Blogulblog's Blog

Verbi – 0616. Infinitivul după Iso suomen kielioppi

Infinitivul după Iso suomen kielioppi

.

.

Până aici a fost gramatica finlandeză clasică, ușor de înțeles pentru oricine dar de aici o luăm de la capăt după noua clasificare a infinitivelor potrivit normelor din Iso suomen kielioppi, dincare sunt citate și capitolele respective.

Infinitivul finlandez în -A, -e și -mA

Văzând finlandezii că peierd teren cu cele 48 de grupe de conjugare, reduse acum doar la șase, cum că finlandeza devine tot mai ușoară pentru străini, au decis să simplifice și mai mult lucrurile. Vezi mai jos.

.

De fapt titlul de mai sus nu se referă la terminațiile infinitivului I scurt care se termină, cu excepția verbului de negație, ÎNTOTDEAUNA în -A. Infinitivul I scurt este cel normal, formă sub care apare verbul în dicționare. Celelalte „infinitive” sunt, de fapt, forme nominale ale verbului. Particulele de mai sus sunt particule specifice unor forme verbale.

§ 120 A– ja E-infinitiivit

Infinitiivejä on kolme tyyppiä, joita kutsutaan tunnustensa mukaan A‑, e- ja mA-infinitiiveiksi: kerto-a, kerto-e‑, kerto-ma-. Infinitiiveillä on vaillinaista sija- ja possessiivitaivutusta. A-infinitiivin perusmuotoa käytetään verbin viittaus- ja hakumuotona mm. sanakirjoissa.

A- ja E-infinitiivien tunnuksissa on verbin vartalosta riippuvaa morfofonologista vaihtelua (» asetelma 62).

Asetelma 62: A- ja E-infinitiivien tunnukset eri taivutustyypeissä

Vartalon loppu A-infinitiivi(infinitivul I scurt) Tunnus E-infinitiivi(infinitivul II) Tunnus
1. V kerto-a, etsi-ä, luke-a, rakasta-a A kerto-e‑, etsi-e‑, luki-e‑, rakasta-e- e
2. VV saa-da, tupakoi-da dA saa-de‑, tupakoi-de- de
3. s, l, r, n nous-ta, tul-la, luistel-la, sur-ra, men-nä tA, lA, rA, nA nous-te‑, tul-le‑, luiste-le-, sur-re‑, men-ne- te, le, re, ne
4. =t= hypä=t=ä, häiri=t=ä, vanhe=t=a (t)A hypä=t=e‑, häiri=t=e‑, vanhe=t=e- (t)e

Yksivartaloisilla verbeillä tunnukset liittyvät (vahvaan) vokaalivartaloon. Lyhyeen vokaaliin päättyvän vartalon jäljessä tunnuksena on A, e (asetelman ryhmä 1) ja pitkän vokaaliaineksen jäljessä dA, de (ryhmä 2) (verbeistä tehdä, nähdä » § 73 huom.). Yksivartaloisissa e-vartaloisissa verbeissä E-infinitiivin tunnuksen edellä on e:n sijasta i: luke-a : luki-e‑, kylpe-ä : kylpi-e- (» § 50). Jos verbillä on konsonanttivartalo, A- ja E-infinitiivien tunnukset liittyvät siihen. Tällöin tunnuksen konsonantti on vartalon s:n jäljessä t-aineksinen, muuten se assimiloituu vartalon lopun konsonantin kanssa ja on l‑, r- tai n-aineksinen (ryhmä 3). VtA-verbeillä (ryhmä 4) vartalon ja tunnuksen rajakohta on epäselvä: hypä=t=ä. – Puhutussa kielessä verbien A-loppuiset vokaaliyhtymät voivat edustua pitkänä suppeana tai puolisuppeana vokaalina: me päätettiin lähtee (p); kerranki sais valvoo niin myöhään! (p) (» § p26).

Perusmuodon lisäksi A-infinitiivillä on translatiivisijainen possessiivisuffiksillinen muoto (a). E-infinitiivillä on kaksi mahdollista sijaa, inessiivi ja instruktiivi (b); inessiivimuotoon voi liittyä possessiivisuffiksi. E-infinitiivin inessiivillä on lisäksi passiivimuoto. E-infinitiivin instruktiivimuodon (T)en-aines on hahmotettavissa myös jakamattomaksi nippumorfeemiksi (» § 123).

(a)

kerto-a-kse-ni, tietä-ä-kse-en, häiri=t=ä-kse-mme

(b)

kerto-e-ssa, kerto-e-ssa-ni, kerro-tta-e-ssa
kerto-e-n, tul-le-n, vali=t=e-n

Huom. 1. A‑, E- ja mA-infinitiivien perinteiset nimitykset ovat 1., 2. ja 3. infinitiivi. A-infinitiivin perusmuotoa on vanhastaan nimitetty latiiviksi, koska kyseessä on historiallisesti katsoen tulosija. Vanha latiivin sijapääte ‑k on kadonnut, mutta sen perintönä A-infinitiivin perusmuoto aiheuttaa rajageminaation. Vanhastaan 4. infinitiiviksi kutsuttua tietynlaisissa modaalisissa ilmauksissa esiintyvää minen-muotoa (esim. Sitä ei käy epäileminen) ei sisällytetä tässä infinitiivien joukkoon (» § 452), samoin kuin ei myöskään 5. infinitiiviksi kutsuttua possessiivisuffiksilliseksi kiteytynyttä mAisillAAn-muotoa, joka esiintyy lähinnä olla-verbin sisältävissä verbiliitoissa (» § 452, 1521).

Huom. 2. Etenkin eteläisen Suomen puhekielessä supistumaverbeistä on käytössä pitkävokaalisia infinitiivimuotoja. Muoto on sama kuin yksikön 3. persoonan indikatiivin preesensissä, mutta aiheuttaa rajageminaatiota: kyl seki kivaa o ku saa duunaak kaikkia – – (p).

Murteissa esiintyy vaihtelua myös yleiskielen dA-tunnuksen d-aineksen vastineissa: katoedustus, r tai erilaisia siirtymä-äänteitä: viiä, viijjä, vierä, syyä, syyvvä, tehä, tehrä, tehhä, jäähä jne.

.

A-infinitiivi – infinitivul I

§ 493 Tehdä, tehdäkseen: perusmuodon ja translatiivin tehtävät

A-infinitiivin perusmuoto tehdä, sanoa on monikäyttöinen, ja sen merkitys on abstrakti ja skemaattinen. Sitä käytetään mm. verbin hakusanana sanakirjoissa ja yleensäkin verbeistä puhuttaessa. Yleiskuvan A-infinitiivin kahden muodon keskeisistä tehtävistä antaa asetelma 90.

Asetelma 90: A-infinitiivin ja A-infinitiivilausekkeen keskeiset käytöt

Perusmuoto
Subjektina Oli virhe muuttaa maalle. » § 503 – 504
Objektina Haluaisin muuttaa maalle. » § 499 – 501
En anna sinun lähteä minnekään. » § 502
Nesessiivirakenteessa Minun täytyy lähteä. » § 496, 505
Muussa verbiketjussa Sinulla taitaa olla kiire. » § 496 – 497
Substantiivin määritteenä Meillä on kova hinku muuttaa maalle. » § 506 – 507
Adjektiivin määritteenä Kortit ovat helppoja käsitellä. » § 508 – 510
Verbin määritteenä Vielä ei ole esittää uusia tuloksia. » § 511
Irrallisena Jättää nyt lapsi yksin kotiin! » § 512
Interrogatiivisena En tiennyt mitä tehdä. » § 512
Relatiivisena Tarvitsen jonkun jota hemmotella. » § 512
Verbiliitossa Olin menettää malttini. » § 452
Translatiivi
Adverbiaalina Hän säästää ostaakseen asunnon. » § 513
Toden sanoakseni en oikein pidä siitä. » § 514
Verbiliitoissa Se tulee jos on tullakseen. Otin asian hoitaakseni. » § 453

A-infinitiivin perusmuodon muodostama lauseke – lyhyemmin A-infinitiivilauseke – toimii subjektina tai objektina sekä substantiivin tai adjektiivin määritteenä. Lisäksi se esiintyy tarkoitusta ilmaisevana määritteenä. A-infinitiivi on verbiketjujen tavallisin infinitiivi ja esiintyy nesessiivirakenteessa. Irrallisella, lauseyhteydessä esiintymättömällä A-infinitiivilausekkeella on affektisia ja retorisia merkityksiä. Interrogatiiviset ja relatiiviset infinitiivilausekkeet, joilla on modaalinen merkitys, esiintyvät samoissa asemissa kuin finiittiset kysymys- ja relatiivilauseet.

Omanlaisensa A-infinitiivin käyttöyhteys on koloratiivirakenne, jossa deskriptiiviseen pääverbiin liittyy kyseistä toimintoa, yleensä liikettä tai ääntelyä, neutraalisti kuvaavan verbin A-infinitiivi. Koloratiivirakenne muodostaa verbiliittojen tapaan kaksiverbisen predikaatin (» § 450).

Ihmiset juovat olutta, ovat hilpeitä, lapset juosta vilistävät pöytien välissä ja leikkivät keskenään. (l) | Miehet nauraa remehtivät hetken ja marssi alkoi. (k)

A-infinitiivin translatiiviin tehdäkseen, sanoakseen liittyy aina possessiivisuffiksi, joka osoittaa subjektin samaksi kuin lauseen subjekti. Muoto ilmaisee tyypillisesti tarkoitusta, niin kuin translatiivimuotoiset lausekkeet usein muutenkin; tällaista A-infinitiivin translatiivin muodostamaa rakennetta sanotaan finaalirakenteeksi. Tarkoituksen merkitys välittyy eräissä yhteyksissä myös verbin määritteenä toimivasta A-infinitiivin perusmuodosta. (» § 549 – 550.)

Silloin kun sekaannuksen vaaraa ei ole, A-infinitiivin perusmuotoa sanotaan A-infinitiiviksi ja translatiivimuotoa A-infinitiivin translatiiviksi.

.

E-infinitiivi – infinitivul II

495 Tehdessä, tehden: E-infinitiivin muotojen tehtävät

E-infinitiivin kahta muotoa (» asetelma 92) käytetään ensisijaisesti adverbiaalimääritteenä: inessiiviä ajankohdan määritteenä toimivassa temporaalirakenteessa, instruktiivia tavan määritteenä toimivassa rakenteessa, joka ilmaisee myös erilaisia additiivisia suhteita.

Asetelma 92: E-infinitiivilausekkeen keskeiset käytöt

Inessiivi
Adverbiaalimääritteenä Perheen muuttaessa tänne olin 5-vuotias.
Mies sai miinoja raivattaessa osuman.
» § 543 – 548
Instruktiivi
Adverbiaalimääritteenä Katselimme Villeä ihaillen.
Hän palautti laitteen väittäen sen olevan rikki.
» § 515 – 520

Vain inessiivimuodolla on passiivivaihtoehto, ja genetiivisubjekti on sillä tavallisempi kuin instruktiivimuodolla. Lähellä toisiaan muodot ovat, kun niitä käytetään sellaisissa lauseissa kuin Aika kului pääsykokeisiin lukiessa ~ lukien (» § 520, 547).

E-infinitiivin inessiivi esiintyy lisäksi vakiintuneessa konstruktiossa mikä(s) (NPGEN) on ‑essA (lähimerkityksinen on konstruktio mikä(s) on + A-infinitiivin perusmuoto).

Mikäs meidän muumien on täällä elellessä. (l) | Ja mikäs on silloin tällöin matkustaessa, kun on löytänyt rinnalleen miehen, joka antaa vaimolleen runsaasti vapautta. (l)

Huom. Hämäläismurteissa E-infinitiivin instruktiivi esiintyy verbiliitossa panna tehden: [keskustelupalstalla] paas antaen linkkejä niin kattellaan (E).

.

Infinitivul III în -mA

mA-infinitiivi

mA-infinitiivi on nimitys infiniittiselle verbinmuodolle, jonka tunnus on ma ~ mä ja jolla on viisi produktiivista sijamuotoa: inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi ja abessiivi, esim. syömässä, syömästä, syömään, syömällä, syömättä. Kuudes muoto instruktiivi esiintyy vain kiteymissä, esim. Mitä minun pitikään sanomani. mA-infinitiivilauseke esiintyy lauseessa adverbiaalina (esim. Tulin juuri syömästä) ja verbikonstruktion osana (Se tulee olemaan helppoa). (→ § 494.) Perinteinen nimitys fennistiikassa on III infinitiivi.

§ 121 mA-infinitiivi

mA-infinitiivin tunnus liittyy (vahvaan) vokaalivartaloon: otta-ma‑, halua-ma‑, hyppää-mä- (» asetelma 63). mA-infinitiivillä on kuusi sijamuotoa: inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi ja abessiivi sekä marginaalinen instruktiivi, joka esiintyy pitää-verbin täydennyksenä sellaisissa ilmauksissa kuin Mitä minun pitikään sanoman(i). mAn-aines on hahmotettavissa nippumorfeemiksi (» § 123). mA-infinitiiveistä vain instruktiivilla on passiivivariantti: Tämä pitää kerrottaman.

Asetelma 63: mA-infinitiivin muodot

Vartalo Tunnus Sija
kerto‑, etsi‑, luke‑, rakasta-
saa‑, tupakoi-
nouse‑, tule‑, sure‑, mene-
hyppää‑, tarjoa‑, häiritse‑, pimene-
mA INE kerto-ma-ssa, ELA ui-ma-sta,
ILL sure-ma-an, ADE hyppää-mä-llä,
ABE häiritse-mä-ttä, INS sano-ma-n

mA-infinitiivin illatiivia vastaava muoto on laajalti puhutussa kielessä (vanhastaan hämäläis- ja pohjalaismurteissa) mA-tunnukseton: (lähtee) tekee(n). Muoto on mahdollinen muista taivutustyypeistä kuin dA-verbeistä kuten syödä, tupakoida. Kun mA-tunnuksettomasta muodosta puuttuu lisäksi loppu-n, muodossa ei ole myöskään selvää illatiivin päätettä. Muoto voi aiheuttaa rajageminaation: mee ostaas se.

harmaapääksi rupee jo tuleen. (Hämeenkyrö, SMS) | mihin lähtis opiskeleen. (l) | – – se ei enää suostunu puhuun mulle, – –. (L) | Okei siis perjantaina mun pitäs tulla kantaa. (p) | – – mihi aikaa sä pääset tulee. (p)

Myös mA-infinitiivin inessiiviä vastaava muoto voi olla tunnukseton ja illatiivia vastaavan muodon kanssa samanasuinen: ku mä kävin neuvonnast kysyy ni se sano et kysy tolta (p).

Huom. Pohjalaismurteissa esiintyy mA-infinitiivin illatiivissa hVn-aines (» § 20): – – tulukaa illalla syömähä (Himanka, SMS).

mA-infinitiivin abessiivi voi murteissa olla ti-loppuinen: korvat rupeaa huhisemaan, kun on kauvan syömäti (Hollola, SMS).

.

ma-infinitiivi eli kolmannen infinitiivin perusmuoto, jota ei voida käyttää agenttipartisiippina (esim. minun rakentama talo), jos verbi on merkitykseltään intransitiivinen; älä sekoita intransitiivi-verbien substantiiveina käytettäviin ma-infinitiiveihin (esim. kuollakuolema)

.

§ 494 Tekemässä, tekemään: mA-infinitiivin muotojen tehtävät

mA-infinitiivin viiden sijamuodon keskeiset tehtävät esitellään asetelmassa 91. Kuudes muoto, instruktiivi, on vähäkäyttöinen ja esiintyy vain verbiliitossa nesessiivisen pitää-verbin kanssa: Mitä minun pitikään sanomani? (» § 452).

Asetelma 91: mA-infinitiivin ja mA-infinitiivilausekkeen keskeiset käytöt

Inessiivi
Adverbiaalitäydennyksenä Pistäydyin katsomassa postia.
Näin sinut pihalla istuskelemassa.
» § 499 – 501
Verbiliitossa Olemme perustamassa yhdistystä. » § 452
Elatiivi
Adverbiaalitäydennyksenä Tulen juuri hakemasta postia.
Älä yritä estää minua puhumasta siitä.
» § 499 – 501
Verbiketjussa Joko siellä lakkasi satamasta? » § 496
Illatiivi
Adverbiaalitäydennyksenä Tulkaa syömään iltapalaa.
Olli sai minut suostumaan puhujaksi.
» § 499 – 501
Adjektiivin laajennuksena Oletko valmis lähtemään mukaan? » § 499, 508
Verbiketjussa Meillä sattuu nyt olemaan vähän kiire. » § 496
Verbiliitossa Tehtävä tulee olemaan vaikea. » § 451
Adessiivi
Adverbiaalimääritteenä Vältin flunssan ottamalla rokotuksen. » § 515 – 520
Abessiivi
Adverbiaalimääritteenä Poistuin sanomatta mitään. » § 515 – 520
Verbiliitoissa En malta olla kiusoittelematta sinua.
Se on ~ jäi ~ jätin sen tekemättä.
» § 452

mA-infinitiivin sisäpaikallissijojen muodostamat lausekkeet esiintyvät samanlaisissa yhteyksissä kuin vastaavansijaiset substantiivilausekkeet. Infinitiivilauseke voi esiintyä samasijaisen tai suuntaisuudeltaan vastaavan, paikkaa ilmaisevan NP:n ohellakin (a–c).

(a)

Jana hääräsi talon lasiseinäisessä keittiössä silppuamassa lisukesalaattia. (k) | Pitkien valmistelujen jälkeen neljä purjehtijaa seisoi joulukuun 28. päivän iltana kesäisen Ushuaian rannassa tutkimassa löytyisikö s/y Callasta ja kapteeni Jorge Trabuchia. (l)

(b)

Joronen ja Angervuori haluaisivat lainsäätäjät rakennustyömaalle tutustumaan rakentamiseen ennen kuin laativat lakeja, – –. (l) | Lyhyen matematiikan lukijoita otetaan TTKK:hon opintoja täydentämään ja sen jälkeen jatkoon. (l)

(c)

Vanhempi konstaapeli Kallio löytää tohtorin omenapuun alta torkkumasta vanhassa lepotuolissa, hellehattu silmillään. (k) | 57-vuotias tiskijukka oli juuri palannut kiertueelta mainostamasta omaelämäkertaansa – –. (l)

Liike- ja siirtämisverbien yhteydessä mA-infinitiivin illatiivin muodostaman lausekkeen voi tulkita ilmaisevan toiminnan tarkoitusta (» § 550). Toisaalta samat infinitiivit esiintyvät myös verbiketjuissa, ja infinitiivilausekkeet toimivat monien abstraktien ja mentaalisten verbien täydennyksinä, jolloin niiden paikallissijamerkitys jää taka-alalle (» § 470). mA-infinitiivin inessiivillä on kuitenkin useimmissa yhteyksissä aspektuaalinen, meneillään tai alkamassa olevan tapahtuman merkitys, joka näkyy mm. sen irrallisessa käytössä (d) ja olla tekemässä -verbiliitossa (» § 452, 1519 – 1520).

(d)

Testauskäsittelijät saamassa viimeistä silausta Suomet JOT-tuotteen tiloissa. (l) [kuvateksti] | Anja ja Anetshka pyörää keksimässä (l) [alaotsikko]

mA-infinitiivin adessiivi ja abessiivi ovat keskenään samantapaisessa käytössä. Adessiivi ilmaisee tapaa tai keinoa, ja abessiivi on mm. sen kielteinen vastine; molempien muodostamat lausekkeet toimivat verbin tai verbi-ilmauksen määritteenä. Abessiivi esiintyy myös merkitykseltään kielteisissä verbiliitoissa.

.

§ 496 Mikä verbiketju on

Verbiketjussa infinitiivi liittyy modaaliseen tai muuhun abstraktiin verbiin ja muodostaa sen kanssa kaksi- tai useampiverbisen predikaatin. Verbiketjussa on yleensä A-infinitiivin perusmuoto (a, b) mutta eräiden verbien yhteydessä mA-infinitiivi (c). Lisäksi verbiketjussa voi olla partisiippipohjainen vAn-muoto (d) (» § 542). Kuten liittomuodossakin, koko lauseen rakenne määräytyy infiniittisen verbin valenssista. Esimerkeissä verbiketju (liittomuotoineen) on hakasulkeissa.

(a)

Sinun [kannattaisi opiskella] saksaa. – Poate c-ar trebui să înveți grmana.

(b)

Sitä tunnetta [ei voi kuvata] sanoin. – Sentimentul acela nu-l poți descrie în cuvinte.

(c)

Johtaja [oli sattunut olemaan] juuri silloin paikalla. – Tocmai s-a întâmplat ca directorul să fie atunci de față.

(d)

Serkukset [näyttävät tulevan] hyvin toimeen keskenään.

Verbiketjun muodostavat infiniittimuodon kanssa ainakin seuraavat modaaliset tai muut abstraktit verbit (nesessiivisistä rakenteista tarkemmin » § 505):

Nesessiiviverbit: kannattaa, pitää, sopia, tarvita, täytyä, kannattaa | Muut A-infinitiivin saavat: alkaa, ehtiä, mahtaa, meinata ’olla vähällä’, saada, saattaa, tahtoa, taitaa, tavata ’olla tapana’, uhata, voida | mA-infinitiivin saavat: alkaa, lakata, pakata ’pyrkiä’, pyrkiä, ruveta, tupata, sattua | vAn-muodon saavat vaikutelmaverbit: kuulua, näkyä, näyttää, osoittautua, tuntua, vaikuttaa

Nämä verbit kvalifioivat koko asiaintilaa: ne ilmaisevat asiaintilan välttämättömyyttä, mahdollisuutta tai todennäköisyyttä (» § 1562), sen ilmenemistä, alkamista tai loppumista. Niillä ei välttämättä ole omaa subjektia, ja siksi ne esiintyvät myös erikoislausetyypeissä, joilla ei ole selvää subjektia, kuten omistus‑, tulos- tai tilalauseissa (e).

(e)

Hänestä voi tulla sensaatio. (k) | – – kesäheilasta alkaa kehittyä jatkuva suhde, jota onkin aikanaan vaikeampaa pistää poikki. (l) | Siinä saattoi tv:n ääressä istuvalta kansalaiselta mennä glögi väärään kurkkuun, onhan ”väsymyksellä” tällaisissa yhteyksissä tavannut olla tietty sivumerkityksensä. (l) | Nyt vain sattuu olemaan sillä tavalla, että Aravirta ja Strömberg ovat molemmat jokereita. (l) | – – sadeviitan alla rupesi olemaan kuumaa ja hiostavaa. (k)

Verbiketjussa saattaa olla useampiakin verbejä. Tällöin nesessiivinen verbi edeltää ei-nesessiivistä (f) ja episteemistä modaalisuutta ilmaiseva verbi deonttista tai dynaamista (g) (» § 1552 – 1557). A-infinitiivin saavat verbit edeltävät yleensä mA-infinitiivin saavia, joten sellaisia merkityksen kannalta mahdollisia yhdistelmiä kuin sattuu voimaan lähteä ei juuri esiinny.

(f)

Meidän täytyy voida pysähtyä. – Trebuie să putem să oprim.

(g)

Mahdatkohan sinä saada lähteä? – Oare ai putea să pleci?

.

Introdus  / lisätty 15.11.2012

.

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: