Blogulblog's Blog

Diminutivul, deminutiivi

Diminutivul, deminutiivi

Image published without permission. That’s generally permitted for non-profit and educational purposes.

.

deminutiivi, diminutiivi, vähennyssana, hellittelysana, pienennysliite† ● diminutiv ■ diminutiv

.

DIMINUTÍV, -Ă, diminutivi, -e, adj., s. n. (Substantiv, propriu sau comun, adjectiv sau, rar, altă parte de vorbire) care se formează cu ajutorul unui afix prin care se arată că obiectele, ființele, însușirile etc. denumite sunt considerate (în mod real sau afectiv) mai mici decât cele exprimate de cuvântul de bază.

DIMINUTÍV, -Ă adj. 1. (Rar) Care micșorează, scade. 2. Derivat cu ajutorul unui sufix diminutival. // s.n. 1. Cuvânt (de obicei derivat printr-un sufix) care exprimă în general o micșorare a sensului noțiunii exprimate de cuvântul de bază, adăugându-i uneori o nuanță afectivă sau peiorativă. 2. Scurtare familiară a unui nume de persoană; nume de persoană format cu un sufix diminutival. [Cf. fr. diminutif, lat. deminutivus].

.

deminutiivi (taivutus: deminutiivi/a, -lla jne.) (rinn. diminutiivi) kiel. deminutiivinen sana, muoto.

diminutiivi (taivutus: diminutiivi/a, -lla jne.) kiel. = deminutiivi

Deminutiivi, pienennysmuoto (myös diminutiivi) tarkoittaa vähennysmuotoa tai johdosta, hellittelymuotoa. Ilmaisu on peräisin latinan sanasta deminuere, jota käytetään merkityksessä „pienentää”.

Deminutiiveja ei käytetä vain appellatiiveista (yleisnimistä), vaan usein myös propreista (erisnimistä), kuten etunimistä. Deminutiivit ovat yleisiä ainakin useimmissa romaanisissa, germaanisissa ja slaavilaisissa kielissä.

Eri kielissä deminutiiveillä on erilaiset päätteet. Suomessa deminutiiveja käytetään melko harvoin ja nykykielessä yhä harvemmin.

Lastenkulttuurissa deminutiivit esiintyvät melko usein. Esimerkiksi tähti-sanan deminutiivi esiintyy lastenlaulussa Tuiki, tuiki tähtönen.

Pääsääntöisesti deminutiivin pääte on suomen kielessä -nen. (vanha pienennysliite oli –oi).

.

.

În ciuda definiției oficiale, diminutivul finlandez are mai multe terminații, așa cum reiese din cele de mai jos.

Cuvintele finlandeze din listă sunt în mare parte forme de bază, traducerea lor în română cu diminutive (neoficiale) s-a făcut exclusiv în scopuri didactice, pentru a înțelege mai bine cum se formează cuvintele finlandeze.

Traducerile din paranteze sunt traducerile diminutivelor.

.

.

-eli

hauveli < hau, hau (V.M. Sanojen synty)

hommeli < homma ark. puuha, puuhailu, askare, touhu, työ, hommeli; asia.

honkkeli < hontelo ark. kömpelöstä, yksinkertaiselta vaikuttavasta ihmisestä, hölmö, höntti, pitkästä ja hontelosta ihmisestä.

huppeli < hupi, huvi ark. humala, hutikka, kekkuli, hiprakka. Oli aika huppelissa.

härveli < (se.: harvel – vârtelniță) ark. vehje, vekotin, vempele, rakkine, häkkyrä.

kaheli < kahjo ark. hölmö, höperö, kaistapäinen, sekopäinen.

kikkeli < kikki (puță)

mummeli < mummo (bunicuță)

pippeli < pip (no.: penis; germ. inf.: puță)

Tytteli < tyttö (Fetița)

.

-nen (-lainen este exclus referindu-se la laji, laatu)

eukkonen < eukko (käytössä vain muoto eukkoseni) vaimosta käytettävä, leik. puhuttelusana.

herranen < herra 1. subst., leik., iron. puhuttelusanana. Kuulepas nyt, herraseni! cf domnișor

hevonen < hepoi < hepo (căluț)

hiukkanen < hiukka (puțintel; firișorel; particuliță)

hitunen < hitu (puțintel)

ihminen < ihme (pieni ihme, minunăție)

kaunoinen < kaunis (frumușel, frumușică)

kirjanen < kirja (cărticică)

kukkanen < kukka (floricică)

kukkonen < kukko (cocoșel)

kärpänen < k’ärb, kärbes, kärmi, karvo, karme (în limbile surori)

leipänen < leipä (pâinișoară)

lintunen < lintu (păsărică)

miekkonen < mies; leik., halv. mies. Millainen miekkonen hän oikein on?

murunen < muru (fărămiță)

naikkonen < nainen & naida (femeiușcă)

olunen < olut (berică) Joivat muutaman olusen.

pallonen < pallo (balonaș; mingiuță)

Pekkanen (Pekka cel mic, ăla mic al lui Pekka)

pienoinen < pieni (micuț)

Pitkänen < pitkä (Lunguțu)

poikanen < poika (pui; băiețel)

rahtunen < rahtu (puțintel)

satanen < sata (sutică)

siskonen < sisko (surioară)

sulhanen < sulho (mirișor)

tuhannen < tuhat (miuță, miișoară)

tähtönen < tähti (steluță)

tuopponen < tuoppi (hălbuță, un țap) Käydäänpä nappaamassa tuopposet. Tuopponen olutta.

tyttönen < tyttö (fetiță)

töppönen < töpöttää (a merge cu pași mici) < töpö (obiect scurt) pehmeistä sisäjalkineista, tohveli, tossu; leik. yl. jalkineista. Neuloa vauvalle töppöset. Hyppää töppösiin, niin lähdetään! Kuv. Liikettä töppösiin, pojat! Siirrellä töppöstä toisen eteen kävelystä t. juoksusta.

ukkonen < ukko (zeul fulgerului la carelieni, echivalentul lui Jupiter și al lui Perun din vechea mitologie slavă de răsărit) 1. salamoina ja jyrähdyksinä ilmeneviä ilmakehän sähkönpurkauksia; ukonilma; salama. Kova ukkonen. Ukkonen jyrisee. On, käy ukkonen. Kuului ukkosen jyrähdys, jyrinää. Ukkosen sytyttämä tulipalo. Näyttää nousevan, tulevan ukkonen. Ukkosella [= ukkosilman aikana] on paras pysytellä sisällä. Ilmassa on ukkosta ilmassa on lähestyvän ukonilman tuntua; kuv. ilmapiiri on jännittynyt, sähköinen. 2. (käytössä vain muoto ukkoseni) aviomiehestä käytettävä vars. leik. puhuttelusana.

virtanen < virta (curent în general) leik. sähkövirrasta. Patronim Virtanen fiul lui Virta. Tot așa se construiesc toate patronimele finlandeze terminate în –nen.

Declinarea lui -nen

.

singular plural
nominativ -nen -set
genitiv -sen -sten
partitiv -stA -sien
acusativ -nen -siA
inesiv -sen -set
elativ -sessA -sissA
ilativ -sestA -sistA
adesiv -seen -siin
ablativ -sellA -sillA
alativ -selta -silta
esiv -selle -sille
translativ -senA -sinA
instructiv -seksi -siksi
abesiv -sin
comitativ -settA -sittA

.

-kkA (sanan tai nimen viimeinen vokaali voi muuttua)

ötökkä < otus (animăluț)

Subgrupele lui -kka

1. -(U)kkA (cel mai adesea substantive)

kännykkä < ”känny” < kenkä (pantofior)

lehdykkä < lehti (frunzuliță)

Marjukka < Marja (ca nume aprox. Mărioara, deși Mărioara ar cere Maria și nu Marja)

möykkä < möly (gălăgioară)

nenukka < nenä (năsuc)

nypykkä < nyppy (bobocel; vârfuleț)

pallukka < pallo (balonaș)

pyörykkä < pyöreä (rotunjor)

pyörykkä < pyöreä < pyörylä (rotunjor)

ressukka < ressu (sărmănuțul)

sopukka < soppi (colțișor)

2. -(i)kkA (cel mai adesea substantive)

hanikka < hana (robinețel)

kannikka < kanta (colțișor de pâine)

lutikka < lude (ploșnițioară)

matikka < made (somnișor)

matikka < matematiikka (matematicuță)

mustikka < musta (negrișor, negrișoară)

nulikka < nulkki (golănaș)

penikka < peni (cățeluș)

ratikka < raitsikka < raitiovaunu (trămvăiuț)

vasikka < vasa (vițeluș)

3. -(A)kkA (cel mai adesea adjective)

kalvakka < kalpea (păliduț, gălbejor)

nujakka < nuija (păruială)

piirakka < piiras (plăcințică, turtiță)

punakka < puna, punainen (roșcovănel, roșiuț)

rivakka < ripeä (rapiduș, viguroșel)

.

Tupladiminutiivi (-kka + -nen; un -k se pierde):

kaunokainen < kaunis (frumușică)

lapsukainen < lapsi (copilaș)

neitokainen < neiti < neito (domnișorică)

pienokainen < pieni (micuț, micuțul, micuță, micuța)

.

-hko

isohko < iso (măricel)

kalpeahko < kalpea, kalvakka (gălbejor)

kirjahko < kirja (broșură, cărticică)

ohuehko < ohut (subțirel)

paksuhko < paksu (grosișor)

matalahko < matala (scunduț)

suurehko < suuri (măricel)

vanhahko < vanha (bătrânel, bătrânică)

viehko < viehkeä (șirețel)

vihko (caiet) < cuvânt neatestat rudă cu vihta; au comun fie că sunt legate, fie că au foi, frunze.

vihko (buchet) < cuvânt neatestat rudă cu vihta; au comun fie că sunt legate, fie că au foi, frunze.

.

-kko

emakko < sikaemo (scroafușoară)

eukko < emo (animăluț de parte feminină)

veikko < veli (frățior)

lammikko < lampi (băltuță)

suukko < suu (guriță)

.

-ke

aaltoke < aalto (văluleț)

eläke < elää (viețișoară)

haarake < haara (rămurică)

huoneke < huone (cămăruță)

kaareke < kaare (curbuliță)

kannike < kantaa (mânerel, breteluță)

kieleke < uloke, kieli, läppä (limbuță)

lahdeke < lahti (golfuleț)

lauseke < lause (propozițioară; formuliță)

linnake < linna (casteluț)

lisäke < lisä (garniturică)

mureke < murea (frăgezel)

niemeke < niemi (peninsuliță)

nimeke < nimi (titluleț)

parveke < parvi (balconaș, ceva care este sus)

polveke < polvi (genunchel; curbuliță a drumului, râului etc.)

rahake < raha (jeton; bănuț)

ranneke < ranne (brățărică)

saareke < saari (insuliță)

salmeke < salmi (strâmtorică)

sarveke < sarvi (cornișor)

seinäke < seinä (paravan, perețel)

seläke < selkä (felioară de carne)

siiveke < siipi (aripioară)

silmäke < silmä (ochișor, ochiuleț de apă de ex.)

vannike < (vol-au-ventuț (sic!), fursecuț)

viileke < viilu (breteluță)

.

– cu terminația vocalică -O sau -U

O

emo < emä

jänö < jänis (iepuraș)

tyttö < tytär

koto < koti; kota

iso < isä

U

kisu < kissa

kultu < kulta

känny < käsi

massu < maha

nenu < nenä

peukku < peukalo

piru < perkele < përkele (drăcușor)

poju < poika

possu < porsas

pottu < potaatti

simmu < silmä

adjective

pikku < pieni

virkku < virkeä

heppa < hevonen

varppi < varvas

fără terminație specifică

La toate astea ar mai fi de adăugat diminutivele numelor care în finlandeză se numesc lempinimi, cu semnificație mai largă care include și poreclele, și alintările drăgăstoase.

lempinimi hellittelynimi, hyväilynimi, puhuttelunimi. Matti, lempinimeltä Masa. Opettajien lempinimetHarmonikalla on monta lempinimeä.

Jorma → Jorkka, Tapani → Tapsa, Taisto → Tampi, Aleksanteri → Samppa, Santteri, Santtu, Pentti → Pentsa, Marja → Marjukka jne.

.

.

Nici româna nu-i ușoară! Pentru că veni vorba de diminutive, se pare că, dintre toate limbile romanice, doar româna abundă în diminutive, chiar dacă nici cu italiana nu mi-e rușine.

Cândva o traducătoare de limba română mi se plângea cât de greu este să traducă un meniu sau o rețetă gastronomică. Meniurile abundă de diminutive, ciorbiță de văcuță, mămăliguță cu brânzică și smântânică, chifteluțe cu sosuleț de tarhon, (nu de tarhonel?, se miră traducătoarea) sărmăluțe, tocăniță de văcuță și cartofiori noi, ciulama de ciupercuțe, (m-a-ntrebat ciulama n-are diminutiv? Păcat!).

Mă întreba cum poate să crescă untișorul pe câmp dacă este diminutivul de la unt; ouăle de găinușă sunt niște ouă mai mici? Dacă porumbul este cultivat pe câmp cum poate porumbelul să zboare? Dacă găina are puișori, de unde vine puișor de pernă? Dar părul (de pe cap?) → perișor, cum e cu perișoarele? Dacă perișoarele vin de la pere, de ce sunt rotunde?

Cu pana și penița s-a lămurit cel mai repede dar necazul rămâne că din diminutiv nu știe cum să găsească forma de bază. PAnă – PEniță, PIAtră – PIEtriciă, VAcă – VĂcuță, SArma – SĂrmăluță, VAs – VĂsuleț etc.

Lăsând diminutivele la o parte, constata ea că e cam tot așa de greu cu rețetele culinare românești, unde aproximația este măsura universală.

Se ia un văsuleț în care se sparg trei oușoare, se adaugă un prăfuleț de sare, puțin piper, o cepușoară tocată mărunt și, eventual, un cartofior ras. Se mai adaugă o mână de făină și un vârf de cuțit de zahăr, o ceșcuță de lapte și un păhărel de apă. Se încinge o linguriță de ulei într-o tigăiță și se prăjește la foc mic. Rezultă un diminutivuț prăjit!

.

.

măslinuțe cu brânzică, roșioare și cep’șoară verde

țuiculiță

mămăliguță cu brânzică


ciorbiță de văcuță cu perișoare

ciorbiță de burtică cu iaurțel

sărmăluțe-n foi de viță cu smântânică

chifteluțe cu sosuleț de ciupercuțe

dovlecei umpluți și pâinișoare de casă

tocăniță de purcel cu cartofiori noi

mititei

cârnâciori de casă

fleiculiță flambată

vinișorul casei: tămâiță

prăjiturele

plăcințică

colțunași

puțișoare

cafeluță gingirlie

.

Image published without permission. That’s generally permitted for non-profit and educational purposes.

.

Diminutives in finnish child-directed and child speech: morphopragmatic and morphophonemic aspects

.

Affektisia johdostyyppejä ja muotteja

Diminutivele sunt considerate, atât în română cât și în finlandeză, ca fiind derivate din cuvinte normale. Mai jos vedem modul în care este exprimată afectivitatea în finlandeză. De remarcat că aceasta este mult mai complexă decât diminutivul în română, cuprinde elemente de alintare, denotă o afecțiune pentru ceva, lucrul sau locul drag are denumirea sa.

.

§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?

Affektisia johdoksia käytetään muiden affektisten ilmausten (» § 1707) tavoin ilmaisemaan puhujan asennoitumista puheenalaiseen asiaan tai puhekumppaniin. Affektiset johdokset ovat enimmäkseen substantiiveja ja niitä esiintyy etenkin puhutussa kielessä. Affektisia käyttöyhteyksiä ja sävyjä on erilaisia, esim. hellittely, vähättely, pejoratiivisuus, leikillisyys, emotionaalisuus, ylätyylisyys, arki- tai slangityylisyys. Myös eräillä verbien johdostyypeillä on affektista käyttöä (» § 354).

Affektinen johdos voi ilmaista myös deminutiivisuutta, pienuutta. Tällöin kantasanana on yleensä substantiivi, esim. kirja-nen ’pieni kirja’, lehd-ykkä ’pieni lehti, lehtinen’. Puhtaan deminutiivisia tapauksia, jotka ilmaisevat vain kokoeroa kantasanan ja johdoksen tarkoitteen kesken, edustaa kuitenkin vain pieni osa affektisten johdosten käyttöesiintymistä.

Affektinen johtaminen on luonteeltaan tyylillistä, modifioivaa. Affektiselle johdokselle periaatteessa vaihtoehtoisena ilmaisukeinona on sen kantasana. Tosin merkitykseltään deminutiivisella johdoksella voi viitata kyseisen lajin suurikokoiseen edustajaan korkeintaan ironisesti, esim. 500-sivuinen kirjanen.

Tämän luvun johdosten ja johdostyyppien ilmaisusisältöä kutsutaan affektiseksi katsomatta siihen, onko merkityssisältö deminutiivinen vai muu. Affektisia johdostyyppejä tai muotteja ovat (i)nen-O-U-Ut-kkA-(i)skO-(i)skA-(i)kkO-kexli-liini-(U)lA-(e)lO-(e)rO-, (U)rA-ja rexjohdokset. Tyypeistä useimmat ovat karttuvia. Monilla niistä on muutakin kuin affektista käyttöä (esim. kexjohdoksilla » § 201, 257), ja myös yksittäiset sanat ovat voineet vakiintua merkitykseltään neutraaleiksi, esim. lautanenmaljakkoemovasikka, lihapyörykkä, lonkero. Osa affektisista johdoksista tai johdostyypeistä on nykykielessä harvinaisia ja kuuluu vanhahtavaan tyyliin, esim. venhoimmyt. Osassa tyypeistä – etenkin k:llisen tai (U)lA-(U)rA-(e)lO-(e)rO-lopun sisältävissä – on myös runsaasti johdosten hahmoisia mutta kantasanattomia muodosteita. Affektisten johdosten kantavartalo on usein deskriptiivinen; deskriptiivisanat ovat yksi affektisten sanojen laji (» § 154).

Huom. Affektisten johdosten suhde slangijohdoksiin (» § 214 – 220) on läheinen. Johtimen vaikutus kantasanaan ja johdosten käyttömotivaatio on niissä samankaltainen. Affektisten johdosten muodostus on kuitenkin vähäisempää kuin slangisanojen. Affektisten johdosten raja ei ole jyrkkä myöskään lapsen- tai hoivakielen muunlaisiin affektisiin sanoihin, joihin sisältyy sanavartalon äänteellistä modifiointia, esim. hampi ’hammas’, heppa ’hevonen’, mami’äiti’, ma(s)su ’maha’, simmu ’silmä’, syykki ~ sylkky ’syli’, vaavi  ’vauva’. Jossain määrin affektisia i-loppuisia läheisen ihmisen nimityksiä ovat isikultimummiukki ja tytti.

.

§ 207 Monimuotoinen nen-johdin

Johtimella -(i)nen (: -(i)se-) voidaan muodostaa deminutiivisia tai affektisia substantiiveja ja jossain määrin adjektiivejakin (johtimen muu käyttö » § 261–). Johdin ei tässä käytössään muuta kantasanan sanaluokkaa. Uudismuodosteet ovat mahdollisia.

Lisäksi (i)nen-johdin esiintyy monien affektisten yhdysjohdinten jälkiosana:

-O + -(i)nen: kätönen, lapsonen; pienoinen (» § 208)
(-O/-U +) -(k)kA + -inen: pienokainen, nuorukainen (» § 210)
-kkO + -nen: miekkonen, tuokkonen (» § 210)
(-U +) -lA + -inen: repolainen, hiirulainen (» § 213)
(-U +) -rA + -inen: papparainen, saturainen (» § 213)
-(e)rO + -inen: palleroinen (» § 213)
-(e)lO + -inen: röpelöinen (» § 213)

Affektiset substantiivinjohtimet -(i)nen ja -O(i)nen esiintyvät kaksitavuisen kannan yhteydessä i:ttöminä, esim. kala-nen ’pieni kala’, muru-nenlaps-onen (vrt. adjektiivit kala-inenmuru-inen). Adjektiiviin samat johtimet liittyvät i:llisinä: pikku-inenpien-oinen; tosin puhutussa kielessä adjektiivitkin esiintyvät enimmäkseen i:ttöminä: kalanenpikkunen, pehmonen. Kolmitavuisen kannan yhteydessä johdin esiintyy sanaluokasta riippumattai:llisenä, esim. subst. orava-inen, adj. ihana-inen. (Myös » § 263.)

.

§ 208 Deminutiivisuus, hellittely ja muita merkityksiä

Merkitykseltään deminutiivisia, lähinnä tarkoitteen pienuutta ilmaisevia (O)nen-substantiivijohdoksia ovat esim. seuraavat. Tällaisten johdosten käyttöyhteyksiin sisältyy usein myös pienuutta ilmaiseva adjektiivi.

(a)                    kirjanen, lappunen, lintunen, osanen, palanen, tyttönen | -O + -nen: jänönen, kupponen, kätönen, lapsonen, tähtönen

Kuoren sisällä oli joukko pieniä lippusia ja lappusia. (l) | Parkkipaikan etsiskelyyn ei tärväänny mainittavammin aikaa ja ahtaastakin kolosesta pääsee helposti liikenteeseen. (l)

nen-johdoksen leksikaalinen merkitys on saattanut myös erikoistua kantasanaan nähden (b). Tällöinkin taustalla voi olla deminutiivinen merkitys.

(b)                    hakanen (vrt. haka), lautanen, neulanen, poikanen ’eläimen jälkeläinen’, tekonen ’moitittava teko’

Kantasanastaan erikoistuneita (O)inen-adjektiiveja ovat esim. hienoinen ’vähäinen, lievä’,pahainen ’vähäinen, surkea’ ja sievoinen ’melkoinen’.

Joskus kantasubstantiivi ja vastaava nen-johdos ovat käytännössä synonyymisia: esim. sanoissa hetkinenhitunenmurunen ja tilkkanen kantasanan tarkoite on jo sellaisenaan pienikokoinen tai muulla tavalla vähäinen. Näillä sanoilla ilmaistaan etenkin määrää. Muita(i)nen-substantiivin ja kantasanan synonymiatapauksia ovat esim. kukkanenrappunen ja linnunnimet kyyhkynenpeipponenpääskynen.

Johdoksilla on myös muuta affektista käyttöä kuin deminutiivista: suhtautumista tai asennoitumista (yleensä positiivista) voidaan osoittaa lisäämällä substantiiviin (c) tai adjektiiviin (d) (i)nen- tai O(i)nen-johdin.

(c)                    Uusi kahvila on Tampereen eurooppalaisin paikka pistäytyä kupposelle, pikkusyötävälle tai tuopposelle. (l) | Kahvilan nurkassa on kolme konetta, joihin heidän sopii sijoittaa eurosensa. (L) | Mainosalan laitkin sanovat sanasensa jatkuvista alennusmyynneistä. (l)

(d)                    Sherylin aistikkaan kapoisen suun, tyttömäisen hentoisen olemuksen – –. (L) | Muhai Tangin johtama Rimski-Korsakovin Sheherazade oli eilisillan pienoinen sensaatio. (l)

Ihmistarkoitteiset nen-johtimiset substantiivit voivat esiintyä intiimisävyisessä puhuttelussa yksikön 1. persoonan possessiivisuffiksin sisältävinä:

(e)                    Kultaseni, haluaisin esitellä sinulle ystävättäreni Tiinan. (l) | Olet tainnut unohtaa yhden seikan, ystäväiseni. (k) | Rauhoitu toki, Roopeseni. (L)

Puheelle ominaisia kiteymiä ovat myös esim. Hetkinen ~ HetkonenHyvänen ~ herranen aika.

Huom. Myös joillakin kantasanattomilla nen-substantiiveilla on deminutiivinen, tarkoitteen pienuutta korostava (huokonenhyttynen, kulkunenkärpänen), tai muu affektinen merkityssävy (hyppysetkepponen). Eräänlaista vähäisyyttä ilmaisee myös nen– (: se-) johdinaineksen sisältävä sillAAn-päätteinen adverbityyppi, esim. paitasillaan ’vain paita yllä’ (» § 394).

.

§ 209 Äänteet oöja uyaffektisessa sananmuodostuksessa

Affektinen substantiivinjohdin ‑O liittyy substantiivin (vahvaan) vokaalivartaloon – joskus sanavartaloa lyhyempäänkin vartaloainekseen:  ömorsi-o – tai eA-adjektiiviin, joiden loppuvokaali(sto) katoaa ‑O:n edellä (käk-öpehm-o).

(a)                    jänö, koto, neito, sulho, venho; siloposki

Johdin ‑O on mukana myös affektisissa johdinyhtymissä: paitsi O(i)nen-johtimessa (tähtönen,lämpöinen » § 207 – 208) myös yhtymissä ‑O + ‑isA (leppoisamakoisa » § 285) ja ‑O +‑kAinen (pienokainen » § 210). Onen-loppuisista substantiiveista osa esiintyy myös pelkän O-johtimen sisältävinä, esim. jänö(nen)neito(nen), osa ei (*kuppo, *kätö, *tähtö). (Vrt. verbikantaiset O-substantiivijohdokset » § 230.)

Foneemi -U esiintyy affektisena johdinaineksena sellaisenaan (b), jolloin se muodostaa substantiiveja, tai toisen affektisen johtimen edellä (c).

(b)                    nenu (< nenä), poju (< poika), kisu (vrt. kissa), kultu (< kulta), namu (vrt. nami)

(c)                    -U + -nen: namunen | -U + -k(k)A(inen): lehdykkä, pallukka; lapsukainen, uutukainen |-U + -lA(inen): nappula, pötkylä; hiirulainen, pitkulainen | -U + -rA(inen): häkkyrä, pahkura; saturainen | -U + -li: paituli, äityli | -U + -kki: isukki

(Vrt. -U slangisanojen muodostimena » § 219.)

Huom. Deminutiivis-affektinen johdin -Ut (: -Ue-) – yksitavuisen kannan yhteydessä -hUt – esiintyy lähinnä vanhassa runokielessä, esim. päivyen auer ja yöhyen usmavuottavi poiuttaan (Eino Leino). Nykykielessä (h)Ut-tyypin neutraalikäyttöisiä sanoja (osa kantasanattomia) ovat substantiivit tiehyt ja neitsyt, adjektiivit ainutehytkevytlyhyt ja ohut sekä etunimet Marjut ja Päivyt (: gen. MarjutinPäivytin» § 98 ryhmä d).

.

§ 210 Äänteen ksisältäviä affektisen sananmuodostuksen keinoja

Johdinaines -kkA esiintyy affektisena substantiivinjohtimena yksin tai yhtymissä -ikkA ~-UkkA. Kantana on substantiivi tai deskriptiivinen vartaloaines. Deskriptiivikantaiset ovat useimmiten elollisen olennon nimityksiä. (Muita kkA-johdoksia ja kkA-loppuisia sanoja » § 199218288.)

(-i +) ‑kkA: hanikka, kannikka, palikka, nypykkä, ressukka (PS), possukka (L) |Deskriptiivikantaisia: jörrikkä, mötikkä, nulikka (PS), jäpikkä (skt)

-U + -kkA: lehdykkä, pallukka, perukka (< perä), pohjukka, pullukka, pyörykkä, sopukka (< soppi) (PS), missukka, pussukka (skt) | Naisten etunimiä: Annukka, Marjukka

(k)kA- ja (i)nen-johdinten yhtymä -kAinen esiintyy affektisissa substantiiveissa ja joissain adjektiiveissakin. Johtimen alkuun voi lisäksi kuulua -U tai -O.

Substantiiveja: keijukainen, lapsukainen, neitokainen (PS), lehdykäinen (l, k); (adjektiivikantaisia:) ainokainen, nuorukainen, pienokainen | Adjektiiveja: lyh(y)käinen, ohkainen, uutukainen, köykäinen (< kevyt)

Myös joillain (i)kkO-johdoksilla (» § 182 – 183198) on deminutiivinen merkitys:

lammikko (< lampi), metsikkö, puistikko (< puisto), suukko, kepakko (vrt. keppi)

Merkitys on voinut eriytyä ja neutraalistua tästä edelleen: esim. maljakko tarkoittaa tietynlaista astiaa eikä ’pientä maljaa’. Selvästi affektisia sen sijaan ovat yksitavuisen lyhentyneen kantavartalon sisältävät kkOnen-johtimiset sanat miekkonennaikkonen javeikkonen.

iskO-iskA- ja UskA-loppuiset sanat ovat kantavartaloltaan deskriptiivisiä esineen tai rakennuksen, jotkin olennonkin nimityksiä. Niissä on lekseemejä yhteensä parikymmentä.

-iskO: rotisko, rötiskö (PS), horisko (skt) | -iskA: räpiskä, rötiskä (PS), rotiska (l) |-UskA: latuska, läpyskä (PS), lituska, lätyskä (skt)

Neutraalikäyttöisiä ovat mm. puolisko ja leiviskä. Sanat limaska ja nuljaska ovat kasvin- ja sienenniminä neutraalit, mutta ihmisestä käytettyinä affektiset.

.

§ 211 Affektisia ke– ja re-sanoja

Joillakin kexjohdoksilla on deminutiivinen merkitys:

listake ’kapea, ohut lista’, niemeke ’pieni niemi, uloke’, salmeke ’pieni salmi’

Muulla tavoin affektisia ovat sana vaimoke sekä etenkin seuraavanlaiset yleensä deskriptiiviset, pejoratiiviset Akexloppuiset yksilönnimet:

Kuinka ujot jäyhäkkeet oppivat puhumaan (L) | Nyt kyseinen nuljake yrittää rahastaa filminpätkällä. (L) | Matinkylän jäähalli on ulkoa rähjäke – –. (L)

Samanlaisia on Alex-loppuisissa sanoissa, esim. ketalerääpäle. (kexjohdoksista myös » § 201257(A)lex-loppuisista » § 202.)

Myös muutama rexjohdos on merkitykseltään deminutiivinen ja ilmaisee maastonkohtaa (» § 185). Lisäksi on enimmäkseen kantasanattomia Arexloppuisia sanoja, joista monet ovat sävyltään affektisia. (re- ~ ree-vartaloiset sanat » § 202 huom.)

kankare ’kuiva, kivikkoinen mäennyppylä’, kumpare ’pieni kumpu’, lampare ’lammikko’| kokkare, lohkare (vrt. lohjeta, lohkaista), lämpäre, nokare (PS), kökkäre (L)

.

§ 212 Aines –liaffektisessa sananmuodostuksessa

Johtimilla ‑(e)li ~ ‑Uli ja ‑(e)liini muodostetaan kaksitavuisista substantiiveista – johtimella‑(e)liini myös adjektiiveista – enimmäkseen yksilötarkoitteisia affektisia johdoksia. Kantavartalon loppuvokaalin (paitsi U:n) tilalla on johtimen e. Kantasanat eivät (e)liini-johdoksissa yleensä ole samoja kuin eli- ~ Uli-johdoksissa.

-(e)li: hommeli (< homma), mummeli, tytteli, ukkeli, vauveli (PS), hauveli, heppuli (l), kisuli (L) | -Uli: paituli (PS), äityli (E) | -(e)liini: koipeliini ’pitkäkoipinen ihminen’, laiheliini, tyhmeliini (PS), iskäliini ’isä’ (L), söpöliini (skt)

Valtaosa muistakin kolmitavuisista li-loppuisista sanoista on sävyltään affektisia, monet lainoja:

Olennon tai esineen nimityksiä: epeli, hihhuli, härveli, hökkeli, kaheli, (k)ronkeli, puteli, tomppeli, vesseli | Tilan nimityksiä: hepuli, hösseli, kekkuli, meteli | Muita substantiiveja:nippeli, pakkeli, saakeli, sörsseli | Adjektiiveja: höveli, passeli, simppeli

Huom. Sävyltään neutraaleja kolmitavuisia li-loppuisia sanoja ovat esim. enkelikokkeli, konsulimurmelirinkeliripulisipuli ja tapuli.

.

§ 213 Muita affektisia sananmuodostusmalleja

Kolmitavuiset affektisen sävyiset UlA- ja (U)rA-loppuiset sanat ovat enimmäkseen substantiiveja. Niissä on niin kantasanallisia, korrelaatillisia kuin kantasanattomiakin. Elollisen yksilön nimityksiä ei ole monta.

nappula, nyppylä, näppylä, pyörylä, rakkula, rinkula (PS), pötkylä (skt) | Yksilönnimiä:tumpula (PS), rimpula, vempula (skt)

häkkyrä, kakkara, kanttura, kiemura, koppura, kuhmura, kyttyrä, käppyrä, muhkura, nystyrä, tokkura, väkkärä | Tilaa ilmaisevia adverbeja: kippurassa, kukkuralleen, sikkaralla (PS), mykkyrällä (skt), viturallaan (l)

Lisäksi esiintyy johdinyhtymän ‑(U)lAinen tai ‑(U)rAinen sisältäviä substantiiveja ja adjektiiveja. Niissä on sekä substantiivi- että adjektiivikantaisia.

Substantiiveja: hiirulainen, hölmöläinen, kyyhkyläinen, pirulainen, söpöläinen, saturainen (PS), papparainen (skt) | Adjektiiveja: pitkulainen, pikkarainen

(Vrt. paikkaa ilmaisevat lA-substantiivijohdokset » § 186; ei-affektiset lAinen-johdokset » § 190 – 191.)

Myös kolmitavuisissa nA-loppuisissa sanoissa on joitakin affektisen sävyisiä, yleensä kantasanattomia lekseemejä:

Substantiiveja: höppänä, käppänä, papana, perhana, pirpana, reppana, tolvana (PS), keppana ’keskiolut’ (sl) | Adjektiiveja: littana, lättänä

Useat kolmitavuiset (e)lO- ja (e)rO-loppuiset sanat ovat sävyltään affektisia. Useimmiten ne ovat lekseemikannattomia ja kantavartaloltaan deskriptiivisiä. Sanoissa on sekä substantiiveja (pejoratiivisia yksilönnimiä varsinkin (e)rO-loppuisissa) että adjektiiveja.

Substantiiveja: kuikelo, kohmelo, konkelo, pippalot, pökkelö, rettelö, rottelo, ruipelo, sokkelo, torvelo (< torvi), tumpelo | koppero (< koppi), kottero, napero, nykerö, pöperö, saparo, tyllerö, tötterö (PS), mulkero, nynnerö (vrt. nynny), punkero (skt) | Adjektiiveja: hontelo, höperö, tökerö (PS), hutero (skt)

Johdinyhtymän -(e)lOinen tai -(e)rOinen sisältävät esim. adjektiivit sokkeloinenheiveröinen ja substantiivi jupperoinen (< juppi) (L). (Muut lO-loppuiset johdokset » § 205.)

Huom. Kolmitavuisia (U)lA-loppuisia substantiiveja, jotka eivät ole affektisia eivätkä johdoksia, ovat esim. apilajäkäläkampelakukkula, käpäläpykäläritilärA-loppuisia esim. haikarajakkarakiharakypärämakkarapisaratavaravaahteraäpärä(e)rO-loppuisia komerokukkarolokeropusero ja vyötärö. Osa on lainasanoja. Lainoja, joissa l-aineskin on vierasta alkuperää, ovat esim. humalakattila, kynttiläsatula ja sämpylä sekä näitä nuoremmat vierassanat kuten epistola tai pergola. (Myös » § 152.)

.

Introdus / lisätty 27.5.2020

.

Augmentatiivi

augmentatiivi, suurentava ● augmentativ ■ augmentativ, förstorande

Cuvântul nu este străin lingviștilor finlandezi, deși nu-l înțeleg prea bine pentru că în finlandeză nu există. Augmentativul este antonimul diminutivului.

augmentatiivi (Kielitiede) morfologinen muoto joka ilmaisee suurempaa kokoa

AUGMENTATÍV, -Ă, augmentativi, -e, adj., s.n. 1. (Afix) care servește la formarea unui cuvânt nou denumind un obiect de dimensiuni mai mari decât ale obiectului desemnat prin cuvântul de bază sau o creștere a gradului însușirilor lui. 2. (Cuvânt) care este format cu un augmentativ (1).

Exemple:

  • casă (f.) → căsoi (n.), căsoaie (f.)
  • piatră (f.) → pietroi (n.)
  • băiat (m.) → băieţoi (m.)
  • băiat (m.) → băietan (m.)
  • fată (f.) → fătoi (f.)
  • broască (f.) → broscoi (m.)

În acest caz, finlandeza, ca și suedeza, folosește doar cuvinte sau prefixe care desemnează mărimea (iso-, suuri-, suur-, jätti-, väljä, leveä, pitkä, laaja, paljo, runsas, rikas, aimo, aika, huikea, valtava, kookas, mittava, tilava, avara, raju, hurja, ylevä ym.); (mai vezi restul la sinonime!).

Un alt mod de a exprima augmentativul este folosirea cuvintelor sau prefixelor care denotă superioritatea (nu mărimea!) precum yli-, yle-, yllä- toate având ca antonime prefixele de inferioritate ala-, ali-, alle-, ale-.

Lăsând la o parte formulările de mai sus, finlandeza – limbă bogată, își permite cuvinte diferite pentru diverse mărimi ale aceluiași obiect. Astfel kivi – piatră, dacă e mică e sora – pietricică, dacă e o bucată de piatră se numește lohkare, murikka, kivensiru; pietroi, stâncă mică kiven suurehko kappale, kimpale, möhkäle, järkäle, möykky.

Toate, la un loc, explică de ce finlandeza nu are nevoie de augmentative.

.

Introdus  / lisätty 17.7.2010

Actualizat / päivitetty 14.9.2010

Actualizat / päivitetty 17.9.2012

Actualizat / päivitetty 17.6.2015

Actualizat / päivitetty 6.10.2017

Actualizat / päivitetty 21.12.2019

Actualizat / päivitetty 27.5.2020

 

Creează gratuit un site web sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat: