Blogulblog's Blog

Conjuncţie – konjunktio, sidesana

Conjuncţie  – konjunktio, sidesana

.

SiJa

.

 

Vezi și pagina Despre expletive – Täytesanoista.

 

Ca de obicei, mai întâi teoria în finlandeză și abia mai apoi exemplele și explicațiile în română.

CONJÚNCȚIE, conjuncții, s. f. 1. lingv. Parte de vorbire neflexibilă care leagă două propoziții într-o frază sau două cuvinte cu același rol sintactic într-o propoziție. ~ copulativă. (după fr. conjonction, lat. coniunctio)

Deși în românește particulele sunt considerate separat, finlandezii includ unele particule-sufixe în categoria conjuncțiilor.

sidesana kiel. = konjunktio 1.

konjunktio1. kiel. lauseita ja lauseenjäseniä yhdistävä partikkeli, sidesana (esim. jataiettä). Rinnastus-, alistuskonjunktio.

Mai nou se poate numi și lausekonnektiivi.

.

► konjunktio

Konjunktio on partikkeli, jolla on kytkevä tehtävä ja kiinteä paikka lauseiden, osalla myös lausekkeiden, sanojen ja sananosienkin välissä. Konjunktioiden syntaktiset pääryhmät ovat rinnastus- (esim. jataimuttavaan) ja adverbiaalikonjunktiot (esim. kunjosvaikka). Että on konjunktiokäytössään yleiskonjunktio ja kuin vertailukonjunktio. (» § 812–.)

    1. adverbiaalikonjunktio
    2. alisteinen kysymyslause
    3. avaus
    4. finaalinen suhde
    5. imitatiivijohdos
    6. liittokonjunktio
    7. parikonjunktio
    8. rinnastus
    9. » konjunktio § 812–820
    10. » § 141 konjunktion ja kieltosanan sulauma
    11. » § 143 konjunktion ja kieltoverbin sulauma, paikka lauseessa
    12. » § 801 vs. lausumapartikkeli
    13. » § 820 vs. konnektiivi
    14. » § 870 ja lauseenjäsenyys
    15. » § 1057 jatai ja mutta lisäyksen aloittajina
    16. » § 1091 yleistä rinnastuskonjunktioiden merkityksistä
    17. » § 1092 additiivisessa suhteessa
    18. » § 1098 disjunktiivisessa suhteessa, esim. taivaielielikkä
    19. » § 1102 adversatiivisessa suhteessa
    20. » § 1106 korrektiivisessa suhteessa
    21. » § 1109 poikkeusta ilmaisevassa suhteessa
    22. » § 1119 lauseen sisällä, esim. ammattilainen kun on
    23. » § 1129 kausaalisessa suhteessa, koska vs. sillä
    24. » § 1133 finaalisessa suhteessa
    25. » § 1136 konditionaalisessa suhteessa
    26. » § 1140 vaikka konsessiivisessa suhteessa
    27. » § 1141 josjoskinjos kohta konsessiivisessa suhteessa
    28. » § 1700 vai yhdistämässä haku- ja vaihtoehtokysymystä
    29. » § 1703 jos(ko)etteikö alisteisessa kysymyslauseessa

► adverbiaalikonjunktio

Adverbiaalikonjunktio on adverbiaalilausetta aloittava konjunktio, jollaisia ovat koskakunjosjoskinjos kohtavaikkajottaettä merkityksessä ’jotta’ (» § 818). Sanat kun ja jos esiintyvät lauseessa myös ensimmäisen jäsenen jäljessä (Tästä kun nyt ei näytä tulevan mitäänMinä jos saisin päättää, niin…) (» § 1119).

► alisteinen kysymyslause

Alisteiseksi kysymyslauseeksi kutsutaan toisen lauseen tai lausekkeen osana toimivaa interrogatiivista lausetta, esim. En tiedä, tuleeko hänIhmettelimme, missä hän oikein viipyiVastattavanamme oli vielä kysymys, onko enää mitään tehtävissä (» § 1703–). Etenkin puhutussa kielessä alisteisen kysymyslauseen alussa on usein konjunktio ettäMinä vähän ihmettelin, että miten se oli niin äkkiä valmis. (» § 1158.)

► Alistuskonjunktiot

Conjuncții subordinative

.

Conjuncțiile subordinative sunt părți de cuvânt invariabile care servesc la unirea a două propoziții, din care una depinde de alta.

.

että – 

  • Hän sanoi, että sinä soitit minulle.
  • El a zis că mi-ai telefonat.
  • Ajattelin, että kuulin Tarmon ja Merin tulevan kotiin myöhässä.
  • Cred că i-am auzit pe Tarmo și pe Meri când au venit târziu acasă.

.

että + eiett/en, -et, -ei, -emme, -ette, -eivät – că nu

  • Ajattelin, etten kuullut Tarmon ja  Merin tulevan kotiin myöhässä.
  • Cred că nu i-am auzit pe Tarmo și pe Meri când au venit târziu acasă.
  • Tiedän, ettet sinä lähde.
  • Știu  nu vei pleca.

koska – pentru că, pentru ca

  • En mennyt kouluun, koska olen flunssassa.
  • Nu m-am dus la școală pentru că sunt răcit.

kun – când

  • En muista, kun juna saapuu.
  • Nu-mi amintesc când sosește trenul.

kunnes – până când

  • Katsoin televisiota, kunnes nukahdin.
  • M-am uitat la televizor până când am adormit.

jahka – până când, dacă

  • Tulen, jahka ehdin.
  • Vin când oi putea.
  • Tapan sinut, jahka ehdin.
  • Când te prind, te omor.
  • Jahka tästä vanhenet ja viisastut.
  • Dacă îmbătrânești, devii [maiînțelept.

joll/en, -et, -ei… ell/en, -et, -ei… – dacă nu

  • Tulen huomenna, jollen ehdi tänään.
  • Vin mâine, dacă nu pot veni azi.

joskin (joskaan) – deși

  • Hän puhuu ruotsia, joskin hän ymmärtää myös suomea.
  • Vorbește suedeza, deși înțelege și finlandeza.

jos kohta – cu toate acestea, totuşi, chiar dacă, cu toate, deşi

  • Jos kohta otinkin esiin nämä esimerkit, uskon, että voimme vedota päteviin perusteluihin.
  • Deși am relevat (doaraceste exemple, sunt convins că vom putea trage concluzii valabile.

jotta – pentru ca()

  • Puhu kovempaa, jotta kaikki kuulevat.
  • Vorbește mai tare ca să te audă toți.
  • Opettelin suomea ennen kuin muutin Suomeen, jotta voisin käydä luennoilla ongelmitta.
  • Am învățat finlandeza înainte de a veni în Finlanda, pentru ca să pot studia fără probleme.

jos – dacă

  • Sano, jos tarvitset jotain.
  • Spune-mi dacă ai nevoie de ceva.

kun – când, în timp ce

  • Purskahdin nauruun, kun huomasin, että hameeni oli niin märkä, että se oli läpinäkyvä.
  • M-a bufnit râsul când mi-am dat seama că fusta mea era udă loarcă și devenise transparentă.

koska – pentru că   

1.  konj. (ark. kieltoverbin kanssa joskus kosk/en, -et, -ei jne.) aloittamassa syytä ilmaisevaa sivulausetta: sen tähden että, siksi että, siitä syystä että, kun (kerran). Lähdetään, koska niin haluat. Jäi kotiin, koska oli sairas. Koska oli tehty kaksi ehdotusta, äänestettiin. Taitaa tulla sade, koskapa noin pilveilee

joskin – deși, chit că 

(kielteisissä yhteyksissä: joskaan) vaikka(kin), jos kohta. Kaunis vaate, joskin kallis. Kaikki meni hyvin, joskaan ei aivan odotetusti.

.

kuten – cum, așa cum, precum

  • Tein kuten sanoit.
  • Am făcut așa cum ai zis.

kuin – chit că, câtca, chiar dacă

  • Pidän työstäni, niin raskasta kuin se onkin.
  • Îmi place munca mea, chiar dacă e grea.

ennen kuin – înainte ca

  • Kerro, mitä tapahtui, ennen kuin saavuin tänne.
  • Povestește-mi ce s-a întâmplat înainte să ajung aici.
  • Lähdetään, ennen kuin ope hoksaa, että oomme poissa!
  • Hai s-o ștergem înainte ca profa să observe că lipsim!.

ikään kuin – ca și cum

  • Hän puhuu ikään kuin hän tietäisi jotakin.
  • Vorbește ca și cum ar ști ceva.

niin kuin – ca și cum

  • Hän käyttäytyy niin kuin hän ei tietäisi mitään.
  • Se comportă ca și cum n-ar ști nimic.

niin … että – așa că, astfel că

  • Sataa niin paljon, että jään kotiin.
  • Plouă, așa că am să rămân acasă.

mikäli – după cât

  • Mikäli tiedän, hän ei osaa saksaa.
  • După cât știu, el nu știe germana.

tokko – oare        

1.  us. liitepartikkelien -han, -pa lieventämänä ilmaisemassa arvelua t. epäilyä: tuskin. Tokkopa hänestä olisi apua. Tokkohan asia on aivan niin. Tokkopa vain. Tokko [= mahtaako] sitä enää kukaan muistaa.

2. vars. kielteisissä yhteyksissä aloittamassa epäsuoraa kysymyslausetta. En tiedä, tokko hän edes on kotona. Epäiltiin, tokko puuhasta tulee mitään.

vaikka – deși, chiar dacă, chit că

  • Hän ei soittanut minulle, vaikka hän oli luvannut.
  • Nu m-a sunat, deși promisese.
  • Vaikka huomenna sataisi vettä, lähdemme saaristoon.
  • Chiar dacă mâine plouă, plecăm în arhipeleag.
  • Sain parhaat arvosanat, vaikka en opiskellut lainkaan.
  • Am luat notă mare, deși n-am studiat deloc.
  • Vaikka en opiskellut lainkaan, sain parhaat arvosanat.
  • Chit că n-am studiast deloc, tot am luat notă mare.

.

Pentru următoarele conjuncții vezi definițiile cu exemple în josul paginii

.

► avaus

Avaus on (puheen)vuoron skemaattisen rakennekuvauksen termi. Sillä tarkoitetaan keskustelupuheessa vuoron alussa olevaa irrallisempaa osaa, jossa on esim. lausumapartikkeleita kuten noai tai konjunktio jamuttaAi sinä et siis pääse tulemaanJa sitten meillä alkoi loma. Lauseen rakenteessa avaus on alkukentän eli teemapaikan ja sitä edeltävän osan edellä. (» § 1008–, 1369.)

► finaalinen suhde

Merkitykseltään finaalinen on sellainen lauseiden välinen suhde, jossa puheena olevan asiaintilan esitetään olevan tavoitteen tai tarkoituksen motivoima. Suhteen tyypillinen ilmauskeino on yleiskielessä konjunktio jotta (Juoksen jotta ehtisin), mutta sitä ilmaisee myös että (Juoksen että ehtisin) ja niin että (Juoksen niin että ehdin varmasti). Myös infiniittisellä finaalirakenteella ilmaistaan vastaavaa suhdetta: Juoksen ehtiäkseni paikalle. (» § 1133.)

 imitatiivijohdos

Imitatiivijohdos eli sitaattijohdos on toistuvaa määrämuotoista ääntelyä tai sanankäyttöä kuvaava (t)ta- ~ (t)tä- tai (t)tele-johtiminen verbi. Imitatiivijohdoksen kantavartalona on interjektio (voihkia) tai muu deskriptiivinen äännös (hohottaa) taikka konjunktio (jossitella) tai muu partikkeli (niikutella). (» § 310.)

 liittokonjunktio

Liittokonjunktio on kahden partikkelin muodostama sanaliitto, jossa toinen sanoista on konjunktio ja toinen adverbi, esim. kun taasjos kohtaennen kuin (» § 814).

► parikonjunktio

Parikonjunktio on kaksiosainen rinnastava konjunktio, jonka osat ovat ilmauksessa toisistaan erillään, kuten sekä – että ja joko – tai. Ensimmäinen osa on yleensä ensimmäisen kytkettävän edellä ja toinen osa jälkimmäisen edellä, esim. Paikalla oli sekä lapsia että aikuisiaTulen joko huomenna tai mahdollisesti vasta ylihuomenna. Samassa tehtävässä käytetään myös konjunktion ja konnektiivisen partikkelin yhdistelmiä niin – kuin (-kin) ja ei vain – vaan myös, esim. Paikalla oli niin lapsia kuin aikuisiakinEn tule vain huomenna vaan myös ylihuomenna. (» § 815.)

► rinnastus

Rinnastus on suhde, jossa on liitetty toisiinsa vähintään kaksi syntaktisesti samassa tehtävässä olevaa sanaa, sananosaa, lauseketta tai lausetta siten, että kokonaisuudella on rakenteellisesti sama tehtävä kuin rinnastettavilla: Asutko kerros- vai rivitalossa? Paikalla oli vanhoja ja nuoria ihmisiäEilen oli sateista, mutta tänään on poutaa. Tavallisesti osien välissä on rinnastuskonjunktio. Kun rinnastettavia on useita, konjunktio on kirjoitetussa tekstissä yleensä kahden viimeisen välissä: opettajat, oppilaat ja vanhemmat. Rinnastettavat ovat toisistaan syntaktisesti riippumattomia siinä mielessä, että niillä on sama rakenteellinen suhde mahdolliseen yhteiseen hallitsevaan elementtiin, esim. Pihalla oli tyttöjä ja poikia. Lauseiden rinnastuksessa syntaktinen riippumattomuus tarkoittaa sitä, ettei kumpikaan lause ole toisen osa eikä sisälly toisessa lauseessa ilmaistun kysymyksen tai kiellon vaikutusalaan. Laajemmassa mielessä rinnastaminen on tekstuaalinen strategia, jolla tekstin osia, lauseita, lausekkeita, sanoja ja sananosia liitetään toisiinsa, kun ilmaistaan, että kytketyillä on jotain yhteistä. (RAKENNE > Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet > Yleistä > Rinnastussuhde > § 1079 Mitä on rinnastus?”>» § 1079–.)

► Rinnastuskonjunktiot

 Conjuncții coordinative

Conjuncțiie coordinative sunt părți de cuvânt invariabile care servesc la unirea unor elemente ale aceleiași propoziții sau a două propoziții independente, de acelați grad.

Aici încercăm să le grupăm puțin după modelul românesc, dar mai jos apar în ordine alfabetică.

.

Unele conjuncții zise copulative servesc la îmbinarea a două elemente din propoziție sau a două propoziții:

ja – și

  • Menin kotiin ja katsoin televisiota.
  • M-am dus acasă și m-am uitat la televizor.
  • Äitini ja isäni eivät ole kotona.
  • Mama și tata nu sunt acasă.

 

kä – ba nu, și nu, nici …nici

  • En juo en polta.
  • Nici nu beau, nici nu fumez.

ynnä – și, și cu

  • ynnä muuta sellaista (yms.)
  • și așa mai departe

sekä – și, atât … cât … și

  • Minulla on kaski koiraa ja kissa sekä kultakala.
  • Am doi câini, o pisică (cât) și un peștișor auriu.

.

Se numesc disjunctive conjuncțiile care separă două elemente excluzând unul din ele:

tai – sau

  • Voin mennä elokuviin tai jäädä kotiin.
  • Pot să mă duc la cinema sau să rămân acasă.

vai (în întrebări) – sau

  • Haluaisitko kahvia vai teetä?
  • Vrei cafea sau ceai?
  • Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma.  (Shakespearen Hamletin suomennos)
  • A fi sau a nu fi, asta-i întrebarea. Hamlet. Shakespeare
  • .

Conjuncția vai distinge două concepte care se exclud una pe alta. Când într-o întrebare se prezintă o alternativă, fără ca alegerea uneia să o excludă pe cealaltă, se întrebuințează conjuncția tai:

  • Puhuitko miehen vai naisen kanssa? (doar o opțiune este posibilă)
  • Ai vorbit cu un bărbat sau cu o femeie?
  • Onko vauvalla ehkä nälkä tai jano? (ar putea să-i fie atât foame cât și sete)
  • I-o fi bebelușului foame sau sete?
  • .

Conjuncțiile adversative opun intre ele două elemente:

mutta – dar

  • Hän ei voinut tulla mutta soitti minulle.
  • N-a putut veni dar mi-a telefonat.

mutten, muttet, muttei, muttemme, muttette, mutteivät – dar nu

  • Kuuntelimme sinua muttemme ymmärtäneet.
  • T-am ascultat, dar nu te-am înțeles.

vaan – dar, ci

  • En asu Helsingissä vaan Vantaalla.
  • Nu locuiesc la Helsinki ci la Vanta.

.

Se numesc declarative conjuncțiile care explică un concept:

eli – adică, cu alte cuvinte

  • Hän soitti kaksi päivää sitten eli sunnuntaina.
  • A sunat acum două zile, adică  duminică.
  • Eilen istuin koko päivän kahvilassa, eli lintsasin koulusta.
  • Ieri am stat toată ziua la cafenea, adică / cu alte cuvinte, am chiulit.

.

Conjuncțiile care servesc la concluzie din ceea ce s-a spus înainte, se numesc concluzive:

siis – deci, prin urmare

  • Ajattelen, siis olen olemassa.
  • Gândesc, deci exist. Cogito ergo sum.

.

siksi – așa că

  • Olin sairas, siksi jäin kotiin.
  • Eram bolnav, așa că am rămas acasă.

.

Conjuncțiile corelative fac relația între două sau mai multe elemente:

Vezi și pagina Ristiin rastiin – perechi celebre

sekä … että – atât … cât și

  • Sekä äiti että isä auttoivat häntä.
  • Atât mama cât și tata l-au ajutat.

ei … eikä – nici … nici(măcar)

  • En syö lihaa enkä kalaa.
  • Nu mănânc nici carne nici pește.

joko … tai – sau … sau

  • Lähden joko tänään tai huomenna.
  • Plec sau azi sau mâine.

.

ja – și (în propoziții pozitivie, enunțiative)

N ja N (nimi ja nimi)

·         Tarmo ja Merja tulivat kotiin myöhässä.

·         Tarmo și Merja au venit acasă târziu.

Adj ja Adj (adjektiivi ja adjektiivi)

·         Hän oli kaunis ja pitkä tyttö.

·         Ea este o fată frumoasă și înaltă.

V ja V (verbi ja verbi)

·         Maanantaina menin yliopistoon ja ostin koulukirjani kirjakaupasta.

·         Luni m-am dus la universitate și mi-am cumpărat manualele de la librărie.

S ja S (substantiivi ja substantiivi)

·         menin kotiin, ja Martti lähti kapakkaan.

·         Eu am venit acasă și Martti s-a dus la crâșmă. 

Observație. 

Dacă sunt două subiecte diferite, în propoziția finlandeză este obligatorie virgula înainte de conjuncție!

joko ~ tai – sau … sau

·         Joko Pekka tai Meri tuli kotiin myöhässä.

·         Sau Pekka sau Meri a venit acasă târziu.

 

~kä – ba, și nu (într-o propoziție negativă în locul lui ja)

·         Se olit sinä, joka tuli kotiin myöhässä, ei veljesi.

·         Ești tu cel care a venit acasă târziu, și nu fratele tău.

 

mutta – dar (într-o propoziție pozitivă)

·         Tulit kotiin myöhässä, mutta veljesi tuli ajoissa.

·         Ai venit acasă târziu, dar fratele tău a venit la timp.

nimittäin – anume

·         edellä esitettyyn jnk selittävän, selventävän t. täydentävän lisän liittävä adv.; näet. Hän, Pekka nimittäin. En tule, olen nimittäin sairas. Usein sattuu nimittäin niin, että – -.

näet (nimittäin) – anume

·         En lähtenytkään, tuli näet sade. Asia on näet niin, että – -.

 

paitsi – fără, afară de

·         Otan kaikki nuo kynät, paitsi tuon.

·         Iau toate creioanele astea, afară de ăsta.

 

sekä – atât, și

·         Vuosikertajuomia ovat hienot konjakit sekä monet viinit.

·         Băuturile de colecție sunt coniacurile fine ca și multe vinuri.

 

sekä ~ että – atât … cât și

·         Sekä Pekka että Meri tulivat kotiin myöhässä.

·         Atât Pekka cât și Meri au venit acasă târziu.

 

sillä – astfel, pentru că

·         Jäin kotiin, sillä olin sairas.

·         Am rămas acasă, pentru că eram bolnav.

 

tahi, tahikka – sau (cf. tai)

·         Hän joko luulee löytäneensä totuuden tahi  muka etsii totuutta.

·         El sau crede că a găsit adevărul sau se face că-l caută.

 

tai – sau

·         Se oli Pekka tai Meri, joka tuli kotiin myöhässä.

·         A fost sau Pekka sau Meri care a venit acasă târziu.

·         Juotko kahvia tai teetä?

·         Bei cafea sau ceai? 

Răspunsul așteptat ar putea fi cafeamulțumesc. (Kahvia, kiitos.) sau nu, mulțumesc (En juo / ei, kiitos), da niciodată doar kiitos.

 

Observație. 

Există și alte forme (tahitaikkatahikka), care sunt încă utilizate în unele locuri. Din perechile tahi ~ tai și tahikka ~ taikka, s-a pierdut h și formele care au păstrat în h sunt considerate arhaice și se mai folosesc în limbajul juridic. Taikka mai păstrează o nuanță diferită de tai, de exemplu este utilizat atunci când este vorba de o concluzie sau o alternare: Se, joka tuli kotiin myöhässä oli Pekka. Taikka Merja. – Cel care a venit târziu acasă a fost Pekka. Sau poate să fi fost Merja.

 

taikka – sau (cf. tai)

·         Tavalla taikka toisella.

·         Într-un fel sau altul.

 

vaan – dar (într-o propoziție negativă), mai curând

·         Tuo ei ole hänen kynänsä, vaan tämä.

·         Ăsta nu-i creionul lui, ci ăsta.

vai – sau 

(întrebuințat de preferință cu întrebările la care răspunsul este una din alternative)

·         Otatko kahvia vai maitoa?

·         Bei cafea sau lapte?

(Răspunsul așteptat ar putea fi unul din două.)

 

ynnä – și, și cu (arhaic cu conotații biblice)

·         Yksi ynnä kaksi on kolme.

·         Unu și cu doi fac trei.

Observație.

În zilele noaste formele obișnuite sunt: yksi plus kaksi on kolme, sau yksi ja kaksi on kolme.

.

myötä – pentru; cu, odată cu, împreună (mukana, mukaan)

myötä us. ylät.
1. adv.

a. mukana, muassa, matkassa, seurassa; mukaan, matkaan, seuraan. Kulkea, seurata myötä. Tule myötä! Hänellä on onni aina myötä.
b. puolesta, puolelle. Ei ollut myötä eikä vastaan.

2. postp. mukana, kanssa, keralla; mukaan, oheen; us. paremmin toisin. Kevään myötä tulivat kottaraiset. Asia unohtui iän, vuosien myötä. Ottaa jtak myötänsä. Työn luonne muuttuu automaation myötä paremmin: automaatio muuttaa työn luonnetta. Rahamarkkinat kuumenivat sotauutisten myötä paremmin: takia.

asia unohtui vuosien myötä ● cu timpul, problema a fost uitată ■ saken glömdes med tiden

.

BD15156_

.

Despre -kä ceva mai mult.

(verb de negație +) -kä

Știm deja că finlandeza folosește pentru negații un verb, verbul de negație ei inflectat la toate persoanele. Vezi Kieltotaivutus – forma negativăPe de altă parte, știm că româna folosește pentru negație nu, pentru a afirma ceva negativ, dar și pe ba, chiar în combinația ba nu (uneori: și nu) pentru a contrazice o afirmație pozitivă. Asta se exprimă în finlandeză cu ajutorul sufixului – (de ce nu -kA? Pentru că se folosește exclusiv cu verbul ei care are doar vocale anterioare). Altfel spus – este antonimul / opusul lui ja.

–        Te duci mâine. – Mennet huomenna.

–        Eu nu mă duc. – En menne.

–        Ba te duci! – Kyllä, mennet!

–        Ba nu mă duc! – Enkä menne!

.

1.      (coordonareși … nu (propoziția următoare care începe cu cele două conjuncții trebuie să aibă același subiect cu propoziția precedentă).

·         Minä en nouse ylös, enkä syö aamupalaa, ennen kuin aurinko paistaa.

Nu mă scol și nu-mi iau micul dejun înainte de răsăritul soarelui.

·         Älä nouse ylös, äläkä syö aamupalaa, ennen kuin aurinko paistaa!

Nu te scula și nu lua micul dejun înainte de răsăritul soarelui!

·         ja + verb de negație

Această combinație poate fi utilizată numai în cazul în care cele două propoziții coordinate au același subiect. Forma verbului depinde de persoana subiectului:

.

indikatiivi, konditionaali ja potentiaali imperatiivi (mai mult teoretic)

.

.

persoona yksikkö monikko yksikkö monikko
1. en +  emme +  älkäämme + 
2. et +  ette +  älä +  älkää + 
3. ei+  eivät +  älköön +  älkööt + 

.

► vertailukonjunktio

Vertailukonjunktio on sana kuin, jota käytetään komparatiivin yhteydessä aloittamassa vertailukohdan ilmausta, esim. Hän on pirteämpi kuin muut, sekä muissa vertailevissa ilmauksissa, esim. Hän on pirteä kuin peipponen. Vertailukonjunktio esiintyy myös temporaalisessa liittokonjunktiossa ennen kuin sekä monissa kiteymissä, esim. ikään kuinpikemminkin kuin. (» § 819.)

► yleiskonjunktio

Yleiskonjunktio on nimitys konjunktiolle että (puhutussa kielessä myös et), joka esiintyy tyypillisesti alisteisen lauseen rajan merkkinä; sillä ei ole samalla tavalla omaa merkitystä kuin adverbiaali – ja rinnastuskonjunktioilla (» § 819).

.

.

Konjunktiot eli sidesanat

ja Matti ja Maija asuvat Vantaalla.
sekä Heillä on kaksi poikaa ja yksi tyttö sekä koira.
sekä – että Sekä tyttö että pojat ovat samassa koulussa.
-kä Naapurin lapsilla ei ole kissaa ei koiraa.
eli Naapurin perhe on kotoisin Siamista eli Thaimaasta.
tai Koulun jälkeen lapset tekevät kotitehtäviä tai leikkivät ulkona.
vai Haluatko sinä opiskella vai leikkiä?
joko – tai Naapurit matkustavat kesällä joko Thaimaahan tai ovat kotona.
mutta Matti matkustaisi mielellään ulkomaille, mutta Maija tahtoo maalle.
vaan Lapsetkin pyytävät: „Emme halua ulkomaille, vaan mummolaan!”
sillä Matti lupaa tulla maalle, sillä hän on hyväsydäminen isä.
että Hän ehdottaa, että naapuritkin voisivat tulla mukaan.
koska Naapurit tulevat iloisiksi, koska he haluavat tutustua Suomeen.
kun Kun matkapäivä koittaa, kaikki pakkaavat tavaransa pikkubussiin.
kunnes Matti odottaa, kunnes kaikki ovat nousseet autoon.
ennen kuin Hän ei lähde ajamaan, ennen kuin kaikkien turvavyöt ovat kiinni.
jos Matkalla Maija sanoo: „Syömme eväät ulkona, jos on kaunis ilma.”
vaikka Mummi ja ukki ovat pirteitä, vaikka heillä on jo paljon ikää.
kuin Ukki on vanhempi kuin mummi.
niin kuin Kuitenkin hän tekee vielä työtä niin kuin nuoret miehet.
kuten Kuten voitte arvata, lapset juoksevat heti rantaan uimaan.
-kO Pian he tulevat katsomaan, onko mummin ruoka jo valmista. Et lähde kouluun?

.

Conjuncțiile explicate mai jos potrivit Kielitoimiston sanakirja nu sunt ordonate alfabetic, ci sunt aranjate potrivit ordinii din tabelul de mai sus.

.

ja

1.  sanoja t. lauseita (sana- t. lausesarjasta tav. kahta viimeistä) yhdistävä rinnastuskonj. Mies ja vaimo. Viini, laulu ja naiset. Syötiin, juotiin ja tanssittiin. Omena- ja päärynäpuita. Päätä särki ja suussa oli paha maku.

a.  useampien lueteltavien sanojen välissä ilmausta tehostamassa. Ilo ja riemu ja ylpeys täytti sydämeni. – – sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti UT.

b.  jnk eri puolia tähdennettäessä. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Hyvä äiti ja kasvattaja.

c.  toistettujen sanojen välissä jatkuvuutta ilmaistaessa, erilaisuutta tähdennettäessä, harmia t. halveksuntaa ilmaistaessa ja joissakin sanonnoissa. Hakee ja hakee. On ero miehellä ja miehellä. „Aiotko pyrkiä eduskuntaan?” „No pyrkiä ja pyrkiä.” Se ja se henkilö. Niin ja niin paljon. Juuri ja juuri vältti yhteentörmäyksen.

d.  yhdistämässä läheisesti yhteen kuuluvia, us. kiinteän yhtymän muodostavia sanoja. Kääntää ja vääntää. Hätä ja hoppu. Maat ja mannut. Tunki luihin ja ytimiin. Vähän niin ja näin. Mene ja tiedä. Otti ja kuoli.

e.  ilmaisemassa rinnastettavien vastaavuutta tm. suhdetta; vrt. per. Tavoitteena maali ja ottelu maali joka ottelussa. Kirjoitti vauhtia vuosi ja kirja. Laaki ja vainaa ark. yhdellä yrittämällä onnistumisesta. Nuoriso ja huumeet otsikkona: nuorison suhde huumeisiin.

f.  sekalukuja, joskus muitakin lukuja ilmaistaessa. Kaksi ja puoli. Kello 12 ja 50. Tuhannen ja yhden yön sadut.

g.  virkkeen t. sanayhtymän alussa ilmaisemassa siirtymistä, viittaamassa samanlaisiin asioihin, tyylisyistä ym. Ja sitten tulemme tärkeimpään. Ja sitten me ryypättiin. Ja niin edelleen. Ja sekös oli hauskaa. Ja Jumala sanoi Aabrahamille: – – VT.

h.  liittämässä esitykseen välilauseen tapaista huomautusta t. tehostavaa täydennystä. Hän lähti — ja miksei olisi lähtenyt — kun taas minä – -. Sattui, ja hyvin sattuikin. Ulos siitä ja äkkiä!

i.  seurausta ilmaisemassa: niin. Vielä sellainen voitto ja olen hukassa. Sanakin vielä ja minä lyön!

2.  adv., ark. = myös. Ai te olitte siellä ja?

.

sekä konj.

1.  rinnasteisia lauseenosia (ei lauseita) yhdistävä kirjallissävyinen konjunktio, jota käytetään vars. ja-konjunktion ohella haluttaessa selventää rinnastettavien ryhmien tms. suhdetta; samoin kuin, ynnä. Jäsenmaksun määrääminen sekä muut esityslistassa määrätyt asiat. Kulutus- ja kevytmaidon sekä kerman homogenoiminen. Vuosikertajuomia ovat hienot viskit ja konjakit sekä monet viinit. Neuletta kavennetaan I ja II puikon alussa sekä II ja III puikon lopussa.

2.  rinnastuskonjunktioparissa sekä — että, joka korostaa kahdesta rinnasteisesta lauseenosasta kumpaakin erikseen ja osoittaa useampiosaisissa rinnastuksissa näiden lauseenosien kytköksen toisiinsa; niin — kuin, yhtä hyvin — kuin. Sekä isä että äiti tulivat mukaan. Ohjelmassa käsiteltiin sekä ensimmäistä että toista maailmansotaa. Sekä pesi että vahasi auton. Tunnettu sekä poliitikkona että loistavana esiintyjänä ja kynänkäyttäjänä. Tutkimuksen turvaamiseksi tarvitaan sekä valtiovallan ja elinkeinoelämän että korkeakoulujen omia toimia. Satelliitin avulla välittyvät sekä radio- ja televisio-ohjelmat että teleksi- ja puhelinyhteydet valtameren yli. Raportissa korostettiin sekä ilman, ilmakehän että maaperän suojelun kiireellisyyttä paremmin: Raportissa korostettiin ilman, ilmakehän ja maaperän suojelun kiireellisyyttä.

Vezi pagina Ristiin rastiin – perechi celebre

.

ehkä (kieltoverbiin liittyneenä esiintyy joskus taivutusmuodoissa ehken, ehket, ehkei jne.) mahdollisesti, kenties, kukaties. Ehkä olet t. olet ehkä oikeassa. Ehkä siinä on jokin vika. Ehkäpä sadetta ei tulekaan. „Lähteekö hänkin?” „Ehkä” Ehkä suurin kaikista. Ehkä kauankin. Ehkä ei t. ehkei koskaan. Kaksi, ehkä kolmekin. Olette kai kuulleet, ehkä nähneetkin.

  1. kohteliaissa kehotuksissa, kysymyksissä tms. Ehkäpä menemme peremmälle. Saako ehkä olla kahvia?

.

elikkä rinnastuskonj., ark. eli.

.

eli rinnastuskonj.

1.  yhdistämässä kahta samamerkityksistä ilmausta t. liittämässä täsmennyksen edellä kerrottuun: toisin sanoen, tarkemmin sanoen. Leivonen eli kiuru. 24 kpl eli 2 tusinaa. Tokiossa on 11 miljoonaa asukasta eli kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa. Päivää aikaisemmin eli keskiviikkona. Äänten laskussa todettiin virhe, eli vaali jouduttiin uusimaan.

2.  kans., vanh. tai, vai; muuten, muussa tapauksessa. Isä eli äiti. Usko heti, eli minä tulen ja näytän.

.

tai (rinn. taikka) eri vaihtoehtoja ilmaisevia sanoja t. lauseita (sana- t. lausesarjasta kahta viimeistä) yhdistävä rinnastuskonj. Rahat tai henki! Nyt tai ei koskaan. Sen teki Liisa, Matti tai Ville. Tavalla tai toisella. Kerran tai kaksi vuodessa. Enemmän tai vähemmän tarkka aikataulu. Puu- tai tiilitalo. Taajamat, joissa ei ole apteekkia tai [= eikä] lääkevarastoa. Usko tai ole uskomatta. Kävele sinne, ota taksi tai aja bussilla.

a.  liittokonjunktion osana. Joko — tai kahta vaihtoehtoa yhdistämässä. Joko tänään tai huomenna.

b.  yhdistämässä edellä sanottuun sitä korjaavaa t. selittävää ilmausta. Oli hämärää tai paremminkin pimeää. Tuo ei pidä paikkaansa, tai sitten minä olen erehtynyt. / En tuntenut heistä ketään. Tai tunsin sentään yhden pojan.

c.  yhdistämässä käskyyn, vetoomukseen tms. uhkausta t. epätoivottavaan seuraukseen viittaavaa ilmausta: muuten, muussa tapauksessa. Hiljaa, tai saatte laputtaa ulos! Hänelle on parasta antaa periksi, tai saamme kaikki kärsiä. Joko maksat heti velkasi, tai otan yhteyttä lakimieheen.

d.  yhdistämässä vaihtoehtoja, joista kumpikaan ei vaikuta asiaan. Työhön on mentävä, satoi tai paistoi. Meni syteen tai saveen, me yritämme.

e.  kysymyslauseessa yhdistämässä jäseniä, jotka eivät ole ainoita vaihtoehtoja; vrt. vai. Onko sinulla ehkä nälkä tai jano? En tiedä, kuka tai mikä hän on. Maksatteko rahalla tai sekillä vai luottokortilla?

.

vai konj.

1.  erottamassa kysymyslauseessa kahta ainoaa mahdollista vaihtoehtoa. Lähdetkö vai jäätkö? Ajoiko autoa mies vai nainen? Matkustatko tänään vai huomenna? Ollako vai eikö olla? En tiedä, onko asia tärkeä vai ei. Tuletko heti vaiko [paremmin: vai] vasta myöhemmin? / Hän tuntuu olevan kiinnostunut sinusta. Vai olisinko erehtynyt?

  1. myönnyttelevissä kysymyksissä. Nerokasta, vai mitä [= eikö niin, eikö totta]? Et siis aio totella, vai?

2.  aloittamassa toteavaa, torjuvaa, väheksyvää t. hämmästyneen t. närkästyneen sävyistä (huudahdus)lausetta. Vai niin. Vai sillä tavalla. Vai semmoisia hän puhui. Vai et muka suostu. / „Hän on aivan viaton.” „Vai viaton!” / „Lähtisitkö tanssimaan?” „Vai vielä tanssimaan tuollaisen kanssa!”

.

joko

1.  ks. jo.

2.  liittokonjunktion osana. Joko—tai(kka), tahi kahta vaihtoehtoa yhdistämässä. Joko tänään tai huomenna.

.

jo (yl. vain myönteisissä lauseyhteyksissä) joko, johan, jopas

1.  ilmaisemassa jnk aikaisemmuutta tiettyyn (us. jhk odotettuun) vertailuajankohtaan nähden. Jo kauan sitten. Jo paljon aikaisemmin. Kuulin sen jo eilen. Kuten jo sanoit. Hän herätti huomiota jo lapsena. Jo esi-isämme hiihtivät. Hän lähteekin jo huomenna. Joko posti tuli? Johan se irtosi.

  1. Suu kiinni niin kuin olis jo!

2.  liikkumista ilmaisevissa yhteyksissä paikkaan t. etäisyyteen liittyen edellisen merkitysryhmän tapaan. Tuli jo portaissa vastaan. Jo alkumatkasta. Ranta oli jo aivan lähellä. Tunsin hänet jo kaukaa.

3.  ilmaisemassa jnk kehityskulun, tilan, määrän tms. huomattavaa astetta. Onko kello jo noin paljon? Oli jo myöhäistä katua. Jo harventunut tukka. Jo kuudennella kuukaudella. Kysyi jo kolmannen kerran. Eiköhän se jo riitä. Anna nyt jo [= vihdoin]!

4.  ilmaisemassa että jk riittää sellaisenaan: yksistään, yksin, pelkästään. Jo siitäkin syystä, että – -. Jo pelkkä ajatus puistattaa. Pelkää jo pienissäkin mäissä.

 5.  päivittelyissä, ihmettelyn, ihailun ym. ilmauksissa. Jo pitää olla! Jo nyt on ihme, jollei – -. Jo on lääniä! Johan tuulee! Johan (nyt) on kumma! Jopas nyt jotakin!

.

mutta vastakohtaa t. rajoitusta ilmaiseva rinnastuskonj. (kieltoverbiin liittyneenä us. mutt/en, -et, -ei, -emme, -ette, -eivät t. -eivat)

1.  yhdistämässä vastakohtaisuutta ilmaisevia lauseita t. lauseenosia: sitä vastoin. Sinä lähdet mutta minä en. Ei hän lahjaton ole mutta laiska. Ei vielä tänään mutta huomenna.

2.  vastakohtaparin edellinen jäsen sisältää us. myönnytyksen: tosin, kyllä, vaikkakin tms.; jälkimmäinen jäsen ilmaisee us. varauksen, tarkennuksen tm. lisäyksen: kuitenkin, sittenkin, joka tapauksessa. Hän on matkoilla mutta palaa pian. Odotin häntä mutta turhaan. Uhkaili muttei kumminkaan lyönyt. Saat anteeksi mutta vain tämän kerran. Mutta vaikka kuinka yritin selittää asiaa, minua ei uskottu. Pieni mutta siitä huolimatta tehokas. Kylmä mutta vähäluminen talvi. Uskomatonta mutta totta.

  1. liittämässä tähdennystä, täsmennystä, selitystä, perustelua tms. edeltävään ilmaukseen. Kaikesta oli puutetta mutta varsinkin elintarvikkeista. Hauska mutta myös hyödyllinen harraste. Asia on selvä, mutta onhan sitä pohdittukin.

3.  aloittamassa vastaväitettä t. sen sävyistä kysymystä. / „En nyt viitsi siivota.” „Mutta sinähän lupasit.” / Niin, niin, mutta mistäs rahat otetaan? Mutta onko se edes mahdollista?

4.  aloittamassa anteeksipyyntöön liittyvää kysymystä, pyyntöä, vaatimusta, väitettä, selitystä tms. Anteeksi, mutta saisinko tulta. Suokaa anteeksi, mutta tämä paikka on varattu. Anteeksi vain, mutta olet täysin väärässä.

5.  liittämässä edellä esitettyyn ilmausta, joka tuo esiin uuden aiheen, ajatuksen, käänteen t. merkitystä vailla aloittaa esityksen. Mutta ensiksi hieman asian taustaa. Mutta minähän vallan unohdin varsinaisen asiani. Ei mutta otetaanpas välillä pienet!

  1. kysymyksissä ja huudahduksissa, jotka ilmaisevat hämmästystä, ilahtumista, nuhtelemista, kiusoittelua, harmia, välinpitämättömyyttä tms. Mutta tämäpä oli yllätys! No mutta Liisa, eipä ole tavattu pitkiin aikoihin! Ei mutta sehän on ennenkuulumatonta! Paljon se maksaa, mutta maksakoon!

6.  substantiivina

a.  vastaväitettä, vastahakoisuutta, epäilystä, veruketta ilmaisemassa. „Voisin lähteäkin, mutta – -.” „Ei mitään muttia, sinä lähdet ja sillä selvä.”

b.  estettä, hankaluutta, vaikeutta, pulmaa ilmaisemassa. Hankkeen tiellä oli yksi iso mutta: rahapula.

.

vaan

1.  konj. yhdistämässä kahta lausetta t. lauseenosaa, joista jälkimmäinen ilmaisee oikean vaihtoehdon edellisen kieltämän tilalle. Sade ei lakannut vaan kiihtyi. Ei tänään vaan huomenna. En minä vaan sinä. Hän ei ole opettaja vaan lääkäri. Ei ainoastaan työtoveri vaan myös ystävä.

  1. mutta-konjunktion tapaan (vrt. mutta 2). Uhkaili vaan ei kumminkaan lyönyt. Kuusitoista vaan ei kahdeksaatoista vuotta täyttänyt.

2.  adv., ark. vain. Hän vaan seisoi ja katseli. Aina vaan hinnat nousevat. Mene vaan, jos on kiire. Anna tulla vaan! Ettei vaan kävisi hullusti. Tulen heti kun vaan ehdin. Tuollaisen nyt tekee kuka vaan. / „Mistäs sen tiedät?” „Tiedänpähän vaan.”

3.  konj., kans. liittämässä edellä esitettyyn ilmausta, joka tuo esiin uuden aiheen, ajatuksen t. käänteen t. merkitystä vailla aloittaa esityksen. Vaan mitenkäs tämä saadaan pysähtymään? Vaan oli se kumma tapaus, kun – -.

.

sillä

1.  konj. aloittamassa selittävää sivulausetta: nimittäin, näet, koska. Jäin kotiin, sillä olin sairas.

2.  adv.

a.  siitä syystä, siksi. Sillähän minä tätä esitin, että saataisiin asia selväksi.

b.  kielteisissä yhteyksissä varausta t. myönnytystä ilmaisemassa. Ei hän sillä [= sen vuoksi, siinä mielessä] sanonut, että haluaisi perua. Eipä sillä [= silti], kyllä minä voin mennäkin.

sillä lailla, sillä tapaasillä tavoin, sillä välin

.

että (kieltoverbiin liittyvänä us. ett/en, -et, -ei, -emme, -ette, -eivät) konj.

1.  ns. yleisesti alisteisen sivulauseen alussa. On hauskaa, että tulit. Vahinko, etten muistanut. Ei ihme, että – -. Se että hän ei suostunut, johtui kiireestä. Että näin kävi, oli silkkaa sattumaa. Uskon että selviydyn. Varo ettet putoa. Anteeksi että häiritsen. Kiitos että muistit. Hallitus esitti, että veroja korotettaisiin. En lainkaan epäile, ettet puhu(isi) totta. Ihmetteli (sitä), että – -. Tieto, että olet sairas, huolestutti meitä. Kuuli huhun, että – -. On jo aika, että lähdemme. Olen sitä mieltä, että – -. Siinä tapauksessa, että – -. Tuntuu siltä, että – -. Siitä huolimatta, että – -. Ilman että. Paitsi että. Sen sijaan että. Siten että. Sikäli että.

a.  liitettäessä epäsuoraa esitystä johtolauseeseen. Äiti sanoi, että hän odottaa meitä.

b.  ark. suoran esityksen edellä. Hän huusi meille, että odottakaa hetki yleiskielessä paremmin: että odottaisimme hetken.

c.  joskus samasanaisen lainauksen edellä. Kirjoittaja väittää sivulla 5, että „laki oli susi jo syntyessään”.

2.  aloittamassa seurausta ilmaisevaa sivulausetta. Huusi (niin) että oli pakahtua. Mitä olen tehnyt, että noin murjotat? Ei päivää ettei vahinkoa SL. Oli niin sairas, ettei jaksanut lukea. Tulos oli sellainen, että se tyydytti kaikkia. Kello on viisi, niin että voimme lähteä.

3.  aloittamassa (us. vaillinaista) sivulausetta, joka korostaa päälauseen t. sen osan merkitystä. Niin hyvä, ettei paremmasta väliä. Kovat, etten sanoisi [= melkeinpä, jopa] mahdottomat ehdot.

Vars. ark. Tappio tuli että paukahti. On siinä sellainen mies, että!

4.  aloittamassa tarkoitusta ilmaisevaa sivulausetta; vrt. jotta. Syö pian, että ehdit mukaan. Lainaatko rahaa, että saan oluen? Kankaan tulee olla lujaa, että se kestää (t. kestäisi). Vahdi lapsia, etteivät ne putoa. Kysyin asiaa sen tähden, että saisin varmuuden. Että(s) sen tiedät ark. ks. tietää 1.

5.  aloittamassa syytä ilmaisevaa sivulausetta. Siksi että, (siitä) syystä että, sen tähden että. Kone vaurioitui siksi että huolto oli unohdettu.

6.  kysymyslauseiden yhteydessä.

  1. muodoltaan kielteisissä virkkeissä korostamassa myönteistä tulkintaa; vrt. että 7.a. En epäile, ettetkö olisi oikeassa. Ei voi kieltää, etteikö tilanne olisi vakava. Tehdas ei kiistänyt, etteivätkö sen jätevedet olisi saastuttaneet järveä.

7.  vars. vapaassa keskustelussa aloittamassa aiempaan esitykseen läheisesti liittyvää (us. vaillinaista) lausetta.

a.  pyydettäessä toistamaan jtak t. toistettaessa toisen ajatuksia. Niin että mitä? Etteikö täällä saisi laulaa? „Missä isä on?” „Ettäkö isä?

b.  päätelmän ilmaisevassa lauseessa. Jaha, että kaikki ovat kotona. Vai että ollaan jo niin pitkällä!

c.  Mikä ettei ihmettelevissä kysymyksissä t. myöntävänä vastauksena. Mikä ettei tämä koskaan onnistu? „Otatko ryypyn?” „No mikä ettei.”

d.  Ettei vain aloittamassa epäilyä t. epäröintiä ilmaisevaa lausetta; vrt. että 7.e. Ettei vain taas alkaisi sataa.

e.  voimakasta tunnereaktiota (vars. mielipahaa t. mielihyvää) ilmaisevissa huudahduksissa. Että kehtaatkin! Voi etten sitä muistanut! Että pitikin sattua! Voi että! Kukas sieltä tulee — ettei vain vanha tuttu!

8.  Sekä — että ks. sekä 2. Vezi mai sus!

.

koska

1.  konj. (ark. kieltoverbin kanssa joskus kosk/en, -et, -ei jne.) aloittamassa syytä ilmaisevaa sivulausetta: sen tähden että, siksi että, siitä syystä että, kun (kerran). Lähdetään, koska niin haluat. Jäi kotiin, koska oli sairas. Koska oli tehty kaksi ehdotusta, äänestettiin. Taitaa tulla sade, koskapa noin pilveilee.

2.  adv. = milloin. Koska palaat? Käyn kysymässä, koska juna lähtee. Koskahan sinustakin tulee mies! Tule koska haluat. Koska tahansa, hyvänsä, vain.

.

kun konj.

1.  aloittamassa aikaa ilmaisevaa sivulausetta.

a.  sivulauseen ilmaisema teko, tapahtuma t. olotila samanaikainen kuin päälauseen; aikaa ilmaisevan sanan yhteydessä us. = jolloin. Kuuntele, kun puhun! Oli myöhä, kun lähdin. Tule käymään, kun ehdit. Maksetaan sitten, kun jaksetaan. Aamulla kun aurinko nousi. Siihen aikaan kun. Sillä hetkellä, kerralla kun. Samalla kun. Tämä on viimeinen kerta, kun tapaamme. Nukkui samaan aikaan kun muut tekivät työtä [vrt. kun 7]. Niin kauan kun pitää olla: kuin.

b.  sivulauseen ilmaisema teko, tapahtuma t. olotila aikaisempi kuin päälauseen: jahka, sitten kun, sen jälkeen kun. Kun sade on lakannut, lähdemme. Heti kun ehdin. En ole soutanut sitten [= sen koommin] kun poikana. Muistan aina sen, kun – -. Sen jälkeen kun. Siitä saakka t. lähtien kun. Niin pian kun pitää olla: kuin.

c.  sivulauseen ilmaisema teko, tapahtuma t. olotila myöhäisempi kuin päälauseen. Kun heräsin, aurinko oli jo noussut. Odota siksi kun palaan! Siihen asti t. saakka kun. Syö ennen kun [pitää olla: kuin] lähdet.

2.  aloittamassa sivulausetta, joka ilmaisee asiasta jnk toisen, tav. vastakkaisen puolen kuin päälause: sitä vastoin että, sen sijaan että, mutta. Kun viime kesä oli helteinen, on tänä kesänä vain satanut. Poika on täysi hulttio, kun taas isä on kunnon mies. Lisäsi vauhtia, kun [= vaikka päinvastoin, siitä huolimatta että] olisi pitänyt pysähtyä.

3.  aloittamassa syytä ilmaisevaa sivulausetta: koska, sen tähden, takia t. vuoksi että, siitä syystä että. Olen iloinen kun saavuit. Hinta on edullinen, varsinkin kun sen saa maksaa vähittäin. Kun ei totellut, (niin) kärsiköön seuraukset. Nukahti heti, väsynyt kun oli.

4.  aloittamassa ehtoa ilmaisevaa sivulausetta: jos, sillä ehdolla että, siinä tapauksessa että. Vihatkoot, kunhan pelkäävät. Paljonko maksaa yksi omena, kun markalla saa neljä? Kertoisin, kun (vain) tietäisin. Kun ei, niin ei. Jos ja kun ks. jos.

5.  aloittamassa että-lauseen luonteista, syytä t. ehtoa ilmaisevaa sivulausetta. Paras kun tunnustat. Kuulin kun ovi kävi. Anteeksi kun häiritsin.

  1. liittokonjunktion osana, yleisk. paremmin: että. Sen sijaan kun. Siksi kun. Sen johdosta, vuoksi kun. Siitä syystä kun.

6.  aloittamassa itsenäistä lausetta, us. liitepartikkelin -han t. -pa vahvistamana.

a.  toivotuksissa ja tunnesävyisissä (huudahdus)lauseissa. Voi kun [= jos(pa)] olisi kesä! Kunpa olisin rikas. Kun lapsetkin jo tupakoivat! Kas kun et tuhlannut koko palkkaasi. Annas kun minä näytän.

b.  pelkoa t. epäilyä ilmaisevissa kielteisissä lauseissa. Kunhan et unohtaisi.

7.  ark. komparatiivisena konjunktiona;  yleisk. paremmin: kuin. Parempi kun ei mitään. Ei muuta kun lähdetään. Lähti samaan aikaan kun muutkin [vrt. kun 1.a].

8.  ark. relatiivipronominin tapaan. Kuka oli se mies, kun [yleisk. paremmin: joka] tervehti? Siinä kun [yleisk. paremmin: missä] katu päättyy.

.

kunnes konj. siihen asti kun, siksi kun. Luin kunnes nukahdin. Odota, kunnes palaan! Niin kauan, siihen asti, siksi kunnes us. paremmin: kunnes, siihen asti kun, siksi kun.

.

jos (jollei ks. erikseen) konj.

1.  aloittamassa ehtolausetta: siinä tapauksessa että, kun(han), mikäli. Tulen, jos ehdin. Ottaisin, jos joku antaisi. Hän on, jos niin voi sanoa, oikea aasi. Jos saisit valita, mitä tekisit? Jos joku kysyy, [sano että] olen kaupungilla.

2.  aloittamassa mahdollisuutta tms. ilmaisevaa sivulausetta. Oma syynsä, jos ei älyä lopettaa. Mitä pahaa siinä on, jos silloin tällöin ryyppää? Hyvä jos omaisetkaan muistivat. Kuka sitten, jos ei hän? Otin sateenvarjon, [siltä varalta] jos sattuisi satamaan. Teki työnsä, jos mahdollista, vielä entistäkin paremmin. Jos ja kun ilmaisemassa puhujan t. kirjoittajan todennäköisenä pitämää mahdollisuutta. Jos ja kun lakko tulee – -.

3.  myönnytystä, varausta, täsmennystä, vastakohtaisuutta tms. ilmaistaessa: olkoonpa että, joskin, vaikka, mikäli. Jos nyt onkin pienen virheen tehnyt, pitääkö heti tuomita! Tulee jos on tullakseen. Toivoa on enää vähän, jos ollenkaan. Hän on arka mies, jos häntä edes mieheksi voi sanoa. En hävinnyt, jos en voittanutkaan. Jos oli tyttö kaunis, niin vielä kauniimpi oli hänen sisarensa. Miehiä jos naisiakin sekä miehiä että naisia. Siihen kului päivä jos toinenkin useita päiviä. Jos kohta vaikkakin. Teki työnsä tunnollisesti, jos kohta hitaasti.

4.  jnk erikoisasemaa, -piirteitä tms. tähdentävissä ilmauksissa. Hän jos kuka t. kukaan on uuttera. Siitä jos mistä luulisi lihovan. Nyt jos koskaan on toimittava. Pöydällä oli jos jotakin [= kaiken-, monenlaista] hyvää. Jos jonkinlaisia [= mitä erilaisimpia] tavaroita.

5.  ilmaistaessa jtak epävarmana, mahdollisena. Mitähän jos ostaisin vaimolle kukkia. Jos se temppu hyvinkin onnistuisi. Jospa minä autan. Jospa hän ei tulekaan.

  1. „Mitä saisi olla?” „Jos noita omenia.”

6.  ark. pyydettäessä, kehotettaessa jtak kohteliaasti, ystävällisesti; yleiskielessä paremmin: -ko, -kö. Jos tulisit vähän tänne. Jos saisin kilon voita.

7.  huudahduksissa. Voi jos tietäisit! Jospa olisin tehnyt toisin!

8.  hylättävää käyttöä alisteisissa kysymyslauseissa, pitää olla: -ko, -kö. Kysyn isältä, jos saan [pitää olla: saanko] lähteä. Enpä tiedä, jos uskallan pitää olla: uskallanko. Epäili, josko pystyisi [pitää olla: pystyisikö] siihen.

9.  substantiivina Jälkipelin kutkuttavin jos. Ei mitään josseja!

 

.

jollei (taivutus: jollen, jollet, jollei, jollemme, jollette, jolleivät t. jolleivat) alistuskonj. + kieltoverbi jos ei, ellei, mikäli ei. Jollen tänään ehdi, tulen huomenna. Jolleivät t. jolleivat muuten tottele, niin – -. Ketkä sitten, jollemme me? Jollei ihan rikos, niin rike ainakin.

.

vaikka (kieltoverbiin liittyneenä us. vaikk/en, -et, -ei jne.) konj.

1.  siitä huolimatta että, siinäkin tapauksessa että. Ei tullut, vaikka oli luvannut. Vaikka oli pimeää, osasin perille. Vaikka kuinka yritin, en onnistunut. Työ oli pakko tehdä loppuun, vaikka satoi. Pysy rauhallisena, vaikka tapahtuisi mitä. Yritän, vaikka henki menisi.

2.  ilmaisemassa rajoitusta, varausta, selvennystä tms.: joskin, tosin. Asia on oikaistavissa, vaikka se viekin aikaa. Palkka nousi, vaikka hyvin vähän. Hän puhui hyvin, vaikka vähän liian nopeasti. Vaaraton, vaikkakin kiusallinen ihottuma. Kun saisi oman asunnon, vaikka(pa) pienen(kin). / Taisin tehdä turhaa työtä. — Vaikka mitäpä tuosta.

3.  aloittamassa vars. mahdollisuutta ilmaisevaa sivulausetta. Ei haittaa, vaikket heti maksaisikaan. Enpä tiedä, vaikka lähtisinkin. Jos vaikka voitettaisiin lotossa.

4.  esimerkiksi; jopa, vieläpä. „Minkä otat?” „Vaikka tämän.” / „Koska lähdetään?” „Vaikka heti.” / Otetaan vaikkapa seuraava esimerkki. Olisin voinut vaikka vannoa, että – -. Saat vaikka kaikki. Osaan sinne vaikka silmät kiinni.

5.  hyvänsä, tahansa, vain. Olkoon vaikka kuka. Saattaa tapahtua vaikka mitä. Sellaista voi sattua vaikka kenelle. Vaikka kuinka monta kertaa.

.

kuin

1.  vertailua ilmaiseva konj.

a.  erilaisuutta ilmaisevissa rakenteissa. Poika on pitempi kuin isänsä. Halvempi kuin mitä [paremmin: kuin] luulisi. Parempi katsoa kuin katua. Enemmän kuin tuhat. Mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Toisin kuin muut. Erilainen kuin luulin. Pikemminkin juoksi kuin käveli. Pahemmassa kuin [= hyvin pahassa] pulassa. Kävi paremmin kuin [= todella, kerta kaikkiaan] hyvin.

b.  yhtäläisyyttä, samankaltaisuutta ilmaisevissa rakenteissa. Yhtä suuri kuin muut. Ota niin monta kuin haluat. Niin kauas kuin silmä kantaa. Lähti yhtä yllättäen kuin oli tullutkin. Se tekee sitten niin (paljon) kuin kolmetuhatta markkaa ark. Sama kuin ennen. Samoin kuin muut. Lähti samaan aikaan kuin muutkin. Asunto nyt on sellainen kuin (se) on. Siltä osin kuin asia on selvitettävissä. Kalle sen kuin [= vain] makaa. Kelpaa siinä kuin [= yhtä hyvin kuin] joku toinenkin. Kaksi plus kaksi on yhtä kuin neljä [merkitään 2 + 2 = 4]. Siitä ei ole kuin [= siitä on vain] harmia. Mies ei [tee] (muuta) kuin ryyppää.

    1. vertauksissa yms. Kaunis kuin kuva. Katosi kuin tuhka tuuleen. Ole kuin kotonasi! Mies oli kuin suoraan gangsterifilmistä. Tuntui kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä. Myytävänä retkeilypyörä, kuin uusi uuden kaltainen, veroinen. [On, kuulostaa] aivan kuin joku itkisi. Näyttää kuin tulisi [= näyttää siltä, että tulee] sade.

c.  liittokonjunktion osana. Tee niin kuin sanoin! Me niin kuin [ark. merkityksettömänä täytesanana] ajateltiin, että – -. Niin pian kuin heti kun. Niin kauan kuin elän. Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa SL. Sitä mukaa kuin. Sikäli kuin tiedän tietämäni mukaan. Niin [= yhtä lailla] maalla kuin kaupungissa(kin). Ei niinkään [= vähemmän] älykäs kuin ahkera. Pidän työstäni, niin raskasta kuin se onkin vaikka se on raskasta. Ei Suomessa sen paremmin t. enempää kuin [= eikä] Ruotsissakaan. Kuin myös paremmin: ja, sekä, ja samoin, samoin kuin.

d.  toistorakenteissa. Mies kuin mies [= joka mies] siihen pystyy. Päästiin kuin päästiinkin [kaikesta huolimatta] perille. Nai kuin naikin [kuten aavisteltiin] naapurin tyttären.

DE REȚINUT CONSTRUCȚIA DE MAI SUS, CARE NU MAI APARE ÎN ALTĂ PARTE!

2.  adv. kuinka, miten.

a.  runok. – – miten olla, kuin eleä KALEVALA.

b.  ark. Kuin sä täällä oot?

.

ennen kuin ks. ennen 1.b.

ennen

1

b.  aikaisemmin, aiemmin, ennemmin, varhemmin. Kolme(a) tuntia ennen. Ei ennen eikä jälkeen. Ei koskaan ennen. Ennen mainittu, nähty. Ennen aavistamattomat mahdollisuudet. Sujuu kuin ennen tehneeltä. Ennen kuin toiset. Ei ennen kuin kesällä. Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa! Ennen kuin ehdin asemalle, juna oli lähtenyt.

c.  mieluummin, kernaammin, pikemmin, ennemmin. Ennen kuolema kuin orjuus.

2.  prep., postp.

a.  aikaisemmin, varhemmin. Ennen joulua. Vähän ennen (kello) kuutta. Ennen puoli t. puolta kuutta. Ennen Kristusta, Kristuksen syntymää (lyh. eKr.). Ennen leikkausta ja sen jälkeen t. ennen ja jälkeen leikkauksen. Ehättää ennen muita t. muita ennen. Jo sitä ennen t. ennen sitä. Ennen aikaansa, aikojaan liian aikaisin, liian varhain. Ennen pitkää jonkin ajan kuluttua; ennemmin tai myöhemmin.

b.  sijainnista: edellä, edelle. Ennen tekstiä olevat ilmoitukset.

c.  jhk verrattuna etusijalla. Periä ennen muita sukulaisia. Ennen kaikkea, muuta ensi sijassa, ensiksi, varsinkin. Järjestys ennen kaikkea. Hän on ennen muuta liikemies.

ennen aikaan, ennen kaikkea, ennen kuin, ennen muinoin, ennen pitkää, ennen vanhaan  

.

ikään kuin ks. ikään 1, kuin.

.

niin ettă, niin kuinniin kutsuttuniin päinniin sanottuniin sanotusti ks. niin.

7.  liittokonjunktion osana.

a.  Niin kuin samalla tavoin, samoin kuin, kuten. Kalju niin kuin isänsä. Niin kuin alussa mainitsin. Asia koskee niin sinua kuin muitakin. Tule sisään niin kuin olisit jo! Niin kuin et sitä muka tietäisi. Niin kuin ei mitään noin vain, helposti, leikiten. Löi ennätyksen niin kuin ei mitään.

Vars. ark. ilmausta lieventämässä t. epämääräistämässä; puheessa tarpeettomasti oikeaa ilmausta tavoiteltaessa. Vähän niin kuin nolona. Olisi (vähän noin) niin kuin asiaa. Minä niin kuin haluaisin sanoa, että – -.

b.  Niin että että, jotta. Tule jo, niin että ehditään. Sakko tuli niin että paukahti.

.

yhtä kuin ks. kuin. – la fel cu

.

kuten

1.  konj.

a.  niin kuin, samoin kuin. Hevonen kuten muutkin kavioeläimet. Hiljaista kuten aina. Nyt kuten ennenkin. Siitä rangaistaan kuten virkavirheestä. Sivulauseen alussa: niin kuin. Työ on vasta alussa, kuten tiedämme. Kuten sanottu.

b.  muun t. muiden muassa, esimerkiksi. Havupuut, kuten mänty. Myytävänä kaikkia taloustarvikkeita, kuten sokeria, kahvia ja hedelmiä. Sellaisissa maissa kuten [paremmin: kuin] Suomi.

2.  adv.

a.  sillä tavalla kuin, niin kuin, kuinka. Aivan kuten haluatte. Teki kuten häntä huvitti.

b.  ks. jotenkuten, mitenkuten.

jotenkuten mitenkuten. – cumva: Onnistui jotenkuten [= jollakin tavoin] riistäytymään vapaaksi. Menettelee jotenkuten auttavasti, välttävästi.

mitenkuten jotenkuten. – cumva: Pääsi mitenkuten [= jollakin tavoin, hädin tuskin] livistämään. Menettelee mitenkuten auttavasti, välttävästi.

.

Observație.

În finlandeza colocvială, vaan and vain se pronunță la fel ca [va:n]. Interlocutorului străin îi revine sarcina să aleagă semnificația justă.

Vaan este limba literară numai cu sensul ci după o negație: ”en mennyt Kallioon, vaan Sörnäisiin” adică ”nu m-am dus la Kallio, ci la Sörnäinen”.

Vezi pagina Vaan vs vain

.

 

niin että – astfel că

aivan kuin – chiar ca și cum

ikään kuin – ca și cum

niin kuin – așa cum

ennen kuin – înainte ca

niin pian kuin – cât mai repede

sitten kun – (abia) atunci când

silloin kun – atunci când

samalla kun – totodată, când

sen jälkeen kun – după ce

joka kerta kun – de fiecare dată când

 

ca să – jotta

căci – sillä

ci – vaan

dacă – jos

dar – mutta

deși – vaikka

nici – eikä

pentru că – koska

sau – tai

și – ja

totuși – kuitenkin, silti

 

Vezi și pagina Kieltotaivutus – Forma Negativă

KONJUNKTIO

-kä, eikä, eli, ellei, ellemme, ellen, ellet, ellette, enkä, ennenkuin, et, että, ja, jollei, jolleivät, jollemme, jollen, jollet, jollette, jos, joskaan, joskin, josko, jospa, jotta, koska, kuin, kun, kunhan, mikäli, mut, mutt’, mutta, niin, plus, sekä, sillä, tahi, tai, taikka, vaan, vai, vaikk’, vaikka

Cele mai frecvente conjuncții 

ei,  eikä nu, și nu muttei (mutta + ei) dar nu
eli sau niin așa
ellei dacă nu niin että astfel că
ennen kun înainte ca niin kuin ca și
että pentru ca niin  –  kuin (-kin) așa  –  precum și
ettei (että+ei) ca să nu niin pian kuin cât mai repede decât
ikään kuin ca și, anume nimittäin anume
ja da näet pentru că, astfel, se vede
joko – tai sau – sau paitsi în afară de
jos dacă paitsi – myös în afară de asta, încă
jollei (jos + ei) dacă nu samoin kuin ca și
joskin deși sekä și, ca și
jotta ca să sekä – että atât – cât și
koska ca; pentru ca/că sen tähden; että ca; pentru ca/că
kuin decât; ca (și) sillä deoarece
kun atunci când tai = taikka sau
kunnes până când toisin kuin altfel decât
mikäli dacă, în caz că vaan ci; și
mutta dar; cu toate astea vaikka deși, chiar dacă

LIITEPARTIKKELI 

-kO oare?
-hAn sigur; la fel; de asemnea
-pA sigur; la fel; de asemnea
-kin și; de asemenea
-kAAn și nu; de asemenea nu

 

mai puțin întrebuințate sunt

-kä și; (nu)
-s  tu

care se adaugă la unele nume gramaticale și la unele forme verbale pentru a exprima tonul emotional, o intrebare sau o  propunere.

.

Un capitol extrem de important: conjuncțiile și virgula

.

La capitolul ortografiei, unde se vorbește despre virgulă, nu pot să apară toate situațiile în care virgula este obligatorie. Aici apar conjuncțiile care introduc propozițiile secundare între virgule, deci virgula înaintea conjuncției și după terminarea propoziției secundare. Așa zisa lauseenvastike  surogatul de propoziție, nu presupune situarea ei între virgule, ea nu este propoziție secundară, ci doar propoziție participială, pentru că nu are predicat/verb. Sunt menționate, de asemeneea și conjuncțiile care nu presupun virgule.

.

Sanajärjestys: päälauseen alussa niin

Kun päälause on jos-, kun– tai vaikka-lauseen jäljessä, se alkaa joskus niin-sanalla. Niin toimii tällöin lauserajaa selventävänä merkkinä:

Jos tulos on tänä vuonna positiivinen…

Pilkku ja saati

Saati (tai saatikka) on sana, jonka merkitys on ’vielä vähemmän’, ’puhumattakaan’. Saati-rakenteessa on usein kaksi rinnakkaista ilmausta, joiden välissä ei käytetä pilkkua:

Pilkku ja sillä

Sillä-lause erotetaan perustelemastaan lauseesta aina pilkulla: Aion kirjoittaa loppuikäni, sillä en osaa muutakaan. Vaikka sillä luetaan rinnastuskonjunktioihin, se on…

Konjunktiot: koska ja sillä

Koska ja sillä ovat perustelun konjunktioita ja voivat esiintyä samantapaisissa yhteyksissä. Kuitenkin koska on alistus- sillä rinnastuskonjunktio, mikä selittää näiden lauseiden…

Konjunktiot: merkintätapa ja/tai

Merkintätapa ja/tai on tavallinen etenkin arkisessa kirjoittelussa. Se sopii myös ilmoitusteksteihin tai muihin hyvin tiivistä esitystapaa vaativiin yhteyksiin. Usein pelkkä…

Konjunktiot: kuten

Kuten-sanalla on kahdenlaista käyttöä:

  • Merkitys ’niin kuin’: Täällä on mukavaa kuten aina.
  • Merkitys ’esimerkiksi’: Myytävänä oli elintarvikkeita, kuten leipää, kahvia ja…

Konjunktiot virkkeen alussa

Konjunktiot, kuten ja ja että, sijaitsevat virkkeessä tavallisesti sanojen tai lauseiden välissä (Maija ja Matti, Tänään sataa mutta huomenna paistaa) tai lauseiden rajan…

Konjunktiot: koska

Koska on tavallisimmin perustelua tai syytä ilmaiseva konjunktio. Koska-lause on yleensä päälauseensa jäljessä, mutta se voi olla myös edellä:

Oli pakko juosta, koska minulla oli…

Konjunktiot: eli, elikkä

  • Yleiskielessä eli-sanan tehtävänä on osoittaa rinnastettujen samanmerkityksisyyttä tai muuta vastaavuutta:

KuPS eli Kuopion Palloseura

Toinen epäoikeudenmukaisuus…

Konjunktiot: joko–tai

  • Joko–taion parikonjunktio (vastaavasti kuin sekä–että), joka korostaa, että esitetyt vaihtoehdot ovat toisensa poissulkevia. Tyypillisesti ilmauksessa on kaksi vaihtoehtoa…

Konjunktiot: että vai jotta?

Että– ja jotta-konjunktioilla on sekä yhteistä että toisistaan eroavaa käyttöä. Että on eräänlainen yleiskonjunktio:

Sanoin, että lähden pian. Tällaisessa ilmauksessa jotta

Pilkku ja mutta, vaan

Mutta– ja vaan-konjunktioihin voi soveltaa kahta eri sääntöä, uutta ja vanhaa: • Vanhan säännön mukaan mutta– ja vaan-konjunktioiden yhteydessä käytetään aina pilkkua. •…

Konjunktiot: mutta vai paitsi?

Poikkeussuhteen ilmauksissa käytetään sanoja paitsi ja mutta. Tällöin esitetään ensin puheena olevasta asiasta yleistys, johon paitsi– tai mutta-jakso tuo rajauksen tai …

Konjunktiot: sekä, sekä–että

Sekä on korostavasti lisäävä, jopa erillisyyttä tähdentävä rinnastuskonjunktio:

Söin jälkiruuaksi suklaata, hedelmiä sekä jäätelöä. Myös parikonjunktion sekä–että merkitys…

Konjunktiot: ihmettelin, että selviääkö asia

Puhetta tai ajatuksia referoitaessa on rennohkossa tyylissä tavallista käyttää suoran ja epäsuoran esityksen sekamuotoa, jossa on lainauksen lisäksi sana että:

Hän huudahti…

Konjunktiot: ja (rinnastus ja lisäys)

Sana ja on lisäystä ilmaiseva rinnastuskonjunktio, joka yhdistää toisiinsa samassa tehtävässä toimivia sanoja, sanan osia, lauseita tai lauseen osia:

Söin väsymykseeni …

Konjunktiot: ettei vai etteikö?

Ilmauksen Ei voi kiistää, etteikö vähän jännittäisi kaltaisissa tapauksissa sekä päälause ettäettä-lause ovat kielteisiä. Ettei-sanaan on vielä yhdistynyt kysyvä liite –etteiköEtteikö

Konjunktiot: eikä, ei–eikä, ja ei

Merkitykseltään lisäävissä lauseiden liitoksissa yhdistävänä sanana on yleensä ja tai eikä:

Joukkue pelasi hyvin, ja valmentaja oli tyytyväinen. Joukkue pelasi hyvin, eikä…

Ajanilmaukset: alkaen, mennessä, asti, saakka, viimeistään

Ajanilmauksissa sanat saakkaasti ja mennessä ovat kaksitulkintaisia, sillä ne jättävät epäselväksi sen, kuuluuko ilmauksessa mainittu päivä mukaan kyseiseen ajankohtaan:

Konjunktiot: mutta vai vaan?

Konjunktioita vaan ja mutta käytetään niin kielto- kuin myöntölauseenkin perässä. Kiellon jäljessä ilmauksilla on pieni merkitysero:

Tehtävä ei ollut mahdoton mutta/vaan vaikea…

Erikoismuotoja: maitse, valitusteitse (prolatiivi)

Sellaisten sanojen kuin maitsemeritsekiertoteitsevalitusteitsesähköpostitse lopussa on aines –itse. Ne ilmaisevat mm. kulkemisen reittiä, sanoman välittymisen keinoa tai…

Pilkku päälauseiden välissä

Rakenteeltaan kokonaisten päälauseiden välissä käytetään pilkkua, kun niiden välissä on rinnastuskonjunktio, esim. ja:

Kesäkuussa ystävykset matkustelivat Yhdysvalloissa, ja…

Konjunktiot: kun

Kun on tavallisin aikasuhdetta ilmaiseva eli temporaalinen konjunktio: Tulen, kun olen syönyt. Se esiintyy joskus myös perustelevissa ilmauksissa: Kysyn nyt täältä, kun en…

Liitteet -kin ja -kaan/-kään (yölläkin, ei ollutkaan)

Liite –kin ja sen kielteinen pari -kaan/-kään kiinnittyvät monentyyppisiin sanoihin. Kun ne liittyvät muuhun kuin verbiin, merkitys on tavallisesti ’myös’ tai ’edes’:

Poliisikin tulee…

Yhdyssana: yhdysverbit (koeajaa, aurinkokuivattu)

Yhdysverbit ovat yhdyssanoja, joiden pääosa eli loppuosa on verbi; alkuosa voi olla monenlainen:

sauvakävellä, peruskorjata, hienosäätää, ulosmitata Osa yhdysverbeistä…

Konjunktiot

Konjunktio, kuten ja tai että, on sana, joka joko liittää toisiinsa lauseita, sanoja tai sanan osia tai toimii lauseenrajan merkkinä, esimerkiksi:

Maija ja Matti ostivat arvan ja…

Konjunktiot: kun vai kuin? (sitä mukaa kuin, sitä mukaa kun)

Yleiskielessä kun ilmaisee tyypillisesti aikasuhdetta ja kuin vertailua:

Vastaan, kun ehdin. Kun saat idean, toimi ensimmäisen 20 sekunnin aikana. Loraus on isompi kuin liraus…

Yhdyssana vai ei: nurin päin vai nurinpäin?

Sellaiset sanaparit kuin alun perin, lukuun ottamatta, mukaan lukien, niin kuin kirjoitetaan erilleen kahdeksi sanaksi.

.

Un articol interesant despre conjuncții și despre folosirea lor este și articolul Monenlaisia rinnastuksia: eli, tai, mutta din Kielikello 3/1999

.

But

 

.

Introdus  / lisätty 8.4.2014

Actualizat / päivitetty 3.9.2014

Actualizat / päivitetty 26.11.2016

.

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: