Blogulblog's Blog

Verbi – 17. Timpuri și moduri mai rare ale verbului finlandez

Timpuri și moduri mai rare ale verbului finlandez

eventiv.

Verbit taipuvat persoonissa, tapaluokissa eli moduksissa ja aikamuodoissa eli tempuksissa.

Verbele se conjugă după persoană, mod și timp.

Aici am luat câteva elemente mai rare, de excepție, elemente care sunt în uz, dar doar în situații mai deosebite. Nu cred că le vei folosi, HyväYstävä, dar de recunoscut trebuie să le recunoști. Desigur, HyväYstävä ar putea întreba de ce nu apar la pagina cu generalitățile despre conjugarea verbelor. Acolo apar lucrurile principale, demne de reținut, în timp ce astea sunt lucruri secundare, opționale, informative; ele nu puteau încărca, inutil, acea pagină.

.

Din formele de timptempus am ales liittopreesens și liittoimperfekti, care alături de perfect și mai-mult-ca-perfect formează timpurile compuse ale verbului. Despre ele, recenta lucrare Iso suomen kielioppi nu spune nicio vorbă.

Muodon kannalta suomessa on kaksi yksinäistempusta – preesens ja imperfekti – sekä kaksi liittotempusta – perfekti ja pluskvamperfekti (lisäksi ns. liittopreesens ja liittoimperfekti).

Ele au funcționat, cândva, ca forme ale viitorului, gramatica modernă consideră timpul viitor (gramatical) absolut inutil pentru că viitorul se exprimă cu timpul prezent, atât timp cât orice se face în prezent se răsfrânge în viitor.  Cel puțin liittoimperfekti amintește de viitorul II din românește „eu voi fi fost” care și el a devenit desuet.

.

Liittopreesens

Liittopreesens on vanhahtava tulevaisuutta kuvaava aikamuoto. Vanhassa suomen kielessä sitä käytettiin futuurina, mutta nykyään preesens korvaa tämänkin muodon.

Liittopreesens ilmaisee tulevaa tekemistä. Se koostuu olla-verbin preesensistä ja pääverbin aktiivin 1. partisiipista. Liittopreesensin käyttö rajoittuu normaalisti indikatiiviin ja yksikköön, esim. on tekevä (tuskin sanottaisiin: ovat tekevät).

.

trecut

prezent

viitor apropiat

viitor îndepărtat

P

V

T

Olen jatkava edeltäjieni työtä – Am de continuat munca predecesorilor mei.

.

Liittopreesens antaa sanonnalle yleensä juhlallisen sävyn, esim.

Ole+n jatka+va edeltäjieni työtä. – Am de continuat opera înaintașilor mei.

Samassa merkityksessä kuin liittopreesensiä käytetään myös tulen tekemään -rakennetta, johon ei liity erityistä juhlallisuuden leimaa.

Tulevasta ajasta puhuttaessa suomessa yleensä riittää, kun käytetään pelkkää yksinkertaista preesensiä.

.

Liittopreesensiä käytetään yleensä vain yksikössä ja indikatiivissa. Se muodostetaan Olla-verbin preesensmuodoista, ja pääverbin partisiipista, jonka pääte on -vA, monikossa -vAt. Verbi „Olla” liittopreesensissä, kaikissa persoonissa:

  • (Minä) olen oleva
  • (Sinä) olet oleva
  • (Hän) on oleva
  • (Me) olemme olevat
  • (Te) olette olevat
  • (He) ovat olevat
  • On oltava (Passiivi?)

esim. on sano+va – are de spus

Liittopreesens on suomen kielessä harvoin käytettävä, merkitykseltään muiden kielten futuuria vastaava aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu tulevaisuudessa: on tapahtuva. Muoto on arkaainen ja nykyään sitä käytetään vanhahtavassa juhlallisessa kirjakielessä, kuten Raamatussa. Tähän liittotempukseen liittyy tietty deterministisyyden sekä imperatiivisuuden mielikuva. Erään tulkinnan mukaan tämä ominaisuus ei ole futuurille kovin tyypillinen, sillä siihen voidaan usein liittää ajatus aikomisesta tai arvaamisesta. Toisaalta ranskan kielessä futuuria käytetään usein myös imperatiivia lähenevässä merkityksessä, varsinkin toisessa, mutta esimerkiksi lakiteksteissä kolmannessakin persoonassa.

Liittopreesens muodostetaan olla-verbin persoonamuodoista ja pääverbin aktiivin partisiippimuodosta, jonka pääte on -vA,monikossa -vAt.

olen lukeva, olet lukeva, on lukeva

Liittopreesensiä käytetään yleensä indikatiivissa ja yksikössä. Monikkomuotoja olemme lukevat, olette lukevat, ovat lukevat ei käytännössä käytetä.

Un corespondent românesc ar putea fi  expresia „am să” cu formele conjugate, am să, ai să, are să; formele de plural din românește, avem să, aveți să, au să, NU se folosesc în finlandeză.

Olla verbi

  1. ylät. liittopreesensissä (olla-verbi indikatiivin preesensissä). Hän on sen tekevä. On tuleva aika, jolloin – –.

esim. ol+i sano+va – avea de spus

.

Liittoimperfekti

Liittoimperfekti on kielitieteellisesti luokiteltu preteritifutuuriksi, eli mennen ajan futuuri. Liittoimperfekti on yleiskielessä selvästi yleisempi kuin liittopreesens.

Se muodostetaan Olla-verbin imperfektistä ja partisiippista, jonka pääte on VA tai , monikossa VAT tai VÄT. Verbi „Olla” liittoimperfektin kaikissa persoonissa:

  • (Minä) Olin oleva
  • (Sinä) Olit oleva
  • (Hän) Oli oleva
  • (Me) Olimme olevat
  • (Te) Olitte olevat
  • (He) Olivat olevat
  • Oli oltava (Passiivi?)

 

Liittoimperfekti on suomen nykykielessä harvoin käytettävä aikamuoto, joka ilmaisee tapahtumahetkeä myöhäisempää tekemistä, joka kuitenkin tapahtuu puhehetkeen nähden menneessä ajassa: oli tapahtuva. Muoto on siten kielitieteellisessä mielessä preteritifutuuri eli menneen ajan futuuri.

Liittoimperfekti muodostetaan olla-verbin imperfektin persoonamuodoista ja pääverbin aktiivin partisiippimuodosta, jonka pääte on -vA, monikossa -vAt (doar că pluralul nu se folosește aici!).

oli lukeva, olit lukeva, oli lukeva

Matka oli oleva hänen viimeisensä.

Liittoimperfektiä käytetään yleensä indikatiivissa ja yksikössä. Monikkomuotoja ei käytännössä käytetä. Tempusta käytetään vanhahtavissa ja juhlallisissa ilmauksissa. Nykykielessä merkitykseltään vastaavia ilmauksia ovat rakenteet tuli olemaanoli aikeissa tehdä ja oli määrä tehdä.

Un corespondent românesc ar putea fi  expresia „a fost să fie” cu corolarele „avea să fie”, „așa a fost să fie”, „așa i-a fost dat”. Astfel exemplul dat ar fi Matka oli oleva hänen viimeisensä.  – Călătoria avea să fie ultima lui călătorie.

olla verbi

  1. ylät. liittoimperfektissä (olla-verbi indikatiivin imperfektissä). Ei kukaan tiennyt, milloin sota oli syttyvä.

.

Liittoimperfekti ilmaisee mennyttä hetkeä myöhempää tekemistä, joka tapahtuu menneessä ajassa. Se koostuu olla-verbin imperfektistä ja pääverbin aktiivin 1. partisiipista: ol+i teke+vä.

.

trecut îndepărtat

trecut

prezent

viitor

P

V

T

Salon pojasta oli tuleva maan valtias.

.

Liittoimperfekti on nykykielessä tavallisempi kuin liittopreesens. Esim.

Matka ol+i ole+va hänen viimeisensä. – Călătoria avea să fie ultima lui călătorie.

Kainuun pojasta ol+i tule+va maan valtias. – Băiatul din Kainuu avea să devină șeful statului.

.

BD21334_.

Din moduri modukset am ales jussiivi, eventiivi, optatiivi și aggressiivi. Despre aggressiivi mai pe larg la Puhekieli sau poreclele lucrurilor.

.

BD21334_.

Jussiivi

Jussiivi, eli periksiantomuoto taipuu vain 3. persoonissa ja passiivissa. Se taipuu preesensissä ja perfektissä. (Erittäin harvoin myös liittopreesensissä.) Jussiivia ei yleensä lueta omaksi modukseksi, koska sen muodot (kävelköön! kävelkööt! käveltäköön!) ovat päällekkäisiä imperatiivin (ja optatiivin) kanssa.

Jussiivi on nimitys verbinmuodoille, jotka edustavat imperatiivin 3. persoonaa (tulkoon, tulkoot) ja passiivin imperatiivia (tultakoon). Jussiivi ilmaisee mm. velvoitetta tai sallimista sekä esiintyy myönnytystä ilmaisevassa lauseessa, kuten Tapahtukoon mitä tahansa, jään tänne. Tunnuksena on –kOOn tai -kOOt, joka kieltolauseessa liittyy kieltoverbiin, esim. älköön tulko. Toisin kuin imperatiivin 1. tai 2. persoonan sisältävä imperatiivilause, jussiivilause voi aktiivissa alkaa subjektilla ja sisältää genetiivisijaisen objektin, esim. Viimeinen sammuttakoon valon! (» § 1666–, 118.)

Jussiivi on imperatiiivn sukulainen joka ilmaisee velvoitettasallimista tai myönnytystä ilmaiseva ja imperatiivin kaltainen, mutta sitä vähemmän painokas tapaluokka.

.

§ 1591 Imperatiivilauseen deonttisuus

Imperatiivimodus on käskylauseen verbin muoto, joka edustaa deonttista modaalisuutta. Käsky- eli imperatiivilause on prototyyppinen tapa muodostaa direktiivi, jolla puhuja käskee, kehottaa, pyytää, antaa luvan tai neuvoo. Imperatiivia käsitellään lähemmin luvussa Imperatiivi ja muut direktiivit. Imperatiivin ilmaisema velvoite tai lupa on aina lähtöisin tilanteesta, direktiivin esittäjästä (a), kun taas muilla keinoin osoitetun deonttisuuden lähteenä on useammin normi, tapa, laki tai jokin muu tilanteen ulkopuolinen auktoriteetti (b). Oletukseen, hypoteettisen tilan esittämiseen voidaan käyttää imperatiivin monikon 1. persoonaa, morfologista passiivia tai jussiivia (c) (» § 1666).

(a)                  Odota vähän. | Tulkaa sisälle. | Ottakoot kaikki tavarat mukaansa. | Älä sitten puhu tästä kenellekään.

(b)                 Opiskelijoiden täytyy valmistua viidessä vuodessa. | Tässä pitää olla allekirjoitus. | Toisen maalle tulta ei saa tehdä ilman lupaa. (A)

(c)                  Olettakaamme esimerkiksi, että psykologi A väittää, että älykkyydestä periytyy noin 70 %. (E) ~ oletetaan | Olkoon kolmion ABC ympäri piirretyn ympyrän säde R.

Ei-direktiivisiä merkityksiä imperatiivilauseella on varsinkin yhdyslauseen osana. Kun imperatiivilause esiintyy yhdyslauseen alkuosana, se ilmaisee ehtoa eli on jos – niin‑konstruktion veroinen (d) (myös » § 1133). Jussiivi toimii luvan, velvollisuudesta vapauttamisen merkityksessä konsessiivista sivulausetta vastaavissa tapauksissa (e).

(d)                 Ottakaa minut mukaan, niin saatte luotettavan turvamiehen. (k) ’jos otatte minut mukaan, niin saatte luotettavan turvamiehen’

(e)                  Olkoon vain puheenjohtaja, minä en häntä usko. ’vaikka hän onkin puheenjohtaja’ | Suomalaiset taitavat olla vähän kateellisia meille, mutta olkoot vain, siihen heillä on meidän lupa! (L)

Aici se cer două vorbe despre acordul gramatical. Forma ”hän rakentakoon” pare curioasă, deși este corectă.

.

§ 1666 Joku sammuttakoon valon: jussiivilauseen rakenne

Muista direktiivisistä lauseista poikkeaa sekä rakenteeltaan että pragmaattisesti subjektillinen imperatiivilause, jonka verbinmuotona on jussiivi ottakoonottakoot. Jussiiviin sisältyy sallimisen ja myöntymisen merkitys. Jussiivi saa perussubjektin (hän ottakoon, kaikki ottakoot), ja sen taivutusparadigmaan kuuluu paitsi 3. persoonan yksikkö ja monikko myös passiivi: otettakoonälköön otettako (» § 118). Jussiivilauseen objektin sija määräytyy samalla tavoin kuin subjektillisten väitelauseidenkin, toisin sanoen totaaliobjekti on yksikössä n-päätteinen (a). Passiivissa jussiivin totaaliobjekti on nominatiivimuotoinen aivan kuten passiivin sisältävän väitelauseenkin objekti (b).

(a)                  Vuokralainen maksakoon kahden kuukauden vuokran ennakkoon. vrt. 2. p.: Maksa kahden kuukauden vuokra ennakkoon. | Ne, jotka kaipaavat yhteyksiä ulkomaailmaan internetin kautta, hankkikoot tietokoneen. (a)

(b)                 Annettakoon neuvottelukunnalle työrauha ja vältettäköön kärkevää julkista keskustelua tästä asiasta. (l) | Jos kerran tasa-arvoistetaan, tehtäköön se perusteellisesti. (l) | Myönnettäköön ensin ennakkoluulot. (l)

Jussiivilause ei välttämättä ole verbialkuinen toisin kuin varsinaiset 2. persoonan imperatiivilauseet. Sanajärjestys  vaihtelee samalla tavoin kuin indikatiivisissa väitelauseissa: jussiivimuotoisen verbin subjekti tai objekti voivat olla niin verbin edellä (c–d) kuin verbin jäljessäkin (b, e–f) (» § 1366).

(c)                  Subjekti verbin edellä: Todelliset suojelijat astukoot esiin ja tulkoot talkoisiin, mutta – –.(l) | Viimeinen kävijä sammuttakoon valot! (k)

(d)                 Objekti verbin edellä: Huiput urheilkoot ja heitä seurattakoon. (l) | Hänet sidottakoon vartiovuoren huipulle ja jätettäköön sinne ruoatta ja juomatta, kunnes kuolee. (k)

(e)                  Subjekti verbin jäljessä: Menköön kansa kirkkoihin ja rukoilkoon hyvän ratkaisun puolesta. (l) | Olkoot muut  viisaita. Minä teen työtä. (L)

(f)                  Objekti verbin jäljessä: Sen vuoksi kutsuttakoon häntä nimellä Hirvi. (k) | Ja kun Amurissa ollaan, nostettakoon listaan Anneli Toijala, kaupunginosan elämän kirjailija. (l)

Huom. Jussiivi on puheessa harvinainen, ja sen yksikkö- ja monikkomuodot vaihtelevat usein keskenään myös kirjoitetussa kielessä.

.

Olkoon vain vedet paksussa jäässä. (l) | Eläköön jauhopeukalot, hymyhuulet ja arjen pienet ilot! (L) | Ne, jotka eivät osaa ilmaista itseään oikein, vaietkoon. (A)

Tietyt muodot voivat myös leksikaalistua kuten huudahdus Eläköön! Jussiivia esiintyy myös eräissä muissa kiteytyneissä päivittelyissä ja toivotuksissa: Hyi olkoonOnneksi olkoon; Pahus soikoonKissa vieköönPiru periköönvarjelkoonsiunatkoon. Toisaalta t-päätteiseen muotoon olkoot on kertynyt affektista lisäsävyä: Olihan se vähän harhaanjohtava otsikko, mutta olkoot, menihän se vissiin hyvään tarkoitukseen (L).

.

Deonttista velvoitetta ilmaisevassa jussiivilauseessa voi suomessa olla subjekti: Viimeinen sammuttakoon valot. Sallimista ilmaiseva jussiivi tuottaa usein konsessiivisen merkityksen: menköön mihin hyvänsä, jolla taas on yhteys teoreettisen mahdollisuuden modaalimerkitykseen.

Suomalaisessa lakikielessä jussiivia käytettiin paljon vielä 1970-luvulle asti, esimerkiksi vuonna 1900: Hyväksyvä vastaus, joka on liian myöhään saapunut tarjouksen tekijälle, katsottakoon uudeksi, vastauksen antajan tekemäksi tarjoukseksi.

.

vaatimus – pretenție, cerință; toivomus – dorință; velvoite – obligație; myönnytys – concesie

Cele patru elemente sunt forme gramaticale pe care, un vorbitor de finlandeză cu pretenții, nu trebuie să le încurce. Pentru o relație corectă cu finlandezii, folosirea lor nuanțată este obligatorie.

.

§ 1667 Vaatimus, toivomus, velvoite tai myönnytys

Jussiivi ei kohdista direktiiviä suoraan puhuteltavaan niin kuin varsinaiset imperatiivi-ilmaukset, vaan se esitetään vaatimuksena, toivomuksena tai velvoitteena puheenalaiselle, joka ei välttämättä ole puhetilanteessa läsnä. Subjekti ei myöskään välttämättä ole elollistarkoitteinen: ehdotus voi kohdistua koko asiaintilaan, jolloin subjektin tarkoite ei ole toiveen toteuttaja (a). Tällöin myös eksistentiaali- ja omistuslauseet ovat mahdollisia. Koska jussiivit ilmaisevat velvoitetta, ne ovat ominaisia säädöskielelle (b). Puhetoimintaa kuvaavan verbin passiivimuotoinen jussiivi on mm. mediakieleen vakiintunut keino, jolla kirjoittaja esittää ikään kuin itselleen suunnatun kehotuksen kertoa tai selittää (c) (samafunktioisesta passiivista sanotaanpa » § 1655).

(a)                  Tämä pieni esimerkki osoittakoon, miten kielelliset variantit kantavat merkityksiä – –.(A) | Olkoon, olkoon  mitä oli, sen kevään minä elin! (k) | Olkoon tämä nyt sinun, hän sanoi. (k) | Yksityishenkilönä Kasviolla olkoon oikeus olla sanomatta mitään. (l)

(b)                 Henkilö, joka haluaa säilyttää oikeutensa eläkkeeseen – –, tehköön siitä yhden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta kirjallisen ilmoituksen – –. (Kangasniemi 1992) | Milloin alistus on tapahtunut, meneteltäköön  niin kuin edellä 35 §:ssä on säädetty. (ou) | Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. (A)

(c)                  Sanottakoon vielä kerran: hallitus ja valiokunta – – ovat oikealla asialla. (l) | Toiminnoista  mainittakoon  ohjelmointi, kolmen levyn jatkuva soitto ja satunnaissoitto. (l) | – – annettakoon tässä vielä yksityiskohtaiset ohjeet, miten rusetti syntyy kätevän miehen hyppysissä: – –. (k)

Muussa kuin säädöskontekstissa jussiivi saa konsessiivisen tulkinnan: se ilmaisee myönnytystä, mukautumista johonkin asiaintilaan (» § 1143), esim. Olkoon menneeksi (myös esimerkki a). Ero lupaan on se, että konsessiivisessa ilmauksessa subjektin tarkoite joutuu antamaan myöden, lupaamaan haluamattaan, kun taas luvan myöntäminen on vapaaehtoista, tahdonalaista. Konsessiivista tulkintaa on usein tukemassa muita kielellisiä ilmauksia kuten partikkeli sitten, lauseke mitä tahansa tai vaihtoehdon esittäminen: x tai y.

Konsessiivisessa merkityksessä on yleensä jussiivin preesens, mutta joskus voi esiintyä perfektikin: olkoon sovittu.

.

Tärkeintä on pätevyys; olkoon viranhaltija mies tai nainen. (l) | – – nuorissa opiskelijoissa on paljon hyviä psykiatrin alkuja, suuntautukoot sitten mille lääketieteen alueelle hyvänsä. (l) | Vaalibussin saapuminen hiljaiseen turkkilaiseen kylään on aina suuri tapahtuma, olkoot puhujan eväät mitkä tahansa. (l) | Kaikki eivät ole olleet tyytyväisiä Laestadiuksen ulkonäköön, olkoon se ollut kuinka yksinkertaisen esimerkillinen. (E)

.

§ 1734 Passiivi ja jussiivi: kehdataan vielä nauraano olkoot

Yksipersoonaisen passiivin perustehtävänä on esittää puheena olevan toiminnan suorittaja epämääräisenä, yksilöimättömänä (» § 1313). Affektisia tulkintoja passiiviin kertyy konteksteissa, joissa yhtä tai useampaa puhuteltavaa arvostellaan. Tällaista passiivin käyttöä on nimitetty moittimisen passiiviksi.

 

Nyt ei kotiäitiys ole muodissa. Nyt luodaan uraatoteutetaan itseään ja tasa-arvoillaan.(L; Laitinen 1988) | – Ensin  tuodaan keskelle tämmöistä kaatosadetta ja sitten ei tiedetä edes oikeaa hotellia! (k) | Miikael – – rupesi päivittelemään minulle, että joku hullu maksaa Haydnin kirjeistä kolme miljoonaa ja että kirkkokonsertin lipuista kehdataan pyytää 150 markkaa – –. (k)

UK: Pummataa perkele koneita virmasta ni kyllä se nyt kuuluu [ilmoittaa] ainaki että ei jumalaut…
TS: Ei mut kuka ne todistaa. (p)

Verbin 3. persoonan imperatiivissa eli jussiivissa monikon tunnusta ei aina varsinkaan puheessa käytetä kongruoinnin merkkinä, vaan yksikkömuotoisen subjektin yhteydessä sillä saatetaan ilmaista asennoitumista, esim. uhoa tai vähättelyä. Yleisintä tämä on olla-verbillä.

.

– Jos työttömien puolustaminen on vanhakantaista, niin olkoot, sillä ei ole mitään väliä, – –. (l) | – – ruotsalaislehti Svenska Dagbladet kirjoittaa etusivullaan: ”Miksi meidän täytyy anoa EY:ltä jäsenyyttä, EY tulkoot pyytämään meitä!” (l) | [Onkohan Jukka palannut jo sairaslomalta?] Menkööt arkistoon ja kirjastoon, soitelkoot ihmisille, kasatkoot aineistoa. (k)

.

§ 1281 Jussiivin vaihtelu menköön ~ menkööt

Imperatiivin 3. persoonan eli jussiivin käyttö on puheessa suhteellisen vähäistä, ja myös sen lukukongruenssi on puheessa epävakaata. n-loppuinen yksikkömuoto tai t-loppuinen monikkomuoto voi esiintyä niin yksiköllisen kuin monikollisenkin subjektin yhteydessä.

.

Ne, jotka eivät osaa ilmaista itseään oikein, vaietkoon. (A) | ”Olkoon kaikki Punkalaitumen pellot siunatut syksyyn, jolloin korjaamme sadon.” (L) | Uusi äänilevy, Frimanin kymmenes, jatkaa tähtiteemaa nimellä Hohtakoon tähdet. (l)

Varsinkin yksiköllisen subjektin yhteydessä käytettyihin t-päätteisiin muotoihin liittyyaffektinen korostava tai autoritaarinen sävy (» § 1734):

.

Ykkössarjan tammoille on ihan liian vähän omia kilpailuja kauden mittaan, olkoot tämä yksi lisä tarjontaan, toteaa – –. (l) | Kun avioliitto on tarkoitettu ainutkertaiseksi, olkoot sitä. (L) | Päätettiin, että kyllä se siitä, Koivisto luokoot mallin omien mittojensa mukaan. (L)

Huom. Toivotuksissa käytetty eläköön on kiteytynyt yksikkömuotoiseksi: Eläköön kansantaide ja anarkia! (k).

.

Pentru deosebirile dintre imperativ și iusiv vezi Olkoot, hoitakoovat itse! Kolmannen persoonan imperatiivi

.

BD21334_.

Olla – a fi (eventiivi, optatiivi)

Unele forme desuete ale verbului olla. Eventivul și optativul.

Amintesc aici funcțiile lor. [Doar din punct de vedere istoric:]

Eventiivi on (harvinainen) suomen kielen tapaluokka. Siinä on sekä potentiaaliosa että konditionaaliosa. Esimerkiksi  kävelleisinmahdollisesti kävelisin. Este util românilor pentru traducerea optativului românesc: aș merge. Eventiivi esiintyy ainakin Kalevalassa.

Optatiivi-nimitystä käytetään imperatiivin eli käskymuodon tapaisesta tapaluokasta, jolla ilmaistaan epäsuoraa tai kohteliasta käskyä. („Imperatiivi + ole hyvä”) Suomen kielessä optatiiviksi on nimitetty lähinnä runokielessä esiintyviä –os, –ös -päätteisiä muotoja, esimerkiksi kävellös = kävele, ole hyvä! Ollos, kuullos, vaipuos, käyös ja lausuos, Tuokolla  päättäös, nukkuos ja uinuos, saaos, pannos, naios, vieös,  tuo’os, lyö’ös, syö’ös,  kihlaellos ja pauhaellos,  laulaos, istuos.  Hiukan karkeistaen sanottuna tullos on kehittynyt muodosta ”tulkos” ja pannosmuodosta ”pankos”. Alun perin optatiivin tunnus on nimittäin ollut ko. Sama tunnus esiintyy muissakin, kaikille tutuissa käskymuodoissa: yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa (tulkoon, tulkoot), passiivissa (tultakoon) ja kieltomuodoissa (älköön tulko).

Optatiivi taipuu:

Aktiivissa:

kävellön, kävellös, kävelköön, kävelköömme, kävelköötte, kävelkööt

Passiivissa:

käveltäön, käveltäös, käveltäköön, käveltäköömme, käveltäköötte, käveltäkööt

Puhekielessä optatiivia tapaa useammin, mutta lyhennettynä muotona: Istus (istuos) siihen = Istu siihen, ole hyvä.

Kutoa-verbin preesensin optatiivit seuraavassa listassa.

.

myönteinen

kielteinen

yksikkö 1. kuto’on ällön kudo
2. kuto’os ällös kudo
3. kutokoon älköön kutoko
monikko 1. kutokoomme älköömme kutoko
2. kutokootte älköötte kutoko
3. kutokoot älkööt kutoko
passiivi kudottakoon älköön kudottako

.

Optatiivi on imperatiivin eli käskymuodon kaltainen tapaluokka. Se esittää tekemisen tai olemisen toivottuna, eräänlaisena epäsuorana kehotuksena tai kohteliaana käsky. Deci [tu] NU [face ceva] sau [tu] NU [trebuie să faci ceva]. Despre optativ mai mult la Voi, ällös itke, armas, enää!

.

Yleisesti tunnettuja optatiivimuotoja on esimerkiksi Vala-nimisessä sotilaslaulussa, jossa puhutellaan isänmaata: ”Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa – –! Ollos huoleton, poikas valveill on!” Aleksis Kiven hautajaisissa Tuusulan kirkkomaalla 4.1.1873 ylioppilaat lauloivat kummun ääressä: ”Vaipuos, vaivu synnyinmaasi helmaan – –.” Hautarunon olivat ystävät tilanneet Paavo Cajanderilta. Nukkuos prinssini vaan. (kotus.fi)

.

Pentru vorbitorul contemporan de finlandeză, optativul naște întrebări.

Löytyisikö lähdettä tuolle väitteelle, että lauseessa Istus siihen tuo istus olisi istuos-optatiivin lyhentymä? Amatöörin kielikorvaan se kuulostaa paremminkin istu-imperatiivilta, jossa luonnostaan ääntyy loppukahdennus!

Tässä on tavallaan sekaisin kaksi ilmiötä: Toisaalta suomen imperatiiviin liittyy loppukahdennus, jossa seuraavan sanan alkukonsonantti kopioituu, esim. „istus siihen”, „istun nyt siihen”. (Jos imperatiivi lausutaan tarkalleen niin kuin se kirjoitetaan, se kuulostaa oudolta.) Toisaalta suomessa on välittömyyttä ja tuttavallisuutta ilmaiseva pragmaattinen partikkeli /-s/, esim. „Mitäs nyt tehtäisiin?”, „Vieläkös haavasta tulee verta?” (joiden sävy on toinen kuin lauseissa „Mitä nyt tehtäisiin?” „Vieläkö haavasta tulee verta?”). „Istus nyt siihen” kuuluu jälkimmäiseen ilmiöön. „Istus siihen” on kaksitulkintainen: toisaalta voi olla kyse loppukahdennuksesta, toisaalta tuttavallisesta sävystä. Tilanne ratkaisee. Joka tapauksessa „istus” ei ole „istuos”-muodon lyhentymä.

Loppu-s on sama, mikä esiintyy tavallisessakin käskymuodossa, esimerkiksi tules nyt tänne, kuunteles tätä. Kyseessä on lyhentymä sanasta sinä. Kyseessä voisi olla imperatiiviin liitettävä liitepartikkeli -s (sävypartikkeli), joka tekee käskystä pehmeämmän. Katsos tätä.

.

Eventivul și optativul apar pe pagina Paradigma conjugării verbului finlandez. Toate verbele au aceste forme.

.

olla-activ.

olla-pasiv.

Vezi și tabelul lui Heinonen din capitolul Suomen verbin finiittimuodot de la pagina Verbi – Verbul Finlandez – Generalități dar și pagina Verbi – 03. Paradigma Conjugării Verbului Finlandez.

.

Introdus  / lisätty 31.1.2017

Actualizat / päivitetty 19.8.2017

.

Anunțuri

Blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: