Blogulblog's Blog

Sufixul posesiv – omistusliite

Sufixul posesiv – omistusliite

.

Image published without permission. That’s generally permitted for non-profit and educational purposes.

.

omistusliite ● sufix posesiv ■ (kiel) possessivsuffix

Sufixul posesiv este o particularitate a limbii finlandeze.
Practic el are funcția adjectivului posesiv dar are o mai mare flexibilitate ca acesta.
În limba vorbită curent, sufixele posesive sunt adesea substituite de pronumele personale la genitiv care îmbracă funcția de adjectiv posesiv.

Sufixele posesive, împreună cu pronumele personale, sunt următoarele:

[de amintit: -A = -a/-ä; V = vocală]

.

Suomen kielessä possessiivisuffiksia käytetään ainoastaan genetiivimuotoisen persoonapronominin yhteydessä (minun autoni) tai sen sijasta (autoni), 

Possessiivisuffiksin käyttö on suomen yleiskielessä pakollista, jos substantiivin määritteenä on genetiivimuotoinen aito persoonapronomini. Varsinaisen persoonapronominin sen sijaan voi tällöin ensimmäisessä ja toisessa persoonassa jättää poiskin (esimerkiksi: minun autoni ~ autoni). Kolmannessa persoonassa joko sekä persoonapronominin että possessiivisuffiksin taikka pelkän possessiivisuffiksin valinnalla ilmaistaan, onko kyse ns. refleksiivisestä omistuksesta (jossa omistaja on identtinen lauseen subjektin kanssa): Pekka näki autonsa (= oman autonsa) / Pekka näki hänen autonsa (= jonkun toisen auton).

.

Omistusliitteet eli possessiivisuffiksit

Omistajan persoona ilmaistaan omistusliitteen avulla:

(minun)
(sinun)
(hänen)
(meidän)
(teidän)
(heidän)
kirjani
kirjasi
kirjansa
kirjamme
kirjanne
kirjansa
(minun)
(sinun)
(hänen)
(meidän)
(teidän)
(heidän)
kynäni
kynäsi
kynänsä
kynämme
kynänne
kynänsä
ni
si
nsa
/ -nsä
-mme
-nne
-nsa / -nsä

Tämä on minun kirjani ja tuo on sinun kynäsi.

Huomaa!
Tämä on Pekan kirja. Tämä on hänen kirjansa.
Pekka ottaa kirjansa ja kynänsä. Hän ottaa kirjansa ja kynänsä.

Omistusliite tulee sijapäätteen jälkeen:
Minun kirjassani on paljon kuvia.

Sufixele posesive se adaugă la rădăcina în vocală a gradului tare dacă numele gramatical este:

  • la nominativ singular și plural,
  • la genitiv singular,
  • la acuzativ singular și plural.

În toate celelalte cazuri sufixele posesive ocupă o poziție finală și se adaugă la terminaäiile sau la desinențele precedente, respectiv ale cazurilor. De ex. maa-ta-ni, pää-tä-än, kala-ssa-nsa, pada-kse-mme, mai-ta-ni, päi-tä-ni, kaloi-ss-nsa, padoi-kse-mme dar enoaan sau enoansa!

.

minä             (minun)                     -ni – kirjani – kirjassani

sinä              (sinun)                       -si – kirjasi – kirjassasi

hän               (hänen)                      -nsA/-Vn – kirjansa – kirjassaan

me                (meidän)                    -mme – kirjamme – kirjassamme

te                  (teidän)                      -nne – kirjanne – kirjassanne

he                 (heidän)                     -nsA/-Vn – kirjansa – kirjassaan

.

Problema care se naște în folosirea sufixului posesiv este aceea că nu se mai poate deosebi nominativul și genitivul singular de nominativul plural: kalani kiehuu [kala], kalani rasva [kalan], kalani loppuivat [kalat]. Asta are, însă și avantaje pentru proaspeții vorbitori de finlandeză. La pagina Trucuri pentru străinul vorbitor de finlandeză spuneam: Dacă nu știi în ce caz trebuie să fie obiectul după ce abia ai apucat să spui verbul, pune-i la coadă un sufix posesisv care, cel mai adesea, nu mai cere ca substantivul să fie inflectat și concordanța se păstrează. Dacă totuși se cere inflectarea substantivului, adăugarea pronumelui posesiv face ca să treacă mai ușor neobservată lipsa concordanței.

Persoana a treia la singular și la plural are două forme de sufix posesiv. Sufixul -nsa se întrebuințează cu numele gramaticale la nominativ singular și plural și în orice alt caz al cărui desinență se termină cu o consonă (genitiv, acuzativ, ilativ singular și plural). În toate celelalte cazuri sufixul posesiv al persoanei a treia este dat de o prelungire/dublare a ultimei vocale + n.

O altă precizare necesară privind persoana a treia este aceea că împreună cu sufixul posesiv trebuie folosit și pronumele personal la genitiv când subiectul propoziției este altul decât posesorul obiectui indicat de sufixul posesiv.

Marja ajaa autonsa. – Marja își conduce mașina (proprie)

Marja kysyi Pekan auton ja ajaa hänen autonsa. – Marja i-a cerut mașina lui Pekka și-i conduce mașina lui.

În afara faptului că indică un posesor, sufixele posesive pot fi adăugate la postpoziție și la alte forme nominale ale  verbului, indicând astfel subiectul.

He tulivat luokseni. – Ei au venit la mine.

Pekka sanoo tarvitsevansa apua. – Pekka zice că are nevoie de ajutor.

Mai jos sunt câteva modele orientative de declinare substantivelor cu pronumele posesive enclitice. De remarcat importața alternanței consonantice și rădăcinile în grad moale, în vocală și în grad tare, în consoană.

Ar mai fi de adăugat că forma corectă completă este formată din pronumele posesiv +obiectul+sufixul posesiv de genul: Minun taloni on kukkulassa pentru desambiguizare dacă sufixul posesiv s-ar referi la o altă persoană despre care a fost vorba anterior. Marja on matkalla ja Pekka ajaa hänen (Marjan) autonsa. Altfel aceeași formă o poate avea ambiguitatea Marja ajaa autonsa (hän sai äsken ajokortti).

.

Omistusliitteinen taivutus

 .

Yleistä

Omistusliitteet eli possessiivisuffiksit ovat suomen kielen erikoisuuksia. Ne ilmaisevat omistajaa eri persoonissa. (Ks. kirjasuomen kehitystä ja kielenhuoltoa.)

Kuva: Suomen omistusliitteet

.

Possessiivisuffiksillisia muotoja sanotaan omistusmuodoiksi. Omistusmuotojen yhteydessä on usein persoonapronominin genetiivi, esim. minun kirja+ni.

Suomen omistusliitteitä vastaavat useissa kielissä erilliset possessiivipronominit. On huomattava, että possessiivipronominit ovat eri asia kuin persoonapronominien genetiivi, vrt. esim. ruotsin min bok (ei *jags bok).

Omistusliitteitä käytetään suomessa myös verbien nominaalirakenteissa. Niissä ne ilmaisevat tekijää, esim. saadakse+ni, syödessä+än, nähte+mme, nukkuvina+si, luettua+ni, lukemassa+ni, huomaamatta+an.


Omistusliitteiden esiintyminen

Nominilausekkeessa omistusliitteet liittyvät vain pääsanaan, eivät attribuutteihin, esim. hänen pieni punainen auto+nsa. Sen sijaan ns. agenttipartisiipin yhteydessä omistusliite liittyy agenttipartisiippiin eikä pääsanaan, esim. hänen ostama+nsa auto.

Omistusliitteet ovat sanassa taivutuspäätteen jäljessä, eikä niiden perässä voi olla kuin liitepartikkeli, esim. käde+ssä+ni+kin (ks. morfotaksi).

Paitsi sijapäätteisiin omistusliitteet liittyvät vokaalivartaloon, joka on vahva, jos sanassa on astevaihtelua, esim. poika+mme, matto+nne.

Kolmannen persoonan omistusliitteet ovat samat yksikössä ja monikossa (ks. kaaviota). Suffiksit –nsAx (x on jäännöslopukkeen merkki) ja –Vn vaihtelevat seuraavalla tavalla (A on arkkifoneemi, V tarkoittaa edeltävän vokaalin pidentymää):

1) –nsAx on aina mahdollinen, esim.

kauppa+nsa, auto+nsa, tyttäre+nsä;
kauppaa+nsa, autoihi+nsa, tyttärie+nsä

2) –Vn liittyy lyhyeen vokaaliin päättyviin sijapäätteisiin, esim.

laukkuja+an, laukussa+an, käsineistä+än
sormilla+an, lapsilta+an, ystäville+en
menetelminä+än, lapsekse+en, vaatteine+en

Jälkimmäisessä kohdassa –nsAx on –Vn:n kanssa periaatteessa vapaassa vaihtelussa, esim. laukkuja+nsa – laukkuja+an, kielestä+nsä – kielestä+än, lapsille+nsa – lapsille+en, vaatteine+nsa – vaatteine+en.

Käytännössä tällaiset –nsA-muodot ovat kuitenkin harvinaisempia ja tyyliarvoltaan vanhastavia.


Omistusliitteisen taivutuksen erikoispiirteitä

Kuten edellä todettiin, possessiivisuffiksit liittyvät vahvaan vokaalivartaloon, jos sana on astevaihtelullinen. Suffiksi ei laukaise astevaihtelua, vaikka se sulkisi tavun, esim

poikansa   (vrt. pojan) 
kätemme    (vrt. kädet)
laukkunne  (vrt. laukut)

Omistusliitteisessä taivutuksessa possessiivisuffiksin edellä ei esiinny sijapäätteen –t:tä eikä –n:ää. Tämän vuoksi yksikön ja monikon nominatiivi ja akkusatiivi sekä yksikön genetiivi ovat aina samanlaiset, esim.

yks. nominatiivi:  poika+ni nukkuu   (vrt. poika nukkuu)
mon. nominatiivi:  poika+ni nukkuvat (vrt. poja+t nukkuvat)
yks. akkusatiivi:  tapasin poika+ni  (vrt. tapasin poja+n)
mon. akkusatiivi:  tapasin poika+ni  (vrt. tapasin poja+t)
yks. genetiivi:	   poika+ni huone    (vrt. poja+n huone)

Monikon genetiivin sekä yksikön ja monikon illatiivin ja instruktiivin päätteiden –n katoaa –nsA-liitteen edellä, esim.

mon. genetiivi:	    poikie+nsa      (vrt. poiki+en)
yks. illatiivi:	    poikaa+nsa      (vrt. poika+an)
mon. illatiivi:	    kauppoihi+nsa   (vrt. kauppoi+hin)
mon. instruktiivi:  omi+n lupi+nsa  (vrt. omi+n luvi+n)

Allatiivimuodoissa ei tapahdu loppukahdennusta omistusliitteen edellä, kuten on normaalisti laita. Vrt. [lapsillekkin] – [lapsilleni] ei *[lapsillenni].

Translatiivin sijapääte on possessiivisuffiksin edellä –kse, esim. lapse+ksi : lapse+kse+si, lapse+kse+mme.

.

kukka

genitiv sg.: kukan → rădăcina în vocală: kuka- (grad moale); kukka- (grad tare)

.                     1. pers. sg. 2. pers. sg. 1. pers. pl. 2. pers. pl. 3. pers. sg./pl.

singular

nomin.           kukka kukkani kukkasi kukkamme kukkanne kukkansa

genitiv           kukan kukkani kukkasi kukkamme kukkanne kukkansa

partit.            kukkaa kukkaani kukkaasi kukkaamme kukkaanne kukkaansa

inesiv             kukassa kukassani kukassasi kukassamme kukassanne kukassaan

ilativ              kukkaan kukkaani kukkaasi kukkaamme kukkaanne kukkaansa

esiv                kukkana kukkanani kukkanasi kukkanamme kukkananne kukkanaan

transl.            kukaksi kukakseni kukaksesi kukaksemme kukaksenne kukakseen

abesiv            kukatta kukattani kukattasi kukattamme kukattanne kukattaan

plural

nomin.           kukat kukkani kukkasi kukkamme kukkanne kukkansa

genitiv           kukkien kukkieni kukkiesi kukkiemme kukkienne kukkiensa

partit.            kukkia kukkiani kukkiasi kukkiamme kukkianne kukkiaan

inesiv             kukissa kukissani kukissasi kukissamme kukissanne kukissaan

ilativ              kukkiin kukkiini kukkiisi kukkiimme kukkiinne kukkiinsa

esiv                kukkina kukkinani kukkinasi kukkinamme kukkinanne kukkinaan

transl.            kukiksi kukikseni kukiksesi kukiksemme kukiksenne kukikseen

abesiv            kukitta kukittani kukittasi kukittamme kukittanne kukittaan

comit.            kukkineni kukkinesi kukkinemme kukkinenne kukkinensa

 

sänky

genitiv sg.: sängyn → rădăcina în vocală: sängy- (grad moale); sänky- (grad tare)

.                     1. pers. sg. 2. pers. sg. 1. pers. pl. 2. pers. pl. 3. pers. sg./pl.

singular

nomin.           sänky sänkyni sänkysi sänkymme sänkynne sänkynsä

genitiv           sängyn sänkyni sänkysi sänkymme sänkynne sänkynsä

partit.            sänkyä sänkyäni sänkyäsi sänkyamme sänkyanne sänkyansa

inesiv             sängyssä sängyssäni sängyssäsi sängyssämme sängyssänne sängyssään

ilativ              sänkyyn sänkyyni sänkyysi sänkyymme sänkyynne sänkyynsä

esiv                sänkynä sänkynäni sänkynäsi sänkynämme sänkynänne sänkynään

transl.            sängyksi sängykseni sängyksesi sängyksemme sängyksenne sängykseen

abesiv            sängyttä sängyttäni sängyttäsi sängyttämme sängyttänne sängyttään

 

plural

nomin.           sängyt sänkyni sänkysi sänkymme sänkynne sänkynsä

genitiv           sänkyjen sänkyjeni sänkyjesi sänkyjemme sänkyjenne sänkyjensä

partit.            sänkyjä sänkyjäni sänkyjäsi sänkyjämme sänkyjänne sänkyjään

inesiv             sängyissä sängyissäni sängyissäsi sängyissämme sängyissänne sängyissään

ilativ              sänkyihin sänkyihini sänkyihisi sänkyihimme sänkyihinne sänkyihinsä

esiv                sänkyinä sänkyinäni sänkyinäsi sänkyinämme sänkyinänne sänkyinään

transl.            sängyiksi sängyikseni sängyiksesi sängyiksemme sängyiksenne sängyikseen

abesiv            sängyittä sängyittäni sängyittäsi sängyittämme sängyittänne sängyittään

comit.            sänkyineni sänkyinesi sänkyinemme sänkyinenne sänkyinensä

 

poika

genitiv sg. pojan → rădăcina în vocală: poja- (grad moale); poika- (grad tare)

.                     1. pers. sg. 2. pers. sg. 1. pers. pl. 2. pers. pl. 3. pers. sg./pl.

singular

nomin.           poika poikani poikasi poikamme poikanne poikansa

genitiv           pojan poikani poikasi poikamme poikanne poikansa

partit.            poikaa poikaani poikaasi poikaamme poikaanne poikaansa

inesiv             pojassa pojassani pojassasi pojassamme pojassanne pojassaan

ilativ              poikaan poikaani poikaasi poikaamme poikaanne poikaansa

esiv                poikana poikanani poikanasi poikanamme poikananne poikanaan

transl.            pojaksi pojakseni pojaksesi pojaksemme pojaksenne pojakseen

abesiv            pojatta pojattani pojattasi pojattamme pojattanne pojattaan

 

plural

nomin.           pojat poikani poikasi poikamme poikanne poikansa

genitiv           poikien poikieni poikiesi poikiemme poikienne poikiensa

partit.            poikia poikiani poikiasi poikiamme poikianne poikiaan

inesiv             pojissa pojissani pojissasi pojissamme pojissanne pojissaan

ilativ              poikiin poikiini poikiisi poikiimme poikiinne poikiinsa

esiv                poikina poikinani poikinasi poikinamme poikinanne poikinaan

transl.            pojiksi pojikseni pojiksesi pojiksemme pojiksenne pojikseen

abesiv            pojitta pojittani pojittasi pojittamme pojittanne pojittaan

comit.            poikineni poikinesi poikinemme poikinenne poikinensa

 

susi

genitiv sg.: suden → rădăcina în vocală: sude- (grad moale); sute- (grad tare)

.                     1. pers. sg. 2. pers. sg. 1. pers. pl. 2. pers. pl. 3. pers. sg./pl.

singular

nomin.           susi suteni sutesi sutemme sutenne sutensa

genitiv           suden suteni sutesi sutemme sutenne sutensa

partit.            sutta suttani suttasi suttamme suttanne suttansa

inesiv             sudessa sudessani sudessasi sudessamme sudessanne sudessaan

ilativ              suteen suteeni suteesi suteemme suteenne suteensa

esiv                sutena sutenani sutenasi sutenamme sutenanne sutenaan

transl.            sudeksi sudekseni sudeksesi sudeksemme sudeksenne sudekseen

abesiv            sudetta sudettani sudettasi sudettamme sudettanne sudettaan

plural

nomin.           sudet suteni sutesi sutemme sutenne sutensa

genitiv           susien susieni susiesi susiemme susienne susiensa

partit.            susia susiani susiasi susiamme susianne susiaan

inesiv             susissa susissani susissasi susissamme susissanne susissaan

ilativ              susiin susiini susiisi susiimme susiinne susiinsa

esiv                susina susinani susinasi susinamme susinanne susinaan

transl.            susiksi susikseni susiksesi susiksemme susiksenne susikseen

abesiv            susitta susittani susittasi susittamme susittanne susittaan

comit.            susineni susinesi susinemme susinenne susinensa

 

tytär

genitiv sg. tyttären → rădăcina în vocală: tyttäre-

.                     1. pers. sg. 2. pers. sg. 1. pers. pl. 2. pers. pl. 3. pers. sg./pl.

singular

nomin.           tytär tyttäreni tyttäresi tyttäremme tyttärenne tyttärensä

genitiv           tyttären tyttäreni tyttäresi tyttäremme tyttärenne tyttärensä

partit.            tytärtä tytärtäni tytärtäsi tytärtämme tytärtänne tytärtänsä

inesiv             tyttäressä tyttäressäni tyttäressäsi tyttäressämme tyttäressänne tyttäressään

ilativ              tyttäreen tyttäreeni tyttäreesi tyttäreemme tyttäreenne tyttäreensä

esiv                tyttärenä tyttärenäni tyttärenäsi tyttärenämme tyttärenänne tyttärenään

transl.            tyttäreksi tyttärekseni tyttäreksesi tyttäreksemme tyttäreksenne tyttärekseen

abesiv            tyttärettä tyttärettäni tyttärettäsi tyttärettämme tyttärettänne tyttärettään

plural

nomin.           tyttäret tyttäreni tyttäresi tyttäremme tyttärenne tyttärensä

genitiv           tyttärien tyttärieni tyttäriesi tyttäriemme tyttärienne tyttäriensä

genitiv           tytärten tytärteni tytärtesi tytärtemme tytärtenne tytärtensä

partit.            tyttäriä tyttäriäni tyttäriäsi tyttäriämme tyttäriänne tyttäriään

inesiv             tyttärissä tyttärissäni tyttärissäsi tyttärissämme tyttärissänne tyttärissään

ilativ              tyttäriin tyttäriini tyttäriisi tyttäriimme tyttäriinne tyttäriinsä

esiv                tyttärinä tyttärinäni tyttärinäsi tyttärinämme tyttärinänne tyttärinään

transl.            tyttäriksi tyttärikseni tyttäriksesi tyttäriksemme tyttäriksenne tyttärikseen

abesiv            tyttärittä tyttärittäni tyttärittäsi tyttärittämme tyttärittänne tyttärittään

comit.            tyttärineni tyttärinesi tyttärinemme tyttärinenne tyttärinensä

 

puhelin

genitiv sg. puhelimen → rădăcina în vocală: puhelime-

.                     1. pers. sg. 2. pers. sg. 1. pers. pl. 2. pers. pl. 3. pers. sg./pl.

singular

nomin.           puhelin puhelimeni puhelimesi puhelimemme puhelimenne puhelimensa

genitiv           puhelimen puhelimeni puhelimesi puhelimemme puhelimenne puhelimensa

partit.            puhelinta puhelintani puhelintasi puhelintamme puhelintanne puhelintansa

inesiv             puhelimessa puhelimessani puhelimessasi puhelimessamme puhelimessanne puhelimessaan

ilativ              puhelimeen puhelimeeni puhelimeesi puhelimeemme puhelimeenne puhelimeensa

esiv                puhelimena puhelimenani puhelimenasi puhelimenamme puhelimenanne puhelimenaan

transl.            puhelimeksi puhelimekseni puhelimeksesi puhelimeksemme puhelimeksenne puhelimekseen

abesiv            puhelimetta puhelimettani puhelimettasi puhelimettamme puhelimettanne puhelimettaan

plural

nomin.           puhelimet puhelimeni puhelimesi puhelimemme puhelimenne puhelimensa

genitiv           puhelimien puhelimieni puhelimiesi puhelimiemme puhelimienne puhelimiensa

genitiv           puhelinten puhelinteni puhelintesi puhelintemme puhelintenne puhelintensa

partit.            puhelimia puhelimiani puhelimiasi puhelimiamme puhelimianne puhelimiaan

inesiv             puhelimissa puhelimissani puhelimissasi puhelimissamme puhelimissanne puhelimissaan

ilativ              puhelimiin puhelimiini puhelimiisi puhelimiimme puhelimiinne puhelimiinsa

esiv                puhelimina puheliminani puheliminasi puheliminamme puheliminanne puheliminaan

transl.            puhelimiksi puhelimikseni puhelimiksesi puhelimiksemme puhelimiksenne puhelimikseen

abesiv            puhelimitta puhelimittani puhelimittasi puhelimittamme puhelimittanne puhelimittaan

comit.            puhelimineni puheliminesi puheliminemme puheliminenne puheliminensa

 

kysymys

genitiv sg. kysymyksen → rădăcina în vocală: kysymykse-

.                     1. pers. sg. 2. pers. sg. 1. pers. pl. 2. pers. pl. 3. pers. sg./pl.

singular

nomin.           kysymys kysymykseni kysymyksesi kysymyksemme kysymyksenne kysymyksensä

genitiv           kysymyksen kysymykseni kysymyksesi kysymyksemme kysymyksenne kysymyksensä

partit.            kysymystä kysymystäni kysymystäsi kysymystämme kysymystänne kysymystänsä

inesiv             kysymyksessä kysymyksessäni kysymyksessäsi kysymyksessämme kysymyksessänne kysymyksessään

ilativ              kysymykseen kysymykseeni kysymykseesi kysymykseemme kysymykseenne kysymykseensä

esiv                kysymyksenä kysymyksenäni kysymyksenäsi kysymyksenämme kysymyksenänne kysymyksenään

transl.            kysymykseksi kysymyksekseni kysymykseksesi kysymykseksemme kysymykseksenne kysymyksekseen

abesiv            kysymyksettä kysymyksettäni kysymyksettäsi kysymyksettämme kysymyksettänne kysymyksettään

plural

nomin.           kysymykset kysymykseni kysymyksesi kysymyksemme kysymyksenne kysymyksensä

genitiv           kysymyksien kysymyksieni kysymyksiesi kysymyksiemme kysymyksienne kysymyksiensä

genitiv           kysymysten kysymysteni kysymystesi kysymystemme kysymystenne kysymystensä

partit.            kysymyksiä kysymyksiäni kysymyksiäsi kysymyksiämme kysymyksiänne kysymyksiään

inesiv             kysymyksissä kysymyksissäni kysymyksissäsi kysymyksissämme kysymyksissänne kysymyksissään

ilativ              kysymyksiin kysymyksiini kysymyksiisi kysymyksiimme kysymyksiinne kysymyksiinsä

esiv                kysymyksinä kysymyksinäni kysymyksinäsi kysymyksinämme kysymyksinänne kysymyksinään

transl.            kysymyksiksi kysymyksikseni kysymyksiksesi kysymyksiksemme kysymyksiksenne kysymyksikseen

abesiv            kysymyksittä kysymyksittäni kysymyksittäsi kysymyksittämme kysymyksittänne kysymyksittään

comit.            kysymyksineni kysymyksinesi kysymyksinemme kysymyksinenne kysymyksinensä

 

mies

genitiv sg. miehen → rădăcina în vocală: miehe-

.                     1. pers. sg. 2. pers. sg. 1. pers. pl. 2. pers. pl. 3. pers. sg./pl.

singular

nomin.           mies mieheni miehesi miehemme miehenne miehensä

genitiv           miehen mieheni miehesi miehemme miehenne miehensä

partit.            miestä miestäni miestäsi miestämme miestänne miestänsä

inesiv             miehessä miehessäni miehessäsi miehessämme miehessänne miehessään

ilativ              mieheen mieheeni mieheesi mieheemme mieheenne mieheensä

esiv                miehenä miehenäni miehenäsi miehenämme miehenänne miehenään

transl.            mieheksi miehekseni mieheksesi mieheksemme mieheksenne miehekseen

abesiv            miehettä miehettäni miehettäsi miehettämme miehettänne miehettään

plural

nomin.           miehet mieheni miehesi miehemme miehenne miehensä

genitiv           miehien miehieni miehiesi miehiemme miehienne miehiensä

genitiv           miesten miesteni miestesi miestemme miestenne miesten

partit.            miehiä miehiäni miehiäsi miehiämme miehiänne miehiään

inesiv             miehissä miehissäni miehissäsi miehissämme miehissänne miehissään

ilativ              miehiin miehiini miehiisi miehiimme miehiinne miehiinsä

esiv                miehinä miehinäni miehinäsi miehinämme miehinänne miehinään

transl.            miehiksi miehikseni miehiksesi miehiksemme miehiksenne miehikseen

abesiv            miehittä miehittäni miehittäsi miehittämme miehittänne miehittään

comit.            miehineni miehinesi miehinemme miehinenne miehinensä

 

kevät

genitiv sg. kevään → rădăcina în vocală: kevää-

.                     1. pers. sg. 2. pers. sg. 1. pers. pl. 2. pers. pl. 3. pers. sg./pl.

singular

nomin.           kevät kevääni kevääsi keväämme keväänne keväänsä

genitiv           kevään kevääni kevääsi keväämme keväänne keväänsä

partit.            kevättä kevättäni kevättäsi kevättämme kevättänne kevättänsä

inesiv             keväässä keväässäni keväässäsi keväässämme keväässänne keväässään

ilativ              kevääseen kevääseeni kevääseesi kevääseemme kevääseenne kevääseensä

esiv                keväänä keväänäni keväänäsi keväänämme keväänänne keväänään

transl.            kevääksi kevääkseni kevääksesi kevääksemme kevääksenne kevääkseen

abesiv            keväättä keväättäni keväättäsi keväättämme keväättänne keväättään

plural

nomin.           keväät kevääni kevääsi keväämme keväänne keväänsä

genitiv           keväiden keväitteni keväittesi keväittemme keväittenne keväittensä

partit.            keväitä keväitäni keväitäsi keväitämme keväitänne keväitään

inesiv             keväissä keväissäni keväissäsi keväissämme keväissänne keväissään

ilativ              keväisiin keväisiini keväisiisi keväisiimme keväisiinne keväisiinsä

esiv                keväinä keväinäni keväinäsi keväinämme keväinänne keväinään

transl.            keväiksi keväikseni keväiksesi keväiksemme keväiksenne keväikseen

abesiv            keväittä keväittäni keväittäsi keväittämme keväittänne keväittään

comit.            keväineni keväinesi keväinemme keväinenne keväinensä

 

kone

genitiv sg. koneen → rădăcina în vocală: konee-

.                     1. pers. sg. 2. pers. sg. 1. pers. pl. 2. pers. pl. 3. pers. sg./pl.

singular

nomin.           kone koneeni koneesi koneemme koneenne koneensa

genitiv           koneen koneeni koneesi koneemme koneenne koneensa

partit.            konetta konettani konettasi konettamme konettanne konettansa

inesiv             koneessa koneessani koneessasi koneessamme koneessanne koneensään

ilativ              koneeseen koneeseeni koneeseesi koneeseemme koneeseenne koneeseensa

esiv                koneena koneenani koneenasi koneenamme koneenanne koneenaan

transl.            koneeksi koneekseni koneeksesi koneeksemme koneeksenne koneekseen

abesiv            koneetta koneettani koneettasi koneettamme koneettanne koneettaan

plural

nomin.           koneet koneeni koneesi koneemme koneenne koneensa

genitiv           koneiden koneitteni koneittesi koneittemme koneittenne koneittensa

partit.            koneita koneitani koneitasi koneitamme koneitanne koneitaan

inesiv             koneissa koneissani koneissasi koneissamme koneissanne koneissaan

ilativ              koneisiin koneisiini koneisiisi koneisiimme koneisiinne koneisiinsa

esiv                koneina koneinani koneinasi koneinamme koneinanne koneinaan

transl.            koneiksi koneikseni koneiksesi koneiksemme koneiksenne koneikseen

abesiv            koneitta koneittani koneittasi koneittamme koneittanne koneittaan

comit.            koneineni koneinesi koneinemme koneinenne koneinensa

.

Possessiivisuffiksit ja liitepartikkelit

Osaksi taivutuspäätteiden, osaksi taas johdinten luonteisia ovat posses­siivisuffiksit (omistusliitteet) ja liitepartikkelit. Ne ovat sanassa taivu­tuspäätteen jäljessä, eikä niiden jäljessä voi olla muuta kuin liitepartik­keli. Tässä suhteessa ne eroavat johtimista. Toisaalta possessiivisuffiksit ja liitepartikkelit ovat irrallisempia kuin taivutuspäätteet. Siksi niitä käsitellään erikseen tässä, taivutusopin ja sananmuodostusopin välis­sä.

.

A. Possessiivisuffiksit (omistusliitteet)

Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet kuuluvat suomen kielen erikoi­suuksiin. Ne ilmoittavat omistajan osoittaen, onko se yksiköllinen vai monikollinen ja edustaako se ensimmäistä, toista vai kolmatta persoo­naa. Yleisimmin tunnetuissa vieraissa kielissä niitä vastaavat erilliset possessiivipronominit (esim. kirjani = ruots. min bok, engl. my book, saks. mein Buch). Possessiivisuffiksillisia muotoja sanotaan omistus­muodoiksi.

Possessiivisuffiksit ovat:

yks. 1. p. -ni kirjassa-ni
yks. 2. p. -si kirjassa-si
mon. 1. p. -mme kirjassa-mme
mon. 2. p. -nne kirjassa-nne
yks. ja mon. 3. p. 1) -nsa/-nsä, 2) vokaalinpidentymä + n, esim. (hänen 1. heidän) kirjassa-nsa 1. kirjassa-an.

Jos sanassa on sijapääte, niin omistusliite on aina sen jäljessä. Jos omistusliitettä edeltävässä tavussa on astevaihtelun alainen konsonant­ti, niin se on aina vahva-asteinen, riippumatta siitä onko tavu avoin vai umpinainen, esim. poika-ni, poika-mme, poika-nsa; huom. myös näh­den : nähtemme. Mon. genetiivin päätteen d säilyy kuitenkin sellaise­naan possessiivisuffiksin edellä: maideni (t. maittem), veneidensä (1. veneittensä).

Kolmannen persoonan possessiivisuffiksissa ei ole yksikön ja moni­kon välillä mitään eroa. Kolmannen persoonan suffikseja on kahta lajia, mutta niiden välillä ei ole merkityseroa. Ensimmäistä (-nsa/-nsä) voi­daan käyttää aina; toinen (vok.pid.+n) taas voidaan liittää vain lyhyeen vokaaliin päättyviin muotoihin, ei kuitenkaan yks. nominatiiviin; esim. yks. nom. talonsa, gen. talonsa, parti1. taloansa 1. taloaan, esso talonansa 1. talonaan, alla1. talollensa 1. talolleen, mon. nom. talonsa, gen. talojensa (1. taloinsa), parti1. talojansa 1. talojaan, esso taloinansa 1. taloinaan, alla1. taloillensa t. taloilleen. Niissä muodoissa, joissa pitkä­vokaalinen suffiksi on mahdollinen, se on nykykielessä yleisempi kuin -nsa/-nsä.

Kuten esimerkeistämme ilmenee, jää sijamuodon loppukonsonantti (-n tai -t) possessiivisuffiksin edellä pois, esim. yks. gen. talon: talo-si, illat. taloon: taloo-mme, mon. nom. talot: talo-ni, mon. gen. talojen: taloje-nsa. Myöskään jäännöslopukkeesta ei ole omistusliitteen edellä mitään jälkeä, esim. pojalle (ääntämys: annap pojallek kirja) : pojalleni, hänen pojalleen. Translatiivin pääte on omistusliitteen edellä -kse-, esim. taloksi: talokse-ni.

a. Possessiivisuffiksin pois jättäminen

Omistusliite (joko yksinään tai yhdessä persoonapronominin genetiivin kanssa) ilmaisee omistajan, esim. Poikani tulee kotiin. Hän on minun poikani.

Persoonapronominin genetiivin pääsana on normaalitapauksissa aina omistusmuodossa. Tosin omistusliitteen pois jättäminen on nykyään puhekielessä yleistä („mun kirja”, „hänen laukku” jne.), tapaapa sitä kaunokirjallisuudessakin (esim. „minun ilmaa”, „hänen sattumat”). Olkoon kaunokirjailijoilla vapaus taiteellisia tarkoitusperiään varten jäljitellä arkista puhekieltä tai muovailla kieltä omintakeisestikin, mutta asiaproosan täytyy olla tiukemmin säädeltyä; se vaatii sanomaan minun kirjani, hänen laukkunsa, minun ilmaani, hänen sattumansa.

On kuitenkin yksi tapaus, jossa omistusliite yleiskielessäkin puuttuu, vaikka edellä on persoonapronominin genetiivi: kun pronomini on monikollinen meidän, teidän tai heidän eikä ilmaise omistusta vaan perhettä tai muuta yhteisöä tai asuntopaikkaa, esim. Onko tämä teidän talon maata? Tuolla on meidän äiti. Samoin: meidän koulu, meidän luokka. Jos sen sijaan on kysymys omistuksesta, on suffiksi välttämä­tön, esim. Teidän menonne ovat liian suuret. Heidän anomuksensa hylättiin. Meidän vaatteemme ovat huonot.

Raja niiden tapausten välillä, joissa suffiksittomuus käy, ja niiden, joissa suffiksia ei voi jättää pois, ei ole jyrkkä. Kylän ja vielä pitäjänkin asukkaiden kesken vallitsee sellainen yhteenkuuluvuus, joka näyttää olevan suffiksittomuuden edellytyksenä; tuntuu luontevalta sanoa: tei­dän kylän tytöt, meidän pitäjä. Toisin on jo kaupungin laita; se tuntuu vaativan omistusliitettä, siis meidän kaupunkimme. Samoin olisi sanot­tava meidän maamme, meidän kansamme (tai maamme, kansamme, ei esim. „meidän maa”).

b. Possessiivisuffiksien viittaussuhteet

Voidaan sanoa, että persoonapronominin genetiivi – mainittua poik­keusta lukuun ottamatta – vaatii omistusliitettä. Milloin sitten omistus­liite vaatii persoonapronominin genetiiviä?

Ensimmäisen ja toisen persoonan pronominin genetiivi on omistus­muodon edellä tarpeeton, ellei pronominia haluta erityisesti korostaa, esim. Tässä on vaimoni, mutta Minun vaimoni ei ole sellainen kuin sinun.

Kolmannen persoonan omistusliitettä käytetään ilman persoonapro­nominin genetiiviä, kun se viittaa lauseen subjektiin, esim. Lääkäri saapui autollaan (so. lääkärin omalla autolla), mutta Lääkäri saapui hänen autollaan (so. jonkun toisen, puheena olevan henkilön autolla). Jos suffiksi viittaa elollista olentoa tarkoittavaan lauseen subjektiin, ei persoonapronominin genetiiviä saakaan käyttää. Tätä sääntöä vastaan rikotaan usein, seuraavaan tapaan: „Vappuna poliisit eivät välitä mitään heidän ympärillään tapahtuvasta” (kirjoittaja tarkoittaa polii­sien ympärillä tapahtuvaa, joten olisi sanottava: eivät välitä mitään ympärillään tapahtuvasta). „Voimme sanomalehdestä lukea joka päivä meidän aikamme löytöretkeilijöistä” (p. o. lukea joka päivä aikamme löytöretkeilijöistä). „Monet heistä saivat toimia jossakin tehtaassa hei­dän niin vihaamiensa koneiden käyttäjinä” (sana heidän pois!). Jos lauseen subjekti ei tarkoita elollista olentoa, omistusliitteen asemesta voidaan joskus käyttää demonstratiivipronominin genetiiviä, esim. Ellei tieteen hyväksi tehtäisi muuta kuin se, mihin olemassa olevat virat ja toimet niiden haltijoita (t. haltijoitaan) velvoittavat- -.

Paitsi kieliopilliseen subjektiin voi pelkkä kolmannen persoonan omistusliite (ilman persoonapronominin genetiiviä) viitata myös ns. ajatussubjektiin:

1)      passiivin objektiin, esim. Karhu ammuttiin pesään­sä;

2)      omistajaa ilmaisevaan adessiiviin, esim. Pojalla on oma puuk­konsa mukanaan;

3)      yksipersoonaisten ilmausten yhteydessä käytettyyn genetiiviin, esim. Miehen täytyi luopua hevosestaan (sen sijaan lauseessa Miehen täytyi ottaa hänen hevosensa on kysymys jonkun muun hevo­sesta). Seuraava virke on virheellinen: „Venäläissyntyisellä kreivittä­rellä oli johtava asema Ranskan ylhäisöpiireissä aina hänen kuole­maansa asti” (koska tarkoitetaan kreivittären omaa kuolemaa, on sanottava: aina kuolemaansa asti). Jos ajatussubjekti ei tarkoita elollista olentoa, ovat tässäkin poikkeukset mahdollisia, esim. Radio tajuttiin sen alkuaikoina (t. alkuaikoinaan) pelkäksi toistajaksi.

Jos kolmannen persoonan omistusmuoto on verbin nominaalimuo­don määritteenä, niin pelkkä suffiksi viittaa tavallisesti nominaalimuo­don ilmaiseman tekemisen suorittajaan, esim. Mäkinen kertoi Virtasen myyneen autonsa (on kysymys Virtasen autosta; sen sijaan lauseessa Mäkinen kertoi Virtasen myyneen hänen autonsa puhutaan Mäkisen tai jonkun muun autosta). Matti käski Pekkaa viemään pois tavaransa (p. o. Pekan tavarat, mutta hänen tavaransa, jos tarkoitetaan Matin tavaroi­ta). Jos nominaalimuodon ilmaiseman tekemisen suorittajana ei ole elollinen olento, pelkkä suffiksi voi kuitenkin viitata lauseen subjektiin, esim. Hän ei antanut asian vaivata mieltään.

Milloin ei epäselvyyttä synny, voidaan kolmannen persoonan omis­tusliitettä käyttää viittaamaan muihinkin kuin edellä mainittuihin lauseenjäseniin, esim. Lääkäri veti nivelen sijoilleen. Palautin rahasum­man omistajalleen. Lähetimme rikollisen kotimaahansa. Sen sijaan seuraavanlainen suffiksin pois jättäminen ei kuulu hyvään kieleen: „Johtaja Vinkura ja vaimonsa Virpi olivat myös läsnä” (p. o. Johtaja Vinkura ja hänen vaimonsa Virpi).

c. Possessiivisuffiksin liittyminen agenttipartisiippiin

Possessiivisuffiksit voivat liittyä myös verbien nominaalimuotoihin. Oikeakielisyyden kannalta on syytä käsitellä suffiksien liittymistä ns. agenttipartisiippiin (-mA-loppuiset, ks. eriksen).

Jos agenttipartisiipin edellä on persoonapronominin genetiivi, niin suffiksi liittyy agenttipartisiippiin (ei sen pääsanaan!), esim. Nämä ovat hänen lausumansa sanat (ei „hänen lausumat sanansa” eikä „hänen lausumansa sanansa”). Tämä on minun maalaamani taulu. Seuraa­vassa on siis virhe: „Kansanedustaja J. V. ilmoitti perjantaina pitämäs­sään laajassa ohjelmapuheessaan” (p. o. pitämässään laajassa ohjelma­puheessa).

Suffiksillisen agenttipartisiipin edellä ei tietenkään aina tarvitse eikä aina voikaan käyttää persoonapronominin genetiiviä; b-kohdassa anne­tut ohjeet soveltuvat tähänkin. Esim. Saat tämän tekemäni tuolin. Tämä ei ole sinun ostamasi vaan minun tekemäni. Hän ylpeilee kirjoittamastaan kirjasta. Tarkoititko hänen kirjoittamaansa kirjaa?

Omistusliitteen vahvikkeena voidaan tässä tapauksessa kuten muu­tenkin käyttää oma-sanaa, esim. Tämä on oma tekemäni pöytä. Otan mukaan oman veistämäni kepin (vrt. oma pöytäni, oma keppini). Agenttipartisiipin yhteydessä voidaan vahvikkeena yhtä hyvin käyttää itse-sanaa, esim. Tämä on itse tekemäni pöytä (= pöytä, jonka olen itse tehnyt). Otan mukaan itse veistämäni kepin (vrt. Olen itse veistänyt tämän kepin). Hänen itse keksimänsä laite (= laite, jonka hän on itse keksinyt).

.

§ 128 Miksi omistusliite ei ole liite

Possessiivisuffiksit, joita kutsutaan myös omistusliitteiksi, katsotaan tässä kieliopissa taivutuspäätteiksi (» § 9596). Näin siksi että ne – toisin kuin liitepartikkelit – liittyvät nominatiivissa sanan taivutusvartaloon eivätkä itse sananmuotoon, esim. käte-ni, perhee-mme (vrt. nom. käsi, perhe); joskus taivutusvartalo tosin on samanasuinen kuin nominatiivi, esim. talo-ni. Possessiivisuffiksit eivät myöskään liity vapaasti eri sanaluokkien sanoihin, vaan lähinnä substantiiveihin ja postpositioihin sekä joihinkin adjektiiveihin ja infiniittisiin rakenteisiin (possessiivikongruenssi » § 12941297). Liitepartikkeleilla sen sijaan ei ole vastaavanlaisia sanaluokkarajoituksia.

 
Possessiivisuffiksi ‑ni: käte-ni, kädestä-ni, tulo-ni, armaa-ni, näköise-ni, tullessa-ni, tekemä-ni, takia-ni | *tulen-ni, *vielä-ni, *tämä-ni, ?piene-ni
 
Liitepartikkeli ‑pA: käsi-pä, kädet-pä, kädestä-pä, hylje-pä, tullessa-pa, tulen-pa, vielä-pä, tämä-pä, pieni-pä

Possessiivisuffiksit muodostavat keskenään paradigman verbin persoonapäätteiden tapaan, mutta liitepartikkelit eivät järjesty samalla tavoin paradigmaattisesti.

.

.

Comitativul încurcă puțin lucrurile pentru că desinența lui conține un -i- care, altfel, este semnul pluralului.

Să vedem cum ne descurcăm.

Calul de bătaie era Urho Kekkonen, cunoscut ca afemeiat și despre care se spunea: Aamulla presidentti Kekkonen vaimoineen lähti Moskovaan. Și poporul se amuza întrebând câte neveste și-o fi luat cu el în afară de Sylvi, cea oficială.

.


Komitatiivi (seuranto)

Komitatiivin pääte on -ine. Substantiivin komitatiivimuodossa on lisäksi aina omistusliite, joka sen sijaan puuttuu attribuuttina olevasta adjektiivista, esim. Ministeri saapui juhlaan viehättävine puolisoineen. (Monikon komitatiivityypistä harakkoineen ‘” harakoineen ks. s. 19.)

Koska komitatiivin päätteen alussa on i, ei yksikön ja monikon välillä ole mitään eroa. Joskus näkee käytettävän sellaisia muka yksikön komitatiiveja kuin „orkesterineen”. Tällaisia keinotekoisia muotoja ei pidä käyttää. On tyydyttävä siihen, että komitatiivi on sekä yksikössä että monikossa samanlainen (orkestereineen), vaikka siitä joskus onkin haittaa.

Komitatiivi on siitä erikoinen sija, että siihen (ellei se ole adjektiivi­attribuuttina) aina kuuluu omistusliite. Tämä liite ei kuitenkaan ole vailla merkitystä, vaan komitatiivia käytettäessä on todella aina kysy­mys omistussuhteesta tai jonkinlaisesta asianomaiselle kuulumisesta. Jos sanomme Matti tulee tuolta Liisoineen, ymmärretään, että kyseessä on jollakin tavoin Matille kuuluva Liisa, ehkä Matin vaimo tai tyttöys­tävä. Jos taas on tulossa kaksi poikaa, jotka nyt sattumalta ovat yhdessä mutta eivät muuten kuulu yhteen, ei sanota „Pekka tulee Heikkeineen” vaan Pekka ja Heikki tulevat. Komitatiivia voidaan käyttää, jos subs­tantiivit merkitykseltään vastaavat kaavaa A ja hänen B:nsä tai A ja sen B. Esim. Matti Liisoineen = Matti ja hänen Liisansa; ei „Pekka Heikkeineen”, koska ei ole kysymys Pekasta ja hänen Heikistään. Vieraat voidaan kutsua naisineen päivälliselle (kutsutaan vieraat ja heidän naisensa), mutta ei voida järjestää „päivällistä naisineen”. Seuraavassa lauseessa on virhe: „Metsät ovat teollisuus1aitoksineen suurin työnantajamme” (tämä edellyttäisi, että tarkoitetaan metsien teollisuuslaitoksia). Komitatiivia on oikein käytetty lauseessa Hänet haudattiin kunniamerkkeineen (= haudattiin hänet ja hänen kunnia­merkkinsä). Seuraava lause sen sijaan on virheellinen: „Hänet haudat­tiin niine kunnianosoituksineen, jotka korkealle sotilashenkilölle kuulu­vat.” Tämä tarkoittaisi, että haudattiin hänet ja hänen kunnianosoituk­sensa. Tällaisessa tapauksessa voitaisiin komitatiivin asemesta käyttää instruktiivia: – – haudattiin sellaisin kunnianosoituksin – -.

b. Lauseenvastikkeen subjekti

Temporaalisen lauseenvastikkeen subjekti on genetiivissä, esim. Juh­la n päätyttyä yleisö poistui. Jos subjekti olisi sama kuin hallitsevan lauseen, on lauseenvastikkeessa pelkkä omistusliite osoittamassa teki­jää, esim. Poika hämmästyi saadessaan kalan. Jos lauseenvastikkeen subjekti edustaa 1. tai 2. persoonaa, riittää pelkkä omistusliite joskus silloinkin, kun hallitsevalla lauseella on eri subjekti, esim. Heti palat­tuasi matkoilta lähdemme kalaan. Jos lauseenvastikkeen predikaat­tina on passiivin infinitiivi, ei tietenkään ole subjektia, esim. Ulko­maan matkaa suunniteltaessa on ajateltava monia asioita. (Sa­massa merkityksessä on mahdollinen myös aktiivin infinitiivimuoto: Ulkomaanmatkaa suunnitellessa on ajateltava – -.) Harvoin käytetään pass. 2. partis. partitiivia samalla tavoin, passiivisessa merki­tyksessä ja ilman tekijää osoittavaa genetiiviä tai omistusliitettä, esim. Syötyä lähdettiin kävelemään.

Oikeakielisyyttä: Virheellistä omistusliitteen tai persoonapronominin käyttöä

Ne säännöt, joita possessiivisuffiksien käyttö yleiskielessämme seuraa (ks. poss.suffiksien käsittelyä), koskevat temporaalisia lauseen­vastikkeitakin. Verbin nominaalimuotokin vaatii possessiivisuffik­sin, jos edellä on persoonapronominin genetiivi. Samoin kuin sano­taan hänen talossaan (ei: „hänen talossa”), tulee myös sanoa Susi oli makuulla hän en huomatessaan sen (ei: „hänen huomatessa”). Samasta syystä on omistusliite tarpeen seuraavassa: Farmarin maalta löydettiin öljyä hänen tietämättään (ei: „hänen tietämättä”).

Jos temporaalisessa lauseenvastikkeessa on pelkkä omistusliite (ilman persoonapronominin genetiiviä), niin se viittaa yleisten omis­tusliitesääntöjen mukaisesti lauseen subjektiin tai ajatussubjektiin (passiivin objektiin, omistajaa ilmaisevaan adessiiviin tai yksipersoo­naisten ilmausten yhteydessä käytettyyn genetiiviin), esim. Susi seisahtui nähdessään miehen (poss.suff. viittaa subjektiin susi). Myytyään talonsa isäntä muutti kaupunkiin (suff. viittaa subjektiin isäntä). Jos halutaan viitata johonkin muuhun, on sitä osoittava genetiivi pantava näkyviin, esim. Susi oli makuulla hänen (esim. miehen) huomatessaan sen. Isännän myytyä talonsa minun täytyi muuttaa muualle.

Tätä sääntöä vastaan rikotaan usein. Monesti käytetään pelkkää possessiivisuffiksia, vaikkei haluta viitata lauseen subjektiin. Ajatus muuttuu tällöin aivan toiseksi kuin on tarkoitettu. Seuraavat virhe­ esimerkit ovat osaksi kaunokirjallisuudesta, osaksi sanomalehdistä:

„Taiteilija O. K:n viulu on vaiennut viimeisen kerran jäätyään auton alle” (p. o. hänen jäätyään). „Erottuaan oppikoulusta eno oli järjestä­nyt Aadolfin valtion rautateiden konepajalle työhön” (yhteydestä selviää, että oppikoulusta oli eronnut Aadolf eikä eno; p. o. A:n erottua o:sta eno oli järjestänyt hänet – -). ” ‘Kravun kääntöpiiri’ julkaistiin äskettäin suomen kielellä. Oltuaan parisen viikkoa kirjakaupoissa viranomaiset kuitenkin havaitsivat kirjan liian rasvaiseksi ja limai­seksi sekä takavarikoivat sen” (lukija voi syystä ihmetellä, mikseivät viranomaiset vieneet kirjaa kotiin tai virastoon; p. o. Sen oltua parisen viikkoa kirjakaupoissa viranomaiset – -).

Toisaalta on muistettava, että jos lauseenvastikkeen subjekti olisi sama kuin hallitsevan lauseen subjekti tai ajatussubjekti, se on lauseenvastikkeessa yleensä osoitettava pelkällä omistusliitteellä, esim. Hyvästeltyään äitiään poika (joka siis hyvästeli) lähti matkaan, mutta Pojan hyvästeltyä äitiään tämä (nim. äiti) meni nukkumaan. Seuraavat esimerkit ovat virheellisiä: „Moskovan tehtyä lopun Novgorodin itsenäisyydestä v. 1478 tämä ryhtyi ponte­vasti vaatimaan rajalinjan tarkkaa noudattamista” (kirjoittaja tar­koittaa, että Moskova ryhtyi vaatimaan; olisi sanottava: Tehtyään lopun N:n itsenäisyydestä v. 1478 Moskova ryhtyi – -). „Puolueen epäonnistuttua yrityksessään se on turvautunut entuudestaan tuttui­hin keinoihin” (koska tekijä on temporaalisessa lauseenvastikkeessa sama kuin päälauseessa, olisi sanottava: Epäonnistuttuaan yritykses­sään puolue on turvautunut – -). Käytäntö kuitenkin horjuu silloin, kun ajatussubjektina on passiivin objekti, esim. Laiva myytiin ajet­tuaan t. sen ajettua kaksi kertaa karille. Molemmat käyttötavat ovat tässä hyväksyttäviä.

c. Lauseenvastikkeen predikatiivi

Temporaalisen lausevastikkeen predikatiivi on aina samassa muodossa, jossa se olisi vastaavassa sivulauseessa, esim. Presidentin ollessa estynyt virkaansa hoitamasta toimii pääministeri hänen sijaisenaan.

.

Forme intricate ale sufixului posesiv

.

Am văzut la declinarea substantivului că genitivul este foarte stufos, de exemplu un singur substantiv poate avea 7 desinențe de genitiv plural: –iden, –itten, –ain, –oiden, –oitten, –hien, –hitten.  Un cuvânt compus, precum lämminvarasto poate avea chiar 9 desinențe la genitiv.

Este evident că la terminațiile astea, adăugarea unui sufix posesiv, care ține locul pronumelui posesiv din românește, poate duce la confuzii.

Aici intenționez să pomenesc de o formă mai deosebită a sufixului posesiv, formă pe cere nu o găsești menționată separat nici prin gramaticile finlandeze, nici prin Internet. Este vorba de, să-i zicem forma afectuoasă, folosită mai mult poetic, în cântece sau, mai rar, în vorbirea afectată. Forma folosită este doar pentru persoana I-a singular.

Forma afectuoasă a sufixului posesiv nu trebuie confundată cu:

a)      terminația –seni provenită din desinența translativului –kseni

  • Haluaisin sen koirakseni. – L-aș vra să fie câinele meu. (translativ: –kseni)
  • Istu alas koiraseni. –Șezi / stai jos cățelușul meu.
    • tyttöseniminun tyttö / tyttönen (fata / fetița mea), tyttösen (gen.)
    • poikaseniminun poika / poikanen (băiatul / băiețelul meu), poikasen (gen.) altfel genitivul lui poika on pojan.

b)      forma lungă a infinitivului I care se folosește cu sufixul posesiv și care are sensul: pentru ca eu să …

  • Lähdin maalle levätäkseni. – Mă duc la țară [pentru] ca să mă odihnesc.

c)      sufixul posesiv inversat (care nu se menționează nicăieri) cu genitivul

  • Hänellä oli ollut useita hyviä koirain (koirien) rotuja. – El a avut o serie de rase de câini buni. Cf. koira (genitiv plural: koirien, koirain)
  • Nyt soi kitarain! – Cântă chitara mea!
  • Olet ystäväin! – Ești prietenul meu!
  • Ällös pelkää, ystäväiseni – Să nu te temi prietene!
    • kitarainminun kitarani– chitara mea (gen. pl. kitaroiden, kitaroitten, kitarojen, kitarain)
    • ystäväinminun ystäväni – prietenul meu (gen. pl. ystävien, ystäväin)
    • koirainminun koirani – câinele meu (gen. pl. koirien, koirain)

.


.

Omistusliitevirheitä

Kolmannen persoonan omistusliite, jonka edellä ei ole vastaa­van pronominin genetiiviä, viittaa aina lauseen subjektiin. Isä kuoli ennen syntymäänsä; p. o. ennen hänen syntymäänsä (pojan). Huolimatta 85 ikävuodestaan juoksee kirjailijan kynä ja ajatus pirteästi; p. o. Huolimatta kirjailijan 85 vuoden iästä hänen kynänsä ja ajatuksensa juoksevat pirteästi. Huoli­matta pienestä koostaan tekijä on saanut kirjan hyvin mielen­kiintoiseksi.( siis, kirja oli pieni, eikä tekijänsä!) Hänen äitinsä klaveerin ääni repi sieluansa. (Suo­mentajan kieltä.) Vatsa teki hänelle kiusaa kumartuessaan. Seuraava Aleksis Kiven virke käsitetään pronominin genetiivin pois jättämisen vuoksi usein väärin: Kuin Nummisuutarin Esko vihitään, niin silloinpa mailma (sic!) päällensä mällistelee; pitäisi olla: hänen päällensä mällistelee (= töllistelee). Ennen jätettiin pronominin genetiivi usein pois, jos omistusliite viittasi edelli­sen lauseen subjektiin, esim. Akka lähti pois, kun miehensä tuli kotiin. Tämäkin käyttö, joka on yleinen Kiven kielessä, on ny­kyään katsottava vanhentuneeksi.

Hän salli vieraan hoitaa asioitaan. Kumman asioita, »hänenkö» vai vieraan? Selvyyden vuoksi olisi sanottava hänen asioitaan, jos tarkoitetaan lauseen subjektia. Pitäisi sopia siitä, että jos suffiksi kuuluu sanaan, joka on verbin nominaalimuodon mää­räyksenä, suffiksi tarkoittaa nominaalimuodon persoonaa. Esim. Hän tiesi saiturin vartioivan aarteitaan. (Jos tarkoitetaan lauseen subjektia, on sanottava hänen aarteitaan.) Isä salli poikien käy­tellä omaisuuttaan (s. o. poikien omaisuutta). Jos isän omaisuu­desta on kysymys, on sanottava hänen omaisuuttaan. Isä käski pojan harjata saappaansa (s. o. pojan saappaat). Päällikkö sai miehet luottamaan häneen (ei itseensä).

Seuraavassa virkkeessä on käytetty omistusliitettä, jota ei ole tarkoitettu viittaamaan mihinkään: – – että Paavo Ruotsalaisen kuva pysyvimmin jää mieleen romaanin luettuaan. Tässä tapauksessa on sanottava sivulausetta käyttäen: kun on lukenut romaanin. Monia ajatuksia tulee mieleen »kirjastotätinä» istues­saan lasten lukusalissa; p. o. kun istuu »kirjastotätinä» jne. Seuraavassa on käytettävä omistusliitteen asemesta substantiivisubjektia: N. N:n omistukseen jouduttuaan ryhdyttiin tilalla laajoihin raivaus- ja parannustöihin; on sanottavaa: Tilan joudut­tua N. N:n omistukseen sillä ryhdyttiin jne. Useimmiten omistus­liite tällä tavoin väärin käytettynä esiintyy lauseenvastikkeen yhteydessä, kuten edellä olevissa esimerkeissä. Aina kun kolman­nen persoonan omistusliite joutuu olemaan ilman edellä olevaa pronominin genetiiviä (hänen tai heidän), on syytä katsoa, että se viittaa oikeaan sanaan; mihinkään viittaamatta se ei voi olla.

Huolimattomassa kaupunkilaiskielessä on nykyään tavallista seuraavanlainen omistusliitteen pois jättäminen: Mun kirja jäi kotiin. Tällainen normaalikielestä poikkeaminen, jota tavataan karjalaismurteissa, esiintyy korvaa loukkaavana toisinaan myös runoudessa, vieläpä hyvässäkin, loppusoinnun tarpeen takia, esim. Ja tässä sydäntäsi lähestyvät | sun parhaat muistot | ja sun lapsuusaika. Suffiksia ei pidä jättää pois –minen-loppuisesta teonnimestä: minun kutsuminen puheenjohtajaksi (p. o. minun kutsumiseni).

Seuraavanlaisessa sanonnassa omistusliite ei ole oikein: Kylmä on meidän pohjanperäläisten mahtavin vastustajamme (p. o. vastustaja; meidän ei kuulu välittömästi tähän sanaan).

Seuraavanlainen omistusliitteen pois jättäminen on epäsuoma­laista: Pane silmät kiinni! Kenen silmät? voisi kysyä. Suo­malainen sanoo: Pane silmäsi kiinni! tai mieluummin: Sulje sil­mäsi! Edelleen: Pyyhkikää jalat (p. o. jalkanne). Jos pistää hyvin lämpimän tai hyvin kylmän käden haaleaan veteen – -. Kun on kysymys pistäjän omasta kädestä, sanotaan: Jos pistää kätensä hyvin lämpimänä tai hyvin kylmänä haaleaan veteen. Hän pisti tulitikkulaatikon taskuun (taskuunsa).

Omistusliite jätetään pois vain silloin, kun monikonmuodot meidän, teidän, heidän tarkoittavat perheeseen, taloon, paikkakuntaan kuulumista, esim. meidän poika, meidän Maija, teidän pellot. Onko tämä teidän pitäiää? Liian arkityylistä on sanoa esim. meidän esi-isät, meidän maan historia.

Agenttipartisiipin yhteydessä ei suffiksia voi liittää substantii­viin, vaan ainoastaan agenttipartisiippiin: käyttääkseen saavut­tamaa taitoaan, p. o. saavuttamaansa taitoa.

Kolmannen persoonan suffiksin asemesta on väärin ruvettu käyttämään pronominia sen, kun ei ole kysymys henkilöstä, esim. Esiintyy uhrivalmiutta sen kauneimmassa muodossa; p. o. Esiintyy uhrivalmiutta kauneimmassa muodossaan. Vihollispataljoona heitettiin mereen sen yrittäessä maihinnousua; p. o. yrittäessään m. Mullis­tus, joka saattoi veden laskemaan sen nykyiseen korkeuteen; p. o. nykyiseen korkeuteensa.

.

În rezumat

 .

Possessiivisuffiksit

Yleensä postposition pääsana on genetiivissä. Jos pääsana on persoonapronomini (minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän), postpositioon liitetään myös possessiivisuffiksi. Pronominit minun, sinun, meidän,

teidän voivat myös jäädä pois. Ne pitää aina jättää pois, jos lauseen subjekti on sama kuin persoonapronominin genetiivi.

minun kanssani meidän kanssamme
sinun kanssasi teidän kanssanne
hänen kanssansa heidän kanssansa
kanssaan kanssaan

Persoonapronomin genetiivin voi sanoa, jos sitä korostetaan:

Tule tänne minun viereeni istumaan.
Istuuko hän sinun vieressäsi?
Juoksin hänen peräänsä.
Hän tunkeutui meidän eteemme.
Tuliko auto teidän takaanne?
Myöhästyin heidän takiansa.

Persoonapronominin genetiivin voi jättää pois:

Tule mukaani teatteriin.
Lähteekö hän kanssasi?
Hän lähti luotamme melko myöhään.
Onko välillänne jotakin riitaa?

Persoonapronominin genetiivi täytyy jättää pois:

Näin auton takanani.
Lähtikö joku perääsi?
Hän jätti kauhean sotkun jälkeensä.
Vedimme peiton päällemme.
Otitteko lapset mukaanne?
He pyysivät minut istumaan viereensä.

Observație!

Matti tarkisti tekstinsä. (= Matti tarkisti oman tekstinsä.)
Matti tarkisti hänen tekstinsä. (= Matti tarkisti jonkun toisen henkilön tekstin.)

Kolmannen persoonan pronomineja hänen ja heidän ei voi jättää pois, kun subjekti on eri persoona.

Menin hänen mukaansa.
Seisoin heidän välissänsä.

HUOM! Henkilönimen kanssa ei koskaan käytetä possessiivisuffiksia.

Kävin Kaisan luona.
Olimme Virtasten luona kylässä.

Possessiivisuffiksi on välttämätön kun puhutaan ruumiinosista ja kun adjektiivi oma liitetään sanaan, joka saa possessiivisuffiksin. Myös sanat itse ja toisensa vaativat suffiksin.

Älä käytä omaa lusikkaasi.
Olen niin kyllästynyt itseeni.

Milloin te tutustuitte toisiinne?
He eivät puhu toisilleen.  

.

Introdus / lisätty 3.3.2011

Actualizat / päivitetty 29.10.2012

.

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: