Blogulblog's Blog

Toponimie finlandeză

Toponimie finlandeză

.

.

Sivun teksti on koottu vanhoista Kielikello-lehdistä ja julkaistu ilman tekijöiden lupaa.

Se on tarkoitettu oppimateriaalina pienen yhteisön käyttöön ilman taloudellista tuottoa.

.

Contrar obiceiului, public o pagină la care nu am contribuit decât ca arhivar, am scotocit prin KieliKello și am găsit materialul necesar care nu mai are nevoie de completări sau de comentarii.

.

Kaava în sine înseamnă, printre altele și șablon dar aici kaava este folosit pentru asemakaava – planul cadastru.

asemakaava ● plan cadastru; plan de construcție ■ stadsplan; (rakennuskaava) byggnadsplan

Cuprinsul:

  • Formarea numelor geografice, în speță a denumirilor localităților finlandeze,
  • Alueellisia eroja – diferențele regionale,
  • Formarea denumirii locuitorilor,
  • Flexionarea celor mai frecvent folosite nume de localități.

.

Kaavanimien oikeinkirjoituksesta

.

Kaavanimet ovat asemakaavoitetun alueen nimiä. Ne kirjoitetaan samojen oikeinkirjoitussääntöjen mukaan kuin muut paikannimet. Kaavanimistön kirjoitusasuissa vallitsee valitettavan suuri kirjavuus, jopa yhden kaupungin nimistössä, saati sitten eri kaupunkien nimien kesken. Syynä lienee osaksi se, että ensimmäisiä nimiä annettaessa eivät oikeinkirjoitusperiaatteet ole olleet vielä täysin vakiintuneet eivätkä näin ollen nimenantajien tiedossa. Kun kaupunki on kasvanut ja uusille asuma-alueille on ollut luotava uutta nimistöä, näitä annettuja nimiä on kirjoitettu vallitsevien sääntöjen mukaan, mutta vanhojen nimien kirjoitusasuja ei ole voitu samalla korjata, koska nimet ovat kaavan osa ja nimien korjaukset merkitsisivät kaavan muutosta. Vasta kun asemakaavaa on muusta syystä muutettu, on vanhoja nimistön oikeinkirjoitusvirheitä pyritty samalla korjaamaan.

.

Kahtalainen kirjoitustapa on silmäänpistävää suurten, vanhojen kaupunkien nimistössä. Isoissa, nopeasti kasvavissa kaupungeissa on ollut tarvetta luoda nimistöä tietoisesti, kun taas pienet taajamat, joissa nimien tarve on vähäisempi, ovat selviytyneet nimeämisen ongelmista turvautumalla perinteiseen paikannimistöön ja spontaanisti syntyneisiin vakiotyyppisiin nimiin: Koulukatu, Kauppakatu, Torikatu, Kirkkokatu, Keskuspuisto ja Asema-alue.

.

Nimien rakenne

Nimet ovat joko yksisanaisia tai muodostuneet kahdesta, joskus useammastakin sanasta. Yhdistämättömät sanat ovat harvinaisia kaavanimistössä, paitsi kaupunginosien niminä, jolloin ne tavallisesti perustuvat johonkin seudun vanhaan nimeen, kylän tai talon nimeen, tai ovat luonnonpaikan mukaan annettuja, esim. Laakso, Malmi, Viikki kaupunginosia Helsingissä. Katujen ja puistojen niminä yksisanaisia nimiä tapaa harvoin, esim. Piennar, Sakara, Tatti katuja Helsingissä ja Pyynikki puisto Tampereella.

Yleisimmin kaavaniminä on yhdyssanoja. Tällaiset nimet ovat yhdysnimiä. Yhdysnimen jälkiosa on nimen perusosa, joka ilmaisee, minkälajisesta paikasta on kysymys. Nimen alkuosa on määriteosa, jonka tehtävänä on yksilöidä perusosan ilmaisema paikka, erottaa se muista saman perusosan sisältävistä nimistä.

.

Perusosat

Kadunnimien perusosana on yleisesti sana katu, tie, kuja tai polku, joita on Suomessa kaikkialla. Tavallisia perusosia ovat lisäksi kaari, linja, raitti, rinne, usein lyhyt, viettävä katu, penger, ranta, rannalla olevan kadun nimenä, väylä, tavallisesti kaupunkiin ja kaupungista johtavan pääliikennetien nimenä. Harvinaisempia ovat taival ja tanhua, portti ja veräjä, usein pieniä yhdysteitä, sijaintia ilmaiseva laita, reuna ja syrjä sekä vielä toisinaan aukio, tori, laituri ja tunneli, joista suoraan ilmenee, minkälaisesta paikasta on kysymys. Vierasperäiset bulevardi ja esplanadi esiintyvät joskus puistokatujen nimissä.

Perusosana voi olla myös yhdyssana, esimerkiksi puistotie, puistopolku, maantie, valtatie, kehätie, moottoritie ja yhdystie.

Puistojen tai puistomaisten alueiden nimissä on perusosana yleensä puisto, puistikko, lehto, harvemmin mäki, metsä, kallio tai viita sekä yhdyssanat urheilupuisto ja ulkoilupuisto.

.

Määriteosat

Nimien määriteosan perusteella nimet jaetaan kolmeen ryhmään: 1) Määriteosana on nominatiivissa tai genetiivissä oleva substantiivi (mänty, paju, niittyvillan, Heikin), adjektiivi (iso, pieni, vanha) tai joskus järjestystä ilmaiseva lukusana (ensimmäinen, toinen); määriteosa on yleensä yksikössä mutta monikollisiakin voi olla. 2) Määriteosana on yhdysmerkkiä käyttäen kirjoitettu erisnimi (Ukko-Pekan tie). 3) Määriteosana on sanaliitto, ja silloin osat kirjoitetaan erilleen (Eino Leinon katu).

Miten sitten eri tavoin muodostuneet nimet kirjoitetaan, riippuu sekä siitä, minkälainen on nimen perusosa, että myös siitä, mihin edellä luetelluista ryhmistä nimen määriteosa kuuluu. Eri ryhmien esimerkit valaisevat asiaa.

.

Kokonaan yhteen kirjoitettavat nimet

Tavallisimmin nimi kirjoitetaan kokonaan yhteen yhdeksi sanaksi. Näin menetellään ensimmäisen ryhmän tapauksissa, kun perusosana on yhdistämätön yleisnimi eli appellatiivi.

Määriteosana on substantiivin nominatiivi: Satamakatu, Telakkatie, Lähdekuja, Melapolku Hamina, Kaakelikaari Vantaa, Otakaari Espoo, Rantaraitti Forssa, Rataraitti Imatra, Paljerinne, Tiilirinne, Eteläranta, Kanavaranta Helsinki, Itäranta Espoo, Länsiväylä Helsinki ja Pieksämäki, Alkutaival Kouvola, Metsätaival Rovaniemi,  Koulutanhua Helsinki ja Espoo, Kouluportti, Länsiportti Espoo,  Mörssäriaukio, Meritori Helsinki,  Koulutori Kristiinankaupunki, Rihkamatori Porvoo, Pirkkalaistori Nokia, Makasiinilaituri, Olympialaituri, Asematunneli, Karhupuisto, Laivastopuisto Helsinki, Karpalopuistikko, Mustikkapuistikko Joensuu, Koivuviita, Pajuviita Espoo.

Määriteosana on adjektiivi: Isokatu Oulu, Vähäkatu Vaasa, Pitkäkatu Jyväskylä, Uusitie Mikkeli, Kaunispolku Vantaa, Kapearaitti Nurmes.

Määriteosana on järjestystä ilmaiseva lukusana: Ensilinja Helsinki, Ensimmäinen linja Turku, Toinenlinja, Kolmaslinja Helsinki ja Turku, Ensimmäinen kuja, Toinenkuja Lappeenranta, Kolmastie, Kuudestie, Kahdeksastie Vantaa. Ei ole mitään syytä kirjoittaa määriteosaa ja perusosaa erilleen niin kuin vielä joskus näkee tämänkaltaisissa nimissä tehtävän.

Määriteosana on yksikön genetiivi: Kaskenkatu, Kapteenintie, Ketunkuja, Maistraatinpolku Turku, Napinkaari Imatra, Kievarinraitti Espoo, Kartanonraitti Heinola, Laivurinrinne, Koudanrinne Helsinki, Juvanranta, Kalmarinranta Espoo, Martanpenger Helsinki, Turunväylä Helsinki ja Espoo, Porvoonväylä Helsinki ja Vantaa,  Kallionlaita, Kallionsyrjä Espoo,  Radanreuna Riihimäki, Postintaival Helsinki,  Haukantaival Seinäjoki, Taaperontaival Imatra, Maistraatinportti, Engelinaukio, Fredrikintori, Tehtaanpuisto Helsinki, Soutajanpuisto Joensuu, Liisanpuistikko Helsinki, Jääkärinpuistikko Vaasa, Runebergin esplanadi, Sibeliuksen bulevardi Porvoo. On muistettava, että sanassa esplanadi ääntyy d:n edellä lyhyt a, joka kirjoitetaan yhdellä a:lla.

Määriteosana on monikon genetiivi: Kauppurienkatu Oulu, Veljestentie Helsinki, Veljestenkatu, Sukulaistentie Lahti. Kaavanimistössä tosin tämäntyyppiset nimet ovat melko harvinaisia.

Määriteosana on yhdyssana tai yhteen kirjoitettu paikannimi: Keihäsmiehenkatu, Honkaharjuntie, Pellonpäänkuja, Haukanniemenpolku Jyväskylä, Kiviniemenraitti Lappeenranta, Ratavallinkaari Imatra, Pukinmäenkaari, Kaivohuoneenrinne Helsinki, Jyväsjärvenranta Jyväskylä, Siltavuorenpenger, Palkkatilanportti Helsinki, Tykkimiehentaival Imatra, Raappavuorenreuna Vantaa, Suursuonlaita Helsinki, Joupinmäensyrjä Espoo, Palokaivonaukio, Meritullintori Helsinki, Savilahdenpuisto Mikkeli, Hovioikeudenpuistikko Vaasa.

Kokonaan yhteen kirjoitetaan myös sellaiset nimet kuin Ikämiestenkatu Tampere, Harmaidenveljestenkatu Rauma, Kolmenmäentie, Kolmensepänaukio Helsinki, Seittemänmiehenkatu Hyvinkää. Viimeksi mainitun hyvinkääläisen kadunnimen määriteosa on kirjoitettu kansanomaisessa asussa.

Suurin osa kaavanimistöä kuuluu kokonaan yhteen kirjoitettaviin nimiin.

.

Yhdysmerkilliset nimet

Toiseen ryhmään kuuluvat ne nimet, joiden määriteosana on yhdysmerkillinen erisnimi, joko henkilönnimi tai paikannimi. Perusosa kirjoitetaan näissä aina erilleen.

Esimerkiksi Ukko-Pekan tie Heinola, Luuta-Kreetan tie Pori, Pikku-Liisan tie, Pylväs-Heikin katu Lahti, Anni-tädin tie Järvenpää, Eno-Kallen polku Nokia, Pikku-Matin tie, Ison-Antin tie Helsinki, Pikku-Iikan katu, Musto-Jaakon tie, Turakka-Arvin tie Oulu, Korpi-Jaakon katu, Koski-Jaakon katu Lieksa, Kauppis-Heikin katu Kuopio, Taula-Matin tie Kerava, Mänty-Matin katu Hyvinkää, Anna-Liisan katu Kemijärvi. Näihin kaikkiin liittyy henkilönnimi.

Vastaavan tyyppisiä paikannimiin perustuvia kadunnimiä ovat Vanhan-Mankkaan tie, Koivu-Mankkaan tie, Vähän-Henttaan tie, Väli-Henttaan tie, Vähän-Myntin tie Espoo, Ali-Keravan tie Vantaa, Metsä-Saimaan katu Lappeenranta, Pelto-Paukkulan katu, Suur-Savon katu Mikkeli, Metsä-Korpelan tie Riihimäki.

Sukunimen kirjoitustapaan perustuu Gallen-Kallelan katu Pori ja Gallen-Kallelan tie Espoo.

Nimen oikeasta kirjoittamisesta ilmenee sen lähtökohta ja alkuperä. Jos kirjoitetaan Ali-Anttilantie ja Yli-Anttilantie (Hyvinkää), on olemassa kaksi Anttilantietä, joista toinen on alempi ja toinen ylempi. Jos taas kirjoitetaan Ali-Anttilan tie ja Yli-Anttilan tie, on olemassa tai on ollut esimerkiksi kaksi taloa Ali-Anttila ja Yli-Anttila, joiden mukaan tiet on nimetty. Samoin esim. lohjalainen kadunnimi Etu-Metsolankatu ilmaisee kadun olevan jostain suunnasta katsoen lähempänä kuin Metsolankatu eli sen edessä ja Kotkassa sijaitseva Taka-Ruonalantie on todennäköisesti kauempana kuin Ruonalantie eli sen takana. Toisaalta olisi aivan mahdollista, että Lohjalla on sekä Metsola että Etu-Metsola ja Kotkassa sekäRuonala että Taka-Ruonala, jolloin olisi siis kirjoitettava  Metsolankatu mutta Etu-Metsolan katu ja Ruonalantie mutta Taka-Ruonalan tie.

Nimen yhteyteen yhdysmerkillä liitetty taipumaton määrite tai etuliite ala, ylä, ali, yli, etu, taka, keski, väli jne. on erittäin harvinainen liitettynä suoraan kadunnimeen. Tavallisimmin tällainen liittyy määritteenä olevaan nimeen. Poikkeuksena ovat ilmansuunnan nimitykset itä, länsi, etelä ja yhdyssanasijassa olevapohjois-, esim. Itä-Päijänteentie, Länsi-Päijänteentie Jyväskylä, Etelä-Puistokatu, Pohjois-Puistokatu Lappeenranta. Yleisimmin kuitenkin näissä on adjektiivinen määrite itäinen, läntinen, eteläinen ja pohjoinen, jolloin se kirjoitetaan yhdysnimestä erilleen ilman yhdysmerkkiä, esim. Eteläinen Liipolankatu ja Pohjoinen Liipolankatu Lahti ja Itäinen Brahenkatu ja Läntinen Brahenkatu Helsinki.

.

Sanaliitoksi kirjoitettavat nimet

Kolmanteen ryhmään kuuluvat nimet, joiden kaikki osat kirjoitetaan erilleen. Kaavanimistössä tavallisimpia tämän ryhmän nimistä ovat ns. muistonimet, jotka perustuvat kansallisen merkkihenkilön tai jonkun seudulla vaikuttaneen henkilön nimeen. Kielelliseltä rakenteeltaan nimet koostuvat seuraavasti: etunimi ja sukunimi ynnä paikkaa ilmaiseva perusosa. Muutamissa tapauksissa etunimen ja sukunimen sijasta on kaksi erilleen kirjoitettavaa etunimeä tai järjestysluku hallitsijoiden nimen yhteydessä tai joskus arvonimi. Esimerkkejä: Eino Leinon katu, Juhani Ahon tie, Katri Valan puisto, Eugen Schaumanin puisto Helsinki, Juho Rissasen katu Kuopio, Maunu Tavastin katu Turku, Pietari Kylliäisen tie Savonlinna, Teuvo Pakkalan katu, Teuvo Pakkalan puisto Oulu, Ulrika Eleonoran katu Kristiinankaupunki, Kustaa Aadolfin katu Kokkola, Kaarle IX:n katu, Kustaa III:n polku Vaasa, Juhana Herttuan katu Pori, Birger Jaarlin katu Hämeenlinna. Kaksi viimeksi mainittua nimeä ovat oikeinkirjoitukseen nähden poikkeuksellisia, sillä niissä on arvonimet herttua ja jaarli ajateltu lisänimiksi ja siksi kirjoitettu isolla alkukirjaimella, vaikka arvonimet muuten kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja nykykielessä yleisimmin ennen nimeä, esim. kuningatar Elisabet, kuningas Kaarle XVI Kustaa. On muistettava, että jaarli kirjoitetaan suomen kielessä kahdella a:lla ja a äännetään pitkänä.

Erilleen ilman yhdysmerkkiä on lisäksi kirjoitettava seuraavantyyppiset tapaukset:

Nimen määriteosana on kahdeksi sanaksi kirjoitettava genetiivimääritteinen henkilönnimi, esim. Larin Kyöstin tie, Larin Parasken polku Helsinki, Servin Maijan tie Espoo, Poltlan papan polku Rauma. Esimerkkinä olevassa espoolaisessa kadunnimessä on määriteosana Servin Maija ja perusosana tie. Se ei ole sama kuin Servin Maijantie.

Yhdysnimeen liittyy adjektiivinen määrite: Iso Roobertinkatu, Pieni Roobertinkatu, Pikku Satamakatu, Eteläinen Makasiinikatu, Pohjoinen Makasiinikatu Helsinki, Vanha Hämeenkyläntie Helsinki ja Espoo, Vanha Järvenkyläntie Espoo, Vanha Lahdentie Heinola, Vanha Jalkarannantie Lahti, Vähä Hämeenkatu Turku, Vähä Koulukatu, Vähä Kirkkokatu, Vähä Raastuvankatu Rauma. Tällaisia ei siis kirjoiteta kokonaan yhteen, sillä esimerkiksi viimeksi mainituissa ovat perusniminä Koulukatu, Kirkkokatu ja Raastuvankatu, joihin sitten on liittynyt adjektiivi vähä.

Yhdysnimen määritteenä on erisnimen genetiivi, esim. Ahtialan Selkätie Lahti, Kierikkalan Vuorikatu, Popinniemen Laivurinkatu Kotka, Ryttylän Viertotie Riihimäki.

Kun perusosana on yhdyssana, kirjoitetaan tämä erilleen määritteestä riippumatta, esim. Munkkiniemen puistotie, Vuosaaren puistopolku, Koillinen moottoritie Helsinki, Koivukylän puistotie Vantaa, Luotsimäen puistokatu, Luvian puistokatu, Tiilitehtaan puistokatu, Rautatien puistokatu Pori, Seppälän puistotie Mänttä, Hatanpään puistokuja, Hatanpään valtatie Tampere, Nokian valtatie Nokia, Vanha valtatie Järvenpää, Vanha maantie Pori, Eteläinen kehätie, Läntinen yhdystie Hyvinkää, Pirkkolan urheilupuisto, Tullisaaren ulkoilupuisto Helsinki. Moottoritietä ei ole katsottava erisnimeksi, vaikka onkin seudun ainoa, ei liioin harvinaisuudestaan huolimatta metroasemaa, joka on rinnastettava nimityksiin rautatieasema, linja-autoasema, lentoasema ja meriasema. Onnistuneena ei voi pitää nimiä Helsinki-Lahti Moottoritie ja Helsinki-Lahti Valtatie Järvenpää, paremmin Helsingin – Lahden moottoritie ja Helsingin – Lahden valtatie. Toisinaan on vaikea tietää, onko kysymyksessä yleisnimen luonteinen yhdyssana vai erisnimi. Sellaiset yhdyssanat kuin pappilantie ja teollisuuskatu eivät ole luontevasti yleisnimiksi luokiteltavissa, vaan niitä on pidettävä pikemminkin erisniminä ja siitä syystä kirjoitettava isolla alkukirjaimella Haagan Pappilantie Helsinki ja Juvan Teollisuuskatu, Läntinen Teollisuuskatu Espoo.

Yleisnimen luonteinen ilmaus voidaan toisinaan käsittää erisnimeksi, varsinkin silloin, kun appellatiivin sisältämä merkitys ei enää ole selvästi esillä. Koska esim. nimissä Hämeen valtatie, Savon valtatie, Helsingin valtatie, Viipurin valtatie Lahti kuitenkin kysymyksessä on kaupungista neljään eri suuntaan johtavat tiet, on oikeampaa kirjoittaa näissä nimissä perusosana olevavaltatie pienellä alkukirjaimella, mutta perusosan mieltämistä erisnimeksi ei voi silti pitää aivan vääränä. Yleisnimen ja erisnimen raja ei ole aina ehdoton. Jatkuvasti siirtyy erisnimiksi yleisnimiä, joihin paikallinen käyttö on luonut nimen yksilöivän leiman.

Aino Sinisalo KieliKello 2/1985

.

.

Alueellisia eroja

Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla asutusnimien sisäpaikallissijataivutus on laskelmieni mukaan 4,7 kertaa niin yleistä kuin ulkopaikallissijataivutus. Kerroin sisäpaikallissijojen hyväksi pienenee kuitenkin vyöhykkeittäin Pirkanmaan, Itä-Uudenmaan ja Etelä-Karjalan 3:sta Lapin 2,2:een, mutta väliin jää Suomen keskiosa, jossa sijamuotojen yleisyyssuhde on niukasti päinvastainen. Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa ulkopaikallissijat ovat keskimäärin 1,2 kertaa niin yleisiä kuin sisäpaikallissijat ja Pohjois-Savossa sisäpaikallissijat ovat vain hiukan voitolla.

Sisäpaikallissijamuodot ovat vallitsevia niin etelän tiheään asutuilla alueilla kuin syrjäseuduilla Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Kuvaavaa kuitenkin on, että sisäpaikallissijataivutuksen valta-alueella sijaitsevien Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen ja Turun runsaita asutusnimiä taivutetaan 81–91-prosenttisesti sisäpaikallissijoissa.

.

Taivutus nimityypeittäin

Sisäpaikallissijataivutuksen yleisyyteen vaikuttavat osaltaan runsaat la-, -johtimiset asutusnimet, jotka paria poikkeusta lukuun ottamatta taipuvat sisäpaikallissijoissa. Samoin sisäpaikallissijoissa taipuu pääosa kylä-sanaan päättyvistä nimistä, joita hakemistossa on noin 1 760. Kylä-loppuisia nimiä taivutetaan kuitenkin paitsi vaihdellen molemmissa paikallissijoissa myös pelkästään ulkopaikallissijoissa Päijänteen pohjoispuolella, Pohjois-Savossa, Pielisen ympäristössä ja Kainuussa sekä Kalajokilaaksossa.

Vallitsevasti sisäpaikallissijoissa taipuvat myös pää-loppuiset asutusnimet, joita on hajanaisesti Suomen eteläosassa Pielistä ja Oulujokea myöten ja yleisesti Länsi-Lapissa. Harvinaiset ulkopaikallissijataivutukset kuten Hatanpäällä (Tampere) ja Koskenpäällä (Jämsänkoski) voivat selittyä nimien varhaisemmista vaiheista. Esimerkiksi entisen Koskenpään pitäjän nimestä on käytetty myös muotoa Koskenpäällystä, jonka pohjalta taivutusmuoto Koskenpäällä on ymmärrettävissä.

Kulma-loppuisia kylien ja kyläkuntien nimiä on yhtenäisellä alueella Kymenlaaksosta ja Päijänteestä länteen ja erityisesti Hämeessä. Nimet taipuvat melkein yksinomaan ulkopaikallissijoissa. Tämän alueen pohjoispuolella Suomenselällä ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla on puolestaan perä-loppuisia kyläkunnan nimiä, jotka myös taipuvat yli 90-prosenttisesti ulkopaikallissijoissa. Perä-nimiä on myös Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sekä harvakseltaan Kainuussa ja Lapissa, mutta ne taipuvat useimmin sisäpaikallissijoissa ja voivat sisältää eri alkuperää olevan perä-sanan.

Maaston tai metsän nimeen perustuvista tai niitä muistuttavista asutusnimistä yleisimpiä ovat mäki-sanaan päättyvät nimet (noin 1 250 nimeä). Lähes puolet niistä taipuu sisäpaikallissijoissa, yli 35 % ulkopaikallissijoissa ja runsaat 15 % molemmissa paikallissijoissa. Jos kuitenkin tarkkaillaan vain mäki-loppuisia virallisia kylännimiä (noin 290 nimeä), sisäpaikallissijat ovat lähes kolme kertaa niin yleisiä kuin ulkopaikallissijat. Niitä käytetään yleisimmin Itä-Suomessa, varsinkin Saimaan itäpuolella ja Rautalammin ympäristössä.

Toisin kuin virallisia kylännimiä mäki-loppuisia kunnannimiä (12 nimeä ennen Pieksämäen vaihtumista Pieksänmaaksi) taivutetaan miltei yksinomaan ulkopaikallissijoissa: Kerimäellä, Kokemäellä, Lehtimäellä. Ainoastaan Mynämäen nimestä suositetaan käytettäväksi ensisijaisesti sisäpaikallissijoja Mynämäessä, Mynämäkeen, koska mynämäkeläiset itse nimeä siten taivuttavat.

Kangas-sanaan päättyviä asutusnimiä on eniten Pohjanmaalla ja harvakseltaan muualla Suomessa Lappia myöten. Nimet taipuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ulkopaikallissijoissa. Samalla tavoin ulkopaikallissijoissa taipuvat myös läntisen Etelä-Suomen vähälukuiset nummi-loppuiset nimet (Kirkkonummella, Märynummella, Halikko) ja Pietarsaaren kaupunkinimistöön ilmaantuneet nummi-nimet (Itänummella, Länsinummella).

Yhtenäisellä alueella Pohjois-Karjalasta Kainuuseen, Pohjois-Pohjanmaan itäosaan ja Lappiin on vaara-loppuisia nimiä yhteensä lähes viisisataa. Kainuun länsiosasta Pielisen tienoolle nimiä taivutetaan yleisesti ulkopaikallissijoissa – esimerkiksi Kainuuseen rajoittuvan Rautavaaran kunnan nimeä Rautavaaralla. Pohjois-Karjalassa ja pohjoisimmassa Suomessa nimet taipuvat sisäpaikallissijoissa (Kiihtelysvaarassa, Tuupovaarassa, Kallaanvaarassa, Kemijärvi) samoin kuin muutamat Etelä-Suomeen omaksutut nimet (Leppävaarassa, Espoo, Hämevaarassa, Vantaa).

.

Moninaista vaihtelua

Yleisistä (i)nen-päätteisistä asutusnimistä (liki 900 nimeä) on taivutettaessa tiedettävä paitsi oikea paikallissija myös se, taipuuko nimi yksikössä vai monikossa. Noin kaksi kolmasosaa näistä nimistä taipuu monikon sisäpaikallissijoissa: Askaisissa, Huittisissa, Luopioisissa. Tätä taivutusta suositaan eteläisessä Länsi-Suomessa ja erityisesti Varsinais-Suomessa. Niinpä on ymmärrettävää, että monikon sisäpaikallissijataivutus pyrkii yleistymään muidenkin (i)nen-loppuisten nimien taivutukseen.

Kolmannes (i)nen-loppuisista nimistä taipuu kuitenkin toisin: yksikön sisäpaikallissijoissa (Säyneisessä, Juankoski, Sattasessa, Sodankylä), monikon ulkopaikallissijoissa (Paraisilla, Uuraisilla) ja yksikön ulkopaikallissijoissa (Kaustisella, Petosella, Kuopio). Erityisesti Kaustisella-taivutus vaatii jatkuvaa tähdennystä, eikä tahdo sittenkään julkisuudessa sujua kaustislaiseen tyyliin.

Tarkkaavaisuutta vaatii myös adjektiivialkuisten nimien taivutus, koska adjektiivimäärite (yleisimmin Iso-, Vähä-, Uusi-, Vanha-) voi joko taipua nimen jälkiosan mukaisesti tai jäädä taipumatta. Hakemistossa on 350 nimeä, joissa määritettä taivutetaan, esimerkiksi Isossakyrössä, Korkeallakoskella (Juankoski, Maaninka), Köyhälläjoella (Kaustinen), Mustassamännistössä (Hyvinkää), Paksussaniemessä (Hamina, Rääkkylä), Soukallajoella (Seinäjoki), Uudessakaarlepyyssä, Vähässäkyrössä. Kun adjektiivimäärite taipuu paikallissijoissa, sitä tulee taivuttaa muissakin sijamuodoissa, esimerkiksi genetiivissä: Köyhänjoen, Vähänkyrön.

Adjektiivimäärite pysyy kuitenkin taipumattomana noin 125 nimessä, joista monet kuuluvat kaupunkinimistöön, esimerkiksi Korkeasaaressa, Ruskeasuolla (Helsinki), Korkeakoskella (Juupajoki, Kotka, Pori), Kylmäkoskella, Mustasaaressa.

Muutaman kymmenen nimen taivutus horjuu siten, että adjektiivimäärite voi yhtä hyvin taipua kuin jäädä taipumatta: Isollajoella ~ Isojoella, Korkeamäessä ~ Korkeassamäessä (Lempäälä), Korkeamäellä ~ Korkeallamäellä (Vaasa), Nättinummella ~ Nätillänummella (Turku). Uusien kokoelmatietojen perusteella joihinkin nimiin on lisätty rinnakkaismuodoksi adjektiivin osalta taipumaton muoto, sillä tällainen taivutustapa tuntuu yleistyvän kielessämme.

KieliKello 4/2004               Ritva Korhonen

.

.

Kunnan nimeen perustuvat asukkaannimitykset

Kohtasivatpa kerran kuusamolainen, ähtäriläinen ja nilsiäläinen – eli miten suomessa muodostetaan paikannimestä asukkaannimitys? Periaatteessa johtaminen on yksinkertaista, mutta eräissä tapauksissa yleiskieli ja paikkakunnan oma käytäntö poikkeavat toisistaan.

Kuusamon, Ähtärin ja Nilsiän asukkaista on olemassa tuttuun tapaan muodostettu asukkaannimitys. Samaa lainen– tai läinen-loppuista johdosta käytetään tosin myös silloin, kun puheena on vaikkapa kuusamolainen kalakeitto, ähtäriläinen tuulimylly tai nilsiäläinen puheenparsi. Useammin käytännössä kuitenkin tarvitaan juuri ihmistä tarkoittavaa ilmausta.

Jokaisen kunnan nimestä on mahdollista muodostaa asukasta tarkoittava sana lainen– tai läinen-johtimella. Se voidaan liittää useimpiin nimiin suoraan, esimerkiksi Kuusamo + lainen = kuusamolainen. Monesti päätteen liittäminen aiheuttaa kuitenkin pienen muutoksen kantana olevan nimen loppuun. Eräissä tapauksissa mm. nimenloppuinen i vaihtuu e:ksi, esimerkiksi Enonkoski : enonkoskelainen. Asukkaanimitys kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Nykyisten ja entisten kuntien nimiä on paljon, ja joukkoon mahtuu asukkaiden nimen muodostamisen kannalta hankalampiakin nimityyppejä. Kun esimerkiksi Temmeksen, Nurmeksen tai Alavuden asukkaan nimitystä tarvitaan, voi tulla mieleen kaksi vaihtoehtoa: temmekseläinen vai temmesläinen, alavutelainen vai alavuslainen?

Moni tuntee paikallisesta käytöstä myös muunlaisia asukkaannimityksiä, jotka on kyllä muodostettu kunnan nimestä mutta jotka eivät ole lainen-päätteisiä, vaan lyhyempiä inen-loppuisia. Esimerkiksi nimitykset haapajärvinen ja kärsämäkinen ovat keskipohjalaisille tuttuja. Kuinka pitäisi suhtautua näihin ja muihin itse paikkakunnalla tavallisiin muodosteisiin?

.

Ohje

Yleiskielisessä esityksessä on aina sopivaa käyttää tavanomaista lainen-loppuista sanaa. Se on varma valinta silloinkin, kun on olemassa toinen, paikallisempi vaihtoehto.

Yleiskielisestä poikkeava paikallinen asukkaannimitys taas sopii tyyliltään erityisen hyvin paikallisille lukijoille ja kuulijoille tarkoitettuun tekstiin tai puheeseen.

Muun kuin yleiskielisen johdoksen käytössä on vaarana, että se, minkä itse on luullut oikeaksi ja paikalliseksi, ei ehkä muiden mielestä olekaan tuttu ja aito muoto juuri kyseisestä nimestä. Monille tuttu ja tavallinen inen-loppuinen nimitystyyppi, esimerkiksi haapajärvinen, ei ole käytössä suinkaan kaikista järvi-loppuisista kunnannimistä. Yleistämistä on siis syytä tarkoin varoa.

Asukkaannimityksen muodostamisesta

Yleiskielisen asukkaannimijohdoksen lainen-johdin liittyy tavallisesti niin kutsuttuun vahvaan vokaalivartaloon, jonka tavoittaa itse nimen na-, -loppuisesta sijamuodosta essiivistä, esimerkiksi Padasjoke-na, Virolahte-na, Kuusankoskena, Kivijärve-nä, Orivete-nä, Rovanieme-nä, Tuulokse-na. Poikkeuksellista on, että yleiskielinen asukkaannimitys muodostetaan muusta vartalosta, kuten esimerkiksi huittislainen on muodostettu kunnan nimen konsonanttivartalosta Huittis-ten. Ruotsinkielisiin konsonanttiin päättyviin nimiin lainen-johdin liittyy luontevimmin i-sidevokaalin avulla, esimerkiksi dragsfjärdiläinen.

.

Kunnannimien erilaisia tyyppejä

Seuraavassa esitetään aluksi esimerkkejä erityyppisistä kuntien nimistä ja niistä muodostetuista asukkaannimityksistä. Niiden jälkeen seuraa aakkosellinen luettelo, joka sisältää nykyisten ja useimpien entistenkin itsenäisten kuntien nimistä johdetun asukkaannimityksen yksikkömuodossa. Luovutetun alueen eli Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan kuntien asukkaannimitykset eivät ole mukana. Tiedot paikallisessa käytössä olevista asukkaannimityksistä ovat peräisin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimiarkistosta.

.

• la-loppuiset kunnannimet

Yleiskielen mukaisia, kaikkiin yhteyksiin sopivia ovat lainen-johtimella muodostetut johdokset. la-loppuisia kunnannimiä on suuri joukko, ja monista käytetään myös lyhyempää orimattilaiset-tyyppistä johdosta. Sitäkin pidetään hyväksyttävänä, mutta vain niissä tapauksissa, joissa lyhyempi johdos on itse paikkakunnalla käytössä:

heinolalainen/heinolainen
kokkolalainen

• nen-loppuiset kunnannimet

Yleiskielen mukaisia ovat konsonanttivartaloiset johdokset (askais-lainen). Paikoin on olemassa kansanomainen, monikon genetiivimuotoon perustuva johdos (askaiste-lainen), jota voi käyttää, jos se tekstin tyyliin sopii ja jos se on käytössä kyseisellä paikkakunnalla:

askaislainen/askaistelainen
oulaislainen/oulaistelainen

• s-loppuiset kunnannimet

Asukkaannimitykset perustuvat vanhastaan vahvaan vokaalivartaloon (Kannuksena), siis kannukse + lainen. Myös konsonanttivartaloinen johdos kannus + lainen on moitteeton niissä tapauksissa, joissa sitä itse paikkakunnalla käytetään. Viime vuosikymmeninä tyyppi kannuslainen on ilmeisesti yleistynytkin:

kannukselainen/kannuslainen
muhokselainen /muhoslainen

Sanoihin pudas ja kangas (esim. Pihtipudas, Konginkangas) päättyvistä nimistä muodostetut asukkaannimitykset rakentuvat yksinomaan vahvaan vokaalivartaloon (esim. Pihtiputaa-na), joka päättyy pitkään a:han. Johdos on siis pitkävokaalinen:

haukiputaalainen
pihtiputaalainen
konginkankaalainen

Myös us-loppuisten pitäjännimien johdokset perustuvat nimen vahvaan vokaalivartaloon (esim. Alavute-na):

alavutelainen
varkautelainen

• e-loppuiset kunnannimet

ovat yleensä kolmitavuisia ja johdoksen vartalossa on lyhyt e, vaikka vahvassa vokaalivartalossa on pitkä e (esim. Keitelee-nä):

keiteleläinen
pälkäneläinen

Kaksitavuisesta nimestä Lappee kuitenkin lappeelainen (pitkä e!).

• joki-loppuiset kunnannimet

Yleiskielen mukainen johdos on –jokelainen; paikoin sen rinnalla esiintyy kansanomainen muoto –jokinen. Johdos ”-jokilainen” on sen sijaan yleiskielen vastainen:

ilmajokelainen/ilmajokinen
isojokelainen/isojokinen
padasjokelainen

• järvi-loppuiset kunnannimet

Yleiskielen mukainen johdos on -järveläinen; paikoin sen rinnalla esiintyy kansanomainen muoto -järvinen. Johdos -”järviläinen” on sen sijaan yleiskielen vastainen:

evijärveläinen/evijärvinen
haapajärveläinen/haapajärvinen
kemijärveläinen

• koski-loppuiset kunnannimet

Yleiskielen mukainen johdos on -koskelainen; paikoin sen rinnalla esiintyy kansanomainen muoto -koskinen:

anjalankoskelainen
kannonkoskelainen/kannonkoskinen

• lahti-loppuiset kunnannimet

Yleiskielen mukainen johdos on -lahtelainen; paikoin sen rinnalla esiintyy kansanomainen muoto -lahtinen:

korpilahtelainen/korpilahtinen
lapinlahtelainen

• lampi-loppuiset kunnannimet

Yleiskieleenkin suositetaan näistä i-vartaloista asua -lampilainen, joka on ainoa aidosti käytössä oleva:

kangaslampilainen
rautalampilainen

• mäki-loppuiset kunnannimet

Yleiskielen mukainen on johdos -mäkeläinen; paikoin sen rinnalla esiintyy kansanomainen muoto -mäkinen. Johdos ”mäkiläinen” sen sijaan on yleiskielen vastainen eikä siis suositettava:

kokemäkeläinen
kärsämäkeläinen/kärsämäkinen

• niemi-loppuiset kunnannimet

Yleiskieleen suositetaan yksinomaan -niemeläinen-tyyppiä:

kuivaniemeläinen
rovaniemeläinen

saari-loppuiset kunnannimet

Yleiskielinen on muoto -saarelainen; paikoin sen rinnalla esiintyy kansanomainen muoto -saarinen:

pietarsaarelainen
viitasaarelainen/viitasaarinen

• salmi-loppuiset kunnannimet

Yleiskielen mukainen on muoto -salmelainen:

rantasalmelainen
virtasalmelainen

vesi-loppuiset kunnannimet

Yleiskielen mukainen on vahvaan vokaalivartaloon perustuva tyyppi -veteläinen; paikoin sen rinnalla esiintyy kansanomainen muoto -vetinen. Johdos ”vesiläinen” on yleiskielen vastainen eikä siis suositettava:

haapaveteläinen/haapavetinen
kiuruveteläinen/kiuruvetinen

• Eräitä yksittäisiä tapauksia

Nimiparin ensimmäinen jäsen edustaa yleiskielen mukaista, jälkimmäinen paikallista, yleiskielisessäkin tekstissä mahdollista muotoa:

loppelainen/loppilainen
nummelainen/nummilainen
keuruulainen/keuruslainen

Yleiskieliseen käyttöön suositetaan muotoa kangasalalainen, ei paikallista ”kangasalustalainen” sekä virtolainen, ei ”virtailainen”. Öjan entisen kunnan suomenkieliseen asukkaannimitykseen tarvitaan ylimääräinen i: öijalainen.

.

Ohje

Kirjoittajan tai puhujan ei tarvitse vaivata päätään sillä, minkälaista asukkaannimitystä jonkun kunnan väki itse paikalla itsestään käyttää. Yleiskielen mukainen lainen-johdin on yleispätevä. Tämä asukkaannimitystä koskeva ohje poikkeaa siis olennaisesti siitä säännöstä, jota noudatetaan, kun kuntien nimiä taivutetaan paikallissijoissa. Silloinhan on tarpeen noudattaa juuri paikkakunnan omaa käytäntöä. (Kuntien nimien taivutuksesta on ohjeita Kielikellossa 1/97.) Vezi mai jos!


Aakkosellinen luettelo kunnan nimen mukaisessa järjestyksessä.

Kullakin rivillä on ensimmäisenä yleiskielinen, tavallisin asukkaannimitys. Vinoviivan jälkeen seuraa yleiskielisessäkin tekstissä mahdollinen, mutta tyylin kannalta harkittava paikallinen muoto, jos se on olemassa ja tiedossa. Kaikkein omaperäisimmät paikalliset asukkaidennimitykset eivät sisälly tähän luetteloon. Useat niistä ovat – vaikkakin alueellaan vielä tiedossa – niin arkaistisia, vanhanaikaisen sävyisiä, että ne sopisivat kirjoitettuun tekstiin vain värikkäinä kuriositeetteina.

ahlaislainen
aitolahtelainen
alahärmäläinen
alajärveläinen
alastarolainen
alavieskalainen
alavutelainen
angelniemeläinen
anjalalainen/anjalainen
anjalankoskelainen
anttolalainen/anttolainen
artjärveläinen/artjärvinen
asikkalalainen/asikkalainen
askaislainen/askaistelainen
askolalainen
auralainen

brändöläinen

dragsfjärdiläinen

eckeröläinen
elimäkeläinen
enolainen
enonkoskelainen
enontekiöläinen
eräjärveläinen
espoolainen
euralainen
eurajokelainen
evijärveläinen/evijärvinen

finströmiläinen
forssalainen
föglöläinen

getalainen

haapajärveläinen/haapajärvinen
haapaveteläinen/haapavetinen
hailuotolainen
halikkolainen
halsualainen
haminalainen
hammarlandilainen
hankasalmelainen
hankolainen
harjavaltalainen
hartolalainen/hartolainen
hattulalainen/hattulainen
hauholainen
haukiputaalainen
haukivuorelainen
hausjärveläinen/hausjärvinen
heinolalainen/heinolainen
heinäveteläinen/heinävetinen
helsinkiläinen
himankalainen
hinnerjokelainen/hinnerjokinen
hirvensalmelainen
hollolalainen/hollolainen
honkajokelainen/honkajokinen
honkilahtelainen
houtskarilainen
huittislainen
humppilalainen/humppilainen
hyrynsalmelainen
hyvinkääläinen
hämeenkoskelainen
hämeenkyröläinen
hämeenlinnalainen

iiläinen
iisalmelainen
iittiläinen
ikaalislainen/ikaalilainen
ilmajokelainen/ilmajokinen
ilomantsilainen
inarilainen
inkoolainen
iniöläinen
isojokelainen/isojokinen
isokyröläinen
imatralainen

jaalalainen
jalasjärveläinen/jalasjärvinen
janakkalalainen/janakkalainen
joensuulainen
jokioislainen/jokioistelainen
jomalalainen
joroislainen
joutsalainen
joutsenolainen
juankoskelainen
jurvalainen
juukalainen
juupajokelainen/juupajokinen
juvalainen
jyväskyläläinen
jämijärveläinen
jämsäläinen
jämsänkoskelainen
jäppiläläinen/jäppiläinen
järvenpääläinen

kaarinalainen
kaavilainen
kajaanilainen
kakskertalainen
kalajokelainen/kalajokinen
kalvolalainen/kalvolainen
kangasalalainen
kangaslampilainen
kangasniemeläinen
kankaanpääläinen
kannonkoskelainen/kannonkoskinen
kannukselainen/kannuslainen
karhulalainen
karijokelainen
karinaislainen/karinaistelainen
karjaalainen
karjalalainen
karjalohjalainen
karkkilalainen/karkkilainen
karstulalainen
karttulalainen
karvialainen/karviainen
kaskislainen
kauhajokelainen/kauhajokinen
kauhavalainen/kauhavainen
kauniaislainen
kaustislainen
keikyäläinen
keiteleläinen
kemijärveläinen
kemiläinen
keminmaalainen
kemiöläinen
kempeleläinen
keravalainen
kerimäkeläinen
kestiläläinen
kesälahtelainen
keuruulainen/keuruslainen
kihniöläinen
kiihtelysvaaralainen
kiikalalainen
kiikoislainen
kiiminkiläinen
kinnulalainen
kirkkonummelainen
kiskolainen
kiteeläinen
kittiläläinen/kittiläinen
kiukaislainen/kiukaistelainen
kiuruveteläinen/kiuruvetinen
kivijärveläinen/kivijärvinen
kodisjokelainen
kokemäkeläinen
kokkolalainen
kolarilainen
konginkankaalainen
konneveteläinen/konnevetinen
kontiolahtelainen
korpilahtelainen/korpilahtinen
korpiselkäläinen
korppoolainen
korsnäsiläinen
kortesjärveläinen/kortesjärvinen
koskenpääläinen
koskelainen
kotkalainen
kouvolalainen/kouvolainen
kristiinankaupunkilainen
kruunupyyläinen
kuhmalahtelainen
kuhmolainen
kuhmoislainen/kuhmalainen
kuivaniemeläinen
kullaalainen
kumlingelainen
kuopiolainen
kuoreveteläinen
kuortanelainen
kurikkalainen
kurulainen
kustavilainen
kuusamolainen
kuusankoskelainen
kuusjokelainen
kuusjärveläinen
kylmäkoskelainen
kyyjärveläinen/kyyjärvinen
kälviäläinen
kärköläläinen/kärköläinen
kärsämäkeläinen/kärsämäkinen
kökarilainen
köyliöläinen

lahtelainen
laihialainen
laitilalainen/laitilainen
lammilainen
lapinlahtelainen
lappajärveläinen/lappajärvinen
lappeelainen
lappeenrantalainen
lappilainen
lapinjärveläinen/lapinjärvinen
lapualainen
lapväärttiläinen
laukaalainen
lauritsalalainen
lavialainen
lehtimäkeläinen/lehtimäkinen
leivonmäkeläinen/leivonmäkinen
lemiläinen
lemlandilainen
lempääläläinen/lempääläinen
lemulainen
leppävirtalainen
lestijärveläinen/lestijärvinen
lieksalainen
lietolainen
liljendalilainen
liminkalainen
liperiläinen
lohjalainen
lohtajalainen/lohtajainen
loimaalainen
lokalahtelainen
loppelainen/loppilainen
loviisalainen
luhankalainen
lumijokelainen/lumijokinen
lumparlandilainen
luopioislainen/luopiolainen
luotolainen
luumäkeläinen
luvialainen
längelmäkeläinen/längelmäläinen

maalahtelainen
maaninkalainen
maarialainen
maarianhaminalainen
maksamaalainen
marttilalainen
maskulainen
melliläläinen
merijärveläinen/merijärvinen
merikarvialainen
merimaskulainen
messukyläläinen
miehikkäläläinen/miehikkäläinen
mietoislainen/mietoistelainen
mikkeliläinen
mouhijärveläinen
muhoslainen/muhokselainen
multialainen/multiainen
muoniolainen
mustasaarelainen
muuramelainen
muurlalainen
muuruveteläinen/muuruvetinen
mynämäkeläinen
myrskyläläinen/myrskyläinen
mäntsäläläinen/mäntsäläinen
mänttäläinen
mäntyharjulainen

naantalilainen
nakkilalainen
nastolalainen/nastolainen
nauvolainen
nilsiäläinen
nivalalainen/nivalainen
nokialainen
noormarkkulainen
nousiaislainen
nummelainen/nummilainen
nummipusulalainen
nurmekselainen/nurmeslainen
nurmijärveläinen/nurmijärvinen
nurmolainen
närpiöläinen

oravaislainen
orimattilalainen/orimattilainen
oripääläinen
oriveteläinen
oulaislainen/oulaistelainen
oululainen
oulujokelainen/oulujokinen
oulunsalolainen
outokumpulainen

paattislainen/paattistelainen
padasjokelainen
paimiolainen
paltamolainen
paraislainen/paraistelainen
parikkalalainen/parikkalainen
parkanolainen
pattijokelainen/pattijokinen
pedersöreläinen
pelkosenniemeläinen
pellolainen
perholainen/perhoinen
pernajalainen
perniöläinen
pertteliläinen
pertunmaalainen
peräseinäjokelainen/peräseinäjokinen
petäjäveteläinen/petäjävetinen
pieksämäkeläinen
pielaveteläinen/pielavetinen
pielisensuulainen
pielisjärveläinen
pietarsaarelainen
pihlajaveteläinen/pihlajavetinen
pihtiputaalainen
piikkiöläinen
piippolalainen
pirkkalalainen/pirkkalainen
pohjalainen/pohjanpitäjäläinen (Pohjan kunnan asukas)
pohjaslahtelainen/pohjaslahtinen
polvijärveläinen
pomarkkulainen
porilainen
pornaislainen/pornalainen
porvoolainen
posiolainen
pudasjärveläinen
pukkilalainen/pukkilainen
pulkkilalainen
punkaharjulainen
punkalaitumelainen
puolankalainen
pusulalainen/pusulainen
puumalalainen/puumalainen
pyhtääläinen
pyhäjokelainen/pyhäjokinen
pyhäjärveläinen/pyhäjärvinen (Ol. ja Ul. Pyhäjärvi)
pyhäntäläinen/pyhäntäiset
pyhärantalainen
pyhäsalmelainen
pyhäselkäläinen
pylkönmäkeläinen
pälkäneläinen
pöytyäläinen

raahelainen
raisiolainen
rantasalmelainen
rantsilalainen
ranualainen
raumalainen
rautalampilainen
rautavaaralainen
rautjärveläinen
reisjärveläinen/reisjärvinen
renkolainen
revonlahtelainen/revonlahtinen
riihimäkeläinen
riistaveteläinen
ristiinalainen
ristijärveläinen
rovaniemeläinen
ruokolahtelainen
ruotsinpyhtääläinen
ruoveteläinen/ruovetinen
ruskolainen
ruukkilainen
rymättyläläinen
rääkkyläläinen/rääkkyläinen

saarelainen
saarijärveläinen/saarijärvinen
sahalahtelainen
sallalainen
salolainen
saloislainen/saloistelainen
saltvikilainen
sammattilainen
sauvolainen
savitaipalelainen/savitaipaleinen
savonlinnalainen
savonrantalainen
savukoskelainen
seinäjokelainen/seinäjokinen
sieviläinen
siikaislainen/siikalainen
siikajokelainen/siikajokinen
siilinjärveläinen
simolainen
simpeleläinen
sipoolainen
siuntiolainen
sodankyläläinen
soinilainen
somerniemeläinen
somerolainen
sonkajärveläinen
sotkamolainen
sottungalainen
sulkavalainen/sulkavainen
sumiaislainen/sumialainen
sundilainen
suodenniemeläinen
suolahtelainen
suomenniemeläinen
suomusjärveläinen
suomussalmelainen
suonenjokelainen/suonenjokinen
suoniemeläinen
sysmäläinen
säkyläläinen/säkyläinen
särkisalolainen
säräisniemeläinen
säyneisläinen/säyneeläinen
säynätsalolainen/säynätsaloinen
sääksmäkeläinen

taipalsaarelainen
taivalkoskelainen/taivalkoskinen
taivassalolainen
tammelalainen/tammelainen
tammisaarelainen
tamperelainen
tarvasjokelainen
temmesläinen/temmekseläinen
tervolainen (Tervon asukas)
tervolalainen/tervolainen (Tervolan asukas)
teuvalainen
tohmajärveläinen
toholampilainen
toijalalainen
toivakkalainen
torniolainen
turkulainen
tuuloslainen/tuulokselainen
tuupovaaralainen
tuusniemeläinen
tuusulalainen/tuusulainen
tyrnäväläinen
tyrväntöläinen
tyrvääläinen
töysäläinen

ullavalainen
ulvilalainen
urjalalainen/urjalainen
uskelalainen/uskelainen
utajärveläinen/utajärvinen
utsjokelainen
uukuniemeläinen
uuraislainen
uusikaarlepyyläinen
uusikaupunkilainen

vaalalainen
vaasalainen
vahtolainen
valkeakoskelainen
valkealalainen/valkealainen
valtimolainen
vammalalainen/vammalainen
vampulalainen/vampulainen
vanajalainen/vanajainen
vantaalainen
varkautelainen
varpaisjärveläinen
vehkalahtelainen/vehkalahtinen
vehmaalainen
vehmersalmelainen
velkualainen
vesantolainen
vesilahtelainen
veteliläinen
vieremäläinen
vihantilainen
vihtiläinen
viialalainen/viialainen
viitasaarelainen/viitasaarinen
viljakkalalainen/viljakkalainen
vilppulalainen/vilppulainen
vimpeliläinen
virolahtelainen
virtolainen
virtasalmelainen
vuolijokelainen/vuolijokinen
vårdöläinen
vähäkyröläinen/vähäkyröinen
värtsiläläinen/värtsiläinen
västanfjärdiläinen
vöyriläinen

ylihärmäläinen
yli-iiläinen
ylikiiminkiläinen
ylistarolainen/ylistaroinen
ylitorniolainen
ylivieskalainen
ylämaalainen
yläneläinen
ylöjärveläinen
ypäjäläinen

äetsäläinen
ähtäriläinen
äänekoskelainen/äänekoskinen

öijalainen

Suomen kuntien joukossa on nykyisin viisi sellaista paria, jonka toinen jäsen on kaupunki ja toinen maalaiskunta. Jos on tarpeen ilmaista tarkasti, onko joku kotoisin vaikkapa Jyväskylän kaupungista vai maalaiskunnan puolelta, voi tarvittaessa käyttää nimityksiä Jyväskylän kaupunkilainen ja Jyväskylän maalaiskuntalainen sekä Loimaasta vastaavasti Loimaan kaupunkilainen, Loimaan kuntalainen. Toisaalta muutkin ilmaisumahdollisuudet on hyvä pitää mielessä, esimerkiksi: ”Tyttöystäväni on kotoisin Loimaan kunnasta, mutta hänen vanhempansa ovat syntyperäisiä pieksämäkeläisiä, maalaiskunnan Venetmäestä.”

KieliKello 2/1998  Saara Welin

.

.

Teuvalle ja Temmekselle, Korppooseen ja Keminmaahan

.

Suomen kielen käyttäjä joutuu kiinnittämään alituiseen huomiota kaupunkien, kuntien ja kylien nimien paikallissijataivutukseen, puhuupa sitten tai kirjoittaa. Jos nimi on ihan tuttu tai tyyppiä Askola ja Karstula, sen taivuttaminen sujuu luontevasti ja vaistonvaraisestikin. Kokenut kirjoittaja osaa kuitenkin varoa luottamasta liiaksi vaistoonsa, niin kutsuttuun korvaansa. Samanhahmoisistakin asutusnimistä saattaa nimittäin toinen taipua ulko-, toinen sisäpaikallissijoissa. Himangan nimeen on vakiintunut paikallinen taivutustapa Himangalla, mutta Luhangan nimeen Luhangassa. Simpeleläiset menevät kotiinsa Simpeleelle, mutta kempeleläiset Kempeleeseen.

Hallintoviranomaisten ja toimittajien lisäksi mm. paikallis- ja sukuhistoriain kokoajien teksteissä vilisee tapahtuma- ja syntymäpaikkojen nimiä milloin perusmuodossaan, milloin paikallissijamuotoisena. Kaikkien kirjoittajien työn helpottamiseksi on ohessa luettelo Suomen kuntien nimistä 1.1.1997 ja suositus niiden paikallissijamuodoksi.

Joidenkin nimien taivutustapa ei ole ihan vakiintunut, vaan rinnakkain käytetään sekä sisä- että ulkopaikallissijoja, ja se näkyy luettelosta. Myös kunnan mahdollinen ruotsin- ja saamenkielinen nimi on mukana.

Luetteloon on merkitty tähdellä juuri vuodenvaihteessa tapahtuneet muutokset eli Heinolan maalaiskunnan, Lohjan kunnan ja Porvoon maalaiskunnan lakkaaminen. Edelliset kuntien nimissä tapahtuneet muutokset olivat Pyhäsalmen nimen muuttuminen takaisin Pyhäjärveksi 1.1.96 ja Hämeen läänin Kosken nimen muuttuminen Hämeenkoskeksi 1.1.95.

Luovutetun Karjalan kuntien nimiä ei ole tässä luettelossa, vaikka niidenkin paikallissijamuodot ovat käyneet viime vuosina uudelleen tarpeellisiksi, kun Karjalasta kirjoitetaan mm. kylähistorioita, muistelmia ja matkaoppaita. Luovutettujen kuntien nimiluettelo on kuitenkin tarkoituksenmukaista julkaista erillisenä.

Kuntia pienempien alueiden nimien taivutusohjeet ovat löydettävissä Ritva Korhosen kirjasta „Alastarolla, Ylistarossa, Suomen asutusnimet ja niiden taivutus” (Valtion painatuskeskus, Helsinki 1990). Tämä perusteellinen ja moneen tarpeeseen hyödyllinen opaskirja on valitettavasti jo vaikeasti saatavissa. Sen suosituksiin perustuu myös seuraava luettelo kuntien nimistä ja niiden paikallissijataivutuksesta.

.

Inesiv sau adesiv? 

.

În România oamenii satelor locuiesc împreună, au pământurile în afara vetrei satului și pleacă, în zori și mai toți odată, la munca câmpului. În Finlanda este invers, dar simplu de înțeles dacă avem în minte fermele americane după modelul cărora funcționează și fermele finlandeze. Stăpânul moșiei își așează casa în centrul fermei astfel că între două case pot fi mulți kilometri. Alții au locuit în cetățile Finlandei (și-n românește cetățean vine de la cetate, locuitor al cetății). În jurul cetăților s-au format orașele de azi. Pentru străini este destul de dificil să țină minte pentru care localități numele este la inesiv (desinența -ssA) și care la adesiv (desinența -llA). Dacă avem în minte localitățile care s-au constituit în jurul unei cetăți, deci sunt compacte vor avea desinența la inesiv –ssA pentru că este în cetate; numele celor care sunt mai răsfirate este la adesiv cu desinența -llA pentru că nu poți fi „în” pe un câmp, ci ești „pe” sau „la”.

Brahelinna, Brahenlinna, Harmaalinna, Hämeen linna, Hämeenlinna, Jäniksenlinna, Järvilinna, Kalpalinna, Kaukalinna, Kyminlinna, Luostanlinna, Nakolinna, Neitsytlinna, Nuppulinna, Olavinlinna, Pailinna, Peuralinna, Pikonlinna, Rauhalinna, Satalinna, Savonlinna, Suomenlinna, Turun linna, Ullanlinna, Vanhalinna

Cele care au cuvântul „linna” în componența numelui, îl flexionează potrivit terminației de ex. Linnamaa, Linnanmaallla. Pentru terminațiile legate de relief vezi Termeni geografici – maantieteellisiä termejä.

Linna, Linnainen, Linnainmaa, Linnais, Linnala, Linnamaa, Linnamäki, Linnanen, Linnaniemi, Linnankoski, Linnankulma, Linnankylä, Linnanmaa, Linnanmäki, Linnanniemi, Linnanpekki, Linnanpelto, Linnanperä, Linnansuo, Linnantaus, Linnava, Linnavuori

Dintre țările europene doar Rusia este la adesiv, Venäjällä. Cu ani în urmă statele insulare aveau același regim din dar, mai nou, s-a schimbat și se consideră separat statul de insulă, numele statului este la inesiv, dar când se vorbește de insulă, ca element geografic, se folosește în continuare adesivul. Cam același lucru cu cele terminate în -land adaptate în finlandeză -maa. Era Thaimaalla, acum este Thaimaassa.

La declinarea substantivelor spuneam că, din punct de vedere gramatical, toate substantivele pot fi declinate la toate cazurile, chiar dacă, logic, sunt absurde. Astfel, nu de puține ori îi fac pe finezi să se ridice pe picioarele dinapoi spunând ”Venäjästä …puhutaan paljon” când vorbind despre stat interlocutorii se așteaptă să audă VenäjältäVenäjästä – despre Rusia dar Venäjältä – din Rusia.

Mai mi-aduc aminte un anunț văzut cândva într-un tren:

Tampereessa valtakunnan kallein aamiainen 135 mk.*

*Sisältää majoituksen!

Era vorba, evident, de hotelul Tampere care se găsea vizavi de gară, acum cred că acolo este alteceva.

.

Ajantasainen luettelo Suomen kuntien nimistä ja niiden paikallissijataivutuksesta

.

Alahärmä : -ssä
Alajärvi : -järvellä
Alastaro : -lla
Alavieska : -ssa
Alavus : Alavudella, partit. Alavutta. – Ruots. Alavo
Anjalankoski : -koskella
Anttola : -ssa
Artjärvi : -järvellä. – Ruots. Artsjö
Asikkala : -ssa
Askainen : Askaisissa. – Ruots. Villnäs
Askola : -ssa
Aura : -ssa
Brändö : -ssä, -hön
Dragsfjärd : -issä
Eckerö : -ssä, -hön
Elimäki : -mäellä. – Ruots. Elimä
Eno : -ssa
Enonkoski : -koskella
Enontekiö : -llä. – Ruots. Enontekis (saameksi Eanodat)
Espoo : -ssa, -seen. – Ruots. Esbo
Eura : -ssa
Eurajoki : -joella. – Ruots. Euraåminne
Evijärvi : -järvellä
Finström : -issä
Forssa : -ssa
Föglö : -ssä, -hön
Geta : -ssa
Haapajärvi : -järvellä
Haapavesi : -vedellä
Hailuoto : -luodossa. – Ruots. Karlö
Halikko : Halikossa
Halsua : -lla. – Ruots. Halso
Hamina : -ssa. – Ruots. Fredrikshamn
Hammarland : -issa
Hankasalmi : -salmella
Hanko : Hangossa. – Ruots. Hangö
Harjavalta : -vallassa
Hartola : -ssa
Hattula : -ssa
Hauho : -lla
Haukipudas : -putaalla
Haukivuori : -vuorella, -vuoressa
Hausjärvi : -järvellä
Heinola : -ssa
*Heinolan maalaiskunta : -kunnassa;
kaupunki ja mlk. yhdistyivät v:n 1997 alussa. Yhteiseksi nimeksi tuli Heinola.
Heinävesi : -vedellä
Helsinki : Helsingissä. – Ruots. Helsingfors
Himanka : Himangalla. – Ruots. Himango
Hirvensalmi : -salmessa, -salmella
Hollola : -ssa
Honkajoki : -joella
Houtskari : -ssa. – Ruots. Houtskär
Huittinen : Huittisissa. – Ruots. Vittis
Humppila : -ssa
Hyrynsalmi : -salmella
Hyvinkää : -llä. – Ruots. Hyvinge
Hämeenkoski : -koskella
Hämeenkyrö : -ssä. – Ruots. Tavastkyro
Hämeenlinna : -ssa. – Ruots. Tavastehus

Ii : Iissä. – Ruots. Ijo
Iisalmi : -salmessa, -salmella. – Ruots. Idensalmi
Iitti : Iitissä. – Ruots. Itis
Ikaalinen : Ikaalisissa. – Ruots. Ikalis
Ilmajoki : -joella. – Ruots. Ilmola
Ilomantsi : -ssa. – Ruots. Ilomants
Imatra : Imatralla 18.7.2015 Imatran viranomaiset suosittelevat nykyään sisäpaikallissijat: Imatrassa, Imatrasta, Imatraan
Inari : -ssa. – Ruots. Enare, (pohjoissaameksi Anár, inarinsaameksi Aanaar)
Iniö : -ssä
Inkoo : -ssa, -seen. – Ruots. Ingå
Isojoki : Isollajoella, Isojoella. – Ruots. Storå
Isokyrö : Isossakyrössä. – Ruots. Storkyro

Jaala : Jaalassa
Jalasjärvi : -järvellä
Janakkala : -ssa
Joensuu : -ssa
Jokioinen : Jokioisissa, Jokioisilla. – Ruots. Jockis
Jomala : -ssa
Joroinen : Joroisissa. – Ruots. Jorois
Joutsa : -ssa
Joutseno : -ssa
Juankoski : -koskella
Jurva : -ssa
Juuka : Juuassa, Juukaan, gen. Juuan. – Ruots. Juga
Juupajoki : -joella
Juva : -lla
Jyväskylä : -ssä
Jyväskylän maalaiskunta : -kunnassa
Jämijärvi : -järvellä
Jämsä : -ssä
Jämsänkoski : -koskella
Jäppilä : -ssä
Järvenpää : -ssä. – Ruots. Träskända

Kaarina : -ssa. – Ruots. S:t Karins
Kaavi : -lla
Kajaani : -ssa. – Ruots. Kajana
Kalajoki : -joella
Kalvola : -ssa
Kangasala : Kangasalla, Kangasalta,
Kangasalle, gen. Kangasalan
Kangaslampi : -lammilla
Kangasniemi : -niemessä, -niemellä
Kankaanpää : -ssä
Kannonkoski : -koskella
Kannus : Kannuksessa
Karijoki : -joella. – Ruots. Bötom
Karinainen : Karinaisissa
Karjaa : -lla. – Ruots. Karis
Karjalohja : -lla. – Ruots. Karislojo
Karkkila : -ssa. – Ruots. Högfors
Karstula : -ssa
Karttula : -ssa
Karvia : -ssa, -lla
Kaskinen : Kaskisissa. – Ruots. Kaskö
Kauhajoki : -joella
Kauhava : -lla
Kauniainen : Kauniaisissa. – Ruots. Grankulla
Kaustinen : Kaustisella. – Ruots. Kaustby
Keitele : Keiteleellä
Kemi : Kemissä
Kemijärvi : -järvellä
Keminmaa : -ssa
Kemiö : -ssä. – Ruots. Kimito
Kempele : Kempeleessä
Kerava : -lla. – Ruots. Kervo
Kerimäki : -mäellä
Kestilä : -ssä
Kesälahti : -lahdella
Keuruu : Keuruulla, partit. Keuruuta (~Keurutta).
– Ruots. Keuru
Kihniö : -ssä, -llä
Kiihtelysvaara : -ssa
Kiikala : -ssa
Kiikoinen : Kiikoisissa
Kiiminki : Kiimingissä. – Ruots. Kiminge
Kinnula : -ssa
Kirkkonummi : -nummella. – Ruots. Kyrkslätt
Kisko : -ssa
Kitee : -llä
Kittilä : -ssä, (saameksi Gihttel)
Kiukainen : Kiukaisissa. – Ruots. Kiukais
Kiuruvesi : -vedellä
Kivijärvi : -järvellä
Kodisjoki : -joella
Kokemäki : -mäellä. – Ruots. Kumo
Kokkola : -ssa. – Ruots. Karleby
Kolari : -ssa
Konnevesi : -vedellä
Kontiolahti : lahdella, -lahdessa
Korpilahti : -lahdella
Korppoo : -ssa, -seen. – Ruots. Korpo
Korsnäs : -issä
Kortesjärvi : -järvellä
Koski Tl. : Koskella, Turun läänin Koskella.
– Ruots. Koskis
Kotka : -ssa
Kouvola : -ssa
Kristiinankaupunki : -kaupungissa.
– Ruots. Kristinestad
Kruunupyy : -ssä, -hyn. – Ruots. Kronoby
Kuhmalahti : -lahdella
Kuhmo : -ssa
Kuhmoinen : Kuhmoisissa
Kuivaniemi : -niemellä
Kullaa : -lla. – Ruots. Kulla
Kumlinge : -ssa
Kuopio : -ssa
Kuorevesi : -vedellä
Kuortane : Kuortaneella
Kurikka : Kurikassa
Kuru : -ssa
Kustavi : -ssa. – Ruots. Gustavs
Kuusamo : -ssa
Kuusankoski : -koskella
Kuusjoki : -joella
Kylmäkoski : -koskella
Kyyjärvi : -järvellä
Kälviä : -llä. – Ruots. Kelviå
Kärkölä : -ssä
Kärsämäki : -mäellä, -mäessä
Kökar : -issa
Köyliö : -ssä. – Ruots. Kjulo

Lahti : Lahdessa. – Ruots. Lahtis
Laihia : -lla. – Ruots. Laihela
Laitila : -ssa. – Ruots. Letala
Lammi : -lla
Lapinjärvi : -järvellä. – Ruots. Lappträsk
Lapinlahti : -lahdella
Lappajärvi : -järvellä
Lappeenranta : -rannassa. – Ruots. Villmanstrand
Lappi : Lapissa, Turun läänin Lapissa
Lapua : -lla. – Ruots. Lappo
Laukaa : -ssa. – Ruots. Laukas
Lavia : -ssa
Lehtimäki : -mäellä
Leivonmäki : -mäellä, -mäessä
Lemi : -llä
Lemland : -issa
Lempäälä : -ssä
Lemu : -ssa. 0 Ruots. Lemo
Leppävirta : -virralla, (-virroilla)
Lestijärvi : -järvellä
Lieksa : -ssa
Lieto : Liedossa. – Ruots. Lundo
Liljendal : -issa
Liminka : Limingassa. – Ruots. Limingo
Liperi : Liperissä. – Ruots. Libelits
Lohja : -lla. – Ruots. Lojo.
*Lohjan kunta : Lohjan kunnassa.
– Ruots. Lojo kommun. Kaupunki ja kunta yhdistyivät v:n 1997 alussa, ja nimeksi tuli Lohja – Lojo.
Lohtaja : -lla. – Ruots. Lochteå
Loimaa : -lla
Loimaan kunta : Loimaan kunnassa
Loppi : Lopella
Loviisa : -ssa. – Ruots. Lovisa
Luhanka : Luhangassa
Lumijoki : -joella
Lumparland : -issa
Luopioinen : Luopioisissa
Luoto : Luodossa. – Ruots. Larsmo : -ssa
Luumäki : -mäellä
Luvia : -lla
Längelmäki : -mäellä

Maalahti : -lahdessa. – Ruots. Malax
Maaninka : Maaningalla
Maarianhamina : -ssa. – Ruots. Mariehamn
Maksamaa : -lla. – Ruots. Maxmo
Marttila : -ssa. – Ruots. S:t Mårtens
Masku : -ssa
Mellilä : -ssä
Merijärvi : -järvellä
Merikarvia : -lla. – Ruots. Sastmola
Merimasku : -ssa
Miehikkälä : -ssä
Mietoinen : Mietoisissa. – Ruots. Mietois
Mikkeli : -ssä. – Ruots. S:t Michel
Mikkelin maalaiskunta : -kunnassa.
– Ruots. S:t Michels landskommun
Mouhijärvi : -järvellä
Muhos : Muhoksella
Multia : -lla
Muonio : -ssa
Mustasaari : -saaressa. – Ruots. Korsholm
Muurame : -ssa, partit. Muuramea
Muurla : -ssa
Mynämäki : -mäessä, -mäellä
Myrskylä : -ssä. – Ruots. Mörskom
Mäntsälä : -ssä
Mänttä : Mäntässä
Mäntyharju : -ssa, -lla

Naantali : -ssa. – Ruots. Nådendal
Nakkila : -ssa
Nastola : -ssa
Nauvo : -ssa. – Ruots. Nagu
Nilsiä : -ssä
Nivala : -ssa
Nokia : -lla, -ssa
Noormarkku : -markussa. – Ruots. Norrmark
Nousiainen : Nousiaisissa. – Ruots. Nousis
Nummi-Pusula : -ssa
Nurmes : Nurmeksessa
Nurmijärvi : -järvellä
Nurmo : -ssa
Närpiö : -ssä. – Ruots. Närpes

Oravainen : Oravaisissa. – Ruots. Oravais
Orimattila, -ssa
Oripää : -ssä
Orivesi : -vedellä
Oulainen : Oulaisissa
Oulu : -ssa. – Ruots. Uleåborg
Oulunsalo : -ssa
Outokumpu : -kummussa

Padasjoki : -joella
Paimio : -ssa. – Ruots. Pemar
Paltamo : -ssa
Parainen : Paraisilla. – Ruots. Pargas
Parikkala : -ssa
Parkano : -ssa
Pattijoki : -joella
Pedersöre : -ssä
Pelkosenniemi : -niemellä
Pello : -ssa
Perho : -ssa
Pernaja : -ssa. – Ruots. Pernå
Perniö : -ssä. – Ruots. Bjärnå
Pertteli : -ssä. – Ruots. S:t Bertils
Pertunmaa : -lla
Peräseinäjoki : -joella
Petäjävesi : -vedellä
Pieksämäen maalaiskunta : -kunnassa.
0 Ruots. Pieksämäki landskommun
Pieksämäki : -mäellä, -mäessä
Pielavesi : -vedellä
Pietarsaari : -saaressa. – Ruots. Jakobstad
Pihtipudas : -putaalla
Piikkiö : -ssä. – Ruots. Pikis
Piippola : -ssa
Pirkkala : -ssa. – Ruots. Birkala
Pohja : -ssa. – Ruots. Pojo
Polvijärvi : -järvellä
Pomarkku : Pomarkussa. – Ruots. Påmark
Pori : -ssa. – Ruots. Björneborg
Pornainen : Pornaisissa. – Ruots. Borgnäs
Porvoo : -ssa. – Ruots. Borgå
*Porvoon maalaiskunta : -kunnassa.
– Ruots. Borgå landskommun. Kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät v:n 1997 alussa, ja nimeksi tuli Porvoo – Borgå.
Posio : -lla
Pudasjärvi : -järvellä
Pukkila : -ssa
Pulkkila : -ssa
Punkaharju : -lla
Punkalaidun : -laitumella
Puolanka : Puolangalla
Puumala : -ssa
Pyhtää : -llä. – Ruots. Pyttis
Pyhäjoki : -joella
Pyhäjärvi : -järvellä
Pyhäntä : Pyhännällä
Pyhäranta : -rannassa, Pyhässärannassa
Pyhäsalmi, kaupungin nimenä 1993–1995, ks. Pyhäjärvi = Oulun läänin Pyhäjärvi
Pyhäselkä : -selässä
Pylkönmäki : -mäellä
Pälkäne : Pälkäneellä
Pöytyä : -llä

Raahe : -ssa, partit. Raahea. – Ruots. Brahestad
Raisio : -ssa. – Ruots. Reso
Rantasalmi : -salmella
Rantsila : -ssa
Ranua : -lla
Rauma : -lla. – Ruots. Raumo
Rautalampi : -lammilla
Rautavaara : -lla
Rautjärvi : -järvellä
Reisjärvi : -järvellä
Renko : Rengossa
Riihimäki : -mäellä, -mäessä
Ristiina : -ssa
Ristijärvi : -järvellä
Rovaniemen maalaiskunta : -kunnassa.
– Ruots. Rovaniemi landskommun
Rovaniemi : -niemellä, (saameksi Roavenjarga)
Ruokolahti : -lahdella. – Ruots. Ruokolax
Ruotsinpyhtää : -llä. – Ruots. Strömfors
Ruovesi : -vedellä
Rusko : -lla
Ruukki : Ruukissa
Rymättylä : -ssä. – Ruots. Rimito
Rääkkylä : -ssä

Saari : Saarella
Saarijärvi : -järvellä
Sahalahti : -lahdella, -lahdessa
Salla : -ssa
Salo : -ssa
Saltvik : -issa, -issä
Sammatti : Sammatissa
Sauvo : -ssa. – Ruots. Sagu
Savitaipale : -taipaleella
Savonlinna : -linnassa. – Ruots. Nyslott
Savonranta : -rannalla
Savukoski : -koskella, (saameksi Suovvaguoika)
Seinäjoki : -joella
Sievi : -ssä
Siikainen : Siikaisissa
Siikajoki : -joella
Siilinjärvi : -järvellä
Simo : -ssa
Sipoo : -ssa, -seen. – Ruots. Sibbo
Siuntio : -ssa. – Ruots. Sjundeå
Sodankylä : -ssä, (saameksi Soaðegilli)
Soini : -ssa
Somero : -lla
Sonkajärvi : -järvellä
Sotkamo : -ssa
Sottunga : -ssa
Sulkava : -lla
Sumiainen : Sumiaisissa
Sund : -issa
Suodenniemi : -niemellä
Suolahti : -lahdessa
Suomenniemi : -niemellä
Suomusjärvi : -järvellä
Suomussalmi : -salmella
Suonenjoki : -joella
Sysmä : -ssä
Säkylä : -ssä
Särkisalo : -ssa. – Ruots. Finby

Taipalsaari : -saarella
Taivalkoski : -koskella
Taivassalo : -salossa. – Ruots. Tövsala
Tammela : -ssa
Tammisaari : -saaressa. – Ruots. Ekenäs
Tampere : Tampereella. – Ruots. Tammerfors
Tarvasjoki : -joella
Temmes : Temmeksellä
Tervo : -ssa
Tervola : -ssa
Teuva :-lla. – Ruots. Östermark
Tohmajärvi : -järvellä
Toholampi : -lammilla
Toijala : -ssa
Toivakka : Toivakassa
Tornio : -ssa. – Ruots. Torneå
Turku : Turussa. – Ruots. Åbo
Tuulos : Tuuloksessa
Tuupovaara : Tuupovaarassa
Tuusniemi : -niemellä
Tuusula : Tuusulassa. – Ruots. Tusby
Tyrnävä : -llä
Töysä : -ssä

Ullava : -ssa
Ulvila : -ssa. – Ruots. Ulvsby
Urjala : -ssa
Utajärvi : -järvellä
Utsjoki : -joella, (saameksi Ohcejohka)
Uukuniemi : -niemellä
Uurainen : Uuraisilla
Uusikaarlepyy : Uudessakaarlepyyssä.
– Ruots. Nykarleby
Uusikaupunki : Uudessakaupungissa.
– Ruots. Nystad

Vaala : -ssa
Vaasa : -ssa. – Ruots. Vasa
Vahto : Vahdolla
Valkeakoski : -koskella
Valkeala : -ssa
Valtimo : -lla
Vammala : -ssa
Vampula : -ssa
Vantaa : -lla. – Ruots. Vanda
Varkaus : Varkaudessa
Varpaisjärvi : -järvellä
Vehkalahti : -lahdella. – Ruots. Veckelax
Vehmaa : -lla. – Ruots. Vemo
Vehmersalmi : -salmella, -salmessa
Velkua : -ssa, -lla
Vesanto : Vesannolla
Vesilahti : -lahdessa, -lahdella
Veteli : -ssä. – Ruots. Vetil
Vieremä : -llä
Vihanti : Vihannissa
Vihti : Vihdissä. – Ruots. Vichtis
Viiala : -ssa
Viitasaari : -saarella
Viljakkala : -ssa
Vilppula : -ssa
Vimpeli : -ssä
Virolahti : -lahdella, -lahdessa. – Ruots. Vederlax
Virrat : Virroilla, genet. Virtain, partit. Virtoja.
– Ruots. Virdois
Virtasalmi : -salmella
Vuolijoki : -joella
Vårdö : -ssä
Vähäkyrö : Vähässäkyrössä. – Ruots. Lillkyro
Värtsilä : -ssä
Västanfjärd : -issä
Vöyri : -llä. – Ruots. Vörå

Yli-Ii : -ssä
Ylihärmä : -ssä
Ylikiiminki : -kiimingissä (-kiimingillä)
Ylistaro : -ssa
Ylitornio : -lla. – Ruots. Övertorneå
Ylivieska : -ssa
Ylämaa : -lla
Yläne : Yläneellä
Ylöjärvi : -järvellä
Ypäjä : -llä

Äetsä : -ssä
Ähtäri :-ssä. – Ruots. Etseri
Äänekoski : -koskella

KieliKello 1/1997  Saara Welin

.

Introdus  / lisätty 1.12.2010

Actualizat / päivitetty 16.9.2013

.

Anunțuri

Blog la WordPress.com.

%d blogeri au apreciat asta: