Blogulblog's Blog

Verbi – 012. Verb finit vs verb infinit

 Verb finit vs verb infinit

Infinit-finit

Image modified and published without permission. That’s generally permitted for non-profit and educational purposes.

 Eficiența acțiunii verbului – Toiminnan tuloksellisuus

.

Spuneam la Categoriile verbului că toate acțiunile exprimate prin verb pot fi finite, terminate, împlinite, rezultative (fără urmare în prezent) sau nefinite, neterminate, neîmplinite, nerezultative (cu efect și urmare cel puțin în prezent). Există o situație corespunzătoare a verbului în limba vecină unde fiecare verb în cu aspect perfectiv (совершенный вид) are perechea sa în aspect imperfectiv (несовершенный вид).

Este important de menționat că nu este necesar să fie reținuți termenii care apar în pagină, este suficient să fie înțeleși. Nici finlandezul de rând nu cunoaște acești termeni.

Aspekti

VISK2008: Aspekti tarkoittaa lauseen rakenteen eri tasoilla ilmeneviä tilanteen keston, käynnissä olon ja rajaamisen ilmaisemisen keinoja. Lauseen aspekti tarkoittaa näkökulmaa lauseen esittämän tilanteen sisäiseen aikarakenteeseen: tilanne voidaan esittää yhtenä kokonaisuutena eli rajattuna (perfektiivisenä), esim. Ompelin napin housuihin, Lapset juoksivat junaan, Kirja putosi lattialle, tai keskeneräisenä tai jotakin vaihetta korostavana eli rajaamattomana (imperfektiivisenä): Ompelin nappia housuihin, Lapset juoksivat junassa. (» § 1498.)

  • morfologinen aspekti
  • jatkuva, progressiivinen aspekti: VISK2008: Progressiiviseksi sanotaan olla -verbin ja inessiivisijaisen MA-infinitiivin muodostamaa rakennetta on syömässä, oli saunomassa, joka esittää tilanteen kyseessä olevalla hetkellä meneillään, käynnissä olevana. Punktuaalista tapahtumaa kuvaavien verbien tapauksessa rakenne on merkitykseltään lähinnä ennakoiva, esim. Hän on voittamassa kilpailun. (» § 1519–.)
  • frekventatiivinen, iteratiivinen aspekti: ilmaisee useasti tapahtuvaa, toistuvaa tai jatkuvaa tekemistä. VISK2008: Frekventatiiviseksi sanotaan verbijohdosta, joka ilmaisee usein toistuvaa tai jatkuvaa tilannetta; verbi on aspektimerkitykseltään yleensä rajapakoinen ja sen kuvaama tilanne rajaamaton, esim. Lomalla lueskelin ja laiskottelin. Tärkeimmät frekventatiiviset johdinainekset ovat –le-, – i-, -ksi-, -hti– ja –o-. (» § 351–.)
  • habituaalinen aspekti: toistuva, luonteenomainen, tottumusta tai tapaa ilmaiseva. Habituaalinen ilmaus esittää tapahtuman tilana, esim. teon ikään kuin subjektin ominaisuutena. Tulkintaa auttaa usein jokin ajanilmaus: Iltaisin katson tv:tä ja luen vähän. VISK§1501.Tilanne, joka toistuu jonkin aikajakson aikana tai on luonteenomainen jollekin aikajaksolle, on habituaalinen. Tilanne esitetään tällöin sellaisena, ettei siihen sisälly muutosta. Näin sillä on enemmän statiivisen tilan kuin dynaamisen tapahtuman piirteitä. Dynaamisuus siis voi hävitä, kun näkökulma on yleisempi. Minä soitan kitaraa.
  • punktuaalinen aspekti: VISK2008: Punktuaalisia ovat tapahtumat, joilla ei ole merkittävää kestoa. Tällaisia ovat esim. jonkin lyöminen, särkyminen tai aivastaminen. Termi liittyy lauseen aspektin kuvaukseen; sen vastakohta on duratiivinen. (» § 1505.)
  • momentaaninen aspekti: VISK2008: Momentaaninen verbijohdos ilmaisee hetkellistä, punktuaalista tapahtumaa. Verbi on aspektimerkitykseltään tyypillisesti rajaava, esim. Maljakko tipahti pöydältä, Lukaisin lehden. Tavallisimmat momentaanijohtimet ovat -ahta- ~ -ähtä- ja -aise- ~ -äise-. (» § 368–.)
  • duratiivinen aspekti: kestollinen tekeminen. Duratiivisesta (‘jatkuvasta’) tai imperfektiivisestä (‘loppuun suorittamattomasta’) aspektista on kysymys silloin, kun tekemistä ajatellaan jatkuvana toimintana ja tarkastellaan sen sisäistä kestoa (HäkkinenK2007). VISK2008: Duratiiviseksi sanotaan tilannetta, jolla on kestoa; vastakohta on punktuaalinen. Termi liittyy lauseen aspektin kuvaukseen. (» § 1505.)
  • inkoatiivinen aspekti: ilmaisee kantasanan ilmaiseman tilan alkamista tai siihen joutumista. VISK2008: Inkoatiivinen on sellainen verbi, joka ilmaisee kantasanan tarkoittaman tilan alkamista tai siihen joutumista, esim. puhjeta, rakastua, suuttua, yllättyä, sairastua, viisastua. Tyypillinen inkoatiivinen verbi on u- ~ y-vartaloinen, muita ovat esim. säikähtää, sulaa, pehmetä. (» § 337, 347, 466.)

.

rajaamaton aspekti, imperfektiivinen aspekti, kursiivinen aspekti

VISK2008: Rajaamaton (imperfektiivinen) aspekti on lauseen aspektin kuvauksen termi. Aspekti on rajaamaton, kun tilanne esitetään keskeneräisenä tai huomion kohteena on jokin tilanteen vaihe pikemmin kuin toiminnan kokonaisuus tai tulos, esim. Ompelin nappia housuihin, Lapset juoksivat junassa (» § 1498).

terminatiivinen aspekti, perfektiivinen aspekti

esittää tekemisen päättyneenä, kestämiseen nähden rajoitettuna – a terminat de citit cartea

tekemislaatu, teonlaatu, merkitysaspekti. teon laatu

.

Irresultatiivinen aspekti

Määritelmä: ilmaisee, ettei tekeminen ole johtanut tulokseen

Selitys: Irresultatiivinen tekeminen voi olla myös päättynyttä, olennaista on tuloksettomuus (vrt. esim. Hän ampui lintuaHän ampui linnun).

Objekti on partitiivissa, kun verbin ilmaisema tekeminen on kesken: toiminta ei ole loppunut tai prosessi on vielä käynnissä. Verbin ns. aspekti on tällöin irresultatiivinen. Toimintaa ei esitetä tulokseen johtavana tai johtaneena, vaan parhaillaan jatkuvana, kehityksenalaisena tai keskeneräisenä. Esim.

Mies luki sanomalehteä.

Kirjoitin kirjettä.

Taloa maalattiin.

resultatiivinen aspekti

Määritelmä: ilmaisee, että tekeminen on päättynyt ja sen avulla on saavutettu tietty tulos

Akkusatiivissa objekti on, kun aspekti on resultatiivinen. Toiminta esitetään tällöin tulokseen johtavana tai johtaneena, esim.

Mies luki sanomalehden.

Kirjoitin kirjeen.

Talo maalattiin.

Usein akkusatiivi ilmaisee, että tekeminen aiheuttaa objektin tarkoitteessa jonkin ratkaisevan muutoksen, esim.

Metsästäjä ampui hirven.

Poika potki pallon puhki.

Monien verbien ilmaisema tekeminen on luontaisesti irresultatiivista, joten niiden objekti on melkein aina partitiivissa. Tällaisia ovat esim. tunnetiloja ja subjektiivista suhtautumista ilmaisevat verbit:

Pekka rakastaa – ihailee – arvostaa – epäilee Liisaa.

On myös muita verbejä, joiden merkitys on sellainen, ettei siihen voi sisältyä tuloksellisuutta tai ratkaisevaa muutosta, joten partitiiviobjekti on ainoa mahdollisuus. Esim.

Joku seuraa minua.

Noudatamme lakia.

He jatkoivat matkaa.

.

Verbe productive și verbe neproductive

1. Verbe tranzitive guvernate de cazuri

a) cazul acuzativ dominant

löytää avain / avainta – a găsi cheia

b) cazul acuzativ sau partitiv dominant

lukea kirja / kirjaa – a citi cartea; näyttää kirja / kirjaa – a arăta cartea

c) numai cazul partitiv dominant

rakastaa tyttöä – a iubi fata

La forma negativă se folosește exclusiv partitivul: En löytänyt avainta. – Nu am găsit cheia

2. Acționale, tipuri de verbe productive

Funcție de realizare.

2.1. exemple de verbe cu rezultat pozitiv, subiectului îi rezultă un obiect / complement pozitiv (ceva)

saada – a primi, periä – a moșteni, löytää – a găsi, keksiä – a inventa, huomata – a remarca, havaita – a observa, voittaa – a învinge

2.2. exemple de verbe cu rezultat negativ, subiectului nu îi rezultă un obiect / un complement pozitiv ci obiectul / complementul dispare, se piede (ceva)

hukata (menettää, kadottaa) – a pierde, a rătăci, unohtaa – a uite, hävitä – a distruge, pudottaa – a scăpa / arunca pe jos

Funcție de finalizare.

Aici sunt cuprinse verbe care productive care indică un subiect activ:

– Verbe precum o achiziție a obiectului, sau o desprindere / deposedare de obiect

– Verbe precum o schimbare (și schimbarea poate fi o schimbare în poziția unui obiect în spațiu, orice modificare a obiectului perceput ca fiind mai puternic, distrugere sau dispariția obiectului / subiectului)

– Verbe care cauzează aspectul obiectului

2.3. verbe care denotă o achiziție

ottaa – a lua; hankkia – a procura; ostaa – a cumpăra; varastaa –  a fura; napata – a lua, a apuca; siepata – a smulge, a răpi

2.4. verbe care denotă o cedare

antaa – da; myydä – a vinde; lahjoittaa – a oferi / a face cadou; luovuttaa – a ceda, a transfera

2.5. verbe care denotă o schimbare de atitudine

a) kaataa – a răsturna; pudottaa – a scăpa pe jos, a-i căde, a arunca

b) asettaa, panna – a pune

2.6. verbe care denotă modificarea stării unui obiect

a) tappaa, surmata – a ucide; hävittää, tuhota – a distruge, extermina

b) nujertaa, voittaa – a înfrânge, a învinge; lyödä – a bate

c) hävitä – a pierde (un meci, un joc); tehdä – a face

d) maksaa – a plăti (o datorie / o penalizare / a face o cheltuială)

2.7. verbe cu obiect cauzal

aiheuttaa – a cauza; synnyttää – a crea, a produce, a genera; herättää – a suscita, a trezi

2.8. verbe care denotă acte mentale

sanoa – a spune; mainita – a menționa; todeta – a constata; ilmoittaa – a anunța; hyväksyä – a accepta, a aproba

2.9. verbe care denotă o acțiune ineficace

jättää – a lăsa, a părăsi

3. Verbe cu dublu aspect (compară mai jos cu textul lui Tuomas Huumo)

Aici sunt incluse exemple de verbe, așa zise duale, care pot fi considerate atât rezultative cât și nerezultaive.

3.1. verbe compensatoare (acțiunea este în curs de desfășurare, nu se știe rezultatul)

tehdä – a face; suorittaa – a executa

3.2. verbe constructive (finalizarea este previzibilă)

rakentaa – a construi; muodostaa – a forma; valmistaa – a produce

3.3. verbe distructive (obiectul verbului dispare)

syödä – a mânca; juoda – a bea; poltaa – a arde

3.4. verbe de mișcare (translație, schimbarea locului cu un alt loc)

saattaa – a însoți, a conduce pe cineva; tuoda – a aduce; viedä – a duce

3.5. verbe care denotă o activitate abstractă (finalizarea este presupusă, dar previzibilă)

tutkia – a cerceta, a explora; järjestää – a organiza, apune în ordine

3.6. verbe efect direct, nemijlocit

osoittaa – a arăta, a indica; näyttää – a arăta

3.7. verbe conative / rezultative (efectul este mai mult decât previzibil, are finalitate imediată)

valita – a alege; ratkaista – a rezolva; etsiä – a căuta

3.8. verbe mentale care denotă o dorință, o necesitate

haluta – a vrea, a voi; tarvita – a nesecita, a avea nevoie; vaatia – a cere, a solicita; a pretinde

4. Verbe nerezultative

Verbele nerezultative pot fi comparate cu verbele necorelative. În cea mai mare parte, ele reprezintă o acțiune abstractă sau o atitudine. Aceste verbe sunt clasificate după situație și după activitate. În plus, acțiunea instantanee, care nu alterează starea de lucruri, este nerezultativă. Se poate, de asemenea, să se considere că multe verbe nerezultative finlandeze corespund în limba română unor verbe intranzitive reglementate prin cazuril oblice sau cele  prepoziționale. Mai jos sunt exemple de diferite grupuri semantice de verbe nerezultative.

4.1. verbe cu valoare instrumentală

käyttää kynää / asetta / työkalua – a întrebuința un creion / o armă / un instrument.

käsitellä (muokata) aineistoa / aineisto, artkkeli / artikkelia – a prelucra un material / un articol

käsitellä asiaa / asia – a examina, a dezbate, a discuta problema

4.2. verbe de orientare sau spațiale

katsoa – a se uita (la cineva / la ceva)

koskea (koskettaa) – a atingere (pe cineva / ceva)

4.3. verbe care denotă acțiuni mentale

ajatella – a crede; puhua – a vorbi, a spune; kysyä – a întreba, a cere; laskea – a socoti, a număra

4.4. verbe de stare sau de atitudine emoțională

rakastaa – a iubi; pelätä – a se teme; kunnioittaa – a respecta; arvostaa – a aprecia; halveksia – a disprețui; inhota –a fi dezgustat (de cineva / de ceva); vihata – a urî; sietää – a tolera

4.5. relații abstracte

tarkoittaa – a înseamna, a avea semnificația; merkitä – a înseamna, a face o însemnare; vastata – a răspunde

4.6. activități în curs de desfășurare

leikkiä tippaa / piilosta / sokkoa – a se juca leapșa / de-a v-ati ascunselea / de-a baba-oarba

pelata jalkapalloa / tennistä / korttia – a juca fotbal / tenis / cărți

soittaa viulua / pianoa / huilua – a cante la vioară / pian / flaut

4.7. verbe de declarare, notificare

pitää (jkta / jtkn jnak) – presupune, considera (pe cineva / ceva)

nimittää (jkta / jtkn jksk) – a numi (pe cineva / ceva)

4.8. verbe în care acțiunea agentului necesită o contraparte asupra căruia se răsfrânge acțiunea: „pe cineva”

auttaa – a ajuta (pe cineva); palvella – a servi; seurata – a urmări; uskoa – a crede; odottaa – a aștepta

.

BD21315_.

Pentru o mai bună înțelegere a subiectului paginii, mai jos discutăm în finlandeză despre cele două cazuri la care poate fi complementul și care determină rezultativitatea sau nerezultativitea verbelor: obiectul la partitiv și obiectul la acuzativ.

Partitiivi- ja akkusatiiviobjekti

Prototyyppisessä eli perusmuotoisessa suomen kielen lauseessa objekti ilmaisee tekemisen kohteen tai tuloksen. Verbiä, joka saa objektin, sanotaan transitiiviseksi. Objektina esiintyy tavallisesti nominilauseke. Se on muodoltaan joko partitiivi tai akkusatiivi (nominatiivin tai yksikön genetiivin kaltainen) ja sijaitsee predikaatin jäljessä. Esim.

Tyttö lukee kirjaa. (partitiivi) 
Lue kirja loppuun! (päätteetön akkusatiivi) 
Tyttö luki kirjan. (päätteellinen akkusatiivi)

Objektina voi olla myös sivulause sekä partisiippi- tai infinitiivirakenne, esim.

He halusivat, että minä puhun. (sivulause) 
He halusivat minun puhuvan. (partisiippi) 
He antoivat minun puhua. (infinitiivi)

Partitiiviobjekti

Partitiiviobjekti on yleisempi kuin akkusatiiviobjekti. Objekti on partitiivissa seuraavissa tapauksissa:

– Lause on sisällöltään kieltävä tai epäilevä, esim.

En osta kirjaa. (Vrt. Ostan kirjan.)

– Verbin ilmaisema tekeminen on kesken, esim.

Pekka luki kirjaa. (Vrt. Pekka luki kirjan.)

– Objekti ilmaisee summittaista määrää, esim.

Liisa söi puuroa. (Vrt. Liisa söi puuron.)

Lauseen kielteisyys

Kieltolauseen objekti on aina partitiivissa riippumatta siitä, mikä on toiminnan tuloksellisuus tai millaista määrää objekti ilmaisee. Kieltomuoto ei kuitenkaan yksin aiheuta partitiivia. Objekti on akkusatiivissa sellaisissa kielteiskysyvissä lauseissa, joihin edellytetään myönteistä vastausta, esim.

Eikö tehdä souturetki?

Epäilevät kysymykset puolestaan ovat muodoltaan myöntäviä mutta edellytyksiltään kielteisiä tai epäileviä. Tällöinkin objekti on partitiivissa, esim.

Oletko nähnyt lompakkoani?

Partitiivin aiheuttavat myös monet kielteissävyiset ilmaukset, esim. harva, tuskin:

Harva on nähnyt karhua metsässä.
Tuskin hän valitusta tekee.

Toiminnan tuloksellisuus

Objekti on partitiivissa, kun verbin ilmaisema tekeminen on kesken. Verbin ns. aspekti on tällöin irresultatiivinen: toimintaa ei esitetä tulokseen johtavana tai johtaneena, vaan parhaillaan jatkuvana, kehityksenalaisena tai keskeneräisenä. Akkusatiivissa objekti on, kun aspekti on resultatiivinen: toiminta esitetään tällöin tulokseen johtavana tai johtaneena. Esim.

Irresultatiivinen aspekti ~ Resultatiivinen aspekti 
Tyttö luki läksyä. ~ Tyttö luki läksyn.
Mies rakentaa taloa.~ Mies rakentaa talon.
Pojat katsoivat ottelua. ~ Pojat katsoivat ottelun.

Monien verbien ilmaisema tekeminen on luontaisesti irresultatiivista, joten niiden objekti on melkein aina partitiivissa. Tällaisia ovat esim. tunnetiloja ja subjektiivista suhtautumista ilmaisevat verbit. On myös muita verbejä, joiden merkitykseen ei voi sisältyä tuloksellisuutta tai jotain ratkaisevaa muutosta, joka vaatisi akkusatiiviobjektia. Esim.

Pekka rakastaa ~ ihailee ~ arvostaa ~ epäilee Liisaa.
Joku seurasi minua. Noudatamme lakia. Liike jatkoi toimintaansa.

Määrän ilmaisu

Kun objektin tarkoite on jaollinen, partitiivi ilmaisee epämääräistä, summittaista paljoutta. Akkusatiiviobjekti ilmaisee vastaavasti rajattuja kokonaisuuksia tai määräpaljouksia. (Vrt. tätä vastakkaisuutta partitiivisubjektin ehtoihin.) Esim.

Isä kantoi vettä (vrt. veden) saunaan.
Olen menettänyt toivoani (vrt. toivoni). 
Luovutan kirjojani (vrt. kirjani) pois.

Akkusatiiviobjekti

Akkusatiivi on objektin sijana vain, jos mikään partitiiviobjektin ehdoista ei ole voimassa. Tällöin

– lause on sisällöltään myönteinen ja lisäksi
– tekeminen on tuloksellista tai
– objektisana ilmaisee rajattua kokonaisuutta tai määräpaljoutta.

Akkusatiivi ei varsinaisesti ole yksi ainoa sijamuoto, vaan se on niiden objektimuotojen yhteisnimitys, jotka eivät ole partitiiveja. Akkusatiivi on yksikössä n-päätteinen eli genetiivin kaltainen tai päätteetön eli nominatiivin kaltainen. Monikossa akkusatiivi on aina monikon nominatiivin kaltainen.

Päätteellinen akkusatiivi

Objekti on tyypillisesti päätteellisessä akkusatiivissa sellaisissa lauseissa, joissa on läsnä nominatiivimuotoinen subjekti; n-päätteen perustehtävä on erottaa lauseen objekti subjektista. Esim.

(Minä) ostan kirjan.
Isä vei lapsen kouluun.
Pekka hakekoon paketin postista.

Päätteetön akkusatiivi

Objekti on päätteettömässä akkusatiivissa silloin, kun lauseessa ei ole nominatiivimuotoista subjektia; päätettä ei tällöin tarvita objektin erottamiseksi subjektista. Näissä tapauksissa predikaatti on imperatiivin 1. tai 2. persoonassa tai passiivissa taikka predikaattina on nesessiivinen ‘täytyy’-ilmaus, jonka yhteydessä voi olla genetiivisubjekti. Esim.

Osta ~ ostakaa ~ ostakaamme (imperatiivi) kirja.
Kirja ostettiin (passiivi). 
Pekan täytyi ostaa (nesessiivinen) kirja.

Monikon akkusatiivi

Monikossa akkusatiivi on aina monikon nominatiivin kaltainen, esim.

Isä vie lapset kouluun.
Vie kirjeet postiin!
Kirjeet vietiin postiin.
Pekan täytyi ostaa kirjat.

Persoonapronominien akkusatiivi

Vain persoonapronomineilla ja kuka-pronominilla on itsenäiset akkusatiivimuodot: minu+t, sinu+t, häne+t, mei+dät, tei+dät, hei+dät; kene+t. Nämä akkusatiiviobjektit ovat aina päätteellisiä myös niissä tapauksissa, missä muut objektit ovat päätteettömiä. Esim.

Risto vie sinut elokuviin.
Vie (imperatiivi) minut elokuviin!
Hänet vietiin (passiivi) elokuviin.

Äidinkielen opetus

Aitojen kieliopillisten objektien sijat ovat akkusatiivi ja partitiivi. Esim. seuraavat substantiivilausekkeet katsotaan adverbiaaleiksi (verbien rektion mukaisiksi obliikvitäydennyksiksi), koska ne esiintyvät paikallissijoissa:

Pidätkö teestä?
Uskotko rakkauteen?
Ryhdyin työhön.
Koputa sinä oveen.

Koulussa partitiiviobjektia etsitään kysymyksillä „Ketä, mitä, keitä?”. Akkusatiiviobjekti löytyy kysymyksillä „Kenet, minkä, ketkä, mitkä?”. Näillä kysymyksillä aidot kieliopilliset objektit voidaan pitää erillään sellaisista paikallissijaisista adverbiaaleista kuin Liisasta esim. lauseessa Pekka pitää Liisasta; vrt. Pekka rakastaa Liisaa.

Objektista on pidettävä erillään myös ns. objektinsijaiset määrän adverbiaalit eli OSMAt, jotka vastaavat kysymyksiin kuinka paljon, kuinka pitkän matkan, kuinka kauan, kuinka monta kertaa, kuinka monennen kerran, vaikka niidenkin sija määräytyy yleensä samojen sääntöjen mukaan kuin objektin sija. Esim.

He viipyivät matkalla viikon. (päätteellinen akkusatiivi) 
Matkalla viivyttiin viikko. (päätteetön akkusatiivi) 
En viipynyt matkalla viikkoakaan. (partitiivi)

Objektinsijaiset määrän adverbiaalit eivät ole tekemisen kohteita, kuten objektit usein ovat. Lauseessa voi olla osman lisäksi myös objekti (samassa yksinäislauseessa voi rinnastamattomana olla enintään yksi subjekti, objekti tai predikatiivi), esim.

Koira kalusi luuta (obj.) tunnin (osma). – Câinele a ros osul vreme de vreo oră.

.

Ca lucrurile să nu pară prea simpliste și finlandeza prea ușoară și la îndemâna oricui, domnul Tuomas Huumo a găsit că există și situații cvasirezultative! Teksti kopioitu luvatta rehellisen käytön perusteella.

Suomen kvasiresultatiivit

ja kielen subjektiivisuuden näkökulma

Tuomas Huumo

Turun yliopisto

Tarkastelen esitelmässäni suomen kielen objektin sijamerkintää ns. kvasiresultatiivisissa rakenteissa. Termin kvasiresultatiivinen esitti alun perin Terho Itkonen (1974), ja esimerkkejä rakenteesta ovat lauseet Näin hänet koko ajan ja Muistin asian kaksi viikkoa. Kvasiresultatiivit ovat objektin sijamerkinnän suhteen ongelmallisia, sillä niiden objekti on akkusatiivissa huolimatta siitä, että lauseet kuvaavat jatkuvaa ja irresultatiivista eli lopputulokseen johtamatonta tilannetta, jolloin yleissäännön mukaan tulisi käyttää partitiivia. Kun objektin sijamerkinnän akkusatiivilla tai partitiivilla katsotaan nykysuomessa säännöllisesti ja produktiivisesti heijastavan (mm.) semanttista resultatiivisuusoppositiota, on kvasiresultatiivien käyttäytyminen kuvauksen kannalta ongelmallista (esim. Itkonen 1974, Leino 1991, Larjavaara 1992). Kvasiresultatiivilauseiden syntaktinen erikoispiirre on myös mahdollisuus käyttää ns. osmaa ilmaisemassa kuvattavan tilanteen kestoa, vaikka yleensä osma ei sovi samaan lauseeseen akkusatiiviobjektin kanssa (siten aito resultatiivilause *Ostin talon tunnin on kielenvastainen mutta kvasiresultatiivinen Näin hänet tunnin hyväksyttävä). Tämä piirre yhdistää kvasiresultatiiveja partitiiviobjektisiin, irresultatiivisiin lauseisiin.

Kvasiresultatiivisten lauseiden käyttäytymiselle on esitetty sekä historiallisia että synkronisia selityksiä. Historiallisen selityksen mukaan kvasiresultatiiviset verbit ovat alkujaan olleet aitoja resultatiiviverbejä, jotka imaisivat päätepisteeseen johtavaa tapahtumista. Synkroninen selitys taas tukeutuu kvasiresultatiivisten „piilevään” resultatiivisuuteen, joka ilmenee niiden polysemiana ja joka hallitsisi siis rektionomaisesti niiden objektin sijamerkintää (esimerkiksi lause Näin hänet voi siten merkitä sekä punktuaalista ‘näköaistilla huomaamista’ että duratiivista ‘näkökentässä oloa’: Näin hänet heti vs. Näin hänet tunnin ajan). Historiallinen ja synkroninen selitys ovat siis saman kolikon kaksi puolta. Ongelmallista niissä on, etteivät ne selitä, miksi muuten niin produktiivinen ja ekspansiivinen partitiivin ja akkusatiivin oppositio ei ole levinnyt kvasiresultatiiveihin (ts. miksei ole kehittynyt muodollista oppositiota Näin hänet ‘hän ilmestyi näköpiiriini’ vs. *Näin häntä ‘hän oli näköpiirissäni’).

Esitelmässäni tarkoitukseni on täydentää kvasiresultatiiveista saatua kuvaa ja osoittaa, että kvasiresultatiivit liittyvät laajempaan ilmausten ryhmään, jonka yhteisenä piirteenä on reaalimaailman staattisen tilanteen kuvaaminen dynaamista käsitteistystä ilmentävällä kielellisellä ilmauksella. Esimerkkinä tällaisesta käsitteistyksestä voi mainita ns. subjektiivisen liikkeen ilmaukset (esim. Tie menee Helsingistä Turkuun). Transitiivisina subjektiivisen liikkeen ilmaukset sallivat kvasiresultatiivien tavoin osman mukanaolon lauseessa akkusatiiviobjektista huolimatta: Tie ylitti vuoret kahdenkymmenen vuoden ajan. Käsitykseni mukaan kvasiresultatiivit edustavat subjektiivisen liikkeen ilmausten tavoin käsitteistystä, jossa staattisen tilanteen kielelliseen kuvaukseen tuodaan dynaaminen piirre. Näiden ilmausten syntaktiset erikoispiirteet heijastavat niiden asemaa rajatapauksina joko staattisen ja dynaamisen (subjektiivisen liikkeen ilmaukset) tai resultatiivisen ja irresultatiivisen (kvasiresultatiivit) merkityksen välimaastossa.

.

Introdus  / lisätty 10.3.2014

.

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: