Blogulblog's Blog

Propoziție secundară – sivulause

 Propoziție secundară – sivulause

.

Lause

.

Propoziție secundară sau subordonată

Tradiționat, propoziția simplă era formată din subiect și predicat la care se putea adăuga atribute și complemente. Dar mai există și propoziții secundare – sivulause – care, împreună cu propoziția principală, numită cândva și regentă, formează o frază. Propozițiile secundare se mai numesc și propoziții subordonate – alisteinen lause. Propozițiile secundare se despart prin virgule de restul frazei.

.

Propozițiile subordonate finlandeze sunt, în principal, următoarele:

  • Propoziției subordonate introduse cu conjuncție (että-lause, konjunktiolause). Acestea sunt  että, jotta, koska kun, kuin kunnes, jos, vaikka.

Jos voitan tämän juoksun, lähden maaotteluun. – Dacă voi câștiga această cursă, ajungi în finală.

  • Propoziție subordonată relativă (joka-lause, relatiivilause) care începe cu un pronumele relativ, cu un adverb sau cu un adjectiv, joka, mikä, jolloin, joten, jonne, jollainen.

Juoksija, joka voitti kilpailun, on todella lupaava. – Alergătorul care a câștigat concursul, este într-adevăr promițător.

  • Propoziție subordonată interogativă care, deși începe cu o întrebare, nu necesită un răspuns  și, de obicei, este plasate după propoziția principală.

En tiedä, kuka tulee tällä kertaa. – Nu știu cine va veni de data aceasta.

alisteinen lause

Alisteinen lause (sivulause) on toisen lauseen tai lausekkeen osana toimiva lause, esim. Sanoin, että hän tulee; Tulen varmasti, jos suinkin ehdin; Toi on se tyttö, josta mä kerroin sulle eilen (→ § 883).

§ 883 Yhdyslauseen sisäisistä suhteista; hallitseva lause

Lause voi olla yksinäinen (itsenäinen) tai toisiin lauseisiin nähden päälause taikka toisiin lauseisiin tai lausekkeisiin nähden alisteinen eli sivulause. Alisteinen lause kuuluu osana toiseen lauseeseen (» § 885). Alisteisuuden merkkinä on yleensä konjunktio, esim. jos, vaikka tai että, tai relatiivipronomini. Seuraavissa esimerkeissä alisteinen lause on kursivoitu.

Kun kolmekymmentä vuotta sitten ryhdyin keräämään aineistoa, luulin tehtävää helpoksi. (A) | Palkka oli kuitenkin niin pieni, että välillä piti tehdä myös kivitöitä, – –. (E) | Valitse maa, josta olet kiinnostunut (E)

Lause, jonka osana toinen lause on, on tämän suhteen hallitseva lause. Hallitseva lause voi itsekin olla jäsenenä toisessa lauseessa. Kompleksinen lause rakentuu siis rekursiivisesti: sen osana oleva lause voi puolestaan toimia hallitsevana lauseena. Esimerkiksi verbin täydennyksenä oleva että-lause voi koostua jos – niin ‑yhdyslauseesta, jolloin adverbiaalinen jos-lause on että-lauseelle alisteinen (a). Toisaalta että-lause voi olla täydennyksenä alisteisessa jos-lauseessa (b).

(a)

Ymmärrän kyllä sen, [että [jos presidentti tarvitsee avustajan muistelmiensa kirjoittamiseen tai johonkin muuhun entiseen tehtäväänsä liittyvään työhön,] niin sellainen voidaan palkata valtion varoin]. (L)

(b)

Ja [jos vielä joku epäilee, [että Louskun kunnossa on jotain vikaa,]] niin tässä tulee viimeistä tietoa veteraanien Pohjoismaiden mestaruuskilpailuista. (l)

Sivulauseita voi myös rinnastaa keskenään. Kuvio 9 havainnollistaa kompleksisen yhdyslauseen sisäistä rakennetta ja osien välisiä suhteita tällaisessa tapauksessa. Esimerkkilauseessa on päälause ja sille alisteinen kun-lause, joka on puolestaan myös yhdyslause: se on rakentunut kahdesta keskenään rinnasteisesta lauseesta. Yhdyslauseen päälause on tämän alisteisen lauseen suhteen hallitseva.

Kuvio 9: Yhdyslauseen sisäiset suhteet

Yhdyslause

Huom. Kompleksisen lauseen päälause (lihavoitu) ei välttämättä ole yksi kokonaisuus, vaan voi olla hajallaan alisteisten lauseiden lomassa:

[Ohjelmantekijän kanssa, joka on hankkinut tavallista suuremman radio- ja tv-alan toimittajakokemuksen], voidaan, [kun hänen kanssaan tehtävä ohjelmatyösopimus koskee normaalia huomattavasti enemmän aikaa vievää ja vaatimuksiltaan erittäin korkeatasoista ohjelmaa kuten radion kokoomaohjelmaa tai tv-dokumenttiohjelmaa], sopia [palkkiosta, jonka määrittämisessä mahdollisuuksien mukaan otetaan huomioon ko. ohjelmatyön edellyttämä varsinainen työaika]. (A)

§ 884 Sivulauseen ominaisuuksia

Sivulause ei yksin edusta mitään puhetoimintoa (» § 1025), vaan esittää esim. päälausetta koskevaa temporaalista, kausaalista, konsessiivista tai konditionaalista taustatietoa. Sivulauseella on joitakin erityisiä kieliopillisia tuntomerkkejä ja rajoituksia verrattuna päälauseisiin. Yleensä sivulause ei ala suoraan lauseenjäsenellä vaan jollain lauseen alisteisuutta osoittavalla elementillä: yleiskonjunktiolla että (a) tai adverbiaalikonjunktiolla (b). Alisteiset kysymyslauseet alkavat kysymyssanalla tai verbillä, jossa on kysyvä liitepartikkeli ‑kO (c). Etenkin puhutussa kielessä että-partikkeli aloittaa myös alisteisen kysymyslauseen (» § 1158). Relatiivilauseet alkavat aina relatiivipronominilla (d).

(a)

Tästä seuraa, että teidät erotetaan koulusta. | Ja voit uskoa että kyllä minä olen saanut kuulla nämä samat purkaukset moneltakin mieheltä. (k) | Näistä havainnoista seuraa ajatus, että rikoksia voisi torjua vaikuttamalla rikostilaisuuksiin. (E) | Olen kiitollinen että olen saanut näinkin monipuolisia tehtäviä hoitaa – –. (E)

(b)

Hän kiitti myös Suomen eduskuntaa, kun se ”miltei yksimielisesti” hyväksyi lain rauhanturvaamisesta. (l) | Jos käytät kuivattuja papuja, liota niitä riittävän kauan ohjeen mukaan. (l) | Muistan sen hyvin vaikka siitä on jo monta vuotta. (k)

(c)

– – kansa ei tiennyt mistä oli kysymys. (k) | – – puhelimessa kysyttiin mitä on tekeillä. (k) | Minun täytyy ihmetellä, oliko tuo kaikki työ turhaa? (E)

(d)

Eikä hänellä ollut ketään, jolle uskoutua – ei ketään, joka olisi voinut auttaa… (k)

Sivulauseella on modaalisia ja tekstuaalisia rajoituksia. Esimerkiksi imperatiivi ei ole yleensä niissä mahdollinen (e); referaatissa sitä vastaakin indikatiivi tai konditionaali (» § 1462).

(e)

Mene sinä edellä, minä tulen myöhemmin. vrt. Haluan, että sinä menet ~ menisit edellä. | Antakaa minun olla rauhassa! vrt. *Haluan, että antakaa minun olla rauhassa.

Sanajärjestys ei myöskään toimi sivulauseessa yhtä merkittävällä tavalla informaatiorakenteen eikä emfaasin ilmaisijana kuin päälauseessa.

Monet partikkelien lajit osoittavat puhujan asennoitumista puheenaiheeseen tai puhuteltavaan. Koska puhefunktioita ilmaistaan päälauseella, useimpia partikkeleita käytetään vain päälauseessa. Lähinnä finiittisissä päälauseissa esiintyvät lauseen ensimmäiseen jäseneen kiinnittyvät liitepartikkelit ‑hAn, ‑pA ja ‑s (f) (» § 134135) sekä ylipäänsä sävypartikkelit (g) (» § 870).

(f)

Hehän tulevat takaisin. vrt. *Jos hehän tulevat takaisin, minä lähden. | Tulevatko he koskaan takaisin? | Kaikki pitää tehdä itse, mutta onhan tässä aikaa. (k) | Useimmiten on paha voitolla mutta onpa joskus hyväkin päätänsä nostanut, – –. (k) | Hänpäs keksi kertoa asiasta poliisille.

(g)

Ei se nyt kyllä onnistu. | Tässä sitä riittää pohtimista. | Hän sitten ~ vasta on mukava ihminen. | Monta kertaa on todettu, että erityisesti pienen maan on hyvä hankkia ystävät läheltä ja viholliset kaukaa, jos nyt vihollisia olla pitää. (l)

Huom. Kommunikatiivisten ja mentaalisten verbien yhteydessä että-lausetta käytetään referointiin (» § 14831484). Sen variantti, hallitsevan verbin edellä oleva lause, ei saa että-konjunktiota eikä siis ole (jälki)johtolauseelle selvästi alisteinen:

Hän ilmoitti, että teksti on valmis. | vrt. Teksti on valmis, hän ilmoitti.

§ 1431 Kauko avasi luukun ja ~ kun pani puita pesään.

Edeltävästä tekstistä tutulla tarkoitteella voi olla lauseessa myös nollaedustus. Kun kyseessä on jatkuva tarkoite, yhdyslauseen alkuosassa tai keskustelussa vierusparin etujäsenessä mainittuun tarkoitteeseen voi viitata yli lause- ja puhujanvaihdosrajan. Kun puheenalaisesta tarkoitteesta on kyse uudestaan samassa yhdyslauseessa (a) tai samassa vierusparissa (b), käytetään varsinkin elollisista tarkoitteista usein nolla-anaforaa.

(a)

Kauko tuli tenderistä halko käsissä. Hän polkaisi luukun auki ja nakkasi puun pesään. (k) | Terho auttoi aluksi, ∅ puolitti lihat ja ∅ siveli öljyllä ja mausteseoksella ja ∅ vei ulos kallion kylkeen tehdylle teräsgrillille. (k)

(b)

Merja: Onks Tiina jo kotona.
Sami: ei oo tullu vielä. (p)

Kun sivulause edeltää päälausetta, siinä sijaitseva nolla-anafora voi myös toimia kataforisena eli ennakoida päälauseessa mainittavaa tarkoitetta toisin kuin pronomini:

(c)

Sinulla on onnea – paitsi että lupaa ottaa Sinut vastaan hän myös osoittaa lämmintä mielenkiintoa sinun vaiheitasi kohtaan, – –. (K) | Vaikka onkin BBC:lle tehty, dokumentti vaikuttaa kovin amerikkalaistyyliseltä ylistykseltä. (L) | Jos olisi tiennyt enemmän, kenties Kaarle Rauta olisi vähintäänkin säälinyt kalvakkaa poikaa. (k)

Nolla-anafora on pitkälti sama kuin subjektin (ja objektin) ellipsi (» § 1180), mutta eroaa selvästi nollapersoonasta, jonka tulkinta ei ole tekstiin perustuva eli anaforinen, vaan avoin: Kun elää niin näkee (» § 1347). Toisin kuin ellipsi, nolla-anafora voi olla myös deiktinen (» § 1444).

Yhdyslauseessa nolla-anaforan esiintyminen on rajoittuneempaa kuin pronominin: puheenaiheen tulee olla yksiselitteisesti paikannettavissa. Tarkoite on yleensä ensin esitelty subjektilausekkeella tai muulla teemana olevalla nominaalisella lausekkeella (myös » § 1443). Jälkimmäinen lause taas on tyypillisesti verbialkuinen (d).

(d)

Pitkäsen mukaan epidemia alkoi varsinaisesti jo toista viikkoa sitten, mutta pahimmillaan se on ollut joulusta lähtien. (l) vrt. – – mutta on ollut pahimmillaan ~ *pahimmillaan on ollut joulusta lähtien.

Pronomini on myös todennäköisempi vaihtoehto kuin nolla-anafora, kun edeltävä maininta on etulauseessa e-subjektina (e) tai kun se on eri sijamuodossa kuin jälkilauseen pronomini (f).

(e)

Silkkipepun kotitalo oli uhkea; siinä oli viisi kerrosta ja suuret, hiljattain uusitut ikkunat, mutta ne kiilsivät kaikkialla pelkkää pimeyttä. (k) ~ *mutta kiilsivät kaikkialla…

(f)

Se oli Inkusta hyvä idea, ja hän rynnisti ulos. (k) vrt. *ja rynnisti ulos. | Ukin silmät välähtivät ja hän asetteli murjottua naamaansa hymykuntoon. (k) vrt. *ja asetteli murjottua naamaansa hymykuntoon.

Mitä subjektimaisempi edeltävä maininta on, sitä mahdollisempi nolla-anafora on seuraavassa lauseessa. Edeltävä maininta voi olla esim. genetiivisubjekti (g), tunnekausatiivin partitiiviobjekti (h) tai habitiiviadverbiaali (i) (tarkemmin » § 1182).

(g)

Kun puuvarastot alkavat kasvaa, metsänomistajien on pakko tyytyä halvempaan hintaan, jos aikovat saada puunsa kaupaksi. (l)

(h)

Nipaa vain vähän harmitti että oli tuhlannut viikkorahansa uuteen polkupyöränpumppuun – –. (E)

(i)

Viimeinen bussi oli mennyt eikä hänellä ollut rahaakaan, kun oli junassa ostanut syötävää. (k)

Huom. Verbinjälkeiseen e-subjektiin viittaava nolla-anafora on mahdollinen, kun esitellään toimiva tarkoite ja sen esittelyhetkellä havaittava toiminta: Lasse oli todella tavallista hermostuneempi – –, ja sen silmäkulmassa istui elohiiri ja vipsotti hännällään (k).

§ 885 Alisteinen lause lauseessa ja lausekkeessa

Lause voi toimia lauseessa monenlaisissa tehtävissä, jotka korreloivat osittain sen kanssa, millä konjunktiolla lause alkaa tai onko se alisteinen kysymyslause tai relatiivilause (» asetelma 139).

Asetelma 139: Alisteisten lauseiden tehtävät lauseessa

Lause lauseenjäsenenä

. . .
että-lause Subjektina On selvää, että meidän on osallistuttava.
Objektina Ei pidä unohtaa, että kaikella on hintansa.
Adverbiaalina Pidä huolta (siitä), että pääset mukaan.
Kysymyslause Subjektina On epäselvää, toteutuuko suunnitelma.
Objektina En ymmärrä, mistä hän puhuu.
Adverbiaalina Ei kannata välittää (siitä), suostuuko isä.
Adverbiaali- Adverbiaalina En välitä, vaikka sataa. Jos isä suostuu, niin hyvä on.
konjunktiolla Subjektina Olisi mukavaa jos kävisit.
alkava lause Objektina Kuulin kun puhelin soi.

Lause lausekkeen osana

. . .
Relatiivilause Substantiivin määrittenä Tarvitaan sopimus, jossa määritellään palkkioperusteet.
että-lause Substantiivin määritteenä Olen saanut käsityksen, että hän pärjää hyvin.
Kysymyslause Substantiivin määritteenä Epävarmuus (siitä), saako töitä, käy hermoille.
että-lause Muussa lausekkeessa tai konstruktiossa Palkka on niin pieni, ettei sillä tule toimeen. En minä niin sanonut, että sillä toimeen tulisi.

Lauseen ydinjäsenenä – subjektina tai objektina – voi olla että-lause tai kysymyslause, mutta myös jos-, kun– tai vaikka-lause (» § 1148, 1151). Useimmiten adverbiaalikonjunktiolla jos, ellei, jollei, mikäli, jotta, (että), kun, kunnes, koska, vaikka alkava lause on kuitenkin adverbiaalimäärite (» § 1114). Toisaalta lause voi sisältyä johonkin hallitsevan lauseen lausekkeeseen. Esimerkiksi relatiivilause toimii tyypillisesti substantiivin määritteenä (» § 11641167). Substantiivia voi määrittää myös että-lause tai alisteinen kysymyslause. Että-lause voi tietyissä konstruktioissa riippua adjektiivista tai adverbista, esim. niin ~ liian x että; sellainen x että.

.

Introdus  / lisätty 9.8.2013

.

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: