Blogulblog's Blog

Adverbial – Adverbiaali

 Adverbial – Adverbiaali

.

Adverbial

.

adverbiaali ● adverbial ■ adverbial

.

ADVERBIÁL, -Ă, adverbiali, -e, adj. (Despre cuvinte sau construcții gramaticale). Relativ la adverb, care joacă rolul de adverb; locuțiune adverbială, reunirea mai multor cuvinte echivalente cu un adverb: totdeodată, în același timp.

Chiar dacă termenul adverbial există în românește, doar noțiunea de locuțiune adverbială se folosește curent.

adverbiaali lauseenjäsen, verbin määre, joka ei ole objekti tai adverbimuotoinen koko lauseen määre

Adverbiaalit ilmaisevat lauseessa erinäisiä seikkoja, esim. aikaa, paikkaa, tapaa ja syytä. Suomen lauseessa eilen juoksin kiireesti työpaikalleni sanaa juoksin lukuun ottamatta kaikki muut sanat esiintyvät adverbiaaleina.

.

Adverbiaali on verbin tai koko lauseen määrite. Adverbiaalina esiintyy hyvin monentyyppisiä rakenteita, ja adverbiaalin ja verbin tai koko lauseen kiinteysaste vaihtelee. Samassa lauseessa voi olla useitakin adverbiaaleja (esim. Tänään presidentti ehkä puhuu asiasta eduskunnassa), ja siksi adverbiaali on tekstilauseissa yleisempi kuin subjekti, objekti ja predikatiivi. Yksinäislauseessa voi rinnastamattomana olla enintään yksi subjekti, yksi objekti ja yksi predikatiivi. Näistä subjekti on tekstilauseissa yleisin, koska se esiintyy melkein kaikilla verbeillä. Predikatiivi taas on harvinaisin, koska se esiintyy vain muutaman verbin, erityisesti olla-verbin, yhteydessä.

Adverbiaalit jakautuvat useisiin merkitysryhmiin. Adverbiaalien rajatapauksia ovat predikatiiviadverbiaalit ja objektinsijaiset määrän adverbiaalit.

.

BD21325_

.

Înainte de a trece mai departe, reamintim câteva noțiuni necesare.

lause ● 1. propoziție; 2. frază ■ 1 (kiel) sats; (virke) mening; (lauseke) fras

päälause ● propoziție principală ■ huvudsats

sivulause ● propoziție secundară ■ bisats

lauseke ● propoziție; expresie ■ fras

virke ● propoziție; frază ■ frasmening

Legat de termenul suedez mening – gândire, pe vremuri, definiția propoziției era: „o gândire spusă sau scrisă se numeşte propoziţie”. Cu privire la termenii de mai sus, grămăticii finlandezi încă mai dezbat problema.

.

virke 48*A kiel. yhden t. useamman lauseen kokonaisuus. Pää- ja sivulauseesta koostuva virke. Virke aloitetaan isolla kirjaimella.

lause 48

 1.  kiel. yhden persoonamuotoisen verbin sisältävä (t. elliptisesti verbitön) virke t. sen osa;  yleisk. myös useita tällaisia jaksoja sisältävästä virkkeestä. Lauseita ovat esim. “Taitaa tulla sade” ja “Anteeksi!”. Kysymys-, huudahduslause. Päälause, sivulause. Että-lause. Kirjoittaa lyhyitä lauseita. Iskulause, tunnuslause, raamatunlause. Lentävä lause (jkn määrähenkilön) lausuma, jota toistetaan usein.

päälause kiel. ajatussisällöltään itsenäinen lause, joka ei ole alisteisessa asemassa toisen suhteen.

sivulause kiel. lause joka on toiseen lauseeseen (päälauseeseen) nähden alisteinen.

lauseke 48*A

 1.  kiel. sanan ja sen mahdollisten määritteiden muodostama kokonaisuus.

.

Adverbiaalina esiintyvät rakenteet – construcții adverbiale

.

Adverbiaalina esiintyy hyvin monentyyppisiä rakenteita: nominaalisia lausekkeita (nomini-, adjektiivi-, adverbi-, pre- ja postpositiolausekkeita) sekä alisteisia lauseita ja ei-finiittisiä verbirakenteita.

Nominilausekkeet

Nominilausekkeen pääsanana on substantiivi tai substantiivisesti käytetty sana. Nominilauseke voi olla myös pelkkä pronomini. Kun nominilauseke esiintyy adverbiaalina, se on muussa kuin kieliopillisessa sijassa. Esim.

Tartuin pakettiin paljain käsin.

Älä luota yli kolmekymmentävuotiaisiin.

Lasken yhdestä kymmeneen.

Sinussa on ainesta johtajaksi.

Adjektiivilausekkeet

Adjektiivilausekkeen pääsanana on adjektiivi. Adjektiivilausekkeet voivat esiintyä predikatiiviadverbiaalina. Predikatiiviadverbiaalin normaalit sijat ovat essiivi ja translatiivi, mutta myös ablatiivi ja allatiivi tulevat kysymykseen, kun ne esiintyvät aistihavaintoverbien yhteydessä. Esim.

Ystäväni on ollut vakavasti sairaana.

Hän tuskin tulee enää täysin terveeksi.

Ruoka tuoksuu hyvältähyvälle.

Adverbilausekkeet

Pääsanan sanaluokan perusteella voidaan erottaa adverbilauseke. Adverbiaaleina adverbit ovat verbin tai koko lauseen määritteitä:

Tilanne huonontui sangen äkkiä.

Ratkaisu tehtiin varsin pian.

Asia selvisi liian myöhään.

Tule pian.

Kuitenkin hän peruuttaa tulonsa.

Pre- ja postpositiolausekkeet

Pre- ja postpositiolausekkeet poikkeavat rakenteeltaan muista nominaalisista lausekkeista sikäli, että kumpikaan jäsen, p-positio tai sen yhteydessä oleva nominilauseke, ei ole lausekkeen pääsana. Nominilausekkeen sija, genetiivi tai partitiivi, määräytyy kuitenkin p-position rektion mukaan. Esim.

Kirkko on keskellä kylää, posti vastapäätä pankkia.

Hirvi kulki maantien poikki.

Moni itkee lemmen tähden.

Alisteiset lauseet

Alisteinen eli sivulause toimii yhdyslauseessa yksinkertaisen lauseen nominaalijäsenen tavoin. Esimerkkejä adverbiaalina toimivista alisteisista lauseista:

Sytytä valot, jotta näet paremmin.

En päässyt tulemaan, koska olin sairas.

Nainen oli jo ovella, kun puhelin soi.

Jos lähdet, rupean itkemään.

Vaikka oli pimeää, hän osasi perille.

Ei-finiittiset verbirakenteet

Ei-finiittisissä rakenteissa on verbin nominaalimuoto: infinitiivi tai partisiippi. Monet adverbiaalina esiintyvät ei-finiittiset rakenteet ovat alisteisten lauseiden vastikkeita tai parafraaseja. Esim.

Isä on kylpemässä — menee kylpemään — tulee kylpemästä.

Mies kulki horjuen — tuli soutamalla — lähestyi arkailematta.

Hän satutti kätensä kaatuessaan.

Kaaduttuaan hän ei enää noussut.

Lähdin maalle levätäkseni.

.

Adverbiaalin asema lauseessa – poziția adverbialului în propoziție

.

Adverbiaalien enemmistö on sidoksissa lauserakenteeseen. Lauseen kokonaisrakenteen kannalta irtonaisia osia ovat vain kommenttiadverbiaalit ja konnektiivit. Sidonnaiset adverbiaalit jaetaan adverbiaalin ja verbin keskinäisen kiinteyden perusteella pakollisiin adverbiaaleihin (eli argumentteihin) ja vapaisiin adverbiaaleihin (eli adjunkteihin). Kiinteysasteen lisäksi voidaan tarkastella, liittyykö adverbiaali verbiin vai koko lauseeseen.

Adverbialin asema

Kuva: Adverbiaalin asema lauseessa

.

Verbin valenssiadverbiaalit

Kaikkein kiintein on suhde verbin ja sen rektio- eli valenssiadverbiaalin välillä. Valenssiadverbiaalin sijamuoto on voinut menettää varsinaisen merkityksensä, esim. kyllästyä johonkin, näyttää joltakin, pitää jostakin. Toisaalta sijamuodolla voi olla jäljellä paikan tai suunnan merkitys mm. eräiden oloverbien sekä liike- ja muutosverbien yhteydessä, esim. asuajossakin, mennä johonkin, muuttua joksikin, palata jostakin t. johonkin. Tällaisia lauseenjäseniä on nimitetty uusimmassa kirjallisuudessa myös obliikvitäydennyksiksi.

Pakollisten valenssiadverbiaalien lisäksi verbillä voi olla vapaitakin adverbiaaleja. Tyypillisiä vapaita määritteitä ovat tavan ja välineen adverbiaalit, esim.

Tyttö soitti pianoa kauniisti.

Matkustamme Helsinkiin junalla.

Ero verbin pakollisiin adverbiaaleihin ei ole jyrkkä, mutta useimmiten se on kuitenkin selvä.

Eräiden lausetyyppien adverbiaalit

Eräiden peruslausetyyppien rakenteeseen kuuluu oleellisena osana adverbiaali:

Puistossa leikkii lapsia.  (eksistentiaalilause)

Minulla ei nyt ole rahaa.  (omistuslause)

Pojasta tulee mies.        (tuloslause)

Tytölle kävi hyvin.        (kokijalause)

Lauseen vapaita määritteitä ovat sellaiset adverbiaalit, jotka ilmaisevat lauseen ajallisen ja paikallisen kiinnekohdan, esim.

Meillä juodaan nykyään teetä.

Ohitustiellä tapahtui aamulla paha kolari.

Lauseen vapaita määritteitä ovat myös OSMAt (esim. viikon verran, koko illan, pitkän matkaa, kolme kilometriä, vuoden ajan) sekä irrallinen nominatiivi ja partitiivi (eli status-lauseenvastike, esim. kädet sidottuina, lakki silmillä, ruokaa suussa, kiviä kengässä).

Kommenttiadverbiaalit

Kommenttiadverbiaalit ovat lauserakenteen kannalta irtonaisia osia. Ne ilmaisevat puhujan käsityksen lauseen sisällön (proposition) varmuusasteesta, todenperäisyydestä taikka alkuperästä, esim. ehdottomasti, ehkä, ilmeisesti, mahdollisesti, varmaankin.

Esitystapaan liittyviä kommentteja ovat esim. lyhyesti, suoraan sanoen, yleisesti ottaen. Kommenttiadverbiaalit voivat ilmaista myös puhujan emotiivista eli tunnesuhtautumista, esim. kumma kyllä, onneksi, valitettavasti.

Konnektiivit

Myös konnektiivit ovat irtonaisia adverbiaaleja. Konnektiivit ovat lähellä konjunktioita. Erona on se, että konjunktiot jäävät ulkopuolelle lausetta jäsennettäessä, mutta konnektiivit ovat lauseen adverbiaaleja. Konnektiivien luokka on periaatteessa avoin. Konnektiiveja ovat mm. sen takia, näin ollen, siitä syystä, nimittäin, toisaalta – toisaalta, samoin, taas, myös, kuitenkin, lisäksi, vastaavasti, sen sijaan.

Rakenteeltaan konnektiivit ovat yleensä adverbeja ja postpositiolausekkeita.

.

Adverbiaalien merkitysryhmiä – tipuri de adverbiale

.

Așa cum în românește complementele sunt grupate după funcția lor, și adverbialele sunt grupate cam în același fel, adică adverbiale de timp, de  loc, de mod, de cauză, de mijloc, de instrument, de relație, de dimensiune și de număr.

Adverbiaalit jaetaan merkityksensä perusteella ryhmiin, joita ovat mm. ajan, paikan, tavan, syyn, keinon, välineen, suhteen, mitan ja määrän adverbiaalit. Tässä yhteydessä käsitellään lähinnä paikallissijoissa esiintyviä lokatiivi- ja habitiiviadverbiaaleja sekä ajan adverbiaaleja. Esimerkkejä erilaisista adverbiaaleista on myös konkreettisten sijojen käsittelyn yhteydessä morfologian osa-alueella.

Lokatiiviadverbiaalit

Lokatiiviadverbiaalit ovat paikan ja suunnan adverbiaaleja. Suomen paikallissijat (konkreettiset sijat) jakautuvat olo-, tulo- ja erosijoihin. Olosijoja ovat inessiivi ja adessiivi. Muutossijoiksi voidaan kutsua erosijoja, elatiivia ja ablatiivia, sekä tulosijoja, illatiivia ja allatiivia. Muutossijoja käytetään varsinkin liikeverbien yhteydessä (esim. mennä johonkin, tuoda jotakin jostakin):

Mennäänkö elokuviin?

He toivat Kiinasta silkkiä.

Muutossijoja käytetään paikan adverbiaaleina muidenkin kuin liikeverbien yhteydessä. Tällöin tulosija implikoi eli ilmaisee peitetysti, että jokin on olemassa kyseisessä paikassa verbin ilmaiseman tekemisen päätyttyä (esim. jäädä – jättää – unohtaa jonnekin). Erosija taas edellyttää, että jokin oli olemassa kyseisessä paikassa ennen kuin verbin ilmaisema tekeminen alkoi (esim. etsiä – löytää – ostaa jostakin):

Unohdin sateenvarjon kauppaan.

Löysin kirjan kaapista.

Olosijalla ilmaistaan vain tapahtuma- tai tekopaikka. Tulosijan avulla suomessa kiinnitetään huomiota tekemisen tulokseen tai seuraukseen. Vertaa seuraavia:

Olosija:   Ukko väsyi tiellä.

           Muna rikottiin kulhossa.

Tulosija:  Ukko väsyi tielle (väsähti, jäi tiepuoleen).

           Muna rikottiin kulhoon (ja jätettiin sinne).

Paitsi olo-, ero- ja tulosijoihin suomen paikallissijat jakautuvat sisäisiin ja ulkoisiin paikallissijoihin. Tähän jakoon liittyy seuraavia merkityseroja:

  • Paikan käsittäminen kaksi– tai kolmiulotteiseksi. Kaksiulotteisesta tarkoitteesta käytetään ulkopaikallissijoja, kolmiulotteisesta tarkoitteesta sisäpaikallissijoja. Esim.
  • Sijainnin tarkkuus. Ulkopaikallissijat ilmaisevat epämääräistä sijaintia jonkin luona tai tuntumassa, sisäpaikallissijat tarkemmin määritettyä sijaintia. Esim.
  • Paikallisen suhteen kiinteys. Ulkopaikallissijat ilmaisevat irrotettavaa yhteyttä, sisäpaikallissijat kiinteää yhteen kuulumista:

Heittäydyin vuoteellevuoteeseen.

Kävelimme suolla. — Tarvoimme suossa.

Täällä on mukava kuljeskella. — Tässä on mukava paikka istua.

Pilkkimies juoksi avannolleavantoon.

Kiinnitin antennin katollekattoon.

Hänen kasvoillaan oli naamari. — Hänen kasvoissaan oli arpi.

.

Habitiiviadverbiaalit

Habitiiviadverbiaaliksi kutsutaan omistusta tai muuta kuuluvuutta ilmaisevaa ulkopaikallissijaista lauseketta. Omistuslauseessa adessiivisijainen habitiiviadverbiaali on lausetyypin rakenteellinen täydennys, jonka tarkoite on yleensä elollinen tai muuten omistamiseen tai hallussa pitämiseen kykeneväksi esitetty entiteetti: Minulla ~ firmalla on auto. Habitiiviadverbiaali esiintyy myös lauseissa, jotka tarkoittavat tilassa tai muuta kokijana olemista, esim. Hänellä oli asiat hyvin, Minulla on hyvä olla, Meillä ei ole mitään valittamista. Habitiivisia ovat lisäksi vastaavat allatiivi- ja ablatiivisijaiset adverbiaalit: Sain häneltä lahjan, Annoin hänelle rahaa. (→ § 986–987.)

Paikallissijaisista adverbiaaleista erottuvat omaksi ryhmäkseen merkityksen perusteella ns. habitiiviadverbiaalit. Oleellisena osana habitiiviadverbiaali kuuluu omistuslauseen rakenteeseen. Ulkopaikallissija ilmaisee elollista omistajaa. Sisäpaikallissija ilmaisee elotonta „omistajaa” tai johonkin kuulumista. Esim.

Koirallani on lyhyt häntä.

Veitsessä on pitkä terä.

Habitiiviadverbiaali esiintyy myös allatiivi- ja ablatiivimuotoisena. Allatiivi ilmaisee, kenen osaksi jotakin tulee, ablatiivi ilmaisee lähdettä. Toisin kuin omistajanadessiivi, nämä adverbiaalit eivät ole lauserakenteen kannalta pakollisia lauseenjäseniä. Esim.

Lähetin kortteja ystäville. — Sain kortteja ystäviltä.

Antaisitko lehden minulle? — Kuka otti minulta lehden?

He ojensivat minulle maljakon. — Minulta putosi maljakko.

Lainasin rahaa JannelleJannelta.

Ajan adverbiaalit

Suomessa ei ole pelkästään aikaa ilmaisevia sijoja. Ajan ilmaisemiseen käytetään lähinnä paikallissijoja. Tavallisesti ilmaistaan jokin ajankohta, esim.

Suomessa on kaunista kesällä.

Ensi viikolla lähden lomalle.

Maanantaina olen vielä työssä.

Minä vuonna olet syntynyt?

Esitys alkaa kello 19.

Alkurajaa ilmaisee elatiivi, takarajaa illatiivi, esim.

Olen matkalla tiistaista perjantaihin.

Hän on tavattavissa kymmenestä yhteentoista.

Olen ollut opettajana vuodesta 1982 lähtien.

Heikki on ollut sairaslomalla kesästä saakka.

Juhlat kestivät aamuun asti.

Palaan kotiin keskiviikkoon mennessä.

Ajallinen kesto voi olla duratiivista eli jatkuvaa tai punktuaalista eli täsmällistä. Duratiivinen kesto liittyy irresultatiiviseen aspektiin ja ilmaisee aikajakson, jonka kuluessa verbin ilmaisema toiminta tai prosessi tapahtuu. Esim.

Hän kirjoitti tutkielmaansa kaksi vuotta.

Punktuaalinen kesto taas yhdistyy resultatiiviseen aspektiin sekä tapahtumiin ja tekoihin. Esim.

Hän kirjoitti tutkielmansa kahdessa vuodessa.

Duratiivisen keston erikoistapaus on futuurinen duratiivi, joka ilmaisee ajanjakson, jonka joku suunnittelee käyttävänsä johonkin tekemiseen. Esim.

Menen Lontooseen kahdeksi viikoksi.

Voinko istahtaa tähän hetkeksi.

Menen lepäämään tunniksi.

Vuoka pannaan uuniin 15 minuutiksi.

.

Predikatiiviadverbiaali – adverbialul predicativ

.

Predikatiiviadverbiaali on adverbiaalien rajatapauksia, joka on merkitykseltään lähellä predikatiivia mutta muodoltaan adverbiaalin kaltainen. Predikatiiviadverbiaalin normaalit sijat ovat essiivi ja translatiivi; predikatiivin sijoina tulevat kyseeseen vain kieliopilliset sijat. Esim.

Anu on lääkärinä – valmistui lääkäriksi Kuopiossa.

Vrt. Heimo on insinööri (predikatiivi).

Predikatiivi esiintyy vain olla (ja harvoin tulla) -verbin yhteydessä, kun taas predikatiiviadverbiaali on mahdollinen kaikkien verbien kanssa. Predikatiiviadverbiaali kuvaa subjektin tai objektin tarkoitteen (todellista tai ajateltua) tilaa tai olomuotoa. Toisinaan on melko yhdentekevää, käytetäänkö predikatiivia vai predikatiiviadverbiaalia. Ero on siinä, että predikatiiviadverbiaali viittaa usein tilapäiseen ominaisuuteen tai muutokseen. Esim.

Timo on ala-asteen rehtorirehtorina.

Pekka on sairassairaana.

Puuro tuli mustaamustaksi.

Uusimmassa kielioppikirjallisuudessa predikatiiviadverbiaalista on käytetty myös nimitystä predikatiivinen obliikvi.

Predikatiiviadverbiaalin sijat

Predikatiiviadverbiaali on essiivissä, kun se liittyy oloverbeihin. Tällöin se viittaa lauseen subjektiin. Esim.

Ruoka (subj.) säilyy kylmänä jääkaapissa.

Ilma (subj.) pysyi kauniina koko päivän.

He (subj.) istuivat väsyneinä penkillä.

Pekka (subj.) toimii – viihtyy – pysyy valmentajana.

Essiivi voi viitata myös lauseen objektiin, esim.

Käytimme kukkaruukkua (obj.) tuhkakuppina.

Rakenne pitää jotakuta (partitiiviobjekti) jonakin (essiivi) ilmaisee puhujan mielipidettä. Esim.

Pidän Pekkaa sopivana tehtävään.

Pidätkö häntä hyvänä näyttelijänä?

Häntä pidetään rehellisenä miehenä.

Predikatiiviadverbiaali on translatiivissa, kun on kyse muutoksesta. Liittyessään intransitiivisiin muutosverbeihin predikatiiviadverbiaali viittaa lauseen subjektiin. Esim.

Sää (subj.) muuttui kirkkaaksi.

Hän (subj.) tuli tiedosta hyvin iloiseksi.

Monet (subj.) joutuvat työttömiksi vasten tahtoaan.

Transitiiviverbien yhteydessä translatiivi viittaa lauseen objektiin, esim.

Maalasimme talon (obj.) keltaiseksi.

Tieto teki hänet (obj.) onnelliseksi.

Jalka (obj.) hierottiin terveeksi.

Luulin häntä (obj.) ulkomaalaiseksi.

He ehdottavat Pekkaa (obj.) puheenjohtajaksi.

Predikatiiviadverbiaaleiksi katsotaan myös ablatiivi ja allatiivi, kun ne esiintyvät aistihavaintoverbien yhteydessä. Sijat ovat verbien rektion mukaisia. Esim.

Talo näyttää tyhjältä.

Ilma tuntuu kylmältä.

Soitto kuulosti kamalalta.

Ehdotus vaikutti hyvältä.

Ruoka tuoksui hyvältähyvälle.

Predikatiiviadverbiaalin luku

Predikatiiviadverbiaali noudattaa useimmiten sen substantiivin lukua, johon se viittaa (vrt. predikatiivin lukua). Esim.

Lapsi palasi iloisena — Lapset palasivat iloisina kotiin.

Hän tuli surulliseksi — He tulivat surullisiksi tiedosta.

Kongruenssista on poikkeuksiakin, esim.

Olen ollut täällä teidän vaivoinanne.

Vanhat säännöt otettiin esikuvaksi.

Ns. appositioadverbiaali

Eräissä lauseopeissa on erotettu omaksi kategoriakseen ns. appositioadverbiaali. Merkitykseen perustuvan määritelmän mukaan appositioadverbiaali ilmaisee olosuhteita tekemisen tapahtuessa tai tekemisen syytä tai ehtoa. Appositioadverbiaali on usein korvattavissa predikatiivisella sivulauseella, ja siksi sitä on nimitetty myös predikatiiviseksi lauseenvastikkeeksi. Appositioadverbiaalin sija on useimmiten essiivi. Esimerkkejä:

Aika, olosuhteet:

Nuorempana harrastin urheilua. = Kun olin nuorempi, harrastin urheilua.

Syy:

Lakimiehenä hän ymmärtää asian. = Koska on lakimies, hän ymmärtää asian.

Ehto:

Sinuna en tekisi noin. = Jos olisin sinä, en tekisi noin.

.

Objektinsijaiset määrän adverbiaalit – adverbiale complemente de cantitate

.

Objektinsijaiset määrän adverbiaalit (OSMAt) vastaavat kysymyksiin kuinka paljon, kuinka pitkän matkan, kuinka kauan, kuinka monta kertaa, kuinka monennen kerran. Niiden sija määräytyy yleensä samojen sääntöjen mukaan kuin objektin sija:

He viipyivät matkalla viikon.       (päätteellinen akkusatiivi)

Matkalla viivyttiin viikko.         (päätteetön akkusatiivi)

En viipynyt matkalla viikkoakaan.   (partitiivi)

Objektinsijaiset määrän adverbiaalit eivät ole tekemisen kohteita, kuten objektit usein ovat.

Ne eivät myöskään ole pakollisia argumentteja muulloin kuin mittaverbien yhteydessä, esim.

Siika painoi 2 kg 300 g.

Tynnyri veti 80 litraa lakkoja.

Kokous kesti 8 ½ tuntia.

Vastaus viipyi kaksi viikkoa.

(Ks. erikseen lukusanojen akkusatiivista.)

Määrämuotoon kiteytyneitä ilmauksia

Eräät objektinsijaiset määrän adverbiaalit ovat kiteytyneet määrämuotoon, tavallisesti päätteelliseen yksikön akkusatiiviin (sulkeissa olevat muodot ovat vaihtoehtoisia; Itkonen 1982). Esim.

Vahtikaa lapsia koko ajan (t. koko aika).

Meidän pitää tavata toisen kerran (t. toinen kerta).

Elokuva esitetään viimeisen kerran.

Päätteelliseen muotoon ovat kiteytyneet erityisesti adverbin luonteiset määritteet, jotka vastaavat kysymykseen kuinka paljon, esim.

Hänestä kuullaan vielä paljonenemmänjonkin verran.

Hänestä ei ole kuultu paljonkaan (– paljoakaan).

Neuvotteluissa edistyttiin vain vähänhiukan.

Komparatiiviin liittyviä ilmauksia

Objektinsijaiset määrän adverbiaalit voivat liittyä myös muodoltaan tai merkitykseltään komparatiivisiin adverbeihin kuten enemmän, ennen, ennemmin, myöhemmin, vähemmän. Esim.

Tulin tilaisuuteen tunnin myöhemmin.

Sinne tultiin tunti myöhemmin.

Tuntia myöhemmin paikalla ei ollut ketään.

Tällaisissa tapauksissa kyseeseen tulee myös vaihtelematon partitiivi:

Tulin sinne — Sinne tultiin tuntia myöhemmin.

Mahdollinen on myös päätteetön akkusatiivi:

Tulin sinne tunti myöhemmin.

Komparatiivimuotoisen adjektiivin edellä objektinsijainen määrän adverbiaali on päätteellisessä akkusatiivissa tai partitiivissa, esim.

Hän on vuoden (t. vuotta) vanhempi kuin minä.

.

Kolmas infinitiivi tavan sekä paikan ja suunnan adverbiaalina

.

Kolmannen infinitiivin tunnus on –mA. Nykykielessä tämä infinitiivi esiintyy vain aktiivisena ja viidessä sijassa. Inessiivi ilmaisee perusmerkityksessään paikkaa, elatiivi ja illatiivi suuntaa sekä adessiivi ja abessiivi tapaa. Esim.

INESSIIVI sanomassa
ELATIIVI sanomasta
ILLATIIVI sanomaan
ADESSIIVI sanomalla 
ABESSIIVI sanomatta

Vanhemmasta kielestä tunnetaan myös 3. infinitiivin instruktiivi, joka esiintyy passiivisenakin, esim.
.

Meidän pitää kunnioittaman esivaltaa.
Lakia ei pidä rikottaman. (passiivi)

 

Tavan adverbiaalit

.

3. infinitiivin abessiivi on tavan adverbiaalina 2. infinitiivin instruktiivin kielteinen vastine, esim.

Tyttö poistui kenenkään näkemättä. (modaalinen lauseenvastike)
Mies kulki horjumatta.
Mies tarttui lasiin käsi vapisematta. (harvinainen, status-lauseenvastike)

.

3. infinitiivin adessiivi ilmaisee tekemisen välineeksi tai tavaksi, esim.

.

Voitin miljoonan veikkaamalla.
Kieliä oppii parhaiten puhumalla.

 

Paikan adverbiaalit

.

3. infinitiivin inessiivi on perusmerkityksessään paikan adverbiaali, esim.

.

Lapset ovat ulkona leikkimässä.
Aikuiset istuvat jo syömässä.

 

Suunnan adverbiaalit

.

3. infinitiivin elatiivi ja illatiivi ovat suunnan adverbiaaleja. Elatiivi ilmaisee yleensä tulemista jotain tekemästä, illatiivi ilmaisee menemistä jotain tekemään. Esim.

.

Naiset tulivat saunomasta.
Mene katsomaan, tuliko posti.

.

Ns. 5. infinitiivi

Viidenneksi infinitiiviksi on sanottu olla tekemäisillään -rakennetta. Rakenteen perusosana on omistusliitteellinen 3. infinitiivn deminutiivijohdos. Se ilmaisee lähellä toteutumistaan olevaa tekemistä, esim.

.

Lapsi oli putoamaisillaan pöydältä.
Olin nääntymäisilläni nälkään.

 

.

BD21325_
.

Agentti

Termenul de agent (din latină ago, agere – a pune în mișcare, a acționa; a îndeplini ceva, a face) se folosește pentru a desemna elementul (persoana, obiectul) care face acțiunea exprimată de verb. Într-o propoziție agentul poate fi subiect, dar nu întotdeauna.

Passiivilauseen agentti on adverbiaali, joka ilmaisee lauseen tekijää. Esim. päätös on hallitus tekemä agentti on hallituksen. Sama asia voidaan myös ilmaista aktiivilauseella, jolloin hallitus on lauseen subjekti ja tehdä lauseen objekti: hallitus on tehnyt päätöksen.

Päinvastoin kuin monissa muissa kielissä suomessa ei ole mahdollista ilmaista passiivilauseessa tekijää agentilla, koska normaalikielessä on käytössä vain yksipersoonainen passiivi, ts. tekijänä on aina joku epämääräinen, tarkoin määrittelemätön taho.  Sen sijaan verbin nominaalimuodon yhteydessä voidaan suomessakin tekijä ilmaista agentilla: sihteerin kirjoittama kirje on pöydällä.

Apud FinnLectura

.

Introdus  / lisätty 8.3.2014

Actualizat / päivitetty 15.6.2014

.

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: