Blogulblog's Blog

C. Morfologia – muoto-oppi


Morfologia – muoto-oppi.

.

.

Mitä morfologia on?

muoto-oppi ● morfologie ■ morfologi

MORFOLOGÍE s. f. Parte a structurii gramaticale constituită din totalitatea regulilor de modificare a formei cuvintelor în diferitele lor întrebuințări; parte a gramaticii care se ocupă cu studiul acestor reguli. Parte a gramaticii care studiază părțile de vorbire și flexiunea lor. Morfologia se ocupă de așa numitele părți de vorbire.

morfologia biol., kiel. muoto-oppi; myös morfologisesta rakenteesta.

.

Yleistä

Morfologia eli muoto-oppi on kieliopin osa, joka selvittää

  • mitkä ovat tutkittavan kielen morfeemit (morfeemi-inventaari)
  • millaisia äänne- ja muotoympäristöstä riippuvia variantteja niillä on (morfofonologia)
  • miten niitä voidaan yhdistellä, miten ne liittyvät toisiinsa (morfotaksi)
  • mikä on muoto-opin järjestelmän historia.


Sana

Vezi și Sanan rakenne – rădăcină, temă, tulpină, radical, derivat

Sanaa voidaan tarkastella monelta kannalta. Ortografisesti sana on tyhjien tilojen väliin jäävä tekstin osa. Esim. ilmaus bruttokansantuote muodostaa suomessa ortografisesti yhden sanan mutta englannissa kolme: gross national product.

Kieliopillisesti sana voi olla taipuva tai taipumaton. Esim. näin voi tekstiyhteydestä irrallaan edustaa kolmea kieliopillista sanaa. Kieliopillisen sanan käsite on hyödyllinen morfologisen analyysin väline ennen kaikkea silloin, kun sananmuoto on rakenteellisesti monitulkintainen:

1) adverbi näin ‘tällä tavoin’
2) verbin nähdä aktiivin indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoona
3) pronominin tämä monikon instruktiivi.

Sananmuodon esiintymää voidaan nimittää myös saneeksi varsinkin laskettaessa tilastollisesti tekstin sanamääriä.

Jos sana voidaan erottaa toisesta äänteellisin kriteerein, voidaan puhua äänneopillisesta sanasta. Esim. suomessa pääpaino sanan ensi tavulla osoittaa sanan alkamiskohdan. Kiinteä paino myös vaikka viimeisellä tavulla (kuten ranskassa) tai toiseksi viimeisellä (kuten esim. puolassa) toimii samalla lailla sanan osoittimena ja rajaajana.

Äänneopillinen sana on kieliopillisen sanan ilmiasu.

Lekseemi

Lekseemi eli sanakirjasana on abstrakti yksikkö, joka edustaa kaikkia yhden sanan taivutusmuotoja samalla kertaa. Niitä kuvaamaan käytetään yhtä taivutusmuotoa tai sanavartaloa, nomineista tavallisesti yksikön nominatiivia tai vahvaa vokaalivartaloa, verbeistä1. infinitiivin lyhempää muotoa (varsinkin sanakirjoissa) tai vahvaa vokaalivartaloa.

Morfeemi

Morfeemi on kielen pienin merkitystä kantava yksikkö, jonka osilla ei enää ole omaa kielellistä merkitystä. Se on morfologian tärkein peruskäsite.

Suomen kielen morfeemityypit ovat

  • juurimorfeemit, jotka voivat sellaisenaan olla sanojen vartaloita tai sitten niistä voidaan muodostaa johdettuja vartaloita,
  • johtimet joilla vartaloista voidaan johtaa toisia vartaloita (esimerkiksi istu(a)istuskel(la)),
  • päätteet, jotka osoittavat lukua, sijaa, aikamuotoa, persoonaa jne. (esimerkiksi: inessiivin pääte -ssa/-ssä tai verbin konditionaalin tunnus -isi- tai liitepartikkeli -kin) sekä
  • etuliitteet kuten esimerkiksi epä-.

Muissa kielissä on lisäksi

  • infiksejä, jotka asettuvat sananvartalon sisään sekä
  • sirkumfiksejä, jotka asettuvat sananvartalon ympärille, siis osa eteen ja osa perään.

Tärkeää on huomata, että morfeemi ei ole sama asia kuin tavu.

Morfeemit jaetaan vapaisiin morfeemeihin, jotka voivat esiintyä sellaisenaankin ja sidonnaisiin morfeemeihin, jotka voivat esiintyä vain vapaiden morfeemien yhteydessä. Potentiaalisesti vapaat morfeemit voivat kuitenkin esiintyä joko yksin tai muihin mofreemeihin yhdistyneenä. esim. auto, auto – lle. Vapaista morfeemeista mahdollisten johtimien kera syntyy lekseemejä eli hakusanoja. Lekseemit voivat yhdistyä yhdyssanoina uusiksi lekseemeiksi, esimerkiksi valo ja kuva tuottaa yhdyssanana lekseemin valokuva, josta voidaan muodostaa johtimilla esimerkiksi verbi valokuvata ja siitä edelleen substantiivi valokuvaus. Lekseemit muodostavat leksikon eli kielen sanaston eli sanakirjojen kutakin hakusana-artikkelia vastaa suunnilleen yksi lekseemi ja päinvastoin.

.

Termejä

.

Morfi

Konkreettinen foneemijono, joka edustaa eli toteuttaa jotakin morfeemia. Silloin kun usea morfi voi edustaa jotakin morfeemia, näitä morfeja kutsutaan allomorfeiksi. Esimerkiksi suomen monikkoa edustaa morfeemi /I/, joka voi eri yhteyksissä toteutua [i]:nä tai [j]:nä, jotka siis ovat sen allomorfeja.

.

Jäännösmorfeemi

Ei ole enää selvää erillistä merkitystä. Tällainen on esimerkiksi van sanassa vanhurskas. Jäännösmorfeemit ovat sidonnaisia morfeemeja eivätkä ne koskaan esiinny yksinään.

.

Semeemi

Nimitys, jota joskus käytetään samanmerkityksisellisistä morfeemeista. Esimerkiksi suomessa ”monikko” on semeemi, jota edustavat muun muassa morfeemit /t/ ja /I/.

.

Nollamorfi

Apukäsite sellaiselle morfeemille, jolla ei ole mitään tunnistettavissa olevaa osaa, esimerkiksi suomen kielen yksiköllä ei ole näkyvää tunnusta eikä myöskään preesensillä.

.

Morfem

În lingvistică, morfemul este unitatea cea mai mică din structura unui cuvânt care poartă o informaţie. Morfemele se compun la rîndul lor din foneme.

De exemplu, cuvîntul neştiute conţine patru morfeme:

  • ne exprimă negaţia,
  • ştiut este participiul verbului a şti şi se formează la rîndul lui din două morfeme:
    • rădăcina şti şi
    • desinenţa (u)t,
  • e marchează numărul plural pentru genul feminin sau neutru.

.

Categorii de morfeme

Morfeme libere

Morfemele libere sînt cuvinte de sine stătătoare, şi pot apărea ca atare în cuvinte compuse: floarea-soarelui, trei-fraţi-pătaţi, douăsprezece etc. În finlandeză corespund asocierilor de cuvinte (de aceeași valoare – summayhdyssana). Summayhdyssana eli kopulatiivinen yhdyssana on yhdyssana, jonka paralleeliset osat ovat merkityksen kannalta symmetrisessä, additiivisessa suhteessa toisiinsa, esim. parturi-kampaamo, musta-puna-valkoinen (→ § 432–).

Afixe

Afixele sînt particule care nu pot exista independent, ci se lipesc de cuvinte pentru a le modifica sensul. Ele se împart, după poziţia în care se ataşează, în prefixe, sufixe şi, în anumite limbi, infixe (de exemplu limba tagalog sau limbile semitice).

Exemple de prefixe:

  • ne-: nefericit, nereuşind,
  • re-: reface, renaştere.

Exemple de sufixe:

  • -tate: comunitate, bunătate,
  • -va: cineva, cîţiva.

Alte sufixe pot servi de exemplu la trecerea cuvintelor dintr-o categorie gramaticală în alta (substantivare, adjectivare, etc.) sau pentru crearea de diminutive şi augmentative.

Infixele se folosesc de exemplu în limba tagalog pentru construirea formelor pasive: sulat (scrie) devine sinulat (scris) prin intercalarea infixului in.

Morfeme flexionare

Inflexiunile sînt morfeme care ataşate unor cuvinte din anumite categorii morfologice servesc la flexionare sau la realizarea acordului gramatical. De exemplu declinarea substantivelor şi adjectivelor, conjugarea verbelor, se fac prin inflexionare.

Iată cîteva exemple în limba română:

  • Flexionarea după număr a substantivelor: o ţară, respectiv două ţări.
  • Acordul în număr al substantivelor şi adjectivelor: cal breaz, respectiv cai breji.
  • Acordul în gen al substantivelor şi adjectivelor: băiat înalt, respectiv fată înaltă.
  • Flexionarea după caz a substantivelor: omul, respectiv omului.
  • Articularea substantivelor: cafea, respectiv cafeaua.
  • Flexionarea după persoană a verbelor: tu aştepţi, respectiv el aşteaptă.
  • Flexionarea după timp a verbelor: eu scriu, respectiv eu scriam.
  • Flexionarea după mod a verbelor: tu alergi, respectiv aleargă!.

.

Trecem din nou pe finlandeză.


Morfeemi

Morfeemi on kielen pienin yksikkö, jolla on merkitys tai kieliopillinen tehtävä. Esim. sanavartalot, johtimet ja sijapäätteet ovat morfeemeja. Sanojen taivutusmuodot voidaan jakaa morfeemeihinsa. Jos eri foneemijonoilla on sama merkitys, niitä voidaan nimittää saman morfeemin allomorfeiksi. Allomorfi on morfeemin variantti. Esim. inessiivillä on kaksi allomorfia, talo+ssa ja kylä+ssä, jotka ovat keskenään täydennysjakaumassa.


Morfofonologiset vaihtelut

Morfofonologiset vaihtelut eli morfeeminsisäiset ja -rajaiset äännevaihtelut voivat olla 1) automaattisia eli äänteellisehtoisia ja säännöllisiä, jolloin vaihtelu riippuu äänneympäristöstä (esim. inessiivin päätteen a:n ja ä:n vaihtelu: talo+ssa, mutta kylä+ssä), taikka 2) ei-automaattisia eli muotoehtoisia ja epäsäännöllisiä, jolloin vaihtelu riippuu muotoympäristöstä (esim. sanavartalon loppu-a:n vaihtelu o:n kanssa i:n edellä: anna+n : anno+in, mutta anta+isin).


Paradigma

Sanan eri muodot saadaan taivuttamalla. Taivutusmuotojen kokonaisuutta nimitetään paradigmaksi eli muotosarjaksi. Enimmillä kielen sanoilla on täydellinen paradigma: sanaa voidaan taivuttaa kaikissa mahdollisissa sen sanaluokan muodoissa.

Eräillä sanoilla on vajaa paradigma. Tällaisesta paradigmasta puuttuu joitakin taivutusmuotoja.

Vajaaparadigmaisia ovat esim. yksipersoonaiset verbit: niiltä puuttuvat kaikki muut persoonamuodot paitsi yksikön kolmas (esim. täytyy, satoi). Paradigmaltaan vajaita ovat myös monikolliset sanat (esim. häät, sakset) ja kieltoverbi.

Omaa tyyppiään on suppletiivinen eli täydennysparadigma. Siinä taivutusmuodot muodostetaan erilähtöisistä vartaloista. Selvästi suppletiivinen paradigma on esim. olla-verbillä ja kuka-pronominilla.

Joskus erotetaan vielä heterokliittinen eli sekaparadigma. Siinä taivutussuffiksit liittyvät samasta kannasta eri tavoin muodostettuihin vartaloihin. Heterokliittisiä ovat esim. ne-verbit (viiletä : viilenee, tarjeta : tarkenee). Niiden konsonanttivartalo päättyy t:hen (viilet+köön, tarjet+koot), joka ei ole historiallisesti samaa lähtöä vokaalivartalon n:n kanssa.


Perusmuodot

Nominien perusmuotona pidetään esim. sanakirjoissa tavallisesti yksikön nominatiivia (esim. talo, pelto, mies, olut). Verbien hakumuotona sanakirjoissa on 1. infinitiivin lyhempi muoto. Näitä muotoja ei kuitenkaan voi pitää taivutuksen perusmuotoina. Varsinkin 1. infinitiivi sopii huonosti kielenkuvauksen perusmuodoksi, koska siinä on aina sidonnainen morfeemi (1. infinitiivin tunnus), esim. sano+a, tul+la, alka+a, hypät+ä.

Sekä nominien että verbien kaikki taivutusmuodot perustuvat sanan vartaloon. Verbien perusmuotona voidaan pitää (vahvaa) vokaalivartaloa, joka saadaan monikon 3. persoonasta jättämällä pääte –vAt pois: sano(vat), tule(vat), alka(vat), hyppää(vät).

Myös nominien taivutuksen lähtökohtana voidaan pitää (vahvaa) vokaalivartaloa. Se on useimmiten yksikön nominatiivin kaltainen, esim. talo(n), ansa(ssa), pitkä(lle), matala(lla); pelto(na), katu(a). Eräiden sanojen nominatiivi on konsonanttivartalon näköinen, esim. viisas, varis, kevät, avain.
 .

SANALUOKAT

.

Sanoja löytyy sanakirjoista — ja sanat pitää tuntea — mutta kielellisen ilmaisun oleellisia yksiköitä ovat lauseet. Kielioppi on suurelta osin tutkimusta sanojen suhteesta toisiinsa, ja vain lauseissa sanat ovat kieliopillisessa suhteessa toisiinsa. Lause ei ole mikä tahansa sanajono, vaan sanoin ilmaistu ajatus, jossa on verbin persoonamuoto. Lause on todellisuuden kuva: lause osoittaa, miten asiat ovat, jos se on tosi. Lauseiden kokonaisuus on kieli. Kieli on maailmani (Wittgenstein).

Wittgenstein, loogikkona, puhuu tässä vain ns. eksistenssilauseista (muunkinlaisia lauseita on — tai tavallaan ei ole, kuten myöhemmin käy ilmi), mutta ilmaisee silti asian ytimen. Kieli on viime kädessä koko inhimillinen todellisuus — sano edes yksi asia jota et voi sanoa kielen avulla! — ja lauseet ovat kielen rakennuspalikoita, kuten sanat ovat lauseiden rakennuspalikoita. On siis tiedettävä erityyppisistä ja eri tehtävää toimittavista sanoista jotakin, jotta ymmärtäisi lauseistakin jotakin. Siksi aloitamme sanojen analyysillä.

Sanaluokat ovat luokkia, joihin sanat jaetaan käyttötarkoituksensa ja asemansa lauseessa mukaan. Neljään ensimmäiseen sanaluokkaan kuuluvat sanat — substantiivit, adjektiivit, numeraalit ja pronominit — taipuvat sijamuodoissa, ja niitä kutsutaan nomineiksi.

.

SUBSTANTIIVIT

Substantiivit ilmaisevat esineen tai asian nimen. Substantiiveja ovat:

  • konkreettiset (kuppi, Näsinneula, orava). Konkreettiset nimet jaetaan edelleen appellatiiveihin eli yleisnimiin ja propreihin eli erisnimiin. Appellatiivit viittaavat olioihin yleensä (kettu, mursu), ja propreja ovat yksilöllisiin oliohin viittaavat nimet (Vinksu, Mongolia, Tammelan puistokatu)
    • diminutiivi on suomen kielessä appellatiivien ja jossakin määrin myös proprien hellittely- tai vähittelymuoto, jota käytetään nykyään enää suhteellisen harvoin, yleensä vain tarkoituksellisen tyylitellyssä tai lastenkielessä tms. Diminutiivimuoto kuvaa jotakin herkempää, vähäisempää yms. kuin normaalimuoto. Suomen kielen pääte on yleensä -nen, mutta se ei sovellu läheskään kaikkiin sanoihin. Lintu — lintunen, tyttö — tyttönen, tähti — tähtönen. „Juodaan olut — mennään olusille.” Toinen pääte on -kka: vasa — vasikka, pallo — pallukka. Tai kaksoisdiminutiivi: lapsi — lapsukainen, neito — neitokainen. (Kuitenkin esim. poika — poikanen tarkoittaa aivan eri asiaa.)
  • abstraktiset, joita ovat ominaisuuden, toiminnan tai tilan nimet ja joita fyysisinä esineinä ei ole olemassa (kauneus, teko, uni)
.

ADJEKTIIVIT

Adjektiivit ilmaisevat, millainen esine tai asia on. Sen lisäksi useimpien adjektiivien vertailuasteet ilmaisevat ominaisuuden määrää. Vertailuasteita ovat:

  • positiivi (pieni, kaunis, typerä)
  • komparatiivi (pienempi, kauniimpi, typerämpi)
  • superlatiivi (pienin, kaunein, typerin)

Adjektiiveihin lasketaan myös sanat, jotka ovat pronomineista johdettuja (sellainen, tuollainen, millainen).

.

NUMERAALIT

Numeraaleja ovat:

  • kardinaaliluvut eli perusluvut, jotka ilmaisevat täsmällistä lukumäärää (yksi, kymmenen, sataviisi)
  • ordinaaliluvut eli järjestysluvut, jotka ilmaisevat järjestystä (ensimmäinen, kymmenes, sadasviides)

Yhdysnumeraaleissa kaikki osat taipuvat erikseen: viidestuhanneskolmassadaskuudeskymmenesseitsemäs. Pitkissä lukusanoissa sallitaan myös vain viimeisen osan taivutus: viisituhattakolmesataakuusikymmentäseitsemäs. Poikkeuksellisesti taipuvat luvut 11-19: niissä yhdysosan loppu on aina samassa ‘toista’-muodossa alkuosan taipuessa eri sijoissa: kuudessatoista, seitsemänneltätoista, kahdeksanteentoista.

.

PRONOMINIT

Pronominit ovat substantiivien ja adjektiivien sijaisia viitaten aikaisemmin mainittuun tai käyttöhetkellä tajuttavaan olioon. Pronomineja ovat:

  • persoonapronominit (minä, sinä, hän, me, te, he)
  • demonstratiivipronominit (tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne)
  • relatiivipronominit (joka, mikä)
  • interrogatiivipronominit (kuka, ken, mikä, kumpi)
  • indefiniittipronominit (joka, jokin, kukin, kumpikin, eräs, kaikki, moni jne.)
  • resiprookkipronominit (toinen toisemme, toinen toisenne, toinen toisensa)
  • refleksiivipronomini (itsensä)
.

VERBIT

Verbit ilmaisevat tekemistä, olemista tai tapahtumista. Verbit taipuvat persoonamuodoissa: istun, hän istuu, on istuttu. Joissakin tehtävissä verbit taipuvat myös sijoissa: istuvalta, istuakseni, istuen. Verbin persoonamuoto ilmoittaa tekijän, tekemisen summittaisen ajankohdan, tekotavan ja tekemisen myönteisyyden tai kielteisyyden (en istu, eivät istune). Aktiivimuotojen lisäksi verbeillä on passiivinen persoonamuoto, ns. yleispersoona: istutaan, on istuttu. Verbien tempuksia eli aikamuotoja on neljä:

.

Persoona Preesens Imperfekti Perfekti Pluskvamperfekti
Yksikön 1. istun istuin olen istunut olin istunut
Yksikön 2. istut istuit olet istunut olit istunut
Yksikön 3. istuu istui on istunut oli istunut
Monikon 1. istumme istuimme olemme istuneet olimme istuneet
Monikon 2. istutte istuitte olette istuneet olitte istuneet
Monikon 3. istuvat istuivat ovat istuneet olivat istuneet

.

Myös moduksia eli tapaluokkia, joilla varsinaisen tekotavan lisäksi saadaan ilmaistuksi erilaisia sävyjä, on neljä:

.

Persoona Indikatiivi Konditionaali Potentiaali Imperatiivi
Yksikön 1. istun istuisin istunen
Yksikön 2. istut istuisit istunet istu
Yksikön 3. istuu istuisi istunee istukoon
Monikon 1. istumme istuisimme istunemme istukaamme
Monikon 2. istutte istuisitte istunette istukaa
Monikon 3. istuvat istuisivat istunevat istukoot

.

Indikatiivi, verbin ‘normaali’ käyttötapa, esiintyy kaikissa aikamuodoissa. Konditionaali esiintyy preesensissä ja pluskvamperfektissä (johtuen ‘olla’-verbin taivutuksesta). Potentiaalia voi jotenkin käyttää perfektissä korvaamalla ‘olla’-verbin verbillä ‘lienee’: lienen istunut. Joskus myös imperatiivi esiintyy perfektissä: olkoon istunut, olkaa istuneet.

Suoraan käskevän imperatiivin sijasta voidaan käyttää lievempiä muotoja, esim. istupa, istuhan, ja vieläkin lievempiä kehotusmuotoja: istuthan, istuisit (yksikön ja monikon 2. persoonamuodon konditionaalia voidaan käyttää lievänä toiveen ilmauksena).

Verbien nominaalimuodot taipuvat nominien tavoin sijoissa ja niitä käytetään usein nominien tehtävissä:

  • partisiipit taipuvat kaikissa sijamuodoissa.
    • 1. partisiippi: istuva, vetävä (yks.); istuvat, vetävät (mon.); istuttava, vedettävä (pass.). Tunnus -va, -vä, -vi-; -ttava, ttävä, -tava, tävä. Pidempi muoto on istuakseni, vetääkseni. Tunnus -kse, johon liittyy aina possessivisuffiksi.
    • 2. partisiippi: istunut, vetänyt, istunutta, vetänyttä (yks.); istuneet, vetäneet, istuneita, vetäneitä (mon.); istuttu, vedetty, istuttua, vedettyä (pass.). Tunnus -nut, -nyt, -nee-, -nei-; -ttu, -tty, -tu, -ty.
  • infinitiivit taipuvat vain muutamissa sijoissa. 1. infinitiivi on ns. verbin perusmuoto, jota käytetään sanakirjojen hakemistoissa. Jos lauseessa on kaksi verbiä, pääverbi on persoonamuodossa ja toinen verbi on 1. infinitiivi: „Poika tahtoo istua tuolissa”.
    • 1. infinitiivi: istua, vetää. Tunnus -a, -ä, -da, -dä, -ta, -tä.
    • 2. infinitiivi: istuessa, vetäessä, istuen, vetäen; istuttaessa, vedettäessä (pass.). Tunnus -e, -de, te.
    • 3. infinitiivi: istumassa, vetämässä, istumalla, vetämällä, istumatta, vetämättä, istumasta, vetämästä, istumaan, vetämään, istuman, vetämän, istumaisillani, vetämäisilläni; istuttaman, vedettämän (pass.). Tunnus -ma, -mä.
    • 4. infinitiivi: istuminen, vetäminen, istumista, vetämistä. Tunnus -minen, -mis-.
.

PARTIKKELIT

Partikkelit ovat ‘kaikki muut sanat’, sanat jotka eivät kuulu mihinkään edellä olevista sanaluokista. Partikkelit ovat taipumattomia tai taipuvat vain muutamissa sijoissa: takaa, ulkona, sisälle. Partikkeliryhmiä on viisi:

  • konjunktiot jaetaan rinnastus- ja alistuskonjunktioihin. Edelliset yhdistävät samanarvoisia lauseenjäseniä, jälkimmäiset alkavat alisteisen sivulauseen. Rinnastuskonjunktioita ovat mm. ja, sekä, jopa, eli, tai, mutta, sillä, näet, nimittäin. Alistuskonjunktioita ovat mm. että, jotta, koska, kun, vaikka, ennen kuin.
  • adverbit ilmaisevat aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, määrää jne. Esim. tänään, kohta, ulkona, täällä, varovasti, huonosti, tahallaan, huvikseni, paljon, niukasti. Adjektiiveista muodostetaan adverbejä ‘sti’- tai ‘in’-päätteen avulla: hyvä — hyvin, huono — huonosti. Jotkut adverbit myös taipuvat adjektiivien vertailuasteissa: hyvin, paremmin, parhaimmin; etäällä, etäämpänä, etäimpänä. (Jotkut harvat sanat taipuvat ns. adverbisijoissa, kts. sijamuodot.)
  • postpositiot ja prepositiot ilmaisevat nominin kanssa aikaa, paikkaa, tapaa, keinoa, syytä — asioita, joita adverbit ilmaisevat yksinään. Esim. tulen iltauutisten jälkeen, villakoira piileksii sängyn alla, Vinksu loikki tien yli (tai prepositiona: Vinksu loikki yli tien).
  • interjektiot ovat välittömiä huudahduksia tms. Esim. hei, oi, ohhoh, jassoo.
  • liitepartikkelit: -kin, -kaan, -pa, -han, -ko. Esim. kirjassakin, koneessakaan, minussapa, taivaallahan, lautasellako.
.

Sanaluokka – Parte de vorbire

Paralelă finalandeză – română.

Sanaluokka on kategoria, joihin kielen sanat jaetaan. Suomen kielen kuvauksessa tyypillisimpänä luokittelukriteerinä on sanan taivutus: verbit taipuvat persoonissa ja aikamuodoissa, nominit sijoissa ja luvussa, partikkelit, adverbit ja adpositiot eivät lainkaan tai vajaasti.

Siis: taipuvia ja taipumattomia.

Sanaluokkia voidaan myös määritellä merkityksen mukaan: tyypilliset verbit merkitsevät tekoja ja toimintoja, tyypilliset substantiivit asioita ja olioita. Esimerkiksi seuraava, suomen kieliopeissa nykyään käytetty luokittelu perustuu osaksi taivutukseen, osaksi syntaktiseen käyttäytymiseen ja merkitykseen. Aikaisemmassa luokituksessa adpositiot ja adverbit laskettiin kuuluvaksi partikkeleihin.

  • Verbit
  • Nominit
    • Substantiivit
    • Adjektiivit
    • Numeraalit
    • Pronominit
  • Taipumattomat tai vajaasti taipuvat sanat
    • Partikkelit
      • Konjunktiot
      • Interjektiot
    • Adpositiot
    • Adverbit
.

Părţile de vorbire sunt cuvinte sau locuțiuni verbale care fac parte din 10 clase gramaticale grupate după:

  • sensul lexical – ceea ce exprimă
  • forma lor – caracteristici morfologice
  • posibilitatea de a îndeplini anumite funcții sintactice.

.
Cel mai important rol în clasificarea părților de vorbire îl are sensul lexical, adică ceea ce exprimă fiecare parte de vorbire. Astfel: (actorii, decorurile) Vezi explicația la Despre expletive – täytesanoista. Aici actor = agent, cel care face acțiunea sau participă activ la acțiune.

  1. substantivul – indică obiecte,
  2. pronumele – ține locul unui substantiv,
  3. numeralul – exprimă un număr sau o determinare numerică,
  4. adjectivul – exprimă o proprietate a unui obiect,
  5. verbul – exprimă o acțiune sau o stare,
  6. adverbul – exprimă o caracteristică a unui acțiuni sau a unei stări,
  7. interjecția – exprimă exteriorizarea unui sentiment, a unei stări fizice sau psihice sau a unui sunet,
  8. articol – parte de vorbire care determină o altă parte de vorbire (de obicei un substantiv) şi marchează diverse funcții gramaticale și stilistice ale acesteia.
  9. conjuncția – parte de vorbire neflexibilă. Conjuncția nu are funcție sintactică și are rol morfologic auxiliar. Ea se analizează gramatical cu partea de vorbire care o însoțește.
  10. prepoziția – nu au sens de sine stătător și sunt simple instrumente gramaticale ce servesc la stabilirea unor raporturi gramaticale.
.

Parte de vorbire:

Flexibilă (actorii): Adjectiv • Articol • Numeral • Pronume • Substantiv • Verb

Neflexibilă, inflexibilă (decorurile): Adverb • Conjuncţie • Interjecţie • Prepoziţie • Locuţiune (11 – vezi definiția! apox. sanonta)

LOCUȚIÚNE, locuțiuni, s. f. Îmbinare de cuvinte, grup de cuvinte cu înțeles unitar, care se comportă din punct de vedere gramatical ca o singură parte de vorbire. Grup de cuvinte care, pierzându-și semnificația lor proprie, au împreună valoarea unui singur cuvânt și o funcție gramaticală unică.♦ (Înv.) Expresie. Ex. floarea-soarelui; apa sâmbetei.

Trimiterile de genul (→ § 432–) sunt către Ison suomen kieliopin verkkoversio

.

Liite: Suomen sanojen taivutustyypit

http://fi∙wiktionary∙org/wiki/Liite:Suomen_sanojen_taivutustyypit#73

http://kaino∙kotus∙fi/sanat/nykysuomi/taivutustyypit∙php

Sanojen taivutus

Taivutuksella eli fleksiolla tarkoitetaan sitä, että sanavartaloon liitetään taivutussuffikseja: tunnuksia ja taivutuspäätteitä. Suomi on tyypiltään liittävä eli agglutinoiva kieli: muotoainekset liitetään lähes mekaanisesti vartaloon ja toistensa perään. Kuitenkaan suomen sanojen taivuttaminen ei ole kovin yksinkertaista eikä suoraviivaista. Taivutusta mutkistavat melkoisesti monet äännevaihtelut, joita tapahtuu sanojen vartaloissa, kun niihin lisätään suffikseja.

Nominien taivutusta sanotaan myös deklinaatioksi ja verbien taivutusta konjugaatioksi

Jukka Korpela: Miten taivutusmuoto muodostetaan?

Kun on ratkaistu, mitä sijamuotoa käytetään, on joskus ongelmana se, mikä taivutusmuodon asu valitaan, tai se, taipuuko määrite pääsananssa mukaan. Sivulla käsitellään joitakin suomen sanojen taivutuksen tavallisia ongelmia.

Taivutustyypittelyn lähde

De-a lungul anilor s-au încercat felurite clasificări ale inflectărilor cuvintelor finlandeze (declinări + conjugări), unele mai stufoase, altele mai succinte; multe cuvinte au fost mutate, fără succes, dintr-o grupă în alta. Cea mai folosită a fost Nykysuomen sanakirja (WSOY 1960 – 1983) care cuprindea 85 de grupe de declinări și 48 de grupe de conjugări, primele 23 privind yksivartaloisia verbejä – verbele cu o singură rădăcină, a doua categorie cu 22 de grupe rezervată pentru kaksivartaloisia verbejä – verbele cu două rădăcini și o a treia de numai trei grupe rezervată conjugării reflexive – refleksiivinen taivutus, clasificare preluată și de Eugene Holman în lucrarea sa Handbook of Finnish Verbs (Suomalaisen kirjallisuuden seura 1984) dar și de câteva „Mari dicționare” bilingve finlandeze. La această clasificare au fost luate în considerație terminațiile infinitivului verbului. În final, toate aceste grupe de conjugări s-au redus la 4-6 grupe; în grupa a patra sunt grupate pe trei subgrupe deci, în final, sunt 3+3.

Aici mergem pe cea mai nouă clasificare făcută de KOTUS – Kotimaisten kielten keskus.

.

Taivutustyypit ja niiden esimerkkisanat noudattavat Kotimaisten kielten keskuksen (KOTUS) luokittelua. KOTUS luokittelee nominit (adjektiivit, substantiivit ja pronominit) luokkiin 1–51 (joista kaksi viimeistä ovat edellisten yhdistelmiä) ja verbit luokkiin 52–78.

Sanat ja taivutustyypit

Nominien jakauma taivutustyyppien välillä

KOTUS luokittelee suomen nominit alla oleviin 51 tyyppiin. Osa tyypeistä on huomattavasti yleisempiä kuin toiset.

tyyppi

yksikkö

monikko

nominatiivi

genetiivi

partitiivi

illatiivi

nominatiivi

genetiivi

partitiivi

illatiivi

1

valo valon valoa valoon valot valojen valoja valoihin

2

palvelu palvelun palvelua palveluun palvelut palvelujen
palveluiden
palveluitten
palveluja
palveluita
palveluihin

3

valtio valtion valtiota valtioon valtiot valtioiden
valtioitten
valtioita valtioihin

4

laatikko laatikon laatikkoa laatikkoon laatikot laatikkojen
laatikoiden
laatikoitten
laatikkoja
laatikoita
laatikkoihin
laatikoihin

5

risti ristin ristiä ristiin ristit ristien ristejä risteihin

6

paperi paperin paperia paperiin paperit papereiden
papereitten
paperien
papereita
papereja
papereihin

7

ovi oven ovea oveen ovet ovien ovia oviin

8

nalle nallen nallea nalleen nallet nallejen
(nallein)
nalleja nalleihin

9

kala kalan kalaa kalaan kalat kalojen
(kalain)
kaloja kaloihin

10

koira koiran koiraa koiraan koirat koirien
(koirain)
koiria koiriin

11

omena omenan omenaa omenaan omenat omenien
omenoiden
omenoitten
(omenojen)
(omenain)
omenia
omenoita
(omenoja)
omeniin
omenoihin

12

kulkija kulkijan kulkijaa kulkijaan kulkijat kulkijoiden
kulkijoitten
(kulkijain)
kulkijoita kulkijoihin

13

katiska katiskan katiskaa katiskaan katiskat katiskoiden
katiskoitten
katiskojen
(katiskain)
katiskoita
katiskoja
katiskoihin

14

solakka solakan solakkaa solakkaan solakat solakoiden
solakoitten
solakkojen
(solakkain)
solakoita
solakkoja
solakkoihin
solakoihin

15

korkea korkean korkeaa
korkeata
korkeaan korkeat korkeiden
korkeitten
(korkeain)
korkeita korkeisiin
korkeihin

16

vanhempi vanhemman vanhempaa vanhempaan vanhemmat vanhempien
(vanhempain)
vanhempia vanhempiin

17

vapaa vapaan vapaata vapaaseen vapaat vapaiden
vapaitten
vapaita vapaisiin
(vapaihin)

18

maa maan maata maahan maat maiden
maitten
maita maihin

19

suo suon suota suohon suot soiden
soitten
soita soihin

20

filee fileen fileetä fileehen
fileeseen
fileet fileiden
fileitten
fileitä fileihin
fileisiin

21

rosé rosén roséta roséhen rosét roséiden
roséitten
roséita roséihin

22

parfait parfait’n parfait’ta parfait’hen parfait’t parfait’iden
parfait’itten
parfait’ita parfait’ihin

23

tiili tiilen tiiltä tiileen tiilet tiilien tiiliä tiiliin

24

uni unen unta uneen unet unien
unten
unia uniin

25

toimi toimen tointa
toimea
toimeen toimet toimien
tointen
toimia toimiin

26

pieni pienen pientä pieneen pienet pienten
pienien
pieniä pieniin

27

käsi käden kättä käteen kädet käsien
(kätten)
käsiä käsiin

28

kynsi kynnen kynttä kynteen kynnet kynsien
(kyntten)
kynsiä kynsiin

29

lapsi lapsen lasta lapseen lapset lapsien
lasten
lapsia lapsiin

30

veitsi veitsen veistä veitseen veitset veitsien
(veisten)
veitsiä veitsiin

31

kaksi kahden kahta kahteen kahdet kaksien kaksia kaksiin

32

sisar sisaren sisarta sisareen sisaret sisarien
sisarten
sisaria sisariin

33

kytkin kytkimen kytkintä kytkimeen kytkimet kytkimien
kytkinten
kytkimiä kytkimiin

34

onneton onnettoman onnetonta onnettomaan onnettomat onnettomien
(onnetonten)
onnettomia onnettomiin

35

lämmin lämpimän lämmintä lämpimään lämpimät lämpimien
(lämpimäin)
lämpimiä lämpimiin

36

sisin sisimmän sisintä sisimpään sisimmät sisimpien
sisinten
(sisimpäin)
sisimpiä sisimpiin

37

vasen vasemman vasenta
vasempaa
vasempaan vasemmat vasempien
vasenten
(vasempain)
vasempia vasempiin

38

nainen naisen naista naiseen naiset naisten
naisien
naisia naisiin

39

vastaus vastauksen vastausta vastaukseen vastaukset vastausten
vastauksien
vastauksia vastauksiin

40

kalleus kalleuden kalleutta kalleuteen kalleudet kalleuksien kalleuksia kalleuksiin

41

vieras vieraan vierasta vieraaseen vieraat vieraiden
vieraitten
vieraita vieraisiin
(vieraihin)

42

mies miehen miestä mieheen miehet miesten
miehien
miehiä miehiin

43

ohut ohuen ohutta ohueen ohuet ohuiden
ohuitten
ohuita ohuisiin
ohuihin

44

kevät kevään kevättä kevääseen keväät keväiden
keväitten
keväitä keväisiin
(keväihin)

45

kahdeksas kahdeksannen kahdeksatta kahdeksanteen kahdeksannet kahdeksansien kahdeksansia kahdeksansiin

46

tuhat tuhannen tuhatta tuhanteen tuhannet tuhansien
(tuhanten)
tuhansia tuhansiin

47

kuollut kuolleen kuollutta kuolleeseen kuolleet kuolleiden
kuolleitten
kuolleita kuolleisiin
kuolleihin

48

hame hameen hametta hameeseen hameet hameiden
hameitten
hameita hameisiin
hameihin

49

askel askelen askelta (askeleen) askelet askelien
askelten
askelia askeliin
askele askeleen askeletta askeleeseen askeleet askeleiden
askeleitten
askeleita askeleisiin
askeleihin

50

isoäiti isoäidin isoäitiä isoäitiin isoäidit isoäitien isoäitejä isoäiteihin

51

nuoripari nuorenparin nuortaparia nuoreenpariin nuoretparit nuortenparien
nuorienparien
nuoriapareja nuoriinpareihin

Luokka 50: sanat on luokiteltu jälkiosan mukaan

.

Nominien taivutusmallien numerot

12345678910111213141516171819202122232425262728293031323334353637383940414243444546474849 – Yhdysnominit 5051

Verbien taivutusmallien numerot

52535455565758596061626364656667686970717273747576 – Vajavaiset 7778

Muiden taivutusmallien numerot

99

Astevaihtelun taivutusmallien numerot

A ( kk : k ) – B ( pp : p ) – C ( tt : t ) – D ( k : – ) – E ( p : v ) – F ( t : d ) – G ( nk : ng ) – H ( mp : mm ) – I ( lt : ll ) – J ( nt : nn ) – K ( rt : rr ) – L ( k : j ) – M ( k : v )


Nominit

  • Esimerkkimuodot ovat
  • yksikön nominatiivi
  • yksikön genetiivi
  • yksikön partitiivi
  • yksikön illatiivi
  • monikon genetiivi
  • monikon partitiivi
  • monikon illatiivi
  • Morfeemien rajakohdat on merkitty pisteellä.

12345678910111213141516171819202122232425262728293031323334353637383940414243444546474849 – Yhdysnominit 5051

1

  • valo
  • valo∙n
  • valo∙a
  • valo∙on
  • valoje∙n
  • valoj∙a
  • valoi∙hin

1a

  • solu
  • solu∙n
  • solu∙a
  • solu∙un
  • soluje∙n
  • soluj∙a
  • solui∙hin

2

  • palvelu
  • palvelu∙n
  • palvelu∙a
  • palvelu∙un
  • palveluje∙n / palveluide∙n / palveluitte∙n
  • palvelui∙ta / palveluj∙a
  • palvelui∙hin

3

  • valtio
  • valtio∙n
  • valtio∙ta
  • valtio∙on
  • valtioide∙n / valtioitte∙n
  • valtioi∙ta
  • valtioi∙hin

4

  • laatikko
  • laatiko∙n
  • laatikko∙a
  • laatikko∙on
  • laatikkoje∙n / laatikoide∙n / laatikoitte∙n
  • laatikkoj∙a / laatikoi∙ta
  • laatikkoi∙hin / laatikoi∙hin

5

  • risti
  • risti∙n
  • risti∙ä
  • risti∙in
  • ristie∙n
  • ristej∙ä
  • ristei∙hin

Huom! Luokkaan kuuluvat myös vierasperäiset, yksitavuiset sanat, joiden nominatiivista puuttuu muiden muotojen i-kirjain, esim. golf, golfin, golfia jne.

6

  • paperi
  • paperi∙n
  • paperi∙a
  • paperi∙in
  • papereide∙n / papereitte∙n / paperie∙n
  • paperei∙ta / paperej∙a
  • paperei∙hin

6a

  • banaani
  • banaani∙n
  • banaani∙a
  • banaani∙in
  • banaanie∙n / banaaneide∙n / banaaneitte∙n
  • banaanej∙a / banaanei∙ta
  • banaanei∙hin

Huom! Luokkaan kuuluvat myös vierasperäiset, kaksitavuiset sanat, joiden nominatiivista puuttuu muiden muotojen i-kirjain, esim. laser, laserinlaserien/lasereitten/lasereiden, lasereita/lasereja.

7

  • ovi
  • ove∙n
  • ove∙a
  • ove∙en
  • ovie∙n
  • ovi∙a
  • ovi∙in

8

  • nalle
  • nalle∙n
  • nalle∙a
  • nalle∙en
  • nalleje∙n / (nallei∙n)
  • nallej∙a
  • nallei∙hin

9

  • kala
  • kala∙n∙
  • kala∙a∙
  • kala∙an∙
  • kaloje∙n / (kalai∙n)
  • kaloj∙a
  • kaloi∙hin

10

  • koira
  • koira∙n
  • koira∙a
  • koira∙an
  • koirie∙n / (koirai∙n)
  • koiri∙a
  • koiri∙in

11

  • omena
  • omena∙n
  • omena∙a
  • omena∙an
  • omenie∙n / omenoide∙n / omenoitte∙n / (omenoje∙n) / (omenai∙n)
  • omeni∙a / omenoi∙ta / (omenoj∙a)
  • omeni∙in / omenoi∙hin

12

  • kulkija
  • kulkija∙n
  • kulkija∙a
  • kulkija∙an
  • kulkijoide∙n / kulkijoitte∙n / (kulkijai∙n)
  • kulkijoi∙ta
  • kulkijoi∙hin

13

  • katiska
  • katiska∙n∙
  • katiska∙a∙
  • katiska∙an∙
  • katiskoide∙n / katiskoitte∙n / katiskoje∙n / (katiskai∙n)
  • katiskoi∙ta / katiskoj∙a∙
  • katiskoi∙hin

14

  • solakka
  • solaka∙n
  • solakka∙a
  • solakka∙an
  • solakoide∙n / solakoitte∙n / solakkoje∙n / (solakkai∙n)
  • solakoi∙ta / solakkoj∙a
  • solakkoi∙hin / solakoi∙hin

15

  • korkea
  • korkea∙n
  • korkea∙a / korkea∙ta
  • korkea∙an
  • korkeide∙n / korkeitte∙n / (korkeai∙n)
  • korkei∙ta
  • korkei∙siin / korkei∙hin

16

  • vanhempi
  • vanhemma∙n
  • vanhempa∙a
  • vanhempa∙an
  • vanhempie∙n / (vanhempai∙n)
  • vanhempi∙a
  • vanhempi∙in

17

  • vapaa
  • vapaa∙n
  • vapaa∙ta
  • vapaa∙seen
  • vapaide∙n / vapaitte∙n
  • vapai∙ta
  • vapai∙siin / (vapai∙hin)

18

  • maa
  • maa∙n
  • maa∙ta
  • maa∙han
  • maide∙n / maitte∙n
  • mai∙ta
  • mai∙hin

19

  • suo
  • suo∙n
  • suo∙ta
  • suo∙hon
  • soide∙n / soitte∙n
  • soi∙ta
  • soi∙hin

20

  • filee
  • filee∙n
  • filee∙tä
  • filee∙hen / filee∙seen
  • fileide∙n / fileitte∙n
  • filei∙tä
  • filei∙hin / filei∙siin

21

  • rosé
  • rosé∙n
  • rosé∙ta
  • rosé∙hen
  • roséide∙n
  • roséi∙ta
  • roséi∙hin

22

(sitaattilainat, joiden alkuperäiskielinen ääntämisasu päättyy pitkään vokaaliin)

  • parfait∙ [parfee]
  • parfait’∙n∙ [parfeen]
  • parfait’∙ta [parfeeta]
  • parfait’∙hen∙ [parfeehen]
  • parfait’ide∙n∙ [parfeiden]
  • parfait’i∙ta [parfeita]
  • parfait’i∙hin [parfeihin]

23

  • tiili
  • tiile∙n
  • tiil∙tä
  • tiile∙en
  • tiilie∙n
  • tiili∙ä
  • tiili∙in

24

  • uni
  • une∙n
  • un∙ta
  • une∙en∙
  • unie∙n / unte∙n
  • uni∙a
  • uni∙in

25

  • toimi
  • toime∙n
  • toin∙ta / toime∙a
  • toime∙en
  • toimie∙n / tointe∙n
  • toimi∙a
  • toimi∙in

26

  • pieni
  • piene∙n
  • pien∙tä
  • piene∙en
  • piente∙n / pienie∙n
  • pieni∙ä
  • pieni∙in

27

  • käsi
  • käde∙n
  • kät∙tä
  • käte∙en
  • käsie∙n / (kätte∙n)
  • käsi∙ä
  • käsi∙in

28

  • kynsi
  • kynne∙n
  • kynt∙tä
  • kynte∙en
  • kynsie∙n / (kyntte∙n)
  • kynsi∙ä
  • kynsi∙in

29

  • lapsi
  • lapse∙n
  • las∙ta
  • lapse∙en
  • laste∙n / lapsie∙n
  • lapsi∙a
  • lapsi∙in

30

  • veitsi
  • veitse∙n
  • veis∙tä
  • veitse∙en
  • veitsie∙n / (veiste∙n)
  • veitsi∙ä
  • veitsi∙in

31

  • kaksi
  • kahde∙n
  • kah∙ta
  • kahte∙en
  • kaksie∙n
  • kaksi∙a
  • kaksi∙in

32

  • sisar
  • sisare∙n
  • sisar∙ta
  • sisare∙en
  • sisarie∙n / sisarte∙n
  • sisari∙a
  • sisari∙in

33

  • kytkin
  • kytkime∙n
  • kytkin∙tä
  • kytkime∙en
  • kytkimie∙n / kytkinte∙n
  • kytkimi∙ä
  • kytkimi∙in

34

  • onneton
  • onnettoma∙n
  • onneton∙ta
  • onnettoma∙an
  • onnettomie∙n / (onnetonte∙n)
  • onnettomi∙a
  • onnettomi∙in

35

  • lämmin
  • lämpimä∙n
  • lämmin∙tä
  • lämpimä∙än
  • lämpimie∙n / (lämpimäi∙n)
  • lämpimi∙ä
  • lämpimi∙in

36

  • sisin
  • sisimmä∙n
  • sisin∙tä
  • sisimpä∙än
  • sisimpie∙n / sisinte∙n / (sisimpäi∙n)
  • sisimpi∙ä
  • sisimpi∙in

37

  • vasen
  • vasemma∙n
  • vasen∙ta / (vasempa∙a)
  • vasempa∙an
  • vasempie∙n / vasente∙n / (vasempai∙n)
  • vasempi∙a
  • vasempi∙in

38

  • nainen
  • naise∙n
  • nais∙ta
  • naise∙en
  • naiste∙n / naisie∙n
  • naisia
  • naisiin∙

39

  • vastaus
  • vastaukse∙n
  • vastaus∙ta
  • vastaukse∙en
  • vastauste∙n / vastauksie∙n∙
  • vastauksi∙a
  • vastauksi∙in

40

  • kalleus
  • kalleude∙n
  • kalleut∙ta
  • kalleute∙en
  • kalleuksie∙n
  • kalleuksi∙a
  • kalleuksi∙in

41

  • vieras
  • vieraa∙n
  • vieras∙ta
  • vieraa∙seen
  • vieraide∙n / vieraitte∙n
  • vierai∙ta
  • vierai∙siin / (vierai∙hin)

42

  • mies
  • miehe∙n
  • mies∙tä
  • miehe∙en
  • mieste∙n / miehie∙n
  • miehi∙ä
  • miehi∙in

43

  • ohut
  • ohue∙n
  • ohut∙ta
  • ohue∙en
  • ohuide∙n / ohuitte∙n
  • ohui∙ta
  • ohui∙siin / ohui∙hin

44

  • kevät
  • kevää∙n
  • kevät∙tä
  • kevää∙seen
  • keväide∙n / keväitte∙n
  • keväi∙tä
  • keväi∙siin / (keväi∙hin)

45

  • kahdeksas
  • kahdeksanne∙n
  • kahdeksat∙ta
  • kahdeksante∙en
  • kahdeksansie∙n
  • kahdeksansi∙a
  • kahdeksansi∙in

46

  • tuhat
  • tuhanne∙n
  • tuhat∙ta
  • tuhante∙en
  • tuhansie∙n / (tuhante∙n)
  • tuhansi∙a
  • tuhansi∙in

47

  • kuollut
  • kuollee∙n
  • kuollut∙ta
  • kuollee∙seen
  • kuolleide∙n / kuolleitte∙n
  • kuollei∙ta
  • kuollei∙siin /kuollei∙hin

48

  • hame
  • hamee∙n
  • hamet∙ta
  • hamee∙seen
  • hameide∙n / hameitte∙n
  • hamei∙ta
  • hamei∙siin / hamei∙hin

49

  • askel
  • askele∙n
  • askel∙ta
  • (askele∙en)
  • askelie∙n / askelte∙n
  • askeli∙a
  • askeli∙in

49a

  • askele
  • askelee∙n
  • askelet∙ta
  • askelee∙seen
  • askeleitte∙n / askeleide∙n
  • askeleit∙a
  • askelei∙siin / askelei∙hin

YHDYSNOMINIT

50

  • isoäiti
  • isoäidi∙n
  • isoäiti∙ä
  • isoäiti∙in
  • isoäitie∙n
  • isoäitej∙ä
  • isoäitei∙hin

51

  • nuori·pari
  • nuore·n·pari·n
  • nuor·ta·pari·a
  • nuore·en·pari·in
  • nuorte·n·parie·n
  • nuori·a·parej·a
  • nuori·in·parei·hin

takaisin listaanAstevaihteluVerbit


Verbit

  • Esimerkkimuodot ovat
  • infinitiivi (ts∙ muoto, jossa verbi esiintyy hakusanana sanakirjoissa)
  • indikatiivin preesensin yksikön 1∙ persoona
  • indikatiivin imperfektin yksikön 3∙ persoona
  • konditionaalin yksikön 3∙ persoona
  • imperatiivin yksikön 3∙ persoona
  • aktiivin partisiipin perfekti
  • indikatiivin imperfektin passiivi
  • potentiaalin yksikön 3∙ persoona
  • Morfeemien rajakohdat on merkitty pisteellä.

52535455565758596061626364656667686970717273747576 – Vajavaiset 7778

NominitAstevaihtelu

52

  • sano∙a
  • sano∙n
  • sano∙i
  • sano∙isi
  • sano∙koon
  • sano∙nut
  • sano∙ttiin
  • sano∙nee

53

  • muista∙a
  • muista∙n
  • muist∙i
  • muista∙isi
  • muista∙koon
  • muista∙nut
  • muiste∙ttiin
  • muista∙nee

54

  • huuta∙a
  • huuda∙n
  • huus∙i
  • huuta∙isi
  • huuta∙koon
  • huuta∙nut
  • huude∙ttiin
  • huuta∙nee

55

  • souta∙a
  • souda∙n
  • sout∙i /sous∙i
  • souta∙isi
  • souta∙koon
  • souta∙nut
  • soude∙ttiin
  • souta∙nee

56

  • kaiva∙a
  • kaiva∙n
  • kaivo∙i
  • kaiva∙isi
  • kaiva∙koon
  • kaiva∙nut
  • kaive∙ttiin
  • kaiva∙nee

57

  • saarta∙a
  • saarra∙n
  • saarto∙i / saars∙i
  • saarta∙isi
  • saarta∙koon
  • saarta∙nut
  • saarre∙ttiin
  • saarta∙nee

58

  • laske∙a
  • laske∙n
  • lask∙i
  • lask∙isi
  • laske∙koon
  • laske∙nut
  • laske∙ttiin
  • laske∙nee

59

  • tunte∙a
  • tunne∙n
  • tuns∙i
  • tunt∙isi
  • tunte∙koon
  • tunte∙nut
  • tunne∙ttiin
  • tunte∙nee

60

  • lähte∙ä
  • lähde∙n
  • läht∙i / (läks∙i)
  • läht∙isi
  • lähte∙köön
  • lähte∙nyt
  • lähde∙ttiin
  • lähte∙nee

61

  • salli∙a
  • salli∙n
  • sall∙i
  • sall∙isi
  • salli∙koon
  • salli∙nut
  • salli∙ttiin
  • salli∙nee

62

  • voi∙da
  • voi∙n
  • vo∙i
  • vo∙isi
  • voi∙koon
  • voi∙nut
  • voi∙tiin
  • voi∙nee

63

  • saa∙da
  • saa∙n
  • sa∙i
  • sa∙isi
  • saa∙koon
  • saa∙nut
  • saa∙tiin
  • saa∙nee

64

  • juo∙da
  • juo∙n
  • jo∙i
  • jo∙isi
  • juo∙koon
  • juo∙nut
  • juo∙tiin
  • juo∙nee

65

  • käy∙dä
  • käy∙n
  • käv∙i
  • käv∙isi
  • käy∙köön
  • käy∙nyt
  • käy∙tiin
  • käy∙nee

66

  • rohkais∙ta
  • rohkaise∙n
  • rohkais∙i
  • rohkais∙isi
  • rohkais∙koon
  • rohkais∙sut
  • rohkais∙tiin
  • rohkais∙see

67

  • tul∙la
  • tule∙n
  • tul∙i
  • tul∙isi
  • tul∙koon
  • tul∙lut
  • tul∙tiin
  • tul∙lee

68

  • tupakoi∙da
  • tupakoi∙n / (tupakoitse∙n)
  • tupako∙i / (tupakoits∙i)
  • tupako∙isi / (tupakoits∙isi)
  • tupakoi∙koon
  • tupakoi∙nut
  • tupakoi∙tiin
  • tupakoi∙nee

69

  • vali∙ta
  • valitse∙n
  • valits∙i
  • valits∙isi
  • valit∙koon
  • valin∙nut
  • valit∙tiin
  • valin∙nee

70

  • juos∙ta
  • juokse∙n
  • juoks∙i
  • juoks∙isi
  • juos∙koon
  • juos∙sut
  • juos∙tiin
  • juos∙see

71

  • näh∙dä
  • näe∙n
  • näk∙i
  • näk∙isi
  • näh∙köön
  • näh∙nyt
  • näh∙tiin
  • näh∙nee

72

  • vanhe∙ta
  • vanhene∙n
  • vanhen∙i
  • vanhen∙isi
  • vanhet∙koon
  • vanhen∙nut
  • vanhet∙tiin
  • vanhen∙nee

73

  • sala∙ta
  • salaa∙n
  • salas∙i
  • sala∙isi
  • salat∙koon
  • salan∙nut
  • salat∙tiin
  • salan∙nee

74

  • katke∙ta
  • katkea∙n
  • katkes∙i
  • katkea∙isi / (katke∙isi)
  • katket∙koon
  • katken∙nut
  • katket∙tiin
  • katken∙nee

75

  • selvi∙tä
  • selviä∙n
  • selvis∙i
  • selviä∙isi
  • selvit∙köön
  • selvin∙nyt
  • selvit∙tiin
  • selvin∙nee

76

  • taita∙a
  • taida∙n
  • tais∙i
  • taita∙isi
  • taita∙koon
  • taita∙nut / tain∙nut
  • taide∙ttiin
  • taita∙nee / tain∙nee

VAILLINAISESTI TAIPUVAT VERBIT
Muodot ovat

  • aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3∙ persoonan muotoja.

77

78

takaisin listaanAstevaihteluNominit

99

Sana on taipumaton tai vaillinaisesti taipuva Luokkaan vaikuttaisi kuuluvan ainakin adverbejä, joista useat ovat jo taipuneiden nominien (tai toisinaan verbienkin) kieliopillistumia. Sijamuotoihin kivettyneet sanat taipuvat kuten sijamuodoissa olevat nominit yleensäkin.

Sti-adverbit

  • nopeasti
  • nopeammin
  • nopeimmin
  • nopeiten

Astevaihtelu

A ( kk ) – B ( pp ) – C ( tt ) – D ( k ) – E ( p ) – F ( t ) – G ( nk ) – H ( mp ) – I ( lt ) – J ( nt ) – K ( rt ) – L ( k : j ) – M ( k : v )

http://kaino∙kotus∙fi/sanat/nykysuomi/astevaihtelutyypit∙php

NominitVerbit

A

kk : k

k : kk

B

pp : p

p : pp

C

tt : t

t : tt

D

k : –

– : k

E

p : v

v : p

F

t : d

d : t

G

nk : ng [ŋk : ŋŋ]

ng : nk [ŋŋ : ŋk]

H

mp : mm

mm : mp

I

lt : ll

ll : lt

J

nt : nn

nn : nt

K

rt : rr

rr : rt

L

k : j

j : k

M

k : v

takaisin listaanNominitVerbit

.

Introdus  / lisätty 24.05.2011

Actualizat / päivitetty 02.03.2014

.

Anunțuri

Creează un sit web gratuit sau un blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: