaavasta sanasta.

– Alun perin äimä oli iso, kolmeteräinen neula, jota käytettiin nahan ompeluun. Siinä on iso pyöreä silmä, vähän kuin hämmästyksestä pyöreä suu. Hämmentynyttä tai humalaista ihmisistä taas on perinteisesti verrattu käkeen.

„Nyt mä oon ällikällä lyöty”

Ällikällä lyöminen ei välttämättä liity ruumiilliseen kuritukseen.

– Ällikkä liittyy äly-sanan käyttöön. Ällikkä on murresana, joka merkitsee hämmästynyttä ihmistä, jonka äly on tilapäisesti lakannut toimimasta. Kun tulee äkillinen isku, ettei äly toimi, niin on ällikällä lyöty.

Aihepiirin herättämän kiinnostuksen ansiosta aloitamme viikoittaisen ohjelmasarjan Yle Turun Radiossa tiistaisin puolenpäivän aikaan. Aihetta käsitellään viikoittain myös Yle Turun Facebook-sivuilla. Lähettäkää mieltänne askarruttavia sanontoja meille täällä!

.

BD21323_.

Alte explicații, la fel de competente și din partea regretatului lingvist Tuomo Tuomi, articol preluat și de J. Korpela.

Täpötäysi ja patajuoppo

Kielikello 4/1991 s. 7

Tuomo Tuomi

Sanat kiinnostavat ihmisiä. Erityisesti niiden alkuperä tai perimmäinen mieli ovat usein kyselyjen kohteena. Tuttavani ahdisti taannoin, mistä ovat peräisin sellaiset sanat kuin piripintaanritirinnansupisuomalainentipotiessään, typötyhjätäpötäysiupouusiypöyksin tai sellaiset kuin kitupiikkipatalaiskapäivänselväraivoraitisrapakunto sikahumala, vesiselväväkivahva jne.

Yhdyssananmuodostus on suomessa melko vapaata. Etenkin samaan sanaluokkaan liittyviä sanoja voi lähes rajoituksitta liittää toisiinsa. Vain verbit, teonsanat, eivät yhdisty keskenään ja huonosti muidenkin sanojen kanssa. Useimmiten nominin ja verbin muodostaman yhdistelmän takana on yhdysnomini. Valokuvata on johdettu nominista valokuva. Sen sijaan tekniikan termi kylmävalssata lienee alun alkaenkin nominin ja verbin yhdistelmä taustanaan mielle ’valssata kylmänä’. Näin ovat varmasti syntyneet ilmajäähdyttääiltakävelläkoeajaa. Vaikkei tällaisia voi pitää suomen sananmuodostuksen kannalta hyväksyttävinä, niin joukko tämänsyntyisiä yhdysverbejä on jo kieleen vakiintunut. Tällaisia ovat mainittu koeajaa ja edelleen esimerkiksi henkivakuuttaapakkolunastaapakkoluovuttaa.

Nomineita voi vapaasti yhdistellä keskenään sekä partikkelien ja jopa pronominien kanssa: puutalopalokunta liikavarvas, turvapaikkajulkituloäskenmainittu (tavallisemmin erikseen äsken mainittu). Vähät rajoitukset ovat merkitykseen liittyviä: yhdyssanan muodostamisen esteenä on vain se, että lopputulos, yhdyssana, ei saa olla merkitykseltään mieletön eli se ei saa olla kokemuksemme ja tietomme perusteella kielenulkoisessa maailmassa mahdoton. Esimerkkejä rajoituksista ei ole helppo löytää, kun antiteesit, vastakkaisuudetkin voivat liittyä yhdyssanaksi. Esimerkiksi mustavalkoinen ’jokin jossa on mustaa ja valkoista’, poikatyttö ’tyttö, joka joltakin ominaisuudeltaan on pojanoloinen’.

Ystäväni keräämän sanaluettelon ainekset jakautuvat selvästi kahteen ryhmään, yhtäältä sellaisiin, jotka sisältävät tuntemattoman sanan (piripintaanritirinnan), ja toisaalta sellaisiin, jotka tuntuvat muodostavan merkitykseltään mielettömän kokonaisuuden (patalaiskakitupiikki).

Sellaiset sanat kuin pirirititipotypötäpöupoypö jne. esiintyvät vain yhdyssanojen määriteosina. Niillä ei siis ole itsenäisen sanan asemaa eikä täsmällistä merkitystä. Esiintymäyhteydessään ne vain tähdentävät pääsanansa merkitystä: piripintaan tarkoittaa ’aivan astian laitoja myöten’, typötyhjä on ’ehdottoman tyhjä’, supisuomalainen  ’perin juurin suomalainen’, upouusi ’aivan uuden uusi’. Adjektiivikantaisista sanoista sama merkitysvaikutelma syntyy, jos kantasanaa määritellään sen omalla genetiivillä: uuden uusi, tyhjän tyhjä.

Piririti ja supi ovat siis pääsanansa merkitystä tähdentäviä. Ne ovat pääsanansa vartalonpiirteitä toistavia ja siten kukin pääsanaansa varten muodostuneita. Niiden äänteellinen rakenne on hyvin samakaavainen. Ensi tavu kertaa joko täydellisesti tai pääasiallisesti pääsanan ensi tavun: ritirinnanpiripintaantäpötäysi. Kun ensi tavu on suomessa aina pääpainollinen ja kun tuota pääpainoa kantaa aina vokaali, synnyttää toisto voimakkaan tähdennysvaikutuksen.

Nämä vahvikesanat ovat vanhan suomalais-ugrilaisen sanamallin mukaisesti aina kaksitavuisia. Joskus tosin vahvikesana voi olla pääsanansa adjektiivisena määritteenä. Silloin se on yleensä inen-johdos. Aivan samoin kuin sanotaan kaunis tyttö, voidaan sanoa apposen aukisepposen selällääntäpösen täysipt ja r ovat sanansisäisinä konsonantteina tavallisimmat. Vartalovokaalina on joko oö tai i, mikä puolestaan liittää nämä vartalon toistosanat erääseen toiseen suomelle ominaiseen yhdyssanan muodostustapaan, johon tässä ei ole mahdollisuutta lähemmin puuttua. Esimerkkeinä siitä mainittakoon vain huhtikuu (huhta + kuu), jalkopohjakarjopiha.

Toisessa ystäväni poimimassa yhdyssanaryhmässä oli sanoja, joiden osat ovat pääasiallisesti tuttuja ja ymmärrettäviä mutta yhdyssanan merkitys onkin muuta kuin osien merkitysten summa. Vartalontoistorakenteet ovat lineaarisesti vasemmalta oikealle eteneviä. Sen sijaan sellaiset yhdyssanat kuin sysimustarutikuivalitimärkäventovieras ovat monimutkaisempien rakenteiden tiivistymiä. Rutikuiva on niin kuiva, että rutisee, litimärkä niin märkä että litisee.  Ventovieras on niin vieras, että on vento, pelottavan outo. Tämän vivahteisena vento on myös maagisen, yleensä ihmisen muotoisen olion nimitys. Leinon runo Tumma kuvaa ihmistä, joka ”näki kauhut kaikkialla, haltijat pahat havaitsi”. Runossa on säe ”Kouko kohtasi ovella, vennon poika porstuassa”. Samalla tavoin rationaalisesti ymmärrettäviä ovat vitivalkoinen  eli valkoinen kuin viti, vidin valkoinen. Viti on uusi pulverimainen lumi, ja se on aina vanhaan sinertävän sävyiseen lumeen verrattuna huomattavan valkoista. Sysimusta on musta kuin sysi, syden musta. Sysi on hiilen, erityisesti ahjohiilen nimitys. Rapakunto tarkoittaa, että kunto on kuin rapaa. Se voi selittyä monin tavoin. Ehkä pohjana on oluen, kaljan tai sahdin rapa eli juoman loppuerän väljähtynyt maltainen sakka.  Vesiselvä on niin selvä, kuin vettä juova on, tai yhtä kirkas, selkeä kuin vesi on. Raivoraitis on raivoon asti raitis. Väkivahva on niin vahva, että sillä on väen eli usean ihmisen voimat.

Entä sitten kitupiikki ja patalaiska ja pähkähulluKitupiikki on kansanomaisesti vanhastaan öljytuijun nimitys. Tällaisessa tuijussa liekki juuri ja juuri paloi. Teonsana kitua merkitsee laajalti itämerensuomalaisissa kielissä sairastamista, sairaana, heikkona virumista. Entä tuo piikki? Se ei ole lainkaan alkuperäinen. Lönnrot ei esimerkiksi vielä tunne kitupiikkiä, mutta kylläkin kituniikin ja kitunikin, jotka tarkoittavat nuukaa, saitaa. Jälkiosan lähtökohta on ilmeisesti venäjän johdin -niekka. Karjalaispohjaisissa murteissa ovat tuttuja sellaiset kuin praasniekkapuusniekka  mutta yleiskielessäkin voidaan puhua esimerkiksi rapua tarkoittaen saksiniekasta, naista tarkoittaen hameniekasta jne. Näin ollen piikki, joka levinnältään on kansanomainen Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, on kansanetymologinen muunnos oudosta-niikki-lopusta samaan tapaan kuin mustasukkaisuus on kansanetymologia ruotsin ilmauksesta  svartsjukSjuk-sanasta on tullut suomalaiselle tutumpi sukka ja niikistä vastaavasti tutumpi piikki.

Patalaiska on vanhoille murteillemme tuntematon. Vastaavankaavaisia pata-alkuisia yhdyssanoja murteissa kuitenkin on. Laajimmin tunnetaan patajuoppo. Se on selvästi vanhastaan kansanomainen. Miten pata tällaisessa yhteydessä selittyy, on tietysti hieman epävarmaa. Ilmeistä kuitenkin on, että se on tässäkin sama sana kuin keittoastiaa merkitsevä pata. Kokonaan eri lähtöä on korttipelitermi pata, jonka pohjana on lapiota tarkoittava germaaninen Spade. Suomessa Spade on kansanetymologisesti mukautunut pata-sanaan. Onko patajuoppo sellainen, joka asettaa juomisen ruoan eli siis padan edelle, vai sellainen, jolla on viinankeitossa kiire päästä jo padasta maistamaan, on mahdotonta sanoa. Huomattakoon kuitenkin, että kansanomaisesti varsin yleinen pontikan nimitys on patahassu. Sen sijaan on selvää, että yhdyssanassa  patajuoppo pata-alusta on kehittynyt yleinen vahvike-elementti, joka on voinut liittyä ja on yleiskielessä liittynytkin myös muihin kantasanoihin. Näin on syntynyt patalaiska patahullu jms. Tyypillistä on, että pata on aina merkitykseltään negatiivissävyisten sanojen vahvike.

Epävarmaa on myös, mikä on pähkähullun pähkä. Se voisi olla pahkan etuvokaalinen variantti. Tällainen etu- ja takavokaalisuuden vaihtelu on etenkin deskriptiivisanoissa tavallista (ränsistyäransistuapärskyäparskua; hairahtuahäirähtyä), mutta jossain määrin se on tavallista muussakin sanastossa (eläkeelakelänsilansivehnä vehna). Näin pähkähullun määrite olisi voinut irrota itsenäiseksi vahvike-elementiksi sellaisesta yhteydestä kuin  pähkäpää. Murteittain pahkapää merkitsee varsin yleisesti ’typerää, tomppelia’. Pähkä voi kuitenkin esiintyä myös sellaisessa yhteydessä kuin pähkäjuoppo. Se olisi siis itsenäistynyt yleisemmäksi vahvike-elementiksi kuten patakin. Semanttinen silta pahkasta hulluun, pöhköön on yleisinhimillinen: esimerkiksi nuija on slangissa yleisesti myös ’typerystä, tomppelia’ tarkoittava. Samoin ruotsin knöl, joka merkitsee ’pahkaa, kyhmyä’, voi tarkoittaa myös ’moukkamaista, tolloa’ jne.

Tämä dokumentti kuuluu kokoelmaan „Ohjeita ja tietoa suomen kielestä (aineistoa Kielikello-lehdestä)”

.

BD21323_.

Aici avem o serie de cuvinte care nu mai apar în dicționare cu semnificațiile lor vechi.

aihki – pin mare și stufos
huhta – focarul cuptorului, al furnalului, al forjei; astăzi are altă semnificație: kaski. Ruishuhta. Huhtaan kylvettiin  naurista.
jouhi – păr de cal din coamă
jurmu – bulboacă, bulboană, vâltoare, vârtej, vârtej de apă, volbură

kaarna – scoarță de pin, de copac; scoarță interioară de mesteacăn (stratul interior); funingine, murdăria uscată
kelo – arbore descojit, care a murit în picioare
kieri – mesteacăn pitic, vaivaiskoivu, dvärgbjörk
kika – bulgăre de zăpadă înghețată
kivalo – creasta de munte sălbatecă, pustie
konkelo – a un copac mort care a căzut împotriva unui alt copac și a rămas înclinat
kultaa – a pescui cu năvod
kupsoa – a lua partea cuiva (ce-i aparține); a înfuleca
kuolpuna – un luminiș într-o pădure acoperit în mușchi pe un fond de nisip
kurento – carcasă; corp
kärnä – scoarță tare de copac; scabie, erupție cutanată; murdărie uscată, depozit de cărbune
lieko – un copac care a căzut la pământ sau în apă și care este putred
luhta – rogoz; luncă de inundații kosteikko, vesistöön rajoittuva avoin niittyalue
luppo – lichenul de pe copaci puussa kasvava jäkälä tai naava
nili – depozit mic construit pe un singur pilon, patsasaita, niliaitta

nulkka – mersul agale sau trapul renului
nurus – os cu măduvă
pökkelö – un copac care a murit în picioare, dar a cărui interior a putrezit și este ținut numai împreună de scoarță kääpä, kuivunut lahonnut pystyssä oleva puu
roivas – snop de cânepă sau de in
sivakka – schi
suokku – Betula tomentosa (un soi de mesteacăn)
suvanto – zonă a râului unde apa curge liniștit joessa oleva vähän virtaava kohta, leveähkö osa
totku – intestine de pește; (dialectal gunoi, murdărie)

tykky – gros, îndesat; încărcare de zăpadă pe copaci lumi, kasautunut keko; carne slabă, carne cu puțină grăsime
täkkä – piept de pasăre (mușchii pieptului vânatului cu pene)
ume – ceață
urpu – mâțișor sau koivun urpu, turvonnu silmu
viti – zăpadă proaspăt căzută lumi, vasta satanut neitseellinen hitilumi, 
yrkä – ginere
änki – forță, putere

Tot aici și-ar găsi locul cuvântul, mai rar folosit, sysi – cărbune de lemn, mangal. Menköön syteen tai saveen ● fie ce-o fi! de bine, de rău! ■ det må bära eller bristapå vinst och förlust

.

BD21323_.

Adjektiivin tehosteet:

.
Yhdyssanan tehiste-osan merkitys ei ole ilmiselvä.

.
ani ● foarte ■ (erittäin) ytterst; (hyvin) mycket

ani harva (adj.) ● foarte rar ■ ytterst få; bara några enstaka

ani harvoin (adv.) ● foarte rar ■ ytterst sällan

ani varhain ● foarte devreme ■ mycket tidigt; i arla morgonstund

ani varhainen ● foarte devreme ■ mycket tidig

apposen ● tot; cu totul ■ helt [och hållet]

apposen alasti ●  ■ spritt språngande naken; i bara mässingen

apposen auki ● larg deschis ■ vidöppen

apposen ammollaan ● larg deschis ■ vidöppen katsoa suu ammollaan ● a se uita cu gura căscată ■ titta med vidöppen mun

ihka, ihan ● foarte; chiar ■ alldeles; (täysin) helt, fullkomligt, komplett; (juuri) precis; exakt; just; (suorastaan) riktigt, direkt, formligen

ihka uusi ● nou-nouț ■ splitterny

ihka outo ● complet necunoscut ■ vilt främmande

iki-ihana ● absolut minunat ■ urtjusig, alldeles fantastisk, helt underbar; (slg) störtskön

ikioma ● absolut propriu ■ alldeles egen

kitupiikki ● zgârcit ■ snåljåp, snålvarg, girigbuk, gnidare

litimärkä ● ud leoarcă ■ plaskvåt; (läpimärkä) genomvåt, genomblöt

lyhyenläntä ● foarte scurt ■ rätt (ganska) kort; i kortaste laget (vain pääsanansa jäljessä)

muikimakea ● dulceag ■ sötaktig

patalaiska ● leneș, puturos, indolent ■ urlat, genomlat, stocklat

paukkupakkanen, paukkuva pakkanen ● ger de troznește sau de crapă pietrele ■ det är smällkallt

pikkuriikkinen, pikkiriikkinen ● extrem de puțin ■ (pienen pieni, pikkuruinen) pytteliten; jätteliten

pikkiriikkisen konjakkia (hiukan) ● a picătură de coniac ■ en skvätt konjak; pyttelitet konjak

pitkänhuiskea ● înalt și slab ■ gänglig; långsmal; rätt lång; (laiha) spinkig, skranglig; (pitkäksi venähtänyt) förvuxen; tanig

pitkänhuiskea tyttö ● fată înaltă ■ lång flicka

putipuhdas ● curat ■ (esineestä) skinande ren; (puhdas) ren

päivänselvä ● clar ca ‘bună ziua’ ■ dagsklar, solklar, klar som dagen; glasklar; (ilmeisen selvä) uppenbar; (kiistaton) obestridlig; (itsestään selvä) självklar

raivoraitis ● abstinent absolut ■ nykterhetsfantast, nykterhetsivrare; nykterhetsfanatiker

rapakunto ● condiție proastă ■ dålig kondition; olla rapakunnossa ● a fi în condiție proastă; a nu fi în formă ■ vara i uruselt skick; ha urdålig kondis; (urheilijasta) vara i urdålig (urusel) form; (ark) känna sig som en påse nötter

rasavilli ● copil foarte neastâmpărat ■ vildbasare, vildbase

ratkiriemukas ● foarte nostim; zgomotos ■ jätterolig; uppsluppen; (puhek) buskul, störtkul (taipum); skitkul; urrolig; helfestlig; (ruotsr myös) urkul

rikkiviisas ● care pretinde că știe mai bine decât ceilalți ■ snusförnuftig; förnumstig; (s) besserwisser

rutiköyhä ● sărac lipit [pământului] ■ utfattig; urfattig; utblottad; barskrapad; [lus]pank

rutilaiska ● leneș, puturos, indolent ■ urlat, genomlat, stocklat

rättiväsynyt ● frânt/mort de oboseală ■ utpumpad; utsjasad; slutkörd; dödstrött; slut; färdig; förbi; schackmatt

sepposen selällään, aivan auki, apposen auki, ammollaan ● larg deschis ■ vidöppen; på vid gavel

sikahumala ● beție cruntă; beat criță ■ brakfylla; bläcka

sikasiisti ● extrem de fin, de elegant ■ jättefin, jätteflott; urtjusig; störtskön; (ruotsr myös) helsjyst; skithäftig

tipotiessään; talo oli tyhjä ja väki tipotiessään ● casa era goală și locuitorii o șterseseră ■ huset var tomt och folket puts väck ([spårlöst] försvunnet); kuume oli jo tipotiessään ● febra trecuse cu totul ■ febern var redan helt borta

tuiki ● foarte; extrem de ■ (erittäin) synnerligen, ytterst; högst; (kerrassaan, täysin) fullt; helt; helt och hållet; totalt; (täydellisesti) absolut; fullständigt, fullkomligt; komplett; (tyystin) alltigenom

tuiki tavallinen ● foarte obișnuit ■ helt vanlig; högst ordinär

tuiki tarpeellinen ● foarte util ■ välbehövlig; oumbärlig

tuiki tarpeeton ● foarte inutil ■ fullständigt onödig

tuiki vastenmielinen ● foarte neplăcut ■ ytterst motbjudande

tuiki tärkeä ● extrem de importnat ■ absolut viktigt

tupenrapinat – kuv., tav. mon. Nyt tulee tupenrapinat [= tulee tukalat paikat, joku suuttuu tms.]!● acu-i acu! ■ nu är det kokta fläsket stekt!; nu är det förkylt!; nu tar fan bofinken!

typötyhjä ● gol-goluț ■ alldeles tom

täpötäynnä, täpötäysi ● plin ochi; plin până la refuz ■ (puhek) proppfull, fullproppad, proppad; smockfull, fullsmockad, smockad; (täynnä väkeä myös) fullsatt; fullspikad

umpikuuro ● surd ca butucul ■ stendöv

umpisokea ● complet orb ■ stenblind, starrblind, stockblind

uppo-outo – täysin tuntematon, ventovieras. Uppo-outo vierailija. ● complet străin ■ vilt främmande; fullkomligt (helt) obekant

upporikas ● putred de bogat ■ stenrik; stormrik; rik som ett troll; (puhek) tät

upposokea ● complet orb ■ stenblind, starrblind, stockblind

uppouusi, upouusi ● nou-nouț ■ splitterny; (puhek) sprillans ny

vesiselvä ● treaz; nebăut ■ vattenklar; (raitis) spiknykter; (kuv, puhek) klar som korvspad

vuorenvarma ● mai mult ca sigur, absolut sigur, negreșit ■ bergsäker; tvärsäker; fullkomligt säker, absolut säker; (puhek) bergis; bombsäker; spiksäker; (ehdottoman vankka) bergfast

väkivahva ● foarte tare ■ urstark; mycket stark; (puhek) jättestark; (jolla on raakaa voimaa) råstark

ypöyksin ● singur-singurel ■ mol allena; helt allena; alldeles ensam; helt ensam

öky ● foarte bogat ■ (provins); (mahtava) mäktig; pampig (ei henk); (vauras) förmögen; välbeställd, välbärgad, välsituerad; burgen; (rahakas) penningstark; (puhek) tät; (halv) penningstinn; (suuri) stor

ökymiljonääri ● multimilionar ■ mäktig miljonär

.

Listaan ei kelpuutettu tehosteita, joilla on vielä nykykielessäkin selkeä merkitys juuri tässä yhteydessä, kuten: raivoraitis, vesiselvä, räyhäoikeistolainen, langan ohut, posken pehmeä, kuvan kaunis j.n.e. [Totuși am inclus unele!]

(Esim. rättiväsynyt ja patalaiska kelpaavat listaan, koska rätti- tai pata-sanalla ei ole luonnollista yhteyttä kyseiseen adjektiiviin, myös sysimustan olen kelpuuttanut, koska sysi-sanaa ei enää käytetä substantiivina nykykielessä, lukuun ottamatta arkaistista ilmaisua „mennä syteen tai saveen”. Myös paukkupakkanen kelpaa, sillä nykymaailman urbaaneissa oloissa ihmiset käyttävät sanaa tiedostamatta, että pakkanen todella paukkui aiemmin vanhojen maalaistalojen nurkissa).

Ei myöskään kelpuuteta ilmaisuja, joissa ainoastaan kombinaatio tuo merkityksen eikä toista osaa voi käyttää erikseen samassa merkityksessä, esim. nukkavieru, eikä ilmaisuja, joissa kombinaatio luo aivan oman merkityksensä kantasanalle, esim. nököhampainen, möhömahainen, poropeukaloinen. Näistä voitaisiin tehdä oma listansa.(Hieman mietin „silkohapsista”, mutta jätin senkin pois).

Apud Fennistiset adjektiivitehosteet

.

Introdus / lisätty 19.3.2016

Actualizat / päivitetty 29.3.2016

Actualizat / päivitetty 27.8.2017

.

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: