Blogulblog's Blog

Numărul – categorie gramaticală

Numărul – categorie gramaticală.

Luku tai numerus luokka.

.

Nominien numerukset ja niiden käyttö – numerele substantivelor și întrebuințarea lor.

Nomineilla on kaksi numerusta eli lukua: yksikkö (singulaari) ja monikko (pluraali). Nämä erottaa siitä, että yksiköllä ei ole mitään tunnusta, kun taas monikolla on tunnuksena –i– (vokaalien välissä –j-, nominatiivissa –t).

Singular – yksikkö

yksikkö

1. suureen mittana käytettävä sovittu arvo, mitta(yksikkö). Metri pituuden yksikkönä. Tehon, voiman yksikkö. Aika-, paino-, pituus-, tilavuusyksikkö. Rahayksikkö.

2. (itsenäinen) osa joista jk jaollinen kokonaisuus (vars. organisaatio) muodostuu. Yhtiön hallinnolliset yksiköt. Palokunnan sammutusyksiköt. Talous-, tiedotus-, tuotantoyksikkö. Tulosyksikkö. Rytmiyksikkö. Äänne, sana, lause ym. kielen yksiköt.

Sot. yhdestä aselajista koostuva joukko. Perusyksikkö. Jalkaväki-, panssari-, reserviyksikkö. Vihollisyksikkö.

3. kiel. nominin t. verbin luku, joka tarkoittaa vain yhtä; yksikkömuoto. Yksikkö ja monikko. Yksikön nominatiivi. Yksikön kolmas persoona. Urut-sanaa ei käytetä yksikössä.

4. yhden melottava kanootti. Kajakki-, kanadalaisyksikkö.

.

SINGULÁR, -Ă, singulari, -e, adj. 1. (Gram.; în sintagmele) Număr singular (și substantivat, n.) = categorie gramaticală care indică un singur exemplar dintr-o categorie de ființe, de obiecte etc. Persoana întâi (sau a doua, a treia) singular = persoană gramaticală care indică numărul singular (1).

După enunțurile de mai sus autorul textului se grăbește, potrivit obiceiului finlandez, cu exemple.

Yksikön muotoja: talossa, taloa, talo vastaavat monikon muodot talo-i-ssa, talo-j-a, talo-t.

Usein vartalon loppu vokaali muuttuu tai häviää monikon tunnuksen liittyessä siihen, esim. kana-ssa : kano-i-ssa, risti-ssä : riste-i-ssä, kive-llä : kiv-i-llä, muna-a : mun-i-a, kylmä-nä : kylm-i-nä, maa-ta: ma-i-ta.

Jos nominin vokaalivartalo päättyy ii:hin tai i-loppuiseen diftongiin, sen useat monikkomuodot ovat yksikön kaltaisia, esim. pii, koi, kaunis, ruumis: yks. ja mon. piitä, koista, kauniissa, ruumiista. Sellaiset muodot kuin „kauneissa” eivät ole suositeltavia; „ruumeista” on mahdoton. (Citat din Iso suomen kielioppi)

Ar fi prea simplu și prea frumos să fie chia așa. Mai întâi se vorbește despre acordul dintre subiect și predicat numit de finezi lukukongruenssi: Subjektin ja predikaatin lukukongruenssiksi sanotaan kielenilmiötä, jonka perusteella lauseen subjektin ja predikaatin luku pannaan vastaamaan toisiaan.  Kongruenssisääntö on yksinkertainen: yksiköllinen tekijä eli subjekti vaatii verbin eli predikaatin yksikköön, monikollinen taas monikkoon.

Kielitoimisto recunoaște, pentru populația autohtonă, că lucrurile nu stau chiar așa pentru că intervine acordul logic numit ajatuskongruenssi: mainittu kongruenssisääntö perustuu yksikön ja monikon tarkasteluun kieliopillisina luokkina – deci acordul este corect doar din punct de vedere gramatical. Kieliopillinen luokka ja maailman hahmottaminen voivat kuitenkin poiketa toisistaan niin,

ettei kielellinen monikko aina olekaan aito monikko eikä yksikkö vastaavasti yksikkö.

Altfel spus acordul logic poate fi în contradicție cu acordul gramatical; singularul nu-i chiar singular precum nici pluralul nu-i chiar plural. Asta lasă o portiță și pentru ‚este mulți’. Kun käsitteistäminen vaikuttaa verbimuodon määräytymiseen, puhutaan ajatuskongruenssista. (Citat din http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2452)

Yksikön ja monikon merkitystehtävien ero on periaatteessa kaikille selvä: yhdestä puhuttaessa yksikkö, kahdesta tai useammasta puhuttaes­sa monikko. On kuitenkin joukko tapauksia, joissa kieli ei noudata tätä periaatetta tai joissa muusta syystä tarvitaan lisäohjeita. Seuraavassa luetellaan tärkeimmät näistä tapauksista.

Yksikköä käytetään:

1) Tavallisesti puhuttaessa parillisista ruumiinjäsenistä, kun on kysy­mys niiden pukimista, esim. Onko sinulla kengät jalassa? Hän pani kintaat käteensä. Vrt. Ota nuo kengät pois lattialta. Ne ovat siinä vain jaloissa. Ungurii din România spun spală obrazul, spală mâna în loc de spală-te pe mâini sau pe față.

2) Tavallisesti puhuttaessa esineistä tai asioista, joita kullakin on vain yksi, esim. Hänen sanansa painuivat kuulijain mieleen (kuiten­kin myös: mieliin). Miehet astuivat esiin pää (ei: „päät„) pystyssä. He pudistivat päätään (ei: „päitään„). Molemmilla koirilla on pitkä häntä (ei: „pitkät hännät„). Seuraavassa eräästä kulttuurilehdestä lainatussa otteessa on (tahallinen?) virhe: „- – suomalaisen romaanin uusista mukavista miehistä, jotka ylipäätään puhuvat läpiä päihin­sä” (po. päähänsä). [po. sau p.o. = pitäisi olla]

Sääntö ei ole poikkeukseton. Sanotaan esim. Miehet nousivat hevos­ten selkään (ei: „hevosen selkään„, mutta ei myöskään: „hevosten selkiin„).  Valkoinen huuru nousi hevosten selistä. vrt. Ratsastajat nousivat hevosten selästä. (De observat: nousivat înseamnă sau că au încălecat sau că au descălecat!)

3) Kun sana on kahden tai useamman yksiköllisen adjektiiviattri­buutin yhteinen pää sana, esim. Hän kirjoitti vuorotellen punaisella ja vihreällä kynällä (ei tietenkään: „kynillä„). Kävin sekä vanhassa että uudessa ylioppilastalossa (ei: „-taloissa„). Sääntö pätee silloinkin, kun attribuutit ovat ordinaalilukusanoja. On siis sanottava: Yhdistys kokoontuu joka kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena perjantaipäivänä (ei: „-päivinä„). Näyttely on avoinna elokuun 9. ja 10. (lue: yhdeksäntenä ja kymmenentenä) päivänä (ei: „päivinä„). Tämä kuningassuku hallitsi 13. ja 14. vuosisadalla (ei: „-sadoilla„). Loka­kuun 1. ja 2. päivän (ei: „päivien„) mellakat. Asiasta puhutaan sääntö­jen 7. ja 8. pykälässä (ei: „pykälissä„). Monikko on tällaisissa tapauksissa nykyään melko yleinen, mutta se on ehdottomasti kartet­tava virhe. Adjektiiviattribuutin tulee tässäkin tapauksessa olla pääsa­nansa kanssa samassa luvussa.

Yksikössä on usein myös kahden tai useamman genetiiviattribuutin yhteinen pääsana (vrt. edellä olevaan kohtaan 2) ja kahden tai useam­man yhdyssanan yhteinen, toistamatta jätetty jälkiosa. Monikkokin on tässä tapauksessa kuitenkin mahdollinen. Esim. Hän käytti puheessaan sekä suomen että ruotsinkieltä. Suomen ja unkarin kieli (tai: kielet) ovat etäisiä sukukieliä. Määräys oli voimassa 1600- ja 1700-luvulla (tai: –luvuilla). Toisaalta: Saksan ja Yhdysvaltain ulkominis­terit tapasivat toisensa. Numeruksen valinnassa on otettava huomioon selvyyden vaatimukset.

4) Puhuttaessa kasvavasta laihosta (laiho = kasvava vilja), villasta tms., esim. Ruis kasvaa tänä vuonna hyvin. Kauraa korjataan jo. Heinä myytiin pystyyn. Lampaissa on paksu villa. Tavallisesti käytetään monikkoa, kun on kysymys kasvupaikastaan irrotetusta viljasta tms., esim. Onko teillä rukiita myytävänä? Annoin hevosille kauroja. Heinät nostettiin seipäisiin. Villoista kehrätään lankaa. Vehniä (tai: Vehnää) tuli 10 hehtoa. Kun puhutaan viljasta kauppatavarana tai elintarvikkeena, käytetään nykykielessä kuitenkin useimmiten yksikköä, esim. Viime vuonna vehnää ja ruista vietiin ulkomaille. Oluen valmistukseen tarvitaan ohraa. Altfel spus: Viljellään ruista, kauraa, heinää jne., mutta pui­daan, jauhetaan, myydään rukiita, kauroja, heiniä. Samoin sanotaan: Lampaissa on paksu villa, mutta: Villoista kehrätään lankaa. Vorbind despre conținut: Leipä on sisältänyt 50 % kuorineen jauhettua ruista. Kankaassa on 80 % villaa. (Sanotaan, ei sanota)

5) Eräissä vanhoissa sanontatavoissa sekä kansanomaisessa tyylissä, esim. Lapset ovat marjassa. Miehet menivät kalaan. Täällähän on miestä kuin meren mutaa. Taivas on tähdessä.

6) Perheen kotia tarkoitettaessa, esim. Olimme eilen Tuomella ja menemme huomenna Virtaselle. Vrt. Virtaset tulevat meille.

7) Suomalaisille selvä mutta ulkomaalaisia oudoksuttava seikka on se, että kardinaalilukusanojen yhteydessä käytetään yksikköä, esim. viisi leipää, kolmellasadalla laivalla. (Trăsătură comună cu ungara și cu turca; pentru finlandeză explicația este partitivul, cinci [bucăți] de-al de leipä.)

.

Despre finețurile subiectului:

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2452

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1090

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2388

Itkonen, Terho: Uusi kieliopas, Tammi 2007
Iisa: Kielenhuollon käsikirja, Yrityskirjat 2002

Pentru că pluralul – monikko este mai complicat, a primit o pagină separată.

Introdus  / lisätty 11.5.2010

.

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: