Blogulblog's Blog

Verbi – 07. Kieltotaivutus – forma negativă

Kieltotaivutus – forma negativă

.

.

Trimiterile sunt către Iso suomen kielioppi

.

Înainte de a vorbi despre conjugarea negativă a verbului finlandez, trebuie disecat verbul de negație specific finlandez ei.

Verbul de negație – kieltoverbi Kieltoverbi ‘ei’

 

Printre toate ciudățeniile limbii finlandeze se numără și așa zisul verb de negație „ei” care se conjugă ca orice verb la toate persoanele. El funcționează împreună cu verbul pe care-l determină care-și pierde desinența de persoană rămânând doar rădăcina. Astfel, pentru a răspunde negativ la o întrebare se folosește verbul de negație, fie singur, este suficient, sau împreună cu rădăcina verbului pe care-l determină, formă mai politicoasă.

Puhutko romaniaa? Vorbești românește? En (puhu). Nu (vorbesc). Ostaako hän autoa?  Își cumpără / o să-și cumpere [vreo] mașină? Ei (osta). Nu(-și cumpără).

Suomessa kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa.

indikatiivi, konditionaali ja potentiaali

imperatiivi

persoona

yksikkö

monikko

yksikkö

monikko

1.

en

emme

älkäämme

2.

et

ette

älä

älkää

3.

ei

eivät

älköön

älkööt

.

Construcţii cu -ei

Ca o particularitate a limbii finlandeze, negația se exprimă printr-un verb (!) care se conjugă regulat după persoană și după număr. Unele prepoziții au forme contrase prezentate mai jos. Mai rar funcționează și la imperativ.

.

.

NEGAȚIA

 

În propozițiile finlandeze negația se exprimă cu ajutorul verbului de negație ei care se conjugă la toate persoanele (en, et, ei, emme, ette, eivät), pus înaintea rădăcinei verbului, rădăcină care se obține eliminând desinența persoanei 1-a de la indicativ prezent: ole-n → ole, tule-n → tule, rakasta-n → rakasta astfel rezultă forma negativă, en ole; et tule; ei rakasta. De la olla avem formele: en ole, et ole, ei ole (hän sau se), emme ole, ette ole, eivät ole (he sau ne).

.

ei

kieltoverbi (taivutus: en, et, ei, emme, ette, eivät; imperatiivi: älä, älköön, älkäämme, älkää, älkööt)

1. kieltää koko lauseen sisällön. En tiedä. Lapsi ei totellut. Bussia ei näy eikä kuulu. En kiellä enkä käske. Ethän ole mies etkä mikään. Älä koske siihen! Älkäämme olko suvaitsemattomia.

Erik.

  1. lause kumoaa tietyn sisällön ja esittää sen vastakohdan (kiertäen, painokkaana) todeksi. Se ei ole totta se on perätöntä, valhetta. Huomautus ei ollut aiheeton oli aiheellinen. Ei ole pelkoa, ettei hän menestyisi. Tästä ei seuraa hyvää vaan harmia.
  2. kieltosana edustaa yksin lauseen predikaattia. Sinun on mentävä, tahdoit tai et. Ei hätää! Ei ihme, että – -. Ei siinä kyllin. Kun ei niin ei.

2. kieltää yksityisen lauseenjäsenen. Ei isä eikä poika. Et sinä vaan minä. Ei ainoastaan raha vaan myös terveys. Ei aivan lähellä rantaa.

3. kysymyslauseissa.

a)      kysymyksissä joihin odotetaan lähinnä kielteistä vastausta. Etkö uskalla? Eikö hän tehnyt(kään), mitä käskin? Eikö asiaa vielä ole käsitelty?

b)      myönnyttelevissä kysymyksissä. Eikö(s) niin, tytöt? Etkö olekin samaa mieltä? Upeaa, eikö totta.

c)      kohteliaissa (epäröivän sävyisissä) kysymyksissä. Enkö saisi auttaa? Emmekö lähtisi lounaalle?

4. kielteisissä vastauksissa. ”Tuletko?” ”En.” | Ei kiitos. Ei, sitä en tarkoittanut.

Erik.

a)      yllättymistä, kummastelua, kauhistelua tms. ilmaisemassa. Eihän! Eihän toki! Ei, mutta sehän on hirveää! Älä, ihanko totta!

b)      us. ark. kiisteltäessä painokkaana kieltona. Etkä mene! Ja enkä maksa!

5. yllättymistä, päivittelyä, ihastelua tms. ilmaisevissa huudahduksissa. Eikös se olekin vanha tuttu! Enkö(s) sitä jo sanonut [= sanoinhan, arvasinhan jo sen]! Enkös arvannut! Eikö olekin kaunista!

6. suostuttelevissa, myönnyttelevissä t. epäröivissä ilmauksissa. Eiköhän ole parasta, että – -. Eipä silti. Eipä tietenkään. Enpä oikein tiedä.

.

.

Ällös on kieltoverbin ei niin sanottu optatiivimuoto. Optatiivi on imperatiivin eli käskymuodon kaltainen tapaluokka. Se esittää tekemisen tai olemisen toivottuna, eräänlaisena epäsuorana kehotuksena tai kohteliaana käskynä. Deci [tu] NU [face ceva] sau [tu] NU [trebuie să faci ceva]. ”Voi, ällös itke, armas, enää!”

.

.

ei 1a (en, et jne., ruotsissa liikkuva määrite) ● nu; ba ■ inte; (vanh) icke, ej; älä

en tiedä ● nu știu ■ jag vet inte

ei edes ● nici măcar ■ inte ens

ei enää ● nu mai ■ inte längre

ei hitustakaan ● nici un pic ■ inte ett smack

hän sanoi, ettei tiedä ● a spus că nu știe ■ han sade att han inte vet

ei – eikä ● nici … nici; fie … fie, ori … ori, ori că … ori că nu ■ varkeneller; (kieltosanan yhteydessä) vare sigeller inte

hän ei halunnut matkustaa Italiaan eikä Espanjaan ● n-a vrut să călătorească nici în Italia, nici în Spania ■ han ville inte resa vare sig till Italien eller Spanien; han ville varken resa till Italien eller Spanien

ei hänkään ole sen parempi ● nici el nu-i mai bun ■ han är inte bättre han heller; han är inte ett dugg bättre han heller

hän ei mennyt sinne, emmekä mekään ● dacă el nu s-a dus acolo, nu mergem nici noi ■ han gick inte dit och det gjorde inte vi heller

sinun on mentävä, tahdoit tai et ● vrei, nu vrei, trebuie să te duci ■ du måste gå vare sig du vill det eller inte

ei siinä kyllin ● nu-i desul; nu-i suficient ■ det var inte allt

ei siinä kyllin, että – ● nu-i desul că …; nu-i suficient că … ■ inte nog med att

kun ei niin ei ● dacă nu, nu ■ då får det vara; slipp då

.

ei 1b (kysymyslauseissa)

eikö totta? ● cum adică? nu-i așa? ■ eller hur?; (suomr) inte sant?

enkö saisi auttaa? ● n-aș putea să te ajut? ■ kan jag inte få hjälpa?

A on sisaresi, eikö olekin? ● Așa-i că A este sora ta? ■ är inte A din syster?; A är din syster, eller hur (inte sant) ?; (puhek) A är din syster, va?

ethän ole väsynyt? ● nu ești obosit? ■ du är väl inte trött?

.

ei 1c (puhek painokkaana kieltona)

eikä! ● nu! ba nu! ■ inte! icke!

etkä mene! ● nu te du! ■ du går inte!

ei saa! ● nu se poate! nu trebuie! lasă! ■ låt bli! du får inte! lägg av!

ja enkä maksa! ● nu plătesc! ■ jag betalar [] inte! jag vägrar betala!

.

ei 1d (huudahduksissa)

eikös se olekin vanha tuttu! ● hei, este vechea noastră cunoștință! ■ nej men [se], är det inte en gammal bekant!

enkö[s] sitä jo sanonut! ● ce ți-am spus! n-a fost așa cum am spus! ■ vad var det jag sa!; var det inte det jag sa!

ei hätää! ● ia-o mai domol! nu-ți pierde cumpătul! las-o moale! las-o blând! ■ ingen fara!; ta det lugnt!

enkös arvannut! ● nici nu m-aș fi gândit! n-aș fi ghicit niodată! a fost așa cum am zis! ■ det var väl det jag trodde!

.

ei 1e (suostuttelevissa, myönnyttelevissä t. epäröivissä ilmauksissa)

eiköhän ole parasta, että – ● n-ar fi mai bine să … ■ är det inte bäst att – ; det är väl bäst att

eipä silti hän on kyllä hoitanut tehtävänsä – ● nu pentru că nu și-ar fi făcut treaba ■ inte för det, han har nog skött sig – ; inte för att han inte skulle ha skött sig

eipä silti, ettei asia voisi olla niinkin ● nu că treaba nu ar putea fi și așa ■ inte för det, visst kunde det vara också så

eipä silti, etten uskoisi sinua ● nu că nu te-aș crede ■ inte att jag inte skulle tro dig

eipä tietenkään ● nu, nici gând, e clar ■ nej, det är klart

.

ei 2 (kielteisissä vastauksissa) ● nu ■ nej (substantiivina ett-suk)

„Onko A sisaresi?” „Ei ole.” ● „Este A sora ta?” „Nu, nu este.” ■ „Är A din syster?” „Nej, det är hon inte.”

.

ei 3 (yllättymistä tms. ilmaisemassa)

eihän! ● ce zici? ce spui? ■ vad är det du säger!

eihän toki! ● nu, deloc! sigur că nu! ■ visst inte!; nej, inte alls!

ei, mutta sehän on hirveää! ● vai, dar e teribil ■ [nej] men det är ju förfärligt!; usch så förfärligt!

.

Trebuie reținut că verbul ei poate intra în diverse combinații care capătă semnificații aparte.

ehei painokkaana kielto- t. torjuntasanana t. vähättelyä, halveksintaa tms. osoittamassa. Ehei, pojat! Ei täältä niin vain lähdetä, ehei!

ehkei → ehkä + ei (taivutus: ehken, ehket, ehkei, ehkemme, ehkette, ehkeivät t. ehkeivat)

ellei eli + ei alistuskonj. + kieltoverbi (taivutus: ellen, ellet, ellei, ellemme, ellette, elleivät) jos ei, jollei, mikäli ei. Maksoin jo velkani, ellen väärin muista. Hakijoita oli sata, ellei enemmänkin.

ettei → että + ei (taivutus: etten, ettet, ettei, ettemme, ettette, etteivät t. etteivat)

jollei alistuskonj. + kieltoverbi (taivutus: jollen, jollet, jollei, jollemme, jollette, jolleivät t. jolleivat) jos ei, ellei, mikäli ei. Jollen tänään ehdi, tulen huomenna. Jolleivät t. jolleivat muuten tottele, niin – -. Ketkä sitten, jollemme me? Jollei ihan rikos, niin rike ainakin.

jottei → jotta + ei (taivutus: jotten, jottet, jottei, jottemme, jottette, jotteivät t. jotteivat)

miksei → miksi + ei (taivutus: miksen, mikset, miksei, miksemme, miksette, mikseivät t. mikseivat)

miltei miltä + ei, melkein. (taivutus: milten, miltet, miltei, miltemme, miltette, milteivät t. milteivat) Miltei kaikki. Miltei joka päivä. Tehtävä oli miltei mahdoton. Silloin miltei itkin.

muttei → mutta + ei (taivutus: mutten, muttet, muttei, muttemme, muttette, mutteivät t. mutteivat)

vaikkei → vaikka + ei (taivutus: vaikken, vaikket, vaikkei, vaikkemme, vaikkette, vaikkeivät t. vaikkeivat)

.

.

Mai jos un capitol din Ison suomen kieliopin verkkoversio cu adaosuri importante

§ 141 Ettei, jottei, vaikkei, mikseivät

Keskeinen syntagmaattisten sulaumien laji ovat kirjoitettuun yleiskieleenkin vakiintuneet konjunktion ja persoonittain taipuvan kieltoverbin yhtymät, esim.mutteivaikkenettettejotteivät. Konjunktio on menettänyt loppuvokaalinsa, ja elisio sitoo sen ja kieltoverbin yhdeksi fonologiseksi sanaksi. Monikon 3. persoonassa voi takavokaalisten konjunktioiden kieltoverbi mukautua vokaalisointuun: jotteivatvaikkeivat (» § 142). Konjunktioiden lisäksi sulauman kieltoverbin kanssa voivat muodostaa sanat ehkämiksi ja siksi.

.

ett

+

jott en
kosk ett
mutt ei
vaikk emme
ehk ette
miks eivAt
siks

.

Lähtöjään sulaumia ovat myös konjunktiot ellei ja jollei (molemmat: ’jos ei’). Niiden alkuosa ei kuitenkaan esiinny yleiskielessä itsenäisenä sanana.

Kaikissa partikkelin ja kieltoverbin sulaumissa on keskellä geminaatta tai konsonanttiyhtymä. Myös jos- ja kun-konjunktioiden loppukonsonantti voi kahdentua puheessa kieltoverbin edellä: jossenjossetkunnei jne.; hahmoltaan nämä vertautuvat sulaumiin.

Sulaumakonjunktioista selvästi yleisin on ettei taivutusmuotoineen. Kaikkiaan sulaumat ovat käytössä yleisempiä kuin erillisinä sanoina peräkkäin olevat konjunktio ja kieltoverbi. Otoksessa kirjoitetun kielen asiateksteistä sekä kaunokirjallisuudesta (skt) on sulaumakonjunktioita ja niitä vastaavia peräkkäisen konjunktion ja kieltoverbin jonoja 3. persoonassa seuraavasti:

ettei 25 817 että ei 845
jottei 306 jotta ei 44
elleijollei 5586 jos ei 1357
vaikkei 1062 vaikka ei 519

.

Huom. Konjunktion ja kieltoverbin sulaumille ei ole vakiintunutta nimitystä. Niitä on nimitetty kieltolauseen konjunktioiksi (Ikola 1966) tai kieltosanan ja konjunktion muodostamiksi sandhiyhtymiksi tai epäorgaanisiksi yhdyssanoiksi (Savijärvi 1988). (Nota mea: deși nu respectă regulile de formare a cuvintelor compuse!)

Din formele de mai jos unele și-au pierdut partea inițială și sunt cunoscute doar în forma contrasă.

Cel mai prolific se pare că este ei care are, printre altele, următoarele forme:

ehkä

ehkei → ehkä + ei (kieltoverbiin liittyneenä esiintyy joskus taivutusmuodoissa ehken, ehket, ehkei, ehkemme, ehkette, ehkäivät). Ehkei koskaan!

eli

ellei → eli + ei alistuskonj. + kieltoverbi (taivutus: ellen, ellet, ellei, ellemme, ellette, elleivät) jos ei, jollei, mikäli ei. Maksoin jo velkani, ellen väärin muista. Hakijoita oli sata, ellei enemmänkin.

että

ettei → että + ei etten, ettet, ettei, ettemme, ettette, etteivät. Vahinko, etten muistanut. Varo ettet putoa. Vahdi lapsia, etteivät ne putoa. En lainkaan epäile, ettet puhu(isi) totta. Ei päivää ettei vahinkoa SL. Etteikö täällä saisi laulaa?

jos

jollei → jos + ei, eli + ei, alistuskonj. + kieltoverbi (taivutus: jollen, jollet, jollei, jollemme, jollette, jolleivät t. jolleivat) jos ei, ellei, mikäli ei. Jollen tänään ehdi, tulen huomenna. Jolleivät t. jolleivat muuten tottele, niin – -. Ketkä sitten, jollemme me? Jollei ihan rikos, niin rike ainakin.

jotta

jottei → jotta + ei (kieltoverbiin liittyneenä us. jotten, jottet, jottei, jottemme, jottette, jotteivät sau jotteivat) Selusta varmistettiin, jotta vihollinen ei (t. jottei vihollinen) pääsisi yllättämään.

miksi

miksei → miksi + ei (kieltoverbiin liittyvänä us.: miksen, mikset, miksei, miksemme, miksette, mikseivät)

miltä?

miltei melkein. Miltei kaikki. Miltei joka päivä. Tehtävä oli miltei mahdoton. Silloin miltei itkin.

mutta

muttei → mutta + ei (kieltoverbiin liittyneenä us. mutten, muttet, muttei, muttemme, muttette, mutteivät t. mutteivat). Hän halusi lähteä matkalle, muttei lähdekään.

siksi

siksei → siksi + ei (kieltoverbiin liittyneenä us. siksen, sikset, siksei, siksemme, siksette, sikseivät sau sikseivat).

vaikka

vaikkei → vaikka + ei (kieltoverbiin liittyneenä us. vaikken, vaikket, vaikkei,  vaikkemme, vaikkette, vaikkeivät sau vaikkeivat). Ei haittaa, vaikket heti maksaisikaan.

että

Ettäs → että + sinä. Ettäs sen tiedät.

eiku → ei + kun

.

.

Abia acum despre Kieltotaivutus – forma negativă

.

Yleistä

Verbien finiittitaivutukseen kuuluu sekä myöntö- että kieltomuotoja. Kieltomuodot ovat liittomuotoja, ja ne muodostetaan kieltosanan avulla. Suomen kieltosana on verbi. Esim. en tunne, ei ole, et kertonut, eivät häirinneet, emme uskaltane, ette lähtisi, älä polta, älkää lähtekö, en ole ostanut, ei ole pesty, ei ollut otettu.


Kieltoverbi

Suomen kieltosana on verbi. Sillä on yksi tempus eli preesens ja kaksi modusta: indikatiivi ja imperatiivi. Persoonapäätteet liittyvät kieltoverbin vartaloon, joka indikatiivissa on e– tai ei-:

yksikkö   monikko

1. pers.   en        emme

2. pers.  et        ette

3. pers.  ei        eivät

kieltoverbin imperatiivimuodot ovat seuraavat:

yksikkö   monikko

1. pers.    –       älkäämme

2. pers.   älä       älkää

3. pers.   älköön    älkööt

Imperatiivimuodot muodostetaan älä– tai äl-vartalosta. Tunnukset ja persoonapäätteet ovat samat kuin muiden verbien imperatiivissa, paitsi että yksikön 2. persoonan lopussa ei ole jäännöslopuketta. Vrt. [tulet tänne] – [älä tulet tänne].

.

älä ks. ei.

älä! ● nu! lasă! gata! termină! încetează! ■ låt bli!; sluta!; (vars suomr) ids inte!; (ruotsr myös) lägg av!

älä mene! ● nu te du! ■ (åk) inte!

älkää menkö! ● nu vă duceți! ■ (åk) inte!

älähän nyt hätäile! ● ia-o mai domol! nu-ți pierde cumpătul! las-o moale! las-o blând! ■ ta det lugnt!

älä nyt! ● ei nu! nu se poate! chiar așa? ce zici? ■ vad säger du!; det menar du inte!

älkäämme menkö! ● să nu mergem! ■ låt oss inte gå!

älköön hän luulko, että … ● să nu creadă că … ■ han skall inte tro att

.


Kieltomuodot

Kieltomuodot ovat liittomuotoja, joissa on kieltoverbi ja pääverbi. Indikatiivin preesensissä persoonapäätteet tulevat kieltoverbiin ja pääverbistä käytetään vokaalivartaloa, joka on heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Esim. en annax, eivät annax, ei annetax.

Indikatiivin (samoin kuin potentiaalin, esim. et myöntä+nex) kieltomuotovartalossa on jäännöslopuke (merkitty tässä x:llä).

Kielteisessä imperfektissä on kieltoverbi ja pääverbin 2. partisiippi yksikössä tai monikossa. Esim.en tullut, et mennyt, eivät lähteneet, ei uskottu, ei tiedetty.

Potentiaalin ja konditionaalin preesensissä modustunnukset ovat pääverbin vartalossa. Esim.emme uskalta+nex, eivät sur+rex, ei hävitettä+nex, ette läht+isi, ei ajetta+isi.

Kielteisessä imperatiivissa on kieltosanakin imperatiivimuodossa:

yksikkö            monikko

1. persoona   —                                    älkäämme kertoko

2. persoona   älä kerrox         älkää kertoko

3. persoona   älköön kertoko     älkööt kertoko

passiivi             älköön kerrottako

Kielteisessä perfektissä on olla-verbin preesensin kieltomuoto ja pääverbin 2. partisiippi yksikössä tai monikossa. Esim. en ole puhunut, ette ole myöntäneet, et olisi lähtenyt, eivät liene uskoneet, ei ole lakaistu, ei olisi maalattu, ei liene kerätty.

Kielteisessä pluskvamperfektissä on olla-verbin imperfektin kieltomuoto ja pääverbin 2. partisiippi. Esim. et ollut ehtinyt, ei ollut juossut, emme olleet nukkuneet, ei ollut uitu, ei ollut pyyhitty.

Passiivin kielteisissä finiittimuodoissa passiivin tunnus tulee pääverbiin, esim. ei usko+tax, ei aje+tta+isi, ei tiede+ttä+nex.

Kielteisissä passiivin liittotempuksissa (perfektissä ja pluskvamperfektissä) apuverbi on aktiivissa ja vain pääverbin 2. partisiippi on passiivissa. Esim. ei ole teh+ty, ei ollut ote+ttu.

§ 108 Kieltoverbin ja kielteisten liittomuotojen taivutus

Kielteisessä liittomuodossa kielto ilmaistaan sekä apuverbissä että pääverbissä. Apuverbinä on kieltoverbi, ja pääverbi on kielto- tai partisiippimuodossa (a). Liittotempuksissa kieltoverbin pääverbinä on olla-apuverbin vastaava muoto (b). Persoona ilmaistaan kieltoverbissä persoonapäätteellä.

(a)

en tiedä | ei lähde | ette kertoisi | eivät kertone | älä kerro | älkää kertoko | emme halunneet | ei haluttu

(b)

emme ole ~ olleet muuttaneet | ette olisi kertoneet | eivät liene kuulleet | ei ollut ~ oltu tavattu

Asetelmassa 55 esitetään kieltoverbin taivutusmuodot. Kieltoverbillä on persoonamuodot mutta ei tempuksen tunnusta; preesensin ja imperfektin eron ilmaisee pääverbi: en kerro, en kertonut. Imperatiivissa kieltoverbi perustuu äl(ä)-vartaloon: älä, älkää. Kieltoverbillä ei ole infiniittisiä muotoja.

Asetelma 55: Kieltoverbin taivutusmuodot

.

imperatiivi

yks

mon

yks

mon

1.

en

emme

älkäämme

2.

et

ette

älä

älkää

3.

ei

eivät

älköön

älkööt

passiivi

ei

älköön

.

Kieltosana ei aina sisällä persoonan tunnusta; esim. seuraavasta yksikön 1. persoonan muodosta se puuttuu:

(c)

Virkailija: – – sä et oo maksanu tätä vielä – –
Asiakas: e. (P; Airikka 2004: 46)

Taipumattomana kieltosana voidaan tulkita myös partikkeliksi: – Otatko lisää? Ei kiitos (» § 1625).

.

§ 1625 Ei partikkelina ja kiteymissä

Sana ei esiintyy myös taipumattomana. Varsinkin kieltävän vastauksen alussa se on tulkittavissa kieltopartikkeliksi esim. silloin, kun kielletään edellä fokusoitu lauseke (a). Toiseksi ei esiintyy kieltopartikkelina kiteytyneissä vastauksissa (b) (» § 1201).

(a)

V: Maanviljelijöiksikö te rupeette
S: No ei nyt ihan maanviljelijäkskään – –. (p)
A: Oot sä käyny näissä huutokaupoissa kiertämässä?
B: Ei minä oon nyt vaan toistaiseksi vasta katsellu (p)
Virkailija: mitään tännäköstä kuittia et saanu.
Asiakas: no ei, e:n saanu – – (P; Airikka 2004)

(b)

– Otatteko teetä? Vanhempi konstaapeli kurkottaa ottamaan kuppeja, jotka ovat hänen vieressään korkean kaapin päällä. – Ei kiitos. (k)

Kieltosana on partikkeli tai ainakin partikkelimainen elementti myös korjaavissa ilmauksissa, joissa subjekti on 3. persoonassa ja finiittiverbi myöntömuotoinen (c). Tavallinen tällainen ilmaus on ei vain – vaan myös (» § 815, 1289).

(c)

Poliitikot pettävät ei vain kansaa, vaan myös itseään. (A) ~ poliitikot eivät petä vain… | Hänen on siten sairaalalaitoksessa opittava ei ainoastaan omaa rooliaan, vaan myös lukuiset siihen liittyvät vastavuoroiset ja sitä täydentävät roolit. (ou)

Korjaavissa konteksteissa partikkeli ei sisältyy sanaan eiku (» § 1075, 862): Mä tuun kolmelta eiku anteeks neljältä (P).

Ei esiintyy myös kiteytyneessä rinnastuksen tyypissä miksei myös sekä kiteymissä miksi(pä) ei ja mikä ettei:

(d)

Testiryhmä suosittelee asua viikonloppukelkkailijoille ja kalareissuille, miksei myös lyhyille safareille – –. (E) | Myös Jörn Donner on tuottanut kirjan syksyn poliittisille kirjamarkkinoille, miksipä ei, kun on kirjailija. (l) | Jaksatko eläkkeelle asti? En ole ajatellut asiaa vielä, mutta mikä ettei, jos jaksan henkisesti. (l)

Taipumaton ei on lisäksi prefiksi yhdyssanan alussa, esim. ei-akateeminen, ei-minnekään (» § 1630 – 1631).

.

§ 1637 Kieltohakuisia verbejä

Verbeistä merkitykseltään kielteisiä modaalisia konteksteja suosivia ovat mm. sellaiset, jotka infinitiivitäydennyksensä kanssa ilmaisevat tekemisen mahdollisuutta tai rajoituksia esim. uskaltamisen ja soveliaisuuden akselilla; monilla verbeistä on muitakin merkityksiä. Tällaisissa ilmauksissa on tavallisesti joko inhimillinen subjekti tai nollapersoona (» § 469, 1567).

(a)

arvata, auttaa, hennoa, hirvitä, häikäillä, iljetä, joutaa, kannattaa, kehdata, kärsiä, malttaa, parata, passata, ra(a)skia, tahtoa (’meinata’), tarvita, tohtia, toimittaa, uskaltaa, viitsiä + A-infinitiivi

Harjoituksia ja kilpailuja on runsaasti. Pitkille lomareissuille ei arvaa lähteä, kun työt jäisivät tekemättä. (E) | – – presidentinkään ei auta odottaa palkanlisäyksiä. (l) | Enkä yksinkertaisesti hirviäisi hypätä laiturilta pää edellä. (k) | Kuolleiden muusikoiden vanhoja nauhoja käytetään häikäilemättä uusien levyjen vauhdittajina. (l) | Televisioon ei parane mennä nikottelemaan – –. (l) | Putkia ei tietenkään toimita kaivaa ikiroutaan, vaan ne kulkevat maan päällä, – –. (l)

Kyseiset verbit esiintyvät myös myöntömuotoisissa kO-kysymyksissä tai sellaisissa konteksteissa, joissa on kyse mm. viitsimisestä tai raskimisesta (b). Myös ihmettelyä tai paheksuntaa ilmaisevat kiteymät mahdollistavat kieltohakuisen verbin esiintymisen tietyissä myöntömuotoisissa affektisissa konstruktioissa (c).

(b)

Kärsiikö kysyä mitä maksoi? (k) | En tiedä passaako täällä puhua politiikkaa – –. (l) | Ainoa tapa jolla kehtaan tätä työtä tehdä, – –. (l) | Mutta olojen pitää olla sellaiset, että sinne ylipäätään viitsii mennä, – –. (l) | Aaro K. on niin nuuka, että juuri ja juuri raskii pistää palkkalistan maksuun. (k)

(c)

Ettäs kehtaakin, ihan vieraalle ihmiselle hymyillä! (L) | Että viitsitkin aikaihminen leikkiä. (L)

Tosin myös tyyppi (c) tulkitaan kiellon avulla: ’ei ole sopivaa’.

Tyypillisesti kielteisissä konteksteissa esiintyviä verbejä ovat huolia ja välittää niin infinitiivi- kuin NP-täydennyksenkin kanssa. Kieltohakuisia ovat lisäksi piitata, perustaa ’välittää’, häikäillä, siekailla, sumeilla (d). Tavallisia verbeistä ovat myös MA-infinitiivin abessiivimuodot sekä karitiiviadjektiivit (e).

(d)

Ei huoli ajatella sitäkään, että auto ajoi kesällä Ahvenanmaalla päälle – –. (l) | Maorit eivät huoli Cookin laivaa – –. (l) | – – elämäni olisi helpompaa, jos en välittäisi hänestä. (E) | Osmo Soininvaara ei juhlapuheista paljon perusta. (L) | – – kirja ei sumeile sanoa suoraan, kun jotakin asiaa on varaa parantaa. (l) | – – Milosevic tuskin paljoa piittaa hädänalaisten heimoveljiensä asemasta. (l)

(e)

Ostaja – – käytti tilannetta sumeilematta hyväkseen – –. (l) | – – [ihminen] on ahne ja kanssaihmisistä piittaamaton – –. (l)

Kielteisissä konteksteissa esiintyvät myös elollisen olion minimaalista liikkumista tai ääntelemistä ilmaisevat verbit hievahtaa, hiiskahtaa, hiiskua, inahtaa ja pukahtaa (f). Kielteinen on lisäksi olla-verbillinen partitiivimuotoisen minen-substantiivin sisältävä rakennetyyppi ei ole kehumista (g) (» § 452).

(f)

Valonen kuitenkin ilmoitti, että ei hievahda paikaltaan mihinkään. (l) | Jari seisoi hievahtamatta. (k) | Talvisodan taustasta ei hiiskuta sanallakaan – –. (l) | Tässä vaiheessa vallitsi toimituksessa hiiskumaton hiljaisuus. (ou) | Hänen runonsa levisivät pääasiassa kädestä käteen eikä kukaan inahtanutkaan hänen ja hänen perheensä kohtalosta. (l)

(g)

– – hotellitilanteessa ei ole kehumista – –. (l) | Koulutustaustaa siis löytyy, eikä virkamiesurassakaan ole moittimista – –. (l) | – – valtio määrää ehdoista eikä meillä ole niihin mitään sanomista. (l) | Kappeliin ei vammaisella ilman avustajaa ole menemistä – –. (l) | Näytä niille Supi, muuten ei ole kotiin tulemista! (k)

Huom. Puhutussa kielessä tartte-vartaloinen verbi esiintyy niin kielto- kuin myöntölauseissa, esim. Ei tartte onneks enää mennä sinne (l); Nyt mun kyllä tarttee lähtee (P), vaikka yleiskielessä modaalinen tarvita on lähinnä kieltohakuinen: Minun ei tarvitse lähteä (» § 1613).

Kielteiset lauseet

kieltolause

Kieltolauseen predikaattina on kielteinen liittomuoto: apuverbinä on kieltoverbi ja pääverbinä kieltomuodossa tai partisiippimuodossa oleva verbi, esim. ei ole, emme tehneet (→ § 1615).

Verbien finiittitaivutukseen kuuluu sekä myöntö- että kieltomuotoja. Kieltomuodot ovat liittomuotoja, ja ne muodostetaan kieltosanan avulla. Suomessa kieltosanalla on verbin taivutus. Kieltoverbi kongruoi lauseen subjektin kanssa. Kieltoverbin vartalona on e-, kolmannessa persoonassa ei-:

.

yksikkö monikko
1. persoona e+n e+mme
2. persoona e+t e+tte
3. persoona ei ei+vät



Indikatiivin preesensin kieltomuodot koostuvat kieltoverbistä ynnä pääverbin taivutusvartalosta ilman persoonapäätettä, esim.

Kadulla ei ole autoa. (huom. partitiivisubjekti autoa)
En tunne tuota miestä.

Indikatiivin imperfektin
 kieltomuodot rakentuvat kieltoverbistä ynnä pääverbin 2. partisiipista, esim.

Miksi et kertonut minulle?
He eivät häirinneet ketään.

Potentiaalin ja konditionaalin preesensissä modustunnukset ovat pääverbin vartalossa, esim.

Emme uskaltane tehdä niin.
Ette nyt vielä lähtisi.

Kielteisessä imperatiivissa on kieltosanakin imperatiivimuodossa, esim.

Älä polta täällä! 
Älkää
 vielä lähtekö!
Älköön kukaan uskoko, että — —.

Kielteisessä perfektissä ja pluskvamperfektissä ovat osina olla-verbin kielteinen preesens tai imperfekti sekä pääverbin 2. partisiippi, esim.

En ole tehnyt mitään.
En ollut ostanut ruokaa.

Kielteisissä passiivin liittomuodoissa apuverbi on aktiivissa ja vain 2. partisiippi on passiivissa, esim.

Paitaa ei vielä ole pesty.
Seurauksia ei ollut otettu huomioon.

kiellon vaikutusala

Kiellon vaikutusala tarkoittaa (1) lauseen merkityksen kannalta sitä lauseenosaa, jonka pätevyys tai pätemisen toteutuminen kiistetään; esim. ilmauksessa Torstaina ei sitten toivottavasti sada, kun on se retkipäivä esitetään, että ’toivon: [ei: [sataa torstaina]]’. Kiellon vaikutusalaan sisältyy tässä siis vain torstain sataminen, ei modaalinen ulottuvuus (toivominen).

(2) Lauseen osien muodon kannalta kiellon vaikutusalaan sisältyminen tarkoittaa sitä, että tietyt sanat ovat eri muodossa kielto- kuin myöntölauseessa: liittomuodon pääverbi on erityisessä taivutusmuodossa (esim. ei tule, en soittanut), objekti, eksistentiaalilauseen subjekti ja osma ovat partitiivissa (En ostanut autoa, Täällä ei ole ketään, En kestä enää hetkeäkään) ja ns. polaariset ainekset kiellon edellyttämässä muodossa (en minäkään, ei edes tänään). (→ § 1617.)

§ 1201 Vastauksena verbi tai partikkeli

Vaihtoehtokysymyksen perustyyppi on verbialkuinen. Sen edellyttämänä preferoituna jälkijäsenenä, myönteisenä minimivastauksena, on kysymyksessä olleen verbin toistaminen yksin tai jonkin lisäelementin kanssa. Toisena minimivastauksena on partikkeli joo ~ juu ~ kyllä (a). Vastaavasti kielteiset vastausvaihtoehdot ovat kieltoverbin persoonamuoto ja kieltopartikkeli ei (b).

(a)

Onko se äiti kotona? – On. ~ On kai. | Kävitkö siellä sitten? – Joo. | Kannattiko nähdä se kappale? – Kyllä.

(b)

Soititko justiin? – En. ~ En soittanut. | Herätinkö? – Ei.

Keskeinen ero minimivastausten välillä on se, että verbin toistolla vastataan yleensä aitoon tiedonhakukysymykseen, minkä jälkeen puhe tavalla tai toisella jatkuu samasta aiheesta (c). Partikkelivastaus sen sijaan toimii tyypillisesti varmistuksena johonkin puhekumppanin tarkistuskysymykseen (d).

(c)

S: No ↑mites oliko ne hurjat mites vaikuttiko ne Norjan lumimyrskyt sinne teille.
V: Vaikutti. heh .heh heh .heh
S: Et siell oli kova tuuli ja lunta sateli,
V: Kovat tuulet oli kolmena päivänä ja yhtenä oikeen tosi kova lumimyrsky. (p)

Pyry: Tuunks mä sinne,
(1.0)
Pyry: tai ↑saanks mä tulla.
Erja: No haluut sä vai?,
Pyry: Haluun,
Erja: No ↑tuu sitte. (p)

(d)

T: Kannatti (mennä) ku sunnuntaina oli sit niin hienoa.
L: Oli vai.
T: Joo:: oikein todella upeeta, (p)

Kysymyksen verbi voidaan toistaa vastauksessa kahdestikin (e), esim. jos kysymys on muodoltaan sellainen, joka ennakoi kielteistä vastausta.

(e)

E: Mm::. Annappas nyt se sun numero.
M: Eiks sulla jää siihen numeroo.
E: Jää jää. (.) mutta ku mulla on täs kynää ja paperia.
M: No okei, nolla viis nol↑la? – –. (p)

Sivuasiaa tai muuta jatkon kannalta tarvittavaa varmistusta kysyttäessä soveltuu vastaukseksi myös verbin toiston ja partikkelin yhdistelmä V + joo (f). Verbi ja partikkeli muodostavat yhden prosodisen kokonaisuuden.

(f)

S: Me sovittiin sama paikka ens maanantaina,
V: Mut voiks sinne soittaa:,
S: Voi joo.
V: Et jos mä soitan täält niinku kuuen aikaa – –. (p)

Aitoihin tiedonhakukysymyksiin voi vastata myös kyllä-partikkelilla. Arkipuheessa kaikki puhujat eivät käytä kyllä-partikkelia yksin vuoroa muodostamassa.

(g)

Lääkäri: [kuiskaa] Kuuletteko kuiskauksen.
Potilas: [kuiskaa] Kyllä. (P)

Toim.: – – muutama epävarmakin on joukossa. Oletko sinä oman kantasi päättänyt.
Puhuja: Kyllä.
Toim.: Jo kauan sitten.
Puhuja: Jo kauan sitten. (tv)

.

§ 1630 Epävarma, epäluuloinen, epäonni

Sanan alkuun liittyvät kieltoprefiksit muuntavat sanan merkitykseltään vastakkaiseksi tai muuten negatiiviseksi. Prefiksejä ovat epä– ja ei– sekä vierasperäiset dis‑, anti‑, pseudo‑, de‑, a-, in– ja non– (» § 172).

Epä- on alkuaan kieltoverbin partisiippimuoto; se kohdistaa kiellon yksittäiseen sanaan ilmaisten yleensä sen kontraarista vastakohtaa. Epä-alkuiset sanat ovat useimmiten adjektiiveja. Epä-alkuisen adjektiivin sisältävä lause vastaa merkitykseltään kieltoverbillistä ilmausta, jossa on epä-alkuisen sanan edusosa.

Hän on asiasta epävarma. | Hän ei ole asiasta varma.

Epä- liittyy – periaatteessa produktiivisesti – abstraktia ominaisuutta ilmaiseviin adjektiiveihin, esim. epämiellyttävä, epäkiitollinen, epäolennainen, sekä vierasperäisiin adjektiiveihin, esim. epäeettinen, epämoraalinen, epäsosiaalinen. Se ei liity sellaisiin adjektiiveihin, joilla on kontraarinen vastine, esim. hyvä : paha, suuri : pieni, kaunis : ruma. Sellaisia epä-sanoja ei siis ole kuin *epäsuuri, *epäpieni, *epäpaha, *epäkaunis. Toisaalta kaikkien epä-alkuisten adjektiivien myönteisenä vastineena ei ole niiden edusosa. Esimerkiksi semanttisesti läpinäkyvillä adjektiiveilla epävarma ’ei varma’ ja epäselvä ’ei selvä’ on myönteiset vastineet varma ja selvä, mutta adjektiiveilla epäluuloinen ja epätoivoinen ei ole vastineita *luuloinen ja *toivoinen.

Osalla epä-alkuisista adjektiiveista on tOn-johtiminen vastine; monet tällaisista pareista ovat keskenään lähimerkityksisiä, eivät kuitenkaan kaikki:

epäasiallinen ~ asiaton | epäjatkuva ~ jatkumaton | epäkelpo ~ kelvoton | epäkiitollinen ~ kiittämätön | epäluonnollinen ~ luonnoton | epäsäännöllinen ~ säännötön | epätavallinen ~ tavaton

epätyydyttävä ≠ tyydyttämätön | epäuskottava ≠ uskomaton | epämiehekäs ≠ miehetön | epäuskoinen ≠ uskoton

On myös epä-alkuisia substantiiveja, esim. epäjärjestys, epäluottamus, epäonni, epäusko; tilapäisemmätkin ovat mahdollisia: epäjoulu, epäjääkiekko. Monet substantiivit ovat leksikaalistumia, jotka eivät ole merkitykseltään edusosan kieltäviä, esim. epäkohta (ei tarkoita ’ei-paikkaa’), epäsikiö, epäsuhta.

Epä-alkuisissa sanoissa on lisäksi adverbeja ja joitakin verbejä, esim. epätarkasti, epäedukseen, epäkunnossa; epäonnistua.

 

epä- alkuosana yhdyssanoissa, jotka ilmaisevat tav. jälkiosan ilmaiseman käsitteen vastakohtaa (epäaito, epäluotettava,epämuodollinen); vrt. ei-.

Sana on taipumaton tai vaillinaisesti taipuva.

 

epä- ● ne-; i-; in-; a- ■ icke-; o-; ej; in

epä-, epäaidosti, epäaito, epäaitous, epäaktiivinen, epäaktiivisuus, epäammattimainen, epäammattimaisesti, epäammattimaisuus, epäasiallinen, epäasiallisesti, epäasiallisuus, epädemokraattinen, epädemokraattisesti, epädemokraattisuus, epäedullinen, epäedullisesti, epäedullisuus, epäeettinen, epäesteettinen, epäesteettisesti, epäesteettisyys, epäeuklidinen, epähavainnollinen, epähavainnollisesti, epähavainnollisuus, epähedelmä, epähenkilö, epäherkkyys, epäherkkä, epähieno, epähienosti, epähienous, epähistoriallinen, epähistoriallisesti, epähistoriallisuus, epähuomiossa, epähygieeninen, epähygieenisesti, epähygieenisyys, epäidenttinen, epäilemättä, epäilevyys, epäilevä, epäileväinen, epäileväisyys, epäilevästi, epäilijä, epäillä, epäiltävä, epäily, epäilyksenalainen, epäilys, epäilyttävyys, epäilyttävä, epäilyttävästi, epäilyttää, epäinhimillinen, epäinhimillisesti, epäinhimillisyys, epäisänmaallinen, epäisänmaallisuus, epäitsekkyys, epäitsekkäästi, epäitsekäs, epäitsenäinen, epäitsenäisesti, epäitsenäisyys, epäjalo, epäjatkuva, epäjatkuvuus, epäjohdonmukainen, epäjohdonmukaisesti, epäjohdonmukaisuus, epäjumala, epäjärjestelmällinen, epäjärjestys, epäkansallinen, epäkansanvaltainen, epäkaupallinen, epäkelpo, epäkeskinen, epäkeskisesti, epäkeskisyys, epäkesko, epäkiitollinen, epäkiitollisesti, epäkiitollisuus, epäkohta, epäkohteliaasti, epäkohteliaisuus, epäkohtelias, epäkriittinen, epäkriittisesti, epäkriittisyys, epäkristillinen, epäkristillisesti, epäkristillisyys, epäkunnioittava, epäkunnioittavasti, epäkunnioitus, epäkunnossa, epäkuntoinen, epäkuntoisuus, epäkuntoon, epäkurantti, epäkypsyys, epäkypsä, epäkypsästi, epäkäs, epäkäslihas, epäkäytännöllinen, epäkäytännöllisesti, epäkäytännöllisyys, epälojaali, epälojaalinen, epälojaalisesti, epälojaalisti, epälojaalisuus, epälojaalius, epälooginen, epäloogisesti, epäloogisuus, epälukuinen, epäluonnollinen, epäluonnollisesti, epäluonnollisuus, epäluotettava, epäluotettavasti, epäluotettavuus, epäluottamus, epäluottamuslause, epäluulo, epäluuloinen, epäluuloisesti, epäluuloisuus, epämetalli, epämiehekkyys, epämiehekkäästi, epämiehekäs, epämielekkyys, epämielekäs, epämiellyttävyys, epämiellyttävä, epämiellyttävästi, epämieluinen, epämieluisa, epämieluisasti, epämukava, epämukavasti, epämukavuus, epämuodollinen, epämuodollisesti, epämuodollisuus, epämuodostua, epämuodostuma, epämuotoinen, epämuotoisuus, epämurtoluku, epämusikaalinen, epämusikaalisesti, epämusikaalisuus, epämääräinen, epämääräisesti, epämääräistyä, epämääräisyys, epänaisellinen, epänaisellisesti, epänaisellisuus, epänormaali, epänormaalisti, epänormaalisuus, epänormaalius, epäoikeudenmukainen, epäoikeudenmukaisesti, epäoikeudenmukaisuus, epäoikeutettu, epäoleellinen, epäolennainen, epäolennaisesti, epäolennaisuus, epäonni, epäonninen, epäonnistua, epäonnistuja, epäorgaaninen, epäortodoksinen, epäortodoksisesti, epäortodoksisuus, epäparinen, epäparlamentaarinen, epäparlamentaarisesti, epäparlamentaarisuus, epäperäinen, epäperäisyys, epäpoliittinen, epäpoliittisesti, epäpoliittisuus, epäpuhdas, epäpuhtaasti, epäpuhtaus, epäpyhyys, epäpyhä, epäpätevyys, epäpätevä, epäpätevästi, epärealistinen, epärealistisesti, epärealistisuus, epärehellinen, epärehellisesti, epärehellisyys, epäreilu, epäreilusti, epäreiluus, epäröidä, epäröinti, epäseksikäs, epäselvyys, epäselvä, epäselvästi, epäsiisteys, epäsiisti, epäsiististi, epäsikiö, epäsiveellinen, epäsiveellisesti, epäsiveellisyys, epäsointu, epäsointuinen, epäsointuisesti, epäsointuisuus, epäsolidaarinen, epäsolidaarisesti, epäsolidaarisuus, epäsopu, epäsopuinen, epäsopuisesti, epäsopuisuus, epäsosiaalinen, epäsosiaalisesti, epäsosiaalisuus, epäsovinnainen, epäsovinnaisesti, epäsovinnaisuus, epäsuhde, epäsuhta, epäsuhtainen, epäsuhtaisesti, epäsuhtaisuus, epäsuomalainen, epäsuomalaisesti, epäsuomalaisuus, epäsuopea, epäsuopeasti, epäsuopeus, epäsuora, epäsuorasti, epäsuoruus, epäsuosio, epäsuosiollinen, epäsuosiollisesti, epäsuosiollisuus, epäsuosittu, epäsuotava, epäsuotavuus, epäsuotuisa, epäsuotuisasti, epäsuotuisuus, epäsymmetrinen, epäsymmetrisesti, epäsymmetrisyys, epäsäännöllinen, epäsäännöllisesti, epäsäännöllisyys, epäsäätyinen, epäsäätyisyys, epätahti, epätaiteellinen, epätaiteellisesti, epätaiteellisuus, epätaloudellinen, epätaloudellisesti, epätaloudellisuus, epätarkasti, epätarkka, epätarkkuus, epätarkoituksenmukainen, epätarkoituksenmukaisesti, epätarkoituksenmukaisuus, epätasa-arvo, epätasainen, epätasaisesti, epätasaisuus, epätasapaino, epätavallinen, epätavallisesti, epätavallisuus, epäterve, epäterveellinen, epäterveellisesti, epäterveellisyys, epäterveesti, epätieteellinen, epätieteellisesti, epätieteellisyys, epätietoinen, epätietoisuus, epätodellinen, epätodellisuus, epätodennäköinen, epätodennäköisesti, epätodennäköisyys, epätoivo, epätoivoinen, epätoivoisesti, epätoivoissaan, epätoivoisuus, epätoivottu, epätosi, epätyydyttävyys, epätyydyttävä, epätyydyttävästi, epätyypillinen, epätäsmällinen, epätäsmällisesti, epätäsmällisyys, epätäydellinen, epätäydellisesti, epätäydellisyys, epäurheilijamainen, epäurheilijamaisesti, epäurheilijamaisuus, epäusko, epäuskoinen, epäuskoisesti, epäuskoisuus, epäuskottava, epäuskottavasti, epäuskottavuus, epävakaa, epävakaasti, epävakainen, epävakaisesti, epävakaisuus, epävakaus, epävapaa, epävarma, epävarmasti, epävarmuus, epävarmuustekijä, epäviihtyisyys, epäviihtyisä, epäviihtyisästi, epäviisaasti, epäviisas, epävirallinen, epävirallisesti, epävirallisuus, epävireeseen, epävireessä, epävireinen, epävireisesti, epävireisyys, epäyhtenäinen, epäyhtenäisesti, epäyhtenäisyys, epäyhtälö, epäys, epäystävällinen, epäystävällisesti, epäystävällisyys, epäämättömyys, epäämättömästi, epäämätön

.

§ 1631 Ei-toivottu, ei-suomalainen, ei-kukaan

Myös ei-alkuiset sanat ovat pääasiassa adjektiiveja tai substantiiveja, esim. ei-toivottu, ei-sosialisti(nen), ei-tiede. Prefiksinä ei liittyy tavallisimmin sellaisiin sanoihin, joilla ei ole selvää leksikaalista vastakohtaa. Ei-alkuinen sana (kuten ei-toivottu) merkitsee kaikkea tai mitä tahansa edusosan tarkoittaman asian (toivottu) ulkopuolelle jäävää; ei-alkuinen sana ja sen edusosa ovat siis kyseisen dimension ainoat, toisiaan implikoivat vaihtoehdot.

Sitten ilmoitin olevani – – ei-johtavassa asemassa työskentelevä toimihenkilö – –. (l) | Vuoden parhaaksi ei-syötäväksi tuotteeksi nimettiin valkosipulin olomuotoja analysoivat grafiikkataulut. (l) | Ne äidit, jotka tänä päivänä ihmettelevät vielä viattoman tyttärensä käytöstä, oppivat itse jo varhain, kuinka olla mahdollisimman ei-nainen. (l) | – – olin komiteassa ainoa ei-musiikki-ihminen. (l) | – – viranomaisten on eroteltava Schengenin ja ei-Schengenin matkustajat. (l)

Joskus ei– ja epä-alkuiset sanat ovat keskenään jokseenkin synonyymisia, esim. ei-toivottava ja epätoivottava tai ei-poliittinen ja epäpoliittinen, mutta usein sanojen välillä on selvä merkitysero, esim. ei-inhimillinen ’käsitteen inhimillinen ulkopuolella, muu kuin ihminen’ ja epäinhimillinen ’inhimillisen vastakohta, kohtuuton, julma’.

– – Campbell olisi halunnut sf-kertomuksia joissa ihmiset aina selvisivät voittajina ja ei-inhimilliset olennot häviäjinä. (l) | – – olosuhteet rintamilla olivat epäinhimilliset. (a) | Viiden pisteen vihje: kysymyksessä on ei-suomalainen kirjailija, jo edesmennyt suuruus. (k) | Paavolainen piti Mannerheimin päiväkäskyn sanavalintoja epäsuomalaisina ja epäaitoina. (l)

Ei liittyy myös mi/ku-aineksen sisältäviin pronomineihin ja adverbeihin.

– – kunnes hän lopulta tietää kaiken ei-mistään. (l) | Hän tekee myös ei-kenellekään suunnattuja lauluja, – –. (l) | Koiviston Suomesta tuli ei-kenenkään maa, – –. (l) | Mies, joka oli opittu yhdistämään kiinteästi Pahkasika-lehteen ja sen ei-mihinkään-liittyvään huumoriin julkaisi tasokkaan romaanin. (l)

Vierasperäiset kieltoprefiksit esiintyvät vierassanoissa; yleensä sanat ovat lainautuneet kokonaisina, esim. afasia, dysfasia, disinformaatio, diskriminoida, dekoodaus, infiniittinen. Vain prefiksi anti– liittyy muihinkin kuin vierassanoihin, esim. antisankari, anti-ihminen, anti-ahtisaarelainen (l).

.

ei- alkuosana yhdyssanoissa, jotka ilmaisevat jälkiosan ilmaiseman käsitteen ulkopuolelle jäävää: muu paitsi, muunlainen kuin, kaikki muut kuin (ei-asiantuntija, ei-eurooppalaiset maat, ei-sosialistiset puolueet, ei-toivottu raskaus); vrt. epä-.

Sana on taipumaton tai vaillinaisesti taipuva.

.

ei- ● ne-; i-; in-; a- ■ (yhd) icke-; o-; ej; in-ks. myös epä-

ei-asiantuntija ● nespecialist ■ icke-sakkunnig

ei-eurooppalaiset kielet ● limbi neeuropene ■ utomeuropeiska språk

ei-sosialinen ● nesocial ■ icke-socialisk

ei-toivottu raskaus ● sarcină nedorită ■ en oönskad graviditet

ei-kenenkään-maa ● țara nimănui ■ ingenmansland

.

§ 932 En tee sitä, Enkös tehnyt sen jo

Kielteisessä lauseessa objekti on partitiivissa, joten aspektiin ja kvantitatiiviseen määräisyyteen liittyvät merkitykset eivät tule siinä ilmi. Objektin sijaan vaikuttaa paitsi kieltoverbillinen myös muuten tulkinnaltaan kielteinen lause (a) (» § 1615). Muissa kuin kieltoverbillisissä lauseissa sijassa on kuitenkin vaihtelua (b). Kieltoverbinkin sisältävässä lauseessa voi olla totaaliobjekti, jos lause on tulkinnaltaan myönteinen. Näin on esim. eikö(hän)-sanalla alkavissa ilmauksissa, joita käytetään toimintaehdotuksissa ja tarjottaessa omaa käsitystä (c) (» § 1694 – 1696).

(a)

En löytänyt puhelinta enkä mitään postitoimiston tai lennättimen näköistä rakennusta enkä uskaltanut niitä kauaa etsiäkään. (k) | Ettekö te sitä tiennyt? (k) | Tuskin hän edes tunnistaisi omaa isäänsä, – –. (k)

(b)

Tunnetko sinä tätä miestä? (k) ~ tämän miehen | Moni osaa ulkoa keihäänheiton maailmanennätyksen kehittymisen sadan vuoden aikana mutta harva muistaa edes viime vuoden Suomen mestaria naisten kolmiloikassa. (l) ~ viime vuoden Suomen mestarin | Jos yhtään tunnen Sinua. (k) ~ Jos tunnen sinut.

(c)

”Eiköhän avata tuo ovi vihdoin ja viimein?” (k) | – Kotimaisessa? Eikös Ski-Doo ostanut sen tehtaan – –. (l)

Huom. Partitiivi on konventionaalistunut kieltolauseen objektin sijaksi, mutta sillä on myös semanttinen perusta, joka ilmenee kun objekti on jaollinen. Myönteinen ja kielteinen lause toimivat tässä eri tavoin. Kieltolauseessa partitiivin voi katsoa ilmaisevan, että tarkoitteen pieninkin osa tulee kiellon piiriin: En syönyt pullaa ’en syönyt pullasta yhtään murua’. Myönteisessä tapauksessa vahvemmasta väitteestä seuraa heikompi: jos lause Söin pullan pitää paikkansa, niin myös lause Söin pullaa pitää paikkansa. Kieltolauseessa taas heikomman väitteen kiellosta seuraa myös vahvempi kielto: jos en syönyt (lainkaan) pullaa, myöskään (koko) pulla ei tullut syödyksi. Objektin sijan avulla ei tässä yhteydessä voikaan ilmaista, että syödyksi ei tullut pulla kokonaisuudessaan vaan vain osa siitä.

.

§ 1612 Ulkoinen ja sisäinen kielto: ei voi juoda, voi olla juomatta

Modaaliverbit voivat olla kiellon vaikutusalassa. Kun modaaliverbi on kieltomuodossa, kielto kohdistuu itse modaaliverbin ilmaisemaan mahdollisuuteen tai välttämättömyyteen; kyseessä on ulkoinen kielto.

En voi juoda kahvia. ’ei ole mahdollista että joisin’ | Minun ei tarvitse juoda kahvia. ’ei ole välttämätöntä, että juon’ | Varman päälle on aina helppo pelata, mutta rohkeita ratkaisujakaan ei pidä kaihtaa väärien valintojen pelossa. (l) ’ei ole niin että tarvitsisi kaihtaa’

Toisaalta kielto voidaan kohdistaa modaaliverbin täydennyksenä olevaan infinitiiviin käyttämällä MA-infinitiivin abessiivimuotoa. Silloin modaaliverbi jää kiellon ulkopuolelle. Tätä sanotaan sisäiseksi kielloksi.

Voin olla juomatta kahvia. ’pystyn siihen, että en juo kahvia’ | Minun täytyy olla juomatta kahvia. ’on välttämätöntä, että en juo kahvia’

Kun lauseessa on sekä ulkoinen että sisäinen kielto, ne eivät modaaliverbin yhteydessä välttämättä kumoa toisiaan (» § 1632). Esimerkiksi lauseet Liisa voi syödä mämmiä ja Liisa ei voi olla syömättä mämmiä eivät ole synonyymiset. Jälkimmäisen tulkintaan sisältyy sisäisen pakon merkitys ’Liisan on pakko syödä mämmiä’, kun taas edellinen lause pelkästään toteaa Liisan pystyvän syömään mämmiä (» § 1613).

Tietyt modaaliverbit voidaan kielteisinä tulkita vaikutusalan suhteen kummin päin tahansa. Lause Minun ei pitänyt nukkua voidaan tulkita joko niin, että kiellolla on laaja vaikutusala: ’ei ollut niin, että minun piti nukkua’, tai niin, että modaaliverbillä on laaja vaikutusala ja kyseessä on sisäinen kielto: ’minun piti olla nukkumatta’. Samalla tavalla kaksitulkintainen on propositionaalista asennetta ilmaisevan uskoa-verbin kieltomuoto lauseessa Johto ei usko päätöksen syntyvän. Kiellon laaja vaikutusala antaa tulkinnan ’ei ole niin, että johto uskoo päätöksen syntyvän’ ja verbin laaja vaikutusala tulkinnan ’johto uskoo, että päätöstä ei synny’.

.

§ 1613 Välttämättömän ja mahdollisen suhde kieltoon

Kielto tuo modaalisuuteen välttämättömän ja mahdollisen lisäksi kolmannen ulottuvuuden: mahdottomuuden. Yleiset modaaliverbit voida ja täytyä samoin kuin muut modaaliset predikaatit yhdistyvät kieltoon seuraavilla tavoilla:

En voi juoda kahvia. = Minun täytyy ~ on pakko olla juomatta kahvia.
Voin olla juomatta kahvia. = Minun ei tarvitse ~ ei ole pakko juoda kahvia.

Toisin sanoen kun kielto yhdistyy mahdolliseen, tästä seuraa yhtäältä mahdottomuus, toiselta kannalta pakko olla tekemättä. Asiaa voi kuvata kuviolla 16, josta erisuuntaiset vastakohtasuhteet käyvät ilmi:

Kuvio 16: Kiellon ja modaalisuuden suhteet

.

.

Neliön vasemmalla sivustalla ovat vastakkain ‘välttämätön’ (modaaliverbit täytyy, pitää, tarvitsee) ja ‘mahdollinen’ (verbit voi ja saa), oikealla näiden kielteiset vastineet (ei tarvitse ja ei voi, ei saa). Vinosti vastakkain olevat suhteet edustavat modaali-ilmausten kontradiktorisia vastakohtia, jotka sulkevat toisensa kokonaan pois: asiat ovat joko välttämättömiä (kuten täytyy) tai eivät (ei tarvitse), joko mahdollisia (voi, saa) tai mahdottomia (ei voi, ei saa). Ylimmän rivin välttämättömyys (täytyy) ja mahdottomuus (ei voi, ei saa), eivät sen sijaan ole toisiinsa joko-tai-suhteessa, vaan niiden välillä vallitsee kontraarinen vastakohta, jota voi kuvata asteikkona. Kaikki asiat eivät ole sen enempää mahdottomia kuin välttämättömiäkään vaan esimerkiksi melko mahdottomia tai epätoivottuja (esim. ei voine, ei saisi), todennäköisiä tai toivottuja (täytynee, pitäisi). Kuvion alimmat kulmat taas merkitsevät melkein samaa, sillä ne implikoivat toisiaan pragmaattisesti. Mahdollinen ja luvallinen teko (voit, saat mennä) tarkoittaa käytännössä usein ei-välttämätöntä (sinun ei tarvitse mennä) tai valinnaista tekoa (voit olla menemättäkin).

Nimenomaan deonttisesti tulkittavan voida-verbin kieltomuoto tarkoittaa, että toiminta ei ole sallittua eikä sikäli myöskään mahdollista (a). Verbi saada ilmaisee deonttista modaalisuutta: ’on lupa tehdä jotakin’. Sen kieltomuoto ei saa velvoittaa olemaan tekemättä; 2. persoonan yhteydessä ilmaus tulkitaan käskyksi (b). Kun verbi on menneen ajan tempuksessa, tulkinta voi olla myös ’ei ollut mahdollista’ (c).

(a)

Heidät lakaisi syrjemmälle vaatimus, että aktiivipoliitikkoa ei voi valita korkeaan, vallankäyttöä valvovaan virkaan. (l)

(b)

Et saa mennä. | Mansikoihin emme saaneet koskea emmekä vattuihin, viinimarjoistakin vain happamia punaisia olisi saanut vapaasti syödä – –. (k) | Kertaakaan koko aikana Kirsi ei ollut saanut kulkea kaupungilla, sillä ne pelkäsivät hänen eksyvän. (k)

(c)

Olen aina surrut sitä, etten ole saanut oppia tuntemaan häntä. (k)

Välttämättömyyttä ilmaisevien modaaliverbien kesken vallitsee myönnön ja kiellon työnjako: ei tarvitse on verbien pitää ja täytyä negaatio (d–e).

(d)

Jommankumman täytyy olla väärässä tai matkia toista. (k) vrt. Ei kummankaan tarvitse olla väärässä. ’voi olla niin, ettei kumpikaan ole väärässä’ | Täytyy tehdä tietä jälkeentuleville, hän sanoi. (k) vrt. Miesten ei tarvitse tehdä kotitöitä, sanoi äiti. (k)

(e)

Potilas: Pitääkö minun olla kotona nyt koko ajan.
Lääkäri: Ei tarvii. Ihan voi liikkua. Mutta mielellään ei urheilla. (P)

Kieltomuoto ei täydy samoin kuin myönteinen muoto tarvitsee ovat harvinaisia (f). Praktista välttämättömyyttä ilmaisevana tekemättä jättämisen käskynä toimii kielteinen verbinmuoto ei pidä (g).

(f)

Hyttysten varalta ei enää täydy sonnustautua pitkiin hihoihin ja puntteihin. (l) | Piirroksen tarvitsee syntyä mistä vain, se on sitä ammattitaitoa. (l)

(g)

Jos haluaa nähdä ja kokea yöttömän yön ei pidä jäädä junasta Tampereella ja ryhtyä kiukuttelemaan laskevalle auringolle. (a) | Hänelle ei pidä sanoa, että ”se menee kyllä ohi”, – –. (a)

Länsimurteisiin pohjaavassa puhutussa kielessä esiintyviä verbin tarvita yksikön 3. persoonan variantteja tarvii ~ tarttee käytetään paitsi kysymyksissä ja kielloissa (h) myös myönteisissä väitelauseissa (i):

(h)

Lääkäri: Tarviiko yöllä käydä virtsalla?
Potilas: Täytyy. – – Ei joka yö kyllä tartte käydä että. (P)

(i)

– Sori, mun tarttee käydä sisällä, se sanoi tärkeänä. (k) | Tartteepa tilata siniä seuraavaks (p) | Meil on [auki] puol viiteen. – – Sillon suljetaan et tartteis vähä aikasemmin tulla hakeen. (p)

.

§ 1632 Ei voi olla tekemättä, ei jää huomiotta

Yhteen lauseeseen saattaa sisältyä kahdentyyppisiä kieltomerkityksisiä aineksia. Kieltosanan kanssa voi esiintyä esim. MA-infinitiivin (a–c) tai substantiivin (d) abessiivimuoto. Kiellot kumoavat toisensa niin että lauseen kokonaismerkitys on myönteinen. Ilmaus ei kuitenkaan ole synonyyminen myöntölauseen kanssa. Tällaisiin tapauksiin sisältyy tyypillisesti mahdollisuuden merkitys, jolloin ilmaukseen tulee – myöntölauseeseen verrattuna – kiellon vaikutuksesta välttämättömyyden sävy.

(a)

Se ei voi olla vaikuttamatta ajotapoihin – –. (l) ’täytyy vaikuttaa’ | Rupesin nauramaan, ja Kaisukaan ei saattanut olla nauramatta. (k)

(b)

Presidentin läsnäolo ei jäänyt huomaamatta festivaalivierailta. (l) ’huomattiin’ | Stichin yrittäminen nelinpelissäkään ei välttämättä suju irvistelemättä. (l)

(c)

Ensin ajattelin peesata. Pedersen jarrutteli alussa niin paljon, että en uskaltanut olla ohittamatta. Takaa olisi voinut tulla joukkueita, Sundqvist totesi. (E) ’oli pakko ohittaa’ | Iltapäivä kului pihalla puuhaillessa; kevättyöt pukkaavat kohta päälle. En malttanut olla tarttumatta haravaan. (l)

(d)

Tehty työ ei jäänyt huomiotta. Anttoselle myönnettiin joulukuun alussa Oulun läänin taidemitali. (l) ’sai huomiota’ | Rajojen avaaminen ei suju ongelmitta – –. (l) | Minä en koskaan pyytänyt lupaa lähteä minnekään, enkä saanut; minä olin kiltti tyttö, luvatta en tehnyt mitään. (k)

Varsinkin puhutussa kielessä lauseeseen saattaa sisältyä myös useampi kieltosana samassa kieltävässä tehtävässä. Kiellot voivat esim. vahvistaa toisiaan: tiällä ei nimittäi oo ei minkäännäköstä pakastinta (p).

Huom. Murteelliseen ilmaustyyppiin ilman tekemättä, ilman rahatta sisältyy näennäisesti kaksinkertainen muodollinen kielto, mutta sen voi tulkita myös rektioksi (ilman + abessiivi); merkitykseltään kielteiset muodot eivät kumoa toisiaan.

.

Asetelma 184: Episteemisten ilmausten jatkumo

Mahdoton Se ei onnistu ikinä. Se ei voi onnistua.
Epätodennäköinen Se tuskin onnistuu tälläkään kertaa.
Epävarma Se ei ehkä onnistu vieläkään.
Mahdollinen Se saattaa onnistuakin. Se voi onnistua.
Todennäköinen Se onnistuu varmaankin taas. Se taitaa onnistua.
Varma Se onnistuu aina. Sen täytyy ~ on pakko onnistua.
.


§ 1694 Myönteisesti ja kielteisesti suuntautuvat kysymykset

Esittäessään proposition hyväksyttäväksi vaihtoehtokysymys avaa samalla sen kiellon mahdollisuuden: Tuletko sinä (vai etkö sinä tule)? (» § 1698). Niinpä vaihtoehtokysymyksissä voi olla niin myöntö- kuin kieltohakuisiakin polaarisuusaineksia (» § 1634 – 1638). Myöntöhakuinen aines osoittaa kysymykseen liittyvän odotuksen myönteisestä (a), kieltohakuinen kielteisestä vastauksesta (b).

(a)

Kuuluiko jostakin kilahdus? (k) | Liittyykö tämä jotenkin Klemetin vapautumiseen? (k) | Saisimmeko hiukan korvausta surkeasta viime syksystä? (l) | Lääkäri: Onks teillä jotain särkylääkkeitä ollu käytössä. (P; Korpela 2007)

(b)

Kuuluiko naapurista mitään sen jälkeen? (k) | Reagoiko SUL:n nykyinen hallitus mitenkään tällaisiin väitteisiin? (l) | Kaipasitko sinä minua yhtään? (k) | Lääkäri: Liittyykö siihen tuota, mitään närästystä, (P; Korpela 2007)

Myös lauseet, joissa kysymysliite on kieltoverbissä, ovat jaettavissa kielteisesti ja myönteisesti suuntautuviin sen mukaan, onko lauseessa kielto- vai myöntöhakuisia ilmauksia:

Kielteisesti suuntautuva Myönteisesti suuntautuva
Eikö kukaan lähde syömään? Eikö joku sanonut jotain lounaasta?
Eiks meill oo vielä sitä levyä? Eiks meill oo jo se levy?
Eikö se pusero ollutkaan sopiva? Eikö olekin ihana pusero?
Eiks se sit ollu muka kiva se kirja? Eiks se ollu muuten kiva se kirja?

.

Kun lauseessa ei ole polaarisuusaineksia, sen tulkinnan ratkaisee konteksti. Kielteisesti suuntautuvalla lauseella pyydetään vahvistusta kielteiselle päätelmälle ja ennakoidaan kielteistä vastausta. Myönteisesti suuntautuvan kieltokysymyksen käyttö edellyttää kuulijalta vastaavan myönteisen proposition vahvistamista. (Ilman liitepartikkelia muodostetuista kieltokysymyksistä » § 1207, 1661 – 1662.)

Liitepartikkeli ‑kin ja sen kieltohakuinen vastine ‑kAAn tuottavat eikö-lauseen pääverbiin liittyessään varsin selvän merkityseron. Myönteisesti suuntautuva lause tarjoaa tällöin kuulijan hyväksyttäväksi positiivista propositiota (c), kun taas kielteisesti suuntautuva antaa ymmärtää, että kysyjän kielteinen päätelmä on peruuttanut aiemman myönteisen kannan (d).

(c)

”Tässä on Sabu. Eikö hän olekin suomalaisella tavalla komea?” Lauri sanoi naiselle joka avasi oven. (k)

(d)

V: [vastaa puhelimeen]: Anna Leena Turunen?
S: Eikö ollutkaan Koira Karvanen siellä heh heh
V: No eii ollut Koira Karvanen (p)

.

Vezi și pagina Construcții cu -kin, -kAAn

.

Alte formele de negație în finlandeză

.

Formele pozitive, afirmative ale limbii în contrast cu cele negative, de ex.:

  • sinun täytyy syödä sen ruoan – trebuie să mănânci mâncarea [asta]
  • ei sinun tarvitse syödä sitä / tätä ruokaa – nu trebuie să mănânci mâncarea [asta] în care vedem că doar sinun și syödä se repetă în aceeași formă.
  • Așa cum am văzut mai sus, principala formă de negație este verbul ei conjugat la toate formele. La formele verbului se pot adăuga forme de întărire precum adverbul enää – ei enää. Hän ei enää osoittanut pienintäkään kunnianhimoa sotilaan uraa kohtaan. En kestä enää hetkeäkään. Alt adverb de negație este ikinä. Ei enää ikinä. En ikinä
  • Mai apoi apar teminațiile pereche cu sens pozitiv – myönteinen sau negativ – kielteinen. Astfel avem perchea –kin (pozitiv) vs –kAAn, –kää, – (negativ).

Răspunsul negativ la o întrebare cu verbul se formulează repetând verbul, dar la forma negativă, de genul: | – Syötkö? – Enkä syö! |; | – Menenkö ulos? – Etkä mene! |; | – Soittaako hän tänään? – Eikä soita! | (enkä, etkä, eikä, emmekä, ettekä, eivätkä). Corespondentul românesc ar fi “ba nu + verbul”. Răspunsul este decisiv iar tonul răspunsului indică uneori anodinitatea dar cel mai adesea interdicția.

  • Nu lipsită de interes este teminația negativă –tOn (-ton, –tön) cu semnificația „lipsit de”. Aici mare atenție să nu se confunde cu teminația –ton a genitivului cuvintelor teminate în –to!

Pentru această categorie vezi pagina Cuvinte care se termină în -tOn

  • Și în cele din urmă avem forme în care nu apare niciuna din formele menționate mai sus, forme care par pozitivie, deși introduc o negație.

 

  • O frază care începe cu cuvintele valitettavasti, pahoittelen, presupune o continuare negativă.

vaikutusala

Vaikutusalalla tarkoitetaan, että tietynlaisten ilmausten merkitys on tulkittava toisen vastaavanlaisen ilmauksen antamassa kehyksessä. Vaikutusalan sisältävistä kielenaineksista keskeisiä ovat kielto, määrää ilmaisevat ainekset kuten kvanttoripronominit sekä modaaliset ainekset. Esim. lauseessa Asiasta ei kerrottu monelle on sana monelle kiellon vaikutusalassa, kun siitä voi päätellä: ’se kerrottiin harvoille’ (ts. ei monille). Kiellolla on silloin laajempi vaikutusala kuin kvanttoripronominilla moni. Sen sijaan lause Moni ei ollut kuullut asiasta on mahdollista tulkita niin, että kielto on moni-sanan vaikutusalassa: ’oli monta, jotka eivät olleet kuulleet asiasta’. Vaikutusala voi jäädä kaksiselitteiseksi, mutta tulkintaan saattaa vaikuttaa sanajärjestys ja painotus, ja lisäksi monilla sanoilla on omat vaikutusalaominaisuutensa. Esim. valitettavasti on kommenttiadverbiaalina aina kiellon vaikutusalan ulkopuolella (Hän ei valitettavasti tule ’on valitettavaa, että hän ei tule’), mutta välttämättä -sanan ja kiellon vaikutusalasuhteet ovat päinvastaiset (Hän ei välttämättä tule ’hän ei ehkä tule, ts. ei ole välttämätöntä, että hän tulee’).

Fraza următoare, deși nu conține niciun elenent negativ, este apaprent pozitivă, se poate traduce cu forma negativă.

jatkoon selviytyminen oli muuta kuin varmaa – calificarea în faza următoare era departe de a fi sigură; calificarea în faza următoare nu era sigură; calificarea în faza următoare era nesigură

.

Vezi și Persoana a 4-a forma negativă  Sanoja vain kielteisissä yhteyksissä

.

Propoziția interogativă

.

Finlandeza nu folosește o intonație interogativă pentru că se folosește de particolele interogative -kO adăugate verbului sau unei alte componente a frazei. De exemplu

olenko? sunt?

syömme? – mâncăm?

haluatko? – vrei?

Antoiko hän sinulle ruusun?  Ți-a dat un trandafir?

Ruusunko hän sinulle antoi?  Un trandafir ți-a dat?

Sinulleko hän antoi ruusun?  Ție ți-a dat trandafirul?

Hän sinulle ruusun antoi? El ți-a dat trandafirul?

.

Atunci când particula interogativă este atașată unui verb, răspunsurile pot fi date folosind verbul însuși de genul: oletko herännyt?- te-ai trezit? olen – da; syötkö? –mănânci? syön – mănânc; enkä syö – ba nu mănânc.

Dacă particula interogativă este atașată unei alte componente a frazei, răspunsul afirmativ poate fi niin – chiar așa.

Hänkö sinut toi kotiin? – El te-a adus acasă? niin – da (chiar așa) iar răspunsul negativ ei, eikai: Hänkö sinut toi kotiin? – El te-a adus acasă? Eikai hän! – Ba nu el.

.

Introdus  / lisätty 28.2.2012

Actualizat / päivitetty 5.4.2012

Actualizat / päivitetty 29.1.2013

Actualizat / päivitetty 15.3.2017

.

Anunțuri

Blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: