Blogulblog's Blog

Kongruenssi – acordul gramatical

Kongruenssi – acordul gramatical

.

.

Oricât de simplă propoziție în finlandeză ar construi străinul, se izbește de kongruenssi, de acord care, în românește, este doar gramatical pe când în finlandeză poate fi de felurite feluri.

.

Vezi și compară cu Rectio care nu este același lucru.

.

Expresie gramaticală care stabilește concordanța în persoană, număr, gen sau caz a formei cuvintelor între care există raporturi sintactice. Expresie gramaticală care stabilește concordanța (în persoană, număr, gen sau caz) între cuvinte legate prin raporturi de determinare.

Kongruenssiksi kutsutaan samaan konstruktioon kuuluvien sanojen ja lausekkeiden toisiinsa mukautumista ja kieliopillista yhdenmukaisuutta.

Kongruenssiin osallistuvia taivutuskategorioita ovat sija – cazul, luku – numărul ja persoona – persoana. Lauseen tasolla kongruenssia esiintyy subjektin, predikaattiverbin ja predikatiivin välillä (Lapsi on iloinen, Lapset ovat iloisia) sekä verbin liittomuodoissa (Lapset eivät ole vielä menneet nukkumaan).

.

[Linkurile duc la Iso suomen kielioppi]

.

lause – propoziție; frază

Lause on sanojen ja lausekkeiden muodostama rakenteellinen kokonaisuus, jonka ytimenä on finiittiverbi ja jonka osien välillä vallitsee erilaisia riippuvuus- ja määrityssuhteita, esim. Lapset leikkivät pihalla, Tuulee, Kuuletko miten tuuli ulvoo? Espoossa ei anneta tarpeeksi rahaa kouluille (» § 864–).

Lausekkeen tasolla kongruenssia on genetiivimuotoisen persoonapronominin ja possessiivisuffiksin välillä (minun autoni, heidän ikäisensä, hänen lähdettyään) sekä substantiivilausekkeessa substantiivin ja sen etumääritteiden kesken (noilla pienillä tytöillä).

.

lauseke – expresie

lauseke ● 1 (ehto) clauză; 2 (kiel) propoziție; (laajemmin) frază; 3 (mat) teoremă; 4 (atk) expresie; 5 (mus) periodi ■ 1 (kiel) fras; 2 (mat, atk) uttryck; 3 (mus) period

Lauseke on nimitys yhteen liittyvien sanojen kimpulle, ts. sellaiselle rakenteelle jonka sana muodostaa mahdollisten laajennustensa kanssa. Kyseistä sanaa sanotaan lausekkeen edussanaksi, ja lauseketta nimitetään (eräin poikkeuksin) edussanansa sanaluokan mukaan. Esim. substantiivi ystävillä voi muodostaa substantiivilausekkeen kuten pienillä ystävillä tai äidin vanhoilla ystävillä Saksassa, adjektiivi vanhoja taas adjektiivilausekkeen liian vanhoja pelaamaan. Myös yksittäinen sana muodostaa lausekkeen: Ystäväni asuu kaukana. Useammasta sanasta koostuva lauseke muodostaa yleensä yhtäjaksoisen rakenteen. On kuitenkin lauseyhteyksiä, joissa muuten yhtäjaksoisena esiintyvän lausekkeen osat voivat olla toisistaan erillään, esim. Pelaamaan he ovat liian vanhoja (hajarakenne). (» § 439.) Lausekkeista käytetään kielitieteellisessä kirjallisuudessa yleensä englantilähtöisiä lyhenteitä, esim. substantiivilauseke on NP, adjektiiivilauseke on AP. Isossa suomen kieliopissa finiittiverbien ei katsota muodostavan lausekkeita, vaan joskus puhutaan verbi-ilmauksista (» § 443).

NP:n sisäinen lukukongruenssi ja sijakongruenssi ovat morfologista kongruenssia, mukautumista taivutusmuodon suhteen, esim. tässä pienessä talossa, kaikille lapsille. Subjektin ja predikaatin välinen persoonakongruenssi (Minä tulen) on semanttista kongruenssia, joka vallitsee eri taivutuskategorioiden välillä: pronomini ja verbin persoonapääte viittaavat samaan tarkoitteeseen. Tällaista on myös genetiivimääritteen ja possessiivisuffiksin välinen kongruenssi, esim. teidän syynne. (» § 1267–.)

.

NP – expresie nominală

NP on yhteisnimitys substantiivilausekkeelle ja substantiivilausekkeen tavoin toimivalle pronominin tai numeraalin muodostamalle lausekkeelle. NP:itä ovat siis esim. talo, pienellä tytöllä, Liisan nuorin poika sekä minä, tämä, se joka tulee ensimmäiseksi, joku teistä, kolme lasta. (» § 442.)

Asetelma 87: Lausekkeet ja sanaluokat

Lyhenne

Nimi

Edussanan sanaluokka

Esimerkki

NP substantiivilauseke substantiivi tämä viimeinen kohta
AP adjektiivilauseke adjektiivi vähän oudolta
PP adpositiolauseke adpositio ennen viimeistä kohtaa
AdvP adverbilauseke adverbi erittäin usein
InfP infinitiivilauseke verbi (infinitiivimuotoinen) lähtemään kotiin
PartisP partisiippilauseke verbi (partisiippi) vastausta odottavia

.

lukukongruenssi – acord în număr

Lukukongruenssi tarkoittaa samaan konstruktioon kuuluvien sanojen mukautumista toisiinsa luvun suhteen. Lukukongruenssi vallitsee (1) lauseen subjektin ja predikaatin välillä, esim. Minä tulen, Me tulemme, Tyttö ei lähtenyt, Tytöt eivät lähteneet (» § 1274–).

(2) Lukukongruenssi vallitsee myös predikatiivin, etenkin adjektiivipredikatiivin ja subjektin tai muun predikatiivilla kuvattavan jäsenen välillä, esim. Lapsi on iloinen, Lapset ovat iloisia, Hänestä tuli opettaja, Heistä tuli opettajia. Sama koskee predikatiiviadverbiaalia, joskaan ei yhtä systemaattisesti, esim. Lapsi on terveenä, Lapset ovat terveinä ~ terveenä. (» § 1284–.)

(3) Substantiivilausekkeessa kongruoivat substantiivi ja sen adjektiivi- tai pronominimäärite: tuo pieni tyttö, nuo pienet tytöt (» § 1302–).) ja sijakongruenssi (Sijakongruenssi on substantiivilausekkeen sisäinen yhdenmukaisuuspiirre: adjektiivi‑ ja pronominimääritteet ovat samassa sijamuodossa kuin lausekkeen edussanana toimiva substantiivi. Sijakongruenssin lisäksi substantiivilausekkeessa vallitsee lukukongruenssi: tällä pienellä tytöllä, noilla pienillä tytöillä ( 1302).) ovat morfologista kongruenssia, (Morfologinen kongruenssi tarkoittaa samaan konstruktioon kuuluvien sanojen mukautumista toisiinsa muodon suhteen. Morfologista kongruenssia on esim. NP:n sisäinen luku‑ ja sijakongruenssi: tässä pienessä talossa, kaikille lapsille ( 1267).) mukautumista taivutusmuodon suhteen, esim. tässä pienessä talossa, kaikille lapsille.

Subjektin ja predikaatin välinen persoonakongruenssi (Minä tulen) (Persoonakongruenssi tarkoittaa eri taivutuskategorioiden tunnusten mukautumista konstruktiossa toisiinsa persoonan suhteen. Se koskee lauseen subjektia ja finiittiverbiä, esim. Minä tulin, He menivät ( 1268). Myös possessiivikongruenssi, esim. sinun asiasi, on persoonan mukaista kongruenssia.) on semanttista kongruenssia, (Semanttinen kongruenssi tarkoittaa samaan konstruktioon kuuluvien sanojen mukautumista toisiinsa merkityksen suhteen. Semanttista kongruenssia on subjektin ja predikaatin välinen persoonakongruenssi (Minä tulen) sekä genetiivimääritteen ja possessiivisuffiksin välinen kongruenssi, esim. teidän syynne ( 1267).) joka vallitsee eri taivutuskategorioiden välillä: pronomini ja verbin persoonapääte viittaavat samaan tarkoitteeseen. Tällaista on myös genetiivimääritteen ja possessiivisuffiksin välinen kongruenssi, esim. teidän syynne. (→ ‘ 1267-.)

.

sijakongruenssi – acord în caz

Sijakongruenssi on substantiivilausekkeen sisäinen yhdenmukaisuuspiirre: adjektiivi- ja pronominimääritteet ovat samassa sijamuodossa kuin lausekkeen edussanana toimiva substantiivi. Sijakongruenssin lisäksi substantiivilausekkeessa vallitsee lukukongruenssi: tällä pienellä tytöllä, noilla pienillä tytöillä (» § 1302).

.

transitiivi + pasiivi: joksikin, pitkäksi, samaksi, siksi, tuoksi, täksi, vähäksi aikaa; samaksi, siksi, täksi kertaa; yhdeksi iltaa, päivää, yötä
instruktiivi: niiksi, noiksi, niksi samoiksi ajoin
.
inessiivi + partitiivi: muussa, samassa, toisessa, tässä, useassa paikkaa, kohtaa
instruktiivi: jossa[k]in, missä, samassa, vähässä määrin; missä, toisessa kohdin; vähissä hengin; pienissä, vähissä erin; yksissä hankkein, neuvoin, tuumin
.
elatiivi partitiivi: monesta, pitkästä aikaa; josta[k]in mistä, monesta, useasta kohtaa; omasta takaa, kotoani; puolesta päivää
instruktiivi: niistä, näistä, noista, mistä ajoin, päivin; näistä puolin
.
adesiivi partitiivi: jolla[k]in, kummalla, millä, monella, samalla, sillä, toisella, tällä tapaa; millä, sillä,  samalla, tuolla, tällä, yhdellä, toisella kertaa; sillä, tällä erää, haavaa; ei millään, monella, samalla muotoa; samalla, sillä, vaivaa; nuorella ikää; samalla, millä, sillä, toisella, tällä, yhdellä kohtaa, paikkaa; huonolla, jolla, jolla[k]in, kuivalla, millä, samalla, sillä, toisella, tällä aikaa; menneellä, tällä viikkoa
instruktiivi: kummalla, millä, samalla, sillä, toisella, tuolla, tällä puolen; hyvillä, pahoilla mielin; jolla[k]in, kaikella, millä, samalla, sillä, toisella, tuolla, tällä tavoin, keinoin, kurin; Niillä, näillä, samoilla, yksillä main, seuduin, tienoin, paikoin, kohdin; millä, sillä, tällä välin
.
ablatiivi partitiivi: joltakin, monelta, samalta, sieltä, tuolta, tältä, kohtaa, paikkaa; joltakin, kummalta, miltä, samalta, sieltä, toiselta, tuolta, tältä, yhdeltä puolen;
instruktiivi: puolelta, puolilta päivin; miltä, niiltä, noilta, näiltä, samoilta main, seuduin, tienoin, kohdin, ajoin, paikoin
.
allatiivi + instruktiivi: kummalle, mille, samalle, sille, toiselle, tälle, yhdelle puolen
  .
inessiivi + essiivi: omassa kotonani
.

.

§ 1248 Olosijat: päivällä, lauantaina, hetkessä

§ 1249 Erosijat: loppuviikosta,kesäkuulta

§ 1250 Tulosijat: tiistaihin, lauantaille,30-vuotiaaksi

§ 1261 Abessiivin, instruktiivin ja komitatiivin rajoituksia

.

 § 1260 Essiivi vs. translatiivi: pätevä opettajana ~ opettajaksi

Eräiden verbien kanssa voi esiintyä sekä essiivi- että translatiivisijainen adverbiaali, eräiden kanssa essiivi- ja inessiivisijainen adverbiaali. Essiivi ja translatiivi vaihtelevat kokemista ja nimeämistä merkitsevien verbien rektiosijana:

 

Ihmiset kokevat yhteiskunnan levottomaksi, – –. (l) | – – he kokevat sen vieraana omalle elämismaailmalleen. (l) | Omasta maailmastaan Hietala ei oikeastaan pysty nimeämään verkkotiedon ansioksi muuta kuin sen nopeuden. (l) | Omana, käyttämättä jääneenä ansionaan Pulliainen mainitsee yötä päivää jatkuneen työnsä eduskunnassa, – –. (l)

Toisessa kummankin sijan mahdollistavassa ilmaustyypissä X on pätevä opettajana ~ opettajaksi on merkitysero. Essiivilauseke ilmaisee tehtävän, jossa subjektin tarkoite toimii, translatiivilauseke taas tehtävän, johon sopivuutta arvioidaan. Translatiivisijainen lauseke tähdentää siis enemmän tarkoitusta tai asiaintilasta seuraavaa olotilaa ja essiivisijainen ominaisuutta.

 

Tuulikki oli myöskin hakijoista pätevin sekä pappina että teologina. (l) | Hänen mukaansa Väyrynen on ehdottomasti kokenein ja pätevin tasavallan presidentiksi. (l) | [Sitruunamelissa] sopii sitruunan korvikkeena ruokiin. (E) | – – kynteli sopii pippurin ja suolan korvikkeeksi. (E)

Tilaa ilmaiseva essiivisijainen adjektiiviadverbiaali voi olla merkitykseltään lähellä myös inessiivisijaista substantiiviadverbiaalia. Essiivilauseke ilmaisee kuitenkin enemmän sitä, minkälainen subjektin tai objektin tarkoite kyseisessä tilanteessa on, inessiivisijainen puolestaan tilaa, jonka vallassa ollaan. (Tavan adverbista kuten sanoa vihaisesti » § 975.)

 

Opettaja sanoi vihaisena, ettei turhan takia saa juosta. (k) | Ne kaksi siis erosivat vihassa – –. (k) | Sen jälkeen he tulivat yksimielisinä valiokuntaan. (l) | Syvässä yksimielisyydessä Petäjäveden valtuusto hyväksyi maanantai-iltana kunnan liittymisen – – seutulippukokeiluun. (l) | – – he lähtivät hieman ylimielisinä ensimmäiseen osaotteluun. (E) | Ylimielisyydessään useimmat poliitikot myös kuvittelevat, että puoluepolitiikka on politiikan kaikenkattava määritelmä. (E)

Translatiivilausekkeen ja predikatiivin sisältävien ilmausten yhtäläisyyksistä ja eroista tyypeissä Haluan tulla äidiksi ja Minusta tulee äiti » § 904.

.

persoonakongruenssi – acod în persoană

Persoonakongruenssi tarkoittaa eri taivutuskategorioiden tunnusten mukautumista konstruktiossa toisiinsa persoonan suhteen. Se koskee lauseen subjektia ja finiittiverbiä, esim. Minä tulin, He menivät (» § 1268). Myös possessiivikongruenssi, esim. sinun asiasi, on persoonan mukaista kongruenssia.

.

morfologinen kongruenssi – acord morfologic

Morfologinen kongruenssi tarkoittaa samaan konstruktioon kuuluvien sanojen mukautumista toisiinsa muodon suhteen. Morfologista kongruenssia on esim. NP:n sisäinen luku- ja sijakongruenssi: tässä pienessä talossa, kaikille lapsille (» § 1267).

.

semanttinen kongruenssi – acord semantic

Semanttinen kongruenssi tarkoittaa samaan konstruktioon kuuluvien sanojen mukautumista toisiinsa merkityksen suhteen. Semanttista kongruenssia on subjektin ja predikaatin välinen persoonakongruenssi (Minä tulen) sekä genetiivimääritteen ja possessiivisuffiksin välinen kongruenssi, esim. teidän syynne (» § 1267).

.

possessiivikongruenssi – acordul sufixului posesiv

Possessiivikongruenssi on kongruenssia, jossa omistajan persoona merkitään samaan lausekkeeseen kahdella kieliopillisella keinolla: genetiivimuotoisella persoonapronominilla ja nominiin tai verbin infiniittimuotoon liittyvällä possessiivisuffiksilla, esim. minun autoni, meidän vuoksemme, hänen kokoisensa, heidän tullessaan, sinun tekemäsi työ (» § 1294–).

.

§ 1267 Kongruenssi ja sen lajit – tipuri de acord

.

Samaan konstruktioon kuuluvien sanojen ja lausekkeiden kieliopillista yhdenmukaisuutta ja toisiinsa mukautumista sanotaan kongruenssiksi. Kongruenssiin osallistuvia taivutuskategorioita ovat sija, luku ja persoona. Kongruenssi lisää rakenteen osien yhteenkuuluvuutta ja siten ilmauksen sisäistä koheesiota. Kongruenssia esiintyy sekä lauseen että lausekkeen tasolla: lauseessa subjektin, predikaattiverbin ja predikatiivin välillä (a) sekä verbin liittomuodoissa (b), nominaalisissa lausekkeissa genetiivimääritteen ja possessiivisuffiksin välillä (c) sekä substantiivilausekkeessa substantiivin ja sen määritteiden kesken (d).

(a) Sade tulee. ~ Sateet tulevat.

(b) Sateet eivät ole olleet voimakkaita.

(c) minun tapani, hänen kaltaisensa, teidän omistamanne asunto

(d) musta aukko ~ mustassa aukossa ~ mustia aukkoja

Kongruenssiin kuuluu kahdentyyppisiä ilmiöitä. Ensinnäkin on puhtaasti morfologista kongruenssia, kuten NP:n sisäinen luku- ja sijakongruenssi (» § 13021312). Siinä määritteenä oleva pronomini, adjektiivi tai partisiippi on lausekkeen edussanana olevan substantiivin kanssa samassa kieliopillisessa muodossa (e). Toiseksi on selvemmin semanttista kongruenssia, jossa johonkin tarkoitteeseen viitataan samassa lauseessa tai lausekkeessa useammin kuin kerran (f). Tällaista kertautuvaa eli toistoreferenssiä on subjektin ja predikaatin välinen persoonakongruenssi (» § 12681271, 1280), jossa kongruenssi on eri taivutuskategorioiden välistä.

(e) sellainen asia | sellaista asiaa | sellaisia asioita | sellaisissa asioissa

(f) Te tulitte. | Ihmiset juoksevat.

Myös verbin liittomuotojen välinen passiivikongruenssi oltiin oltu (» § 12921293) sekä possessiivikongruenssi minun tapani (» § 12941297) edustavat toistoreferenssiä, kun taas subjektin ja predikatiivin välinen lukukongruenssi Itätuuli on voimakas vs. Itätuulet ovat voimakkaat ~ voimakkaita (» § 12841285) on lähempänä morfologista kuin semanttista kongruenssia

Kaikki kongruenssi-ilmiöt eivät ole yhtä tiukkoja tai ehdottomia. Persoonakongruenssi on tietyiltä osin ehdottomin; yksikössä se toteutuu aina: minä tulen ~ *minä tulet. Samoin substantiivilausekkeen morfologisessa kongruenssissa pronomini- tai adjektiivimäärite kongruoi aina pääsanansa kanssa: sopivana päivä ~ *sopiva päivänä (taipumattomista adjektiiveista » § 610). Persoonakongruenssiin läheisesti kytkeytyvä 3. persoonan subjektin ja predikaatin välinen lukukongruenssi on vähemmän ehdoton, ja siinä esiintyy etenkin puhutussa kielessä runsaasti vaihtelua (» § 1283). Niin ikään mm. asemaa ja tehtävää osoittava nimikemäärite kongruoi lausekkeen edussanana olevan erisnimen kanssa vain tietyin ehdoin (» § 1308, 598).

Huom. Possessiivikongruenssiin ei kuulu possessiivisuffiksin refleksiivinen käyttö, jossa possessiivisuffiksi on samaviitteinen subjektin kanssa: Mies osallistui kilpailuun vaimoineen (» § 1296). Kahdessa eri lauseessa sijaitsevien nominaalisten elementtien semanttinen yhdenmukaisuus (ihmisethe) kuuluu puolestaan anaforan piiriin, vaikka pronomini mukautuukin edeltävän substantiivin lukuun (» § 1435).

Kiellon saattoilmiöt eli polaarisuusilmiöt (tuli jo vs. ei tullut vielä; kerrankin vs. ei kertaakaan) jäävät kongruenssi-ilmiöiden ulkopuolelle, sillä niissä ei ole kyse taivutusmorfologiasta vaan partikkelin myötäesiintymisestä (» § 1634).

.

§ 1273 Teitittely, persoona ja luku

.

Teititeltäessä puhutellaan yhtä kuulijaa monikon 2. persoonan pronominilla: Te olette päivän ensimmäinen asiakas. Teitittelyä ilmentävät pronomini ja verbin persoonatunnus; teitittelylauseen puhuttelusana, predikatiivi sekä predikatiiviadverbiaali ovat yksikölliset:

(a) Te, kansliapäällikkö Rauta, olette häpäissyt itsenne. (k) | Te olette EU:n ensimmäinen oikeusasiamies. (l) | Te olette rikas ja me olemme köyhiä. (k) | Hauska, että olette terveenä kotona. (k) | Minusta te olette uljaan näköinen nainen. (k)

Vaihtelua on sen sijaan liittomuodon pääverbin muodossa: se on joko yksikössä kuten predikatiivikin ja osoittaa siis puhuteltavien lukumäärän (b) tai monikossa kuten pronomini ja apuverbikin (c).

(b) Mitä te olette kirjoittanut? (k) | Te olette pitkään ollut johtaja Merenmaan yrityksen palveluksessa. (k) | Mutta oletteko te ajatellut sitä mahdollisuutta, että saattaisitte olla raskaana? (k)

(c) Kysymys: Jos unohdan näyttää Apteekkikorttini reseptejäni käsiteltäessä tai maksaessani kassalla, voiko ostamani tuotteet siirtää jälkikäteen rekisteröintitietoihin? Vastaus: Reseptejä toimitettaessa siirtyvät ostot rekisteritietoihin henkilötunnuksen kautta, eli jos olette näyttäneet Kela-korttinne reseptejä toimitettaessa niin nämä ostotiedot siirtyvät rekisteritietoihinne, – –. (L)

.

.

Subjektin ja predikaatin kongruenssi

.

Predikaatti samassa luvussa ja persoonassa kuin subjekti

Jos subjekti on partitiivissa, on predikaatti aina yks. 3. persoonassa, esim. Tässä on vettä. Puutarhassa kasvaa omenapuita. Meitä ei silloin vielä ollut olemassakaan. Nominatiivisubjektin ja predikaatin välillä sen sijaan vallitsee yleensä numerus- ja persoonakongruenssi, ts. predi­kaatti on samassa luvussa ja persoonassa kuin subjekti; esim. Minä olin iloinen, vaikka sinä olitkin alakuloinen. Te olette odottaneet jo kauan. He eivät ole vielä tulleet. Matti nukkuu, mutta muut lapset ovat vielä hereillä.

Seuraavat tämän yleissäännön mukaiset tapaukset on erikseen huo­mattava:

1) Jos lauseessa on kaksi tai useampia yks. nominatiivissa olevia subjekteja, joita yhdistää kopulatiivikonjunktio, niin predikaatti on yleensä monikossa (poikkeuksista seuraava), esim. Helsinki, Tampere ja Turku ovat Suomen suurimmat kaupungit. Jos subjektit edustavat eri persoonia, niin toinen persoona voittaa kolmannen ja ensimmäinen persoona sekä toisen että kolmannen, esim. Sinä ja Liisa ole tt e laiskoja. Minä ja Pekka sen sijaan olemme ahkeria. Sinä ja minä olemme usein yhdessä.

2) Kieltoverbi on samojen kongruenssisääntöjen alainen kuin varsi­naiset verbit. Yleiskielessä ei suvaita ei-muodon käyttöä monikon muodon asemesta, joten seuraavat virkkeet ovat virheellisiä: „Ilman työnjakoa ei (po. eivät) valkoisen rodun kansat olisi valtiasrodun asemassa.” „Näitä termejä käyttävät kaikki kriitikot, mutta ei (po. eivät) aina hyväksyttävässä tarkoituksessa.” Erityisen yleistä on eikä muodon käyttö eivätkä-muodon asemesta, mutta tässäkin tapauksessa vaaditaan johdonmukaista kongruenssia. Virhe-esimerkkejä: „Vapautta eivät ole rajoittamassa vanhemmat eikä (po. eivätkä) sukulaiset.” „Ne vaativat yleensä näkemistä eikä (po. eivätkä) yksinomaan kuulemista.”

3) Subjektin numerus on muistettava silloinkin, kun subjekti on kaukana predikaatista. Virhe-esimerkki: „Se, miksi Euroopan pohjois­osassa olevat maat, Suomi mukaan luettuna, on rakentanut varsinaisen teollisen talouselämänsä puutavarateollisuuden varaan, johtuu ennen kaikkea säätekijöistä” (subjekti ei ole Suomi vaan Euroopan pohjois­osassa olevat maat, joten pitää olla: ovat rakentaneet).

4) Subjektiin liittyvä postpositiorakenne ei tee predikaattia monikol­liseksi, vaikka rakenne ajatukseltaan vastaisikin ja-sanalla yhdistämistä. Virhe-esimerkki: „Ja vaikka ajan ja paikan yhteys toiminnan yhteyden rinnalla ovatkin jääneet merkitykseltään toissijaisiksi – -” (po. onkin jäänyt – – toissijaiseksi).

5) Jos yksiköllisiä subjekteja yhdistää disjunktiivikonjunktio (esim. tai), niin predikaatin tulee olla yksikössä; kysymyshän on vaihtoehdoista. Virhe-esimerkki: „Sitä paitsi silkka historiallinen anekdootti tai kasku eivät (po. ei) sinänsä lainkaan kelpaa.”

6) Persoonan ja luvun määrää subjekti eikä subjektin määrite. Seu­raavissa on siis virhe: „Useimmat meistä yritämme saada – -” (subjekti on useimmat, joten po. yrittävät). „Monia, varsinkin nuorisoa, houkut­televat kaupungin neonvalojen ja katuvalojen kirkkaus” (po. houkutte­lee).

7) Vanhassa kirjakielessä ja nykyisissäkin kansanmurteissa on yleis­tä, että ryhmäsanan (kansa, joukko, väki jne.) ollessa subjektina on predikaatti monikossa, esim. „Ja kansa näit (= näkivät) hänen matkus­tavan ja moni tunsit (= tunsivat) hänen” (Agricola). „Vihittyä menevät nuori pariskunta kumpikin kotiinsa” (Ahlqvist). Nykyisessä yleiskie­lessä ei suvaita tällaista epäsäännöllisyyttä. Näissäkin tapauksissa on predikaatin oltava yksikössä, koska subjekti on muodoltaan yksikölli­nen (siis po. kansa näki, moni tunsi, menee nuori pariskunta). Näin ollen seuraavakin lause on virheellinen: „Suurin osa todellisista asun­nontarvitsijoista ovat nuoria pareja'” (po. on nuoria pareja). Myös sana kumpikin vaatii yksiköllistä predikaattia, vaikka se merkitseekin samaa kuin monikollinen molemmat. Virhe-esimerkki: „Kumpikin tulevat (po. tulee) epäilemättä olemaan talouselämämme lähivuosien vaikeim­pia pulmia.”

.

Predikaatti eri luvussa kuin subjekti

Subjektin ja predikaatin kongruenssi on yleissääntö, mutta siitä on muutamia poikkeuksia, joita käsitellään seuraavassa erikseen:

1) Teitittelymuoto.

Kun yhtä henkilöä puhutellaan käyttäen monikon 2. persoonaa (teitittely), tulee liitto muodoissa partisiipin olla yksikössä, esim. Olet­teko jo odottanut kauan? Te ette tullutkaan kokoukseemme.

2) Subjektina monikkomuotoinen propri.

Jos subjekti on muodoltaan monikollinen propri, on predikaatti toisinaan yksikössä, toisinaan taas monikossa.

Jos nimi tarkoittaa selvästi yksiköllistä käsitettä, on predikaatti yleensä yksikössä, esim. Nummisuutarit on toinen Aleksis Kiven pää­teoksista. Puukkojunkkarit kuvaa kylätappelujen aikaa. Pohjimmil­taan tässä ei olekaan kysymys varsinaisesta inkongruenssista. Kirjan nimihän voi olla yhtä hyvin sellainen, ettei se ole yksiköllinen eikä monikollinen (esim. Vieras mies tuli taloon, Täällä Pohjantähden alla).

Jos taas nimi on sellainen, että sen tarkoittama käsitekin voidaan jotenkin tulkita monikolliseksi, on käytäntö horjuva. Esim. Helsingin Sanomat on suuri ilmoituslehti ~ Helsingin Sanomat ovat saavutta­neet laajan levikin. Yhdysvallat jäävät pois kilpailuista” „Yhdysvallat on ilmoittanut jäävänsä pois kilpailuista. Laulumiehet piti t. pitivät konsertin ~ Laulumiehet lähtevät konserttimatkalle. Vän­rikki Stoolin tarinat tulivat suomalaisille rakkaiksi (ajatellaan ehkä paremmin eri tarinoita kuin kirjaa kokonaisuutena).

Seuraavanlaisissa tapauksissa, joissa subjekti ei ole erisnimi, ei ole mitään syytä poiketa kongruenssista: Valtiopäivät kokoontuvat (ei: „kokoontuu”) ensi tiistaina. Norjan kansankäräjät ovat päättäneet suostua esitykseen. Seuraavassa käytäntö horjuu: Puolustusvoimat pel­käävät (t. pelkää) ristiriitoja. Jäljessä seuraava yksiköllinen predika­tiivi ei vaikuta asiaan: Maataloushinnat ovat keskeinen kysymys.

3) Kun subjektina on puolet, on predikaatti yksikössä, esim. Puolet väestöstä on katolilaisia.

4) Läheisesti yhteen kuuluvat subjektit.

Rinnasteisten nominatiivisubjektien predikaatti voi olla yksikössä, jos subjektien katsotaan kuuluvan läheisesti yhteen. Esim. Kasvojen vilkkaus ja kauneus on kadonnut. Teollistuminen ja urbaanistumi­nen vähentää syntyvyyttä. Se välittömyys ja vapaus, tunteen laajuus ja mielikuvituksen rikkaus, riippumattomuuden halu ja ihmisrakkaus, elämänilo ja elämänpaino, sovinnon ja rauhan kaipuu, mikä heissä ilmenee, on vuotanut kirjailijan omasta sydämestä. Tämän säännön sallimaa inkongruenssia ei tulisi ulottaa kovin laajalle. Esim. seuraa­vassa on syytä noudattaa yleissäännön mukaista kongruenssia: Kaupun­gin vilkas elämä ja korkea elintaso houkuttelevat (ei: „houkuttelee”) nuorisoa.

5) Subjektina kardinaalilukusana.

Kardinaalilukusanan ollessa subjektina on predikaatti tavallisesti yksikössä. Tämä on oikeastaan luonnollista, kun huomataan, että kardinaalilukusana on muodoltaan yksiköllinen ja että siihen liittyvä substantiivikin on yksikössä (kolme poikaa eikä „poikia”). Esim. Tässä­hän on vain viisi markkaa. Kaksi vankia on karannut. Viisitoista huomattavaa talousmiestä on antanut julkilausuman. Jos kuitenkin on kysymys niin ja niin monesta tunnetusta, tietystä yksilöstä, on predikaatti useimmiten monikossa. Käytäntö ei ole tässä kohden aivan vakiintunut, mutta tämän säännön noudattaminen on suositeltavaa. Esim. Neljä ulkoministeriä neuvottelivat eilen kaksi tuntia (puhe neljän tietyn suurvallan ulkoministerien kokouksesta) ~ Kaksi ulkomi­nisteriä (puheena olevista neljästä) poistui mielenosoituksellisesti kokouksesta. Jos lukusanan edellä on monikollinen adjektiiviattribuut­ti, on predikaatti aina monikossa, esim. Edellä mainitut neljä ministeriä ovat jälleen koolla. COMPARĂ cu Viisi varista istuu aidalla

6) Tyyppi säkissä on saappaat.

Monikon nominatiivissa olevan subjektin ohessa on predikaatti yksikössä sentyyppisissä lauseissa kuin Säkissä on saappaat. Nämä ovat sisällykseltään myöntäviä eksistentiaalilauseita (eli olemassaololauseita), joiden subjekti tarkoittaa jonkinlaista kokonaisuutta ja ilmoittaa tavallisesti uuden, ennestään tuntemattoman asian. Subjekti on tällöin useimmiten predikaatin jäljessä. Esim. Pöydällä on sakset (vrt. Sakset ovat pöydällä. Sakset eivät ole pöydällä). Kissalla on vihreät silmät. Heille syntyi kaksoset. Matkasta aiheutuu suuret kustannuk­set. Rattaisiin tuli liian lyhyet aisat. Käytäntö on näissä tapauksissa kuitenkin jonkin verran horjuva.

Tähän kuuluvana erikoistapauksena on huomattava adessiivin ja olla-verbin muodostama omistusrakenne, jonka predikaatti on aina yksikössä. Esim. onko sinulla rahat? Vorniolla oli nämä edellytykset. Miehillä oli mukanaan kirveet. Taitaa appiukolla olla yksitoikkoiset oltavat täällä maalla (Agapetus). Hänellä olisi ollut paremmat edellytykset kuin kellään muulla kirjoittaa ensimmäinen yleisesitys kirjasuomen historiasta (M. Rapola).

(Ikola, Osmo: Nykysuomen käsikirja)

.

.

Viisi varista istuu aidalla

Matti Räsänen – Kielikello 1/2008

Viisi varista istuu aidalla – vai istuvatko ne? Onko lukusanailmauksen kanssa esiintyvä verbi yksikössä vai monikossa?

Suomen lauseopin yleissääntö on, että subjektina olevan lukusanailmauksen kanssa verbi on yksikössä, kuten tämän jutun otsikossakin (istuu). Sana viisi on yksikkömuotoinen ja ”määrää” verbin muodon, vaikka ilmaus viittaa monikolliseen paljouteen (viisi varista). Predikaattiverbi (istuu) noudattaa siis subjektisanan (viisi) kieliopillista lukua eikä sen sisältöä.

Verbi ei kuitenkaan aina ole lukusanailmauksen kanssa yksikössä, sillä yhteydestä syntyvä merkitys vaikuttaa verbin muotoon. Muotoa säätelee ennen kaikkea se, esitetäänkö subjektin tarkoittama joukko kuulijalle tai lukijalle tunnettuna, määräisenä, vai jätetäänkö se epämääräiseksi.

Jos tekijäjoukko esitetään tekstissä niin, että se jää kuulijalle tai lukijalle tarkemmin määrittelemättömäksi, epämääräiseksi, verbi on yksikössä:

Kymmenen nuorta eksyi partiotaitokilpailuissa.
Kaksi miestä tunkeutui rajavyöhykkeelle.

Tekijät kymmenen nuorta ja kaksi miestä jäävät tarkemmin määrittelemättä. Kuulija ei tiedä entuudestaan, keistä puhutaan, eivätkä tekijät tule välttämättä tutuiksi muustakaan tekstiyhteydestä. Tällainen esittelevä rakenne on tyypillinen esimerkiksi lehtien uutisotsikoissa.

Tunnistettava subjekti taas on määräinen. Määräiseen subjektiin yhdistyy tavallisesti monikollinen verbi. Subjekti voidaan tunnistaa joko yleisen tiedon nojalla tai sitten viittauskohde määrittyy tavalla tai toisella tekstiyhteydessään. Määräisyyden osoittamiseksi on tiettyjä kieliopillisia keinoja. Eräät adjektiivit ja adjektiivirakenteet mm. täsmentävät lukusanailmausta niin, että sitä ei voi tulkita epämääräisesti:

Seuraavat kolme osallistujaa saavat todistuksen.
Edellä mainitut kaksi syytä vaikuttivat lopputulokseen.

Täsmentävänä ilmauksena voi olla myös pronomini (esim. nämä, nuo), sana kaikki tai vaikkapa joka-lause:

Nuo viisi varista istuvat siellä yhä.
Kaikki kymmenen miestä tulivat samaan aikaan maaliin.
Kaksi ihmistä, jotka ovat ystävyksiä, eivät voi riidellä keskenään.

Verbin muodon valintaan liittyy myös se, mitä tiedämme kielenulkoisesta maailmasta. Seuraavista esimerkeistä ensimmäinen tulkitaan niin, että puhe on kaikista kolmesta Baltian maasta. Jälkimmäinen ilmaus antaa ymmärtää ammattijärjestöjä olevan enemmän kuin kaksi.

Kolme Baltian maata liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2004.
Kaksi ammattijärjestöä riitelee palkankorotuksista.

OhjeLukusanailmauksen kanssa esiintyvän verbin muodosta voi esittää vain verraten yleisluonteisia ohjeita. Kun puheena oleva tekijäjoukko esitetään kuulijalle tai lukijalle määrittelemättömänä tai tuntemattomana, verbi on yleensä yksikössä: Kolme autoa törmäsi (ei: törmäsivät) risteyksessä. Toisaalta taas mitä tutumpi ja tarkkarajaisempi joukko on, sitä tavallisemmin verbi on monikossa. Usein lauseessa on tällöin jokin täsmentävä ilmaus: seuraavat, edellä mainitut, nuo, nämä tms. – Tällaisissa tapauksissa kannattaa luottaa omaan kielikorvaan!

.

Artikkeli liitetty ilman tekijänlupaa bona fiden perusteella ja ei-kaupalliseen käytöön.

.

.

Laitteesta puuttui lisävarusteet

Raija Moilanen – Kielikello 4/2008

Kirjoitetussa asiasuomessa predikaatti noudattaa tavallisesti subjektin lukua. Eräät lausetyypit saavat kuitenkin kirjoittajan epäröimään verbin muodon valinnassa.

Kumpi muoto on oikein seuraavanlaisissa lauseissa: yhteiskunnassa on vai ovat vallalla kovat arvot, saamastani laitteesta puuttui tai puuttuivat lisävarusteet, myrskystä aiheutuu tai aiheutuvat valtavat lisälaskut, työtehtäviini kuuluu vai kuuluvat uusien asiakkaiden hankinta, työntekijöiden haastattelut, työhönsijoitus ja työajan valvonta.

Pitääkö siis verbin olla yksikössä vai monikossa, kun subjekti kuitenkin on monikossa tai niitä on monta. Mikä tässä lausetyypissä aiheuttaa sen, että kirjoittajan päätyy pohtimaan vaihtoehtoja?

Kirjoitetussa asiasuomessa perussääntö on, että predikaatti on yksikössä, jos subjekti on yksikössä, ja predikaatti on monikossa, jos subjekti on monikossa tai subjekteja on useita. Predikaatti siis noudattaa subjektin lukua, kuten seuraavissa:

Toimittajat olivat paikalla jo ennen kymmentä.
Kuljettajat aikovat mennä lakkoon.
Opettaja, oppilas ja rehtori aikovat keskustella asiasta yhdessä.

Kongruenssi koskee myös kieltolauseita.

Kelit eivät ole hyvät.
Puhuja ja kuulijat eivät olleet kaikkein parhaimmassa kunnossa.

Kaikki monikon nominatiivissa olevat subjektit eivät kuitenkaan edellytä, että verbikin on monikossa. Alussa mainitut esimerkkilauseet, joissa kirjoittaja empii predikaatin muodon valinnassa, ovat niin sanottuja eksistentiaali- eli olotilalauseita. Jos eksistentiaalilauseen subjekti on partitiivissa, ongelmia ei ole: kuusesta on karissut neulasia.

Mikä erottaa eksistentiaalilauseen ei-eksistentiaalilauseesta? Eksistentiaalilause ilmaisee olemassa olemista, olemaan tulemista tai sen vastakohtaa tai olotilan muutosta, eikä verbiin voi liittää objektia. Tyypillisiä eksistentiaalilauseen predikaattiverbejä ovat esim. olla, aiheutua, ilmestyä, tulla, kuolla, loppua, seurata. Esimerkiksi: hillopurkkeihin tulee etiketit; keväällä pensaisiin puhkeaa kukat; liian rankasta harjoittelusta seuraa usein rasitusvammat.

Eksistentiaalilauseen sanajärjestys on useimmiten käänteinen, ts. subjekti on predikaatin jäljessä. Sanajärjestys on tyypillisesti adverbiaali (usein paikanilmaus) + predikaatti + subjekti: Talon taakse johtaa molemmilta sivuilta soratiet.

Subjektin ilmaisema asia on eksistentiaalilauseessa uusi, tuntematon tai tekstiyhteydessä ennalta mainitsematon; lauseen tehtävä onkin esitellä uusi asia. Esim. Pellon reunaan ilmestyi vauhdilla korkeat kirkkaanväriset talot. Saamastani laitteesta puuttui lisävarusteet.

Eksistentiaalilauseen verbi ilmaisee enemmänkin passiivista kuin aktiivista toimintaa. Esim. Kaappeihin tulee myös vetimet; myrskystä aiheutuu valtavat lisälaskut. Jos sama verbi on aktiivista toimintaa kuvaavassa lauseessa, predikaatti onkin monikossa: Konsertin jälkeiseen keskustelutilaisuuteen tulivat myös kaikki esiintyjät.

Aina ei ole helppoa valita verbin muotoa. Eksistentiaalilauseen ja ei-eksistentiaalilauseen raja on häilyvä, joten sekä yksikkö että monikko saattavat olla mahdollisia. Esimerkiksi lauseissa Äkkiä mutkan takaa ilmestyi eteemme auton valot ~ Lavalle ilmestyivät jo aiemmin esiintyneet tanssijat verbin yksikkömuoto korostaa uutta asiaa, monikko taas tunnettua asiaa. Lauseista Uuden työntekijän toimenkuvaan kuuluu palkanlasku ja työajanseuranta ~ Toimenkuvaan kuuluvat myös asiakirjojen tarkastus sekä tuotteiden valmistuksen valvonta ensimmäisessä korostuu olemassaolo, jälkimmäisessä taas se, että asiasta on puhuttu jo aiemmin.

.

Artikkeli liitetty ilman tekijänlupaa bona fiden perusteella ja ei-kaupalliseen käytöön.

.

Din Kielikello spicuite:

(Din păcate, accesul permis doar abonaților!)

Hakutulokset hakusanalla „kongruenssi”:
4/2008 – Laiitteesta puuttui lisävarusteet (Perusasiaa)
1/2008 – Viisi varista istuu aidalla (Perusasiaa)
2/2007 – Ovatko oppilaat sairaana vai sairaina? Predikatiiviadverbiaalin luku
1/2005 – Morfosyntaksi ja kielenhuolto – kirja- ja puhekielen rajankäyntiä
3/2001 – Poika tulee ja pojat tulevat – subjektin ja predikaatin kongruenssi
3/1999 – Sekä–että ja ei–eikä: myönteistä ja kielteistä rinnastusta
3/1999 – Sinä olet Muumipeikko – ekvatiivilauseen ominaisuuksia
4/1998 – Koiramessut 98 alkaa ~ alkavat huomenna! (Kysyttyä)
4/1998 – Yhdysnimien taivutus (Lukijoilta)
1/1993 – Onko kansa he? Eräs pronominiongelma
4/1992 – ”Varmin tunnistuskeino on sormenjäljet”. Lisää predikatiivilauseiden alalta
2/1992 – Eräs kongruenssiongelma
1/1992 – Yksikkö vai monikko?
4/1991 – Ristiriita subjektin ja predikaatin välillä
2/1988 – ”Lämmin ja kylmä sää ovat vuorotelleet”. Attribuuttirakenne subjektina
1/1988 – Pääsanan yksikkö ja monikko eräissä attribuuttirakenteissa
10 – ”Puolustusvoimat ilmoittaa” (Kannanottoja ja suosituksia)
4 – tämä – tuo – se (hän) (Pronomineista)

.

Introdus  / lisätty 8.10.2010

Actualizat / päivitetty 5.11.2014

.

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: