Blogulblog's Blog

Verbi – 14. Verbe paralele care se intrică: tietää și tietä

Verbe paralele care se intrică: tietää și tietä

.

verbV

.

Pentru comparație, la urmă sunt două verbe românești care se intrică: a vrea și a voi.

.

Verbul principal este tietää iar tietä este verbul care îl secundează, îl sprijină și este recreat, să zicem, artificial pentru a explica une forme existente, încetățenite care, altfel, n-ar fi putu fi clasificate nicăieri. Formele personale ale lui tietä nu sunt cunoscute decât lingviștilor, nu și vorbitorilor nativi ai finlandezei. În schimb, formele impersonale sunt mai des întrebuințate, fie în vorbirea curentă, fie în dialecte. (Eliminându-le sau înlocuindu-le pe –te-/ –de– /-ä– vorbirea devine mai fluentă și mai rapidă!)

Prezent

tiedän; tienen
tiedät; tienet
tietää; tienee
tiedämme; tienemme
tiedätte; tienette
tietävät; tienevät
Perfectul compus

olen tietänyt; tiennyt
olet tietänyt; tiennyt
on tietänyt; tiennyt
olemme tietäneet; tienneet
olette tietäneet; tienneet
ovat tietäneet; tienneet

Imperfect

tiesin; tienin
tiesit; tienit
tiesi; tieni
tiesimme; tienimme
tiesitte; tienitte
tiesivät; tienivät

Mai-mult-ca-perfect

olin tietänyt; tiennyt
olit tietänyt; tiennyt
oli tietänyt; tiennyt
olimme tietäneet; tienneet
olitte tietäneet; tienneet
olivat tietäneet; tienneet

Potențial

tietänen; tiennen
tietänet; tiennet
tietänee; tiennee
tietänemme; tiennemme
tietänette; tiennette
tietänevät; tiennevät

Potențial perfect

lienen tietänyt; tiennyt
lienet tietänyt; tiennyt
lienee tietänyt; tiennyt
lienemme tietäneet; tienneet
lienette tietäneet; tienneet
lienevät tietäneet; tienneet

Condițional

tietäisin; tienisin
tietäisit; tienisit
tietäisi; tienisi
tietäisimme; tienisimme
tietäisitte; tienisitte
tietäisivät; tienisivät

Condițional Perfect

olisin tietänyt; tiennyt
olisit tietänyt; tiennyt
olisi tietänyt; tiennyt
olisimme tietäneet; tienneet
olisitte tietäneet; tienneet
olisivat tietäneet; tienneet

Imperativ Prezent

(sinä)
(hän)
(me)
(te)
(he)
tiedä; tiene
tietäköön; tietköön
tietäkäämme; tietkäämme
tietäkää; tietkää
tietäkööt; tietkööt

Imperativ Perfect

()() olkoon tietänyt; tiennytolkoot tietäneet; tienneet
Infinitive

II Infinitiv
Activ inesiv
Activ instructiv
Pasiv inesiv
tietäessä; tietessä
tietäen; tieten
tiedettäessä; tiettäessä

III Infinitiv
Inesiv
Elativ
Ilativ
Adesiv
Abesiv
Activ instructiv
Pasiv instructiv
tietämässä; tienemässä
tietämästä; tienemästä
tietämään; tienemään
tietämällä; tienemällä
tietämättä; tienemättä
tietämän; tienemän
tiedettämän; tiettämän

IV Infinitiv
Nominativ
Partitiv
tietäminen; tieneminen
tietämistä; tienemistä

V Infinitiv
tietämäisilläni;tienemäisilläni

Pasiv

Participii


Prezent
Afirmativ
Negativ
tiedetään; tietään
ei tiedetä; ei tietä

Imperfect
Afirmativ
Negativ
tiedettiin; tiettiin
ei tiedetty; ei tietty

Potențial
Afirmativ
Negativ
tiedettäneen; tiettäneen
ei tiedettäne; ei tiettäne

Condițional
Afirmativ
Negativ
tiedettäisiin; tiettäisiin
ei tiedettäisi; ei tiettäisi

Imperativ Prezent
Afirmativ
Negativ
tiedettäköön; tiettäköön
älköön tiedettäkö; älköön tiettäkö

Imperativ Perfect
Afirmativ
Negativ
olkoon tiedetty; olkoon tietty
älköön olko tiedetty; älköön olko tietty
1. participiu; activ
2. participiu; activ
3. participiu; activ
1. participiu; pssiv
2. participiu; pasiv
tietävä; tienevä
tietänyt; tiennyt
tietämä; tienemä
tiedettävä; tiettävä
tiedetty; tietty

 Apud Verbix

.

tietää 76*F (tietämätön; tietävä; tietääkseen ks. erikseen; eräät taivutusmuodot tav. verbistä tietä)

 1.  olla selvillä; perillä; tietoinen jstak; tuntea jk; olla vakuuttunut; varma jstak. Tietää tavaran hinta; junan lähtöaika. Tiedän sen paikan. Oli jo kauan tiennyt (t. tietänyt) asian. Taudin aiheuttajaa ei tiedetä. Hän tietää jotakin asiasta. Kriitikko; joka tietää kaiken musiikista. Kaikkihan tietävät; että hän on roisto. Tiesi aivan hyvin; mistä oli kysymys. Et tiedä(kään); kuinka sinua kaivattiin. Pitihän sinun tietää; että jää ei kestä. Haluaisin tietää; miksi murjotat. Tietääkö joku; mistä saa pärekoreja? Mistä minä sen tietäisin! Minä tiedän ratkaisun. / „Milloin hän tulee?” „En tiedä.” / „Mitä arvelet ehdotuksesta?” „Enpä tiedä [= en ole varma].” / Tiedän hänestä yhtä ja toista vars. epäedullista. Tietää liikaa jstak olla liian tarkoin selvillä jstak (vars. salaisesta) asiasta. Hän kyllä tietää; mitä tahtoo. Vielä tulet; opit tietämään; mitä vanheneminen on. Tuli tietämättään paljastaneeksi asian. Matkustivat samassa junassa toisistaan tietämättä. Tiedän; että yritit parhaasi. En luule vaan tiedän.

 Erik.

 a.  tuntea jnk laatu; ominaisuudet. Tietää jku hyväksi ammattimieheksi. Tietäähän ne lapset lapset ovat sellaisia.

 b.  eräissä arvelua t. epävarmuutta ilmaisevissa rakenteissa. Mene (ja) tiedä ks. mennä 2. erik. b. Kuka(pa) (sen) tietää; ark. tiedä häntä; vaikka tämä onnistuisi ehkäpä tämä onnistuukin; tämä saattaa onnistuakin. Eihän sitä tiedä; vaikka [= on sellainenkin mahdollisuus; että] tulisi lottovoitto. Ehkäpä hän vielä raitistuu — eihän sitä tiedä. Herra ties monennenko kerran. Taivas; ark. piru tietää [= on epäselvää]; mitä hän sillä tarkoitti. Hänestä ei koskaan tiedä hän on täysin arvaamaton t. arvoituksellinen.

 c.  sanontaa painottavissa ja huomiota kiinnittävissä ilmauksissa. Tiedätkö; se onnistui! Se oli; tiedättekö; suuri tapaus. Tiedätkös; että hänet on erotettu?

 Ark. Sinne et mene; tiedä(kin) se; ettäs (sen) tiedät! Ja tiedät sen; että olet ajoissa kotona!

 d.  omakohtaiseen konkreettiseen kokemukseen viitaten. Etelän helteestä ei pohjoisessa tiedetty mitään. Ei tämmöisistä laitteista silloin tiedetty ei tämmöisiä laitteita silloin ollut. Vielä niin nuori; ettei tiedä mitään maailman pahuudesta. Hän tietää; mitä työnteko on. Kun istuu päivän autossa; tietää matkustaneensa. Kohta saat sellaisen löylytyksen; että tiedät saaneesi!

 e.  asioiden tiedossa olosta; tietoon tulosta; kuulumisista. Hän tiesi kertoa; että – -. Olin utelias tietämään [= kuulemaan]; mitä hänellä olisi sanottavana. Muiden ei tarvitse tietää tästä mitään tästä ei ole syytä kertoa mitään muille. Ilmoita tulostasi; että tiedän tulla vastaan. Emme tienneet odottaa teitä näin aikaisin.

 Ark. Terve; mitä(s) tiedät [= kuuluu]?

 2.  arvata; oivaltaa; ymmärtää; huomata; keksiä. Tiesi synnytysaikansa tulleen. Tiesin; että näin siinä käy! Mistä tiesit etsiä täältä? En tiennyt; mitä sanoa.

 3.  vars. kielteisissä yhteyksissä: tajuta; olla tajuissaan. Ei tiedä mitään tästä maailmasta on tiedoton; unessa tms.

 4.  eräissä tekemisen t. selviytymisen vaikeuteen; hankaluuteen viittaavissa ilmauksissa. Siinä olikin tietämistä; että vene saatiin pohjasta ylös. Hänellä on täysi tietäminen jo oman perheen huoltamisessa.

 5.  olla enteenä; merkkinä jstak; ennustaa; ennakoida; merkitä jtak. Kuun kehä tietää poutaa. Mitä sellainen uni tietää? Tuollaiset puheet eivät tiedä hyvää.

 6.  aiheuttaa; tuottaa; saada aikaan. Muutos tietää lisätyötä.  •

.

tietä nyk. vain tietää-verbin eräitä taivutusmuotoja korvaamassa (tietty ks. erikseen). En tiennyt tulostasi. Kukapa sen tiennee. Tehdä jtak jkn tieten niin; että joku tietää siitä. Ei ainakaan minun tieteni. Tieten tahtoen tahallaan; tarkoituksellisesti. Tehdä tiettäväksi antaa ymmärtää; ilmaista; ilmoittaa; saattaa tiedoksi. Teki tiettäväksi; ettei hän ollut kiinnostunut asiasta. Ohjeissa tehtiin tiettäväksi; että – -.

.

tietty 1*C

 1.  (ennalta) tiedetty; tiedossa oleva; määrä-; muusta kuin selvästi tiedossa olevasta paremmin toisin. Tietty henkilö. Tietyin ehdoin myönnettävä laina. Tavata jku tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Tiettyä [paremmin: jonkinlaista] joustavuutta kaivattaisiin. Tuntea tiettyä [paremmin: jonkinlaista; eräänlaista] suojelunhalua.

 2.  tavallisemmin: tunnettu; tiedetty; selvä. Onhan yleisesti tiettyä; että – -.

.

18l

.

A vrea” și “a voi” sunt doua verbe distincte și, în același timp, foarte asemănătoare. Ca semnificație sunt aproximativ identice. Ca proveniență, nu. “A vrea” vine din latinescul volo pe când “a voi”, are origine slavă (cf: voliti, după DEX).

Atât verbul “a vrea” cât și ‘a voi’ au conjugări complete (nu sunt defective).

.
1. Din rațiuni fonetice, verbul “a vrea” implică unele probleme cum ar fi conjugarea la indicativ imperfect “eu vream”, “tu vreai”, “el vrea”. Deși formele există, sunt considerate arhaice sau regionale. Limba modernă le-a înlocuit cu formele de imperfect ale verbului a voi : “eu voiam”, “tu voiai”, “el voia”. Această conjugare este în conformitate cu standardul Academiei.

2.Verbul “a voi” este un verb regulat, de conjugarea a IV-a, cu sufix incoativ –esc, la prezent. Ex: “eu voiesc”, “tu voiești”, “el voiește” etc.
În limba română, tandemul a vrea – a voi este și auxiliar. Pentru a forma viitorul, avem nevoie de prezentul verbului “a vrea” plus infinitivul verbului de conjugat.

3. Acest prezent al verbului a vrea este, de fapt, o conjugare hibridă a verbului “a voi” (fără sufixul incoativ de prezent -esc) și “a vrea”. Singura persoană unde este lesne de recunoscut verbul a voi este “eu voi” și singura formă unde putem lesne recunoaște verbul “a vrea” este “ei, (ele) vor”.

Apud Marian Sava: Atheneum http://www.atheneum.ca/

 

.

vrea   verb tranzitiv

infinitiv

infinitiv lung

participiu

gerunziu

imperativ pers. a II-a

(a) vrea, vra vrere vrut vrând

singular

plural

numărul

persoana

prezent conjunctiv prezent imperfect perfect simplu mai mult ca perfect

singular

I (eu) vreau, vrau (să) vreau, vrau vream, vram vrui, vrusei vrusesem, vrusem
a II-a (tu) vrei, vrai (să) vrei, vrai vreai, vrai vruși, vruseși vruseseși, vruseși
a III-a (el, ea) vrea, vra (să) vrea, vreie vrea, vra vru, vruse vrusese, vruse

plural

I (noi) vrem (să) vrem vream, vram vrurăm, vruserăm vruseserăm, vrusesem*, vruserăm, vrusem
a II-a (voi) vreți (să) vreți vreați, vrați vrurăți, vruserăți vruseserăți, vruseseți*, vruserăți, vruseți
a III-a (ei, ele) vor, vreau, vrau (să) vrea, vreie vreau, vrau vrură, vruseră vruseseră, vruseră

* Formă nerecomandată

.

vrea (verb auxiliar)   verb

infinitiv

infinitiv lung

participiu

gerunziu

imperativ pers. a II-a

(a) vrea

singular

plural

numărul

persoana

prezent

conjunctiv prezent

imperfect

perfect simplu

mai mult ca perfect

singular

I (eu) voi, oi
a II-a (tu) vei, ei, ăi, oi, îi
a III-a (el, ea) va, o, a

plural

I (noi) vom, om
a II-a (voi) veți, eți, ăți, oți, îți
a III-a (ei, ele) vor, or

.

voi   verb tranzitiv

infinitiv

infinitiv lung

participiu

gerunziu

imperativ pers. a II-a

(a) voi voire voit voind

singular

plural

voiește voiți

numărul

persoana

prezent

conjunctiv prezent

imperfect

perfect simplu

mai mult ca perfect

singular

I (eu) voiesc (să) voiesc voiam voii voisem
a II-a (tu) voiești (să) voiești voiai voiși voiseși
a III-a (el, ea) voiește (să) voiască voia voi voise

plural

I (noi) voim (să) voim voiam voirăm voiserăm, voisem*
a II-a (voi) voiți (să) voiți voiați voirăți voiserăți, voiseți*
a III-a (ei, ele) voiesc (să) voiască voiau voiră voiseră

 * Formă nerecomandată

Apud DEX OnLine

.

Introdus  / lisätty 21.1.2013

Actualizat / päivitetty 28.5.2013

.

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: