Blogulblog's Blog

Verbi – 050. Forme finite, personale – finiittimuoto, persoonamuoto

A. Forme finite, personale –

finiittimuoto, persoonamuoto, tekijämuoto

.

.

Textul paginii este o reluare de la pagina Verbi – verbul finlandez – generalități

.

Vezi generalitățile la Diateza, modul și timpul verbului finlandez Aici repetăm câteva aspecte și facem adăugirile cuvenite. Faptul că unele aspecte se repetă dă impresia că se bate apa-n piuă dar, de fapt, se explică și se exemplifică de mai mute ori pe înțelesul tuturor. Asta din faptul că sursele sunt diferite și abordează aceeași temă din unghiuri diferite.

Urmează fiecare timp și fiecare mod prelucrate separat.

.

Modul – modus, tapaluokka

Modus eli tapaluokka ilmaisee puhujan suhtautumista predikaatin kuvaamaan toimintaan. Suomen kielen modukset ovat indikatiivi (tositapa), potentiaali (mahtotapa), konditionaali (ehtotapa) ja imperatiivi (käskytapa). Muissa kielissä on myös muita moduksia, kuten subjunktiivi tai gerundi.

Finlndeza cunoaște patru moduri:

modul indicativ – indikatiivi modus, tositapa (de ex. puhun)

  • timpul prezent – preesens, kestämä (de ex. puhun)
  • timpul trecut – mennyt aika (de ex. puhuin; olen puhunut; olin puhunut)
    • timpul imperfect – imperfekti, kertoma (de ex. puhuin)
    • timpul perfect compus – perfekti, päättymä (de ex. olen puhunut)
    • timpul mai mult ca perfect – pluskvamperfekti, entispäättymä (de ex. olin puhunut)

modul imperativ – imperatiivi modus, käskytapa (de ex. puhu!)

  • imperativ prezent – kestämä käskytapa
  • imperativ perfect (doar forme la persoana a treia și la impersonal) – kertoma käskytapa

modul condițional – konditionaali modus, ehtotapa (de ex. puhuisin)

  • condițional prezent – kestämä ehtotapa
  • condițional perfect – kertoma ehtotapa

modul potential – potentiaali modus, mahtotapa (de ex. puhunen)

  • potential prezent – kestämä mahtotapa
  • potential perfect – kertoma mahtotapa

Timpul, timpurile – tempus, tempukset, aikaluokka

Tempus on aikamuoto. Suomen kielessä on preesens (kestämä), imperfekti (kertoma), perfekti  (päättymä) ja pluskvamperfekti (entispäättymä). Monissa muissa kielissä on myös futuuri (tulema).

În finlandeză verbul se conjugă la patru timpuri (chiar dacă nu apar la toate modurile):

  • modul indicativ – indikatiivi modus, tositapa (de ex. puhun)
    • timpul prezent – preesens, kestämä (de ex. puhun)
    • timpul trecut – mennyt aika (de ex. puhuin; olen puhunut; olin puhunut)
      • timpul imperfect – imperfekti, kertoma (de ex. puhuin)
      • timpul perfect compus – perfekti, päättymä (de ex. olen puhunut)
      • timpul mai mult ca perfect – pluskvamperfekti, entispäättymä (de ex. olin puhunut)

 

Tempus eli aikaluokka

.

Tempukset eli aikamuodot ilmaisevat tekemisen ajan puhujan kannalta. Periaatteessa voidaan erottaa kolme aikaa: nykyinen, mennyt ja tuleva. Suomessa on vanhastaan ollut omat tempukset nykyiselle ja menneelle mutta ei tulevalle ajalle. Muodon kannalta suomessa on kaksi yksinäistempusta – preesens ja imperfekti – sekä kaksi liittotempusta – perfekti ja pluskvamperfekti (lisäksi ns. liittopreesens ja liittoimperfekti).
Tempus ilmaisee tekemisen ajan puhujan kannalta. Preesens ja imperfekti ovat yksinäistempuksia  (timpuri individuale, singulare), perfekti ja pluskvamperfekti ovat liittotempuksia (timpuri asociate; nu spun compuse pentru că perfectul compus – perfektti sau mai mult ca perfectul – pluskvamperfektti sunt, de fapt, timpuri compuse). Preesensillä ei ole erityistä tunnusta. Imperfektin tunnus on -i. Liittotempukset muodostuvat olla-apuverbistä ja pääverbin partisiipista. Esim.

preesens – prezent sanon 
imperfekti – imperfect sanoin
perfekti – perfect compus olen sanonut 
pluskvamperfekti – mai mult ca perfect olin sanonut

Aikamuotojen suhdetta aikaulottuvuuteen voidaan havainnollistaa puhe-, viittaus- ja tapahtumahetken käsitteillä. Viittaushetkellä tarkoitetaan jotakin muuta aikasuoran hetkeä kuin puhehetkeä, josta käsin puhuja voi tarkastella lauseen ilmaisemaa tapahtumahetkeä. Preesens ja perfekti voidaan kuvata puhehetken ja tapahtumahetken suhteiden avulla. Viittaushetken käsitettä tarvitaan kuvattaessa imperfektiä ja pluskvamperfektiä.

.
Preesens

.
Preesens ilmaisee ensisijaisesti puhumishetkellä parhaillaan jatkuvaa toimintaa. Sitä käytetään myös puhuttaessa aina tai usein tapahtuvasta toiminnasta sekätulevasta tekemisestä. Esim.

.
Pertti lukee sanomalehteä. (parhaillaan)
Aurinko laskee länteen. (aina)
Tytöt lähtevät Lontooseen. (tulevaisuudessa)
.

Preesensillä ei ole — kuten edellä todettiin — omaa tunnusta. Persoonapäätteet liittyvät suoraan verbin vartaloon. (Yksikön 3. persoonassa vartalon lyhyt loppuvokaali pitenee indikatiivin preesensissä.)

.
Imperfekti

Imperfekti ilmaisee menneen hetken aikaista tekemistä. Sen tunnus on -i, joka esiintyy vartalon ja persoonapäätteen välissä. Vain indikatiivin imperfekti on mahdollinen. Muiden modusten — potentiaalin, konditionaalin ja imperatiivin — tunnukset eivät voi esiintyä sanassa yhtä aikaa imperfektin i:n kanssa.
.
Imperfektin i-tunnuksen edellä tapahtuu monia vartalon vokaalin äännevaihteluja.

Esim.
Anno+i+n asian raueta. (vrt. anna+n)
Mitä ost+i+t Liisalle lahjaksi? (vrt. osta+t)
Pekka sa+i sakkoja. (vrt. saa)
Jo+i+tte+ko eilen olutta? (vrt. juo+tte+ko)

.
Perfekti (în românește perfectul compus)

.
Perfekti ilmaisee nykyhetkeä varhaisempaa tekemistä. Suomen perfekti muodostuu olla-verbin preesensistä ja pääverbin 2. partisiipista. Persoonapäätteet liittyvät olla-apuverbiin. Partisiippi on subjektin mukaisesti joko yksikössä tai monikossa. Esim.

.

Olen valvonut koko yön. 
Oletko
 jo syönyt?
Oletteko ennen olleet Suomessa?
Kari ja Pertti ovat lähteneet jo pois.
.

Suomessa myös nykyhetkeen saakka kestänyt ja yhä jatkuva tekeminen ilmaistaan perfektillä (eikä preesensillä), esim.

.
Olen tuntenut hänet vuodesta 1995.
.

Perfekti voi ilmaista myös toimintaa, joka on tapahtunut ennen ajateltua tulevaa ajankohtaa, esim.

.

Kun olen syönyt, lähden kävelylle.

.

Pluskvamperfekti (în românește mai-mult-ca-perfect)

Toinen liittotempus on pluskvamperfekti (lat. plus quam perfectum ‘enemmän kuin perfekti’). Se ilmaisee mennyttä hetkeä varhaisempaa tekemistä. Pluskvamperfekti muodostuu olla-verbin imperfektistä ja pääverbin 2. partisiipista. Pluskvamperfekti esiintyy vain indikatiivissa, koska apuverbin imperfektiin ei voi liittyä mitään modustunnuksia. Esim.

.

Olin juuri tullut kotiin, kun soitit.
He olivat odottaneet puoli tuntia, kun tulin.

.

Joskus pluskvamperfekti ilmaisee, että sanoma on referaattia ja perustuu muilta saatuun tietoon. Esim.

.

Isoisä oli nähnyt riihessä aaveen. (‘Isoisä kertoi nähneensä ~ kerrotaan että isoisä oli nähnyt’)

.
Verbien persoona- ja aikamuotojen tunnistamista tarvitaan erilaisista kerrontatavoista ja teksteistä puhuttaessa. Tavoitteena on, että oppilaat kirjoituksissaan käyttävät aikamuotoja joustavasti, tarkoituksenmukaisesti ja vaihtelevasti. Muotoja nimettäessä on otettava huomioon se periaate, että kieliopillinen nimitys ei saa olla normin peruste. Niinpä aikamuodon nimi imperfekti ei sulje pois esim. tämän muodon kohteliaisuuskäyttöä, esim.

.

Tuliko rouvalle muuta?

.

Suomen aikamuotoja voidaan myös verrata romanian ja ruotsin vastaaviin. Suomen preesensiä vastaa romaniassa kolme eri muotoa, joista kahdessa on apuverbi:

.
El [tocmai] scrie. ‘Hän kirjoittaa (parhaillaan).’
El scrie [în general sau e de profesie scriitor]. ‘Hän kirjoittaa (yleensä, ammatikseen tms.).’
El va scri sau el o să scrie [cândva]. ‘Hän kirjoittaa (tulevaisuudessa).’
.

Verrattaessa suomen perfektiä ja pluskvamperfektiä romaniaan ja ruotsiin havaitaan sama periaate: apuverbi + pääverbi, esim.

.
Minä olen kirjoittanut. – Eu am scris. – Jag har skrivit.

Minä olin kirjoittanut. – Eu scrisesem. – Jag hade skrivit.

.

Mai jos menționez unele timpuri mai simandicoase (conjunctivul și subjonctivul) dar, mai întâi, trebuie revăzută pagina Tipurile de conjugare ale verbelor finlandeze unde apar tipurile de verbe menționate mai jos.

Un tabel recapitulativ:

În mare putem spune că sunt doar patru tipuri de verbe grupate după terminația infinitivului pentru că ultimele trei grupe sunt terminate în –tA și diferă doar vocala care precede terminația.

.

I

II

III

IV

V

VI

A

-dA

-lA

-nA

-rA

-stA

-tA

-VtA

(Vpoate fi orice vocală)

itA

etA

(mai rar în locul lui -e- poate fi -A- sau -O-)

konjunktiivi

(kielioppi) indo‑eurooppalaisissa kielissä esiintyvä verbin tapaluokka, joka tunnetaan latinaan pohjautuvissa romaanisissa kielissä sekä myös englannissa subjunktiivin nimellä ja jota ei ole suomessa, käännetään suomessa joko indikatiivilla tai konditionaalilla.

subjunktiivi

(kielioppi) latinan konjunktiivista kehittynyt, romaanisissä kielissä esiintyvä verbin tapaluokka, joka ilmaisee esim. toivottua tai epätodellista tapahtumaa, kielihistoriallisesti sama kuin joidenkin indo‑eurooppalaisten kielten konjunktiivi. Subjunktiivia ei ole suomessa ja se käännetään joko indikatiivilla tai konditionaalilla.

.

Introdus  / lisätty 12.8.2012

Actualizat / päivitetty 17.9.2012

.

Blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: