Blogulblog's Blog

Obiect, complement – Objekti

 Obiect – Objekti

.

Objekti

.

COMPLEMÉNT, complemente, s. n. 1. Ceea ce se adaugă la ceva spre a-l întregi; complinire. 2. Parte secundară a propoziției care determină un verb, un adjectiv sau un adverb; obiect

OBIÉCT ~e n. lingv. Parte de propoziție care indică asupra cui este orientată acțiunea verbului; complement.

Obiect direct = complement direct. Obiect indirect = complement indirect.

Objekti on nominaalisen lauseenjäsentehtävän nimitys. Sillä tarkoitetaan verbin täydennystä, jonka sijoina vaihtelevat genetiivi, nominatiivi ja akkusatiivi (totaaliobjekti) sekä partitiivi (partitiiviobjekti). Sijanvaihteluun vaikuttavat eri tekijät: lauseen myönteisyys ja kielteisyys (Kirjoitin kirjeen, En kirjoittanut kirjettä), lauseen aspekti (Kirjoitin kirjeen, Kirjoitin kirjettä), tarkoitteiden määrä (Kirjoitin kirjeen, Kirjoitin kirjeet), se, puhutaanko joukosta tai aineesta kokonaisuutena (Kirjoitin kirjeet, Kirjoitin kirjeitä), sekä se, onko lauseessa perussubjekti vai ei (Kirjoitin kirjeen, Kirjoita kirje). Objektina voi olla myös lause (Kuulin, että hän tulee) tai infiniittirakenne (Haluan lähteä, Kuulin hänen tulevan). Objektilla ei ole selvää yhtenäistä merkitystehtävää, mutta prototyyppisessä tapauksessa se ilmaisee toiminnan kohteen; tällöin subjektitarkoite esim. aiheuttaa muutoksen objektitarkoitteen tilassa tai sijainnissa: He korjasivat talon. (» § 925–.)

.

Inainte de a trece la obiectul (complementul) propiu-zis,

să vedem ce fel de construcții presupun folosirea acestui element sintactic.

.

Objektina nominilauseke

Objektina on yleensä nominilauseke: substantiivi tai substantiivisesti käytetty sana. Esim.

Ostaisin puvun.                  (substantiivi)

Kokeile tuota.                     (pronomini)

Haluaisin sinisen.               (substantiivisesti käytetty adj.)

Löysimme yhden.               (numeraali)

.


Objektina sivulause

Verbit, jotka voivat saada objektikseen sivulauseen, ovat mentaalisia eli ihmisen henkisiä toimintoja kuvaavia. Tyypillisiä ovat esim. arvella, ehdottaa, epäillä, haluta, myöntää, odottaa, sanoa. Esimerkkejä objektina olevista että-lauseista:

Arvelin, että ehtisin ajoissa perille.

Epäiletkö, että tehtävä on liian vaikea?

Myönnän, että olet oikeassa.

Epäsuoran kysymyslauseen voivat saada objektikseen verbit, jotka ilmaisevat kysymistä tai epätietoisuutta, kuten arvailla, kysyä, miettiä, pohtia. Esim.

Pääministeri arvaili, kuinka äänestyksessä kävisi.

Haastattelussa kysyttiin, mikä on lempivärini.

Mieti, oletko tehnyt jonkin virheen.

.
Objektina partisiippirakenne

Suurin osa että-lauseen objektikseen saavista verbeistä saa vaihtoehtoiseksi objektiksi partisiippirakenteen (referatiivisen lauseenvastikkeen). Esim.

Arvelin, että ehtisin ajoissa perille.

Arvelin ehtiväni ajoissa perille.

Sellaisia verbejä, jotka saisivat pelkän partisiippirakenteen mutta eivät että-lausetta objektikseen, ei ole ainoatakaan.

Tyypillisiä partisiippirakenteen objektikseen saavia verbejä ovat sanomisverbit (huomauttaa, ilmoittaa, kertoa, mainita, myöntää, todeta, väittää); luulemisverbit (aavistaa, ajatella, arvata, arvella, edellyttää, kuvitella, luulla, otaksua, toivoa, uskoa) sekä kognitiivisia ja havaintotoimintoja ilmaisevat verbit (havaita, huomata, kuulla, muistaa, nähdä, tajuta, tietää, unohtaa, ymmärtää, älytä). Esim.

Opettaja ilmoitti olevansa sairaana.

Aavistin sinun soittavan.

Hän huomasi tulleensa petetyksi.

.


Objektina infinitiivirakenne

Objektina olevia infinitiivirakenteita on kahta päätyyppiä sen mukaan, onko infinitiivirakenteella sama vai eri subjekti kuin hallitsevalla verbillä. Esimerkkejä sama subjektisista infinitiivirakenteista:

Mies alkoi sahata puuta.

Pidin viisaimpana myydä auton.

Tyttö otti tavaksi voimistella aamuisin.

Kun objektina olevalla infinitiivirakenteella on eri subjekti kuin hallitsevalla verbillä, infinitiivirakenteen subjekti on genetiivissä. Hallitsevana verbinä esiintyvät vain deonttiset antaa, käskeä, sallia ja suoda. Rakenteet ovat ns. permissiivisiä lauseenvastikkeita, esim.

Hallitus antoi asian raueta.

Jeesus salli lasten tulla luoksensa.

Poliisi käski kuljettajan nousta autosta.

.

Lauseen objekti nimeää predikaatin ilmaiseman tekemisen kohteen aktiivilauseissa ja myös suomen passiivissa.   Lauseessa kirjaa luetaan ”kirja” on tekemisen, lukemisen, kohde.

  • Pekka maalaa taulua.

Suomessa objektin sija on nominatiivin tai genetiivin kaltainen akkusatiivi (totaaliobjekti) tai partitiivi (partitiiviobjekti).

  • Syön leivän. (totaaliobjekti)
  • Syön leipää. (partitiiviobjekti)

.

BD10307_

.

Prototyyppisessä eli perusmuotoisessa suomen kielen lauseessa objekti ilmaisee tekemisen kohteen tai tuloksen. Verbiä, joka saa objektin, sanotaan transitiiviseksi. Objektina esiintyy tavallisesti nominilauseke. Se on muodoltaan joko partitiivi tai akkusatiivi (nominatiivi, yksikön genetiivi) ja sijaitsee predikaatin jäljessä. Esim.

Tyttö lukee kirjaa. Lue kirja loppuun! Tyttö luki kirjan.

Objektina voi olla myös sivulause sekä partisiippi- tai infinitiivirakenne:

He halusivat, että minä puhun.

He halusivat minun puhuvan – antoivat minun puhua.

.

Objekti

Objekti on lauseen toinen perustava nominaalijäsen (transitiiviverbin toinen täydennys), toinen perusfunktio, joka NP:lla voi olla: Minä näen sinut.

.

Verbiin liittyvistä nominaalilausekkeista (NP) on primaarinen subjekti. Melkein kaikkiin verbeihin liittyy pakollinen subjekti-NP (eli täydennys). Primaarinen NP on vain poikkeuksellisesti jokin muu lauseenjäsen – esim. objekti. Tällaisina poikkeuksellisina verbeinä voidaan pitää kausatiiviverbejä tyyppiä harmittaa: Minua harmittaa.

.

Näillä verbeillä on valinnainen subjekti: Minua harmittaa, että myöhästyin junasta.

.

Semanttinen määritelmä

Objektilla ei ole selvää yhtenäistä merkitystehtävää. Prototyyppisessä tapauksessa se ilmaisee tekemisen tai toiminnan kohteen tai tuloksen (sen, mihin toiminta vaikuttaa). Tällöin subjektitarkoite esim. aiheuttaa muutoksen objektitarkoitteen tilassa tai sijainnissa:

He rakensivat talon.

Tytöt potkivat palloa.

Pojat leipoivat kakkua.

Voitko tulla illalla?

Tänne rakennettiin uusi talo.

Tristan koputti ovelle.

.

Epäsuora objekti

Verbillä voi olla subjektin lisäksi kaksi muuta täydennystä (juoda x lähettää). Siinä tapauksessa voi puhua bi-transitiiviverbistä. Toista sanotaan tavallisesti objektiksi eli suoraksi objektiksi, toista taas adverbiaaliksi, datiiviobjektiksi tai epäsuoraksi objektiksi.

Lähetän kirjeen sinulle.

Lähetän kirjeen Tampereelle.

Käännän kirjeen suomesta romaniaan.

.

Muodollisesti objektiksi jäsennetään:

• nomini akkusatiivissa tai partitiivissa (subst., pronomini, numeraali jne.)

Pekka osti kirjan.

Näen sinut.

Ota viisi!

• 1. infinitiivi

Haluan nukkua.

• sivulause (objektilause tai epäsuorakysymys)

Näen, että hän tulee.

Hän sanoi, että hän tulee.

• partisiippirakenne (objektipartisiippirakenne)

Näen hänen tulevan.

.

Totaaliobjekti on nimitys akkusatiivisijaiselle objektille. Totaaliobjektilla ilmaistaan rajattuutta, joka koskee joko tilannetta

Katsoin ohjelman loppuun.

tai tarkoitettua määrää

Löysin lapset pihalta.

Itse akkusatiivimuodon valinta riippuu NP:n tyypistä

Löysin sinut ~ lapsen ~ lapset.

ja lauseen rakenteesta

Löysin lapsen.

Pihalta löydettiin itkevä lapsi.

Akkusatiiviobjekti muodoltaan kielteisessä lauseessa osoittaa merkityksen myönteisyyttä, esim.

Eikös oteta vielä yhdet.

.

Partitiiviobjekti eli partitiivisijainen objekti esiintyy kielteisessä lauseessa

En halua tätä omenaa.

Muuten sillä ilmaistaan rajaamattomuutta, joka koskee koko tilannetta

Katselen televisiota.

tai tarkoitettua määrää

Löysin mustikoita.

Eräät verbit kuten epäillä, harrastaa, rakastaa ja hävettää saavat pelkästään partitiiviobjektin.

.

Objektin sijojen distribuutio

Objektin sija riippuu muutamista asioista (sijanvaihteluun vaikuttavat siis eri tekijät):

1.objektinlaadusta

1.1. tarkoitteiden lukumäärä

Kirjoitin kirjeen (sg)

Kirjoitin kirjeet (pl)

1.2. puhutaanko joukosta tai aineesta kokonaisuutena

Kirjoitin kirjeet, Kirjoitin kirjeitä, Juo maito! Juo maitoa!

2. lauseesta (kieltävä / myönteinen)

2.1. lauseen myönteisyys ja kielteisyys

Kirjoitin kirjeen

En kirjoittanut kirjettä.

Lause tavallisesti on merkitykseltään kielteinen tai epäilevä ja sen objekti partitiivissa, kun siinä esiintyy:

2.1.1. kieltoverbi

Etkö tunne minua ~ minut?

Eikö sitä voi kertoa! ~ Eikö sen jo voi kertoa!

2.1.2. III. inf. abessiivissa

Maahanmuuttajalle annetaan siis lupa olla tekemättä mitään.

2.1.3. III. inf. elatiivissa

Estä muita tekemästä muutoksia.

2.1.4. kielteiset adjektiivit kuten turha, hankala, vaikea, mahdoton…

Mielestäni on turha selittää sitä.

Minun oli vaikea järjestää tätä asiaa [ei onnistunut] ~ tämä asia [onnistui].

2.1.5. kielteiset adverbit kuten turhaan, tuskin, harvoin…

Tuskin kirjoitan loppuun tätä kirjettä.

2.2. onko lauseessa perussubjekti vai ei

Kirjoitin kirjeen.

Kirjoita kirje!

Kirjoitetaan kirje.

2.3. lauseen aspekti

Kirjoitin kirjeen / kirjettä

Hän on korjaamassa kattoa

Hän korjaa katon huomenna

Hän ampui hirveä

Hän ampui hirven.

3. verbinlaadusta

a. irresultatiivinen verbi

Nightwish on etsinyt uutta laulajaa.

b. asenneverbi kuten kannattaa, kunnioittaa, rakastaa

Hän rakastaa sinua.

c. tunneverbi kuten surra, hävetä, ikävöidä

Hän suri sitä. Vrt. Hän suri itsensä kuoliaaksi.

.

Altfel spus:

► Partitiivia käytetään silloin, [Atenție! pentru traducerea românească, aici partitivul are, adesea, rol de acuzativ!]

1. kun lause on sisällöltään kielteinen tai epäilevä tai

2. kun verbin ilmaisema tekeminen on kesken, toiminta ei ole loppunut tai prosessi on käynnissä, eikä johda tulokseen vaan jatkuu (lause on aspektiltaan raajamaton) tai

3. kun predikaattina esiintyy partitiivi-valenssiverbi (rakastaa, vihata…) tai

4. kun objekti ilmaisee epämääräistä tai summittaista määrää (jaollinen käsite: abstrakti, aine-, kollektiivi tai monikko-sanat).

.

► Akkusatiivia käytetään muissa tapauksissa eli silloin, kun ei käytetä partitiivi.

1. T-päätteellistä akkusatiivia käytetään silloin, kun objekti on monikossa tai persoonapronomini;

2. N-päätteellistä akkusatiivia käytetään silloin, kun objektisana on yksikössä ja samalla

a) subjekti on nominatiivissa

Minä ostan auton, vrt. Minun täytyy ostaa auto tai

b) lause on geneerinen

Jokainen suutari korjaa jonkin kengän. tai

c) subjekti yhdistyy predikaattiin

Ostan auton.

3. Päätteetöntä akkusatiivia [acuzativul unu, scurt din nominativ sau acuzativul doi, lung din genitiv] käytetään silloin, kun

a) predikaatti on 1. tai 2. persoonan imperatiivissa

Ostakaa auto! vrt. Hän ostakoon auton! tai

b) predikaatti on passiivinen

Meille ostetaan auto. tai

c) lauseessa on ns. genetiivi-subjekti ja samalla subjekti ja objekti erottuvat

Meidän kannattaa ostaa auto. vrt. Hänen täytyy hillitä itsensä. tai

d) objekti on kardinaali-lukusana paitsi sanaa yksi

Ostin kolme omenaa. vrt. Ostin vain yhden. tai

e) objekti esiintyy permissiivisessä infinitiivi-rakenteessa, jonka hallitsevan lauseen verbi on passiivissa tai 1./2. persoonan imperatiivissa

Anna minun ostaa auto!

 Hänen annetaan ostaa auto. vrt. Minä annan sinun ostaa auton.

 Lupaa tehdä se!

 Luvattiin tehdä se. vrt. Lupasin tehdä sen. tai

f) objekti esiintyy partisiippirakenteessa ja sekä hallitsevan lauseen predikaatti että partisiippi ovat passiivissa

Sieltä luultiin löydetyn avain. vrt. Luulin hänen löytäneen avaimen.

Luulin sieltä löydetyn avaimen. tai

g) objekti esiintyy rakenteessa infinitiivi-adverbiaalin kanssa ja hallitsevan lauseen verbi on passiivissa tai 1./2. persoonan imperatiivissa

Vahtimiehiä pyydetään raahaamaan mies pois. vrt. Pyydän sinua raahaamaan miehen pois. tai

h) kyse on pelkästään substantiivin attribuuttina olevan infinitiivin objektista

Ehkä minulla on syytä uskoa se.

Minulla on lupaa saada se.

Minulla on tapana / aikomus / aikomuksena / tarkoitus / tarkoituksena ostaa lehti. vrt. Olen aikeissa myydä auton.

Aion myydä auton.

Hän sai luvan rakentaa talon.

 .

Objekti

Suomessa on käytössä merkitykseltään kaksi erilaista objektia: kokonaisobjekti ja osaobjekti. Kokonaisobjektin sija on akkusatiivi, joka on useimmiten nominatiivin tai genetiivin kaltainen; poikkeuksina persoonapronominien ja pronominin kuka/ken erityiset akkusatiivimuodot, esim. minut. Osaobjektin sija on partitiivi.

  • Syön leipää. (osaobjekti, partitiivi)
  • Syön leivän. (kokonaisobjekti, akkusatiivi)

Osaobjektia käytetään

  • kieltolauseessa, esim. En syö leipää.
  • epämääräisestä asiasta, esim. Tarvitsen jauhoja.
  • abstraktista asiasta, esim. Köyhät tarvitsevat myötätuntoa.
  • toiminnallisten verbien yhteydessä, jolle ei ole ilmaistu päämäärää, esim. Mies tutki taulua.
  • meneillään olevasta, keskeneräisestä tapahtumasta, esim. Luen joka aamu lehteä.
  • kun kaksi asiaa tapahtuu yhtaikaa, esim. Söin aamiaista ja luin lehteä.
  • kun painotetaan toiminnan pituutta, esim. Koulua rakennettiin vuosi.
  • muiden lukusanojen kuin yksi määreissä, esim. Ostin neljä tulppaania.

Kokonaisobjektia käytetään

  • kun tekemisen päämäärä tai tulos on ilmaistu, esim. Auta vanhus bussiin!
  • kun lause ilmaisee tekemisen loppuun saattamista, esim Luen joka aamu lehden.
  • peräkkäisistä tapahtumista, esim. Söin aamiaisen ja luin lehden.
  • kun painotetaan toiminnan tulosta, esim. Koulu rakennettiin vuodessa.
  • lukusanan yksi ja sen määreiden kohdalla, esim. Ostin yhden kirjan.

Monikollinen kokonaisobjekti on nominatiivin kaltainen, yksikössä on käytössä sekä genetiivin kaltainen ns. päätteellinen muoto että nominatiivin kaltainen ns. päätteetön muoto. Päätteetöntä muotoa käytetään silloin kun lauseessa ei ole erillistä subjektia, eli imperatiivi- ja passiivilauseissa.

  • Mies avaa oven. (päätteellinen muoto)
  • Avaa ovi! (imperatiivi päätteetön muoto)
  • Ovi avataan. (passiivi, päätteetön muoto)

Pasiivilauseen objekti on kuitenkin päätteellinen referatiivisen lauseenvastikkeen yhteydessä, esim.

  • Rehtori sanoi asiasta jo lähetetyn tiedon vanhemmille. vrt. Rehtori sanoi, että asiasta oli jo lähetetty tieto vanhemmille.

Suora ja epäsuora objekti

Monissa indoeurooppalaisissa kielissä lauseessa voi esiintyä samanaikaisesti sekä suora että epäsuora objekti. Näin on mm. englannissa, ruotsissa, saksassa, ranskassa ja romaniassa. Epäsuora objekti suomennetaan adverbiaaliksi, joka on ablatiivissa. Joissakin kielissä, kuten saksassa, epäsuora objekti on omassa sijamuodossaan, datiivissa.

  • He gave me a book. (englanti)
  • Han gav mig en bok. (ruotsi)
  • Er gab mir ein Buch (saksa)
  • Il m’a donné un livre (ranska)
  • El mi-a dat o carte (romania)
  • Hän antoi minulle kirjan.

Absolutiivi objektin sijana

Ergatiivikielissä objekti on absolutiivissa, jota käytetään myös intransitiivilauseiden subjektin sijamuotona. Suomen kielessä on eräitä absolutiivirakennetta muistutavia passiivirakenteita, joissa subjektin ja objektin ero hämärtyy, esim.

  • Ikkuna rikottiin. (subjektin kaltainen objekti)
  • Lautasella on puuroa. (objektin kaltainen subjekti)

.

BD21309_

.

Objektin sijamuodot


Partitiivi

Partitiivilla on kolme päätettä yksikössä ja kaksi päätettä monikossa.

Yksikössä Monikossa
-A, -tA, -ttA -A, -tA
-A

Kun sana päättyy yhteen vokaaliin.

Haluan kahvia. Ostaisin ruusuja.
Elämää on vaikea ymmärtää. Sain uusia tuttavia.
-tA

Kun sana päättyy konsonanttiin tai kahteen vokaaliin.

En tunne tuota mies. Kävin ostamassa vaatteita.
Saanko käyttää puhelinta?
Kosketin puuta. Sain kirjei.
-ttA

Kun sana päättyy yhteen e:hen

En saanut kirjettä
Etsin Maijan osoitetta
Vaatetta oli vaikea pestä.

.

Akkusatiivi

Akkusatiivi voi olla yksikössä n-päätteinen tai päätteetön (siis sanan perusmuoto). Monikossa akkusatiivi on samassa muodossa kuin monikon nominatiivi. Objekti on passiivinen, imperatiivinen tai yksipersoonainen predikaattiverbi jos lauseessa on subjekti nominatiivissa.

Yksikössä Monikossa
-n/- -t
Tunnetko Matin?
Löysin Maijan osoitteen.
Täytyyhän sinun tuntea Matti.
Mattihan tunnetaan täällä hyvin.
Anna minuIle tuo kirja!
Tunnetko Niemiset?
Voitko ottaa nämä paperit?
Täytyyhän sinun tuntea Niemiset.
Nämä lauseet kursivoidaan.
Anna minulle nuo kirjat!

.

Partitiiviobjekti

Yleistä

Partitiiviobjekti on yleisempi kuin akkusatiiviobjekti.

objekti

Kuva: Partitiivi- ja akkusatiiviobjekti

Objekti on partitiivissa seuraavissa tapauksissa:

1)      Lause on sisällöltään kieltävä tai epäilevä, esim.

En osta kirjaa. (Vrt. Ostan kirjan.)

2)      Verbin ilmaisema tekeminen on kesken, esim.

Pekka luki kirjaa. (Vrt. Pekka luki kirjan.)

3)      Objekti ilmaisee summittaista määrää, esim.

Liisa söi puuroa. (Vrt. Liisa söi puuron.)

.


Lauseen kielteisyys

Kieltolauseen objekti on aina partitiivissa riippumatta siitä, mikä on toiminnan tuloksellisuus tai millaista määrää objekti ilmaisee. Esim.

Pekka ei lukenut kirjaa.      Vrt. Pekka luki kirjankirjaa.

Liisa ei syönyt puuroa.       Vrt. Liisa söi puuronpuuroa.

Kieltomuoto ei yksin aiheuta partitiivia. Objekti on akkusatiivissa sellaisissa kielteiskysyvissä lauseissa, joihin edellytetään (presupponoidaan) myöntävää vastausta. Esim.

Eikö tehdä souturetki?

Etkö tunnekin minut?

Epäilevät kysymykset puolestaan ovat muodoltaan myöntäviä mutta edellytyksiltään (presuppositioiltaan) kielteisiä tai epäileviä. Näidenkin lauseiden objekti on partitiivissa. Esim.

Oletko nähnyt lompakkoani?

Partitiivin aiheuttavat myös seuraavanlaiset kielteissävyiset ilmaukset (esimerkeissä harva, tuskin, sanomatta, mahdoton, vaikea, turha):

Harva on nähnyt karhua metsässä.

Tuskin hän valitusta tekee.

Mies poistui sanomatta sanaakaan.

Ongelmaan on mahdoton – vaikea löytää ratkaisua.

On turha tehdä aloitetta.

.
Toiminnan tuloksellisuus

Objekti on partitiivissa, kun verbin ilmaisema tekeminen on kesken: toiminta ei ole loppunut tai prosessi on vielä käynnissä. Verbin ns. aspekti on tällöin irresultatiivinen. Toimintaa ei esitetä tulokseen johtavana tai johtaneena, vaan parhaillaan jatkuvana, kehityksenalaisena tai keskeneräisenä. Esim.

Mies luki sanomalehteä.

Kirjoitin kirjettä.

Taloa maalattiin.

Akkusatiivissa objekti on, kun aspekti on resultatiivinen. Toiminta esitetään tällöin tulokseen johtavana tai johtaneena, esim.

Mies luki sanomalehden.

Kirjoitin kirjeen.

Talo maalattiin.

Usein akkusatiivi ilmaisee, että tekeminen aiheuttaa objektin tarkoitteessa jonkin ratkaisevan muutoksen, esim.

Metsästäjä ampui hirven.

Poika potki pallon puhki.

Monien verbien ilmaisema tekeminen on luontaisesti irresultatiivista, joten niiden objekti on melkein aina partitiivissa. Tällaisia ovat esim. tunnetiloja ja subjektiivista suhtautumista ilmaisevat verbit:

Pekka rakastaa – ihailee – arvostaa – epäilee Liisaa.

On myös muita verbejä, joiden merkitys on sellainen, ettei siihen voi sisältyä tuloksellisuutta tai ratkaisevaa muutosta, joten partitiiviobjekti on ainoa mahdollisuus. Esim.

Joku seuraa minua.

Noudatamme lakia.

He jatkoivat matkaa.

.


Määrän ilmaiseminen

Kun objektin tarkoite on jaollinen, partitiivi ilmaisee epämääräistä, summittaista paljoutta. Akkusatiiviobjekti ilmaisee vastaavasti rajattuja kokonaisuuksia tai määräpaljouksia.

(Vrt. tätä vastakkaisuutta partitiivisubjektin ehtoihin.) Esim.

Isä kantoi vettä (vrt. veden) saunaan.

Olen menettänyt toivoani (vrt. toivoni).

Luovutan kirjojani (vrt. kirjani) pois.

.

Aici reluăm puțin diferit:

1. Kielteisen lauseen objekti on aina partitiivissa.

En minä tunne Hotakaista.
Mitä? Etkö sinä tunne häntä?
Eikö kukaan ymmärrä tätä tekstiä?
En tarvitse tätä kirjoituskonetta enää.
Näitä asioita ei kyllä käsitellä yhdessä kokouksessa!
Älä vain pudota sitä maljakkoa!
Meidän ei tarvinnutkaan hankkia uutta autoa.
Tänne ei saa rakentaa taloa.
Ei ole viisasta tehdä päätöksiä hätäisesti

.
2. Epämääräistä määrää tai abstraktia asiaa ilmaiseva objekti on aina partitiivissa.

Haluaisin antaa sinulle kukkia.
Tarvitsen kahvia.
Tehtaat päästävät luontoon saasteita.
Kaikki ihmiset tarvitsevat rakkautta.
Miten tänne saadaan lämpöä?
Mereen oli laskettu öljyä.
Tuo minulle olutta.
Tänne pitäisi saada uutta verta.
Haluaisin ostaa kevääksi uusia vaatteita.

.
3. Objekti on partitiivissa, kun
– itse toiminta on tärkeä – ei tulos
– lauseessa on ns. toimintaverbi, eli jatkuvaa tekemistä ilmaiseva verbi
– toiminta on juuri nyt meneillään.

.

Tällaisia lauseita kutsutaan PROSESSI-lauseiksi.

Hän tutki kuvaa tarkasti.
Pesin ikkunoita koko päivän.
Ehdotan puheenjohtajaksi Matti Miettistä.
Auta minua!
Etsin kelloani.
Rakastan sinua.
Shh, ole hiljaa. Puheenjohtaja lukee pöytäkirjaa.
Älä häiritse minua! Kirjoitan muistilistaa.
Tänään tehdään vain rutiinityötä.

Jotkut verbit ovat ns. toimintaverbejä, joiden kanssa objekti on melkein aina partitiivissa.

Odota minua!
Ajattelen asiaa.
Selailin lehteä.
Etsin häntä kaikkialta.
Auta tuota vanhaa rouvaa!
Harrastatte kuulemma luontovalokuvausta.
Televisiossa mainostettiin uusia tanskalaisia omenoita.

.

Kaikki tunneverbit ovat toimintaverbejä.

Miksi inhoat häntä?
Rakastan sinua.
Ihailetko todella Marilyniä?
Vihaan pitkiä kokouksia.

.

Joskus lauseessa on jokin pieni sana, joka kertoo, että kyseessä on prosessi, esimerkiksi kauan, vielä, kuinka kauan, nyt, juuri, jatkuvasti.

Vieläkö kirjoitat sitä kirjettä?
Olet lukenut tuota artikkelia jo kauan.
Tarvitsetko nyt tätä kirjoituskonetta?
Kuinka kauan siivosit kaappeja?

Jotkut verbit ovat useimmiten luonteeltaan tulosverbejä, vaikka muunkieliset usein mieltävätkin ne toimintaverbeiksi.

Näin meren ikkunasta.
Olen tuntenut Natalian jo melkein kaksikymmentä vuotta.
Tapaatteko insinööri Mannisen huomenna?
Muistan tapauksen kuin eilisen päivän.
Unohda koko juttu!
Kuulitko jo uutiset?
Aloitimme työt heti.
Tarvitsen kirjekuoren ja postimerkin.

Usein on niin, että objekti on partitiivissa jos kaksi asiaa tapahtuu samanaikaisesti, mutta jos toiminnat seuraavat toinen toistaan, käytetään akkusatiivia.

Söin aamiaista ja luin lehteä.
Söin aamiaisen ja luin lehden. (Söin siis ensin aamiaisen ja luin sitten lehden.)
Kun puheenjohtaja luki edellisen kokouksen pöytäkirjaa, sihteeri järjesti papereita.
Kun puheenjohtaja oli lukenut edellisen kokouksen pöytäkirjan, sihteeri otti pöytäkirjan haltuunsa.

Objektin sijanvalinta riippuu myös siitä, haluaako puhuja ensisijaisesti kertoa, mitä tapahtuu vai mikä on toiminnan tulos.

Luen joka aamu lehteä. (Vietän siis aamuni näin.)
Luen joka aamu lehden. (Luen siis kaikki minulle tärkeät uutiset.)
Tälle tontille rakennetaan virastotaloa. (Mitä tontilla tapahtuu.)
Tälle tontille rakennetaan virastotalo. (Mitä tontille tulee.)
Pesin eilen ikkunoita. (Näin siis vietin aikani eilen.)
Pesin eilen ikkunat. (Haluan korostaa, että kaikki ikkunat ovat puhtaat.)
Hoidan tänään pankkiasioita. (Aikani kuluu tänään pankkiasioiden hoitamiseen.)
Hoidan tänään pankkiasiat. (Aion siis saada pankkiasiani hoidetuiksi.)

Kun kerrotaan kuinka kauan jotakin tehdään, on objekti partitiivissa. Kun taas kerrotaan missä ajassa jokin tulee valmiiksi, on objekti akkusatiivissa.

Taloa rakennettiin vuosi.
Talo rakennettiin vuodessa.
Valmistin esitelmää kolme viikkoa.
Valmistin esitelmän kolmessa viikossa.
Järjestin kirjahyllyä koko päivän.
Järjestin kirjahyllyn päivässä.
Tein sämpylöitä pari tuntia.
Tein sämpylät parissa tunnissa.

Huomaa seuraavat merkityserot!
Ymmärsin tekstin hyvin. (eloton)
Ymmärsin häntä hyvin. (elollinen)
Ymmärrän eläimiä hyvin. (elollinen)

Muistan tapauksen.           (tulos) MUISTAA
Muistelen tapausta.           (prosessi) MUISTELLA (denotă continuitate!)

Katsoin sen filmin.             (tulos) KATSOA
Katselin sitä filmiä.            (prosessi) KATSELLA (denotă continuitate!)

Kuulin sävellyksen ensimmäisen kerran radiosta.         (tulos) KUULLA (a auzi)
Kuuntelin sävellystä ensimmäistä kertaa.                      (prosessi) KUUNNELLA (a asculta denotă continuitate!)

Oletko käyttänyt mikroani? (Jos objekti on luonteeltaan sellainen, että sitä ei periaatteessa voi kuluttaa loppuun.)
Oletko käyttänyt hammastahnani? (Jos objekti on aine tai tavara, joka voidaan kuluttaa loppuun.)
Saanko käyttää teippiäsi? (Teippi ei lopu, vaikka käytänkin sitä.)
Saanko käyttää teippisi? (Käytän teippisi loppuun.)

Jos lauseessa on jokin päämäärää, siis tulosta ilmaiseva sijamuoto (kuten mihin, mille, miksi, millaiseksi), on objekti akkusatiivissa, vaikka verbi olisikin toimintaverbi.

Auta tuo vanha rouva raitiovaunuun!
Kuljetin tavarat rautatieasemalle.
Vanhemmat kouluttavat lapsen maisteriksi.
Maalaamme seinät vaaleiksi.

.
4. Kun objekti on lukusana + substantiivi, lukusana on perusmuodossa ja substantiivi yksikön partitiivissa.

Haluan ainakin kolme perunaa.
Ostetaan hänelle kolmekymmentä punaista ruusua!
Anna minulle kaksi sokeripalaa!
Olisi hyvä saada kaksi autoa käyttöön.

.

Huom! Lukusana yksi taipuu sekä päätteellisessä että pääiteettömässä akkusatiivissa.

Ostan yhden ruusun. Ostetaan hänelle yksi ruusu!
Saanko yhden oluen? Tuo minulle yksi olut!
Haluan kertoa yhden esimerkin. Siitä olisi hyvä saada yksi esimerkki.

Jos haluat jonkin tietyn määrän jotakin ainetta, ilmaiset määrän akkusatiivilla ja aineen partitiivilla.

Haluaisitko kupin kahvia?
Ottaisin litran mansikoita.
Otan tuopin keskiolutta.

.

HUOM!
Haluan ison kahvin. = Haluan ison kupin kahvia.
Haluan oluen. = Haluan tuopin olutta.

Akkusatiiviobjekti

Yleistä

Akkusatiivi on objektin sijana vain, jos mikään partitiiviobjektin ehdoista ei ole voimassa. Tällöin 1) lause on sisällöltään myönteinen ja lisäksi 2) tekeminen on tuloksellista tai 3) objektisana ilmaisee rajattua kokonaisuutta tai määräpaljoutta.

Akkusatiivi on syntaktinen käsite; se on niiden objektimuotojen yhteisnimitys, jotka eivät ole partitiiveja. Akkusatiivi on yksikössä n-päätteinen eli genetiivin kaltainen tai päätteetön eli nominatiivin kaltainen. Monikossa akkusatiivi on aina monikon nominatiivin kaltainen.

Morfologisesti vain persoonapronomineilla ja kuka-pronominilla on itsenäiset akkusatiivimuodot.

Akkusatiivin eri ilmiasuilla on kullakin oma selvärajainen käyttöalansa.

.


Päätteellinen akkusatiivi (acuzativul I singular cu desinența -n)

Objekti on tyypillisesti päätteellisessä akkusatiivissa lauseissa, joissa on läsnä nominatiivimuotoinen subjekti. Esim.

Pekka vuokraa auton.        Vrt. Auto vuokrataan.

Hän vuokratkoon auton.    Vrt. Vuokratkaa auto.

Objekti on n-päätteinen myös silloin, kun subjekti on yhdistyneenä persoonapäätteeseen tai lause on geneerinen. Näissäkin lauseissa voisi periaatteessa olla nominatiivimuotoinen subjekti. Esim.

Vuokrasitko (sinä) auton?

Jos (kuka hyvänsä) vuokraa auton,

pääsee nopeammin perille.

.


Päätteetön akkusatiivi (acuzativul II singular fără desinență)

Akkusatiivi on päätteetön silloin, kun lauseessa ei ole nominatiivimuotoista subjektia. Tapausryhmät ovat seuraavat:

  • Predikaatti on imperatiivin 1. tai 2. persoonassa, esim.

Vuokratkaamme auto!

Vuokraa — vuokratkaa auto!

  • Predikaatti on passiivissa, esim.

Vuokrataan auto.

(Puhekielessä passiivia käytetään yleisesti myös me-pronominin yhteydessä monikon 1. persoonan tilalla. Akkusatiiviobjekti on tällöinkin päätteetön, esim. Me vuokrataan auto.)

  • Predikaattina on verbiketju, jossa finiittiverbinä on yksipersoonainen verbi-ilmaus. Tällöin lauseessa voi olla genetiivimuotoinen subjekti. Esim.

Nyt (meidän) kannattaa vuokrata auto.

  • Predikaattina on verbiketjuun rinnastuva rakennetyyppi, esim.

Nyt (meidän) on pakko vuokrata auto.

.


Monikon akkusatiivi

Monikossa akkusatiivi on aina monikon nominatiivin kaltainen; on monikon tunnus. Esim.

Pekka vuokraa autot.

Autot vuokrattiin.

Vuokratkaamme autot.

Vuokraa – vuokratkaa autot.

.


Persoonapronominien akkusatiivi

Persoonapronominien (ja kuka-pronominin) akkusatiiviobjektit ovat aina päätteellisiä – myös niissä tapauksissa, missä muut objektit ovat päätteettömiä. Esim.

He ottivat minut (vrt. Pekan) mukaan.

Ottakaa hänet (vrt. Pekka) mukaan.

Kenet (vrt. Pekka) otetaan mukaan?


Lukusanojen akkusatiivi

Peruslukujen (kahdesta ylöspäin) yksikön akkusatiivi on aina päätteetön eli nominatiivin kaltainen. Esim.

Pekka vuokrasi kaksi autoa.

Mies voitti miljoona markkaa.

Samoin käyttäytyvät sanat pari ja puoli, esim.

Söin pari – puoli omenaa.

.


Eräiden rakenteiden akkusatiiviobjekti

Lauseenvastikkeiden objekti on tavallisesti samassa muodossa kuin vastaavan sivulauseen objekti. Esim.

Juotuaan maidon lapsi nukahti.               (temporaalinen lv.)

Kiirehdin saadakseni työn valmiiksi.        (finaalinen lv.)

Toden sanoakseni en luota tietoon.          (kvantum-lv.)

Tiedän hänen hoitaneen asian hyvin.       (akt. referatiivinen lv.)

Ks. erikseen passiivisen referatiivisen lauseenvastikkeen objektia.

Substantiivin attribuuttina olevan infinitiivin (esim. saada, kutsua, ottaa) objekti on yleensä päätteettömässä akkusatiivissa (esim. kysymys, ministeri, ulkomainen laina) riippumatta lauseen predikaatin laadusta, esim.

Presidentti kertoi hallituksen yrityksestä (subst.)

saada (attr.) kysymys (obj.) ratkaistuksi.

Hän pysyi päätöksessään kutsua ministeri vieraakseen.

Yritys harkitsi mahdollisuutta ottaa ulkomainen laina.

Jos sen sijaan se substantiivi (seuraavissa luvan, lupa, lupaa), jota infinitiivi (rakentaa) määrittää, muodostaa lauseen predikaatin kanssa läheisesti yhteen kuuluvan kokonaisuuden, kiinteän sanonnan, silloin infinitiivin objektin muoto (mökin, mökki, mökkiä) riippuu predikaatista (sai, annettiin, ei saanut). Esim.

Hän sai luvan rakentaa mökin rantaan.  (päätteell. akk.)

Hänelle annettiin lupa rakentaa mökki.   (päätteetön akk.)

Hän ei saanut lupaa rakentaa mökkiä.    (partitiivi)

Esimerkeissä sai luvan on jokseenkin sama kuin ‘sai’ ja annettiin lupa on lähes sama kuin ‘annettiin, sallittiin’.

.

Precizări importante:

.

1. Kun toiminnan TULOS on tärkeä, käytetään yksikössä n-päätteistä akkusatiivia.

Milloin pidämme seuraavan kokouksen?
Avaan kokouksen.
Valitsemme kokouksen puheenjohtajan ja sihteerin.
Kirjoitan tämän kirjeen ja vien sen sitten postiin.
Luemme edellisen kokouksen pöytäkirjan.
Tunnetko Hotakaisen?
Voimme pysäyttää prosessin.
Lähetämme raportin kaikille.
Haluan kertoa sinulle koko totuuden.
Tarvitsen uuden takin.

.

2. Jos tuloslauseessa kuitenkin on passiivi-, imperatiivi- tai yksipersoonainen verbi (esim. täytyy, on vaikea), käytetään päätteetöntä akkusatiiviobjektia, siis sanan perusmuotoa.

Milloin seuraava kokous pidetään?
Lähetetäänkö raportti kaikille?
Tänne tarvitaan auto.
Lue edellisen kokouksen pöytäkirja!
Pysäyttäkää prosessi!
Täytyyhän sinun tuntea Hotakainen.
Onhan sinun tunnettava Hotakainen.
Teidän on paras kertoa koko totuus.

.

Persoonapronomineilla on vain -t-päätteinen akkusatiivi. Ne ovat siis -t-akkusatiivissa myös passiivi-, imperatiivi- ja yksipersoonaisessa lauseessa.

kenet

minut meidät
sinut teidät
hänet heidät

.

Tehän tunnette minut ja minä tunnen teidät.
Hänet tunnetaan täällä.
Esittele minut ystävällesi!
Täytyyhän teidän tuntea minut.
Sinun olisi hyvä tavata heidät.

.

VERTAA:
Tehän tunnette Hotakaisen.
Hotakainen tunnetaan kyllä täällä.
Esittele se Hotakainen minulle!
Teidän täytyy tuntea Hotakainen.
Sinun olisi hyvä tavata Hotakainen.

Nimien, substantiivien ja adjektiivien akkusatiivimuoto riippuu siis yksikössä lausetyypistä (n-akkusatiivi tai perusmuoto). Persoonapronominit ovat aina t-akkusatiivissa.

3. Monikossa tuloslauseen objekti on kaikissa lausetyypeissä t-päätteisessä muodossa, siis sama kuin monikon nominatiivi.

Luen edellisten kokousten pöytäkirjat.
Olet pilannut kaikki suhteet.
Lähetämme tiedot johtajalle.
Haluan antaa sinulle nämä kukat.
Tarvitsemme sadevaatteet.
Luetaan edellisten kokousten pöytäkirjat!
Jos nyt jätetään ne työehtosopimukset eroon tästä asiasta.
Minun täytyy jättää rakkaat lintuni hetkeksi.
Meidän pitäisi saada nämä kirjeet postiin tänään.
Pyydä osastojen valtuutetut minun luokseni!
Sammuttakaa valot!

.

Adjunkti – Complementul circumstanțial consecutiv

Kielitieteessä adjunkti on lauseen osa, joka mahdollistaa erilaiset olosuhteet, jossa verbin ilmoittama tekeminen tai ilmaus tapahtuu.

Seuraava lause käyttää ajan ja paikan adjunkteja:

Eilen Teemu näki koiran puutarhassa.

Adjunkti on adverbiaalinen lauseen osa. Tämä mahdollistaa adjunktin poiston lauseesta ilman että siitä tulee kieliopillisesti virheellinen.

Muodot

Adjunkti voi olla yksi sana, lauseke tai lause.

Yksi sana

Hän aikoo lähteä huomenna.

Lauseke

Hän aikoo lähteä varhain aamulla.

Lause

Hän aikoo lähteä kun on syönyt aamiaisen.

.

În română îi corespunde complementul circumstanțial consecutiv

Complementul circumstanțial consecutiv este partea secundară de propoziție care desemnează consecința sau urmarea unei acțiuni sau însușiri la care se referă.

Exemple:

  • Mănâncă de speriat.
  • Ne-am înțeles de minune.
  • Muncește până la epuizare.
  • A reușit spre bucuria tuturor.

.

§ 439 Lausekkeiden olemus, nimitysperusteet ja keskeiset osat

Sanat muodostavat toisten ilmausten kanssa lausekkeita. Esimerkissä (a) substantiivi ehdotus muodostaa lausekkeen määritteidensä tämä ja viimeinen kanssa, adjektiivi oudolta samoin määritteensä vähän kanssa. Lauseke nimetään sen edussanan sanaluokan mukaan (» § 441). Esimerkin ensimmäinen lauseke on siten substantiivilauseke (NP), jälkimmäinen adjektiivilauseke (AP). Yleensä sanat voivat esiintyä samoissa lauseyhteyksissä ilman määritteitäänkin. Silloinkin niiden katsotaan muodostavan vastaavia lausekkeita (b).

(a)

[Tämä viimeinen ehdotus]NP tuntuu [vähän oudolta]AP.

(b)

[Ehdotus]NP tuntuu [oudolta]AP.

Lauseke on tästä näkökulmasta sanan laajentuma, ja siksi ilmauksia, joiden kanssa sana muodostaa lausekkeen, sanotaan sen laajennuksiksi.

Lausekkeita osoitetaan hakasulkeilla (a–b) lähinnä silloin, kun rakenteen selvennys on tarpeen. Lauseketyypit ilmenevät asetelmasta 87. Lausekkeesta käytetään vakiintunutta lyhennettä P (engl. phrase).

.

Asetelma 87: Lausekkeet ja sanaluokat

Lyhenne Nimi Edussanan sanaluokka Esimerkki
NP substantiivilauseke substantiivi tämä viimeinen kohta
AP adjektiivilauseke adjektiivi vähän oudolta
PP adpositiolauseke adpositio ennen viimeistä kohtaa
AdvP adverbilauseke adverbi erittäin usein
InfP infinitiivilauseke verbi (infinitiivimuotoinen) lähtemään kotiin
PartisP partisiippilauseke verbi (partisiippi) vastausta odottavia

Lausekkeen keskeinen tuntomerkki on se, että se on yhtäjaksoinen rakenne. Tietyissä lauseyhteyksissä laajennus voi kuitenkin sijaita erillään lausekkeen edussanasta, kuten lauseessa Siitä minä olen ylpeä, jolla on yhtäjaksoisen adjektiivilausekkeen sisältävä variantti Minä olen ylpeä siitä. Tällaisia ovat varsinkin monet infinitiivilausekkeet (» § 1397).

On myös rakenteita, joissa on kaksi tai useampia samantasoisia osia eikä siis yhtä edussanaa. Tällaisia ovat rinnasteiset lausekkeet, jotka tavallisesti koostuvat kahdesta tai useammasta samantyyppisestä, konjunktion yhdistämästä lausekkeesta (» § 1085). Yhdessä ne muodostavat saman tyypin lausekkeen, joka on yhtäjaksoinen kokonaisuus, vaikka sen osilla saattaakin olla erilaisia ominaisuuksia:

[[useita pieniä hiiriä]NP ja [yksi suuri norsu]NP]NP
[[kaunis]AP ja [kauneudestaan tietoinen]AP]AP

Lausekkeet voivat myös olla appositiosuhteessa: Ranskan presidentille, Jacques Chiracille (» § 1059).

Kun lausetta tarkastellaan lausekkeista koostuvana rakenteena, sen edussana on verbi: lauseen perusrakenne määräytyy verbin laajennuksista (» § 866). Vain lauseessa esiintyvät – verbin kannattamina – tempus ja modus. Termiä verbilauseke ei tässä kieliopissa käytetä (» § 443), mutta verbiedussanaisia lausekkeita ovat infinitiivi- ja partisiippilausekkeet.

Lausekkeen edussanalla voi olla kahdenlaisia laajennuksia. Valinnaiset laajennukset ovat määritteitä, jotka luonnehtivat edussanan mahdollisten tarkoitteiden alaa tai antavat siitä lisätietoa. Eri sanaluokilla ja joillakin niiden alaryhmillä on omat mahdolliset määritetyyppinsä. Esimerkiksi ominaisuutta kuvaa substantiivilausekkeessa kongruoiva adjektiivimäärite (monimutkaisia ilmauksia), verbin yhteydessä taas adjektiivista johdettu sti-adverbi (ilmaistaan monimutkaisesti). Semanttisesti tyypillinen määrite on jäsen, jonka merkitys jollakin tavoin rajaa edussanan merkityksen alaa. Esimerkiksi viimeinen kohta rajaa kapeamman joukon mahdollisia tarkoitteita kuin pelkkä kohta, samoin itkee lohduttomasti suppeamman joukon tilanteita kuin itkee. Kummassakin tapauksessa määritteen rajaama ilmaus on samaa semanttista tyyppiä kuin edussana.

Sanan luontaisen valenssin tai kieliopillisen konstruktion edellyttämät laajennukset ovat täydennyksiä. Keskeinen täydennyksiä saava sanaluokka ovat verbit; esim. verbin luottaa merkitykseen kuuluu, että se on suhde jonkin kognitiivisia kykyjä omaavan olion ja toisen olion tai oliojoukon (luottamuksen kohteen) välillä; valenssista ja täydennyksistä tarkemmin » § 446449. Myös adpositioilla, verbikantaisilla substantiiveilla kuten luottamus ja eräillä adjektiiveilla kuten ominainen on täydennyksiä. Määritteet eroavat täydennyksistä mm. siinä, että täydennykset ovat periaatteessa pakollisia, mutta myös määritteen läsnäolo on joskus pragmaattisista syistä pakollista, esim. Löysin virheen *kohdasta ~ viimeisestä kohdasta.

Toisin kuin tähänastisissa suomen kieliopeissa, tässä kieliopissa ei sanota täydennyksiä, siis esimerkiksi objektia, verbin määritteeksi. Myös verbiä määrittää käytetään pelkästään määritteistä. Täydennykset täyttävät sanan valenssin, lausetyypin tai täydennysmuotin avaamia tyhjiä paikkoja. Muottiin tai valenssilliseen sanaan sisältyy tieto täydennyksistä: niiden määrästä, mahdollisesti semanttisesta tyypistä ja muodosta, idiomien tapauksessa joskus ilmiasustakin, esim. mennä mönkään.

Huom. Sellaista lauseiden tai muiden syntaktisten kokonaisuuksien kuvausta, jossa rakenne esitetään lausekkeista muodostuvaksi, sanotaan lausekerakenteeksi. Lausekerakenteen lähikäsite on konstituenttirakenne. Määritteitä on kielitieteellisessä kirjallisuudessa kutsuttu vapaiksi määritteiksi tai adjunkteiksi. Täydennys on käännös termistä komplementti, jolla on tosin usein tarkoitettu mm. predikatiivia eli predikaatin täydennystä. Termi täydennys vastaa läheisesti dependenssikieliopissa käytettyä termiä aktantti ja logiikasta peräisin olevaa termiä argumentti.

Apud Suomen iso kielioppi

.

Aici, în românește, un scurt rezumat al paginii

Complementul obiect

Complementul obiect indică persoana sau lucrul asupra căruia se răsfrânge direct acțiunea exprimată de un verb tranzitiv.
Finlandeza poate exprima complementul obiect în două cazuri diferite: la partitiv și la acuzativ (adică cele două forme ale acuzativului I și II).
Complementul obiect poate fi constituit dintr-un nume gramatical sau dintr-un pronume dar și dintr-o propoziție subordonată explicită sau implicită cu partitivul sau cu infinitivul.

partitiv En osta kirjaa
acuzativ acuzativ I (în -n) Ostan kirjan
acuzativ II (fără desinență) Osta kirja!
acuzativ plural Ostan nämä kirjat
acuzativul pronumelor Tunnen sinut
subordonată explicită Toivon, että Leena tulee
subordonată implicită cu participiu Toivon Leenan tulevan
subordonată implicită cu infinitiv He antoivat minun puhua

.

Obiect la partitiv

Vezi și Partitivul – partitiivi, Rădăcina partitivului, Întrebuințarea partitivului

Complementul obiect se exprimă la partitiv în următoarele cazuri:

1. complementul obiect este intotdeauna la partitiv în frazele negative:

En tunne kaupunkia                                  Nu cunosc orașul

Sinä et voi tehdä näitä päätöks               Tu nu poți lua aceste decizii

Complementul obiect este la partitiv și atunci când fraza exprimă un dubiu:

Oletko nähnyt lompakkoani?              Ai văzut (cumva) portofelul meu?

2. complementul obiect este la partitiv când obiectul este sau cantitate nenumărabilă sau un nume abstract:

Minä juon kahvia                                             Eu beau cafea

Tuo hänelle olutta                                            Adu-i berea!

Maailma tarvitsee rauhaa                                 Lumea are nevoie de pace

Substantivul poate fi precedat de un adverb care indică o cantitate indefinită precum vähän, hiukan, paljon, etc.:

He söivät vähän leipää                       Au mâncat un pic de pâine

Când obiectul este un substantiv plural numărabil, acesta se exprimă la partitiv când cantitatea nu este definită (în română s-ar folosi un articol partitiv nehotărât: niște):

Ostan ruusuja                                       Cumpăr niște trandafiri

3. complementul obiect este la partitiv când obiectul este format dintr-un numeral și un substantiv sau din două substantive din care primul indică o cantitate. Numeralul este întotdeauna la nominativ în timp ce substantivul care indică cantitatea se exprimă la acuzativ I (acuzativ în -n). Este întotdeauna la partitiv singular al doilea substantiv care formează complementul obiect:

Hän osti kaksi autoa                                   A cumpărat două automobile

Otan kupin kahvia                                       Iau o ceașcă de cafea

Numeralul yksi constituie o excepție pentru că el concordă cu substantivul care îi urmează. Totuși se poate găsi la acuzativ, în ambele forme (acuzativ în -n și acuzativ fără desinență):

Ostan yhden ruusun                                                 Cumpăr un trandafir

Tuo minulle yksi olut!                                              Adu-mi o bere!

4. complementul obiect este la partitiv când verbul descrie o acțiune continuată în timp. În română i-ar corespunde forma „tocmai sunt în curs de a face ceva”:

Acțiune în curs                       Maalan nyt taulua                                Acum tocmai pictez un tablou (nedefinit, acțiune incompletă)

Acțiune finită                         Maalasin taulun eilen                           Ieri am pictat un tablou (anume, definit)

Partitivul este cerut de verbe care exprimă o acțiune care continuă în timp: odottaa, ajatella, etsiä etc.

Odotan bussia                                               Aștept autobuzul

Ajattelin sinua                                               M-am gândit la tine

Olen etsinyt avainta kaikkialta                      Am căutat cheia peste tot

Chiar și unele verbe frecventative care exprimă o acțiune repetată în timp cer obiectul la partitiv. De exemplu, sunt verbe frecventative: muistella (< muistaa), katsella (< katsoa), kuunnella (< kuulla), etc.:

Muistelemme heitä rakkaudella                       Ne amintim de ei cu afecțiune

Kuuntelen musiikkia                                        Tocmai ascult muzică

Toate verbele care exprimă un sentiment se comportă ca verbe care descriu o acțiune continuă în timp. Acestea cer deci partitivul pentru complementul obiect.
Exemple din această categorie de verbe sunt: rakastaa, vihata, inhota, ihailla, etc.

Jussi rakastaa Lauraa                                                   Jussi o iubește pe Laura

Minä en vihaa sinua                                                     Eu nu te urăsc

Continuarea acțiunii poate fi indicata de adverbe ca: kauan, vielä, kuinka kauan, nyt, juuri, jatkuvasti, etc.
Și în acest caz complementul obiect va fi la partitiv.

Vieläkö kirjoitat sitä kirjettä?                 Încă mai scrii scrisoarea aia?

5. complementul obiect este la partitiv în funcție de anume verbe:

harrastaa Hän harrastaa pyöräilyä El practică ciclismul
pelätä Kissa pelkää vet Pisica se teme de apă
pyytää Pyysitkö äidiltäsi neuvoa? I-ai cerut părerea mamei tale?
puolustaa Minä puolustan sinua Te apăr
auttaa Minä autan heitä Îi ajut
kiittää Kiitän teitä Vă mulțumesc

.

Obiect la acuzativ

Vezi și Akkusatiivi – Kohdanto – Acuzativul

Complementul obiect este la acuzativ când:

  • fraza este afirmativă
  • acțiunea produce un rezultat (adică nu indică doar desfășurarea acțiunii)
  • obiectul este o cantitate definită sau numărabilă

Așa cum am văzut acuzativul are două forme diverse pentru singular (acuzativ I și II) și o formă pentru plural.
Pe de altă parte, pronumele personale au un acuzativ propriu (adică o desinență proprie a acuzativului, și nu derivată din desinențele altor cazuri).

În ce privește acuzativul singular, fiecăreia dintre cele două forme îi corespunde o întrebuințare diferită și distinctă. Alegerea cărui acuzativ singular trebuie întrebuințat într-o frază anume nu este, deci, facultativă ci este determinată de rolul său sau de semnificația complementului obiect în interiorul frazei.

Se întrebuințează acuzativul I singular (acuzativ în -n) când în frază este un subiect și verbul este tranzitiv.
Complementu obiect va fi la acuzativ I (acuzativ în -n) când este vorba de o cantitate definită sau numărabilă.

Minä ostan kirjan                                          Eu cumpăr cartea

Puheenjohtaja avaa kokouksen                     Președintele deschide reuniunea

Jussi haluaa kertoa Liisalle koko totuuden   Jussi vrea să-i spună Liisei tot adevărul

În practică, când fraza are un subiect și un verb tranzitiv se întrebuințează acuzativul I în toate cazurile în care nu se cere partitivul.

În timp ce regula utilizării acuzativului I singular este o rămășiță a regulei întrebuințării obiectului la partitiv, acuzativul II singular (acuzativ fără desinențe) exprimă complementul obiect doar în cazuri bine determinate:

1)      când verbul frazei este la imperativ

Reetu, hae luu!                                   Reetu, adu osul!

Ostakaa uusi kirja!                            Cumpărați cartea cea nouă!

2)      când verbul este pasiv. Pasivul în finlandeză este impersonal prin urmare presupune complementul obiect, care corespunde în mod normal subiectului frazei cu verbul pasiv în română.

Kirje viedään postiin                                Scrisoarea este dusă la poștă

Kauppa suljetaan klo 6                            Magazinul va fi închis la ora 6

Aici trebuie evitată o confuzie de traducere. Cele două exemple de propoziții nu au subiect și verbul cere un complement obiect care va fi la acuzativ II (acuzativ fără desinențe).
Pentru a evita confuzia, cele două propoziții precedente se pot traduce și astfel:

Kirje viedään postiin                               Se duce scrisoarea la poștă

Kauppa suljetaan klo 6                           Se închide magazinul la ora 6

3)      în funcție de costrucțiile impersonale (așa cum se întâmplă cu verbele pasive):

a. costrucții impersonale care exprimă idea de trebuință, de necesitate (pitää, täytyy, on pakko, olla + participiu prezent)

Minun pitää hakea lapsi koulusta    Eu trebuie să mă duc să iau copilul de la școală

Sinun täytyy ostaa tämä kirja          Tu trebuie să cumperi această carte

Minun on pakko tehdä se                  Sunt obligat sa o fac

Meidän on ostettava uusi auto        Noi trebuie să cumpărăm o mașină nouă

b. alte costrucții impersonale după modelul: (jollakulla) on aika(jonkun) on vaikea

Nyt äidillä on aikaa siivota keittiö        Acum mama are timp să facă curat în bucătărie

Annan oli vaikea kertoa totuus            Annei i-a fost greu să spună adevărul

Teidän on paras kertoa koko totuus    E mai bine să spuneți tot adevărul

4)      în dicționar toate verbele sunt la infinitiv. Când un verb la infinitiv cere acuzativul, acesta este în forma de acuzativ II. Acuzativul II este cerut pentru că dicționarul arată verbul la infinitiv (este ca și cum ar fi vorba de o construcție impersonală, puhua la infinitiv nu spune cine vorbește, deci nu are subiect), dar acesta indică doar că verbul, în această formă, cere acuzativul (într-una din formele sale) și nu partitivul.

ottaa täysi vastuu jostakin                   a-și asuma întreaga răspundere de / despre ceva

Hän otti täyden vastuun onnettomuudesta                  Și-a asumat întreaga răspundere a accidentului

Acuzativul plural și acuzativul pronumelor se întrebuințează în toate cazurile descrise mai înainte în care se cere acuzativul (și nu partitivul!) pentru a exprima complementul obiect.

cantitate definită sau numărabilă Minä ostan nuo kirjat Eu cumpăr acele cărți
Minä tunnen sinut Eu te cunosc
verb la imperativ    
Osta nämä kirjat! Cumpără aceste cărți!
Vie minut kotiin! Du-mă acasă!
verb pasiv
Kaupat suljetaan klo 6 Magazinele se închid la ora 6
Hänet tunnetaan täällä Aici el este cunoscut
costrucții impersonale    
Sinun täytyy ostaa nämä kirjat Tu trebuie să cumperi aceste cărți
Täytyyhän teidän tuntea minut Voi trebuie, desigur, să mă cunoașteți

Acuzativul I singular (acuzativ în -n) are aceeași formă cu genitivul singular.

Acuzativul II singular (acuzativ fără desinență) are aceeași formă cu nominativul singular.

.

Objektiivi

La discutarea desinențelor cazurilor s-a spus, doar în trecere, că alativului (desinența –lle) îi corespunde în alte limbi și dativul care, de altfel, lipsește din finlandeză (parcă nu-s și-așa destule!). Aici se vede că finlandeza nu se poate lipsi complet de dativ.

.

Objektiivi eli epäsuora objekti tai datiiviobjekti kertoo, kenelle tai mille jotakin tehdään, tapahtuu tai aiheutetaan. Esim. Tee minulle palvelus. Hän antoi minulle kirjan missä minulle on objektiivi.

Datiiviobjekti eli epäsuora objekti itsenäisenä vastaa usein suomen –lle päätettä ja vastaa
kysymyksiin kenelle? mille? Kenelle kirjoitat? – hänelle, heille, sinulle, tytölle jne.

În românește îi corespunde obiectul indirect (complementul indirect).

Pentru că gramatica finlandeză nu-i dă prea mare atenție, objektiivi este tratat doar secundar.

.

Introdus  / lisätty 20.11.2013

Actualizat / päivitetty 6.3.2014

.

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: