Blogulblog's Blog

Suora esitys, epäsuora esitys – Vorbirea directă, vorbirea indirectă

Suora esitys, epäsuora esitys – Vorbirea directă, vorbirea indirectă

.

.

Vorbire directă sau stil direct = procedeu sintactic și stilistic de redare fidelă, întocmai a spuselor sau gândurilor cuiva, printr-un verb sau alt cuvânt de declarație.

Stil indirect sau vorbire indirectă = procedeu sintactic de redare a spuselor sau gândurilor cuiva prin subordonarea comunicării față de un verb sau de un alt cuvânt de declarație, caracterizat prin prezența în număr mare a elementelor de relație, prin lipsa afectivității etc.; vorbire în care se reproduce comunicarea cuiva, făcând-o să fie, din punct de vedere gramatical, o subordonată (completivă) a unui verb de declarație.

vorbire indirectă, aceĭa în care raportezĭ vorbele altuĭa alipindu-le, supt formă de propozițiune subordinată [!] unuĭ verb principal care înseamnă a zice, a vedea  ș. a.: ĭ-am spus  n´a fost nimica. (Scriban)

.

Dacă vorbirea directă – suora esitys, suora kerronta nu ridică probleme pentru că este vorbirea curentă cu care străinul ia contact nemijlocit, vorbirea indirectă – epäsuora esitys, epäsuora kerrotus este mai dificilă pentru că necesită schimbări radicale în construcția frazei.

.

.

Suora ja epäsuora esitys

suora esitys, suora kerronta

Suoraksi esitykseksi kutsutaan referaattia, joka on esitetty toisen sanoman sanatarkkana sitaattina, esim. En takuulla tule enää takaisin, sanoi tyttöJa hän pyysi: Lähde sinä, ystävä hyvä, mukaani (» § 1460). Vrt. epäsuora esitys. Kun puhetta tai ajattelua referoidaan suoraan ilman puhumista ilmaisevaa verbiä tai muuta selvää johtoilmausta, kyseessä on vapaa suora esitys, esim. Tyttö tuijotti koiraa. Meinaakohan se hyökätä?

vapaa suora esitys

Vapaa suora esitys on nimitys referoinnille, jossa toisen henkilön puhetta tai ajattelua referoidaan suoraan ilman puhumista ilmaisevaa verbiä tai muutakaan johtoilmausta, esim. Tyttö tuijotti koiraa. Meinaakohan se hyökätä?  (→ § 1463).

referaatti

Referaatti on referoitaessa esitetty toisen kielellisen tapahtuman – puheen, kirjoituksen tai ajatuksen – sisältö. Referaatti esitetään usein puhetilannetta kuvaavan johtoilmauksen yhteydessä: Joku sanoi, että tästä voi tulla ikävyyksiä. (» § 1459.)

.

§ 1459 Referoinnin tyypilliset osat: johtoilmaus ja referaatti

Prototyyppiseen referointiin kuuluu kaksi osaa. Johtoilmaus toimii referaatin lukuohjeena (» § 1476). Sillä kehystetään samassa yhdyslauseessa olevaa repliikkiä: mainitaan referoitava, joskus myös vastaanottaja sekä jotakin puhumisen tavasta. Toisena osana on itse referaatti, seloste jostakin toisesta kielellisestä tapahtumasta. Johtoilmauksen sisältävät referointitavat on vanhastaan jaettu kahtia sillä perusteella, onko referaatti esitetty toisen sanoman sanatarkkana sitaattina, suorana esityksenä, vai esittääkö se kertojan tulkinnan aiemmin sanotusta, jolloin sitä on muokattu ja se on syntaktisesti integroitu johtoilmaukseen. Tällöin kyseessä on epäsuora esitys. Varsinkaan puhutussa kielessä ja kaunokirjallisessa esityksessä tällaista kahtiajakoa ei kuitenkaan juuri esiinny (» § 1475).

.

epäsuora esitys, epäsuora kerronta

Epäsuoraksi esitykseksi kutsutaan referaattia, joka esittää kertojan tulkinnan aiemmin sanotusta ja on muokattu kertojan tekstiin ja puhetilanteeseen sopivaksi ja syntaktisesti johtolauseen osaksi, esim. Tyttö sanoi,ettei hän tule enää takaisin. Hän pyysi ystävääkin lähtemään mukaansa. (→ § 1460.) Vrt. suora esitys. Vapaaksi epäsuoraksi esitykseksi sanotaan sellaista kaunokirjalliselle tekstille tyypillistä referointikeinoa, joka on näkökulmaltaan vastaavasti ainakin osittain muokattua mutta jossa ei ole johtoilmausta, esim. Äiti oli päättänyt lähteä maalle. Siellä hän voisi toipua.

 

§ 1457 Mitä on referointi?

Yhden ihmisen tuottama puhuttu tai kirjoitettu teksti voi sisältää enemmän tai vähemmän selviä merkkejä siitä, että jokin tekstin osa on referoitua eli peräisin muusta lähteestä. Referointi tarkoittaa muiden ihmisten tai puhujan itsensä aiemmin esittämän puheen, kirjoituksen tai ajatuksen sijoittamista oman tekstin osaksi niin, että oma ja lainattu ovat toisistaan erotettavissa. Selvimpiä tapauksia ovat sellaiset, joissa johtoilmaus ja referaattierottuvat toisistaan erillisiksi kokonaisuuksiksi:

(a)                        Hän puristi kättäni ja sanoi että ystäviä hän todella tarvitsikin. (k) | Vaksi tuli ihmettelemään piruako siinä norkoilin, minä selvitin etsiväni työnjohtajaa ja se kysyi ketä niistä. (k) | Työpaikkojen määrät kansalaisjärjestöissä ovat selvästi lisääntyneet, kirjoittaa Helsingin Sanomat. (E)

Kerrottu voidaan myös lähdettä mainitsematta merkitä toisen käden tiedoksi, joko yhdeltä henkilöltä kuulluksi tai yleiseksi kuulopuheeksi: Täällä kuulemma myydään uutta perunaa (» § 1493).

Referoidun tekstin sijoittamisessa kerrontaan on kaksi ulottuvuutta: miten sitaatti asettuu ympäröivän tekstin osaksi eli onko kyseessä suora vai epäsuora esitys (» § 1460 – 1461) ja miten alkuperäisen puhetilanteen viittaavat eli deiktiset elementit mukautuvat uuden puhetilanteen vaatimuksiin (» § 1467 – 1475).

Referointitekniikan käyttäminen ei edellytä, että referoitava alkuteksti olisi todellisuudessa olemassa, vaan kyseessä on konventio, jolla jokin osa tekstistä voidaan merkitä ikään kuin se olisi muualta peräisin. Voidaan myös referoida sellaista, mitä ei ole sanottu (b) tai mitä aiotaan tai on oltu vähällä sanoa (c). Johtoilmauksessa voi olla muitakin kuin kommunikaatioverbejä; ilmaukset välittävät tällöin esim. episteemisiä arvioita (d).

(b)                        Linnavouti ei kerro, paljonko turvamiehiä itsenäisyysjuhlissa tarvitaan. (L)

(c)                        Meinasin sanoa, että kelpo hurtta, mutta sehän on kissa! (E) | Tekisi mieli kysyä, miksei se voi siirtyä. Se olisi kumminkin turhaa. (k)

(d)                        Ulkomailta tuotavan mansikan määrän arvellaan tänä vuonna lähes kaksinkertaistuvan. (l) | – – yleisesti  luultiin Kuolan saasteiden tekevän tuhoaan Sallan metsille. (l)

Huom. Puhetoimintoa voidaan kuvata myös ilman että referoidaan puheen sisältöä. Tällöin kerronnassa käytetään pelkästään  kommunikaatioverbejä. Puhetoiminnon kuvausta ei pidetä referointiin kuuluvana (tarkemmin » § 483).

.

Lasse kiukustui. Se sanoi naiselle suorat sanat, muttei tämä pelästynyt. Selitti vaan uudelleen. (k) | Ennen töiden alkua Jeltsin vastasi  Kremlin pihalla toimittajien kysymyksiin. (l)

.

  • suora kerronta raportoi suoraan, mitä sanotaan tai sanottiin
  • suoran kerronnan tunnuksena ovat lainausmerkit
  • johtolause ilmoittaa, kuka puhuu tai puhui
  • johtolauseen ja suoran kerronnan välillä englannissa käytetään usein pilkkua

Toimittaja sanoi: „Suomi voittaa!”

  • epäsuora kerronta kertoo jälkeenpäin, mitä joku sanoi

Kuulin, että toimittaja sanoi, että Suomi voitti.

  • suoraa kerrontaa epäsuoraksi muutettaessa tapahtuu muutoksia aikamuodoissa, subjektina olevassa pronominissa, ajan ja paikan määreissä sekä myös toisinaan sanajärjestyksessä
  • puhekielessä näitä muutoksia ei aina tehdä ja kirjoitetussakin kielessä varsinainen epäsuora kerronta usein korvataan asian tiivistämisellä omin sanoin
  • johtolauseessa verbinä on useimmiten sanoa tai kertoa, mutta muitakin voidaan käyttää
  • epäsuora kysymys on kohteliaampi kuin suora kysymys
  • jos johtolause on preesensissä, tapahtuvat seuraavat muutokset

* pronominit muuttuvat sen mukaan kuka kertoo mitä kenelle

Siskoni soitti sinulle hyvästellä.” → Hän kertoo minulle, että hänen sisarensa soitti minulle sanoa hyvästit.

* ajan ja paikan määreet muuttuvat, jos asiaa kerrotaan eteenpäin eri ajassa tai paikassa kuin suora kerronta (katso alla oleva taulukko)

.

.

  • jos johtolause on imperfektissä (joka onkin yleisempi tapaus), tapahtuvat seuraavat muutokset
    * suoran kerronnan aikamuodot muuttuvat seuraavan taulukon mukaisesti

.

.

  • * pronominit muuttuvat kuten edellä kerrottiin
    * ajan ja paikan määreet toimivat samoin kuin silloin, kun johtolause on preesensissä

Opettaja sanoi: „ Teidän kotitehtäväsi huomenna ovat nämä harjoitukset.” → Opettaja sanoi, että läksyt seuraavalle päivälle ovat ne harjoitukset.

  • kysymyslausetta muutettaessa epäsuoraksi kerronnaksi johtolauseen yleisin verbi on kysyä, vaikka muitakin tietenkin voi käyttää
  • kysymyslauseissa tapahtuvat samat muutokset kuin väitelauseidenkin kohdalla
  • kysymyslauseissa lisäksi on huomattava sanajärjestyksen muuttuminen; epäsuoran esityksen kysymyksissä on suora sanajärjestys = subjekti ennen predikaattia

Matkailija kysyi: „ Missä on postitoimisto?” → Matkailija kysyi, missä posti oli.

  • preesensin ja imperfektin apuverbi suorissa kysymyksissä käytetty apuverbi jätetään pois muulloin, paitsi kielteississä kysymyksissä
  • verbialkuisissa kysymyksissä on epäsuorassa esityksessä lisättävä jos tai joko = -kO

Äitini kysyi: „ Teit vuoteesi?” → Äitini kysyi, olinko tehnyt sängynni.

  • epäsuora kysymys päättyy pisteeseen eikä kysymysmerkkiin, paitsi jos johtolause on kysymys
  • käskyissä ja pyynnöissä johtolauseen verbinä käytetään yleensä sanoa tai kysyä
  • käskyihin ja pyyntöihin käytetään epäsuorassa esityksessä erityistä rakennetta objekti + infinitiivi
  • kielteiseksi tämä rakenne saadaan lisäämällä kieltosana kuten infinitiiviin yleensä (objekti + ei + infinitiivi)

Poliisi sanoi: „ Ystävällisesti siirtykää sivuun!” → Poliisi pyysi meitä ystävällisesti siirtymään sivuun.
Opettaja sanoi: „Lapset älkää huutako!”
Opettaja sanoi lapsille, ettei saa huutaa.

.

  1. Suorassa esityksessä lainataan sanatarkasti jonkun puhetta.

  • Suora esitys koostuu johtolauseesta ja lainauksesta.
  • Lainaukset (puheenvuorot) merkitään 7. luokalla teksteissä lainausmerkeillä (ei vuorosanaviivoilla!)

.

  1. Välimerkkien käyttäminen suorassa esityksessä

  • Kun johtolause on ensin, merkitään kaksoispiste ennen lainausmerkkejä, aloitetaan lainaus isolla kirjaimella ja merkitään piste/huutomerkki/kysymysmerkki lainauksen loppuun ennen lainausmerkkejä.
Pauliina sanoi: „Minä haluaisin jo lähteä.”
johtolause lainaus

 

  • Kun lainaus on ensin, ei tule pistettä lainauksen loppuun. Lainaus ja johtolause erotetaan pilkulla. Johtolause alkaa pienellä (paitsi jos erisnimi ensin). Piste tulee viimeiseksi virkkeen loppuun.
„Minä haluaisin jo lähteä”, sanoi Pauliina.
lainaus johtolause

 

  • Kun lainaus on ensin ja kyseessä on kysymys tai huudahdus, ei pilkkua merkitä. Lainauksen loppuun tulee kysymys/huutomerkki. Johtolause alkaa pienellä (paitsi jos erisnimi ensin). Viimeiseksi virkkeen loppuun tulee piste.
„Onko kukaan nähnyt reppuani?” kysyi Veikko.
lainaus johtolause

 

„Tulkaa kaikki tänne etupihalle!” huusi Meeri.
lainaus johtolause

 .

  1. Epäsuorassa esityksessä puheenvuorot kerrotaan omin sanoin.

Pauliina sanoi haluavansa jo lähteä.
Veikko kysyi, onko kukaan nähnyt hänen reppuaan.
Meeri huusi, että kaikkien pitää tulla etupihalle.

.

.

Epäsuora esitys, epäsuora kerrotus.

..

.

Diakertaus prin engleză. Se instalează în calculatorul tău.

Epäsuora esitys

Että ja letkeät lainat

Suora ja epäsuora esitys

.
Introdus / lisätty 24.8.2017

.

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: