Blogulblog's Blog

Substantiivi – substantivul.

Substantiivi – substantivul.

Generalități

În text este folosită sigla NP = substantiivilausekke

NP on yhteisnimitys substantiivilausekkeelle ja substantiivilausekkeen tavoin toimivalle pronominin tai numeraalin muodostamalle lausekkeelle. NP:itä ovat siis esim. talo, pienellä tytöllä, Liisan nuorin poika sekä minä, tämä, se joka tulee ensimmäiseksi, joku teistä, kolme lasta. (→ § 442.)

leksikaalinen NP

Leksikaalisen NP:n edussanana on substantiivi. Nimitystä käytetään erotuksena pronominiedussanaisesta NP:stä. (→ § 442.)

Paragrafele se referă la Iso suomen kielioppi: http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php

.

.

Ce e substantivul și ce vrea el.

Vorbind despre elementele unei propoziții, Cook considera ’function words’ și ’content words’, apusanat ja sisältösanat cuvintele cu conținut, sisältösanat, sunt actorii iar cuvintele care au doar funcție, apusanat, sunt decorurile. Ei bine, propoziția finlandeză are două elemente regente subiectul și predicatul. Dacă predicatul este, mai totdeauna exprimat printr-un verb, subiectul poate fi, cel mai adesea, un substantiv dar poate fi și un alt nume gramatical (nomineja ovat substantiivit, adjektiivit, numeraalit ja pronominit). Rezumând, principali actori sunt substantivul și verbul. Celelalte categorii garmaticale care se inflectează sunt figurația jar elementele care nu se inflectează, conjuncțiile, prepozițiile, interjecțiile sunt recuzita. Ca și în românește, subiectul se acordă cu predicatul; în finlandeză forma substantivului este dictată de verb, de modul și de timpul său.

.

.

Categorii gramaticale

Determinarea

În limba română, substantivele se remarcă prin faptul că articolul hotărât / determinat este enclitic, adică se aşează la sfârşitul cuvântului şi face corp comun cu acesta. Limba finlandeză nu consideră necesar articolul dar îl recunoaște pentru alte limbi. Määräisyyden osoittaminen (+ tunnistettavuus, tunnettuus)  – exprimarea detrminării sau neterminării. Determinarea – määräisyys și nederminarea – epämääräisyys se exprimă, în finlandeză prin mijloace specifice.

artikkeli6 3. kiel. vars. substantiivin määräisyyttä t. epämääräisyyttä osoittava sana t. pääte. Ruotsin kielen epämääräiset artikkelit ovat en ja ett.

Genul

În timp ce celelalte limbi romanice substantivele se împart după genul gramatical în două clase — substantive masculine şi feminine — în limba română există o a treia clasă moștenită din latină, cea a substantivelor neutre. Acestea se comportă ca o combinaţie a celorlalte două clase, în sensul că la singular necesită acelaşi fel de acord gramatical cu adjectivele ca şi substantivele masculine, iar la plural acelaşi acord ca şi substantivele feminine: măr galben (n.) – nasture galben (m.); mere galbene (n.) – jucării galbene (f.) (excepție desagă, o desagă, doi desagi)

  • Substantivele epicene sunt substantive care au o singură formă pentru masculin şi feminin: cămilă, cioară, maimuţă, şobolan, gândac, ţânţar, fluture, peşte, veveriţă, elefant.
  • Substantivele mobile sunt substantive (nume de fiinţă) cu o formă pentru masculin şi alta pentru feminin: prinţprinţesă, gâscăgâscan, unchimătuşă.

Limba finlandeză nu consideră necesar genul gramatical dar îl recunoaște la alte limbi.

suku, genus, sanan suku ● genul gramatical ■ grammatiskt genus

Suku tai genus (lat.) on sanan suku, joka usein ilmenee käytetyssä artikkelissa, päätteissä sekä lauseen muiden sanojen taivutusmuodoissa. Suomen kielessä sanoilla ei ole erityistä sukua. Sen sijaan esimerkiksi kaikissa indoeurooppalaisen kieliryhmän kielissä sanoilla on suku lukuun ottamatta kieliä, joista ne ovat poistuneet, kuten englanti.

Numărul

Substantivele din limba română îşi modifică forma în funcţie de număr. În limba română pluralul se formează prin adăugarea de sufixe (-i, -e, -uri, -le) însoţită şi de alte modificări fonetice precum: mutaţii consonantice, mutaţii vocalice sau interpunere de alte foneme: om – oameni, roată – roţi, fată – fete, steag – steaguri, pijama – pijamale.

Kieliopillinen luku (tai lyhyesti luku; latinaksi numerus) on kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee asioiden määrää. Useimmissa kielissä on yksikkö (singulaari) ja monikko (pluraali). Monissa kielissä on kuitenkin myös ns. monikollisia sanoja (plurale tantum), joita käytetään vain monikossa.

Pe scurt semnul pluralului finlandez poate fi -t ca plural definit la nominativ, -i- sau -j- după caz sau chiar -e- când i-urile și j-urile nu-și mai au locul. Mai mult la paginile despre plural.

.

.

Substantivul: comparativ în română și finlandeză

SUBSTANTÍV, (1) substantive, s.n., (2) substantivi, adj. 1. S.n. Parte de vorbire flexibilă care denumește lucruri, ființe sau noțiuni abstracte și care se modifică, în cele mai multe limbi, după număr și caz.– Din fr. substantif, lat. substantivus.

substantiivi5 kiel. esineitä t. asioita nimittävä sana, nimisana (esim. talo, Suomi, putoaminen, kauneus).

substantiivi

Substantiivi on sanaluokkanimitys luvussa ja sijassa taipuville nomineille, jotka ovat tyypiltään olion luokan ilmaisevia yleisnimiä (esim. talo, tyttö, puhelin, vesi, mäki, kauneus, ajatus, syöminen) tai oliota identifioivia erisnimiä (esim. Maija, Maija Virtanen, Kiasma, Porvoo). Substantiivi muodostaa substantiivilausekkeen eli NP:n joko yksin tai erityyppisten laajennustensa kanssa. Substantiiviin voi liittyä myös possessiivisuffiksi: kirjani, hänen juoksemisensa. (» § 551–.)

.

§ 551 Mikä on substantiivi? Millainen on substantiivilauseke?

Substantiivit ovat luvussa ja sijassa taipuvia nomineja, jotka ovat lajia ilmaisevia yleisnimiä tai yksilön identifioivia erisnimiä (» § 553). Substantiiveilla nimetään mm. olioita, esineitä ja paikkoja tai ominaisuuksia, asiaintiloja, suhteita ja toimintoja. Ne viittaavat joko konkreettisiin olioihin kuten talo, kirja, kahvi, jäähalli, mummi, Maija, Matti Virtanen, jotka ovat olemassa fyysisinä entiteetteinä, tai abstrakteihin entiteetteihin kuten ajatus, rakkaus, musiikki, ilo, elämä, periaate, osa, politiikka, työttömyys, kauneus, syöminen, hyppy, joilla ei ole esineellistä tarkoitetta. Substantiivit ovat avoin luokka, jonka produktiivisiin taivutustyyppeihin tulee jatkuvasti uusia sanoja (taivutustyypeistä » § 6468; johdoksista » § 174259).

Substantiivi saa sekä etu- että jälkimääritteitä, harvoissa tapauksissa myös täydennyksiä. Substantiivi muodostaa substantiivilausekkeen eli NP:n joko yksin tai erityyppisten laajennustensa kanssa. Laajennuksena voi olla esim. demonstratiivinen tarkenne tai adjektiivilauseke (a), substantiivi‑, adverbi- tai adpositiolauseke (b), infinitiivilauseke tai lause (c). Substantiiviin voi liittyä possessiivisuffiksi: kirjani, hänen juoksemisensa.

(a) tuossa ihanassa kirjassa | aika hyvällä juoksemisellani

(b) Maijan kirja | vihreän omenan syöminen | Turun pikajuna | kirja elämisen ihanuudesta | uskoni huomiseen | seikkailupuisto näkövammaisille | konsertti eilen koulun pihalla | kritiikki hiihtäjiä kohtaan

(c) halu lähteä heti | kiire syömään | ajatus että hän myöhästyy | kysymys voisiko hän tulla | työ josta pidän

Substantiivilauseke toimii lauseessa eri tehtävissä:

Subjektina:[Tuo tyttö] on iloinen. | [Veden runsas juominen] on terveellistä. | Objektina: Tuo tyttö juo [kahvia]. | Hän rakastaa [kitaralla soittamista]. | Predikatiivina: Hän on [opettaja]. | Se oli [aika hyvä valinta]. | Nominin genetiivimääritteenä: [Sen tytön] kännykkä katosi. | [Asian] käsittely oli rankkaa. | Lukusanan tai adposition täydennyksenä: Paikalla oli kaksi [pätevää opettajaa]. | Pallo löytyi [keittiön pöydän] alta. | Adverbiaalina: [Tästä asiasta] keskusteleleminen [tapaamisessa] vei kaikilta voimia. | Valokuvat [lapsista kesälomalla] ilahduttivat vielä joulunakin. | Opiskelin [koko kesän].

Substantiivilauseke voi olla tarkoitteeltaan määräinen tai epämääräinen sen mukaan, onko tarkoite puhujan ja kuulijan tunnistettavissa (d) vai ei (e). Geneerinen viittaus on taas silloin, kun kyse on kokonaisesta luokasta tai jonkin luokan jäsenestä luokan edustajana (f) (» § 1407).

(d) Näetkö [tuon naisen tuolla]? | Muistatkos [sen Maijan, joka asui täällä ennen meitä]?

(e) Sinne tulee [joku Liisa] ja [sen yks kaveri].

(f) [Dinosaurukset] olivat [hirmuliskoja]. | [Liito-orava] kuuluu suojeltaviin lajeihin. | [Vichyvedellä] lettutaikinasta tulee kuohkeampaa.

Huom. Yksinkertaisuuden vuoksi tässä kieliopissa puhutaan joskus substantiivin tarkoitteista, vaikka tarkkaan ottaen tarkoite on substantiivilausekkeella eli NP:llä.

.

Locuţiunea substantivală este un grup de cuvinte cu înţeles unitar care se comportă din punct de vedere gramatical ca un substantiv. Multe dintre ele sunt rezultatele substantivării verbului la infinitiv din cadrul locuţiunilor verbale. →  substantiivilausekke

substantiivilauseke

Substantiivilausekkeen edussanana on substantiivi. Substantiivi muodostaa lausekkeen joko yksin tai erityyppisten laajennusten kanssa, jollaisia ovat esim. kongruoiva pronomini tai adjektiivilauseke (tässä hyvin mukavassa talossa), substantiivilauseke (tytön kirja, usko huomiseen), adverbi- tai adpositiolauseke (konsertti eilen, kunnioitus elämää kohtaan), infinitiivilauseke (halu muuttaa ulkomaille) sekä lause (ajatus että voisin myöhästyä). Substantiivilauseke toimii lauseessa subjektina, objektina, predikatiivina, adverbiaalina, substantiivin määritteenä ja adposition tai lukusanan täydennyksenä. (» § 551–.) Substantiivilauseke on NP:n keskeinen tyyppi.

.

§ 442 Substantiivilauseke

Keskeinen lauseketyyppi on substantiivilauseke eli NP (» § 439 asetelma 87). Sillä tarkoitetaan ensinnäkin lauseketta, jonka edussana on substantiivi (a), mutta NP:n edussana voi olla myös pronomini (b) ja numeraali (c); edussana on esimerkkilausekkeissa kursivoitu. Pronomini- tai numeraalilausekkeita ei siis tässä kieliopissa käytetä. Tämä perustuu siihen, että pronominit ja numeraalit toimivat lausekkeen edussanana ollessaan substantiivin tavoin.

(a) sisareni | raikasta vettä | lumen luonti jalkakäytäviltä | vastaanoton kylmäkiskoisuus

(b) minä | se joka ei koskaan tullut | kuka | melkein jokainen meistä

(c) kahdeksankymmentä pätevää hakijaa

Pronominit muodostavat NP:n tavallisimmin yksin. Tällaisella lausekkeella ei ole kuvailevaa eikä luokittavaa merkitystä. Tarvittaessa substantiiviedussanainen, kuvailevaa tai luokittavaa merkitystä kannattava NP erotetaan pronominin muodostamasta nimityksellä (täysi) leksikaalinen NP.

Lausekkeen nimittämistä NP:ksi silloinkin, kun sen rakenteellinen edussana on pronomini tai numeraali, puoltaa ensinnäkin yksinkertaisuus: sisareni ja kahdeksankymmentä pätevää hakijaa edustavat samaa lauseketyyppiä mm. toimiessaan subjektina. Toiseksi substantiivilla on keskeinen asema myös silloin, kun se ei ole rakenteellinen edussana, sillä juuri substantiivi vaikuttaa siihen, miten lauseke sopii merkitykseltään ympäristöönsä. Esimerkiksi lauseissa Kolme kelloa käy ja Kolme ehdotusta käy määrää tulkinnan se, onko puhe kelloista (’toimia’) vai ehdotuksista (’sopia’).

NP:n tehtävässä esiintyvät lisäksi yleisesti adjektiivi- ja partisiippilausekkeet. Tällaisessa lausekkeessa voi olla substantiiveille tyypillisiä määritteitä, ei pelkästään sellaisia, joita adjektiivit ja partisiipit muuten saavat (d).

(d) [Tuo lupaava 16-vuotias]NP löi laudalta [kaikki muut [kilpailuun osallistuneet]]NP.

Tällaiset lausekkeet voi analysoida joko niin, että niissä katsotaan olevan elliptinen edussana, joka on luokaltaan substantiivi, tai sitten niin, että adjektiivi- tai partisiippilausekkeen merkitys on kyllin joustava salliakseen käytön myös substantiivina. Tässä kieliopissa ratkaisu on jälkimmäinen, ellei ellipsitulkinnalle ole selviä perusteita, kuten esimerkissä (e).

(e) Minä hoidan [pienet ∅] ja sinä hoidat [isot ongelmat].

Huom. Aiemmassa alan kirjallisuudessa NP:tä on nimitetty nomini- tai nominaalilausekkeeksi. Näillä on joissakin tapauksissa tarkoitettu myös NP:lle tyypillisissä yhteyksissä esiintyviä infiniittisiä lausekkeita ja lauseita. Adverbiaalilausekkeella on tarkoitettu adverbiaalina toimivia lausekkeita, jotka voivat olla substantiivi-, adjektiivi-, adverbi- tai adpositiolausekkeita (Hakulinen – Karlsson 1979: 108, 151–153).

.

În propoziţie, substantivele au adesea rolul de subiect sau complement direct, pot fi înlocuite de pronume sau pot fi determinate de adjective.

.

.

Clasificarea substantivelor

nimisana ● substantiv ■ substantiv

Substantive proprii şi substantive comune – Substantiivit jaetaan yleis- ja erisnimiin

Substantiivi eli nimisana on yksi sanaluokista. Substantiivi ilmaisee asiaa tai esinettä ja suomessa sitä taivutetaan sijamuodoissa, luvuissa ja omistusliitteitä liittämällä, minkä lisäksi voidaan lisätä liitepartikkeleita. Suomessa substantiivi kuuluu nomineihin. Muissa kielissä substantiivia voidaan taivuttaa myös esimerkiksi suvussa eli genuksessa. Esimerkiksi saksassa jokaisella substantiivilla on suku ja sen mukainen artikkeli, jota taivuttamalla ilmaistaan sanan sijamuoto. Saksassa nämä artikkelit ovat yksikössä der (maskuliini), das (neutri) ja die (feminiini) sekä monikossa pelkkä die. Joissain kielissä substantiiveihin voidaan myös liittää verbien taivutuspäätteitä.

Substantiivit jaetaan yleisnimiin (appellatiivit) ja erisnimiin (proprit). Erisnimi viittaa yksilöityyn henkilöön, olioon, asiaan tai esineeseen. Yleisnimi puolestaan viittaa henkilöihin, olioihin, asioihin tai esineisiin lajinsa edustajana. [1] Yleisnimi siis luokittelee, esimerkiksi vuoristo, kun taas erisnimi yksilöi, esimerkiksi Kalliovuoret.

Yleisnimet voidaan edelleen jakaa laskettaviin ja ei-laskettaviin. Laskettavat yleisnimet viittaavat yksilöihin tai yksittäisiin asioihin/esineisiin, kun taas ei-laskettavat viittaavat yleensä aineisiin tai abstraktioihin, joita ei voi laskea. Laskettavia substantiiveja on esimerkiksi koira, joiden lukumäärä voidaan todeta. Ei-laskettaviin aine- ja abstraktisanoihin kuuluvat esimerkiksi maito tai matematiikka.

.

Substantivul (sau numele) propriu (erisnimi) denumeşte individual o fiinţă sau un lucru pentru a le deosebi de alte fiinţe sau lucruri din aceeaşi categorie. Substantivele proprii se scriu cu iniţială majusculă: Franţa, Ion Luca Caragiale, Pământ (când e vorba de planetă).

erisnimi – substantiv propriu

Erisnimi (propri) on sellainen substantiivi, jolla on identifioiva tehtävä: se nimeää yksilön (ihmisen, eläimen, paikan, yhtiön, tuotteen tai teoksen) erotukseksi muista vastaavaan luokkaan tai lajiin kuuluvista jäsenistä. Erisnimi kirjoitetaan yleensä isolla alkukirjaimella, esim. Maija, Maija Virtanen, Karjaa, Puijo, Minna Canthin katu, Finlandia-talo, Olvi, Satumaa. Erisnimien ja yleisnimien välillä ei ole selvää rajaa. (» § 553, 596–.)

Substantivul comun (yleisnimi) serveşte la indicarea obiectelor de acelaşi fel. Se scrie cu iniţială minusculă cu excepţia cazurilor când majuscula este cerută de alte reguli gramaticale sau necesităţi stilistice.

yleisnimi – substantiv comun

Yleisnimi eli lajinimi (appellatiivi) on – erisnimen vastakohtana – substantiivi, joka ilmaisee esineen, olion tms. lajin tai luokan, esim. auto, tyttö, astiasto, varpunen, kahvi, rauha, työttömyys, rakkaus, häät, juokseminen (» § 553).

Substantive numerabile şi inumerabile, nenumerabile – Yleisnimet voidaan edelleen jakaa laskettaviin ja ei-laskettaviin

Se numesc substantive numerabile sau comensurabile (laskettavat yleisnimet) cele care denumesc obiecte separate, care se pot număra. Cele mai multe substantive care denumesc fiinţe, lucruri, evenimente şi locuri intră în această categorie. Substantivele numerabile  au formă de plural, pot fi determinate de atribute (numerale, adjective) care exprimă cantitatea: trei purceluşi, o mulţime de probleme, câteva minute.

Substantivele inumerabile, nenumerabile sau incomensurabile (ei-laskettavat yleisnimet) denumesc noţiuni care nu pot fi numărate şi deci nu admit ideea de singular sau plural, precum o mare parte din noţiunile abstracte. Aceste substantive fie au numai formă de singular (sau forma lor de plural are un sens diferit), fie au numai formă de plural (sau forma de singular este practic nefolosită). Exemple:

  • defective de plural (singularia tantum): oxigen, nisip, fericire, sete, unt, lapte;
  • defective de singular (pluralia tantum): zori, tărâţe, plete, viscere, mezi, memorii.

.

Aici se cere o paranteză despre echivalența unor termeni ca numerabil, inumerabil, nenumerabil, comensurabil și incomensurabil.

COMENSURÁBIL, -Ă, comensurabili, -e, adj. (Mat.; despre două sau mai multe mărimi) Care pot fi măsurate cu aceeași unitate de măsură, valorile amândurora fiind multipli întregi ai unității folosite.

INCOMENSURÁBIL, -Ă, incomensurabili, -e, adj. 1. Care nu poate fi măsurat; foarte mare, nemăsurat, nelimitat. ♦ Care nu poate fi evaluat, care este foarte valoros. 2. (Mat.; despre mărimi) Care nu au o unitate de măsură comună, care să se cuprindă de un număr întreg de ori în fiecare dintre ele.

NUMERÁBIL, -Ă adj. Care se poate număra, calcula; numărabil.

INUMERÁBIL, -Ă adj. (Rar) Care nu se poate număra, (de) nenumărat.

Deși aparent, comensurabil și numerabil nu sunt sinonime perfecte, faptul că se referă la număr întreg și la multiplu întreg le face să fie sinonime pentru modul de a gândi finlandez.

.

(laskettavuus – numerabilitate, jaollisuus divizibilitate, jaottomuus – indivizibiltate)

.

jaottomuus – indivizibilitate (Faptul de a fi indivizibil; însușire a unui lucru de a fi indivizibil; nedivizibilitate)

Jaoton on entiteetti, jolla on selkeästi rajattavissa oleva hahmo ja joka on yksilöitävissä, esim. lusikka, tyttö; sitä ei voi jakaa osiin ilman että se lakkaa olemasta kyseinen entiteetti. Jaottomat entiteetit ovat laskettavia (kaksi lusikkaa, monta tyttöä), ja niiden joukkoihin voi viitata monikolla (lusikat, tytöt). Jaottomuus, kuten jaollisuuskin, on substantiivin tarkoitteen ominaisuus, mutta myös ao. substantiivia sanotaan jaottomaksi. Jaotontarkoitteiset NP:t ovat kvantitatiivisesti määräisiä, mikä näkyy subjektin, objektin ja predikatiivin sijoissa: subjekti ja predikatiivi ovat yksikössä nominatiivissa (Tuo talo on tosi mahtava), ja objektina on myöntömuotoisessa aspektiltaan rajatussa lauseessa totaaliobjekti (Löysimme ihanan asunnon). (→ § 554.)

§ 554 Jaottomat substantiivit: kynä, tyttö, astiasto, häät

Yleisnimet jaetaan karkeasti kahteen ryhmään sen mukaan, tarkoittavatko ne jaottomia vai jaollisia entiteettejä. Substantiivejakin kutsutaan näin jaottomiksi ja jaollisiksi. Jako ei ole ehdoton; myös näkökulma kuvattavaan tilanteeseen voi synnyttää tulkinnan entiteetin jaottomuudesta tai jaollisuudesta (» § 556).

Jaottomia ovat yksilöitävissä ja rajattavissa olevat entiteetit, joita ei voi jakaa. Niitä voi laskea, joten niitä kutsutaan myös laskettaviksi. Esimerkiksi tarkoitteeltaan konkreettiset ja selvärajaiset kynä, opiskelija, sakset ovat tällaisia. Niihin viittaavia olioita voi laskea, mutta ei jakaa osiin niin että osa edustaisi samaa kuin kokonaisuus. Jos esim. opiskelijan tai sakset jakaa osiin, osat eivät ole kuvattavissa sanoilla opiskelija tai sakset.

Koska jaottomat entiteetit ovat yksittäin laskettavia, ne voivat esiintyä monikollisina (kynät, opiskelijat) ja niiden yhteydessä esiintyviä määrän ilmauksia ovat lukusanat ja lukumäärän kvanttorit: kaksi opiskelijaa, monta ajatusta ja vastausta. Jaotontarkoitteiset substantiivit ovat kvantitatiivisesti määräisiä (» § 1421), mikä näkyy subjektin, objektin ja predikatiivin sijoissa: subjekti ja predikatiivi ovat yksikössä nominatiivissa, ja objektina on myöntömuotoisessa aspektiltaan rajatussa lauseessa totaaliobjekti (» § 931, 947):

Kynä on pöydällä. | Kynäni on hieno. | Löysin kynän.

Monet yksikkömuotoiset kollektiivisanat tarkoittavat jaottomia entiteettejä: useammasta osasta koostuva kokonaisuus kuten astiasto tai nuoriso hahmottuu yhdeksi kollektiiviseksi entiteetiksi (myös » § 179). Monikkomuodon astiat, nuoret sijasta käytetään siis yksikkömuotoista jaotontarkoitteista sanaa, jonka yhteydessä adjektiivipredikatiivi on yksikön nominatiivissa: Astiasto oli kallis; vrt. Astiat olivat kalliita (» § 557). Toisaalta jaottomiksi kokonaisuuksiksi mielletään myös monikkosanojen tarkoitteet, esim. häät, penkkarit (» § 558).

jaollisuus divizibilitate (Însușirea, calitatea de a putea fi divizat, de a fi divizibil)

Jaollinen on entiteetti, jolla ei ole selviä rajoja; se koostuu keskenään samanaineksisista tai -tapaisista osista, jotka eivät ole yksilöitävissä. Kukin ainesosa edustaa kuitenkin kokonaisuutta ja on kuvattavissa samalla substantiivilla kuin kokonaisuus, esim. pisara vettä on yhtä lailla vettä kuin suurempikin määrä. Jaollisuus, kuten jaottomuuskin, on substantiivin tarkoitteen ominaisuus, mutta myös ao. substantiivia sanotaan jaolliseksi. Jaollisia ovat mm. ainesanat kuten vesi, puuro, rauta ja abstraktia asiaa, tunnetta, ominaisuutta, tilaa tai tapahtumaa kuvaavat substantiivit kuten ilo, musiikki, onnellisuus, väkivalta, oleskelu, juokseminen. Jaollisia entiteettejä mitataan paljouksina: vähän vettä, lautasellinen puuroa. Jaollistarkoitteinen NP voidaan osoittaa kvantitatiivisesti epämääräiseksi subjektin tai objektin (Löytyi ~ löysin vettä) ja predikatiivin (Vesi oli hyvää) partitiivimuodolla. (→ § 555.)

§ 555 Jaolliset substantiivit: vesi, musiikki, rakkaus, juokseminen

Jaollista entiteettiä ilmaisevan substantiivin tarkoitteella ei ole selvää rajaa; se koostuu keskenään samankaltaisista tai ‑tapaisista osista, jotka eivät ole yksilöitävissä. Tarkoite on jaettavissa siten, että yksikin osa edustaa sellaisenaan kokonaisuutta ja on kuvattavissa samalla substantiivilla. Esimerkiksi kannusta kuppiin kaadettu tilkka kahvia on yhtä lailla kahvia kuin kannussakin oleva. Ja kääntäen: kun tilkkaan kahvia lisätään kahvia, kokonaisuus edustaa samalla tavalla kahvia kuin tilkat erikseenkin. Jaollisuuteen siis liittyy olennaisesti kumulatiivisuus.

Jaollisiin substantiiveihin kuuluu konkreettisen aineen nimityksiä eli ainesanoja kuten vesi, öljy, home, sametti, suklaa, liha, metalli, rauta ja abstraktia asiaa, tunnetta, ominaisuutta, tilaa tai tapahtumaa kuvaavia substantiiveja kuten rakkaus, ilo, musiikki, tiede, onnellisuus, solidaarisuus, työttömyys, väkivalta, lottoaminen, pyöräily, syönti, jääkiekko (pelilajina).

Jaollisia entiteettejä mitataan. Niiden kanssa esiintyy määrän ilmauksena kvanttoriadverbi, esim. vähän vettä, paljon piilotyöttömyyttä, runsaasti rakkautta, tai mittasana: litra vettä, kupillinen kahvia. Jaollistarkoitteiset yksikkömuotoiset substantiivit ovat kvantitatiivisesti epämääräisiä, mikä näkyy objektin ja predikatiivin sijamuodossa, partitiivissa (» § 14211422).

Löysin vettä. | Vesi oli hyvää. | Musiikki on kaunista.

Jaolliset entiteetit eivät tyypillisesti muodosta joukkoja eikä niitä voi laskea samassa mielessä kuin jaottomia; jaolliset substantiivit eivät myöskään esiinny yhtä lailla monikollisina kuin jaottomat.

Jaollinen: vettä + vettä = vettä (ei ”vesien joukko”)
Jaoton: kynä + kynä kynä (vaan kynien joukko)

*Kuulin kaksi musiikkia. | *Suomessa on ollut monta työttömyyttä. | *Työpaikalla ilmeni solidaarisuuksia stressaantunutta kohtaan. | *Väkivallat häiritsivät.

Aineet ovat kuitenkin laskettavia rajattuina ja yksilöityinä merkityksessä ’annos’, ’astiallinen’ tai ’laji’:

He joivat kaakaot. (k) | Joka päivä maidot viedään tonkissa meijeriin, – –. (l)

Raimo laski, kuinka monta olutta oli ehtinyt juoda, – –. (k) | – – joka päivä hän söi 92 eri lääkettä. (l) | – – Alkon viinivalikoima lisääntyy taas 40 viinillä. (l) | – – saamme Liljendalin Shellin kahvion myynniksi 28300 kahvia kuukaudessa. (l)

Monikkomuotoinen ainesana voi ilmaista myös esim. yksilöidyiksi ajateltuja kokonaisuuksia: Sinilevää saattaa olla vesissä vielä pitkälle syksyyn, – – (L).

Jaollisia entiteettejä ovat myös yksilöiden muodostamat joukot kuten lapset tai tyttö ja poika, esim. Lapset ~ Tyttö ja poika ovat iloisia.

§ 556 Jaollisuuden ja jaottomuuden tulkintaa: Elämä on ihanaa ~ lyhyt

Samakin entiteetti voidaan joskus ymmärtää sekä jaolliseksi että jaottomaksi. Esimerkiksi abstraktin substantiivin tarkoite hahmottuu kokonaisuudeksi, kun sitä predikoidaan nominatiivipredikatiivilla tai kun se on itse subjektina nominatiivissa. Partitiiviobjekti, -subjekti tai ‑predikatiivi puolestaan osoittavat jaollisuutta. (» § 917, 930, 947.)

Jaoton (kokonaisuus)

Jaollinen

Join kahvin. Keitän kahvia.
Tämä leipä on kivikova. Tämä leipä on tuoretta.
Hänen elämänsä oli onnellinen. Elämä on ihanaa!
Valo oli häikäisevä. Valo oli terapeuttista.
Työni on valmis. Työni on mielenkiintoista.
Liikenne oli ruuhkainen. Liikenne oli vilkasta.
Koulu [rakennus] valmistui. Koulua on vielä kaksi viikkoa.
Esiintymiseen kuuluu jännittäminen. Esiintymiseen kuuluu jännittämistä.
Tunnelma oli hyvä. Linja-autossa on tunnelmaa
Kengät olivat sopivat [’kenkäpari’]. Kaikki kengät olivat liian pieniä.

Ominaisuudennimi viittaa yleensä abstraktiin jaolliseen entiteettiin: En ajatellut että vanhuus on tätä (k); – – onnellisuus on yksinkertaisuutta ja siten typerää (l). Monia käytetään kuitenkin myös viittaamaan laskettavaan tarkoitteeseen, esim. erikoisuus, erimielisyys, itsestäänselvyys, mahdollisuus, muodollisuus, nähtävyys, ominaisuus, todennäköisyys, tuttavuus, uutuus, vahvuus, velvollisuus, vääryys (» § 176). Mitä spesifimpään ja konkreettisempaan entiteettiin viitataan, sitä helpommin sitä voi luonnehtia nominatiivimuotoisella adjektiivipredikatiivilla (» § 946):

Alan kannattavuus on heikko kaikissa EU:n jäsenmaissa. (l) | TOP Spinin menon hurjuus on osin riippuvainen matkustajien määrästä. (l) | Sähkökiukaan käyttömukavuus on ylivoimainen muihin kiukaisiin verrattuna. (l)

Jaottomien ja jaollisten entiteettien erolla on vastineensa verbi-ilmausten puolella. Jaoton entiteetti vertautuu tapahtumaan kokonaisuutena (rajattu aspekti), jaollinen taas vertautuu jaksoon homogeenisesti etenevää tilannetta (rajaamaton aspekti » § 1498). Aivan kuten yksi ja sama substantiivi voi viitata niin jaolliseen kuin jaottomaankin tarkoitteeseen, myös tyypillisesti rajaamatonta aspektia ilmaisevassa lauseessa esiintyvä verbi saattaakin esiintyä aspektiltaan rajatussa lauseessa (» § 1509). Nominienjaollisuuseroa voidaan sanoa nominaaliseksi aspektiksi.

Jaollinen: Elämä on ihanaa! Jaoton: Hänen elämänsä oli onnellinen.
Rajaamaton: Rakastin häntä. Rajattu: Rakastin hänet rappiolle.

Huom. Monet abstraktit substantiivit saavat vain partitiivisijaisen adjektiivipredikatiivin; mahdollisuutta näkökulmavaihteluun ei ole: – – Sibeliuksen musiikki on suurempaa kuin ”vain suomalaista” (l); Vain fyrkan perässä juokseminen on uuvuttavaa (l). Sen sijaan substantiivipredikatiivi on joko nominatiivissa tai partitiivissa riippuen predikatiivin tarkoitteen jaollisuudesta: Musiikki on elämäni ja ainut rakkauteni, – – (l); Juokseminen on nautinto, – – (l) (» § 947).

§ 557 Ryhmää ja kokonaisuus: perhe, yhteiskunta, nuoriso

Kollektiivisanoja ovat tyypillisesti yksikössä käytettävät substantiivit, jotka tarkoittavat samanlaisista tai ‑tapaisista olioista koostuvaa ryhmää tai muuta kokonaisuutta. Kokonaisuuden jäsenille ovat ainakin tietyt keskeiset piirteet yhteisiä: esim. nuorison jäseniä yhdistää ikä, astiastoon kuuluvia tehtävä, muoto ja materiaali jne. Kollektiivisanoihin kuuluu sekä perussanoja kuten perhe, lauma että tiettyjä johdostyyppejä edustavia sanoja kuten stO‑ tai kkO-loppuisia (» § 179183) ja tietyn jälkiosan kuten ‑kunta, ‑pari sisältäviä yhdyssanoja.

Kollektiivisanat voi jakaa kahteen ryhmään (» asetelma 96) sen perusteella, luonnehditaanko niitä vain jaottomana kokonaisuutena nominatiivisijaisella adjektiivipredikatiivilla (a) vai esitetäänkö tarkoite näkökulmasta riippuen joko jaottomana tai jaollisena (b), jolloin sekä nominatiivisijainen adjektiivipredikatiivi että distributiivisesti predikoiva partitiivisijainen predikatiivi ovat mahdollisia.

.

Asetelma 96: Kollektiivisanoja

Predikoidaan kokonaisuutenaperhe, suku, aviopari, avopari, voittajapari;ryhmittymä, kokoelma;pariskunta, kuppikunta, johtokunta, lautakunta, ihmiskunta, yhteiskunta;katras; kulkue, poikue, seurue;astiasto, irtaimisto, kalusto, köyhälistö, laitteisto

.

Predikoidaan joko kokonaisuutena tai distributiivisesti

kansa, väestö, väki, henkilökunta, henkilöstö; nuoriso, yleisö;

joukkue, porukka, tiimi; karja;

kaislikko, kivikko, kuusikko, metsikkö, ryteikkö

.

(a) Perhe on koditon. (l) ~ *koditonta | Demokratian puutteen vuoksi kansalaisyhteiskunta oli heikko – –. (l) | Seurue on kerrokseensa tyytyväinen. (l) | – – niiden [apokryfikirjoitusten] kokoelma on häilyvä. (ou) | – – äänentoistolaitteisto on hyvä. (yo)

(b) Suomen kansa on niin pieni – –. (l) | – – kansa on aina tyhmää eikä sille koskaan voida antaa valtaa. (l) | Erityisesti nuoriso on ollut altis ottamaan vastaan oman yhteisön ulkopuolelta globaaleja muoti-ihanteita. (a) | – – nuoriso on vapaamielistä ja jopa radikaalia. (a) | – – hieman normaalia elämää sekaisin rakkauden ja jännityksen kanssa – – ja tyhmä yleisö on tyytyväinen. (yo) | Yleisö on ollut tyytyväistä. (ou) | – – metsikkö oli liian ohut marjastukseen ja sienestykseen, – –. (k) | Kaislikko on korkeaa, kaksi metriä ainakin, – –. (k)

Vaikka sanoista perhe ja suku käytetään lähinnä kollektiivista nominatiivipredikatiivia, partitiivi- ja määrän ilmauksen mahdollisuus osoittavat ne kuitenkin jaollisiksi:

(c) Perhettä oli kummankin pojan tukena – –. (l) | Meerillä on paljon sukua. (k)

Joitakin kollektiivisanoja voi käyttää lukumääränkin ilmauksen kanssa kvanttorirakenteessa:

(d) Yleisöä odotetaan kuutisentuhatta. (l) | – – henkilökuntaa on kahdeksankymmentä henkeä. (k)

Ainakin sellaisiin yksiköllisiin kollektiivisanoihin kuin kansa, nuoriso, väestö, pari voi viitata monikollisella anaforisella pronominilla he tai ne (e). Monikossa viittaus on distributiivinen. Yksiköllistä anaforista pronominia se käytettäessä joukon jäseniä ei yksilöidä (f). (» § 1275, 1278.)

(e) Takana ajanut aviopari törmäsi auton perään, ja heihin törmäsi edelleen kolmas auto. (l) | Nuoriso riehuu ja liehuu Helsingin Hietsussa, vaikka heidän pitäisi näyttäytyä Savonlinnan oopperajuhlilla. (l)

(f) Niemen oikealta sivulta ui kaakkuripari. Se kiertää niemen rauhallisesti. (l) | Nuoriso ei päässyt diskoihin, vaan sen piti viettää aikaansa kylmillä avolavoilla. (l)

Oman tyyppinsä kollektiivisanojen joukossa muodostavat ryhmäsanat kuten joukko, lauma, ryhmä (» § 592).

Huom. Sanojen ilmaiseman kollektiivisuuden korosteisuudessa on aste-eroja. Johdoksissa kuten astiasto, nuoriso kollektiivinen merkitys on selvempää kuin perussanoissa perhe tai pari. Johdosten keskenkin on eroja: esim. kuusikossa, saaristossa tai johtajistossa tarkoitteen sisältämät jäsenet erottuvat selvemmin kuin vaikkapa köyhälistössä tai neuvostossa (» § 179183).

Substantive colective

Substantivele colective sunt acele substantive a căror formă de singular are înţeles de plural. Exemple:

  • substantive simple (primare): hoardă, herghelie, stol, turmă, trib, grup, mulţime.
  • substantive derivate: aluniş, frunziş, ţărănime, stejăriş, tineret, armată.

ryhmäsana kiel. ryhmää merkitsevä eli kollektiivinen substantiivi, kollektiivi (esim. kansa, karja).

.

În finlandeză:  vezi mai sus

§ 557 Ryhmää ja kokonaisuus

.

Substantive simple şi substantive compuse

Substantivele simple pot fi primare (carte, floare etc.) sau derivate cu sufixe (bunătate, geamgiu, îndoială etc.)

Substantivele compuse sunt formate din două sau mai multe cuvinte cu sens unitar. Exemple:

  • prin alăturare cu cratimă: cal-de-mare, argint-viu,
  • prin alăturare cu blanc: Mihai Viteazul, Ştefan cel Mare
  • prin contopire sau sudare: binefacere, bunăstare, bunăvoinţă
  • prin abreviere: FMI, OPC, OZN

Dacă substantivele simple au aceeași definiție în ambele limbi, dat fiind că finlandeza este o limbă aglutinantă, substantivele compuse din românește pot avea mai multe echivalente finlandeze în funcție de felul cun sunt îmbinate ‚componentele’ cuvintelor finlandeze. Ele pot fi yhdyssana (determinatiivinen yhdyssana, määritysyhdyssana, kopulatiivinen yhdyssana = summayhdyssana, toistoyhdyssana),  sanaliitto și lauseke. Mai mult la pagina cuvintelor compuse, aici doar definițiile.

yhdyssana

Yhdyssana on kahdesta tai useammasta sanasta koostuva kokonaisuus, joka on kielen yksikkönä yksi sana ja myös edustaa tyypillisesti yhtä käsitettä. Kirjoituksessa yhdyssanan osat ovat normin mukaan yhtenä kokonaisuutena ilman sanavälejä, eräissä tapauksissa yhdysviivalla toisiinsa liitettyinä. Yhdyssanatyyppejä ovat määritysyhdyssanat kuten lumilinna, hyvännäköinen ja summayhdyssanat kuten parturi-kampaamo. (» § 398–.)

yhdyssana kiel. kahdesta t. useammasta yhteen kirjoitettavasta sanasta koostuva sana. Yhdyssanan perus- ja määriteosa. Yhdyssanan osat ovat joko rinnasteiset (esim. suomalais-ruotsalainen) tai keskenään alistussuhteessa (esim. puutalo).

yhdistäminen

Yhdistäminen on johtamisen ohella toinen keskeinen sananmuodostuskeino. Sanojen yhdistämisen tulos on yhdyssana, esim. makaroni + laatikko > makaronilaatikko (→ § 398–).

determinatiivinen yhdyssana

Ks. määritysyhdyssana.

määritysyhdyssana

Määritysyhdyssana eli determinatiivinen yhdyssana on sana, jonka jälkiosana on yhdyssanan hallitseva osa eli edusosa, jota määrittää alkuosana oleva määriteosa: hiekkalaatikko, kotimatka, maastamuutto, hyvännäköinen, aikaansaada (→ § 408). Valtaosa yhdyssanoista on määritysyhdyssanoja.

kopulatiivinen yhdyssana

Ks. summayhdyssana.

summayhdyssana

Summayhdyssana eli kopulatiivinen yhdyssana on yhdyssana, jonka paralleeliset osat ovat merkityksen kannalta symmetrisessä, additiivisessa suhteessa toisiinsa, esim. parturi-kampaamo, musta-puna-valkoinen (→ § 432–).

toistoyhdyssana

Toistoyhdyssana eli iteratiivinen yhdyssana on yhdyssanatyyppi, jossa sama sana esiintyy kahdesti, esim. ruokaruoka, kirjekirje. Sanat ovat yleensä epämuodollisia, mahdollisesti leikillisiäkin. Ne korostavat kyseisen sanan tarkoitteen tyypillisyyttä, esim. kirjekirje ’paperikirje (erotuksena sähköisistä viesteistä)’, tai ominaisuuden suurta astetta, kuten genetiivialkuiset adjektiivit pienenpieni. (→ § 425.)

sanaliitto

Sanaliitto on kahden tai useamman sanan muodostama rakenne. Termiä käytetään toisaalta sanaliiton ja yhdyssanan välisestä erosta esim. tapauksissa mummon mökki ja mummonmökki (» § 402), toisaalta vakiintuneista sanaliitoista, kuten kynsin hampain, niine hyvineen ja saada selvä. Nimitys sanaliitto ei ota kantaa siihen, onko rakenne lauseke vai ei.

sanaliitto kiel. eri sanoiksi kirjoitettava sanapari t. -ryhmä, jonka merkitysseikat sitovat yhteen (esim. nuori mies, filosofian maisteri, olen tehnyt, sen tähden, kiikun kaakun).

lauseke

Lauseke on nimitys yhteen liittyvien sanojen kimpulle, ts. sellaiselle rakenteelle jonka sana muodostaa mahdollisten laajennustensa kanssa. Kyseistä sanaa sanotaan lausekkeen edussanaksi, ja lauseketta nimitetään (eräin poikkeuksin) edussanansa sanaluokan mukaan. Esim. substantiivi ystävillä voi muodostaa substantiivilausekkeen kuten pienillä ystävillä tai äidin vanhoilla ystävillä Saksassa, adjektiivi vanhoja taas adjektiivilausekkeen liian vanhoja pelaamaan. Myös yksittäinen sana muodostaa lausekkeen: Ystäväni asuu kaukana. Useammasta sanasta koostuva lauseke muodostaa yleensä yhtäjaksoisen rakenteen. On kuitenkin lauseyhteyksiä, joissa muuten yhtäjaksoisena esiintyvän lausekkeen osat voivat olla toisistaan erillään, esim. Pelaamaan he ovat liian vanhoja (hajarakenne). (» § 439.) Lausekkeista käytetään kielitieteellisessä kirjallisuudessa yleensä englantilähtöisiä lyhenteitä, esim. substantiivilauseke on NP, adjektiiivilauseke on AP. Isossa suomen kieliopissa finiittiverbien ei katsota muodostavan lausekkeita, vaan joskus puhutaan verbi-ilmauksista (» § 443).

lauseke48*A

1. kiel. sanan ja sen mahdollisten määritteiden muodostama kokonaisuus.

2. mat. lukujen merkeistä, muuttujista ja muista (tav. laskutoimitus)merkeistä koostuva yhdistelmä, joka edustaa jtak lukua t. funktiota.

3. atk merkkiyhdistelmä.

4. mus. kolmi- t. useampisäkeinen rytminen ja melodinen kokonaisuus.

.

După cum arată și definiția de mai sus (din Kielitoimiston sankirja) lauseke, diminutivul lui lause, nu se definește ușor, are sensuri diferite după domeniul de întrebuințare. Mai jos am încercat o punere de acord.

lauseke (kiel) ● zicere, propoziție; frază; locuțiune ■ sats; (virke) mening; fras

lauseke (mat) ● membru al unei formule; expresie; teoremă ■ uttryck; sats

lauseke (mus) ● frază ■ period

lauseke (atk) ● expresie ■ uttryck

lauseke (oik) (klausuuli) ● clauză ■ klausul

lauseke (log) ● expresie ■ sats

johtaminen

Johtaminen eli derivaatio on tapa muodostaa sanoja toisista sanoista: sanan kantavartaloon liittyy johdin ja näin syntyy kannasta eroava sana, esim. kana + la > kanala, laula + ele > laulele- (→ § 155).

Substantive masive

Noțiune de substantiv masiv este preluată din engleză mass noun și are vechea semnificație de substantiv nedeterminat, noțiune iubită de finezi pentru că, pentru astfel de substantive nedeterminate, mass nouns, ei folosesc harnic partitivul. Mai jos o diferență între substantivul masiv și numerabile. În engleză diferențierea între much și many și între less și fewer.

Meillä on paljon huonekaluja ● noi avem multă mobilă ■ (masiv)

Meillä on liika tuolia ● noi avem prea multe scaune ■ (numerabile)

Meillä on yleensä vähemmän huonekaluja ● noi avem, în general, puțină mobilă ■ (masiv)

Meillä on yleensä vain muutama tuolia ● noi nu avem decât câteva scaune ■ (numerabile)

.

Se mai atrage atenția de a nu se confunda substantivul masiv cu substantivul colectiv.

.

Dacă în majoritatea limbilor europene poate apărea confuzia, ea este exclusă la finlandezi pentru că, din fericire, sunt vaccinați împotriva acestei greșeli. Cum? Foarte simplu. Substantivul masiv privește sau o cantitate de substanță omogenă, (vesi, happi), sau o ‚grămadă’ de lucruri eterogene (huonelakut) în timp ce numele colectiv privește o ‚grămadă’ de lucruri omogene. Dacă pentru prima categorie nu există o teminație aparte, cuvintele sunt substantive comune, pentru cea de a doua categorie, a colectivității omogene, sau se folosește terminația –stO (astiasto, lehdistö), sau este considerat substantiv colectiv (johtokunta) după cum se vede sunt și alte terminații specifice, de ex. kunta.

Substantive concrete şi substantive abstracte

  • substantivele concrete denumesc obiecte sau substanţa constitutivă a unor obiecte: telefon, pantof, lampă, tablou
  • substantivele abstracte denumesc abstracţiuni: noroc, idee, fericire, atitudine, pace, linişte
  • konkreettinen38 aistein havaittava, esineellinen, aineellinen; havainnollinen, kouraantuntuva, selvä, todellinen. Konkreettinen todellisuus. Konkreettinen esimerkki.
  • abstraktinen38 (rinn. abstrakti) ajatuksellinen, käsitteellinen; epähavainnollinen.

.

taivuttaa nomineja ● a declina numele gramaticale (în speță, substantivele) ■ böja nomina

.

Modele de inflectare ale cuvintelor finlandeze terminate în consoană, cele mai multe neologisme, se găsesc la cazul ablativ.

.

Introdus  / lisätty 19.5.2010

Actualizat / päivitetty 17.10.2010

.

The Shocking Blue Green Theme. Bloguieşte pe WordPress.com.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: