Blogulblog's Blog

Verbi – 01. Categoriile verbului

Verbi – Categoriile verbului

Una, alta despre verbul finlandez

.

.

verbi ● verb ■ verb

Este doar o pagină de referință care poate da dureri de cap.

Poate fi citită și pe bucățele, dar mai ales trebuie înțeleasă.

 

Studiul unei limbi străine se începe, de obicei cu câteva fraze uzuale, eventual din ghidul de conversație, după care se trece, treptat, la studiul propriu-zis asezonat cu gramatică.

Spuneam cândva că, în ce privește studiul finlandezei, nu există un început: de ori unde ai începe-o, presupune să să cunoști și noțiuni pe care nu le-ai studiat încă. Asta pentru că limba asta trebuie înțeleasă și nu învățată.

Dacă tot ce am prezentat până acum despre gramatica finlandeză mai putea fi și reținut, de aici încolo tot ce urmează presupune înțelegerea în amănunțime a limbii, a felului în care sunt gândite lucrurile de finlandezi. Altfel nu se poate.

Poate că verbul este o piatră de încercare pentru cine vrea să vorbească corect finlandeza. Mai jos o să încerc să disec verbul pe înțelesul oricui.

Verbul finlandez este prezentat adesea simplist deși poate îmbrăca felurite forme în funcție de situație:

– Mai întâi că verbul finlandez are cinci infinitive (în arabă sunt cincisprezece, asta așa, spre consolare).

– Că aspectele verbelor se împart în forme finite și nefinite.

– Că formele verbului derivă fie din tulpina de grad tare, cu consoană (sau două), fie din cea de grad moale, fără consoană (sau doar cu una dintr-una dublă).

– Că există o conjugare pozitivă și, în paralel, o conjugare negativă (cel mai adesea ignorată de străini).

– Că există diatezele activă, pasivă și reflexivă, apoi mai sunt verbele tranzitive, intranzitive, impersonale, auxiliare, continuative, descriptive, factititve, frecventative (iterative), cauzative, defective, privative, deponente, performative, regulate și neregulate, verbele regente, modale, momentane și onomatopoetice; verbul de negație, verbele tari și slabe, verbele compuse, cele de mișcare și cele unipersonale completează, în mod fericit, tabloul. Lista mai completă mai jos. Asta din punct de vedere al limbii române; în finlandeză multe dintre formele verbului nici nu au traducere directă ci se cer doar explicate și exemplificate.

.

Un exemplu: expresia gândită în românește sau tradusă cu traducătorul automat l-a împușcat – hän on ammuttu este incorectă atât logic cât și gramatical în finlandeză, cu obiectul la nominativ și verbul la pasiv, pentru că nu-i dă finezului imaginea clară despre ce s-a întâmplat.

a)      Dacă doar l-a împușcat, a tras în el, l-a rănit, situația nu este finită pentru că n-a murit, situația are și o continuare, trăiește, merge la tratament, etc formularea corectă ar trebui să fie cu  partitivul Hän on ammuttu (osittain) [acuzativul în partitiv];

b)      dar dacă l-a împușcat și a murit, situația este finită, nu mai are nicio urmare (decât înmormântarea) și formularea ar trebui să fie cu acuzativul determinat Hänet on ammuttu (kuoliaaksi, kokonaan, lopullisesti). Punct.

.

Analizând verbul finlandez care este legat strâns de context, vedem că el consideră, pe lângă aspectele generale ale verbelor în alte limbi europene (diateză, persoană, număr, timp, mod), consideră separat verbul de afirmație sau de negație, consideră agentul – cel care face, consideră starea, care poate fi fixă sau mobilă, schimbarea de direcție, devenirea dintr-o situație în alta, apoi reacția complementului / obiectului față de acțiunea verbului și nu lipsită de importanță este finalizarea,

  1. este situația împlinită, desăvârșită, nu mai are continuare sau nu se mai răsfrânge în prezent / asupra prezentului  sau
  2. neîmplinită, se continuă în prezent

Din acest motiv autorii noii gramatici a limbii finlandeze s-au încurcat în denumiri astfel încât, privit din diverse unghiuri, același verb poate fi categorisit în diverse categorii, deci poate avea mai multe nume.

.

Așa cum unele substantive singure nu spun mare lucru, dar în combinațiile lor sunt diversificate și precise (jauho, jauhe: vehnäjauhot, ruisjauhot, ohrajauhot, perunajauhot, korppujauhot, maitojauhe, kaakaojauhe, kahvijauhe, chilijauhe, leivinjauhe ș.a.m.d vreo câteva sute de diferite combinații) nici verbul finlandez nu este niciodată singur, dintr-o singură rădăcină derivă multe aspecte ale verbului pe care finlandezul le folosește după caz. Nu toate aceste forme au corespondent în limba română așa că este complet inutilă încercarea de traducere exactă a lor. Dacă eu am făcut-o în câteva locuri a fost doar pentru a avea idee despre ce e vorba, fără ca asta să se poată numi o traducere.

.

Nu spun că, pentru încput, cineva nu s-ar putea descurca în viața de toate zilele și cu verbul la infinitiv, forma în care se găsește în dicționar: minä syödä tämä dar în relațiile de serviciu nu se poate vorbi așa; mai ales că trebuie să și înțelegi corect ce ți se spune.

.

Cine s-a înhămat la studiul finlandezei trebuie să știe despre verb că din aceeași rădăcină se trag multe forme verbale cu semnificații care nu trebuie confundate între ele.

.

puhua – a vorbi

puhuttaa – a face să vorbească; a face să se vorbească

puhutella – a se adresa, a interpela

.

Următorul verb este și mai bogat:

kääntää – a întoarce

kääntyä – a se întoarce

käännyttää – a face să se întoarcă

käännähtää – a se întoarce (brusc) împrejur

käännellä – a întoarce în mod repetat, a amesteca

käännätellä – a face să se întoarcă ceva în mod repetat

käännähdellä – a face să se întoarcă brusc

kääntelehtiä – a se întoarce brusc în mod repetat, a se învârti (sacadat?)

.

ottaa – a lua (dacă se referă la alcool: a bea); otella – a juca un meci a fi în competiție; otatella – a lăsa / pune să ia;

ajaa – a ține în mișcare, a șofa; ajella – a se fâțâi degeaba, a umbla brambura; ajatella – a se gândi; a avea intenția; a se gândi din nou, a se răzgândi

Vezi caricatura: De la șofat la răzgândit

.

Familie de cuvinte cu înțelesuri derivate: pärskiä, pärskäyttää, pärskyttää, pärskähtää, pärskähdellä, pärskähtää, pärske, pärskyä, pärskyä takaisin.

.

juosta – a alega: (Juoksen rautatieasemalle – alerg la gară)

juoksuttaa

  1. a face să alege; a alerga pe cineva: (Meitä juoksuttaan / juoksutetaan luukulta toisele – suntem purtați de la un ghișeu la altul); (Työtöntä juoksutetaan kun pässiä narussa – șomerul este alergat ca berbecul de funie)
  2. a face să curgă, a scurge un lichid, a turna un lichid: (Juoksuttaa olutta tynnyristä – a scoate berea din butoi)

juoksahtaa – a da o fugă; a alerga scurt și brusc; a sări; a apărea brusc: (Miehet kentällä vikisevät maan pinnassa heti, jos joku juoksahtaa liian läheltä – jucătorii se aruncă imediat la pământ urlând dacă cineva vine prea aproape)

juoksutella – a face în mod repetat să alerge; a turna / scurge un lichid în mod repetat: (Vettä pitäisi juoksutella muutaman päivän ajan ennen bakteerinäytteen ottamista – apa trebuie lăsată să curgă câteva zile înainte înainte de luarea mostrei de apă.) (…jos olisimme tutustuneet Erkin tapaan keriä ja juoksutella keskusteluja – dacă am fi știut obiceiul lui Erki de a dezlâna și a dilua discuțiile)

juoksahdella – a zburda, a se zbengui, a se juca sărind și alergând: (Apla ei ollut oikein leikkituulella mutta lenkillä jaksoi sentään juoksahdella toisen perässä.) (Mukavaa, kun voi metsässä vain juoksahdella kukkuloiden päälle, sen sijaan että pitää rämpiä sinne!) (Saako siellä lapset tanssia ja kävellä ja juoksahdella vai pitääkö istua paikoillaan?)

juoksennella – a alerga liber în mod repetat: (Saako koira juoksennella vapaana?)

juoksettua – a se prinde (despre o soluție coloidală, lapte de ex.) maidosta ym. nestemäisistä kolloidisista liuoksista: koaguloitua, juosta, saostua, kokkaroitua, hyytyä. esim. Juuston valmistus perustuu maidon juoksettumiseen.

juoksettaa – a face să se prindă, să se coaguleze; saattaa juoksettumaan, koaguloida, juoksuttaa.

.

.

De aici trecem la ceva mai complicat.

As in Latin, Italian has two distinct declined past tenses, where io fui (passato remoto) and io sono stato (passato prossimo) both mean I was, the former indicating a concluded action in the (remote) past, and the latter an action that holds some connection to the present. The „passato remoto” is often used for narrative history (for example novels). The difference is nowadays also partly geographic. In the north of Italy (and standard Italian) the „passato remoto” is rarely used in spoken language, whereas in the south it often takes the place of the „passato prossimo”. (Cf. oltenii și restul românilor.)

Likewise, English lacks a productive grammatical means to show indirection but must instead rely on periphrasis that is the use of multiple words to explain an idea. Finnish grammar, on the contrary, allows the regular production of a series of verbal derivatives, each of which involves a greater degree of indirection. For example, on the basis of the verb vetää (to pull), it is possible to produce:

  • vetää (pull – a trage),
  • vetäistä (a trage rapid și scurt, a zmulge)
  • vetäytyä (a se retrage)
  • vetääntyä: tavallisemmin: vetäytyä (a se retrage).
  • vedellä (a trage mereu sau repetat)
  • vedättää (cause something/someone to pull/to wind-up (lie), (a lăsa să tragă, a face/a pune pe cineva să tragă)
  • vedätyttää (cause something/someone to cause something/someone to pull), (a face/ a pune pe cineva să facă/să pună pe cineva să tragă); vedätyttää: paremmin: vedättää
  • vedätätyttää (cause something/someone to cause something/someone to cause something/someone to pull). (a face/a pune pe cineva să facă/ să pună pe cineva să facă/ să pună pe cineva să tragă). (Tällä ulkomaalainen menee varmasti sekaisin!)

.

De observat alternanța rădăcinilor vet- și ved-

Finnish

English

Translation/Paraphrase of boldface verb

Hevonen vetää.

A horse pulls.

pulls

Ajomies vedättää.

A driver commands the horse to pull.

causes something to pull

Urakoitsija vedätyttää.

A subcontractor directs the driver to command the horse to pull.

causes someone to cause something to pull

Yhtiö vedätytättää.

The corporation assigns the subcontractor to have the driver to command the horse to pull.

causes someone to cause someone to cause something to pull

.

Mai jos același tabel adaptat limbii române (traducerile urmăresc originalul doar ca idee, nu și ca formă) cineva = ceva

Ordin

Finlandeză

Română (traducere adaptată)

Traducere/adaptare a verbului

Hevonen vetää.

Calul trage.

trage

Ajomies vedättää.

Vizitiul îndeamnă, face calul să tragă.

a face pe cineva să tragă

Urakoitsija vedätyttää.

Șeful îi spune vizitiului să îndemne, să facă calul să tragă.

a face pe cineva să facă pe cineva să tragă

Yhtiö vedätytättää.

Firma îl obligă pe șef să-i spună vizitiului să îndemne, să facă calul să tragă.

a face pe cineva să facă pe cineva să facă pe cineva să tragă

Rezumând:

vetää

vedättää

vedätyttää

vedätytättää

Formulările de prim și de secund ordin sunt cele mai frecvente, cineva face (1°) sau pune / permite să se facă (2°). Ordinul al treilea este mai rar, dar nu imposibil în timp ce ordinul al patrulea nu cred că l-ar folosi nici cel mai temerar făurar al cuvântului finlandez – sananiekka, taitava sanankäyttäjä. A fost folosit doar ca exemplu cum se poate exprima finlandezul în felurite feluri dar și pentru a face să se rețină eventualele terminații. Dacă pe primele două ordine te sfătuiesc, HyväYstvä, să le folosești, cu atât mai mult cu cât gradul al doilea nu are corespondent direct în limba română. Pe celelalte e bine să le știi pentru a le înțelege.

Toate acțiunile exprimate prin verb pot fi finite, terminate, împlinite (fără urmare în prezent) sau nefinite, neterminate, neîmplinite (cu efect și urmare cel puțin în prezent). Există o situație corespunzătoare a verbului în limba vecină unde fiecare verb în cu aspect perfectiv (совершенный вид) are perechea sa în aspect imperfectiv (несовершенный вид).

Exemple în fineză (reluate din postările mele anterioare):

–  Olin Suomessa: (trecut, fără urmare în prezent) eram în Finlanda (atunci când…).

–  Olen ollut Suomessa: (trecut cu continuare în prezent) sunt (continui să fiu) în Finlanda (începând din …) (Olen ollut Suomessa 100 vuotta – sunt în Finlanda de 100 de ani) dar olen ollut Suomessa vuonna 2000 – am fost în Finlanda în anul 2000 (dar am plecat, acum nu mai sunt; pentru evitarea ambiguității finlandezul ar zice: olen käynyt Suomessa vuonna 2000) (unde käydä îmbină a veni cu a pleca, apoi).

Olen Suomessa, în limba vorbită ollaan Suomessa: (prezent, fără indicația de ce se întâmplă în viitor) sunt acum, pentru moment  în Finlanda (de unde vă scriu, telefonez).

Tulen olemaan Suomessa (formă neagreată de grămăticii finlandezi, viitorul se exprimă corect cu prezentul!) Voi fi, probabil, cândva, într-un viitor apropiat sau îndepărtat în Finlanda.

– O situație intermediară o constituie scrisoarea când situația poate fi neîmplinită în momentul scrierii ei dar finită în momentul în care scrisoarea este citită. (Finețuri lingvistice cu care străinul nu le se prea întâlnește în limbajul curent.)

.

Eugen Holman* spune depre Pekka și despre mingea lui, mai întâi în engleză și mai apoi în română:

Verbal aspect in Finnish is not as systematized as it is in Russian and many other languages. Moreover, it is not only expressed by the form of the verb, but by an interplay between the form and semantics of the verb and the direct object. Thus, for example, in the sentence Pekka potkii palloa ‘Pekka is kicking the ball’ the verb contains the suffix -i- which indicates a continued action and the object is correspondingly in the partitive, indicating that the action is not producing a result. In the sentence Pekka potkaisee pallon ‘Pekka is giving/will give the ball a swift kick’ the verb contains the suffix -aise- indicating a sudden and momentary action and the object is in the accusative case, indicating that the action is producing or will produce a result. Note that a sentence such as Pekka potkii pallon would be logically inconsistent, since the continuous aspect of the verb would be in conflict with the information conveyed by the case of the noun that the action was resultative. On the other hand, there is an aspectual opposition between the sentences Pekka potkii palloa pois tieltään ‘Pekka is in the process of kicking the ball out of his way (but the ball is not necessarily reacting to his efforts)’ and Pekka potkii pallon pois tieltään‘Pekka is kicking/will kick the ball out of his way (and he will continue kicking until the result is that the ball is no longer in his way’).

The opposition between objects in the partitive and genitive case as a means of expressing aspectual differences is neutralized in negative sen­tences. Insofar as aspectual differences are expressed in negative sen­tences they are manifested by lexical means, e.g. En lukenut kirjaa ‘I wasn’t reading the book; I didn’t read the book’ vs. En lukenut kirjaa loppuun ‘I didn’t finish reading the book’

.

Să reluăm situațiile în care Pekka lovește mingea. Vedem totodată de ce nu înțelege finezul ce vrem să spunem chiar dacă, după părerea noastră, am îmbinat cuvintele trebuincioase.

Pekka potkii palloa. ‘Pekka lovește/șutează [tot timpul] o minge’ verbul conține afixul –i- care indică o acțiune continuă și obiectul este la cazul partitiv, deci nedefinit, indicând că acțiunea nu produce nici un rezultat. Finezul se miră cum poate cineva șuta repetat o minge care nu se duce nicăieri. (Dacă nu cumva este legată ca sacul de box!)

Pekka potkaisee pallon. ‘Pekka dă/va da mingii un șut’ verbul conține afixul -aise- care indică o acțiune bruscă și momentană iar obiectul este la cazul acuzativ, indicând că acțiunea este în curs de a produce sau va produce un rezultat. Propoziția poate fi doar un început de frază care cere o urmare, o precizare, pentru că nu se înțelege care va fi rezultatul, unde se duce mingea. Atât verbul cât și acuzativul – situații finite. Compară: Pekka potkaisee pallon suoraan maaliin. Pekka șutează minge în poartă. Goool!

Pekka potkii pallon este o formulare ilogică și neconsistentă, atât timp cât aspectul continuu al verbului dat de afixul –i- este în conflict cu informația dată de cazul substantivului (acuzativ) care arată că acțiunea are deja un rezultat în ciuda faptului că acțiunea continuă. Verbul – situație nefinită contra acuzativul – situație finită.

Pekka potkii palloa pois tieltään ‘Pekka lovește/șutează [tot timpul], este în curs de a șuta o [oarecare] minge din fața lui (dar nu rezultă că mingea o să răspundă eforturilor lui)’. Șutează repetat dar mingea nu reacționează. Atât verbul cât și partitivul – situații nefinite.

Pekka potkii pallon pois tieltään ‘Pekka lovește/șutează [tot timpul], este în curs de a șuta mingea din fața lui (și va continua s-o lovească până când va rezulta că mingea nu mai este în calea lui)’. Pallon fiind la acuzativul genitiv denotă un rezultat. Verbul – situație nefinită iar acuzativul – situație finită.

Pe scurt spus, finlandezul își poate imagina situația doar în cazul unei concordanțe perfecte, sau finită sau nefinită. Desigur, în prima parte a frazei situația poate fi încă nefinită dar în a doua parte se poate limpezi, se obține un rezultat și situația devine finită. Invers nu se poate. Vezi Pekka potkaisee pallon suoraan maaliin.

Cu propozițiile negative lucrurile stau altfel. Opoziția între obiect (complementul direct) la cazurile partitiv și genitiv ca mod de exprimare a diferențelor este neutralizată în propozițiile negative. Astfel diferențele rămân să fie exprimate doar prin sensul lexical în propozițiile negative. De ex. En lukenut kirjaa – N-am citit cartea; și En lukenut kirjaa loppuun ­– N-am terminat de citit cartea.

* Holman, Eugene: Handbook of finnish verbs, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Vaasa 1984

.

.

Categoriile verbului finlandez

Motto:

Despre categorisirile verbului finlandez s-ar putea spune că sunt făcute după proverbele românești „câte bordeie, atâtea obicee” sau „câte capete, atâtea idei”.

În paginile despre verbul finlandez apar două grupe de noțiuni

  1. unele mai noi, necunoscute încă publicului larg, recent create de autorii volumului Iso suomen kielioppi și
  2. unele preluate din gramatica tradițională a limbii finlandeze, noțiuni care au fost eliminate din noua gramatică.

Principalel tipuri de verbe:

  • apuverbi: olla, tulla ja ei (abr. – apuv.)
  • deskriptiivinen verbi modul acțiunii : (juosta hököttää, istua kököttää) (abr. – deskr.v.)
  • faktitiiviverbi a lăsa sa, a permite să, a pune să : ammuttaa < ampua, soudattaa < soutaa, rakennuttaa < rakentaa (abr. – fakt.v.)
  • frekventatiiviverbi repetarea acțiunii continuă: heitellä < heittää, hyppiä < hypätä, oleksia tavallisemmin: oleilla, oleskella, oleksia < olla; corecte: käydä / käyskennellä; kävellä / käveleskellä; juosta / juoksennellä; uida / uiskennellä (abr. – frekv.v.)
  • kausatiiviverbi: elvyttää < elpyä, aivastuttaa < aivastaa cf. faktitiiviverbi (abr. – kaus.v.)
  • momentaaniverbi se petrece scurt, brusc : hypähtää < hypätä, vetäistä < vetää (abr. – mom.v)
  • onomatopoieettinen verbi: kalista, naukua, puhkua (abr. – onom.v.)
  • passiiviverbi: kastua < kastaa, näkyä < nähdä  cf. refleksiiviverbi (abr. – pass.v.)
  • privatiiviverbi: oksia – poistaa oksat; juuria – poistaa juurineen; suomustaa – poistaa suomut; verestää – poista verta  (abr. – priv.v)
  • refleksiiviverbi: kastautua < kastaa, näyttäytyä < näyttää  cf. pass.v. (abr. – refl.v.

.

Verbijohdosten merkitysryhmiä

.

Suomessa on noin 60 verbien johdinta. Seuraavassa niistä esitellään 29 eli noin puolet. Verbijohdokset ryhmitellään usein viiteen ryhmään. Yhdistävänä tekijänä ovat yhteiset johdinainekset ja johdosten keskenään samantapainen merkitys.


Kausatiiviset ja faktiiviset johdokset

Kausatiivi– eli aiheutusverbit ilmaisevat sen aiheuttamista, mitä kantasana tarkoittaa, esim. alentaa ‘aiheuttaa, että alenee’, pudottaa ‘aiheuttaa, että putoaa’, päästää ‘aiheuttaa, että pääsee’. Kausatiivijohdosten kantasanana on usein verbi.

Kausatiiviverbien alalajina voidaan erottaa kuratiivi– eli teettoverbit. Kuratiivijohdokset ilmaisevat sen teettämistä, mitä kantasana ilmaisee, esim. luettaa ‘panna joku lukemaan’.

Faktiiviverbit ilmaisevat siksi tai sellaiseksi tekemistä, mitä kantasana tarkoittaa, esim. mustata ‘tehdä mustaksi’, suurentaa ‘tehdä suure(mma)ksi’, vakioida ‘tehdä vakioksi’. Ne voivat ilmaista myös sen tekemistä, mitä kantasana tarkoittaa, esim. munia ‘saada aikaan munia’. Faktiivijohdosten kantasanana on tavallisesti nomini, ja usein näillä denominaaleilla on muita kielenkäytön tarpeista tai kantasanan merkityssisällöistä määräytyviä lisämerkityksiä, esim. essentiaalinen, instruktiivinen, instrumentatiivinen, kaptatiivinen tai privatiivinen merkitys.

Kausatiivi- ja faktiivijohtimiin kuuluu tavallisesti osana –tA:

-tA                 alen+ta-, pääs+tä-;

         jää+tä-, kaunis+ta-, suomalais+ta-

-ttA                eksy+ttä-, kasva+tta-;

         helpo+tta-, koulu+tta-, pako+tta-

-(i)stA            avu+sta-, jalo+sta-, vahv+ista-;

         asu+sta-, tunn+ista-

-ntA               jälje+ntä-, suome+nta-, täyde+ntä-

-(O)ittA haav+oitta-, laud+oitta-, vier+oitta-;

                       nim+ittä-, tul+itta-

-UttA             aivast+utta-, epäil+yttä-, naris+utta-, vapis+utta-

-UUttA   hät+yyttä-, nöyr+yyttä-, orj+uutta-

-A (: t) halu+a+a (halut+koon), melu+a-, noke+a-, tuho+a-

OittA-johtimen kanta on –A-loppuinen, esim. laina > lainoittaa, hedelmä > hedelmöittää. Tämän ryhmän johdoksiin kuuluu myös eräitä vakiintuneita, vanhahtavia ja ylätyylisiä sanoja, esim. innoittaa, kirvoittaa, velvoittaa, virvoittaa.

UUttA-johdosten kantasanat ovat –A-loppuisia (esim. hätä, nöyrä, orja). Sen sijaan esim. johdosten hälyttää, kouluttaa, kesyttää kantasanat päättyvät –U:hun.


Refleksiiviset, passiiviset ja translatiiviset johdokset

Refleksiiviverbit ovat tavallisesti deverbaalisia. Ne ilmaisevat subjektin toimintaa, joka kohdistuu subjektiin itseensä. Esim. antautua (vrt. antaa), peseytyä (vrt. pestä), riisuutua (vrt. riisua).

Merkitykseltään passiiviset verbit ovat deverbaalisia. Ne ilmaisevat tapahtumista, joka kohdistuu subjektin tarkoitteeseen sen itse olematta toiminnassa mukana. Esim. estyä (vrt. estää), kaatua (vrt. kaataa), näkyä (vrt. nähdä).

Translatiiviverbit ovat denominaalisia. Ne ilmaisevat siksi tai sellaiseksi tulemista, mitä kantasana tarkoittaa. Esim. huonota (: huonone-) ‘tulla huono(mma)ksi’, imeltyä ‘tulla imeläksi’, selvitä (: selviä-) ‘tulla selväksi’.

Refleksiivi-, passiivi- ja translatiivijohdinten osana on tavallisesti U:

-U        est+y-, jatk+u-, käänt+y-;

          kyps+y-, ruost+u-, tyls+y-

-tU       turmel+tu-; köyh+ty-, laih+tu-, nöyr+ty-

-(e)htU   mene+hty-; ila+htu-, umme+htu-,

          per+ehty-, pun+ehtu-

-stU      mene+sty-, pelä+sty-, viivä+sty-;

          hermo+stu-, viha+stu-

-pU       juo+pu-, el+py-, saa+pu-, syö+py-; yö+py-

-UtU      haara+utu-; jaka+utu-, rikko+utu-;

          anta+utu-, iske+yty-

-V+ntU    haara+antu-, jaka+antu-, rikko+ontu-

-ne (: t) heikke+ne+e (heiket+köön), liike+ne-, pahe+ne-

-A (: t)  ero+a+a (erot+koon), laho+a-, lämpi+ä-, pehmi+ä-

pU-johdin liittyy vain yksitavuisiin kantavartaloihin.


Frekventatiiviset ja kontinuatiiviset johdokset

Frekventatiiviverbit ilmaisevat toistuvaa, jaksoittaista tekemistä. Esim. laulella (vrt. laulaa), juoksennella (vrt. juosta). Johdinten osana on usein –ele ja –ile.

Kontinuatiiviverbit ilmaisevat jatkuvaa tekemistä. Esim. hyppiä (vrt. hypätä), aukoa (vrt. aukaista). Johdoksilla on useita eri johtimia. Deverbaaleilla on selvästi kontinuatiivinen merkitys, denominaaleilla on muitakin merkityksiä.

Frekventatiivijohdoksia:

-ele, -ile      aj+ele-, heitt+ele-, kaipa+ile;

                arka+ile, auto+ile-

-ntele, -skele  juokse+ntele-, lue+skele-

-skentele       ui+skentele-

ntele-johdoksia on yleiskielessä vain kaksi: juoksentele– ja huikentele-. –skele-johdosten kantaverbi on kaksitavuinen, esim. ammuskele-, itkeskele-, kehuskele-. –skentele-johdoksia on nykykielessä puolenkymmentä kappaletta. Niitä voidaan pitää leksikaalistuneina, esim. myyskentele-, teeskentele-, työskentele-.
Kontinuatiivijohdoksia:

-i         hylk+i-, hypp+i-, rep+i-;

           juhl+i-, kuor+i-, mun+i-

-ksi       kulje+ksi-, piile+ksi-, sylje+ksi-

-o         auk+o-, kert+o-, ratk+o; arp+o-, san+o-, taik+o-

-Oi        lapi+oi-, numer+oi-, emänn+öi-, ikäv+öi-, tupak+oi

-(O)itse   merk+itse-, palk+itse-, ahker+oitse-, ateri+oitse-

-ise – AjA hum+ise – hum+aja-, jyr+ise – jyr+äjä-


Momentaaniset johdokset

Momentaaniverbit ilmaisevat yhtäkkistä tekemistä tai tapahtumista, esim. parkaista (vrt. parkua), tipahtaa (vrt. tippua). Kaikki johdokset ovat deverbaalisia. Momentaaniverbien johtimia:

-Aise  halk+aise-, pes+aise-, pyyhk+äise-, tek+aise-

-AhtA  ist+ahta-, laul+ahta-, lenn+ähtä-, vär+ähtä-

-AltA  pain+alta-, pyyh+ältä-, siv+alta-


Sensiiviset johdokset

Sensiivijohdokset ilmaisevat sinä tai sellaisena pitämistä, mitä kantasana tarkoittaa. Esim. oudoksua ‘pitää outona’. Tavallisimmin sensiiviverbien kantasana on adjektiivi. Sensiiviverbien johtimia:

-ksU  hyvä+ksy-, oudo+ksu-, pahe+ksu-

-ksi  halve+ksi-, kumme+ksi-

.

Kausatiivi– ja faktiivijohdoksia muodostettiin 1800-luvulla runsaasti -(i)stA, -ntA -johtimilla; esim. eristää, kalustaa, kohdistaa, monistaa, sisustaa, äänestää; todentaa, varmentaa, väärentää.

Refleksiivisiä -UtU -johdoksia 1800-luvun alkupuoliskolta ovat mm. kirjakielen sanat mukautua, sopeutua, tarjoutua, tuhoutua, varautua.

Frekventatiivisia
-ile -johdoksia 1800-luvulta ovat mm. ilmailla, retkeillä, risteillä, ruokailla, urheilla.

Kontinuatiiviset -Oi -johdokset, esim. arvioida, ennakoida, epäröidä, isännöidä, yleistyivät vuosisadan lopulla pitempien ahkeroitsee, haravoitsee -johdosten tilalle.

Momentaanijohdoksia (-AhtA, -Aise, -AltA) on alettu suosia varhaisnykysuomen kaudella entistä enemmän. Esim. huoahtaa, huudahtaa, kuohahtaa, romahtaa, rysähtää; kehaista, kiekaista; painaltaa, pyyhältää, temmeltää.

Privatiivi erilaisia johdoksia. Privatiiviverbiksi kutsutaan verbiä, joka ilmaisee poistamista. Yleensä kyse on johdoksesta, joka ilmaisee sen poistamista, mitä kantasana tarkoittaa. Siis esimerkiksi „verestää” tarkoittaa yhdessä merkityksessään veren poistamista, vaikka tämä merkitys onkin varmaan monelle outo. (Tavallisemmassa merkityksessään „verestää” on kai pikemminkin sanan „veres” ‘tuore’ kuin suoraan sanan „veri” johdos.) Isot kalat, esimerkiksi lohi, verestetään säilyvyyden ja maun parantamiseksi. Tainnutetun kalan kurkkuun pistetään puukolla ja katkaistaan kidusvaltimo, jolloin veri vuotaa pois. Verestää on niin sanottu privatiiviverbi: se tarkoittaa veren poistamista. Verestää on monille varmaan tutumpi muunmerkityksisenä. Esimerkiksi verta tihkuvat ikenet ja punoittavat silmät verestävät. Muistia voidaan verestää eli virkistää ja kielitaitoa verestää eli elvyttää.Poistoverbejä ovat lisäksi suomustaa ja suolistaa. Suolistaminen on tuttua myös metsästäjille, sillä esimerkiksi jänis, hirvi ja riistalintukin suolistetaan.
.
Muita esimerkkejä privatiiviverbeistä (privatiivijohdoksista): „pölyttää” ‘poistaa pöly’, „oksia” ‘poistaa oksat’, „juuria” ‘poistaa juurineen’, „suomustaa” ‘poistaa suomut’. Kielentutkijat kuten muutkin ihmiset mainitsevat joskus hienoja sanoja vain osoittaakseen tuntevansa hienoja sanoja. Tässä yhteydessä ei kai termin „privatiiviverbin” mainitseminen selventänyt mitään, pikemminkin hämmensi. Sen merkityksen saattoi ehkä päätellä asiayhteydestä, mutta eihän tämän termin tuntemisesta ole mitään hyötyä tavalliselle lehdenlukijalle. Kielentutkimuksessa se voi olla hyvinkin tarpeellinen, kun on tarve ilmaista ytimekkäästi verbinjohdosten perusmerkityksiä. 
.
Vrt. suomustaa = ottaa suomut pois; Sitten villi assosiaatio: varastaa = ottaa varat pois?  –  a lua bunurile cuiva (Ha! Ha!)
.

aktiiviverbi

apuverbi

asenneadverbi: onneksi, valitettavasti, toivottavasti ovat kommenttiadverbeja, jotka ilmaisevat puhujan asennoitumista puheena olevaan asiaan tai tilanteeseen

automatiivinen verbijohdos

demonstratiivinen proadverbi

deskriptiivinen verbi

ei-faktiivinen verbi

ei‑implikatiivinen verbi

eksistentiaaliverbi

essentiaalinen verbijohdos

faktiivinen verbi, faktitiiviverbi

finiittiverbi

frekventatiivinen verbijohdos

frekventatiiviverbi, tekemisen tapahtuvan toistuvasti, jatkuvasti tai hiljalleen + partitiiviobjekti.

implikatiivinen verbi

intensionaalinen verbi

intransitiiviverbi

kantavebi

kantavebi, deskriptiivinen verbi

kaptatiivinen verbijohdos

kausatiiviverbi

kielteisesti implikatiivinen verbi

kieltoverbi

kommunikaatioverbi

kontrafaktiivinen verbi

mentaalinen verbi

modaaliverbi

momentaaninen verbijohdos

momentaaniverbi

nesessiivinen verbiliitto

nesessiiviverbi

pasiiviverbi

performatiiviverbi

predikatiiviadverbiaali

pääverbi

rajaava verbi

rajahakuinen verbi

rajapakoinen verbi

refleksiivinen verbijohdos

refleksiiviverbi, U- vartaloinen johdostyyppi, muodostetaan -UtU- morfeemeilla

reseptiivinen verbijohdos

resiprookkinen verbi

sensiivinen verbijohdos

supistumaverbi

teettoverbi

transitiiviverbi

translatiivinen verbijohdos

tunneverbi

vaikutelmaverbi

verbi

verbi‑ilmaus

verbikantainen

verbiketju

verbikysymys

verbilauseke

verbiliitto: apu‑ ja pääverbi (olla tai tulla + v) ex.: on olevinaan, olisi ollut tehtävissä, tulee pääsemään, oli kirjoittamassa, on sanottava, tuli nukuttua ~ nukutuksi.

verbiosan ellipsi

verbipartikkeli

verbivastineellinen substantiivi

yhdysverbi

yksipersoonainen verbi

.

Tempus on aikamuoto. Suomen kielessä on preesens (kestämä), imperfekti (kertoma), perfekti (päättymä) ja pluskvamperfekti (entispäättymä). Monissa muissa kielissä on myös futuuri (tulema).

Modus eli tapaluokka ilmaisee puhujan suhtautumista predikaatin kuvaamaan toimintaan. Suomen kielen modukset ovat indikatiivi (tositapa), potentiaali (mahtotapa), konditionaali (ehtotapa) ja imperatiivi (käskytapa). Muissa kielissä on myös muita moduksia, kuten subjunktiivi tai gerundi.

Verbeistä voidaan muodostaa substantiivia tai adjektiivia muistuttavia infinitiivejä (nimitapa) tai partisiippeja (laatutapa).

.

.

Teonlaadun mukaisia ryhmiä – verbe grupate după natura acțiunii

ATENȚIE! Categoriile de mai jos nu se suprapun, întrutotul, celor oficiale (deci nu sunt de reținut).

[sane48 kiel. sana puheen t. tekstin osana (perusmuotoisena t. taivutettuna).]

Eräitä merkitysopillisia saneryhmiä verbien pii­rissä on tietysti myös mahdollista erottaa. Jako­perusteena voi erityisesti olla teonlaatu. Tärkeim­mät täten syntyneet ryhmät ovat seuraavat (esitys seuraa suurin piirtein K. CANNELINin A. NOREENin ryhmitykseen nojautuvaa kuvausta, Suomi V 10):

. 

Exemplele de mai jos sunt verbe prezentate la persoana I-a singular având, uneori, în paranteză infinitivul.
affektiiviset ks. instruktiiviset
.
aiheutusverbit ks. kausatiiviset
.
essentialliset verbisaneet ilmaisevat sinä, sellaisena, siinä tai sen alaisena olemista, esiintymistä, toimimista tai sen jäljittelemistä, minkä kantasane ilmoittaa (esim. arkailen, intoilen, komeilen, kopeilen, pöyhkeilen, upeilen, urheilen, veljeilen, vierailen; ahkeroin, apinoin, emännöin, mestaroin, vihan­noin; iloitsen, riemuitsen; häpeän, ilkeän, julkean)
.
faktitiiviset verbisaneet ilmoittavat siksi tekemistä, mitä kantasanan esiintymät ilmaisevat (esim. aumaan, kelaan, kuivaan, mustaan; kaunistan, kirkastan, paljastan, yksinkertaistan, yleistän; hyydän, koverran, madallan, täytän, äännän; helpotan, kesytän, lujitan, napitan, silitän, ylitän; hajotan; palstoitan, rauhoitan, tasoitan, vieroitan; kallistan, kangistan, kiristän, pudistan, pullistan, ummistan, uudistan, vääristän; pienin, suorin, uusin; karkaisen, oikaisen, valkaisen; laajennan, nuorennan, selvennän; orjuutan, toteutan, vaikeutan, vapautan; vangitsen, villitsen)
.
frekventatiiviset verbisaneet ilmaisevat tekemisen toistuilevaksi (esim. antelen, hyppelen, jakelen, itkeskelen, juoksentelen; imeksin (imeksiä), kuljeksin, lueksin (lueksia), pureksin)
.
inkoatiiviset (myös: translatiiviset) verbisaneet osoittavat siksi tulemista, mitä kanta sanan esiintymät ilmaisevat (esim. halpenen, huononen, kalpenen, kuumenen, pienenen, sokenen, vanhenen; aukean, hajoan, julkean, selviän, viriän; harmistun, raivostun, tulistun, vimmastun; inkoatiiviseksi nimite­tään joskus myös verbisanetta, joka osoittaa tekemisen alkavaksi, kuten herätä ja nukahtaa)
.
instruktiiviset (A. NOREEN: affektiiviset) verbisaneet tarkoittavat kanta­sanan esiintymillä ilmaistulla varustamista (esim. aitaan, kiveän, nokean, paikkaan, turvaan, viivaan; huvitan, kahvitan, kukitan, miehitän, vyötän, väritän; evästän, päällystän, reunustan, valjastan; hopeoin, kapaloin, pape­roin, sokeroin; haavoitan, kunnioitan, rahoitan, vioitan; kalustan, varjostan, voimistan; kestitsen, palkitsen, tilkitsen)
.
instrumentatiiviset verbisaneet ilmaisevat toiminnan välikappaleeksi kantasanansa esiintymien tarkoitteen (esim. harjaan, höylään, jyrään, mittaan, tahkoan; keihästän, köytän, äestän; ankkuroin, haravoin, vasaroin; kielin, kuokin, nokin, suin; liputan, löylytän, pommitan; arvon, lahjon, melon, neulon; naulitsen, parkitsen)
.
kaptatiiviset verbisaneet ilmoittavat kantasanan esiintymien tarkoitteen pyydystämistä tai keräämistä (esim. jänistän, kalastan, linnustan, marjastan)
.
kausatiiviset verbisaneet (L. HAKULINEN: aiheutusverbit) ilmaisevat kan­tasanan esiintymien tarkoitteiden aiheuttamista (esim. elätän, hypitän, juotan, kylvetän, pysytän, soitan, vuodatan; heilautan, kohautan, väläytän; kukin, munintulvin, salamoin, säkenöin; liikehdinpelehdin; haaron, kir­jon, leivon)
.
kontinuatiiviset verbisaneet ilmaisevat tekemistä, joka voi jatkua miten kauan hyvänsä (esim. luen, nukun, palan; hypin, kuiskin, painin, poimin, revin, vierin; helisen, hymisen, kahisen)
.
kuratiiviset (L. HAKULINEN: teettoverbit) ilmaisevat kantasanan esiinty­mien tarkoitteena olevan tekemisen teettämistä (esim. jauhatan, lyötän, pesetänteetän; ajelutan, kastelutan)
.
momentaaniverbisaneet ilmaisevat äkillistä tekoa (esim. hipaisen, kis­kaisen, käväisen, sitaisen, tekaisen; haukahdan, katsahdan, livahdan, parah­dan, romahdan; painallan, porhallan, sivallan)
.
passiiviset verbisaneet muistuttavat suuresti edellisiä ja ilmaisevat toi­mintaa, jossa subjektin tarkoite on tapahtumassa aivan epäaktiivinen (esim. hiestyn, hiljennyn, hoikkenen, hukun, hurmaannun, imellyn, kastun, kostun)
.
privatiiviset verbisaneet ilmaisevat kantasaneiden tarkoitteen poista­mista (esim. juurin, kuorin, kynin, ruodin)
.
refleksiiviset verbisaneet ilmaisevat toimintaa, joka kohdistuu tekijään itseensä (esim. antaudun, ankkuroidun, kihlaudun; käännyn, vaihdun; sammaloi­dun, turmellun, tärvellyn; hajaannun, häiriinnyn, peräännyn; antaudun, hankkiudun, jättäydyn, tunkeudun)
.
resiprookkiset verbisaneet ilmaisevat toimintaa, joka on kahden tai useamman henkilön tms. keskistä (esim. ottelen, tappelen, väittelen)
.
sensiiviset verbisaneet ilmaisevat sellaiseksi katsomista kuin kantasaneet ilmoittavat (esim. halveksin, halveksun, hyväksyn, oudoksun, paheksun, väheksyn; vieron)
.
teettoverbit ks. kuratiiviset
.
translatiiviset ks. inkoatiiviset
.
translatiiviset verbisaneet, ks. ed. inkoatiiviset verbisaneet

.

Astfel avem:

Categorii de verbe (care uneori sunt asociate cu o particulă derivativă)

.

myöntävä taivutus ● conjugare pozitivă ■ påstående böjning, flexion, flektion, flektering

kieltävä taivutus ● conjugare negativă ■ negerande böjning, flexion, flektion, flektering

aktiivi tapaluokka ● diateza activă ■ aktiv diates

passiivi tapaluokka ● diateza pasivă ■ passiv diates

refleksiivi tapaluokka ● diateza reflexivă ■ reflexiv diates

  • kausatiiviverbi: elvyttää < elpyä, aivastuttaa < aivastaa cf. faktitiiviverbi (abr. – kaus.v.)
  • passiiviverbi: kastua < kastaa, näkyä < nähdä  cf. refleksiiviverbi (abr. – pass.v.)
  • privatiiviverbi: oksia – poistaa oksat; juuria – poistaa juurineen; suomustaa – poistaa suomut; verestää – poista verta  (abr. – priv.v)

.

Aktiivi – activ / passiiivi – pasiv

Activ: Petre lovește mingea – Pekka potkaisee pallon/palloa; Pasiv: mingea e șutată de Petre” – pallo potkaistaan Pekan toimesta.

Avertizare! S-ar putea ca la linkurile oferite mai jos către Iso suomen kielioppi, noțiunile să nu apară foarte clare pentru că sunt intricate cu alte noțiuni nelegate de subiect și sunt împănate cu exemple. Trebuie urmărite și legăturile sugerate. Așa se întâmplă când Iso suomen kielioppi are mulți tați; copilul cu șapte moașe, moare cu buricul netăiat.

.

Numele verbului definiție ce face afix specific exemple
.
aktiiviverbi

● verb activ

■ aktivt verb

Suomen kieliopin nimitykset aktiivi ja  passiivi eivät vastaa muiden kielten nimityksiä. Verbien pääluokka, jossa subjekti ilmaisee tekijän. a cărui acțiune nu se exercită direct asupra unui obiect huutaa, hypätä, juoda
.
apuverbi

● verb auxiliar

■ hjälpverb

apuverbi § 450 ajută la obținerea formelor compuse ale verbelor olla, tulla, mahtaa, yrittää; ei
.
deponenttiverbi

● verb deponent

■ deponensverb

verbi, joka on muodoltaan passiivinen mutta merkitykseltään aktiivinen are formă pasivă și înțeles de activ neproductiv în finlandeză
.
deskriptiivinen verbi

● verb descriptiv

■ deskriptivt verb

deskriptiivinen verbi arată modul acțiunii juosta hölkyttää;istua kököttää;
.
ei-faktiivinen verbi

● verb nefactitiv

■ icke faktitivt verb

ei-faktiivinen verbifaktiivinen verbi, faktiiviverbi § 471; » ei-faktiiviverbi § 1561 denotă nesiguranța luulla, epäillä, kuvitella, uskoa
.
ei-implikatiivinen verbi

● verb neimplicativ

■ icke implikativt verb

ei-implikatiivinen verbi nu se referă la finalizarea acțiunii, o lasă în suspensie ajatella, haluta, pelätä ja tahtoa
.
epäsäännöllinen verbi, säännötön verbi

● verb neregulat

■ oregelbunden verb

epäsäännöllinen verbi ei taivu yleisien sääntöjen mukaan nu se conjugă la toate formele, aprox. ca verbul defectiv olla, seistä, täytyä
.
faktiivinen verbi,

faktiiviverbi,

faktitiiviverbi,

teettoverbi

● verb factititv

■ faktitivt verb

Faktitiiviverbi, ilmaisee kantasanalla osoitetun tekemisen teettämistä toisella, esim. ammuttaa < ampua, soudattaa < soutaa. faktiivinen verbi esim. cf kausatiiviverbi, teettoverbi face ceva cuiva, acționează asupra a ceva; denotă siguranța, lasă să, permite să, pune să … -ttA-,

-(i)stA,

-ntA

ammuttaa < ampua;soudattaa < soutaarakennuttaa < rakentaaeristää, kalustaa, kohdistaa, monistaa, otattaa, sisustaa, äänestää; todentaa, varmentaa, väärentää tietää, inhottaa, janottaa, kammottaa, nälättää, suututtaa, väsyttää, ärsyttää, tietää, todeta, huomata, ymmärtää, myöntää, paheksua, valittaa
.
finiittiverbi,

finiittinen verbi

● verb finit

■ finit verb

finiittiverbi,

 finiittinen verbi § 444;   » finiittiverbi

indispensabil în propoziție, se acordă cu persoana în timp și în mod
.
frekventatiiviverbi

● verb frecventativ

■  frekventativt verb,

iterativ

frekventatiivinen verbi, joka ilmaisee useasti tapahtuvaa, toistuvaa tekemistä; toistuminen, jatkuminen, ilmaisee toistuvaa, jaksoittaista tekemistä.

§ 1735 Frekventatiivi- ja momentaaniverbit: hoidella, leipasta

arată o repetare a acțiunii sau o acțiune continuă -ele-,

‑ile-,

-ntele,

-skele,

-skentele,

‑ksi-,

‑hti-,

‑i-,

‑o,

‑ise-

► ajele-, heittele-, kaipaile;  arkaile, autoile-► juoksentele-, huikentele-.lueskele- ammuskele-, itkeskele-, kehuskele-.► uiskentele- myyskentele-, teeskentele-, työskentele-.heitellä < heittää;hyppiä < hypätä; laulella  <  laulaa, juoksennella  <  juosta; oleilla, oleskella, oleksia < olla,

käyskennellä < käydä; käveleskellä < kävellä; juoksennellä < juosta; uiskennellä < uida

ilmailla, imeksiä, retkeillä, risteillä, ruokailla, urheilla, laulella, oleskella, puristella, juoksennella, elellä, salailla, sanailla, nieleskellä, huitoa, tungeksia, hyppelehtiä, yskiä, väristä

.
hallitseva verbi

● verb regent

■ överordnad verb

(aprox.)

http://scripta.kotus.fi/visk/haku.php vebul propoziției principale, regente
.
implikatiivinen verbi

● verb implicativ

■ implikativt verb

implikatiivinen verbi § 1561  myönteisessä lauseessa esiintyessään implikoivat, että sen täydennykseen sisältyvä propositio on tosi, kielteisessä, että täydennys on epätosi definitoriu în privința finalității, sau da, sau nu
.
infiniittiverbi

● verb nefinit

■ infinit verb

infiniittiverbi on merkitykseltään epäintentionaalista toimintaa ilmaiseva funcționează de preferință cu formele nominale derivate din infinitive fără acord cu persoane
.
intensionaalinen verbi

● verb intensional

■ ?

A nu se confunda cu cuvântul „intențional”!

intensionaalinen verb iintensionaaliset verbit kuvaavat erilaisia episteemisiä tajunnantiloja ja vaikuttavat eri tavoin niiden täydennyksenä olevan rakenteen tulkintaan verb de implicație psihică denotând nesiguranță, suspiciune, convingere arvella, epäillä, luulla,tahtoa, tietää, uskoa
.
intransitiiviverbi

● verb intranzitiv

■ intransitivt verb

Intransitiivinen verbi on perinteisessä kieliopissa verbi, joka ei voi saada objektia.» intransitiiviverbi, intransitiivinen verbi § 459 nu se răsfrânge asupra unui complement yskiä, toteutua, sijaita, saapua, vanheta
.
iteratiiviverbi

● verb de repetiție

■ iterativt verb

taistella, taistelee on iteratiivinen johdos lyhyemmästä kannasta *taistaa (vartalo*taista-). Kyseessä on siis suffiksilla -ista- muodostettu lainaverbi acțiunea se petrece fie repetat, fie continuu -ellA taistella, kallistella, loistella, maistella
.
kantaverbi

● verb în forma sa de bază

■ grundverb

verbul în forma sa de bază, nederivată
.
kausatiiviverbi,

kausatiivinen verbi

● verb causativ

■ kausativt verb

Kausatiiviverbi, ilmaisee kantasanalla osoitetun tekemisen aiheuttamista, esim. elvyttää < elpyä, aivastuttaa < aivastaa;ilmaisee, millaista toimintaa joku aiheuttaa. aiheuttaminen, objektitarkoitteen muuttaminen cf faktiiviverbi, teettoverbi cauzează un rezultat concret ‑ttA-,

‑tA-,

-Oi-

elvyttää < elpyä;aivastuttaa < aivastaaheiluttaa, pudottaa, siedättää, kävelyttää, mietityttää, kengittää, kehystää, sisäistää, kuumentaa, kihartaa, satuloida, rakentaa
.
kielteisesti

implikatiivinen verbi

● verb implicativ negativ

■ ?

kielteisesti implikatiivinen verbi § 1643 negație sub formă de afirmativă și invers välttyä, välttää, pelastua, pidättyä, suojella, lakata, loppua
.
kieltoverbi

● verb de negație

■ nekningsverb

kieltoverbi § 1623, » kieltoverbi verb defectiv care se acordă cu subiectul ei
.
kommunikaatioverbi

● verb de comunicație ■ kommunikation verb

kommunikaatioverbi § 483; »  kommunikaatioverbi presupune vorbitorul, cui se adresează, subiectul și restul conținutului sanoa, kertoa, huutaa, kirjoittaa, vakuuttaa
.
konkreettinen verbi

● verb concret

■ konkret verb

http://scripta.kotus.fi/visk/haku.php rezultatul verbului este concret
.
kontinuatiivi verbi

● verb continuativ

■ kontinuativt verb

kontinuatiivinen verbi joilla ilmaistu tekeminen onkeskeytyksittä jatkuvaa siisilmaisee jatkuvaa tekemistä. Deverbaaleilla on selvästi kontinuatiivinen merkitys,denominaalisilla kontinuatiiviverbeillä on mm. seuraavia merkityksiä:

► essentiaalinen; essentiaaliset johdokset ilmaisevat kantasanan tarkoitteena jonakin oleminen tai toimiminen, esim. emännöidä, opastaa ’toimia oppaana’.

► privatiivinen; privatiiviset johdokset ilmaisevat kantasanan tarkoitteen poistamista, esim. kuoria,  kivetä ’poistaa kivet (pellosta)’, pölyttää ’poistaa pöly’, suomustaa ’poistaa suomut’

 instrumentatiivinen; instrumentatiiviset johdokset ilmaisevat kantasanan tarkoitteella toimimista, esim. meloa, purjehtia ’liikkua purjeilla’

arată o acțiune lipsită de început, de sfârșit sau de finalitate -i-,

-ksi-,

-o-, Oi-,

-(O)itse

-le-,

-tA-

-ise

–AjA

► hylki-, hyppi-, repi-; juhli-, kuori-, muni-► kuljeksi-, piileksi-, syljeksi-► auko-, kerto-, ratko; arpo-, sano-, taiko-

► lapioi-, numeroi-, emännöi-, ikävöi-, tupakoi-

► merkitse-, palkitse-, ahkeroitse-, aterioitse-

► laiskotele-, sairasta-

► humise – humaja-, jyrise-  – jyräjä-

hyppiä < hypätä, aukoa < aukaista;

arvioida, ennakoida, epäröidä, isännöidä, vieriä

.
kontrafaktiivinen verbi

● verb contrafactiv

■ kontrafaktivt verb

kontrafaktiivinen verbi a se preface că, a afirma un neadevăr teeskennellä, valhdella
.
liikettä ilmaiseva /

dynaaminen verbi

● verb de mișcare

■ rörelseverb

denotă mișcare, schimbare cu rezultat rakentaa (talo), voittaa (kilpailu)
.
mentaalinen verbi

● verb mental

■ abstraktion verb

» § 472 Mentaalisten ja kommunikaatioverbien lausetäydennykset verbe abstracte, mentale huomata, unohtaa, ajatella, pelätä
.
modaalinen apuverbi

● verb ajutător modal

■ modalt hjälpverb

cf apuverbi de obicei primul verb dintr-un lanț de verbe täytyä, kannattaa, voida, tahtoa; alkaa, saada, ruveta, sattua, näyttää
.
momentaaninen verbi, momentaaniverbi

● verb momentan ■ momentanverb

Momentaaniverbit ilmaisevat yhtäkkistä tekemistä tai tapahtumista. Kaikki johdokset ovat deverbaalisia.

§ 1735 Frekventatiivi- ja momentaaniverbit: hoidella, leipasta; hetkellisyys, äkillisyys, kerrallisuus

arată o acțiune care se se petrece scurt sau brusc ► -Aise,

► -AhtA,

► -AltA

► halkaise-, pesaise-, pyyhkäise-, tekaise-► istahta-, laulahta-, lennähtä-, värähtä-► painalta-, pyyhältä-, sivalta-hypähtää < hypätä; vetäistä < vetää; parkaista < parkua; tipahtaa  < tippua

hoidella; leipasta; huoahtaa, huudahtaa, kohahtaa, kuohahtaa, romahtaa, rysähtää; kehaista, kiekaista; painaltaa, pyyhältää, temmeltää, haiskahtaa, lemahtaa, levähtää, sitaista, tuoksahtaa

.
monipersoonainen verbi

● verb pluripersonal

■ personböjd verb

verbistä jota käytetään monessa persoonamuodossa. se referă la formele care se flexionează după persoane
.
nesessiiviverbi

● verb de necesitate ■ nödvändighetsverb

nesessiiviverbi § 1573 denotă necesitatea kannattaa, pitää, sopia, tarvita, täytyä
.
onomatopoeettinen, onomatopoieettinen verbi

● verb onomatopoietic ■ onomatopoetiskt verb

arată o acțiune care imită un sunet natural kalista, naukua, puhkua, hurista, jurista, kurista, lurista, murista, nurista, surista, turista, urista, kohista, kolista, komista, kopista, korista, ratista, itista, otista, rutista, rytista, rätista, rötista, sirista, orista, särista, söirista, inista, änista, ynista, önista
.
passiiviverbi

● verb pasiv

■ passivum, passiv diates

Suomen kieliopin nimitykset aktiivi ja  passiivi eivät vastaa muiden kielten nimityksiä. Toisin kuin suomessa monissa muissa kielissä passiivi on syntaktinen ilmiö niin, että transitiivilauseen objektista tulee passiivilauseen subjekti, esim. engl. Tom saw a tiger – A tiger was seen by Tom. passiivimuoto, verbin pääluokka, jossa lauseen muodollinen tekijä (subjekti) on tekemisen kohteena termenul de passiivi este un ‚fals prieten’ pentru că nu are semnificație din românește, arată doar că subiectul lipsește sau este general, neprecizat, „persoana a 4-a”   forme de pasiv: sanotaan, puhuttiin, ei tehty, olisi vastattu, juodaan, odotettiin
.
performatiiviverbi

● verb performativ

■ performativt verb

performatiiviverbi § 1671 Performatiiviverbi on indikatiivin preesensin (yleensä yksikön) 1. persoonan muotoinen, joskus myös passiivimuotoinen. vorbitorul dă o indicație, o dispoziție, un ordin care au, ca urmare, excutarea lor așa cum s-a indicat   pyydän, vaadin, kutsun. La pasiv:sanotaan, ilmoitetaan, pyydetään; Pyydämmeteitä kiinnittämään istuinvyönne.
.
privatiiviverbi

● verb privativ

■ privativt verb.

privatiiviverbiksi kutsutaan verbiä, joka ilmaisee poistamista. Yleensä kyse on johdoksesta, joka ilmaisee sen poistamista, mitä kantasana tarkoittaa. Siis esimerkiksi “verestää” tarkoittaa yhdessä  merkityksessään veren poistamista, vaikka tämä merkitys onkin varmaan monelle outo. (Tavallisemmassa merkityksessään “verestää” on kai pikemminkin sanan “veres” ‘tuore’ kuin suoraan sanan “veri” johdos.) Muita esimerkkejä privatiiviverbeistä (privatiivijohdoksista): “oksia” ‘poistaa oksat’, “juuria” ‘poistaa juurineen’, “suomustaa” ‘poistaa suomut’. [poistaa ~] oksia – [~ oksat; oiksa];juuria – [~ juurineen; juuri];suomustaa – [~ suomut; suomu];

verestää – [~ verta; veri]

kuoria, latvoa, vesoa, velkoa

.
pääverbi

● verb principal

■ huvudverb

verbul principal al propoziției -U- kastua < kastaa; näkyä < nähdä
.
rajaava verbi

● verb finit absolut

■ begränsae verb

rajaava verbi § 1511
.
rajahakuinen verbi

● verb finit centripet

■ border-orienterade verb

rajahakuinen verbi § 1513
.
rajapakoinen verbi

● verb finit centrifug

■ ett verb som avgaser gränsen

rajapakoinen verbi § 1509
.
refleksiiviverbi 

● verb reflexiv;

diateza reflexivă a verbului

■ reflexivt verb

on tavallisesti deverbaalinen (verbikantainen) ja se ilmaisee subjektin toimintaa, joka kohdistuu subjektiin itseensä. ► Automatiiviset: (‑UtU-, ‑VntU-, ‑U‑, ‑tU-) subjektitarkoitteeseen kohdistuminen ja sen muuttuminen peseytyä, hinautua, upottautua, kerääntyä, siirtyä, paleltua.

Translatiiviset: (‑ne‑, ‑UtU‑, ‑VntU‑, ‑OitU‑, ‑ntU‑, ‑(i)ttU‑, ‑(i)stU‑, ‑(t)U‑) kantasanan tarkoittamaksi tai subjektitarkoitteen muuttuminen laajeta, kipeytyä, puuroutua, kesyyntyä, sirpaloitua, laajentua, helpottua, jäykistyä, tyyntyä.

► Reseptiiviset: (‑VntU‑, ‑UtU‑, ‑OitU‑, ‑(i)ttU‑, ‑(i)stU‑, ‑(t)U‑) tuleminen varustetuksi sillä tai joutuminen sen valtaan, mitä kantasana ilmaisee velkaantua, säröytyä, sammaloitua, metsittyä, mutkistua, ruostua.  Direktionaaliset: (‑UtU‑, ‑VntU‑, ‑ne‑) kantasanan tarkoittamaan paikkaan, tilaan tai suuntaan siirtyminen, joutuminen tai suuntautuminen listautua, rantautua, etääntyä, lähentyä, lähetä.

acțiunea se răsfrânge asupra subiectului ‑UtU-,

‑VntU-,
‑U‑,

‑tU-,

‑OitU‑,

‑ntU‑,

‑(i)ttU‑,

‑(i)stU‑,

‑(t)U‑

‑ne‑

kastautua < kastaa;näyttäytyä < näyttääantautua < antaa, peseytyä < pestä, riisuutua < riisuaaavikoitua, ahtautua, ahtoutua, ajautua, antautua, aseistautua, asettautua, etsiytyä, hirttäytyä, kasautua, kaunistautua, kieltäytyä, korvautua, koteloitua, kouluttautua, kääriytyä, laittautua, lukeutua, mukautua, murtautua, oleutua, paiskautua, paneutua, pelastautua, piiloutua, pudottautua, puhdistautua, pukeutua, puolustautua, rampautua, rapeutua, rappeutua, sekaantua, somistautua, sopeutua, sulkeutua, suojautua, tarjoutua, tuhoutua, tuhoutua, uppoutua, uskaltautua, varautua, värjäytyä
.
resiprookkinen verbi

● verb reciproc

■ resiprokt verb

resiprookkinen verbi § 486  Resiprookkiseksi sanotaan verbiä, joka ilmaisee tilanteen osallisten kesken vastavuoroisesti toteutuvaa toimintaa tai symmetristä suhdetta.a) Tyttö ja poika tappelivat (keskenään), Kuviot yhdistyivät.b) Tyttö tappeli pojan kanssa, Kuvio A yhdistyi kuvioon B. presupune cel puțin doi participanți, verbul se referă sau la amândoi, fiind la plural, sau la fiecare în parte, la singular keskustella, riidellä, kihlautua, kätellä, yhdistyä, samastaa.
.
sensiiviverbi

● verb sensiv,

verb de atitudine

■ sensivt verb

Sensiivijohdokset ilmaisevat sinä tai sellaisena pitämistä, mitä kantasana tarkoittaa siis objektitarkoitteeseen suhtautuminen, sen pitäminen jonakin. Tavallisimmin sensiiviverbien kantasana on adjektiivi.   -ksU-,

-ksi

 hyväksy-, oudoksu-, paheksu- halveksi-, kummeksi-halveksia, halveksua, hyväksyä, oudoksua (pitää outona), paheksua, väheksyä; vieroa
.
supistumaverbi

● verb de contracție ■ kontrakterade verb

§ 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys nominista johdettu verbi jossa infinitiivin tunnus on alun perinliittynyt johtimen konsonanttivartaloon. Supistumaverbit ovat kaksi- tai kolmitavuisia verbejä, joiden vartalo päättyy pitkään vokaaliin tai vokaaliyhtymään, jonka jälkimmäinen vokaali on A. Vokaalien välistä on kadonnut dentaalispirantti. Ns. supistumaverbien suhteen on epäselvää, miten infinitiivi olisi segmentoitava: vasta·ta vai vastat·a, hypä·tä vai hypät·ä? Intuitiivisesti edellinen jako saattaisi olla luontevampi. Historiallisesti näihin muotoihin on kuulunut geminaatta-t, joka on sittemmin lyhentynyt: *vastat·tak. makaan, pelkään; putoan, haluan
.
säännöllinen verbi

● verb regulat

■ regelbundna verb

verb care se conjugă regulat având toate formele
.
teettoverbi

● verb care face să

faktivt verb

cf kausatiiiviverbi, faktiiviverbi -UttAA,

-ttAA

rakennutta < rakentaa; kirjoituttaa < kirjoittaa; ompeluttaa < ommella; tutkituttaa < tutkia; pudottaa < putoa; sulattaa < sulata; itkettää < itkeä; tanssittaa < tanssia
.
tekijätön verbi

● verb impersonal

■ opersonligt verb

.
transitiiviverbi

● verb tranzitiv

■ transitivt verb

Transitiivinen on perinteisen kieliopin mukaan verbi, jonka ilmaisema toiminta ‘siirtyy’ teon suorittajasta sen kohteeseen (esim. Tuomo pyörittää kiveä). Muodollisesti transitiiviverbi on sellainen, joka voi saada objektin.Transitiiviverbi on verbi, jonka valenssiin kuuluu subjektin lisäksi objekti. § 461 Yleiskatsaus transitiiviverbeihin;

» Transitiiviverbi

indică acțiuni, stări care implică unul sau mai multe obiecte, complemente kutoa, leipoa, muurata, ommella, rakentaa, valaa, kypsentää, muotoilla, säveltää, valmistella, aurata, harjata, hoitaa, kuoria, kyntää, käsitellä, leikata, maalata, mitata, muokata, nuohota, pestä, pilkkoa, purkaa, pyyhkiä, siivota
.
vaillinainen verbi

● verb defectiv, selectiv ■ bristfälligt, 

ofullkomligt, 

otillräckligt verb

verbi on taipumaton tai vaillinaisesti taipuvakutiaa, kutiavat, kutiamaan (vaill.; 1. infinitiiviä ja menneen ajan muotoja ei käytetä); tapahtua: tapahtuu, tapahtuvat -ee;

-tA

erkanee, korota, parata, seistäkorjeta (alternează cu korota); korjenneet > koronneet, tulleet korkeammiksi;korjetaan > tullaan korkeammaksi
.
yhdysverbi, eriävä yhdysverbi

● verb compus cu formă variabilă

■ sammansatt verb, avvikande

laiminlyödä = lyödä laimin
.
yhdysverbi, kiinteä yhdysverbi

● verb compus cu formă fixă

■ sammansatt verb, oföränderlig

.
yhdysverbi, verbi joka on rakenteeltaan yhdyssana

● verb compus ■ sammansatt verb

§ 431 Tilapäisiä yhdysverbejä verb a cărui construcție este un cuvânt compus
.
yksipersoonainen verbi

● verb impersonal, unipersonal

■ ett verb utan personböjning

yksipersoonainen verbi. Termin yksipersoonainen sijasta esiintyy myös impersonaalinen ja persoonaton. verb defectiv de persoană care se flexionează doar la o singură persoană, de obicei persoana a 3-a singular –;

-ttAA

aivastuttaa, aristaa, ärsyttää, hotsittaa, huimata, huipata, inhottaa, janottaa, kammotta, kirveltää, koskea, nälättää, närästää, nolottaa, pissattaa, pitää, salamoida, sataa, suututtaa, tarvita, täytyä, tulla, unettaa, väsyttää, vihloa
.
Generalități:

Aici apar și grupe diparate care nu sunt cuprinse în grupele esențiale.

§ 318 Muuttamisjohdosten muodostamisesta

.

Pentru că vorbeam de copilul cu multe moașe, vedem mai jos cum clasifică diverși autori derivarea verbelor; toate sunt acceptate!

http://www.finstina.net/system/files?file=johto-oppia_11pdf

http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:Fsg8OeqLg-UJ:www.finstina.net/system/files%3Ffile%3Djohto-oppia_11.pdf+&cd=1&hl=fi&ct=clnk&gl=fi

9.3.2006/ IV/ Johto-oppia

Yleistä verbien johtamisesta ja verbisysteemistä:

1) Yleiset johtimet

2) Määrämerkityksiset johtimet

Erilaisia jakoja:

Tavallisesti 5 ryhmää (useimmissa kieliopeissa)

1. Kausatiiviset ja faktiiviset verbijohdokset

2. Refleksiiviset, passiiviset ja translatiiviset verbijohdokset

3. Frekventatiiviset j a kontinuatiiviset verbijohdokset

4. Momentaaniset verbijohdokset

5. Sensiiviset verbijohdokset

Joukko Vesikansa

1. Yleiskäyttöiset verbit

2. Momentaaniverbit

3. Frekventatiivi- ja kontinuatiivi verbit

4. Teettoverbit (faktitiiviverbit verbit; eng. factitive verbs)

5. Poistoverbit (privatiiviverbit)

6. Sensiiviverbit

7. Passiivi- ja refleksiiviverbit

Leena Kytömäki

1. Jokapaikan johtimet (TA; TA-L; I) (usein nominikantaisia)

2. Määrätehtäväisiä johtimia (U; N/TA; TTA; (I-TTA-L)

3. Määrätehtäväisiä j ohdinkombinaatioita (puhuttelu- ja puhumisjohdokset (I-)TTA-L; (I-)TTA-L < TTA) (resiprookkisuus – refleksiivisyys)

4. Kääntämisverbit (N-TA)

5. Moderatiiviverbit (HTA-aines)

6. Pyydystämis- ja keräämisverbit (kaptatiiviset) (STA)

7. Statusjohdokset (TA/sTA/rTA/I-(s)TA; TA-I; TTA/I-TTA; TA-L/sTA-L/I-sTA-L/N-TA-L/TTA-L/I-TTA-L; I/ITS; KS-U/KS-I (tilaa, kontinuatiivisuutta, roolia)

9.3.2006/IV /Verbijohdoksia

Yleiset verbijohdokset, usein kausatiivis-faktiivisia

Kantasanana on nomini tai verbi, usein kantasanan merkitykseen perustuu verbin merkitys. Usein on kysymys kausatiiveista, jotka ilmoittavat kantasanan ilmoittaman toiminnan aiheuttamista tai faktiiviverbeistä, jotka ilmaisevat siksi tai sellaiseksi tekemistä, mitä kantasana tarkoittaa.

1. -A (-tA) – supistumaverbit. Kantasana on nomini.

Transitiiviset verbit ilmaisevat erilaisia seikkoja:

aiheuttamista, joksikin tekemistä, jollakin varustamista, jollakin käsittelemistä tai toimimista tms.: avata, hakata, kerätä, älytä, elokuvata, ulosmitata.

Intransitiiviset supistumaverbit ovat useimmiten

translatiivisia: aleta, edetä, vaaleta, heiketä, kevetä ym.

Uudet verbit ovat usein supistumaverbejä, selvätä – dekoodata, buukata – varata, zoomata [tsuu-], riskeerata, kidnapata, si. duunata, järkätä, kässätä, lintsata; ark. merkata

2. -tA-. Kantasanana nomini tai verbi. Vahva-asteiset

(t)tA yleensä 3-tavuisia.

Verbikantaiset. kausatiiveja:

herättää (herätä), kadottaa (kadota), liottaa (liota), vajottaa (vajota), hävittää (hävitä), lämmittää (lämmitä), selittää (selitä/seljetä);

Nominikantaisia.: helpottaa, pakottaa, vyöttää, kouluttaa;

Kantasanattomia: kehottaa, kurkottaa, ammottaa, höpöttää

3. -(U)ttA. Kausatiivien alalaji teettoverbit eli transitiiviset kuratiivit, jotka ilmaisevat sen teettämistä mitä kantasana ilmoittaa:

lukea> luettaa> luetuttaa, tehdä > teettää > teetättää, ajaa > ajattaa > ajatuttaa, muurata > muurauttaa, rakentaa > rakennuttaa

4. -(U)UttA. Sekä nomini- että verbikantaisia:

nöyryyttää, orjuuttaa, valtuuttaa, peruuttaa, kelpuuttaa; lyhytvok.: liputtaa, kesyttää, löylyttää, tomuttaa, hälyttää

5. -O(i)ttA. Milloin i?

i:llisiä: -a, -ä vartaloisista sanoista johdetut:

haava> haavoittaa, viiva > viivoittaa, terä > teroittaa;

i:ttömiä: -o,-ö vartaloisista sanoista johdetut: ehto > ehdottaa, helppo > helpottaa, pakko > pakottaa, hajota > hajottaa (< haja), tietää > tiedottaa (< tieto)

Jos kanta on epäselvä, niin useimmiten ilman i:tä: hoilottaa, retkottaa.

Myös eri merkitys:

heloittaa ‘varustaa heloilla, ‘helottaa ‘aurinko helottaa’ sanoittaa ‘sepittää sanat’, sanoittaa melodia

sanottaa > sanotuttaa ‘sanottaa lapsella outoja sanoja’ pakoittaa ‘panna pakalle’ kangaspakka’, pakottaa < pakko

6. -ntA. Sekä nomini- että verbikantaisia.

Translatiivisista supistumaverbeistä muodostetaan kausatiiveja:

aleta > alentaa, kevetä > keventää, suureta > suurentaa; denominaaleja: jäljentää, ruotsintaa, täydentää ym.

7. -stA; -istA. -i tai -is vartaloisista nomineista:

tiivis > tiivistää, kaunistaa, alustaa, harrastaa.

Analogisesti: avustaa, eristää, järjestää, maustaa, painostaa; alistaa, monistaa, omistaa, pyöristää, suoristaa, uudistaa

Deverbaaleja: asustaa, ripustaa, tunnistaa, kurkistaa, uistaa

Deskriptiivisiä verbejä: kakistaa, löntystää, tallustaa, töllistää

Merkityseroja: arastaa ‘lapsi arastaa vieraita’ aristaa ‘hammas aristaa, aristaa jalkaa’ tarkastaa ‘tarkastaa passi’, tarkistaa ‘kontrolloida, tarkistaa pöytäkirja’ tunnustaa ‘tunnustaa rikos’,

tunnistaa ‘identifioida, tunnistaa pahoinpitelijä’

Kaptatiivit -stA pyydystämistä, keräämistä merkitsevien verbien johdin: kalastaa, marjastaa, sienestää, metsästää, saalistaa, linnustaa, ravustaa, sorsastaa, jänistää; nimestää

8. -Oi. Kantasanana nomini, us.3-tav. Merkitykset:

a) jnktuottamista: ideoida, hyytelöidä, kapinoida, metelöidä, pisaroida, tilastoida, salamoida, rähinöidä, viipaloida

b) jllk toimimista, jnk hyödyntämistä: ankkuroida, haravoida, kiikaroida, lapioida, mankeloida, vasaroida, tupakoida

c) jllk varustamista: hopeoida, numeroida, liisteröidä, otsikoida, paperoida, seppelöidä, viemäröidä

d) jnak, jnklaisena esiintymisestä: apinoida, isännöidä, emännöidä, mestaroida, parturoida, vartioida, hätiköidä

Nuorempia adj.kantaisia merk, kausatiivisia: pätevöidä, lihavoida ‘latoa lihavalla’, väkevöidä ‘konsentroida’ – väkevöity liuos, kestävöidä ‘konservoida’

huomioida:

1) tehdä huomioita – huomioitsijat

2) ottaa huomioon

3) huomata, havaita

entisöidä – entistää ‘restauroida’ mitätöidä – annuloida – mitätöntää

Vierassanoja: -Oida: boikotoida, debytoida, filosofoida

Essentiaaliset johdokset ilmaisevat kantasanan tarkoitteena olemista:

opastaa ‘toimia/ olla oppaana’, parturoida ‘toimia parturina’

Instruktiiviset johdokset ilmaisevat kantasanan tarkoitteella

varustamista: aidata ‘varustaa aidalla’, kivetä ‘peittää kivillä (katu)’, laudoittaa ‘varustaa laudoilla’

Instrumentatiiviset johdokset ilmaisevat kantasanan tarkoitteella toimimista: purjehtia ‘liikkua purjeiden avulla’, aterioida ‘syödä ateria’, liekittää ‘käyttää liekkiä’

Privatiiviset johdokset ilmaisevat kantasanan tarkoitteen poistamista: suomustaa ‘poistaa suomut’, pölyttää ‘poistaa pöly’

.

În rezumat particulele principale cu care se pot deriva verbele

n/a  -U-; -ttA-; -UtU-; -ks-; -st-; -ht-; -ll-; -tell-; -skell-; -hdell-;   -eleht-;  -Oi- → -OidA-; -(i)Vta- → stA-, -istA-, -ntA-

.

Foarte multe dintre grupele menționate în tabelele de mai sus vor fi prelucrate, pe cât posibil, separat pe pagini proprii.

.

http://en.wiktionary.org/wiki/Category:Finnish_verbs

.

Din lucrarea lui Kalevi Wiik ”Suomen frekventatiivi ja kontinuatiivi” mi-am permis să copiez cu buona fede textul care urmează:

Esimerkkejä tällaisista verbijohdoksista ovat paiskella, salailla, puhuilla, etsiskellä, myyskennellä, imeksiä, hyppiä ja tempoa.

Frekventatiivisten ja kontinuatiivisten verbien merkitysten eron ymmärretään varsin yleisesti olevan se, että edelliset tarkoittavat tapahtuman t o i s t u m i s t a, jälkimmäiset tapahtuman j a t k u m i s t a.

Tämän käsityksen mukaan esimerkiksi hyppiä on frekventatiivinen [hyppiä, hyppäillä, hypellä, hypähdellä, a sări repetat, adică fiecare săritură începe și se termină, după care începe altă săritură; tot așa se poate înțelege a frecventa (un curs), se duce la curs, se întoarce de la curs și se duce din nou], oleskella kontinuatiivinen [cu sensul de a se afla, a sta, a ședea, a se găsi pentru un timp undeva, a locui, a campa, verb care nu menționează nici începutul, nici sfârșitul, deci este o acțiune care continuă]. Jos ko. ero ymmärretään tällaiseksi, päädytään helposti siihen johtopäätökseen, että frekventatiivien ja kontinuatiivien ero ei olekaan olennainen suomen kielen verbejä koskeva ero: Koko ero johtuu kantaverbin merkityksestä. Jos kantaverbi tarkoittaa hetkellistä (momentaanista) tapahtumaa, ko. johdokset ovat frekventatiivisia (esim. katketa katkeilla), mutta jos kantaverbi tarkoittaa jatkuvaa (duratiivista) tapahtumaa, ko. johdokset ovat kontinuatiivisia (esim. olla oleskella). Frekventatiiviset ja kontinuatiiviset johdokset ovat siis kantaverbin merkityksen suhteen keskenään komplementaariset, ja niiden voidaan katsoa muodostavan yhden teonlaadun. Tämän teonlaadun merkitys on se, että kantaverbin ilmoittama tapahtuminen sattuu ajanjakson kuluessa, ts. tapahtumista j a t k u u (joko jaksoittaisesti tai tasajatkoisesti) jonkin aikaa.

On kiistämättä totta, että frekventatiivisten ja kontinuatiivisten verbijohdosten merkitykseen sisältyy tapahtumien jatkuminen tai toistuminen jonkin ajanjakson aikana. On kuitenkin mahdollista löytää näiden verbijohdosten merkityksistä muutakin. Esimerkiksi lauseiden Poika lukee ja Poika lueskelee välinen olennainen ero ei niinkään ole se, että jälkimmäisen lauseen tekeminen kattaisi pitemmän aikajakson. Tärkein ero on pikemmin se, että jälkimmäisen lauseen mukaan ‘poika’ ei ‘lue’ kovin keskittyneesti; hänen keskittyneisyytensä saattaa välillä herpaantuakin, jolloin poika voi olla välillä lukemattakin. Syntyvät katkot eivät ole harkitusti ja säännöllisesti toistuvia, vaan ne ovat sattumanvaraisia. Lueskella-johddksen merkitystä voidaan havainnollistaa seuraavalla kaaviolla. Kaavion aaltoileva käyrä kuvaa sitä keskittymisen määrää, jota teon suorittaja (esimerkkilauseen ‘poika’) tuntee toimintaansa (‘lukemista’) kohtaan. Niissä kohdissa vaaka-akselina olevaa aikasuoraa, joissa ko. »keskittymiskäyrä» saavuttaa nollatason, toiminta pysähtyy kokonaan. Ulkoinen tarkkailija, jolla ei ole mahdollisuutta tietää keskittymiskäyrän kulloistakin korkeutta, kun hän tarkkaa ‘pojan lukemista’, saattaa panna merkille vain sen, että poika toisinaan lukee, toisinaan on lukematta ja että nämä erilaiset jaksot näyttävät seuraavan toisiaan sattumanvaraisesti.

.

Nykysuomen sanakirjan frekventatiiviset verbit ryhmittyvät karkeasti näin:

(1) Ne ko. verbit, joiden merkitykseen sattumanvaraisen jaksoittaisuuden merkitystä ei kuulu, ovat usein historiallisia i-johdoksia, ts. joko i- tai o loppuisia verbejä; Saukkosen artikkelissa (Saukkonen 1970) tällaisia verbejä on kaikkiaan runsaat puolisataa; esim. haroa, harppoa, haukkoa,tempoa, viskoa; harppia, hyppiä, hörppiä, kuiskia, tyrkkiä; aukoa, katkoa; nykiä, repiä. Tälle ryhmälle on ominaista se, että siihen kuuluvilla verbeillä on rinnallaan yleensä ei-frekventatiivinen verbijohdos, joka on joko supistumaverbi tai momentaaninen dw-johdos; esim. haroa harata, harppia harpata; aukoa aukaista, katkoa katkaista.

(2) Ne Nykysuomen sanakirjan frekventatiivisiksi merkityt verbijohdokset, jotka sisältävät useamman kuin yhden frekventatiivisen suffiksin peräkkäin, sisältävät lähes poikkeuksetta sattumanvaraisen jaksoittaisuuden v merkityksen; esim. haeskella {sk ja /), kuljeksia (ks ja i), seisoksia (ks ja i),.ii, syöskennellä (sk, nt ja /).

Näiden kahden verbiryhmän väliin jäävät ne verbijohdokset, jotka on johdettu 2-suffiksilla. Näistä verbijohdoksista toiset eivät sisällä sattumanvaraisen jaksoittaisuuden merkitystä (esim. huuhdella, katsella, suojella), toisilla tämä merkitys selvästi on (esim. laulella, ostella, käännellä, maksella, jaella). Edelliseen ryhmään kuuluu ainoastaan sellaisia /-johdoksia, joiden rinnalla on eifrekventatiivinen pyöreään vokaaliin päättyvän kannan omaava verbi (esim. huuhtoa, katsoa) tai supistumaverbi (esim. suojata). Toisaalta ne /-johdokset, joiden rinnalla on a- tai ä-loppuinen ei-frekventatiivinen johtamaton verbi (esim. laulaa, ostaa, kääntää, maksaa, jakaa), sisältävät aina sattumanvaraisen jaksoittaisuuden merkityksen.

Nimitän niitä verbejä kontinuatiivisiksi, joilla ei ole sattumanvaraisen jaksoittaisuuden merkitystä, ja niitä frekventatiivisiksi, joilla tämä merkitys on.

Tämän terminologian mukaan siis esimerkiksi haroa, harppia, aukoa, nykiä, huuhdella ja suojella ovat kontinuatiivisia, esimerkiksi haeskella, kuljeksia, seisoksia, syöskennellä, laulella ja jaksella frekventatiivisia. Hyvin lähellä tätä ryhmittelyä ja terminologiaa ovat mm. Lauri Hakulinen (Hakulinen 1961 s. 244—247) ja Aarni Penttilä (Penttilä 1963 s. 534).

Tuloksena on siis kaksi verbiryhmää, jotka muodostavat sekä semanttisesti että muodollisesti (suffiksien muotoa koskevin kriteerein) kaksi melko selvärajaista kategoriaa. Pyrin seuraavaksi hiukan syvällisemmin selvittämään kahden verbiryhmän, kontinuatiivisten ja frekventatiivisten verbien, merkityksen ja muodon riippuvuutta.

Tehtyjen ratkaisujen jälkeen voidaan kirjoittaa kaikkien säännöllisten frekventatiivijohdosten lähtömuodot. Kun käytetään samoja esimerkkiverbejä kuin yllä, nämä voidaan esittää seuraavasti (frekventatiivisuffiksit on alleviivattu):

(1) myy-SJ(2) etsi-SJ, pure-SJ

(3) istu-SJ, penko-SJ

(4) laula-SJ, ui-tta-SJ, varkas-ta-SJ, katsa-hta-SJ

(5) vasta-ta-SJ(1) myy-sk-nt-l(2) etsi-sk-l, pure-sk-l

(3) istu-sk-l istu-ta-l, penko-sk-l penko-ta-l

(4) laula-l, ui-tta-l, varkas-ta-l, katsa-hta-i

(5) vasta-ta-l

Frekventatiiviset suffiksit ovat siis lähtömuodoiltaan neljänlaisia: sk-nt-l, sk-l, ta-l j a l. Suffiksi) ärjestelmää voidaan havainnollistaa seuraavilla kaavioilla:

kantaverbin lopussa oleva vokaali

l

rezultă

VV

+

sk

nt

l

► sk+nt+l

i

y

u

+

l

► sk+l

e

ö

o

+

ta

l

► ta+l

a

ä

l

► l

Jos kantaverbissä on tavuja enemmän kuin kaksi j a jos kantaverbi päättyy ei-väljään vokaaliin, ei frekventatiivijohdosta yleensä voi muodostaa. Jos sen sijaan kantaverbi päättyy väljään vokaaliin, voidaan frekventatiivijohdos yleensä muodostaa, vaikka kantaverbissä olisi useampiakin kuin kaksi tavua.

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1975_153.pdf

.

Btzhsepa

exemplu de verb factitiv:

otattaa 53*C (verb factitiv) – a lăsa, permite, pune să se ia. antaa ottaa. Otatti passikuvan itsestään. Otattaa jku kiinni. Otattaa kuva itsestään – a lăsa să fie fotografiat. Otattaa hammas pois – a lăsa să i se scoată un dinte. Otattaa sormenjäljet itsestään – a lăsa să i se ia amprentele digitale.

Btzhsepa

-otta- ja -oitta-johteiset verbit

Verbit, joiden johdin on -OttA- tai -OittA- ovat hankalia. Kokenutkin kielenkäyttäjä joutuu erikseen miettimään, kumpaa tyyppiä sana on: tuleeko sanaan i vai eikö tule.

i:llisiä ovat verbit, jotka ovat johdettavissa kaksitavuisesta a- tai ä-loppuisesta vartalosta ja kaikki kolmitavuisesta vartalosta johdetut sanat. Aita — aidoittaa, haava — haavoittaa, liika — liioitella, puna — punoittaa, terä — teroittaa, vahinko — vahingoittaa.

i:ttömiä ovat kaksitavuisesta O- -loppuisesta vartalosta johdetut verbit sekä kaikki kuvailevat sanat. Jos kantasanaa ei voida osoittaa, verbi on i:tön. Arvo — arvottaa, hahmo — hahmottaa, inho — inhottaa. Huomaa esim. kehotus — kehottaa (kehoittaa merkitsisi ehkä ‘varustaa keholla’).

Jotkut vanhat, arvokas- tai ylätyyliset tms. sanat kirjoitetaan kuitenkin i:llä vastoin edellistä ohjetta. Armo — armoittaa, aivo — aivoitus, into — innoittaa. Jos on olemassa kaksi tasaveroista kantasanaa, tavallisesti verbi kirjoitetaan ilman i:tä.

Btzhsepa

Sanakirjat kertovat, että ”urkenee”-verbin perusmuoto on ”urjeta”. Verbi taipuu samalla tavalla kuin ”vanheta”. ”Urjeta”-verbiä pidetään vanhana, alkuperäisenä suomensukuisten kielten sanana. Se merkitsee ”lähteä”, ”erota”. ”Urjeta” taipuu siis ainakin teoriassa kaikissa muodoissa. Sellaisiakin sanoja suomessa on, joista ei voi muodostaa kaikkia taivutusmuotoja. Esim. on verbi ”täytyä” jolla ei ole käytössä muotoa ”täydyn” (KTk mukaan onhan!). Sanoista, joilla on vaillinainen taivutus, käytetään tieteessä termiä ”vajaaparadigmaiset sanat”.

.
Btzhsepa

täyty pestä ikkunat – geamurile trebuie spălate (acum)

ikkunat täytynee pestä – geamurile ar trebui spălate (cândva)

Btzhsepa

Amestec de etu/taka

Regula arhicunoscută că în același cuvânt (neaoș finlandez) nu pot fi atât vocale anterioare cât și vocale posterioare nu se aplică formelor inflexionale ale unor verbe [care conțin pe i sau pe e] și care, din motive tehnice, îmbracă la unele forme vocale anterioare iar la altele vocale posterioare.

inf.    seistä

akt. ind. prees., yks. 1.    seison

akt. ind. imperf., yks. 3.    seisoi

akt. kond. prees., yks. 3.    seisoisi

akt. pot. prees., yks. 3.    seissee

akt. imperat. prees., yks. 3.    seisköön

akt. 2. partis.    seissyt

pass. imperf.    seistiin

.
Btzhsepa

Kannattanee (kannattaa – sprijină, suportă, favorizează, este pers a 3-a la contin uativ)

Btzhsepa

Limbile germanice au obiceiul să întrebuințeze verbe compuse din două părți care funcționează, când împreună, când separat. Uite că și finlandezii s-au molipsit:

verbe din două părți: lyön sinua laimin – te neglijez < laiminlyödä (laimin+lyödä)

Btzhsepa

Forme nedefinite de continuitate:

käyskennellä, teeskennellä, työskennellä, uiskennella

.

laulaa vs laulattaa

Poikia alkoi jo muutaman ryypyn jälkeen laulattaa. După câteva păhărele, băieților le-a venit să cânte.

.

syöttäisin + lle

Mitäs tänään syöttäisin? – Ce să [le] fac / dau de mâncare astăzi?

Slogan al grupului Kesko. Syöttäisin (terminație –isin) este condi al verbului syöttää (a da de mâncare, a hrăni pe cineva) dar cu termina -isiin este condiționalul pasiv afirmativ al verbului syödä – a mânca.

syöttäisin + lle

Sitä mä syöttäisin sioille. Asta aș da-o la porci.

Mitä / millä kansaa syötetään tänään? – Ce-i de mâncare [azi]?

.

se joka poltavinaan – care se făcea că fumează ( participiu activ prezent)

Btzhsepa

Exemple de cuvinte cu diferența de o vocală:

rapsahtaa: katkeavan risun tms. aiheuttamasta lyhytkestoisesta, soinnittomasta äänestä. Ovi rapsahtaa lukkoon. Oksa, kynsi rapsahti poikki.

 Kuv. Ylinopeudesta rapsahti [=tuli] tonnin sakot. Tuomio tuli että rapsahti.

repsahtaa: rupsahtaa; retkahtaa, sortua. Väsynyt ja repsahtaneen näköinen. Päästää itsensä repsahtamaan. Repsahti taas kapakkaan.

ripsahtaa: katkeavan kuivan risun tms. aiheuttamasta lyhytkestoisesta hiljaisesta äänestä; vrt. rapsahtaa, rasahtaa, risahtaa. Tikku katketa ripsahti.

ropsahtaa: < ropista. Aallon pärskeet ropsahtivat laiturille.  Kuv. Siitä ropsahti isot sakot.

rupsahtaa: kuihtua, lakastua, nuutua. Rupsahtanut ruusu. Pelätä vanhenemista ja rupsahtamista. Näyttääpä hän jo rupsahtaneelta.

Btzhsepa

Asocierea vocalelor o și u sub forma ou sau uo generează dificultăți străinilor. Astfel ‑ou‑ vs ‑uo‑ : hourailla – a aiura vs huorailla – a preacurvi, a curvăsări

Btzhsepa

Formarea sintagmelor cu “tehdä”:

Sintagme finlandeze formate cu ajutorul verbului tehdä sunt foarte numeroase (în Kielitoimiston sanakija sunt aproape 8000). Unele se calchiază perfect pe sintagmele românești construite cu a face, de ex. tehdä abortti –  afa ce un avort. În românește s-ar mai putea spune și a a avorta dar atunci nu s-ar putea deosebi avortul spontan de avortul provocat fie de gravida însăși sau de medic. Și în finlandeză s-ar putea spune corect: teettää abortti – a pune pe cineva [medicul] să facă avortul, altfel doar tehdä abortti gramatical ar putea avea semnificația că și-l-a provocat singură.

tehdä (solmia) aselepo, tehdä duunia, tehdä uusi ennätys, tehdä (kärsiä) haaksirikko, tehdä (tuottaa) haittaa, tehdä (laskea, päästää) housuihinsa (a face pe el, a aface în pantaloni), tekee kuoelmaa, on tehnyt löydöksen, tehdä itsemurha ș.a.m.d.

.
tehdä 71  (tekeminen, tekevä ks. myös erikseen)

 1.  valmistaa, tuottaa, laatia, saada aikaan. Tehdä sukat, taikina. Tehdä ruoka(a). Tehdä [= rakentaa] talo, tie. Tehdä halkoja. Tehdä solmu(ja). Tehdä [= sytyttää] tuli takkaan. Tehdä reikä seinään. Käsin, koneella tehty villapaita. Pääsky teki pesän räystään alle. Kartonkia tekevä kone.

 Erik.

 a.  muuttaa toiseksi t. toisenlaiseksi. Tallista tehty ravintola. Tytöstä tehtiin maisteri. Sotaväki tekee pojasta miehen.

 b.  synnyttää, siittää; ihmisestä vain ark. Kissa teki viisi pentua. Tehdä poikasia. Tehdä lapsia. Teki lapsen naapurin tytölle.

 c.  vars. kasveista: tuottaa, kukkia, versoa. Puu, joka tekee runsaasti omenaa, omenia. Koivut tekevät jo lehteä.

 d.  ark. (vars. paljon) rahan ansaitsemisesta. Teki keksinnöllä paljon rahaa. Lähti rapakon taakse rahaa tekemään.

 e.  laatia kirjoitus, (asia)kirja, taideteos tms. Tekemäni oppikirja. Tehdä merkintä opintokirjaan. Tehdä muistiinpanoja. Tehdä vekseli kirjoittaa vekseli; ottaa vekselilaina. Tehdä näytelmään musiikki, lavastus. Kuka tuon taulun on tehnyt?

 f.  lyhyehkön (us. kantaa ottavan) lausuman tms. suullisesta t. kirjallisesta esittämisestä. Tehdä kysymyksiä, kantelu. Tehdä huomautus, ehdotus, tunnustus, valitus, tarjous.

 g.  (ruumiin)liikkeen suorittamisesta. Tehdä kuperkeikka. Tehdä asento. Teki kiivaita eleitä käsillään. Tehdä ristinmerkki. Teki mutkia juostessaan. Tehdä kunniaa.

 h.  ulostamisesta, virtsaamisesta. Tehdä tarpeensa. Tehdä alleen, housuihinsa.

 2.  suorittaa, toteuttaa, panna toimeen. Tehdä työ loppuun, valmiiksi. Tehdä matka. Teimme retken Tampereelle. Tehdä ruumiinavaus, leikkaus. Helpommin sanottu kuin tehty. Tehty, mikä tehty, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Niin huono, ettei siitä saa kunnollista tekemälläkään vaikka kuinka yrittäisi. Liittoutuneiden tekemä maihinnousu. Tehdä rikos. Tehdä palvelus jklle. Teki poikkeuksen ja suostui lainaamaan rahaa. Tehdä ostoksia. Tehdä lahjoitus. Meidän on tehtävä parannus. Tehdä tyhmyyksiä. Nytpä tempun teit! Mitä aiot tehdä [= puuhata] illalla? Tee asialle jotain! Minkäpä teit [= ei muutakaan voinut], piti antaa periksi. Tehdä loppu jstak lopettaa jk.

 Erik.

 a.  jnk tuloksen saavuttamisesta. Teki maailmanennätyksen, loistavan tuloksen. Tehdä maali. Tehdä voittoa, tappiota ks. voitto, tappio. Hän on tehnyt hyvää tulosta ks. tulos. Lääke teki tehtävänsä ja potilas parani.

 b.  velvollisuutensa täyttämisestä tms. Tehdä velvollisuutensa. Tehdä tehtävänsä. Teki voitavansa, kaikkensa, parhaansa asian hyväksi, puolesta.

 c.  sopimuksen tms. aikaansaamisesta, solmia, päättää. Tehdä sopimus, sovinto. Tehdä rauha. Tehdä kauppa, kaupat. Tehdä myönnytyksiä jklle.

 d.  aisti- t. ajatustoiminnasta. Tehdä havainto, keksintö. Tehdä päätelmiä. Päätöksen tekeminen. Tehdä suunnitelma, laskelmia. Tehdä ero eri asioiden välillä.

 e.  jnk vaikutelman tms. aiheuttamista, vaikuttamista tarkoittavissa ilmauksissa. Elokuva teki voimakkaan vaikutuksen yleisöön. Yritti tehdä vaikutuksen tyttöön. Teki älykkään vaikutuksen. Jk tekee hyvän säväyksen ks. säväys. Jk tekee hyvin kauppansa ks. kauppa 3.

 3.  työskentelystä. Tehdä työtä, ylitöitä. Tehdä pitkiä päiviä. Tehdä matkaa, taivalta matkata, taivaltaa, kulkea.

 4.  ilmaisemassa jnk toiminnan t. tapahtuman meneillään t. tapahtumaisillaan olemista. Tehdä kuolemaa. Vieraat tekivät lähtöä. Uusi aikakausi teki tuloaan.

 5.  saada aikaan, aiheuttaa. Tehdä hyvää, pahaa, selvää, puhdasta jälkeä ks. jälki 2. erik. b. Tehdä syntiä. Tehdä vastarintaa. Jk teki tenän, tenää. Sade teki haittaa, hallaa, tuhoa viljalle. Tuli teki tuhojaan rakennuksessa. Mitä sinä sillä tiedolla teet? Tuolla romulla ei enää tee mitään. Tehdä jtak selväksi ks. selvä 1.c. Tehdä selvä(ä) jstak ks. selvä 9. Teki tiukkaa [= aiheutti hankaluuksia, oli vaikeaa] saada rahat kokoon. Voitti ottelun, eikä tehnyt heikkoakaan ollut vaikeatakaan. Tehdä tyhjäksi jkn aikeet. Tehdä välit selväksi [= selvittää välit] jkn kanssa. Vasta tammikuussa teki talven. Ei yksi pääsky kesää tee [ks. pääsky] SL. Ei tee mitään [= ei haittaa], vaikka vähän myöhästyisit. Tehdä [= ottaa] velkaa. Tehdä tuttavuutta jkn kanssa. Tehdä historiaa vaikuttaa käänteentekevästi, merkittävästi.

 6.  antaa, suoda, sallia. Tehdä tilaa, tietä jklle. Hän teki minulle seuraa. Tehdä oikeutta jklle. Siinä hänelle tehtiin suurta vääryyttä, suuri vääryys.

 7.  fyysisen t. psyykkisen tuntemuksen tuottamisesta; tuntua. Jk tekee pahaa, hyvää, huonoa. Isku teki kipeää. Kirkas valo tekee pahaa silmille tuntuu silmissä epämiellyttävältä. Veren näkeminen teki häijyä. Minun tekee pahaa [= minusta tuntuu pahalta] ajatella sitä. Nyt tekisi sauna hyvää, terää. Minun teki mieli lyödä. Mieleni tekisi suklaata. Hänen teki mieli, mielensä tulla mukaan.

 8.  kohdistaa jkhun t. jhk vahingoittavia tm. kielteisiä toimia. Tehdä pilaa, pilkkaa jksta, jstak. On aina toisille kiusaa tekemässä. Kärkäs tekemään pahaa. Tehdä jku naurunalaiseksi. Teki itsestään narrin käyttäytyi narrimaisesti.

 9.  väittää t. uskotella jtak jksik, esittää jk tietyssä valossa. Tehdä kärpäsestä härkänen suurennella, liioitella jtak asiaa. Tehdä numero jstak asiasta paisutella, liioitella. Tehdä asiaa naapuriin käydä naapurissa jnk tekosyyn varjolla. (Tekemällä) tehty teennäinen, epäaito; väkinäinen; teeskennelty. Tekemällä tehtyä viihdettä. Tehtyä miehekkyyttä.

 Kuv. Tehdä tikusta asiaa ks. tikku.

 10.  toimia, menetellä, käyttäytyä. Tehdä oikein, väärin, viisaasti, typerästi. Tehdä jklle mieliksi. Teen mitä itse tahdon. Tee kuten muutkin, jätä asia sikseen.

 11.  korvaamassa muita verbejä.

 a.  olla-verbin sijasta. Kohta, jossa tie tekee mutkan jossa tiessä on mutka.

 b.  korvaamassa edellä mainittua verbiä; muun kuin toimintaa ilmaisevan verbin yhteydessä paremmin toisin. Hän lähti tiehensä, ja niin tein minäkin. En pidä juttua totena, niin kuin sinä näytät tekevän paremmin: niin kuin sinä (näytät pitävän).

 12.  ark. olla yhteensä; maksaa. Kaksi plus kolme tekee viisi. Paljonkos se tekisi käteisellä?

.

Btzhsepa

istuttaa, teettää

verbul cauzativ arată că ceva sau cineva suferă acțiunea rădăcinii verbului; syöttää,

verbul factitiv arată că acțiunea verbului se transferă; selvittää, kunnioittaa, väsyttää

teettää 53 *  C

 1.  panna tekemään, antaa tehdä. Teettää jklla jk työ. Teetti taiteilijalla muotokuvansa. Teetetty puku. Teettää koiralla pennut.

 2.  aiheuttaa, saada aikaan, vaikuttaa. Väitöskirja teettää paljon töitä. Vallanhimo teettää ihmisellä paljon pahaa. Miehillä teetti kauan töitä nostaa auto ojasta.

 .

teettäjä 10  < teettää. Puvun teettäjä

 .

tekijä 12

 1.  tav. vain ihmisistä: se joka tekee, on tehnyt jtak, valmistaja, suorittaja, aikaansaaja. Tämän kirjan tekijät. Heinäntekijä. Aloitteentekijä. Kiusantekijä. Työntekijöiden vuosilomat. Viihteentekijät. Työ tekijäänsä neuvoo [= ihminen oppii työn tekemällä] t. kiittää [= hyvin tehty työ palkitsee tekijänsä] SL.

 2.  taituri, mestari. Vanha, täysi, tunnettu tekijä. Hän on tekijä alallaan.

 3.  kiel. persoona. Passiivi ilmoittaa tekijäksi epämääräisen persoonan.

 4.  mat. kukin niistä suureista (luvuista t. polynomeista), jotka keskenään kerrottuina antavat tuloksi jnk määräsuureen (luvun, lausekkeen). Tulon tekijät. Suurin yhteinen tekijä.

 5.  jhk (muun ohella) vaikuttava seikka, vaikuttaja, faktori (1); elementti (2); momentti (1). Taudin parantumiseen vaikuttavat tekijät. Liikenneyhteydet taloudellisina tekijöinä. Huomattava, vähäinen tekijä. Ilmasto-, ympäristötekijät. Alkutekijä. Kasvutekijä. Perintö-, taustatekijä. Lisä-, osa-, yllätystekijä. Pahimman haittatekijän muodostaa – – paremmin: pahin haitta on – -.

.

Btzhsepa

lainata73

1.  ottaa t. saada laina, jtak lainaksi.

 a.  kohteena esine, raha tms. Lainata jklta sateenvarjo(a). Lainata kirjoja kirjastosta. Lainata rahaa takausta vastaan. Halusi lainata miljoonan koneiden uusimiseen, uusimista varten.

 Iron. omin luvin ottamisesta, varkaudesta. Joku näkyy lainanneen hattuni.

 b.  esittää tav. samasanaisesti toisen lausumaa t. kirjoittamaa, siteerata. Lainata Kalevalaa. Edelleen Urho Kekkosta lainatakseni – -.

 c.  omaksua muualta kulttuuri-ilmiöitä, tyylipiirteitä, kielenaineksia tms. Uusklassisismi lainasi aiheita antiikista. Germaanisista kielistä suomeen lainatut sanat, kuten kuningas ja ruhtinas.

 d.  mat. vähennyslaskussa: vähentää vähennettävän kymmeniä, satoja, tuhansia jne. osoittavasta numerosta ykkönen ja lisätä se kymmenkertaisena lähinnä pienempää yksikköä osoittavaan numeroon. Kolme miinus kuusi — ei voi ottaa, täytyy lainata.

 2.  antaa t. myöntää laina, jtak lainaksi. Lainata jklle avain(ta). Lainaisitko vähän saksia? Lainata jklle rahat vuokranmaksuun.

.

Btzhsepa

kysellä ● a întreaba mereu (copii întreabă mereu) ■

kysyä ● a întreaba (doar o întrebare) ■

Btzhsepa

kun kissasta puhutaan, se puhututtaa – dacă e vorba despre pisică, asta te face să vorbești, se discută

kun koirasta puhutaan, se puhuttaa – când vorbim (dacă e vorba) despre câine, este un subiect despre care se vorbește, de actualiate, fierbinte.

Btzhsepa

Miten Anssi Asuja sai nimen Matti Muuttaja (poveste cu toate formele verbului)

http://www.edu.vantaa.fi/vasamanet/sisalto/Suomen_kielioppi/Verbit/aikamuotojen_esittelytarina.htm

http://www.edu.vantaa.fi/vasamanet/sisalto/Suomen_kielioppi/Verbit/verbin_aikamuodot.htm

.

Miten Anssi Asuja sai nimen Matti Muuttaja

olla infinitiivi
Tässä on Matti Muuttaja. preesens
Hän ei ole enää Anssi Asuja. preesens
Kauan sitten hänen nimensä oli Anssi Asuja. imperfekti
Silloin hän ei ollut vielä Matti Muuttaja. imperfekti
Nyt hän on ollut jo jonkin aikaa Matti Muuttaja. perfekti
Pitkään aikaan hän ei ole ollut Anssi Asuja. perfekti
Pienenä poikana hän oli ollut aina kotona. pluskvamperfekti
Hän ei ollut koskaan ollut edes naapurissa. pluskvamperfekti
asua, muuttaa, saada

infinitiivi

Anssi oli asunut aina maalla omakotitalossa. pluskvamperfekti
Hän ei ollut asunut missään muualla. pluskvamperfekti
Niinpä hän sai nimen Anssi Asuja. imperfekti
Eräänä päivänä hän sanoi: „En halua enää olla Anssi Asuja. infinitiivi
Tahdon muuttaa kaupunkiin ja asua kerrostalossa.” infinitiivi
Niin hän muutti kaupunkiin ja asui kerrostalossa. imperfekti
Mutta kerrostalossa hän ei asunut kauan. imperfekti
Hän ei muuttanut toiseen kerrostaloon vaan rivitaloon. imperfekti
Tähän mennessä hän on muuttanut monta kertaa. perfekti
Hän on asunut vuorotellen monessa rivitalossa ja kerrostalossa. perfekti
Omakotitaloon hän ei ole muuttanut kertaakaan. perfekti
Hän ei ole enää asunut kertaakaan omakotitalossa. perfekti
Nyt hän edelleen muuttaa rivitalosta kerrostaloon ja kerrostalosta rivitaloon. preesens
Hän asuu vuoroin toisessa ja sitten taas toisessa. preesens
Ja ehkä ensi vuonnakin hän muuttaa ja asuu ja sitten taas muuttaa. (futuuri = preesens)
Mutta omakotitaloon hän ei muuta. Hän ei asu enää omakotitalossa. preesens
Kun hän oli muuttanut ensimmäisen kerran, pluskvamperfekti
hänen nimensä ei ollut enää Anssi Asuja. imperfekti
Hän ei ollut muuttanut vielä kymmentäkään kertaa, pluskvamperfekti
kun hän sai nimen Matti Muuttaja. imperfekti
Mutta mitäpä tuosta! Hän on nyt onnellinen, preesens
koska hänen nimensä ei ole enää Anssi Asuja vaan Matti Muuttaja. preesens

.

Introdus  / lisätty 20.11.2011

Actualizat / päivitetty 25.03.2012

Actualizat / päivitetty 23.01.2013

Actualizat / päivitetty 15.03.2014

Actualizat / päivitetty 18.04.2017

.

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: