Blogulblog's Blog

Verbi – 061. Forme verbale nepersonale – infinitiv – infinitiivi

Forme verbale nepersonale – infinitiv – infinitiivi

.

.

Infinitiivi – infinitiv

infinitiivi, nimitapa ● infinitiv ■ infinitiv

.

Nominaalimuoto eli infiniittimuoto on verbin taivutusmuoto, joka ei voi persoonamuodon eli finiittimuodon tavoin muodostaa nominin kanssa lausetta. Se toimii samoissa syntaktisissa tehtävissä kuin nomini, eli sitä käytetään subjektina, objektina ja attribuuttina, ja se taipuu sijamuodoissa. Nominaalimuodot jaetaan infinitiiveihin ja partisiippeihin.

.

infinitiivi – verbin substantiivinen nominaalimuoto (esim. muodot olla, ollessa, olemalla, oleminen).

.

INFINITÍV, infinitive, s. n. (Gram.; adesea adjectival) Formă nominală, mod nepersonal, considerat drept forma-tip a verbului și care denumește acțiunea exprimată de verb, în general, fără referire la nuanțele ei modale, temporale sau personale. [Verbele se găsesc în dicționarele românești și în cele finlandeze la forma de infinitiv 1.]

.

Infinitiivi

Infinitiivi on verbin infiniittimuoto, jolla on sekä verbin että substantiivin ominaisuuksia. Verbimäistä on verbikanta ja verbin täydennykset, substantiivimaista osittainen sijataivutus sekä se, että infinitiivilauseke esiintyy mm. subjektina, objektina tai adverbiaalina. Infinitiivejä ovat A-infinitiivi, jolla on perusmuoto (laulaa, meluta) ja possessiivisuffiksillinen translatiivi (laulaakseen), E-infinitiivi, jolla on aktiivin ja passiivin inessiivi (laulaessa, laulettaessa) ja aktiivin instruktiivi (laulaen) sekä MA-infinitiivi, jolla on viisi produktiivista sijamuotoa, inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi ja abessiivi (laulamassa, laulamasta, laulamaan, laulamalla, laulamatta) sekä kiteymissä instruktiivi (piti sanoman). Monikkomuotoja infinitiiveillä ei ole. (→ § 492–.)

Yleistä

Infinitiivit toimivat lauseessa substantiivien tapaan, mutta niissä käytetään vain muutamia sijoja, eikä niillä ilmaista lukua.

infinitiivi   substantiivi
Haluan         syö+dä               voileivä+n
Mieli kevenee  kylpi+e+ssä      sauna+ssa
Menen          opiskele+ma+an     Helsinki+in
Tulin              souta+ma+lla    venee+llä

.

1. Infinitiivi 2. Infinitiivi 3. Infinitiivi 4. Infinitiivi

Primar, de bază, 

forma scurtă

inessiivi

(-ssA)

aktiivi inessiivi (-massA) minen
elatiivi (-mastA)
passiivi illatiivi (-mAAn)
adessiivi (-mAllA)

De scop,

forma lungă  (-kse)

instruktiivi (-n) abessiivi (-mAttA)
instruktiivi (-man)

.

Verbeistä voidaan muodostaa substantiivia tai adjektiivia muistuttavia infinitiivejä (nimitapa) tai partisiippeja (laatutapa).

.

Infinitivul I, Primul infinitiv  ensimmäinen (1.) nimitapa

  • forma scurtă
  • forma lungă

.

Infinitivul II, Al doilea infinitiv – toinen (2.) nimitapa

  • inesiv
    • activ
    • pasiv
  • instructiv

.

Infinitivul III, Al treilea infinitiv  kolmas (3.) nimitapa

  • ilativ:
  • inesiv:
  • elativ:
  • adesiv:
  • abesiv:
  • instructiv
    • activ
    • pasiv

.

Infinitivul IV, Al patrulea infinitiv – neljäs (4.) nimitapa

  • nominativ
  • partitiv

.

„Așa zisul infinitiv V”, ”niin sanottu viides (5.) nimitapa”: luând ca exemplu verbul olla, olemaisillaan (olemaisillani, olemaisillasi, olemaisillaan, olemaisillamme, olemaisillanne, olemaisillaan) ◊ aprox.: chiar când cineva era în curs de a fi sau era gata să …. 

.

Înainte de a trece la infinitivele propriu-zise trebuie să vorbim despre verbinvartalo – rădăcina verbului care poate aveaa)

a)      rădăcină simplă –yksivartaloinen verbi

b)      rădăcină dublă – kaksivartaloinen verbi,

c)      rădăcină în vocală – vokaalivartalo

  • rădăcină în vocală tare – vahva vokaalivartalo
  • rădăcină în vocală moale sau slabă – heikko vokaalivartalo

d)     rădăcină în consoană – konsonanttivartalo.

.

heikko verbi ● verb slab ■ ett svagt verb

vahva verbi ● verb tare ■ ett starkt verb

.

Sanojen taivutusmuodot rakentuvat suomessa siten, että tunnukset ja päätteet liittyvät sanan vartaloon.Vartalo jää jäljelle, kun taivutetusta sanasta erotetaan päätteet ja mahdolliset tunnukset. Esim. hylly+llä, pata+an, saappaa+seen, sano+t, putoa+a, katu+i+vat. Kaikilla suomen sanoilla on vokaaliloppuinen vartalo eli vokaalivartalo. Osalla sanoista on myös konsonanttiloppuinen vartalo eli konsonanttivartalo. Tällaisia sanoja sanotaan kaksivartaloisiksi.

.

Vokaalivartalo

Kaikilla suomen sanoilla on vokaaliloppuinen vartalo eli vokaalivartalo. Vokaalivartalot ovat vahvoja tai heikkoja, jos ne sisältävät astevaihtelullisen konsonantin. Nominien vahva vokaalivartalo saadaan esim. yksikön essiivistä, heikko esim. yksikön genetiivistä. Verbien vahva vokaalivartalo saadaan esim. indikatiivin preesensin monikon 3. persoonasta, heikko esim. yksikön 1. persoonasta. Esimerkkejä:

vahva vokaalivartalo

heikko vokaalivartalo

anta+vat

anna+n

lähte+vät

lähde+n

rype+vät

ryve+n

hake+vat

hae+n

.

Konsonanttivartalo

Vokaalivartalon lisäksi joillakin sanoilla on konsonanttivartalo, eli vartalo päättyy eräissä taivutusmuodoissa konsonanttiin. Tällaisia sanotaan kaksivartaloisiksi sanoiksi. – Kaksivartaloisuus selviää nominien yksikön partitiivista, esim. saar+ta (vrt. saare+n), ja verbien imperatiivin preesensin yksikön 3. persoonasta, esim. tul+koon (vrt. tule+n). Jos siis nämä kriteerimuodot ovat konsonanttivartaloisia, sanat ovat kaksivartaloisia.Konsonanttivartalo on aina heikkoasteinen, mikäli vartalossa on yleensä astevaihtelua, esim.

  • kannel+ta  (vrt. kantele+n)
  • tytär+tä   (vrt. tyttäre+n)
  • rikas+ta   (vrt. rikkaa+n)
  • paet+koon  (vrt. pakene+vat)
  • pudot+koon (vrt. putoa+vat)
  • maat+koon  (vrt. makaa+vat)

.

Kaksivartaloiset verbit

Verbeistä ovat nykykielessä kaksivartaloisia ne, joiden1) vokaalivartalo on kaksi- tai kolmitavuinen ja loppuu AA:han tai VA:han (vokaaliin ja A:han; ns. supistumaverbit: ovat kaksi- tai kolmitavuisia verbejä, joiden vartalo päättyy pitkään vokaaliin tai vokaaliyhtymään, jonka jälkimmäinen vokaali on A. Vokaalien välistä on kadonnut dentaalispirantti. Esim. makaa+n, pelkää+n; putoa+n, halua+n.), esim.

  • tervaa+n : tervat+koon
  • pelkää+n : pelät+köön
  • katoa+n  : kadot+koon
  • lankea+n : langet+koon

2) vokaalivartalo on kaksitavuinen ja loppuu e:hen, jonka edellä on l, n, r tai s, esim.

  • tule+n : tul+koon; olla, tuulla, kuulla, nuolla, niellä
  • mene+n : men+köön; panna
  • pure+n : pur+koon; surra
  • pese+n : pes+köön; juosta, nousta, piestä

3) vokaalivartalo on useampi- kuin kaksitavuinen ja päättyy e:hen, esim.

  • alene+e      : alet+koon; vaieta, huveta, pimetä
  • tuomitse+e   : tuomit+koon; valita, keritä, havaita
  • naureskele+e : naureskel+koon; autoilla, laulella
  • helise+e     : helis+köön; vapista, kutista, supista
  • rankaise+e   : rangais+koon; hutaista, vetäistä

Konsonanttivartaloon perustuvat seuraavat verbinmuodot:

  • Aktiivin potentiaalin preesensmuodot, esim. men+ne+n, tul+le+e, sur+re+mme, juos+se+tte.
  • Imperatiivin preesensin yks. 3. persoonan ja monikon muodot, esim. tul+koon, tul+kaa, tul+koot.
  • Passiivimuodot, esim. tul+laan, juos+taisiin, vatkat+taneen.
  • Ensimmäisen ja toisen infinitiivin muodot, esim. tul+la, tul+lessa, juos+ta, men+nen.
  • Toisen partisiipin muodot, esim. tul+lut, tul+tuaan, juos+tu, huoman+nut, valin+neista.

Konsonanttivartalot ovat olleet ennen nykyistä yleisempiä. Konsonanttivartaloiden vähenemiseen vaikuttaa pyrkimys yhtenäisempään paradigmaan sekä sijamuotojen yhtenäisyyteen.

.

În mare putem spune că sunt doar patru tipuri de verbe grupate după terminația infinitivului pentru că ultimele trei grupe sunt terminate în –tA și diferă doar vocala care precede terminația.

.

I II III

IV

V

VI

A dA -lA

-nA

-rA

-stA

tA

-VtA

 (V = orice vocală)

itA

etA

 (mai rar în locul lui -e- poate fi -A- sau -O-)

.
Fiecare verb are patru-cinci infinitive considerate ca forme nominale ale verbului care, nominale fiind, se declină ca substantivele sau ca adjectivele, dar doar la anumite cazuri.
.
Introdus  / lisätty 15.11.2012
Actualizat / päivitetty 16.10.2016
.

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: