Blogulblog's Blog

Verbi – 15. Verbe impersonale, verbe unipersonale

Verbe impersonale, unipersonale, monopersonale

Verbi – 15. Verbe folosite doar la persoana a 3-a

.

verbG

.

IMPERSONÁL, -Ă, impersonali, -e, adj. Care nu se referă la nici o persoană; fig. lipsit de personalitate. ♦ (Despre verbe, forme și construcții verbale) Care exprimă o acțiune ce nu este atribuită nici unei persoane, care nu are subiect propriu-zis și se întrebuințează numai la persoana a treia singular.

.

În românește considerăm ca fiind verbele impersonale cele legate, în general, de fenomenele atmosferice ca de ex.  plouă, ninge, bate vântul, tună, fulgeră, trăznește; deși ele folosesc persoana a treia singular, se consideră că nu au un subiect, un agent care să facă verbul, (cineva) plouă.

În finlandeză, verbele corespunzătoare folosesc același sistem întrebuințând, ca și în românește, persoana a treia singular, doar că ele nu se mai numesc verbe impersonale pentru că există o altă categorie, așa-numita „persoana a patra”, cu ajutorul căruia se alcătuiesc formele impersonale. La „persoana a patra” nu este cineva care face ceva, ci aici se face ceva. Exemplu în românește: Acolo se bea și se mănâncă bine. Formele impersonale ale verbului finlandez sunt mai des întrebuințate, fie în vorbirea curentă, fie în dialecte.

Exemple de verbe finlandeze folosite doar la persoana a treia singular. În afara fenomenelor atmosferice, care apar și în română, se mai consideră și stări ale omului: janottaa – îmi este sete, (cineva/ceva îmi face sete).

.

aivastuttaa, aristaa, auttaa, haista, halveta, himmetä, hotsittaa, huimata, huipata, humista, hämärtää, inhottaa, itkettää, janota, janottaa, jomottaa, jyristä, jyskyttää, kaikua, kakata, kammottaa, kannattaa, kirveltää, kohista, koskea, kylmetä, lämmetä, lykästää, löyhkätä, musteta (silmissä), myrskytä, nolottaa, nälättää, närästää, onnistaa, pakastaa, pakkasta, palaa, palella, paleltaa, passata, paukkua, pimetä, piristä, pissattaa, pistää, pitää, pyryttää, pöristä, raikua, rassata, rätistä, salamoida, sarastaa, sataa, sattua, savuta, seestyä, soida, sopia, suhista, sumeta, suututtaa, särkeä, tarvita, tuiskuta, tuiskuttaa, tulla, tuoksua, tuulla, tykyttää, tyyntyä, täytyä, ukosta, ukkostaa, unettaa, valjeta, vetää, virrata, vihloa, viiletä, välähdellä, välähtää, väsyttää, ärsyttää.

 

.

Este adevărat că unele verbe au și forme pentru celelalte persoane, dar se folosesc la persoana a treia singular cele legate de pronumele personal la acuzativ: minua, sinua, häntä, meitä, teitä, heitä: minua kammottaa – mă îngrozește.

 

Excepții

  • Aici am putea considera și perosana a treia singular a verbului ollaon în anumite construncții: on pakko – este obligatoriu; (Jonkun) on pakko (tehdä jotakin) täytyy, pitää, tulee, tarvitsee (tehdä jtak). Onko sinun pakko lähteä? On pakko myöntää, että – -. Hintoja oli pakko korottaa. Sen on pakko onnistua sen on onnistuttava; se onnistuu varmasti. Mikä pakko minun on [= ei kai minun tarvitse] sinne mennä. Pakkokos sinun on matkia muita pitääkö sinun t. kuka käskee sinun matkia muita.
  • Tapahtua face o mică excepție, folosește și persoana a treia plural: tapahtuu, tapahtuvat, tapahtui, tapahtuivat.

.

Să vedem ce spune Iso suomen kielioppi

Subjektittomat ja yksipersoonaiset verbit

.

§ 457 Milloin verbi taipuu vain 3. persoonassa?

Vaikka persoonataivutus kuuluu verbien ominaispiirteisiin, se puuttuu verbeiltä, jotka eivät saa perussubjektia eivätkä siis kongruoi subjektin persoonan mukaan (» § 910). Samalla niiltä puuttuu myös passiivitaivutus. Tällaisten yksipersoonaisten verbien ainoa persoonamuoto on yksikön kolmas. Niitä ovat nesessiiviverbit, kuten täytyäpitäätarvitakannattaasopia, passata ja auttaa, joihin liittyy infinitiivi ja mahdollinen genetiivisubjekti (» § 920).

Persoonataivutus voi rajoittua kolmanteen persoonaan myös siitä syystä, että verbi edellyttää elotonta subjektitarkoitetta, kuten tapahtuahalvetaraikuavirratajanottaa. Erona yksipersoonaisiin verbeihin on se, että subjekti ja verbi voivat olla monikossa: Laulut raikuvat; vain ensimmäisen ja toisen persoonan muoto ja passiivimuoto ovat semanttisista syistä mahdottomia.

Verbit, jotka esiintyvät subjektittomina, keskittyvät seuraaviin merkitysryhmiin; vain pieni osa niistä on aina subjektittomia ja sikäli yksipersoonaisia, esim. tuulla.

.

Säätila: myrskytä, pak(k)astaa, pyryttää, salamoida, sataa, tuiskuta, tuiskuttaa, tuulla, uk(k)ostaa | Olosuhteiden muutos: himmetä, hämärtää, kylmetä, lämmetä, musteta (silmissä), pimetä, sarastaa, seestyä, sumeta, tyyntyä, valjeta, viiletä | Ääni: humista, jyristä, jyskyttää, kaikua, kohista, paukkua, piristä, pöristä, rätistä, suhista | Muut aistittavat ilmiöt:haista, löyhkätä, palaa, savuta, soida, tuoksua, tykyttää, vetää, välähdellä, välähtää |Tuntemukset: jomottaa, palella, paleltaa, pistää, särkeä

Subjektittomina nämä verbit esiintyvät paikanilmauksella alkavassa tilalauseessa (a) (» § 900 – 901). Ääntä kuvaavat deskriptiiviverbit ovat siinä yleensä mahdollisia lukuun ottamatta niitä, jotka kuvaavat elollisille olennoille ominaisia ääniä: Nurkissa vinkuu ~ *kiljuu~ *hohottaa. Subjektittomia ovat myös verbit onnistaa ja lykästää; ne esiintyvät tuntemusverbien tavoin tunnekausatiivilauseessa (b) (» § 905).

(a)

Etelärannikolla ja läntisessä Suomessa pyrytti eilen voimakkaasti. (l) | Koneellinen ilmastointi pitää huolen siitä, että kapselissa vetää ja suhisee kaiken aikaa. (l)

(b)

Minua palelee ja korvaani jomottaa. | Ohjelmassa seurataan, miten Jaanaa eli nimimerkki Tammelan tammaa onnistaa ”avoimilla miesmarkkinoilla”. (l)

Sääverbeille on ominaista rajoittunut subjektin valinta pikemmin kuin täysi subjektittomuus. Verbit sataapyryttää ja tuiskut(ta)a esiintyvät konkreettisina ja metaforisina partitiivisubjektin (c) ja joskus perussubjektinkin kanssa (d) (muodollisesta subjektista» § 915). Tapahtumapaikkaa tai ‑aikaa tarkoittava lauseke voi edustua joko subjektina tai paikan adverbiaalina (e).

(c)

Räntää on tuiskuttanut koko illan niin että punaiset ruusut alkavat peittyä jäähileisiin. (l) | Ulkona pyrytti lunta hiljalleen ja naisen jäljet olivat miltei lumen peitossa. (l) | Valentin Konoselle sataa tunnustuksia (l)

(d)

Meri myrskyää. | Kohtalo myrskyää (taas Skotlannissa), mutta rakkaus on lopulta ah, ah. (l)| Ensi lumi satoi Lappiin tavanomaiseen aikaan eli lokakuun puolivälissä. (l)

(e)

Nyt ~ aamu sarastaa. | Merellä ~ meri myrskyää. | Neidon silmissä salamoi ~ välähti. ~ Neidon silmät salamoivat ~ välähtivät.

Huom. 1. Verbit pitäätarvitakannattaasopiaauttaapassata taipuvat myös persoonassa, mutta eri merkityksessä kuin nesessiivirakenteessa: tarvita takkiasopia minulle jne. Verbi tarvita esiintyy puhutussa kielessä joskus monipersoonaisena myös infinitiivin kanssa, esim. Mä tarvin käydä kaupassa. Laajempaa nesessiiviverbien monipersoonaisuutta, tyyppiä mä(ä) täyrynmyö ~ me täyrytää tavataan eräissä ruotsinkielisiin alueisiin rajautuvissa murteissa (Laitinen 1992: 42–54).

Huom. 2. Sääverbeillä on myös objektillista käyttöä: Satoi ensimmäisen lumen. Lause Yöllä oli pyryttänyt tien umpeen edustaa resultatiivimuottia (» § 482). Luonnonilmiöt, joihin liittyy ilman virtausta, ovat hahmotettavissa suuntaiseksi liikkeeksi, joten kyseiset verbit mukautuvat joskus siirtymismuottiin: Ikkunoista vetääSunnuntaina tuulee pohjoisesta (» § 476).

.

Abstrakti subjekti, lausesubjekti ja infinitiivisubjekti

§ 458 Aiheuttaa, ratkaista, käydä ilmi, hävettää, riittää

Samat verbit, jotka voivat saada abstraktin NP-subjektin, sallivat myös tukipronominillisen lausesubjektin. Tällaisia ovat esim. vaikuttamista ja perustelusuhteita ilmaisevat verbit (a).

(a)

Vaikuttaminen: aiheuttaa, antaa aihetta, auttaa, edistää, haitata, helpottaa, hillitä, horjuttaa, korostaa, lievittää, mutkistaa, nopeuttaa, pahentaa, parantaa, vaikeuttaa, vaikuttaa, vauhdittaa, viivyttää, vähentää | Ratkaisu ja perustelu: ennustaa, kertoa, kuvastaa, kuvata, määrätä, osoittaa, paljastaa, puhua jnk puolesta, puoltaa, ratkaista, selittää, todistaa, tukea, viestiä, vihjata, viitata

Lupa-asioiden selvittelyä mutkistaa se, että väkeä on liikuteltu eri yritysten kautta. (l)

Hieman suppeampi verbijoukko esiintyy yleisesti myös tukipronominittoman lausesubjektin kanssa (b) (» § 11461148).

(b)

ihmetyttää, ilmetä, johtua, kuulua asiaan, käydä ilmi, liikuttaa, merkitä ’tarkoittaa’, näkyä, osoittautua, paljastua, puuttua, ratketa, sattua ’tapahtua’, selvitä, seurata, tapahtua, tarkoittaa, unohtua, vahvistua, valjeta, varmistua

Huollossa paljastui, että tukivarsi oli irronnut korista. (l) vrt. Se, että tukivarsi oli irronnut korista, paljastui huollossa. | Kysynnästä riippuu miten tahti jatkuu. (l)

Vähiten on infinitiivisubjektin saavia verbejä (» § 503504). Niihin kuuluu mm. kokijaobjektillisia tunneverbejä kuten arveluttaa ja hävettää (» § 467) sekä kohdassa (c) lueteltuja verbejä ja verbi-idiomeja. Lausesubjekti on samoilla verbeillä mahdollinen.

(c)

kestää, riittää, viedä (aikaa), tulla ~ juolahtaa mieleen, (ei) tulla kuuloon(kaan)

Poliiseilta kesti varttitunnin saada mies ymmärtämään, että – –. (l) | Heille riittää noudattaa vanhaa kaunista tapaa. (k)

Lausesubjekti voi olla interrogatiivimuotoinen, ts. alisteinen kysymyslause, selviämistä, ratkeamista ja mieleen juolahtamista tarkoittavien verbien ja verbi-idiomien yhteydessä: Minulle selvisi ~ ei käynyt ilmi, kuinka monta virheitä oli. Alisteinen kysymyslause on mahdollinen myös pohtimista ja huolta ilmaisevilla kokijaobjektillisilla verbeillä, kuten epäilyttää, huolestuttaa, ihmetyttää ja kiinnostaa, sekä asiaintilojen riippuvuuksia ja relevanssia ilmaisevilla verbeillä, esim. ratkaista, todistaa, merkitä, koskea (jotakuta), seurata tai riippua (jostakin), korreloida (jonkin kanssa), vaikuttaa (johonkin).

.

Introdus  / lisätty 20.3.2014

 

.

 

Blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: