Blogulblog's Blog

Lauseenvastike

Lauseenvastike

.

Lauseenvastike

.

Despre ce este vorba.

Ar fi fost prea frumos ca finlandezii să folosească doar limba literară, cu fraze complete, frumos alcătuite după modelul limbilor europene, fraze pe înțelesul tuturor, mai ales pe înțelesul învățăceilor într-ale limbii fineze. Ehei, e un vis frumos, dar realitatea este cu totul alta; ei folosesc, cel mai adesea, propoziții eliptice de predicat, acesta fiind înlocuit de altă parte de propoziție, de obicei, de o formă nominală a verbului. Ba, mai mult, Iso suomen kielioppi  mai zice că lauseenvastike (un fel de surogat de propoziție) nici măcar nu e un termen gramatical, ci doar unul pedagogic.

.

lauseenvastike (kiel) ● propoziție participială eliptică de predicat ■ satsmotsvarighet; satsförkortning

▼ (eng.) participial phrase (construction)▼ (germ.) Satzäquivalent, Satzkorrelat, Satzentsprechung ▼ (fr.) proposition / construction participiale; participiale

.

Înainte de a intra în subiect, destul de bolovănos pentru vorbitorii de română, să vedem câteva definiții utile.

 Sivulause, alisteinen lause  –  propoziție secundară, subordonată.

Lauseenjäsenten yleisyys

Samassa yksinkertaisessa lauseessa voi rinnastamattomana olla enintään yksi subjekti, yksi objekti ja yksi predikatiivi. Näistä subjekti on tekstilauseissa yleisin, koska se esiintyy melkein kaikilla verbeillä. Predikatiivi taas on harvinaisin, koska se esiintyy vain muutaman verbin, erityisesti olla-verbin, yhteydessä. (Karlsson 1994.)


Lauseen kahtiajako

Jo Platon jakoi lauseen kahteen osaan: olioon viittaavasta nimestä käytettiin nimitystä onoma (‘nimi’) ja siitä osasta, joka oliosta jotakin sanoo, käytettiin nimitystä rhema (‘sanominen’). Tarkoitus oli selvittää lähinnä ajatuksen rakennetta eikä niinkään kuvata kielellisiä rakenteita. Kielen oletettiin kuitenkin olevan suorassa yhteydessä ajatteluun.


Lauseenvastikkeen ja sivulauseen vastaavuus

Usein lauseenvastike edustaa alisteista eli sivulausetta, mutta aina se ei ole vaivatta korvattavissa sivulauseella, esim. Asiasta kuuluu tehdyn päätösKuuluu (olevan niin), että asiasta on tehty päätös. – Alisteista lausetta (esim. että asiasta on tehty päätös) sanotaan myös upotelauseeksi ja hallitsevaa eli päälausetta (esim. Kuuluu [olevan niin]) sanotaan myös matriisilauseeksi.


Lauseenvastikkeiden lukumäärä

Eri kieliopeissa lauseenvastikkeita nimetään yhteensä parikymmentä. Määrä supistuu vajaaseen kymmeneen, jos kriteerinä pidetään lisäksi sitä, että jokaisella korvatun lauseen jäsenellä on oltava lauseenvastikkeessa erityinen vastine. Tässä käsitellään seitsemää tyyppiä ja niiden lisäksi mainitaan eräitä muita ei-finiittisiä rakenteita, joita on pidetty lauseenvastikkeina tai joilla on eräitä lauseenvastikkeiden ominaisuuksia. Nimitykset perustuvat merkitysnäkökohtiin, koska muoto ei tarjoa riittäviä nimeämisperusteita.


Lausemodus

Lausemoduksilla tarkoitetaan syntaksiin kiteytyneitä moduksia eli lausetyyppejä. Näitä on erotettu perinteisesti neljä:

1) Väite- eli deklaratiivilause, esim. Ulkona sataa. Lehti ilmestyy joka päivä.

2) Kysymys- eli interrogatiivilause, esim. Sataako ulkona? Minne olet menossa?

3) Käsky- eli imperatiivilause, esim. Tule mukaan! Älkää lähtekö vielä!

4) Huudahdus- eli eksklamatiivilause, esim. Miten kaunista täällä onkaan! Kunpa tulisi joulu!


Lausuma

Lausuma (enunț, expresie, zicere, rostire, orație) on itsenäinen puhunnoksen osa, joka voi olla paitsi lause myös fragmentti (epätäydellinen lause), huudahdus tai lauseiden jono.

.

Observație! În textele de mai jos apare abrevierea vrt. (vertaa!) – compară! [cu], internațional cf (lat.: confer!).

.

Limba finlandeză se caracterizează prin așa-numitele propoziții incomplete, eliptice, echivalente ale unor propoziții. Aceste structuri sunt fraze substanțial similare, doar că le lipsește elementul distinctiv principal al unei propoziții complete și anume predicatul într-o formă finită. În locul lui este o formă nominală a verbului, de obicei un participiu. Asta se referă doar la unele dintre principalele tipuri de propoziții finite. (Vezi tabelul de mai jos).
Diferite gramatici consideră cam douăzeci de tipuri de astfel de propoziții. Numărul lor se reduce cam la zece, în cazul în care considerăm criteriul potrivit căruia fiecare membru al propoziției trebuie să fie înlocuit cu un membru corespunzător în propoziția eliptică. Șapte tipuri principale vor fi discutate aici și se mai menționează, de asemenea, câteva alte structuri non-finite, care au fost considerate propoziții finite sau care au anumite proprietăți ale propozițiilor finite. Deoarece forma propoziției nu oferă suficiente criterii pentru a fi desemnate ca propoziții eliptice, denumirile lor sunt bazate pe aspecte ale rolului lor.

Lauseenvastike on rakenne, joka vastaa sivulausetta, mutta siitä puuttuu persoonamuodossa oleva verbi. Lauseenvastikkeen merkitys on sama kuin vastaavan sivulauseen. Huomaa, että aina sivulausetta ei voi muuttaa lauseenvastikkeeksi.

.

Lauseenvastike

Kuva on kopioitu ja muokattu luvatta rehellisen käytön perusteella ei-kaupalliseen käyttöön.

.

LAUSEENVASTIKE

Nominaalimuodon yhteyteen kätkeytyy usein lause. „Juotuaan putelin äijä humaltui.” (Mies humaltui, kun oli juonut putelin.) Tällaisia lauseen lyhentymiä kutsutaan lauseenvastikkeiksi. Lauseenvastike voi kuulua joko pää- tai sivulauseeseen. Vain osan sivulauseista voi lyhentää: etenkin jos lauseessa on kieltosana (joka kuuluu verbiin) on lausetta vaikea lyhentää sanoja muuttamatta.

  • Objektina olevaa että-lausetta vastaa partisiippirakenteinen sivulause. „Haudankaivaja totesi kuopan täyttyneen.” (Haudankaivaja totesi, että kuoppa oli täyttynyt.) Predikaatti on korvattu partisiippirakenteella: täyttyneen. Tästä nimitys partisiippirakenne.
  • Alistuskonjunktiolla alkavat sivulauseet voidaan usein korvata adverbiaalilla.
    • Temporaalirakenne on aikaa ilmoittavan kun-lauseen vastike. „Katsellessani sinua minua alkaa etoa.” (Kun katselen sinua, minua alkaa etoa.) Jos sivulauseen tapahtuma-aika on sama kuin hallitsevan lauseen, predikaattia vastaa II infinitiivi (katsellessani). „Nukuttuani jaksan taas herätä.” (Jaksan taas herätä, kun olen nukkunut.) Jos sivulauseen tapahtuma-aika on aikaisempi kuin hallitsevan lauseen, predikaattia vastaa II partisiippi (nukuttuani).
    • Finaalirakenne on tarkoitusta ilmaisevan että- ja jotta-lauseen vastike. „Haluan käyttää kyynärpäitä edetäkseni urallani.” Sivulauseen predikaattia vastaa infinitiivi; subjekti, joka on sama kuin hallitsevassa lauseessa, korvautuu possessiivisuffiksilla. (Possesiivisuffiksista johtuen passiivista tarkoitusta ilmaisevaa että- tai jotta-lausetta ei voi muuntaa finaalirakenteeksi.)

.

Lauseenvastikkeet

Lauseenvastikkeella tarkoitetaan sen­tapai­sia rakenteita kuin ”syksyn tullessa”, ”tehtyäni työni loppuun” ja ”saadakseni rahaa”. Nehän kor­vaa­vat sellaisia sivulauseita kuin ”kun syksy tuli (t. tulee)”, ”kun olin (t. olen) tehnyt työni loppuun” ja ”jotta saisin (t. olisin saanut) rahaa”.

Lauseen­vas­ti­ke on yleensä lyhyempi kuin vastaava sivulause. Toisaalta sivulause on usein yksiselitteisempi. Esi­merkki­tapauksissa sivu­lauseesta ilmenee aikamuoto, lauseenvastikkeista ei. Toki se, mil­lai­seen aikaan lauseenvastikkeen verbi viittaa, on useimmiten asiayhteyden perusteella selvää.

Seuraavassa taulukossa on esitetty kielioppien mukaiset suomen kielen varsinaisten lausekkeenvastikkeiden tyypit esimerkkien avulla. Iso suomen kielioppi esittää (§ 876), että ”lauseenvastike” ei ole kieliopillinen vaan pedagoginen termi.

Sekin kuitenkin kuvaa pe­rin­näi­ses­ti lauseen­vastikkeina kuvatut rakenteet olennaisesti samoin kuin vanhat kieliopit.)

tyyppi

.

esimerkki

.

vastaava sivulauseilmaisu

viittaava sanoin kirjoittaneeni sanoin, että olen kirjoittanut
tapaa ilmaiseva istuin kirjoittaen istuin siten, että kirjoitin
aikaa ilmaiseva kirjoittaessani   kun kirjoitan (t. kirjoitin)
aikasuhdetta ilmaiseva kirjoitettuani   kun olin kirjoittanut
tarkoitusta ilmaiseva kirjoittaakseni   jotta kirjoittaisin

.

Näiden lisäksi luokitellaan lauseenvastikkeiksi usein myös muita rakenteita. Esimerkiksi lause ”rikastuin kirjoittamalla” vastaa merkitykseltään virkettä ”rikastuin sen avulla, että kirjoitin”. Verbinmuotoja ”kirjoittamalla” ja ”kirjoittaen” voidaan yhtä perustellusti pitää lauseen­vastik­keina.

Lauseenvastikkeina sanan laajassa mielessä voidaan yleisesti pitää ilmauksia, jotka eivät ole lauseita mut­ta sisältävät verbinmuodon tai -johdoksen ja vastaavat lausetta. Esimerkiksi ilmaisun ”kir­jeen kirjoittanut mies” voidaan käsittää vastaavan ilmaisua ”mies, joka kirjoitti kirjeen”.

Olennaista tässä ei ole, miten asiat kieliopillisesti jäsennetään, vaan se, että hyvin monen­lai­set ilmaisut ovat muunnettavissa lauseiksi. Jos virkkeestä muodostuu raskas, kan­nat­taa­kin etsiä siitä kohtia, joissa voisi siirtää asioita sivulauseisiin. Muunnos tekee ilmai­sun mer­ki­tyk­sen usein ymmärrettävämmäksi tai yksiselitteisemmäksi. Tämä pätee eten­kin silloin, kun lauseenvastike on pitkä.

Lauseenvastikkeen tapaisia ovat myös monet ilmaisut, joissa on sellainen sana kuin ”johdosta”, ”vuoksi” ja ”toimesta”. Ne nimittäin sisältävät jonkinlaisen maininnan syy- tai vaikutussuhteesta. Usein ne voidaan luontevasti korvata sivulauseilla. Esimerkiksi virke ”Tarvittaessa rakennetaan ensi vuonna toinen samanlainen lisätila oppilasmäärän kasvun vuoksi” on sinänsä virheetön. Se on kuitenkin niin pitkä, että sille voisi tehdä hyvää, jos yksi asia erotetaan sivulauseeksi: ”Tarvittaessa rakennetaan ensi vuonna toinen samanlainen lisätila, koska oppilasmäärä kasvaa”. Ilmaisussa on varsinainen lauseenvastikekin, ”tar­vit­taes­sa”, mutta se on lyhyt ja merkitykseltään selvä.

.

Lauseenvastikkeita

LAUSEENVASTIKE

ALISTEINEN LAUSE

. .

REFERATIIVINEN

Hän sanoi sinun tietävän asian.     Hän sanoi, että sinä tiedät asian.
Työt näkyvät päättyneen.         Näkyy, että työt ovat päättyneet.
Ilmeni hänen syntyneen Ruotsissa.   Ilmeni, että hän oli syntynyt Ruotsissa.
. .

TEMPORAALINEN

Se tapahtui hänen tullessaan kotiin. Se tapahtui, kun hän tuli kotiin.
Tein sen hänen tultuaan kotiin. Tein sen, kun hän oli tullut kotiin.
. .

FINAALINEN

Hän lähti lomalle levätäkseen. Hän lähti lomalle, jotta lepäisi.
. .

KVANTUM

Tietääkseni asia on jo ratkaistu.    Sikäli kuin tiedän, asia on jo ratkaistu.
. .

MODAALINEN

Tyttö nauroi kaikkien nähden. Tyttö nauroi niin, että kaikki näkivät.
 Poistuin kenenkään tietämättä. Poistuin siten, että kukaan ei tiennyt.
. .

STATUS

 Lokki lensi siivet vettä viistäen.   Lokki lensi niin, että siivet viistivät vettä.
 Poika asteli pää pystyssä.          Poika asteli siten, että pää oli pystyssä.
. .

PERMISSIIVINEN

 Hallitus antoi asian raueta.          Hallitus antoi (että) asia raukesi.
. .

.

Lausemaisuuden asteista

Referatiivinen lauseenvastike

Temporaalinen lauseenvastike

Finaalinen lauseenvastike

Kvantum-lauseenvastike

Modaalinen lauseenvastike

Status-lauseenvastike

Permissiivinen lauseenvastike

Muita ei-finiittisiä rakenteita

.

Lausemaisuuden asteista

.

Yleistä

Itsenäisen, täyden lauseen tuntomerkkejä ovat verbin persoonamuoto, verbin tempus- ja modusvalinta sekä kielto, lauseadverbiaalin mahdollisuus ynnä verbin argumenttien erottuminen toisistaan morfologisesti.

Lauseenvastikkeista ja muista ei-finiittisistä rakenteista puuttuu yksi tai useampia näistä tuntomerkeistä ja aina vähintään verbin persoonataivutus.

Eräiden rakenteiden lausemaisuus

TÄYDELLISET LAUSEET

1) verbillä persoonapäät: Näin, kun miehet tulivat paikalle.
2) aktiivi ja passiivi: Kun tulimmetultiin Helsinkiin, satoi.
3) neljä tempusta: Luenluinolen lukenutolin lukenut kirjan.
4) neljä modusta: Luetlukenetlukisitlue kirjat.
5) kieltoverbi: He eivät lue kirjoja koskaan.
6) subjekti nominatiivissa tai partitiivissa: Kansakansaa tuli torille.
7) objekti akkusatiivissa tai partitiivissa: Isä joi oluenolutta.
 .

PARTISIIPPIRAKENNE (referatiivinen lauseenvastike)

1) persoonapäätettä vastaa joskus omistusliite: Poika arvasi nukkuneensa liian pitkään.
2) aktiivi ja passiivi: Kuulin sinun kertovankerrottavan siitä.
3) kaksi aikasuhdevaihtoehtoa: Tiesin nukkuvaninukkuneeni.
4) moduksia ei ole
5) kielto voidaan osoittaa joskus muuten: Kuulin junan jäävän lähtemättä.
6) subjekti genetiivissä tai partitiivissa: Näin miesten tulevan – paikalle tulevan miehiä.
7) objekti akkusatiivissa tai partitiivissa: Tiesin talon jo myydyn – En tiennyt taloa myydyn.
.

TEMPORAALIRAKENNE

1) persoonapäätettä vastaa joskus omistusliite: Vietkö roskat mennessäsi?
2) aktiivi ja passiivi: Helsinkiin tullessammetultaessa satoi.
3) kaksi aikasuhdevaihtoehtoa: Kallen tullessatultua Pekka lähti.
4) moduksia ei ole
5) kieltoa ei ole
6) erillinen subjekti genetiivissä: Pekan ollessa poissa Liisa hoitaa asioita.
7) objekti akkusatiivissa tai partitiivissa: Nauroin luettuani kirjeen – lukiessani kirjettä.
.

ATTRIBUUTTINA OLEVAT PARTISIIPPIRAKENTEET

1) persoonapäätettä vastaa joskus omistusliite: kioskista ostamani kirja
2) aktiivi ja passiivi: leikkivä lapsi, syötävä sieni
3) kaksi aikasuhdevaihtoehtoa: kuumasti paistavapaistanut aurinko
4) moduksia ei ole
5) kielteisenä vastineena -mAtOn -muoto: voittamaton armada
6) agenttipartisiipin subjekti genetiivissä: sepän takoma kirves
7) objekti akkusatiivissa tai partisiipissa: kirjeen lukenut – kirjettä lukeva tyttö
.

INFINITIIVIRAKENTEET

1) persoonapäätettä vastaa joskus omistusliite: Lähdin maalle levätäkseni.
2) passiivia ei ole (kuitenkin esim. sanottaessa)
3) tempuksia ei ole
4) moduksia ei ole
5) kieltoa ei ole (kuitenkin esim. sanomatta sanaakaan)
6) subjekti joskus genetiivissä: On aika teidän ratkaista asia.
7) objekti akkusatiivissa tai partitiivissa: Isä salli pojan lukea kirjankirjaa.
.

NOMINAALISTUMAT (minen-johdokset)

1) persoonapäätettä ei ole
2) passiivia ei ole
3) tempuksia ei ole
4) moduksia ei ole
5) kieltoa ei ole
6) subjekti genetiivissä: palkkojen nouseminen
7) objekti genetiivissä: ulkomaalaisten häätäminen rajalta
.


Finiittiset lauseet

Finiittilauseessa on aina persoonataivutteinen finiittiverbi. Finiittilauseet jakautuvat päälauseisiin ja sivulauseisiin. Päälause on sillä tavoin itsenäinen, että se ei ole minkään muun lauseen jäsenenä. Sivulause on toisen lauseen jäsenenä, subjektina, objektina, adverbiaalina tai attribuuttina. Sivulauseisiin kohdistuu eräitä modaalisia ja sanajärjestysrajoituksia, joita ei päälauseissa ole.


Partisiippi-ilmaukset

Ei-finiittisista rakenteista lausemaisimpia ovat temporaali- ja partisiippirakenteet. Partisiippirakenteilta ja temporaalirakenteilta puuttuu persoona, mutta sitä vastaa tietyissä tapauksissa omistusliite. Passiivi näillä rakenteilla on. Modus puuttuu, mutta aikasuhteita voidaan ilmaista. Esim.

Tiesin nukku+va+ninukku+nee+ni. (huom. persoona, aika)

Kuulin kerro+tta+va+nkerro+tu+n. (huom. passiivi, aika)

Kallen tul+tu+a (vrt. tullessa) Pekka lähti. (huom. aika)

Myös attribuuttina olevissa partisiippirakenteissa on yleensä jonkinlaiset mahdollisuudet aikasuhteiden ilmaisemiseen. Passiivikin on yleensä mahdollinen. Agenttipartisiipilla voi olla myös persoonaa ilmaiseva omistusliite. Esim.

kuumasti paista+vapaista+nut aurinko (huom. aika)

kioskista oste+tta+vaoste+ttu kirja (huom. pass., aika)

kioskista osta+ma+ni kirja (huom. aika, pers.)


Infinitiivirakenteet

Infinitiivirakenteilla on vielä vähemmän finiittilauseiden ominaisuuksia kuin partisiippi-ilmauksilla. Infinitiiveiltä puuttuvat kaikki tempukset ja modukset; persoonaa voi harvoin ilmaista edes omistusliitteellä (esim. sanoakse+ni, sanoessa+si).

syön elääkseni vrt. syön, jotta eläisin

Passiivi on melkein käymätön: passiivimuotoisia infinitiivejä ei juuri ole (kuitenkin sano+tta+essa).

Etäimmällä täydestä lauseesta ovat sellaiset objektina olevat infinitiivirakenteet, joissa infinitiivin subjekti on tulkittava samaksi kuin hallitsevan verbin subjektikin on. Esim.

Mies alkoi sahata puuta.

Sellainen infinitiivirakenne, jossa infinitiivillä on eri subjekti kuin hallitsevalla verbillä, on helpommin tulkittavissa lauselähtöiseksi (ns. permissiivinen lauseenvastike). Esim.

Isä antoi pojan mennä ulkomaille.


Nominaalistumat

Lausemaisuuden jatkumon toisena ääripäänä ovat verbikantaiset nominijohdokset. Nominaalistuksella tarkoitetaan verbien substantivoitumista. Produktiivisin tyyppi on –minen-johtimella muodostettu teonnimi, esim.

palkkojen nouseminen

ulkomaalaisten häätäminen rajalta

Verbimäisyyteen ja lausemaisuuteen rakenteissa palkkojen nouseminen, ulkomaalaisten häätäminen rajalta viittaavat attribuutit, jotka vastaavat täyden lauseen subjektia, objektia ja adverbiaaleja (palkat nousevat, ulkomaalaiset häädetään rajalta). Muuten –minen– ja vastaavat johdokset käyttäytyvät nominien tapaan.

.

BD21315_

.

Referatiivinen lauseenvastike

Referatiivista lauseenvastiketta eli partisiippirakennetta on kahta päätyyppiä sen mukaan, vastaako rakenne objektina vai subjektina olevaa alisteista että-lausetta. Esim.

Sanoin sinun lähtevänVrt. Sanoin, että sinä lähdet. (objekti)

Näyttää tulevan sade.

Vrt. Näyttää, että tulee sade. (subjekti)

Vanha nimitys „partisiippirakenne” perustuu siihen, että tämän lauseenvastikkeen predikaattina on partisiippi. Uudemman nimityksen lähtökohtana on rakenteen ilmaisutehtävä. Nimitys „referatiivinen” viittaa siihen, että rakennetta käytetään useimmiten ns. referaatissa.

Referatiivinen lauseenvastike objektina

Yleistä

Referatiivinen lauseenvastike (partisiippirakenne) on tyypillisesti objektina silloin, kun hallitsevan lauseen predikaatti merkitsee sanomista, ajattelemista, huomaamista yms. Lauseenvastikkeen predikaattina on partisiippi; subjekti on tavallisesti genetiivissä. Rakenne vastaa objektina olevaa että-lausetta. Esim.

Hän sanoi sinun tietävän asian. Vrt. — — että sinä tiedät asian.

.

Lauseenvastikkeen predikaatti

Referatiivisen lauseenvastikkeen predikaattina on partisiippi: aktiivin tai passiivin 1. tai 2. partisiipin yksikön genetiivin kaltainen akkusatiivi. Lauseenvastikkeen aikasuhde on riippumaton hallitsevan lauseen aikasuhteesta. Esim.

Tiedän — tiesin hänen osaavan venäjää.(akt. 1. partis.)

Tiedän — tiesin hänen osanneen venäjää.(akt. 2. partis.)

Tiedän — tiesin siellä osattavan venäjää. (pass. 1. partis.)

Tiedän — tiesin siellä osatun venäjää.(pass. 2. partis.)

Kun sekä hallitsevassa että alisteisessa lauseessa puhutaan menneestä ajasta, ilmaisee 1. partisiippi samanaikaisuutta menneessä ajassa; 2. partisiippi ilmaisee, että alisteisen lauseen tekeminen on varhaisempaa kuin hallitsevan lauseen tekeminen. Esim.

Todettiin miehen olevan ymmärrystä vailla. (edelleen)

Todettiin miehen olleen ymmärrystä vailla. (aikaisemmin)

.

Lauseenvastikkeen subjekti

Objektina olevan referatiivisen lauseenvastikkeen subjekti on tavallisesti genetiivissä. Jos lauseenvastikkeessa on sama subjektipersoona kuin hallitsevassa lauseessa, tekijä ilmaistaan lauseenvastikkeessa pelkällä omistusliitteellä. Esim.

Kuulin käen kukkuvan.

Huomasimme rahojen kadonneen.

Luulen tuntevani hänet.

Mies uskoi olevansa jo terve.

Jos lauseenvastike pohjautuu eksistentiaali- tai omistuslauseeseen, subjekti ei ole genetiivissä, vaan se on objektin sijoissa. Esim.

Huomasin tekstiin jääneen virheen.(päätteellinen akkusat.)

Tekstiin huomattiin jääneen virhe.(päätteetön akkusatiivi)

Arvelen — arvellaan hänellä olevan hyvät mahdollisuudet selvitä.(monikon akkusatiivi)

Hän kertoi — kerrottiin autossa tulleen vieraita.(partitiivi)

Jos hallitsevan lauseen predikaatti on aktiivissa, puheena olevien lauseenvastikkeiden subjekti on yleensä päätteellisessä akkusatiivissa (esim. Huomasin tekstiin jääneen virheen); jos predikaatti on passiivissa, päätteetön muoto on tavallisempi (esim. Tekstiin huomattiin jääneen virhe). Monikollisen ja partitiivissa olevan subjektin muotoon hallitsevan verbin aktiivisuus tai passiivisuus ei vaikuta (esim. Arvelen – arvellaan hänellä olevan hyvät mahdollisuudet; Hän kertoi kerrottiin autossa tulleen vieraita).

Nykyään tällaisiin tapauksiin on leviämässä nominatiivi hallitsevan lauseen predikaatin laadusta riippumatta. Tämä on tavallista omistuslauseissa ja kyseessä on -rakenteissa. Esim.

Luulen hänellä olevan asiasta toinen käsitys (t. toisen käsityksen).

Arvelin kyseessä olleen poikkeustapaus (t. poikkeustapauksen)

.

Lauseenvastikkeen objekti

Aktiivisen referatiivisen lauseenvastikkeen objekti on samassa muodossa kuin vastaavan että-lauseen objekti. Esim.

Kuulin — kerrotaan hänen ostaneen uuden auton. Vrt. — — että hän on ostanut uuden auton.

Passiivisen lauseenvastikkeen objektin muoto ei määräydy suoraan vastaavan sivulauseen mukaan, vaan se riippuu tavallisesti hallitsevan lauseen predikaatista. Esim.

Kuulin (akt.) häneltä varastetun auton.

Kerrotaan (pass.) häneltä varastetun auto. Vrt. Kuulin — kerrotaan, että häneltä varastettiin auto.

Kuitenkin päätteellisen akkusatiivin asemesta käytetään joskus myös päätteetöntä, kuten vastaavassa että-lauseessa, esim.

Lehti kertoi maahan saadun uusi hallitus (t. uuden hallituksen).

Jos objekti edeltää passiivisen referatiivisen lauseenvastikkeen predikaattia, päätteetön muoto ei käy. Esim.

Hän kertoi päätöksen jo tehdyn. Vrt. Hän kertoi asiasta jo tehdyn päätöksenpäätös.


Lauseenvastikkeen predikatiivi

Referatiivisen lauseenvastikkeen predikatiivi on tavallisesti samassa muodossa kuin vastaavan että-lauseen predikatiivi. Esim.

Luulin hänen olevan sairas. Vrt. — — että hän oli sairas.

(Aiemmin käytettiin päätteellistä akkusatiivia, jos hallitseva lause oli aktiivinen, mutta tämä käytäntö on väistymässä, esim. Hän myönsi ratkaisun olevan vaikean.)

Jos lauseenvastikkeen subjektipersoona on sama kuin hallitsevan lauseen, päätteetön muoto on ainoa mahdollinen, esim.

Hän tiesi olevansa terve.

Jos predikatiivi on monikossa, ei myöskään ole mitään vaihtoehtoja, sillä monikon akkusatiivi on samanlainen kuin monikon nominatiivi. Esim.

He väittivät hänen paperiensa olevan puhtaat.

.

Referatiivinen lauseenvastike subjektina

Yleistä

Referatiivinen lauseenvastike (partisiippirakenne) on subjektina silloin, kun hallitsevan lauseen predikaattina on aistivaikutelmaa merkitseva verbi näkyä, näyttää, kuulua, tuntua, joskus myös ilmetä ja osoittautua. Esim.

Näkyy tulevan sade. Vrt. — — että tulee sade.

Ilmeni hänen syntyneen Ruotsissa. Vrt. — — että hän on syntynyt Ruotsissa.


Lauseenvastikkeen predikaatti

Lauseenvastikkeen predikaattina 1. partisiippi ilmaisee, että tapahtuma-aika on sama tai myöhempi kuin hallitsevan lauseen tapahtuma-aika. 2. partisiippi ilmaisee, että tapahtuma-aika on varhempi kuin hallitsevan lauseen tapahtuma-aika. Esim.

Naapuri näkyi lähtevän työhön.

Naapuri näkyi lähteneen työhön.


Lauseenvastikkeen subjekti

Puheena oleva lauseenvastike vastaa subjektina olevaa että-lausetta. Lauseenvastikkeen yhteydessä kuitenkin alisteisen lauseen subjekti nousee useimmiten hallitsevan lauseen subjektiksi, ja tämä aiheuttaa persoonan ja luvun kongruenssin (esim. Sinä tunnu+t; Työt näky+vät):

Sinä tunnut ymmärtävän. Vrt. Tuntuu, että sinä ymmärrät.

Työt näkyvät päättyneen. Vrt. Näkyy, että työt ovat päättyneet.

Kun hallitsevan lauseen predikaattina on verbi ilmetä, käydä ilmi, osoittautua, selvitä yms., alisteisen lauseen subjekti ei nouse hallitsevan lauseen subjektiksi samalla tavalla kuin verbien näkyä, näyttää, kuulua, tuntua yhteydessä. Esim.

Ilmeni — kävi ilmi miehen olevan ulkomaalainen.

Osoittautui virkailijoiden tienneen asiasta.


Lauseenvastike passiivinen tai eksistentiaalinen

Jos lauseenvastikkeen pohjana oleva että-lause on passiivinen, on myös lauseenvastike passiivinen, mutta hallitseva verbi pysyy aktiivisena ja yksikön 3. persoonan muodossa. Esim.

Täällä näyttää juhlitun. Vrt. Näyttää, että täällä on juhlittu.

Sinut näkyy nimitetyn irkaan. Vrt. Näkyy, että sinut on nimitetty virkaan.

Talossa osoittautui harjoitetun ilkivaltaa. Vrt. Osoittautui, että talossa oli harjoitettu ilkivaltaa.

Puhekielessä käytetään myös tyyppejä „Täällä näytetään juhlitun” (kaksinkertainen passiivi) ja „Naapurissa kuulutaan olevan kotona” (passiivi nostettu lauseenvastikkeesta hallitsevaan verbiin), mutta yleiskielessä näitä ilmaisutapoja vältetään.

Myös eksistentiaalisen lauseenvastikkeen yhteydessä hallitseva verbi (näyttää, kuului jne.) on aina yksikön 3. persoonassa, esim.

Näyttää tulevan sade.

Talossa kuului käyneen vieraita.

Siellä kuuluu olleen häät.

Selvisi asiassa tapahtuneen väärinkäsityksiä.

.

Kielto referatiivisessa lauseenvastikkeessa

Yleistä

Kielteistä että-lausetta ei voi korvata suoraan referatiivisella lauseenvastikkeella, mutta joskus kielto osoitetaan lauseenvastikkeessa muilla keinoilla kuin kieltosanalla. Esim. seuraavassa kielto on saatu ilmi käyttämällä jäädä-verbiä ja 3. infinitiivin abessiivia:

Kuulin laivan jäävänjääneen lähtemättä. Vrt. — — että laiva ei lähde — ei lähtenyt.

.

Kieltosana hallitsevan verbin yhteydessä

Toisinaan kiellosta selvitään siten, että kieltosana sijoitetaan hallitsevan lauseen predikaatin yhteyteen, esim.

Mies ei sanonut tietävänsä. (‘Mies sanoi, että hän ei tiedä’)

En luule tehneeni virhettä. (‘Luulen, että en ole tehnyt virhettä’)

Talo ei kuulu olevan valmis. (‘Kuuluu [olevan niin], että talo ei ole valmis’)

Tällainen kieltokeino on eräissä tapauksissa kaksiselitteinen. Esim. edellä oleva lause Mies ei sanonut tietävänsä voi tarkoittaa myös ‘mies ei sanonut, että hän tietää’ eli kielto voi todella kohdistua hallitsevaan verbiin.

Aina kieltosanaa ei voi nostaa lauseenvastikkeesta hallitsevaan lauseeseen. Esim. lause En huomannut hänen olevan paikalla ei voi koskaan merkitä ‘huomasin, että hän ei ollut paikalla’.

.

Temporaalinen lauseenvastike

Yleistä

Temporaaliset lauseenvastikkeet (temporaalirakenteet) ovat ajan adverbiaaleja: ne vastaavat aikaa ilmaisevia kun-lauseita. Niitä on kahta tyyppiä sen mukaan, onko lauseenvastikkeen tapahtuma-aika sama vai varhempi kuin hallitsevan lauseen tapahtuma-aika:

Se tapahtui hänen tullessaan kotiin. Vrt. — — kun hän tuli kotiin.

Tein sen hänen tultuaan kotiin. Vrt. — — kun hän oli tullut kotiin.

On joitakin kiteymiä, joissa temporaalinen lauseenvastike vastaa konditionaalista eli ehtoa ilmaisevaa jos-lausetta. Esim.

Tarpeen vaatiessa (‘jos tarve vaatii’) ohjeesta poiketaan.

Sateen sattuessa (‘jos sattuu sade’)  tilaisuus peruutetaan.

Esimiehen estyessä (‘jos esimies estyy’) puhetta johtaa varaesimies.

Tällaisia kiteymiä lukuunottamatta yleiskielessä on periaatteena, että temporaalisia lauseenvastikkeita käytetään vain silloin, kun ne ovat muunnettavissa temporaalisiksi kun-lauseiksi.

.

Lauseenvastikkeen predikaatti

Kun temporaalisen lauseenvastikkeen tapahtuma-aika on sama kuin hallitsevan lauseen, lauseenvastikkeen predikaattina on 2. infinitiivin inessiivi (ns. ensimmäinen temporaalirakenne). Kun lauseenvastikkeen tapahtuma-aika on varhempi kuin hallitsevan lauseen, rakenteen predikaattina on passiivin 2. partisiipin partitiivi (ns. toinen temporaalirakenne). Esim.

Hän satutti kaatuessaan kätensä. (samanaikainen)

Kaaduttuaan hän ei enää päässyt jaloilleen. (varhempi)

Kumpikin tyyppi voi vastata myös passiivista kun-lausetta. Temporaalirakenteen ensimmäisessä tyypissä predikaattina on tällöin passiivin 2. infinitiivin inessiivi; rakenteen toisessa tyypissä predikaattina on aina passiivin 2. partisiipin partitiivi. Esim.

Kuormaa nostettaessa vaijeri katkesi. Vrt. Kun kuormaa nostettiin — —.

Syötyä lähdettiin kävelylle. Vrt. Kun oli syöty — —.


Lauseenvastikkeen subjekti

Temporaalisen lauseenvastikkeen subjekti on yleensä genetiivissä, esim.

Anun lähtiessälähdettyä minulle tuli ikävä.

Persoonapronominin genetiivin jälkeen lauseenvastikkeen predikaatti on omistusliitteinen, esim.

Meidän tullessa+mmetultua+mme alkoi sataa.

Jos lauseenvastikkeen subjektilla on sama tarkoite kuin hallitsevan lauseen subjektilla, lauseenvastikkeessa on pelkästään predikaattiin liittyvä omistusliite osoittamassa tekijää, esim.

Lapsi riemastui saadessa+ansaatua+an lahjan.

Jos lauseenvastikkeen subjektina on 1. tai 2. persoona, riittää pelkkä omistusliite usein silloinkin, kun hallitsevalla lauseella on eri subjekti, esim.

Heti tultua+si töistä rupeamme siivoamaan.

Tekijää ilmaiseva omistusliite viittaa yleisten omistusliitesääntöjen mukaisesti paitsi hallitsevan lauseen kieliopilliseen subjektiin myös sen ajatussubjektiin. Esim.

Omistajan adessiivi: Tietoja kerätessä+än toimittajalla oli nauhuri.

Yksipersoonaisen verbin tekijä: Hänen täytyy aina syödä lukiessa+an.

Passiivin objekti: Suomeen saapuessa+an vieras otettiin juhlavasti vastaan.

Kielenhuollossa on kiinnitetty huomiota siihen yleiseen virhetyyppiin, jossa samatarkoitteinen genetiivisubjekti sijoitetaan temporaaliseen lauseenvastikkeeseen ja hallitsevassa lauseessa on vastaava pronomini. Esim.

Veneen kaatuessa se särkyi pahoin.”

Paremmin: Kaatuessa+an vene särkyi pahoin. Vrt. Kun vene kaatui, se särkyi pahoin.

Tässä kielitaju pyrkii norminvastaisesti yhdenmukaistamaan kun-lauseen ja lauseenvastikkeen sanajärjestyksen. (Lause Veneen kaatuessa se särkyi pahoin on tietenkin korrekti, jos se tarkoittaa jotakin muuta kuin venettä.)

.

Lauseenvastikkeen objekti

Temporaalinen lauseenvastike on hyvin itsenäinen hallitsevaan lauseeseen nähden. Siksi sen objektin sija määräytyy hallitsevan verbin muodosta riippumatta, eli objekti on samassa muodossa kuin vastaavassa kun-lauseessa (vaikka hallitseva verbi olisi imperatiivin 2. persoonassa kuten lue tai passiivissa kuten luettiin):

Luin kirjeen heti saatuani sen.

Lue kirje heti saatuasi sen.

Kirje luettiin heti lähetin tuotua sen.

Passiivista kun-lausetta vastaavaan temporaaliseen lauseenvastikkeeseen sopii luontevasti vain partitiiviobjekti. Esim.

Laitetta (obj.) käytettäessä on varottava ylikuormitusta.

Uutta viiniä (obj.) maisteltua tutustuttiin taloon.

Rakennetyyppi Illallisen syötyä mentiin maata” perustuu itämurteisiin, mutta se ei kuulu normaaliin yleiskieleen.


Lauseenvastikkeen predikatiivi

Samoin kuin objekti, myös temporaalisen lauseenvastikkeen predikatiivi (esim. liian kylmää, kaunis) on aina samassa muodossa kuin vastaavassa kun-lauseessa:

Veden ollessa liian kylmää ei pidä mennä uimaan.

Ilman oltua pitkään kaunis tulivat sateet.

.

BD21315_

.

Finaalinen lauseenvastike

Yleistä

Finaalinen lauseenvastike (finaalirakenne) toimii adverbiaalina: se vastaa tarkoitusta ilmaisevaa jotta-lausetta, esim.

Lähdin maalle levätäkseni. Vrt. — — jotta lepäisin.

Tyyppiin kuuluvaksi lasketaan myös seuraavanlaiset tapaukset, joiden merkitys on hyvin lähellä finaalista (tarkoitusta ilmaisevaa):

Tämä on liian hyvää ollakseen totta.

Hän on liian heikko lähteäkseen matkalle.

Seuraavanlaiset rakenteet eivät ilmaise tarkoitusta, vaan ovat korvattavissa paremmin muunlaisilla ilmaisutavoilla:

„Askel hidastui kiivastuakseen uudelleen.” Vrt. — — mutta kiivastui uudelleen.

„Mies sulki oven huomatakseen, että oli unohtanut avaimet.” Vrt. — — ja huomasi saman tien, että — —.

Passiivilausetta ei voi muuntaa finaaliseksi lauseenvastikkeeksi, eikä finaalista lauseenvastiketta voi liittää passiivilauseeseen. Sen sijaan passiivilauseen asemesta voidaan joskus käyttää –minen-johdoksen translatiivia, esim.

Tilanteen helpottamiseksi käytettiin kaikkia keinoja. Vrt. Jotta helpotettaisiin tilannetta, käytettiin kaikkia keinoja.

(Ei: „Helpottaakseen tilannetta käytettiin kaikkia keinoja.”)


Lauseenvastikkeen predikaatti

Finaalisen lauseevastikkeen predikaattina on 1. infinitiivin pitempi muoto (translatiivi), esim.

Nainen soitti lääkärille tilatakseen ajan.

Poika harjoitteli ahkerasti oppiakseen soittamaan kitaraa.

Tyttö teki parhaansa saadakseen hyvän tuloksen.


Lauseenvastikkeen subjekti

Finaalisen lauseenvastikkeen subjektilla on melkein aina sama tarkoite kuin hallitsevan lauseen subjektilla. Siksi subjektia edustaa lauseenvastikkeessa normaalisti pelkkä omistusliite, esim.

Mies tutki käsikirjaa saadakse+en laitteen toimimaan. Vrt. — — jotta saisi laitteen toimimaan.

Vain harvoin lauseenvastikkeella on eri subjektipersoona kuin hallitsevalla lauseella, esim.

Minä tulin voidaksesi levätä. Vrt. — — jotta voisit levätä.

Hyvin harvinaista on, että lauseenvastikkeessa on subjektin edustajana omistusliitteen lisäksi persoonapronominin genetiivi:

„Te kannatte vettä hänen pestäkseen itsensä.” Vrt. — — jotta hän pesisi itsensä.


Lauseenvastikkeen objekti ja predikatiivi

Finaalisessa lauseenvastikkeessa objekti ja predikatiivi ovat samassa muodossa kuin vastaavassa alisteisessa lauseessa. Esim.

Pidä kiirettä saadaksesi työn (obj.) valmiiksi. Vrt. — — jotta saat työn valmiiksi.

Ollakseen pätevä (predvi) sopimus tarvitsee allekirjoituksen. Vrt. Jotta olisi pätevä, — —.

.

Kvantum-lauseenvastike

Yleistä

Kvantum-lauseenvastikkeeksi (lat. quantum ‘mikäli’) sanotaan rakennetta, joka vastaa komparatiivis-konditionaalista mikäli-, sikäli kuin -lausetta, esim.

Tietääkseni asia on jo ratkaistu. Vrt. Sikäli kuin tiedän, — —.

Sellaista ei heidän muistaakseen ole ennen sattunut. Vrt. — —, mikäli he muistavat, — —.

Tällaiset rakenteet ovat lauseenjäseninä kommenttiadverbiaaleja, joiden avulla puhuja ottaa kantaa sanotun pätevyyteen: tietääkseni ‘mikäli, sikäli kuin tiedän’, toden sanoakseni ‘jos, mikäli sanon toden (totuuden)’.


Lauseenvastikkeen predikaatti

Kvantum-lauseenvastikkeen predikaattina on 1. infinitiivin pitempi muoto (translatiivi), samoin kuin finaalisen lauseenvastikkeen predikaattina. Esim.

Kaikki eivät huomatakseni olleet paikalla.

Hänen arvatakseen ottelu päättyy tasapeliin.

Mennäksemme suoraan asiaan — —.


Lauseenvastikkeen subjekti

Kvantum-lauseenvastikkeessa alisteisen lauseen subjektia edustaa aina joko omistusliite yksinään tai yhdessä persoonapronominin genetiivin kanssa, esim.

Tietääksemmeheidän tietääkseen asia on jo ratkaistu. Vrt. Mikäli tiedämme — sikäli kuin he tietävät, — —.

1. infinitiivin translatiiviin kuuluu aina omistusliite. Siitä johtuu, että voidaan kyllä sanoa hänen tietääkseen mutta ei pojan tietääkse-. Tällaisessa tapauksessa voidaan käyttää finiittilauseen sikäli kuin poika tietää sijasta ilmaustyyppiä pojan tietämän mukaan.

Omistusliitteen pakollisuudesta johtuu sekin, ettei rakennetta voi käyttää, jos alisteinen lause on passiivinen sikäli kuin tiedetään. Sen paikalla voi käyttää ilmausta tiettävästi.

.

Modaalinen lauseenvastike

Yleistä

Modaalisiksi lauseenvastikkeiksi nimitetään seuraavanlaisia adverbiaalina toimivia rakenteita, jotka vastaavat tekemisen tapaa ilmaisevia siten että, niin että -lauseita:

Tyttö nauroi kaikkien nähden. Vrt. — — niin että kaikki näkivät.

Poistuin kenenkään huomaamatta. Vrt. — — siten että kukaan ei huomannut.

Eräissä yleiskielen harvoissa stereotyyppisissä ilmauksissa tällä rakenteella on temporaalinen (aikaa ilmaiseva) käyttöyhteys, esim.

Kesän tullen hän virkistyi. Vrt. Kun kesä tuli, — —.

Hän pettää meidät heti tilaisuuden tullen. Vrt. — — kun tilaisuus tulee.

Seuraavassa merkitys on temporaalinen tai konditionaalinen (ehtoa ilmaiseva):

Ei kukko käskien laula. Vrt. — — kun — jos sitä käskee.

.

Lauseenvastikkeen predikaatti

Modaalisen lauseenvastikkeen predikaattina on 2. infinitiivin instruktiivi. Kielteisen alisteisen lauseen predikaattia vastaa 3. infinitiivin abessiivi. Esim.

Minä en puhu enää sinun kuultesi. Vrt. — — niin että sinä kuulet.

Sinä olet tietämättäsi auttanut minua. Vrt. — — siten että et tiennyt — — ilman että tiesit.

2. infinitiivin instruktiivilla ja 3. infinitiivin abessiivilla ei ole passiivia. Siksi samoja aktiivimuotoja (ilman omistusliitettä) käytetään silloinkin, kun alisteinen lause on passiivinen. Lauseenvastikkeesta ei aina voi päätellä, onko alisteisen lauseen predikaatti passiivinen vai geneerinen eli yleistävästi epämääräispersoonainen. Esim.

Ei uni maaten lopu. Vrt. — — siten että maataan — makaa.

Asia on selvä sanomattakin. Vrt. — — siten että ei sanota — ilman että sanotaan.

.

Lauseenvastikkeen subjekti

Modaalisen lauseenvastikkeen erillinen subjekti on genetiivissä. Persoonapronominin genetiivin jälkeen lauseenvastikkeen predikaatti on omistusliitteinen. Jos lauseenvastikkeessa on sama subjektipersoona kuin hallitsevassa lauseessa, tekijä ilmaistaan lauseenvastikkeessa pelkällä omistusliitteellä. Esim.

Uskallan sanoa sen kaikkien kuullen.

Se tapahtui minun tietämättä+ni.

Tein sen tiete+ni enkä sattumalta. Vrt. — — niin että tiesin.

.

Tyypin produktiivisuus

Sellainen modaalisen lauseenvastikkeen tyyppi, jossa on erillinen genetiivimuotoinen subjekti (esim. kaikkien nähden, kenenkään kuulematta), ei ole nykykielessä täysin produktiivinen. Useimmiten käytetään vain esimerkkien kaltaisia vakiintuneita, stereotyyppisiä ilmauksia. Epäproduktiivisuuden merkki on sekin, että ilmaustyypissä käytetään tietää-verbistä konsonanttivartaloista muotoa tieten, jolla muulloin on vanhahtava leima, esim.

Minä tein sen tieteni.

Hän teki sen vaimonsa tieten.


Tyyppiä muistuttavia tavan adverbiaaleja

Seuraavalla tavalla käytetyt 2. infinitiivin instruktiivit ja 3. infinitiivin abessiivit jäävät varsinaisten lauseenvastikkeiden ulkopuolelle, koska alisteisella lauseella ja hallitsevalla lauseella on yhteinen subjekti (mies, tyttö, lapsi, sinä) eikä infinitiivissä ole omistusliitettä:

Mies kulki horjuen.

Tyttö astui ujostellen sisään.

Lapsi tuli itkien kotiin.

Sinä läksit lupaa kysymättä.

Infinitiivi on käsitettävä pelkästään hallitsevan lauseen predikaattia määrittäväksi tavan adverbiaaliksi (kulki siten, että horjui; astui niin, että ujosteli). (Ks. 2. infinitiivin instruktiivin käyttöä kielenhuollon kannalta.)

Sen sijaan varsinaisissa modaalisissa lauseenvastikkeissa hallitsevan lauseen sisältö (esim. Tyttö nauroi) on yleensä ajateltavissa alisteisen lauseen (niin että kaikki näkivät) tekemisen kohteeksi:

Tyttö nauroi kaikkien nähden. = Tyttö nauroi niin, että kaikki näkivät kun tyttö nauroi.

.

Status-lauseenvastike

Yleistä

Status-lauseenvastikkeiksi nimitetään seuraavanlaisia rakenteita, jotka – samoin kuin modaalinen lauseenvastike – ovat korvattavissa lähinnä tekemisen tapaa osoittavilla siten että, niin että -lauseilla:

Lokki lensi siivet vettä viistäen. Vrt. — — niin että siivet viistivät vettä.

Mies ryntäsi sisään aseita vyöllä riippuen. Vrt. — — siten että vyöllä riippui aseita.

Status-lauseenvastike tunnetaan myös nimellä nominativus ja partitivus absolutus eli irrallinen nominatiivi ja partitiivi.


Lauseenvastikkeen predikaatti

Status-lauseenvastikkeen (kuten modaalisen lauseenvastikkeen) predikaattina on tavallisesti 2. infinitiivin instruktiivi. Jos alisteinen lause on kielteinen, saattaa tässäkin predikaattina tulla kysymykseen 3. infinitiivin abessiivi, vaikka tyyppi on äärimmäisen harvinainen, esim.

Poika odotti sydän pamppaillen.

Mies tarttui lasiin käsi vapisematta. Vrt. — — niin että käsi ei vapissut.


Lauseevastikkeen subjekti

Status-lauseenvastikkeen subjekti on nominatiivissa tai partitiivissa. (Modaalisen lauseenvastikkeen erillinen subjekti on genetiivissä.) Lisäksi hallitsevan lauseen ja alisteisen lauseen välillä vallitsee sellainen merkityssuhde, että alisteisen lauseen subjektin tarkoite (esim. kaviot, aseita) kuuluu aina osana tai muulla tavoin hallitsevan lauseen subjektin tarkoitteelle (esim. hevonen, mies):

Hevonen nelisti kaviot kipinöitä iskien.

Mies ryntäsi sisään aseita vyöllä riippuen.

.

Tyyppi, josta puuttuu predikaatti

Status-lauseenvastikkeisiin on luettu myös seuraavanlainen tyyppi, jossa predikaatilla ei ole lainkaan edustajaa. Alisteisen lauseen predikaatiksi on käsitettävä olla-verbin muoto, esim.

Poika hyppäsi veteen pää edellä. Vrt. — — siten että pää oli edellä.

Asianajaja saapui papereita mukanaan. Vrt. — — niin että papereita oli mukana.

Alisteisessa lauseessa on aina adverbiaali, joka ilmaisee asentoa, olotilaa, paikkaa tms. (esim. pää edellä, papereita mukanaan). Tässäkin tyypissä vallitsee hallitsevan lauseen ja alisteisen lauseen välillä sellainen merkityssuhde, että alisteisen lauseen subjekti (esim. silmät) tai eksistentiaalitapauksissa adverbiaali (esim. suupielessä) tarkoittaa jotakin sellaista, mikä kuuluu hallitsevan lauseen subjektin (esim. mies, kettu) tai muun jäsenen tarkoitteelle:

Mies kuunteli kertomusta silmät kauhusta pyöreinä.

Tiellä käveli kettu höyheniä suupielessä.

.

Permissiivinen lauseenvastike

Yleistä

Permissiivisiksi lauseenvastikkeiksi nimitetään seuraavanlaisia objektina olevia rakenteita, joiden hallitsevana verbinä on antaa, käskeä, sallia ja suoda, esim.

Hallitus antoi asian raueta.

Isä käski pojan pestä auton.

Sallikaa lasten tulla minun luokseni. Vrt. — — että lapset tulevat minun luokseni.

Nimitys „permissiivinen” pohjautuu latinaan ja viittaa siihen, että hallitsevat verbit merkitsevät useimmiten sallimista.


Lauseenvastikkeen predikaatti

Permissiivisen lauseenvastikkeen predikaattina on 1. infinitiivin lyhempi muoto, esim.

Poika antoi veden valua.

Seuraavanlaiset subjektittomat rakenteet on tulkittava passiivisiksi, vaikka 1. infinitiivillä ei nykykielessä ole passiivimuotoa:

Hallitus antoi palkata sijaisia. Vrt. — — (että) palkattiin sijaisia.

Salissa käskettiin olla hiljaa.

Vanhassa kirjasuomessa käytettiin 1. infinitiivin passiivimuotoa mm. juuri tällaisissa tapauksissa. Agricola: Joijnenga iouckon anna minua mös, O Jesu, luetta (= Joidenka joukkoon anna minua myös, oi Jeesus, lue+tta+a ‘salli että luetaan’).


Lauseenvastikkeen subjekti

Permissiivisen lauseenvastikkeen subjekti on normaalisti genetiivissä, esim.

Poliisi käski yleisön poistua takaovesta.

Meidän ei suotu vaikuttaa asian käsittelyyn.

Saksien annettiin jäädä pöydälle.

Jos lauseenvastikkeen pohjana oleva lause on eksistentiaalinen, silloin hallitsevan lauseen aktiivisuus tai passiivisuus näyttää aiheuttavan vaihtelua, joka on samanlaista kuin päätteellisen ja päätteettömän akkusatiivin vaihtelu. Subjekti voi yleisten ehtojen mukaan olla myös partitiivissa (vrt. referatiiviseen lauseenvastikkeeseen.) Esim.

Annoin (akt.) tekstiin jäädä virheen.(päätteellinen akkusat.)

Tekstiin annettiin (pass.) jäädä virhe. (päätteetön akkusat.)

Annoitko tekstiin jäädä virheitä?(partitiivi)


Lauseenvastikkeen objekti

Permissiivisen lauseenvastikkeen objektin sija määräytyy hallitsevan lauseen rakenteen mukaan, esim.

Isä käski (akt.) pojan lukea kirjan.(päätteellinen akkusat.)

Pojan käskettiin (pass.) lukea kirja.(päätteetön akkusat.)

Käske (imp. yks. 2.) pojan lukea kirja. (päätteetön akkusat.)

.

Lauseenvastikkeen predikatiivi

Permissiivisen lauseenvastikkeen predikatiivi on yleensä samassa muodossa kuin sen pohjana olevan lauseen predikatiivi. (Tämä on myös nykyisten oikeakielisyysohjeiden kanta.) Esim.

Isä käski pojan olla huolellinen.

Poika antoi huoneensa olla epäsiisti.

Lasten käskettiin olla ahkeria.

.

Muita ei-finiittisiä rakenteita

 Yleistä

Edellä on käsitelty eräitä keskeisiä lauseenvastikkeiden tyyppejä. Tässä jaksossa esitellään vielä eräitä muita ei-finiittisiä rakenteita. Niilläkin on lauseenvastikkeiden ominaisuuksia, ja osaa on pidetty varsinaisina lauseenvastikkeina. Tapaukset ryhmitellään tässä morfologisin perustein. Ensin käsitellään infinitiivejä ja sitten partisiippeja.


1. infinitiivin translatiivi

1) Rakenne otti – sai tehdäkseen

Sinä otit nähdäksesi suuren vaivan.

Mies oli saanut tehdäkseen kesämökin.

Rakenne muodostaa verbiketjun. Se muistuttaa melko paljon finaalista lauseenvastiketta, mutta on pidettävissä siitä erillään.

.

2) Rakenne nauraa katketakseen

Hän häpesi kuollakseen.

Sydän sykki pakahtuakseen.

Tyyppi ei ole nykykielessä produktiivinen; vain muutamat harvat verbit ovat näin käytettynä mahdollisia (lähinnä katketa, kuolla, haljeta, pakahtua). Myös hallitsevina verbeinä tulevat kyseeseen vain harvat verbit (esim. nauraa, hävetä, sykkiä). Rakenne ilmaisee tekemisen tapaa tai voimakkuutta. Siksi sitä on nimitetty intensiteettirakenteeksi.

.

3) Rakenne tulee, jos on tullakseen

Tauti menee, jos on mennäkseen.

Tulee pappi tyhmemmästäkin, jos on tullakseen.

Myös: Hän on niin ollakseen.

Rakenne muodostaa kiteytyneen verbiliiton. Se esiintyy lähinnä jos– ja kun-lauseissa, ja sitä on nimitetty fatum-rakenteeksi (lat. fatum ‘kohtalo’). Merkitykseen liittyy yleensä jonkinlainen sallimus tai ennalta määräytyminen, että niin ja niin tulee käymään. Viimeinen esimerkki tarkoittaa lähinnä teeskentelyä, ylpistelyä.

.

3. infinitiivin abessiivi

Rakenne jättää tekemättä

Jätän kuvailematta vaikeuksia tarkemmin.

Hän jätti käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Rakenne muodostaa verbiketjun.

.

4. infinitiivi

1) Rakenne on – käy tekeminen

Sinun on nyt lähteminen.

Tietoon käy luottaminen.

Sinne ei ole menemistä.

Tyyppiä voidaan pitää yhtenä nesessiivisten lauseenvastikkeiden lajina. Se on nykykielessä harvinainen. Nimitys nesessiivinen viittaa siihen, että tällaisissa rakenteissa on usein kysymys pakosta, velvollisuudesta tai välttämättömyydestä. Jos rakenne tulkitaan lauseenvastikkeeksi, hallitsevana verbinä on olla– tai käydä-verbin muoto ja lauseenvastikkeen predikaattina 4. infinitiivin nominatiivi (esim. lähteminen) tai partitiivi (esim. menemistä). Aktiivisen lauseenvastikkeen subjekti on genetiivissä (esim. sinun).

.

2) Rakenne tekee tekemistään

Kello käy käymistään.

Myrsky yltyi yltymistään.

Rakenne muodostaa kiteytyneen verbiliiton. Kyseessä on ns. vartalontoisto- eli figura etymologica -rakenne, joka korostaa tekemisen jatkuvuutta.

.

Ns. 5. infinitiivi

Rakenne oli tekemäisillään

Lapsi oli putoamaisillaan pöydältä.

Olin nääntymäisilläni nälkään.

Rakenne muodostaa kiteytyneen verbiliiton, joka ilmaisee aspektia. Se ilmaisee lähellä toteutumistaan olevaa tekemistä, mutta ei kerro, toteutuiko tekeminen vai ei. Rakenteen perusosana on omistusliitteellinen 3. infinitiivin deminutiivijohdos.

.

Aktiivin 1. partisiippi

Rakenne on tekevinään

Tyttö oli nukkuvinaan.

He eivät olleet kuulevinaan huomautusta.

Rakenne muodostaa kiteytyneen verbiliiton, joka ilmaisee teeskenneltyä tai kuviteltua tekemistä. Siitä on käytetty nimitystä kvasirakenne (lat. quasi ‘ikään kuin’). Rakenteen perusosana on omistusliitteinen aktiivin 1. partisiipin monikon essiivi.


Passiivin 1. partisiippi

1) Rakenne on tehtävä

Asian on ratkettava huomiseen mennessä.

Poikienkin olisi luettava läksynsä.

Tyyppi kuuluu nesessiivisiin eli pakkoa, välttämättömyyttä ilmaiseviin rakenteisiin. Hallitsevana verbinä on olla-verbin yksikön 3. persoonan muoto. Subjekti on yleensä genetiivissä (esim. asian).

Rakenteen pohjana oleva lause voi olla myös eksistentiaalinen tai passiivinen. Partisiippi ei mitenkään eroa aktiivitapauksista, koska se on aina passiivinen.

Rappaukseen on päästävä ilmaa.(eksistentiaalinen)

Nyt on oltava hiljaa.(passiivinen)

.

2) Rakenne on tehtävissä

Onko johtaja tavattavissa?

Päätös on jo tehtävissä.

Tämä asia ei ole muutettavissa.

Monikon inessiivissä passiivin 1. partisiippi ilmaisee, että jotakin voidaan tai ei voida tehdä. Rakenne liittyy olla-verbin muotoon ja muodostaa sen kanssa kiteytyneen verbiliiton, jonka merkitys on episteeminen.

.

3) Rakenne määräsi – esitti tehtäväksi

Esimies määräsi hankittavaksi uudet valaisimet.

Hän esitti ryhdyttäväksi toimiin.

Partisiippi on tässä translatiivissa. Sen taustalla oleva lause on aina passiivinen. Hallitseva verbi merkitsee tahdonilmaisua. Jos pohjana oleva lause on aktiivinen, voidaan käyttää esim. tyyppiä Hän määräsi miehen hankkimaan valaisimet.

.

Passiivin 2. partisiippi

1) Rakenne tuli tehdyksi – tehtyä

Minun tuli kerrotuksikerrottua asia.

Ei hänen tule lähdetyksilähdettyä.

Rakenteen muodostaa passiivin 2. partisiipin translatiivi tai partitiivi. Hallitsevana verbinä on tulla-verbin muoto. Rakennetta on nimitetty fortuitiiviseksi lauseenvastikkeeksi, koska tyyppi useimmiten ilmaisee sattumalta tai vahingossa tapahtumista (lat. fortuito ‘sattumalta’).

Translatiivin ja partitiivin esiintyminen rinnakkaismuotoina perustuu murre-eroon: translatiivia on käytetty enimmäkseen itä- ja lounaismurteissa, muualla taas partitiivia. Molemmat on hyväksytty yleiskieleen, vaikka normina oli pitkään translatiivi.

Lähes samaa merkitsee myös aktiivin 2. partisiipin translatiivi. Tätä tyyppiä ei ole pidetty varsinaisena lauseenvastikkeena:

Tulin kertoneeksi asian.

.

2) Rakenne sai tehdyksi – tehtyä

Hän sai sanotuksi tärkeimmät asiat.

Miehet eivät saaneet hävitettyä kaikkia tuholaisia.

Rakenteen muodostaa passiivin 2. partisiipin translatiivi tai partitiivi. Rinnakkaismuotojen esiintyminen perustuu samaan murre-eroon kuin edellisessä rakennetyypissä.

.

BD21315_

.

Sivulause – propoziție secundară / subordonată

 

Vezi și pagina proprie Propoziție secundară – sivulause

Aici tratăm Sivulause doar din punctul de vedere al echivalentelor propozițiilor. Cele două pagini se coroborează.

SIVULAUSE

Sivulause täydentää päälausetta, jotakin sen sanaa tai toista sivulausetta ja on päälauseelle alisteinen. Keskenään sivulauseet voivat olla samanarvoisia tai toinen voi hallita toista. Sivulauseen alussa on sana tai liite, joka paljastaa sen sivulauseeksi. Näiden sanojen ja liitteiden perusteella sivulauseet jaetaan seuraavasti:

  • Relatiivinen sivulause alkaa relatiivipronominilla joka, mikä, jonne, minne, josta, mistä, jolloin, jollainen jne. Relatiivinen sivulause on usein toisen lauseen keskellä, koska se seuraa välittömästi sanaa, jonka tilalla sitä on käytetty. „Juoma, jota inhoan, on bourbon.”
  • Konjunktiolause alkaa partikkeleihin kuuluvalla alistuskonjunktiolla, esim. että, jotta, koska, kun, jos, vaikka. Konjunktiolause vastaa hallitsevan lauseen verbillä tai koko lauseella tehtyyn kysymykseen. „Odotin puoleen päivään saakka, että tulisit.” (Mitä odotin?) Konjunktiolause voi olla hallitsevan lauseen edellä tai jäljessä.
  • Epäsuora kysymyslause alkaa kysyvällä pronominilla, kysyvällä -kO (-ko, -kö) -liitteellä tai muulla kysyvällä sanalla: kuka, missä, mistä, miten, milloin jne. „Paljasta, kuka hakkeroi tietokonettani.” „En tiedä, pelaako Brasilia tänään.” Jos päälause on kysyvä, vain silloin virkkeen loppuun tulee kysymysmerkki.

.

Potrivit canoanelor limbii finlandeze, o propoziție principală n-ar trebui să înceapă niciodată cu conjuncțiile kun, että, joka (ultimul face excepție dacă înseamnă – acel care).

.

HUOM! Runsas lauseenvastikkeiden käyttö saattaa tehdä tekstistä raskasta ja hankalasti hahmotettavaa. Tällaisissa tapauksissa lauseenvastike kannattaa korvata sivulauseella tai miettiä, voisiko pitkän virkkeen jakaa useisiin osiin.

Uskon, että kaikki oppivat kirjoittamaan sujuvaa tekstiä (sivulause).
Uskon kaikkien oppivan kirjoittamaan sujuvaa tekstiä (lauseenvastike).

Opiskelijat ymmärsivät, että asia on tärkeä (että -sivulause).
Opiskelijat ymmärsivät asian olevan tärkeä (lauseenvastike).

Vain yksi väitti asian olevan ei tärkeä.

Vain yksi väitti, ettei asia olisi tärkeä. (kielteinen että -sivulause).

.

Jotta -lauseet

Tarvitsen lisää aikaa, jotta voin kirjoittaa tekstini valmiiksi (jotta -sivulause).
Tarvitsen lisää aikaa voidakseni kirjoittaa tekstini valmiiksi (lauseenvastike).

Tarvitaan lisää aikaa saadakseen tekstit valmiiksi

Tarvitaan lisää aikaa, jotta tekstit saadaan valmiiksi (passiivinen jotta -sivulause).

.

Kun -lauseet

Nukahdin, kun luin tenttiin (samanaikaista tekemistä ilmaiseva kun -sivulause).
Nukahdin lukiessani tenttiin (lauseenvastike).

Nukahdin, kun olin lukenut vasta puolet kirjasta (eriaikaista tekemistä ilmaiseva kun -sivulause).
Nukahdin luettuani vasta puolet kirjasta (lauseenvastike).

Kun-lause ja sitä korvaava lauseenvastike viittaavat aina aikaan. Kun ei tarkoita ‘koska’.

Nukuttuani neljä tuntia en ennättänyt lukea kirjaa loppuun.

Kun olin nukkunut neljä tuntia, en ennättänyt lukea kirjaa loppuun.

Koska olin nukkunut neljä tuntia, en ennättänyt lukea kirjaa loppuun.

Huomaa!

Lauseen vastiketta EI yleensä eroteta pilkulla.

Saadakseen tukea väitteilleen tutkija voi viitata muihin samansuuntaisiin tutkimustuloksiin.
Referoidessaan toisen tutkijan esittämää tietoa kirjoittajan tulee kuitenkin säilyttää alkuperäisen tekstin varmuusaste.

HUOM!  Pilkkua voidaan kuitenkin käyttää silloin, kun lauseenvastike on lauseessa ns. irrallisena lisänä. Tällöin lauseenvastike yleensä sijaitsee lauseen lopussa.

Tutkija teki päätelmät aineiston perusteella, tutkittuaan sitä taustateoriansa valossa.

Sivulauseen paikalla ei kannata käyttää kankeita johtuen-, koskien-, liittyen- tai riippuen-ilmauksia. Ks. myös Muotiilmaus.

Sekavasta rakenteesta johtuen tekstiä oli vaikea ymmärtää.

Tekstiä oli vaikea ymmärtää sekavan rakenteen vuoksi.

Seuraavaksi käsitellään johtokunnan ehdotus koskien laitosten yhdistämistä.

Seuraavaksi käsitellään johtokunnan ehdotus, joka koskee laitosten yhdistämistä.
Seuraavaksi käsitellään johtokunnan ehdotus laitosten yhdistämisestä.

Löysin vain muutamia lehtiartikkeleita aiheeseen liittyen.

Löysin vain muutamia aiheeseen liittyviä lehtiartikkeleita.
Löysin vain muutamia aihetta käsitteleviä lehtiartikkeleita.

Lukemisinto vaihtelee iästä riippuen.

Lukemisinto vaihtelee iän mukaan.

.

Muoti-ilmaus

Tyypillisiä muoti-ilmauksia tuottavat esimerkiksi seuraavat sanat:

ajatellen, edesauttaa, huomioida, jatkossa, johtuen, keskeinen, kohdalta, kokea, myötä, osa-alue, osalta, peräänkuuluttaa, puitteissa, riippuen, selkeä, suhteen, taholta, toimesta.

Aina muoti-ilmaukset eivät ole vääriä, mutta tiuhaan käytettyinä ne voivat haitata ilmaisun täsmällisyyttä. Korvaa muotisanat tuoreilla ja täsmällisillä ilmauksilla.

Tutkiettaessa yhteistön viestintää vuorovaikutus on merkittävässä roolissa.

Tutkittaessa yhteisön viestintää on olennaista tarkastella vuorovaikutusta.

Tutkimuksessa on käytetty niin koti- kuin ulkomaisiakin lähteitä.

Tutkimuksessa on käytetty sekä koti- että ulkomaisia lähteitä.

Eri lähteiden avulla pystyin tuomaan asiakaslähtöisyyden pohdinnan työhön yksilötasolla ja yleisellä tasolla.

Pohdin asiakaslähtöisyyttä lähteiden avulla eri näkökulmista.

Tehtävän avulla luovuus selkeytyi minulle käsitteenä paljon.

Tehtävä auttoi minua ymmärtämään luovuus-käsitettä.

Mikäli yksilöllä ilmenee joku tarve, merkitsee se usein velvoitetta palvelujärjestelmälle.

Yksilöiden tarpeet vaikuttavat siihen, millaisia palveluita yhteiskunta tarjoaa.

Vältä harvinaisia sivistyssanoja tai turhia termejä ja korvaa ne mieluummin suomalaisilla vastineilla:

Käytä adekvaatteja termejä, jotka ovat tutkimuksellesi relevantteja.

Valitse tutkimukseesi sopivat termit.

Kannattaa myös miettiä, kenelle teksti on suunnattu. Joskus monimutkaisten muoti-ilmausten taakse kätkeytyy hyvin yksinkertainen viesti:

Uusien määräysten puitteissa kulkuväyliä koskevien talvikunnossapitotoimenpiteiden siirtyy jatkossa kiinteistön omistajien vasTarjle, mikä vaatii informointia kaupungin organisaation taholta.

Kaupungin edustajien tulee tiedottaa uusista määräyksistä, joiden mukaan kiinteistön omistajien on itse vastattava kulkuväylien kunnossapidosta talvisin.

Vielä konkreettisemmin asian voisi ilmaista jopa näin:

  • Kaupungin on kerrottava kiinteistöjen omistajille, että heidän on itse luotava lumet ja hiekoitettava tiet omistamiensa talojen edustalta.

.

Sivulauseet voidaan jakaa konjunktio-, relatiivi– ja epäsuoriin kysymyslauseisiin.

Konjunktiolauseet alkavat jollakin alistuskonjunktiolla esim. haluan tietää, että pääset kotiin.

Huom! eivät ole kaikki konjunktiot alistuskonjunktioita, vaan esim. suomen ja, tai, vai, mutta liittävät samalla tasolla olevia lauseita (tai lauseenjäseniä) toisiinsa.

Relatiivinen sivulause alkaa relatiivipronominilla (joka joskus voi jäädä poiskin) esim. mies, jonka näet tuolla, on hänen aviomiehensä, tai relatiiviadverbilla esim. Tukholma, jonne muutan kuukauden kuluttua, on aina ollut suosikkini.

Epäsuora kysymyslause alkaa usein kysymyssanalla esim. kuka sieltä tulee, mitä voin tehdä. Tällainen lause voi myös olla ilman erillistä kysymyssanaa eim. en tiedä, tulenko huomenna. Suomessa tämä lause on sama kuin vastaava kysyvä päälause.

.

BD21315_

.

Spuneam mai sus că finlandeza se bazează mult pe propozițiile eliptice de predicat care corespund unor propoziții  secundare complete, subiect de care ne ocupăm mai departe. Considerăm construcțiile introduse cu:

kun – când, de când, atunci când, cât, cât timp, cum

että – că

joka – care

.

SIVULAUSEEN VASTIKKEET

.

kun-lause

että-lause

joka-lause

prezent și viitor trecut prezent și viitor trecut de scop prezent și viitor trecut
essA
-(t)tAessA
-(t)tUa -vAn
-(t)tAvAn
neen
-(t)tUn
kse vA
-(t)tAvA
nUt
-(t)tU

.

I. kun -lauseen vastikkeet eli temporaalirakenne

Construcția adverbială de timp introdusă cu conjuncția kun se poate converti într-o construcție participială echivalentă în următoarele cazuri:

  • în cazul în care acțiunea din propoziția principală este simultană cu cea din propoziția subordonată o putem înlocui cu o construcție folosind infinitivul II la inesivul activ (-essA).

Kun talvi saapuu, säät viilenevät. – Când vine iarna, vremea se răcește. – Talven saapuessa säät viilenevät. – Cu venirea iernii, vremea se răcește.

Poimiessaan kukkia tytöt näkivät oravan. – Pe când culegeau flori, fetele au văzut veverița.

  • în cazul în care acțiunea din propoziția subordonată se petrece înaintea acțiunii din propoziția principală, predicatul folosește verbul la participiu II pasiv la partitiv (-(t)tUa).

Kun olen herännyt, avaan aina ikkunan. – Când mâ trezesc, deschid întotdeauna fereastra.
Herättyäni avaan aina ikkunan. – Trezindu-mă, deschid întotdeauna fereastra.

a)      În cazul în care în propoziția principală și și înb subordonată este același subiect, în propoziția corespunzătoare lipsită de predicat se întrebuințează sufixul posesiv, care se atașază la desinența cazului.

Jaska ja Tarja olivat nuoria, kun he menivät naimisiin. – Jaska și Tarja erau tineri, când s-au căsătorit. – Jaska ja Tarja olivat nuoria mennessään naimisiin.

Tarja meni naimisiin, kun hän oli käynyt koulun loppuun. – Tarja s-a căsătorit când a terminat școala. – Tarja meni naimisiin käytyään koulun loppuun.

b)      Dacă în propoziția principală și în subordonată subiectele sunt diferite, subiectul propoziției subordonate este la genitiv înaintea celui de al doilea infinitiv al verbului la inesiv activ terminat în –essA– sau -(t)tUa, la care nu mai este utilizat sufixul posesiv (ca mai sus).

Jaska ja Tarja asuivat kaupungissa, kun ensimmäinen lapsi syntyi. – Jaska și Tarja locuiau la oraș când s-a născut primul lor copil. – Jaska ja Tarja asuivat kaupungissa ensimmäisen lapsen syntyessä.

He muuttivat maalle, kun Jaskan isä oli kuollut. – Ei s-au mutat la țară când a murit tatăl lui Jaska. – He muuttivat maalle Jaskan isän kuoltua.

c)      În cazul în care subiectul este exprimat cu un pronume în propoziția subordonată, acesta va fi la genitiv înaintea celui de al doilea infinitiv al verbului la inesiv activ terminat în –essA– sau -(t)tUa, la care se adaugă sufixul posesiv la desinența cazului.

Jaska ja Tarja asuivat kaupungissa, kun sinä synnyit. – Jaska și Tarja locuiau la oraș, când tu te-ai născut. – Jaska ja Tarja asuivat kaupungissa sinun syntyessäsi.

He olivat työssä, kun minä heräsin. – Ei erau la serviciu, când m-am trezit. – He olivat työssä minun herättyäni.

Observație!

Forma cu terminația -(t)tuA se aplică chiar și atunci când verbul în propoziția principală este la timpul prezent. Ceea ce contează este că acțiunea în propoziția subordonată să se petreacă înaintea celei din propoziția principală.
Forma cu terminația –essA se aplică pentru toate timpurile verbului, cu condiția ca acțiunile în propoziția principală și în subordonată să fie simultane.

Inesivul participiului activ al infinitivului II are și o formă pasivă -(t)tAessA, când terminației –essA i se alătură o rădăcină tare a pasivului. În acest caz, este indiferent ce formă de verb pasiv temporar are în propoziția subordonată.

Kun työtä tehdään /tehtiin/, ei pidä kiiruhtaa. – Când faci / făceai / treabă, nu trebuie [trebuia] să te grăbești. – Työtä tehtäessä ei pidä kiiruhtaa.

În cazul în care propoziția principală utilizează o construcție impersonală, sau în cazul în care predicatul este un verb modal (täytyy, pitää, tulee), în propoziția subordonată se înlocuiește cu forma –essA, fără sufix posesiv.

Saako lukea, kun syö? – Se poate citi când mănânci? – Saako syödessä lukea?

Excepții

In situațiile de mai jos nu se pot folosi construcțiile în discuție, ci rămân doar propoziții subordonate normale:

  • în cazul în care propoziția subordonată este negativă

Hän tuntui pelästyneeltä, kun ei ole kuullut ääntäni. – Cum nu mi-a auzit vocea, s-a speriat.

  • În cazul în care propoziția subordonată exprimă necesitatea (täytyy, pitää, on pakko,..)

Kun meidän täytyy ostaa bensiiniä, ajamme huoltoasemalle – Pentru că trebuie să luam benzină, mergem la benzinărie.

  • În cazul în care propoziția subordonată are o construcție aparte …kenellä on, …millä/missä on.

Hän kirjoittaa, kun hänellä on vapaata aikaa. – O să scrie când o să aibă timp.

.

BD21315_

.

II. että -lauseen vastikkeet 

Aici deosebim

  1. objektilause – propoziție enunțiativă și
  2. finaalilause – propoziție care arată scopul, destinația

 

propoziții echivalente cu conjuncția että

1. Objektilause /kertova lauseenvastike/ propoziție subordonată enunțiativă

Objektilause propoziția subordonată se prezintă ca un complement direct al predicatului propoziției principale.

Multe verbe pot avea un complement (tulosobjekti) al propoziției subordonate introdus cu conjuncția että. În general, aceste verbe exprimă o opinie, o speranță, o dorință, cunoștință, mențiune sau narațiune.

Există două grupe de verbe, pentru care vor exista unele diferențe în construcția propoziției echivalente:

  • verbe tranzitive (transitiivi verbi)

kertoa – a povesti, a relata

mainita – a menționa

nähdä – a vedea

sanoa – a spune
tietää
 – a ști

todeta – a adeveri, a constata

toivoa – a dori, a spera

uskoa – a crede

ymmärtää – a înțelege

 

Näin, että hän nousi junaan. – Am văzut că s-a urcat în tren.

Tiedän, että poika tulee bussilla. – Știu că băiatul vine cu autobuzul.

Mika sanoi, että tyttö oli noussut autoon. – Mika a spus că fata s-a urcat în mașină.

  • patru verbe semi-tranzitive cu semnificația „a se părea” (folosite exclusiv la persoana a 3-a sing. cu sens impersonal: näyttää, näkyy, kuuluu, tuntuu)

näyttää, näkyä, kuulua, tuntua

Näytti, että he pitävät hänestä. – Se vede că au plăcut-o.

a)      O astfel de propoziție subordonată poate fi înlocuită cu o construcție cu participiu, în care în locul predicatului este folosit participiul I sau II la acuzativ, deoarece se referă la agentul principal al propoziției.

  • În cazul în care acțiunea din propoziția subordonată se petrece în același timp sau mai târziu, față de acțiunea din propoziția principală, atunci în construcția cu participiu se folosește participiu I. (vAn)
  • În cazul în care acțiunea din propoziția subordonată se petrece înainte de acțiunea în propoziția principală, atunci în construcția cu participiu se folosește participiu II. (-neen/leen, reen, seen/)

b)      În cazul în care propoziția principală și în propoziția subordonată sunt subiecte diferite, atunci subiectul propoziției subordonate dinaintea participiului va fi la genitiv.

Observație!

Traducerile românești acoperă doar parțial situațiile din finlandeză și trebuie luate doar ca element de comparație.

Näin, että se tyttö nousi junaan. – [Eu] am văzut că fata s-a urcat în tren.
Näin sen tytön nousevan junaan. – Am văzut fata urcându-se în tren.

Mika sanoi, että se tyttö oli noussut junaan. – Mika a zis că fata se urcase în tren.
Mika sanoi sen tytön nousseen junaan. – Mika a spus / povestit [despre] fata urcându-se în tren.

c)      În cazul în care în propozițiile principală și subordonată este același subiect, participiul are un sufix posesiv.

Mika sanoi, että hän (itse) oli varma asiasta. – Mika a spus că [el însuși] este sigur de problemă.
Mika sanoi olevansa varma asiasta. – Mika a spus că e sigur de problemă.

Tarja sanoo, että hän on asunut siellä. – Tarja a apus că ea a locuit acolo.
Tarja sanoo asuneensa siellä. – Tarja a spus că a locuit acolo.

Excepții!

  • în această construcție nu poate fi atât un genitiv și un sufix posesiv.

Hän ymmärsi, että hän oli tehnyt virheen. – El a înțeles că [el însuși / el, altcineva] a făcut greșeala.
Hän ymmärsi (hänen) tehneensä virheen. – El a înțeles că el însuși a făcut greșeala [sa].

  • în cazul în care propoziția principală este negativă, atunci echivalentul în propoziția subordonată se schimbă de la acuzativ la partitiv.

Hän ei ymmärtänyt, että hän oli tehnyt virheen. – El n-a înțeles că el [însuși] a făcut greșeala.
Hän ei ymmärtänyt tehneensä virhettä. – El n-a înțeles că ar fi făcut vreo greșeală.

  • în cazul în care subiectul propoziției subordonate este la partitiv, acesta nu se schimba în construcția cu participiu.

Mies näki, että poikia oli pihassa. – Omul a văzut că niște copii erau în curte.
Mies näki poikia olevan pihassa. – Omul a văzut niște copii care erau în curte. [ca fiind în curte!]

  • În cazul în care în propoziția subordonată apare un predicativ, acesta nu se schimba în construcția cu participiu.

Tiedän, että aika on rahaa. Tiedän ajan olevan rahaa. – Știu că timpul înseamnă bani.

BD21315_

Pentru al doilea grup de verbe (cu semnificația „a se părea”) se poate folosi atât un participiu activ (-vAn), cât și unul pasiv (-(t)tAvAn) pentru a fi de acord cu subiectul propoziției subordonate și și cu predicatul-participiu.

Näkyy, että talo on valmis. – Se pare casa este gata.
Talo näkyy olevan valmis. – Casa se pare că e gata.

Kuuluu, että Tekin lähdette matkalle. – Se spune că și dumneavoastră plecați în călătorie.
Näkyy Teidänkin lähtevän matkalle. – Se vede că și dumneavoastră plecați în călătorie.

În cazul în care propoziția subordonată folosește forma pasivă a verbului, atunci este posibilă înlocuirea sa cu o construcție cu participiul:

  • pentru o acțiune simultană sau ulterioară [-(t)tAvAn]
  • dacă în propoziția secundară complementul direct acționează ca osaobjekti – complement în partitiv

Lehdessä kirjoitettiin, että hintoja nostetaan. – În ziar a scris că prețurile cresc.
Lehdessä kirjoitettiin hintoja nostettavan. – În ziar s-a scris cum că cresc prețurile.

  • sau în cazul în care din propoziția subordonată lipsește un complement direct

Hän ilmoitti, että lähdetään matkalle. – A anunțat că se pleacă în călătorie.
Hän ilmoitti lähdettävän matkalle. – A anunțat cum că se pleacă în călătorie.

  • în cazul în care propoziția subordonată acționează ca o completare directă tulos objekti, atunci înlocuirea nu mai este permisă

Isä sanoi, että talo maalataan. – Tata a spus că se vopsește casa.

  • dacă acțiunea a avut loc anterior [-(t)tUn]
  • dacă în propoziția principală verbul este un așa-zis puolitransitiivi –verbi (vezi mai sus!)

Näkyy, että heidät on unohdettu. – Se vede că au fost uitați.
Heidät näkyy unohdetun. – Se vede că au fost uitați.

Hän totesi, että kirjaa on paljon käytetty. – A constatat că cartea a fost mult întrebuințată / uzată.
Hän totesi kirjaa paljon käytetyn. –  A constatat că cartea a fost mult întrebuințată / uzată.

Excepții!

Propoziția secundară nu poate fi înlocuită cu o construcție cu participiul

  • în cazul în care propoziția subordonată este negativă

Hän sanoi, että hän ei puhu ranskaa. – A spus că nu vorbește franceză.

  • în cazul în care predicatul propoziției principale este un verb semitranzitiv, puolitransitiivi -verbi, este posibilă înlocuirea propoziției secundare  cu o construcție cu participiul –vAn, -(t)tAvAn. – În acest caz, verbul din propoziția principală devine din pozitiv, negativ.

Tuntuu, että kunnon pakkasta ei tule. – Se pare că nu vine un ger mare.
Kunnon pakkasta ei tunnu tulevan. – Se pare că nu vine un ger mare.

Näkyy, että sitä ei unohdeta. – Se vede că aceasta nu se uită.
Sitä ei näy unohdettavan. – Se vede că aceasta nu se uită.

  • în cazul în care propoziția subordonată exprimă necesitatea (täytyypitääon pakko)

Hän sanoi, että hänen täytyy mennä kotiin. – A zis că trebuie să se ducă acasă.

  • în cazul în care propoziția subordonată este o construcție de tipul … kenellä on sau … millä/missä on

Hän kirjoittaa, että perheellä on uusi auto. – Scrie că familia are o mașină nouă.
Sanon, että sekä Helsingissä että Turussa on kaunis rautatieasema. – Spun că atât Helsinki cât și Turku au gări frumoase.

 

2. –  Finaalilause – propoziție subordonată de scop [-kse]

Propoziția subordonată de scop care se introduce cu conjuncția että sau jotta (koska) și care răspunde la întrebările miksi? (de ce?, întru ce?), missä tarkoituksessa? (în ce scop?) poate fi înlocuită cu translativul infinitivului I (-kse) la care se adaugă sufixul posesiv corespunzător în cazul în care atât în propoziția principală cât și în cea secundară este unul și același subiect al acțiunii.

infinitiivi+ksiposs.suff

În construcție treebuie observată transformarea ksi → kse

Hän pyysi pankista lainaa, koska haluaisi ostaa asunnon. – A luat un împrumut de la bancă pentru că voia să cumpere o locuință.
Hän pyysi pankista lainaa, jotta voisi ostaa asunnon. – A luat un împrumut de la bancă pentru că voia să cumpere locuința.
Hän pyysi pankista lainaa ostaaksensa asunnon. – A luat un împrumut de la bancă pentru că voia să-și cumpere locuința.

În această construcție, este necesar sufixul posesiv și acordul cu propoziția principală.

Dacă avem o propoziție principală impersonală, folosim sufixul posesiv de la persoana a treia, chiar dacă nu este recomandat o astfel de schimbare.

Että rentoutua, voi tanssia. – Ca să se deconecteze, poate dansa.
Rentoutuaksensa voi tanssia. – Ca să se deconecteze, poate dansa.

Observație!

În ciuda faptului că exemplele date sunt corecte gramatical, nu pot fi întrebuințate în limbajul colocvial pentru sunt greoaie și, uneori, de neînțeles. Le păstrăm exclusiv pentru exemplificarea construcțiilor.

.

BD21315_

.

III. –  joka -lause – relatiivilause – propoziții relative

Propoziția subordonată introdusă cu pronumele relativ joka (care) poate fi transformată într-o structură echivalentă cu ajutorul participiului I și II, sau al agentului participiu, atât în forma activă cât și pasivă.

  • pronumele joka devine subiectul propoziției subordonate. –
  • în cazul în care acțiunea în propoziția subordonată se petrece în același timp sau ulterior celei din propoziția principală, folosim participiul I activ (-vA).

Esimerkit on poimittu teoksesta, joka esittelee suomen sanavaroja. – Exemplele au fost culese din lucrarea care prezintă lexicul limbii finlandeze.
Esimerkit on poimittu suomen sanavaroja esittelevästä teoksesta. – Exemplele au fost culese din lucrarea care prezintă lexicul limbii finlandeze.

  • în cazul în care acțiunea în propoziția subordonată se petrece înaintea acțiunii din propoziția principală, atunci folosim participiul II activ (-nUt).

Nykyaikaan on säilynyt vain muutamia kirjoja, jotka kuuluivat Einsteinille. – Până în prezent s-a păstrat doar câteva din cărțile lui Einstein.
Nykyaikaan on säilynyt vain muutamia Einsteinille kuuluneita kirjoja. – Până în prezent s-a păstrat doar câteva din cărțile lui Einstein.

Observații!

Toate atributele și complementele circumstanțiale ale propoziției subordonate în structura echivalentă participială sunt situate în fața participiului fără nicio modificare.

  • pronumele joka este complement direct în propoziția subordonată, dacă propoziția principală este la forma pasivă.
  • dacă acțiunea în propoziția subordonată se petrece în același timp sau mai târziu decât cea din propoziția principală, se folosește un participiul I pasiv (-(t)tAvA).

Kaikkia esineitäjoita säilytetään Kansallismuseon varastoissa, ei ole koskaan voitu asettaa näytteille. – Nu pot fi expuse toate obiectele / exponatele care se găsesc în depozitul Muzeului Național.
Kaikkia Kansallismuseon varastoissa säilytettäviä esineitä ei ole koskaan voitu asettaa näytteille. – Nu pot fi expuse toate obiectele / exponatele care se găsesc în depozitul Muzeului Național.

  • dacă acțiunea în propoziția subordonată se petrece mai devreme decât cea din propoziția principal, se folosește participiul II pasiv (-(t)tU).

Radiolähetyksessä kerrottiin taidenäyttelystä, joka avattiin museossa eilen. – La radio s-a vorbit despre expoziția de artă care s-a deschis ieri la muzeu.
Radiolähetyksessä kerrottiin museossa eilen avatusta taidenäyttelystä. – La radio s-a vorbit despre expoziția de artă care s-a deschis ieri la muzeu.

  • pronumele joka este complementul unei propoziții subordonate, dar propoziția principală este activă. În acest caz, înlocuirea propoziției subordonate se face cu un participiu-agent nominal (-mA), care poate fi folosit în cazul în care acțiunea în propoziția subordonată acțiunea se petrece mai devreme în același timp cu cea din propoziția  principală.
  • dacă în propoziția principală și în cea subordonată subiectul este diferit, construcția echivalentă se face cu agentul nominal la genitiv.

Toimittaja kommentoi lausuntoa, jonka presidentti oli antanut. –  Redactorul a comentat declarația președintelui.
Toimittaja kommentoi presidentin antamaa lausuntoa. – Redactorul a comentat declarația președintelui.

  • în cazul în care subiectul propoziției subordonate este exprimat printr-un pronume, acesta va fi, de asemenea, la  genitiv, iar participu-agentul nominal va avea neapărat un sufix posesiv.

Toimittaja kommentoi lausuntoa, jonka sinä olit antanut. – Redactorul a comentat declarația pe care ai făcut-o.
Toimittaja kommentoi sinun antamaasi lausuntoa. – Redactorul a comentat declarația pe care ai făcut-o.

  • dacă în propoziția principală și în cea subordonată este același subiect, în construcția echivalentă agentului nominal i se adaugă doar un sufix posesiv.

Presidentti kommentoi lausuntoa, jonka hän oli antanut. – Președintele a comentat declarația pe care a făcut-o.
Presidentti kommentoi antamaansa lausuntoa. – Președintele a comentat declarația pe care a făcut-o.

.

Inspirat mult din Verkkokielioppi: Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001

.

Introdus  / lisätty 15.9.2013

Actualizat / päivitetty 28.4.2015

.

Anunțuri

Blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: