Blogulblog's Blog

Pragmatiikka – pragmatică

Pragmatiikka – pragmatică

.

.

Pragmatiikka käsittelee kielenkäyttöä jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa. Jokaiselle meistä on tärkeää, että viestintä toisten ihmisten kanssa onnistuisi mahdollisimman hyvin. Yhteisymmärrystä edistettäessä on otettava huomioon, miten, missä, milloin ja kenen kanssa kulloinkin kommunikoimme. Meidän on opittava havainnoimaan paitsi omia myös toisten tarpeita. Kaikki haluavat toisaalta tulla hyväksytyiksi, toisaalta välttää tungettelua, olla rauhassa. Tällaisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää meiltä „kasvojen suojelun” strategioiden tuntemista, kohteliaisuutta laajasti ymmärrettynä.

Vuorovaikutus ei kuitenkaan ole pelkästään puhujan valintoja, sillä merkitykset muokkautuvat interaktion edetessä. Siten on hyvä olla perillä myös viestien tulkinnasta, suorien ja epäsuorien strategioiden käytön eduista ja haitoista. Yhä useammin kohtaamme erilaisiin kulttuureihin kuuluvia ihmisiä joko omassa kieliyhteisössämme tai sen ulkopuolella. Kulttuurienvälistä viestintää helpottaa, jos olemme perehtyneet ainakin joihinkin sille tyypillisiin ominaisuuksiin. Myös keskustelun rakentuminen on kiinnostavaa: miten vuorot seuraavat toisiaan ja millaisia vuoroja pidetään toisia parempina.

.

PRAGMÁTICĂ (‹ fr.) s. f. Parte a semioticii care studiază scopurile, efectele și implicațiile utilizării construcțiilor lingvistice de către vorbitori. Parte a semioticii care studiază modul în care omul înțelege și folosește semnele. [Cf. engl. pragmatics, germ. Pragmatik]. Etimologic, pragmatica vin din greacă πρᾶγμα pragma – acțiune.

Astfel, semiotica se împarte în sintaxă (relația dintre semne), semantică (relația între semne și obiecte) și pragmatică.

.

semantiikka, semanttinen

Semantiikalla tarkoitetaan kielellistä merkitystä ja sen tutkimusta; kokonaismerkityksestä ks. myös pragmatiikka.

.

pragmatiikka, pragmaattinen

Pragmatiikka koskee merkityksen tilannekohtaista tulkintaa ja tämän tutkimusta, laajemmin yleensä kielen käytön tutkimusta. Tyypillisimmin pragmatiikalla tarkoitetaan sitä osaa ilmauksen kokonaismerkityksestä, jolla ei ole ilmipantua edustusta vaan joka päätellään, kuten tulkittaessa ilmaus Minulla on nälkä vihjeeksi ’voisitko alkaa laittaa ruokaa’. Merkityksen tutkimuksessa pragmatiikan ja semantiikan suhde on jatkuvasti keskustelunalainen.

.

Pragmatiikka on kielellisen ja ei-kielellisen viestinnän teoriaa, joka tutkii kielen käyttöä kontekstissa ja vuorovaikutuksessa. Kognitiivinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kielen ja kommunikaation tutkimus on jarkuva keskustelun aikana.

Mitä puhuja tarkoittaa sanomallaan? Miten väärinymmärrykset syntyvät? Millaiset tekijät voivat vaikuttaa vuorovaikutukseen? Teemme valintoja jatkuvasti: vaihtelevuus, neuvoteltavuus ja mukautuvuus

Otetaan huomioon kielen käyttäjän → puhujan/ vastaanottajan merkityksen tutkimusta. Kommunikoimme enemmän kuin mitä sanomme. Kontekstin tutkimisen merkitystä kielen käytössä. Fokus on sekä lauseiden / puhunnosten tuottamisessa että ymmärtämisessä.

.

Elementele pragmaticii

  • Deiksis eli osoittaminen. Kielessä on olemassa paljon sanoja, joita ei ymmärretä, ellei tunneta kontekstia. > deiktiset ilmaukset.

Se sano menevänsä sinne.

Sun täytyy ottaa se sinne ylihuomenna kun se ei pääse sitten sinne.

Pronominit ovat yleisiä deiktisiä ilmauksia.

Osoittaa voidaan: asioita, ihmisiä, sijaintia, aikaa

  • Konteksti
  • lauseyhteys eli kielellinen konteksti, josta voidaan käyttää myös nimitystä konteksti
  • tilannekonteksti: kielenulkoinen ympäristö kuten puhetilanne
  • kulttuurikonteksti, johon kuuluu puhujien ammatti, koulutus ym. sosiaalisia tekijöitä.

.

Întrebuințarea limbajului este o funcție socială

  • Kielenkäyttö on sosiaalista toimintaa

Kielenkäyttö on luonteeltaan intentionaalista ja sosiaalista toimintaa

Emme vain kerro jotain ulkomaailmasta, vaan teemme kielen avulla asioita kun puhujat käyttävät kieltä tietyssä kontekstissa, he tekevät jotain.

’toiminnon’ käsite (acts, actions)

Puheakti on viestinnällinen kokonaistoimitus, jonka puhuja suorittaa sanoessaan jotakin.

Puheakteja voidaan luokitella eri tavoin esim. performatiivisuus, viittaaminen jne.

  • Presuppositio – presupunere

Presuppositiot ovat implisiittisiä perusoletuksia, ennakko-oletuksia.

Jyrki Katainen jätti pääministerin tehtävät.

Matti Nykänen on entinen mäkikotka.

Oletko jo lopettanut lihan syönnin?

Olettamuksia, joiden puhuja tai kirjoittaja olettaa olevan tosia, tai jotka hän uskoo kuulijan jo tietävän. Presuppositiot ovat tärkeitä vuorovaikutuksessa.

  • Ilmaukset toimintana

Ilmauksilla ei ole vain merkitystä, niihin sisältyy myös puhujan intentio.

Lokuutio (locution) sanat, jotka aktuaalisesti sanotaan

Täällä on kylmä.

Illokuutio (illocution) sanojen takana oleva intentio

Haluan lämmityksen päälle.

Perlokuutio (perlocution) vaikutus, joka illokuutiollaon kuulijaan

> Joku menee ja mahdollisesti säätää termostaattia.

Actele de limbaj se împart în:

  • actul locuționar(faptul de a afirma ceva în legătură cu o realitate)
  • actul ilocuționar(actul îndeplinit prin limbaj, acțiunea ce rezultă în momentul enunțării – promisiune, scuză, sfat, aserțiune etc) – orice act locuționar este și un act ilocuționar. Actul ilocuționar este locul de manifestare a intenției sau a forței ilocuționare – ceea ce locutorul vrea să facă/să se întâmple afirmând ceea ce a afirmat.
  • actul perlocuționar(actul îndeplinit ca urmare a enunțării – efectele neintenționate ale enunțării: invitație, fericire, tristețe)

De exemplu, în fraza: Promit să vin mâinePromit e marcă de forță ilocuționară, iar să vin mâine e marcă de conținut propozițional. Deci, locutorul are o dublă intenție:

a) De a promite că vine mâine;

b) De a face să recunoască intenția prin producerea frazei Promit să vin mâineîn virtutea regulilor convenționale ce guvernează interpretarea acestei fraze în limba comună. (Reboul, Moeschler 1998: 30)

  • Implikatuuri

Implikatuuri tarkoittaa lisämerkitystä esim. implikatuurista

Esimerkki implikatuurista:

A. – Toitko mukanasi maljakon ja kukkakimpun?

B. – Toin kukkakimpun.

Voidaan olettaa, että B ei tuonut maljakkoa.

A. Veit sä roskat aamulla?

B. Mä imuroin.

Kuulija voi olettaa puhujan olevan yhteistyökykyinen tarkoituksenaan viestittää jotain tiettyä asiaa, eli tarkoitan enemmän kuin mitä nämä tietyt sanat nyt tarkoittavat.

”Pojat ovat poikia.” lausumalla tämän puhuja olettaa, että kuulija ymmärtää minkä merkityksen hän haluaa kommunikoida.

  • Kieli on vuorovaikutusta

Kieli ja kielenkäyttö on vuorovaikutusta.

Keskustelu on dialogia – ja paljon muuta.

Keskustelu on yhteistoimintaa.

Yhteistyöperiaate: keskustelija pyrkii omalla puheenvuorollaan vaikuttamaan myönteisesti keskustelun etenemiseen.

http://www.ling.helsinki.fi/~lcarlson/ctl/ctl106pr.shtml

.

Introdus / lisätty 15.9.2017

.

 

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: