Blogulblog's Blog

Subiect – subjekti

Subiect – subjekti

.

Subiectul

.

Înainte de a trece la examinarea subiectului să recapitulăm puțin structura frazei finlandeze.

Vezi și pagina Lauseoppi eli syntaksi – sintaxa GENERALITĂȚI

Propoziția

Structura propoziției         Atribuții și aplicare

Subiect                             Specificare și termeni

Omisiunea subiectului        Loc

Predicat                            Predicativul

Predicat nominal                 Complement

Complement / obiect       Timp

Obiect în partitiv                Mijloace, mod, asociere

Obiect în acuzativ               Alte complemente

subjekti – lauseenjäsen joka ilmaisee predikaatin tekijän.

predikaatti – verbin persoonamuoto lauseenjäsenenä.

predikatiivi – lauseenjäsen joka (tav. olla-)verbin välityksellä luonnehtii subjektia (harv. objektia), predikaatintäyte

nominaalimuoto – verbinmuoto (infinitiivi t. partisiippi), jota käytetään nominin tehtävissä. Vezi formele nominale ale verbului!

objekti – verbin määrite, joka ilmaisee verbin tarkoittaman toiminnan kohteen.

nomini – sana joka taipuu sijamuodoissa. Nomineja ovat substantiivitadjektiivitnumeraalit ja pronominit.

.

Structura propoziției

O propoziție este compusă dintr-o serie de elemente. Dacă elementele propoziției românești sunt: subiectul, predicatul, atributul și complementul, în finlandeză deosebim: subjekti, predikaatti, objekti, adverbiaali ja attribuutti.

.
În finlandeză, pentru a putea spune că este vorba de o propoziție, este necesar doar un predicat verbal, adică un verb.
Alte elemente, cum ar fi subiectul, obiectul, sau diverse alte complemente sunt, prin urmare, posibile, dar nu indispensabile ca să propoziția să aibă sens.
Se spune adesea că, în finlandeză ca și în latină, ordinea cuvintelor este liberă. Este adevărat că sistemul bogat de cazuri determină funcția fiecărui element al propoziției, astfel ca să nu depindă exclusiv de poziția ocupată în propoziție. Accentuarea cuvântului poate avea un rol în semantica propoziției.

Minä syön omenan huomenna koulussa. Eu mănânc mărul mâine la școală. (eu, nimeni altcineva)
Minä syön omenan huomenna koulussa. Eu mănânc mărul mâine la școală. (îl mănânc, nu fac cu el altceva)
Minä syön omenan huomenna koulussa. Eu mănânc mărul mâine la școală. (mănânc mărul, nu altceva)
Minä syön omenan huomenna koulussa. Eu mănânc mărul mâine la școală. (mâine îl mănânc, nu altcândva)
Minä syön omenan huomenna koulussa. Eu mănânc mărul mâine la școală. (la școală îl mănânc, nu altundeva)

.

Suomen kielessä sanajärjestys on periaatteessa vapaa, mutta toisissa tilanteissa toiset sanajärjestykset ovat tyypillisempiä. Sen sijaan monissa muissa kielissä sanajärjestyksestä on tarkkoja sääntöjä, etenkin pää- ja sivulauseen sekä kieltosanan paikan osalta. Tämä on tärkeää etenkin kielissä joissa ei ole sijamuotoja, joiden avulla voitaisiin erottaa subjekti ja objekti toisistaan: suomeksi lauseiden hyttynen pisti miestä ja miestä pisti hyttynen merkitys selviää sijamuotojen avulla erilaiseksi kuin mies pisti hyttystä.

.

Despre importanța ordinii cuvintelor în propoziție avem exemplul clasic:

Olet nuori ja minä rakastan vain sinua. – Ești tânără și eu te iubesc doar pe tine.
Vanhenet, ja minä vain rakastan sinua. – Îmbătrânești [dar] eu tot te iubesc.
Olet vanha ja vain minä rakastan sinua. – Ești bătrână și doar eu te iubesc.

.

Într-o propoziție românească putem inversa termenii ca să obținem o propoziție cu sens invers:

Băiatul ajută fata vs Fata ajută băiatul dar în propoziția finlandeză ‘Poika auttaa tyttöä nu se mai pot inversa termenii Tyttöä auttaa poika pentru că forma corectă este ‘Tyttö auttaa poikaa‘.

În exemplul de mai sus ”Minä syön omenan huomenna koulussa”, doar ”Minä syön” se recomandă să rămână în aceeși poziție, (mai jos vom vedea de ce) restul poate fi interschimbat: ”Minä syön omenan huomenna koulussa.”, ”Minä syön koulussa omenan huomenna.”, ”Minä syön huomenna omenan koulussa.”, fără ca sensul să se altereze. Însă dacă inversez ”Minä syön” cu ”Syön minä” propoziția poate căpăta un sens dubitativ-interogativ ”Syön minä” = ”Syönkö minä” – Oare mănânc eu?

În general elementele propoziției se dispun cam în această ordine:

subiectul predicatul (verbul) complementul (direct sau indirect)
Lapset käyvät koulua
Antti ei asu enää Suomessa
Poika on iloinen

În propozițiile care arată existența cu verbul a fi ordinea poate fi inversată considerând aspectul logic (despre care vorbim mai jos).

[Pentru că în românește existența nu se exprimă printr-o formă aparte, ca în limbile menționate mai jos, facem următoarea mențiune și pentru limba finlandeză. S-a considerat că în anumite situații forma la singular on nu este leagtă de restul frazei și exprimă doar existența. Compară cu expresiile corespunzătoare în celelalte limbi europene:  il y a (fr.); c’è (it.); es ist, es gibt (germ.); it is (eng); hay (sp.). Și în românește am putea considera două semnificații ale lui este din care una ar fi echivalentul celor din limbile menționate.]

Astfel românește este:

1. este mult (este = pers.3-a pl. prezent a verbului „a fi”) dar

2. este mulți (este = există, se află; se găsește, se găsesc). Asta nu-i o scuză pentru agramați, dar precizarea este necesară pentru înțelegerea frazei de mai jos.]

Pihalla on lapsia. – În curte sunt niște copii.

complementul predicatul (verbul) subiectul traducere echivalent
Pöydällä on kirjoja. Pe masă sunt cărți. [Niște] cărți sunt pe masă.
Pöydällä ovat kirjat. Pe masă sunt cărțile. Cărțile sunt pe masă.

.

.

.

În cazul propozițiilor interogative, primul loc este ocupat de un pronume sau de un adverb interogativ. Dacă nu există niciun pronume sau niciun adverb, primul loc este ocupat de un verb sau de un cuvânt la care se adaugă interogativ particula -kO (de obicei verbul la forma interogativă cu funcție de predicat verbal). De asemenea, pe primul loc poate fi și un alt element al propoziției interogative care să primească particula interogativă. Intonația interogativă nu este necesară.

Mihin aikaan juna saapuu?

Asuuko hän Oulussa?

Minulleko (sinä) puhut?

Saapuiko Pekka Turkuun aamulla? A ajuns oare Pekka dimineață la Turku?
Pekkako saapui Turkuun aamulla? Oare Pekka a ajuns dimineață la Turku?
Turkuunko Pekka saapui aamulla? Oare la Turku a ajuns Pekka dimineață?
Aamullako Pekka saapui Turkuun? Oare dimineață a ajuns Pekka la Turkku?

Dacă dorim să dăm întrebării o formă politicoasă putem folosi verbul la condițional prezent (-isi-) sau putem adăuga particula -hAn la numele gramatical (subiect, pronume, numeral, adjectiv, adverb)

Saisinko kysyä sinulta? Aș putea [oare] să te întreb?
Junallakohan tulitte? Oare cu trenul ați venit?

Propziția interogativă referitoare la un adjectiv care determină subiectul se poate introduce cu întrebarea millainen? [care? ce fel? cum?]

Millainen tämä auto on? Se on valkoinen. Cum e mașina ta? E albă.

Propoziția interogativă care se referă la o ființă umană, o persoană sau un nume de persoană, atunci propoziția interogativă începe cu kuka? cine?

Kuka tuolla on? Siellä on rouva Aino. Cine e acolo? Este doamna Aino.
Kuka (sinä) olet? Olen Pekka. Cine ești tu? Eu sunt Pekka.

În schimb, dacă este vorba de un obiect, un animal sau o noțiune abstractă începe cu pronumele interogativ mikä? ce?

Mikä tämä on? Se on koira. Ce e ăsta? E un câine.
Mikä tuo on? Se on kirje. Ce e aceea? Este o scrisoare.

Tot cu pronumele interogativ mikä? ce? începe și propoziția interogativă care se referă la o ocupație, o profesie, o meserie, o poziție socială.

Mikä hän on? Hän on tutkija. Ce este el? Este cercetător.
Mikä olen? Olen insinööri. Ce sunt? Sunt tehnician.

Ca răspuns la o întrebare negativă, se poate utiliza doar sub forma negativă a verbului auxiliar olla.

Etkö ole kuullut uutista? En ole (kuullut). N-ai auzit știrea? Nu. (n-am auzit).

.

Semanttiset ja syntaktiset roolit

Pe scurt spus, în capitolul care urmează, se explică diferența între rolul sintactic și rolul semantic al subiectului. Aceste roluri pot fi diferite pentru că și în limba română ne izbim de lipsa acestei diferențieri: majoritatea salariaților este nemulțumită vs majoritatea salariaților sunt nemulțumiți.

Sintactic, prima variantă „majoritatea salariaților este nemulțumită” este corectă pentru că majoritatea se acordă la feminin singular cu nemulțumită. Deci strict gramatical.

Semnatic, cea de a doua variantă este corectă pentru că „majoritatea salariaților sunt nemulțumiți” adică, logic este vorba de salariați nemulțumiți, majoritate nu este ființă ca să fie nemulțumită. Deci absolut logic.

Așa deosebește finlandezul rolul subiectului și elementele propoziției.

.

Yleistä

Jo antiikista periytyvän lauseenjäsennyksen periaatteena on ollut, että määritellään erilaisin kriteerein eri lausekkeiden lauseenjäsenyys eli syntaktinen rooli. Perinteinen kielioppi on rajoituksistaan huolimatta mukana tavalla tai toisella kaikissa uudemmissa kielioppimalleissa. Näissä on kuitenkin rakenteelliset ja semanttiset ilmiöt ruvettu selvemmin erottamaan toisistaan. Mutkikkaita rakenteita analysoidaan hierarkkisesti ja kaksiulotteisesti. (Hakulinen – Karlsson 1979)


Semanttiset roolit

Ns. dependenssikieliopissa lauseenjäseniä kutsutaan predikaatin argumenteiksi. Jokaisella argumentilla on verbin ilmaisemassa toiminnassa jokin rooli. Se ilmaisee esim. toiminnan tekijän, tuloksen tai paikan. Näiden ns. semanttisten roolien joukko on avoin. Ne ovat pitkälti universaaleja, kun taas lauserakenteet ovat kielikohtaisia. Semanttiset roolit, kuten merkitykset yleensäkin, ovat tulkinnanvaraisia.

Tavallisia semanttisia rooleja ovat esim. seuraavat:

tekijä – factor (cel care face) Äiti leipoi kakun.
kokija – cel asupra căruia se răsfrânge acțiunea Pojalle kävi huonosti.
vastaanottaja – primitor Mies sai sakot ylinopeudesta.
kohde – țintă; obiect Lapsi joi maitoa.
tulos – rezultat Pojasta tuli mies.
lähde – sursă Tytöltä heltisi nauru.
paikka – loc Lapset ovat puistossa.
aika – timp Illalla on pimeää.
väline – instrument, unealtă Kirjoitan tietokoneella.


Syntaktiset roolit

Syntaktisen roolin määrittelemisessä viitataan sekä merkitykseen, muotoon että järjestykseen (Kieli ja sen kieliopit 1994). Prototyyppisessä suomen kielen lauseessa TEKIJÄN ilmaiseva lauseke on syntaktiselta rooliltaan subjekti. Se on muodoltaan nominatiivi ja sijaitsee predikaatin edessä. Esim. Lapset leikkivät puistossa.

KOHTEEN ilmaiseva lauseke on syntaktiselta rooliltaan objekti. Se on muodoltaan partitiivi tai akkusatiivi ja sijaitsee predikaatin jäljessä. Esim. Tyttö luki kirjaa – kirjan. [Fata a citit o carte. Fata a citit cartea.]

Olla-verbin täydennys on syntaktiselta rooliltaan predikatiivi. Sen muotona on nominatiivi, partitiivi tai genetiivi. Esim. Tuo mies on opettaja. Opettaminen on vaikeaa. Tämä takki on minun.

Muut predikaattia täydentävät lausekkeet ovat syntaktiselta rooliltaan adverbiaaleja. Koko lausetta määrittävät lausekkeet ovat lauseadverbiaaleja. Esim. Tänään presidentti ehkä puhuu asiasta eduskunnassa.

Määritettä, joka liittyy substantiiviin ilman verbin apua, sanotaan attribuutiksi. Esim. Naapurin auto on hieno vehje.

Perinteisen syntaktisen analyysin peruskäsitteitä ovat olleet sanaluokat, taivutusmuodot ja sanaluokkien pohjalta määritettävät lauseenjäsenet.

Substantiivi on tyypillisesti subjektinaobjektinapredikatiivina, adverbiaalina ja attribuuttina.

Adjektiivi voi olla tyypillisesti attribuuttina ja predikatiivinaFiniittiverbi voi olla vain predikaattina.

.

Esimerkki perinteisestä lauseenjäsennyksestä:

Naapurin isäntä rakensi kesällä suuren huvilan rantaan

sana sanaluokka taivutusmuoto lauseenjäsen
Naapurin substantiivi genetiivi attribuutti
isäntä substantiivi nominatiivi subjekti
rakensi verbi finiittimuoto predikaatti
kesällä substantiivi paikallissija adverbiaali
suuren adjektiivi akkusatiivi attribuutti
huvilan substantiivi akkusatiivi objekti
rantaan. substantiivi paikallissija adverbiaali

.

Esimerkki hierarkkisesta lauseenjäsennyksestä:

Lauseen hierark

Alisteinen lause „että eduskunta antaisi asian kehittyä sovitulla tavalla” on merkitty hallitsevan lauseen „Hallitus toivoi” jäseneksi ja lauseenvastike „asian kehittyä sovitulla tavalla” on merkitty että-lauseen jäseniksi. Sitten on eritelty niiden oma rakenne. Myös lausekkeen „sovitulla tavalla” rakenne on jäsennetty hierarkkisesti.

.

Subjekti on lauseen tekijä. Subjektin sijat ovat nominatiivi ja partitiivi. Määräinen subjekti on nominatiivissa ja epämääräinen subjekti partitiivissa.

Päätoimittaja pyysi sinua käymään huoneessaan.
Sinä olet taas myöhässä.
Öljy valui mereen.
Ottavatko kaikki kahvia?
Pääskyset eivät ole vielä lähteneet etelään.
Ihmiset tungeksivat alennusmyynnissä.
Alan tutkijat kokoontuivat luentosaliin.

.

Kun subjekti ei varsinaisesti ole lauseen aktiivinen tekijä, vaan kun lause kertoo jotakin subjektin olemassaolosta, lausetta kutsutaan eksistentiaalilauseeksi. Eksistentiaalilauseessa:
– subjekti on tavallisesti lauseen lopussa
– subjekti on yleensä partitiivissa.
– predikaattiverbi on aina yksikön kolmannessa persoonassa.

Pihalla kasvoi matalia pensaita.
Tulituksessa kuoli siviilejä.
Tällä alueella asuu varakkaita ihmisiä.
Tilaisuudessa ei näkynyt kansanedustajia.
Tänä vuonna ei tule sieniä.
Lasin reunaan oli jäänyt huulipunaa.
Kastikkeessa ei ole suolaa.

Jos eksistentiaalilauseen subjekti on yksi esine tai elävä olento, se on positiivisessa lauseessa nominatiivissa ja negatiivisessa lauseessa partitiivissa.

Rannassa oli vene.                        Rannassa ei ollut venettä.

Onko tässä paperitehtaassa ympäristöasiantuntija?           Eikö tässä paperitehtaassa ole ympäristöasiantuntijaa

Huoneistoon tulee sauna.           Huoneistoon ei tule saunaa

Tavallinen (ei-eksistentiaalinen) lause alkaa subjektilla, joka jo tunnetaan. Eksistentiaalilause alkaa useimmiten paikan tai ajan ilmauksella ja subjekti on lauseen lopussa, koska lauseen lopussa esitellään uusi asia, josta ei ole ennen puhuttu.

Eksistentiaalilause vastaa aina kysymykseen, mitä on, tulee olemaan tai ei enää ole. Tavallinen (ei-eksistentiaalinen) lause vastaa muunlaisiin kysymyksiin.

Mereen valui öljyä. (Mitä valui?) eksist.
Öljy valui mereen. (Mihin valui?) ei-eksist.
Alennusmyynnissä tungeksi ihmisiä. (Mitä tungeksi?) eksist.
Ihmiset tungeksivat alennusmyynnissä. (Missä tungeksivat?) ei-eksist.
Sodan lopussa tuhoutui vanhankaupungin arvokkaita rakennuksia. (Mitä tuhoutui?) eksist.
Vanhankaupungin arvokkaat rakennukset tuhoutuivat sodan lopussa. (Milloin tuhoutuivat?) ei-eksist.

Eksistentiaalilauseen predikaattiverbi on yleensä aina intransitiiviverbi (verbi, joka ei voi saada objektia). Esimerkiksi seuraavat verbit ovat tyypillisiä eksistentiaalilauseen verbejä. Ușor de reținut pentru viitor, prezent și trecut:

Tulee olemaan: tulla, syntyä, ilmestyä, nousta, kasvaa, aiheutua, kokoontua, kerääntyä, muodostua, jäädä, pudota, kaatua, valua

On: olla, asua, elää, seisoa, istua, maata, lojua, tungeksia, näkyä

Ei enää ole: kuolla, menehtyä, tuhoutua, hävitä, kadota, hukkua

.

Old text separator

.

subjekti ● subiect ■ subjekt

Subiectul unei propoziții este persoana sau lucrul care face sau care suferă o acțiune, sau care este în starea exprimată de verb.
În cele mai multe cazuri, subiectul este un substantiv, dar poate fi orice parte de cuvânt, orice expresie care are o valoare de substantiv și poate îndeplini această funcție.
Prin urmare, subiectul poate fi, de asemenea, reprezentat de un pronume, un verb sau o întreagă propoziție.

Dacă subiectul este un pronume, pentru persoanele 1-a și a 2-a singular, el poate fi omis pentru că rezultă din forma verbului; totuși, pentru persoana a 3-a singular și pentru formele de plural se recomandă folosirea pronumelui. De ex. Luen = Minä luen dar hän lukee
Cazul subiectului este, în general, nominativul. În finlandeză, subiectul poate fi, de asemenea, și la partitiv sau la genitiv.
Subiectul este, în mod normal, la nominativ când aceasta indică persoana sau lucru care efectuează o anumită acțiune și este urmat de un complement direct.

Suomen subjektin, objektin ja predikatiivin muoto on ollut korostetusti esillä sekä suomen kielen tutkimuksessa että suomea vieraana kielenä opetettaessa. Kummassakin tapauksessa sitä on pidetty erityisen vaikeana asiana. Kielioppityöryhmän mietinnössä (Kieli ja sen kieliopit 1994) muunkielisten opetukseen suositellaan suvaitsevaista asennetta. Useimmiten väärän sijan käyttö ei johda väärään tulkintaan. Myös muissa kielissä on vaikeasti opittavia asioita, joissa sattuu virheitä vielä vuosien opiskelun jälkeen.

subjekti

Subjekti on nominaalisen lausekkeen lauseenjäsentehtävän nimitys. Subjektiksi sanotaan verbin ensisijaista täydennystä, joka on esim. tekoa kuvaavassa aktiivilauseessa semanttiselta rooliltaan agentti, tekijä. Subjekti on yleensä nominatiivissa, ja lauseen predikaatti kongruoi sen kanssa, esim. Sinä pääsit läpi, Lapset ymmärsivät asian. Tällaista subjektia sanotaan perussubjektiksi. Lisäksi subjekti voi olla genetiivissä (Sinun täytyy tulla) tai partitiivissa (Pihalla leikkii lapsia), ja subjektina voi olla myös lause tai infiniittirakenne. Sanajärjestykseltään neutraalissa lauseessa perussubjekti on predikaattiverbin edellä teemapaikassa. (» § 910–, 866.)

Nota mea: vezi și forma de elativ. Hänestä ei ole naimisiin. – Nu e [bun] de însurat.

muodollinen subjekti

Muodollinen subjekti (myös: ekspletiivisubjekti) on nimitys sellaiselle subjektille, joka ei ole verbin täydennys eikä viittaa mihinkään tarkoitteeseen vaan täyttää lauseen rakenteessa puuttuvan subjektin paikan. Tässä mielessä se on siis muodollinen paikanpitäjä. Muodollisena subjektina esiintyy painoton se -pronomini, joskus muukin demonstratiivipronomini, jolla ei ole anaforista eikä muuta deiktistä tehtävää, esim. Se on satanu koko päivän täälläkin, On se kyllä aika kiva lähtee lomalle. Muodollinen subjekti on lähinnä puhutun kielen ilmiö. (» § 915.)

.

e-subjekti

E-subjekti on lyhennenimitys eksistentiaalilauseen subjektille eli eksistentiaalisubjektille. E-subjekti on lauseessa tunnusmerkittömästi verbin jäljessä ja tarkoitteeltaan indefiniittinen. Se on partitiivissa, jos sen tarkoite on jaollinen (Lasissa on sameaa vettä, Paikalle saapui lapsia ja vanhempia) tai jos lause on kielteinen (Talossa ei ollut korkinavaajaa); muuten se on nominatiivissa (Lentokoneessa oli yksi lääkäri, Yläkerrassa on kolme huonetta ja sauna). Nominatiivimuotoisenakaan se ei aiheuta verbin kongruenssia, esim. Koivuissa on tänä vuonna isot lehdet. (» § 893–, 923.)

.

Yleistä

Subjektina on yleensä nominilauseke: substantiivi tai substantiivisesti käytetty sana. Prototyyppisessä suomen kielen lauseessa subjekti ilmaisee tekijän. Se on nominatiivimuotoinen ja sijaitsee predikaatin edessä. Esim.

Lapset leikkivät rannalla. (substantiivi)
He heittelevät kiviä veteen. (pronomini)
Pienet katsovat vierestä. (substantiivisesti käytetty adjektiivi)
Yksi kaatui hiekalle. (numeraali)

.

Nominisubjektin sijat

Kun subjektina on nomini, sen sijat ovat nominatiivi, partitiivi ja genetiivi.

 subjekti

Kuva: Nominatiivi- ja partitiivisubjekti

Nominatiivi- ja partitiivisubjekti

.

Nominatiivi ja partitiivi

.
Nominatiivi on suomen yleisin sija. Yksikön nominatiivi on nominien perusmuotona päätteetön; monikon nominatiivin lopussa oleva –t on monikon tunnus, esim. talo : talo+t. Usein yksikön nominatiivi on samanlainen kuin sanavartalo, mutta monien sanojen yksikön nominatiivi eroaa vartalosta, esim. kivi : kive+n, mies : miehe+n.

Partitiivin päätteet ovat –A ja –tA. Pääte –A (-a tai –ä) esiintyy pääpainottoman tavun lyhyen vokaalin ja tällaista vokaalia seuraavan j:n jäljessä, esim. kauppa+a, koulu+a, kive+ä, omeni+a, hyllyj+ä. Pääte –tA (-ta tai -tä) esiintyy 1) konsonanttivartalon jäljessä, esim. pien+tä, askel+ta, onnellis+ta, 2) pääpainollisen tavun vokaalin jäljessä, esim. maa+ta, työ+tä, tei+tä, soi+ta, tä+tä, 3) pääpainottoman tavun pitkän vokaalin ja sivupainollisen tavun diftongin jäljessä (sekä ns. supistumadiftongin* jäljessä muutenkin), esim. takuu+ta, valtioi+ta, etsijöi+tä, ainoi+ta, pimei+tä, 4) yksikössä sanoissa, joissa A-pääte aiheuttaisi hankalia vokaalikasaumia, esim. autio+ta, museo+ta, yhtiö+tä.

(*Supistuminen on äänteenmuutos, jossa kaksi alkuaan eritavuista vokaalia on joutunut samaan tavuun pitkäksi vokaaliksi tai diftongiksi, koska vokaalien väliltä on kadonnut konsonantti ja tavunraja. Esim. *venehessä > veneessä, *vierahilla > vierailla.)

Sijamuotona nominatiivi ilmaisee kokonaisuutta (esim. auto, ajatus) tai määräistä paljoutta (esim. autot, onni, olut). Partitiivi puolestaan ilmaisee useimmiten epämääräistä, rajoittamatonta paljoutta (esim. autoja, ajatuksia, onnea, olutta).

Nominatiivin ja partitiivin käyttö riippuu siitä, onko sanan tarkoite jaollinen vai jaoton.

Jaottomat [indivizibile; numărabile] substantiivit viittaavat yksilöllisiin olioihin, joita ei voi jakaa pienempiin osiin niin, että osat säilyttäisivät kokonaisuuden luonteen. Jaottomien substantiivien tarkoitteita voidaan laskea. Tällaisia ovat esim. auto, talo, mies, käsi, ajatus, sielu.

Jaolliset [divizibile; nenumărabile] substantiivit puolestaan viittaavat sellaisiin tarkoitteisiin, jotka voidaan jakaa osiin niin, että osilla on sama luonne kuin kokonaisuudella. Jaollisten substantiivien tarkoitteita ei yleensä voi laskea. Tällaisia ovat ennen kaikkea ainesanat (esim. olut, kahvi, maito) sekä abstraktit sanat (esim. vahvuus, toivo, rakkaus).

.

Nominatiivisubjekti

Nominativului îi poate corespunde, în românește, fie articolul nedefinit un, o, fie articolul definit -ul, -l, -a dar mai ales nominativul plural cu terminația -t este întotdeauna definit. Nominativul poate fi tradus în românește și cu acuzativul.

Nominatiivi on subjektin perussija: subjekti on nominatiivissa, elleivät erityiset syyt vaadi sitä muuhun sijaan (Hakulinen – Karlsson 1979). Normaalisti nominatiivisubjekti on lauseen alussa ennen verbiä, esim.

Poika luki kirjan.

Tyttö on kaunis.

Vieraat tulivat illalla.

He tutustuivat ensin taloon.

Subjekti on lähes aina nominatiivissa, jos lauseessa on objekti eli lause on tyypiltään transitiivinen, esim.

Useat poliisit menettivät henkensä.

Monet suomalaiset osaavat englantia.

Jos lauseessa on predikatiivi, subjekti on aina nominatiivissa, esim.

Kahvi on kallista.

Monet suomalaiset ovat ujoja.

(Seuraavanlaisissa lauseissa partitiivisubjekti on mahdollinen: Vihaa on pyhääkin; Oppilaita on ahkeria ja laiskoja; Kouluja täällä on kolme. – Nämä ovat erikoistapauksia, joissa ei ole kysymys varsinaisesta predikatiivista. Lauseet ovat eksistentiaalisia.)

Lauseen subjektina toimii tavallisesti nominilauseke, joka ilmaisee tekijän. Subjektin perussija on nominatiivi: subjekti on nominatiivissa, elleivät erityiset syyt vaadi sitä partitiiviin. (Toisaalta subjekti voi kokonaan puuttuakin lauseesta — se ei ole suomen kielessä pakollinen lauseenjäsen.)

Jaoton yksiköllinen subjektisana on lähes aina nominatiivissa. Lauseen alussa ollessaan se tulkitaan yleensä määräiseksi (definiittiseksi) eli sillä tavoin tutuksi, että kuulijalle tai lukijalle on ilmeistä, mihin se viittaa — lauseen lopussa epämääräiseksi (indefiniittiseksi). Esim.

Auto on kadulla. – Kadulla on auto.
Isäntä on talossa. – Talossa on isäntä.
Vieras tuli meille. – Meille tuli vieras.

Esim. ruotsissa määräisyyttä ja epämääräisyyttä ilmaisee sanajärjestyksen ohella määräinen muoto ja vastaavasti epämääräinen artikkeli, vrt.

Bilen står på gatan. – Det står en bil på gatan. – Mașina este pe stradă. – Pe stradă este o mașină.

Subjekti on lähes aina nominatiivissa, jos lauseessa on objekti eli lause on tyypiltään transitiivinen, esim.

Useat poliisit menettivät henkensä (obj.). 
Monet suomalaiset osaavat englantia (obj.).

Jos lauseessa on predikatiivi, subjekti on aina nominatiivissa, esim.

Kahvi on kallista (predikatiivi).

Kahvi on lämmintä (predikatiivi).

Monet suomalaiset ovat ujoja (predikatiivi).

Monet suomalaiset osaavat englantia (predikatiivi).

.

§ 910 Kongruoiva nominatiivi ja muut subjektin lajit

Sijamuodon ja kongruenssin perusteella erotetaan kolme subjektin lajia. Perussubjekti onnominatiivimuotoinen NP, jonka kanssa finiittiverbi kongruoi persoonan ja luvun suhteen (» § 1268):

Sinä olet oikeassa. | Tahrat ovat tulleet viinipullosta.

Vain nominatiivimuotoinen NP voi laukaista finiittiverbin kongruenssin. Koska muukin jäsen – objekti, predikatiivi tai osma – voi olla nominatiivissa, kongruenssi on vahvin subjektikriteeri. Perussubjekti on verbin täydennys mutta samalla myös yksi lauseen keskeisistä tunnusmerkeistä. Lauseessa voi olla vain yksi perussubjekti ja finiittiverbi (» § 866). Muista perussubjektillisten rakenteiden ominaisuuksista » § 922.

Persoonapronominit ovat puhutun kielen tyypillisimpiä subjekteja. Etenkin 1. ja 2. persoonan pronominin ollessa subjektina myös persoonakongruenssi toteutuu johdonmukaisimmin. Lukukongruenssi on persoonakongruenssia heikompi subjektin merkki, koska luvun suhteen kongruoimaton tyyppi ne menee on puhutussa kielessä tavallinen (» § 1280).

E-subjekti eli eksistentiaalisubjekti on eksistentiaalilauseen subjekti (» § 899). Se on partitiivissa, jos sen tarkoite on jaollinen, samoin yleensä kieltolauseessa (» § 916918). Muuten se on nominatiivissa. Nominatiivimuotoisenakaan se ei laukaise verbin kongruenssia. Lisäksi e-subjekti poikkeaa perussubjektista verbinjälkeisen sijaintinsa ja indefiniittisyytensä vuoksi (» § 1420):

Pöytäliinaan tuli tahroja. | Pöytäliinassa on tahra. | Pöydässä on jo lasit ja lautaset.

Etenkin kirjoitetussa kielessä partitiivisubjektia esiintyy muissakin kuin selvissä eksistentiaalilauseissa (» § 919). E-subjektin salliva verbi voi aina saada myös perussubjektin, mutta päinvastainen ei pidä paikkaansa.

Genetiivisubjekti on nesessiivirakenteen ja infiniittisen rakenteen subjekti. Se vastaa niissä perussubjektia.

Minun täytyy mennä. | Luulisi tahrojen lähtevän tällä. | Anna minun yrittää.

Genetiivisubjekti on lisäksi tulla tehtyä ~ tehdyksi verbiliitolla: Minun ei tule käytyä ulkona; tämä rakenne on tosin yleensä nollapersoonainen (» § 453, 1356). Genetiivisubjektin saavia infiniittisiä rakenteita ovat permissiivirakenne (» § 502) ja referatiivirakenne (» § 538; nesessiivirakenteen subjektista » § 920). Lisäksi on rakenteita, joissa genetiivisubjektin persoonakongruenssi ilmenee possessiivisuffiksina (» § 1297). Näitä ovat temporaalirakenne (minun kuoltuani; » § 543) ja agenttipartisiippirakenne (sinun kutomasi; » § 525).

Huom. Verbikantaisen substantiivin genetiivimäärite voi vastata kantaverbin subjektiargumenttia, esim. heidän juoksemisensa; sitä ei kuitenkaan pidetä subjektina.

.

Partitiivisubjekti

Dacă nominativul desemnează o situație precisă, un nume gramatical determinat, total, individual, partitivul se folosește pentru a desemna o situație imprecisă, un nume gramatical parțial, nedeterminat, general, neinduvidualizat. Deși gramatica finlandeză nu consideră situația, uneori partitivul poate fi tradus în românește și cu acuzativul.

Finlandeza folosește partitivul pentru a indica subiectul acest tip de propoziții. În general, subiectul ocupă ultimul loc în propoziție, iar verbul este întotdeauna la persoana a treia singular, indiferent de numărul subiectului. [Vezi mai sus „este mulți”]

Kupissa on kahvia – În ceașcă este [niște, ceva] cafea

Puutarhassa kasvaa omenapuita – În livadă cresc [crește!] meri.

Dacă propoziția e negativă subiectul este întotdeauna la partitiv.

Rannassa ei ole venettä – La mal nu e nicio barcă.

Dacă subiectul propoziției este numărabil/comensurabil, el va fi la nominativ în propozițiile afirmative/pozitive dar la partitiv în propozițiile negative.

Dacă subiectul propoziției este nenumărabil/incomensurabil, el va fi la partitiv, atât în propozițiile afirmative/pozitive cât și în propozițiile negative.

Kadulla on auto – Kadulla ei ole autoa [auto: substantiv numărabil, comensurabil]

Pullossa on vettä – Pullossa ei ole vettä [vesi: substantiv nenumărabil, incomensurabil]

Am arătat mai sus că verbul olla la persoana a treia singular (care se traduce prin există) cere subiectul la partitiv la fel cu alte verbe intranzitive. care:

  • exprimă o schimbare a situației: tulla (a veni), syntyä (a se naște), ilmestyä (a apărea), nousta (a se ridica), kasvaa (a crește), aiheutua (a cauza), jäädä (a rămâne), pudota (a scăpa pe jos), etc.
  • arată că ceva se găsește într-un anume loc: olla (a fi), asua (a locui), elää (a trăi), seisoa (a sta în picioare), istua (a ședea), maata (a sta culcat), näkyä (a fi văzut), etc.
  • arată că ceva nu mai este: kuolla (a muri), menehtyä (a pieri), tuhoutua (a se distruge), kadota (a dispărea; a se pierde), hukkua (a se înneca), etc.

Partitiivi on eräänlainen nominatiivin vastakohta: partitiivia käytetään silloin kun nominatiivi on sopimaton. Partitiivi ilmaisee yleensä jaollisten tarkoitteidenepämääräistä paljoutta.

Partitiivisubjekti on normaalisti mahdollinen vain eksistentiaali- ja omistuslauseissa sekä tuloslauseissa. Tällaisissa lauseissa subjekti on useimmiten lauseen lopussa ja predikaatti on aina yksikön 3. persoonassa.

Partitiivisubjekti on normaalisti mahdollinen vain eksistentiaali- ja omistuslauseissa sekä tuloslauseissa. Näiden lausetyyppien myöntölauseissa subjekti voi olla partitiivissa, jos se viittaa jaolliseen tarkoitteeseen ja ilmaisee epämääräistä paljoutta.

Myöntölauseissa yksikön partitiivia käytetään, kun subjekti on aine-, abstrakti- tai kollektiivisana, esim.

Jääkaapissa on maitoa.
Leskellä oli omaisuutta.
Lapsista tuli kunnollista väkeä.

Yksikön partitiivia käytetään, kun subjekti on aine-, abstrakti- tai kollektiivisana. Esim.

Jääkaapissa on maitoa.

Leskellä on omaisuutta.

Heistä tuli kunnollista väkeä.

Monikon partitiivia käytetään jaottomista subjekteista, kun on puhe niiden epämääräisestä paljoudesta, esim.

Laivassa oli jo matkustajia.
Minulla on lapsia.
Pojista kasvaa miehiä.

Monikon partitiivia käytetään luontaisesti jaottomista subjekteista, kun on puhe niiden epämääräisestä paljoudesta. Esim.

Laivassa oli jo matkustajia.

Minulla on lapsia.

Pojista kasvaa miehiä.

Kun subjekti on partitiivissa, predikaatti on aina yksikön 3. persoonassa, vaikka subjekti olisi monikollinenkin (edellä matkustajia, lapsia, miehiä).

Kieltolauseissa yksikön partitiivia käytetään myös jaottomista subjekteista, jos kokonaan kielletään sen olemassaolo, mihin subjektisana viittaa, esim.

Laitoksessa ei ole johtajaa.
Meillä ei ole autoa.
Hänestä ei tullut opettajaa.

Yksikön nominatiivia sitä vastoin käytetään, jos ei kokonaan kielletä sen olemassaoloa, mihin subjekti viittaa, esim.

Kadulla ei ole auto (vaan traktori).

Partitiivia voidaan käyttää myös epäilevissä kysymyksissä, kun kysyjä odottaa kieltävää vastausta. Esim.

Onko teillä tätä kirjaa?
Tuleeko hänestä opettajaa?

Kielteisissä eksistentiaali-, omistus- ja tuloslauseissa luontaisesti jaotonkin subjekti on partitiivissa. Esim.

Laitoksessa ei ole johtajaa.

Meillä ei ole autoa.

Hänestä ei tullut opettajaa.

Lause voi olla sisällöltään kieltävä tai epäilevä, vaikka predikaatti ei ole kieltomuodossa. Subjekti on silloinkin partitiivissa, esim.

Tuossa talossa tuskin on emäntää.

Onko sinulla kelloa?

Toisaalta lause joskus on sisällöltään myöntävä, vaikka predikaatti on kieltomuodossa. Esim. seuraava lause merkitsee, että ‘hänellä on palkka, mutta se ei ole kovinkaan iso’; kielto kohdistuu vain adjektiiviattribuuttiin iso. Siksi subjekti on nominatiivissa:

Hänellä ei ole kovinkaan iso palkka.

Kieltolauseissa nominatiivisubjekti edellyttää tarkoitteen olemassaoloa, partitiivisubjekti jättää olemassaolon avoimeksi:

Ei hänellä ole päässä hattu (vaan jotakin muuta).

Ei hänellä ole päässä hattua (eikä välttämättä muutakaan).

Propoziții care pot fi gândite cu acuzativul.

Minä luen lehteä. – Citesc ziarul [îl citesc pe ziar!]

Pekka osti uuden hatun. –  Pekka [și-]a cumpărat o pălărie nouă [a cumpărat-o pe pălărie!]

Äiti järjesti kutsut. – Mama a organizat o petrecere / primire [pe petrecere / petrecerea a organizat-o mama!]

 .

Genetiivisubjekti

Subiectul propoziției poate fi la genitiv atunci când verbul este impersonal la persoana atreia. Trebuie înțeles în românește ca „[nu] este datoria [mea, ta, sa, noastră, voastră, lor] să …” Genitivul desemnează o situație, un obiect concret și poate fi tradus în românește și cu acuzativul.

Heidän täytyy mennä pois – Ei trebuie să plece.

Minun ei tarvitse mennä työhön – Eu nu trebuie să mă duc la servicu.

Genetiivisubjekti eli genetiivisijainen subjekti esiintyy nesessiivirakenteessa, jossa predikaatti on yksipersoonainen tai yksipersoonaisessa käytössä, esim. Minun täytyy nyt lähteä. Genetiivi on tavallinen subjektin sija myös infiniittisissä rakenteissa, esim. Kuulinsiivoojan tulevan, Hänen lähdettyään rentouduin, Onko tämä sinun tekemäsi? Annoin lapsenyrittää itse. (» § 910.)

Genetiivisubjekti on tavallinen erityisesti välttämättömyyttä ilmaisevien (eli nesessiivisten) yksipersoonaisten rakenteiden yhteydessä (Kieli ja sen kieliopit 1994). Esim.

Minun täytyi lähteä kotiin.

Miesten pitää tehdä työ.

Meidän ei tarvitse välittää hänestä.

Jokaisen kannattaa yrittää.

Junan oli määrä lähteä yhdeksältä.

Kaikkien on hyvä tuntea kielioppia.

Jos tällainen yksipersoonainen rakenne on sisällöltään eksistentiaalinen, subjekti on nominatiivissa tai partitiivissa. Esim.

Hallissa pitää olla valvoja.      Vrt. Valvojan pitää olla hallissa.
Päässä täytyy olla kypärä.       Vrt. Kypärän täytyy olla päässä.
Tänne oli määrä tulla vieraita. Vrt. Vieraiden oli määrä jo tulla.

.

Subjektina sivulause

Subjektina voi olla myös sivulause: että-lause tai epäsuora kysymyslause. Subjektilause on tavallisesti verbin jäljessä, esim.

Näkyy, että hän yrittää kaikkensa.

Riittää, että ei sada.

On hauskaa, että olemme taas yhdessä.

Näyttää epävarmalta, onko tulos oikea.

On yhdentekevää, mistä saan työpaikan.

Sivulauseet ovat kokeneet syntaktisen ranginvaihdon. Ne eivät toimi itsenäisen päälauseen tavoin, vaan ovat arvoasteeltaan ”alennettuina” nominaalisissa tehtävissä, kuten subjektina. Subjektina toimiva lause sijoittuu loppuun siksi, että se on lauseketta raskaampi ja pitempi yksikkö. Yleinen periaate on, että raskaammat rakenteet sijoittuvat lauseen loppuun. Tämä on ns. ”viskurilaki”. (Karlsson 1994.)

.

Subjektina partisiippirakenne

Partisiippirakenteen (referatiivisen lauseenvastikkeen) voivat saada subjektikseen eräät aistihavaintoverbit kuten ilmetä, kuulua, näkyä, näyttää, tuntua, vaikuttaa. Esim.

Näyttää tulevan sade.

Kuuluu olevan kova ukkonen.

Ilmeni miehen syntyneen Venäjällä.

Pian selvisi talossa harjoitetun ilkivaltaa.


Subjektina infinitiivirakenne

Edellä genetiivisubjektin yhteydessä oli esillä infinitiivirakenne, jossa predikaattina on yksipersoonainen verbi-ilmaus (esim. Minun täytyi lähteä kotiin). Seuraavassa tyypissä ei ole genetiivimuotoista tekijää; subjektina on lihavoitu infinitiivirakenne:

On vastuutonta jättää lasta yksin.

On yllättävää kuulla tuollaista.

Onpas mukavaa olla taas kotona.


Subjektin puuttuminen

Suomessa subjekti ei ole samalla tavalla pakollinen lauseenjäsen kuin esim. ruotsissa ja englannissa. Seuraavat subjektittomat lausetyypit ovat tavallisia:

1) Subjekti yhdistyneenä predikaattiin. Kun predikaattina on 1. tai 2. persoonan muoto, voidaan subjekti (persoonapronomini) jättää pois, koska tekijä ilmenee jo verbin persoonapäätteestä. esim.

Tulen huomenna.

Lähden tänä iltana

Näytät tyylikkäältä.

Olemme lomalla.

Lähdettekö kahville?

Aici fac excepție pronumle personal la persoana a 3-a singular [hän (persoană) și se (lucru)] sau plural [he (persoane) și ne (lucruri).]. Acestea preced întotdeauna verbul.

Soittiko hän takaisin?.

Tietokone ei toimi. Se on rikki.

2) Passiivilauseet. Suomen passiivi ilmaisee tekijäksi epämääräisen henkilön tai henkilöjoukon. Passiivilauseen alussa on subjektin tilalla usein objekti (esim. kirja, tekstiä) tai adverbiaali (esim. torilla, tähän):

Hävinnyt (obj.) kannettiin kehästä.

Kirja käännetään ruotsiksi.

Tekstiä on korjattu.

Torilla myydään vihanneksia.

Tähän rakennetaan talo.

Propoziția cu verbul la forma pasivă este lipsită de subiect. Acțiunea este făcută de ce cineva/ceva necunoscut.

Forma pasivă a predicatului exprimă o acțiune specifică. O astfel de propoziție începe, de obicei, cu un complement  circumstanțele de timp sau de loc.

Teatterissa esitetään Shakespearea. La teatru se joacă Shakespeare.
Kirja luetaan tunnissa. Cartea se citește într-o oră.

Propoziția pasivă poate începe cu un verb doar dacă este vorba de o propoziție inerogativă sau de un răspuns scurt la această întrebare (se răspunde cu repetarea verbului afirmativ sau negativ)

Valmistetaanko Suomessa matkapuhelimia?  – Kyllä, valmistetaan. Se fabrică telefoane celulare în Finlanda?   – Se fabrică.  – Da, se fabrică.

Dacă propoziția începe cu un verb pasiv, atunci se referă la persoana întâia plural.

Tavataan huomenna. Ne vedem mâine.
Ei mennä ravintolaan. Nu mergem la restaurant.

3) Subjektina „kuka hyvänsä” (geneerinen persoona). Geneerisissä lauseissa tekijäksi ajatellaan mielivaltainen persoona, ‘kuka hyvänsä’. Geneerinen yksikön 3. persoona eroaa passiivista sikäli, että passiivin tekijäksi käsitetään yleensä ‘jotkut, monet, useat’. Esim.

Täällä ikävystyy.

Tästä näkee hyvin.

Saako sieltä kahvia?

Tietoon ei voi luottaa.

Propoziția generică fără subiect, cu predicatul la persoana a 3-a singular la forma activa. Această propoziție exprimă o acțiune care este posibilă.

Kirjan on luettavissa tunnissa. Cartea trebuie citită într-o oră.

Propoziția care exprimă necesitatea de a efectua acțiunea folosește ca predicat verbul täytyä, la persoana 3-a singular.

Minun täytyy oppia hyvin suomea. Trebuie să învăț bine finlandeza.

4) Lause ilmaisee sää-, ruumiin- tai tunnetilaa. Monissa kielissä säätilaa ilmaisevien verbien yhteydessä on muodollinen subjekti (esim. ruots. det regnar, saks. es regnet ‘sataa’). Suomessa subjektia ei ole, esim.

Sataa. Eilen tuuli. Yöllä pyrytti. Oli kylmä.

Ruumiin- tai tunnetilaa ilmaisevissa lauseissa voi olla objekti, esim.

Päätäni (obj.) särkee.

Minua (obj.) pelottaa.

Häntä ei huvita pelata.

5) Rinnasteisilla lauseilla yhteinen subjekti: Jos kahdella rinnasteisella lauseella on yhteinen subjekti, se voidaan jättää toistamatta jälkimmäisessä lauseessa, esim.

Isä kävi kaupassa ja osti ruokaa.

Poika ei lähtenyt kouluun vaan jäi kotiin.

Mies matkusti ulkomaille mutta tuli pian takaisin.

.

Încă două vorbe despre propozițiile generice și cele pasive

.

Geneerinen lause ja passiivi

Suomen kielessä on monta verbiä, joiden yhteydessä ei tarvitse määrittää persoonaa.

Tavallisimmat ovat tulee, täytyy, pitää, ei tarvitse, kannattaa ja on:

Täytyy muistaa ottaa kamera mukaan.
Laki tulee saada vastaamaan kansainvälisiä sopimuksia.
Se elokuva kannattaa kyllä nähdä.

Jos kuitenkin halutaan määrittää persoona teon takana, käytetään genetiiviä:

Meidän täytyy muistaa ottaa kamera mukaan.
Hallituksen tulee saada laki vastaamaan kansainvälisiä sopimuksia.
Sinun kannattaa nähdä se elokuva.

Muitakin verbejä voi käyttää ilman persoona jos teon voi suorittaa kuka tahansa tai jokainen – teko on siis mahdollinen, mutta sitä ei välttämättä suoriteta.

Jos yrittää väkisin olla ulkona, kastuu läpimäräksi.
Ei voi voittaa lotossa, jos ei lottoa.
Kun ostaa matkasekkejä, joutuu esittämään henkilöllisyystodistuksen.
Aina saa olla selittämässä yksinkertaisia asioita.

Passiivia käytetään kun teon suorittava henkilö on tuntematon, jota ei haluta nimetä. Teko suoritetaan tietenkin siitä huolimatta.

Puhekielelle on hyvin tyypillistä, että puhuja häivyttää oman persoonansa käyttämällä persoonatonta verbiä.

Nyt kun katsoo muita paikkoja, haluaisi, että niillekin tehtäisiin jotain.
Joskus kun sitä tulee oikein väsyneenä kotiin ja saa ensimmäisen ruveta siivoaman, niin tekisi mieli lyödä rukkaset naulaan.
Kun sitä on oikein rehkinyt ja raatanut, on ihana päästä saunaan.
On sitä vähän tullut nähtyä maailmaa.

,
Old text separator
.

Subjektin ja predikaatin kongruenssi

 

În românește elementele unei propoziții se acordă în gen, număr și caz. Și în finlandeză elementele propoziției trebuie să se acorde între ele.

Vezi și pagina Rektio

.

Yleistä

Kun subjekti on nominatiivissa, lauseen predikaatti yleensä kongruoi [se acordă] subjektin kanssa eli on samassa persoonassa ja luvussa kuin subjekti, esim.

Minä lähden – te lähdette kotiin.

Partitiivi- ja genetiivisubjektin yhteydessä predikaatti on aina yksikön 3. persoonassa, esim.

Pihalla leikkii lapsia. Teidän täytyy valvoa heitä.

Myös kieltoverbi kongruoi nominatiivisubjektin kanssa, esim.

Hän ei kertonut – he eivät kertoneet asiasta mitään.

Kun teititellään eli puhutellaan yhtä henkilöä käyttäen monikon 2. persoonaa, liittotempusten partisiippi on yksikössä, esim.

Oletteko odottanut jo kauan?

Te ette tullutkaan sovittuna aikana.

Observație! În acest caz, folosirea verbului la plural denotă lipsă de educație: Oletteko odottaneet jo kauan?

.

Lauseessa useita subjekteja

Jos lauseessa on useita rinnasteisia nominatiivisubjekteja, predikaatti on monikossa. Jos yksi subjekteista on pronomini minä tai me, predikaatti on monikon 1. persoonassa; jos subjektien joukossa on sinä tai te, predikaatti on monikon 2. persoonassa. Esim.

Sinä, Liisa ja minä olemme samassa ryhmässä.

Sinä ja Pekka menette tuonne.

Jos rinnasteiset nominatiivisubjektit kuuluvat läheisesti yhteen, predikaatti voi olla yksikössäkin, esim.

Liikenteen vilske ja melu on tauonnut.

Jos yksikkömuotoisia subjekteja yhdistää rinnastuskonjunktio tai (joko – tai), predikaatti on yksikössä, esim.

Isä tai äiti lähtee mukaan.

Vrt. Isä ja äiti lähtevät mukaan.

.

Subjektina numeraali

Predikaatti on yksikössä lauseissa, joiden subjektina on yksikkömuotoinen perusluku, esim.

Neljä – tuhat katsojaa saapui paikalle.

Jos lukusanan perässä olevaan substantiiviin liittyy rajoittava adjektiiviattribuutti, predikaatti on yksikössä tai monikossa, esim.

Kolme parasta hakijaa saasaavat kutsun.

Jos lukusanan edellä on genetiiviattribuutti tai monikon nominatiivissa oleva adjektiiviattribuutti, predikaatti on monikossa:

Laitoksen kolme professoria ovat naisia. (Vrt. Kolme laitoksen professoria – professoreista on naisia.)

Seuraavat kolme päivää ovat ratkaisevia.

Seuraavassa monikko osoittaa, että puhujan mielestä „suurvaltoja” on vain kaksi; yksikkö osoittaa että niitä on useampia:

Kaksi suurvaltaa eivät päässeet

(vrt. ei päässyt) sopimukseen.

.

Subjekti monikossa – predikaatti yksikössä

Kun subjekti on monikon nominatiivissa, predikaatti tulee poikkeuksellisesti yksikköön seuraavanlaisissa tapauksissa:

  • Eksistentiaalilauseissa, esim.

Laatikossa oli kengät.

Ohjelmaan kuuluu käyttöohjeet.

Kaikkiin kuoriin tuli osoitteet.

Tuolista puuttui pehmusteet.

  • Omistuslauseissa, esim.

Tytöllä on ruskeat silmät.

  • Monikollisten erisnimisubjektien yhteydessä, esim.

Helsingin Sanomat on Suomen suurin sanomalehti.

Yhtyneet Paperitehtaat oli parantanut tulostaan.

Yhdysvallat ei osallistu kokoukseen.

Monikossa predikaatti on, jos nimen tarkoitteen monikollisuutta korostetaan, esim. Färsaaret käsittävät 24 saarta.

  • Kun subjektina on sana puolet, esim.

Osallistujista puolet oli ensikertalaisia.

  • Kun yksikkömuotoinen predikatiivi edeltää monikkomuotoista subjektia, predikaatti on monikossa tai yksikössä, esim.

Varmin tunnistuskeino ovaton sormenjäljet.

Presidentin tulikoe olivatoli idänsuhteet.

.

Introdus  / lisätty 9.8.2013

Actualizat / päivitetty 25.9.2013

Actualizat / päivitetty 16.3.2015

Actualizat / päivitetty 13.8.2016

.

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: