Blogulblog's Blog

Alternanțe fonetice – äännevaihtelut

Alternanțe fonetice – äännevaihtelut

.

Meri

Clipping published without permission. That’s generally permitted for non-profit and educational purposes.

.

äännevaihtelu ● alterare / schimbare fonetică ■ ljudväxling

.

Printre multiplele particularități ale limbii finlandeze se numără și alternanța fonetică. Asta înseamnă schimbări ale fonemelor în interiorul morfemelor. Ne-am obișnuit deja, de la română, că ă din mamă devine e la genitiv mamei sau din fată (nearticulat), articulat hotărât devine fata, ba chiar mai rău, la genitiv ambele vocale se schimbă devenind fetei. Ce să ne mai mirăm de finlandezi.

Pe primele, esențiale, le-am văzut la pagina Kielitoimiston sanakirjan astevaihtelutaulukko dar acum mai adăugăm câte ceva. Dacă pagina de la linkul de mai sus era absolut de reținut, conținutul paginii curente nu trebuie reținută ci, doar înțelels. Evident, exercițiile n-ar fi intile.

Äännevaihtelu on morfeeminsisäistä vaihtelua. Esim. i ja e vaihtelevat saari-sanan taivutusmuodoissa: saari : saare+n : saare+ssa. Samoin esim. t ja s vaihtelevat pyytää-verbin taivutuksessa: pyytä+vät : pyys+ivät : pyytä+isin. Äännevaihtelu ilmenee samaa alkuperää olevissa ilmauksissa toisiaan vastaavissa kohdissa ja riippuu äänne- tai muoto-ympäristöstä. Sitä osaa kieliopista, jossa kuvataan morfeemien äännevaihtelut, sanotaan morfofonologiaksi.

.

Suffiksin i:stä riippuvat vokaalivaihtelut

.

Yleistä

Suffiksin i aiheuttaa sanavartalon lopussa monenlaisia vokaalivaihteluja. Vaihteluihin vaikuttavat useat eri seikat: sanavartalon loppuvokaalin laatu, sanavartalon pituus, sen ensimmäinen vokaali, vartalon sanaluokka sekä i-morfeemin laatu.

i:llisiä suffikseja ovat mm. monikon tunnus (monikon j:llä on sama vaikutus kuin i:llä), imperfektin tunnus ja superlatiivin tunnus.

Muitakin i-alkuisia suurtaajuisia suffikseja on, esim. konditionaalin tunnus –isi– ja nomininjohdin –inen. Ne eivät aina aiheuta samanlaisia muutoksia kuin edelliset.

Kaikki i:lliset suffiksit liittyvät aina vokaalivartaloon.

Vartalot, joissa vaihtelua ei ole

Vaihtelua ei ilmene, jos sanavartalon lopussa on labiaalivokaali (u, y, o, ö), esim.

talo+na  :  talo+i+na
suru+na  :  suru+i+na
kadu+n   :  kadu+i+n   :  katu+isi+n
säilö+n  :  säilö+i+n  :  säilö+isi+n
kesy+nä  :  kesy+i+nä  :  kesy+in 

e-loppuiset vartalot

Vaihtelu e : Ø

nime+ä    :  nim+i+ä    :  nim+inen
kive+n    :  kiv+i+en   :  kiv+inen
elime+nä  :  elim+i+nä
mene+n    :  men+i+n    :  men+isi+n
matele+n  :  matel+i+n  :  matel+isi+n

Sanavartalon loppu-e:tä vastaa Ø (nolla eli kato) suffiksin i:n edellä aina paitsi nalle-tyypin sanoissa, joissa –e säilyy: nalle+n : nalle+i+lla.

Huomaa, että vene-tyypin sanojen vartalossa on pitkä-evenee+llä : vene+i+llä.

i-loppuiset vartalot

Nominit i : e, verbit i : Ø

lasi+na   :  lase+i+na     :  las+inen
aasi+lla  :  aase+i+lla
villi+nä  :  ville+i+nä    :  ville+in
kiltti+ä  :  kiltte+j+ä    :  kilte+in 
opi+n     :  op+i+n (imp.) :  opp+isi+n
etsi+vät  :  ets+i+vät     :  ets+isi+vät

Sanavartalon loppu-i vaihtuu monikon ja superlatiivin i:n edellä e:ksi. Muiden i:llisten morfeemien edellä se katoaa. Nominit ja verbit käyttäytyvät siis eri tavalla.

Useimmat uudet nominit ovat i-loppuisia ja muodostavat monikkonsa tällä tavalla, esim.galaksi : galakse+j+a, klooni : kloone+j+a, hitti : hitte+j+ä.

Kaksitavuiset a-loppuiset vartalot

1) Vaihtelu a : o

sana+n    :  sano+j+en
velka+na  :  velko+i+na  :  velka+inen
pila+a    :  pilo+j+a
kisa+ssa  :  kiso+i+ssa
paha+n    :  paho+j+en   :  pah+in
kasta+n   :  kasto+i+n   :  kasta+isi+n 

Kaksitavuisten sanavartaloiden loppu-a vaihtuu monikon ja imperfektin i:n edellä o:ksi, jos sanan ensimmäinen vokaali on illabiaali (a, e, i). Konditionaalissa loppu-a säilyy ja superlatiivissa se katoaa.

2) Vaihtelu a : Ø

loma+na  :  lom+i+na
muna+a   :  mun+i+a
kova+na  :  kov+i+na  :  kov+in
osta+n   :  ost+i+n   :  osta+isi+n 

Kaksitavuisten sanavartaloiden loppu-a katoaa monikon ja imperfektin i:n edellä, jos sanan ensimmäinen vokaali on labiaali (o, u). Konditionaalissa loppu-a säilyy ja superlatiivissa se katoaa.

Huomattakoon, että kaikissa kaksitavuisissa –ja, –va ja –ma -loppuisissa verbikantaisissa nominijohdoksissa –a vaihtelee kadon kanssa, vaikka ensi vokaali olisikin illabiaali: saajilla, saavilla, saamilla (saaja, saava, saama).

Eräiden verbien imperfekti on kahtalainen: haastaa : haastoi – haasti, kaartaa : kaartoi – kaarsi, maittaa : maittoi – maitti, taittaa : taittoi – taitti.

Taitaa-verbin imperfekti on vaihtelemattomasti taisi.

Kaksitavuiset ä-loppuiset vartalot

Vaihtelu ä : Ø monikossa, imperfektissä ja superlatiivissa

päivä+ä    :  päiv+i+ä   :  (joka)päivä+inen
lentä+ä    :  lens+i     :  lentä+isi
köyhä+nä   :  köyh+i+nä  :  köyh+in

Kaksitavuisten sanavartaloiden loppu-ä katoaa monikon, imperfektin ja superlatiivin i:n edellä. Konditionaalin tunnuksen edellä –ä säilyy (lentä+isi).

Kolmi- ja useampitavuiset A-verbivartalot

Vaihtelu A : Ø imperfektissä

armahda+n   :  armahd+i+n   :  armahta+isi+n
kirjoita+n  :  kirjoit+i+n  :  kirjoitta+isi+n
säikähdä+n  :  säikähd+i+n  :  säi:kähtä+isi+n
rakenna+n   :  rakens+i+n   :  rakenta+isi+n

Kolmi- ja useampitavuisten verbivartaloiden loppu-A katoaa imperfektin i:n edellä mutta säilyy konditionaalin –isi-tunnuksen edellä.

Supistumaverbeissä tapahtuu aivan sama ilmiö, vaikka se ei näykään yhtä selvästi: kadota : katoa+n : katoa+isi+n : katos+i. Imperfektin i liittyy A-loppuiseen vokaalivartaloon, A katoaa ja vartalon t-aineksen paikalle (vrt. konsonanttivartalossa kadot-) tulee s.

Kolmi- ja useampitavuiset A-nominivartalot

1) Vaihtelu A : Ø, jos sanavartalon loppuna on -mA, -vA, -mpA, -isA

sanoma+a      :  sanom+i+a
onnettoma+na  :  onnettom+i+na
pienempä+nä   :  pienemp+i+nä
roteva+lla    :  rotev+i+lla    :  rotev+in
valoisa+ssa   :  valois+i+ssa   :  valois+in

2) Vaihtelu A : O

silakka+na  :  silako+i+na
naveta+lla  :  naveto+i+lla
karahka+na  :  karahko+i+na
kämmekkä+ä  :  kämmekö+i+hin
uuttera+a   :  uutter+i+a
vetelä+nä   :  vetel+i+nä

Loppu-A vaihtuu monikon i:n edellä O:ksi, jos sen edellä on sanavartalossa geminaatta tai konsonanttiyhtymä (paitsi –mp-).

Muunlaiset tähän ryhmään kuuluvat nominit eriytyvät sanaluokan mukaan siten, että suurin osa adjektiiveista käyttäytyy kohdan 1 mukaan (vaihtelu A : Ø) ja substantiivit sijoittuvat kohtaan 2 (vaihtelu A : O).

Esim. 

avara : avar+i+lla  mutta  tavara : tavaro+i+lla
katala, matala : katal+i+a, matal+i+a mutta  sairaala, rakkula : sairaalo+i+ta, rakkulo+i+ssa
ihana+lla : ihan+i+lla  mutta  ikkuna+lla : ikkuno+i+lla
typerä+ä : typer+i+ä  mutta  ympyrä+ä : ympyrö+itä

Pitkään vokaaliin päättyvät vartalot

Vaihtelu VV : V

maa+ta     :  ma+i+ta             :  ma+inen
pää+tä     :  pä+i+tä             :  (itse)pä+inen
pyy+llä    :  py+i+llä
ahnee+n    :  ahne+i+den
takaa+mme  :  taka+isi+mme
vapaa+ssa  :  vapa+i+ssa
kaunii+ta  :  kauni+i+ta

Sanavartalon pitkä loppuvokaali vaihtuu i:n edellä lyhyeksi.

Huomattakoon, että sanavartalon pitkä i vaihtuu lyhyeksi monikon i:n edellä, mutta superlatiivissa i:n edellä on –e, esim. kaunii+n : kauni+i+den : kaune+in, alttii+na : altti+i+na(mon.) : altte+in.

Pitkään i:hin loppuvia verbivartaloita ei yleiskielessä ole.

uo, yö, ie -loppuiset vartalot

Vaihtelut uo : o, ie : e, yö : ö

suo+ta  :  so+i+ta   :  so+inen
nuo     :  no+i+ta
vie+n   :  ve+i+n    :  ve+isi+n
tie+n   :  te+i+den
lyö+n   :  lö+i+n    :  lö+isi+n
työ+tä  :  tö+itä

Vartalonloppuisen väljenevän diftongin tilalla on i:n edellä o, e, ö.

Muut vokaalivaihtelut

Vezi și pagina Când –i-ul final se schimbă în –e.

Muilla vokaalivaihteluilla tarkoitetaan tässä muita kuin suffiksin i:stä riippuviavokaalivaihteluita.

Vaihtelu e : i nomineissa

1) Kaksitavuisten e-vartaloiden yksikön nominatiivissa on i, esim.

piene+nä   :  piene+llä  :  pieni
nuore+lla  :  nuore+sta  :  nuori
kive+llä   :  kive+en    :  kivi
kuude+n    :  kuute+na   :  kuusi

Nalle-tyypin sanoissa e säilyy nominatiivissakin. Sanat kolme ja itse päättyvät jäännöslopukkeeseen, samoin vene-tyypin nominit. Näissä vaihtelua ei siis ole.

2) Translatiivin päätteessä ilmenee sama e : i -vaihtelu: sanan sisässä omistusliitteen edellä on e, sanan lopussa i, esim.

talokse+mme : taloksi, lapsekse+ni : lapseksi

Vaihtelu e : i toisessa infinitiivissä

Yksivartaloisten verbien loppu-e:n tilalla on i verbien 2. infinitiivissä, esim.

hake+vat  :  haki+essa
puke+vat  :  puki+en

Vaihtelu e : i verbivartalossa j:n edellä

Verbivartalon loppu-e:n tilalla on j:n edellä i, esim.

mene+n      :  meni+jä
ole+n       :  oli+ja
tunte+e     :  tunti+ja
katkaise+e  :  katkaisi+ja

Vaihtelu A : i komparatiivivartalossa

Komparatiivin loppu-A:ta  vastaa yksikön nominatiivissa i, esim.

kovempa+na  :  kovemma+n    :  kovempi          
tylympä+ä   :  tylymmä+ksi  :  tylympi

Vaihtelu A : e kaksitavuisten adjektiivien komparatiivissa

Kaksitavuisten adjektiivien loppu-A:ta vastaa komparatiivin tunnuksen edellä e, esim.

kova      :  kove+mpi
paha+ssa  :  pahe+mmassa
kylmä+ä   :  kylme+mpää

Komparatiivi (moni)lukuisempi perustuu adjektiiviin lukuinen; kolmitavuisen adjektiivin lukuisakomparatiivi on lukuisampi.

Vaihtelu A : e passiivin tunnuksen edellä

Verbivartalon loppu-A:ta vastaa passiivin tunnuksen edellä e, esim.

anna+n      :  anne+taan
kylvä+mään  :  kylve+ttyyn
kirjoita+t  :  kirjoite+ttu

Vaihtelu A, e : Ø kaksivartaloisissa sanoissa

Kaksivartaloisten sanojen konsonanttivartaloista puuttuvat vokaalivartalon loppu-A ja –e, esim.

onnettoma+na  :  onneton+ta     :  onneton
suurimma+n    :  suurin+ta      :  suurin
kevää+llä     :  kevät+tä       :  kevät
ytime+n       :  ydin+tä        :  ydin
juokse+n      :  juos+koon
naureskele+n  :  naureskel+koon

Klusiilien astevaihtelu

.

Astevaihtelu on suomen kielen äänne- ja muotorakenteen luonteenomaisimpia piirteitä. Astevaihtelun alaisia ovat soinnittomat tenuisklusiilit k, p, t silloin kun niitä edeltää soinnillinen äänne (vokaali, nasaali tai likvida; myös h). Vaihtelussa erotetaan kaksi astetta, vahva ja heikko. Astevaihtelun pääsäännön mukaan vahva aste on avotavun alussa ja heikko aste umpitavun alussa, esim. takki : takissa, kertoo : kerromme.

Kvantitatiivinen astevaihtelu

Kvantitatiiviseksi sanotaan astevaihtelua, jossa vahvan asteen geminaattaklusiili kk, pp, tt vaihtelee heikon asteen yksinäisklusiilin k:n, p:n, t:n kanssa. Esim.

kk : k    takki      :  takissa    
          leikkii    :  leikimme
pp : p    kaappi     :  kaapin     
          tappaa     :  tapan
tt : t    matto      :  matolla    
          heittävät  :  heität

Kielen historiassa vahvan asteen geminaattaa on aiemmin vastannut heikossa asteessa vain vähän lyhempi klusiiliaines, lyhytalkuinen geminaatta. Myöhemmin lyhytalkuinen geminaatta lyheni kestoltaan edelleen, niin että ero vahvan asteen geminaattaan kasvoi; siitä tuli yhtä lyhyt kuin jo olemassa olleet lyhyet konsonantit. Näin astevaihtelu muuttui foneettisesta ilmiöstä fonologiseksi ilmiöksi.

Kvalitatiivinen astevaihtelu

Kvalitatiivisessa astevaihtelussa yksinäisklusiili k, p, t vaihtelee toisen konsonantin tai kadon kanssa. Aiemmin vahvan asteen soinnittomia klusiileja ovat nähtävästi vastanneet heikossa asteessa homorgaaniset (samalla artikulaatiopaikalla ääntyvät) soinnilliset spirantit: k : *γp : *βt : *δ (nasaalin jäjessä todennäköisesti homorgaaniset soinnilliset mediaklusiilit: ηk : *ηg, mp : *mb, nt : *nd). – Vahvassa asteessa on yhä k, p, t; heikossa asteessa niitä vastaavat kokonaan eri konsonantit seuraavasti:

1) Nasaali ja klusiili: vahvassa asteessa mp, nt, ηk ja heikossa asteessa mm, nn, ηη. Esim.

mp : mm   rampa   :  ramman (<*ramban          ampuu   :  ammumme
nt : nn   ranta   :  rannan (<*randan          antaa   :  annan
ηk : ηη   raηka   :  raηηan             
          tuηkee  :  tuηηet

Vaihtelu ηk : ηη merkitään kirjoituksessa nk : ng.

2) Vahvan asteen p:tä vastaa heikossa asteessa v. Esim.

p : v    lupa    :  luvat (<*luβat)    
         saapuu  :  saavun
         halpa   :  halvan             
         kylpee  :  kylven
         arpa    :  arvat              
         tarpoo  :  tarvon

Huom. auttaa : apu. Tässä on p:n heikossa asteessa poikkeuksellisesti kato (auttaa < *aβuttadak).

3) Vahvan asteen t:tä vastaa heikossa asteessa (vokaalin ja h:n jäljessä) d. Esim.

t : d    pata    :  padan (<*paδan  
         kutoo   :  kudon
         vihta   :  vihdan             
         vahtii  :  vahdimme

Verbien johdoksissa t:tä voi vastata h:n jäljessä kato. On rinnakkaismuotoja, joiden välillä voi olla merkitysero, esim. pysähtyä > pysähdys, pysäys, välähtää > välähdys, väläys.

Huom. Vahvan asteen lt:tä ja rt:tä vastaavat heikossa asteessa ll ja rr. Esim.

lt : ll         silta     :  sillan (<*silδan) 
         puhaltaa  :  puhallan
rt : rr        virta     :  virran (<*virδan         ymmärtää  :  ymmärrän

4) Vahvan asteen k:ta vastaa heikossa asteessa yleensä kato. Esim.

k  : Ø   vika    :  vian (<*viγan)
         hakee   :  haen
         pelko   :  pelon
         alkaa   :  alan
         sarka   :  saralla
         purkaa  :  puran

Sanojen aika, poika heikossa asteessa k:n kadottua vartalon i on muuttunut j:ksi vokaalien välissä ja siirtynyt seuraavan tavun alkuun: ajat < ai-at, pojan < poi-an. Heikkoasteisten muotojen j ei siis ole tässä k:n vaihtelupari, vaan se vastaa diftongin i:tä.

Tavunraja on säilynyt paikallaan mm. sanoissa aion : aikoa, kaiun : kaiku, taiat : taika, loion : loikoa, reiät : reikä.

Likvidan (l, r) ja h:n jäljessä e:n edellä vahvan asteen k:ta vastaa heikossa asteessa j. Esim.

lke : lje  sylki     :  syljen (<*sylγen)
           olki      :  oljen, oljissa
           kulkevat  :  kuljen, kuljin
rke : rje  kurkena   :  kurjet (<*kurγet)
           järki     :  järjen, järjissään
           särkee    :  särjen
hke : hje  lahkeet   :  lahje
           puhkeaa   :  puhjennut (<*puhγetnut)

Kahden u:n ja y:n välissä vahvan asteen k:ta vastaa heikossa asteessa v. Yleiskielessä tähän kuuluvat vain seuraavat neljä sanaa (murteissa lisäksi myky ‘jauhoista tehty kokkare’):

           luku  :  luvut (<*luγut)
           puku  :  puvussa
           suku  :  suvun
           kyky  :  kyvyt

Jos ensimmäinen u on diftongin jälkikomponenttina, k:ta edustaa heikossa asteessa kato, esim. tiuku : tiu’ut, liukua : liu’un.

Astevaihtelun poikkeukset

Vaikka suurin osa astevaihtelun alaisista tapauksista voidaan kuvata pääsäännön avulla, jonka mukaan vahva aste on avotavun alussa ja heikko aste umpitavun alussa, jää ulkopuolelle poikkeuksia.

Nykykielen astevaihtelupoikkeukset ovat kahdenlaisia: eräissä tapauksissa vahva aste on umpitavunkin alussa, eräissä tapauksissa taas heikko aste avotavunkin alussa. – Lisäksi on kokonaan astevaihtelun ulkopuolelle jääviä sanoja, ja tämä ryhmä kasvaa jatkuvasti.

Vahva aste poikkeuksellisesti umpitavun alussa

Vahva aste on nykyään umpitavunkin alussa seuraavissa kolmessa tapausryhmässä:

1) Supistumalla syntyneen kaksoisvokaalin ja diftongin edellä:

apuun      (vrt. apu : avun)
seipäistä  (vrt. seiväs : seipääseen)
kokeen     (vrt. koetta : kokeita)
hakkaan    (vrt. hakatkoon : hakkaavat)

Vahva aste supistumavokaalin tai -diftongin edellä johtuu siitä, että vokaalien väliltä on kadonnut konsonantti ja tavunraja: apuun < *apuhun, seipäistä < *seipähistä, kokeen < *kokegen, hakkaan < *hakkadan. Tavu, jonka edellä vahva aste nykyäänkin on, on siis ollut aiemmin avotavu.

2) Vahva aste omistusliitteen edellä, esim.

takkinsa  (vrt. takissa)
poikamme  (vrt. pojalle)
äitinne   (vrt. äidin)

Esimerkeissä vahva aste on siis umpitavun edellä. Yksikön 1. ja 2. persoonan omistusliitteen yhteydessä vahva aste on pääsäännön mukainen, koska liite ei sulje tavua; esim. takkini, poikasi.

3) Vahva aste is-loppuisissa konsonanttivartaloissa useimmiten, esim.:

henkistä      (: henkinen, vrt. hengen)
pappis-       (esim. pappismies, vrt. papista)
talonpoikais- (esim. talonpoikaiskalusto, vrt. pojasta)
kitistä
vapista

Verbi rangaista : rankaisen on kuitenkin säännönmukaisessa astevaihtelussa.

Suomen kielessä on muutamia edelliseen ryhmään kuuluvia sanapareja, jotka ovat syntyneet astevaihtelun eri asteiden pohjalta: toiseen sanaan on vakiintunut vahva aste, toiseen heikko. Esim. valkaista – valaista, ikäinen – iäinen, karkaista – karaista sekä uutis– ja uudis-vartalot. Myös deminutiiviset nen-johdokset ovat alkuperältään is-vartaloisia; esim. kukkasta, alk. *kukkaista, pakkasta, alk. *pakkaista.

Heikko aste poikkeuksellisesti avotavun alussa

Heikko aste on nykykielessä avotavunkin alussa seuraavissa kolmessa tapausryhmässä:

1) Jäännöslopukkeen (merkitty tässä x:llä) edellä, esim.

haudex, murrex (vrt. hauteena, murteesta)
en teex        (vrt. tekevät)
annax          (vrt. antavat)

Kielihistoriallisesti tavu on umpinainen; sanan lopussa on ollut konsonantti, joka kuitenkin on myöhemmin heikentynyt.

2) Heikko aste tapauksissa, joissa klusiilin sisältävä tavu on vuoroin avonainen, vuoroin umpinainen seuraavalla tavunrajalla olevan geminaattaklusiilin astevaihtelun tähden. Esim.

avuton     (: avuttoman      vrt. apu)
satutan    (: satuttaa       vrt. sattua)
kudotun    (: kudottu        vrt. kutoa)
maata      (: maattiin       vrt. makasin)
kuningatar (: kuningattaren  vrt. kuninkaan)

3) Heikko aste i-loppuiseen diftongiin päättyvän sivupainollisen tavun edellä seuraavissa tapausryhmissä:

a) Nelitavuisissa monikon partitiivi-, genetiivi-, essiivi-, illatiivi- ja komitatiivimuodoissa, esim.

mansikoita, mansikoiden, mansikoina, mansikoihin, mansikoineen

Kuitenkin myös: mansikkoina, mansikkoihin, mansikkoineen.

b) Eräissä inen-loppuisissa johdoksissa, esim.

esikoinen (esikko), kasvannainen (kasvanta), 
punonnainen (punonta), synnynnäinen (synnyntä)

Huom. kuitenkin esim. aurinkoinen, kivikkoinen.

c) Vartaloltaan kolmitavuisissa Oi-verbeissä, esim.

isännöidä (isäntä), luennoida (luento), lusikoida (lusikka)

Astevaihteluttomat tapausryhmät

Kvantitatiivinen astevaihtelu on hyvin produktiivinen ilmiö. Uudet omaperäiset ja lainasanat joutuvat yleensä sen sovelluspiiriin, esim. punkku : punkun, dekki : dekissä.

Sen sijaan kvalitatiivinen astevaihtelu on huomattavasti epäproduktiivisempaa. Sen ulkopuolelle jäävät monet henkilönnimet, useat nuoret lainasanat sekä hoivakielen ja slangin sanat.

Astevaihtelun ulkopuolelle jäävät mm. seuraavat tapausryhmät:

1) Konsonanttiyhtymä hk

a) aina toisen tavun jälkeen, esim.

karahka : karahkan, nuorehko : nuorehkon

b) ensi ja toisen tavun rajalla, jos vaihtelu aiheuttaisi paradigmojen sekaantumista, esim.

lahko : lahkon (vrt. lahon), pahka, pihka, rahka

usein muutoinkin, esim.

keuhko : keuhkot, vauhkon, haahkat, leuhkia : leuhkit

Jos sekaantumisen vaaraa ei ole, hk voi vaihdella, esim.

pyyhkiä : pyyhin, vihkiä : vihin, nahka : nahan – nahkan
uhka : uhan – uhkan, uhata, vihko : vihon – vihkon
tuhka : tuhan – tuhkan

2) Eräät henkilönnimet, varsinkin etunimet. Esim.

Kaukon, Joukolla, Helkan
Taiton, Eetulle, Hetalla, Iltan
Tupusta, Alpon, Sirpalla, Varpulle, Lempiltä
Helpi : Helpin, Rapo : Rapolla

3) Eräät adverbit ja muutkin sanat. Esim.

pikemmin, likellä, tykö
jäätikkö, hietikko, rapakko, rytäkkä, matikka, lutikka
sekoittaa, takimmainen

4) Useat nuoret lainasanat sekä hoivakielen ja slangin sanat:

auto : autossa, paraati : paraatin, kaarti : kaartilla
nuuka : nuukan, priki : prikin, raaka : raakan 'takilan poikkipuu'
poka : pokilla, nupit, petissä, hukit, mukissa
pipissä, open, mopolla, ekasta, säkän, röökistä
dokussa, mokun, sököks

t : s -vaihtelu

 Vezi și pagina Când t devine s și invers

.

t : s -vaihtelu tarkoittaa äännevaihtelua, jossa sanan eri taivutusmuodoissa muuten on t (tai sen heikko vastine) mutta i:n edellä on s. Esim. vete+nä, mutta ves+iä, jossa ensin vartalon e katoaa i:n edeltä ja sitten t:n tilalle tulee s.

Nykykielen suhteet kuvastavat historiallista kehitystä. Kantasuomessa t on i:n edelle jouduttuaan muuttunut s:ksi (äänteenmuutos ti > si). Sellaisissa sanoissa, joiden kaikissa muodoissa t:tä on seurannut i, vastaa t:tä nyt s (esim. sanoissa sika ja karsina).

Jos sen sijaan sanan joissakin muodoissa t:tä ei olekaan seurannut i vaan jokin muu äänne, tavataan sanan taivutusmuodoissa nykyään vaihtelu t : s. Esim. t:llinen sute+na mutta s:llinensusi.

Kielessämme on kuitenkin ti-jonoja, sillä ti > si -kehitys ei ulottunut aivan kaikkialle:

  • Muutokseen osallistuivat balttilaiset lainasanat (esim. karsina, morsian) ja eräät germaanisetkin (esim. kärsiä), mutta se lakkasi vaikuttamasta ennen useimpien germaanisten lainasanojen (esim. tauti, äiti, raitio, valtias) tuloa kieleemme. Myöhemmistä lainoista (esim. slaavilaiset laatia, katiska, kaatiot) ainoakaan ei ole ti > si -muutosta vanhempi.
  • ti > si -muutosta ei tapahtunut, jos t:tä edelsi s, h tai t, esim. paisti, kesti, rakasti, tohtia, lehti, purskahti, voitti, kirjoitti, vietti.

Seuraavassa esitellään ne muotoryhmät, joissa nykykielessä t ja vaihtelevat. Vartalossa t:tä seuraa e, a tai ä. Ne kuitenkin katoavat i:llisen suffiksin edeltä, niin että t joutuu i:n eteen. Ne tapaukset, joissa t ei ole odotuksenmukaisesti muuttunut s:ksi, ovat analogisia. Seuraavassa pyritään myös mainitsemaan analogiamalli.

Kaksivartaloiset te-nominit

Kaksivartaloisten te-nominien yksikön nominatiivissa ja monikon i:n edellä on s, muissa muodoissa on t (tai sen heikkoasteinen vastine), esim.

vesi, ves+i+ä     : vete+nä, vede+n, vet+tä
hirsi, hirs+i+ssä : hirte+nä, hirre+n, hirt+tä
kansi, kans+i+in  : kante+en, kanne+lla, kant+ta

Yksikön nominatiivin ja monikon kehitys on ollut seuraavanlainen. Nominatiivi: *vete > *veti > vesi. Monikko: *vete+i+ltä > *vetiltä > vesiltä. (Tähti * sanan alussa tarkoittaa, että muoto on rekonstruoitu eli ennallistettu tai että muoto on epäkieliopillinen.)

-nte-vartaloiset järjestysluvut ja perusluku tuhat

nte-vartaloisten järjestyslukujen yksikön nominatiivissa ja monikon i:n edellä on s, muissa muodoissa on t (tai sen heikkoasteinen vastine), esim.

kolmas, kolmans+i+lle : kolmante+na, kolmanne+n
viides, viidens+i+ä   : viidente+en, viidenne+lle

s:lliset muodot ovat oletettavasti kehittyneet seuraavasti. Nominatiivi: *kolmante > *kolmanti > *kolmansi > *kolmans > kolmas. Monikko: *kolmante+i+na > *kolmantina > kolmansina.

Perusluvussa tuhat monikon i:n edellä on s, muissa muodoissa on t (tai sen heikkoasteinenvastine), esim.

tuhans+i+a, tuhans+i+lle : tuhante+na, tuhanne+n, tuhat+ta

Nominatiivi tuhat on analoginen. Odotuksenmukainen muoto olisi *tuhas, koska sana on samaa tyyppiä kuin järjestysluvut. Analogiamallina lienee ollut ohutlyhyt -tyyppisten sanojen taivutus: koska ohutta : ohut, niin myös tuhatta : tuhat. (Lukusanat ovat esiintyneet tavallista useammin juuri yksikön partitiivissa.)

Ute-vartaloiset ominaisuudennimet

Ute-vartaloisten ominaisuudennimien yksikön nominatiivissa on s, muissa sijoissa t (: d), esim.

kalleus : kalleute+na, kalleude+n
rikkaus : rikkaute+en, rikkaude+ksi
vanhuus : vanhuute+na, vanhuude+lle

Ominaisuudennimien monikkomuodot (muut paitsi nominatiivi) ovat analogisia: kalleuksia. Niihin kuuluvan ks:n mallina on ollut sanatyyppi seuraus : seurauksen : seurauksia, jossa tavunloppuinen s vaihtelee yksikössäkin vokaalienvälisen ks:n kanssa.

tA-vartaloiset verbit, joissa A katoaa suffiksin i:n edeltä

Kaksi- tai useampitavuisten tA-loppuisten verbivartaloiden imperfektissä on t:n sijalla s, esim.

kieltä+ä  : kiels+i,  murta+vat : murs+ivat, 
löytä+vät : löys+ivät
rakenta+a : rakens+i, sivalta-  : sivalsi-,  
koverta-  : koversi-

Muutos imperfektissä: kieltä+i > kielti > kielsi.

Tässä ryhmässä tavataan paljon analogisia muotoja:

Lyhyen vokaalin jäljessä on aina t, esim.

pitä+vät : pit+ivät, vetä+vät : vet+ivät

Myös pitkän vokaalin, diftongin ja resonanttikonsonantin jäljessä on usein t, esim.

häätää : hääti, liitää : liiti, syytää  : syyti, 
noutaa : nouti, jäytää : jäyti, suoltaa : suolti

Supistumaverbit

Supistumaverbien imperfekteissä on s, konsonanttivartalossa t, vokaalivartalossa vokaalien välissä Ø (nolla eli kato), esim.

vastat+koon : vastaa+n : vastas+in
pudot+koon  : putoa+n  : putos+i

Imperfektin kehitys: vastaTa+i > vastaTi > vastasi.

Lisähuomautuksia

Vesi-tyypin nominien inen-johdoksissa t jää useimmiten vaihtumatta s:ksi, esim. vetinen (ei *vesinen), totinen, (vasen)kätinen, etinen, läntinen, kuukautiset, mahtipontinen jne.

te-loppuisten verbivartaloiden t pysyy ennallaan, esim. kutea : kuti, samoin kyteä : kyti, potea : poti ja päteä : pätiTuntea-verbin t vaihtuu s:ksi imperfektissä mutta ei konditionaalissa: tunsi, tuntisi. Huom. myös tekijänniminjohdokset potija, tuntija.

Omia sääntöjään noudattaa lähteä-verbi, jolla on sekä t:lliset että s:lliset rinnakkaismuodot: lähti – läksi, lähtiäiset – läksiäiset.

Passiivin imperfektimuodot ovat säännöllisesti analogisia, esim. saatiin, vietiin, syötiin (ei *saasiin, *viesiin, *syösiin).

Tavuasemasta riippuvat konsonanttivaihtelut

.

Seuraavat vaihtelut koskevat vain kaksivartaloisia sanoja. Normaalissa tapauksessa konsonanttivartalosta puuttuu vokaalivartalon loppuvokaali (esim. saar+ta : saare+na). Konsonanttivartalossa tapahtuu muutoksia varsinkin silloin, kun taivutusmuoto tulisi muuten sisältämään sellaisen konsonanttiyhtymän, joka on suomelle vieras, esim. lapse+lle : las+ta(<*laps+ta).

Vaihtelu ks : s, ps : s

Vokaalienväliset ks ja ps vaihtelevat tavunloppuisen s:n kanssa:

varikse+n   : varis+ta
seuraukse+n : seuraus+ta
juokse+n    : juos+ta
 
lapse+lle   : las+ta

Vaihtelu on lisäksi esiintynyt sanassa hapsi, hapsen : hasta, nykyisin tavallisesti hapsea.

Vaihtelu ts : sts : t (: n)

Vokaalienvälinen ts vaihtelee nomineissa tavunloppuisen s:n kanssa mutta verbeissä tavunloppuisen t:n (ja aktiivin toisessa partisiipissa n:n) kanssa. Esim.

veitse+n   : veis+tä
peitse+n   : peis+tä
 
harkitse+n : harkit+koon : harkin+nut
valitse+n  : valit+kaa : valin+neet

Vaihtelu ht : h

Vokaalienvälinen ht (: hd) vaihtelee tavunloppuisen h:n kanssa:

yhte+nä, yhde+n : yh+tä

Tavallisimmat tapaukset ovat numeraalit yksi ja kaksi, joiden nominatiivissa ja monikkomuodoissa ht:tä vastaa ks.

Vaihtelu m : n

Vokaalienvälistä m:ää vastaa tavun ja sanan lopussa n. Esim.

lumi, lume+n   : lunta
sydäme+n       : sydän+tä, sydän
tuntemattoma+n : tuntematon+ta, tuntematon

Esim. seuraavissa sanoissa n ei vaihtele: suoni : suon+ta, ahven : ahvene+n : ahven+ta, kämmen : kämmene+n : kämmen+tä.

Vaihtelu mp (: mm) : n

Superlatiivissa vokaalienvälistä mp:tä (: mm:ää) vastaa tavun ja sanan lopussa n. Samaan kaavaan on mukautunut myös vasen-sanan taivutus. Esim.

vanhimpa+na, vanhimma+lle : vanhin+ta, vanhin
vasemma+n                 : vasen+ta

Vaihtelu nt (: nn: t

Järjestysluvuissa vokaalienvälistä nt:tä (: nn:ää) vastaa tavun lopussa t, nominatiivin lopussa on s. Esim.

kolmante+na, kolmanne+n : kolmat+ta, kolmas

Perusluvussa tuhat on samanlaista vaihtelua; sananlopussa on ttuhante+na, tuhanne+n : tuhat+ta, tuhat.

Vaihtelu s : Ø, h

Sanan- ja tavunloppuista s:ää vastaa vokaalien välissä Ø (nolla eli kato), mies-sanassa kuitenkin h. Esim.

vieras, vieras+ta : vieraa+n
mies, mies+tä     : miehe+n

Vaihtelu palautuu aiempaan, murteittain vielä säilyneeseen s:n ja h:n vaihteluun: vieras : vieraan < vierahan. (Ks. vokaalien välisen h:n esiintymistä suomen murteissa.)

Vaihtelu t : Ø : n

Tavunloppuista t:tä vastaa vokaalien välissä Ø (nolla eli kato), supistumaverbien* toisessa partisiipissa ja potentiaalissa n. Esim.

kevät, kevät+tä : kevää+llä
olut, olut+ta   : olue+n
 
vastat+koon     : vastaa+n : vastan+nut : vastan+nen
pudot+koon      : putoa+n  : pudon+nut  : pudon+nee

Vaihtelu jäännöslopuke : Ø : t

Sananloppuista jäännöslopuketta (merkitty tässä x:llä) vastaa yksikön partitiivissa t, vokaalien välissä Ø (nolla eli kato). Esim.

hernex : hernet+tä : hernee+n
kastex : kastet+ta : kastee+ssa

Vaihtelu n : t

ne-vartaloisissa verbeissä vokaalienvälistä n:ää vastaa tavun lopussa t. Esim.

vaikene+n : vaiet+koon
kalpene+e : kalvet+koon

.

Până aici inspirat după FinnLectura a lui Erkki Savolainen

Alkuperäinen:

Pagină prelucrată după http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi

http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu22.htm

http://fl.finnlectura.fi/verkkokielioppi/Morfologia/sivu224.htm

.

Vokaalit

i/e

ii/ee

e/ä

ee/ää

a/aa

ä/a

ää/aa

y/u

yy/uu

i/y/u

ii/yy/uu

ö/o

öö/oo

e/ö/o

ee/öö/oo

i/e/ä

y/ö – u/o/a

nimi

nimiin

niin

nimen

nimeen

mene

meni

tili

tiili

miten

ala

älä

ele

elä

elää

ääni

äänen

ääneen

tämä

tänään

tänne

minä

minne

mitä

mitään

teetä

mamma

anna

ala

antaa

aate

maata

mataa

banaani

mä – ma

täi – tai

tämä – sana

ähä – aha

Häme – hame

minä – Minna

piimä – piina

piimää – piinaa

sääri – saari

väärin – vaarin

mikä mäki – mikä maku

myy – muu

kyy – kuu

syy – suu

tyly

tyyny

pysy

pysyy

kysy

kysyy

pupu

pusu

nuput

luumu

luumun

luumuun

luutut

suuruus

tilli

tylli

tulli

tiili

tyyli

tuuli

siilin syy

sillin suu

suuri syy

suuri suu

pöpö

popo

tönö

jono

jörö

poro

söpötän

sopotan

pöllö

pöllön

pöllöön

Töölö

Töölöön

olo

olon

oloon

sooloon

helmen

hölmön

solmun

helmeen

hölmöön

olkoon

 

Minni

minne

Minnin

mennen

mennä

minä

minä menen

minne minä menen

mylly

pölly

milli

mylly

mölly

missi

myssy

mössö

missä myssy

missä missi

mikä möly

milä melu

pupu

poppoo

pappa

lupa

loppu

lappu

kuka on Anni

kiva kova kuva

kana

kananmuna

kova kananmuna

kenen kananmuna

.

Konsonantit

 

d

f

h

j

k

l

m

n

nk / ng

p

r

s

t

v

sade

sydän

syödä

kadut

dialogi

duuri

filmi

filtteri

 

 

hei

hissi

hassu

hotelli

huono

hyvä

Häme

hölmö

raha

riihi

jono

juna

jano

jalka

jälki

jäätelö

raja

pojat

maja

Maija

kuka

koko

kana

kynä

kissa

kesä

kukka

akka

latu

lupa

lelu

lippu

laulu

oli

tuli

Olli

tulli

askel

maa

me

tämä

kumi

kummi

kamman

nuo

ne

nenä

pieni

penni

anna

tunnin

lanka – langan

kenkä – kengän

Helsinki – Helsingin

aurinko – auringon

onkia – ongin

runko – rungon

puu

pää

pesä

kipu

keppi

pappi

rata

romu

ruusu

reikä

meri

Mirri

marras

manner

sana

sinä

seinä

suuri

iso

kasa

kisa

kissa

massa

kassa

taas

pois

talo

tuoli

tili

tee

täti

tatti

katto

tatit

katot

vain

avain

vene

vuosi

vähän

vielä

tavu

sievä

.

Diftongit

 

ai

ei

oi

ui

yi

öi

äi

au

eu

iu

ou

ie

uo

äy

öy

tai

vain

rakkain

vihainen

hei

keitto

levein

eteinen

voi

poikki

sanoin

valkoinen

huilu

muikku

muutuin

aikuinen

hyi

lyijy

kysyi

ryppyinen

löi

öitä

säilöi

näköinen

äiti

päivä

eläin

äkäinen

auto

vauva

laulaa

Eurooppa

keuhkot

reuna

reuma

viulu

kiuru

liukas

Oulu

koulu

joulu

tie

niemi

kiertää

Suomi

tuo

juoma

kuollut

vyöt

työ

lyön

työntää

näyttää

täynnä

väylä

pöytä

nöyrä

köyhä

 

Compară !

haluta – hälytä

huvin – hyvin

hiiva – hyvä

imen – ihmeen

joulu – juoru

kesä – kissa

kiire – kirje

kuka – kukka – kukan – kukaan – kukkaan

kumia – kyniä

kuulut – kuullut

kylmää vettä – kuumaa vettä

kävellä – keväällä

laatikko – laatiko – laatikon – laatikoon -laatikkoon

laatikosta – lätäköstä

Lahteen – lehteen – lähteen

lehti – lähti

maan – maahan

mene ylös – mene ulos

minä menen – minne menen

näin – nain

näki – nakki – näky

olutta – ollutta

otan nyt – ottanut

Puha – pyhä

puussa – pussaa

pääty – päättyy – päätyy

rakasta – rakastaa

sanaa – sanoo

saunan – saunaan

syön nyt – syönyt

tili – tiili – tilli

tule – tuule – tulee – tuulee

tule, tulle, tulee, tullee, tuule, tuulle, tuulee, tullee

tuli – tulli – tuuli

tuo maa – työmaa

tuttu – tyttö

tähtiin – tehtiin

vettäkö – vetääkö

väylä – väljä

yhdessä – uudessa

älä – ala – alla – alle

jocul takavokaali vs. etuvokaali, semnificații apropiate:

jalka & jälki

suopa & syöpä

kuhmu & kyhmy

kampura & kämpyrä (strâmb)

sopottaa – söpöttää

holskua – hölskyä

.

Introdus  / lisätty 8.9.2013

Actualizat / päivitetty 4.3.2014

.

Anunțuri

Blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: