Blogulblog's Blog

1. Kieliopilliset sijat: c) akkusatiivi

Akkusatiivi  – Kohdanto – Acuzativul

.

.

akkusatiivi kiel. eräs objektin sijamuoto.

Akkusatiivi eli kohdanto on nominatiivi-akkusatiivikielissä transitiiviverbien tekemisen kohteen eli suoran objektin sija. Se siis vastaa kysymyksiin „kenet”, „minkä”. Esimerkiksi „Minä näen sinut„. Useissa indoeurooppalaisissa kielissä, kuten islannissa, saksassa ja latinassa, akkusatiivia käytetään myös monien prepositioiden kanssa.

.

Nyrkkisääntö:

acuzativul este, prin excelență, cazul obiectului (al complementului direct).

Complementul – obiectul mai poate fi, uneori și la nominativ.

.

ACUZATÍV s.n. Caz gramatical care are ca funcțiune specifică exprimarea complementului direct și a unor atribute. Caz în care stau complementul direct, complementul indirect, cel circumstanțial și unele atribute precedate de prepoziții.

În finlandeză acuzativul este cazul complementului direct și răspunde la întrebările kenet, minkä, ketkä, mitkä. În română acuzativul este cazul complementelor direct, indirect și circumstanțial. Unul din cazurile ̔orfane̕ rămas fără terminație proprie este tocmai acuzativul care a fost repartizat împreună cu alte două cazuri „nominatiiviakkusatiivi„, și „genetiiviakkusatiivi” și asta pentru că acuzativul, după situație, poate îmbrăca una din formele menționate. Întâmplător, și în rusă acuzativul răspunde la întrebările nominativului și genitivului.

Acuzativul din limba română ar putea avea un corespondent finlandez „partitiiviakkusatiivi„. Două exemple pot fi edificatoare.

1. «Suhosta arvostetaan» (pe Suhonen il apreciem, Suhonen este apreciat).

2. Când se spune în românește «l-a împușcat» finlandezul nu-nțelege mare lucru. În finlandeză ar suna cam așa:

  • hänet on ammuttu (la acuzativ hotărât, terminația nominativului), asta înseamnă că a fost împușcat și a murit „definitiv”(!), situația este încheiată.
  • Dacă häntä on ammuttu (un acuzativ nehotărât, în românește, cu terminația partitivului) se schimbă lucrurile, sau s-a tras în el / spre el dar nu l-a nimerit, sau dacă l-a nimerit doar l-a rănit, situația nu este încheiată, se contiună, se tratează, trăiește în continuare.

.

Suomen kielessä (kuten yleensäkin itämerensuomalaisissa kielissä) objektin sijavaihtoehtoja on useita, ja niillä ilmaistaan kokonais- ja osaobjektin vastakohtaa (osaobjektin sijana on aina partitiivi). Suomalaisessa kielioppiperinteessä „akkusatiiviksi” eli kohdannoksi on nimitetty kaikkia kokonaisobjektin muotoja: sekä vanhaa uralilaista akkusatiivia, joka kielihistoriallisista syistä on nykyään yksikössä täysin genetiivin kaltainen (alkuperäinen m-tunnus on muuttunut n:ksi, kuten muutkin sanojen lopussa olleet m-äänteet), että objektin sijana toimivaa nominatiivia. On siis puhuttu „genetiiviakkusatiivista” ja „nominatiiviakkusatiivista”.

Esimerkkejä:

  • Ostin eilen auton.
  • Osta auto!
  • Auto varastettiin yöllä.
  • Autot noudettiin varikolta.

Toinen periaate, jota noudattaa esimerkiksi Auli Hakulisen ym. Iso suomen kielioppi (2004), on käyttää akkusatiivi-nimitystä ainoastaan persoonapronominien sekä kuka/ken-pronominin akkusatiivimuodoista (minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet): vain nämä muodot erottuvat genetiivi- ja nominatiivimuodoista.

.

.

Terminațiile cazului, formarea

Acuzativul este cazul complementului direct, al obiectului.
Neavând o formă proprie, el coincide cu nominativul sau cu genitivul.

Pentru substantive se disting două tipuri de acuzativ: acuzativ I și acuzativ II.

  • Acuzativul I singular ar mai putea fi numit și acuzativ în -n pentru că are aceeași formă cu genitivul singular.

acuzativ  I (în -n): Hän ottaa kirjan El ia cartea. (Pe carte o ia)

  • Acuzativul II singular, numit și acuzativ scurt, e lipsit de terminație ca și nominativul singular.

acuzativ  II (fără desinență): Osta tämä kirja! – Cumpără cartea asta!

Pentru plural este o singură terminație care coincide cu nominativul plural (terminația -t).

.

SINGULAR

Luen kirjan – Citesc cartea (acuzativ în -n)

Lue kirja! – Citește cartea! (acuzativ fără desinență)

PLURAL

Luen kirjatCitesc cărțile (acuzativ plural)

Lue kirjat! – Citește cărțile! (acuzativ plural)

.

nominativ sg –  acuzativ sg – acuzativ pl

jalka – jalan – jalat

varas – varkaan – varkaat

talo – talon – talot

vene – veneen – veneet

.

Viime viikolla me ostimme talon jolloin kiinteistövälittäjä sanoi ’osta talo nyt’ (nyt kannattaa osta talo). Talo remontoitiin äskettäin. Alueella talot rakennettiin viime vuosina.

.

Akkusatiivi (kohdanto)

Vain persoonapronomineilla ja kysyvälIä ken-pronominilla on erityinen akkusatiivimuoto (minut, sinut, kenet jne.). Muuten akkusatiivi on aina jonkin muun sijan kaltainen. Siksi eräät kieliopit eivät lainkaan puhu akkusatiivista vaan selittävät muodon karhun lauseessa Mies ampui karhun genetiiviksi ja muodon karhu lauseessa Karhu ammuttiin pesäänsä nominatiiviksi. Tässä kieliopissa kuitenkin erotetaan käytän­nöllisistä syistä akkusatiivi eri sijaksi; äskeisten lauseiden muodot karhun ja karhu ovat siis akkusatiivimuotoja. Akkusatiivi on yksikössä päätteellinen eli genetiivin kaltainen (esim. karhun; tätä voidaan sanoa myös yks. 1. akkusatiiviksi) tai päätteetön eli nominatiivin kaltainen (esim. karhu; myös: yks. 2. akkusatiivi). Monikon akkusatiivi on aina mon. nominatiivin kaltainen (esim. Mies ampui karhut).

.

.

Pronumele personale primesc la acuzativ o terminație proprie, terminația -t.

Acuzativul pronumelor personale: Tunnen hänet – Îl cunosc. (minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät).

Același regim il are și pronumele interogativ kukacine: kenet (acuzativ singular), ketkä (acuzativ plural). Exemple: Kenet kutsuit? – Pe cine ai chemat (o persoană); Ketkä kutsuit? – Pe cine ai chemat (mai multe persoane).

O remarcă legată de noua gramatică Iso suomen kielioppi este aceea că se menționează acuzativul pronumelor personale (minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet, ket) și doar formele astea deosebesc acuzativul în nominativ de cel în genitiv (minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän, kenen, keiden , keitten).

.

.

Finlandezul nu prea le are cu definițiile, el merge pe exemple și se descurcă foarte bine. Definițiile de mai sus, corecte, mai mult îl zăpăcesc pe român; la urma urmei, care-i acuzativul?

Luând-o iavaș, iavaș începem de la modul de a gândi al finlandezului, pentru el totul este sau definit, împlinit sau  nedefinit, neîmplinit. De aici și formele acuzativului.

Separat, pentru finlandezi, el este doar de două feluri acuzativul scurt care are aceeași formă cu nominativul, adică un acuzativ indiferent, nedeterminat, și acuzativul lung care are forma genitivului (lung pentru că primește un –n)  formă de acuzativ determinat, hotărât, definit.

Tot pentru finlandez lucrurile se complică puțin cu pronumele personal despre care, vezi mai jos, are terminația –t (altfel specifică pluralului definit dar, aici, împrumutată și singularului pronumelor personale) la care se mai adaugă pronumele interogativ cu forma ken.

Întrebat grămăticul finlandez dacă, în încăpătorul sac al partitivului, încape și acuzativul, grămăticul dă din colț în colț și zică că și da și nu, dar nu-l exclude. Când e da și când e nu. DA este atunci când este vorba de o propoziție negativă, deci obiectul (complementul) direct este negat și atunci când este vorba de numere pentru că numerele cer partitivul (afară de yksi – unu). Pentru finlandez, NU este partitivul un acuzativ în toate celelate cazuri în care situația este sau indiferentă, neprecizată (nominativ) sau definită, împlinită (genitiv).

Am tot zis că „pentru finlandez”; cum adică? Păi, pentru înțelegerea românului acuzativul este, cel mai adesea în partitiv, adică rakastan sinua – te iubesc (pe tine) și nu iubesc doar o parte din tine. Desigur, trebuie ținut cont și de celelate forme de acuzativ, chiar dacă nu-i apar românului ca forme prea clare de acuzativ. Asta e! Altfel spus la traducerea în română considerăm, în primul rând, partitivul ca fiind reprezentantul acuzativului.

.

Situația de ACUZATIV (în românește) care îmbracă forme de genitiv și de partitiv.

Acest acuzativ estre variabil, uzul dictează regula (care de fapt nu există!) minä otan yhden omenan eu iau un măr (acuzativ (?) definit, știu pe care îl iau) după modelul de mai înainte ar trebui sa fie minä otan kahden omenan eu iau două mere dar NU ESTE CORECT ci trebuie spus minä otan kaksi omenaa, după acest ultim model dacă iau un singur măr ar trebui spus minä otan yksi omenaa, dar nici așa NU ESTE CORECT.

În concluzie dacă eu iau un singur măr spun minä otan yhden omenan iar daca iau două mere spun minä otan kaksi omenaa. Pentru un singur obiect folosesc situația acuzativului (?) cu formă de genitiv ja pentru mai multe situația acuzativului (?) cu formă de partitiv. Teoretic acuzativul cu formă de partitiv nu există în finlandeză, el doar corespunde situației de acuzativ din română.

.

.

Partitiiviobjekti vs akkusatiiviobjekti

.

Prototyyppisessä eli perusmuotoisessa suomen kielen lauseessa objekti ilmaisee tekemisen kohteen tai tuloksen. Verbiä, joka saa objektin, sanotaan transitiiviseksi. Objektina esiintyy tavallisesti nominilauseke. Se on muodoltaan joko partitiivi tai akkusatiivi (nominatiivin tai yksikön genetiivin kaltainen) ja sijaitsee predikaatin jäljessä. Esim.

Tyttö lukee kirjaa. (partitiivi)
Lue kirja loppuun! (päätteetön akkusatiivi)
Tyttö luki kirjan. (päätteellinen akkusatiivi)

Objektina voi olla myös sivulause sekä partisiippi- tai infinitiivirakenne, esim.

He halusivat, että minä puhun. (sivulause)
He halusivat minun puhuvan. (partisiippi)
He antoivat minun puhua. (infinitiivi)

Partitiiviobjekti

Partitiiviobjekti on yleisempi kuin akkusatiiviobjekti. Objekti on partitiivissa seuraavissa tapauksissa:

– Lause on sisällöltään kieltävä tai epäilevä, esim.

En osta kirjaa. (Vrt. Ostan kirjan.)

– Verbin ilmaisema tekeminen on kesken, esim.

Pekka luki kirjaa. (Vrt. Pekka luki kirjan.)

– Objekti ilmaisee summittaista määrää, esim.

Liisa söi puuroa. (Vrt. Liisa söi puuron.)

Lauseen kielteisyys

Kieltolauseen objekti on aina partitiivissa riippumatta siitä, mikä on toiminnan tuloksellisuus tai millaista määrää objekti ilmaisee. Kieltomuoto ei kuitenkaan yksin aiheuta partitiivia. Objekti on akkusatiivissa sellaisissa kielteiskysyvissälauseissa, joihin edellytetään myönteistä vastausta, esim.

Eikö tehdä souturetki?

Epäilevät kysymykset puolestaan ovat muodoltaan myöntäviä mutta edellytyksiltään kielteisiä tai epäileviä. Tällöinkin objekti on partitiivissa, esim.

Oletko nähnyt lompakkoani?

Partitiivin aiheuttavat myös monet kielteissävyiset ilmaukset, esim. harva, tuskin:

Harva on nähnyt karhua metsässä.
Tuskin hän valitusta tekee.

Toiminnan tuloksellisuus

Objekti on partitiivissa, kun verbin ilmaisema tekeminen on kesken. Verbin ns. aspekti on tällöin irresultatiivinen: toimintaa ei esitetä tulokseen johtavana tai johtaneena, vaan parhaillaan jatkuvana, kehityksenalaisena tai keskeneräisenä.Akkusatiivissa objekti on, kun aspekti on resultatiivinen: toiminta esitetään tällöin tulokseen johtavana tai johtaneena. Esim.

Irresultatiivinen aspekti ~ Resultatiivinen aspekti
Tyttö luki läksyä. vs Tyttö luki läksyn.
Mies rakentaa taloa. vs Mies rakentaa talon.
Pojat katsoivat ottelua. vs Pojat katsoivat ottelun.

Monien verbien ilmaisema tekeminen on luontaisesti irresultatiivista, joten niiden objekti on melkein aina partitiivissa. Tällaisia ovat esim. tunnetiloja ja subjektiivista suhtautumista ilmaisevat verbit. On myös muita verbejä, joiden merkitykseen ei voi sisältyä tuloksellisuutta tai jotain ratkaisevaa muutosta, joka vaatisi akkusatiiviobjektia. Esim.

Pekka rakastaa / ihailee / arvostaa / epäilee Liisaa.
Joku seurasi minua. Noudatamme lakia. Liike jatkoi toimintaansa.

Määrän ilmaisu

Kun objektin tarkoite on jaollinen, partitiivi ilmaisee epämääräistä, summittaista paljoutta. Akkusatiiviobjekti ilmaisee vastaavasti rajattuja kokonaisuuksia tai määräpaljouksia. (Vrt. tätä vastakkaisuutta partitiivisubjektin ehtoihin.) Esim.

Isä kantoi vettä (vrt. veden) saunaan.
Olen menettänyt toivoani (vrt. toivoni).
Luovutan kirjojani (vrt. kirjani) pois.

Akkusatiiviobjekti

Akkusatiivi on objektin sijana vain, jos mikään partitiiviobjektin ehdoista ei ole voimassa. Tällöin
– lause on sisällöltään myönteinen ja lisäksi
– tekeminen on tuloksellista tai
– objektisana ilmaisee rajattua kokonaisuutta tai määräpaljoutta.

Akkusatiivi ei varsinaisesti ole yksi ainoa sijamuoto, vaan se on niiden objektimuotojen yhteisnimitys, jotka eivät ole partitiiveja. Akkusatiivi on yksikössä n-päätteinen eli genetiivin kaltainen tai päätteetön eli nominatiivin kaltainen. Monikossa akkusatiivi on aina monikon nominatiivin kaltainen.

Päätteellinen akkusatiivi

Objekti on tyypillisesti päätteellisessä akkusatiivissa sellaisissa lauseissa, joissa on läsnä nominatiivimuotoinen subjekti; n-päätteen perustehtävä on erottaa lauseen objekti subjektista. Esim.

(Minä) ostan kirjan.
Isä vei lapsen kouluun.
Pekka hakekoon paketin postista.

Päätteetön akkusatiivi

Objekti on päätteettömässä akkusatiivissa silloin, kun lauseessa ei ole nominatiivimuotoista subjektia; päätettä ei tällöin tarvita objektin erottamiseksi subjektista. Näissä tapauksissa predikaatti on imperatiivin 1. tai 2. persoonassa tai passiivissa taikka predikaattina on nesessiivinen ‘täytyy’-ilmaus, jonka yhteydessä voi olla genetiivisubjekti. Esim.

Osta ~ ostakaa ~ ostakaamme (imperatiivi) kirja.
Kirja ostettiin (passiivi).
Pekan täytyi ostaa (nesessiivinen) kirja.

Monikon akkusatiivi

Monikossa akkusatiivi on aina monikon nominatiivin kaltainen, esim.

Isä vie lapset kouluun.
Vie kirjeet postiin!
Kirjeet vietiin postiin.
Pekan täytyi ostaa kirjat.

Persoonapronominien akkusatiivi

Vain persoonapronomineilla ja kuka-pronominilla on itsenäiset akkusatiivimuodot: minu+t, sinu+t, häne+t, mei+dät, tei+dät, hei+dät; kene+t. Nämä akkusatiiviobjektit ovat aina päätteelisiä myös niissä tapauksissa, missä muut objektit ovat päätteettömiä. Esim.

Risto vie sinut elokuviin.
Vie (imperatiivi) minut elokuviin!
Hänet vietiin (passiivi) elokuviin.

Pohdinta

Aitojen kieliopillisten objektien sijat ovat akkusatiivi ja partitiivi. Esim. seuraavat substantiivilausekkeet katsotaan adverbiaaleiksi (verbien rektion mukaisiksi obliikvitäydennyksiksi), koska ne esiintyvät paikallissijoissa:

Pidätkö teestä?
Uskotko rakkauteen?
Ryhdyin työhön.
Koputa sinä oveen.

Koulussa partitiiviobjektia etsitään kysymyksillä „Ketä, mitä, keitä?”. Akkusatiiviobjekti löytyy kysymyksillä „Kenet, minkä, ketkä, mitkä?”. Näillä kysymyksillä aidot kieliopilliset objektit voidaan pitää erillään sellaisista paikallissijaisista adverbiaaleista kuin Liisasta esim. lauseessa Pekka pitää Liisasta; vrt. Pekka rakastaa Liisaa.

Objektista on pidettävä erillään myös ns. objektinsijaiset määrän adverbiaalit eli OSMAt, jotka vastaavat kysymyksiin kuinka paljon, kuinka pitkän matkan, kuinka kauan, kuinka monta kertaa, kuinka monennen kerran, vaikka niidenkin sija määräytyy yleensä samojen sääntöjen mukaan kuin objektin sija. Esim.

He viipyivät matkalla viikon. (päätteellinen akkusatiivi)
Matkalla viivyttiin viikko. (päätteetön akkusatiivi)
En viipynyt matkalla viikkoakaan. (partitiivi)

Objektinsijaiset määrän adverbiaalit eivät ole tekemisen kohteita, kuten objektit usein ovat. Lauseessa voi olla osman lisäksi myös objekti (samassa yksinäislauseessa voi rinnastamattomana olla enintään yksi subjekti, objekti tai predikatiivi), esim.

Koira kalusi luuta (obj.) tunnin (osma).

În exemplele următoare avem în paralel obiectul la acuzativ și la partitiv. Vezi diferența.

  • Mies osti auton vs Mies ei ostanut autoa.
  • Löysitkö käsineesi vs Löysitkö käsineitäsi?
  • Hänelle on helppo keksiä lahja vs Hänelle on vaikea keksiä lahjaa.
  • Olen tutkinut tämän asian vs Olen tutkinut tätä asiaa.
  • Hän siirsi auton pois vs Hän siirsi autoa vähän.
  • Metsästäjä ampui lehmän vs Metsästäjä ampui lehmää.
  • Säästin juuston vs Säästin juustoa.
  • Naapuri myi metsänsä vs Naapuri myi metsäänsä.

Alte exemple, în paralel, acuzativul lung, cu terminație și acuzativul scurt fără terminație.

  • (Me) kerromme sen hänelle. vs Kerrotaan se hänelle.
  • Kertokoon Pekka sen hänelle. Kerro vs kertokaamme ~ kertokaa se hänelle.
  • Pekka kertoo sen hänelle. vs Pekan täytyy kertoa se hänelle.

.

.

Päätteettömän akkusatiivin käyttö

Objektivirheet koskevat tavallisesti yksikön akkusatiivimuotoa, koska näitä muotoja on kaksi, genetiivin kaltainen eli päätteelli­nen ja nominatiivin kaltainen eli päätteetön. Esim. Vein hevosen laitumelle. Vie hevonen laitumelle. Edellinen akkusatiivi on nor­maali, useimmiten esiintyvä, joten säännöt koskevat päät­teettömän akkusatiivin käyttöä. Nämä yksinkertaiset säännöt, joita on helppo soveltaa, jos osaa jäsentää lauseita, on jokaisen, joka tahtoo objektin käytön varmasti hallita, syytä pitää mieles­sään, luottamatta yksinomaan korvaansa, joka monimutkaisen lauserakenteen ollessa kysymyksessä helposti joutuu ymmälle.

Päätteetöntä akkusatiivia käytetään:

a) Jos predikaatti on imperatiivin 1:sen tai 2:sen per­soonan muodossa. Esim. Lue tämä kirja! Tehkäämme parannus! Käske äidin herättää lapsi! Kääntykää nimismiehen puo­leen pyytäen häntä tekemään loppu ilkitöistä.

b) Jos predikaatti on passiivissa. Esim. Asia pantiin pöydälle. Luullaan kysymys jo ratkaistun. Hallitusta vaaditaan laskemaan liikkeelle uusi laina.

c) Jos predikaattina on yksipersoonainen (tai yksiper­soonaisesti käytetty) verbi. Esim. Minun pitää hakea hevonen. Hänen täytyy herätä huomaamaan aseman toivottomuus. Meidän on parasta kertoa asia. Hänellä oli tapana lähettää oppilas ostamaan pussillinen leivoksia. Yhdysvaltojen pääpyrkimyksiä on estää ulko­valtojen väliintulo. Predikaatti on tällöin useimmiten seuraavan­laista tyyppiä: minun pitää, täytyy, tulee, sopii jne. tehdä se, minun on hyvä, parasta, tapana jne. tehdä se. Infinitiivi, johon objekti kuuluu, on subjektina.

d) Jos objekti kuuluu infinitiiviin, joka suoraan tai vä­lillisesti riippuu subjektista. Esim. Minulla on lupa tehdä tuli. Maaherralta tuli määräys peruuttaa huutokauppa. Hänellä on täysi työ saada kuorma pysymään tasapainossa. Pojalle tuli kova kiire Päästä viemään hevonen laitumelle. Predikaatti on usein seu­raavanlaista tyyppiä: minulla on aikomus, lupa jne. tehdä se, minulle tulee tilaisuus jne. tehdä se.

e) Jos objekti kuuluu infinitiiviin, joka riippuu sellaisesta substantiivista, joka ei muodosta lauseen predikaatin kanssa lähei­sesti yhteen kuuluvaa kokonaisuutta, vakiintunutta lausetapaa. Esim. Olemme maininneet Snellmanin yrityksen saada kysymys ratkaistuksi (olemme maininneet yrityksen ei muodosta kiinteää ryhmää). Se vahvistaa kansakunnan tahtoa omistaa kansallinen yksilöllisyytensä suurten arvojen palvelukseen. Toivoansa saada nuorison kasvatus uudistetuksi hän nimittää nuoruuden unelmaksi. Korpilain soveltaminen perustuu vapaan miehen oikeuteen itse rangaista rikos. Hän vahvistui päätöksessään ottaa Aappo kasva­tikseen. Käytäntö on kuitenkin näissä tapauksissa horjuvaa.

Sen sijaan päätteellinen akkusatiivi predikaatin ja substantiivin muodostaessa läheisesti yhteen kuuluvan kokonaisuuden: Hän sai luvan (= sai) ottaa veneen. Olen ollut aikeissa (= olen aikonut) myydä hevosen.

Huomattakoon, että predikaatin muoto ei vaikuta asianomaiseen lauseeseen kuuluvassa 1auseen vastikkeessa esiintyvään objektiin, vaan tämä on samassa muodossa kuin siinä sivulauseessa, jonka asemesta lauseenvastiketta on käytetty. Esim. Kiirehdi saadaksesi asian pian toimeen! (Vrt. jotta saisit asian pian toimeen. Imperatiivimuoto ‘kiirehdi’ ei vaikuta ‘saadaksesi’ muodon objek­tiin.) Sanottiin miehen varastaneen ison rahasumman. (Vrt. että mies oli varastanut ison rahasumman.) Hänen täytyi mennä vuoteeseen nautittuaan lääkkeen. (Vrt. kun oli nauttinut lääkkeen.) Seuraavissa virkkeissä on siis objektivirhe: Saksan hallituksen täy­tyi puuttua asiaan lopettaakseen tämä propaganda. Eng­lannin epäillään aikovan miehittää Syyria. Entisen ministerin Tafarin kerrotaan saaneen tehtäväksi muodostaa uusi halli­tus. Jokaisen on kuullessaan ilmahälytysmerkki viipy­mättä riennettävä lähimpään väestönsuojaan.

.

.

Departe de a epuiza situațiile care cer acuzativul, mai jos sunt adunate câteva exemple, din cele mai frecvente, pentru a ilustra folosirea acuzativului. (Doar întâmplător, și cu totul întâmplător exemplele reflectă viața de zi cu zi a finezului.)

.

Construcții care cer acuzativul*

  • antaa aiheen [+INF]
    • Annoit hänelle aiheen suuttua. I-ai dat ocazia să se înfurie.
  • juoda itsensä tokkuraan
    • Joka lauantai hän juo itsensä tokkuraan. Sâmbăta se îmbată turtă.
  • menettää jkn
    • Naapurini menetti miehensä kolarissa. Vecinei mele i-a murit soțul într-un accident de mașină.
    • Naapurini menetti maansa ja mantunsa, kun menetti miehensä kolarissa. Când vecinei mele i-a murit soțul într-un accident de mașină, ea a pierdut totul.
    • Älä edes yritä tai menetän malttini! Nici nu-ncerca măcar, că-mi ies din sărite!
    • Kun mummoni oli 80 vuotta vanha, hän menetti näkönsä. Bunică-mea și-a pierdut vederea la 80 de ani.
    • Sanottuaan sen hän tajusi, että hän menetti kasvonsa. Spunând asta / odată spusă asta și-a dat seama că că s-a făcut de râs / că și-a pierdut prestigiul.
    • Serkkuni puoliso menetti mielenkiintonsa kaikkeen, kun hän menetti työpaikkansa. Când și-a pierdut serviciul, soția vărului meu s-a blazat.
    • Menetät terveytesi lähitulevaisuudessa, jos ryyppäät niin paljon. O să-ți ruinezi sănătatea dacă contunui să bei [așa de mult].
  • myöntää jkn
    • Ajatteletko myöntää syyllisyytesi? Te gândești să-ți recunoști greșeala?
  • nujertaa jkn
    • Lopulta tauti nujersi hänet. La sfârșit boala l-a doborât.
    • Pelicans nujersi Tapparan 2-0 (kaksi nolla). Pelicans a învins Tappara cu doi la zero.
  • ottaa jkn hengiltä
    • Rosvo otti hänet hengiltä. Borfașul l-a ucis.
  • puhua jkn ympäri
    • Hän puhui minut ympäri hetkessä. M-a convins într-o clipă.
  • saada jkn nalkkiin
    • Sain parhaan ystäväni nalkkiin valehtelusta. L-am prins cu minciuna pe cel mai bun prieten al meu.
  • saattaa jkn kotiin
    • Voisitko saattaa minut kotiin esityksen jälkeen? După spectacol ai putea să mă conduci acasă?
  • satuttaa jkn jhk
    • Kolarissa Martti satutti rintansa rattiin. În accident, Martti s-a lovit cu pieptul de volan.
  • suututtaa jkn
    • Suututit hänet. L-ai supărat.
  • tarvita jkn
    • Tarvitsen yösijan. La noapte am nevoie de un loc de dormit.
  • todeta jkn
    • Totesin hänen olleen oikeassa. Am ajuns la concluzia că el avea dreptate.
    • Koska syöpä todettiin? Când a fost diagnosticat cancerul?
  • tuntea jkn
    • Tunnetko minut? Mă cunoști? Știi cine sunt?
    • Vaikka olen tuntenut hänet jo monta vuotta, välillä tuntuu siltä, etten tunne häntä lainkaan. Chit că l-am cunoscut de mulți ani, uneori am impresia că nu-l cunosc deloc.
    • Nyrkkeilijä tunsi kivun poskessaan. Pugilistul a simțit o durere în obraz.
  • valittaa jkn jksk
    • Sinut valittiin ehdokkaaksi. Ai fost ales / propus să candidezi (să fii candidat).

*Atenție!. Când se folosește acuzativul în propozițiile pozitive, se folosește partitivul în cele negative!

.

În privința verbelor care cer acuzativul, regula definit-nedefinit primează. N-ar fi rău ca HyväYstävä să-și noteze verbele pe care finlandezii, prin uzanță, le folosesc cu acuzativul în partitv, în special cele întrebuințate cu pronumele personal cu terminația –t.

Dacă kuulla – a auzi este general, nedefinit, kuunnella – a asculta este precis. Nähdä – a vedea este general, katsoa – a se uita este precis. Huutaa – a striga este general, nedefinit, kutsua – a chema (pe cineva) este precis: ex. kutsui minut – m-a chemat (pe mine), puhua – a vorbi este general, nedefinit, sanoa – a spune este definit ș.a.m.d. Aici am luat exemple diferite, deși acuzativul privește doar verbele tranzitive, a căror acțiune se răsfrânge asupra altora.

.

.

Säännönvastainen päätteetön akkusatiivi

Päätteettömän akkusatiivin käyttö pyrkii laajenemaan edellä esitettyjen tapausten ulkopuolelle:

a) Tämä tekee mahdolliseksi kestää suurikin rasvan­häviö (p. o. suurenkin rasvanhäviön; suomalaisemmin: Tämä tekee m. suurenkin rasvanhäviön kestämisen). Hän antoi erään sukulaisen toimeksi myydä tämä rakennus (p. o. myydä tämän rakennuksen; tämän rakennuksen myymisen). Pidämme erinomaisen tärkeänä tuntea tämä seikka (p. o. tä­män seikan; suomalaisemmin tämän seikan tuntemista). Virhe johtunee siitä, että sanotaan esim.: On mahdollista kestää suurikin rasvanhäviö. Erään sukulaisen toimena on myydä tämä rakennus. On erinomaisen tärkeää tuntea tämä seikka. Tällöin objekti kuuluu subjektina olevaan infinitiiviin (kestää, myydä, tuntea). Säännönvastaisissa esimerkeissä taas objekti liittyy lauseen objektina olevaan infinitiiviin. Vaikka »virhe» ei tunnu eri­koisen korvaa loukkaavalta, on parasta karttaa sitä.

b) Presidentti voi saada senaatilta luvan hajottaa eduskunta (par. eduskunnan; saada lupa, pyytää lupaa ovat kiinteitä lause­tapoja). Ohjelmaneuvosto on pyytänyt lupaa saada radioida edus­kunnan istunto. Hallitus on tuntenut tarvetta saada kysymys pois päiväjärjestyksestä. Hän oli aikeissa ostaa hevonen (vrt. aikoi ostaa). Mies oli vaarassa saada syyte. Vrt. edellisen luvun e) kohtaa.

Kielikorvan horjuminen puheena olleissa tapauksissa johtuu osaksi siitä, että sellaisia monimääräyksisiä sanontatapoja, joita esimerkeissä on ja joita kirjakieli käyttää ja tarvitseekin, ei ollenkaan esiinny kansankielessä ja että ne monesti ovat epäsuomalaisia. Supisuomalainen, jonka korvaa vieraan­voittoinen kieli ei ole pilannut, ei esim. sano: Pääministeri perus­teli asiaa välttämättömyydellä saada yliopistokysymys pois päiväjärjestyksestä, vaan esim.: Pääministeri perusteli asiaa sillä, että on välttämätöntä jne.

Epäsuomalaisen raskasrakenteisia ovat seuraavanlaiset virkkeet: Tämä aiheutti huomattavan vaikeuden saada viran täytetyksi (suomalaisemmin: Tämä vaikeutti huomatta­vasti viran täyttämistä). Kumpikin kamppailee kaikin voimin omaa yhä voimakkaammaksi yltyvää vaatimustaan vastaan astua ensim­mäisen askelen ratkaisua kohti (sanottava esim.: vaatimustaan vastaan, että hänen on astuttava ensimmäinen askel jne.). Tarpeesta omistaa lemmitty syntyy tarve omistaa ystävä; suomalainen sanoo: Lemmityn omistamisen tarpeesta syntyy ystävän omistamisen tarve.

Päätteettömän akkusatiivin yleistyminen huonossa kaupunki­laiskielessä aiheuttaa mitä törkeimpiä objektivirheitä, sellaisia kuin Ostin yks kilo sokeria. Vieläpä sanomalehdistäkin voi löytää melkein yhtä pahoja kompastuksia, esim. Osakkaat päätti­vät myydä yhtiön koko omaisuus ja purkaa yhtiö. Itävallan sosialistipuolue on kehottanut asukkaita osallistumaan mielenosoi­tukseen ja ilmaisemaan wieniläisten kanta.

.

Säännönvastainen päätteellinen akkusatiivi

On myös päinvastaista tendenssiä, päätteellisen akkusatiivin ulottamista säännönmukaisen päätteettömän alalle. Tapauksia, joissa tällaista yleistymistä nykyään usein esiintyy, on kolme:

a) Objektin liittyessä kolmannen infinitiivin muotoon: Tyyty­käämme siis vain toteamaan sen (p. o. se, koska predikaatti on imperatiivin 1. persoonassa). Lopulta käännyttiin kirkkoherran puoleen pyytäen häntä rukouksillaan tekemään lopun henki­äänistä (loppu, koska predikaatti on passiivissa). Yhteis­kunnan on suojattava heikompia määräämällä alimmanpal­kan (alin palkka; sama syy kuin ed. esimerkissä). Teoksen on täytynyt avata monen silmät näkemään sen toivottoman kuilun (se toivoton kuilu; predikaattina on yksipersoonainen verbi). Presidentillä on valta lopettaa pääministerin val­tuudet kumoamalla tehtävien siirtoa koskevan asetuksen (kumoamalla – – asetus; ‘lopettaa’-infinitiivi, josta objekti riippuu, määrää subjektia ‘valta’). Ei ole mitään syytä tehdä tällaista poikkeusta objektisääntöihin.

b) Objektin määrätessä toisen infinitiivin instruktiivia: Oi tänne jääkää, tehden tänne pesän (p. o. pesä; ‘jääkää’ on imperatiivin 2. persoona). Vetäkää taisteluun mukaan yhä laajemmat kansan­kerrokset samalla pelastaen kansan joutumasta orjuuteen (p. o. kansa; samasta syystä). Rooseveltin erikoislähettiläs lähetettiin Venäjälle suurlähettilään syrjäyttäen viemään kirjettä Sta­linille (suurlähettiläs; predikaatti ‘lähetettiin’ on passiivissa). Hänen pitäisi palata kotiin ainakin tajuten sen (se; predikaatti on yksipersoonainen).

c) Niin kutsutuissa objektinsukuisissa määräyksissä, jotka vas­taavat kysymyksiin: kuinka kauan? kuinka pitkän matkan? kuinka usein? kuinka paljon? Kielioppien mukaan nämä mää­räykset noudattavat objektin sääntöjä ja siis sanotaan: Teat­teri esittää kappaleen viimeisen kerran, mutta Kappale esitetään viimeinen kerta. Istuimme vielä pitkän ajan, mutta: Mei­dän piti istua vielä pitkä aika. Odotin hetkisen, mutta: Minun täytyi odottaa hetkinen. Kivääriä pidetään kämmenen leveys kohotettuna (ei kämmenen leveyden). Murteissa vallitsee tällai­sissa tapauksissa tiettävästi sama käytäntö kuin objektin ol­lessa kysymyksessä.

Esim. Minun täytyy nyt kumminkin kuu­kausi maata. Sano olleen nii(n) hyvää kahveeta, kun koko päivä keitettii(n) (Urjala). Vuos’ myö oltii merell yhtäpäätä. Nikkaroikaa nyt tää viikko hyvi ahkeraa (Jääski-Kirvu). Nykyinen käytäntö on tässä tapauksessa hyvin usein kuitenkin ristiriidassa kieliopin säännön kanssa.

Esim. Ammunnan jälkeen on varovaisinta pitää naamari hälytysasennossa tunnin ajan. Heitä oli koulutettu kolmen viikon ajan. Koko edellisen yön oli todettu useita räjähdyksiä. Kuusi satamaa voidaan pitää auki koko talven. Vartioikaa lämmitystä koko ajan. Heidän on koulussa jatkettava kokonaisen vuoden. Miten pysyä kevään terveenä? Ranska julistettiin kolmannen kerran tasavallaksi. Avioliittoon kuulutetaan tämän ainoan kerran – -. Aikaisem­min taas esiintyi miltei yksinomaan lauseopin säännön mu­kaista sanontaa.

Esim. Tulevana sunnuntaina kuulutettais kolmas kerta (Aleksis Kivi). Hänen täytyi olla kokonainen vuosi poissa kotoansa.

Kirjakielen nykyinen tendenssi näyttää olevan, että ainakin sellaiset yleiset ilmaukset kuin pitkän aikaa t. pitkän ajan, koko vuoden ajan, koko päivän, ensimmäisen kerran, viimeisen kerran ovat myönteisissä lauseissa objektisääntöihin mukautumatta muuttumattomia adverbiaaleja. Käytäntö ei kuitenkaan ole joh­donmukainen. Esim. Odota hetkinen. Siellä viivyttiin kuukausi. Hänen piti maata vuosi sairaana. Kysymyksessä oleva uusi käytäntö pitänee hyväksyä vanhan rinnalle siitä huolimatta, että ilmaisutavan kirjavuus siten lisääntyy.

Paha virhe: Kellomme on minuutti yli 22; p. o. minuutin tai minuuttia yli 22:n.  p. o. = pitää olla  – ar trebui să fie

Seuraavanlainen päätteellisen akkusatiivin tunkeutuminen päätteettömän alueelle on harvinaista: Amerikan diplomatian pääpyr­kimyksiä on estää ulkomaisten valtojen intervention.

Ilmausta huomioon ottaen on ruvettu käyttämään irrallisesti, koko lauseen adverbiaalina olevan lauseenvastikkeen tavoin. Objekti on tällöin predikaatista riippumaton. Siihen ei voi sovit­taa mitään objektisääntöjä; tavalliseksi on tullut, että se on päät­teellisessä akkusatiivissa. Esim. Edellä olevan huomioon ottaen (= edellä olevaan katsoen) ei erikoisesti tarvitse ihmetellä. Ottaen huomioon ruotsinkielisten ylioppilaiden luvun vähenemisen on mahdotonta hyväksyä sellaista ehdotusta. Koko maan huomioon ottaen on »mustia» lehmiä täytynyt olla melkoinen määrä.

Muita samanlaisia absoluuttisia ilmauksia: Tämän muistaen on mielen­kiintoista tutustua Pohjois-Suomen oloihin. Työtätekevien niihin tietenkin lukien pienviljelijäväestön elinehtojen parantami­nen – -. Tuntuu paremmalta sanoa esim.: Kun otetaan koko maa huomioon – -. Kun muistetaan tämä –. – – pienviljelijäväestö niihin luettuna.

Kun ilmaus ottaen huomioon on predikaatin adverbiaalina, sen objekti noudattaa tavallisia sääntöjä: Koulun tulee järjestää toi­mintansa nimenomaan tämä huomioon ottaen. Voi olla epäselvää, kummanlainen adverbiaali on kysymyksessä. Esim. Ottaen huo­mioon aiheen arkaluontoisuuden hänen on pitänyt olla varovainen. Ilmeisesti tarkoitetaan: Siihen katsoen, että aihe on arkaluon­toinen–.

.

Osaobjektista

.

Osa- ja kokonaisobjektin suhteen suomalainen har­voin erehtyy. Huonoa kielikorvaa osoittaa sanonta: Englanti ei ole kehottanut keisaria peruuttamaan öljytoimiluvan. Predikaatin kielteisyyden vuoksi on sanottava: öljy toimilupaa. Pää­lauseen kielteisyys voi vaikuttaa objektina olevaan sivulauseeseen­kin: En usko että tämä välikohtaus saattaa heidät sotaan (miel. heitä).

Predikaatin kielteisyys ei vaikuta infinitiivin objektin muotoon, jos infinitiivi riippuu substantiivista, joka ei kuulu läheisesti yhteen predikaatin kanssa. Esim. Ei ollut puhetta sotilasjohdon pyrkimyksestä saada aikaan rauha. Mutta: Hallituksella ei ole mahdollisuutta saada aikaan rauhaa.

Myönteinen ajatus voi vaikuttaa, että muodoltaan kieltävässä lauseessa on kokonaisobjekti: Eikö oteta lepohetki?

Huomattakoon, että objektia hallitsevan verbin kielteisyys ei aina ole kieltosanalla ilmaistu. Kiellon sisältävät myös kol­mannen infinitiivin abessiivi, karitiiviadjektiivit ja eräät sanat. Ei voi sanoa: Hän on maailmaan astuessaan täydelleen tuntematta sen tavat. (Koko virke kuuluisi kyllä luontevammin: Maail­maan astuessaan hän ei ollenkaan tunne sen tapoja.) Mitä he rohkenisivat sanoa panematta itsensä alttiiksi vaaralle. Eng­lanti on haluton takaamaan Baltian maat. Hallituksen kieltäy­tyminen sallimasta joukkojen lähettämisen maan pohjois­osaan on sopimuksen loukkaamista.

Kielikorva oudoksuu objektin muotoa sanottaessa: Kuka sel­laisen hiilihangon tahtoisi omakseen? Tällaisessa kysyvässä lauseessa käytetään tavallisesti partitiivia: Kuka sellaista hiilihankoa tahtoisi omakseen? Aitoa suomea on niin ikään: Näetkö tuota kukkulaa tuolla? Ei maltettu kysyä, pitääkö huhu paik­kaansa. Kansankielessä sanotaan esim.: Oletteko nähnyt semmoista miestä? Mitäs pussiasi sateeseen jätit?

Osaobjekti on parempi myös seuraavanlaisissa tapauksissa: Ennen kuin viel’ olin hänet nähnyt, laulun pauloin hän oli mi­nut kietonut. Heidän on vaikea omaksua uudet tavat. Teke­mistä ei ole esitetty täyttyneenä.

Saatetaan häntä pitämään opettajien antamia ohjeita turhantarkkoina loruina. Sanottava: Saatetaan hänet pitämään jne. koska tekeminen ajatellaan täyttyneeksi eikä jatkuvaksi. Samoin: jotta ehkäistäisiin rahan kulta-arvoa joutumasta vaaraan; ‘ p. o. kulta-arvo joutumasta vaaraan tai kulta-arvon vaaraan joutu­minen.

Tavallinen väärä objekti: koko maata käsittävä keräys (koko maan käsittävä).

Hän oli tietoinen siitä, että hänen voittajansa parhaillaan saar­toivat hänet. Parhaillaan ilmaisee jatkuvaa tekemistä ja edel­lyttää siis osaobjektia. Olisi sanottava esim.: Hän tiesi että hänen voittajansa parhaillaan olivat saartamassa häntä.

Jos kahdesta verbistä toinen vaatii kokonais- ja toinen osa­objektia, ei niille voi panna jompaakumpaa yhteiseksi objektiksi, esim.: Olisin tahtonut että kaikki olisivat minut tunteneet ja rakastaneet, p. o. minut tunteneet ja minua rakastaneet. Hän oli valmis hylkäämään ja panettelemaan ystäväänsä (hylkäämään ystävänsä ja panettelemaan häntä). Kirkkoherraa oli pidetty vankina ja karkotettu (ja hänet oli karkotettu). Seurataan ja rekiste­röidään kaikki ihmisten toimet; p. o. Seurataan kaikkia ihmisten toimia ja rekisteröidään ne.

.

Erilaisia objektivirheitä

Kun objekti on oleva päätteellisessä akkusatiivissa, pitää objekti-ilmauksessa todella myös esiintyä tämä muoto: sama koskee partitiivia, kun sitä tarvitaan. Taiteilija soittaa Merikannon ‘Soi vienosti murheeni soitto’. Suomalainen sanoo: Tai­teilija soittaa Merikannon sävellyksen jne. Orkesteri soittaa »Mond­nacht in Rio de Janeirol», säveltänyt Wertheimer; voidaan sanoa: Orkesteri soittaa Werlheimerin sävellyksen »M ondnacht in Rio de Janeiro». Edelleen: Veisaamme »Jumala ompi linnamme» (virren »J.o.l.»). Samoin: Hän oli ottanut nimekseen Brockner (paremmin: H. o. o. nimen Brockner tai Brockner-nimen).

Ei sanota: He ovat saattaneet sydämensä kuumemmaksi kuin uunin; kuin-vertaukseen kuuluva substantiivi ei ole objekti, vaan elliptiseksi katsottavan lauseen subjekti (kuin uuni on) ja säilyttää nominatiivimuotonsa.

Omituinen, melko yleinen objektivirhe on seuraavassa lauseessa: Nykyisten tilaajien pyydetään ensi tilassa uudistamaan tilauksensa. On tietenkin sanottava: nykyisiä tilaajia. Virhe voi perustua toisen lausetavan analogiaan, nim. partisiippiraken­teen, jossa käytetään genetiiviä, esim. nykyisten tilaajien toivo­taan uudistavan tilauksensa. Muita samanlaisia virheitä: Ponsi­lauselmassa vaadittiin säätyjen tekemään toisenlainen päätös. Tarkoituksena on estää akselivaltojen uhkaamasta Intian turvallisuutta. Tämä pakottaa länsivaltain pitämään vas­taavat joukot Italiassa (länsivallat).

Sesana seuraavanlaisesti objektina käytettynä on epäsuoma­lainen: Sulttaani sen käskee (p. o. niin käskee). Jos joku sen tekee (niin tekee). Tee se! (Tarkoitetaan: tee niin.) Jumala sen tahtoo (suomalainen sanoo: Jumala tahtoo niin, tai vain: Ju­mala tahtoo). Suomen kielessä ei useasti ole mitään vastinetta ruotsin det-objektilla. Eikä kukaan saa sitä arvoa ottamalla sitä itselleen. Paremmin: Eikä kukaan saa sitä arvoa itse ottamalla. Opettaja kysyi, osasiko hän lukea, ja sitä hän osasi. Riittää sanonta: – – ja kyllä hän osasi. Tahdon totella teidän lakejanne ja sen olen aina tahtova (p. o. ja olen aina tahtova). Hän tahtoi kasvaa ja edistyä, mutta hän ei ollut koskaan saanut sitä siinä määrin, kuin hänen kehitysvoimainen luonteensa vaati (saanut kas­vaa ja edistyä siinä määrin jne., tautofoniaa pelkäämättä).

Ensimmäisen infinitiivin sijasta on usein luontevampaa käyttää verbistä johdettua substantiivia objektina, esim. Ohjelma tarkoit­taa yhteiskuntajärjestyksen muuttamisen kautta vallata sen taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman. Suomalaisemmin sa­nomme: Ohjelma tarkoittaa – – aseman valtaamista yhteiskunta­järjestystä muuttamalla. Olen niitä, jotka rakastavat nousta ylös varhain (p. o. harrastavat varhaista nousemista t. nousentaa, mielellään nousevat varhain, pitävät varhaisesta nousennasta). He pelkäsivät kysyä ei tunnu yhtä suomalaiselta kuin heitä pelotti kysyä. Samoin on epäsuomalaista: En siedä ajatella, että te vainoatte toisianne (par.: en siedä ajatusta, että jne.).

Neljännen infinitiivin kaltainen –nen-loppuinen teonnimi ei voi saada objektia: Rakastaminen lähimmäistä on enem­män kuin kaikki polttouhrit; p. o. lähimmäisen rakastaminen. Suurenmoinen keksintö tämä levyistä kieliä opiskelemi­nen (kielten opiskeleminen levyistä). Leimaaminen kaikki vangit summamutikassa »ihmiskunnan pohjasakan olioiksi» ei ole lainkaan asianmukaista (kaikkien vankien lei­maaminen). Japanilaisten joukkojen läheneminen Malakan niemimaan eteläkärkeä on aiheuttanut myös Japanin ilma­voimien toiminnan vilkastumisen (Se, että japanilaiset joukot lähenevät). Ulkoministerin jättäminen työnsä Pariisissa ku­moaa sellaiset oletukset (Se, että ulkoministeri jättää jne.). Useim­mat esimerkit, ehkä kaikkikin, ovat käännössuomea.

Yhtä mahdotonta on objektin liittäminen partisiipista johdet­tuun substantiiviin: mukavuutta rakastavaisuus (mukavuu­den rakkaus).

.

Introdus  / lisätty 26.5.2010

Actualizat / päivitetty 14.6.2010

Actualizat / päivitetty 10.11.2014

Actualizat / päivitetty 16.5.2015

.

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: